Laine-Nousimaa Hanna

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille lakiesityksen esittelystä. Työperäinen sairaus kertoo usein siitä, että työpaikalla on jotain, johon pitää puuttua. Siksi tiedon kulkeminen lääkäriltä työsuojeluviranomaiselle on tärkeää. Sen avulla voidaan tunnistaa työpaikan ongelmia ja ehkäistä uusien sairauksien syntymistä. Hallituksen esityksen tavoite ilmoitusmenettelyn digitalisoimisesta ja tiedonkulun parantamisesta on kannatettava. Kun ilmoittaminen tehdään helpoksi ja tieto kulkee nopeasti, voidaan myös työsuojelun resursseja käyttää tehokkaammin. Esityksessä on kuitenkin yksi merkittävä riski. Jatkossa lääkärin ilmoitusvelvollisuus koskisi vain ammattitauteja. Muista työperäisistä sairauksista lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa, mutta ei velvollisuutta. Tämä voi johtaa siihen, että juuri varhaiset merkit työpaikan ongelmista jäävät ilmoittamatta. Esimerkiksi psykososiaalinen kuormitus, sisäilmaongelmat ja muut työympäristön riskit voivat näkyä työntekijän terveydessä jo ennen kuin kyse on varsinaisesta ammattitaudista. Tämä on erityisen tärkeää muuttuvassa työelämässä. Myös tekoälyn lisääntyminen muuttaa työn tekemistä ja voi joissain tilanteissa lisätä kognitiivista kuormitusta. Meidän pitää pystyä tunnistamaan myös tällaisia uusia työelämän terveysriskejä. Arvoisa puhemies! SDP pitää tärkeänä, että digitalisaatio etenee, mutta samalla ilmoitusjärjestelmän pitää tuottaa mahdollisimman kattavaa tietoa työelämän ongelmista. Erityisesti perusteltujen ammattitautiepäilyjen ilmoitusvelvollisuuden tulee säilyä, kuten HALI lausunnossaan muistuttaa. Lääkäri voi usein vain epäillä ammattitautia, kun lopullinen ratkaisu tehdään myöhemmin vakuutusjärjestelmässä. Jos ilmoitusvelvollisuus koskee vain jo todettua ammattitautia, tärkeää tietoa voi jäädä viranomaisvalvonnan ulkopuolelle. Lisäksi ilmoittamisen pitää olla lääkärille mahdollisimman helppoa. Terveydenhuollossa tarvitaan enemmän aikaa potilastyöhön, ei lisää turhaa hallinnollista työtä. Tavoitteen pitää olla selvä: tunnistetaan työperäiset terveysriskit ajoissa, puututaan niihin ajoissa ja pidetään suomalainen työelämä turvallisena. Kysynkin ministeriltä: onko hallitus valmis varmistamaan, että perusteltujen ammattitautiepäilyjen ilmoitusvelvollisuus säilyy ja ettei uudistus heikennä työsuojelun mahdollisuuksia tunnistaa työpaikkojen terveysriskejä ajoissa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen omassa esityksessä todetaan, että lausuntokierroksen jälkeen luonnosta on muokattu poliittisessa käsittelyssä ja osin yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Mediassa on samalla kerrottu työnantajien voimakkaasta vaikuttamisesta valmisteluun. On aivan oikein kuulla työmarkkinaosapuolia, mutta palkka-avoimuusdirektiivin tarkoitus on vahvistaa työntekijän asemaa ja ehkäistä palkkasyrjintää. Siksi kysyn ministeriltä: olisiko työntekijän oikeudet nostettava tässä valmistelussa ja jatkokäsittelyssä vielä paremmin esiin?

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan osuustoimintaryhmän puheenjohtajana kiitän ministeri Merta tästä esityksestä. — Osuuskunnat ovat tärkeä osa suomalaista taloutta ja yhteiskuntaa. Ne tarjoavat ihmisille ja yrityksille mahdollisuuden tehdä yhdessä, omistaa yhdessä ja rakentaa pitkäjänteisesti yhteistä toimintaa. Siksi myös osuuskuntien sääntelyn pitää olla selkeää, toimivaa ja oikeudenmukaista. Tässä esityksessä on kyse ennen kaikkea siitä, että osuuskuntien arki helpottuu, ja niiden toimintaedellytykset säilyvät tasavertaisina osakeyhtiöiden kanssa. Monet muutoksista ovat teknisiä ja hallinnollisia, mutta juuri tällaiset muutokset voivat käytännössä vähentää turhaa työtä ja antaa enemmän aikaa itse toiminnalle. Pidän tärkeänä sitä, että jäsenyyteen ja jäsenten asemaan liittyviä säännöksiä selkeytetään. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa yksi jäsenyys kuuluu useammalle henkilölle, yhteisölle tai verotusyhtymälle. On hyvä, että käytännön toiminta kirjataan selkeämmin lakiin ja samalla säilytetään osuuskuntien tärkeä periaate: yksi jäsenyys, yksi ääni. Myös edustajistoihin liittyviä säännöksiä ja jäsenen vastuuta maksamattomasta osuusmaksusta selkeytetään. Selkeät pelisäännöt vahvistavat jäsenten luottamusta ja helpottavat osuuskuntien hallintoa. Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä on myös tärkeä taloudellinen uudistus. Osuuskunnan ylijäämää voidaan jatkossa jakaa tilikauden aikana vastaavalla tavalla kuin osakeyhtiöissä voidaan jakaa väliosinkoa. Tämä lisää osuuskuntien taloudellista joustavuutta. Lisäksi hallinnollista taakkaa kevennetään ja osuuskuntien lopettamista helpotetaan. On järkevää, ettei toimintansa jo päättänyt osuuskunta jää tarpeettomasti roikkumaan rekisteriin. Tärkeää on, että yritysten toimintaa helpotetaan tavalla, joka vahvistaa eikä heikennä oikeudenmukaisia toimintaedellytyksiä. Tässä esityksessä hyvä lähtökohta on yhdenvertaisuus. Osuuskunnilla ja osakeyhtiöillä tulee olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet toimia ja työllistää. Meidän on pidettävä huolta siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on tilaa erilaisille tavoille tehdä työtä, yrittää ja omistaa. Osuuskunnat ovat tästä hyvä esimerkki. Kun sääntely on selkeää ja turha hallinto vähenee, voimavaroja jää enemmän ihmisten, yhteisöjen ja talouden rakentamiseen. Tämä uudistus vie osuuskuntien sääntelyä oikeaan suuntaan: vähemmän turhaa hallinnollista taakkaa, selkeämmät pelisäännöt ja tasavertaiset toimintaedellytykset. Se on hyvää lainsäädäntöä ja vastuullista talouspolitiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun ihminen joutuu rikoksen uhriksi, hänellä on oikeus odottaa, että asia tutkitaan ja käsitellään sujuvasti, kohtuullisessa ajassa. Valitettavasti rikosasioiden käsittelyajat ovat Suomessa pidentyneet merkittävästi. Uhrille tämä ei ole vain tilastoluku, vaan se tarkoittaa epävarmuutta, odottamista ja pahimmillaan pelkoa siitä, ettei oikeutta saa. Siksi rikosprosessia on tärkeää sujuvoittaa, ja tämän esityksen tavoite on juuri oikea: käsittelyaikoja pitää lyhentää ja turhaa työtä vähentää. On kuitenkin huolehdittava myös siitä, että nopeuttaminen ei tapahdu uhrin oikeusturvan kustannuksella. Lähtökohdan tulee olla selvä, oikeusturva vaatii riittävät resurssit koko ketjuun, poliisille, syyttäjälle, tuomioistuimelle ja oikeusapuun. Kun henkilöstöä on tarpeeksi ja toimintatapoja laajennetaan, asioita voidaan käsitellä nopeammin, ilman että laadusta tingitään. Oikeusvaltiossa oikeuden pitää toteutua sekä laadukkaasti että joutuisasti. Rikoksen uhrin ei pidä joutua odottamaan kohtuuttoman pitkään saadakseen sen, mikä hänelle kuuluu: oikeus. — Kiitos tästä esityksestä.

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on vakava rikos, jossa ihminen joutuu toisen ihmisen vallan ja hyväksikäytön kohteeksi. Uhrin asema on usein erityisen haavoittuva. Taustalla voi olla pelkoa, riippuvuutta, taloudellista ahdinkoa tai pitkäkestoista psykologista painostamista. Siksi ihmiskaupan torjunnassa ei riitä se, että puutumme rikokseen vasta sen tapahduttua. Meidän on myös pystyttävä tunnistamaan uhrit ja ohjaamaan heidät ajoissa avun piiriin. Tässä esityksessä on useita tärkeitä ja kannatettavia muutoksia. Erityisen merkittävänä pidän uutta rikosnimikettä ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä. Jos tietoisesti käyttää hyväkseen ihmiskaupan uhrin tarjoamaa palvelua, kyse olisi jatkossa rangaistavasta teosta. Tämä on tärkeä muutos erityisesti työperäisen ihmiskaupan torjunnassa. Työelämässä ei saa syntyä tilannetta, jossa hyväksikäyttö mahdollistaa halvemman työvoiman ja rehellisesti toimiva työnantaja joutuu kilpailussa häviäjäksi. Työntekijän oikeuksien puolustaminen on samalla reilun talouden ja reilun kilpailun puolustamista. Arvoisa puhemies! Kannatettavaa on myös uhrien tunnistamisen ja auttamisen tehostaminen. Vuonna 2024 ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään tuli yli 200 uutta uhria ja heidän lapsiaan. Näistä uusista asiakkaista suurin osa oli joutunut pakkotyön uhriksi. Nämä eivät ole vain tilastoja vaan ihmisiä, joiden oikeuksia ja ihmisarvoa meidän on suojeltava. Samalla on tärkeää pitää kiinni oikeusvaltion periaatteista. Esityksessä laajennetaan salaisen tiedonhankinnan ja pakkokeinojen käyttöä. Näiden keinojen tulee aina olla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Myös oikeusprosessissa on turvattava sekä uhrin suoja että syytetyn oikeusturva. Arvoisa puhemies! Ihmiskaupan torjuntaa on vahvistettava, uhrit on tunnistettava paremmin, ja hyväksikäytölle on tehtävä selvä loppu. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, ettei kenenkään hätää, riippuvuutta tai haavoittuvaa asemaa voida käyttää toisen ihmisen voiton välineenä. Ihmisarvo ei ole kauppatavaraa. Se on oikeus, joka kuuluu jokaiselle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eläimiä pitää suojella huonolta kohtelulta, ja yhteiskunnalla pitää olla keinot estää eläinsuojelurikoksen uusiminen. Pidän tätä lakiesitystä hyvänä ja kannatan sen hyväksymistä. Eläintenpitokielto on eläinten suojelemisessa tärkeä keino. Ei ole hyväksyttävää, että eläintä vakavasti kaltoin kohdellut henkilö voi liian nopeasti palata eläintenpitoon. On hyvä, että eläintenpitokieltojen käyttöä vahvistetaan. Perusmuotoiseen eläinsuojelurikokseen syyllistyneelle määrättäisiin jatkossa pääsääntöisesti kielto, ja kieltojen vähimmäiskesto pitenee. Törkeissä eläinsuojelurikoksissa vähimmäiskesto olisi viisi vuotta. Pidän tärkeänä myös sitä, että kiellon rikkomiseen puututaan nykyistä tehokkaammin. Kielto ei saa jäädä vain paperille, vaan sen rikkomisesta pitää seurata todellinen sanktio. Samalla viranomaisilla täytyy olla riittävät mahdollisuudet valvoa kieltojen noudattamista ja vaihtaa tietoa keskenään. Arvoisa puhemies! Lähtökohta on yksinkertainen: jos ihminen ei pysty huolehtimaan eläimestä tai kohtelee sitä julmasti, häneltä on otettava pois oikeus pitää eläimiä. Eläimillä ei ole mahdollisuutta puolustaa itseään, joten meidän ihmisten on tehtävä se. Siksi eläintensuojelun pitää näkyä myös lainsäädännössä ja sen tehokkaassa toimeenpanossa. Kiitos tästä esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnan oikeusasiamiehelle kattavasta kertomuksesta. Kertomus vuodelta 2025 on tärkeä muistutus siitä, mitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen tarkoittaa käytännössä. Kertomuksessa toistuu yksi hyvin vakava viesti: ihmisen oikeudet eivät saa jäädä järjestelmän ongelmien, kiireen, henkilöstövajeen tai hallinnollisten prosessien jalkoihin. Oikeusasiamiehen ratkaisuissa on kyse hyvin konkreettisista asioista: lapsesta, joka jää ilman hänelle kuuluvaa tukihenkilöä, vanhuksesta, joka joutuu odottamaan tarvitsemaansa palvelua, vammaisesta ihmisestä, jonka henkilökohtaista apua ei järjestetä päätöksen mukaisesti, ihmisestä, jonka apuvälineen saaminen viivästyy kohtuuttomasti. Kaikkiaan pysäyttävimmillään kyse on aivan perustavanlaatuisista asioista, oikeudesta päästä vessaan silloin, kun siihen on tarve, oikeudesta saada hoitoa ja huolenpitoa ihmisarvoa kunnioittaen, oikeudesta koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen. Oikeusasiamies joutui kertomusvuonna huomauttamaan hyvinvointialueita toistuvasti siitä, että hakemusten käsittely oli viivästynyt. Joissakin tapauksissa hakemusta ei oltu toimitettu edes oikean tahon käsiteltäväksi. Lisäksi oikaisuvaatimuksia oli käsitelty kuukausia, vaikka ne olisi pitänyt käsitellä kiireellisinä. Silloin kun päätöksessä on kyse esimerkiksi henkilökohtaisesta avusta, tukihenkilöstä, asumispalvelusta tai välttämättömästä hoidosta, jokainen odotuspäivä voi tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty elämään normaalia elämää: käymään koulua, opiskelemaan, tekemään työtä tai osallistumaan yhteiskuntaan. Meidän on pidettävä kiinni periaatteesta, että ihmisen elämä ei voi odottaa järjestelmän korjaamista. Arvoisa puhemies! Toinen kertomuksesta nouseva tärkeä asia on päätöksen antaminen ja siitä tiedottaminen. Jos ihminen ei saa hakemaansa palvelua, hänellä pitää olla oikeus tietää, miksi. Jos palvelua myönnetään vähemmän kuin on haettu, siitä on tehtävä asianmukainen ja muutoksenhakukelpoinen päätös. Tämä ei ole turhaa byrokratiaa, se on oikeusturvaa. Ihmisen on saatava tietää, mihin päätös perustuu ja millä tavalla siihen voi hakea muutosta. Hänen pitää myös tulla kuulluksi, ja hänen näkemyksensä pitää ottaa tosissaan. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kyse on lapsista, vammaisista henkilöistä tai ikääntyneistä ihmisistä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa on myös tapauksia, joissa ihmisen fyysistä koskemattomuutta ja yksityisyyttä on loukattu tavalla, jota ei voi hyväksyä. Kehitysvammaisen henkilön henkilöntarkastuksessa on edellytetty riisuutumista tavalla, joka ei ole perustunut lakiin. Psykiatrisen potilaan sitomista on jatkettu tilanteessa, jossa se ei enää ole ollut välttämätöntä. Näissä tilanteissa meidän on muistettava yksi asia: ihmisarvo ei riipu ihmisen toimintakyvystä. Se ei riipu siitä, tarvitseeko ihminen paljon apua. Se ei riipu siitä, onko hän muistisairas, kehitysvammainen, psykiatrisessa hoidossa tai täysin muiden ihmisten avun varassa. Juuri silloin, kun ihminen on kaikkein riippuvaisin muiden avusta, meidän velvollisuutemme kohdella häntä kunnioittavasti on kaikkein suurin. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomusta ei pidä lukea vain luettelona virheistä. Se pitää nähdä myös työkaluna muutokseen. Meidän on kysyttävä jokaisen tällaisen ratkaisun kohdalla, mitä tästä opitaan ja mitä muutetaan, jotta sama ei tapahdu uudelleen. Tarvitsemme toimivat prosessit, riittävän henkilöstön, selkeän vastuunjaon ja ennen kaikkea toimintakulttuurin, jossa asiakas ei joudu toistuvasti taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Tarvitsemme myös aidosti ihmisiä kuulevaa päätöksentekoa. Vammaisten ihmisten ja heidän järjestöjensä osallistuminen palveluiden suunnitteluun ei voi olla muodollinen kuulemistilaisuus, joka järjestetään sen jälkeen, kun päätökset ovat käytännössä jo tehty. Ihmistä itseään pitää kuunnella silloin, kun hänen elämästään ja tarvitsemistaan palveluista päätetään. Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mittari ei lopulta ole se, kuinka hyvin pärjää henkilö, joka pystyy pitämään puolensa. Mittari on se, miten kohtelemme ihmistä silloin, kun hän tarvitsee muiden apua. Näissä tilanteissa meidän on pystyttävä takaamaan sekä lainmukaiset palvelut että ihmisarvoinen kohtelu. Meidän tehtävämme täällä eduskunnassa on huolehtia siitä, että oikeudet eivät jää kauniiksi kirjauksiksi lakiin. Niiden pitää toteutua ihmisen arjessa oikea-aikaisesti, yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alkoholilain lähtökohta on yksinkertainen: sen tarkoituksena on vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja ihmisille, perheille ja koko yhteiskunnalle. Tätä tavoitetta ei pidä unohtaa myöskään silloin, kun keskustelemme verkkokaupasta, kilpailusta tai EU:n sisämarkkinoista. Alkoholin haitat näkyvät Suomessa joka päivä. Ne näkyvät päivystyksissä, lastensuojelussa, mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä perheiden arjessa. Siksi alkoholipolitiikassa jokainen päätös, joka lisää alkoholin saatavuutta tai näkyvyyttä, on arvioitava huolellisesti myös kansanterveyden näkökulmasta. Arvoisa herra puhemies! Hallitus perustelee esitystä sillä, että alkoholin etämyyntiin liittyvä oikeustila on ollut epäselvä ja sääntelyä on tarpeen selkeyttää. Oikeustilan selkeyttäminen onkin perusteltu tavoite. Samalla on kuitenkin kysyttävä, ratkaiseeko hallituksen esitys ne ongelmat, jotka etämyyntiin tosiasiassa liittyvät. Ulkomailta tapahtuva alkoholin tilaaminen ei ole uusi ilmiö. Suomalaiset ovat voineet hankkia alkoholijuomia toisista EU-maista jo pitkään. Keskeinen ongelma on ollut se, että verojen maksamista Suomeen ei ole pystytty valvomaan riittävän tehokkaasti. Tämä on vakava epäkohta. Alkoholin aiheuttamat kustannukset jäävät suomalaisen yhteiskunnan kannettavaksi, mutta verotulot eivät päädy Suomeen. Se ei ole oikeudenmukaista veronmaksajien näkökulmasta eikä reilua suomalaisille yrityksille, jotka noudattavat lakeja ja maksavat veronsa Suomeen. Arvoisa herra puhemies! Syytä on myös tunnistaa, että esitys lisää alkoholin saatavuutta ja näkyvyyttä: kotiinkuljetukset yleistyvät, verkkokaupan merkitys kasvaa, ja väkevien alkoholijuomien markkinointia verkossa vapautetaan. Alkoholin helpompi saatavuus ja väkevien alkoholien markkinoinnin määrän kasvu todennäköisesti myös kasvattavat kulutusta. Kulutuksen kasvaessa kasvavat myös haitat. Tästä tutkimusnäyttö on ollut hyvin johdonmukaista. SDP:n mielestä alkoholipolitiikan lähtökohtana tulee olla kansanterveyden suojeleminen, haittojen ehkäiseminen ja vastuullinen sääntely. Samalla on huolehdittava siitä, että Suomeen myytävistä tuotteista maksetaan myös Suomeen kuuluvat verot ja että kilpailu on reilua kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden välillä. Arvoisa herra puhemies! Alkoholilainsäädäntöä voidaan uudistaa, mutta uudistusten on vahvistettava vastuullisuutta, ei heikennettävä sitä. Kansanterveyden, veropohjan ja reilujen pelisääntöjen on kuljettava käsi kädessä. Tämä olisi sekä yhteiskunnan että suomalaisten perheiden etu. Kannatan myös edustaja Lindénin esittämää hylkäysehdotusta ja lausumaehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitus ei ole vain tekninen kysymys valtion talousarviossa. Se ratkaisee sen, kuinka nopeasti ihminen pääsee lääkäriin, saako ikäihminen tarvitsemansa hoivan ja pystytäänkö pelastustoimi turvaamaan kaikkialla Suomessa. Hyvinvointialueiden rahoitusmallin muutoksia on arvioitava myös palveluiden ja ihmisten arjen näkökulmasta. Hallituksen esityksen tavoitteena on kehittää rahoitusmallia hallitusti ja ennakoivasti sekä turvata perustuslain mukaiset palvelut. Valitettavasti esityksen sisältö ei tue tätä tavoitetta. Esityksessä palvelutarpeen kasvun huomioimista heikennetään merkittävästi. Vuodesta 2027 alkaen palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Lisäksi määräaikaisesta korotuksesta luovuttaisiin. Samalla siirtymätasauksia muutetaan tavalla, joka siirtää kustannuksia hyvinvointialueiden kannettavaksi. Yhteensä vaikutus on 388 miljoonaa euroa vähemmän hyvinvointialueiden rahoitukseen vuoden 2029 tasolla. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin vakava huoli siitä, että leikkaukset kohdistuvat myös alueille, jotka ovat jo pystyneet vaikeilla sopeutustoimilla tasapainottamaan talouden, sekä alueille, joiden palvelutarve kasvaa voimakkaasti. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Lisäksi se myös heikentää kannusteita tehdä vastuullisia uudistuksia ja tasapainottaa taloutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan arvioinut, että muutokset heikentävät palvelutarpeen kasvun mukaista rahoitusta tavalla, joka uhkaa lakisääteisten palveluiden turvaamista. Väestön ikääntyessä ja hoidon tarpeen kasvaessa ei rahoitusta voida irrottaa todellisista palvelutarpeista. Arvoisa rouva puhemies! SDP katsoo, että hyvinvointialueet tarvitsevat ennen kaikkea vakautta, ennakoitavuutta ja työrauhaa. Rahoitusmallia voidaan ja pitää kehittää, mutta muutosten on kannustettava palveluiden parantamiseen ja talouden hallittuun tasapainottamiseen, ei rangaistava niitä alueita, jotka ovat jo tehneet vastuullisia ratkaisuja. SDP:n vaihtoehdon tavoitteena on turvata palvelutarpeen mukainen rahoitus ja uudistaa järjestelmää vaiheittain sekä oikeudenmukaisesti. Mahdolliset muutokset siirtymätasauksiin on toteutettava niin, ettei yksittäisten alueiden palveluiden järjestäminen vaarannu. Hyvinvointialueille on annettava mahdollisuus kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti sen sijaan, että ne joutuvat jatkuvasti uusiin säästöohjelmiin. Lopulta kyse on siitä, pidämmekö kiinni suomalaisen hyvinvointivaltion tärkeimmästä lupauksesta, siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon, hoivan ja avun silloin, kun sitä tarvitsee. Tätä lupausta ei saa murentaa lyhytnäköisillä rahoitusleikkauksilla. Kannatan myös edustaja Lindénin esittämää lakiesityksen hylkäämistä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyksessä on nostettu esiin useita merkittäviä lukuja työllisyydestä, toimeentulosta ja palveluista. Lukujen takana on kyse kuitenkin vielä suuremmasta asiasta: nuorten uskosta tulevaisuuteen. Minua huolestuttaa erityisesti se, millaisena nuoret näkevät oman tulevaisuutensa Suomessa juuri nyt. Nuoren pitäisi voida luottaa siihen, että ahkera opiskelu kannattaa, että valmistumisen jälkeen löytyy työpaikka, että oma koti on joskus mahdollinen ja että perheen perustamisesta voi haaveilla ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Tänään tämä luottamus horjuu liian monella. Suomessa on tällä hetkellä 76 000 alle 30-vuotiasta työtöntä. Noin joka viides alle 25-vuotias on vailla työtä. Samalla nuorisobarometrin viesti on hälyttävä. Vain pieni osa nuorista suhtautuu tulevaisuuteensa aidosti valoisasti. Nuoren lähettäessä kymmeniä työhakemuksia saamatta vastausta, kun kesätyöpaikkaa ei saa, kun harjoittelupaikan puute viivästyttää valmistumista tai valmistumisen jälkeen työpaikkaa ei löydy, nousee mieleen väistämättä kysymys: onko minulla paikkaa tässä yhteiskunnassa? Erityisen huolestuttavaa on, että epävarmuus koskettaa juuri niitä asioita, joista aikuiselämä rakentuu. Työ on paljon enemmän kuin palkka tilillä. Työ on osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja tunnetta siitä, että omaa osaamista tarvitaan. Työelämään pääsyn pitkittyessä vaikeutuvat monet muut elämän suuret päätökset. Moni nuori lykkää oman kodin hankkimista, parisuhteen seuraavia askelia tai lasten hankintaa, koska tulevaisuus näyttää liian epävarmalta. Harva perustaa perheen tilanteessa, jossa ei tiedä, löytyykö ensi vuonna töitä tai riittävätkö rahat arjen menoihin. Nuorisotyöttömyys ei ole vain työmarkkinaongelma, se on myös väestöpoliittinen kysymys, hyvinvointikysymys ja tulevaisuuskysymys. Arvoisa herra puhemies! Nuoret eivät pyydä etuoikeuksia, he pyytävät mahdollisuuksia — mahdollisuutta saada ensimmäinen työpaikka, mahdollisuutta näyttää osaamisensa, mahdollisuutta rakentaa oma elämänsä Suomessa. Tarvitsemme toimia, jotka avaavat nuorille ovia työelämään eivätkä sulje niitä. Tarvitsemme lisää harjoittelupaikkoja, enemmän kesätöitä, vahvempia kannusteita nuorten palkkaamiseen sekä ratkaisuja, jotka helpottavat siirtymistä koulutuksesta työelämään. Yhteiskunnan menestystä ei mitata sillä, miten hyvin pärjäävät ne, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Menestys mitataan sillä, millaisen tulevaisuuden pystymme tarjoamaan nuorillemme. Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä liian moni nuori kantaa harteillaan epävarmuutta, joka ei kuulu nuoruuteen. Meidän tehtävämme on palauttaa usko siihen, että koulutus kannattaa, työ kannattaa ja että Suomessa voi rakentaa turvallisen tulevaisuuden sekä perustaa perheen. Nuoret ansaitsevat enemmän kuin pelkkää epävarmuutta. He ansaitsevat syyn uskoa huomiseen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2027—2030. Suunnitelma osoittaa karulla tavalla sen, että hallituksen talouspolitiikka ei ole onnistunut turvaamaan Suomen talouden kestävyyttä. Ihmisten luottamus tulevaisuuteen horjuu. Orastava kasvu on erittäin tervetullutta, ja toivomme todella, että se kestää. Julkisen talouden osalta orastava kasvu ei kuitenkaan vielä näy. Nuorten ja tulevien sukupolvien vuoksi meidän tulee olla huolissamme velkaantumisesta ja alijäämien kasvamisesta. Hallitus on luvannut taittaa velkasuhteen kasvun ja painaa alijäämän yhden prosentin tasolle. Todellisuus kuitenkin kulkee päinvastaiseen suuntaan. Alijäämä pysyy usean prosentin tasolla, velkasuhde nousee kohti sataa prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä ei ole pieni poikkeama tavoitteista vaan selkeä osoitus siitä, että talouspolitiikan suunta on väärä. Nykyisen suunnan merkitys etenkin nuorille on pystyttävä näkemään. Tulevaisuudenusko ei synny pelkistä numeroista, se syntyy siitä, miltä yhteiskunta näyttää ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Työllisyys ei ole kehittynyt tavoitteiden mukaisesti. Työttömyys on kasvanut massatyöttömyydeksi, ja epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt. Toteutetut leikkaukset peruspalveluista ja turvaverkoista aikaansaavat tunteen siitä, että tulevaisuus ei olekaan parempi kuin nykyhetki. Tällaista viestiä ei soisi annettavan heille, jotka ovat vasta rakentamassa omaa paikkaansa opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa. Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden rahoituksen toistuvat leikkaukset ovat ajamassa alueet kestämättömään tilanteeseen. Alueiden rahoitus ei vastaa palvelutarpeen kasvua, eikä toiminnan kehittämiseen ole myöskään riittävää rahoitusta. Jatkuva säästöpaine kohdistuu etenkin ehkäiseviin ja varhaisen tuen palveluihin. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa. Ennaltaehkäisevästä työstä leikkaaminen pahentaa ongelmia, ja ne hoidetaan myöhemmin raskaammissa ja kalliimmissa palveluissa. Säästö, joka syntyy tänään, muuttuu huomenna lisälaskuksi. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkaukset ovat osa tätä huolestuttavaa kokonaisuutta. Järjestöjen avustusten puolittaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että matalan kynnyksen tuki ja ennaltaehkäisevä työ vähenevät merkittävästi. Se ei kuitenkaan tarkoita avun tarpeen vähenemistä. Se tarkoittaa sitä, että yhä useampi ihminen jää ilman apua tai hakeutuu raskaampien palvelujen piiriin. Näin kuormitetaan entisestään jo valmiiksi tiukilla olevia julkisia palveluita. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen päätös pidensi hoitotakuuta kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Sosiaalidemokraatit esittävät hoitotakuun palauttamista 14 vuorokauteen. Tiedämme, että ajoissa annettu hoito ehkäisee ongelmien pahenemista. Nopea hoitoonpääsy vähentää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Hoitoonpääsyn viivästyessä sairaudet pitkittyvät, mielenterveyden ongelmat syvenevät ja inhimillinen kärsimys kasvaa. Arvoisa rouva puhemies! Tätä kokonaisuutta tarkasteltaessa piirtyy selkeä ja huolestuttava kuva: velka kasvaa, alijäämät pysyvät korkeina, nuorten tulevaisuudenusko horjuu ja samalla palvelujärjestelmä rapautuu. Tämä heikentää ihmisten arkea ja lisää pitkän aikavälin kustannuksia. Sosiaalidemokraattien näkemyksen mukaan julkista taloutta on vahvistettava mutta sen on tapahduttava oikeudenmukaisemmin ja enemmän kasvua tukevalla tavalla. Talouspolitiikka ei ole vain lukuja ja prosentteja, se on ennen kaikkea valintoja. Nyt tehdyt valinnat eivät vahvista Suomea vaan uhkaavat heikentää sitä pysyvästi, sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Siksi talouden suuntaa on muutettava. Arvoisa rouva puhemies! Esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan SDP:n vastalause 1.

Arvoisa herra puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on vakava ongelma työelämässä. Se loukkaa työntekijöiden ihmisarvoa, vääristää kilpailua ja rapauttaa luottamusta koko työmarkkinajärjestelmään. Siksi on hyvä ja tarpeellinen asia, että tähän ongelmaan puututaan nyt aiempaa vahvemmin rikosoikeudellisin keinoin. Esityksen keskeinen vahvuus on siinä, että työelämän hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä selkeytetään. Nykyinen kiskonnan tapaisen työsyrjinnän sääntely on ollut vaikeasti sovellettavaa erityisesti siksi, että syrjintäperusteen toteen näyttäminen on käytännössä ollut haastavaa. Nyt ehdotettu uusi rikosnimike, kiskonta työelämässä, vastaa paremmin todellisia hyväksikäyttötilanteita ja antaa viranomaisille tehokkaammat mahdollisuudet puuttua niihin. On myös tärkeää, että törkeä kiskonta työelämässä säädetään erilliseksi rikokseksi ja että kaikkein vakavimmista teoista voidaan tuomita jopa neljän vuoden vankeusrangaistus. Samalla liiketoimintakieltojen mahdollistaminen sekä rikoshyödyn tavoitteluun liittyvien pakkokeinojen vahvistaminen lähettävät selvän viestin siitä, ettei työntekijöiden hyväksikäyttö ole Suomessa hyväksyttävää liiketoimintaa. Erityisen tärkeää on myös se, että vastuullisia yrityksiä suojellaan. Yritykset, jotka maksavat palkat oikein ja noudattavat lakeja ja työehtoja, eivät voi joutua kilpailemaan sellaisten toimijoiden kanssa, jotka rakentavat liiketoimintansa ihmisten ahdingolle ja hyväksikäytölle. Arvoisa puhemies! Vaikka esitys on askel oikeaan suuntaan, yksi merkittävä puute siinä edelleen on. Palkkavarkauksien eli tahallisen alipalkkauksen kriminalisointia ei sisällytetä tähän hallituksen esitykseen. Valiokuntakäsittelyssä nousi aivan perustellusti esiin huoli siitä, että kaikki tahalliset alipalkkaustapaukset eivät jatkossakaan täytä uuden kiskonnan tunnusmerkistöä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle voidaan edelleen tietoisesti jättää palkkaa maksamatta ilman, että tekoon pystytään tehokkaasti puuttumaan rikosoikeudellisesti. Tätä on vaikea perustella oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Jos työntekijä varastaa työnantajalta, kyse on rikoksesta. Jos työnantaja tietoisesti jättää työntekijälle kuuluvan palkan maksamatta, rikosoikeudellinen vastuu jää edelleen epäselväksi tai riittämättömäksi. Siksi pidän tärkeänä valiokunnan vastalauseessa esitettyä lausumaa siitä, että hallituksen tulee valmistella alipalkkauksen kriminalisointia ja arvioida esimerkiksi Norjan mallia. Palkkavarkaus on palkkavarkaus riippumatta siitä, tapahtuuko se rakennustyömaalla, ravintolassa tai siivousalalla. Arvoisa puhemies! Suomessa työn tekemisen pitää aina tarkoittaa sitä, että työstä saa lain ja työehtosopimusten mukaisen palkan. Tämä esitys vie meitä oikeaan suuntaan, mutta työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi se ei ole vielä valmis. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minun on mahdoton hyväksyä sitä, että Suomi ottaa takapakkia eläinten hyvinvoinnissa ja sallisi porsaiden kivuliaan kirurgisen kastraation. Eläinten hyvinvointilain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, ei etsiä uusia perusteluja kivuliaiden käytäntöjen jatkamiselle. On hyvin huolestuttavaa, että näin pian uuden eläinten hyvinvointilain säätämisen jälkeen hallitus on valmis heikentämään lakia, etenkin kun siinä päätettyjä muutoksia ei ole ehditty ottaa edes käytäntöön. Tutkimus kertoo selvästi, että nuorena koettu kipu ja kudosvaurio heikentävät eläimen hyvinvointia pitkäkestoisesti. Paikallispuudute voi lievittää kipua mutta ei poista sitä. Porsaille kirurginen kastraatio tarkoittaa edelleen kipua, stressiä ja kärsimystä. Suomessa tutkitaan kirurgisen kastraation vaihtoehtoja, kuten karjujen kasvatusta ja muita menetelmiä. On käsittämätöntä, että kieltoa ollaan peruuttamassa jo ennen kuin tutkimukset ovat valmistuneet. Lisäksi muualla Euroopassa suunta on täysin päinvastainen. Esimerkiksi Tanskassa ala itse tavoittelee kirurgisesta kastraatiosta luopumista vuoteen 2030 mennessä, ja myös EU-tasolla paine kiellon etenemiselle kasvaa. Arvoisa rouva puhemies! Kysymys on lopulta arvovalinnoista: olemmeko maa, joka puolustaa eläinten hyvinvointia johdonmukaisesti, vai maa, joka ensimmäisen paineen alla perääntyy? Minulle vastaus on selvä: eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia, ja porsaiden, kuten muidenkin eläinten, tarpeetonta kärsimystä ei pidä hyväksyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Eläinten hyvinvointilaki hyväksyttiin vasta hiljattain. Sen tavoitteena oli parantaa eläinten hyvinvointia. Lain tuomia parannuksia porsaiden hyvinvointiin ei edes ehditty ottaa käyttöön. Tiedämme, että kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille kipua ja kudosvaurioita. Paikallispuudute voi lievittää kipua, mutta se ei poista sitä eikä tulehduksia, joita toimenpiteistä voi aiheutua. Siksi tavoitteena tulee olla kirurgisesta kastraatiosta luopuminen, ei sen jatkaminen. Asiantuntijoita pitää kuunnella. Vastuulliset lihansyöjät eivät myöskään halua, että eläimille yhtään ylimääräisesti aiheutetaan kipua tai eläimiä kohdellaan niin, että ne kärsivät siitä. Erikoista on myös se, että Suomessa tutkitaan parhaillaan vaihtoehtoja kastraatiolle. Miksi kielto halutaan perua jo ennen kuin tutkimustulokset ovat varmistuneet? Missä on päätöksenteon johdonmukaisuus? Muualla Euroopassa kuljetaan kohti kastraatiosta luopumista. Arvoisa rouva puhemies! Kyllä meidän pitää myöskin miettiä eläinten hyvinvointia. Porsaiden hyvinvoinnin ei pitäisi olla se kohta, [Puhemies koputtaa] josta olemme valmiita tinkimään.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten edustaja Lyly edellä jo sanoi, SDP kannattaa tätä lakimuutosta. Se on hyvä, koska sillä luodaan tehokkaita, oikeudenmukaisia ja väärinkäytön estäviä turvapaikka- ja palautusmenettelyjä, sekä se perustaa muuttoliikkeen yhteiseen hallintaan yhteisvastuujärjestelmän, jossa jäsenvaltioita ei jätetä yksin. Ainoana ongelmana näemme tässä laissa tämän oikeusavun rajaamisen. Sen rajaamisen on jo aikaisemmin todettu aiheuttavan ongelmia, koska se kuormittaa ja myöskin pitkittää myöskin näitä prosesseja. Sen takia me katsotaan, että oikeusavun saamista ei tule rajoittaa. Jos rajoittamalla pidennetään jonoja, kuormitetaan Maahanmuuttovirastoa ja tuomioistuimia ja samalla aiheutetaan kohtuutonta tilannetta yksityisille asioiden käsittelyn pitkittyessä. Näillä perusteilla kannatan edustaja Lylyn tekemää esitystä.

Arvoisa herra puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on suomalaisen työelämän sitkeä häpeätahra. Jokainen tapaus kertoo ihmisestä, joka joutuu pohtimaan, maksaako perheen perustaminen työn, toimeentulon tai tulevaisuuden mahdollisuudet. Siksi on hyvä, että tasa-arvolakia nyt päivitetään. On kuitenkin todettava... Hallitus kertoo tavoitteekseen raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaamman ehkäisemisen. Samaan aikaan sama hallitus on kuitenkin järjestelmällisesti heikentänyt työntekijöiden asemaa työelämässä. Irtisanomissuojaa on heikennetty, määräaikaisuuksien käyttöä helpotettu ja työelämän epävarmuutta lisätty. Nämä päätökset osuvat erityisesti nuoriin naisiin ja perheellisiin työntekijöihin. Ristiriita näkyy suoraan työelämässä. Yleinen syy määräaikaisen työsuhteen päättymiseen tilanteissa, joissa syrjintää epäillään, on työntekijän raskaus. On vaikeaa ottaa vakavasti hallituksen väitettä siitä, että pienillä teknisillä muutoksilla tasa-arvolakiin ratkaistaisiin ongelma, jota hallituksen oma työmarkkinapolitiikka samalla pahentaa. Esityksessä työnantajalle tulee velvollisuus antaa kirjallinen selvitys määräaikaisen työsuhteen päättymisestä tietyissä tilanteissa. Tämä on oikeansuuntainen muutos mutta käytännössä hyvin kevyt. Selvitykselle ei aseteta tarkkaa sisältöä, eikä velvoitteen laiminlyönnistä seuraa käytännössä mitään. Jos seuraamuksia ei ole, jää myös pelotevaikutus puuttumaan. Vastalauseessa esitetään, että työnantajan velvollisuutta täsmennetään ja että selvityksen tulee aidosti mahdollistaa toiminnan lainmukaisuuden arviointi. Lisäksi työnantajan selvitysvelvollisuuden tulee syntyä myös silloin, kun työnantaja on muuten saanut tiedon työntekijän raskaudesta, ei vain silloin, kun työntekijä itse on asiasta ilmoittanut. Arvoisa herra puhemies! Ongelma on myös se, että raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä seuraavat hyvitykset ovat edelleen liian pieniä. Jos lain rikkominen tulee työnantajalle halvemmaksi kuin syrjimättä toimiminen, laki ei ohjaa käyttäytymistä oikein. Tästä syystä vastalauseessa ehdotetaan hyvitysten korottamista: syrjinnän vähimmäishyvitys nostettaisiin 8 000 euroon, työhönottotilanteissa 35 000 euroon. Se olisi selkeä viesti siitä, että Suomessa syrjintä ei ole hyväksyttävä eikä vähäpätöinen asia. On myös vakava ongelma, että syrjintää kokenut ei nykyisin voi itse helposti saattaa asiaansa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi. Moni jättää asian viemättä eteenpäin juuri siksi, että prosessi on raskas ja epäselvä. Vastalauseessa tätä korjataan siten, että myös syrjintää kokenut itse tai hänen ammattiliittonsa voisi viedä asian käsittelyyn. Tämä madaltaisi kynnystä hakea oikeutta. Arvoisa herra puhemies! Kyse ei ole vain juridisista pykälistä. Kyse on siitä, millaisen viestin yhteiskunta lähettää ihmisille, jotka pohtivat perheen perustamista: voiko Suomessa luottaa siihen, ettei raskaus tai perhevapaan käyttäminen vaaranna työuraa. Esitys olisi tarvinnut enemmän kunnianhimoa, enemmän työntekijän suojaa ja enemmän uskallusta puuttua työelämän todellisiin ongelmiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Yksi huolestuttavimmista asioista Orpon hallituksen toteuttamassa politiikassa on ollut se, että se heikentää nuorten uskoa tulevaisuuteen. Vaikutukset eivät näy vain tänään, vaan ne näkyvät pitkään tulevaisuudessa, koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnissa ja vakaudessa. Hallitus on perustellut kovat leikkaukset sillä, että ne palauttaisivat luottamuksen talouteen. Nyt näemme, ettei näin ole tapahtunut. Velka kasvaa, työllisyystavoitteet karkaavat, ja samaan aikaan hallitus käyttää miljardeja euroja veronkevennyksiin kaikkein hyvätuloisimmille. Kysymys kuuluu: kuka tästä politiikasta todella hyötyy, kun tavalliset suomalaiset maksavat laskun? Leikkaukset kohdistuvat opiskelijoihin, lapsiperheisiin, pienituloisiin, sairaisiin ja ikäihmisiin. Hyvinvointialueilla palveluiden saatavuus heikkenee, hoitojonot kasvavat ja eriarvoisuus lisääntyy. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet leikkausten kasautumisesta samoille ihmisille, mutta hallitus ei ole vieläkään tehnyt kokonaisarviota päätöstensä vaikutuksista. Nuoret katsovat ympärilleen ja näkevät epävarmuutta. Opiskeluun kohdistetaan leikkauksia, aikuiskoulutustuki lakkautetaan, mielenterveyspalveluihin on vaikea päästä ja ensimmäisen työpaikan löytäminen on entistä vaikeampaa. Samaan aikaan hallitus kertoo, että nuorten pitäisi kantaa entistä enemmän vastuuta omasta pärjäämisestään. Miten rakennetaan tulevaisuudenuskoa tilanteessa, jossa yhteiskunnan viesti nuorille on se, että turvaa vähennetään, mahdollisuuksia kavennetaan ja epävarmuus kasvaa? Arvoisa rouva puhemies! Hallitus puhuu työllisyydestä ja kasvusta, mutta todellisuus on toinen. Työpaikkoja on menetetty, rakennusala on kriisissä, ja monen nuoren tie työelämään on entistä vaikeampi. Koulutusleikkaukset ja jatkuvat säästötoimet osuvat juuri niihin rakenteisiin, joiden pitäisi antaa nuorille mahdollisuus rakentaa omaa elämäänsä. Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuudenusko ei synny juhlapuheista. Se syntyy siitä, että yhteiskunta pitää huolta, tarjoaa mahdollisuuksia ja näyttää, että huominen voi olla parempi kuin tämä päivä. Sitä tehtävää tämä hallitus ei ole onnistunut täyttämään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen politiikka on lisännyt vastakkainasettelua ja epävarmuutta työelämään. Työehtojen heikentäminen ja epävarmuuden lisääminen ovat ajaneet työmarkkinat kaaokseen. Hallitus puhui sadastatuhannesta uudesta työpaikasta, mutta todellisuudessa työpaikkoja on menetetty kymmeniätuhansia. Erityisesti rakennusalan kriisiin reagoitiin aivan liian myöhään. Kasvun sijaan hallitus on leikannut tulevaisuudesta. Koulutusleikkaukset, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ja maahanmuuton kiristäminen heikentävät Suomen mahdollisuuksia saada osaavaa työvoimaa ja uusia investointeja. Samalla hallitus peruuttaa ilmastopolitiikassa aikana, jolloin juuri vihreä siirtymä voisi luoda Suomelle uusia työpaikkoja. Arvoisa rouva puhemies! Suomi tarvitsee politiikkaa, joka rakentaa luottamusta, vahvistaa oikeudenmukaisuutta ja luo kasvua tulevaisuuden investoinneilla — ei politiikkaa, joka lisää eriarvoisuutta ja syventää epävarmuutta. Erityisen tärkeää olisi tehdä toimia nuorten tulevaisuususkon parantamiseksi. Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä?

Arvoisa herra puhemies! Talouspolitiikassa ei ole kyse vain numeroista. Kyse on myös siitä, millaisen tulevaisuuden tunneilmaston me rakennamme Suomeen. Orastavaa positiivista virettä on ilmassa. Siitä huolimatta juuri tällä hetkellä yhä useampi nuori kokee, ettei tulevaisuus näytä vakaalta eikä paremmalta. Opiskelijoilta on leikattu, mielenterveyspalveluihin pääsy takkuaa, työttömyys kasvaa, ja ensimmäisen työpaikan löytäminen on vaikeaa. Samaan aikaan hallitus kertoo, että tiedossa on vain lisää leikkauksia. Nuoret kyllä ymmärtävät talouden realiteetit, mutta he eivät ymmärrä sitä ristiriitaa, että samaan aikaan, kun heidän toimeentulostaan ja palveluistaan leikataan, hallitus tekee miljardiluokan veronalennuksia, jotka kasvattavat valtion alijäämää entisestään. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenuskoa ei rakenneta jatkuvalla epävarmuudella. Sitä rakennetaan koulutuksella, työllä, turvallisuudella ja sillä tunteella, että yhteiskunta pitää kaikki mukana. [Puhemies koputtaa] Nyt Suomi tarvitsee ennen kaikkea politiikkaa, joka palauttaa ihmisille luottamuksen huomiseen.

Arvoisa herra puhemies! Oikeuskanslerin kertomus nostaa vahvasti esiin sen, että naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat Suomessa edelleen liian usein tilanteita, joissa apu tulee liian myöhään tai ei tule lainkaan. Tärkein viesti ei kuitenkaan ole syyllisten etsiminen tilanteeseen. Se viesti on, että meidän on rakennettava järjestelmä, joka tunnistaa vaaran aikaisemmin, toimii nopeammin ja suojaa uhreja tehokkaammin. Oikeuskansleri toteaa aivan oikein, että poliisilla on lähisuhdeväkivallan torjunnassa korvaamaton rooli. Poliisi on usein ensimmäinen viranomainen, jolla on kokonaiskuva tilanteesta ja mahdollisuus tehdä riskiarviointi, mutta samalla on selvää, ettei poliisi voi kantaa tätä vastuuta yksin. Tarvitsemme aidosti toimivan yhteistyöketjun sosiaali- ja terveydenhuollon, koulujen, varhaiskasvatuksen, järjestöjen ja poliisin välille. Erityisen tärkeää on, että tieto kulkee, riskit tunnistetaan ja uhri saa tukea pitkäjänteisesti eikä vain yhden viranomaiskontaktin ajaksi. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa kuvataan vakavia puutteita riskinarvioinnissa, lähestymiskieltojen käytössä ja rikosilmoitusten käsittelyssä. Näihin on suhtauduttava vakavasti, mutta samalla on tunnistettava myös toimintaympäristön todellisuus. Poliisissa on kuormitusta, vaihtuvuutta ja resurssipaineita. Siksi ratkaisu ei synny vain yksittäisiä työntekijöitä syyllistämällä vaan vahvistamalla osaamista, ohjeistusta ja toimivia käytäntöjä. Tarvitsemme lisää koulutusta lähisuhdeväkivallan erityispiirteistä. Tarvitsemme järjestelmällistä riskinarviointia. Tarvitsemme enemmän matalan kynnyksen tukipalveluja ja turvakotien jälkeistä tukea. Ja tarvitsemme myös väkivallantekijöille suunnattuja palveluja, jotta väkivallan kierre voidaan katkaista ajoissa. Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, etteivät järjestöt ja moniammatillinen riskinarviointiyhteistyö jää säästöjen kohteiksi. Oikeuskansleri muistuttaa aivan oikein, että viranomaiset eivät pärjää yksin. Moni uhri saa ensimmäisen turvallisen kontaktin juuri järjestöjen kautta. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin kertomuksessa on myös toivoa. Siinä todetaan, että muutos on mahdollinen. EU:n uusi direktiivi, poliisin uudet ohjeet ja riskinarvioinnin kehittäminen tarjoavat mahdollisuuden rakentaa parempaa suojaa väkivallan uhreille. Nyt tärkeintä on, että hyvät ohjeet eivät jää paperille. Ne on vietävä käytännön työhön asti — jokaiselle poliisilaitokselle, jokaiselle hyvinvointialueelle ja jokaiseen palveluketjuun. Yhtään uhria ei saa tulla siksi, että järjestelmä ei tunnistanut vaaraa ajoissa. Parasta olisi, että uhreja ei tule ja väkivallan käyttö lähisuhteissa loppuu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kuten olemme tässä jo keskustelua käyneet, on todettu, että Ukrainan tuki täältä Suomen eduskunnasta on yhtenäinen ja yksimielinen. Kun me joudumme sivullisina kärsimään siitä, että Ukrainan droonihyökkäykset Venäjää kohtaan saattavat tänne eksyä, niin siitä meidän on yhdessä huolehdittava, että kansalaiset kokevat olevansa kuitenkin turvassa ja tiedotus meillä toimii — ja nimenomaan oikea-aikainen tiedotus. Jäin miettimään sitä, että esimerkiksi ikäihmisille olisi helpompi nämä tiedotteet tulkita, kun olisi yksiselitteinen koteihin jaettu ohje, mitenkä toimitaan, mistä tiedotteita voi tulla ja mitenkä sitten tiedotteen saatuaan pitää reagoida. Etukäteen osattaisiin valmistautua siihen, jos teksti-tv:stä näen viestin taikka jos puhelimeen tulee viesti, ja olisi jo luettu kirjallisia ohjeita. Onko mahdollista toimittaa koteihin yksiselitteinen ohje, jota voidaan noudattaa, kun viesti tulee, sisäministeri Rantanen?

Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupasi taittaa velan, parantaa työllisyyttä ja vahvistaa kasvua. Nyt velka kasvaa, työttömyys lisääntyy ja kasvu laahaa. Nämä eivät ole mielipiteitä. Nämä ovat Tilastokeskuksen, Eurostatin ja OECD:n lukuja. Työllisyys on heikentynyt, ja erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne on huolestuttava. Samaan aikaan hallituksen leikkaukset heikentävät kotitalouksien ostovoimaa juuri silloin, kun talous tarvitsisi kysyntää ja luottamusta. Ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset ovat ostovoimaa parantaneet. Ne parannukset eivät vain kosketa työelämän ulkopuolella olevien tilannetta. Arvoisa puhemies! Hallitus on myös lisännyt eriarvoisuutta. Sosiaali‑ ja terveysministeriön oman arvion mukaan kymmenettuhannet lapset putoavat pienituloisuuteen. Toimeentulotuen tarve kasvaa. Asunnottomuus on jälleen nousussa. Tämä ei ole vastuullista politiikkaa. Tämä on epäonnistunutta politiikkaa. Arvoisa puhemies! Yksi hallituksen epäonnistuneen politiikan vakavimmista seurauksista näkyy siellä, missä sen ei pitäisi näkyä lainkaan: eläkeläisten arjessa. Tutkimusnäyttö on tässä yksiselitteinen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja tutkijoiden analyysien mukaan juuri sosiaali‑ ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat keskeisin yksittäinen tekijä, joka lisää köyhyyttä Suomessa, ja vaikutus kohdistuu erityisesti ikääntyneisiin. Kun samaan aikaan tiedämme, että asiakasmaksut kasautuvat juuri vanhuksille ja pitkäaikaissairaille, on suunta selvä. Maksujen korotukset eivät ole neutraaleja päätöksiä, vaan ne sysäävät kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat yhä syvemmälle taloudelliseen ahdinkoon. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole myöskään uusi ilmiö. Aiempi tutkimus osoittaa, että asiakasmaksujen korotukset ovat jo aiemmin lisänneet ikääntyneiden suhteellista köyhyyttä ja jopa siirtäneet ihmisiä köyhyysrajan alle, ja silti tämä hallitus jatkaa samalla linjalla, leikkaa etuuksia ja nostaa maksuja. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi eläkeläinen joutuu valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole vastuullista talouspolitiikkaa. Tämä on politiikkaa, joka lisää köyhyyttä. Onko hallitus valmis myöntämään tämän ja muuttamaan suuntaa, vai jatketaanko päätöksiä, jotka osuvat kaikkein kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten? Kun hallitus itse myöntää, että ei velkatavoitetta saavuta, on kysyttävä, mikä tavoite enää saavutetaan. Arvoisa puhemies! Suomi ei tarvitse selityksiä. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Onko hallitus siihen valmis? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tehty välikysymys ei ole syntynyt poliittisesta taktikoinnista vaan kovista faktoista. Hallitus asetti itselleen selkeät tavoitteet: velkaantumisen taittaminen, 100 000 uutta työpaikkaa, talouskasvun vahvistaminen ja suomalaisten elintason parantaminen. Nyt, vaalikauden puolivälin jälkeen, on rehellisesti todettava: suunta on väärä. Ei kyse ole mielipiteestä vaan mitattavasta todellisuudesta. Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan julkinen velka jatkaa kasvuaan kohti sataa prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samalla alijäämä on jäänyt kauas hallituksen omasta tavoitteesta. Kun hallitus vielä itse esittää kymmenien miljardien lisävelanottoa tuleville vuosille, on vaikea nähdä, missä kohtaa velkaantumisen piti taittua. Arvoisa puhemies! Työllisyydessä tilanne on yhtä vakava. Tilastokeskuksen mukaan työllisten määrä on laskenut ja työttömien määrä kasvanut merkittävästi. Eurostatin vertailussa Suomi on ajautunut EU:n heikoimpien joukkoon työllisyyskehityksessä. Erityisen huolestuttavaa on nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne. Nämä eivät ole pelkkiä tilastoja vaan ihmisiä, joiden tulevaisuus on vaakalaudalla. OECD on puolestaan arvioinut Suomen talouskasvun kehittyneiden maiden heikoimmaksi vuonna 2025. Tämä on kova tuomio hallituksen talouspolitiikalle. Kasvun puute ei ole sattumaa. Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan heikko kysyntä on keskeisin kasvun este. Hallitus on omilla päätöksillään heikentänyt kotitalouksien ostovoimaa ja luottamusta, juuri niitä tekijöitä, joiden varaan kotimainen talous nojaa. Kun ihmisillä ei ole varaa kuluttaa, ei synny kasvua eikä työpaikkoja. Ainoa, mikä on nostanut ihmisten varaa kuluttaa, on ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset, jotka koskevat tietysti ainoastaan palkansaajia. Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut myös oikeudenmukaisuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriön omien arvioiden mukaan kymmenettuhannet lapset putoavat pienituloisuusrajan alapuolelle. Leikkausten vaikutukset kohdistuvat erityisesti lapsiperheisiin, yksinhuoltajiin ja yksin asuviin. Samaan aikaan toimeentulotuen tarve kasvaa, täysin päinvastoin kuin hallitus tavoitteli. Myös asunnottomuuden kehitys on kääntynyt väärään suuntaan. Pitkäaikaisasunnottomuus, jota Suomessa on määrätietoisesti saatu vähennettyä, on jälleen kasvussa. Tämä on vakava merkki siitä, että yhteiskunnan turvaverkot ovat pettämässä. Arvoisa puhemies! Maailmassa on kriisejä, se on totta, mutta kriisejä on ollut ennenkin. Aiemmin Suomi on pystynyt pitämään pintansa verrokkimaihin nähden. Nyt emme pysty. Kun samaan aikaan muut maat pärjäävät paremmin, katse kääntyy väistämättä hallituksen omaan politiikkaan. Ja ehkä kaikkein paljastavin hetki nähtiin, kun valtiovarainministeri totesi julkisesti, ettei velkaantumisen vakauttamista tulla saavuttamaan. Kun hallitus itse myöntää epäonnistumisensa, ei kyse ole enää oppositiopuheesta, kyse on todellisuudesta. Arvoisa puhemies! Suomi ansaitsee parempaa. Suomi ansaitsee talouspolitiikan, joka rakentaa kasvua, vahvistaa työllisyyttä ja pitää huolta ihmisistä, ei heikennä heidän asemaansa. Tarvitsemme suunnanmuutoksen, joka perustuu investointeihin, osaamiseen, työhön ja oikeudenmukaisuuteen. Siksi kysymys on yksinkertainen mutta vakava: onko hallitus valmis tunnustamaan epäonnistumisensa ja muuttamaan talouspolitiikan suuntaa vai jatketaanko tietä, joka vie Suomen yhä syvemmälle jälkeen muista? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi oli ennen asunnottomuuden vähentämisen mallimaa. On hälyttävää, että suunta on kääntynyt, ja erityisen huolestuttavaa on uusi ilmiö: työssäkäyvien asunnottomuus. Y-Säätiö on tuonut esiin, että vuosien 2024—2025 aikana asunnottomuus on lisääntynyt ja taustalla on ennen kaikkea asumiskustannusten nousu, heikentynyt sosiaaliturva sekä taloudellinen epävarmuus. Kun vuokrat nousevat nopeammin kuin pienituloisten palkat, yhä useampi ei selviä asumismenoistaan, vaikka kävisi töissä. Arvoisa puhemies! Tämä on suora seuraus poliittisista valinnoista. Hallitus on samaan aikaan heikentänyt sosiaaliturvaa, kiristänyt pienituloisten toimeentuloa ja jättänyt puuttumatta kohtuuhintaisten asuntojen pulaan, vaikka hallituksen yhtenä tavoitteena oli asunnottomuuden poistaminen. Asunnottomuus ei ole yksilön epäonnistuminen, se on järjestelmän epäonnistuminen. Kun työ ei enää takaa kattoa pään päälle, on pakko kysyä, miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen on voitu päätyä. [Puhemies koputtaa] Suunnan voi vielä kääntää. Kasvanut asunnottomuus on yksi esimerkki hallituksen epäonnistumisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme lakiesitystä, joka menee suoraan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten elämään. Silloin riman pitää olla korkealla. Silloin ei riitä, että teemme jotain, meidän on tehtävä oikein. Tämän esityksen suurin ongelma on sen painopiste. Se nojaa paljon rajoituksiin, kontrolliin ja suljettuihin rakenteisiin, vaikka lasten kohdalla pitäisi lähteä aivan toisesta suunnasta: suojelusta, kuntoutuksesta ja turvallisuudesta. Lapsi, joka karkaa sijaishuoltopaikasta, on ensisijaisesti löydettävä ja saatava turvaan. Hän ei ole kuitenkaan kiinni otettava ongelma, hän on viesti, viesti siitä, että jokin ei ole kunnossa. Luottamus puuttuu, turva ei toteudu tai apu ei ole oikeanlaista. Jos vastaamme tähän viestiin koventamalla keinoja, emme ratkaise ongelmaa, me siirrämme sitä eteenpäin. On selvää, että vaaratilanteisiin pitää voida puuttua, mutta yhtä selvää on, että kiinniottoihin liittyy merkittäviä riskejä sekä lapsille että ammattilaisille. Siksi on perusteltua, että tällaiset tilanteet kuuluvat ensisijaisesti poliisille, jolla on koulutus ja välineet toimia turvallisesti. Lapsen oikeusturvaa ja kaikkien osapuolten turvallisuutta ei saa vaarantaa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen huolestuttava osa esitystä on kuntouttava suljettu laitos. Se kuulostaa pehmeältä, mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että tällaisiin laitoksiin liittyy riski leimaantumisesta, psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä ja jopa rikoskierteiden vahvistumisesta. On uskallettava sanoa ääneen: lapsi ei kuntoudu sulkemalla, lapsi kuntoutuu kohtaamisessa, hoidossa ja turvallisessa arjessa. Jos tällaisia laitoksia ylipäätään perustetaan, niiden on oltava aidosti kuntouttavia, ei säilyttäviä, ei rankaisevia. Se tarkoittaa riittävää ja osaavaa henkilöstöä, vahvaa terveydenhuollon läsnäoloa ja ennen kaikkea sitä, että sijoitus on aina viimesijainen keino. Ja aivan erityisesti, alle 12-vuotiaiden paikka ei ole suljetussa laitoksessa missään tilanteessa. Arvoisa rouva puhemies! On myös syytä katsoa kokonaisuutta. Me tiedämme, että lastensuojelun suurimmat ongelmat eivät synny laitoksissa vaan paljon aiemmin. Ne syntyvät silloin, kun oikein kohdennettua apua ei saa ajoissa, kun perhe jää yksin, kun mielenterveyspalveluihin ei pääse, kun arjen tuki puuttuu. Silti tämä esitys ei tartu näihin juurisyihin. Ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja arjen palvelut jäävät taka-alalle. Nämä pitää myös korjata. Meidän pitäisi tehdä juuri näin: vahvistaa perheiden tukea, lisätä matalan kynnyksen palveluita ja varmistaa, että yksikään lapsi ei joudu tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on raskain mahdollinen puuttuminen. Arvoisa rouva puhemies! Lapset eivät tarvitse lisää rangaistuksia. He tarvitsevat aikuisia, jotka eivät luovuta. He tarvitsevat turvallisia paikkoja, joissa voi toipua. He tarvitsevat palveluita, jotka auttavat, eivät järjestelmiä, jotka kontrolloivat. Siksi tämä esitys vaatii vielä korjaamista. Lapsen etu ei toteudu lukituilla ovilla. Se toteutuu silloin, kun lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja autetuksi. Teen SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden vastalauseen mukaiset pykälämuutosesitykset ja vastalauseen sisältämän lausumaehdotuksen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys lähtee oikeasta tavoitteesta: lapsen etu, lapsiystävällinen oikeusprosessi ja viranomaisten parempi yhteistyö. Nämä ovat asioita, joita meidän tulee vahvistaa. Katsoessamme esitystä lapsen oikeuksien näkökulmasta tarkemmin herää kuitenkin kysymyksiä. Haluan nostaa esiin tärkeän kysymyksen: pysyykö erittäin oleellinen psyykkisen haitan arviointi edelleen yksiköiden tehtävissä? Mikäli psyykkistä haittaa ei arvioida rikoksen kohteeksi joutuneelta lapselta, on se suoraan lapsen oikeusturvaan osuva heikennys. Kun lapsi joutuu seksuaali- tai väkivaltarikoksen uhriksi, kyse ei ole vain rikoksen selvittämisestä. Kyse on siitä, mitä lapselle on tapahtunut ja millaiset seuraukset sillä on hänen elämäänsä. Psyykkisen haitan arviointi on keskeinen väline kahdessa asiassa: ensinnäkin, jotta lapsi saa oikeanlaista hoitoa ja tukea toipumiseen, ja toiseksi, jotta lapsella on mahdollisuus saada oikeudenmukainen korvaus hänelle aiheutuneesta vahingosta. Jos tämä arviointi puuttuu, puuttuu myös pohja näille lapsen oikeuksille. Arvoisa rouva puhemies! Nykytilanteessa lasten oikeusturva ei toteudu riittävästi. Haitan arviointia ei aina pyydetä, korvauksia ei haeta ja lausunnoissa on puutteita. Näillä puutteilla on suora vaikutus siihen, millaisia korvauksia tuomioistuimet määräävät tai määräävätkö lainkaan. Lain käsittelyssä on varmistettava lasten oikeusturvan toteutuminen. Lakiehdotus tällaisenaan rajaa käytännössä pois yksilölliset psyykkisen haitan arviot ja jättää tilalle yleisluontoiset teoreettiset lausunnot. Tällaiset lausunnot eivät riitä turvaamaan lapsen oikeutta vahingonkorvaukseen, eivätkä ne ohjaa lapsen hoitoa. Esityksessä ei turvata haitan arviointiin liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Tämä on erityisen huolestuttavaa, koska psyykkisen haitan arviointi on vaativaa asiantuntijatyötä. Jopa kokeneet ammattilaiset tarvitsevat siihen tukea. Samaan aikaan tiedämme, että esimerkiksi verkkovälitteiset seksuaalirikokset lisääntyvät. Ne asettavat aivan uusia vaatimuksia psyykkisen haitan arvioinneille. Näissä tilanteissa tarvitaan lisää osaamista ja tukea. Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että meillä on riittävää ammatillista osaamista rikoksen uhriksi joutuneen lapsen tukemiseen ja auttamiseen sekä haittojen arviointiin. Osaamista on kehitetty, ja tuota kehitystyötä tulee jatkaa niin, että alueellinen tasa-arvo toteutuu. Arvoisa rouva puhemies! Esitys sisältää myös hyviä elementtejä. Moniammatillinen yhteistyö vahvistuu, ja lapselle tarjottavaa psykososiaalista tukea kehitetään. Samalla pitää varmistaa myös se, että lapsen oikeutta oikeusturvaan ei heikennetä. Lapsi ei saa olla rikosprosessissa vain todiste, lapsi on oikeuksien haltija. Lakiesitystä on muutettava niin, että psyykkisen haitan arviointi, siihen liittyvä osaaminen, konsultointi ja tarvittaessa yksilölliset arviot on kirjattava selkeästi osaksi yksiköiden tehtäviä. Kyse on lopulta yksinkertaisesta asiasta: näemmekö me lapsen kokonaisuutena vai vain osana rikosprosessia. Lapsen oikeuksien näkökulmasta vastaus ei saa jäädä epäselväksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen keskeinen tavoite on turvata palvelut ja samalla hillitä kustannusten kasvua. Kokonaisuutta tarkasteltaessa syvemmin syntyy kuitenkin toinen kuva: kyseessä on ennen kaikkea leikkauslaki. Palvelutarpeen kasvusta aiotaan jatkossa huomioida vain 60 prosenttia. Samalla poistetaan aiempi korotus, joka on tunnistanut soteuudistuksen todelliset muutoskustannukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahoitus ei enää seuraa ihmisten todellista palvelutarvetta. Väestö ikääntyy, hoivan tarve kasvaa, mutta rahoitus jää jälkeen. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen ongelmallista tässä esityksessä on sen sisään rakennettu epäoikeudenmukaisuus. Esitys kohdistaa säästöjä kaikkiin hyvinvointialueisiin samalla logiikalla riippumatta siitä, miten alue on onnistunut järjestämään palvelunsa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös ne alueet, jotka ovat tehneet leikkauspäätöksiä, tehostaneet toimintaansa ja pitäneet taloutensa kunnossa, joutuvat maksajiksi. Tämä on väärä viesti. Se syö kannustimia, se rankaisee onnistumisesta. Uusi rahoitusmekanismi vie rahoitusta myös alueilta, joilla rahoitus olisi kasvamassa. Rahoituksen kasvuun on perusteltu syy: tarve kasvaa esimerkiksi väestön ikääntymisen, sairastavuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi. Tämäkään ei ole perusteltua ja oikeudenmukaista. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan tiedämme, että monilla alueilla kamppaillaan jo nyt peruspalveluiden turvaamisen kanssa. Hoitojonot ja kasvavat palvelutarpeet eivät katoa säästämällä paperilla. On hyvä, että rahoitusmallia kehitetään ja että päätöksiä pyritään tekemään tutkimukseen perustuen Mutta tämän esityksen ongelma on selvä: se lähtee säästöt edellä, ei ihmisten palvelutarpeet edellä. Hyvinvointialueiden rahoituksen pitää olla oikeudenmukaista, ennakoitavaa ja ennen kaikkea riittävää. Nyt se ei sitä ole. Lähtötilannekaan eri hyvinvointialueilla ei ole ollut tasapuolinen eikä oikeudenmukainen. Sitä kohti meidän pitää kuitenkin päästä tulevaisuudessa. Jos haluamme aidosti kannustaa tehokkuuteen ja hyviin käytäntöihin, meidän ei pidä leikata niiltä, jotka ovat onnistuneet, vaan levittää heidän toimintamallejaan myös muille alueille. Toimintojen tehokkuuden lisääminen voi vaatia ensin lisää rahaa. Uusien toimintatapojen käynnistyttyä säästöä alkaa syntymään. Kehittämiselle pitää antaa mahdollisuus ja alueille siihen työrauha. Hätiköiden saatetaan tehdä kokonaisuutta vahingoittavia päätöksiä, joita on vaikea myöhemmin korjata. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä, jossa ensihoidon ja ambulanssikuljetusten rahoitus selkeytetään ja siirretään hyvinvointialueille. On tärkeää todeta, että tässä on myös hyviä ja perusteltuja tavoitteita. Monikanavaisen rahoituksen purkaminen, vastuiden selkeyttäminen ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksien parantaminen järjestää palveluja kokonaisuutena ovat asioita, joita on pitkään pidetty tarpeellisina, ja myös lausuntopalautteessa näitä tavoitteita on laajasti tuettu. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys ei kuitenkaan ole ongelmaton. Ongelma on siinä, kuka tämän uudistuksen maksaa. Hallitus on jo tällä kaudella korottanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja useaan otteeseen. Joka kerta lasku on tullut samoille ihmisille, niille, jotka ovat eniten palvelujen varassa: ikääntyneille, vammaisille, pitkäaikaissairaille. Nyt sama linja jatkuu. Ambulanssikuljetuksista ja ensihoidosta perittävät maksut nousevat nykyistä korkeammiksi. Maksuja voidaan periä jopa tilanteissa, joissa kuljetusta ei tapahdu. Maksuja sidotaan indeksiin niin, että ne nousevat jatkossa automaattisesti vuosi vuodelta. Arvoisa rouva puhemies! Paljon puhutaan maksukaton suojaavasta vaikutuksesta. Totuus kuitenkin on, että maksukatto ei poista ongelmaa. Se tulee vastaan vasta myöhemmin, mutta sitä ennen ihmiset maksavat kerta toisensa jälkeen. Tässä esityksessä vastuu maksukaton seurannasta siirtyy vieläpä ihmiselle itselleen. Se ei ole pieni muutos esimerkiksi muistisairaalle ikäihmiselle tai paljon palveluja muuten käyttävälle. On myös syytä sanoa ääneen se, että tämä esitys lisää jälleen kotitalouksien osuutta julkisten terveyspalveluiden rahoituksesta. Tämä on poliittinen valinta. Hallitus siirtää kustannuksia valtiolta ja järjestelmältä yksittäisten ihmisten maksettaviksi. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteessa tämä huoli nousi selvästi esiin erityisesti potilas- ja kansalaisjärjestöjen taholta. Huoli ei ole teoreettinen. Se on arkea ihmisille, joille jokainen uusi maksu on pois lääkkeistä, ruuasta ja muusta välttämättömästä. Hyvinvointivaltion mitta ei ole siinä, kuinka tehokkaasti järjestelmä toimii paperilla, se mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia. Suunta on nyt väärä. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka turvaavat palvelut, mutta myös sen, että ihmisillä on varaa niitä käyttää. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaalinen ilmiö. Se on laajeneva ja syvenevä yhteiskunnallinen kriisi, jonka vaikutukset ulottuvat suoraan ihmisten arkeen ja samalla koko yhteiskuntamme kestävyyteen ja turvallisuuteen. Köyhyys- ja syrjäytymisriskin koskettaessa lähes miljoonaa suomalaista emme puhu vain yksittäisistä kohtaloista, puhumme rakenteellisesta ongelmasta, joka murentaa luottamusta, lisää epävarmuutta ja heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheköyhyyden kasvu. Yhä useampi lapsi kasvaa kodissa, jossa rahat eivät riitä ruokaan, harrastuksiin tai edes perusturvaan. Lähes viidennes pienituloisten perheiden lapsista kokee, ettei saa riittävästi ruokaa. Olemme tilanteessa, joka ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä hyvinvointivaltiossa. Tämä ei ole vain inhimillinen tragedia, tämä on myös turvallisuuskysymys. Lapsiperheköyhyys heikentää oppimistuloksia, kaventaa tulevaisuuden mahdollisuuksia ja lisää ylisukupolvista syrjäytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että osa lapsista jää pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Osallisuuden murentuessa kasvaa riski turvattomuudesta, radikalisoitumisesta ja yhteiskunnallisesta eriytymisestä. Yhteiskunta, jossa lapset eivät saa tasavertaisia lähtökohtia, ei ole vakaa eikä turvallinen. Arvoisa puhemies! Toinen vakava ja liian vähälle huomiolle jäänyt ilmiö on eläkeläisköyhyys. Moni ikääntynyt suomalainen elää tänä päivänä tilanteessa, jossa pienikin kustannusten nousu — lääkkeet, asuminen tai ruoka — horjuttaa arjen perustaa. He ovat rakentaneet tämän maan mutta joutuvat nyt tinkimään välttämättömistä menoista. Iäkkään ihmisen joutuessa valitsemaan lääkkeen ja ruoan välillä ei kyse ole vain sosiaalipolitiikasta, kyse on arvovalinnoista ja lopulta kokonaisturvallisuudesta. Eläkeläisköyhyys lisää yksinäisyyttä, heikentää terveyttä ja kasvattaa palveluiden tarvetta. Samalla se rapauttaa luottamusta siihen, että yhteiskunta pitää huolta omistaan. Ilman tätä luottamusta ei ole myöskään kestävää turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Suomen kokonaisturvallisuus ei synny vain puolustuksesta, varautumisesta tai viranomaisyhteistyöstä. Se syntyy ennen kaikkea siitä, että ihmiset kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan ja pärjäävänsä arjessa. Köyhyyden lisääntyessä tämä kokemus heikkenee. Ihmisten kyky osallistua, luottaa ja sitoutua yhteiskuntaan vähenee, kun he joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulostaan. Tämä näkyy myös kriisinsietokyvyssä: yhteiskunta, jossa suuri joukko ihmisiä elää valmiiksi äärirajoilla, ei kestä uusia šokkeja. Tästä syystä köyhyyden torjunta ei ole vain sosiaalipolitiikkaa, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Nykyinen kehitys ei ole väistämätöntä. Se on seurausta poliittisista valinnoista. Sosiaaliturvaleikkaukset, asumistuen heikennykset ja palveluiden karsiminen ovat kohdistuneet erityisesti niihin, joilla jo valmiiksi oli vähiten. Samalla työllisyyspolitiikka ei ole tuottanut tuloksia, ja yhä useampi jää ilman työtä ja toimeentuloa. Tämä suunta on käännettävä. Meidän on vahvistettava perusturvaa, tuettava lapsiperheitä ja varmistettava, että ikääntyneet ihmiset voivat elää arvokasta elämää ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Meidän on investoitava koulutukseen, työllisyyteen ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Nämä eivät ole pelkkiä kuluja: ne ovat investointeja yhteiskunnan vakauteen, luottamukseen ja turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on aina ollut siinä, että pidämme toisistamme huolta, emme jätä ketään yksin. Mikäli tämä perusta murenee, murenee samalla kokonaisturvallisuutemme. Tästä syystä köyhyyden torjunta, erityisesti lapsiperheiden osalta, on nostettava politiikan ytimeen. Tätä ei tehdä vain oikeudenmukaisuuden vuoksi vaan siksi, että ilman sitä meillä ei ole kestävää ja turvallista tulevaisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsiperheköyhyyden kasvu on yksi vakavimmista kriiseistä Suomessa tällä hetkellä. Yhä useampi vanhempi joutuu tinkimään ruuasta, lääkkeistä, lasten harrastuksista, jolloin kyse ei ole vain taloudellisesta ongelmasta. Kyse on lasten arjesta, kehityksestä ja tulevaisuudesta. Lapsen kasvaessa jatkuvassa puutteessa näkyy se oppimisessa, mielenterveydessä ja osallisuuden kokemuksessa. Riski syrjäytymisestä kasvaa, jos tunne kuulumisesta yhteiskuntaan heikkenee jo varhain. Syrjäytyminen ei ole vain yksilön tragedia, se on koko yhteiskunnan riski. Me tiedämme, että ylisukupolvinen köyhyys on todellinen ilmiö. Maksamme myöhemmin moninkertaisesti, jos emme katkaise tätä kehitystä nyt, sekä talouden että turvallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunta, jossa osa lapsista jää pysyvästi ulkopuolelle, ei ole vakaa yhteiskunta. Säilyttääksemme kaikille turvallisen Suomen on meidän varmistettava, että yksikään lapsi ei jää ilman ruokaa, mahdollisuuksia ja toivoa. Kysynkin hallitukselta: miten aiotte ottaa huomioon lisääntyvän köyhyyden vaikutuksen erityisesti lasten ja nuorten turvallisuuteen [Puhemies koputtaa] ja heidän uskoonsa omasta tulevaisuudestaan?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun tehtävä on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä, kuten tässä jo aikaisemminkin muissa puheenvuoroissa on tullut ilmi, ja myös siksi on erittäin tärkeää, että edustaja Suhonen on ottanut tämän keskustelualoitteen. Kiitos siitä. Meidän on pystyttävä turvaamaan lapsille turvallinen elämä ja arki. Lastensuojelun kuormitus on kasvanut jo pitkään, ilmoitusten määrä on korkea, asiakasmäärät suuria ja työntekijöiden vaihtuvuus huolestuttavaa, koska tämä työ on erittäin raskasta. Lasten määrä per sosiaalityöntekijä voi alueilla olla hyvinkin suuri, vaihtelua on valtavasti. Lastensuojelulaki edellyttää lapsen edun ensisijaisuutta, riittäviä palveluja ja määräaikojen noudattamista. Tiedämme, että kaikilta osin näin ei tällä hetkellä ole. Päätöksiä viivästyy, asiakassuunnitelmia ei päivitetä ajallaan, ja lapsen osallisuus jää liian usein muodolliseksi. Tulevat muutokset ja ratkaisut eivät voi olla vain kosmeettisia. Tarvitaan riittävät resurssit mutta myös työn rakenteiden korjaamista. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Lapsen oikeus turvalliseen kasvuun ei ole neuvottelukysymys. Toivottavasti nämä viestit täältä otetaan huomioon lain uudistuksessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimettomuus rakennusalan romahtaessa pahensi taantumaa hallituskauden alussa. Miten on nyt? Hallitus selvittää, pohtii ja tarkastelee. Kuinka paljon hinnat ehtivätkään nousta kehysriiheen mennessä, sitä miettii kauhulla moni suomalainen. Arvoisa pääministeri Orpo, meillä on tarjota teille heti valmiita toimia, kuten matkakuluvähennyksen nosto, [Sanna Antikainen: Ei auttaisi nyt!] joka helpottaisi erityisesti työssäkäyvien ja haja-asutusalueilla asuvien ihmisten arjen kustannuksia. Arvoisa pääministeri Orpo, odotellessanne valtiovarainministeriön toimenpidelistaa otatteko matkakuluvähennyksen mukaan listan jatkoksi? [Sheikki Laakso: Mikä täsmätoimi tuo on?]

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeri Rydman, koko tämän tunnin aikana te ette ole kertonut, miten kohdennatte nämä 100 miljoonan euron lisäsäästöt, joista olette niin innokkaasti luvannut pitää kiinni, ne säästöt, jotka tarkoittavat vanhusten arjessa heikennyksiä puhtauteen, ruokaan, henkilökunnan läsnäoloon ja yhteisöllisyyteen. [Juho Eerolan välihuuto] Kaikki tekijät vanhusten arjessa ympärivuorokautisessa hoivassa heikkenevät, mikäli leikkauksia sinne kohdistetaan, ovat ne ministerin listalla sitten missä kohdassa tahansa. Nyt teillä on, ministeri Rydman, viimeinen tilaisuus kertoa, miten nämä säästöt tulevat näkymään suomalaisten vanhusten hoidossa. Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeri Rydmanilta: aiotteko puolustaa kehysriihessä suomalaista vanhustenhoitoa ja säästää meidän ikäihmisemme ministeri Purran saksilta?

Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisten hoivan ongelmat eivät johdu alan ammattilaisista. Arvoisa ministeri Rydman, totesitte eilen, että teknologia on vanhustenhoivassa täydentävä palvelu. Nyt, kun ryhdytte tekemään laskuharjoituksia lisäleikkausten löytämiseksi, on hyvä muistuttaa yhdestä asiasta. Totesitte, että teknologisia laitteita lisäävässä säästölaissa on kyse vain laskennallisesta säästöstä, vaikka tosiasiassa leikkaus kohdistuu henkilöstöön — siis 50 miljoonan euron leikkaus. Ministeri Rydman, te toivottavasti ymmärrätte, että laskennallisten harjoitustenne takana on oikeasti ihmisiä, työpaikkoja, sotealan ammattilaisia. He eivät ole vain lukuja viivan alla. Arvoisa puhemies! Kysynkin sosiaali- ja terveysministeri Rydmanilta: voitteko luvata, että henkilöstön määrästä hoivassa ei enää leikata?

Arvoisa puhemies! Minä koulutettuna hoitajana olen huolissani. Minä olen — kuten jokainen suomalainen on — viime aikoina voinut lukea uutisista vanhustenhoivan kuolemantapauksista. Tapaukset ovat surullisia ja pysäyttäviä. Eilen selvisi, että enemmistö suomalaisista ei enää luota vanhustenhoidon turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Ihmisten huoli on ymmärrettävää. He pohtivat, voiko hyvinvointivaltion lupaukseen enää luottaa, huolehdimmeko me myös kaikista heikoimmassa asemassa olevista. Arvoisa sosiaali- ja terveysministeri Rydman, sen sijaan, että te uutena ministerinä olisitte ottanut ensimmäisenä kantaa vanhustenhoivan puutteisiin, te kiirehditte lupaamaan, että viette läpi 100 miljoonan euron säästöt. Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Rydmanilta: voitteko vakuuttaa, että enää euroakaan säästöistä ei kohdenneta vanhustenhoivaan?

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri tänään puheessaan sanoi, että kaikille on taattava riittävät palvelut ja sosiaaliturva. Olen ymmärtänyt, että edes oikeus kotiin on perusoikeus. Näin ei enää ole. Kodittomuus on lähtenyt selkeään kasvuun erityisesti nuorilla ja naisilla. Tämä on selkeä seuraus sosiaaliturvan leikkauksista. Arvoisa rouva puhemies! Kaiken tämän kurjistumisen keskellä hallituksella on ollut varaa antaa 800 miljoonan veronalennus yhteisöveroon. Olisiko syytä perua tämä päätös ja kuunnella SDP:n vaihtoehtoa, jonka puheenjohtaja Lindtman juuri kertoi, ja alkaa toteuttaa oikeudenmukaista ja vastuullista talouspolitiikkaa, jolla ei rangaista heikoimpia, kuten lapset, vanhukset, vammaiset ja työttömät, vaan jaetaan kuormaa ja haetaan aidosti kasvun mahdollisuuksia? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ajautunut erittäin vakavaan tilanteeseen. Meillä on Euroopan korkein työttömyys, satojatuhansia ihmisiä on vailla työtä ja konkurssien määrä on ennätyslukemissa. Hallitus on omilla toimillaan pahentanut suomalaisten työttömyyttä ja heikentänyt työttömyysturvaa, jonka tuella olisi mahdollisuus nousta takaisin työelämään. Oppositiota arvostellaan negatiivisuuden lietsonnasta, mutta kuuntelemalla tavallisia suomalaisia olemme havainneet, että puheemme ovat täyttä totta. Monelta ihmiseltä on lähtenyt työ, perustoimeentulon turvaa on heikennetty ja on aiheutettu jopa vaara kodin menettämisestä. Hallituksen säästövimma, joka kohdistuu pääosin heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin, on pakottanut myös hyvinvointialueet irtisanomaan hoitajia ja muuta sotehenkilöstöä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt joutuvat myös vähentämään henkilökuntaansa, kun niiden rahoituksesta leikataan kolmannes. Miten tämä on mahdollista? Vanhustenhoito kärsii resurssien riittämättömyydestä. Käsipareja puuttuu jo valmiiksi, eli niitä ei pitäisi vähentää, vaan niitä pitäisi lisätä. Työttömiä työnhakijoita on KEHA-keskuksen aamun tiedotteen mukaan jo 346 400. Luku on 20 600 suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vuodessa 27 300:lla. Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä on 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Näin ei voi jatkua. Tämä ei ole taloudellisesti kestävää, eikä se ole inhimillisesti hyväksyttävää. Rakentaminen ja asuntokauppa on saatava liikkeelle, keinoja kyllä on, jos tahtoa löytyy. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on epäonnistunut. Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa, mutta lopputuloksena on saatu lähes saman verran lisää työttömiä. Erityisen huolissani olen nuorisotyöttömyyden kasvusta ja työttömyyden keston pitkittymisestä. Alkuvuoden aikana olen keskustelussa kuullut parinkin ison teollisuudenalan huolesta saada osaavia työntekijöitä ammatillisen koulutuksen kautta. Aikuisopintoraha on poistettu, ja ammatillisesta opetuksesta on leikattu. Näillä toimilla ei yrityksiin saada osaavaa työvoimaa eikä nuorille koulutusta, jonka turvin siirtyä työelämään. Näillä toimilla ei myöskään luoda yrityksiin uskallusta tulevaisuuden investointeihin Suomeen. Arvoisa herra puhemies! Tarvitaan suunnanmuutos. SDP on esittänyt useita keinoja, joilla kasvu saadaan käynnistymään: kotitalousvähennyksen korottaminen, ensimmäisen työntekijän palkkauksen tukeminen, alv:n alarajan nosto 30 000 euroon, suojaosan palautus osa-aikatyötä mahdollistamaan, aikuisopintotuen uusi malli, valtion tukeman asuntorakentamisen lisääminen — tässä esimerkkejä. Olisiko korkea aika ottaa ne käyttöön? Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä lisää työttömyydelle. Työttömille työnhakijoille on luotava todellisia väyliä työhön, yrittäjyyteen ja opiskeluun. Kannatan edustaja Rantasen esitystä epäluottamuksesta hallitukselle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Me tarvitaan Suomeen työpaikkoja. Meillä on järkyttävällä tasolla työttömyys. Paljon ollaan puhuttu näistä jäänmurtajakaupoista, jäänmurtajatilauksista. Tuovatko ne aidosti Suomessa työttömänä oleville ja erityisesti työttömille nuorille ja Suomen lakien mukaan toimiville yrityksille töitä? Ihmiskauppaa ja palkkavarkautta sekä veronkiertoa harjoittavat yritykset lennättävät tänne työntekijöitä. Ne työntekijät eivät ole maahanmuuttajia. Heidät tuodaan tekemään jotain tiettyä työtehtävää ja lennätetään pois alipalkattuina ja hyväksikäytettyinä. Miten tämä estetään? Mitä toimia hallitus aikoo vielä esittää? Me ollaan esitetty ehdotuksia siitä, että palkkavarkaus kriminalisoidaan, tilaajavastuuta vahvistetaan, ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus säädetään, monenlaisia toimenpiteitä, millä saadaan verotuloja lisää ja turvallisia työpaikkoja Suomeen. Miten aiotte toimia, arvoisa ministeri Marttinen?

Arvoisa rouva puhemies! Hankintalain uudistaminen on merkittävä kokonaisuus kunnille ja hyvinvointialueille. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta vaan laista, joka vaikuttaa suoraan arjen palveluihin, palvelujen järjestämiseen, niiden hintaan ja joustavuuteen. Lakiesityksessä on tavoitteita, joita on helppo kannattaa: avoimuus, kilpailu ja väärinkäytösten estäminen. Mutta samalla esityksessä on useita kohtia, jotka herättävät vakavaa huolta kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta. Ensinnäkin sääntely lisää merkittävästi taloudellista ja hallinnollista taakkaa. Kuntaliiton mukaan kuntien kustannukset voivat nousta jopa 600 miljoonaa euroa. Kunnat ja hyvinvointialueet kamppailevat jo nyt resurssipulan, osaajavajeen ja kasvavien kustannusten kanssa. Kun hankintoihin tuodaan lisää velvoitteita, yksityiskohtaista dokumentointia ja juridista riskiä, se vie aikaa pois perustehtävästä, palvelujen järjestämisestä ihmisille. Toiseksi esitys kaventaa liikkumavaraa tilanteissa, joissa tarvitaan joustavuutta ja paikallistuntemusta. Hyvinvointialueilla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat eivät ole pelkkiä markkinasuorituksia. Ne ovat osa hoitoketjuja, jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta. Liian jäykkä hankintalainsäädäntö voi pahimmillaan heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Hankintalain muutoksen myötä avautuu markkinoilla tilaa myös yrityksille, joita kukaan meistä ei sinne toivo. Nämä yritykset eivät noudata suomalaista lainsäädäntöä vaan kiertävät työnantajavelvoitteita ja veronmaksuvelvoitteita. Meidän lainsäädäntömme ei ole ajan tasalla ehkäistäkseen harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön ongelmia. Tämä asia pitäisi viipymättä laittaa kuntoon. Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys herättää vakavia kysymyksiä myös hyvinvointialueilla. Vähintään kymmenen prosentin omistusvaatimus uhkaa käytännössä estää esimerkiksi Pirkanmaalla Tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan mahdollisuudet hankkia laboratoriopalveluita Fimlabilta. Näille sairaaloille ei ole markkinoilla vaihtoehtoisia toimijoita, jotka pystyisivät tuottamaan vastaavat palvelut. Kyse ei siis ole kilpailun lisäämisestä vaan riskistä, joka voi heikentää hoidon sujuvuutta ja potilasturvallisuutta. Lopuksi on syytä kysyä, siirtyvätkö vastuu ja riski kohtuuttomasti paikallistasolle. Jos sääntely monimutkaistuu mutta rahoitus ja tuki eivät seuraa perässä, seuraukset näkyvät suoraan kuntalaisten ja potilaiden arjessa. Hankintalain tulee tukea kuntien ja hyvinvointialueiden kykyä toimia tehokkaasti, vastuullisesti ja inhimillisesti Nyt esityksessä on kohtia, jotka on syytä vielä korjata, jotta hyvä tarkoitus ei käänny käytännössä itseään vastaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Mikäli harmaata taloutta ei saada torjuttua, seuraukset ovat kohtuuttomia kolmelle taholle: laillisesti toimiville yrityksille, työntekijöille, jotka joutuvat hyväksikäytön ja riiston kohteeksi, sekä valtiolle, joka ei saa verotuloja, jotka sille kuuluisivat. Harmaan talouden torjunnassa kyse on oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys laajentaa Harmaan talouden selvitysyksikön toimivaltaa. Selvitysyksikön toimiala ulotettaisiin myös sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, joilla ei ole organisaatiokytkentää. Tiedonkeruuta, tiedon säilyttämistä ja tietojen käyttöä laajennetaan, esitutkintaviranomaisten mahdollisuuksia pyytää velvoitteidenhoitoselvityksiä väljennetään ja julkisia hankintayksiköitä lisätään selvitysten pyytäjien joukkoon. Kaikki tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuudessa kyse on ennen kaikkea rakenteellisesta ja hallinnollisesta hienosäädöstä. Esitys lisää tiedon liikkuvuutta viranomaisten välillä, mutta se ei puutu itse harmaan talouden ytimeen. Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys ei sisällä uusia sanktioita, ei uusia velvoitteita eikä uusia keinoja puuttua alipalkkaukseen, työehtojen kiertämiseen tai pitkiin alihankinnan ketjutuksiin. Se parantaa viranomaisten mahdollisuuksia tarkastella ilmiöitä mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että harmaata taloutta harjoittava voi edelleen toimia varsin pienellä riskillä. Konkreettisesti vaikuttavat toimet ovat kuitenkin tiedossa. Alipalkkauksen kriminalisointi on konkreettinen keino puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön. Tilaajavastuun vahvistaminen katkaisisi ketjuja, joissa vastuu häviää alihankintaportaisiin. Ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus antaisi työntekijöille todellisen mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan myös silloin, kun yksittäinen työntekijä ei siihen uskalla tai kykene ryhtymään. Arvoisa rouva puhemies! Näitä keinoja tässä esityksessä ei ole. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite jatkaa harmaan talouden torjuntaa. Tämä esitys täyttää tuon kirjauksen muodollisesti mutta ei sisällöllisesti. Harmaata taloutta ei voiteta selvityksiä laajentamalla, jos samalla hyväksytään se, että epärehellinen toiminta kannattaa edelleen enemmän kuin rehellinen. Laillisesti toimiville yrityksille tämä tarkoittaa jatkuvaa epäreilua kilpailua. Tämä koskettaa vahvasti suomalaisia yrityksiä. Työntekijöille se tarkoittaa sitä, että hyväksikäyttö jatkuu, vaikka se tunnistetaan. Valtiolle se tarkoittaa jopa miljardien tulonmenetystä vuosittain. Toivon, että jatkovalmistelussa uskalletaan tarttua niihin keinoihin, joilla harmaata taloutta oikeasti torjutaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus vaikuttaa suoraan kuntien ja hyvinvointialueiden kykyyn järjestää arjen palvelut. Kyse ei ole ainoastaan hankintojen tekniikasta, vaan palveluiden toimivuudesta ja kustannuksista. Esityksen tavoitteet ovat hyviä, mutta käytännön seuraukset huolestuttavat. Sääntely lisää merkittävästi hallinnollista taakkaa ja kustannuksia tilanteessa, jossa kunnat ja hyvinvointialueet ovat jo äärirajoilla. Tämä on pois itse palveluista. Erityisesti sotehankinnat ovat osa hoitoketjuja ja potilasturvallisuutta, eivätkä pelkkiä markkinasuorituksia. Jäykkä laki voi heikentää palvelujen saatavuutta. Omistusvaatimukset uhkaavat estää kriittisiä hankintoja, kuten Pirkanmaalla Tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan laboratoriopalveluiden hankintaa Fimlabilta. Näille hankinnoille ei ole vaihtoehtoja. Tämä ei lisää kilpailua, vaan riskejä jopa potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Lakiesitystä on vielä korjattava, jotta hyvä tarkoitus ei käänny ihmisten arkea vastaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja tarpeellinen tässä tilanteessa. Olisi kyllä ollut äärettömän tärkeätä, että sitä jatkoaikaa olisivat saaneet kaikki ne alueet, joilla ongelmia on, ei vain osa. Ongelmaa tähän tilanteeseen tuo myös se, kuten tässä edellä kuultiin, että lausunnolla on rahoituslakiin liittyvä muutos, joka on heikentämässä alueista osan tilanteita, leikataan rahaa. Nyt me tarvittaisiin tämmöinen kokonaisratkaisu, josta nyt sitten puhuttiin, että parlamentaarinen työryhmä kokoontuu ja lähtee pohtimaan tätä hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä on ihan äärettömän tärkeätä, mutta jos jo ennen sitä, ennen kuin parlamentaarinen ryhmä lähtee toimimaan ja neuvottelemaan, tehdään isoja leikkauksia alueiden rahoitukseen ja aiheutetaan lisää tilanteita, jotka eivät ole oikeudenmukaisia alueiden kesken, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elikkä nyt tehtävillä muutoksilla pitäisi saada tilannetta paremmaksi, ei aiheuttaa ristiriitaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta niillekin alueille, jotka ovat jo asiansa aika lailla kuntoon laittaneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys määräaikaisten työsuhteiden laajentamisesta ilman perusteltua syytä ei lisää vakautta suomalaisille työmarkkinoille, se vähentää sitä. Erityisen kovaa muutos osuu naisiin, nuoriin, perheellisiin sekä perheen perustamista suunnitteleviin, kuten tässä on jo monesta suusta todettu aiemminkin. He ovat jo nyt yliedustettuina määräaikaisissa työsuhteissa. Tutkimusten mukaan muutokset lisäävät riskiä perhevapaasyrjintään, vaikeuttavat lainansaantia ja tekevät työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta epävarmempaa. Se ei ole työntekijän, perheiden eikä Suomen talouden etu. Suomalaisen työelämän vahvuus on ollut vakaus ja luottamus. Tätä ei pidä murentaa politiikalla, joka lisää epävarmuutta, heikentää perheiden arkea ja vaarantaa työntekijöiden asemaa. Me tarvitsemme ratkaisuja, jotka rakentavat työelämää eteenpäin. Ministeri Marttinen, koska saamme käsittelyyn hallituksen esityksiä, jotka rakentavat työelämän yhtenäisyyttä ja rakentavat luottamusta?