Hoskonen Hannu

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee ja maanviljelijöiltä tulevaa viestiä, niin niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Maanviljelijöillä on hätä, ja täällä naureskellaan, että ei ole hätää. Pikkusen ihmeellistä tarinaa. Nyt kun sain tilaisuuden — kiitoksia, puhemies — kysyn arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä: Kun tätä karhunmetsästys- ja sudenmetsästyskiintiöhommaa täällä innokkaasti puolletaan, niin miksi te lähetitte, arvoisa ministeri, nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunnolle, vaikka eduskunta nimenomaan poisti metsästyslaista poronhoitoalueen kokonaan ja samalla edellytti, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee uuden asetuksen, jossa tätä äsken mainittua poronhoitoaluetta ei ole? Te siis rikoitte tässä asiassa eduskunnan päätöksen. Miksi te tämän teette? Tiedänhän minä ja moni metsästystä harrastava ja moni edustaja tietää sen, miksi te tämän teitte: te jätitte auki maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille sen portin, että he pääsevät taas kerran valittamaan näistä luvista. Miksi te toimitte näin, ettekä toimineet niin kuin eduskunta päätti? Lukekaa maa- ja metsätalousministeriön mietintö. Siellä se on.

Arvoisa rouva puhemies! Olen omalta osaltani jollakin lailla kokemusasiantuntija, kun tuolla kiinteistöpuolella metsämiehenä aikanani aika paljon tein töitä. Kieltämättä näin on, että pääsemme tähän kirjalliseen menettelyyn, jolloin se tieto kokouksesta voidaan lähettää sähköisillä välineillä ihmisille. Entisaikaanhan se oli niin, että jos joku ei tullut paikalle, niin tavallaan se kokous seisahtui siihen, kun ei voinut jatkaa. Muistan yhden tarinan, joka oli ehkä kaikkein hauskin. Omistaja asui ulkomailla, Yhdysvalloissa, ja sitä asiaahan ei voinut ratkaista ennen kuin seuraavana kesänä kyseinen henkilö sattui olemaan Suomessa. Me menimme sitten tuomioistuimeen käymään käräjätuomarin luona. Se toimitus kesti kaksi minuuttia ja sai näin ollen lainvoiman, kun hän itse oli paikalla — konsulitodistusta vaille valmis asia. Arvoisa ministeri, kiitän siitä, että tämä tällä keinoin tulee nyt. Kun aina on puhuttu siitä, saavatko kiinteistönomistajat, oikeudenomistajat, tiedon, niin kyllähän tällaisena aikana, mitä me nyt elämme, jokainen meikäläinen, jokainen Suomen kansanedustaja ja kaikki virkamiehet tässä talossa, jokainen ihminen on aina jonkun viestin ulottuvilla. Entisaikaanhan tällaista mahdollisuutta ei käytännössä ollut. Mutta sähköposti, puhelin ja nämä nykyiset viestintävälineet mahdollistavat sen, että ihminen, joka on kutsuttu johonkin kiinteistötoimitukseen, sen tiedon varmasti saa. Tervehdin tällaista uudistusta suurella ilolla. Ennen kaikkea perikuntien asioiden hoidossahan ollaan menossa nyt iso harppaus eteenpäin. Metsäyhtiötkin ovat tähän kiinnittäneet aivan perustellusti huomiota. Perikuntien kanssa asioitaessa oikean henkilön löytäminen on lähes mahdotonta joskus, mutta kun tässä päästään eteenpäin ja kiinteistöjä... Toivottavasti tästäkin täysistunnosta ja ministerin puheesta menee viesti tuonne kentälle päin, että näitä perikuntia, jotka ovat uinumassa, olisi syytä selvittää ja saattaa selvästi johonkin muuhun tilaan, vaikka pistää kiinteistökauppa pystyyn, jolloin tämä ongelma ratkeaa. Erittäin hyvä esitys, ja toivon sille pikaista käsittelyä ja ennen kaikkea sitä, että tästä tieto leviää ihmisten keskuuteen, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Yritän parhaani, tuskin siinä onnistun. — Arvoisa ministeri, kiitoksia hyvästä esittelystä. Tuli kaksi pientä kysymystä mieleeni, ja nämä eivät ole pahoja. Toinen on se, että kun tähän uuteen digitaaliseen aikaan mennään, niin se on totta kai aivan erinomainen. Kun metsämiesaikana tein kiinteistökauppojakin, niin piti erilaisten lainhuudatusten ja muiden kanssa vierailla tuomiokunnassa ja monta muuta hauskaa matkaa tehdä Ilomantsista Joensuuhun. Mutta nyt kun mennään tähän digitaaliseen aikaan, niin on hyvä asia, että kaikki toteutuu nopeasti, kuten tässä huoneistojen osakekirjojen merkitsemisessä sähköiseen rekisteriin. Tuli mieleen kysymys, että siinä vaihtamisen aikanahan tietenkin tapahtuu tämmöisiä pieniä ongelmia, joita yleensä tapahtuu, kun mennään järjestelmästä toiseen. Onko tässä kuitenkin vaaran vastuu sillä keinoin hallinnassa, että kukaan ei joudu kärsimään tästä, jos tulee virheellisiä merkintöjä? Niitäkin on sähköisessä merkinnässä joskus havaittu, sen olen pari kertaa itsekin kokenut. Toinen kysymys koskee sitten sitä, että kun tietoja säilytetään tuolla digitaalisessa tietokannassa, niin ovatko ne kaikki pilvessä. Ovatko nämä palvelimet Suomessa, vai ovatko ne jossakin etäänperällä, jolloin pahimman tietokatkon aikana kaikki kiinteistökauppa ja huoneistokauppa loppuu Suomessa? Osakekauppa loppuu, koska tietoja ei saa ulos. Totta kai ne on varmuuskopioitu, mutta miten tämä tallenteen pysyvyys on varmistettu? Se on aivan olennaista sen luotettavan toimivuuden kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme turvetta koskevaa kansalaisaloitetta, joka on mielestäni tämän eduskuntakauden tärkein asia, mitä minä voin äkkiä kuvitella. Kansantalouden kuntoon laittaminen menee tietenkin ohi, mutta turpeen saaminen takaisin energiapolttoaineeksi ja muutenkin käyttöön mahdollistaa kansantalouden tervehtymisen. Ensinnäkin kun edustaja Oras Tynkkynen täällä lateli totuuksia, niin hän väitti, että turvesuot pilaavat Suomen vesistöt. Tällä hetkellä turveala, mitä on käytössä, on 0,2 prosenttia suoalasta. Väittävätkö edustaja Tynkkynen tai yleensä vihreät, jotka väittävät olevansa kaikkien asioiden yliasiantuntijoita, että se 0,2 prosenttia pilaa Suomen vesistöt? Olette ilmeisesti lukeneet ihan vääriä kirjoja, semmoinen mielikuva nousee. Samoin sitten kun väitätte, että turpeen päästöt ovat isoja — turvetta on vihattu ja se on saatu näillä keinotekoisilla, väärillä tiedoilla pois markkinoilta — niin olisitte voineet edes tutustua oikeisiin mittaustuloksiin: Tilastokeskuksen päästökerrointen mukaan puuta polttamalla tehdään paljon pahemmat ilmastopäästöt kuin turvetta polttamalla. Mutta teillehän ei totuus olekaan mikään työväline. Se on vain sellainen väline, joka voidaan heittää nurkkaan silloin, kun tarvetta on. Ensinnäkin huoltovarmuutemme kannalta turve on aivan välttämätöntä. Viime talvena helmikuussa oltiin jo tilanteessa, siis vajaa vuosi sitten, jossa pienikin voimalaitoksen virhe olisi johtanut siihen, että meillä olisi kaikki kotimaiset energiavarat ajettu loppuun ja viimeisiä turveaumoja oltaisiin ajettu polttolaitoksiin, kun ei enää mitään muuta olisi ollut. Jos ne olisivat loppuneet, niin monessa isossa kaupungissa olisi kärsitty kylmästä. Tätäkö te oikeasti haluatte? Aivan järkyttävää politiikkaa, ja vain sen tautta, että asenne sattuu olemaan kallellaan jyrkästi vasemmalle. Turpeestahan saa sitten tuotettua montaa muutakin ainetta kuin energiaa. Energia on meille välttämätöntä, olemme edelleen pohjoinen valtio, mutta turpeesta pystytään tekemään myös erilaisia erikoisia tuotteita, esimerkkinä tietenkin kasvuturve, joka on erittäin, erittäin arvokasta meidän elintarviketuotannon kannalta. Kasvihuoneiden on ihan välttämätöntä saada turvetta kasvualustaksi. Sitten on totta kai kuiviketurve maatiloilla: navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, broilerikasvattamoissa, kaikkialla, missä eläimiä hoidetaan, turve on aivan välttämätöntä. Sillä torjutaan kaikkia vakavia tauteja ja vältytään erilaisten antibioottien käytöltä. Terve eläin tuottaa ja voi hyvin. Se on vanha, iso tosiasia. Sitten tulevat tietenkin erikoisturpeet, kuten Ilomantsissa toimiva aktiivihiilitehdas, joka tekee turpeesta aktiivihiiltä. Se on ainoa aktiivihiili, joka pystyy suodattamaan muun muassa PFAS-yhdisteet, nämä iäisyysmyrkyt, iäisyyskemikaalit, jotka rikastuvat ravintoketjuun. Aktiivihiili, joka tehdään turpeesta, pystyy suodattamaan senkin pois. Nykyisinhän aktiivihiili tulee pääasiassa Kiinasta ja tehdään joko raakaöljystä tai sitten kivihiilestä. Sitten ovat biostimulantit, jotka tulivat jo mainittua tässä, ja sitten tuotetaan eristeitä, erilaisia äänieristeitä, lämpöeristeitä. Pitää muistaa, arvoisat edustajakollegat, että Suomesta viedään kasvuturvetta yli sataan maahan ympäri maailmaa. Haluavatko vihreät ja vasemmisto todella, että maahan tulee nälänhätä, jos kasvihuonetuotanto loppuu — kukat, tomaatit, kurkut ja vaikka mitä? Näillä biostimulanteilla voidaan todellakin parantaa maaperän kasvukykyä, jolloin huonommallakin kasvumaalla saadaan tuotettua ruokaa maailman nälkäisille lapsille. Tätäkö te haluatte? Katsotaan sitten vähän vielä syvemmälle näitä päästökaupan lukuja, mitä vihreät ja vihervasemmisto yleensä rakastavat. Ensinnäkin päästökauppa on Suomessa laskettu aivan väärillä luvuilla, ja te ette missään nimessä halua niitä oikaista. Eikö teille totuus ole enää mikään arvo? Siellä on se 15—20 miljoonaa tonnia vääriä päästöjä tai liian pieniä hiilinieluja, ja sitten on esimerkiksi se totuus, että kun ruotsalaiset ovat mitanneet Ruotsin maaperän päästöt, niin siellä maaperä sitoo hiiltä, mutta suomalainen metsämaaperä onkin päästölähde — aivan huuhaa-juttuja! Jos me halutaan tässä maassa yleensäkään ruokaa syödä, niin meillä turvepellot ovat tämän kansakunnan henki ja elämä. Oikein kuivina kesinä turvepellot tuottavat aina hyvää satoa ja takaavat sen, että Suomessa syödään omia leipiä aina, kun tarve on, vaikka olisi kuinka huono tilanne. Tämän takia, arvoisa puhemies, olisi kyllä hyvä, että kunnioittaisimme toisiamme ja emme sortuisi siihen, mihin Oras Tynkkynen sortui kertomalla ihan puuta heinää — maisterin tutkinnolla ihan puuta heinää. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Totuudella pitää kuitenkin tässä talossa joku arvo vielä olla. Senhän me tiedämme, millaiset jäljet väärällä tiedolla on. Ne ovat kovin lyhyet. Jos me haluamme huoltovarmuuden kuntoon, meidän on saatava todellakin kuiviketurvetta varastoon niin paljon, että selviämme kaikissa tilanteissa ja pystymme tukipolttoaineilla polttamaan märät puunkuoret. Kaikki märkä puu palaa, kun pannaan kuivaa turvetta sekaan, ja saadaan maksimiteho. Turpeennostossa on muistettava se, että kun turvetta korjataan valmistelluilta soilta, niin ensin sieltä nousee kuiviketurve, sitten sieltä tulee kasvuturve ja viimeisenä energiaturve. Jos tätä ketjua ei pidetä yllä, niin olemme pulassa. Sitten, arvoisa puhemies, kaikista vakavin juttu on minusta tämä metsäteollisuuden alasajo. Me poltamme tällä hetkellä 5—6 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta pois, eli turve korvataan nyt puulla, kun turvetta ei saa käyttää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä UPM on jo yhtiöittänyt vanerituotantonsa pois ja myy sitä kohta pörssiin. Samoin painopaperituotanto: Sappi, eteläafrikkalainen yhtiö, yhtiöittää painopaperituotannon, ja sekin myydään pois. Ja sitten... [Tuomas Kettunen: No entäpä Joutsenon tehdas?] — Arvoisa edustaja Kettunen, tulen siihen kohta. — Stora Enso on parhaillaan harkitsemassa tiettyjen laitosten lakkauttamista. Siitä en sen enempää uskalla sanoa, mutta aika luotettavalta taholta on tietoja, että siellä on tällaisia hankkeita vireillä, ja monta on jo lakkautettu ennen tätä päivää. Metsä Group ei rakentanutkaan Äänekoskelle uutta tehdasyksikköä, se siirrettiin kokonaan muistojen joukkoon, ja samoin Joutseno-Pulpin tehdas on katkolla aika varmasti. Tämän takia, arvoisat metsäkollegat, metsälliset kansanedustajakollegat — toivottavasti olisitte metsäkollegoita, niin olisi helpompi puhua metsäasioista, mutta kyllä tämä näinkin käy — meidän pitää joka tapauksessa kunnioittaa Suomen metsien kuntoa, että me jalostamme sen tuotteiksi ja myymme sitten arvokkaina tuotteina maailmalle. Onhan nyt jotenkin väärin, että tällä hetkellä meillä on tässä maassa tilanne, että Italiasta tuodaan jätettä, ja kun katselin äsken yhtiön hallituksen päätöksentekoelimiä, niin kas kummaa: Helsingin Energian hallituksessahan istuu vihreiden edustaja komeasti kannattamassa italialaisen jätteen tuontia Suomeen. Siinähän tuhotaan suomalaista ilmastoa valtavat määrät [Puhemies koputtaa] ja osallistutaan rahanpesuun. Onko se oikein? Mielestäni se ei ole oikein.

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken edustaja Kalmari todisti, maatalouspuolella on tehty vähennystoimia, ja niitä ei ole huomioitu tietenkään. Samoin metsäpuolella koko metsien kasvua ei meillä lasketa hiilinieluksi. Samoin ei lasketa sitä, että neitseelliset suot sitovat viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmasta. Sitäkään ei lasketa meille eduksi. Samoin ei lasketa, että rankaistaan turvepeltoja kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, mikä ei pidä paikkaansa. Kuten edustaja Kalmari äsken todisti, se on fakta. Samoin metsien maaperäpäästöt eivät pidä paikkaansa. Ruotsi on mitannut, mutta Suomessa niitä ei mitata. Tiedän minä syyn, miksi niitä ei mitata: sen takia, kun se olisi karmea totuus ja tämä koko pilvilinna tästä hiilidioksidipolitiikasta romahtaisi. Suomi on hiilineutraali maa, ja kuten ministeri äsken todisti, kivihiilen poltto on lopetettu. Oletteko te ihan tosissanne, arvoisa ministeri, että te ette lisää hiilidioksidipäästöjä, kun samaan aikaan Italiasta ajetaan kymmeniä, jopa satoja kertoja käsiteltyä jätettä Suomeen poltettavaksi? Valtava määrä myrkkyjä Suomeen, ja rahoittajana siellä toisessa päässä on Italian mafia, kuten televisio-ohjelmassa saimme nähdä. Oletteko, arvoisa ministeri, aidosti virkavalanne velvoittamana sitä mieltä, [Puhemies koputtaa] että tämä on laillista toimintaa?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän asiaan lopuksi sen verran, että todellakin tämä valkoposkihanhiongelma on ihan todellinen. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. Tällaisena aikana, jolloin tuolla rajojemme ulkopuolella naapurimaa käy jatkuvaa sotaa Ukrainaa vastaan — emme tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä, emme tiedä edes, mitä ensi yönä tapahtuu — me täällä keskustelemme siitä, pitääkö meidän turvata maanviljelijöiden mahdollisuus tuottaa tähän maahan omat elintarvikkeet. Kyllä olen hyvin, hyvin pettynyt tähän tilanteeseen, siihen, millaiseksi Suomi on mennyt, ja siihen, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Jokaisen Suomen kansanedustajan tulisi puolustaa maanviljelijän oikeutta tehdä yrittäjänä työtä omalla tilalla, tukea hänen työtään niin, että voimme varmistaa ruokahuollon tähän maahan kaikissa olosuhteissa. Olen siihen hyvin pettynyt, että tällaisen päivän joutuu vielä täällä näkemään, että tämä asia, jonka pitäisi olla Suomelle kirkas kuin keväinen päivä, ei sitä vain ole. Kuvitteleeko joku vielä, että jos joku kriisi syttyy, niin me saisimme jostakin ulkomailta tänne elintarvikkeita? Ei varmasti tule yhtään kuormaa. Tuoreessa muistissa teillä varmaan on se korona-aikainen hengityssuojien saanti Suomeen. Se oli enempi kuin kiven alla, ja kysymys oli vain vähäpätöisestä asiasta. Jos elintarvikkeista on pulaa täällä Pohjolan perukoilla, niin kun viimeinen kone tulee tänne, niin siellä ei ole kuin pari tyhjää vehnäjauhosäkkiä ja muutama nahistunut peruna kyydissä, muut on jätetty tuonne matkan varrelle. Tämän toivon, että muistatte. Mitä tulee hanhien vaarallisuuteen, niin muistetaan sekin, että vuonna 2009 Hudsonjokeen tipahti amerikkalainen lentokone ja siellä taitava kapteeni Sullenberger sai pelastettua loistavalla ammattitaidollaan sen matkustajat. Melkein 160 henkeä oli koneessa mukana, ja hän sai sen pelastettua. Kun moottorien läpi menivät hanhiparvet, niin se kone jäi sitten sinne Hudsonjokeen ja ihmiset pelastettiin onneksi. Elikkä kyllä se on ihan oikeasti vaarallinen lintu siellä, missä sen ei tarvitse olla. Sitten kun nyt ruvetaan metsästämään sitä lainmukaisesti, aivan niin kuin Euroopan unionin direktiivi sallii — sama koskee merimetsoja — niin me voimme tällä keinoin turvata sen, että voimme elää edelleen ihan hyvää elämää ja turvata tähän maahan elintarvikehuollon. Toivottavasti ei sitä päivää koskaan tule, että me voimme todeta tuolla elintarvikekaupassa, että hups, hyllyt ovat tyhjät, mitäs me huomenna syödään. Tämä on semmoista rulettia, mitä tässä talossa näköjään vihervasemmisto haluaa pelata, että en jaksa ymmärtää teidän ajatuksen juoksua. Kyllähän se varmaan omaa itsetuntoa hivelee, kun sieltä tulee vihreiltä viestiä teille, että hyvin menee, kun suojelette kaikkea. Sillä tavalla hyvin äkkiä se nälkä tulee. Tuota velkamäärää kun katsoo, sitä, mihin Suomen talous on menossa, niin toivoisin, että ymmärtäisitte senkin, että ne velat, mitä nyt on otettu, ovat meidän lastemme ja meidän lastenlastemme maksettavia velkoja. Siinä kyllä hymy hyytyy isovanhemmilta sitten, kun lapset tulevat sanomaan, että millä me eletään.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä ongelmaa tähän asiaan liittyy, ja molemmat ovat vakavia: Ensimmäinen on se, että kun 3G-verkko tästä maasta purettiin — muistamme sen tarinan aivan tarkkaan — niin käytännössähän kävi niin, että digiyhteydet maaseutukunnissa, harvaan asutuilla alueilla, lähes loppuivat kokonaan. Silloin taisin sanoa esimerkkinä, että kun alkaa metsäkoneurakoitsijoilla olla niin, että tietohan liikkuu heilläkin verkkojen kautta, ei heille enää papereita jaeta, työmääräykset ja työmaakartat siirtyvät digitaalisesti, se ei onnistu enää läheskään joka paikassa. Mutta vakavampi juttu on tämä nyt esillä oleva hallituksen esitys, jossa Suomi.fi:n kautta toimitetaan tietoja ja tulee myös laskuja. Ajatelkaapa sitä ihmistä, vanhempaa ihmistä, joka ei tätä digipuolta hallitse, eikä voida edellyttää, että 90-vuotias ihminen alkaa digitaitoja opettelemaan, ei se ole mahdollista. Siksi toiseksi, jos hänellä on asuinpaikka vähän syrjempänä, hän ei saa edes yhteyttä minnekään. Häthätää puhelin toimii, jos ulos jaksaa kävellä. Hänelle kun tulee sieltä Suomi.fi:n kautta lasku, ja yleensä nämä laskut ovat semmoisia laskuja, että ne menevät ulosottoon heti, niin ihminen on täysin tietämätön siitä. Tässä pitäisi olla suoraan semmoinen järjestely, että sille ihmiselle, joka valitsee sieltä, että hänelle tulee edelleen se lasku postissa... Nythän joka vuosi pitää tehdä se pyyntö uudestaan. Elikkä tämä on aivan väärä suunta, jolla ihmisiä, näitä meidän kunniakansalaisia, jotka ovat tämän Suomen elintason rakentaneet, kohdellaan kuin kolmannen luokan kansalaisia, ja heitä voidaan rangaista tällä tavalla, antamalla tämmöisiä sanktioita, jotka heidän tietämättään pyörivät heidän vahingokseen. Tässä loukataan myös hyvin vakavasti minun mielestäni sitä, että ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia. Nythän ne ihmiset, vanhemmat ihmiset, joilta äsken mainitut digitaidot puuttuvat tai joilla yhteyksiä ei ole, heitetään käytännössä yhteiskuntamme ulkopuolelle. Kyllä pikkuisen ihmettelen tällaista hallituksen esitystä. Jos sitä nyt muutettaisiin — yllättäen hallitus tuntisi piston sydämessään — niin tätä voisi muuttaa silläkin, että pannaan ruksi ruutuun sinne ohjelmistosivulle, että tämä kyseinen rouva tai herra haluaa edelleen ne tiedot, ne laskut, mitä sieltä tulee, kirjekuoressa postissa. Sekin on totta, että postin kulkeminenkin on vähän myöhässä sille alueelle, että toivottavasti eräpäivään tulee viikko pari jatkoa lisää, että hän kerkeäisi maksaa sen laskun, koska monella paikkakunnalla se kirje viipyy niin pahuksen pitkään. Jos aiotte jollekin ystävälle viedä onnittelukortin, niin maaseudulla kannattaa käydä onnittelemassa sitä ihmistä, koska se onnittelukortti todennäköisesti ei kerkeä ennen kuin syntymäpäivät ovat ohi. Tämä kuvaa Suomen tilannetta nyt, mutta olen hyvin murheellinen siitä, että tämmöiseen on Suomi mennyt, että näitä ihmisiä kohdellaan tällä tavalla, ja ennen kaikkea lainsäädännöllä tämä olisi voitu huomioida laittamalla tähän lakiin pykälä, että ne ihmiset, jotka valitsevat pysyvän palvelun myös kirjeen muodossa, saisivat sen ilman, että joka vuosi pitää olla aktiivinen. Se on mielestäni hyvin väärin.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät. Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin maatilojen tilanne on todella hälyttävä, kuten edustaja Mehtälä hyvin äsken kuvasi. Heidänkin tilallaan 50 000 euron lisäkustannuksista tulee 3 360 euroa palautusta. Elikkä meidän on eduskunnassa pikkuhiljaa ruvettava ymmärtämään tai oikeastaan välittömästi pitää ymmärtää se, että tämä maatalouden jatkuva ahdinko pitää meidän hoitaa ja nimenomaan markkinahinnoilta. Elintarvikemarkkinalakihan on esillä tällä hetkellä hyvin vahvasti, ja siihen tarvitaan lisäksi sitten vielä se, että esimerkiksi maatilojen tuotantorakennus- ja kiinteistövero voitaisiin poistaa kokonaan, kuten Ruotsissa on tehty, ja sitten se, että me pidämme huolen siitä, että kotimaiselle ruualle ja siihen liittyville toiminnoille annamme niin vahvan aseman tässä yhteiskunnassa, että kaikissa tilanteissa pystymme tähän maahan elintarvikkeet järjestämään omasta maasta. Tänä levottomana päivänä, jota parhaillaan elämme, voi vaikka viikon päästä olla tilanne tuolla maailmanmarkkinoilla semmoinen, että elintarvikekauppa ei käy juuri mitenkään ja olemme täysin omillamme. Meillähän on hyvä demonstraatio tästä muutaman vuoden takaa, kun koronapandemia iski tähänkin maahan ja kaikkiin maailman maihin tavalla tai toisella. Silloinhan meillä ei ollut hengityssuojaimia. Sitten kun niitä tilattiin, niin ne hupenivat tuonne Eurooppaan matkalla tänne, ennen kuin sitten vihdoin markkinoiden kautta löytyi se tie, mitä kautta me saimme niitä tarvittavia hengityssuojaimia. Se olkoon varoituksena siitä, miten kaukana markkinoista olemme täällä, jos emme itse hoida asiaa kuntoon. Ensimmäinen asia, mikä pitää tehdä, on tämän järjettömän maatalousbyrokratian purkaminen. Onhan aivan käsittämätöntä, että maanviljelijä alkaa olla niin kuin rangaistusvanki. Siitä yksi mustaa huumoria viljelevä maanviljelijä totesi, että kun vielä jalkapanta laitetaan ja seurataan, missä hän tilalla kulkee, niin sitten alkaa olla täydellinen tämä hänen valvontansa, vaikka hän on aivan rehellinen mies ja on kaikki veronsa maksanut ja auttaa naapuriakin vielä ihan talkoohengessä. Tällaiseksi Suomi on mennyt. Arvoisa puhemies! Ihan oikeasti ja vakavasti toivon teiltä, arvoisat edustajakollegat, että tämä maatalouden ja maanviljelijöiden hyvinvointiasia meidän pitää panna kuntoon. Tämä ei ole minkään puolueen vika. Ei pidä osoittaa kollegaa sormella, että tämä on sinun tai sinun vikasi tai teidän tai teidän vikanne — ei, vaan tämä on meidän kaikkien yhteisvastuulla oleva asia, jota olemme hoitaneet kohtuullisen huonosti. Siihen, mitä olemme ennen tehneet, ei voida enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Tämä Euroopan unionin byrokratia tappaa tällaiset pienet maat, varsinkin kun meillä tuo virkamieskunta ja hallinto-oikeuksien tuomiot alkavat olla semmoisia, että maalaispoika ei pysy enää mukana. Ihan hirvittää, kun kaikenlaisia langettavia tuomioita tulee, ja järkevät hommat on pakko lopettaa. Joten toivon, arvoisa puhemies, että tällainen järkevä, maataloutta vahvistava ja maanviljelijöitä tukeva politiikka tässä maassa löytää tiensä maaliin, koska tällä menolla me emme voi jatkaa. Muuten tulee nälkä koko kansakunnalle, ja sitten meitä ei auta kukaan.

Arvoisa herra puhemies! Nythän on kysymys siitä, että kun hallitus tätä asiaa valmistelee, niin on aivan välttämätöntä, kun näin valtava määrä ministereitä on paikalla, että jokainen teistä pitää huolen siitä, että nämä kaikki esitykset tulevat perustuslakivaliokuntaan lausunnolle. Perustuslakivaliokunta antoi eilen lausunnon, jossa nimenomaan sanotaan, että pitää kunnioittaa omaisuudensuojaa ja että kaikista asioista pitää kuulla eduskuntaa, koska se koskee meidän omaisuudensuojaa ja täysivaltaisuutta ja sitten sitä, että suomalainen metsäomaisuus kuuluu suomalaisten käsittelyyn. Sitä ei voida tällä keinoin siirtää Euroopan unionin komission haltuun. Tämä pitää pitää kirkkaana mielessä. Siksi toivonkin ministereiltä, kun te jokainen omalla sektorillanne teette tämän eteen töitä, että te kaikki sitten pidätte tämän mielessä, kun nämä esitykset, olkoot mitä tahansa, tuodaan aina viime hetkellä eduskuntaan näin juhlapäivien alla tai loman alla, esimerkiksi joulun alla tai juhannuksen alla, ja on kiire: ei ihmisten oikeuksia voi tällä keinoin polkea. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri: katsotteko te sen tarkasti hallituksessanne, että tämä kiire ei ole esteenä — kun suomalaisten oikeuksia loukataan näin pahasti, että omaisuuteen käydään kiinni?

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kannatan edustaja Eeva Kallin hetki sitten tekemää erinomaista esitystä. Suomen julkisen talouden tilanne on todella huolestuttava, ja julkisen talouden suunnitelma kertoo sen aika alastomasti. Bruttokansantuotekasvu on tällä hetkellä 0,6 prosenttia nousten tällä suunnitelmakaudella 1,5 prosenttiin. Se on liian vähän ollakseen velanmaksukykyyn hyvä lähtötilanne. Se, mikä tässä on kaikista pahinta, hyvät Suomen kansan edustajat, on se, että emme näe oman tilanteemme vaarallisuutta. Tämä on todella vaarallinen tilanne, kun katsomme Suomen rajojen ulkopuolelle, mitä tuolla muualla maailmassa tapahtuu. Sitten, arvoisat edustajakollegat, se iso ongelma, mikä meillä on, on tämä meidän älytön ilmastopolitiikkamme. Katsotaanpas vähän lukuja: Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on hieman alle 0,8 promillea, ja koko Euroopan päästöt ovat kuusi prosenttia maailman päästöistä. Suomen osuus Euroopan unionin alueella, meidän päästömme, on 1/750, lähes 1/1 000, jos tarkasti lasketaan. Tämän takia me olemme kepittäneet omaa talouttamme alas muka parantamalla maailman ilmakehää. Höpö höpö, ja huomenna lisää. Jokainen järkevä ihminen, joka osaa matematiikkaa, edes kymmeneen asti laskea, ymmärtää, että se on ihan järjetöntä touhua. Kun katsoo tällä hetkellä tätä meidän ilmastopolitiikkamme seurausta, niin olemme onnistuneet tuhoamaan halvan energian. Kun turpeesta tehtiin valheellisilla perusteilla fossiili, se on aiheuttanut sen, että kaukolämmön hinta on noussut pilviin. Kun Suomi on, niin kuin tiedämme, talvella kylmä alue, pohjoinen maa, jossa tarvitaan paljon kaukolämpöä, se on johtanut siihen, että meidän kaukolämpölasku nousee aivan valtaviin summiin, ja kai energian hinta on se, joka tätä maata pyörittää, onko se halpaa vai kallista. Sitten kun olemme tämän CHP-sähkön tuhonneet tällä keinoin kalliilla turpeella, kun teemme siitä tahallaan fossiilin, niin se on aiheuttanut sitten sen, että me poltamme noin 5—6 miljoonaa mottia runkopuuta kattiloissa tukista lähtien. Menetys Suomen kansantaloudelle on suurin piirtein miljardi, kun se jalostusarvo on mennyttä. Se pienentää meidän kansantalouden kasvua koko ajan. Viime vuonna metsäteollisuuden vienti edusti 17:ää prosenttia Suomen tavaraviennistä, ja sen arvo oli hieman alle 13 miljardia euroa. Mutta jos uskallatte laskea, arvoisat kollegat, mitä metsäteollisuuden takana on: valtava metalliteollisuus, valtava rakentaminen, kemianteollisuus, energiantuotanto ja vaikka mitä. Ei ole yhtä hetkeä tässä maassa, ettei metsäteollisuuden tuotteisiin törmää jossakin. Se on koko meidän elintasomme lähtökohta yli sadan vuoden ajan. Tätä me tuhoamme täällä ilmastohumpan takia, tuon 1/750:n takia, mikä Euroopassa on, ja maailmassa se on niin vähän, että en uskalla edes ruveta sanomaan, se on niin vähän. Sillä ei ole mitään merkitystä. Olemme Euroopan ainoa hiilineutraali maa. Se on fakta, kun laskemme päästöluvut oikein. Näitäkin Luonnonvarakeskus pyörittelee, aivan käsittämättömiä lukuja. Kysyn teiltä, arvoisat edustajakollegat: onko se oikein, että eduskunnan rahoilla pelaava Luonnonvarakeskus syöttää aivan väärää tietoa päästöistämme meille ja ennen kaikkea Euroopan unionin päätöksentekoelimille, jotta meille tulee kammottavia esityksiä sieltä? Tänä päivänä käsittelimme ennallistamissuunnitelmaa perustuslakivaliokunnassa. Sen kustannus suomalaisille tulee olemaan 20 vuoden aikana minimissään 0,9 miljardia eli 900 miljoonaa euroa per vuosi, maksimissaan 1,5 miljardia eli 1 500 miljoonaa vuodessa, jos se suunnitelman mukaan menee. Ei minkäännäköistä järkeä tässä Suomen hommassa enää ole. Työttömyys on aivan valtaisaa. Suomalaista omaisuutta siirtyy ulkomaiseen omistukseen tai lopettaa kokonaan toiminnan. Metsäteollisuus supistaa toimintaansa. Arvoisat kansanedustajat, muistakaa se, mitä Björn Wahlroos varoitti hiljattain. Hän on sanonut jo monta, monta kertaa: Suomesta pistetään tehtaita kiinni, ja kohta sammuu joku iso sellutehdas. Tätäkö me haluamme? Emme varmasti halua. Kun katsotaan sen päälle vielä, mitä meidän pitäisi tehdä, niin turve on saatava heti takaisin ja pois päästökaupasta. Se kansalaisaloite tulee ensi viikolla tänne eduskuntaan. Toivon, että kukaan edustaja ei sille naura, koska nyt on tosi kysymyksessä. Meillä on maatalous menossa kolinalla alamäkeä. Tänä päivänä on sellainen tilanne, että emme pysty huolehtimaan edes omasta ruokaturvallisuudestamme ja omavaraisuudestamme. Energiaomavaraisuus on käytännössä menetetty jo, ja täällä vain leikitään ilmastohumppaa. Kyllä minä sanon, arvoisat edustajakollegat, että jos me emme tätä byrokratiaa, tämän Suomen, rakkaan isänmaan, purkamista ala lopettaa suosiolla eli ajamme byrokratian alas, panostamme oikeaan työhön ja annamme yrittäjille mahdollisuuden tehdä töitä ja palkata ihmisiä töihin, ikinä emme tästä tilanteesta selviä. Nyt on ihan oikeasti jo keltainen valo vaihtunut punaiseksi. Pitää tehdä töitä, kun syksyllä palaamme tähän taloon takaisin töihin. Nyt on selittelyn aika ohi. Se aika oli ja meni.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä on lähtenyt liikkeelle kasvuun, mutta kannattaa muistaa todellinen totuus niiden lukujen takana. Tällä hetkellä, eilen oli televisiossa, näyttävät siellä Turun telakalla, että yli kaksi miljardia on liikevaihto. [Arto Satonen: Kyllä!] Siellä taputetaan suuria karvaisia käsiä niin kuin sanonta kuuluu. Mutta katsokaa, mitä Suomessa tapahtuu tällä hetkellä: Me poltamme valtavan määrän runkopuuta kattiloissa kaasuna taivaalle, kun tämä turveviha eteni ilmastohumpan takia siihen, mihin meni. Aivan valtava kansantalouden vahinko. Tämä energian hinnan nousu vahingoittaa Suomen kansantaloutta vähintään kymmenellä miljardilla. Tälle ei kukaan tunnu tekevän mitään. Tästä vaietaan niin kuin jostakin suuresta möröstä, josta ei uskalla edes puhua. Ajatelkaa, metsäteollisuuden vienti viime vuonna oli 13 miljardia, 17 prosenttia Suomen viennin arvosta. Tätä nyt lyödään oikein kaksin käsin moukarilla päähän, että saataisiin metsäteollisuus tästä maasta pois. Kyllähän siinä vihreiden ja vasemmistovihreiden tavoite toteutuu sillä, että saadaan metsät suojeltua, kun ei niillä ole enää talouskäyttöä. Mutta ajatelkaa, miten suomalaisille sitten käy. Toivon, että tähän hommaan tulee vähän realismia. Lopetetaan tämä turhanaikainen 10—15 miljardin velanotto sillä, että ruvetaan töihin ja ennen kaikkea suomalaisiin töihin.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin meillä on taloudessa valonpilkahduksia, ja hyvä näin, mutta meidän pitää... Kun näemme, mitkä ovat nämä tulevan vaalikauden sopeutustarpeet, niin lähellä 15:tä miljardia pyöritään. Elikkä meillä on iso rakenteellinen vika tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja talouselämässä. Meidän pitää ensinnäkin lopettaa tämä arvopuun poltto tästä maasta. Björn Wahlroos varoitti teitä ja meitä kaikkia, teitäkin, arvoisa ministeri, myös kaikkia muita suomalaisia, että metsäteollisuus on tällä ajamassa itseään alas. Miksi? Me tämän typerän turveveivauksen takia olemme tehneet sen virheen, että 5—7 miljoonaa mottia palaa arvokasta puuta, mäntytukkia parhaasta päästä viedään polttokattilaan. Se on suurinta typeryyttä, mitä minä metsäisen maan tiedän tekevän. Ja sitten saman päälle tulee tietysti energian hinnan nousu. On hyvä, että saitte tämän kymmenen miljoonaa euroa siihen, jotta turvetta nousee, mutta sehän on vain varmuusvarastoturvetta. Sillä ei lämmitetä yhtään pakkasella, vaan meidän pitää saada kotimainen turve kunniaan ja lopettaa tämä muiden maiden mielistely. Polttaahan Saksa kivihiiltä ja öljyä ja vaikka mitä, maakaasua, eikä häiritse mitään. Toivon, arvoisa ministeri, yhä enemmän rohkeutta. [Puhemies koputtaa] Teillä sitä jo on, mutta toivon vielä enemmän. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sananen asiasta. Nimittäin semmoinen asia kuin tämän lainanoton takana on sekin kauhea totuus, että ilmastopolitiikan aivan järjettömien, tietoisten virheiden jälkeen näitä lähdetään sitten oikaisemaan. Mutta sehän tapahtuu aivan hurjalla tavalla, kansalaisten kannalta kaikista kammottavimmalla tavalla, mitä voin kuvitella. Nyt kun kustannukset nousevat, korot kasvavat, otetaan velkaa, niin sitten pitää taas toisella puolella sopeuttaa. Miten se sopeutetaan? Leikataan erilaisia palveluja kansalaisilta. Terveyspalveluja on leikattu aivan älyttömän paljon. Tuolla maaseutukunnissa hoitoonpääsy alkaa olla täysin mahdotonta, vaikeaa ellei mahdotonta. Äskeisen kyselytunnin aikana puhuttiin siitä, pääseekö erikoissairaanhoitoon. Se on kuulemma parantunut, mutta esittävä ministeri teki pienen virheen siinä mielestäni. Hän sanoi, että on parantunut — mutta tavallinen kansalainen ei pääse erikoissairaanhoitoon, ellei hän saa terveyskeskuksesta lähetettä terveyskeskuslääkäriltä, ja jos hän ei pääse terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hän ei saa lähetettä eikä pääse sinne keskussairaalaan, missä hänen vammansa ehkä vaikka leikataan pienellä kirurgisella operaatiolla. Suoraan sinne ei kannata mennä, kun sinne ei pääse. Elikkä tämä on se todellinen syy, mihin se johtaa. Kun katsotaan vielä tästä eteenpäin, niin tämä johtaa myös siihen, että kun kustannukset nousevat ja palvelut heikkenevät, niin tämä iskee ennen kaikkea suomalaiseen maaseutuun aivan valtavan kovalla tavalla. Nyt olemme nähneet jo esityksen, jonka mukaan maataloustukia pitää leikata kuulemma. Minkä takia? Euroopan unionista tulee rahaa, en ymmärrä mitä ideaa on siinä, että me tuhoamme nyt jo oman elintarviketuotantommekin. Maailma on menossa kohti suurta kriisiä, ikävä kyllä, ja me olemme tuhoamassa huoltovarmuuttamme, sekä energiapuolella — sen olemme melkein jo tehneetkin — ja sitten vielä ennen kaikkea ruokahuoltopuolella. Suomi on tähän saakka ollut kovin paljon omavarainen ruoantuotannon suhteen, elintarvikkeita on riittänyt omassa tuotannossa. Tällä menolla jos jatkamme, meillä on kohta ruokapulakin tässä maassa. Mitä tehdään sitten, jos Tanskan salmet jostain syystä menevät kiinni? Arvoisa rouva puhemies! Tähän tautiin auttaa vain yksi lääke, ja se on se — niin kuin koripallokentällä tavataan sanoa — että käsi nousee virheen merkiksi. Missä on se virhe tehty? No, Luonnonvarakeskuksen laskelmat... Se on lähinnä arpajaistalo: tänä päivänä ilmastopäästöjen luvut vaihtuvat melkein viikoittain, ja taas tulevat uudet luvut ensi viikolla, ja taas ovat Suomen metsät muuttuneet päästölähteiksi. Eikö sille porukalle kukaan saa tässä maassa kuria? Eikö edes Valtiontalouden tarkastusvirasto pysty puuttumaan tällaiseen höpöhöpöjuttujen levittämiseen? Tämän maksaa suomalainen veronmaksaja menetettyinä palveluina, kalliina palveluina, kalliina tuotteina. Eivät pääse lapset enää kesällä leirille eivätkä pääse vanhempien mukana matkoille, kun matkoja ei ole varaa kustantaa. Tällä menolla kun menemme, niin Suomesta tulee semmoinen banaanivaltio, joka ei pysty edes omista kansalaisistaan huolehtimaan. Mutta kuitenkin ilmastopolitiikkaa muka tehdään. Toivottavasti järki löytyy.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä teen keskustan vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen tähän mietintöön. Tässä lausumassa todetaan vain ja ainoastaan se, että tämän velkakaton korottamisen vastapainoksi hallitus ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin velkasuhteen kasvun taittamiseksi hallitusohjelman mukaisesti ja samalla toteuttaa parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän hengessä oman toimikautensa aikana vielä lisäsopeutuksia luopuen samalla niiden osana yhteisöveron alentamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Muutama oma sana tämän keskustan ryhmän tekemän vastalauseen lisäksi: Ensinnäkin se, että jos me halutaan tämä talous oikaista, niin minkä takia tässä maassa ja tässä eduskunnassa ei uskalleta keskustella todellisista syistä, miksi Suomi on tähän joutunut? Ilmastonmuutoksen varjolla on tähän maahan syötetty valtava, sanotaan sitä vaikka ilmastohumpaksi, kustannusten nousu, joka perustuu päästökauppaan. Meillä on päästökaupassa aivan väärät luvut. Se päästökauppaluku on niin valtava summa, että se aiheuttaa arvioni mukaan noin 10 miljardin euron lisäkulun joka vuosi. Se näkyy joka ainoassa Suomen tuotteessa ja palvelussa. Kun energian hinta nousee, niin lasku pyörii, arvoisat edustajat ja suomalaiset — joka hetki illallakin, kun te menette nukkumaan, lasku pyörii teidän tappioksenne, teidän nukkuessannekin. Ja sitten me täällä ihmetellään, miksi kustannukset nousevat, miksi tämä systeemi ei pelitä. No ei varmasti pelitä, kun kustannukset nousevat, koska energian hinta näkyy joka ainoassa tuotteessa, joka ainoassa palvelussa, pahimmillaan liikennepolttoaineissa, ruoassa, elämisessä, vuokrissa, kaikessa. Mitä enemmän jalostettu tuote on, sen enemmän se hinta nousee energian hinnan noustessa, vaan kun tätä ei haluta edes tunnustaa, niin ollaan tilanteessa, että me otamme velkaa. Olemme ottaneet velkaa jo niin valtavan paljon, että jos vähänkin luottoluokittajat menettävät meihin uskonsa, se johtaa siihen, että korko nousee ja menetämme ehkä jopa 10 miljardia korkoihin. Tämä on määrätietoisen väärän politiikan lopputulos. Tämä ilmastohumppa tulee Suomelle liian kalliiksi, kun mikään muu Euroopan valtio ei ole tällaista pommia itselleen rakentanut. Meillä on tämä vihreä porukka tässä maassa niin armoton ja Yleisradio paasaa koko ajan, että meidän pitää ilmastonmuutosta torjua. Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on 0,6 promillea — 0,6 promillea, ja koko Euroopan unionin päästöt maailman päästöistä ovat kuusi prosenttia. Eli meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmastopolitiikkaan mitenkään. On vain yksi keino, näköjään tuhota oma kansantalous, ja sitä me olemme tehneet. Ja ei julkisessa sanassa pääse tällä asialla mitenkään läpi, kaikki ovat tämän ilmastohumpan perässä, ilmastouskovaiset juoksevat tämän perässä, ja totuudelle ei anneta enää mitään arvoa. Olen tästä hyvin pahoillani, arvoisa rouva puhemies, että asia on mennyt tällaiseksi. Jos ette puhettani usko, niin viime kesänäkin kun kiertelin Suomessa eri paikoissa, tavaratalot olivat siellä tyhjillään, kun ihmisillä ei ole enää rahaa ostaa. Tämä rahapula näkyi joka ainoassa paikassa. Kesäjuhlissa ei ollut ihmisiä. Kävin eräässä suuressa kaupungissa eräänä perjantai-iltana vieraillen ostoskeskuksessa ostaakseni läheiselle sukulaiselleni viemisiä. Mitä täällä suuressa ostoskeskuksessa illalla oli, perjantai-iltana, kauniina kesäiltana? Meitä oli kolme henkilöä siellä: yksi, jonka tunsin, ja toinen oli Kone-osakeyhtiön liukuportaita korjaava teknikko ja minä olin ostamassa tälle kyseiselle henkilölle tervetuliaislahjaa. Kyllä se tuntui pahalta katsella, valtava ostoskeskus oli aivan tyhjänä. Sitten me täällä eduskunnassa ilmastopolitiikkaa harjoitetaan. Samaan aikaan Valkon satamaan Loviisaan ajetaan italialaista jätettä, koska se on kuulemma ilmastoystävällistä. Voi hyvänen aika, kun tosiasiat unohdetaan näin. Tässä tapahtuu se vanha ranskalaisen opin mukainen rankaisumenetelmä, luonto rankaisee. Jos sinä rikot itseltäsi talosta ikkunan, niin luonto rankaisee, kun tulee kylmä. Ja sitten kun puhutaan kotimaisesta energiasta, vaikka turpeesta, jolla pystytään laskemaan nämä hinnat alas, niin ei missään nimessä. Nyt me poltamme 6—7 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta energiaksi. Arvoisa rouva puhemies! Erään korkeasti arvostamani talousviisaan miehen kommentti lopuksi: Björn Wahlroos on varoittanut tästä Suomen kansantalouden kamalasta tilanteesta jo viiden vuoden ajan. Nyt hän sanoi sen viimeisimmän, mistä hän on ehkä senkin jälkeen puhunut, mutta hänhän varoitti siitä, että Suomessa tullaan pistämään lähiaikoina suuri metsäteollisuuskombinaatti kokonaisuudessaan kiinni. Miksi? Sen tautta, että arvokasta runkopuuta poltetaan armottomat määrät. Se johtaa siihen, että runkopuun hinta nousee, kun kilpailu markkinoilla pahenee, ja se johtaa siihen, että suomalainen metsäteollisuus ajetaan pikkuhiljaa alas. Tällä hetkellä metsäteollisuuden arvo meidän viennistämme on 18 prosenttia. Me pelaamme sellaista suomalaista rulettia, joka tulee päättymään hyvin, hyvin ikävällä tavalla, ja tämä ikäluokka, joka edustajana tänä vuonna istuu täällä, ei ollenkaan maksa kuin pienen osan siitä. Jo lastenlapsillenikin, joita on kolme kappaletta, nuorimmallekin, olen sen sanonut ja pyydellyt anteeksi, että sinäkin joudut tätä hurjuutta maksamaan vielä 50-luvullakin. Tällaiseksi tämä Suomi on mennyt, ja näitä velkapapereita sitten täällä tehdään. Veikkaanpa, että tällä viikolla vielä tässä salissa käytetään puheenvuoroja, miten ilmastonmuutos on pelottava juttu, asia, jolle emme voi tehdä yhtään mitään muuta kuin tuhota oman taloutemme. Tästä olen hyvin pahoillani. [Juha Hänninen: Niin minäkin!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys eläinten merkitsemiseksi, siruttamiseksi ja muutenkin tämän toiminnan tekemiseksi helpoksi ja mahdollisimman vähälle byrokratialle on erittäin tervetullut. Olen erittäin huolissani siitä, että kaikki tämä maatalouteen ja maanviljelijöihin liittyvä byrokratia on viety tässä maassa aivan järjettömälle tasolle. Maanviljelijä alkaa olla suurin piirtein ehdonalaisvalvonnassa oleva vanki taikka sitten henkilö, joka on muuten luokiteltu vaaralliseksi, ja sitten häntä seurataan päivittäin. Kas, kun ei jalkapantaa ole joku vielä keksinyt. No, leikki sijansa saakoon, mutta tärkeintä olisi nyt huomata Suomessa ja varsinkin Euroopan unionissa... — niin kuin tässä tapauksessa maatalouteen liittyvä byrokratia edustaja Viljasen äskeisen kertoman mukaan, jossa tuotantoeläimen toisen korvamerkinnän tippuminen tai häviäminen aiheuttaa sanktioita. Eihän tässä ole järjen hiventä. Olen ihan satavarma siitä, että Euroopan unioni ei nimenomaan tätä vaadi, vaan kaikki johtuu suomalaisten byrokratian innosta. Luodaan byrokratiaa byrokratian päälle kuvitellen, että sillä luodaan työpaikkoja. Sillä nimenomaan tuhotaan työpaikkoja, tehdään tuotannosta kallis, ja se toimii kuin automaatio, joka tuottaa työttömiä. Arvoisa rouva puhemies! Lyhyt esimerkki metsäpuolelta: Tänä päivänä Euroopan unioniin syötetään Suomesta tietoa, joka johtaa siihen, että metsiä ollaan ottamassa Euroopan unionin valvontaan. Mitä Euroopan unioni tai komissio Suomen metsistä tietää? Ei yhtään mitään. Jos se kerran sattuisi katsomaan Google Mapsista satelliittikuvia, sen verran saattaisi tietää. Mitään muuta tietoa ei ole. Tällaiselle porukalle ollaan byrokratian keinoilla siirtämässä Suomen metsien valvontaa. Eihän siinä ole minkäännäköistä järkeä. Se järki, mikä siinä on, tai se tavoite, millä siihen toimintaan pyritään, on se, että saadaan yksi kilpailija pois markkinoilta. Tähän me suomalaiset hupsut olemme menossa mukaan, jaamme sinne tietoa tästä maasta ja metsistämme ja menetämme sen kaikkein tärkeimmän eli työpaikat ja valtavan määrän suomalaisen bruttokansantuotteen kasvua, siitä tulee negatiivinen. Maanviljelys on nyt, arvoisa rouva puhemies, esimerkki siitä, miten pitkälle se on pahimmillaan mennyt. Se vanha kansanviisaus sanoo, että vilu ja nälkä on tämän kansakunnan aina opettanut, ja nyt ollaan aika pitkälti sillä tiellä, että alkaa se oppi iskeä jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen ja jokaiseen suomalaiseen kukkaroon. Se on muuten kaikkein tehokkain opettaja. Toivottavasti tässä Suomen eduskunnassa löytyy järki, että aletaan tämä huomata, ja ennen kaikkea olkoon tämä hallituksen esitys, mistä parhaillaan keskustelemme, esimerkki siitä, että toinenkin tie on olemassa: poistamme byrokratian ja teemme hommat helpommiksi, ja tehköön se maanviljelijä sitä tärkeintä, mitä hän pystyy tekemään, hoitamaan niitä tuotantoeläimiä, kotieläimiä, kaikkia, että se maatila menestyy ja tuottaa suomalaista ruokaa. Se on se asia numero yksi. Muullahan itse asiassa ei ole väliä.

Arvoisa herra puhemies! Suurpetojen määrä on tässä maassa kasvanut erittäin vaaralliselle tasolle. Karhuja liikkuu tällä hetkellä kaupunkien lähiöissä, ihan kaupunkien liepeillä, totta kai pelloilla, metsissä, joka paikassa. Lieksassa tapahtui ihan äskettäin viime viikolla semmoinen tapaus, että yksi Arto Hiltunen -niminen mies kuvasi Lieksan lähellä kahdeksan karhun lauman samaan valokuvaan pellolla, ja kymmenen kilometrin päässä oli toinen samanlainen keskittymä. Sitten tänä päivänä oli Pogostan Sanomissa, Ilomantsin paikallislehdessä, kuva ja uutinen siitä, että nuorimies oli kuusentaimia istuttamassa Patrikan kylällä, kun karhu hyökkäsi hänen luokseen. Nuorimies, kantti kun kesti, peruuttaen 300 metriä hiipi, onneksi ei kääntänyt selkää karhulle. Se olisi ollut vaarallinen tilanne. Hän malttoi loppuun asti 300 metriä perääntyä, pääsi turvallisesti autolleen. Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: kun viime vuoden lopullahan säädettiin metsästyslain muutos ja siinä yhteydessä tänä vuonna, vuoden alussa, tehtiin suden kannanhoidollinen metsästys ja nyt sitten olemme odottaneet kallella kypärin, niin milloin tulee karhun ja ilveksen suhteen asetusmuutos? Sitähän eduskunnan päätös edellytti, [Puhemies koputtaa] että se tulee. Milloin se tulee? — Olkaa hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Vielä edelliseen lausumaani viitaten totean, että tässä hallituksen esityksessähän lukee aivan oikein, että ”tulorekisterin laajempi hyödyntäminen avaa mahdollisuuksia yksilöllisemmän työllisyyspalvelun tuottamiseksi”. Juuri näin. Mutta, arvoisa ministeri, kun tällaisia byrokraattisia esteitä poistetaan ja tietokantoja käytetään asian eteenpäinviemiseen, niin toivoisin vielä semmoista joustavuutta myös siihen. Kun siellä on niitä työttömiä ihmisiä, kuten edustaja Lindén äsken omassa puheenvuorossaan kuvasi tätä pitkäaikaistyöttömyyden valtavaa ongelmaa, niin sehän on tietysti valtava murhenäytelmä, elämä on todella ankeaa niin pienillä tuloilla, ja varmaan siihen liittyy sitten monta muutakin ongelmaa, jotka sitten siihen yleensä liittyvät. Mutta se, mikä tässä on iso ongelma, on se, että loppujen lopuksi — tiedän, että vaikka kotikuntani työttömissä — monella ihmisellä on monenlaisia hyviä taitoja mutta sitten byrokratia käytännössä estää sen, että hän pääsisi töihin niin että hän jonkun pienen bonuksen saisi. Olisi vaikka nyt niin, että joku kirvesmiestaitoinen kaveri, jos ei ihan täysin työkykyinen olisikaan, pääsisi johonkin firmaan tekemään nyt vaikka pienellä tuella työtä kesäaikana, kun sitä työvoimaa tarvitaan juuri silloin — ehkä talvella 30 asteen pakkasessa rakennusfirmat eivät voi ulkotyötä tarjota. Tällaista järkevää toimintaa toivoisin teiltä. Ymmärrän, että se on näitten lakien ja erilaisten... Kilpailuvirastohan valvoo näitä, että ei asiattomia tukia ole, mutta ei minusta se ole mikään asiaton tuki, jos ihmisen henkistä tilaa autetaan ja autetaan häntä pääsemään mahdollisesti oikean työn pariin, oikeasti palkatun työn pariin, joka on siis ihan vapailla markkinoilla. Tällaisen mahdollisuuden avaamista toivoisin teiltä. Työttömyys on tänä päivänä niin vakava ongelma, että se ei ole pelkästään ihmisen henkilökohtainen ongelma, se on koko terveydenhuollon ongelma ja sen työttömän ihmisen lähipiirin ongelma. Se on inhimillinen murhenäytelmä, kun se on noinkin pitkään jatkunut kuin mitä edellisessä puheenvuorossa edustaja Lindén hyvin kuvasi.

Arvoisa puhemies! [Puhuja tulee saliin juuri ennen puheenvuoron alkua] — Meni vähän tarkoille tämä tuleminen. Työvoimapalveluiden saamisessa ja niiden toimivuudessa meille suomalaisille, varsinkin tuolla maaseutukunnissa, olemme havainneet ongelman, nyt kun tämä uudistus tehtiin. Se ongelma tulee lähinnä siinä esille, että me emme saa reuna-alueen kuntiin, kuten kotikuntani Ilomantsi on, sitä tietoa, mikä pitäisi saada, kovin nopeasti. Meillä on siellä yksi virkamies — tiedän, kuka se on — jonka tehtävänä on hoitaa meidän alueen työllisyysasioita, mutta se tietoisuus siitä, että sellainen siellä on, on kovin heikkoa, ja ennen kaikkea niiden erilaisten rahoitushankkeiden saanti kuntiin, tällaisiin kuntiin kuin kotikuntani ja koko Pohjois-Karjalan reuna-alueen kunnat ovat, on äärimmäisen vaikeaa. Toivoisin, että jonain päivänä ihan kansanedustaja-aikanani sen päivän vielä näkisin, että tämä lähtisi pelaamaan. Kun muistelen niitä entisiä aikoja, arvoisa ministeri, niin silloin kun meillä oli — sanon sen miehen nimen hänen kunniakseen — jo edesmennyt Väinö Pussinen työvoimatoimiston hoitajana, silloin se oli aika helppoa, kun esimerkiksi tarvittiin johonkin tehtävään henkilö, joka oli työttömänä ollut pitkään, henkilö, jolla oli taitoja mutta joka oli työttömänä jonkun syyn takia. Siinä sai pienen paketin mukaan, kun otti miehen töihin. Kun oli esimerkiksi metsätöissä äärimmäisen pätevä kaveri, niin hänet työllistettiin kesäajaksi tällä keinoin. Tällaiseen aikaan kun pääsisimme takaisin, olisin siitä onnellinen, mutta luulen, että se ei enää onnistu. Mutta se, mikä pitää tehdä ja järjestää kuntoon, on tämä tietoisuus saatavuudesta ja se, että se palvelu on aidosti olemassa myös tavallisille ihmisille. Kyllä kunnanjohtaja sen tietää, ja hallintojohtaja, molemmat sen tietävät, mutta se ei kovin paljon auta, jos on 4 400 asukasta kunnassa ja kaksi ihmistä sen tietää. Siellä on vielä 4 398 ihmistä, jotka eivät tiedä. — Ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko alijäämän korjaamiseksi on mielestäni yksi vakavimpia asioita, mitä eduskuntaan on tuotu viime aikoina. Tiedämme, että olemme niin kammottavassa tilanteessa, että meidän tulevan vaalikauden julkisen talouden alijäämä pyörii lähellä 15:tä miljardia euroa. Se on aivan kammottava summa, jonka periaatteessa pitäisi jokaisen kansanedustajan yöunet viedä. Nyt kun katsotaan tätä meidän Suomen tilannetta, niin olemme luoneet sellaisen kustannusautomaatin, jonka purkamisesta ei tunnu kukaan kiinnostuvan. Tässä ilmastopolitiikan aiheuttamassa valtavassa kustannusten nousussa ei päästä ollenkaan sille keskustelun tasolle, että oikaistaisiin ne väärät luvut ensinnäkin. Mehän olemme hiilineutraali maa, ja nyt maksamme sitten valtavan kallista energiaa. Tällä hetkellä meillä on tilanne se, että olemme erittäin rankasti miinuksella jo energian hinnan takia. Tällä hetkellähän meillä on purettu sähkövoimalaitoksia yli 3 000 megaa verkosta pois tämän ilmastohumpan takia. Ja sitten on tämä CHP-sähköntuotanto: kun turvetta on vihattu keinotekoisin, valheellisin perustein, niin on 2 000 megaa poistunut CHP-sähköä silloin, kun on kova pakkanen. Eli 5 000 megaa on menetetty sähköntuotantotehoa. Tähän tulee vielä päälle kaikkien meidän tietämä valtava into rakentaa datakeskuksia Suomeen. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä elikkä tulevan vaalikauden aikana ainakin tuhannen megan edestä rakennetaan sähköntuotantoa vaativia datakeskusrakennelmia tähän maahan, eri puolille Suomea. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, hyvät suomalaiset, hyvät kansanedustajat, että sähkön hinta tulee tulevina talvina olemaan kammottava. Joskus tässä kovimpien pakkasten aikana meillä oli tilanne, että sähkö maksoi lähemmäs euron kilowattitunti. Tällä menolla mennään varmasti yli, että heilahtaa. Se ei ole mikään maineteko, se on kammottava tilanne Suomen kannalta. Sitten kun turvetta ei enää polteta, niin sitten poltetaan tukkipuuta ja kuitupuuta. Tällä hetkellä metsäteollisuus on sanonut irti ihmisiä, ja vauhti ei kun kiihtyy, erilaisia tuotantolaitoksia lopetetaan, ja ollaan kohta tilanteessa, että meillä metsäteollisuus vetäytyy täältä pikkuhiljaa pois. Samaan aikaan vihervasemmisto esittää, että suojelualueita lisättäisiin ja hakkuukieltoja kesäaikaan ja avohakkuutkin kiellettäisiin, tai ainakin luvanvaraiseksi. Tätäkö me suomalaiset haluamme? Emme varmasti halua. Tämä on pienen erityisryhmän huutava ääni tähän maahan, jota media seuraa orjallisesti joka päivä. Mutta jos joku puhuu työpaikkojen puolesta, niin eipä juuri tule kannattajia sieltä. Missä on Suomen energiahuoltovarmuus? Ei missään. Olemme tällä menolla hunningolla koko maa. Jos sähkö maksaa euron kilowattitunti, niin koko Suomihan pysähtyy. Sitten kun katsotaan, miten me voitaisiin tuota budjetin alijäämää ikään kuin yrittää parantaa, niin ensimmäinen homma, mikä pitää tehdä, on byrokratian purku. Meidän hallinto on kasvanut aivan valtavan suureksi, ja monessa puheenvuorossa tämän keskustelun aikana on nostettu sitä, että yrittäminen ei onnistu, ja myös tämän debattikeskustelun aikana, jota tässä salissa käytiin joku aika sitten tänä päivänä, nousi juuri esille tämän yrittämisen tärkeys, että yritykset menestyvät. Vain menestyvä yritys investoi, tarjoaa työtä ja maksaa veroa ja muita maksuja. Meillä tällä hetkellä on semmoinen tilanne, että Suomi on kyseenalaisen listan kärjessä, kun olemme Euroopan unionin alueella ykkösenä siinä, että lähes 59 prosenttia bruttokansantuotteesta menee julkisiin menoihin. Se on aivan valtavan, valtavan kammottava luku. Meidän pitäisi päästä vähintään 10 prosenttia sen alapuolelle. Jonnekin tuonne 40 prosentin tienoille, kun pääsisimme, olisimme onnellisia. Ja mitä järkeä on siinä, että kun joku yrittäjä tekee jonkun hankkeen pystyyn ja lähtee hakemaan lupia, niin luvan saanti on lähes mahdotonta. Kuinka moni yrittäjä jaksaa odottaa viittä vuotta, että hän pääsee Suomeen yrittäjäksi jotain tekemään? Tiedän monta yritystä, jotka ovat Suomesta poistuneet ulkomaille, kun ovat todenneet, että ei täällä kannata yrittää, ja ne menestyvät muuten nyt tänä päivänä ulkomailla, muun muassa Virossa. Tätäkö me haluamme? Sitten jos joku on niin uskalikko, että uskaltaa katsoa tulevaisuuteen vähän pitemmälle, niin ensi vuonna, 2027, uuden hallituksen aloitettua toimintansa se saa huomenlahjan, aika mukavan huomenlahjan, kun liikennepolttoaineet menevät päästökauppaan, [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] mikä nostaa sitten liikennepolttoaineiden hintaa. Sivistyneet arvioinnit ilmoittavat, että 30—50 senttiä nousee polttoaineen hinta litralta, ja sitten tulee vielä jakeluvelvoitteen lisäys siinä samalla. Miten te, hyvät kollegat, kuvittelette, että tästä voitaisiin jotenkin selvitä? En toivottele mitään muuta kuin hyvää terveyttä, pitkää ikää ja viisautta sen suhteen, että pystymme nämä vaikeat asiat selvittämään. Jos emme nyt pikkuisen heräile tästä prinsessa ruususen unesta ja tanssimme edelleen sitä ilmastohumppaa, siinä käypi muuten tälle kansakunnalle huonosti, koska olemme hyvin lähellä sitä rajaa, että olemme Euroopan unionin alijäämämenettelyssä ja sen jälkeen tämän valuuttarahaston huomassa. Silloin tehdään niin kovia päätöksiä Suomen talouden kannalta, että en suosittele kenenkään sitä edes ajattelevan. Ja ihan viimeisenä, arvoisa puhemies: Olemme vielä siinä vaikeassa tilanteessa, että meidän valuuttanamme on euro ja meidän kaikkein vaikeimman ja hyvin hoidetun kilpailutilanteen takia Ruotsi on meitä 40 prosenttia edellä tämän kruununsa takia, koska se on devalvoitunut euroon nähden meidän euroaikanamme sen noin 40 prosenttia. Elikkä me juoksemme 100 metriä 40 metrin takamatkalta, ja on todennäköistä, että suomalaiset eivät ole silloin kolmen parhaan joukossa, palkintopallille ei pääse kukaan. Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia otetaan vakavasti, koska sitä se on nyt. En ole elämäni aikana näin vakavaa taloustilannetta Suomesta löytänyt, mutta toivottavasti järki löytyy ja tämä asia selvitetään.

Arvoisa puhemies! Pääministeri puheessaan kaipaili niitä kymmentä miljoonaa mottia puuta Suomeen — aivan oikein, erinomainen kommentti. Sitten toinen asia: Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja tässä äsken totesi, että turve ja turkis eivät tätä maata nosta. [Jari Koskela: Kyllä nostaa!] Muuten nostavat, nimittäin siltä osin kuin me tarvitaan, eivät ne kaikkea nosta. Te ajatte tuonne Loviisan satamaan afrikkalaista myrkkyä ja italialaista vielä pahempaa myrkkyä ihan kylmänviileästi, reagoitte ihan ylimielisesti, että me voimme tehdä mitä vain. Se on teidän vihreä siirtymänne, kun te ajatte vihreää moskaa. Ette tuo niitä tähän kaupunkiin, vaan viette naapurikaupunkiin, jossa kiinteistöjen arvot laskevat. Se on se teidän vihreä siirtymänne. Se, mihin me turve tarvitaan takaisin, on se, että kaikki metsistämme hakattavat puut pitää saada jalostettavaksi sahoille ja sellutehtaille ja muihin tuotantoihin eikä poltettavaksi energiaksi. Tämä on typerää hommaa, jos me jatkamme tätä. Metsäteollisuus noin 13 miljardin viime vuoden viennillään on yksi Suomen vahvimpia selkärankoja, ja se tuo meille tähän maahan myös kemianteollisuuden, metalliteollisuuden, rakentamisen ja monta, monta muuta. Tästäkö me haluamme luopua? Jos haluatte luopua, niin suosittelen, että ette kokeile.

Arvoisa herra puhemies! Energian hinta on se, joka on Suomen suurin kirous tällä hetkellä. Huomenna sähkö maksaa kalleimmillaan 27 senttiä kilowattitunnilta, ja siihen kun lasketaan päälle alvi, arvonlisävero, sähkövero ja sitten vielä siirtomaksu, niin ollaan lukemissa, joiden tautta tässä maassa ei kohta mikään kannata. Tämä on meidän itse aiheuttamamme päänsärky. Olemme purkaneet sähköntuotantotehoa verkosta yli 3 000 megaa. CHP-sähkö on lähes tuhottu, 2 000 megaa kovalla pakkasella. 5 000 megan edestä olemme poistaneet sähköntuotantotehoa verkostamme. Nyt olemme täysin maailman vietävissä, kun ei meillä ole sitä omaa sähköä. Täällä puhutaan datakeskusten rakentamisesta ja monesta muusta — aivan unennäköä. Samalla olemme tehneet kauhean palveluksen, että meillä ei ole ensi talvelle minkäännäköisiä energiavarastoja. Viime talvi söi meiltä kaikki turpeet, kaikki puut. Poltamme arvokasta tukkipuuta, mikä tuhoaa metsäteollisuutta koko ajan. Kuunnelkaa, hyvät ministerit, mitä sanoo metsäteollisuuden johto tänä päivänä. Monta tehdasta on pantu kiinni, ja sama kehitys jatkuu. Jos tällä keinoin menemme, niin olemme maailman valuuttarahaston huomassa koko valtio ja varmasti alijäämämenettelyssä. [Puhemies koputtaa] Elikkä nyt on viimeiset hetket herätä. Keinoja ei muita enää valitettavasti ole.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä osakaskuntia koskeva lainsäädäntö saadaan nyt tällä hallituksen esityksellä ajan tasalle. Todellakin, kun ihmiset asuvat tänä päivänä ympäri maailmaa ja sen osakaskunnan kokousten koolle kutsuminen ja päätösvaltaisuuden saaminen monesti vaatii paljon työtä, niin nyt tällä nykyaikaisella tietoliikennesysteemillähän pystytään pitämään kokoukset etänä vallan hyvin. Tietysti siinä on pikkuisen tietoturvariskiäkin, mutta eipä taida osakaskunnilla nyt olla mitään maata kaatavan tärkeitä tietoja. Jos joku haluaa istua kuulemassa sitä vaikka kokouksen virallisen edustajan vieressä, niin onko tuo nyt niin iso juttu? Mutta tässäkin yhteydessä pitää vakavasti suhtautua tietoturvaan, totta kai. Monesti niissä osakaskunnissa on kysymys nimenomaan kiinteistönomistajien oikeuksista, siitä, miten niitä käytetään yhteisillä alueilla. Siitähän tässä on käytännössä kysymys. Siihen kuuluu esimerkiksi se, kuka siellä alueella saa kalastaa ja millä hinnalla ja millä ehdoilla. Monesti näitä osakaskuntia on vielä samalla vesialueella useita, ja se taas aiheuttaa semmoista valtavaa ylimääräistä työtä, ja sitten erilaisten muutosten tekeminen, esitysten tekeminen virallisiin rekistereihin maksaa paljon. Nyt kun saadaan tämä osakaskuntien päätöksenteko virtaviivaisemmaksi ja ennen kaikkea saadaan ne osakaskunnat järkevän kokoisiksi, säästetään paljon rahaa ja saadaan sitten tietysti isompia alueita osakaskunnan haltuun. Silloin pystytään yhteiset päätökset tekemään isompaa aluetta koskien. Olen muutamaa osakaskuntaa joutunut tämänkin työn puolesta seuraamaan ja kieltämättä huomannut tämän ongelman, mikä tulee näihin pieniin osakaskuntiin, mutta tällä lainsäädännöllä se pystytään laittamaan kuntoon. On tärkeää muistaa se, että kiinteistönomistajien oikeuksia pitää valvoa ja vahtia, että ne kiinteistönomistajien oikeudet säilyvät. Monestihan näistä oikeuksista käydään kovaa väittelyä. Esimerkiksi kun erilaisilla suojeluohjelmilla pyritään viemään kalastusoikeuksia pois, niin monesti siinä kiinteistönomistajat joutuvat puolustuskannalle ja useimmiten häviävät nämä taistelut, mutta sen jälkeen, kun ollaan riittävän vahvoja, pystytään jotain tekemään. Tämän päivän muotihan on se, että suojeluperusteella voidaan melkein omaisuudensuojakin rikkoa. Ei sillä suojella mitään muuta kuin tietyn pienen joukon, erikoisesti itseään luonnonsuojelijoina pitävien ihmisten tavoitteiden toteutumista. Siitähän siinä on kysymys, että pystytään estämään jonkun toisen elinkeino. Se vanha viisaushan pitää kyllä aika pitkälti paikkansa, että on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, että naapuri ei saa kahtakymppiä. Sama ilmiö näkyy täällä kalastuspuolella. Kuten kaikki tiedämme, jos haluaa varman riidan pystyyn, niin siinä riittää metsästysasiat, kalastusasiat ja yksityistieasiat. Nämä kolme kun pannaan nippuun, niin varmasti on puheenaihetta. Tämä lakiesitys on hyvä, ja kannatan lämpimästi, että nämä muutokset saadaan voimaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että näitä direktiivejä tulee ja uusiutuvaa energiaa otetaan käyttöön, mutta olen huolissani tästä jatkuvasta hallinnon lisäämisestä. Nyt pitää tehdä taas toteutussuunnitelmia, raportointia ja kirjanpitoa. Elikkä minkä takia me suomalaiset aina kaadumme tähän hallintoon? Tämähän rupeaa muistuttamaan en sano mitä valtiota — muistan vain aikoja, jolloin piti hallintoa olla valtavan paljon. No, nyt sitä ei ole ollenkaan, tai sitä sitten on hirvittävän paljon. Esimerkiksi biokaasun tuottajillehan on ollut pettymys, kun heillehän tuli tämä seurantavelvoite, ja moni pisti pillit pussiin ja ajatteli, että pitäkää tunkkinne. Minkä takia me ei anneta markkinatalouden vapaasti elää tässä maassa, vaan jatkuvasti lyödään hallintoa ja jatkuvaa seurantaa lisää, ja sitten toivotaan, kun valtava byrokratia on luotu... Ja muistakaa, hyvät ystävät ja hyvät kollegat, että pienillä yrittäjillä ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia ottaa kymmentä ihmistä tekemään tilastoja, seurantaa ja raportointia. Ja mitä joku Euroopan unionin komissio tietää jostakin bioenergiahankkeesta Suomessa? Ei tuon taivaallista, ei tiedä edes, missä se on. Tämähän palvelee vain paikallista hallintoa, jotta saadaan sinne lisää työpaikkoja. Kysynkin hallituksen ministeriltä: kuinka monta kymmentä tuhatta työpaikkaa te haluatte hallintoon vielä lisää? Minun mielipiteeni on se, että yksi satatuhatta pitäisi hallinnosta poistaa. Panostettakoon terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon ja lasten koulutukseen. Se on oikea tapa. Mutta jos me panostamme siihen, että me näitä hallintopalatseja ja pääosastoja rakennamme tuonne EU:hun, sehän maksaa suomalaisille veronmaksajille maltaita joka päivä. Verorasitus on tänä päivänä jo sillä tasolla, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia lisätä enää mitään. Jos me vielä panemme tällaisia teoreettisia valvontamenetelmiä pystyyn, niin se oikea työnteko jää kokonaan pois. Tämä pudottaa pienet, maatilakokoluokan biokaasuntuottajat kokonaan pois. Onko se sitten tavoite? Pikkuisen alkaa epäillä, että taitaa olla se ainoa tavoite, että saadaan nämä pienet markkinoilta pois, jolloin suuret konsernit ottavat homman haltuun, ja me kaikki tiedämme, miten sen hinnoittelun sen jälkeen käy.

Arvoisa rouva puhemies! Elintarvikkeiden saatavuus tällaisena kriisiaikana on aivan varmasti asia numero yksi. Nälkä on pahin kaveri, ja se alkaa välittömästi, jos ei aamupalaa ja lounasta saa, ja iltaruoan puuttuminen aiheuttaa ison kriisin. Tällä hetkellä keskustellaan niinkin arkisista asioista kuin kuiviketurpeen ja kasvuturpeen saamisesta tiloille ajoissa ja kohtuullisella hinnalla, mutta tämä ilmastopolitiikka on mennyt aivan älyttömiin. Me ajetaan kaiken maailman jätteet ympäri maailmaa, eikä se kuulemma ilmaa pilaa yhtään, mutta kotimaiset raaka-aineet, joita maatalous välttämättä tarvitsee: lihantuotanto, kaikki ruuantuotanto yleensä, kasvupuutarhat ja kaikki Suomen taimet, jotka istutetaan, metsien puuntaimet, kasvavat suomalaisessa turvepotissa, mutta ei vain tätä saa millään. Kun yrität turvetta puolustaa, niin lähes hyvä, ettei selkäänsä saa kerran päivään, mutta pitäähän tässä nyt järki tulla tähän hommaan. Maailma on menossa kohti sellaista kriisiä, hyvät ystävät, että meidän pitää saada energiaturvekin käyttöön. Ensi yönäkin voi tapahtua jotain sellaista, että meidän kansainvälinen kauppa loppuu. Silloin eivät auta strategiat eivätkä hyvät suunnitelmat. Silloin auttaa se, että meillä on eläviä maanviljelijöitä. Olkoot strategiat taikka suunnitelmat millaisia tahansa, mutta elävä, hyvinvoiva maatila on se meidän halvin henkivakuutus.

Arvoisa puhemies! Ensinnä: En ole ministeriä syyttänyt, että nämä olisivat tapahtuneet hänen takiaan. Ei, vaan nyt kysymys on torjunnasta. Hyvänen aika, pitäähän meillä Suomessa — aivan kuten ministerin valassa ja edustajan perustuslakipykälissäkin sanotaan — pysyä totuudessa. Meidän päästömme ovat väärin, se 30 miljoonan tonnin virhe siellä on edelleen. Se johtuu vääristä metsän kasvuun, soiden kasvuun ja turvepeltoihin liittyvistä luvuista, ne kolme ovat väärin, ja siellä on se 15 miljoonaa tonnia. Ja maaperäpäästöt, joista Ruotsi osoitti mittauksillaan, että ne ovat siellä oikein, meillä ovat aivan päin seiniä johtuen Yasso-ohjelmasta, joka on lähinnä tietokonemallinnus. Se on suurin piirtein niin kuin lottokone lauantai-iltana. Sieltä tulee lukuja sitä mukaa kuin halutaan luvun tulevan — kun muutetaan laskentaehtoja, niin yhtäkkiä on 40 prosenttia liikaa päästöjä meillä. Näinhän se menee. Kyllä kai nyt tässä maassa vielä totuudella joku arvo on. Minä en jaksa ymmärtää sitä asiaa, että meidän ihmiset kärsivät valtavan kalliista energiasta — Saksa tupruttaa taivaalle valtavat kivihiilipäästöt, ja meillä ihmiset maksavat valtavan kalliista sähköstä. Minä tiedän kuule, arvoisa ministeri — voitte päätänne punoa niin paljon kuin haluatte, en siihen puutu millään lailla — että perheet, joilla on paljon lapsia, maksavat valtavan kallista sähkölaskua talvella. Ne perheet eivät matkustele eivätkä käy ulkomailla lomalla. Miksi? Koska energia on vienyt heidän kaikki rahat. Hyvä kun lapsille saa ruokaa ostettua ja sähkölaskun tai kaukolämpölaskun maksettua. Ja me täällä puhumme viisaita ilmastopolitiikasta. Herätkää nyt, hyvät kollegat. Pitäähän meidän nyt ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan suomalaisiakin. Jos joku teistä kuvittelee, että saatte maailman päästöt kuriin näillä puheilla, niin höpö höpö. Kiina lisää valtavasti hiilivoimaa, Indonesia ja Malesia ovat aivan pelkästään hiilienergian varassa, maakaasua ja öljyä. Ja jos joku kuvittelee, että olemme bensattomassa taloudessa tässä maassa, niin unohtakaa koko juttu. 50 vuotta menee vielä vähintään. [Timo Heinonen: Ei enää!] Yhä parempia moottoreita kehitetään, kuten saimme lukea. Kaksi maailman johtavaa automerkkiä tekevät parhaillaan työtä kehittääkseen auton, jossa kolmella litralla bensaa menee satanen kevyesti. Ne ovat niitä todellisia ympäristöautoja. Laskekaapa, paljonko ovat päästöt, kun Tesla rakennetaan: valtavat kaivokset pitää olla, että saadaan ne akut syntymään. Me täällä puhumme tämmöisiä mukavia, ylentäviä juttuja, miten olemme ilmastoneutraaleja. Katsokaa noita nuoria, katsokaa meidän eläkeläisiä — he pelkäävät tänä päivänä yhtä kirjettä, ja se on sähköyhtiöltä tuleva sähkölasku. Sitä pelkäävät ne ihmiset, ja me puhumme täällä yleviä, että kyllä on hienoa, kun meillä on ilmastopolitiikkaa. Toivon, arvoisat kollegat ja arvoisat ministerit, että pysytään totuudessa ja oikaistaan nämä virheet. Ei kukaan meitä historiassa tuomitse siitä, että olemme luvut panneet oikeiksi, vaan meidät tuomitaan sen perusteella, kun sallitaan edelleen tämä vääriin lukuihin perustuva politiikka, joka johtaa älyttömiin laskuihin. Siitähän tässä on kysymys.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että poliisi varautuu tuleviin mahdollisiin uhkatilanteisiin tällä keinoin reserviä kasvattamalla, ja nimenomaan sitä reserviä, jolla on jonkunasteinen koulutus, elikkä eläkkeellä olevat poliisit ovat valmiita poliisityöhön milloin vain täysillä valtuuksilla, ja sitten Poliisiammattikorkeakoulua käyvät opiskelijat tietyin rajoituksin voivat toimia siellä. Ja tietenkin rajavartijoillahan, niin kuin kotikunnassanikin Ilomantsissa heitä on, on tietysti kaikki aseenkäyttökoulutukset ja voimankäyttökoulutukset, mutta hekään eivät voi poliisitoimen hommia tehdä ilman poliisin lupaa. Tämä PTR-yhteistyöhän toimii, ja se on erittäin hyvä asia. Kotikunnassanikin muutamia tapauksia tiedän tapahtuneen, että poliisi on pyytänyt Rajavartiolaitosta esimerkiksi etsimään, kun ihminen eksyy metsään — ei varmasti löydy tästä maasta parempaa etsintäpartiota kuin Rajavartiolaitoksen rajamiehet ovat. Heillä on osaavat koirat, ja koira kun pääsee jäljille, se ihminen sieltä jäljen toisesta päästä varmasti löytyy. Se on ihan varmaa, että kun koira pääsee jäljille, se ihminen löytyy, jos yleensä löydettävissä on. Sitten tämä toinen asia, mistä esimerkiksi edustaja Mehtälä erinomaisessa puheenvuorossaan mainitsi, on todellakin tämä poliisiasemien lakkauttaminen: Tämä on järkyttävä tehtävä. Te puhutte täällä, miten poliisia varmistetaan, parannetaan ja kohennetaan, mutta tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnassa kaikki poliisit vetäytyvät Joensuuhun, eikä niitä saa sieltä sitten jos Ilomantsissa jotain sattuu, tai vaikka Nurmeksessa. Edustaja Niemi täällä nostaa vahvaa kättään, juuri näin, mutta tiedän muun muassa tapauksen, jossa muuan kaveri tarvitsi poliisin apua ja soitti ja poliisi oli 75 kilometrin päässä — 75 kilometrin päässä, eikä se tietenkään tullut. [Anne Rintamäki: Lapissa arkea!] — No niin, onhan se arkea, mutta ei se ole perustelu sille, että te vieläkin heikennätte näitä olosuhteita. — Tähän asti olette puhuneet, että te parannatte, kohennatte ja autatte ihmisiä. Nyt teette juuri päinvastoin: kun poliisiasema lakkaa, se käytännössä tarkoittaa sitä, että se palvelukin heikkenee, aivan varmaan, kun lupa- ja monet muut asiat menevät kauas ja ihmiset vieroittuvat siitä tilanteesta. Se on tosiasia myös tilastollisesti, että sinne, mistä poliisit lähtevät pois, pikkuhiljaa vetäytyy erilaista asiatonta toimintaa, suomeksi sanottuna rikollisuutta. Näin on käynyt kotikunnassanikin muutaman kerran. Ne ovat tiedossa olevia tapauksia. Ei poliisi ole kertonut meille mitään, mutta kyllä ihmiset tietävät, kun kylillä tapahtuu. Toivoisin, kun arvostamani ministeri on nyt paikalla, että hän veisi sinne sisäministeriöön valmisteleville toimielimille viestiä, että kyllä me maaseudun ihmiset ollaan samoja suomalaisia ja meillä on se sama turvallisuudentunteen varmistaminen olemassa. Minusta on ihan ihmeellistä, että täällä kuullaan, että parannetaan ja kehitetään. Tällä keinolla jos maaseutua kehitetään, se kuolee kohta kokonaan. Pikkuisen toivoisin varsinkin perussuomalaisilta, jotka ovat tässä olleet kovin aktiivisia aikaisempina aikoina arvostelemaan... Nyt kun te olette vallassa, niin tämmöistä on teidän jälkenne. Eikö yhtään kukaan ihmettele? Minä ainakin ihmettelen syvästi, miksi näin. Ymmärrän toki, että rahasta on pulaa, mutta ei se tarkoita, että se pula tehdään toisten kustannuksella ja sitten jotkut ihmiset joutuvat ylivoimaiseen tilanteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri on vielä paikalla, niin totean vielä sen, että mehän olemme nähneet sen, mihin tämä kehitys menee. Esimerkiksi Lupa- ja valvontavirasto tuli nyt Tampereelle, valtava Gosplan laadittiin sinne. Sehän menee niin tämä peli, että kun on ensin tehty viranomainen, niin totta kai se viranomainen käyttää kaiken sen toimivallan, mitä sillä ikinä on, ja esittää ministeriöön, että tähän pitää saada maksua lisää. Eihän se valtava virasto muuten pyöri, ellei maksutuloja tule. Tämä on nähty miljoona kertaa. Arvoisa ministeri, toivon ihan suurella, vakavalla sydämelläni — en tarkoita sydämen laajentumaa, muuten hyväkuntoinen mies kuitenkin — että otatte tämän vakavasti, koska olen hyvin, hyvin huolissani suomalaisen maanviljelijän tilanteesta tänä päivänä. Se on lähes ylivoimainen. Nyt jos me näitä erilaisia hallinnollisia kikkailuja teemme ja lähetämme lisälaskuja sinne, niin moni tila joutuu lopettamaan — ei sen takia, että voimat loppuvat, vaan todennäköisesti pankki tulee sanomaan, että tämä lysti loppui tähän. Ja kun tila loppuu kerran konkurssin tai jonkun muun kautta, se lopettaa myös sitten sen maataloustuotannon, ja silloin tilanne on todella, todella vakava.

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ministeri! Tässä on esimerkki taas siitä, että maanviljelijöitä suoraan sanoen orjuutetaan erilaisilla valtavilla hallinnollisilla säännöillä. Luomuviljelijät ovat tämän orjuutuksen aatelia. Heille tehdään jatkuvasti tarkastuksia. Onnettominta siinä on se, että sitten kun viranomainen tulee tarkistamaan — vaikka keksii jonkun aiheen, kyllä ihmisellä on vilkas mielikuvitus, kyllä se jonkun aiheen keksii aina — lasku tulee perässä tarkastuksesta, vaikka se on aivan turhaa. Nyt, hyvät kansanedustajat, on otettava tämä asia eduskunnassa vakavasti. Meidän maataloustuotannon tilanne on tällä hetkellä se, että tiloja lopettaa kiihtyvällä vauhdilla. Maailma on menossa semmoista tilannetta kohti, että mehän emme voi puhua tässä maassa, että meillä huoltovarmuus olisi kunnossa. Ruuantuotanto ei riitä tämän kansakunnan ruokkimiseen, jos nyt vaikka ensi yönä jotakin tapahtuu. En toivo mitään pahaa kenellekään enkä sotaa varsinkaan. Meidän pitää havahtua tässä talossa tämän älyttömän byrokratian purkamiseen, ei tällaiseen kasvattamiseen, mitä tässäkin nyt tehdään. Toivon, että ministeri ottaa tämän vakavasti.

Arvoisa herra puhemies! Nämä metsien viisaat käyttötaidot, mitkä metsänomistajilla ja erilaisilla neuvontajärjestöillä on ja myös sertifikaatteihin on kirjattu, ovat jo olemassa. Mitään viisastenkiveä ei tarvitse tähän keksiä enää, vaan ne ovat jo olemassa. Elikkä ne osaavat metsätoimihenkilöt kaikki koulutetaan, kaikki sen tietävät, ja samoin koneurakoitsijat. Sekään ei ole ongelma. Mutta se, mikä tässä on valtava ongelma, on tämä Euroopan unionin hirvittävä vallanhimo. Nythän ollaan kajoamassa yksityisen omaisuuden suojaan. Tässä ollaan raakasti menossa yksityistä omaisuutta määrittelemään EU:sta. Kuvitteleeko joku vielä tässä salissa, että kun tämä yksi pikkuinen ollaan antamassa, se pieni sormi olkoon menneeksi... Se piru vie kyllä koko käden, ihan varmasti vie. Olemmehan nyt joutumassa taas kertaalleen maksamaan lisää Euroopan unioniin, takaamaan toisten velkoja ja ottamaan toisten piikkiin velkaa. Tämä on sitä samaa ketjua, jolla Euroopan unioni lähtee tekemään meidän metsissämme tätä työtä ja valloittaa pikkuhiljaa sen alueen Suomen lainsäädännöstä, mikä ei sille kuulu. Tämä on suoraan liittymissopimuksessa, joten toivon, että ministeri suhtautuu tähän vakavasti ja että tämä myös aikanaan käsitellään perustuslakivaliokunnassa, mikäli tulee kohdalle.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kannatan lämpimästi, että saataisiin näitä rahoitussääntöjä löyhennettyä ja järkevöitettyä. Uskon, että ministeri tekee tässä asiassa parhaansa ja hyvin kansainvälisesti koulutettuna, viisaana miehenä varmaan tarttuu tähän kaikilla voimillaan, että saadaan tämä asia kuntoon. Kiitän myös edustaja Rantasta erinomaisesta kommentista. Olen vankkumaton kotimaisen energian kannattaja ja minä kannatan samalla myös kotimaista metsäteollisuutta, mikä ehkä monelta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kaikki nämä äsken mainitut asiat liittyvät rahoitukseen. Jos me rupeamme tässä maassa pikkuhiljaa ymmärtämään sitä, voisimmeko jotakin tehdä itsekin, ei tarvitsisi ajaa jätettä Italiasta, koska se on se kaikkein pahin vaihtoehto. Mutta kun ministeri on lähtenyt tekemään tätä rahoitusta kuntoon, niin minä yritän omalta osaltani tehdä parhaani tämän kotimaisen energian hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! Parlamentaarisen työryhmän jäsenenä totean lyhyesti, että selonteon valmisteluprosessi oli luokatonta. Kokouksia peruttiin jatkuvasti, pidetytkin kokoukset osuivat päällekkäin eduskuntatyön kanssa. Työryhmän jäsenille tuotiin lopputulos vain tiedoksi ilman keskusteluja. Parlamentaarinen työhän ei voi olla tällaista, että valmiiksi pureskeltuja papereita tuodaan ilman mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä selonteko on täysin hallituksen tekemä luomus. Kun katsotaan sitten eteenpäin, niin tämä selonteko nojautuu vahvasti pääväyliin, TEN-T-verkkoon, suuriin liikennemääriin, ikään kuin Suomi olisi vain muutama iso kaupunki tai maailmanpolitiikassa kaikki olisi hyvin. Tärkeää olisi, että hallitus kehittäisi koko maata. Toimiva liikenne on huoltovarmuuden, talouskasvun, puolustuksen ja elinvoiman kivijalka. Tapahtuneiden muutosten maailmanpolitiikassa pitäisi olla viimeinen herätys, että ilman toimivaa liikenneverkkoa meidän käy huonosti. Jo karttaa katsottaessa jokainen voi päätellä, että pakotteista eniten kärsinyt itäinen Suomi kantaa suurta vastuuta koko Suomen kohtalosta. Kun katsoo, mitä on tapahtunut tähän saakka, niin meidän tyly kohtalo vain jatkuu itäisessä Suomessa. Valtiovarainministeriön korkea virkamies on nyt muuttamassa maaseudun tiet sorateiksi. Onko tämä oikeasti myös liikenneministerin oma linja? Toivon, että ei ole. Kuin pisteeksi i:n päälle hallitus on tässä selonteossa poistamassa saavutettavuuskriteerin suomalaisen liikennepolitiikan ytimestä. Silloin se tulee kohdelleeksi kaltoin juuri itäistä Suomea ja sen kaltaisia maakuntia, maakuntia, joissa Suomen huoltovarmuus oikeasti rakentuu: maatalouteen ja elintarviketuotantoon, teollisuuteen, metsätalouteen, kaivannaisteollisuuteen ja rajaseutuun. Jokainen heikennys tiestössä ja muissa väylissä näkyy näillä alueilla heti, ihmisten arjessa välittömästi, ja tietenkin myös yritysten kannattavuudessa, mahdollisuuksissa tehdä investointeja ja myös tulevaisuuden suunnittelussa. Tätä hallitus ei tunnu ymmärtävän, tai vieläkin pahempaa, se ei ehkä välitäkään. Myös hallitusohjelmaan kirjattu liikenteen verotuksen ja rahoituksen uudistus seisoo. Liikenteen verotulot ovat romahtaneet, ja polttoaineiden hinnat nousevat. Tämäkin on koitumassa kansantaloutemme ja autoilijoiden turmaksi — kiitos hallituksen tekemättömyyden. Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa paremman vaihtoehdon. Haluamme koko Suomea palvelevan liikenneverkon, ei vain hallituksen valikoimiin postinumeroihin. Nyt on korkea aika alkaa tehdä sitä, mikä on välttämätöntä. Se ei olisi sen vaikeampaa kuin keskittyä perusasioihin ja tunnustaa tosiasiat. Suomen tiestö, raiteet ja sillat rapistuvat niin kovaa vauhtia, että korvissa soi. Valtiolla rahat ovat vähissä. Siksi miljardeja maksaviin raidehankkeisiin ei pitäisi upottaa enää euroakaan valtion rahaa. [Sheikki Laakso: Se on järkevää tehdä ratoja!] Suomessa talouskasvu ja turvallisuus syntyvät toimivista kuljetusketjuista, eivät keskittämisestä, joka pakottaa ihmiset jättämään kotinsa ja yritykset lähtemään muualle. Se on väärä tie, minne hallitus on Suomea nyt viemässä. Nyt tarvitaan kiireellinen korjausohjelma alempiasteisille teille, rikkinäisille raiteille ja lahonneille silloille. Ne ratkaisevat, miten teollisuus Suomessa pärjää, jotta työpaikat säilyvät — se on meille kaikille tärkeää — ja olisi mahdollisuuksia investoida ja turvata huoltovarmuus tällä keinolla. Poikittaisliikenteen kehittäminen on myös pantava käyntiin. Saimaan, Savon ja Karjalan alueet on liitettävä osaksi koko maan liikenneverkkoa. Hallituksen nollaamaa yksityisteiden rahoitusta on korotettava. Puu, vilja ja muut raaka-aineet pitää saada kulkemaan metsistä ja pelloilta tehtaisiin ja satamiin. Tiestön hoitoa on samoin uudistettava. Nykyinen urakkamalli ei toimi, ja valvonta on olematonta. Tämä ei ole mielipide, se on tosiasia, jonka ihmiset kohtaavat joka ainoa päivä. Tiehöylät on saatava takaisin alemman soratieverkon hoitoon. Arvoisa puhemies! Maakunnat tarvitsevat omat lentoyhteytensä. Kolmen tunnin saavutettavuudesta Helsinkiin on pidettävä kiinni. Bisnesmiehillä ja ‑naisilla ei ole aikaa istuskella koko päivää junassa ja bussissa odottamassa perillepääsyä. Ja sitten, arvoisa herra puhemies, Laajakaista kaikille ‑ohjelma on palautettava, kuten ministerin tilaama selvityskin sanoi. Toimivat puhelin- ja nettiyhteydet ovat tämän päivän oikea perusoikeus. Tarvitaan siis lisää valokuitua ja myös tukiasemia, jotta langaton verkko toimii. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Keskusta tarjoaa suunnanmuutoksen hallituksen umpisurkealle liikennepolitiikalle. Koko maata pitää kehittää. Nyt siitä on hylätty jo yli puolet. Muutos vaatii, että valtion vähiä rahoja käytettäisiin paljon viisaammin kuin mitä hallitus on tehnyt ja mitä se tässä selonteossaan suunnittelee. [Sheikki Laakso: Tyhjällä paperilla se ei onnistu! — Timo Heinonen: Ei Hoskonen voi kyllä kaivata viime kauden hallituspohjaa! — Hannu Hoskonen: Sinäpä sen sanoit!]

Arvoisa herra puhemies! Pari totuutta, ettei nyt ihan mennä... Edustaja Mikkonen puhui kyllä niin totuuden vierestä, että hirvittää, ihan tässä lähellä. Ensinnäkin säilyvyyden kannalta: Turve säilyy hyvin aumattuna jopa viisi vuotta, ja puu happanee ensimmäisessä vuodessa. Arvoisa edustaja, tunnustakaa biologia ja lukekaa edes joskus ne biologian läksyt. Toinen asia: Polttoaineen päästökertoimissa, jotka Suomessa aidon, tarkan ja tieteellisen tutkimuksen jälkeen on julkistettu, turpeen tuottama päästö per megawattitunti, kun sillä tuotetaan energiaa, on pienempi kuin puulla. Tämä on fakta. Älkää vääntäkö totuutta valheeksi. Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä se, että nyt meillä on tilanne Suomessa, että UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudohan sanoi, että puuta poltetaan nyt sillä keinoin, että metsäteollisuus vetäytyy Suomesta pikkuhiljaa pois. Meillä on kädessämme aarre, jolla pystymme rakentamaan tähän maahan uutta kasvua ja loistavaa tulevaisuutta eri tuotteilla, joita markkinoille menee, ja muistakaa, hyvät ystävät, että parhaillaan turvetta tutkitaan ja sieltä tulee koko ajan uusia tuotteita. Pitäähän meidän tämä mahdollisuus käyttää, jos haluamme, arvoisa herra puhemies, velat maksaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä kannatan lämpimästi edustaja Lintilän juuri äsken tekemää ehdotusta, erinomainen ehdotus. Omana perustelunani esitän asiaan sitä, että äskenhän käytiin tätä ilmastopoliittista keskustelua, ja se lienee paras todiste tämän meidän valtavan velkaantumisemme syistä. Kun palasin eduskuntaan 2015 pidettyäni yhden kauden vuorotteluvapaata, sen jälkeen on 150 miljardia velkaannuttu. Me olemme tätä ilmastohumppaa tanssineet nyt niin paljon, että jopa suurten metsäyhtiöiden johtajat varoittelevat meitä siitä, että heidän bisneksensä menee tässä maassa pois. Massimo Reynaudo oli kaksi viikkoa sitten Hesarissa, Enson johto on samaa tehnyt, samoin Metsäliiton johto. Mutta tässä talossa ei tunnuta kuuntelevan mitään muuta kuin ilmastohumppaa ja niitä vääriä päästölukuja, mitä me halutaan näköjään ylläpitää, ja se on se, mikä maksaa meille aivan valtavasti. Energia on kohta niin kallista, että ei tavan ihminen pysty elämään, ja sitten me ihmettelemme, miksi kaupoissa on tyhjää, miksi ei kauppa käy, miksi ostoskeskukset ovat tyhjänä ja miksi ihmiset säästävät. Tästä puuttuu enää, arvoisat edustajakollegat, se, että me näköjään syytämme tässä talossa herkästi, että kun ihmiset eivät osta. Miksi ne eivät osta? Menkääpä, hyvät edustajakollegat, itseenne. Miksi ne eivät osta? No, sitä varten, että he tietävät, että erittäin pahat ajat ovat tulossa ja nyt pitää varautua siihen pahaan aikaan. Nämä meidän kunnioittamamme, meidän rakastamamme äänestäjät ymmärtävät tämän 20 kertaa paremmin kuin me kansanedustajat. He osaavat varautua pahoihin aikoihin. He tietävät, että kun se on tulossa, niin he varautuvat siihen. Mutta mitä tekee eduskunnan edellisessä keskustelussa käyty ilmastopolitiikka? Humppa jatkuu ja rahaa palaa, kotimaista energiaa ei saa käyttää, ja Italiasta ajetaan mafiajätettä Suomeen. Äsken juuri katsoin MOT-ohjelman uusiksi työhuoneessa, hetki sitten, ja totesin, että voi hyvänen aika tätä rakasta isänmaata. Tähänkö meidän rahat menevät? Edustaja Lintilän esitys koski nimenomaan tätä kuuluisaa tunnin junaa, mutta jostakinhan meidän on aloitettava. Olkoon tämä edustaja Lintilän tekemä hyvä esitys se valssin ensiaskel, koska eihän turhuuksiin pidä rahaa menettää, kun kuitenkin ratayhteydet jo toimivat. Toinen asia: Se, mitä Suomen pitää tehdä, on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja poistaa sieltä ne turhat menoerät, mitä meillä on tämän kalliin energian takia. Se on poistettavissa, me haluamme sen poistaa, mutta näköjään tämä pieni vihervasemmiston klikki pitää tätä maata tiukasti otteessaan ja estää kaiken järkevän talouspolitiikan teon tässä maassa. Jatketaan vaan tällä tavalla, niin sitten tiedämme vuoden päästä, miten tässä tulee käymään. Se ei ole sitten... Älkää vain, hyvät edustajakollegat, menkö syyttämään niitä hyviä ja viisaita ihmisiä, jotka ovat kotonaan säästäneet tileille rahaa, että selviävät niistä vaikeista ajoista.

Arvoisa rouva puhemies! Suomihan on aidosti hiilineutraali maa, kun olemme rehellisiä. Todellakaan metsän kasvua emme saa kokonaan laskea. Ministerikään ei tämän asian eteen ole paljon ajatusta uhrannut. Metsä kasvaa enemmän: meillä on 15 miljoonaa väärät päästöluvut. Metsän kasvua emme saa laskea kokonaan hyväksemme. Todellakaan neitseellisten soiden hiiltä emme saa laskea sidotuksi. Eikä meitä myöskään pidä rangaista turvepeltojen kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, koska, kuten edustaja Eestilä äsken todisti, se on väärä tieto. Samoin nämä maankäyttösektorin luvut: Se Yasso-tietokoneohjelma on lähinnä pajatsoa huonompi arvontakone. Sieltä tulee milloin mitäkin. Mutta joka tapauksessa kun me teemme viisaasti tämän homman, alamme hoitaa metsiämme vielä paremmin, lannoitamme sopivat kohteet, niin me pystymme 10—15 miljoonaa tonnia sitomaan lisää hiiltä, jolloin olemme, kun oiomme väärät luvut ja teemme nämä metsänhoitotehtävät, sen jälkeen hiilineutraaleja varmasti, eikä maksa juurikaan mitään. Nyt tällä hetkellä, kuten tiedämme... Ystäväni soitti Loviisasta äsken, ja hän sanoi, että hän on Valkon satamassa käynyt katsomassa teidän lämmityksenne perusasioita. Se oli semmoinen löyhkä, että hänen ruokahalunsa meni ainakin tältä päivältä. Valkon satamaan ajetaan, ja Helen lämmittää sillä teidän kaupunkianne. [Veronika Honkasalo: Aina tämä sama!] Täällä istuu Helenin hallituksen varapuheenjohtaja ja moittii meitä ilmastonpilaajiksi, kun hän on vetämässä yhtenä osana sitä Helenin systeemiä, jolla te lämmitätte pääkaupunkiseutua [Puhemies: Aika!] ja aiheutatte valtavat päästöt. Kyllä teillä on otsaa, kun te teette tätä tietoisesti [Vasemmistoliiton ryhmästä: Ei pidä paikkaansa! — Puhemies: Aika!] ja vielä tuhoatte ilmakehää. Valtavat määrät te aiheutatte päästöjä ja teette tämän tietoisesti. [Atte Harjanne: Väärä firma!]

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin yhteisten alueiden hallinnon järjestäminen niin, että kaikilla osakkailla on mahdollisuus osallistua kokouksiin, on aivan tervetullut uudistus — vielä kun on nykyisiä tiedonvälityskeinoja, erilaisia Teams-kokouksia pystytään pitämään ja mitä tahansa yhteyksiä voidaan käyttää digitaalisessa maailmassa hyväksi. Edellisessä työssäni metsäammattilaisena törmäsin usein osakaskuntien ja yhteisten alueiden ongelmaan. Kun piti joku lupa saada osakaskunnalta vaikka esimerkiksi tierakennuksen takia siihen liittyen, miten osakaskunnan kanssa menetellään, niin se oli vähän hankalampi juttu. Saattoi olla 150 osakasta, ja sitten et saanut koskaan tietää, kuka siellä sitten päätösvaltaa käyttää. Tämä on se todellinen ongelma, jonka olen edellisessä ammatissani joutunut aika kipeästi kokemaan. Ei se muuta kipeää tehnyt, joutui vain tekemään turhaa työtä, ja sitten loppujen lopuksi tiesuunnitelmaa piti sen verran muuttaa, että ei yhteiseen alueeseen koskettu. No, se on ollut ja mennyt ja kunnossa. On hyvä, että tämä laki tulee, mutta kysyn vielä ministeriltä: kun ollaan etäyhteydellä kokouksessa, niin miten voidaan varmistaa, että tietoturva säilyy? En usko, että osakaskuntien kokouksissa nyt mitään tulenpalavaa, huipputärkeää, salaista asiaa käsitellään, mutta aina tulee mieleen joissakin yhteyksissä se, onko varmistettu, että tämä herra Virtanen, joka siellä etäyhteyden päässä on vaikka New Yorkissa, aidosti on herra Virtanen eikä joku muu. En tiedä, mikä se keino on, mutta onhan vaikka se, että kirjaudutaan esimerkiksi pankkitunnuksilla, hyvä keino varmistaa, että henkilö on juuri se henkilö. Varsinkin tarkoissa äänestystapauksissa, joissa esimerkiksi osakaskunnat yhtyvät ja muodostetaan kahdesta pienestä osakaskunnasta yksi iso, sillä on merkitystä muun muassa kalastusoikeuksien takia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä jalometallien sertifiointi tavalla, jossa leimalla todistetaan, että kyseinen tuote on aitoa ja hyvin tutkittua laatua, on aivan oikein. Suomessahan louhitaan tällä hetkellä ja on paljon kaivoksia, jotka tuottavat kultaa. Kotikunnassani Ilomantsissa on nouseva kultakaivosaihio, ja jos tiedot vähänkään pitävät paikkansa — ja pitäväthän ne paikkansa, kun ne ovat pörssiyhtiöiden tiedotteita — niin se on todella lupaava kultakaivoslöydös, jonka reunaa emme taida vielä tällä hetkellä tietää, sitä, miten paljon sitä onkaan. Tämäkin kuvaa sitä, että meidän pitää luoda järjestelmät ja ennen kaikkea, että Suomessa on myös toimija, joka luokittelee näitä, niin että emme ole ulkomaisen luokittelun varassa. Siitä tuli mieleeni, arvoisa rouva puhemies, hyvä esimerkki siitä, miten laadun takaaminen on aivan välttämätöntä tämmöiselle pienelle maalle. Kävimme aikanaan Outokummun tehtaalla tuolla Torniossa. Sieltä maan sisältähän tulee jonkun verran myös kuparia, mutta lähinnä kromiahan ne siellä tekevät rosteriterästä varten. Se, mikä sieltä tuli mukaan — se tieto jäi korvieni väliin olemaan: elikkä kun siellä tehdään erittäin korkealaatuista kuparia, joka on luokiteltua, niin tietyt huippulaatuiset tuotteet vaativat, että sen kuparin, mikä sinne otetaan yhdeksi raaka-aineeksi, pitää olla aivan hirvittävän puhdasta. Se puhtausprosentti oli jotain 99,9, ja niitä yhdeksikköjä sen pilkun jälkeen oli niin pitkä rivi, että en enää muista, miten pitkä se oli. Joka tapauksessa Suomi on hyvin korkean teknologian maa, ja me pystymme tuottamaan hyviä tuotteita. Tätä varten tämäntyyppistä lainsäädäntöä pitää tukea vahvasti ja edistää, niin että pystymme tuottamaan maailmalle sellaisia tuotteita, joista saamme hyvän hinnan, ja ennen kaikkea Suomen kansa hyötyy siitä, että hyvinvointi pysyy tässä maassa ja saadaan jonain päivänä tuo velanottokin loppumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustaja Eestilälle hyvästä sananselityksestä. — En todellakaan ole päästökaupan lakkauttamista koskaan vaatinut. Ministeri, ollaanpas hieman tarkempia. Olen vaatinut väärien lukujen oikaisua. Kuunnelkaapa, arvoisa ministeri: Suomi ei saa laskea edukseen kaikkea metsän kasvua, minkä se oikeasti kasvaa. Meille lasketaan viisi miljoonaa tonnia liian vähän hiilinieluja, kun suot, jotka ovat ojittamattomia, sitovat hiiltä edelleen. Sitten kolmas juttu: turvepelloille lasketaan kahdeksan miljoonan tonnin päästö, joka on aivan tuulesta temmattu. Ei pidä paikkaansa. Sitten vielä pahinta tässä on se, että me emme kerta kaikkiaan tämän Luonnonvarakeskuksen lukuihin usko ollenkaan. Se Yasso-ohjelma on kuin pajatso. Sieltä tulee viikoittain 40 prosentin heitolla lukuja. Eihän siihen usko enää naapurin Erkkikään, ja se on kärsivällinen mies, se naapurin Erkki. [Naurua] Minkä takia te, ministeri, kierrätte ja kaarratte? Tehkää työnne ja oikaiskaa nämä luvut, niin olemme hiilineutraali maa oikeasti. Ei tarvitse tapella EU:n kanssa ollenkaan, ja sähkön hinta putoaa, kaukolämmön hinta putoaa, ja kaikki olemme onnellisia. Jos näin käy, niin minä tarjoan teille pullakahvit tuolla kahvilassa heti. [Naurua — Markku Eestilä: Eli hän osasi puolustaa itseään!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että keskustellaan työllisyydestä, mutta itäsuomalaisena kansanedustajana kyllä täytyy sanoa, että me olemme tämän hallituksen työllisyyspolitiikan kokeneet karusti. Todellakin välillä tuntuu, että olemmeko enää osa Suomeakaan, kun kaikki, mitä meillä on tähän saakka ollut, on suurin piirtein kerätty pois, yritystuetkin muun muassa. Edellisellä kyselytunnilla, arvoisat ministerit, ketkä olitte paikalla, muistatte sen, että meille on luvattu jotakin erityistalousaluetta. Mitä meille on tullut? Ei mitään, sekin peruttiin nyt. Karjalan radan rahat ovat jossakin. [Sanna Antikainen: Ei ole peruttu mitään!] Meidän teollisuus aika pitkälti perustuu metsäteollisuuden toimintaan, aika pitkälti. Me tarvitsemme Karjalan rataa nyt. Teillä on kohta kehysriihi alkamassa. Toivon siltä toimenpiteitä. Ja toinen asia: Monen, monen asian takana on Pohjois-Karjalan menestyksen osalta se, että me emme saa lupia erilaisiin hankkeisiin. Siellä on monta. Kotikunnassani esimerkiksi Neovan uusi aktiivihiilitehdas odottaa turvelupia, ei millään saa niitä. Siinä on monta sataa työpaikkaa. Samoin Pampalon kaivokseen on ehkä tulossa 300—400 työpaikkaa. Luvat seisovat tuolla jossakin, en tiedä missä. Tai tiedänhän minä, mutta en ala sitä selvittämään. Näihin kun saisimme apua teiltä, [Puhemies koputtaa — Naurua] niin meillä olisi satoja uusia työpaikkoja pelkästään Ilomantsissa. Toivon teiltä, [Puhemies koputtaa] arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, ravakoita toimenpiteitä.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin Itä-Suomen tilanne ja Itä-Suomen ihmiset ovat rajan kanssa siellä kotiseuduillaan aivan ihmeissään, kun koko vaalikausi on mennyt odottaessa. Kauniita lupauksia meillä on Itä-Suomi-ohjelmaa myöten, ja vaikka mitä on luvattu, niin ikävä kyllä, mitään emme ole saaneet, mutta me uskomme parempaan tulevaisuuteen kuitenkin. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministerin sijainen, ja myös niiltä ministereiltä, ketkä teistä vastaavatkaan näistä rahaneuvotteluista: kun vielä yksi budjettiriihi on teillä edessä, niin tuleeko sinne esimerkiksi itäradalle rahaa? Toivon, että ministerit ottavat vakavasti, koska Saimaan kanavahan meni niin kuin meni, kun sota alkoi ja raja meni kiinni. Pitäkää nyt, hyvät ministerit, esillä sitä, että rakennetaan se Saimaan kanava Suomen puolelle itärajaa pitkin — nykyiseltään kolmen sulun jälkeen, kun mennään rajalle, sitä rajaa pitkin Virolahdelle. Se on hanke, joka varmasti kannattaa. Siihen saa TEN-T-verkosta rahat, 40 prosenttia arvion mukaan, ja jopa ovat rahoittajat luvanneet, että hoitavat sen rahoituksen muualta, jos valtio ei anna sitä. Minkä tautta tällaisia hankkeita ei viedä eteenpäin, koska kysymyksessä on koko Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus, ei sen enempää?

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että paikallisten käsityöläisten ja teollisten yrittäjien — ja sillä alalla toimivien sekä yksityisten henkilöiden että yritysten — oikeuksia turvataan. Ollaan Euroopassa, yhdessä maailman suurimmista markkina-alueista, ja tällaisten oikeuksien turvaaminenhan on ensiarvoisen tärkeää, koska ymmärrykseni mukaan tällaista erilaisten keksintöjen kaappaamista tai laitonta käyttöä on kovin helppo harjoittaa. Ja kun näitä systeemejä tehdään, suojataan ne omaisuuserät, mitä ne sitten ovatkaan, joku tuote tai vaikka mallisuoja jollekin laitteelle tai koneelle tai peräti vaikka jollekin kotimaiselle tuotteelle. Ymmärrykseni mukaan näille suomalaisille tulisijoille, mitä on Eurooppaan myyty, tietyille merkeille on haettu näitä suojia. Esimerkiksi tämä vähän hiukkasia ilmakehään tuottava poltto, jota kotimaakunnassani ainakin kaksi yritystä tekee, ymmärrykseni mukaan on näitä suojia saanut, ja hyvä näin. Sillä suojataan tätä tekijänoikeutta ja oikeutta siihen, että tämä yrittäjä tai ihminen, joka on tehnyt sen homman, itsessään tai jonkun organisaation kautta, vaikka oman yrityksensä kautta, hakee näitä suojia. Se on hyvä asia. Toivottavasti tämä menee juohevasti läpi ilman, että tässä tarvitsee Pyhää Byrokratiusta kovin paljon kumartaa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ilmasto- ja energiastrategia on varsin ajankohtainen aihe. Oma huomioni muutamalla lauseella. Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, jos me halutaan tehdä ilmastopolitiikkaa, niin meidän pitää ensinnä oikaista ne väärät päästökauppaluvut. Siellä on 15 miljoonaa tonnia meidän kannalta vääriä lukuja, liian isoja päästöjä tai liian pieniä nieluja. Minkä takia näitä lukuja ei haluta oikaista? Ajatelkaa: kun meille tulee nyt kohtapuoliin uudet tarkastelut, sitten liikennepolttoaineet menevät päästökauppaan ja vielä tämä liikennepolttoaineiden sekoitevelvoite nousee vuonna 28, niin Suomen elämä täällä pohjoisella nurkalla menee aivan sietämättömän kalliiksi, ja näillä väärillä luvuilla suomalaisia rangaistaan. Minkä takia? Olen odottanut monelta ministeriltä tähän vastausta, mutta mitään ei ole kuulunut. Kaiken lisäksi meillä on vaihtoehto: oikaisemme ne väärät luvut, sitten lisäämme metsien kasvua. Lannoittamalla ja järkevällä metsänhoidolla 10—15 miljoonaa mottia vuosikasvua lisää on täysin mahdollista saada. Sitten on tämä Yasso, mikä on tämä Luonnonvarakeskuksen päästöjä laskeva tietokonemallinnus, joka on aivan naurettava: pieniä lukumuutoksia tekemällä se antaa jopa 40 prosentin virheen, ja tämmöisellä älyttömällä arpakoneella meidän suomalaisten verotuksia säädetään. Onhan tämä nyt jotain ennenkuulumatonta. Miksi tämä sallitaan Suomessa, joka on olevinaan, että osaa tietokonehommat ja osaa laskea? Metsäntutkimuslaitos tietää motilleen Suomen metsien pinta-alat, mottimäärät, kasvut ja puurakenteet ja vaikka mitä. Niillä ei ole enää mitään arvoa, on vain joku jasso, jolla heitetään arpaa niin kuin lottokoneessa. Tämän takia, arvoisa puhemies, meidän on saatava tämä oikea tieto nyt käyttöön. Turve on otettava takaisin. Nyt me poltamme viidestä seitsemään miljoonaa mottia tukkipuuta ja kuitupuuta kattiloissa energiaksi. Arvoisa puhemies! Luitte viikko sitten — Helsingin Sanomissa varmaan oli tämä — ja huomasitte UPM:n nykyisen pääjohtajan Massimo Reynaudon haastattelun. Hänhän varoitti siitä meidän puunpoltosta, miten valtavaa typeryyttä se on. Saman on sanonut — tosin eri sanoilla — Hans Sohlström, Stora Enson toimitusjohtaja, ja myös Metsäliiton ylin johto on tämän saman viestittänyt. Kun korkein Suomen teollisuusjohto varoittaa meitä eduskuntalaisia tästä asiasta, niin kuullaanko täällä? Ovatko korvat täynnä vaikkua, vai onko kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia? Onhan tämä käsittämätöntä touhua, kun ei tällaista selvää puhetta ymmärretä. Työpaikat ovat menossa, ja Suomi on menossa syöksyvällä vauhdilla kohti valtavia talousvaikeuksia. Sitä tärkeintä asiaa, mikä meillä on, metsien arvokasta, rikasta, vihreää kultaa, ollaan tuhoamassa koko ajan, ja Euroopan unioni hakee nyt lisäoikeuksia päästäkseen meidän metsänomistajien niskaan ja tekemään päätöksiä Suomen metsistä Suomen eduskunnan ohi. Eihän tämä tällainen käy. Arvoisa puhemies! Nämä pitää oikoa, mitä äsken sanoin, jotta pääsemme taas sille oikealle tielle, millä Suomen metsäteollisuus on tähän saakka ollut ja millä on Suomelle tämä elintaso luotu. Sitten toinen asia: Kun me ollaan tätä turvetta vihattu ja energiantuotannosta se on käytännössä pois pelattu, niin silloin kun meillä turve oli oikeasti energian raaka-aineena, niin tuotimme sähköä kovina pakkaspäivinä CHP-sähköllä, eli yhdistetyllä kaukolämmön ja sähkön tuotannolla, ja tuotantoteho sähköllä oli parhaina päivinä eli kylmimpinä päivinä 3 500 megaa. Sieltä on leikattu reilu tuhannen megaa jo nyt pois, ja pelkällä puulla sähköä ei kannata enää ajaa. Se on liian kallista se. Sitten me tarvitsemme muutaman ydinvoimalan lisää, se on selvä asia. Muuten ei tule mitään tästä hommasta, että me tuulimyllyjen varaan muka rakennamme sitten meidän energiantuotantomme — höpö höpö! Vain 30 prosenttia sähkötehoa se voi tuottaa nimellistehosta, ja niin kuin tiedämme nyt näiden pakkaskausien jälkeen, ei tule sitäkään, kun ne värkit jäätyvät ja mitään ei tule. Sitten ollaan aivan avuttomia. Meidän pitää rakentaa yhä enemmän hajautettua energiantuotantoa, hieman ydinvoimaa lisää, turve takaisin. Sitten kun me luotamme noihin Ruotsista tuleviin sähkökaapeleihin, kuten viimeksi siihen Auroraan, joka tuolla pohjoisessa Suomessa tulee Suomen puolelle Ruotsista, niin se onkin sellaista pukinuskoa siinä mielessä, että Ruotsi hakee koko ajan omaa energiapolitiikkaansa ja takuulla jonain päivänä käyttää sähkönsä itse. Eivät ne meitä rakasta niin paljon, että meille ilmaista sähköä antaisivat. Arvoisa puhemies! Lopuksi viimeinen kommentti tästä sähkönkäytöstä: nämä datakeskukset. Tällä hetkellä meillä on semmoinen tilanne, että vajaat tuhannen megaa menee sähköä näihin datakeskuksiin, ja tämän vuosikymmenen loppuun mennessä noin 1 500—1 600 megaa tarvitaan sähkötehoa pyörittämään näitä datakeskuksia, elikkä Olkiluoto kolmosen ydinvoimalan verran menee sähköä sinne. Kuka sen maksaa? Tässä salissa äkkilaskemalta on noin kymmenen maksajaa jo tiedossa. Me kuluttajat maksamme sen, että tänne saa tulla joku amerikkalainen Alphabet rakentamaan valtavan datakeskuksen ja keräämään hillot täältä kotia, ja suomalainen maksaa. Tässä hommassa ei ole enää mitään järkeä, ja olen hyvin murheissani tämän sanoessani, mutta toivottavasti tämä koetaan herätyksenä, että isänmaan asiaa pitää ruveta Suomen eduskunnassa enemmän ajamaan.

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin ihmetellyt näiden energia-asioiden puitteissa sitä, että mikä meitä suomalaisia oikein riivaa, kun ei millään meinata haluta omaan energiantuotantoon rahaa sijoittaa. Fortum työnsi rahaa sekä Venäjälle että Uniperin kauppoihin Saksaan noin 15 miljardia. Kun nyt sitten puhutaan sähköntuotannon tehosta, niin ei millään. Ei kuulemma kannata. No, ei varmasti kannata, kun rahat on hävitetty maailman tuuliin. Jos omat rahat hävittää, niin sitten on peeaa. Näinhän se menee. Toinen juttu on tämä biokaasuasia, mistä nyt puhutaan. Tämä asiahan on myös ihan helppo homma. Me voisimme tehdä tästä maasta esimerkiksi liikenteen kannalta todella kotimaisilla kaasuilla toimivan järjestelmän, mutta ei millään. Nyt jo elinkeinoministeriö on vaikeuttanut niitä sääntöjä niin paljon, että moni on lopettamassa nekin hankkeet, mitkä ovat laskeneet valmiiksi ja kustannuslaskelmat ovat valmiina, ja ei enää onnistu. Yhden tämmöisen yrittäjän kanssa viime viikolla puhelimessa keskustelimme tästä asiasta, että turhahan se on lähteä investoimaan semmoiseen, mikä ei kannata. Sitten kolmantena vielä tämä turveasia. Haluan nostaa sen esille, kun me puhumme kriisin ajan energiavarastoista. Turve on ainoa raaka-aine, jota voidaan varastoida voimalaitoksia varten vuosiksi eteenpäin. Oikein varastoituna viisikin vuotta säilyy, ei ole mitään ongelmaa. Ja kun me olemme metsäinen maa, niin kuin tiedämme, hakkaamme paljon metsiämme ja teemme energiaa, niin turve tarvitaan tukipolttoaineeksi, muuten ne kuoret eivät pala. Tämä biokaasuasia olkoon sitten esimerkki siitä, että kun on mahdollisuus tehdä jotakin, niin sekään ei meille käy, koska me sitten rupeamme ulkomailta tuomaan sitä biokaasua, hyvänen aika. Mitä siinä tapahtuu? Siinä tapahtuu se perinteinen homma, että suomalainen työ loppuu, suomalainen pääoma häviää Suomesta pois. Tälläkin hetkellä suomalaista metsäomaisuutta ostetaan ulkomaille kiireellä. Maatiloja on kuulemma menossa nyt ulkomaiseen omistukseen. En ole vielä yhtään kauppaa kuullut, mutta monta ehdotusta, tarjouksia on tehty jo. Elikkä suomalaista maaperää myydään ulkomaille, suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille, ja näin ollen se rahavirta, minkä pitäisi kohdistua suomalaisten elintason nostoon, menee ulkomaille koko ajan. Kaikki hyöty häviää maasta. Olen siitä äärimmäisen huolissani. Jos me ei tätä kotimaista energiahommaa panna tässä maassa kuntoon, niin me olemme vuoden kuluttua semmoisessa tilanteessa, jota en uskalla ääneen sanoa, etten syyllisty pelotteluun. Mutta senhän me näemme sitten, kun sinne asti elämme, mutta sittenhän se on myöhäistä nähdä, kun se on jo tapahtunut. Silloin ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kärsiä seuraukset.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että valmistaudumme varastoimalla energiaa kaikenlaisiin kriisitilanteisiin. Käymme tätä ilmasto- ja energiapoliittista keskustelua, ja silläkin puolella nousee esille tämä kotimaisen energian puute silloin, kun sitä tarvitaan. Olen hieman ihmetellyt näitä keskusteluja molemmissa asioissa, tässä asiassa ja edellisessä asiassa, mistä keskusteltiin juuri äsken, sitä, että me emme näe tätä suomalaista omaa näkökulmaa siinä. Meille Euroopan unioni on jonkinasteinen suuri voima, joka antaa meille kaikkea hyvää. Näin ei ole — uskokaa nyt jo, hyvät ystävät. Me olemme maksaneet eurooppalaisten velkoja ensimmäisessä elvytyspaketissa. Yli 700 miljardia annettiin rahaa sinne, Suomen osuus on 12 miljardia. Kun se loppuu joskus, maksamme, jos rahat riittävät tai jos luottokelpoisuutta ei ole ennen sitä jo menetetty. Meidän pitää ruveta ajattelemaan suomalaisilla aivoilla, että varastoimme tänne sopivasti energiaa. Totta kai Euroopan unioni antaa meille, niin kuin tässäkin esityksessä, säädöksiä siitä, miten se pitää tehdä. Mutta mitä meidän pitäisi oikeasti tehdä? Biokaasua pitäisi ruveta tuottamaan tässä maassa paljon enemmän ja varastoimaan sitä. Sehän on täällä aina, se järjestelmä toimii aina. Suomessa on investointihalukkuutta vaikka kuinka paljon. Tällä hetkellä, parhaillaan Savoonkin, tuonne Sonkajärvelle, sille seudulle, on tulossa St1:n ja paikallisten yrittäjien ja viljelijöiden yhteistyöllä valtava biokaasumädättämö, joka tuottaa biokaasua. Niitä on paljon muitakin. Mutta kun jatkuvasti elinkeinoministeriö muuttaa näitä systeemejä niin, että se tulee kannattamattomaksi, niin semmoista pitkäjänteistä energiapolitiikkaa ei ikävä kyllä ole. Ja jos me emme tähän maahan saa turvetta takaisin, me olemme todella, todella vaikeuksissa. Kun olimme kovan pakkaskauden vallassa kaksi viikkoa sitten, meillä oli sillä hetkellä Suomessa vapaata energiareserviä, sähköntuotantoreserviä kymmenen megaa. Jos yksi pieni voimalaitos olisi mennyt verkosta pois, niin olisi koko Suomea ruvettu pimentämään, koska sillä hetkellä, kun alijännite syntyy verkkoon, se tarkoittaa, että siellä sekä jännite että sähköntaajuus rupeaa heittelehtimään. Näinhän kävi Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa, kun siellä kaatui koko valtava alueverkko, nimenomaan tuulivoiman takia. Siitähän ei vaan saa puhua tässä maassa, kun tuulivoima on semmoinen jumala, että sitä kaikki kumartaa, ja kaikkiin paikkoihin työnnetään tuulivoimaa lisää. Mitä sillä tekee? Ei kerta kaikkiaan mitään. Sillä ei datakeskuksia lämmitellä eikä mitään muutakaan, koska vain 30 prosenttia nimellistehosta voi sähköä saada. Kaksi kolmasosaa se lepää tyhjänä. Millä me sen aukon täytämme? Tämä kaasuasia on aivan samanlainen. Jos emme ala itse toimia suomalaisten hyväksi, on turha 30 asteen pakkasella soittaa Brysseliin, mitä tehdään. Silloin todennäköisesti ei puhelinverkkokaan toimi, koska siellä linkkimastot ovat pimeinä, kun siellä ei ole sähköä. Arvoisa herra puhemies! Olisikohan vihdoin aika ajatella suomalaisilla aivoilla, koska jos me jatkamme tätä oman maamme alasajoa liittyen metsäpolitiikkaan, liittyen energiapolitiikkaan ja liittyen vaikka mihin, niin Euroopan unioni ei meitä tule auttamaan, se on aivan varmaa.

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt erinomaisen mietinnön. Tämä mietintö kannattaa ehdottomasti hyväksyä ja todellakin joustavoittaa näiden malminetsintälupien saantia. Aina kannattaa muistaa, että Suomi on erittäin riippuvainen valtio siitä, saadaanko me tähän maahan metalleja. Noin puolet pystymme omasta maasta kyllä kaivamaan ja jalostamaan, mutta loput on sitten tuotava. On monia, monia metalleja, jotka ovat aivan kriittisiä, esimerkiksi nyt vaikka volframi taikka molybdeeni — niitä on pitkä lista — mutta joita meillä ei ollenkaan ole. Näin ollen tämä hallituksen esitys on todella hyvä ja mietintö vielä parempi. Toivon, että Suomessa nähtäisiin se asia myös niinpäin, että kun malmeja kaivetaan Suomen kallioperästä, niin samalla luomme itsellemme huoltovarmuutta. Ja jos emme niitä malmeja kaiva tässä rakkaassa isänmaassa ylös, niin se tarkoittaa sitä, että tämä kaivostoiminta siirtyy sellaisiin maihin, joissa ympäristöasioista ei huolehdita ollenkaan. Meillä on sellainen näköala tässä maassa... On luotu valtava lupabyrokratia. Juuri kuulin tuolta uudesta lupa- ja aluehallintovirastosta Tampereelta, että kun ovat yritykset ovat Lappiin hakeneet malminetsintälupia, niin niistä on valitettu. Eihän tällainen menettely käy, jossa ruvetaan jo alkuvaiheessa jarruttamaan elinkeinotoimintaa. Meinaako joku aluehallintovirasto, lupavirasto, että he pärjäävät siellä virastossa yksinään, kun kaikki liiketoiminta saadaan lopetettua? Onhan tämä Suomi oudoksi mennyt. Sama koskee montaa muuta elinkeinoalaa. En malta olla mainitsematta vaikka energiapuolelta sitä, että kun moni nostaa tänäpänä turvetta suosta viedäkseen sen esimerkiksi kasvuturpeena Eurooppaan — sitä menee yllättävän paljon — niin niiden lupien saamisesta yksikin yrittäjä kertoi, että hänen lupansa kesti prosessissa 16 vuotta. Onhan tämä järkyttävää, että Suomi on tällaiseksi mennyt. Ja kenen vika se on? No, tässä salissa yleensä istuu puhemiehen lisäksi 199 edustajaa, jotka ovat sallineet tämän. Kyllä meidän pitää ruveta ajattelemaan suomalaisilla aivoilla, jos me halutaan tähän maahan saada työtä ja menestystä lisää. Jos me suojelemme kaikki metsämme ja maaperämme ja kaikki, niin sen jälkeen on aika sujuvaa olla hyvin ekologinen ja luonnonsuojelija, mutta siinä saattaa nälkä tulla ja eläkkeet kyllä jäävät maksamatta, palkoista puhumattakaan. Toivon, että tässä löytyy viisautta. Tämä lakiesitys, mikä nyt on mietinnön muodossa tuotu saliin hyväksyttäväksi, on erinomainen. Toivon, että tämäntyyppisiä tulee lisää, että saadaan yritystoiminta viriämään ja tämä lama vihdoin ja viimein lopetettua. [Juha Hänninen: Erinomainen puhe!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvin havaittavissa arvoisan ministerin tekemästä hyvästä esittelystä se, miten valtavasti Euroopan unionin maatalousbyrokratia kasvaa. Olen siitä hyvin surullinen maanviljelijöiden puolesta, kun tunnen henkilökohtaisesti monta, monta maanviljelijää ja heidän saamaansa palautetta. Toivoisin hartaasti, että jonain päivänä pääsisimme tilanteeseen, että maanviljelijäkin tuntisi itsensä joskus yrittäjäksi, jolla on yrittämisen vapaus ja siihen kuuluva välttämätön riemu, koska eihän työtä jaksa tehdä, jos se on semmoista pakkopaitaa. Ikävä kyllä olen monen maanviljelijän lopettamisen syyksi kuullut, että hän ei jaksa enää tehdä sitä byrokratiaa, hän on kypsä siihen. Moni on lopettanut, enkä heitä soimaa siitä. Mutta toivoisin, arvoisa ministeri, että kun olette paikalla ja ansiokkaasti työtänne teette, niin veisitte viestiä sinne ministeriöön, kun johdatte ministeriötä, että byrokratiaa pitää karsia. Ei tällä keinoin voi jatkaa, että jatkuvasti tulee lisää byrokratiaa byrokratian päälle. Kun vuosittain säännöt muuttuvat, niin maanviljelijät ovat yhä enemmän epätoivoisia siitä, että heidän varsinainen työpanoksensa vähenee koko ajan siellä pellolla ja siinä tuotantotoiminnassa, mitä he ikinä harjoittavatkaan. Sitten taas tämä tietokoneen ääressä taikka jossakin toimistossa istuminen tai joillakin koulutuspäivillä oleminen alkaa olla pääasiallinen ansio. Tämä kaikkihan johtuu siitä, että unionin byrokratia kasvaa. Se vaatii lisää koulutusta, ja se vaatii lisää virkamiehiä. Tämä on sellainen noidankehä, josta ei pääse muuten ulos kuin... Se on kuin se Ilmestyskirjan peto, jolle uusia päitä ilmestyy — kun yhden katkaisee, niin kaksi tulee tilalle. Toivottavasti tästä päästäisiin ulos. Sanon samalla, kun on mahdollisuus sanoa myös tästä Luonnonvarakeskuksen toiminnasta, että onhan se nyt ihan kummallista toimintaa. Voisin sanoa vähän voimakkaamminkin esimerkiksi päästöistä, siitä, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai päästölähde, että onhan tämä aivan luokatonta. Se alkaa olla tuo Luonnonvarakeskus kuin lottoarvonta lauantaisin, että ei todella tiedä, mitä sieltä tulee, ja sitten kun tulee, niin kaikki ovat siitä ihmeissään, että voiko tämä olla tottakaan. Eihän se niin voi olla, että tänä päivänä metsät ovat hiilinielu ja huomenna päästölähde. Arvoisa puhemies! Vaikka tämä ei asiaan kuulu, niin toivon, että tästä ei kukaan pahastu. Mutta tämä asia on niin vakava, tämä on Suomen kannalta todella, todella vakava, koska eilispäivänä, arvoisa ministeri, kuulin sellaisen tapauksen, että ulkomaisia metsänomistajia alkaa Suomessa olla yhä enemmän, koska ne raakasti ostavat. Moni metsänomistaja luopuu omaisuudestaan, kun toteaa, että tämä menee aivan mahdottomiin, ja sitten astuvat nämä ulkomaiset sijoittajat, joilla on sitä maailmanmarkkinoilta saatua löyhää rahaa vaikka kuinka paljon. Kotikunnastanikin muuan metsänomistaja möi valtavan ison tilan jollekin sveitsiläiselle paronille — en tunne henkilöä, mutta kuulin vain, että on sveitsiläinen suursijoittaja. Tämä tarkoittaa Suomen kansan kannalta todella ikävää kehitystä. Tässä tilaisuudessa tämä ongelma ei ratkea, mutta kiitos, että sain kertoa ministerille nämä terveiset, koska tilanne on mielestäni vakava ja se menee yhä pahempaan joka päivä. — Kiitoksia. [Juha Hänninen: Totuudesta ei kukaan pahastu!]

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että Euroopan unionin alueella on yhtäläiset säännöt näiden lemmikkieläinten siirrosta ja siitä, miten niiden eläinten terveyttä hoidetaan ja millaiset rokotukset ovat laillisia ja mitä tarvitaan, kun maasta toiseen mennään. Meillähän on nyt kaksi isoa ongelmaa tässä Suomessa. Toinen on tietenkin afrikkalainen sikarutto, joka maahan tullessaan voisi aiheuttaa todella valtavan ongelman meidän elintarviketuotannolle. Se asia hallitaan nyt aika hyvin. Tässäkin yhteydessä kannattaa muistaa se, että kun monessa yhteydessä on kuultu negatiivisia kommentteja metsästäjistä, niin tässäkin asiassa, sikaruton torjunnassa, on tärkeää, että me pidämme muun muassa villisikakannan kurissa. Vaikka tuntuisi oudolta, mutta kotikunnassanikin Ilomantsissa toissa kesänä näin sellaisen valtavan ison karjun, villisikauroksen, kesämökin tiellä. Luulin ensin, että se on karhu, mutta se olikin villisikakarju, hirmuinen oli kyllä eläin. Tuli vain mieleen siinä tilanteessa — todennäköisesti se oli kuitenkin terve eläin, ainakin silmin nähden hyvin vahva yksilö — että jos se afrikkalainen sikarutto tulee emmekä noudata niitä sääntöjä, mitä siihen olennaisesti liittyy, niin olemme todella vaikeuksissa. Toisen huolestuttavan uutisen luin sitten lehdestä muutama päivä sitten, että itärajan takana rabies leviää hurjaa vauhtia. Itärajan pinnassahan levitetään niitä sellaisia rokotesyöttejä, jotka nautittuaan eläimet saavat itselleen sen rokotesuojan, sitten kun syövät sen syötin. Mutta se rabies on todella, todella vakava tauti, ja itärajan takana olevasta tilanteesta johtuen — ilmeisesti tuolla itärajan takana tämän kyseisen taudin hoitaminen kotieläimiltä ja lemmikkieläimiltä on kovin vajavaista, jopa heikkoa — meidän pitää olla kyllä varuillaan koko ajan ja pitää huoli siitä, että nämä vaaralliset taudit ja monet muut taudit eivät pääse lemmikkieläimiin eivätkä tuotantoeläimiin leviämään.