Liikenne

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Turvetta ei olla kieltämässä, tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Siksi kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole mutkatonta. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, eikä Suomi voi kansallisesti irrottaa yhtä polttoainetta järjestelmästä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monille alueille suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta erittäin tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu — turpeen puolesta tai sitä vastaan — vaan Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkön hinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa puhemies! Iranin islamistinen diktatuuri toteutti tammikuussa mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen, minkä jälkeen EU on asettanut uusia pakotteita ja ilmoittanut tukevansa Iranin siviiliväestöä sekä ihmisoikeuksia. Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance totesi tällä viikolla, että Iraniin liittyvä konflikti on siirtymässä nyt uuteen vaiheeseen. Nämä Iraniin liittyvät jännitteet heijastuvat myös Eurooppaan energian saatavuuden, polttoainehintojen, meriliikenteen kyberuhkien ja yleisen turvallisuustilanteen kautta. Kysyn kaksi kysymystä ulkoministeriltä. Ensimmäinen kysymys: mitä konkreettisia tuloksia EU on saavuttanut Iranin siviiliväestön tukemisessa tammikuun tapahtumien jälkeen? Ja toinen kysymys: miten hallitus arvioi Iraniin liittyvän konfliktin uuden vaiheen vaikuttavan Euroopan ja Suomen turvallisuuteen, talouteen ja polttoainehintoihin?

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan varma siitä, että kuljetusalaa tyydyttää enemmän se, että olemme tehneet päätöksen ammattidieselistä ja saamme sen voimaan, kuin se, että te ette sitä esimerkiksi tehneet. Te esititte eilen täällä salissa ja kuulin, että myöhemmin A-studiossa väitteen, että me olemme kiristäneet polttoaineiden verotusta. Sehän on yksinkertaisesti täysin väärin sanottu. Se, mihin te nyt viittaatte, on se, että arvonlisäveron tuotto kasvaa, kun polttoaineen hinta kasvaa. Tämä on aivan totta. [Anne Kalmari: Olette kiristäneet!] Arviolta, kun hinta nousee 25 senttiä, niin arvonlisäveron osuus on tuosta noususta noin viisi senttiä. Teiltä on myös ehdotettu, että tämä lisääntynyt arvonlisäveron tuotto voitaisiin käyttää polttoaineverojen laskemiseen. Tästä ei ole aivan selkeää laskelmaa, mutta noin arviolta sen vuosituotto, mikäli polttoaineiden hinnat olisivat vuoden ajan yhtä korkealla, olisi noin 100—200 miljoonaa. Arvoisa keskusta, tämä hallitus on alentanut polttoaineiden veroa paljon enemmän kuin tämä teidän ehdotuksenne. [Mauri Peltokangas: Kurvinen nosti, me laskettiin!]

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet laskelmia siitä, että te itse asiassa verotatte polttoainetta juuri nyt paljon kovemmin kuin edellisellä hallituskaudella keskimäärin. [Keskeltä: Oho!] Nuo laskelmat, se teidän korotuksenne siitä edellisen kauden verosta, vähän vaihtelevat 19 sentistä 23 senttiin. Kumpi näistä laskelmista on oikein? Valtiovarainministerinä varmasti tiedätte sen. Sinnehän on korotettu muun muassa arvonlisäveroa, ja sen takia tosiaan valtio saa jokaisesta litrasta enemmän kuin edellisellä kaudella. Toisena kysymyksenä kysyn vielä: Luuletteko, että kuljetusalaa auttaisi paremmin, [Vilhelm Junnila: Tässäkö on keskustan talousosaaminen!] jos ammattidiesel tulisi käyttöön jo nyt eikä vuonna 28? Olisiko parempi, että se korotus olisi vaikka tuplaten vai vain sen kolme senttiä, vaikka keräätte näin paljon enemmän veroja?

Arvoisa herra puhemies! Olisin ymmärtänyt tämän purkauksenne, edustaja Kurvinen, mikäli teillä olisi historia, jossa polttoaineiden hintaa on alennettu. Se hallitus, jossa te olitte, nosti polttoaineiden hintaa veronkiristyksillä. [Välihuutoja] Se nosti Suomen jakeluvelvoiteuraa, koska se oli sitoutunut maailman kunnianhimoisimpaan ilmastopolitiikkaan. Keskusta ei tehnyt asioille viime hallituksessa mitään. Sen sijaan tämä hallitus on täysin poikkeuksellisesti mennyt toiseen suuntaan. Myöskään sille, mitä te Euroopan unionissa olette menneet kuittaamaan, oli kyse sitten ennallistamisesta tai jostakin ilmastopolitiikasta, [Suna Kymäläinen: Vastatkaa kysymykseen!] valitettavasti tämä hallitus ei välttämättä voi mitään. Mutta me teemme kaikkemme, jotta toimet olisivat mahdollisimman järkeviä siinä liikkumatilassa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Keskusta kuittasi italialaisten keittiöremontit!] joka meillä on. Muun muassa se ammattidiesel, jonka olemme siis päättäneet ja joka on tulossa voimaan, oli yksi niistä, joista te vain puhuitte mutta joita ette koskaan pystyneet saamaan voimaan.

Arvoisa herra puhemies! Äsken siis kuulimme valtiovarainministeriltä, että perussuomalainen hallitus ei aio tehdä yhtään mitään meidän polttoaineiden pumppuhintojen alentamiseksi, ei yhtään mitään. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Kaksi ja puoli euroa maksaa polttoaine pumpulla, ja perussuomalaiset eivät aio tehdä yhtään mitään. Voikin kysyä, puhemies, paljonko sen pitää maksaa pumpulla, että perussuomalaiset ovat valmiita jotakin tekemään. [Jenna Simula: Älä puhemieheltä kysy!] Kolme euroako? Eräs ystäväni Pohjanmaalta lähetti minulle WhatsAppissa vanhan videon, jossa kansanedustaja Mauri Peltokangas ilmoitti, että äänestä bensan hinnan korottajat pihalle. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Ystäväni sanoi, että näin varmasti keväällä pohjalaiset myös tekevät. Herra puhemies! Perussuomalainen hallitus on myös vienyt Suomen liikenteen EU:n päästökauppaan ensimmäisten joukossa. Suomella oli optio, mahdollisuus, 2030-luvulle asti siirtää liikenteen päästökauppaa. Sitä ei persuhallitus tehnyt, ja otitte myös maatalouden mukaan liikenteen päästökauppaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Kysynkin nyt liikenne- ja viestintäministeriltä: miltä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun olette lähteneet tähän ilmastovouhotukseen nyt mukaan?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, palautetaan ensin mieliin, mitä tämä hallitus on tehnyt täysin historiallisesti: Se on alentanut polttoaineveroja lähes 300 miljoonalla. Ensi vuoden budjettiin on edelleen tulossa kevennys, 50 miljoonaa. Me olemme tehneet myös muualle liikenteeseen, esimerkiksi ajoneuvoveron puolelle, veronkevennyksiä. Me olemme madaltaneet jakeluvelvoitteen nousu-uraa edellisen hallituksen urasta, millä on selkeä vaikutuksensa tähän hintatasoon. Me olemme tuomassa ammattidieseliä, joka vaikuttaa kuljetusyrittäjiin, ja niin edelleen. Mikäli me emme olisi tehneet näitä toimia, niin polttoaineiden hinta olisi vielä huomattavasti korkeampi kuin se on tällä hetkellä. Tämänhetkinen tilanne johtuu maailmanmarkkinahinnasta. Öljyn barrelihinta huitelee pitkälti yli sadan dollarin. [Keskeltä: Niin se huitelee Ruotsissakin!] Tiedätte hyvin, että tämä johtuu Hormuzinsalmen tilanteesta ja ylipäätänsä näihin logistiikkaketjuihin tulleista ongelmista. Valitettavasti tässä tilanteessa, jossa me olemme esimerkiksi alijäämämenettelyssä, meidän ei ole mahdollista tehdä miljardin euron veronkevennyksiä, jotka vaadittaisiin siihen, että pumpulla selvästi hinta alenisi. [Puhemies koputtaa] En tiedä, löydämmekö tämän ehdotuksen tai jakeluvelvoitteen edelleen alentamisen keskustan tulevasta vaihtoehdosta.

Arvoisa herra puhemies! Minulla on ehkä vähän poikkeuksellinen kysymys. En kysy siitä vain keskustan eduskuntaryhmän puolesta vaan oikeastaan koko tämän salin puolesta, koska myös hallituspuolueiden edustajat ovat olleet todella aktiivisia tässä asiassa: kysehän on polttoaineen hinnasta. Suomessahan on nyt Euroopan unionin kallein diesel. Viestiä tulee jatkuvasti, että tavalliset työssäkäyvät eivät enää pärjää eivätkä pääse kohta töihin, kun hinnat ovat niin korkeat, ja kuljetusyritykset ovat erittäin suurissa vaikeuksissa. Vertailun vuoksi Ruotsissa diesel on siis jopa 50 senttiä meitä halvempaa, bensa jopa 70 senttiä litralta. Tästä hallitus on sanonut, että on tekemässä ja tehnyt joitakin toimia, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, kun hintoja katsoo, että mitään ei ole tehty. Aikooko siis hallitus vielä tuoda eduskuntaan esityksiä, joilla polttoaineen hintoja saadaan alas? Arvoisa valtiovarainministeri Purra, kuinka korkeaksi hinnan pitää vielä nousta, että hallitus toimii?

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan tilanne on tietenkin vaikea, kun raja on kiinni, ja tämä iskee niille alueille kaikkein kovimmin. Pitkään on ollut se kehitys, että Itä-Suomessa on ponnisteltu elinvoiman ylläpitämiseksi. Nyt on kuitenkin hyvä asia se, että kun katsoo sitä yritysbarometria, niin sehän on, ehkä nyt sitten Pohjois-Karjalaan lukuun ottamatta, erinomaisen hyvä. Nyt yrityksissä, pk-yrityksissä, ympäri Suomen uskotaan, tehdään, investoidaan. Mitä tulee Itä-Suomen täsmätoimiin, Itä-Suomi-työryhmä teki työnsä, jatkaa koko ajan, ja niitä keinoja, joita siellä on nostettu, me ollaan määrätietoisesti tehty. Maakuntalennot, yhteydet on turvattu, rautatie- ja liikenneverkkoon on panostettu, yliopistot ovat saaneet aloituspaikkoja ja tohtorikoulutusohjelmaa. Nyt sitä neljänsadan sähköverkkoa vedetään sinne itäiseen Suomeen, mikä mahdollistaa investointien syntymisen. Todella paljon tehdään, ja erityistalousalue-esitys on valmistelussa, jotta siitä pystyttäisiin tekemään myös päätöksiä. Paljon tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilta ehkä antoi toivoa. Toivoa sille maidontuottajalle, jonka tuottajahinta on laskenut 6,3 senttiä samaan aikaan kun maitopurkin hinta on noussut 24 senttiä kaupassa. Se ehkä antoi toivoa sille viljanviljelijälle, jonka kaikki puidusta viljasta saatu arvo on valunut polttoainekustannuksiin, joita on käytetty kevättöissä ja puinneissa ja kuivauksessa. [Pertti Hemmilä: Tulihan se sieltä!] Se ehkä antoi toivoa sille sianlihantuottajalle, jonka lihan hinta on romahtanut afrikkalaisen sikaruton takia ja jolla on pelko siitä, saadaanko tämä asia hallintaan. Se ehkä antoi toivoa ihmisille, joilta tietoliikenneyhteydet pätkivät tai jotka eivät saa soitettua edes kotoa puhelimella kunnolla, kun se pätkii. Se ehkä antoi toivoa yksityistien varressa olevalle ihmiselle, joka on huomannut, että enää korjauksiin ei ole rahaa. Ylipäätään maaseudun ihmisille, joilta palvelut ovat karkottuneet kauas. On ainakin yksi puolue, joka sydämestään ajaa maatalouden ja maaseudun asiaa. [Pertti Hemmilä: Kokoomus!] Me saimme jopa oppositiosta vaikutettua, kiitos ministerin, siihen, että pieni korjauspaketti tuli, ja se ehkä antaa toivoa siihen, että tältä hallitukselta voisi enemmänkin nähdä toimia maaseudun ja maatalouden hyväksi myös muiden ministereiden sektoreilta. Kiitos kaikille osallistujille. On hienoa, että täältä vielä löytyy myös yksi kokoomuksen ja yksi kristillisten kansanedustaja kuuden keskustan kansanedustajan lisäksi.

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään edustaja Mäenpää luetteli salissa olevien keskustalaisten määrän mutta unohti luetella sitten perussuomalaisten määrän, ja ajattelin, onkohan se poliittisesti kovinkaan korrektia ja kuuluuko se eduskunnan arvokkuuteen luetella heitä, jotka eivät ole paikalla. Siitä voi tulla tapa, jota jatketaan. Ajattelin kuitenkin debatoida maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kike Elomaan tiedotteen kanssa. 11. päivä syyskuuta Kike Elomaa, edustaja Elomaa, on kirjoittanut tiedotteessaan, joka oli julkaistavissa heti, että ”polttoaineiden hinnat ovat liian korkealla — autoilijoiden asemaa on helpotettava”. Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. ”Suomen polttoaineiden korkea hintataso on vakava ongelma. Kuljetusala, maatalousyrittäjät ja autoileva kansa joutuvat kantamaan suuria kustannuksia, jotka heijastuvat lopulta myös tuotteiden ja palvelujen hintoihin.” On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Suomessa dieselin hinta oli heinäkuun 2026 lopulla EU-maiden kolmanneksi korkein, ja hinta oli noin 35 senttiä litralta EU:n keskiarvoa korkeampi.” Yhä helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Hallitus on tehnyt liikennepolttoaineiden verotusta keventäviä ratkaisuja, mutta ammattiliikenteen kustannuspaineet ovat edelleen liian suuret.” En välttämättä ole hänen kanssaan enää niin paljon samaa mieltä. ”Ammattidieselin käyttöönotto on tärkeä askel oikeaan suuntaan”, hän mainitsee. ”Hallituksen valmisteleman mallin mukaan raskaan liikenteen polttoaineen verotusta kevennettäisiin 3,3 senttiä litralta vuodesta 2028 alkaen.” Tässä kohtaa minä alan miettimään, että 3,3 senttiä vuodesta 2028 alkaen. Tämä on tavallaan se hallituksen vastaus, mikä tässä tiedotteessa tulee esille, eli vuonna 2028 3,3 senttiä litralta tulisi tällaisen hallituksen valmisteleman mallin mukaan polttoaineverotukseen kevennystä. Eihän se 2028 auta enää yhden yhtä kuljetusyrittäjää, kun ei niitä montaa varmaan tätä tahtia olisi edes pystyssä. Tässä kohtaa, kun näihin vaikuttavuuksiin lähdetään, jokainen ammattiliikenteen harjoittaja tietää, ja varmasti myös kuluttajat, jotka käyvät tankkaamassa autoa, että 3,3 senttiä vuonna 2028 ei ole mitään. Se on sanahelinää. Sain juuri äsken viestin Kuhmosta, kuvan toteemista. Kun sanotaan tuolla Elomaan tiedotteessa siitä, että pääasiallinen syy on nykytilanteessa Hormuzinsalmen tilanne tietysti, niin voisin sanoa näin, että kyllä varmasti Hormuzinsalmen tilanne vaikuttaa. Maailmanmarkkinahinta vaikuttaa polttoaineeseen, mutta kun tuo toteemi Kuhmosta kertoo, että 95 on 2,41 euroa Kuhmossa, niin katselin tuossa alkuviikosta, että Hormuzinsalmen vaikutus Suomeen vaikuttaa olevan kovin suuri, koska Virossa 95 oli 1,80 euroa ja taas Ruotsissa se oli 1,70 euroa. Elikkä meillä on 70 sentin ero Ruotsiin polttoaineen litrahinnassa 95:ssä. En tiedä, kuinka se Hormuzinsalmen vaikutus sitten niin paljon suurempi on täällä Suomessa kuin siellä Ruotsissa tai Virossa. Tai diesel Kuhmossa 2,599 toteemissa aivan hetki sitten, ja diesel tämän viikon alussa Virossa yli 50 senttiä halvempaa, Ruotsissa 60 senttiä halvempaa. Että tämä Hormuzinsalmi-selvitys, mikä tässä on saatu nyt useampaan kertaan myöskin tuolta ministeriaitiosta, ei välttämättä korreloi täysin siihen, mitä tuolla toteemissa lukee. Joten mielestäni olisi hyvä palata maanpinnalle näitten faktojen kanssa, mitä todellakin tarkoittaa Hormuzinsalmen sulkeminen toteemilla ympäröivissä maissa ja mikä on tällä hetkellä se Suomen oma valinta näitten verojen kantamisen osalta tuolla toteemilla. Kuten aikaisemmin vastasin omassa puheenvuorossani siihen, mistä tämä mahtaa johtua, että kannetaan Suomessa tällä hetkellä alvia kovinkin paljon, niin se johtuu siitä, että polttoaineen hinta on niin korkea ja ihmiset kun tankkaavat, niin sitä alvia kertyy. Siitä riemuitseminen kansalaisten edessä, jotka tankkaavat autoonsa todella kallista polttoainetta, on mielestäni aika härskiä. Olisi hyvä myöntää se, että tällä hetkellä hallitus ei halua pudottaa polttoaineen hintoja juuri siitä syystä, että valtion kassaan kilahtaa rahaa autoilijan lompakosta. Toivon maaseudun ihmisten puolesta, yrittäjien puolesta, että hallitus piakkoin reagoisi aidosti eikä 2028 3,3 sentillä litralta ammattidieselin kautta tähän hätään, mikä tällä hetkellä on akuutisti päällä.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Arvoisa rouva puhemies! Me täällä keskustelemme maataloudesta, nimittäin maataloudessa on vakava kannattavuuskriisi. Siihen on monia syitä. Tietenkin tämä kaupan ylivalta on mahdoton, ja siihen tarvitsisimme tänne tämän markkinalain niin, että me voisimme suitsia sitä ja saisimme reilumman hinnan tuottajalle. Sitten siihen vaikuttavat nämä kustannusten nousut. Olemme keskustelleet polttoaineesta, olemme keskustelleet monista muistakin asioista, ja ajattelen, että näitä keskustan ratkaisuja, joita olemme tänään esittäneet, kannattaisi vielä hiukan puida ja ruotia. Me esitämme täällä, että me jatkaisimme maatalouden energiaveron lisäpalautusta vuoden 2027 polttoaineen kulutukseen. Olisiko tämä sellainen ratkaisu, mikä tässä varsin kriittisessä kustannuskriisissä voitaisiin toteuttaa? Me esitämme, että poistettaisiin maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero määräajaksi. Tämä olisi noin 16 miljoonaa euroa, eli sillä arvolla voisimme tukea maataloutta. Tai että me ottaisimme käyttöön Ruotsin mallisen kansallisen kustannustuen polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun. Voisiko sieltä löytyä ratkaisu? Katsoisimme Ruotsista mallia, miten tällaisessa tilanteessa voidaan nopeasti reagoida niin, että se näkyy tuottajien ahdingossa eivätkä nämä tuet jää roikkumaan pitkien aikojen päähän. Sitten tämä sikaruton torjunta, josta itse asiassa aloitin — pidin siitä ensimmäisen puheenvuoron tänään jo tunteja sitten. Siinä toimet ovat tulleet liian myöhään ja olleet riittämättömiä. Esimerkiksi: asun keskellä Suomea, Lahden korkeuksilla, ja tällä hetkellä sikarutto on tunnin matkan päässä, ja jos se on tunnin matkan päässä Lahdesta, niin kyllä se on silloin aika lähellä lävistämään tämän koko maan. Sikataloudelle tästä rutosta voi tulla jopa 40 miljoonan vientitulojen menetykset puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutuksia myös metsätalouteen, puunkuljetukseen ja moniin muihin asioihin. Voisiko tässä ottaa uutta vaihdetta silmään niin, että me saisimme esimerkiksi tämän edustaja Savolan esittämän tapporahan villisikojen metsästykseen ja sillä saisimme tilannetta hallintaan ja pystyisimme tässä kohtaa rajaamaan taudin jollekin alueelle? Erittäin kriittinen toimi. Sitten hallituksen on kerrottava, mitä kilpailuongelmille on tosiasiassa tehty, ja tuotava tarvittavat kilpailulain muutokset eduskuntaan. Voisiko tämän edistää jo tänään? Nimittäin kyllähän ministeri on täällä ollut kunniakkaasti paikalla koko keskustelun ajan, joten voitteko vielä kertoa, mitä tälle kilpailulaille on tehty. Siitä on tänään paljon puhuttu. Täällä ovat esimerkiksi kokoomusedustajat maininneet, että tälle on tehty jotain. Oma käsitykseni on se, että tämä jumittaa ja tälle ei ole tehty mitään, eduskunnassa emme ole päässeet tällaista lainsäädäntöä käsittelemään. Kun sitä täällä kehutaan, niin mitä sille on tehty ja milloin me pääsemme käsittelemään tällaisia lakeja?

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Rouva puhemies! Tuossa edustaja Mehtälä toi esille traktorit biokaasun käytön osalta. Toitte esille sen, että onko tosiaan näin, että on vain yksi valmistaja tässä maailmassa, joka tekee biokaasulla toimivia traktoreita, ja se on New Holland, ja että kotimaista tuotantoa ei ainakaan vielä ole. No se, minkä takia traktorit otin esille, liittyy siihen, että Maaseudun Tulevaisuushan kirjoitti tänään pääkirjoituksen siitä asiasta, että traktorikauppa ja ikääntyvät traktorit näkyvät näitten tilojen kannattavuuden merkkinä, elikkä ei pystytä investoimaan. Koska kannattavuus on huono, niin sitten uusiin traktoreihin ei pystytä investoimaan. Tämä Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus kertoo näin, että Suomessa ensirekisteröitiin elokuussa vain 36 maataloustraktoria — vain 36 maataloustraktoria. En ota tätä esiin vain traktorien kannalta, vaan tämähän kertoo sitä karua todellisuutta siitä kannattamattomuudesta, että jos sitä traktori-investointia lykätään, niin siellä maatilallahan lykätään monia muitakin investointeja, ja tämä on, kuulkaa, semmoinen huolestuttava mittari, joka pitää ottaa tosissaan. Mitä tulee biokaasuun, joka on uusiutuva luonnonvara, niin jos tämmöisiä traktoreita ei valmisteta muualla kuin siellä rapakon toisella puolella — tai mahdetaan niitä valmistaa täällä Euroopassakin New Hollandin toimesta — niin se kertoo siitä, että eihän me päästä siihen tilanteeseen, siihen unelmaan, keskustalaiseen unelmaan, joka on se, että se maatila olisi mahdollisimman pitkälle omavarainen, että se maatila tuottaisi sen oman tuotannon sivuvirtatuotteena biokaasua ja sitä käytettäisiin sitten siinä traktorissa. Mutta tähän tilanteeseenhan ei päästä. Kyllä minun mielestäni edustaja Mehtälä nosti ansiokkaasti tämän päästökauppatilanteen, kun maatalouskin sen piiriin on asetettu. Kyllähän meillä on viritetty tämmöinen polttoainepommi sinne vuoteen 2028. Päästökaupan osalta maan hallitus olisi voinut pitkittää tätä vähän myöhemmälle, että oltaisiin etsitty niitä ratkaisuja, että vaikka kotimainenkin traktorivalmistaja pääsisi biokaasutekniikan piiriin traktoreitten osalta. Mitä tulee näihin polttoaineisiin, niin kyllä me olemme todella hankalassa tilanteessa näitten hintojen osalta. Sain kansalaispalautetta siitä, että ei ole enää järkeä käydä töissä, kun 30 prosenttia nettopalkasta menee dieseliin. Otetaan se vaikka tänne maatalouden puolelle: miettikääpäs, että kun siellä lomittajat kulkevat dieselautoilla, niin se työnteko alkaa menemään aika kannattamattomaksi, puhumattakaan näistä yrittäjistä, joilla maatiloillakin dieseliä palaa ja bensaa palaa. Näillä hinnoilla tämä kannattavuus on vieläkin hankalampaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Me tosiaan käymme täällä nyt tärkeää keskustelua suomalaisen ruuantuotannon ja laajemminkin suomalaisen maaseudun tilanteesta ja tulevaisuudesta. Tätä keskustelua käydään nyt jo kuudetta tuntia, ja kiitän kaikista puheenvuoroista, joissa on tunnistettu se vakava tilanne, jossa suomalaisella maaseudulla eletään. Kiitän myös ministeri Essayahia siitä, että olette sitkeästi istunut täällä kanssamme käymässä tätä keskustelua ja kuuntelemassa näitä huolestuneita — syystäkin huolestuneita — puheenvuoroja. Haluan nyt nostaa esiin vielä pari asiaa, jotka ovat tässä kyllä keskustelun kuluessa jo nousseetkin esiin ja jotka eivät suoraan kyllä kuulu maatalousministerin tontille, mutta toivon kuitenkin saavani näihin vastauksia ja vähintäänkin toivon, että hallituksen sisällä nämä asiat käydään huolellisesti läpi: Ensimmäinen kysymykseni liittyy kilpailulakiin, joka on täällä jo muutamaan otteeseen nostettu. Hallitus on nimittäin aivan oikein itse tunnistanut kilpailulain yhdeksi merkittäväksi tekijäksi ruokamarkkinan ja ruokaketjun oikeudenmukaisemman tulonjaon edistämiseksi, ja siten se onkin nostettu myös hallitusohjelmaan avattavaksi. Kysyisinkin: mitä tälle kuuluu, milloin saamme tämän esityksen eduskuntaan? Pitäisin tärkeänä, että sen tänne saisimme. Toinen huoleni tässä kohtaa liittyy maaseudun tiestöön, koska on tietysti myös ruuantuotannon kannalta tärkeää, että se infrastruktuuri siellä maaseudulla on kunnossa ja elämisen edellytykset kaikkineen ovat kunnossa, ja valitettavasti tilanne esimerkiksi maaseudun tiestön osalta on äärimmäisen huolestuttava. Olen jo pitkään seurannut korjausvelan kasvua ja perusväylänpidon tilannetta. Nyt kun esimerkiksi pian talossa käynnistyvää Orpon hallituksen viimeistä talousarvioesitystä alamme käsittelemään, niin sieltä huomaamme, että niin vain valitettavasti korjausvelka jälleen uhkaa kasvaa. Erityisen iso huoli tietysti kohdistuu sinne yksityisteiden määrärahoihin, koska tuo taso on ollut jo aiemmin tällä kaudella käsittämättömän matala ja nyt edelleen on valitettavan alhaisella tasolla. Tässä jo kävimme vähän keskustelua siitä, miten tuo yksityisteiden rahoitus on tässä männä vuosina kehittynyt ja edellisten hallitusten aikana muuttunut. Valitettavasti nyt Orpon hallituksen aikana tuo rahoitustaso on tosiaan laskenut voimakkaasti vuoden 23 jälkeen. Valtioneuvosto on itsekin todennut, että vuosien 24—25 määräraha on pienentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna, [Puhemies koputtaa] ja tämän vuoksi on jouduttu priorisoimaan ja rajaamaan hankkeita. Toivon, että tähän asiaan tartutaan.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Puheenaiheenamme on tänään keskustan välikysymys suomalaisen ruuan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kysymyshän on sinänsä ihan aiheellinen, ja olen kyllä maatalouden kannattavuuskriisistä samaa mieltä. Eihän sitä ole kiistäminen. Kuten välikysymyksessä todettiinkin, viime kaudella kannattavuuskriisiin vastattiin noin 400 miljoonan kriisipaketilla, ja nytkin vaaditaan uutta kriisipakettia. Haluaisin kysyä: korjasiko tuo viime kauden paketti todella kriisin, vai olisiko nyt niin, että tämä on vain jatkumoa samalle asialle? Eihän nyt tukipolitiikalla pystytä korjaamaan markkinapohjaista kannattavuutta. Tällainen rahan kippaaminen on korkeintaan tekohengitystä. Me tarvitsisimme pitkän aikavälin ratkaisuja. Elämme kuitenkin Euroopan unionissa, jossa suomalainen ruoka joutuu kilpailemaan koko Euroopan ruuan kanssa. Toki ruokamme on parasta, sen me itse tiedämme, mutta ei se todellakaan halvinta ole. Samalla annoimme 90-luvulla merkittävän osan maatalouspolitiikkaamme EU:n haltuun. Sitä niitetään, mitä kylvetään tässäkin asiassa. Ruokavientiä meidän kuitenkin on edistettävä. Siinä on ainakin yksi avain maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Onhan se jo hiukan piristynytkin, ja hyvä niin. Arvoisa puhemies! Tärkeä uudistus tällä kaudella on elintarvikemarkkinalaki, jota pidän onnistuneena, mutta onhan se selvää, ettei se yksin riitä näin vaikean tilanteen muuttamiseksi. Suomalainen maatalous pyörii polttoöljyllä, jota käytetään maatiloilla erityisesti työkoneissa, kuten traktoreissa ja puimureissa. Sen hinta on tällä hetkellä maailmantilanteen vuoksi aivan mahdottoman korkea. Samoin on tavallisen polttoaineenkin hinta, mikä vaikuttaa maaseudulla asuvien kukkaroon suoraan ja välittömästi. Sitten taas tämä sikarutto, jota tänä kesänä löytyi. Sen taltuttamiseen hallitus on kyllä sitoutunut, eikä sen asian kanssa ole käsien päällä istuttu. Se on vakava paikka, ja sillä on suora vaikutus myös vientiimme, josta aiemmin mainitsinkin. [Hilkka Kempin välihuuto] Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset jos ketkä ymmärtävät suomalaisen maaseudun arvon. Meidän eduskuntaryhmästämmekin monella on tiiviit siteet suomalaiseen maaseutuun ja maatalouteen, itseni mukaan lukien. Ymmärrämme hyvin, mitä maaseutujen elinkeinojen katoaminen tarkoittaa. Se tarkoittaa näivettyvää maaseutua ja katoavaa maaseutukulttuuria. Meille on kuitenkin tärkeää se, että suomalaisilla olisi mahdollisuus valita myös maaseutumainen eläminen tai maatalous ammatikseen niin halutessaan. Olen aina pitänyt maanviljelijän ammattia suuressa arvossa, koska lapsuudenkodissani oli sekä maanviljelystä että maidon- ja lihantuotantoa. Keskustalaisille haluan tähän lopuksi sanoa, että jos toivotte esimerkiksi seuraavalla hallituskaudella enemmän omannäköistänne maaseutupolitiikkaa, lähtekää siitä hallitusneuvotteluihin neuvottelemaan mielellään sellaisen kokoonpanon kanssa, jossa sitä todella on mahdollista edistää. Viime kauden näyttöjen perusteella vasemmistohallitus ei ole se koalitio. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien tilanne on pitkään ollut haastava, ja viime aikoina kannattavuus on entisestään heikennyt. Nyt olemme kannattavuudessa Euroopan heikoimmalla sijalla. Olen pitkään miettinyt tätä tilannetta, miten se onkaan mahdollista, kun Suomessa ruoka on kuitenkin Euroopan keskiarvoa 10 prosenttia kalliimpaa ja ruokakauppa on yksi Euroopan kannattavimmista. Kun normaali ruokakaupan kannattavuusaste maailmalla on noin neljä prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa se on jopa seitsemän prosenttia. Eli joku muu taitaa ottaa voitot. Suomeen mahtuu yksi puheenaihe aina kerrallaan, ja kestosuosikki vuodesta 2022 on ollut turvallisuus. Siltikään, huolimatta tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta, jossa uhkia on ja epävarmuutta on joka suunnassa, maataloustuottajien tilannetta ei ole parannettu, vaikka varmasti moni ymmärtää, että ruoantuotanto, jos mikä, on suomalaisille elintärkeää erityisesti kriisien keskellä. Huikean kannattava ruokakauppa ja huoltovarmuustilanne, nämä eivät ole tilannetta muuttaneet mutta eivät myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Tyynellä valtamerellä on voimistumassa super El Niño, joka saa lisäpoweria ilmastonmuutoksen lämmittämistä merivesistä. On ennustettu, että jo tämän talven El Niño seurauksineen voi romahduttaa ekosysteemejä ympäri maailman. Kun ekosysteemi romahtaa, se tarkoittaa sitä, että siellä seudulla ei enää ruokaa tuoteta ainakaan samassa mittakaavassa ja olomuodossa kuin aikaisemmin. Ylös nostaminen jossain toisessa muodossa voi kestää todella kauan. Tulee ruokapula. Toinen viime aikojen ilmentymä on esimerkiksi Nepalissa, jossa todistimme valtaisaa tulvaa, joka sekin aiheutui sään lämpenemisestä. Tämä alue Himalajan vuorilta tulevien jokien myötä ruokkii valtaisan joukon ihmisiä, puhutaan jopa miljardista. Mikäli tämä alue Himalajan jäätiköiden kuihtuessa jää ilman ruokaa, tulee valtava ruokapula myös sinne, ja tämä kaikki vaikuttaa myös Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä — nämä kolme asiaa, mitä tässä juuri luettelin — että jos nämä eivät herätä meitä siihen, miten valtavan tärkeä suomalainen ruuantuotanto on ei vain meille vaan ympäröivälle maailmallekin, niin ihmettelen sitä kyllä hiukan. Tämän kaiken pitäisi herättää meidät todella nopeasti. Meidän on todella saatava ruuantuottajien tila paremmalle tolalle ennen kuin heitä ei ole enää niin paljon jäljellä, että voimme omasta huoltovarmuudestamme pitää huolta. Tähän muun muassa auttaa polttoaineiden hinnan laskeminen, tämä on ihan kansallinen tarve, ja edelleen ruokakaupan suitsiminen. Kiitän siitä ministeri Essayahia, että hän on jatkanut näitä toimia, joita ministeri Leppä jo aloitti, mutta selvästikään vielä ei ole tehty riittävästi, koska tilanne on edelleen aika lailla sama kuin aina aikaisemminkin. Jos ei ole meillä ruuantuottajia, niin meillä ei ole kyllä suomalaista ruokaakaan.

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään keskustelleet suomalaisen maatalouden kriisistä, ja hyvä niin. Kuten me kaikki tiedämme, suomalaisen maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä Euroopan heikoin, ja ainakaan toistaiseksi tässä maassa ei ole vielä tehty riittävän väkeviä toimia tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Tässä salissa on tämän päivän keskustelun aikana nostettu esille hyvin erilaisia yksityiskohtia, toki tärkeitä sellaisia, mutta mielestäni tässä maailmanajassa olisi tärkeää pohtia nimenomaan kotimaisen ruuantuotannon merkitystä myös kriisinsietokyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Omavaraisuuden merkitys on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, aivan keskeisessä roolissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei tarkoita sitä, paljonko Suomessa tuotetaan ruokaa tänä vuonna ja mihin hintaan. Kyse on ennen kaikkea siitä, säilyykö meillä riittävä tuotantokapasiteetti silloin, jos kriisi osuu kohdalle. Nyt kannattavuuskriisin keskellä olisi ensinnäkin varmistettava, että esimerkiksi viljelijällä on taloudellinen mahdollisuus ylläpitää ja jatkaa tuotantoa nyt ennen, mutta myös mahdollisen kriisin aikana. Alkutuottajan on tultava työllään toimeen, aivan kuten kaikkien muidenkin suomalaisten. Kun puhumme tässä salissa usein suomalaisesta väestönkehityksestä ja esimerkiksi maaseudun autioitumisesta, on hyvä muistaa, että myös nämä asiat liittyvät kiinteästi viime sijassa turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, Huoltovarmuuskeskus määrittelee elintarvikehuoltoa kokonaisuutena, jossa maatalous on kytkeytynyt muun muassa energiaan, logistiikkaan ja muihin kriittisiin toimintoihin. Mielestäni yksi relevantti kysymys, johon meillä myös on oltava vastaus, on hyvin yksinkertainen: jos kävisi niin, että kansainväliset toimitusketjut häiriintyisivät vakavasti, kuinka nopeasti me tosiasiallisesti pystymme Suomessa korvaamaan niiden menetyksiä? On huomionarvoista, että lannoitteet, energia, polttoaineet, koneet, varaosat, rehut, kuljetukset ja elintarviketeollisuus muodostavat yhden ison ketjun, ekosysteemin. Jos tuotantoedellytykset heikkenevät jo nykyään normaaliolosuhteissa, mahdollisuutemme selvitä vakavasta kriisistä heikkenevät olennaisella tavalla. En ole tämän päivän keskustelun aikana kuullut vielä, onko hallituksella kokonaisarvio siitä, mikä on Suomen kriittinen vähimmäistaso maatalouden tuotantokapasiteetille, ja miten hallitus aikoo varmistaa, että tuo kapasiteetti säilyy mahdollisen kriisin aikana, jos jo tällä hetkellä tilat lopettavat toimintansa kannattamattomuuden takia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä välikysymys on tehty siksi, että suomalainen maatalous on ajautunut vakavaan ja pitkittyneeseen kannattavuuskriisiin, johon hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Orpon hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa maatalouden kannattavuutta ja ratkaista syventyneen kriisin nopeilla toimilla ja pitkäjänteisellä työllä. No, mikä on tilanne nyt kolme vastuuvuotta myöhemmin? Tilanne on se, että Suomen maatalouden kannattavuus on nyt koko EU-alueen heikoin. Taustalla vaikuttavat rajusti kohonneet tuotantokustannukset tilanteessa, jossa tuottajahinta ei ole noussut, vaan paikoin jopa laskenut. On siis selvää, että markkina ei toimi. Ruokaketjun tulonjako on kaukana oikeudenmukaisesta. Kun hallituksen tavoitteena oli siis korjata tilanne ja kääntää maatalouden kannattavuus, on lopputulos valitettavasti juuri päinvastainen: koko EU:n alueen heikoin kannattavuus. Sanon suoraan, että yhtälö, jossa kustannukset nousevat mutta hinta markkinoilla pysyy samana, on epäterve ja epäreilu. Tällaisen todellisuuden keskellä suomalaiset viljelijät kuitenkin toistuvasti elävät. Kustannuskriisi on pitkittynyt mutta samalla akuutisti kärjistynyt. Siksi hallituksen pitäisi nyt tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi välittömästi akuuttiin kustannuskriisiin vastaamalla ja samalla rakenteellisia uudistuksia edistämällä. Hallitus on ohjelmassaan itse tunnistanut myös kilpailulain muuttamisen keskeiseksi toimeksi markkinan tervehdyttämiseksi. Tästä huolimatta hallitus ei ole tuonut kilpailulain uudistusta eduskuntaan. Miksi näin? Hallituksen on vahvistettava myös elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia, tuottajaorganisaatioiden oikeuksia ja kustannusindeksiehtoja. Rakenteellisten toimien on viimein näyttävä tuottajan saamassa hinnassa. Maatalouden kustannusten ohella myös byrokratia ja hallinnollinen taakka tuntuvat vain kasvaneen, vaikka tavoitteena oli niiden keventäminen. Myös rahoituksen saanti on vaikeutunut, mikä estää investointeja ja yritysten kehittämistä. Siksi hallituksen pitäisi nyt nykyistä pontevammin pureutua alan rahoitusongelmien ratkomiseen. Rahoituksen saatavuus ei saisi olla alan kasvun ja kehittymisen pullonkaula. Arvoisa puhemies! Kun tilanne on kriisiytynyt ja muut maat ympärillä tekevät ratkaisujaan, ei Suomikaan voi jäädä sivusta seuraamaan viljelijöiden ahdinkoa. Juhlapuheiden ja kauniiden kirjausten sijaan nyt vaaditaan toimia. Tällä välikysymyksellä keskusta vaatii, että tuottajien neuvotteluasemaa parantavien uudistusten lisäksi hallituksen on lyötävä pöytään ratkaisuja akuutin kustannuskriisin helpottamiseksi. Kiitänkin hallitusta niistä toimista, joista se on tänään ilmoittanut. Samalla kysyn, ovatko toimet riittäviä ja kohdentuvatko ne oikein. Erityisesti suomalaisilta kasvinviljelijöiltä kuuluu nyt vakavaa viestiä kohonneista kustannuksista. [Pertti Hemmilä: Kyllä!] Peltokasveja viljellessä lannoite- ja polttoainekustannukset ovat suuri kuluerä, mikä heijastuu voimakkaasti esimerkiksi öljy- ja juurikasvien sekä puitavien kasvien tuotantoon eli viljanviljelyyn. Tätä samaa huolta kasvinviljelijöiden tilanteesta ovat tänään täällä nostaneet esiin useat edustajat, kuten edustajat Viljanen, Mehtälä, Kontu, Hemmilä ja Kalmari, ja moni muukin varmasti. Eli kun markkinoilta saatava tuottajahinta ei nouse, viljelijä maksaa kasvaneet kulut omasta pussistaan, siis käytännössä tuottaa ruokaa talkoillen. Tilanne on kestämätön. Käteen jää siis koko ajan entistä vähemmän, ja silti viljelijän pitäisi ruokkia niin oma perhe kuin tehdä yrityksen seuraavan vuoden tuotantopanokset, ostaa, tehdä kasvukauden investoinnit, puhumattakaan niistä investoinneista, joilla yritystä kehitetään pidemmällä jänteellä. Tilanteeseen on vastattava. Ratkaisuja on. Esimerkiksi Ruotsissa on otettu käyttöön tuki, jota myönnetään kasvintuottajille hehtaariperusteisesti eri kasvilajeille kolmeen eri hehtaaritukiryhmään jaoteltuna. Näin tukea saataisiin jaettua euromääräisesti eniten sinne, missä tuotantopanostukset myös ovat korkeimmat. Kysyn ministeriltä: olisiko tässä järkeä myös Suomen päätöksentekoon, ja voisitteko harkita hehtaariperusteista tukea kasvinviljelijöiden ahdinkoon? Puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä keskustan esittämässä välikysymyksessä on kyse perusasioista, huoltovarmuudesta ja kotimaisesta ruoantuotannosta, siitä, että koko Suomi on asuin- ja elinkelpoinen ja että elinvoima kehittyy koko Suomessa, siitä, että maalla voi ja pitää voida kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Siksi meidän on tehtävä nyt kaikki mahdollinen tämän turvaamiseksi. [Pertti Hemmilä: Tähänastisista keskustan puheenvuoroista kaikkein rakentavin!]

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Se on pitkä lista, mitä leikkauksia te olette valitettavasti tehneet tälle sektorille. Nämä kauniit puheet eivät auta sitä tilannetta, mikä tuolla maatalouden parissa ja maaseudulla on. Yksi asia, minkä haluaisin kyllä nostaa keskusteluun, ovat yksityistiet ja maaseudulla elämisen edellytykset. Meidän asiantuntijat ovat jo täällä eduskunnassa todenneet moneen otteeseen, että alempiasteisen tieverkon kunto on niin heikko, että se uhkaa meidän huoltovarmuutta. Vielä muutama vuosi sitten myös keskustan ollessa hallituksessa ja erityisesti keskustan ollessa pääministeripuolue yksityistieavustukset olivat 20—30 miljoonaa euroa. Nyt ne on leikattu alle kuuteen miljoonaan. Erään kokoomuslaisen kanssa kävin keskustelua, ja hän sanoi, että eihän kukaan tule asvaltoimaan myöskään taloyhtiöiden pihoja. Mutta ovatko nämä taloyhtiöt täällä keskustassa nyt sama asia kuin se, että maaseudun teitä pidetään kunnossa? Toivottavasti, ministeri, te puolustatte yksityistieavustuksia, mitkä teidän hallituskumppaninne perussuomalaiset ovat leikanneet.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme todistamassa tekopyhyyden huipentumaa, kun keskusta välikysymyksessään on huolissaan maataloudesta. Totta kai maatalouden jo pitkään jatkuneesta kannattavuuskriisistä on syytäkin olla huolissaan, ja tämä hallitus on tehnyt useita päätöksiä ja lakimuutoksia sekä vaikuttanut EU-tasolla tilanteen parantamiseksi, mutta tekopyhää on se, että pelkästään 2000-luvulla, siis 26 vuoden aikana, keskustalla on ollut maa- ja metsätalousministerin salkku seitsemässä eri hallituksessa. Kaikki me voimme myöntää sen tosiasian, että kannattavuuskriisi ei ole syntynyt tämän hallituskauden aikana, vaan se on kehittynyt pitkällä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä juuri keskusta on ollut se puolue, jolla on ollut ylin päätäntävalta Suomen maatalousasioista ylivoimaisesti useimmin ja kaikista puolueista pisimpään. Laskeskelitte varmaan, että reilun kolmen oppositiovuoden jälkeen suomalaiset olisivat unohtaneet nämä faktat, ja siksi nyt uskallatte käyttää opposition voimakkainta välinettä eli välikysymystä hurskastellessanne maatalousasioilla. [Anne Kalmarin välihuuto] Minä olen varma, että maaseudulla keskustan teot ja tekemättä jättämiset kyllä muistetaan. [Hanna-Leena Mattila: Kyllä muistetaan perussuomalaistenkin!] Mitä hallitus sitten on tehnyt? Ensinnäkin EU-vaikuttaminen on aiempaa paljon parempaa. [Anne Kalmari: Ennallistaminen, hah hah!] Suomen viesti on yhtenäinen, ja asioihin vaikutetaan jo ennakolta. Toisin oli viime kaudella. Vihreän ministerin suulla puhuttiin yhtä, keskustalaisen suulla toista. Tulokset olivat sen mukaiset, oli kyse sitten metsistä tai maataloudesta. Ja miten kävi esimerkiksi metsästyksen osalta viime kaudella? Ei oltu susijahdissa, valkoposkihanhet saivat syödä pellot tyhjiksi, ja niille puuhasteltiin hanhipeltoja ja -vahteja. Mutta samanlaista vesittämistä tapahtui monissa muissakin asioissa, joista viime kaudella päätettiin. Ilmastopolitiikassa te keskustalaiset sitouduitte hiilineutraaliusvuoteen 2035 ja uudistitte muun muassa jakeluvelvoitteet polttoaineisiin, ja mikäli tämä hallitus ei olisi puuttunut peliin ja maltillistanut teidän kattoon sojottavia käppyröitänne, polttoaineet olisivat vielä nykyistäkin kalliimpia. Maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka tosiaan tuntui ja tuntuu teidän päätöstenne myötä edelleen maaseudulla ja suomalaisten kukkarossa. Sidoitte Suomen EU:n ilmastotaakanjakovelvoitteisiin, elpymispaketteihin, ennallistamisasetukseen, sidoitte Suomen käsiä siellä sun täällä ja kauaskantoisesti, ja nyt olette ihmeissänne, kun yhdessä hallituskaudessa ei saada mannaa satamaan taivaalta. Ne teidän siunaamanne sopimukset kun koskevat meitäkin, tätä hallitusta, ja te tiesitte sen lyödessänne kättä päälle. Ei se ollut ihme, että jätitte tyhjän paperin ja siirsitte sotkunne muille. [Anne Kalmari pyytää vastauspuheenvuoroa] Arvoisa puhemies! Kahden keskustalaisministerin jäljiltä elintarvikemarkkinalaki oli jäänyt torsoksi. No, tämä hallitus uudisti senkin, ja sen toteutumista seurataan ja valvotaan tarkoin. Lain myötä esimerkiksi kaupan ylivaltaa neuvottelutilanteessa kohtuullistettiin viljelijöiden ja alkutuottajien hyväksi. Tämä hallitus on tehnyt paljon sopeutuksia useilta eri sektoreilta, mutta maatalouteen ei ole koskettu. Olemme suojelleet siis suomalaista maaseutua, maataloustuottajaa ja huoltovarmuutemme perustaa. Tieverkkoon on satsattu enemmän kuin vuosikausiin, ilmastopolitiikkaa on kohtuullistettu. Kaikki tämä on tehty erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, joka on perintöä edellisiltä hallituskausilta — puhumattakaan Euroopassa ja maailmalla riehuvista sodista, joilla on suora vaikutus myös tänne Suomeen. Arvoisa puhemies! Meille perussuomalaisille maaseutu merkitsee jotain aivan muuta kuin äänten kalastelua ennen vaaleja. Se on arvokas osa Suomea, se on huoltovarmuutemme perusta. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Paljon on toki tehtävää, emmekä voi ummistaa silmiämme kannattavuuskriisiltä, mutta tämä hallitus on ottanut suuria harppauksia nimenomaan maaseudun ja maaseudun ihmisten hyväksi. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kohta jo kolmatta tuntia tätä keskustelua, ja vajaan 40 vuoden kokemuksella tästä yrittäjätoiminnasta voin sanoa, että välillä nämä keskustelut ovat olleet kyllä melko ala-arvoisia, jos täällä puhutaan sukupuolenvaihdoksista, kun puhutaan maanviljelijöitten hädästä. Tähän haluan kyllä kiinnittää huomiota. Nimittäin nyt on kysymys tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä, mikä viljelijöitten tilanne on. Elikkä siellä ovat polttoainekustannukset, lannoitekustannukset nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä on esimerkiksi viljanviljelijöitä, jotka eivät pui satoa sen takia, että viljan laatu on heikentynyt sateiden takia ja kuivaaminen maksaa aivan valtavasti. Ja täällä sitten kinastellaan tämmöistä, että mitä on tehty vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin tässä on tämän aamun tilasto, joka ei valehtele. Maatalouden yrittäjätulo, tuotot ja kannattavuus ovat näiden kolmen vuoden aikana, kun hallitus on toiminut, olleet armottoman alhaalla suhteessa aikaisempaan. Elikkä tämä, että elintarvikemarkkinalakia korjataan, on hyvä asia, mutta se, että elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantia parannetaan, ei kyllä viljelijän tuottajahintaa nosta tällä hetkellä millään tavalla eikä kustannuksia vähennä. Niihin meidän pitäisi kiinnittää nyt huomiota, [Puhemies koputtaa] mitkä ovat viljelijän kustannukset suhteessa tuottoihin. [Juha Mäenpää: Olipa hyvä puheenvuoro! — Eduskunnasta: Asiantuntijan puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous. Neljä tilaa lakkaa joka ikinen päivä, ja meillä on Euroopan kallein diesel. Huoli on toden totta vakava. Kyllä minä pysähdyin, kun naapurin pellolla hyppi 40 villisikaa, ja viimeisin sikaruttoon sairastunut tapaus löytyy tunnin ajomatkan päästä. Afrikkalainen sikarutto on riehunut maassamme jo puolitoista kuukautta. Reagointi on ollut auttamattoman hidasta ja täysin riittämätöntä. Seuraan kauhulla tartuntavyöhykkeen leviämistä: 37 todettua tapausta jo kolmessa kunnassa. Liian vähän ja liian myöhään. Me tarvitsemme palkkion kaadetuista villisioista, aitaamista ja teknologiaa raatoetsintään. Me tarvitsemme maailman parhaat käytänteet käyttöön. Missä ne ovat? Missä on lupaus tulevaisuudesta, kun tiloilta saattaa lähteä 40 miljoonan euron vientitulot? Täällä pääministeri puhui kauniisti elintarvikeviennistä — 40 miljoonan euron vientitulot. Arvoisa maa- ja metsätalousministeri, vastaavatko sikaruton toimet teistä maa- ja metsätalouden tarpeita?

Arvoisa puhemies! Tilastot näyttävät melko surkeilta Suomen kannalta. Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous, Suomessa on Euroopan kallein diesel, Suomessa on Euroopan keskittynein kauppa ja itse asiassa joillakin mittareilla mitattuna jopa maailman keskittynein kauppa ja myös Euroopan suurin työttömyys, ja kaikki nämä asiat vaikuttavat myös maatalouden kannattavuuteen, joten eivät asiat aivan niin hyvin ole, mitä sieltä ministeriaitiosta annetaan aina ymmärtää. Viljelijöitten suurin ja tärkein viesti meille päättäjille on ollut, että tuottaja haluaa kannattavuuden tuotteidensa kautta, niin että kun he viljelevät ja tuottavat tuotteita, niin se tulos siitä tulee heille sen kaupan kautta, ja se on aivan niin kuin missä tahansa yritysmaailmassa. On hyvä, että elintarvikemarkkinalakia on nyt säädetty, mutta nyt on kysymys siitä, kuinka se saadaan sitten käytännössä toimimaan ja noudattaako kauppa sitä lakia, ja tästä olen myös huolissani. Haluaisinkin kuulla ministeriltä, mitkä ovat seuraavat toimenpiteet kannattavan markkinan suhteen.

Arvoisa puhemies! Keskusta esitti välikysymyksen vakavasta aiheesta, mutta kun tuota ryhmäpuhetta kuunteli, niin tuli mieleen, että nykyhallituksen syytösten osalta tuuli heiluttelee huulia täysin hallitsemattomasti. Keskustalla oli maatalousministerin paikka edelliset kahdeksan vuotta, minkä jälkeen se tarjoili suomalaiselle ruuantuottajalle tyhjän paperin, siis pelkkiä lautasliinoja. Keskusta moitti nykyhallitusta polttoainehintojen noususta, vaikka oli itse nostamassa polttoaineveroa viime kaudella ja kaiken lisäksi liitti Suomen EU:n tieliikenteen päästökauppaan, jonka aiheuttama hintapommi on vielä tulossa ruuantuottajan kiusaksi. Tämä hallitus on alentanut polttoaineveroa liki 300 miljoonalla. [Mikko Savolan välihuuto] Ja vaikka hinnat ovat tällä hetkellä liian korkeat, se on joka tapauksessa pois hinnasta, mitä se olisi ilman tuota alennusta. Tämä hallitus on uudistanut elintarvikelakia parempaan suuntaan ja edistänyt ruokavientiä. Sen sijaan keskusta ajoi turvetuotannon alas. [Anne Kalmarin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Minusta se pitää voida sanoa suoraan: Suomen maatalouspolitiikka on epäonnistunut. Ruoantuotannon kannattavuus on lähellä nollaa, ja kestävyysmurros on vasta lapsenkengissä — ja ei, tämä ei ole viljelijöiden vika, se on meidän poliitikkojen vika. Maataloustukien ja tuotannon uudistaminen on välttämätöntä, mutta tässä salissa kilpaillaan siitä, kuka puolustaa nykyjärjestelmää kiivaimmin. Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, eivät tuottajan etu ja luonnon hyvä ole vastakkain. Pelloilla ympäristötoimet ja kannattavuus kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi maan kasvukunnon ja ravinteiden pidättämisen parantaminen suojaa vesistöjä ja parantaa satoa, mutta siihen eivät tuet nykyisellään kannata. Hyvä hallitus, tehdyt toimet eivät riitä, jos sinilevälautat kasvavat ja vedet jatkavat tummumistaan, eikä fossiilisiin polttoaineisiin ripustautuminen nosta maataloutta kukoistukseen. Ehdotus: tehkää turpeen kunnianpalautuksen sijasta biokaasun uusi tuleminen. [Hannu Hoskonen: Turve tarvitaan takaisin, jos meinataan maata viljellä tässä maassa!]

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Essayah totesi, kun käytimme keskimääräisiä lukuja, että näitä ei pitäisi käyttää. No, käytetään sitten valkuaiskasvi-, öljykasvi- ja viljanviljelyn keskimääräisiä lukuja. Siellä kannattavuuskerroin on miinus 0,05. Miksi siitä huolimatta ette tee täsmätoimia — vielä sellaisia, jotka esimerkiksi polttoöljyn hintaan lisää vaikuttaisivat? Olisitte voineet EU:sta kysellä niitä. Kysyn myös valtiovarainministeriltä, kun meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, 2,5 euroa, ja siitä kerätään 23 senttiä enemmän veroa kuin viime hallituskaudella keskimäärin, 23 senttiä enemmän veroja: eikö olisi jotain vastaantuloa maaseudun ihmisille, jotka joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja? Sen lisäksi kilpailulaissa pitäisi tuottajaorganisaatioiden asemaa vahvistaa ja ostajan asemaa selkeyttää toiseen tapaan kuin nyt on.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Totean nyt liikennepolitiikasta sen verran, että siltarumpupolitiikka on vaihtunut koko Suomen liikennepolitiikkaan, [Naurua] ja tämä hallitus on nimenomaan painottanut teitä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. [Keskustan ryhmästä: Voi hyvänen aika!] Te olette aikaisemmin harrastaneet nimenomaan siltarumpuja, pyöräteitä, sidoitte meidät EU:n tiukkaan päästökauppaan, viherhumppaan. Tällä hetkellä painotus on nimenomaan teissä. Ja voin todeta, että emme ole edelleenkään käyttäneet yhtään uutta rahaa Turkkusen junaan, jonka yhtiön te perustitte. [Jouni Ovaska: Ja te rahoititte!] Yksityistierahoitusta ollaan jälleen nostamassa, se on jälleen lähdössä ylöspäin. Niitä summia ja hankkeita, joita investointeja tiepuolella tällä hetkellä meillä on menossa, te olette odottaneet kymmeniä vuosia. Meillä on kaksi ja puoli miljardia tiehankkeita käynnistymässä tämän kauden aikana. Me todella vahvistamme koko Suomea. Unohdamme ne teidän siltarumpunne ja satsaamme koko Suomen huoltovarmuuteen, turvallisuuteen. Meillä riittää rahaa, tällä menolla jos jatkamme nyt kun suunta on muuttunut, myös niihin alempiasteisiin teihin.

Arvoisa herra puhemies! Teki mieli sanoa, että rahat te laitatte Turun tunnin junaan, vaikka sitä kaipaisi moni muu kohde, mutta jätän sen nyt huomiotta. — Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on ehkä siitä syystäkin tarpeellinen, että huomaa, että ministeriöiden välillä on aikamoiset hallinnon rajat edelleen. Täällä maatalousministeri puhui hyvin lämpimästi maaseutupoliittisesta selonteosta ja sen eduskuntakäsittelystä, mutta en tiedä, tietääkö ministeri, miten kovaa kättä hallitus on antanut maaseudun teille. Valitettavasti perusväylänpidosta leikataan. Tämä hallitus on käytännössä ajanut alas yksityistieavustukset. [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] Mikä järki siinä on? Keskustavetoisten hallitusten aikana on panostettu maaseudun teihin. Nyt annetaan alempiasteisen tieverkoston rapistua. Ei maaseudulla kukaan voi elää ja yrittää, jos tiet ovat siinä kunnossa, missä tällä hetkellä ovat. Joten käykää vielä, ministerit, hieman keskustelua keskenänne, että mitä siellä selonteossa lukee ja mikä se todellisuus sitten rahoituksessa on. [Tuomas Kettunen: Ja minne rahat meni? Tunnin junaan!]

Arvoisa puhemies! Kyseessä on polttoainelupauksen petos, joka vaikuttaa suoraan maaseudun ihmisiin, maaseudun arkeen. Eikö se, perussuomalaiset, ollut niin, että piti olla autoilijamyönteisin hallitus? [Naurua perussuomalaisten ryhmästä] Väitättekö vieläkin, kun Kuhmon toteemissa diesel on yli 2,6 euroa litra tai Kuusamossa ysivitonen yli 2,4 euroa litra tai polttoöljy yli 2,1 euroa litra, että on autoilijamyönteisin hallitus, yrittäjämyönteisin hallitus? Tämän tilanteen irvikuva on pahimmillaan sitä, että kun asiakas tankkaa asemalla, niin samaan aikaan Suomi kerää ennätysmäärän veroja, koska polttoaineiden hinta on niin korkea. [Anne Kalmari: Ennätysmäärä veroja tällä hallituskaudella!] Arvoisa valtiovarainministeri Purra, onko todella niin, että kun tänä päivänä menee tankkaamaan Suomen kalleinta dieseliä, valtiovarainministeriössä ollaan tyytyväisiä, kun maksetaan kaikista suurinta nettomääräistä polttoaineveroa? [Anne Kalmari: Eniten veroja!]

Arvoisa herra puhemies! Alikersantti Yrjö Lahtinen totesi Tuntemattomassa sotilaassa, että lyödään sellaiset rätingit eteen, ettei voi olla nälkä. Nyt kun kuuntelee hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja ja erityisesti ministerin puheenvuoroja, niin nyt ollaan lyömässä viljelijöille semmoiset rätingit eteen, että ei siinä nyt nälkä voi olla. Viljelijöillä, arvoisa ministeri, ei mene tällä hetkellä... [Välihuuto] — Edustaja Mäenpää, viljelijöillä ei mene hyvin tällä hetkellä. Kun katsoo niitä tuotantokustannuksia, mitkä ovat, polttoaineen hintaa, talvilaatu on 2 euroa 13 senttiä, jos tänään sitä tilaa, lannoitteitten hintoja, kasvinsuojeluaineita ja niin edelleen, [Jenna Simulan välihuuto] niin tuotantokustannukset ovat korkealla. Syy, miksi tämä välikysymys tehtiin, oli se, että te lupasitte, että tämä muuttuu. Te lupasitte täyskäännöksen suomalaiseen maatalouspolitiikkaan. Te lupasitte sen, että suomalaisella viljelijällä menisi paremmin. Mutta meneekö tällä hetkellä paremmin? Tuolla on huutava hätä, ja hallitukselta odotetaan nyt enemmän toimenpiteitä. Arvoisa ministeri, mitä te teette sen eteen, että viljelijät pärjäävät myös näitten tuotantokustannusten kanssa, jotka ovat tällä hetkellä äärettömän korkealla tasolla?

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Arvoisa puhemies! [Jenna Simula: Esitelkää nyt se lähimalli!] On arvokasta, että hallitus edes jollakin tavalla reagoi tähän tilanteeseen, [Eduskunnasta: Sama arabiaksi!] mutta osa näistä toimenpiteistä on kuitenkin semmoisia, jotka vaikuttavat vasta ensi vuonna ja aika kaukana. Kyllä itseäni askarruttaa erityisesti tämä akuutti kustannuskriisi, mikä on tänä vuonna varsinkin polttoaineiden hintojen nousun, energian hinnan nousujen ja lannoitteiden hinnan nousun takia tullut maataloudelle päälle. Juuri tähän ongelmaan vaikuttavia keinoja tuossa teidän vastauksessanne ei sittenkään kovin paljoa ollut. Tämä on kuitenkin se, mikä aika monella tilalla on päällä: mistä rahat polttoaineeseen, energiaan ja lannoitteisiin. Voisitteko miettiä vielä tähän hieman lisää vaikuttavia keinoja? Uskon, että se olisi aika tärkeä monelle tilalle.

Arvoisa herra puhemies! Hyviä puheenvuoroja, alkaen siitä, mitä ministeri Essayah täällä tänään lausui. — Mutta kuuntelin hyvin tarkkaan edustaja Kalmarin puheita eilen ja tänään, enkä kuullut hänen lausuvan kertaakaan sanaa kasvintuotanto, kasvinviljely — en kuullut. Ajattelen näin, että kasvintuotanto on se, mikä nyt on kriisissä ja mikä nyt eniten kärsii tästä tilanteesta, niin siitä, että keskustan johdolla laadittiin tämä CAP-suunnitelma, mitä nyt noudatamme, kuin myöskin tietysti näistä sodista, mitkä riehuvat. Polttoaineitten hinnat ovat ennätyskorkealla. Kasvintuotanto nimenomaan kärsii. [Antti Kurvinen: Mitä teette sille? — Keskustan ryhmästä: Mitä hallitus tekee?] Edustaja Eerikki Viljanen sentään mainitsi, että viljaa tuotetaan talkoilla.

Arvoisa herra puhemies! Historian vaikuttavin välikysymys. On todella hienoa, että vastaatte tähän kriisiin 140 miljoonalla eurolla, mutta edelleen kysyisin: Kun nuo polttoaineitten hinnat ovat niin korkeita, aiotteko tulla jotenkin erityisesti vastaan maaseudun asukkaita tai maanviljelijöitä polttoaineissa? Tehän keräätte veroja nyt enemmän kuin keskimäärin edellisellä hallituskaudella. Silloin kerättiin esimerkiksi ysivitosesta 14 senttiä vähemmän ja dieselistä 23 senttiä vähemmän kuin nyt näillä polttoaineen hinnoilla keräätte. Tämän saman polttoöljyn kohdalla 19 senttiä enemmän te keräätte veroja. Aiotteko tehdä jotakin polttoaineiden hinnoille?

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden tuottajien tilanne on kohtuuton. Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä ja vastuunkantoa. Se vaatii vastuunkantoa niin hallitukselta, teollisuudelta kuin kaupaltakin, ja se vaatii vastuuta myös kuluttajilta. Hallitus ei näytä ymmärtävän maataloustuottajien tilannetta ollenkaan. Lannoitteet maksavat yhä enemmän, polttoaineet kallistuvat jatkuvasti, ja voi vain arvailla sähkön hintaa ja sitä, miten kohtuuhintaista sähköä riittää kotitalouksille, maatiloille ja yrityksille. Kaikki tämä näkyy lopulta myös kuluttajan kukkarossa, koska kauppa pitää kiinni satojen miljoonien eurojen voitoistaan. Eli maataloudessa tuottajien kustannukset kasvavat mutta korvaus tuotteesta ei. Liiketoiminnan näkökulmasta yhtälö on mahdoton. Tuottajien edunvalvonta on uskomattoman tehotonta varsinkin, kun tuottajien edustajia on paljon omistajina elintarviketeollisuudessa. Ruokakauppa on Suomessa aivan liian keskittynyttä. Kilpailua puuttuu. Kesko ja S-Ryhmä määräävät tahdin, eikä siinä saksalaisen Lidlin markkinaosuus riitä muuttamaan menoa. Ruuan hinta nousee, tuottajat ovat vaikeuksissa, mutta kauppa tekee ennätystuloksia. Ei se näin voi mennä. Eli kysymys kuuluu, mikä on kaupan vastuu siitä, että meillä jatkossakin on varaa tuottaa kotimaista ruokaa ja kuluttajilla varaa sitä ostaa. Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomen ruuantuotanto on kansallinen turvallisuuskysymys. Omavaraisuuden rapautuminen ja tuonnin lisääntyminen lisäävät haavoittuvuutta. Konfliktit maailmalla ja myös Itämeren kriisiytynyt tilanne ja kuljetusten epävarmuus korostavat oman ruuantuotannon merkitystä. Suomi tuo ruokaa seitsemällä miljardilla eurolla ja vie vain kahdella miljardilla. Maidossa ja lihassa omavaraisuus on jo menetetty. Oma lukunsa omavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa ovat lannoitteet. Suomen viljat ovat kasvaneet pelloilla pitkälti venäläisen ammoniakin voimalla. Ammoniakki on lannoitetuotannon välttämätön raaka-aine. Lannoitteista on pulaa maailmalla, ja hinnat kallistuvat. Suomessa ei ole omaa ammoniakkitehdasta. Kemira myytiin aikanaan norjalaiselle Yaralle. Naantaliin on suunnitteilla vihreän ammoniakin tuotantolaitos, joka käynnistyy aikaisintaan 2030-luvulla. Kysymys kuuluu: olisiko lannoitteiden koko tuotantoketju pitänyt ottaa paremmin valtion haltuun? Ja vastaus on: kyllä olisi pitänyt. Arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden kannattavuus on palautettava kiireellisesti. Byrokratiaa on purettava ja tuet suunnattava niille, jotka tuottavat ruokaa ja elintärkeitä hyödykkeitä. Tavoitteena pitää Suomessa olla maatalous, joka pärjää tulevaisuudessa myös ilman tukia. Suomi pystyy ruokkimaan suomalaiset, jos tuotanto säilyy kannattavana. Julkinen talous on siinä tilanteessa, että kaikki yhteiskunnan tuet on käytävä läpi eikä mitään voi tässä tilanteessa jättää tarkastelujen ulkopuolelle. Maatalous ja elintarvikkeet ovat tietysti erityisessä asemassa yritystukien joukossa, koska kyse on viime kädessä huoltovarmuudesta eli siitä, riittääkö mahdollisesti kriisitilanteessa suomalaisille ruokaa omavaraisesti. [Hannu Hoskonen: Ei riitä millään!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa herra puhemies! Sukumme on viljellyt Kuuselan tilaa Vihdin Oinasjoella yli sadan vuoden ajan. Saan jatkaa edeltävien sukupolvien työtä ja teen kaikkeni, että pojillani olisi mahdollisuus jatkaa sukupolvien ketjua, jos niin haluavat. Olen pidemmän kaavan mukaan kokenut, että suomalainen ruoka ei tule kaupan hyllylle itsestään. Ruoka tulee pelloilta ja tiloilta kautta Suomen, kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Osaamisestaan ja ahkeruudestaan huolimatta moni viljelijä ei saa työstään korvausta, ja mikä pahinta, ei edes arvostusta. Kysyä sopiikin: Kun jollain tilalla illan pimetessä mietitään, jaksaako vielä huomisen, sanooko hallitus, että "pärjäile"? Kun seuraava nuori viljelijä pohtii, uskaltaako ottaa kotitilan vastuulleen, sanooko hallitus, että "ollos huoleton"? Kun seuraava kriisi tulee ja tarvitsemme ruokaa omasta maasta, sanooko hallitus, että "ei hätää, kyllä sitä jostain tulee"? Siltä se nimittäin äsken kuulosti hallituksen suunnalta, että ongelmia ei olisi. Joutuu kysymään: eletäänkö hallituksessa lainkaan samaa arkea kuin maatiloilla ympäri Suomea? [Eduskunnasta: Ei eletä!] Keskusta teki välikysymyksen, koska suomalaisen ruoan tulevaisuus on vaarassa. Maamme maatalouden kannattavuus on valahtanut EU:n heikoimmaksi — EU:n heikoimmaksi. Lähes neljä tilaa lopettaa joka päivä. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hintojen nousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Se siitä hallituksen "täyskäännöksestä" parempaan. Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä suomalainen maatalous ja ruoka pitää pelastaa. Tällä hetkellä esimerkiksi suomalainen vilja tuotetaan käytännössä pitkälti talkoilla. Jokaisen pitää ymmärtää, että se ei ole kestävää eikä se ole oikein. Nyt viljelijälle jää liian pieni osuus ruokaketjun arvosta. Tilanne ei ratkea sillä, että viljelijää kehotetaan vain tekemään ja yrittämään enemmän. Jos haluamme suomalaista ruokaa kauppojen hyllyille — ja keskusta muuten haluaa — viljelijän pitää saada työstään nykyistä oikeudenmukaisempi korvaus. Siksi kilpailulakia pitää avata ja puuttua kaupan ylivaltaan sekä tukkukaupan kilpailuongelmiin. Tuotantokustannusten muutosten pitää päästä nykyistä nopeammin tuottajahintoihin. Tuottajaorganisaatioilla pitää olla mahdollisuus sopia hinnoista. Akuuttiin tilanteeseen keskusta esittää EU:n kriisituen täysimittaista kansallista täydentämistä. Me jatkaisimme energiaveron lisäpalautusta, maksaisimme sen täysimääräisenä ja laajentaisimme sen koskemaan myös nestekaasua. Poistaisimme tuotantorakennuksilta kiinteistöveron määräajaksi ja toteuttaisimme Ruotsin mallin mukaisesti kustannustuen etenkin lannoite- ja polttoainekustannuksiin. Sikaruton torjuntaa pitää vihdoin alkaa johtamaan, ja siihen pitää osoittaa lisää voimavaroja. Villisikakantaa tulee määrätietoisesti vähentää ja avata lihan vientimarkkinoita nopeasti alueellistamisen avulla. Valtion pitää korvata taudin torjunnasta ja markkinahäiriöistä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on paljon enemmän kuin ruokaa. Se on työtä. Se on yrittäjyyttä. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on suomalaisuutta puhtaimmillaan. On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Jokaisena vuotena maassamme tuotetaan jokaista huoltovarmuusvarastoitavaa viljaa niin paljon, että sitä taatusti riittää huoltovarmuusvarastointiin tarvittavat määrät. Kyse onkin tahdosta, ja kyse onkin etenkin periaatteista. Keskustan mielestä huoltovarmuuden perusta on kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka — kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka. Siksi maassamme pitää olla kannattavia maatiloja ja viljelijöitä, jotka pystyvät jatkamaan työtään myös vaikeina aikoina. Liian helposti unohtuu, että suomalaista ruokaa ei ole ilman suomalaista maaseutua. Keskusta haluaa Suomen, jossa myös maaseudulla on tulevaisuus. Siksi keskittämisen politiikka pitää vaihtaa kasvun politiikaksi. Kyllä maalla voi — ja pitää voida — kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Vaikka maa- ja metsätalousministerin puheenvuorosta jo kuulimme, että hallitus on reagoinut keskustan välikysymykseen tuomalla uuden kriisipaketin, jolla korvataan maataloudelle [Välihuutoja] kohonneita kustannuksia — tämä on ehkä historian vaikuttavin välikysymys jo tähän mennessä — niin siitä huolimatta, arvoisa puhemies, on todettava, että nyt asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, täysin väärään suuntaan. Suomen maatalouden kannattavuus on valahtanut Euroopan heikoimmaksi. Sen takia kannatan edustaja Kalmarin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus tiedostaa kotimaisen maatalouden tärkeyden niin ruuantuotannon kuin huoltovarmuudenkin näkökulmasta. Hallitusohjelma on rakennettu siten, että pystymme vastaamaan ulkoa tulleisiin šokkeihin. Vuosien saatossa on useissa eri tutkimuksissa todettu, että suomalainen arvostaa suuresti maaseutua sekä puhdasta ja turvallista kotimaista ruokaa. Me perussuomalaiset puolustamme näitä arvoja. Olemme hallituksessa turvanneet kotimaisen ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näiden epävarmojen maailmanpoliittisten aikojen keskellä. Hallitus on uudistanut tällä vaalikaudella elintarvikemarkkinalakia. Vahvistimme elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivaltaa, aivan kuten hallitusohjelmassa on kirjattu. Uudistuksen toisessa vaiheessa paransimme nimenomaan alkutuottajien asemaa tuotantoketjussa, missä kaupan valta on ollut suuri ja epäreilu. Tavoitteemme oli vahvistaa sopimussuhteiden selkeyttä ja tasapainottaa toimijoiden asemaa koko elintarvikeketjussa. Kolmanneksi, olemme nostaneet voimallisesti esiin omistajaohjauksen keinot, joilla pyrimme varmistamaan sen, että kotimaisen ruuan osuus kasvaa julkisen sektorin hankinnoissa. Tämäkään työ ei ole jäänyt tuloksettomaksi. Edelleen olemme panostaneet paljon niin ikään myös nuorten viljelijöiden tukemiseen. Me olemme tukeneet aktiivista ruuantuotantoa kohdentamalla peltojen korvauskelpoisuutta, ja tämä tuki on suunnattu erityisesti aloittaneille nuorille viljelijöille. Olemme toimillamme pyrkineet parantamaan alan toimijoiden investointimahdollisuuksia. Tämän toteutimme hallituksessa siten, että Finnvera-lainsäädännön uudistuksessa poistimme maatalouden toimialarajoitukset. Olemme huolehtineet siitä, että koko maassa on pystytty harjoittamaan maataloutta, ja nyt painotan tätä: maatalouden kustannuksia ei ole nostettu tämän hallituksen aikana poliittisin päätöksin. Haemme maatalouden kannattavuudelle piristystä myös ruokaviennin kasvusta. Suunta on ollut oikea, sillä viime vuonna ruokavienti kasvoi kuusi prosenttia. On huomioitava, että maatamme kohtasi afrikkalainen sikarutto ensimmäisen kerran tänä vuonna 30.7. Virus todettiin kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Tällä tapahtumalla on isoja vaikutuksia vientisektoriin, etenkin, kun taudin seurauksena muun muassa Kiina sulki ovensa suomalaiselta sianlihalta. Myös tässä olemme toimineet rivakasti ja sitoutuneet taudin taltuttamiseen. Arvoisa puhemies! Toisin kuin oppositiopuolueet, me perussuomalaiset emme pidä maataloutta ilmasto-ongelmana. Maatalouden tarkoitus on tuottaa ruokaa ja olla siten omavaraisuuden ja huoltovarmuuden perusta. Tällä kaudella ei ole tehty sellaista ilmastopolitiikkaa, joka heikentäisi maatalousyrittäjien asemaa. Emme tarkastele myöskään turvetta vain päästöjen kautta, vaan näemme sen monet maatalouden kannalta kriittiset hyödyt. [Antti Kurvinen: Mutta ette tee mitään!] Hallitus valmisteleekin turvetuotannolle uutta tukimallia. [Anne Kalmari: Voi voi!] On tärkeää ymmärtää, että hyväkuntoinen tieverkko on perusedellytys maaseudun yritysten toimintamahdollisuuksien säilymiselle. Tällä kaudella olemme erityisesti panostaneet tienpitoon sekä tienpidon perusparannuksiin enemmän kuin normaalisti. Tämän hallituksen panostukset liikenneinfraan ovat historiallisen suuret. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle. Perussuomalaisten mielestä pyörät on pidettävä pyörimässä ja koko Suomi asumiskelpoisena. Jokaisen ihmisen tulee saada asua siellä, missä on onnellisimmillaan, eikä ketään pidä poliittisella ohjauksella pakottaa muuttamaan kaupunkeihin. Maaseutu tulee nähdä mahdollisuutena sekä menestystekijänä. Maaseutu on myös mielekäs ja turvallinen ympäristö lapsille ja nuorille kasvaa. Luonnon kunnioittaminen sekä erä- ja perinnetaidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Yritteliäisyys ja yrittäjyys kasvavat maaseudulla, kun elanto on hankittava itse. Jotta maaseutu ja maaseutumaiset alueet voivat kukoistaa, maaseudun erityispiirteet on tunnistettava ja niistä seuraavien johtopäätösten on tuotettava alati kehittyviä politiikkatoimia. Arvoisa puhemies! Kaikki edellä mainitut hallituksen toimenpiteet osoittavat sen, että perussuomalaiset on puolueena sitoutunut maatalouden ja ruuantuotannon tukemiseen sekä huoltovarmuuden turvaamiseen maassamme. Ja ajattelin olla hyvin rakentava puheessani, mutta lopuksi on todettava: Keskusta, teillä on ollut maa- ja metsätalousministeri vuosikaudet. Nämä ongelmat maataloudessa eivät ole syttyneet [Puhemies koputtaa] parin vuoden sisällä vaan aiemmin. Mitä te olette tehneet? — Kiitos. [Välihuutoja keskustan ryhmästä]

Arvoisa puhemies! Suomessa on voitava tuottaa ruokaa kannattavasti. Kyse ei ole vain maatalouspolitiikasta. Kyse on huoltovarmuudesta, alueiden elinvoimasta ja koko Suomen turvallisuudesta. Maatalouden tilanne on haastava. Monella tilalla takana on jo useampi heikko vuosi. Venäjän hyökkäyssota nosti energian ja lannoitteiden hinnat uudelle tasolle, sekä korot nousivat. Nyt Lähi-idän kriisi ja kuljetushäiriöt lisäävät jälleen kustannuspaineita. Tiedän tämän myös omasta arjestani viljelijänä. Kun lannoitteiden, energian, kuljetusten tai rahoituksen hinta nousee, lasku tulee tilalle nopeasti. Nousseita kustannuksia ei kuitenkaan voi siirtää tuotteen hintaan samalla tavalla, vaan tuottaja kantaa riskin. Tässä on suomalaisen maatalouden kannattavuusongelman ydin. Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys tunnistaa monta todellista ongelmaa. Se antaa kuitenkin hallituksen toimista täysin väärän kuvan. Kokoomusjohtoinen hallitus on vaikeassa taloustilanteessa tehnyt selvän ratkaisun: ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikilta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Mitä on tehty? Hallitus on päättänyt korottaa maatalouden energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi. Suomen saama EU:n kriisituki käytetään ruuantuotannon hyväksi. Tukimaksatuksia aikaistetaan tilojen maksuvalmiuden helpottamiseksi ja tukia uudelleenkohdennetaan akuutin kustannuskriisin vuoksi. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan määräaikaisella kadmiumrajan muutoksella. Samalla viedään eteenpäin kotimaisen lannoitetuotannon ja ravinnekierron ratkaisuja. Maatalouden investointeihin ja omistajanvaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Ruokaviennille on rakennettu uusi toimintamalli, ja tavoitteena on kaksinkertaistaa vienti vuoteen 2031 mennessä. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Lisäksi tukipolitiikkaa on järkeistetty muun muassa luonnonhaittakorvausta korottamalla ja peltojen korvauskelpoisuutta laajentamalla. Hallitus on vahvistanut maanomistajan asemaa lunastuslain uudistuksella, metsävähennystä on korotettu ja suurpetopolitiikan konkelot on ratkaistu. Valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamiin vahinkoihin on saatu toimiva ratkaisu. Nämä ovat muutamia esimerkkejä, joten väite hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Samalla iso osa näistä on asioita, joita monta hallitusta on yrittänyt ratkaista. Nyt ne on tehty. Ja kyllä, afrikkalainen sikarutto vaatii tehokasta torjuntaa. Tauti muistuttaa, että ruuan, viennin ja alueellisen elinkeinoelämän huoltovarmuus muodostavat yhden kokonaisuuden. Arvoisa puhemies! Keskustalla oli viime kaudella maa- ja metsätalousministerin vastuu. Ruokaketjun epätasapaino tunnettiin ja kannattavuudesta laadittiin parlamentaarinen raportti. Finnveran avaamista maataloudelle selvitettiin. Kaupan vahva asema kirjattiin hallitusohjelmaan. Silti moni ratkaisu jäi selvitykseksi tai kesken. Tämä hallitus on nämä ratkaissut. Maataloustuilla on Suomen olosuhteissa välttämätön tehtävä. Niillä ei kuitenkaan voida loputtomasti korvata sitä, ettei ruokamarkkina toimi. Velkaantunut valtio ei voi vastata jokaiseen kustannusnousuun uudella tukipaketilla. Pysyvä ratkaisu syntyy siitä, että tuottaja saa markkinoilta nykyistä oikeudenmukaisemman osuuden. Lähtökohtana on oltava, että tuotteesta saatava hinta yhdessä tukien kanssa kattaa tuotantokustannukset, antaa korvauksen tehdystä työstä ja mahdollistaa tilan kehittämisen. Siksi elintarvikemarkkinalain toimeenpanoa on jatkettava määrätietoisesti. Tiedonsaannin on oltava riittävää, epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, ja tuottajaorganisaatioiden asemaa on vahvistettava. Onnistumista ei mitata uusien pykälien määrällä vaan sillä, paraneeko tilalle jäävä tulos. Huoltovarmuudessa katse on nostettava seuraavaa tukihakua pidemmälle. Riippuvuutta tuontilannoitteista on vähennettävä, ravinteet on saatava paremmin kiertoon, ja varmuusvarastojen on vastattava muuttunutta turvallisuustilannetta. Ruuantuotanto tarvitsee kohtuuhintaista energiaa, toimivia kuljetuksia ja kunnossa olevan tieverkon. Ne eivät ole maaseudun erityistoiveita vaan koko yhteiskunnan perusrakenteita. Arvoisa puhemies! Seuraavaksi ratkaistaan suomalaisen maatalouden tulevaisuutta EU:n vuosien 28—34 rahoitusneuvotteluissa. Kokoomus pitää kiinni siitä, että suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset, riittävä rahoitus ja kansallinen liikkumavara turvataan. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Politiikan pitää antaa tiloille näkymä pidemmälle kuin seuraavaan kriisitukeen. Siksi vahvistamme tuottajan markkina-asemaa, vientiä, investointeja ja huoltovarmuutta. Suomalainen ruuantuotanto tarvitsee tekoja, ja tämä hallitus on niitä tehnyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa hallitukselle tukensa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Voi ylimielisyyttä! Kaikki on hyvin hallituksen mielestä, älkää valittako, viljelijät. Kiitos kuitenkin niistä toimista, joita välikysymyksen vuoksi teette. [Naurua perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Minua nimittäin sattuu sydämeen se hätä, joka suomalaisilta viljelijöiltä nyt kuuluu. Ihmiset kysyvät, kuinka tästä vuodesta selvitään. Mitä ensi vuonna kannattaa enää tuottaa? Uskaltaako investoida? Löytyykö tilalle jatkajaa? Eri puolilla Suomea kysytään, mitä suomalaiselle ruualle, maaseudulle ja huoltovarmuudelle tapahtuu, jos oma tuotantomme hiljalleen rapautuu. Ja kyllä, arvoisa puhemies, minua myös pistää vihaksi se välinpitämättömyys, jolla hallitus on tähän asti maatalouden ahdinkoon suhtautunut. Sillä tilanne on vakava. Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan heikoin — siis todellakin koko Euroopan heikoin. Se on häpeällinen sijoitus. [Pertti Hemmilä: Se on teille tuttua!] Missä tahansa muussa asiassa tällainen viimeinen sija olisi valtakunnan pääuutinen. Suomalaiset viljelijät ansaitsevat parempaa. Ministeri kertoi, miten paljon hyviä päätöksiä on tehty. Mutta politiikkaa ei mitata tehtyjen päätösten lukumäärällä vaan niiden tuloksilla. Ja tulos on tämä: Suomen maatalouden kannattavuus on EU:n heikoin. Siksi keskusta teki tämän välikysymyksen. Suunta on muutettava nyt. Arvoisa puhemies! Lähi-idän pitkittyvä kriisi on lyönyt uuden kierroksen maatalouden kustannuksiin. Polttoaine maksaa järkyttävän paljon. Lannoitteiden hinnat ovat nousussa. Energia kallistuu. Viljelijä ei voi vain siirtää näitä kustannuksia tuotteensa hintaan. Laskut tulevat nyt. Edellisellä vaalikaudella maatalouden vakavaan kustannuskriisiin luotiin helpotusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Eikä valtiontalouden tilanne ollut silloinkaan helppo. Oli korona, Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi. [Timo Heinonen: Ja rahaa on!] Silti yksi asia ymmärrettiin: Suomen oma ruuantuotanto on kriisissä turvattava. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on isänmaan asia. Nyt helpotusta kustannuksiin ei näy. Toisin kuin Suomi Ruotsi on käyttänyt kansallista liikkumavaraa, vaikka juuri Suomessa maatalouden kannattavuus on Euroopan heikoin. Miksi? Ja kustannuskriisin päälle tuli vielä afrikkalainen sikarutto. Sianlihan vienti EU:n ulkopuolelle on jo häiriintynyt, ja taloudelliset menetykset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Kriisin hoito vaatii poliittista johtajuutta. Valtion on sitouduttava korvaamaan afrikkalaisen sikaruton torjunnasta, rajoituksista ja markkinahäiriöistä aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Viljelijää ei saa tässäkään kriisissä jättää yksin. Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, onko meillä omaa ruuantuotantoa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Maatilojen määrä vähenee yli tuhannen tilan vuosivauhtia. Lähes neljä tilaa päivässä lopettaa. Eikä vain pieniä tiloja. Maksuvaikeuksiin ajautuvat isot investoineet yksiköt. Viljelijät vähentävät lannoitusta, myyntikasvien viljelyä ja investointeja. Viime kevään tuottajakyselyssä 77 prosenttia arvioi maksuvalmiutensa heikkenevän. Maaseudulta loppuu toivo. Näin ei voi jatkaa loputtomasti. Arvoisa puhemies! Kaikkein karuinta tässä hallituksen politiikassa on lupausten ja todellisuuden välinen kuilu. Perussuomalaiset vaativat ennen vaaleja maatalouden hätätilan julistamista. Kannattavuuden parantamiseksi oli lähes parinkymmenen kohdan lista vaatimuksia: tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto, energiakustannusten alentaminen, byrokratian purkaminen, viljelijälle reilumpi osuus ruuan hinnasta. Missä nämä kaikki ovat nyt? Nuo haihtuvalla musteella kirjoitetut tekstit taisivat lentää Säätytalon roskakoriin. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah lupasi puolestaan vappupuheessaan maatalouspolitiikkaan täyskäännöksen. [Sari Essayah: Kyllä!] Nyt kannattavuus on Euroopan heikoin. Ministeri Essayah, tätäkö tarkoittaa täyskäännös? Jos tarkoittaa, suunta on ollut väärä. Yli kolmen vuoden jälkeen hallitusta pitää arvioida sen omien tekojen ja tulosten perusteella. Nyt vastaan tulevat petetyt lupaukset. Hallitus lupasi, ettei maatalouden kustannuksia nosteta kansallisin päätöksin eikä byrokratiaa lisätä. Mitä tehtiin? Molempia on lisätty, niin byrokratiaa kuin kustannuksia. Tietäisittepä, millaista on täyttää tänä päivänä sähköinen kasvinsuojeluilmoitus kasvi-, kasvuvaihe-, tehoaine- ja muine koodeineen. Viljelijöiden kukkarosta tilkitään valtiontalouden kurjuutta järkyttävillä lupa- ja valvontamaksuilla. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksut nostettiin 1 500 euroon. 1 500 euroa siitä, että saa lyödä kattilan kansia yhteen pellon reunassa. Luomuvalvonnan perusmaksu oli aiemmin 160 euroa, nyt se on 231 euroa ja siihen päälle tuntiperusteinen tarkastusmaksu 163 euroa tunti. Siinä kun päivän kierrät tarkastajan kanssa laskemassa paaleja, tulee tarkastukselle mukavasti hintaa. Tässä vain pari esimerkkiä. [Antti Kaikkonen: Voiko nämä olla totta?] Mutta kaikkein karmein kustannusten nousu on polttoaineiden hinnassa. Edellisen hallituksen lopettaessa [Mauri Peltokangas: Nostitte polttoaineveroa!] polttoöljyn hinta oli yksi euro 30 senttiä, nyt hinta on kahdessa eurossa. [Ben Zyskowicz: Hallituksen vika!] Mitä teki hallitus? Maa- ja metsätalouden polttoaineet te päätitte ulottaa uuteen päästökauppaan. Kymmeniä senttejä lisää löpöön Suomen omilla kansallisilla päätöksillä yhdessä vihreiden ja vasemmiston kanssa. [Keskustan ryhmästä: Oho!] Siis ilman minkäänlaista pakkoa. Seurauksena on kymmenien miljoonien lisälasku suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle. Arvoisa puhemies! Petettyjen lupausten lista, se valitettavasti jatkuu. Lupasitte turpeelle kunnianpalautuksen. Mitä tapahtui? [Mauri Peltokangas: Te romutitte koko elinkeinon!] Lupakustannuksia on nostettu, ja uusiin tuotantoalueisiin ei saada edes lupia. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus uhkaa loppua vuosikymmenen loppuun mennessä — siis muutamassa vuodessa. Tätäkö oli turpeen kunnianpalautus? Lupia ei saada muihinkaan energiainvestointeihin, että saataisiin halvempaa sähköä tai polttoainetta, ei. Energiainvestoinnit seis, sanovat perussuomalaiset yhdessä ympäristöministeriön ja Tampereen lupayksikön kanssa. Luvattiin reilumpaa ruokaketjua. Missä se näkyy? Ministeri Jari Lepän johdolla Suomeen saatiin elintarvikemarkkinalaki. Lakia on tälläkin kaudella uudistettu, hyvä niin. Mutta nyt sitä pitää alkaa elää todeksi. Sen pitää näkyä viljelijän saamassa hinnassa ja siinä, ettei kaikkea kustannusriskiä kaadeta alkutuottajan niskaan. Entä missä viipyvät kilpailulain uudistukset? [Mikko Savola: Antaa kokoomuksen vastata tähän!] Hallitus sitoutui parlamentaarisen maatalouden kannattavuusraportin toimeenpanoon, mutta kaupan ostajavoimaan puuttuva kilpailulain uudistus on edelleen tekemättä. Sen sijaan kauppajättien liiketoimintamahdollisuuksia hallitus on kyllä ehtinyt laajentaa. Viinit ja aamun närästyslääkkeet ruokakauppoihin kyllä onnistuu. Joko nyt olisi suomalaisen ruuantuottajan vuoro? Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet lupasivat myös pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt sitä lupausta todella mitataan. Hallitus valmistelee ennallistamissuunnitelmaa, jonka toimeenpanon kustannukset ovat ympäristöministeriön mukaan yli 30 miljardia, suunnitelmaa, jonka rahoitus, kansallisten joustojen käyttö ja vaikutukset maanomistajiin ovat täysin avoinna. Ruotsi on lähtenyt siitä, että joustot hyödynnetään täysimääräisesti ja ylimääräisiä kansallisia rasitteita ei hyväksytä. Meillä Purran—Orpon hallitus on antanut suunnitelman teon ympäristöministeriön käsiin, eikä mitään perälautaa kustannuksille ole asetettu. Te annoitte tämän tapahtua, hallituspuolueiden kansanedustajat. [Juha Mäenpää: Te jätitte tyhjän paperin!] Vihervasemmistohallitukselta tätä olisi voinut odottaa, mutta oikeistohallitus… [Ben Zyskowicz: Tehän sen tiedätte, kun olitte siinä hallituksessa!] Keskusta ei hyväksy tätä. Suomen pitää tehdä ennallistamisasioissa vähintään sama kuin Ruotsissa. Me emme voi lähettää itsellemme miljardilaskua ja kutsua sitä Suomen edun puolustamiseksi. Arvoisa puhemies! Ja entä sitten suomalainen maaseutu? Maaseudun ihmiset eivät vaadi kohtuuttomia. Tien pitää olla ajettavassa kunnossa. Tietoliikenneyhteyksien pitää toimia. Välttämättömien palvelujen pitää olla kohtuudella saavutettavissa. Mutta hallitus on leikannut yksityistieavustuksia ja maaseudun tietoliikenneyhteyksiä. Palveluja keskitetään yhä kauemmaksi. Huoltovarmuutta ei rakenneta tyhjentyvälle maaseudulle. Se, missä tämä hallitus on todella onnistunut, on suomalaisen maaseudun alasajo. [Ben Zyskowicz: Ja te vaaditte lisää säästöjä!] Suomalaisia jaetaan kahden kerroksen väkeen. Meille keskustassa tämä ei käy. Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä on lopulta kyse lupauksista ja niiden pettämisestä. Hallitus lupasi täyskäännöksen. Tuloksena on EU:n heikoin kannattavuus. Hallitus lupasi olla nostamatta maatalouden kustannuksia. Silti niitä lisätään. Hallitus lupasi turpeelle kunnianpalautuksen. Nyt jopa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on vaarassa. Hallitus lupasi pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt edessä ovat miljardiluokan ennallistamiskustannukset. Lupaukset on petetty. Nyt tarvitaan tekoja — ei ongelmien peittelyä, selittelyä eikä uusia tyhjiä lupauksia. Hallituksen pitää vastata, [Puhemies koputtaa] miksi sen lupaama täyskäännös on johtanut tähän tilanteeseen ja mitä se aikoo vielä tehdä suunnan muuttamiseksi, vai aikooko mitään. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Koska hallituksen politiikan tulokset osoittavat, ettei se ole kyennyt turvaamaan suomalaisen maatalouden kannattavuutta, kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta eikä elinvoimaisen maaseudun perusedellytyksiä, esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut suomalaisen maatalouden kannattavuuden, kotimaisen ruuantuotannon ja maaseudun tulevaisuuden turvaamisessa, eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa maataloudessa ja ruoantuotannossa on kysymys yhtä elinkeinoa huomattavasti laajemmasta asiasta: turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja kansallisesta kriisinkestävyydestä. Ruoka ei synny kaupan hyllyyn, eikä huoltovarmuutta rakenneta kriisin hetkellä. Se rakennetaan joka päivä suomalaisilla maatiloilla, elintarvikeyrityksissä, kuljetusketjussa ja maaseudun yrityksissä. Kansallinen tahtotila oman ruoantuotannon turvaamisesta on toivottavasti tässä salissa yhteinen ja luja. Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tilannekuvaa maa- ja elintarvikesektoristamme on tarpeen tarkentaa. Keskustan peräänkuuluttama suunnanmuutos on hyvässä vauhdissa. Nuorten aloittavien viljelijöiden määrä on kääntynyt nousuun, investoinnit ovat lähteneet liikkeelle, ja tiloja kehitetään. Nyt useampi kuin joka kolmas maidontuottajista arvioi tilansa lähitulevaisuuden kannattavuuden olevan erittäin tai melko hyvä — tämä kertoo uskosta tulevaisuuteen. Vuonna 2022, edellisen hallituksen aikana, vain noin joka viides arvioi samoin. Viimeksi nykyiselle tasolle päästiin vuonna 2014, eikä silloinkaan ministeri ollut keskustapuolueesta. [Oikealta: Hyvä niin!] Naudanlihasta maksetaan Suomessa nyt EU-jäsenyytemme parasta — huom. parasta — tuottajahintaa, vaikka teollisuudelta ja kaupalta on yhä lupa odottaa enemmän. Kuluvalla hallituskaudella on vahvistettu nuorten viljelijöiden aloitustuen rahoitusta yli miljoonalla eurolla vuodessa samalla, kun yrittäjätulovaatimuksen kertymistä on kevennetty. Vuoden 2024 kriisituki, yli 11 miljoonaa euroa, suunnattiin nuorille. Toimet ovat kasvattaneet sukupolven vaihdoksia yli tavoitteiden. Suomi on nuorten viljelijöiden osuudessa yli EU:n keskiarvon, ja lomitusjärjestelmämme ja tämän hallituksen vakinaistama Välitä viljelijästä -toiminta herättävät kiinnostusta muissakin EU-maissa alan vetovoiman lisääjinä. Hallitus on johdonmukaisesti ohjannut tukia ruoantuotantoon. Olemme uudistaneet korvauskelpoisuuksien jakomallin ja myöntäneet erilliset kiintiöt itäisen Suomen ohjelman alueelle ja nuorille tuottajille. Tiloilta tulleen palautteen perusteella tämä on merkittävin kannattavuutta parantava toimi vuosikausiin. Korvauskelpoisuus mahdollistaa näille hehtaareille myös ympäristökorvaukset, joten se kannustaa ympäristötoimiin. Kun hallitus aloitti työnsä, investoinnit olivat jäässä edellisen hallituksen metsäkatoasetukseen liittyneiden tulkintalinjausten vuoksi. Annoimme viljelijöille investointivarmuuden vakuuttamalla komission siitä, ettei parin puun kaataminen navettarakentamisen alta aiheuta Euroopan metsäisimmässä maassa metsäkatoa. Maatalouden investointihalukkuus on ollut kasvussa jo parin vuoden ajan. Tilakohtaista investointituen enimmäismäärää nostettiin ensi vuodelle 1,4 miljoonaan euroon, Finnveran rahoitus avattiin maataloudelle, ja Makeran valtiontakausvaltuus nostettiin 20 miljoonaan euroon. Maataloustukien rahoitus on määrätietoisesti turvattu, joitakin tukitasoja kuten luomua on jopa nostettu, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu. Tämä kaikki on tehty tilanteessa, jossa valtiontaloutta on ollut välttämätöntä sopeuttaa merkittävästi. Samalla tunnistamme, että kannattavuuskehitys on ollut yli hallituskausien erityisen hankalaa kasvinviljelytiloilla kustannusten ja maailmanmarkkinahintojen paineessa. Siksi viljasektorillamme tarvitaan sekä tuotannon monipuolistamista että vahvempaa markkinavoimaa ja viennin jalostusasteen nostoa. Viime vuosina rehuvalkuaisen ja elintarvikkeeksi menevän kasviproteiinin viljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi, ja olemme oikealla tiellä vahvistaessamme valkuaisomavaraisuutta muun muassa erikoiskasvien viljelyn tukirahoitusta lisäämällä. Arvoisa puhemies! Emme ole sulkeneet silmiämme energian hinnannousulta, sään ääri-ilmiöiltä, maailmanmarkkinoiden heilahteluilta ja turvallisuusympäristön muutoksilta, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Välikysymyksessä vaaditaan toimenpiteitä ensi vuoden budjettiin, mutta hallituksessa aloitimme toimet jo keväällä, kun Lähi-idän kriisi iski, ja päätimme nostaa maatalouden energiaveron palautuksen EU:n sallimaan maksimiin sekä tänä että ensi vuonna. Se tarkoittaa yhteensä 20 miljoonaa euroa lisää maatiloille. Maksamme EU:n kriisitukea 8,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuus, jolla maataloutta tuemme, on kuitenkin moninkertainen. Kolmannessa lisätalousarviossa tuomme kriisituen kansallisen täydennyksen, 17,5 miljoonaa euroa, ja kuten budjettiriihen yhteydessä sanoin, erityisesti viljasektorin tilannetta ajatellen teemme luonnonhaittakorvaukseen merkittävän korotuksen, yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka maksetaan kahdessa erässä ensi vuonna. Siitä 10 miljoonaa maksetaan vuoden 2026 perusteella jo toukokuussa. Se kohdentuu nyt aiempaa paremmin nimenomaan ruoantuotantoon, sillä komissio on hyväksynyt rehunurmen luonnonhaittakorvaukselle asetettavan ylläpitovelvoitteen, jolla puututaan niin sanottuun hömppäheinäongelmaan. Se tarkoittaa sitä, ettei pelkkä niittely riitä. Sikataloudelle on valmistelussa oma tukensa, noin kymmenisen miljoonaa euroa. Lisäksi myönnämme korvauskelpoisuuksia koko maahan noin 20 miljoonalla eurolla. Kun kaikki nämä toimet summaa yhteen, niin siitähän noin 140 miljoonaa euroa näyttäisi kertyvän. [Antti Kurvisen välihuuto] Lisäksi parannamme maatilojen maksuvalmiutta maksamalla ennakkomaksuja [Hälinää — Puhemies koputtaa] normaalia aikaisemmin yli 240 miljoonaa euroa. Pyysin huhtikuussa komissaarilta juridista poikkeusta, jonka komissio päätti toteuttaa. Samoin budjettiriihessä linjasimme, että huolehdimme afrikkalaisen sikaruton torjunnan akuuteista kustannuksista ja arvioimme vaikutuksia elinkeinoihin ja aluetaloudelle. ASF-tilanteen kannalta on aivan ensisijaista, että akuutit toimet keskittyvät määrätietoisesti epidemian varsinaiseen rajoittamiseen ja lopulta hävittämiseen Suomesta. [Mikko Savola: Aika paljon vielä tehtävää!] Arvoisa puhemies! Kriisitukia tärkeämpiä ovat pitkän aikavälin toimet ja markkinoiden toimivuus. Kuten MTK:n puheenjohtaja Hemmilä hyvin otsikoi: ”Toimivat markkinat ovat parasta maatalouspolitiikkaa”. Viime hallituskaudella parlamentaarinen työryhmä kokosi toimet, joita maatalouden kannattavuus edellyttää. Tämän hallituskauden aikana ne on toteutettu: Elintarvikemarkkinalaissa on vahvistettu sopimusosapuolten välistä tasapainoa ja lisätty sopimusten läpinäkyvyyttä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun resursseja on lisätty, ja tiedonsaantioikeudet ovat nyt kilpailulain muutoksella valtuutetun mukaan riittävät. Olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä myös EU-tasolla epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi, ja komissio on luvannut direktiivin uudistuksen alkuvuodesta 2027. Tämä on juuri sitä rakenteellista muutosta, jota välikysymyksessä peräänkuulutetaan. Hankintalain uudistuksessa suomalaisten ruoantuottajien aseman vahvistamiseksi lisätty huoltovarmuuskriteeri edellyttää sen käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa, ja vastuu on jokaisella päättäjällä kunta- ja hyvinvointialuetasolla. [Anne Kalmarin välihuuto] Kustannuskriisien juurisyihin on myös syytä puuttua pitkäjänteisesti. Olemme luoneet vuoteen 2040 asti ruokastrategian, jota käsitellään parhaillaan selontekona eduskunnassa. Sen tarkoitus on rakentaa ruokajärjestelmästämme kestävä ja kannattava. Se on yksi keskeisimmistä hallitusohjelman kokonaisuuksista ja varsin uudenlainen toimintatapa aiempien hallituskausien strategiatyöhön nähden. Työn jatkumista suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti yli hallituskausien varmistaa uusi ruokaneuvosto. Elintarvikeviennin strateginen koordinaatio on järjestetty uudelleen ja luotu yrityslähtöinen ruokaviennin kasvualusta. Viennin eteen tehdyt lukuisat toimet alkavat näkyä: ruokaviennin määrä on hallituskauden aikana kasvanut 18 prosenttia ja viennin arvo 7 prosenttia. On vahvistettu markkinaseurantaa, tuettu tuottajaorganisaatioiden perustamista, uudistettu tasausvaraus. Tekeillä on ravinteiden kierrätyksen ja lannoitehuoltovarmuuden tiekartta, ja teillä on eduskunnassa käsiteltävänä salmonellarahasto. Selvitämme puhtaan kotimaisen ammoniakin tuotantoa, ja vahvistamme kierrätysravinteiden ja biokaasun edistämistä kohdentaen ravinnekiertotuelle 5 miljoonaa euroa ja ravinteiden kierrätyksen investoinneille puoli miljoonaa euroa vuosittain. Kadmium-rajan määräaikainen muutos Ruotsin tasolle tuo sekin toivottua kilpailua lannoitemarkkinaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ollaan myöntämässä tukea kasvinsuojeluaineiden lupajärjestelmän ruuhkan helpottamiseksi. Norminpurkua on tehty koko kausi niin kansallisesti kuin EU-tason yksinkertaistuksilla. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon eduskuntakäsittely on käynnissä. Selonteko määrittää pitkän ajan maaseutuvision, poikkihallinnolliset tavoitteet ja suositukset maaseudun elinvoiman uudistamiseksi. Toimivat tietoliikenneyhteydet, liikenneverkot, yksityistiet, saaristoliikenne sekä kohtuullisesti saavutettavat perus- ja välttämättömyyspalvelut ovat maaseudun elinvoiman ja maamme kokonaisturvallisuuden keskeisiä edellytyksiä. Tärkeitä alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen toimia tehdään kymmenen elinvoimakeskuksen ja kymmenien Leader-ryhmien toteutuksella. Näitä toimia ovat esimerkiksi maatilojen ja muiden yritysten kehittäminen, laajakaistayhteydet, turvallisuus ja varautuminen, ympäristö- ja vesihuoltoinvestoinnit sekä kylien ja osallisuuden vahvistaminen. Kyse on alueelliseen elinvoimaisuuteen ja kokonaisturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä toimenpiteistä ja rahoituskohteista, joihin paikalliset yritysten ja yhteisöjen vastinrahoitus ja talkootyö tuovat satojen miljoonien eurojen lisän. Hallitus on omalta osaltaan huolehtinut muun muassa kyläkauppatuen uudesta mallista ja resursoinut lasten ja nuorten 4H-työtä ja kylävaratoimintaa. Maaseudulla asuvan näkökulmasta ei ole ollut merkityksetöntä, että nyt suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ja valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästys on mahdollistettu. [Pertti Hemmilä: Sekin vielä!] Arvoisa puhemies! Neuvottelutilanne EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tiivistyy kohti ratkaisuaan. Pidämme vahvasti kiinni siitä, että maataloudelle kohdistuva EU-rahoitus antaa vakaan ja ennakoitavan pohjan tulevien vuosien ruoantuotannolle ja sen kehittämiselle. Hallitukselle viljelijälle menevä raha on ollut prioriteetti, ja siksi iso onnistuminen neuvotteluissa on se, että maataloudelle on oma korvamerkitty osuutensa. Neuvotteluissa puolustamme suomalaista viljelijää. Kaikkia puolueita ja sidosryhmiä tarvitaan nyt mukaan tukemaan viljelijää, aktiivisesti toimeenpanemaan ruokastrategiaa ja rakentamaan yhdessä suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tästä tuloverolain muutoksesta, joka tässä on käsittelyssä. Ensin tästä liikunta- ja kulttuuriedusta. Sehän on sinänsä työhyvinvointiin liittyvä tärkeä etu, ja nyt kun hallitus esittää sen korottamista 400:sta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti, niin tämä on tietysti sinänsä erittäin kannatettava muutos työntekijöiden kannalta. Mutta sitten tähän, miten tätä laajennetaan sisällöllisesti. Kun hallitus on tässä tehnyt nyt tämmöisen pistemäisen laajennuksen näihin henkilön fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, niin tässä olisin ajatellut, että olisi ollut perusteltua harkita sen laajentamista sitten laajemmin, kun kerran siihen ryhdyttiin. Nostan nyt yksittäisinä asioina esimerkiksi saunakulttuurin tai kirjallisuuden, jotka myös olisi hyvin voitu tässä kohtaa sisällyttää tämän liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Mutta ennen kaikkea olisi voinut sitä laajemminkin katsoa. Mutta toki tällaisenaankin muutokset ovat nyt ihan ok. No, sitten toisena tämä matkakuluvähennyksen omavastuu, jota tässä nyt esitetään laskettavaksi väliaikaisesti kuluvana vuonna 800 euroon. Sinänsä tässä korkeiden elinkustannusten kanssa — kun on kotitalouksia, jotka niiden kanssa kamppailevat — se on perusteltua. Mutta sitten haluan kuitenkin tässä keskustelussa nostaa esiin sen, että nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet sinänsä hidastavat osaltaan tätä liikenteen sähköistymistä ja ovat siten ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Tässä esitetyssä muodossa tämä on siis kyllä hyväksyttävä, mutta tätä koko matkakuluvähennystä tulisi kehittää nykyistä paremmin vastaamaan Suomen ilmastotavoitteita ja myös alueellisia eroja, ja samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä. Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoja sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista koko Suomessa. Ollaan myös esitetty, että tulisi kehittää tämmöistä energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmää tukemaan suoraan esimerkiksi niitä pienituloisia kotitalouksia, joille oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista. Eli tätä matkakuluvähennystä tulisi kehittää niin, että se ohjaa ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpien liikkumismuotojen suuntaan.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän samankaltaisen puheenvuoron kuin tämän asiakohdan ensimmäisessäkin käsittelyssä, koska tämä asiahan ei tässä välissä ole muuttunut mihinkään. Työmatkavähennys on tärkeä asia tällä hetkellä. Kuten kuulimme äskeisestäkin puheenvuorosta ja tiedämme, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa on, polttoaineitten kustannukset ovat valtavat tällä hetkellä ja kuitenkin tuolla maakunnissa, Itä-Suomessakin, on paljon työntekijöitä, jotka joutuvat käyttämään autoa, jotta sinne töihin pääsee. Työkulut ovat nyt niin suuret, että siitä palkasta ei kohta vähäistäkään enää käteen jää. Olisi todella suotavaa, että työmatkavähennyksen tämä hallitus ottaisi tällä kertaa vieläkin vakavammin kuin mitä nyt tuli vähän vastaan tässä asiassa. Elikkä kyllä esimerkkinä käy hyvin edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikainen työmatkavähennys, määräaikainen, elikkä kokonaismäärän korotus reilusti ja sitten taas sen omavastuun alennus reilummin. Se olisi kyllä enemmän kuin paikallaan tällä hetkellä. Minä olen kyllä ihan varma siitä, että kansalaiset ja ne henkilöt, jotka joutuvat töissä käymään autolla, kyllä arvostaisivat sitä, mutta eipä se hallitus nyt tarpeeksi vakavasti tätäkään asiaa valitettavasti ota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kotitalousvähennyksen muuttaminen ja matkakuluvähennyksen muuttaminen kuvastaa hallituksen tämänhetkistä politiikkaa. Se ei ole mitenkään ennakoivaa. Kotitalousvähennys oli vuonna 24 vielä 3 500 euroa ja 60 prosenttia oli korvaus. Sitten hallitus laski vuoden 2025 alusta sen 1 600 euroon, ja nyt hallitus nostaa sen 2 100 euroon. Kun tässä edellisessä puheenvuorossa oli niin, että tämä on ollut hyvin pitkä ja ennakoitava, niin tämä ei ole ollenkaan ennakoitavaa. Oli 3 500, laskettiin 1 600:aan ja nyt palautetaan 2 100:aan. Sitten työkorvaus pudotettiin — se oli 60, pudotettiin 35:een — ja nyt palautettiin viisi prosenttia, eli nyt nostettiin 40:een. Nämä veivaukset tässä ovat olleet turhia. Oppositio on koko ajan puhunut siitä, että kotitalousvähennys pitäisi olla, koska työttömyystilanne ja taloustilanne on ollut aneeminen myöskin 2025 ja 2026. Eli tässä mielessä tämän veivaaminen on tässä ollut turhaa. On hyvä, että ovat tulleet opposition linjalle ja kuunnelleet niitä viestejä, mitä tämän asian osalta on nyt tässä tapahtunut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on vielä toinenkin näkökohta, joka liittyy tähän omavastuun muuttamiseen liikenteen osalta. Meillä oli omavastuu 900, nyt se pudotettiin 800:aan — satasella alaspäin — ja sitten tämän osalta yläraja pysyy 7 000 eurossa, kun se on aiemmin ollut 8 400 euroa. No, mitä tarkoittaa tämä 7 000 euron omavastuu näillä kulkemisilla, mitä työmatkoilla on? Jos omalla autolla kulkee, niin noin 60 kilometrin työmatkasivu eli 120 kilometriä päivässä autolla tarkoittaa, että 7 000 tulee hyvin nopeasti täyteen tässä tilanteessa ja 8 400 olisi tuonut siihen suhteessa pitempiä työmatkoja. Kun nyt juuri pitäisi työn perässä liikkua, niin tämän ylärajan olisi pitänyt olla 8 400. Eli sitä kautta oltaisiin edesautettu sitä, että liikkumista tuolla syrjäseudulla, jossa oman auton käyttö on tarpeellista ja liikkuminen pitemmillä matkoilla on tarpeellista, olisi tuettu, ja se olisi ollut ihan tarpeellinen muutos. Eli se jää tässä nytten todella vajaaksi, ja työmatkavähennykset ovat aika pieni muutos niissä. Ne eivät kovin isoa muutosta tässä tee. Ja kun katsoo nykyistä polttoaineen hintaa, niin voi sanoa, että ne menevät kyllä hyvin nopeasti tässä mielessä. Arvoisa rouva puhemies! Täällä on myöskin liikunta- ja kulttuuritoiminnan tavallaan indeksimuutos sieltä 400 eurosta 540 euroon. Se on monta vuotta ollut tuossa 400:ssa. Nyt se nostetaan 540 euroon, ja sitä toimintaa laajennetaan. Siihen käytetään noin viisi miljoonaa, on verovaikutus sillä. Se on hyvä asia, koska liikkuminen pitää terveyttä yllä ja erilaiset harrastukset ja työstä irtaantuminen niitten myötä auttavat pitämään fyysistä ja henkistä kuntoa yllä. Siinä mielessä se on kannatettava esitys. Kokonaisuudessaan hallitus on peruuttanut aikaisemmasta tilanteesta vähän. Todennäköisesti tulemme tätä kannattamaan toisessa käsittelyssä, mutta koska nämä meidän muutosesitykset eivät menneet ensimmäisessä käsittelyssä läpi, niin otamme tämän pienen positiivisen muutoksen tässä vastaan. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Totean ensin, että mehän teemme sisäministeriön kanssa erittäin tiivistä yhteistyötä nimenomaan sen puolesta, että sopimuspalokuntien toimintaedellytyksistä pidettäisiin huolta. Tämä oli hyvä nosto, minkä edustaja Werning teki, eli tässä ollaan kyllä samalla asialla varmasti kaikki. No, sitten totean tässä, että mehän puhutaan nyt asetuksesta eli suoraan sovellettavasta lainsäädännöstä. Tietenkin meillä liikenne- ja viestintäministeriössä on linjattu aivan selkeästi, että me emme tee mitään sellaista ylimääräistä, johon meitä ei EU-suunnalta velvoiteta, ja että ne päätökset ja linjaukset, joita kansallisesti täällä tehdään, ovat meille taloudellisesti ja teknisesti järkeviä. Eli joka kerta, kun puhutaan lainsäädännöstä ja kansallisista liikkumavaroista, niin maksimaalinen hyödyntäminen ja maksimaaliset joustot kyllä varmasti käytetään. AdBluesta sen verran, että tämä keskustelu ja vaikuttamistyöhän on siellä EU-suunnalla koko ajan jatkuvaa ja yhteistä yli puoluerajojen, jotta me tästä päästäisiin eteenpäin ja jotta Suomen ei tarvitsisi hirttäytyä huonoihin ratkaisuihin ja vaihtoehtoihin. Tämä työ on vielä kesken, ja tätä vaikuttamistyötä on itse asiassa kolme vuotta, kolme ja puoli vuottakin kohta tuolla EU:n suunnalla tämän hallituksen aikana tehty. Paljon on vielä tekemistä, mutta tässä mennään oikeaan suuntaan. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys ajoneuvolain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi ja liikkuvien työkoneiden puiteasetuksen ja Euro 7 ‑asetuksen täydentäminen sekä eräät kansalliset muutokset. Esityksessä siis täydennetään kahta EU-asetusta, jotka liittyvät ajoneuvojen hyväksyntään, markkinavalvontaan ja ympäristövaatimuksiin. Lisäksi esityksessä ehdotetaan eräitä kansallisia muutoksia ajoneuvolainsäädäntöön. Ensimmäinen kokonaisuus koskee EU:n liikkuvien työkoneiden puiteasetusta. Kyseisellä EU-asetuksella luodaan koko EU:n alueelle yhtenäinen hyväksyntä- ja markkinavalvontajärjestelmä esimerkiksi kaivinkoneille, pyöräkuormaajille ja muille tieliikenteessä käytettäville liikkuville työkoneille. Tällä hallituksen esityksellä säädetään Liikenne- ja viestintävirasto toimivaltaiseksi hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaiseksi Suomessa sekä täydennetään muun muassa asetuksen edellyttämää seuraamussääntelyä kansallisesti EU-asetuksen edellyttämällä tavalla. Toinen kokonaisuus koskee EU:n Euro 7 ‑asetusta. Esityksellä päivitetään ajoneuvolain seuraamussääntely vastaamaan Euro 7 ‑asetuksen uusia velvoitteita sekä täsmennetään auto- ja ajoneuvoverolainsäädännön viittauksia. Muutokset ovat pääosin teknisiä ja liittyvät Euro 7 ‑asetuksen täytäntöönpanoon. Kolmas kokonaisuus sisältää kansallisia muutoksia. Muutokset ovat pieniä mutta tärkeitä valtion tuottavuusohjelmaa tukevia muutoksia ja muutoksia liittyen ajoneuvoteknologian kehittymiseen: Raskaiden ajoneuvojen paperisen rekisteröintitodistuksen ensimmäisen osan automaattisesta tulostamisesta luovuttaisiin rekisteröintitapahtuman yhteydessä. Tavoitteena on vähentää Traficomin kustannuksia ja tukea digitaalisten palvelujen käyttöä. Todistuksen ykkösosan saa jatkossa automaattisesti katsastuksen yhteydessä, eikä siihen tule muutoksia. Oikeushenkilöille säädettäisiin velvollisuus ilmoittaa ajoneuvojen käyttövastaava liikenneasioiden rekisteriin. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voitaisiin määrätä 70 euron liikennevirhemaksu. Muutoksilla pyritään parantamaan käyttövastaavatietojen kattavuutta rekisterissä ja näin tehostamaan poliisin toimintaa erityisesti automaattisen liikennevalvonnan yhteydessä. Lisäksi katsastuksen valvontamaksua korotettaisiin, jotta maksu vastaisi paremmin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Esityksessä huomioidaan myös ajoneuvoteknologian kehitys. Raskaiden ajoneuvojen uusien sähkötoimisten ETBS-jarrujärjestelmien korjauksille säädettäisiin lupavaatimus vastaavasti kuin nykyisin paineilmajarruille. Lisäksi tieliikennelakiin lisättäisiin erittäin kehittyneitä kuljettajaa avustavia järjestelmiä koskevaa sääntelyä, jolla selvennetään kuljettajan vastuuta järjestelmiä käytettäessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Aina kun esitetään verotulojen vähentämistä ja verojen laskua, niin täytyy vastaavasti kyllä löytää sitten se paikka, mistä sitten nostetaan tai mistä sitten paikataan se verotulon menetys. On varmasti aivan asiallista arvioida sitäkin, mitä verotetaan ja missä se alvi oikeasti on. Meillähän on keväällä valmistunut ensimmäinen satsi ja nyt ollaan käytännössä viimeisiä viilauksia vailla meidän liikenteen rahoituksen ja verotuksen kokonaisuudistuksessa, ja meillähän on myöskin tämä kysymys, pitäisikö meidän korvamerkitä tietty raha budjetista aina siihen perusväylänpitoon tai korjausvelkaan tai muuhun. Tämä on tämmöinen iäisyyskysymys. Jos sieltä jotain yksittäisiä saataisiin ja esimerkiksi seuraavaan hallitusohjelmaan ihan selkeät kirjaukset näistä kokonaisuuksista, niin se on varmasti tavoiteltavaa, ja kaikki varmasti sitä haluavat. Yleisesti jos katsoo liikenteen verotusta, niin kyllähän sieltä miljardeja täytyy jatkossakin kerätä, ja katsotaan sitten kuinka se toteutetaan seuraavan hallituksen aikana mahdollisimman tasapuolisesti, teknologianeutraalisti ja ketään syyttämättä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiirehdin tuolta Pikkuparlamentin puolelta, kun onneksi huomasin katsoa ja kuunnella tätä keskustelua. Se liittyy yksityisteihin. Kiitoksia ministerille lain esittelystä, esittelypuheenvuorosta. En ihan tarkkaan ole perehtynyt tähän uuteen lainsäädäntöön, mutta oletan, että taitaa olla kysymys aika lailla pienistä asioista ja hienosäädöstä. Suurin ongelma — odotin, että se tässä keskustelussa tulee esille, mutta ei tullut, siksi kiirehdin tänne — nimenomaan yksityistierahoituksessa tällä hetkellä on se, että valtionavustukset ovat olleet jo vuosikymmeniä aika lailla olemattomia. Muistan, että valtionavustukset eivät milloinkaan ole tainneet nousta yli 30 miljoonan euron. Ne ovat olleet hyvin mitättömiä. Tässä keskustelussa, ministerin esittelypuheenvuorossa ja myöskin edustajien puheenvuoroissa, on käynyt ilmi, että yksityisteitä on Suomessa yli 300 000 kilometriä ja että ne toimivat nimenomaan puuhuollon ja maatalouden huoltoreitteinä. Jos ajatellaan, että yksityistiellä käytettäisiin kilometrille vaikka 1 000 euroa sen kunnossapitoon, 1 000 euroa kilometrille vuodessa, niin se tekisi 300 miljoonaa euroa. Tästä yksityiset tiekunnat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia. Osaatte varmasti laskea, kuinka paljon yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että saavat pitää näitä yksityisteitä kunnossa. Onko tämä oikein? Olen tätä silloin edellisellä eduskuntaurallani jo kysynyt ja yrittänyt tehdä korjausta, mutta en ole saanut kyllä ainakaan itse hyväksyttävää vastausta, mutta mitä sanoo nykyinen liikenneministeri? Arvoisa liikenneministeri, mitä sanotte tähän? Onko se oikein, että yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle jopa 50—80 miljoonaa euroa vuodessa ja saavat ensi vuonna ehkä 3,5 miljoonaa euroa valtionavustuksia?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä nostoista. Aloitan oikeastaan tästä, mihin edustaja Suhonen päätti. Metsä- ja sahateollisuuden kanssahan meillä on erittäin tiivis ja hyvä yhteistyö ollut koko tämän kauden ajan. Meillä on täysin sama tilannekuva, ja meillähän oli hallitusohjelmakirjaus, jossa luki suoraan, että metsien käyttöä ei rajoiteta. Tämä oli aika kova juttu. Tämä on Suomen kannalta erittäin tärkeää. Sitten jos lähdetään tästä ihan isosta kuvasta: Suomi on siis se kumipyörämaa. Meillä 90 prosenttia tonneista ja ihmisistä kulkee teillä, ja tämän hallituksen toimesta alun perin määräaikainen infrapaketti oli kolme miljardia, ja sitä on kasvatettu neljään miljardiin, ja tästä neljästä miljardista kaksi ja puoli miljardia on kohdistettu teihin. Se summa on niin merkittävä, että sillä on päästy myöskin alempiasteisiin tieverkkoihin kiinni, mutta se ei tietenkään ole riittävä. Liikenne 12 -suunnitelmassa linjattiin asioita ja yhdessä niistä keskusteltiin ja oikein hyvä oli tämä esitys, jonka edustaja Eskelinen sinne sai kirjattua. Täytyy varmistaa, missä tilanteessa se selvitys on, onko se siellä VM:n puolella vai meillä, mutta joka tapauksessa selvitän tätä. Mutta sitten tosiaan mitä sinne Liikenne 12:een eli koko Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan kirjattiin ja miten siellä ajateltiin niistä yksityisteistä, niin siellähän oli aivan selkeä käsitys siitä, että ne määrärahat ovat liian pieniä, määräaikaisia ja sitä tasoa pitäisi nostaa. Se on 10 miljoonan taso, mitä siellä toivotaan, että saataisiin näissä niukoissa olosuhteissa, talouden valtavissa paineissa nostettua tässä lähivuosien aikana. Tietenkin toivoisin, että me vielä saadaan tämän hallituskauden aikana sinne muutamia miljoonia lisää yksityistierahaa. Me katsotaan tietenkin koko ajan sitäkin, mikä on sitä vaikuttavaa työtä. Tässä yhteydessä ei siis ole tätä valtionavustusta käsitelty, mutta siinäkin on vinha perä, että kyllä sitä täytyy katsoa uudestaan. Olen ihan samaa mieltä siitä. Joka tapauksessa on selkeää, että tällä kaudella on nimenomaan painotettu niitä teitä, ja jos kyselee — on tehty näitä virallisia kyselyitä kansalaisilta ja yrityksiltä, myöskin siellä metsäpuolella — kuinka he ovat kokeneet Suomen teiden kesä- ja talvikunnon, niin molempien osalta on tyytyväisyys kasvanut. Tiedetään, että tehtävää riittää, mutta tämä on kuitenkin kyselyn tulos. En ole tyytyväinen siihen, että tämä taso on nyt väliaikaisesti ehkä laskemassa, mutta on myöskin epärealistista kuvitella, että me 30 miljoonalla pystyttäisiin vuositasolla yksityistietukea jakamaan. Sitten täytyy tietenkin muistaa, että meillä on myöskin metsäteiden tukia mahdollista saada sieltä Metsäkeskuksesta, ja sitten lisäksi myöskin kunnat voivat näitä tukia jatkaa. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tietysti tärkeää, että tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa sujuvoitetaan, mutta ne ongelmathan ovat aivan muualla. Tässä on aika hyvin kuvattu sitä rahoitusta. Viime kaudellahan kaiken kaikkiaan siinä oli vielä puuhuoltorahoitusta 30 miljoonaa yhteensä koko hallituskaudella, ja yli kymmenen miljoonaa oli yksityistieavustusten taso. No, nythän se romahtaa totaalisesti. Jos oikein katsoin, niin ensi vuodelle riihen kehyksessä on vain kolme ja puoli miljoonaa ja viisi ja puoli miljoonaa, ja koko tämä alempi rahoitustaso yltää sinne vuoteen 2030 asti. Yksityistiet ovat ne verisuonet, mistä meidän elintarvike- ja metsäteollisuus saa tavaraliikenteen teollisuuteen ja maailmalle, ja kun ajatellaan, että metsäteollisuuden osuus viennistä on 16 prosenttia... Tämä on se verisuonisto, mistä suomalainen teollisuus elää, ja kyllähän tässä suuri huoli on, kun tosiaan 80 prosenttia Suomen tieverkosta on metsäautotiet ja yksityistiet. Tällä hetkellä tiehoitokunnat ensinnäkään eivät saa pankista rahaa, jotta pystyisivät hankkeita laittamaan liikkeelle, samaan aikaan kuntien avustukset ovat pudonneet — ymmärrätte, mistä syystä, eli kuntatalouden tiukkenemisesta — ja samaan aikaan vielä sitten tämä valtionrahoitus leikkaantuu. Yhtälö on tosi hankala, ja siellä on korjausvelkaa erityisesti siltarakenteissa ja monissa muissa asioissa paljon, ja se vaarantaa meidän teollisuuden ja elintarviketeollisuuden ja metsäteollisuuden tavaravirrat. Tein LJS 12:n käsittelyn yhteydessä esityksen, että selvitettäisiin valtion takausjärjestelmää tienhoitokunnille, jotta ne saisivat rahoitusta näihin hankkeisiin. Kirjautin sen liikennevaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston lausuntoihin, ja se noteerattiin myös LJS 12 ‑työssä, että sitä selvitettäisiin. Onko sitä selvitystä käynnistetty ja tehty? Se olisi lähes välttämätön, jotta me saataisiin yksityisteitten hankkeita liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. — Tässä aluksi tulee vähän toistoa ministerin puheesta ja myöskin edustaja Kallion luvuista. Meillä on Suomessa tosiaan 370 000 kilometriä yksityisteitä, mikä muodostaa 80 prosenttia koko maan tieverkosta. Tiekuntia on tilastojen mukaan noin 60 000 tällä hetkellä. Yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän hiussuonisto, joka yhdistää meillä kodit, maatilat, yritykset ja metsät osaksi kansallista väyläverkostoa. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajanasuntoa. Yksityisteitä käyttää arviolta noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu puoli miljoonaa suomalaista. Suomen metsä- ja biotaloudelle yksityistiet ovat aivan elintärkeitä. Päivittäin niiltä lähtee liikkeelle 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsätalouden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityisteitä pitkin. Lisäksi toimiva tieverkko varmistaa kotihoidon, pelastuslaitoksen, sähkönjakelun ja koulukuljetusten perillepääsyn sekä turvaa kansallista huoltovarmuutta myös poikkeusolosuhteissa. Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän tieverkon hoidolta on kuitenkin leikattu pohja pois. Hallitus on leikannut yksityisteiden valtionavustukset jo aivan minimiin: tänä vuonna noin 5,5 miljoonaa, ensi vuonna määräraha on vain viisi miljoonaa euroa ja koko vaalikaudella, kuten jo todettiin, 28 miljoonaa euroa, josta siitäkin menee puolet lauttaliikenteeseen. Viime vaalikaudella vastaava avustus oli yli kolminkertainen, ja sillä pystyttiin konkreettisesti turvaamaan puuhuoltoa. Ministeri Ranteen 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset olisivat jäämässä pysyvästi matalalle tasolle, noin 6—8 miljoonaan. Mutta ilman toimivia yksityisteitä maatalouden kuljetukset, puuhankinta ja tavaravirrat vaikeutuvat, mikä heijastuu suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja pääväylien käyttöasteeseen. Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on sinänsä kannatettavasti sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja turvata liikkumista. Esitykseen sisältyy tarpeellisia täsmennyksiä, kuten laittomasti asetettujen puomien poistaminen yksityistietoimituksissa, sähkö- ja tietoliikennejohtojen sijoittamisen helpottaminen sekä tieosakkaan tiedonsaantioikeuksien vahvistaminen. Mutta pinnan alla esitys vie toimintaa kuitenkin kohti jäykkää kaavamaisuutta ja kasvattaa tiekuntien hallinnollista taakkaa. Osakasluettelon ylläpitovelvollisuudesta muodostuu tiekunnille uusi pysyvä tehtävä, joka edellyttää omistajanvaihdosten jatkuvaa seuraamista Maanmittauslaitoksen maksullisista rekistereistä ja osoitetietojen päivittämistä. Erityisesti pienissä tiekunnissa uudet asiakirjat ja rekisterivaatimukset lisäävät toimitsijamiesten ja hoitokuntien työmäärää sekä saattavat pakottaa tiekuntia ostamaan ulkopuolista tieisännöintiä, mikä nostaa osakkaiden tiemaksuja. Lisäksi vaatimus edustettujen osakkaiden yksimielisyydestä tiekuntien perustamiskokouksissa sekä kaikkien osakkaiden suostumuksesta tienosan erottamisessa voi joustavoittamisen sijaan viivästyttää päätöksentekoa ja vaikeuttaa tärkeiden hankkeiden toteuttamista. Arvoisa puhemies! Pelkän hallinnollisen sääntelyn pykälien pyörittämisen sijaan yksityistiet ja niiden parissa vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset tarvitsevat aitoja kunnossapitoresursseja ja arvostusta, jotta maaseudun elinvoima ja koko Suomen huoltovarmuus voidaan turvata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan muutoksia yksityistielakiin. Yksityistiet ovat keskeinen osa Suomen tieverkko- ja liikennejärjestelmää. Niitä on melkein 370 000 kilometriä. Ne muodostavat pituudeltaan selkeästi suurimman tieverkon osan, jos vertaa valtion tieverkkoon, joka on noin 80 000 kilometriä. Yksityistieverkko palvelee kansalaisia ja yrityksiä, kulkuyhteyksiä kiinteistöille, samalla yhteiskunnan kannalta keskeisiä toimintoja, esimerkiksi huoltovarmuutta, palo- ja pelastustoimintaa ja niin edespäin. Etenkin metsä- ja elintarviketeollisuus ja niitä palveleva alkutuotanto hyötyvät toimivasta kuljetusketjusta, jossa tavara liikkuu yksityisteitä ja alempaa tieverkkoa pitkin valtion tie- ja rataverkolle ja lopulta tuotantolaitoksiin kuluttajille ja satamiin. Yksityisteillä on myös liikenteen toimintavarmuuteen liittyvä rooli, kun teitä voidaan tarvittaessa käyttää varareittinä. Niillä on myös suuri merkitys vapaa-ajan asutuksen ja luonnon virkistyskäytön kannalta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muun muassa täsmennyksiä siihen, minkälaisia näkyvyyden rajoitteita saa tiealueelta sekä näkemä- ja suoja-alueelta tieoikeuden nojalla poistaa. Muutoksella parannettaisiin liikenneturvallisuutta yksityisteillä. Tieosakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi yksityistietoimituksen toimivaltaa laajennettaisiin niin, että toimituksessa voitaisiin määrätä tielle laittomasti asetettu sulkulaite, kuten puomi tai veräjä, poistettavaksi. Pienissä sähköistämis- ja tietoliikennehankkeissa yhdyskuntateknisten laitteiden tiealueelle sijoittamiseen liittyvää suostumusmenettelyä kevennettäisiin, mikä vähentäisi sekä yritysten että tiekuntien hallinnollista taakkaa ja nopeuttaisi erityisesti harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneyhteyksien kehittämistä. Myös tiekunnan kokouksen koollekutsumiseen liittyviä menettelyjä selkeytettäisiin ja tieosakkaan tiedonsaantioikeuksia vahvistettaisiin. Ehdotuksella sujuvoitettaisiin tiekunnan hallintoa, edistettäisiin tieosakkaiden aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja sitä kautta myös tienpidon tehokasta järjestämistä. Lisäksi tieosakkaan oikeusturvan ja tiekunnan hyvän hallinnon turvaamiseksi ehdotetaan muun muassa tiekunnan toimielimille velvollisuutta pitää tieosakasluetteloa. Esityksessä on kyse nykysääntelyn täsmentämisestä ja selkeyttämisestä, joten sillä on vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin, yrityksiin, tieosakkaisiin tai muihin tienkäyttäjiin. Myöskään olennaisia vaikutuksia julkiseen talouteen, viranomaisten työtaakkaan tai käsittelyaikoihin taikka perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ei ole tunnistettu. Esityksessä ehdotetuilla olisi tienpidon tehostumisen myötä välillistä myönteistä vaikutusta eri ihmisryhmien yhdenvertaisiin liikkumismahdollisuuksiin ja osallistumiseen yhteiskuntaan. Erityisesti vaikutettaisiin myönteisesti maaseudulla ja harvaan asutuilla seuduilla asuvien ja toimivien henkilöiden asemaan ja liikkumismahdollisuuksiin. Lisäksi valmistelussa on tunnistettu sekä välittömiä että välillisiä myönteisiä vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä puheenvuoroista. Nostan esiin tämän kaupan tärkeyden. Siis niin kuin täällä on nostettu esiin, se on todella yli 95 prosenttia Suomen kaupasta, viennistä ja tuonnista, joka kulkee meriteitse. Suomi on se jäätyvärantainen saari, ja meillä on semmoinen 50 satamaa. Tämä esitys tietenkin tukee tätä kokonaisuutta. Täällä kysyttiin erikseen jäänmurrosta. Totean ensin tämän ison strategisen tilannekuvan. Eli meillähän valmistui alkuvuodesta yhteinen pohjoismainen liikenteen varautumisen strategia, eli kaikki Pohjoismaat, ministeriöt, virastot, laativat yhteisen tilannekuvan siitä, mitkä ovat ne tärkeimmät reitit, joita Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitää kehittää. Merireitit — sen lisäksi, että meidän täytyy kehittää niitä pohjoisia maayhteyksiä, merireitit nousivat aivan keskeiseksi: jäänmurto, satamien kehittäminen. Silloin ei puhuttu mistään silloista eikä tunneleista, eikä yksikään viranomainen tai ministeriö virallisesti katso, että tällaisia pitäisi kehittää, vaan nimenomaan jäänmurtoa, niitä nykyisiä reittejä. Meillähän on tietenkin valmistelussa hyvin faktapohjaisesti turvallisuus ja talous edellä tämmöinen oikeastaan linjauskin siitä, millä tavalla niitä kotisatamia pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Tämä nykyinen tilannehan ei tietenkään riitä. Meillä täytyy olla useampi kotisatama, ja sitten kun tarkastellaan Ruotsin tilannetta, niin täytyy jotenkin peilata meidänkin kokonaisuutta siihen. Eli jäänmurto, joka on omistajaohjauksessa — sieltä tulee varmasti uusia uutisia tässä. Nythän meillä on iloinen tilanne siinä, että Aino on jo tuolla suunnilleen valmistelussa. Lisää jäänmurtajia ja lisää kotisatamia. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että vanhaa lainsäädäntöä uudistetaan, jopa 30 vuotta vanhaa. Tämähän koskee nyt Suomen lipun alla olevien lippuvaltiolaivojen tarkastuksia, mutta siinä on hyvä ja tärkeää, että siinä on laajennettu säädöksellä myös näitä ympäristömerenkulun tarkistuksia ja muuta. Suomalainen merenkulku ja tietysti tämä turvallisuustilanne ovat aika haastavia, ja sen takia kaikki, mitä tuolla merenkulussa pystytään lainsäädännöllä meriturvallisuuden osalta lisäämään, on tärkeää. Minusta tässä on hyvin valmisteltua lainsäädäntöä, ja tuossa valiokunnan kuuleminen oli hyvin yksimielinen siitä. Lisäksi myös sitten seuraamuksista määrätään, eli LVM:llähän on mahdollisuus puuttua. Se on olennaista meriliikenteessä, koska tiedetään tällä hetkellä, minkälaista liikennettä ja mitä siellä merellä liikkuu. Hyvää lainsäädäntövalmistelua.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ytimessä on turvallisuus. Sillä ehdotetaan uudistettavaksi lähes 30 vuotta vanhaa alusturvallisuuden valvontaa koskevaa sääntelyä vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä sekä toimeenpannaan EU-päivitetyt lippuvaltio- ja satamavaltiotarkastuksia koskevat velvoitteet. Tavoitteena on varmistaa, että Suomen lipun alla liikennöivät alukset sekä Suomen satamiin saapuvat ulkomaiset alukset täyttävät turvallisuus- ja ympäristövaatimukset sekä miehistön työolosuhteita koskevat vaatimukset. Tämä on oikein ja tarpeellista. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on kokonaisturvallisuutemme kannalta merkittävä. Jatkossa alusten kuntoa valvottaisiin järjestelmällisemmin ja viranomaisilla olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet havaita puutteita jo ennen kuin ne johtavat onnettomuuksiin, henkilövahinkoihin tai ympäristötuhoihin. Jatkossa tarkastuksia voitaisiin kohdentaa riskiperusteisesti sinne, missä turvallisuusuhat ovat suurimmat, koska tällä esityksellä lakiin lisättäisiin mahdollisuus tehdä alusturvallisuustarkastuksia esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteiden tai muun perustellun syyn vuoksi. Juuri siksi tämä esitys vahvistaa Suomen meriturvallisuutta. Se parantaa viranomaisten kykyä reagoida nopeasti tilanteisiin, joissa turvallisuus tai ympäristö on vaarassa. Se lisää mahdollisuuksia puuttua turvallisuusriskeihin jo ennen kuin pahin tapahtuu. Tämä on järkevää ennakointia ja tehokasta viranomaistoimintaa. Arvoisa puhemies! Merenkulku on Suomelle elintärkeää. Valtaosa viennistämme ja tuonnistamme kulkee meriteitse. Siksi turvallinen ja saavutettava meriliikenne ei ole vain liikennepolitiikkaa, vaan se koskettaa myös huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Tämä laki on hyvä alku sille, että meriyhteytemme ja Itämeren vakaus otetaan vakavasti. Samalla se kuitenkin kannustaa meitä myös selvittämään kaikki muutkin merenkulun turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet. Esimerkiksi jäänmurtajien saavutettavuutta meidän tulisi viimein arvioida tämän saman tilannekuvan pohjalta. Jäänmurtajat tulisi turvallisuussyistä hajauttaa pohjoisen satamiin pian. Kysynkin ministeri Ranteelta: miten tämä hajauttamisasia etenee? Hyvä ja vahva turvallisuuskulttuuri syntyy siitä, että turvallisuuden kokonaiskuvaa arvioidaan, sääntöjä päivitetään sekä valvontaan ja mahdollisiin laiminlyönteihin puututaan ajoissa. Sen takia kokonaisuutena katsottuna tämä esitys vahvistaa meriturvallisuutta, ehkäisee ympäristövahinkoja, tukee huoltovarmuutta ja parantaa Suomen kykyä valvoa omaa laivastoaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Siksi se on ajankohtainen ja tärkeä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi alusturvallisuuden valvonnasta annettu laki, jolla kumottaisiin voimassa oleva laki. Esityksellä parannetaan alusturvallisuuden valvontaa koskevaa lainsäädäntöä ja siten turvallisuutta. Uudistetulla alusturvallisuuden valvontaa koskevalla lailla ajantasaistetaan jo 30 vuotta vanhaa lakia ja tehdään siihen lakia selkeyttäviä rakenteellisia muutoksia. Lain ajantasaistaminen mahdollistaa perustuslakiin ja hallinnon yleissääntelyyn tehtyjen muutosten huomioimisen sekä merenkulun EU- ja kansainväliseen sääntelyyn tehdyt muutokset. Ehdotetussa laissa säädettäisiin ensinnäkin Suomen lipun alla purjehtivien alusten lippuvaltiotarkastuksista, toiseksi roll-on/roll-off-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksista, kolmanneksi ulkomaisten alusten satamavaltiotarkastuksista ja neljänneksi muista alusturvallisuustarkastuksista. Ehdotetussa laissa säädettäisiin uutena asiana lippuvaltiotarkastuksista, joita koskevaa sääntelyä ei voimassa olevassa laissa ole. Tässä yhteydessä pantaisiin täytäntöön päivitetty lippuvaltiota koskeva direktiivi. Ro-ro-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin vastaamaan kattavammin tarkastusdirektiivin vaatimuksia. Satamavaltiotarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin sekä pantaisiin täytäntöön päivitetty satamavaltiotarkastuksia koskeva direktiivi. Lisäksi laki sisältäisi uutena kokonaisuutena muut alusturvallisuustarkastukset. Tämä sisältäisi kotimaanliikenteessä olevien alusten alusturvallisuustarkastukset sekä merenkulun ympäristönsuojeluun liittyvät alusturvallisuustarkastukset. Muut alusturvallisuustarkastukset sisältäisivät myös säännöksiä, jotka mahdollistaisivat valvontaviranomaiselle tapauskohtaisesti alusturvallisuustarkastuksen esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteen tai muun perustellun syyn johdosta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi seuraamuksista voimassa olevaa lakia täsmällisemmin. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus puuttua virheelliseen toimintaan uutena keinona hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisellä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Lakiesityksen turvallisuusvaikutukset ovat kokonaisuudessaan myönteisiä. Hallituksen esityksestä seuraa vähäisiä lisätehtäviä viranomaisille, pääasiassa Liikenne- ja viestintävirastolle. Viranomaiset hoitaisivat lisätehtävät nykyisillä resursseillaan, joten esityksellä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Nämä byrokratianpurkutalkoot jatkuvat. Maanmittauslaitoksen yhtenä lakisääteisenä perustehtävänä on ylläpitää koko valtakunnan alueella kiinteistörekisteriä ja huolehtia rekisteriin merkittyjen tietojen oikeellisuudesta. Noin 2,4 miljoonaa rekisteriyksikköä kattava ja pitkän, yli 300-vuotisen historian omaava rekisteri sisältää ominaisuus- ja sijaintitietoja maa- ja vesialueiden rekisteriyksiköistä, ja se muodostaa pohjan kiinteistötietojärjestelmän lainhuuto- ja kiinnitysrekistereille. Tämä hallituksen esitys laiksi kiinteistönmuodostamislain sekä yksityistielain muuttamisesta on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä Maanmittauslaitoksen aloitteesta. Esitys oli lausuttavana lausuntopalvelussa, ja lisäksi pyydettiin lausunnot valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, oikeusministeriöltä, Maanmittauslaitokselta, Kuntaliitolta, MTK:lta ja SLC:ltä. Kiinteistötoimitusmenettelyä koskevan sääntelyn lähtökohtana on toimitusten suorittaminen kokousmenettelyssä toimituksessa käsiteltävien asioiden luonteesta ja toimituksessa tehtävien päätösten selvyydestä ja riidattomuudesta riippumatta. Vaikka toimitukset onkin suoritettava kokousmenettelyssä, osallistuminen kokouksiin on asianosaisille vapaaehtoista. Toimitusmenettelyä koskeva jäykkä, erilaisia toimitustilanteita tunnistamaton lainsäädäntö hidastaa toimitusten läpivientiä, aiheuttaa lisäkustannuksia asianosaisille sekä lisää tarpeettomasti toimitusten suorittamisesta aiheutuvaa työmäärää. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistönmuodostamislain ja yksityistielain kiinteistötoimitusmenettelyä koskevia säännöksiä. Muutoksilla joustavoitetaan toimitusmenettelyä ja mahdollistetaan kirjallisen menettelyn käyttö kiinteistörekisterinpitäjän aloitteesta vireille tulevissa kiinteistörekisterin tietosisällön parantamiseksi tehtävissä laajoissa kiinteistötoimituksissa ja alueellisissa yksityistietoimituksissa. Pitkän historiansa vuoksi rekisterin rekisteriyksikköjä koskevissa tiedoissa on edelleen puutteita. Maanmittauslaitos tekeekin kiinteistörekisterin ylläpitäjänä kiinteistötoimituksiin järjestelmällistä rekisteritietojen perusparannustyötä rekisteritietojen laadun, luotettavuuden ja käytettävyyden lisäämiseksi. Tämä ehdotus prosessien joustavoittamisesta edistää ja nopeuttaa rekisteritietojen perusparannustyötä. Esitys on samalla jatkoa vuoden 2022 alussa voimaan tulleissa kiinteistönmuodostamislain ja yksityistielain muutoksissa aloitetuille toimitusmenettelyn joustavoittamisille. Tuolloin mahdollistettiin kiinteistönomistajien väliseen selvään ja riidattomaan sopimukseen perustuvan kiinteistötoimituksen suorittaminen kirjallisessa menettelyssä eikä ainoastaan kokousmenettelyssä. Kirjallisessa menettelyssä kiinteistönomistajien oikeusturvan kannalta keskeistä on se, että he saavat tiedon menettelyssä tehtävistä päätöksistä etukäteen. Tällöin kiinteistötoimituksessa tehtävä päätös ei tule kiinteistönomistajalle yllätyksenä. Perinteisessä kokousmenettelyssä on mahdollista tehdä myös sellaisia päätöksiä, joista kiinteistönomistajalla ei ole etukäteistietoa. Nyt ehdotettavan kirjallisen toimitusmenettelyn käyttöalan laajentaminen tarjoaa kiinteistörekisterin tietosisällön perusparannustyöhön kustannustehokkaan työkalun. Kokouksettomassa menettelyssä toimitusinsinöörin ja kiinteistönomistajien matkakustannukset toimituskokoukseen jäävät syntymättä ja kokouskäsittelyn vaatima matkustus- ja kokousaika vapautuu muuta käyttöä varten. Kokoukseton toimituskäsittely mahdollistaa jatkossa myös toimitusinsinöörin työskentelyn sijaintipaikasta riippumatta ja mahdollistaa siten osaltaan myös Maanmittauslaitoksen toimitustuotannon työkuorman tasaamista koko Suomen alueella. Toimitusmenettelyn uudistamista koskevalla ehdotuksella aikaan saatava perusparannustyön nopeutuminen edistää esimerkiksi meneillään olevan rasite- ja tieoikeuksia koskevan perusparannustyön loppuun saattamista koko valtakunnan alueella noin yhdellä—kahdella vuodella ja mahdollistaa yksistään tässä hankkeessa arviolta noin 1,2 miljoonan euron kustannussäästöt. Tähän esitykseen sisältyvät kiinteistörekisterin pitäjälle kiinteistörekisterin tietosisällön perusparantamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia keventävät ja rekisterin perusparannustyötä tehostavat ja joustavoittavat toimitusmenettelyä koskevat lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alusta. Joten, arvoisa rouva puhemies, tälläkin ollaan purkamassa byrokratiaa ja myöskin säästämässä kustannuksia. Eipä tästä oikeastaan voi muuta ajatella kuin että ainut haittapuoli on, että kiinteistötoimituskokousten pullakahvit jäävät kenties sitten juomatta, kun ei olla paikan päällä, mutta muutoin tästä tuskin löytää valitettavaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät emme ole onnistuneet varmistamaan, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla, tulevista sukupolvista puhumattakaan, olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Olemme tehneet päätöksiä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia emme ole miettineet ja joista emme ole välittäneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monen tämän päivän lasten ja nuorten on vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa. Nuorisobarometrissä vuonna 2024 näimme suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon romahduksen. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt kuva 14-vuotiaasta pohjoissaamelaisesta Piretistä, jonka kyltissä luki: ”Teidän päätökset, meidän tuho.” Hän oli huolissaan poronhoidon tulevaisuudesta talvien muututtua arvaamattomiksi ilmaston kuumentumisen myötä. Sitten vuoden 2024 jälkeen nuorten tulevaisuudenusko on vain heikentynyt. Viime vuoden tulosten mukaan jo puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Syy siihen, että emme kykene päätöksissämme huomioimaan tulevia sukupolvia ja huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on itsekäs. Monilla päätöksillä varastamme tulevaisuudelta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Kyse ei ole siitä, emmekö olisi jo pitkään tienneet, että esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, luonnonvarojen ylikulutus, alkuperäisen luonnon tuhoaminen muun maan käytön alta, vesiin, ilmaan ja maahan päästetyt kemikaalit muuttavat ympäristöä niin, että tulevien sukupolvien elämänmahdollisuudet heikkenevät. Tiedeyhteisö on varoittanut asiasta jo pitkään. Saman ovat tehneet järjestöt YK:sta alkaen. Myös kansalaiset ja nuoret itse ovat vaatineet päätöksiä, jotka mahtuvat planeetan asettamiin reunaehtoihin. Ja kun pelkkä puhe ei ole auttanut, ovat nuoret ja lapset haastaneet valtioita oikeuteen siitä, etteivät ne pysty suojelemaan heitä. Kuusi vuotta sitten kuusi portugalilaista lasta ja nuorta haastoi Euroopan valtiot oikeuteen, koska ne olivat laiminlyöneet toimet ilmastokriisin torjumiseksi. Sen jälkeen ilmasto-oikeudenkäyntejä on nähty enemmänkin, myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on herättävä. Nykyinen tapa, jolla teemme päätöksiä lyhyellä aikavälillä unohtaen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, ei ole kestävä. Meidän on kyettävä osoittamaan johtajuutta. Äänestäjien pelossa ei pidä laiminlyödä lastemme ja nuortemme tulevaisuutta. Tämä kaikkien eduskuntapuolueiden yhdessä tekemä lakialoite on keino tuoda ylisukupolvinen näkökulma päätöksenteon pohjaksi. Toisin kuin joissain muissa maissa, meillä Suomessa ei tulevien sukupolvien oikeuksia ole kirjattu perustuslakiin. Mielestäni se tulisi tehdä, mutta ennen sitä on tärkeää saada lainsäädäntöön velvoite huomioida tulevat sukupolvet poliittisissa suunnitelmissa ja seurannassa, lainsäädännössä ja sen valmistelussa sekä tulevaisuuden ennakoinnissa, mitä nyt käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa valmistelleet tätä lakiehdotusta yhdessä kaikkien puolueiden kesken. Haluan kiittää kaikkia kollegoita tulevaisuusvaliokunnassa sekä tietenkin niitä 125:tä edustajaa, jotka ovat allekirjoittaneet lakialoitteen. Erikseen haluan kiittää tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, Timo Harakkaa, joka toimi primus motorina tämän lakialoitteen valmistelussa. Aloite on myös hyvä esimerkki siitä, että tässä talossa kyetään yhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, meidän vastuullamme on varmistaa lastemme ja nuortemme sekä tulevien sukupolvien mahdollisuus hyvään elämään yhteisellä planeetallamme. Mikä voisi olla tärkeämpi tehtävä? Siksi meidän on kyettävä nykyistä kauaskantoisempaan päätöksentekoon. Toki siihen pitäisi pystyä myös ilman asiaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulokset eivät sen suhteen kuitenkaan mairittele, ja siksi mielestäni on syytä viedä velvoite päätöksenteon ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta lainsäädäntöön. Se on omalta osaltaan lupaus nuorillemme, että me välitämme heidän tulevaisuudestaan.

Arvoisa herra puhemies! Turpeen pitkä kaari on ollut talouden ja hyvinvoinnin lähde, tuonut paljon työpaikkoja maakuntiin, toimeentuloa, ja se on lämmittänyt suomalaisten kodit käytännössä koko Suomessa. Virheitä varmasti tuli menneillä vuosikymmenillä: ojitukset ja puuttuneet vesistönsuojelujärjestelmät. Mutta nämä järjestelmät laitettiin kuntoon turvetuotannossa. Ne laitettiin kuntoon, vesistöhaitat haluttiin korjata, tuli suodatinkentät, tuli laskeutusaltaat, ja se on oikeastaan varmistanut sen, että niillä turvenevoilla se vesi on, aivan kuten tuossa todettiin, puhtaampaa kuin se vesi, joka esimerkiksi sieltä metsäojasta tulee. Se vesi on muuten juomakelpoista. Itse tulen turvenevan laidalta, asun siis turvenevan laidalla, katson sitä tuotantoa käytännössä päivittäin ja olen vieraillut eri nevoilla ja todistanut sen, että se vesistönsuojelujärjestelmä kyllä toimii. No, ensiksi siis syytettiin vesistöhaitoista, ne laitettiin kuntoon. Sen jälkeen ruvettiin syyttämään päästöistä. Lämpölaitokset, ne, jotka turvetta käyttivät, investoivat määrätietoisesti savukaasupesureihin, alkoivat laittamaan polttoprosessia entistä paremmaksi, pystyivät hyödyntämään turpeen käytöllä sitä lisääntynyttä hakkeen käyttöä, polttamaan sen puhtaammin. Toisin sanoen tämä puoli haluttiin laittaa kuntoon. Toinen asia siis korjattiin, se, mistä syytöksiä tuli. Sitten oikeastaan itse kun olen katsonut tässä talossa vuodesta 2011 tätä kohtelua, mikä turpeella on ollut — sitä ennenhän olivat nämä kuuluisat äänestykset suuressa valiokunnassa ja niin edelleen, joilla ei nyt niin kovaa vaikutusta ollut vielä siinä 2000-luvun alkupuolella — niin vuonna 2011 Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeriksi tuli vihreiden Ville Niinistö. Hän lausui ääneen, että tehdään tuotannosta niin kallista, että se tuotanto Suomessa loppuu. Sitten kyllä toden totta alkoi sitä byrokratiaa turvetuottajille tulemaan. Luvitus vaikeutui ja kallistui, vesinäytteitä ruvettiin vaatimaan. Niitä piti ottaa ja pitää ottaa edelleenkin, siis jopa useita kymmeniä sellaisia, joista ei käytännössä hyötyä vesistönsuojelun kannalta ole, mutta niitä vesinäytteitä velvoitetaan ottamaan. Pitää tehdä koekalastusta, pitää vesistön alapuolisista järvistä koekalastaa. Vaikka muutoksia ei tulisi, koekalastusta pitää suorittaa ja niistä pitää maksaa, ja jokaisen rapsauksen maksaa se tuottaja, joka siellä tekee. Siitä tosiaan tehtiin niin kallista. Nyt sitten vielä on kallistunut tämä, kun tänä vuonna ovat ympäristölupamaksut nousseet ja moninkertaistuneet. Toisin sanoen siitä on tehty erittäin haastavaa, kallista, ja pitää olla kyllä lompsan kunnossa tuottajalla, jos lähtee tuotantoa laajentamaan. Tässä tullaankin sitten niihin ongelmiin, joissa tänä päivänä ollaan, eli nevoja poistuu valtava määrä käytöstä ja uusia ei tule tilalle. Kasvu- ja kuiviketurve, jotka on mainittu, ovat erittäin huolestuttavassa tilanteessa. Nimittäin ne tuotteet ovat niitä, joita me tarvitaan, että meillä on antibioottivapaa kotieläintuotanto Suomessa ja me pystymme puhdasta, laadukasta ruokaa tuottamaan. Nämä korvaavat raaka-aineet eivät ole pystyneet vielä niihin ominaisuuksiin, mitä turpeella on, ja näyttää siltä, etteivät edes pysty. Sen takia tähän asiaan pitää muutos saada. Haluan korostaa, kun turvallisuuspolitiikasta tykkään puhua, näitä aikoja, mitä me eletään tällä hetkellä. On erittäin epävakaat ajat. Kaikki ne keinot, mitä oman turvallisuuden, kotimaisen tuotannon eteen voidaan tehdä, ovat nyt merkityksellisiä: Epävakaus turvallisuuspoliittisesti — jos Suomenlahti vaikka menisi kiinni, niin meille ei tuontienergiaa tulisi. Toimintahäiriöt, mitä voi aiheutua — silloin meillä pitää olla ketjujen kunnossa ja pitää olla tuotannon itsellä hoidettu. Jos meille tulee pitkä kylmä jakso, niin niitä polttoaineita tarvitaan. Sen takia meillä pitää tätä omaa reserviä ja omaa varastoa olla. Herra puhemies! Pari sanaa innovaatioista. Turvediesel kehitettiin 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, 2000-luvun alussa. Sillä olisi ihan huikea mahdollisuus meillä ulkoa tuotuja polttoaineita korvata, ja pitäisi edelleenkin miettiä huoltovarmuuden ja koko tämän kehityksen suhteen, millä me pystytään kotimaista tuotantoa kasvattamaan, siihen keinot, että tämän voisi ottaa käyttöön. No, siitäkin on tehty niin kallista erinäisin maksuin, että se ei ole käyttöön tullut. Ja sitten biohiili, jota on meillä määrätietoisesti kehitetty, on äärettömän tärkeä raaka-aine. Hyvä, että tämä aloite on tänne eduskuntaan tuotu. Se ansaitsee arvokkaan käsittelyn, juuri niin kuin edustaja Kettunen sanoi. Vielä tällä vaalikaudella on mahdollisuus toimia. Meillä on muutama kuukausi aikaa, vaikka kuten aiemmin sanoin, olisin toivonut näitä toimenpiteitä jo aikaisemmin tällä vaalikaudella, mutta meillä on mahdollisuus. Lupaan myös omalta osaltani täyden tuen näitten asioitten eteenpäinviemiseksi, mitä tässä aloitteessa eteenpäin viedään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, mistä keskustelemme, elikkä turve uusiutuvaksi ‑kansalaisaloitteesta. Tuossa aikaisemmin sanoin jo siitä, että meidän pitäisi ehkä ajatella tätä asiaa sillä tavalla, että mehän pyrimme saamaan rahaa maahan sillä lailla, että me yritämme saada vientiä aikaan, ja tätä vientiä ehkä voisimme myös korvata sillä tavalla, että yrittäisimme estää tuontia. Energian osalta voisimme jättää ostamatta yhden rekkakuorman öljyä, joka nykypäivän hinnoilla — rekkaan sopii noin 56 000 litraa öljyä — on karkeasti lähes 100 000 euroa. En tiedä tämän päivän tarkkaa hintaa, mutta oletan, että se nyt on vähintään 80 000 euroa. Tämä yksi öljyrekka voidaan korvata kahdella nykyaikaisella täysperävaunulla hyvälaatuista palaturvetta. Tämä palaturverekka maksaa noin 6 000 euroa ja kaksi rekkaa tietenkin 12 000 euroa, elikkä tämä on paljon halvempaa. Tämä on käsittämätöntä, että me paasataan rahaa ulkomaille. Ei tästä kukaan vihreä mitään hyödy. Laivoihin menee polttoainetta, ne syövät sitä. [Hannu Hoskosen välihuuto] — Sitten edustaja Hoskonen tuossa äskeisessä ansiokkaassa puheenvuorossaan sanoi sen, että turve on puhtaampaa kuin puun poltto. [Hannu Hoskonen: Kyllä!] Minä itse vähän ajattelin, että nyt Hoskonen puhuu omiansa, mutta Hoskonen ei puhunut omiansa. Elikkä itse palamistapahtumassa turve on hiukan puuta puhtaampaa, [Hannu Hoskonen: Se on fakta!] mutta jos otetaan huomioon se korjuuketju ja siinä kulunut polttoaine, niin turve on paljon puhtaampaa. Vaikka nyt tässä aloitteessa puhutaan energiaturpeesta, niin täällä on nostettu ansiokkaasti esille nämä muutkin kuin energiakäytön turve, elikkä kuivike- ja kasvuturve. Hallitusohjelmassa on liitteenä Huoltovarmuuskeskuksen muistio, ja siinä kerrotaan se, että nämä ovat kaikki alisteisia toisilleen, elikkä kuivike- ja kasvuturve ovat alisteisia energiaturpeen tuotannolle. Sen takia meidän kannattaa puhua kokonaisuudesta. Kun nyt on siedettävämpää puhua kuivike- ja kasvuturpeesta ja niiden tarpeellisuudesta, niin on hyvä kuitenkin huomata, että niiden tuotantokustannukset ovat alisteisia sille energiaturpeelle. Minä otan tästä yhden mielipidekirjoituksen ja luen siitä pienen palan: ”Ruokaturva koostuu ruoan saatavuudesta, ihmisen kyvystä hankkia ruokaa, ruoan käytettävyydestä ja turvallisuudesta sekä ruoan tarjonnan vakaudesta”, kirjoittaa Marttaliitto. Yksi kotimaisen ja myös eurooppalaisen ruokaturvan turvaaja on turve. Kasvuturve tai kasvualusta on elinehto kustannustehokkaalle kasvihuonetuotannolle. Vaihtoehtoisia raaka-aineita on heikosti saatavilla. [Puhelin värisee ja puhuja pitää tauon — Tuomas Kettunen: Maakunnasta soitetaan!] Puukuitua ei ole tarjolla oikeaan hintaan, kookoskuidun maahantuonti on kallista, ja muut vaihtoehdot eivät Euroopassa riitä vastaamaan kasvavan puutarhaviljelyn kysyntään. Ministeriön virkamiehiltä on tullut selvä viesti, että ihan turha on edes etsiä mitään parempaa tai korvaavaa tuotetta. Tämä on ihan käsittämätöntä, että sitä on etsitty. Suomesta viedään jo nyt Eurooppaan itse asiassa kymmeniä laivakuormia kasvuturvetta ja kasvualustoja. Minun pitää rehellisesti sanoa, että viimeisen vuoden aikana on viety satoja kuormia, kun muualla Euroopassa ovat olleet kelit tai muut semmoiset. Viime vuonna on viety satoja kuormia ruoan, vihannesten ja muun muassa kukkienkin tuotantoon turvetta. Suomalaiselle turvetuotannolle nähdään mahdollisuuksia tulla jopa kriittisen tärkeäksi kasvuturpeen toimittajaksi Euroopassa. Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, että bakteeri kykenee vastustamaan antibioottia. Maailmalla vuosittain jopa 4,7 miljoonaa kuolemaa liittyy bakteeriperäiseen antibioottiresistenssiin, mikä tekee siitä yhden suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea huomauttavat, että maailmanlaajuisesti jo yksi kuudesta bakteeri-infektiosta on vastustuskykyinen tavanomaisille antibiooteille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa ja lisää komplikaatioiden riskiä. Ongelman torjumiseksi on kuitenkin keinoja, ja — monille ehkä hieman yllättäen — turve on yksi niistä. Kuiviketurpeen happamuus parantaa hygieenisyyttä ruoantuotannossa, ja sillä on antibakteeriset ominaisuudet. — Nyt aikani tulee täyteen. Sen verran haluan vielä muistuttaa vihreitä — minkä Oras Tynkkynen tuossa unohti vallan — että kun he moittivat tätä turvetta, niin turvesuolta lähtevä vesi on yleensä puhtaampaa kuin se oja, minne se laskee. Toinen tärkeä asia, mikä vihreiden tulisi huomata, on se, että te usein puhutte siitä, että Suomessa hakataan paljon metsiä ja puuta. Minä olen itsekin vähän huolissani siitä, ja se johtuu siitä, että ei polteta turvetta. Jos turvetta käytettäisiin, niin puuhun verrattuna se pinta-ala on varmaan yksi kahdeskymmenesosa tai yksi kolmaskymmenesosa siitä, mitä puuta käytettäessä energiaksi vaaditaan. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteentekijöitä ja allekirjoittaneita — kiitos. Turvetta ei olla kieltämässä. Tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Sen sijaan kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole yhtä mutkaton asia. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Tämä ei ole Suomen käsissä yksin päätettävissä oleva asia vaan perustuu kansainvälisiin laskentasääntöihin ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, ja sitäkin meidän pitää noudattaa, eikä Suomi voi kansallisesti irrottautua järjestelmästä yhtä polttoainetta järjestämällä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monilla alueilla suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu turpeen puolesta tai sitä vastaan. Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkönhinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina, ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuudessa kaikkein vaarallisinta on ajatella, että tiedämme etukäteen, millainen seuraava kriisi on. Venäjä on arvaamaton naapuri. Siksi Suomen on varauduttava erilaisiin häiriöihin ja pidettävä energiajärjestelmässämme riittävästi vaihtoehtoja. Turve on tässä yksi osa kokonaisuutta. Se on kotimainen ja varastoitava polttoaine, jota voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa silloin, kun muita energialähteitä ei ole vaikka riittävästi saatavilla. Turpeella on merkitystä myös kasvualustoissa ja eläinten kuivikkeena. Kysymys liittyy siis energian lisäksi maatalouteen ja ruokaturvaan — kaikki meille välttämättömiä hyödykkeitä, joiden olemassaolon huomaa monesti vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Huoltovarmuuden kannalta olisi lyhytnäköistä hävittää yksi kotimainen vaihtoehto kokonaan. Hallitus onkin linjannut, että turpeen varmuusvarastointia jatketaan vuoteen 2030 ja että ylläpidetään myös sellaista kattilakapasiteettia, jossa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Tämä on mielestäni oikea lähtökohta. Kriisin hetkellä ei nimittäin auta se, että meillä on paperilla mahdollisuus käyttää turvetta. Siihen tarvitaan tekijöitä, varastoja, logistiikkaa ja toimivaa kalustoa. Tämä ketju tarvitsee siis pitää toiminnassa kaiken aikaa. Koko energiasektorimme on parhaillaan suuressa muutoksessa. Me rakennamme uutta energiantuotantoa ja uusia ratkaisuja tulee, mutta samalla meidän pitää huolehtia siitä, että vanhoja ja toimivia vaihtoehtoja ei suljeta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme turpeeseen liittyvää kansalaisaloitetta, ja aivan aluksi haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita tärkeän asian esiin tuomisesta. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään turpeelle vahvempaa asemaa Suomen energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Aloitteessa turve halutaan määritellä Suomessa uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja siirtää uusiutuvien energialähteiden veroluokkaan. Lisäksi turve halutaan määritellä strategiseksi kotimaiseksi polttoaineeksi ja Suomelle halutaan aktiivisempi rooli EU-turpeen päästökauppakohtelun muuttamiseksi. Kysymys kuuluukin: miksi Suomi luopuisi omasta kotimaisesta luonnonvarastaan tilanteessa, jossa energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet aivan uudella tavalla keskiöön? Turve on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä osa Suomen energiahuoltoa. Se on työllistänyt ihmisiä maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Sen merkitys ei kuitenkaan rajoitu energiantuotantoon. Turvetta tarvitaan kasvualustoihin ja kuivikkeisiin. Näissä käyttötarkoituksissa puhutaan asioista, joille ei tällä hetkellä ole olemassa järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Tässä on ollut yksi suomalaisen turvepolitiikan suurista virheistä: kun energiaturpeen tuotantoa on ajettu alas, samalla on vaarannettu myös muun turvetuotannon edellytyksiä. Kun tuotantokoneisto romutetaan, tuottajat lopettavat ja osaaminen katoaa. Tuotantoa ei saada takaisin hetkessä silloin, kun sitä taas tarvitaan, ja juuri nyt sitä tarvitaan. Me olemme nähneet viime vuosina, kuinka nopeasti turvallisuusympäristö voi muuttua. Energiaa ei voida ajatella vain hinnan tai tämänhetkisen markkinatilanteen kautta. Pitää miettiä myös sitä, mitä tapahtuu, jos toimitusketjut häiriintyvät, tuonti vaikeutuu tai Suomi joutuu poikkeusoloihin. Silloin kotimainen energia ja kotimaiset raaka-aineet ovat kullanarvoisia. Turve voidaan varastoida. Sitä voidaan tuottaa Suomessa. Se ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista samalla tavalla kuin tuontipolttoaineet. Siksi on erittäin hyvä asia, että nykyinen hallitus on jo lähtenyt korjaamaan turpeen asemaa. Vuoden toisessa lisätalousarviossa turpeen huoltovarmuusvarastointiin kohdennettiin kymmenen miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus on linjannut turpeelle uutta tukimallia vuodesta 2027 alkaen, ja tämä on oikea suunta. Arvoisa puhemies! Pelkkä turpeen määritteleminen uusiutuvaksi Suomessa ei poista sitä EU-päästökaupasta. Se ei myöskään automaattisesti laske turpeen veroa. Verotuksesta päätetään täällä eduskunnassa. Jos haluamme turpeen aseman aidosti paremmaksi, meidän pitää keskittyä siihen, mikä vaikuttaa käytännössä. Turve pitää nähdä strategisena huoltovarmuusresurssina. Tässäkin hallitus on jo ottanut askeleita. Vuoden 2024 huoltovarmuuden tavoitepäätöksessä kasvu- ja kuiviketurpeet määriteltiin strategisesti tärkeiksi raaka-aineiksi. Arvoisa puhemies! EU:n päästökaupan osalta Suomella ei ole mahdollisuutta yksipuolisesti päättää, että turve vain poistetaan päästökaupasta. EU-säännöt määrittävät turpeen aseman, mutta tämä ei tarkoita sitä, että Suomen pitäisi nostaa kädet pystyyn. Suomen pitää vaikuttaa EU-aktiivisesti siihen, että huoltovarmuuden kannalta välttämättömälle kotimaiselle turpeelle löydetään järkevä ratkaisu. Jos täysi vapauttaminen päästökaupasta ei onnistu, pitää selvittää toimivia kansallisia ratkaisuja. Erityisesti pitää huolehtia siitä, että Suomessa säilyy riittävä turpeen tuotantokapasiteetti myös kriisitilanteita varten. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa on tehtävä myös niiden päivien varalle, jolloin kaikki ei toimi normaalisti. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Huoltovarmuutta ei pidä rakentaa pelkästään sen varaan, että sähköä on aina saatavilla, tuontiyhteydet toimivat ja kansainvälisiltä markkinoilta voidaan ostaa se, mitä itse emme tuota. Poikkeusoloissa tilanne voi olla toinen. Silloin ratkaiseva kysymys kuuluu: Mistä saamme sähköä ja lämpöä, jos tuontienergiaa ei ole saatavilla tai sähköjärjestelmä joutuu vakaviin häiriöihin? Millä pidämme kaupungit lämpimänä keskellä talvea? On ollut lyhytnäköistä ajaa alas kotimaisia polttolaitoksia ja niiden tarvitsemaa tuotantoketjua ilman, että tilalle on rakennettu yhtä varmaa ja varastoitavaa vaihtoehtoa. Laitos voidaan kyllä sulkea nopeasti, mutta menetettyä tuotantokykyä, konekantaa ja osaamista ei palauteta kriisin keskellä pelkästään nappia painamalla. Turpeen keskeinen vahvuus on juuri siinä, että se on kotimaista ja sitä voidaan varastoida. Turpeen varassa ei tarvitse olla jatkuvasti, mutta sen pitää olla käytettävissä silloin, kun sääriippuvainen tuotanto ei riitä tai ulkomaiset toimitukset katkeavat. Sama koskee myös liikennettä. Ajoneuvokantaa sähköistetään kovaa vauhtia, mutta samalla pitää uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu pitkäkestoisen sähkökatkon aikana. Ilman sähköä ajoneuvoja ei ladata, vaikka niitä tarvittaisiin ihmisten, elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamiseen. Koko yhteiskuntaa ei pidä rakentaa yhden energiamuodon varaan. Turpeen merkitys ei myöskään rajoitu energiantuotantoon. Kasvu- ja kuiviketurve ovat tärkeitä maataloudelle, puutarhataloudelle ja kotimaiselle ruuantuotannolle. Kun energiaturpeen tuotantoa ajetaan alas nopeasti, samalla heikennetään koko tuotantoketjua ja vaarannetaan myös näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden saatavuus. Hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden. Vuoden toisessa lisätalousarviossa suunnattiin 10 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, jonka lisäksi turpeelle valmistellaan myös uutta tukimallia. Turve on kotimainen ja varastoitava luonnonvara, jolla on tärkeä asema Suomen huoltovarmuudessa. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät turpeen tuotanto, riittävät varastot ja voimalaitokset, joissa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Arvoisa puhemies! Normaalioloissa lasketaan kustannuksia ja päästöjä. Poikkeusoloissa ratkaistaan, pysyvätkö kodit lämpiminä, liikenne liikkeessä ja yhteiskunta toimintakykyisenä. Suomella on omasta takaa energialähde, jota voidaan varastoida vuosiksi eteenpäin ja käyttää silloin, kun muut vaihtoehdot eivät riitä tai ole jostain syystä käytettävissä. Olisi vastuutonta hävittää tämä mahdollisuus pelkästään ideologisista syistä. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies, arvoisat edustajat! Kansalaisaloite on tärkeä kansalaisvaikuttamisen muoto. Haluankin kiittää kaikkia tämän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Mielestäni turve on Suomelle, monille elinkeinoillemme ja huoltovarmuudellemme, välttämätön luonnonvara. Siksi tuen tämän kansalaisaloitteen pyrkimystä vahvistaa turpeen asemaa sekä turvata sen vastuullinen käyttö Suomessa. On ollut täyttä hulluutta, että turveala ja turveyrittäjien toimintaedellytykset romutettiin näin nopeasti. Marinin hallitus linjasi turpeen energiakäytön vähintään puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä ja kiristi sen verotusta. Samanaikaisesti päästöoikeuden hinnan voimakas nousu nopeutti turvealan alasajoa vielä ennakoituakin nopeammin. Seurauksena oli kotimaisen tuotannon hiipuminen, yritysten omaisuuden arvon romahtaminen ja työpaikkojen menettäminen etenkin maaseudulta. Oliko viisasta? Mielestäni ei ollut. Turvetuotannossa kyse ei ollut mistään valtavasta osasta Suomen soita. Ennen alan romahdusta aktiivisessa turvetuotannossa oli noin 48 000—52 000 hehtaaria. Se vastasi vain noin puolta prosenttia Suomen yli yhdeksän miljoonan hehtaarin turvemaasta. Laajemminkin määriteltynä turvetuotannon osuus jäi alle yhteen prosenttiin — miettikää sitä. Näin rajallisella pinta-alalla tuotettiin kotimaista energiaa, työtä ja huoltovarmuutta. Vuonna 2019 turvetoimialan tuotannon bruttoarvo oli noin puoli miljardia euroa. Koko tuotantoketju työllisti arviolta 2 500 henkilötyövuotta. Arvoisa puhemies, valtakunnallisissa tilastoissa nämä luvut voivat näyttää pieniltä, mutta monissa maaseutukunnissa turveala merkitsi toimeentuloa, paikallisia palveluja, tulevaisuudenuskoa. Turveala merkitsi elämää, elinkeinoa ja ruokaa pöytään. Turve ei myöskään ole vain polttoaine. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, kasvihuoneviljelyssä, metsätaimien tuotannossa. Kuiviketurve sitoo tehokkaasti kosteutta ja ammoniakkia sekä parantaa eläinsuojien hygieniaa ja sisäilmaa. Se on ollut erittäin tärkeää erityisesti siipikarja- ja nautakarjataloudelle. Turpeen saatavuus liittyy siten suoraan kotimaiseen ruuantuotantoon ja maatalouden huoltovarmuuteen. Energiatuotannossa turpeen erityinen vahvuus on kotimaisuus ja varastoitavuus. Sitä voidaan säilyttää vuosien ajan ja käyttää silloin, kun sää, tuontihäiriö tai muiden polttoaineiden puute vaarantaa lämmön- ja sähköntuotannon. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei synny juhlapuheilla. Se syntyy tuotantoalueista, koneista, osaavista yrittäjistä ja riittävistä varastoista. Kun tämä ketju on nyt purettu, sitä ei kriisin alkaessa rakenneta hetkessä uudelleen. Nyt on viimeinen hetki, korkein aika, herätä tähän asiaan. Siksi turvetuotannon valmius on palautettava vähintään sille tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen tekemää hallitsematonta romauttamista. Turpeen kohtelua energiaverotuksessa on muutettava, kansalliset kompensaatiomahdollisuudet on selvitettävä, ja Suomen on vaikutettava määrätietoisesti EU:ssa päästökauppasääntöjen muuttamiseksi. Turve on tunnustettava biologisesti muodostuvaksi, hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja strategiseksi huoltovarmuuspolttoaineeksi. Vastuullinen turpeenkäyttö, ilmastotyö ja soiden suojelu voidaan sovittaa yhteen. Suomen ei pidä luopua kotimaisesta voimavarastaan aivan hulluista ideologisista syistä ja korvata sitä lisääntyvällä tuontiriippuvuudella. Tässä ei ole mitään järkeä. Arvoisa puhemies! Turve on osa suomalaista työtä, ruuantuotantoa, energiaomavaraisuutta ja turvallisuutta. Siksi tämän kansalaisaloitteen tavoitteet ansaitsevat eduskunnan vakavan tuen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva aihe on monella tapaa mielenkiintoinen, ja kiitos hyvistä puheenvuoroista ja pohtivista puheenvuoroista. Täällä illalla tällainen keskustelu on yleensä mahdollista. Muutenhan voisi jopa käyttää termiä, että ei tämä aina kovin turvalliselta tilalta tunnu, kun jos pohtii ääneen asioita, niin äkkiä sitten milloin milläkin puolella sen löytää edestään. Myönnän, etten ole tässäkään asiassa asiantuntija, mutta... [Mikko Savola: Mutta aika monessa olet!] — No, Savolan välihuuteluista voisi nyt oikein sanoa. En nyt sano samalla lailla kuin mitä täällä aiemmin sanottiin. Mutta koetan päästä asiaan. — Tämä lakialoitehan on lähtökohtaisesti oikein hyvä, ja se keskittyy datakeskuksiin. Kun joidenkin alan toimijoiden kanssa olen keskustellut, niin heiltä on tullut se näkökulma, että jos tämäntyyppistä ohjaavaa lainsäädäntöä tehtäisiin, niin heidän mielestään olisi hyvä tarkastella sitä niin, että se koskisi kaikkea suurjännitteiseen jakeluverkkoon liitettävää kulutusta yhtä lailla esimerkiksi tietyn kokoluokan ylittävissä kulutuskohteissa ja myös samoilla vaatimuksilla, jolloinka sitten tullaan siihen kysymykseen, miten se vaikuttaa investointeihin ja erilaiseen markkinaehtoiseen kehitykseen, koska me kaikki tietysti ei pelkästään toivota vaan halutaan, että meille tulee investointeja ja taloudellista kasvua ja sen myötä työtä ja työpaikkoja ja hyvinvointia tähän maahan. Sähkön kysynnän ja joustotarpeen kasvu muodostuu useista yhtäaikaisista kehityssuunnista. On sää- ja vesitilanne ja myös tällaisia hetkellisiä ilmiöitä — eli ei pelkästään datakeskuksista, jotka ovat nyt ymmärrettävästi voimakkaasti keskustelussa. Sähkön keskihinta on noussut viime vuoden marraskuusta nyt tämän vuoden elokuuhun tämmöisenä rullaavana 12 kuukauden ajanjaksona noin 35 prosenttia. Jos katsotaan sitä ajankohtaa, niin sille ajanjaksollehan ei ole nyt sattunut datakeskusten liittämistä sähköverkkoon. Enkä minä tällä tarkoita ollenkaan sitä, etteikö niillä olisi vaikutusta, mutta tällä ajanjaksolla ei ole. Eli tässä on monia muita asioita tapahtunut, voi sanoa, ikävä kyllä samaan aikaan. On tämä Iranin sota, joka on johtanut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. On korvattu sähköllä monia semmoisia, missä se on vain ollut mahdollista, mikä on sinänsä hyvä asia. Sähkökattiloita on asennettu se kaksi- ja puolituhatta megawattia, sähköakkuja 1 600 megawattia, ja samaan aikaan hydrologinen tasapaino Pohjoismaissa on ollut 20 vuoden tarkastelun ajanjaksolla kaikista alhaisimmilla tasoillaan. Toisaalta sitten vuonna 2020 se oli korkeimmalla tasolla, eli tilanne voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Arvoisa puhemies! Kuten me ollaan kaikki nähty, sähköistymisen kehitys on ollut erittäin nopeaa ja isoilta osin myös hallitsematonta. Sähkön tuotanto on syntynyt hyvin nopealla ajalla, uusiutuva ja erityisesti tuulivoima toiselle puolelle maata, ja sitten taas kulutuskohteita on eri puolilla maata. Tämä kehitys todennäköisesti jatkuu ja aika varmastikin ja myös liikenteen sähköistyminen samaan aikaan. Eli tilanne voi muuttua nopeasti, ja jos nyt tehdään tämmöinen laki — enkä sano ollenkaan, että tämä on huono aloite, vaan jos se tehdään vain datakeskusten sähkönkulutuksen näkökulmasta — niin onko siinä se riski, että me joudutaan aika nopeasti sitten miettimään, että jos regulaatio on ainoastaan näihin, niin missä tilanteessa me ollaan sitten jonkun vuoden päästä? Irlanti nousi tässä esille. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin se on kuitenkin hieman erilainen markkina. Siis logiikka on sinänsä sama, mutta hieman erilainen markkina. Eli siellä sähköntuotantokapasiteetti, se markkinan koko, ja esimerkiksi joustokapasiteetti, muun muassa vesivoiman määrä, ja sitten näiden sähköntuotantohankkeiden määrä ovat aika erilaisia kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Mutta haluan korostaa, että logiikka on varmaan sama mutta ehkä mittakaavat ja olosuhteet hieman erilaiset. Arvoisa puhemies! Mikäli tämmöiseen datakeskusspesifiin lainsäädäntöön mennään, niin kun näitä alan toimijoita on jututtanut, niin he ovat pohtineet semmoista, että se voisi olla datakeskuslähtöinen elikkä ei geneerinen, jolloinka tämä tarkoittaisi sitä, että ensisijaisesti sähköntuotanto ja kulutusjousto palvelisivat sitä datakeskusliiketoimintaa, ja jos tämän jälkeen niistä jää tuotanto- tai joustokapasiteettia yli, niin se datakeskustoimija voisi tarjota sen sitten markkinalle. Sitten täällä on ehdotus tästä 1:1-vaatimuksesta säätövoima-asentamiseen. En ihan ollut varma, ymmärsinkö oikein edustaja Merisen, liittyykö se vähän tähän. Siinä taas, jos olen ymmärtänyt oikein, se on aika hurja määrä esimerkiksi dieselpolttoainetta, mitä joudutaan sen tyypillisen datakeskuksen tarpeisiin ajamaan. Pystytäänkö siihen sitten vastaamaan? [Heikki Vestman: Moottorivoimaloita! Ei näitä dieselmoottoreilla tietenkään ajettaisi!] — Joo. — No, joka tapauksessa, oli se sitten minkä tyyppinen tahansa, ainakin osassa näistä on myös se diesel vaihtoehtona. Mutta silloin on hyvä tarkastella, mitä ne ovat ja miten se taas vaikuttaa sitten jonnekin ja mikä on se seuraus. Elikkä ei tästä pelkästään jotakin säädetä, vaan myös ne välilliset ja välittömät vaikutukset on hyvä ottaa sitten huomioon. Arvoisa puhemies! Sähköntuotannon tuottaminen PPA-sopimuksella on erittäin kannatettavaa. Tähän löytyy valmiita ratkaisuja, hankkeita, ja se nopeuttaisi sähköntuotannon investointien aloittamista ja tätä kautta taloudellista kasvua. Mutta tosiaan, ettei vain kuulijalle tai kellekään jää epäselväksi, etteikö ole tärkeää, että tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa: siellä täytyy olla pelivaraa, mutta semmoinen, että se sähkön hinta on kaikista alhaisimmalla tasollaan. Miten se rakennetaan niin, että se pysyy kohtuullisena niin kansalaisille, tavallisille kotitalouksille kuin yrityksille, maatalousyrityksille ja kaikille toimijoille? Ja miten pystytään sitten ylläpitämään kaikki tämä tasapaino kaikkina hetkinä? Varmaan sähkön hinnan vaihtelu on tullut jäädäkseen. Mutta minkälaisessa haarukassa se vaihtelee: mitä pienempi se vaihtelu on, niin sitä helpompi se aina on myös hyväksyä. Tässä kohtaa on pakko tuoda esille myös tämä, että se tuotanto on nyt keskittynyt toiselle puolelle Suomea kuin mistä itse tulen. Olen sanonut aiemminkin tämän, että jos se ainut kaivinkone pitäjässä on hautausmaalla, niin sillä pitäjällä ei ole paljon tulevaisuutta, jolloinka niitä investointeja pitää meille saada, mutta niin, ettei me olla pelkkä sähkön siirtomaa sitten ja luovuttamassa niitä maita sähkönsiirtolinjoille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minä olen tämmöinen tietokoneiden parissa kasvanut aikuinen, ja nuorena tuli kaikki aika vietettyä tietokoneiden rämppäämisessä. Luin tätä lakialoitetta silloin kun edustaja Vestman kiersi tässä ja pyysi siihen nimiä, ja itse en kirjoittanut nimeä tähän lakialoitteeseen. Eilen kun tuli tämä jättimäinen Googlen investointi Suomeen, heti aloin miettimään, mitähän Google vastaisi, miten tämä lakialoite olisi vaikuttanut siihen investointiin, jos tämä olisi ollut voimassa silloin kun he suunnittelivat tätä investointia. Päätin sitten kysyä heiltä tätä asiaa, ja minulla on tässä heidän vastauksensa. He vastasivat minulle, tuli heiltä pari paperia tähän liittyen, ja he ottivat ekana kantaa tähän liittymistehoa vastaavaan uuteen sähköjärjestelmän joustoon, ja heidän vastauksensa oli tämmöinen: ”Jos tavoitteena on alentaa hintavaihtelua tai piikkihintoja tukku- tai reservimarkkinoilla, varavoimalaitosten luvitus- sekä polttoaine- ja päästöoikeuksien kustannukset ovat niin korkeat, että niiden kyky palvella näitä tavoitteita on hyvin rajallinen.” Sitten he vastasivat tähän datakeskusten kulutuksen kattamiseen varttitasolla sähköntuotannolla ehtona liittämisluvalle. ”Varttitasolla sähköntoimitusten kohdentaminen kulutukseen johtaisi kohtuuttoman suuriin hallinnollisiin kustannuksiin sekä viranomaisten että operaattorin taholla ja tarkoittaisi, että esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön käyttö datakeskuksen sähkönhankinnassa olisi miltei mahdotonta. Vastaavaa vaatimusta ei ole käytössä Suomen kontekstissa myöskään uusiutuvan vedyn kohdalla, sillä Euroopan komission asetus vaikuttaa...” — en jatka loppuun tuota. ”Ehdotettu vaatimus on myös merkittävästi tiukempi kuin Irlannissa”— mistä äsken mainitsit — ”kun Irlannissa käytössä oleva vaatimus kattaa 80 prosenttia vuosikulutuksesta, ei varttitason täsmäytystä. Riittävän lisäisen sähkönhankinnan käyttäminen liittämisen ehtona johtaisi helposti kohtuuttomiin tilanteisiin projektiriskin myötä. Uuden sähköntuotannon kehityksessä ja rakentamisessa voi syntyä sähkön ostajasta riippumattomia viiveitä, jotka kyseisen vaatimuksen myötä estäisivät datakeskuksen liittämisen verkkoon.” Sitten he vastasivat vielä kysyntäjoustosta: ”Pakollinen jousto on este investoinneille. Kriittisen infrastruktuurin velvoittaminen kulutuksen rajoittamiseen muissa kuin tehopulatilanteissa ei ole kaupallisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu ja heikentää investointihalukkuutta. Suurin osa datakeskuksista ylläpitää reaaliaikaisia viiveherkkiä sovelluksia, joille on määritelty tiukat, 99,99 prosentin käytettävyystasoa koskevat palvelutasosopimukset.” Eli siis siitä vastauksesta tuli mielestäni ilmi hyvin selkeästi, että tämän kaltainen, näin tiukka, mitä te esitätte, voisi estää tämmöisiä investointeja. Itse ymmärrän, että tähän on tärkeää rakentaa Suomeen jotain selkeätä ja parempaa, mutta tämä tämmöisenään olisi ollut heille hyvin haastava. [Heikki Vestman: Hyvin haastava, mutta sanoiko se, että se estää? Missä se lukee, että se estää?] — No, tässä on ihan siis, että ”pakollinen jousto on este investoinneille”. Heidän vastauksissaan lukee tämmöinen lause. Olen miettinyt tässä pari vuotta tätä datakeskushommaa, se on kiinnostanut, ja ajatellut, että tätä ehkä pitäisi verrata jonkun verran esim. metsäteollisuuteen, jossa on rakentunut iso teollinen ekosysteemi. Nämä ovat nyt minun omia ajatuksiani, ei enää Googlen. Mielestäni meillä tähän datakeskusten ympärille, mitä on nyt aivan massiivisesti rakenteilla ja suunnitteilla, on myös rakentunut ja on rakentumassa tämmöinen samanlainen teollinen ekosysteemi. Meillä on useita upeita firmoja, mitkä ovat mukana tässä. Otin tähän ylös erilaisia, mitkä ovat kasvaneet valtavasti tämän datakeskusrakentamisen myötä, esim. teollisia nostimia rakentava IXOLIFT, suunnitteluun erikoistunut Granlund, sähkönhallintalaitteet, tämmöinen kuin Eaton, joka rakentaa niin sanottuja UPS-laitteita elikkä turvaa sähkönsaantia, sitten tämmöinen yritys kuin T-Drill, joka on erikoistunut putkien liitoksiin, lämmöntalteenottolaitteita rakentava Nohewa, sitten sanomattakaan ne kaikki lukuisat maansiirtoyritykset, mitä on jatkuvasti työskentelemässä. Nämähän ovat siis valtavia työmaita. Meidän yleinen kuva Suomessa on vähän semmoinen, että ne ovat halleja, mutta oikeasti ne ovat valtavan suuria työmaita. En nyt muista, mutta niissä on siis kymmeniä ja kymmeniä työkoneita yhtä aikaa työstämässä valmiiksi alustaa sitä rakennusta varten. Mielestäni tästä Googlen vastauksesta selvisi se, että Suomeen ei investoida vain huvikseen ja sen takia, että meillä on hirmu hyviä saunoja ympäri Suomea, vaan siksi, että meillä on äärettömän laadukas kantaverkko — johon tarvitaan satsauksia, niin kuin täällä on puhuttu, ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä joku sanoi tässä —, meillä on sähkön hinta ja sähkön saatavuus, ja olen ihan täysin samaa mieltä, että pitää saada lisää sitä. Meillä on ilmasto, mikä on niin viileä, että ei tarvitse jäähdyttää niin paljon — sehän on valtava ongelma jossain Arizonassa Jenkeissä tai jossain tuolla, missä ilmasto on niin lämmin, että laitteitten jäähdyttäminen on niin isoa. Sitten meillä on paljon osaavia ammattilaisia, ja tämä meidän systeemi kasvaa koko ajan. Ja sitten meillä on ennakoitava poliittinen ympäristö. Vaikka tämä nyt välillä näyttää vähän semmoiselta kahnaukselta, niin meillä on silti maailman mittakaavassa tosi ennakoitava ympäristö. Ja mielestäni tämä lakialoite on liian jyrkkä siirto tähän kohtaan. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite, erittäin tärkeä sellainen, joka vaatii turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi ja poistamista päästökaupan piiristä. Tämä aloite osuu suomalaisen huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja elintarviketuotannon ytimeen. On myös hyvä, että turpeesta päästään tässä salissa keskustelemaan tämän kansalaisaloitteen kautta, koska muuten siitä on keskusteltu varsin vähän. Kun puhutaan turpeesta, en puhuisi pelkästään tai oikeastaan niin ikään kuten edellinen puhuja, edustaja Tynkkynen, polttoturpeesta vaan kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta merkityksestä. Se on meidän yhteiskuntamme toimintojen kannalta pian kriittisesti muuttuva raaka-aine. Euroopassa jopa 70 prosenttia kaikesta käytetystä kasvualustamateriaalista on turvetta, ja se on ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen materiaali, jolle ei kerta kaikkiaan löydy vastaavassa mittakaavassa korvaavaa vaihtoehtoa. Usein puhutaan, että niitä korvaavia materiaaleja on ja niitä keksitään, mutta kyllä se totuus siellä kentällä on toinen. Näistä turvetta korvaavista kuivikemateriaaleista on huutava pula, ja hyvätkään olkivuode- tai puupohjaiset kuivikkeet eivät kykene korvaamaan sitä puutetta, jonka taas turve pystyy ominaisuuksiltaan tuottamaan. Eli esimerkiksi siipikarjatuotannossa, nautakarjan tuotannossa turpeen antiseptisyys ja kyky sitoa ravinteita sekä sen merkitys siinä, että se parantaa eläinterveyttä, ovat suorastaan korvaamattomia. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin tilanne on hälyttävä. Uusien kuivike- ja kasvuturpeen tuotantoalueiden ympäristöluvitus ja käyttöönotto 2020-luvulla ovat lähes täysin pysähtyneet. Reilussa viidessä vuodessa tuotannosta on poistunut huimat 21 000 hehtaaria, mutta uutta alaa on tilalle saatu alle 800 hehtaaria, siis vähemmän kuin neljä prosenttia poistuneesta alasta. Tätä alaa on saatava lisää, ja tähän yhdistyy sitten taas se polttoturpeen merkitys, koska kasvu- ja kuiviketurve ovat eri kerroksissa pinnassa ja polttoturvetta on sitten siellä pohjalla. Sen vuoksi myös sitä tarvitaan. Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan kuiviketurpeen saatavuus on puolittumassa jo vuoteen 28 mennessä eli kahden vuoden kuluttua. Hyvät edustajakollegat, tosiasia on, että ellei uusia päätöksiä tuotannon turvaamisesta tehdä, kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto loppuu Suomessa ja se voi käytännössä loppua vuonna 2030. Vaaditaan siis nopeita toimenpiteitä. Tuosta asiasta mistä debattia hieman jo kävimme, olen kyllä pettynyt, sillä odotin tältä vaalikaudelta enemmän turpeen eteen tehtäväksi, mutta päinvastoin on tapahtunut lisää negatiivisia asioita. Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut ympäristölupapäätöksistä ovat tänä vuonna — nimenomaan tänä vuonna — kaksinkertaistuneet, ja pienten lämpölaitosten verovapauden rajaa on nostettu. Ne ovat erittäin huonoja päätöksiä. Ongelma on siinä, että vaikka turve on hallitusohjelmassa määritelty strategiseksi polttoaineeksi, niin luotettavaa näköalaa käytölle huoltovarmuusnäkökulmasta ei ole tullut, eikä erityisesti tälle kasvu- ja kuiviketurpeen jatkolle. Viime vaalikaudella olimme hyvin vaikeassa poliittisessa ilmastossa. [Jari Koskela: No niin, nyt tulee asiaa!] Niin, viime vaalikaudella olimme siinä, koska puolustimme, aivan kuten edustaja Eerola sanoi, käytännössä yksin turvetta, ja me olemme tehneet tämän aina, on ollut poliittinen ilmapiiri mikä tahansa. On sitten ollut murskaavaa kritiikkiä hallituksen sisältä tai oppositiosta, mutta aina on tehty. Ja aina on tehty, koska teot merkitsevät paljon enemmän kuin pelkät puolustuspuheet tai jossittelut. Hyvät hallituspuolueiden edustajat, se, mikä lopulta merkitsee, ovat ne teot eli se, mitä nyt tehdään. Siksi tämä strateginen materiaali, turve, ja ne hallitusohjelmakirjaukset pitää saada teoiksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen asema pitää aidosti turvata sillä, että luvat uusien turvenevojen avaamiseen saadaan voimaan ja maksuja alennetaan. Kasvu- ja kuiviketurve, mikä on erittäin kriittinen raaka-aine, pitää niin ikään saada sekä luvituksen kautta että teoilla toimeen ja Suomelle kriittinen raaka-aine näin ollen meille käyttöön. Sitten tämä huoltovarmuuspolttoainekysymys: pitää aidosti huolehtia, että energiaturvetta myöskin nostetaan meillä huoltovarmuuspolttoaineeksi. Mutta nyt on aikaa tietysti enää tällä vaalikaudella vähän. Toivottavasti tämä kansalaisaloite antaa siihen nyt uuden sysäyksen. Talousvaliokunta sitä käsittelee, ja tämä eduskunnan iso sali sitä käsittelee. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille! Toivon, että näihin asiakohtiin saadaan parannusta.

Arvoisa puhemies! Turpeen vahvuus polttoaineena on sen kotimaisuus ja varastoitavuus. Se on myös polttoteknisesti aika käypä polttoaine, sopii moniin vanhoihinkin voimaloihin, mutta siihen turpeen hyvät puolet sitten loppuvatkin. Turpeen kaivu kuormittaa vesistöjä, ja me suomalaiset maksamme turpeen käytöstä samentuneina ja saastuneina järvinä ja jokina. [Juha Mäenpää ja Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkaansa!] Turpeen kaivu tärvelee suomalaista suoluontoa, ja se on tietysti väärä suunta tilanteessa, jossa Suomen suoluontotyypeistä yli neljäsosa on vaarantuneita, viidesosa erittäin uhanalaisia ja noin joka kolmastoista suoluontotyyppi peräti äärimmäisen uhanalainen. Turpeen poltto tunnetusti kuormittaa ilmastoa tuotettua energiayksikköä kohti. Turve on itse asiassa haitallisempikin polttoaine kuin kivihiili. Vaikka sinänsä turve uusiutuu, niin se ei suinkaan uusiudu millään mielekkäällä aikajänteellä, niin kuin biopolttoaineet — puhutaan kymmenistä vuosista — vaan turpeessa uusiutumiseen menee tuhansia vuosia. Mutta se, mikä keskustelussa helposti unohtuu, on se, että turve ei ole Suomen energiajärjestelmässä mitenkään välttämätön. Turpeen osuus kaukolämmön tuotannosta oli viime vuonna 4 prosenttia Suomessa. Sähköntuotannossa sen osuus oli vielä vaatimattomampi eli 0,6 prosenttia. Turve on siis jo nykyään Suomessa marginaalinen energiamuoto, ja sen osuus on jatkanut laskuaan jo pitkään, hallituskaudesta toiseen. Voisin ymmärtää turpeen perään haikailua, jos turve sentään olisi edullinen polttoaine. Sitähän se ei suinkaan ole. Turpeen käyttö on vähentynyt Suomessa ennen kaikkea siksi, että se on niin kallis polttoaine. [Hannu Hoskonen: Voi hyvänen aika!] Energiayhtiöt ovat valinneet edullisempia ratkaisuja, koska haluavat tuottaa energiaa asiakkailleen kohtuuhintaan, ja siinä turpeesta ei ole apua siitä huolimatta, että turvetta edelleen tuetaan Suomessa verotuilla. Turvetta ei siis veroteta samoilla periaatteilla kuin muita kiinteitä polttoaineita. En siis kannata turpeen käytön tekohengitystä, mutta en voi kannattaa tätä kansalaisaloitetta muistakaan syistä. Keskustelussa edellä moni kollega kannatti sitä, että turve luokiteltaisiin uusiutuvaksi. Taisi olla edustaja Mehtälä, joka ensimmäisenä muistutti, että se uusiutuvaksi luokitteleminen ei sinänsä vielä muuta yhtään mitään. Se ei tee turpeesta yhtään sen kilpailukykyisempää polttoainetta kuin mitä se nykyään on. Aloitteessa vaaditaan rajaamaan turve kansallisesti päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle. Aloitteessa ei kerrota, miten tämä tehtäisiin, mikä on ymmärrettävää, koska sitä ei voi tehdä. Suomi sen paremmin kuin mikään muukaan maa ei voi kansallisesti rajata turvetta päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle, eikä siihen myöskään olisi mitään perusteita. On vain oikein ja järkevää, että kun turve kuormittaa merkittävästi ilmastoa, niin siitä myös päästökaupassa maksetaan, niin kuin muistakin ilmastoa kuormittavista polttoaineista. Aloitteessa myös vaaditaan muuttamaan energiaverolain 3 §:n liite 1 siten, että turve siirretään uusiutuvien veroluokkaan. Oletan, että tällä aloitteen energiaverolailla viitataan lakiin sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta, jossa turpeen verotuksesta määrätään. Tämän kyseisen lain 3 § kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain 4 §:ssä säädetään.” Siis tässä pykälässä ei alkuunkaan päätetä siitä, mitä aloitteessa väitetään tai kuvitellaan, että siinä päätetään, eikä siinä myöskään ole aloitteessa mainittua liitettä. Myöskään aloitteen perustelut eivät kestä lähempää tarkastelua. Aloitteessa viitataan siihen, että Ruotsissa turvetta kohdellaan Suomea hövelimmin, mutta jätetään jostain syystä mainitsematta, että Ruotsissa turve on vielä Suomeakin marginaalisemmassa asemassa energiajärjestelmässä. Se, että Ruotsissa turvetta on kohdeltu hövelimmin, ei ole johtanut siihen, että turvetta siellä energiantuotannossa käytettäisiin, koska turve ei vain siinä kisassa muiden energiamuotojen kanssa pärjää. Aloitteessa mainitaan, että Ruotsissa turvetta verotetaan kevyemmin kuin fossiilisia polttoaineita, mutta jätetään mainitsematta, että myös Suomessa turvetta verotetaan kevyemmin kuin fossiilisia polttoaineita, mutta tälläkään verotuella turpeen polttoa ei ole saatu kannattavaksi ja kilpailukykyiseksi. Aloitteessa väitetään, että turpeen käytön vähentäminen on lisännyt riippuvuutta tuontienergiasta. Tosiasiat eivät tue väitettä. Fossiilisilla polttoaineilla tuotettiin viime vuonna Suomessa kaukolämmöstä enää 7 prosenttia ja sähköstä vaivaiset 1,1 prosenttia. Suomi on onnistunut vähentämään sekä fossiilisten tuontipolttoaineiden että turpeen käyttöä yhtä aikaa sähkön ja lämmön tuotannossa. Miten se on tehty? Se on tehty lisäämällä tuuli- ja aurinkovoimaa, biomassaa, sähkökattiloita, lämpöpumppuja ja muita kotimaiseen uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja. Satun tietämään tämän myös omakohtaisesti sen takia, että tulen Tampereelta, joka on ollut yksi Suomen suurimpia turpeen energiakäyttäjiä, ja olen nähnyt sen murroksen, mikä Tampereella on tehty, kun turpeen poltto on korvattu kotimaisilla puhtailla, uusiutuvilla energianlähteillä. [Mikko Savola: Siellä ei muuten ole montaa keskustalaista päättäjää!] Kansalaisaloite on siis esitetyssä muodossaan haitallinen, se on toteuttamiskelvoton ja heikosti perusteltu. Turve on menneisyyden polttoaine, joka ei tule takaisin riippumatta siitä, miten se määritellään, uusiutuvaksi tai uusiutumattomaksi, riippumatta siitä, kuinka paljon veronmaksajien rahaa käytetään sen tukemiseen. Sen perään haikailemisen sijaan kannattaa hyväksyä tosiasiat ja edetä kohti tulevaisuutta, joka perustuu kotimaiseen, kohtuuhintaiseen ja puhtaaseen energiaan.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kollegoille tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. On ollut hyödyllistä ja rakentavaa kuunnella näitä teidän puheenvuorojanne. — Tosiaan näitä vastalauseita katsellessani ja kuunnellessani teidän ulostuloja kyllä se siltä näyttää, että siellä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on paljon pelivaraa, huomattavasti enemmän kuin tämän hallituksen panostuksissa, ja jollakin tavalla se kiinnitti huomiota, että kun tämä nyt on teidän mielestä poukkoilevaa ja jää vaatimattomaksi, niin silläkään tavalla te ette mielestäni näe tätä positiivista, että tässä kuitenkin nyt nostetaan siitä 1 600:sta. [Pia Viitanen: Se on positiivista!] Niin, elikkä me ollaan oikealla tiellä, ja näillä resursseilla, missä nyt eletään tätä vaihetta, meillä ei sitä kolmea ja puolta tuhatta ehkä sinne ole mahdollista laittaa, mikä teillä oli, elikkä se tilanne on muuttunut, mutta nyt tullaan kuitenkin vastaan ja rakennetaan tätä. Vihreitä kuunnellessani siellä oli kovasti tätä liikenteeseen liittyvää asiaa, elikkä ilmaston ja luonnon kannalta kestävämmät muodot vahvasti nousivat siellä esille, ja vasemmistoliitolla taas oli sitten sellainen tilanne, että näihin ei kannattaisi panostaa ollenkaan. He näkivät, että ei meillä ole varaa panostaa nyt kotitalousvähennykseen. Siksi tässä nyt sitten, arvoisa oppositio ja muutkin kuulijat, eiköhän tämä kuitenkin ole kaiken kaikkiaan, kun mietitään kokonaisuutta, ihan paikallansa ja tämä määräaikainen korottaminen tässä suhdannetilanteessa, kun otetaan kaikki faktat ja tekijät huomioon, ole perusteltu ja hyvä kasvutoimi. Kun vähennyksen enimmäismäärä nyt sitten nostetaan sinne 2 100 euroon ja samalla vähennysprosentteja korotetaan, niin kannustetaan suomalaisia tekemään ja teettämään remontteja, siivous-, hoiva- ja muita töitä, ja niin kuin kuulimme ministeri Multalalta tänään aikaisemmin päivällä, myöskin niitä aurinkopaneeleja sinne katolle voidaan laittaa. Se ei ole mitenkään... Päinvastoin se on hyvinkin suositeltavaa. Siis tässä on kysymys nyt suhdannepoliittisesta täsmätoimesta. Sekin on hyvä muistaa. Talous on lähtenyt varsin reippaaseen kasvuun, kuten eilenkin saimme kuulla positiivisia uutisia, ja tällä kotitalousvähennyksen määräaikaisella korottamisella tavoitellaan myös yksityisen kulutuksen kasvua. Kotitalousvähennyksen vaikutuksista on vähän ristiriitaistakin tutkimustietoa, ja täälläkin on nyt käyty siitä debattia, mutta näkisin, että tällaisena tarkasti rajattuna ja määräaikaisena toimena se tukee kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Siis on hyvä ja tärkeää huomata, että tässä ei olla palaamassa pysyvästi aiempaan järjestelmään. Korotus on siis rajattu vuosille 26 ja 27, ja sen taso on aiempaa maltillisempi. Näin finanssipolitiikassa pitääkin toimia, sopeuttaa silloin kun se on välttämätöntä, mutta samalla kyetä tekemään tarkasti kohdennettuja kasvutoimia silloin kun suhdannetilanne niitä tarvitsee. [Lauri Lyly pyytää vastauspuheenvuoroa] — Mielellään kuuntelemme edustaja Lylyn kommentit tähän asiaan. Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen tuossa hyvin perusteli tätä työnantajan tarjoamaa omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta kun tässä on tämä noin viiden miljoonan euron panostus, eli tämä nosto vähentää verotuloja tällä määrällä, niin täytyy muistaa, että se lisää varmaan hyvinvointia ja terveyttä liikkumisen lisääntymisenä, ja kun näitä harrastusmahdollisuuksia laajennetaan, niin sitä työstä irtautumista tapahtuu enempi. Varmasti ne säästöt sitten siellä terveyden ja hyvinvoinnin alueella ovat sellaisia, että tämä veromenetys tulee tässä korvatuksi, ja siinä mielessä tämä on hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun tätä 7 000 euron ylärajaa tässä pohditaan, mitä se käytännössä tarkoittaa oman auton käyttöä koskien. Silloin kun julkista liikennettä ei ole, voi käyttää omaa autoa — kävelymatka on yli kolme kilometriä, odotusaikaa tulisi päivässä olemaan meno- ja paluumatkalla vähintään kaksi tuntia tai matka päättyy yöllä 00:n ja viiden välissä. Silloin oman auton käyttö on mahdollista. Nopeasti tuossa laskin, paljonko tämä 7 000 euron yläraja tarkoittaa, ja se tarkoittaa käytännössä semmoista 60 kilometrin työmatkaa sivu käytännössä, ja kun arvatenkin syrjäseudulla ja monessa paikassa kuljetaan paljon pitemmältä matkalta kuin 60 kilometrin päästä työpaikalle, niin aika nopeasti tulee täyteen tämä työmatkavähennyksen yläraja, ja siinä mielessä se rajan nostaminen sinne 8 400:aan olisi ollut paikallaan. Tässä mielessä tässä työllisyystilanteessa, kun toivotaan, että ihmiset liikkuisivat työn perässä, se olisi ollut myös semmoinen toimenpide, joka edesauttaisi tätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tähän tuloverolakiin esitettyjen muutosten on hallituksen esityksen mukaan tarkoitus lujittaa suomalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja parantaa kasvun ja työllistymisen edellytyksiä. No näitä tavoitteita vasten tarkasteltuna tässä esityksessä on toki joitain kannatettavia muutoksia, mutta kaikilta osin hallituksen esitystä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Näiden kotitalousvähennykseen tehtävien muutosten on arvioitu pienentävän verotuottoja noin 77 miljoonaa euroa vuositasolla, ja on minusta perusteltua kysyä, onko tämä 77 miljoonaa kaikkein tehokkaimmin käytössä juuri tässä hallituksen esittämässä toiminnassa. Tutkimuksen mukaan nimittäin kotitalousvähennyksen hyödyt ovat vähäiset. Kotitalousvähennys ei juurikaan lisää palveluihin kohdistuvaa kysyntää ja siten palvelualojen työllisyyttä tai talouskasvua. Samalla kotitalousvähennyksellä kokonaisuudessaan on iso verotuottoja pienentävä vaikutus. Harmaata taloutta vähentävät vaikutukset ovat tärkeitä, mutta ne olisivat todennäköisesti saavutettavissa nykyistä huomattavasti pienemmillä veromenetyksillä. Kotitalousvähennyksen ehtoja on muutettu tiuhaan tällä hallituskaudella ja edellisilläkin hallituskausilla. VATT on arvioinut, että tämä ehtojen jatkuva muuttelu on myös omiaan heikentämään kotitalousvähennyksen kannustinvaikutusta. Erityisen heikko kannustinvaikutus on tällä ratkaisulla muuttaa kotitalousvähennystä takautuvasti tämän vuoden alusta lukien, jolloin itse asiassa merkittävä osa tänä vuonna vähennyksen piirissä olevasta työstä on jo teetetty ennen tämän lain voimaantuloa tai edes sitä koskevaa päätöstä kehysriihessä. Näillä perusteilla kotitalousvähennyksen korotusta ei voi pitää etenkään haastavassa julkisen talouden tilanteessa tarkoituksenmukaisena tai tehokkaana keinona vauhdittaa työllisyyttä ja talouskasvua, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset. Liikunta- ja kulttuuriedun korottaminen 400 eurosta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti puolestaan on kannatettava esitys. Tämän liikunta- ja kulttuuriedun laajentamisen osalta ajattelen niin, että olisi tällaisen pistemäisen täydentämisen sijaan ollut perusteltua arvioida käyttöalan laajentamista vähän kokonaisvaltaisemmin. Toisaalta kun nyt sitten kuitenkin on päädytty siihen, että sitä käyttöalaa laajennetaan tämän yhden asian kohdalta, kattamaan nämä luontoharrastukset, niin olisi ollut paikallaan harkita myös esimerkiksi vaikkapa saunakulttuurin tai kirjallisuuden sisällyttämistä liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Vähän surullisena kuuntelin edellistä puheenvuoroa, tätä vähättelevää suhtautumista taidetta ja kulttuuria kohtaan. Ehkä hallituksessa kannattaisi paneutua myös taiteen ja kulttuurin mittaviin hyvinvointivaikutuksiin yhtään esimerkiksi luontoharrastusten ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksia vähättelemättä. Sinänsä suomalaiset onneksi ovat osanneet mennä luontoon myös ilman erilaisia verotukia sen tuhansien vuosien ajan. Matkakulun vähennyksestä: Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan tätä omavastuun laskemista väliaikaisesti tänä vuonna. Ajattelen, että tällaisessa hankalassa tilanteessa on perusteltua, että korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevia kotitalouksia tuetaan. Samaan aikaan kannattaisi niitä keinoja toki miettiä hyvin tarkkaan. Nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet osaltaan hidastavat liikenteen sähköistymistä ja ovat siten hiukan haastavia Suomen ilmastotavoitteiden kannalta. Ajattelen kuitenkin niin, että tällaisena vain yhtä vuotta koskevana ja nimenomaan välttämättömään työmatkaliikenteeseen kohdistuvana toimena tämä esitys on hyväksyttävissä. Mutta koko tätä matkakuluvähennystä tulisi pidemmässä juoksussa kehittää nykyistä paremmin tukemaan myöskin Suomen ilmastotavoitteita ja huomioimaan niitä alueellisia eroja, mitä meillä on. Samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoilla, parantaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa ja kehittää myös tällainen energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmä helpottamaan sitä, että pystytään tukemaan niitä pienituloisia kotitalouksia, jotka kamppailevat kustannusten nousun kanssa ja joille esimerkiksi oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitellään siis hallituksen esitystä laiksi tuloverolain muuttamisesta, ja nostan tässä yhteydessä yhden tähän esitykseen liittyvän polttavan aiheen esiin: Polttoaineen hinta on tällä hetkellä monelle suomalaiselle aivan liian korkea. Erityisesti haja-asutusalueella asuville, pitkää työmatkaa tekeville ja vuorotyöntekijöille auto ei ole mikään ylellisyystuote, josta voisi halutessaan luopua. Sillä mennään töihin, koska muuta todellista vaihtoehtoa ei ole. Kun polttoaine maksaa paljon, myös työmatkojen kustannukset nousevat merkittävästi, ja silloin puhe työnteon kannattavuudesta muuttuu hyvin konkreettiseksi. Kuinka paljon palkasta jää käteen sen jälkeen, kun työmatkat on maksettava? Marinin hallitus reagoi aiemmin vastaavaan tilanteeseen määräaikaisesti korottamalla matkakuluvähennyksen enimmäismäärää 8 400 euroon. Se oli konkreettinen helpotus ihmisille, joille työmatkat aiheuttavat suuria kustannuksia. Nyt hallitus esittää matkakuluvähennyksen omavastuun alentamista sadalla eurolla. Se on toki jotain, mutta se ei riitä tilanteessa, jossa polttoaineen ja työmatkojen kustannukset ovat korkealla, eikä se auta riittävästi niitä, jotka tekevät kaikkein pisimpiä työmatkoja, jos vähennyksen enimmäismäärä pysyy ennallaan. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitämme, että omavastuu lasketaan 750 euroon ja enimmäismäärä nostetaan takaisin 8 400 euroon. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin: Miksi hallitus ei palauta Marinin hallituksen määräaikaista matkakuluvähennyksen korotusta nyt kun sille olisi jälleen todellinen tarve? Eikö juuri nyt pitäisi helpottaa niiden ihmisten arkea, jotka joutuvat käyttämään autoa päästäkseen töihin? Jos hallitus todella haluaa kannustaa työn vastaanottamiseen ja tehdä työnteosta kannattavaa, eikö ensimmäinen askel olisi huolehtia siitä, ettei kohtuuttoman kallis työmatka syö palkasta saatavaa hyötyä? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on mielenkiintoinen tilanne meneillään sen takia, että hallitus unohtaa omat tekemisensä. Kotitalousvähennys oli 3 500 euroa aiemmin, sitten se pudotettiin vuoden 25 alusta 1 600 euroon, ja nyt sitä palautetaan 2 100 euroon. Tämä historia unohtui äskeisissä puheenvuoroissa kokonaisuudessaan. Samalla leikattiin työkorvausta 60 prosentista 35 prosenttiin. Nyt hiukan palautetaan näitä lukuja takaisinpäin, joka on oikea suunta. Nyt on kuunneltu sitä opposition pitkään puhumaa ääntä, että kotitalousvähennystä pitäisi käyttää tämän aneemisen taloustilanteen kääntämisessä niin, että kotitaloudet tekisivät niitä töitä kotona ja kunnostaisivat kotiaan ja muita asioita. Tämä suunta on tässä oikea, mutta nyt palautetaan vain osa siitä, minkä hallitus aiemmin leikkasi. Nyt tämä ajankohta on vielä se, että tämän olisi pitänyt olla 2025 eteenpäin koko ajan käytössä, koska meillä on ollut rakentamisessa ja kotitaloustöissä ja työllisyydessä todella heikko tilanne. Tässä mielessä nyt kun täällä todetaan, että nyt on suuri uudistus tehty, niin korjataan omaa leikkausta. Arvoisa puhemies! Nämä muutokset ovat siinä mielessä hyviä. SDP esittää sen takia vähän isompia, työkorvausvähennyksiä 60 prosenttiin tästä 40 prosentista ja niin poispäin, että me saataisiin vähän enempi vaikuttavuutta vielä tämän osalta. Arvoisa puhemies! Vielä tämän osalta, mitä puhutaan: Meillä tänään salissa puhuttiin aika paljon matkakuluista ja polttoainehinnoista tuossa kyselytunnilla, ja voi sanoa, että tuolla maaseudulla kuitenkin kun liikutaan työn perässä aika pitkälle, tämä matkakuluvähennys, 7 000 euroa maksimissaan, tulee aika nopeasti täyteen ja sen korottaminen 8 400:aan olisi nimenomaan palvellut näillä polttoainehinnoilla niitä pitemmälle työn perässä liikkuvia, ja siihen olisi pitänyt mennä. Meillä on myös hieman suurempi tämä vähennyksen omavastuun pienennys kuin hallituksella, eli omavastuu tulisi alentaa 750 euroon ja vähennyksen enimmäismäärä nostaa 8 400 euroon. Tässä mielessä nämä eroavat. Tämä hallituksen omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan nosto on hyvä asia ja oikeastansa tähän vuosikausia olleeseen tilanteeseen auttaa kustannusten nousua vastaavasti käytännössä, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä sen osalta. Se liikuttaa ihmisiä ja tuo kulttuuritarjontaa paremmin esille. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Viitasen tekemää vastalauseen 1 mukaista ehdotusta.

Edustaja Savola, luitteko te siis juuri sitaattini, jossa kerroin, että hallitus voi alentaa veroja? Kyllä luitte. Vastasinko minä juuri, että tämä hallitus on useilla sadoilla miljoonilla vaikuttanut siihen hintaan? [Mikko Savola: Kaksi ja puoli euroa pumpulla litra!] Jo lähes 300 miljoonaa eri veronkevennyksiä. Ne ovat lisääntyneet koko hallituskauden joka vuosi. Ensi vuodelle on edelleen tulossa jakeluvelvoiteuran keventäminen, jolla on selvä vaikutuksensa hintaan, erilaista päästökauppaan, indeksitarkistuksiin liittyviä toimia, ammattidiesel, ajoneuvoveron kevennys ja niin edelleen — autoilumyönteiseltä hallitukselta. [Mikko Savola: Kaksi ja puoli euroa pumpulla!] Olen tismalleen samaa mieltä teidän kanssanne, keskustan kanssa, siitä, että auto on erittäin tarpeellinen väline erityisesti tässä maassa ja polttoaineen hinta on kestämättömällä tasolla, ja juuri siksikin tämä hallitus on niitä toimia tehnyt. Mutta valitettavasti meillä ei ole muskeleita siihen, mistä se korkea hinta tällä hetkellä johtuu, eli Hormuzin tilanteesta. [Mika Lintilä: Ei pitäisi mennä lupailemaan! — Anne Kalmari: Kaksi ja puoli euroa on ja pysyy!]

Arvoisa herra puhemies! Lainaus alkaa: ”On kerta kaikkiaan hölmöä väittää, että hintatason kasvu ja ostovoiman heikkeneminen johtuisivat aina jostain sellaisesta, mihin hallitus ei voi vaikuttaa. Kyllä te voitte vaikuttaa, te voitte vaikka laskea bensaveroa.” [Perussuomalaisten ryhmästä: Sitähän on laskettu!] Tämän on sanonut 15.12. Riikka Purra, silloinen oppositiopoliitikko. Polttoaine maksaa kaksi ja puoli euroa pumpulla. Kysyn hallitukselta: miksi te ette vaikuta, että polttoaineen hinta olisi alempi suomalaisille?

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti tässä hallituksessa edes ulkoministerillä ei ole valtaa vaikuttaa siihen hintaan, joka tänne tuodaan. [Mikko Savola: Nytkö se on maailmanmarkkinahinta?] Se, mihin me voimme vaikuttaa: [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Me voimme vaikuttaa verotukseen. Sen vuoksi esimerkiksi kahden viikon päästä täällä salissa esiteltävässä budjetissa on ensi vuodellekin tulossa polttoaineverotukseen kevennystä, kuten juuri edellä kerroin. Sen lisäksi tämä hallitus on päättänyt muun muassa ammattidieselistä, joka myös tulee normaaliin eduskuntakäsittelyyn. Tämä hallitus on autoilijan hyväksi tehnyt juuri sellaisia asioita, joihin muun muassa keskustan edellinen hallitus ei kyennyt. [Suna kymäläinen: Kotitaloudet kiittävät!] Kyllä, tilanne on aivan hirvittävä. Lähi-idän vaikutus pumppuhintoihin on valtava. Dieselin hinta, tavallisen polttoaineen hinta, pumpulla on aivan liian korkea. Totta kai toivomme, että tämä tilanne laukeaa mahdollisimman pian. [Suna kymäläinen: Tällä kaudella on vähän eri kuin viime kaudella!]

Arvoisa puhemies! Pitkien välimatkojen Suomessa auto on monesti aivan välttämätön. Ihmisten täytyy päästä töihin, täytyy päästä ruokakauppaan, täytyy päästä harrastuksiin. Ja ammattiautoilijoille, riippumatta siitä, onko kyse henkilöautosta, pakettiautosta tai rekasta, on aivan keskeistä se, mikä on polttoaineen hinta, mikä on kulurakenne. Minä kysynkin nyt valtiovarainministeriltä aivan suoraan kyllä tai ei -vastausta: Voiko Suomen hallitus, joka on nyt vallassa, eli te, laskea pumppuhintaa? Voitteko vai ette?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lohi, sanoitteko te juuri, että jakeluvelvoite ja päästökauppa ja muut ilmastotoimet ovat mitättömiä, [Markus Lohi: En! — Keskustan ryhmästä: Te ette kuunnelleet! Nyt on valikoiva kuulo!] kun te keskustan ollessa viime kaudella hallituksessa kiristitte näitä kaikkia? Te jopa kiristitte polttoaineiden verotusta. Tämä hallitus on tehnyt kaiken täysin toiseen suuntaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Me olemme keventäneet polttoaineiden verotusta, me olemme keventäneet ajoneuvoveroa, me olemme keventäneet jakeluvelvoiteuraa [Juho Eerola: Meneekö jakeluun?] — me emme ole tehneet indeksitarkistuksia, jotka edelleen kiristävät hintaa — useiden satojen miljoonien edestä. Vastaavasti tällä hetkellä valitettavasti polttoaineen hinta, erityisesti diesel siellä pumpulla on niin korkea, että mikäli siihen haluttaisiin vaikuttaa veronkevennyksellä, se todennäköisesti olisi miljardiluokkaa, [Vasemmalta: Se ammattidiesel!] koska hintapaine yli sadan dollarin hinnasta barrelilta on niin kova, ja se johtuu Lähi-idän tilanteesta. Samaan aikaan teidänkin puolueesta on esitetty hallitukselle vaatimuksia tehdä lisäsäästöjä. Te ymmärrätte, että hallituksella ei tässä tilanteessa ole mahdollisuutta tehdä miljardien veronkevennyksiä. [Vasemmalta: Paitsi yhteisövero!]

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen on erittäin huolissaan, kun bensa ja diesel maksavat noin kaksi ja puoli euroa mittarilla. Totta kai tämä yksittäisiä kuluttajia ja myös niitä, jotka tarvitsevat autoa työmatkalle tai palveluiden piiriin, rokottaa paljon, mutta ennen kaikkea olen huolissani meidän ammattiliikenteestä. Tavarat kulkevat Suomessa pyörillä, ja kuljetusala on ahdingossa. Nyt suomalaisia ei niinkään kiinnosta polttoaineen päästökauppa tai jakeluvelvoite tai mikään. Nyt kiinnostaa se, aiotaanko tälle asialle tehdä oikeasti jotain, jotta se tuntuvasti vaikuttaa mittarilla, vai ei. Se on hyvä tietää, aiotaanko tehdä jotain — sellaisia toimia, jotka tulevat merkittävästi vaikuttamaan mittarilla, ei senttiä kahta vaan merkittävästi. Nyt kysyn teiltä, arvoisa valtiovarainministeri Purra: onko teidän mielestänne polttoaineen hinta nyt kohtuullinen, ja jos ei ole, mitä te aiotte sille tehdä?

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee sähkön hintakattoon, josta ministeri Multala varmasti kertoo tarkemmin, niin se liittyy äärimmäisiin kriisitilanteisiin, ja siihen valmistellaan mekanismia. Viitataan esimerkiksi sellaisiin viime energiakriisin kaltaisiin tilanteisiin. Mitä tulee sitten polttoaineiden hintoihin, niin edustaja Lintilä kuvasi, antoi kyllä väärää todistusta siitä, mitä on ennen viime vaaleja tästä aiheesta puhuttu. Te tiedätte sen varmasti itsekin oikein hyvin. Silloin kun tämä Hormuzin tilanne käynnistyi, varoitin täällä aitiossa jo siitä, että mikäli tämä tulee pitkittymään, sen vaikutus paitsi polttoaineiden hintoihin myös koko globaaliin talouteen tulee pahimmillaan olemaan musertava. Siitäkin syystä me olemme olleet erittäin positiivisesti yllättyneitä Suomen hyvistä talousluvuista. Tämä logistiikkaan, polttoaineisiin, lannoitteisiin, moneen liittyvä hintapaine ei ole niin paljon Suomessa näkynyt, mutta kyllä, se näkyy valitettavan paljon bensapumpulla. Mitä tämä hallitus sitten on jo tehnyt? Täysin historiallisesti, lähes 300 miljoonaa olemme alentaneet liikenteen verotusta. Ensi vuodelle on tulossa vielä [Puhemies koputtaa] pieni lisäkevennys, 50 miljoonaa. Tämä on täysin historiallista. Sen lisäksi me olemme tehneet [Puhemies koputtaa] jakeluvelvoiteuraan kevennyksiä. [Mikko Savola: Pumppuhinta 2,50!] Me olemme purkaneet teidän hallituksenne kiristyneitä veroja [Puhemies: Kiitoksia, ministeri!] ja ylitiukkaa ilmastopolitiikkaa.

Herra puhemies! Huomasin eilen, että hallitus valmistelee tällä hetkellä sähkön hintakattoa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mihinkä ratkaisuun siinä päädytte. Mutta itse näen, että tärkeämpi olisi tällä hetkellä puuttua polttoaineitten hintaan. Meillä on Euroopan kallein diesel tällä hetkellä. Olemme pitkien etäisyyksien maa. Tämä vaikuttaa Suomen kasvuun, yritysten kilpailukykyyn. Tämän maksavat yritykset ja kotitaloudet. Taisi tuossa vaalien aikana joku puolue kertoa, että meillä olisi tarjolla tämmöinen euron litrahinta, ja todisti, että ei maailmanmarkkinahinnalla ole merkitystä Suomen polttoaineitten hintaan. [Suna Kymäläinen: Ja olipa joku kansalaisaloitekin!] Jään nyt vain pohtimaan, miksi hallitus katsoo, että sähkön hintaan tulee nyt poikkeuskeinoin puuttua. Mistä johtuu se, että polttoaineen hinnan alentamiseen ei löydy sitä tahtoa, [Puhemies koputtaa] että sitä voitaisiin alentaa? [Juha Mäenpää: Hyvä kysymys!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen tutkimustarkoituksessa siirrettävän käytetyn ydinpolttoaineen ja sen tutkimustoiminnan seurauksena syntyvän radioaktiivisen jätteen loppusijoittamisesta Ruotsin kuningaskunnan alueella. Samalla ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan Suomessa. Arvoisa puhemies! Esityksellä luodaan selkeä ja tarkoituksenmukainen oikeudellinen kehys tilanteisiin, joissa Suomesta siirretään vähäisiä määriä käytettyä ydinpolttoainetta Ruotsiin tutkimustarkoitusta varten. Kyse on rajatusta ja tarkoin säännellystä mahdollisuudesta toteuttaa ydinturvallisuuden kannalta tärkeää tutkimusta siellä, missä siihen on parhaat valmiudet. Käytettyä ydinpolttoainetta tutkittaessa polttoaineen rakenne todennäköisesti rikkoutuu tutkimusprosessin aikana. Samalla syntyy vähäisiä määriä muita radioaktiivisia jätteitä. Tällaisessa tilanteessa tutkimusnäytteen palauttaminen Suomeen loppusijoitettavaksi ei ole käytännöllistä eikä turvallisuuden näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen jälkeen muuttuneen polttoaineen käsittely ja loppusijoitus edellyttäisivät Suomessa merkittävää lisäsuunnittelua ja uusia järjestelyjä, jotka voisivat muodostaa jopa esteen tutkimushankkeiden toteuttamiselle. Sopimus mahdollistaa sen, että tutkimustarkoituksessa Ruotsiin siirretty käytetty ydinpolttoaine ja tutkimuksen yhteydessä syntyvä radioaktiivinen jäte voidaan loppusijoittaa Ruotsiin. Arvoisa puhemies! Ydinturvallisuus perustuu jatkuvaan tutkimukseen, osaamisen kehittämiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Polttoaineen käyttäytymisen, toiminnan ja eheyden tutkiminen tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan edelleen vahvistaa ydinlaitosten turvallisuutta. Tällainen tutkimus hyödyttää sekä Suomea että kansainvälistä ydinturvallisuustutkimusta laajemmin. Samalla esitys vähentää tarpeettomia kuljetuksia. Mikäli tutkimusnäytteet olisi aina palautettava Suomeen tutkimuksen päätyttyä, lisäisi se radioaktiivisten aineiden kuljetusten määrää. Nyt ehdotettu menettely vähentää tätä tarvetta ja tukee siten turvallista ja tarkoituksenmukaista toimintaa. On myös tärkeää todeta, että sopimus ei luo taloudellisia velvoitteita Suomen ja Ruotsin valtioiden välille. Jätehuollon kustannuksista vastaavat edelleen toiminnanharjoittajat täysimääräisesti ydinenergia-alan keskeisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu säilyy sillä taholla, joka jätteen toiminnassaan tuottaa. Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksella esityksen tavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti. Esitys tukee ydinturvallisuuden kehittämistä, mahdollistaa tärkeän tutkimustoiminnan toteuttamisen sekä varmistaa, että tutkimukseen liittyvät jätehuoltoratkaisut voidaan toteuttaa turvallisesti, tehokkaasti ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Näillä perusteilla hallitus esittää, että eduskunta hyväksyy Suomen hallituksen ja Ruotsin hallituksen välisen sopimuksen sekä siihen liittyvän voimaansaattamislain. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että näitä prosesseja nopeutetaan, ja tietenkin tällaisena aikana, kun olemme tekoälyajassa jo ja pystymme tietoja käsittelemään nopeasti, tällainen uudistus on tervetullut. Entisaikanahan sanottiin, että lain käsi on pitkä, ja sitähän se kyllä on, mutta nyt siitä voi sanoa, että se on jopa nopea. Elikkä saadaan äkkiä ne konnat kuriin ja todellakin turhia prosesseja karsittua. Samalla voisi esittää toivomuksen: Rikos- ja prosessioikeuden puolella te etenette tähän suuntaan, hieno juttu. Hallinto-oikeuspuolella toivoisin, arvoisa ministeri, sitä, että seuraava eduskunta tekisi yksissä tuumin sellaisen päätöksen, että tällaisen turhien valitusten sepittelyn pitäisi loppua. Sanon, arvoisa puhemies, lopuksi vielä sen, että surullisin esimerkki on Lieksassa, jossa yhtä siltaa rakennettiin seitsemän kahdeksan vuotta — välttämätön liikenneyhteys. Muutamat ammattivalittajat, ja seitsemän kahdeksan vuotta meni valituksia käsitellessä, ja miljoonavahingot syntyi. Kyllä meidän oikeusjärjestelmän ylläpitämiseksi tällainen uudistus, mitä nyt käsitellään, on erittäin tervetullut, nopeuttaa käsittelyä, mutta hallinto-oikeuspuolella kysymys on valtavista rahallisista arvoista, kun ihmisten elämää jarrutetaan tietoisesti. Arvoisa ministeri, te olette tehnyt tämän tehtävänne aikana erinomaista työtä, ja toivotan teille voimia uusiin ponnistuksiin.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun oli tuossa viisi lähetekeskustelua, niin meinasin ottaa jo seuraavan. Mutta ei mitään, mennään tällä. Arvoisa puhemies! Rikosprosessin sujuvoittamiseksi on tällä hallituskaudella annettu useita lakiesityksiä. Syyteneuvottelujen laajentamista koskevat lait on hyväksytty, ja ne ovat tulleet voimaan syyskuun alussa. Sakkomenettelyn laajentamista koskevat lait on samoin hyväksytty, ja ne tulevat voimaan ensi kesänä. Lisäksi on hyväksytty nyt esiteltävän hankkeen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset, joilla muun muassa lisättiin kirjallisia menettelyjä ja niin sanottujen poissaolokäsittelyjen käyttöä eli sitä, että kun henkilöä ei tavoiteta eikä oikeutta oikein päästä käymään, niin jatkossa siihen on paremmat edellytykset. Nämä muutokset ovat olleet voimassa jo kesäkuun alusta lukien. Monia näistä uudistuksista on toivottu vuosikausia, ja nyt ne on vihdoin tehty. Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys sisältää vielä lisää hyvin monenlaisia toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi edelleen. Uudistuksilla pyritään yhdessä muiden sujuvoittamishankkeiden kanssa siihen, että kullekin rikosasialle löytyisi tarkoituksenmukainen käsittelytapa, onpa kyseessä sitten monia viikkoja kestävä huumerikosasia tai yksinkertainen liikennerikos. Muutoksilla muun muassa selkeytetään asianomistajan asemaa tilanteissa, joissa syyttäjä ei tulisi ajamaan hänen korvausvaatimustaan. Viranomaisten toimivaltuuksia selkeytetään esitutkinnan keskeyttämisen ja esitutkintatoimenpiteiden priorisoinnin osalta. Esitutkintavelvoitetta kevennetään sellaisten vähäisten rikosten osalta, joita ei käytännössä voitaisi selvittää, ja vapautetaan näin resursseja puuttua vakavampaan rikollisuuteen. Tutkinnanjohtaja voisi esityksen mukaan myös päättää olla aloittamatta esitutkintaa tai lopettaa sen, jos rikos on vähäinen ja perusteet tähän selvästi täyttyvät. Tutkinnanjohtajan toimivalta rajoittuisi siis vähäisiin, enintään sakoilla rangaistaviin rikosepäilyihin, joissa tärkeä yleinen etu tai yksityinen etu ei edellytä esitutkintaa ja joissa esitutkintaa nykyisin rajoitettaisiin syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnassa määrättävän edunvalvojan sijaisen palkkiota tulisi koskemaan niin sanottu takaisinkorvausvelvollisuus. Nykyisen sijaisen palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen mukaan rikosasian kuluvastuuta koskevien säännösten mukaan korvausvelvollinen asianosainen, tyypillisesti rikoksesta tuomittu vastaaja, olisi velvollinen korvaamaan kulut takaisin valtiolle. Kuulustelujen oikeusturvaa ja tehokkuutta parannettaisiin mahdollistamalla äänitallenteen tekeminen. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vain videotallenteet, joiden tekeminen ja tallentaminen on kalliimpaa. Äänitallenne ei sellaisenaan korvaisi henkilötodistelua oikeudenkäynnissä. Tallenteen lisäksi olisi edelleen laadittava kuulustelupöytäkirja, mutta se voisi olla nykyistä tiiviimpi. Rikosasioiden pääkäsittelystä nykyisin jopa yli kolmasosa peruuntuu, mistä aiheutuu merkittävää ajan ja resurssien hukkaa. Keskeinen syy peruuntumisiin on se, ettei vastaajaa saada haastettua. Esityksessä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa haaste rikosasiaksi tiedoksi esitutkinnan yhteydessä siten, että epäillylle ilmoitettaisiin, milloin ja mistä asiakirjat ovat saatavilla. Ne myös lähetettäisiin epäillylle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen esimerkiksi sähköisesti. Erityisesti laajoissa rikosasioissa, joiden määrä on lisääntynyt, onnistunut valmistelu on keskeisessä roolissa. Jos kaikkien asianosaisten todisteet ja näkemykset riitaisista seikoista eivät ole hyvissä ajoin tiedossa, pääkäsittely saatetaan joutua siitä syystä keskeyttämään useita kertoja lisätutkinnan toimittamiseksi. Onnistunut valmistelu edistää siten asian sujuvaa ja keskitettyä käsittelyä. Lakiin lisättäisiin tästä syystä velvoittavat säännökset siitä, että avustajan olisi annettava loppulausunto esitutkinnassa tai ennakkovastaus tuomioistuimille, jos sellaista pyydetään. Periaatteellisesti kenties merkittävin kokonaisuuteen kuuluvista muutoksista on ehdotus siitä, että rikosasioissa otettaisiin käyttöön niin sanottu todisteprekluusio eli määräaika todisteiden esittämiselle. Käräjäoikeus voisi asettaa määräajan valmisteluistunnon jälkeen tai erityisestä syystä muutenkin. Määräajan jälkeen esitettävää todistetta ei hyväksyttäisi oikeudenkäyntiaineistoksi, ellei määräajan ylittämiselle olisi perusteltua syytä. Hovioikeudessa todisteprekluusio olisi voimassa lähtökohtaisesti kaikissa asioissa. Yhdessä lokakuussa voimaan tulevan videotallenneouudistuksen kanssa se vahvistaisi tavoitetta oikeudenkäynnin painopisteen pitämisessä käräjäoikeudessa. Todisteprekluusio olisi myös hovioikeusvaiheessa joustava, eli esimerkiksi vasta määräajan jälkeen tietoon tulleita uusia todisteita olisi totta kai mahdollista esittää. Ehdotus perustuu hallitusohjelman mukaisesti laadittuun selvitykseen. Näillä ehdotuksilla toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia rikosprosessin sujuvoittamisesta. Esitys on viimeistelty oikeusministeriössä virkatyönä, ja sen taustalla on työryhmävalmistelu sekä lausuntokierrokset. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä, ja sen johdosta on tehty esitykseen vain vähäisiä muutoksia. Ehdotuksissa on huomioitu oikeusturva ja perusoikeudet. Rikosprosessin sujuvuus on itsessään aivan olennainen osa perustuslain mukaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällä hallituskaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että rikosasiat saataisiin käsiteltyä aiempaa nopeammin. On kaikkien asianosaisten ja erityisesti rikoksen uhrin etu, että rikosprosessi etenee ripeästi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin lisätään säännökset Rajavartiolaitoksen uhkaperusteisesta rikostiedustelusta, joka kuuluisi Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatoimivaltaan. Tämä ehdotus on osa sitä kokonaisuutta, jolla parannetaan rikostorjuntaviranomaisten kykyä torjua ennalta rikollisuuden muodostamia uhkia, jotka ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Tämä edellyttää tiedonhankinnan aloittamista nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Ehdotetun lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennalta estää ja torjua laittoman maahantulon järjestämiseen ja ihmiskauppaan liittyvää järjestäytynyttä ja muuta vakavaa rikollisuutta. Laittoman maahantulon järjestäminen on piilorikollisuutta, joka on paljastettava viranomaisen valvonnassa rikostiedustelun keinoin tai paljastavalla tutkintaotteella. Siihen liittyy yleisesti järjestäytynyttä rikollisuutta ja ammattirikollisuutta, erityisesti väärennettyjen asiakirjojen valmistamista ja välittämistä. Suomessa paljastuvat ihmissalakuljetustapaukset ovat tyypillisesti ulkomaisten rikollisryhmien tekoja, joihin liittyy kova kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Laittoman maahantulon järjestämistä tapahtuu Suomeen ja Suomen kautta kaikilla rajaosuuksilla ja eri kuljetusvälineillä, erityisesti lento- ja laivaliikennettä sekä Pohjois-Suomen maantieyhteyksiä hyödyntäen. Suomen itärajan rajanylityspaikkojen kautta kulkevan liikenteen uudelleen alkaminen loisi järjestäytyneelle rikollisuudelle myös mahdollisuuden hyödyntää tätä reittiä. Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopisteenä on vakava ja järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus, erityisesti laittoman maahantulon järjestämiseen sekä ihmiskauppaan ja ihmissalakuljetukseen liittyvät rikokset. Rajavartiolaitoksella on mainittujen rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen vaadittava ammattitaito ja osaaminen. Suurin osa Suomessa tutkittavista laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvistä rikoksista on Rajavartiolaitoksen selvittämisvastuulla, minkä vuoksi Rajavartiolaitos olisi myös uhkaperusteisen rikostiedustelun osalta se viranomainen, jolla olisi parhaat edellytykset suorittaa uhkaperusteista tiedonhankintaa laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyvästä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Arvoisa puhemies! Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Rajavartiolaitoksen rikostiedustelun kohteena olisi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava, laittomaan maahantuloon tai ihmiskauppaan liittyvä järjestäytynyt tai muu vakava rikollisuus. Rikostiedustelukeinoja voisi kohdentaa henkilöihin tai ryhmiin, joiden voi olettaa osallistuvan vakavasti uhkaavaan rikolliseen toimintaan, kuten rikollisorganisaatiossa toimiviin henkilöihin. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi salaisen tiedonhankinnan aloittamisen ennen kuin rikollinen hanke on edennyt yksilöidyksi estettäväksi rikokseksi, jos kyseessä on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuva vakava rikollisuuden uhka. Rikostiedustelukeinoja olisivat suunnitelmallinen tarkkailu ja peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta, yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Nyt annetussa esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi luottamukselliseen viestiin kohdistuvasta tai kotirauhan suojaaman, pysyväisluonteisen asumisen piirissä tapahtuvasta tiedonhankinnasta. Ehdotetut rikostiedustelukeinot ovat lähtökohtaisesti samoja keinoja, joita Rajavartiolaitos käyttää jo nykyiseen salaiseen tiedonhankintaan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 3 luvun ja pakkokeinolain nojalla. Rajavartiolaitokselle ja poliisille ehdotetut rikostiedustelukeinot vastaisivat toisiaan sillä erotuksella, että Rajavartiolaitokselle ehdotettaisiin rikostiedustelukeinoiksi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa peitetoiminnan sijasta ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa valeoston sijasta. Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinojen käytön edellytyksestä. Yleisenä edellytyksenä olisi keinon käyttämisen välttämättömyys tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta rikostiedustelun kohteesta, joka uhkaa vakavasti yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta. Pykälässä myös rajattaisiin kokonaan pois mahdollisuus kohdistaa rikostiedustelukeinoja pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tuomioistuin päättäisi yksityisyydensuojaan voimakkaimmin puuttuvien keinojen käytöstä, esimerkiksi teknisestä katselusta ja henkilön teknisestä seurannasta. Muiden rikostiedustelukeinojen käytöstä päättäisivät laissa säädetyt virkamiehet, joilla olisi tehtävän edellyttämä erityiskoulutus ja perehtyneisyys uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Esityksessä säädettäisiin rikostiedustelukeinolla saadun tiedon käytöstä, käsittelystä ja luovuttamisesta. Rajavartiolaitos saisi käyttää rikostiedustelukeinolla hankittuja tietoja aina rikostiedustelun kohdeuhkan torjumiseksi sekä rikoksen estämiseksi ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi. Tietoa saisi myös luovuttaa tietyin edellytyksin muille viranomaisille. Rikostiedustelukeinolla saatu tieto olisi hävitettävä viipymättä sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, ettei tietoa tarvita rikostiedustelua koskevassa luvussa säädettyihin käsittelytarkoituksiin. Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua valvottaisiin tehokkaasti, ja sen ulkoisesta valvonnasta vastaisi tiedusteluvalvontavaltuutettu. Hallituksen esitykseen sisältyy useita säännöksiä, joilla pyritään muun muassa turvaamaan rikostiedustelun kohteena olevien oikeusturvaa. Näitä olisivat esimerkiksi säännökset tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisesta ja tutkimisesta, tietojen säilyttämisestä ja rikostiedustelukeinon käytön ilmoittamisesta. Esityksessä ehdotetaan sääntelyyn myös muutoksia ja täsmennyksiä, jotka koskevat rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain salaista tiedonhankintaa. Esitykseen sisältyy myös säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvassa tiedonhaussa ja tallentamisessa. Automaattisten keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kohdentaa valvontaa ja kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista ryhmistä, joiden tarkoituksena on vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, kansainvälisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi, minkä vuoksi ne tulisi pystyä torjumaan ennalta. Rajavartiolaitoksen tiedon tarve onkin siirtynyt yhä enemmän konkreettisesta rikosepäilystä ja jo yksilöitävissä olevasta epäillystä rikoksentekijästä kohti uhkaa koskevaa tiedonhankintaa ja tuon tiedon analysointia ja hyödyntämistä. Ehdotetuilla säännöksillä pyritään mahdollistamaan tiedonhankinnan aloittaminen nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja siten parantamaan Rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten mahdollisuuksia ennalta puuttua uhkaavaan toimintaan ennen sen konkretisoitumista rikollisiksi teoiksi. Olemassa olevista tai nousevista uhkista saadut signaalit voivat olla tyypillisesti heikkoja ja hajanaisia, ja uhkaperusteisen rikostiedustelun keinoin niitä voitaisiin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vahvistamaan tai osoittamaan vääriksi. Mahdollisuudet lisäselvityksen hankkimiseen riippuvat lainsäädännön lisäksi esimerkiksi tiedonlähteestä sekä tiedonhankintaan käytettävissä olevasta ajasta. Jotta Rajavartiolaitos kykenisi estämään ennalta sen torjuntavastuulle kuuluvia vakavia rikoksia ja niiden vakavia seurauksia, sen tulee voida hankkia tietoa jo hyvin varhaisista rikosten esivaiheista. Nykyisen Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain mukaiset salaiset tiedonhankintakeinot eivät ole riittäviä uhkien torjumiseksi, eikä niillä voida tehokkaasti ja varhaisessa vaiheessa havaita uhkia ja ryhtyä niiden edellyttämiin toimenpiteisiin. Esityksellä tehostetaan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjuntaa mahdollistamalla salainen tiedonhankinta nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Arvoisa puhemies! Nyt menivät jo paperitkin sekaisin. Yritänpä täältä kaivaa viimeiset, jotta saadaan sitten tämä voimaantulosäännös, jota en nyt tässä kohtaa löydä. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Aika loppuu, mutta, arvoisa puhemies, tämän lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2027.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä puheenvuoro on ehkä aavistuksen tämän illan kontekstista ulkona, koska pyysin tämän jo perjantaina kommentiksi silloin käytyyn erittäin hyvähenkiseen keskusteluun Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan toiminnasta. Sinänsä varmasti kaikki sanottava sanottiin silloin. Mutta yksi asia, mikä siinä keskusteluissakin tuli esille ja mistä varmaan on aina hyvä muistuttaa, kun täällä nyt kuitenkin melkein kymmenen parlamentaarikkoa on paikalla: Me keskustellaan aina siitä Pohjoismaiden neuvoston työn kytkemisestä kansallisiin parlamentteihin. Se oli viime vuonna jo ruotsalaisilla puheenjohtajuusvuoden yhtenä painopisteenä. Me jatkettiin sitten tänä vuonna sitä. Haluan vain muistuttaa, että kaikki Pohjoismaiden neuvoston suositukset tulevat valiokuntiin tiedoksi. Ne yleensä otetaan tiedoksi ja niistä ei siellä isompaa keskustelua käydä, mutta on aina mahdollisuus pyytää meitä sinne kuultavaksi. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunnassa ollaan parinakin vuonna varapuheenjohtaja Bergin ja itse asiassa vähän laajemmankin delegaation kanssa käyty kuultavana. Ne ovat olleet sinänsä hedelmällisiä keskusteluita, ja se on yksi tapa tuoda vähän sitä kytköstä Pohjoismaiden neuvoston suositusten ja näitten kansallisten parlamenttien yhdyspintaan, ja suosittelen sitä mahdollisuutta käyttämään. Olemme mielellään valiokuntien käytettävissä tässä mielessä. Mutta ei minulla tähän hienoon keskusteluun sinänsä muuta lisättävää ole. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hyvin seikkaperäisen kertomuksen valtuuskuntamme työstä Pohjoismaiden neuvostossa. Kuten arvostettu kollegani Muuramesta, valtuuskuntamme puheenjohtaja Väyrynen totesi hyvin, nimenomaan kokonaisturvallisuus on ollut nyt kestävä teema pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat nykyään Naton jäseniä, kolme Pohjoismaata on Euroopan unionissa ja kaksi sen ulkopuolistakin maata hyvin lähellä, joten tämä toisaalta myös kyllä tiivistää tätä pohjoismaista yhteistyötä erittäin hyvin. Ehkä ainakin itselleni semmoinen erittäin konkreettinen ja merkityksellinen turvallisuutta takaava hanke Pohjoismaissa on ollut nämä yhteiset liikennehankkeet ja ennen kaikkea ne puolustuskäytävät, mistä on keskusteltu: kuinka hyvin Norjan satamista Ruotsin lävitse Suomen itärajalle tarpeen tullen pystytään siirtämään kalustoa, joukkoja, varusteita. Tämä on siinä mielessä hyvä, että Pohjoismaiden neuvostossa on otettu nämä rajaesteet, mitä muun muassa tähän toimintaan liittyy, joita valtuuskunnan puheenjohtaja hyvin kuvasi. Sehän, kuinka paljon näitä Pohjoismaiden neuvostossa käytyjä keskusteluita, tehtyjä aloitteita saadaan jalkautettua, riippuu ainoastaan siitä, mitenkä tämä talo ja me kaikki 200 kansanedustajaa kokonaisuudessaan otamme ne huomioon. Olen itse ollut, kuten muutamat muutkin meidän valtuuskuntamme jäsenet, liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuultavana Pohjoismaiden neuvoston näkökulmista asioihin. Tietysti toivoisi, että vahvemmin otettaisiin poliittisessa päätöksenteossa huomioon ne keskustelut ja esitykset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa tehdään. Ei pelkästään Suomen eduskunnassa vaan kaikissa muissa Pohjoismaissa tämä varmasti veisi pohjoismaista yhteistyötä entistä vahvemmin eteenpäin. Lopuksi täytyy yhtyä siihen harmitukseen, minkä puheenjohtajakin esitti nimenomaan tästä kansainvälisten toimielinten tietynlaisesta vähättelystä, mitä nyt on valitettavasti viime aikoina ollut, kun eduskunnan työjärjestystä on suunniteltu. Ei pelkästään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, vaan tiedän myös, että Euroopan neuvoston kohdalla oli valitettavaa päällekkäisyyttä istuntojen kanssa, kun maanantaitakin otettiin kesällä istuntokäyttöön. Toivoisin, että tähän panostettaisiin entistä vahvemmin, niin että tällaista ei tulisi tapahtumaan, koska kyllä itsekin katson, että nimenomaan parlamenttien kansainvälinen toiminta on erittäin arvokasta ulkopolitiikkaa, joka laajentaa meidän ylimmän valtiojohtomme työtä myös täällä parlamenttien tasolla.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä nostaa havainnon siitä, että kun edustaja Lyly totesi puheenvuorossaan, että suomalaista asukasta kohden, henkeä kohden laskettavat päästöt ovat hieman korkeammalla kuin EU:ssa keskimäärin, niin sillekin voi olla syitä, joista ensimmäinen on se, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja toinen syy on se, että Suomi on myös aika kylmä maa. Nämä kannattaa pitää mielessä. Mietitään tätä asiaa vaikka sähköautojen, hybridiautojen kannalta. Tietysti ne kehittyvät koko ajan, mutta tiedetään, että akkujen kestävyys, ajoaika niillä akuilla, se, kuinka monta kilometriä pääsee eteenpäin, on suoraan kiinni siitä, mikä se ulkolämpötila on. Jos on miinus 20 astetta pakkasta, niin käypä aika nopeasti niin — etenkin pikkusen vanhemman sukupolven autoissa, joissa ei ole vaikka akun esilämmitystä ynnä muuta — että se toimintasäde tippuu aika paljon, itse asiassa merkittävästi. Näin ollen, kun suomalaisen tarkan markan ihminen menee autokaupoille, hän osaa laskea nämä yksi plus yksi, että mikä on se ajoneuvo, mikä toimii siinä omassa arjessa. Näin ollen: Ajatellaan, että ihminen asuu Espanjassa jossain asutuskeskuksessa, jossa kaikki palvelut ovat suhteellisen lähellä ja siellä on suhteellisen lämmin ympäri vuoden. Se vähän vanhemmankin sukupolven sähköauto itse asiassa ajaa asiansa vallan hyvin sen ihmisen päivittäisessä arjessa. Sitten taas jos verrataan suomalaiseen: Otetaan esimerkkihenkilö Jorma, tämmöinen remonttireiska, joka menee esimerkiksi työmaalle 50 kilometrin päähän, siis päivittäinen ajomatka 100 kilometriä kesät talvet. Jokainen ymmärtää, että siinä kohtaa semmoinen vanhemman sukupolven sähköauto ei välttämättä ole optimaalinen ratkaisu siihen omaan arkeen. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta se aiheuttaa myös sen, että tavallaan siinä sen autokannan uusiutuminen ei ole niin yksinkertainen ja nopea prosessi. Puhumattakaan sitten siitä, kun mennään raskaan liikenteen puolelle, jossa ne etäisyydet ovat vielä huomattavasti pidempiä kuin Keski-Euroopassa, kun otetaan huomioon Suomen sijainti käytännössä logistisena saarena. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, mitkä vaikuttavat myös tieliikenteen päästöihin. Sitten lyhyesti totean sen, minkä olen todennut useaan kertaan — muun muassa Kuuntelija-podcastissa — mitä tulee jakeluvelvoitteeseen. Siis sinällään en vastusta jakeluvelvoitteen kaltaista mekanismia, koska siinä on se etu, että se vähentää meidän riippuvuutta globaaleista kriiseistä. Mutta ongelma, mikä siinä on, on se, että tällä hetkelläkin se velvoitesekoite, mitä siihen laitetaan, on huomattavasti kalliimpaa kuin raakaöljy. Jos meillä nyt vedettäisiin jakeluvelvoite nollaan, niin tässäkin tilanteessa se laskisi hintaa. Tämä on se perusongelma, että mikä siinä on niin vaikeata, että me ei tässä maassa saada sitä velvoitetta edullisemmaksi. Vastaus ei ole, että nostetaan velvoitetta vain Suomessa, jolloin hinta lähtee laskuun. En usko, että Suomen kysyntä siihen ihan vielä riittää. Periaatteessa se on ideana kaunis ja hyvä huoltovarmuusnäkökulmastakin, mutta ongelma tulee siinä kustannuksessa, mikä se on, ja se on tällä hetkellä liian korkea. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jälleen kerran käynnissä tämmöinen itseruoskinnan suomenmestaruuskilpailut siitä, kuinka Suomi tekee liian vähän ilmastotoimia ja kuinka tämä hallitus on suorastaan pahuuden ilmentymä, kun se on päättänyt laskea muun muassa polttoaineveroja tällä hallituskaudella. Se toden totta on poikkeuksellista Suomen lähihistoriassa, joka tuntee eri hallituskausilta lähinnä polttoaineveron korotuksia, mutta mitäpä muuta sitä vasemmalta voisi odottaakaan. Ilmastonmuutos, Suomen rooli siinä: Jos ajatellaan nyt positiivisen kautta, niin kyllä se ihan keskeisin voimavara, mitä meillä tässä maassa on, liittyy suomalaiseen teknologiseen osaamiseen ja sitä kautta niihin tuotteisiin, niihin tavaroihin, mitä tästä maasta viedään ulkomaille. Ymmärtääkseni nimenomaan ilmastovuosikertomuksessakin nostetaan esiin, että itse asiassa suomalaisella teknologialla noin niin kuin globaalisti pystytään laskemaan päästöjä. Ja tämä on se asia, jonka puolesta kyllä olen valmis liputtamaan. Ylpeänä puolustan sitä, että maailmalle voidaan viedä suomalaisia innovaatioita ja teknologioita, jotka esimerkiksi laskevat lähipäästöjä kaupungeissa, tehtaissa ja näin poispäin, joilla on sitten välittömiä vaikutuksia paikallisväestöön, heidän hyvinvointiinsa ja näin poispäin. Se on iloinen asia. Mutta sitten siitä, kuinka nopeasti haluamme olla hiilineutraaleja, arvoisa rouva puhemies, on kyllä käytävä vakava keskustelu. Nimittäin minun on henkilökohtaisesti kovin vaikea uskoa, että me suomalaiset päättäjät olisimme keksineet jotain niin viisasta ja fiksua, että me näemme sen kilpailuvalttina, että olemme toden totta yhtenä maailman ensimmäisenä maana hiilineutraali. Siis jos Suomella on 2035-tavoite, niin muistutetaan taas mieliin, että Euroopan unionilla, joka tekee siis todella tiukkaa ilmastopolitiikkaa muun muassa ennallistamisasetusten kautta — joka maksaa Suomelle muuten arvioiden mukaan 1,2 miljardia euroa, valtiolle noin miljardin vuodessa vuoteen 2050 mennessä joka vuosi — se on 2050, Ruotsilla 2045, Saksalla 2045, Britannialla 2050, Kanadalla 2050, Kiinalla 2060. Yhdysvalloista puhumattakaan, joka jälleen kerran Pariisin ilmastosopimuksesta lähti. Näin. Eli tavallaan se, mikä on se hinta, että me saamme olla hiilineutraaleja 2035, on tietenkin olennainen kysymys, ja se, kuka sen maksaa. Kuka sen maksaa? Maksaako sen se hyvätuloinen suomalainen, joka asuu kaukolämmön piirissä pääkaupunkiseudulla ja ajaa sähköautolla töihin? Maksaako? Maksaako se maaseudulla sitä dieselautoa käyttävä, omakotitalossa öljylämmitystä käyttävä vanhempi herrasmies sen laskun siitä hiilineutraalista maailmasta, vai maksaako sen koulussa suomalainen nuori — joka joutuu syömään sitä kasvisruokaa, mitä hän ei haluaisi syödä, koska se ei kerta kaikkiaan maistu hyvältä — sillä, että häneltä viedään jo liharuoatkin pöydästä ilmastonmuutoksen nimissä? Käykö siinä itse asiassa niin, että me ajetaan tieten tahtoen suomalainen metsäteollisuus alas, jonka arvonlisäykseen kuitenkin Suomen talous hyvin pitkälti edelleen perustuu, joskaan ei enää niin paljon kuin ennen mutta edelleen merkittävä, yli 10 miljardin euron arvonlisäys kokonaisuudessaan meidän maassa, tuhansia ja tuhansia työpaikkoja? Meillä on satojatuhansia metsänomistajia. Metsäteollisuus ajetaan siis alas. Halutaanko me ajaa sitten vielä suomalainen ruuantuotanto alas — siis nyt puhun lihatuotannosta ynnä muusta — tai tuhota sen kustannuskilpailukyky ilmastonmuutoksen nimissä, kun muut Euroopan maat nauravat meille ja jatkavat omia toimiansa? Se on paitsi huoltovarmuuden kannalta myös ihan yleisen järjen käytön kannalta todennäköisesti erittäin huono idea. Eli korostan: Uskon niihin teknologisiin ratkaisuihin, joita tässä maassa kehittävät suomalaiset huippuyritykset. Hienoja innovaatioita, viedään niitä, käytetään niitä, otetaan ne käyttöön, mutta ei laiteta sitä laskua suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle metsäteollisuudelle, suomalaiselle maataloudelle, jotta voidaan sitten poseerata joissain ilmastopöydissä. Tässä on monia kysymyksiä, mitkä heräävät tästä ylipäätänsä. Ensinnäkin nyt vaikka Suomen päästöt ja Suomen metsien hiilinielut. Kyllä se nyt on vähän naurettavaa, että kun me mennään rajan yli Ruotsiin, niin siellä yhtäkkiä metsät sitovatkin paljon paremmin hiilidioksidia kuin Suomessa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mehän tiedetään ilmiselvästi, että kysymys on eri laskentamalleista [Kaisa Garedew: Just näin!] ja Ruotsi on valinnut itsellensä paremmat laskentamallit. Kiitos hallituksen, tähänkin nyt puututaan ja selvitetään, mikä näissä Suomen malleissa on vikana. Siis summa summarum: toivon, että poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta otetaan tosiasiat huomioon, arvioidaan ja tuodaan esiin rehellisesti ne kustannukset, joita niistä aiheutuu suomalaiselle veronmaksajalle, ja ennen kaikkea ei kiilusilmäisesti pyritä olemaan maailman ensimmäisenä ottamatta huomioon sitä, mikä se kustannus on tavalliselle suomalaiselle veronmaksajalle ja Suomen valtiolle. Esitänpä sellaisen veikkauksen, että seuraava hallitus joutuu toteamaan, että Suomi ei tule olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Mutta leikitään yhdessä vielä vähän aikaa, että se on mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastolain tavoitteet on syytä pitää voimassa, ja niitten tavoitteitten, mitkä me ollaan tässä kirjattu, eteen pitäisi tehdä töitä. Näyttää siltä, että — kuten tässä edellisessäkin puheenvuorossa hyvin tuotiin esiin se, kuinka paljon ilmastovelkaa meille jää seuraaville kausille — tässä mielessä kaikki ratkaisut, mitä tälläkin kaudella tehdään, vaikuttavat sitten pidemmälle. Edustaja Tynkkynen hyvin kuvasi käytännönläheisesti sitä tonnien ottamista tuolta ilmakehästä, sitä, kuinka paljon sillä on vaikutuksia kaikkialla, ja se on tosi tärkeä huomio. Arvoisa rouva puhemies! Otin tämän puheenvuoron sen vuoksi, että meidän pitää olla edelläkävijä puhtaassa energiassa ja muissa toimenpiteissä, joilla tällä alueella toimitaan. Muun muassa EK:n toimitusjohtaja tänä aamuna taisi puhua tämän asian puolesta niin, että me ei saada olla perässähiihtäjiä vaan meidän pitää olla edelläkävijä näissä asioissa. Olen siitä samaa mieltä, ja se on meille pitkässä juoksussa kuitenkin kilpailuetu. Arvoisa rouva puhemies! Kannan vähän huolta: Kun me ollaan aika pitkälle nyt päästy sähköenergian tuotannossa puhtaan energian maaksi, eli meillä on 96 prosenttia sähköenergian tuotannosta puhdasta energiaa — siellä on ydinvoimaa, vesivoimaa, aurinkoa ja tuulta pääasiassa — niin se kertoo siitä, että energiasiirtymää pystytään tekemään. Nyt meillä on tulossa datakeskuksia, ja on arvioitu, että sähkön energiankulutus kasvaa noin 50 prosentilla tässä lähivuosina. Sitten me tiedetään, kuinka vaikeaa se energian tuotantomäärä on kattaa monesta syystä: Ydinenergian rakentaminen, joka on perusvoimaa, vie vähintään kymmenen vuotta ennen kuin se on käytännössä meillä käytettävissä. Moduuliydinvoimalaitokset ovat lähinnä lämmöntuotantoa. Ne eivät ratkaise tätä. Tuulikapasiteettia ja aurinkoa saadaan rakennettua aika nopeasti, mutta sitten verkko on semmoinen pullonkaula. Jos me halutaan verkkoa vahvistaa, niin se vie vähintään seitsemän kahdeksan vuotta ennen kuin me saadaan verkkoa vahvistettua noin laajassa mittakaavassa kantaverkonkin osalta. Meillä on tällaisia pullonkauloja, ja jos nämä datakeskusten sähkön tarpeet tulevat nopeasti, niin se tuo meille hankaluuksia tässä sähkön hinnassa. Mutta myöskin sitten se, millä tavalla se 50 prosenttia energiasta tuotetaan, on tässä erittäin iso kysymys. Siihen tietyllä tavalla toivoisi tietenkin vastauksia että, saadaanko ne tuotettua tällä puhtaalla energialla, niin kuin me ollaan tähänkin asti nyt saatu tuotettua, ja siinä mielessä ne energiainvestoinnit pitäisi saada aikaiseksi. Nämä merituulivoimalaitokset ja muut tällaiset, tuulivoimalaitosten sijoittelu ympäri Suomea ja verkon vahvistaminen tuonne Norjaan ja Ruotsiin auttavat meitä siinä, mutta se, mitä muuta pitää tehdä, liittyy varmasti nopeisiin ydinenergiaratkaisuihin. Arvoisa rouva puhemies! Kun katsoo sitten tätä hyvää vuosikertomusta tässä, niin sivulla 91 nähdään energialähteistä vuosina 2005—2024, kuinka selkeästi me olemme hiilestä päässeet laskusuuntaan erittäin voimakkaasti. Maakaasu on käytännössä tuolta poistunut, öljy on laskenut, ja sillä tavalla me päästään koko ajan näihin tavoitteisiin. Nämä, mitä me tässä tehdään, ovat niitä suoria toimenpiteitä. Täällä sivulla 92 on yksi mielenkiintoinen tilasto, joka kertoo tieliikenteen energiankulutuksesta energianlähteittäin. Kun täällä on vuosien 2005 ja 2025 kulutus, niin kokonaisterawattina laskettuna kulutus on pienentynyt sieltä 45:stä tuonne 40:een, ja varmasti liikennesuoritteiden määrä on kasvanut. Siellä on varmasti polttoainetehokkuutta parannettu ja kaikkea muuta, mutta sähkön osuus on pikkuhiljaa tuolla alkanut näkyä. Se ei ole vielä kovin suuri, ja toivoisin, että sitä pystyttäisiin tekemään voimakkaammin ja päästäisiin näihin meidän tavoitteisiin hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tässä lopuksi tästä Suomen merkityksestä näissä per henkilö: Kun katsotaan tätä eurooppalaistakin tilastoa, 27 maan tilastoa, niin me ollaan täällä keskitasolla, ja nettopäästöissä me ollaan aika lailla korkealla tasolla. Kyllä meillä työtä riittää, ja se on tässä tosi tärkeää huomata, että me emme ole tässä yksin. Sitten jos katsotaan globaalisti tätä tilannetta — EU ja Yhdysvallat, Kiina ja muu maailma — niin varmaan pitää katsoa myöskin sitä, kuinka paljon populaa on eri puolilla, ja sekin vaikuttaa tähän niin, että se vähän hämärtää nämä suhdeluvut. Kaikilla meillä tulee olemaan töitä. Viimeiset uutiset: Kun katsotaan Nepalin onnettomuutta, Panaman kulkuyhteyksiä siellä kanavassa, EU:n lämpenemistä, ne ovat niitä konkreettisia näkymiä, mitä tästä ilmastonmuutoksesta ja lämpenemisestä on. Ihmiset eivät huomaa sitä puoltatoista astetta tai mitä tämä on, mutta nämä he huomaavat, ja minä luulen, että ihmiset näitten perusteella myöskin noteeraavat sen, että me teemme niitä toimia, ja erityisesti meidän nuoret ja lapset odottavat, että me teemme niitä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eilen YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi ilmastoraporttinsa, ja sen johtopäätös on karu. Tieteellisesti uskottavaa polkua lämpötilan nousun pysäyttämiseen alle kriittisen 1,5 asteen ei enää ole. Tämä raja tullaan ylittämään, ja nykyisillä politiikkatoimilla maailma on matkalla noin 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen viivytelty vuosi ja jokainen asteen kymmenys kasvattavat riskejä ja tekevät ilmastokriisin hillitsemisen vaikeammaksi. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Suuntaa voidaan muuttaa, mutta se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa siitä, että Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Tänään me käsitellään vuoden 2026 ilmastovuosikertomusta, joka kertoo vuoden 25 päästötilanteesta. Tällä ilmastovuosikertomuksella on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Se kertoo eduskunnalle ja myös kaikille kansalaisille, miten Suomi on onnistunut ilmastotoimissaan suhteessa asetettuihin tavoitteihin eli riittävätkö hallituksen päättämät ilmastotoimet hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä, kuten lakiin on kirjattu. No, tämän kertomuksen viesti tosiaan on sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna: hallituksen toimet eivät riitä, hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää vaikuttavia lisätoimia. Vuosi toisensa jälkeen Orpon hallitus on saanut tämän saman viestin, ja vuosi toisensa jälkeen se on vastannut täysin riittämättömillä keinoilla. Kuten täällä ministeri aiemmin esitteli ja vuosikertomuksesta toki käy ilmi, niin päästöt kyllä vähenivät viime vuonna. Merkittävin lasku tapahtui päästökauppasektorilla, jonka toimintaan hallituksen päätökset suoraan eivät niin suuresti vaikuta. Tietenkin nyt täytyy todella toivoa, että tätä päästökauppaa ei lähdetä EU:ssa vesittämään, kun se on meillä tutkitusti ja tiedetysti tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Taakanjakosektorilla laskua selittää ennen kaikkea liikenne, mutta sen osalta on tosiaan syytä muistaa, että hallitus itse on kääntänyt vastuuttomalla polttoaineveropolitiikallaan ja ‑veronkevennyksillä liikenteen päästöt nousuun eli päätösperusteisesti saanut päästöt nousemaan ja nyt sitten siitä taas laskemaan. Eli hyvin tempoilevaa on ollut tämä hallituksen ilmastopolitiikka liikenteen osalta, ja sillä tavalla ei olla päästy eteenpäin niin paljon kuin olisi pitänyt. No, tässä edustaja Kallio edellä nosti maatalouden päästöt, ja itsekin nostin ne tuossa debatissa. Siellä debatissa käytiin keskustelua myös tästä maatalouden päästöjen laskennasta. Toki on tärkeää, että päästölaskenta on tarkkaa ja sitä tarkennetaan. Tässä edustaja Kallio viittasi siihen, että toimintaympäristön pitäisi olla selkeä, ja tästäkin olen täysin samaa mieltä. Mutta ajattelen, että meidän on pystyttävä viemään maatalouden kestävyysmurrosta eteenpäin nimenomaan pitkäjänteisesti ja selkeästi ohjaamalla tukia ja kannusteita esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan tuotannon lisäämiseen Suomessa, jotta me voidaan sitä kotimaista ruuantuotantoa ja huoltovarmuutta tältäkin osin vahvistaa, samoin uudistavaa viljelyä, hiilensidontaa. Tätä työtä on tärkeätä tehdä hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Moni viljelijä näitä toimia jo tekeekin, ja ainakin itse olen huomannut, että myös mediassa on nostettu näitä positiivisia esimerkkejä siitä, miten näillä sektoreilla voidaan edetä. Edelleen keskeinen ongelma on maankäyttösektori, joka on muuttunut nielun sijasta päästölähteeksi. On suuri pettymys, että Orpon hallitus ei ole kaudellaan esittänyt uskottavia keinoja nielujen vahvistamiseksi. Yksittäisenä esimerkkinä nostan tämän kosteikkoviljelyn, koska on jäänyt mieleen, että sille hallitus suorastaan naureskeli tässäkin salissa ja leikkasi ensi töikseen rahoituksen kokonaan pois, ja nyt se kautensa lopuksi sitten esittää, että seuraava hallitus ottaisi kosteikkoviljelyn tuen ohjelmaansa. Eli tässäkin on nyt sitten vetkutettu neljä vuotta tämän asian kanssa. Arvoisa puhemies! Lisää vaikuttavia ilmastotoimia tarvitaan, ja keinovalikoima on kyllä tiedossa. Vihreät ovat tähän mennessä ainoa puolue, joka on julkaissut oman kokonaispaketin siitä, miten tämä vuoden 2035 hiilineutraalius on edelleen saavutettavissa, ja se on saavutettavissa kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkkeinä siellä ovat ympäristölle haitallisista yritystuista luopuminen, se, että helpotetaan uusiutuvan energian investointeja, edistetään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, vauhditetaan liikenteen sähköistymistä, vahvistetaan maankäyttösektorin hiilinieluja hakkuutasoja maltillistamalla ja vetetään turvemaita. Keinoja kyllä on, niitä on syytä nyt ottaa käyttöön. Haluan vielä muistuttaa tähän loppuun, että ilmastolain 16 § ei ole suositus vaan velvoite, eli valtioneuvoston on päätettävä lisätoimista, jos tavoitteita ei saavuteta. Nyt Orpon hallitus ei näin ole tehnyt. Valitettavasti tämä viimeinen budjettiriihikin osoitti, että hallitus sysää taloudellisen ja luontovelan ohella myös ilmastovelan nyt seuraavalle hallituskaudelle ja kasvattaa sitä painetta sitten sinne tilanteessa, jossa jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä ja jossa meillä ei todellakaan olisi ollut varaa hukata neljää vuotta ilmastotoimien kanssa vetkutteluun.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tässä on käsittelyssä hallituksen esitys Rikosseuraamuslaitoksen koulutuksen uudistamisesta, ja oikeastaan hieman samoilla askelmerkeillä tästä lähden liikenteeseen mutta ehkä hieman lievemmin kuin tuossa edustaja Holopainen edellä. Tämä henkilöstöpula on todella tunnistettu, ja tämä on oikeastaan aika lailla mielenkiintoinen, ehkä semmoinen kaksipuolinenkin työturvallisuuskysymys ajatellen sillä tavalla, että nyt kun on yliasutettuja vankiloita ja meillä on se henkilöstöpula, niin se saattaa aiheuttaa tietenkin sen, että työturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ilmaantuu. Mutta ihan yhtä lailla tämä työssäoppimismalli voi pahimmassa tapauksessa hieman lisätä näitä työturvallisuushaasteita siinä, että siinä työn ohessa tehdään tätä koulutustoimintaa. Sinänsä tämmöinen työn ohessa opiskelu on monin paikoin ihan kannatettavaa, mutta kyllä tässä oli niitä huolia tullut esiin ja niitä itsekin kannan siitä, miten siinä nyt tällä hetkellä kovin työpaineisessa työympäristössä kyetään sitten suorittamaan tätä niin sanottua opetustehtävää työssäoppimismallissa. Tämän vuoksi onkin äärimmäisen hyvä, että tässä on tämä seurantaelementti mukana, minkä valiokunnan puheenjohtajakin toi tuossa esittelyssä esille. Tässä on siis paljon kannatettavia elementtejä ja kohtia, ja sille Rikosseuraamuslaitoksen koulutusjärjestelmän kehittämiselle on tarvetta. Hallitus kuitenkin tässä esittää esimerkiksi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista ja johtokunnan tehtävien siirtämistä Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaisille virkamiehille. Lakivaliokunnan mietinnössä päädyttiin esittämään neuvottelukunnan perustamista koulutuskeskuksen yhteyteen. Esitetty neuvottelukunta ei kuitenkaan ole mielestäni riittävä korvaamaan sitä nykyistä johtokuntaa, jonka keskeinen tehtävä on ollut koulutuskeskuksen toiminnan kehittämisessä, seuraamisessa ja tukemisessa sekä sille säädettyjen oikaisuvaatimusten ja muiden asioiden ratkaisemisessa. Tämä johtokunnan säilyttäminen on tärkeä osa myös koulutuksen pedagogisen osaamisen säilyttämistä, ja koulutuksen yhdenmukaisen laadun sekä opiskelijoiden oikeusturvan ja yhdenvertaisen aseman kannalta sillä on merkitys. Tämän vuoksi me mietinnön vastalauseessa on todettu, että hallituksen esitykseen sisältyvä toinen lakiehdotus hylättäisiin ja johtokunta säilytettäisiin, mutta muilta osin me tähän olisimme voineet lähteä mukaan, mutta siihen ei sitten ihan löytynyt keskustelussa tahtotilaa. Mutta palataan vielä tähän asiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kesällä verkkokalvoillemme piirtyivät kuvat Euroopan rajuista metsäpaloista. Kesäkuu oli Länsi-Euroopan mittaushistorian lämpimin, ja helleaalto aiheutti tutkijoiden arvion mukaan Euroopassa yli 20 000 ihmisen kuoleman. Tämä osoittaa, että ilmastokriisin seuraukset eivät tapahdu jossain kaukana, ne ovat täällä nyt. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että me täällä Suomessa myös tehdään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla varmistetaan, että saavutetaan meidän ilmastotavoitteet. Nyt kuitenkin jokaisen ilmastovuosikertomuksen keskeinen viesti tällä kaudella on ollut se, että nykyiset toimet eivät riitä tämän meidän hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Liikenteen päästöjen vähennysten osalta totesitte, että nyt ne ovat laskeneet, mutta hallituksen politiikkahan on ollut sikäli tempoilevaa, että te olette päätösperusteisesti niitä tällä kaudella nostaneet, ja siitä ne nyt sitten ovat palanneet alas. Näistä maatalouden päästöistä haluan sen todeta, että on surullista, että siitä huolimatta, että viljelijöillä on halu niitä toimia tehdä, siihen ei ole kyetty. Tässä kannattaisi ottaa Tanskasta mallia. Siellä on onnistuttu [Hannu Hoskonen: Voi hyvänen aika! — Anne Kalmarin välihuuto] myös tekemään päätöksiä maatalouden päästövähennysten osalta [Anne Kalmarin välihuuto — Puhemies koputtaa] yhdessä viljelijöiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Suomen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin yksi promille. Suomen päästöt ovat laskeneet. Siksi ilmastotoimien pitää olla Suomen kannalta järkeviä, eivätkä ne saa nostaa kansalaisten arjen kustannuksia tai ajaa tuotantoa, työpaikkoja ja investointeja ulkomaille. Maatalous tuottaa ruokaa ja ylläpitää huoltovarmuutta. Ilmastotoimien pitää tukea viljelijöiden työtä ja maatalouden kannattavuutta. Suomalaisen ruuan tuotantoedellytykset on turvattava, eikä ilmastopolitiikka saa lisätä viljelijöiden kustannuksia. Metsienhoidossa on vahvistettava kasvua ja hiilinieluja ilman, että metsätalouden toimintaedellytyksiä heikennetään. Energiassa on turvattava huoltovarmuus. Turpeella on merkitystä kotimaisena ja säästä riippumattomana energialähteenä sekä varautumisessa. Turve on kotimainen luonnonvara, joka on hyödynnettävä. Liikenteessä biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöönottoa tulee edistää eri liikennemuotojen tarpeisiin. Suomen kansan ja kotimaamme edun tulee olla aina ensin kaikessa päätöksenteossa, ja tämä on jokaisen edustajan muistettava.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on valtion ilmastovuosikertomus. Ilmastolain mukaisesti ilmastovuosikertomus annetaan eduskunnalle vuosittain. Sen tarkoituksena on tarjota eduskunnalle ja kansalaisille ajantasainen kokonaiskuva Suomen ilmastopolitiikan etenemisestä, päästö- ja nielukehityksestä sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisen näkymistä. Tällä tavalla myös eduskunnalle tulee mahdollisuus käydä keskustelua ilmastopolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä tuoreimman tiedon pohjalta. Vuosikertomuksessa raportoidaan päästöjen ja hiilinielujen kehityksestä sekä arvioidaan toimien riittävyyttä ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tarkastellaan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman ja kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa. Tässä kertomuksessa tilannetta tarkastellaan sellaisena kuin se oli keväällä 2026. Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat vuonna 2025 seitsemän prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt laskivat sekä päästökauppasektorilla että taakanjakosektorilla. Päästökauppasektorilla päästöt laskivat 11 prosenttia. Kehitystä selittää erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyminen sähkön nettotuonnin ja tuulivoiman tuotannon kasvettua. Erityisesti vähenivät kivihiilen poltosta aiheutuvat päästöt kivihiilen käytön päätyttyä keväällä 2025. Suomi kulkee tässä etunojassa, ja siitä voimme kyllä kaikki olla ylpeitä. Taakanjakosektorilla, joka kattaa päästökaupan ulkopuoliset päästöt, kuten liikenteen ja osan maatalouden päästöistä, päästöt laskivat viisi prosenttia. Päästövähennykset syntyivät erityisesti liikenteessä polttoaineiden bio-osuuden kasvun ja polttoaineiden kulutuksen vähenemisen seurauksena. Maankäyttösektori oli tänäkin vuonna nettopäästölähde, sillä metsien hiilinielu on trendinomaisesti heikentynyt jo vuosien ajan. Kuitenkin viljelysmaiden päästöt vähenivät hieman ja puutuotteiden nielu vahvistui, mikä vähensi sektorin nettopäästöjä edellisvuoteen verrattuna. Vuosikertomuksen politiikkatoimiskenaarion mukaan ilmastolain vuosien 2030 ja 2040 päästövähennystavoitteet voidaan saavuttaa, mikäli suunnitellut toimet toteutuvat ja huomioidaan hiilen talteenottoon perustuvat ratkaisut. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 edellyttää kuitenkin edelleen lisätoimia kaikilla sektoreilla, erityisesti maankäyttösektorilla. EU:n taakanjakoasetuksen mukaisella sektorilla Suomi ylitti vuoden 2025 päästökiintiön. Tämänhetkisen arvion mukaan suunnitellut toimet, aiemmilta vuosilta kertynyt päästöyksiköiden ylijäämä sekä käytettävissä olevat joustokeinot riittävät kuitenkin koko vuosien 21—30 velvoitekauden tavoitteiden saavuttamiseen. Maankäyttösektorilla tilanne on haastavampi. Maankäyttösektorin EU-velvoitteet jakautuvat tällä hetkellä kahteen erilliseen velvoitekauteen. Alustavien arvioiden mukaan Suomi saattaa saavuttaa vuosien 2021—2025 EU-velvoitteensa riippuen metsien vertailutasoon hyväksyttävistä korjauksista. Lopullinen tilanne varmistuu vuonna 27, mutta tarkkakorvaiset ehkä kuulivat eilen ilmastokomissaarin vierailun jälkeen, että Suomen viesti siitä, että myös geopoliittisen tilanteen muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi puun käyttöön Suomessa Venäjän puuntuonnin loputtua, antaa hyvää ennakkotietoa tästä kysymyksestä. Sen sijaan vuosille 26—30 velvoitteiden saavuttaminen on edelleen epävarmaa ja edellyttää lisätoimia. Arvoisa puhemies! Hallitus hyväksyi joulukuussa 2025 kansallisen energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman. Näissä linjasimme toimia puhtaan siirtymän vauhdittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi sekä nielujen kasvattamiseksi. Päästökauppasektorilla keskeinen ohjauskeino on EU:n päästökauppa ja siitä seuraava hinta päästöille. Hallitus on lisäksi pyrkinyt vauhdittamaan puhtaan siirtymän investointeja. Hallitus on esimerkiksi antanut esityksen uudeksi ydinenergialaiksi, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa houkuttelevana ydinenergian tuotannon ja uusien laitosten rakentamispaikkana. Lisäksi hallitus edistää bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa investointiavustuksilla ja on vauhdittanut suuria teollisia puhtaan siirtymän investointeja ottamalla käyttöön investointien verohyvityksen, jota on tarkoitus jatkaa vuoden 27 loppuun asti. Jatkossa myös hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö olisi mahdollista hyvittää tällä verohyvityksellä. Taakanjakosektorilla keskeisiä energiaperäisiin päästöihin kohdistuvia poikkileikkaavia toimia ovat biopolttoöljyn jakeluvelvoite ja EU:n laajuinen polttoaineen jakelun päästökauppa, joka käynnistyy täysimääräisesti vuonna 2028. Useita liikenteen ja rakennussektorin toimia rahoitetaan osittain EU:n sosiaalisesta ilmastorahastosta, jonka tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia EU-kansalaisia ja yrityksiä päästökaupan laajetessa koskemaan tieliikennettä ja rakennusten erillislämmitystä. Liikenteessä päästöjä vähentävät sekä lupaavasti etenevä sähköistyminen että jakeluvelvoite. Maankäyttösektorilla hallitus on käynnistänyt metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin. Toimenpiteillä edistetään muun muassa metsien uudistamista, metsän kasvua, kieltoaikojen pidentämistä, metsätuhojen ehkäisyä, lannoitusta sekä metsäpinta-alan laajentamista. Hallitus on osoittanut tähän yhteensä noin 27 miljoonan euron rahoituksen tukemaan metsänomistajien toimia. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla jatketaan myös sopeutumistyötä. Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa on edistetty laajasti eri sektoreilla. Sopeutumisen näkökulma on vahvistunut osana yhteiskunnan varautumista, ja ilmastoriskien hallintaa on kehitetty alueellisella sekä paikallisella tasolla. Samalla on panostettu tietopohjan vahvistamiseen, ennakointiin ja viestintään, jotta me Suomessa voimme välttää haitallisimmat vaikutukset. Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomus osoittaa, että päästövähennyksissä on edistytty monella sektorilla ja että työtä tehdään aktiivisesti myös maankäyttösektorin tilanteen parantamiseksi. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa puhtaan siirtymän edelläkävijänä ja houkuttelevana investointiympäristönä. Hallituksen linjaamilla toimilla luomme yrityksille vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä investoida puhtaisiin ratkaisuihin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain päivityksellä tosiaan on iso kiire, ainakin tarve. Tämä alkuperäinen laki vuodelta 2019, mihin tässä on moni edustaja omassa puheenvuorossaan viitannut, ei enää riitä. Tällaiset tekniset ja myös maantieteelliset oletukset ja asetukset ovat siitä jo ehtineet muuttua. Tämä nykyinen kyberympäristö, jossa eletään, ei enää jakaudu kovin selkeästi Suomen sisäiseen tai Suomen ulkopuolelta tulevaan liikenteeseen. Näin nopeasti on seitsemässä vuodessa asia muuttunut. Tällaiset pilvipalvelut, hajautetut infrastruktuurit ja datakeskukset, mitkä ministerikin mainitsi, ja tällaiset kansainväliset palvelinketjut tekevät tästä maantieteellisestä rajauksesta, mikä tässä aiemmassa laissa oli, keinotekoisen. Tästä syystä kyllä kannatan tätä ja kiitän ministeri Häkkästä, että olette tämän tänne tuonut.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudessa ei ole kysymys ainoastaan maamme rajojen puolustamisesta vaan myös siitä, että yhteiskunnan eri yhteisöt, kielet, kulttuurit ja elinkeinot säilyvät elinvoimaisina muuttuvissa olosuhteissa. Meidän yhteiskuntamme sivistyksen mitta on siinä, kuinka huolehdimme heikoimmistamme, kansalaiskulttuureistamme ja kotimaisesta elinvoimastamme. Nyt lähetekeskustelussa oleva saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 osoittaa, että huoltovarmuus ja turvallisuus eivät synny ainoastaan varastoista tai viranomaisten toimista. Ne syntyvät siitä, että koko Suomen elinvoima säilyy vahvana, ja tästä erityisesti pohjoisen alueiden merkitys korostuu. Maa- ja metsätalous, porotalous, kalastus, kaivannaiset sekä muu luonnonvaroihin perustuva elinkeinotoiminta ovat osa kansallista huoltovarmuutta ja Suomen kriisinkestävyyttä. Ne ovat konkreettinen osa elinvoimaamme pohjoisessa Suomessa. Arvoisa puhemies! Elämme ajassa, jolloin turvallisuuttamme haastavat useat ristiriitaisuudet. Samalla turvallisuus ja elinvoima kulkevat vahvasti käsi kädessä. Kun alueella on asutusta, yritystoimintaa, sopuisa ympäristö ja elinkeinoja, vahvistuvat samalla myös rajaturvallisuus, huoltovarmuus ja koko maan puolustuksellinen kestävyys. Harvaan asutuille alueille kohdistuvien päätösten vaikutuksia on siksi arvioitava myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Pohjoisen Suomen asema on muuttuneessa turvallisuusympäristössä entistä merkittävämpi. Kasvava sotilaallinen yhteistyö, liikenteen ja logistiikan merkitys sekä Puolustusvoimien toimintakyky edellyttävät toimivia tie-, rata- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä vahvaa paikallista elinkeinorakennetta. Kuten kertomuksesta voimme huomata, on yksi merkittäviä haasteitamme edessämme, kun tämän päivän turvallisuuden vaatimukset ja perinteiset elinkeinot kohtaavat pohjoisessa Suomessa. Huoltovarmuus ei ole vain varautumista poikkeusoloihin vaan myös sitä, että yhteiskunta toimii normaalisti joka ainoa päivä. Arvoisa puhemies! Tämän saamelaiskäräjien kertomuksen keskeinen viesti on, että turvallisuus rakentuu koko maassa. Siksi meidän on turvattava perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset, huolehdittava pohjoisen saavutettavuudesta ja vahvistettava niitä rakenteita, joihin Suomen huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja puolustuskyky myös tulevaisuudessa perustuvat. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on aika mielenkiintoinen juttu, että kokoomus, joka tässä on nyt poliittisesti ollut tulilinjalla ihan perustellusti, lähti vähän niin kuin vanha dieselauto käyntiin tässä loppuillasta. Iltapäivällä oli aika hiljaista vielä kokoomuksen ryhmässä, mutta nyt on löytynyt kannanottoja, ja hyvä asia niin. Ajattelin tähän itsekin osallistua. On väärä tieto, rouva puhemies, se, mitä edustaja Heinonen täällä välittää, että liikuntaneuvosto olisi ottanut kantaa tämän hankkeen puolesta. Tämä on siellä mainittu mahdollisena isona hankkeena, mutta mitään virallista, virkavalmisteluun perustuvaa kannanottoa, esitystä tai puoltoa ei valtion liikuntaneuvosto ole tehnyt. Tämä on nyt totuuden venyttämistä niin, että sitä totuutta on aika vähän siinä venytyksessä, mutta kirjataan tämä nyt vielä auki tänne selvästi. Palaan nyt jälleen siihen, rouva puhemies, että tämäntyyppiset hankkeet tulisi hoitaa opetus‑ ja kulttuuriministeriön kautta — tällä hetkellä ministeri Poutala hoitaa niitä, minäkin olen vuoden verran niitä hoitanut ja edustaja Kosonen ja moni muukin täällä ovat hoitaneet, apulaispormestari Arhinmäki on niitä hoitanut, ja vastaavaa. Pitäisi sieltä normaalin prosessin kautta hoitaa rahoitus tämäntyyppisille hankkeille, kuten Olympiastadionkin hoidettiin. Niin massiivinen hanke, ja se tekee tästä erikoisen, että tämä on hoidettu näillä sähköposteilla suoraan pääministerille ja hänen esikunnalleen. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka haluan päivän keskustelusta vielä sanoa, on tämä huvittava tarina, mikä on nyt keksitty: itse asiassahan TALPOL, hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta, olisi pakittanut joka tapauksessa syksyllä tästä hankkeesta. Tämä oli nyt keksitty eilisen illan ja aamun aikana, että sanotaan tällä tavalla. Tästä tulee mieleen se, että pääministeri on nyt vieraillut tässä Paluu tulevaisuuteen ‑elokuvassa, niin että hän näkee jo, mitä olisi syksyllä päässyt tässä asiassa tapahtumaan. Tämä oli nyt minusta ehkä semmoinen kaikista köykäisin meriselitys. Se kannattaa jättää nyt ainakin pois näistä puheista.

Arvoisa herra puhemies! Täällä varmaan vallitsee täysi yksimielisyys pääministerin ensimmäisistä sanoista: ”Suomi tarvitsee kasvua.” Ja toiset sanat olivat: ”Pääkaupunkiseutu tarvitsee kansainväliset mitat omaavan tapahtuma-areenan.” [Timo Heinonen: Pääkaupunki!] Minä luulen, että tämä koko sali jakaa nämä pääministerin ajattelevat sanat. [Vasemmalta: Ei jaa koko sali!] — Jos ei jaa koko sali, niin valtaosa salista todennäköisesti jakaa nämä. — Tämän hankkeen ja keskustelun ongelma ei siis ole siinä itse substanssissa, että näitä aktiviteetteja tarvitaan täällä pääkaupunkiseudulla. Kuhmosta oleva edustaja Kekkonen, siis Kettunen, täällä... [Naurua — Eduskunnasta: Tuleva Kekkonen!] — Hetkinen, joo, tuleva Kekkonen, ja joo, sieltä Kekkonen on, niiltä kulmilta kyllä. — Edustaja Kettunen tässä toi esille Vantaan Sanomien artikkelin ja Helsingin Uutisissakin olleen artikkelin siitä, että tässä on kaksi eri hanketta, jotka täällä pääkaupunkiseudulla selvästi kilpailevat toistensa kanssa. Arvoisa puhemies! Minä halusin tähän seikkaan vantaalaisena edustajana nyt tuoda oman näkemykseni, ja meillä on myöskin vantaalainen ministeri tässä paikalla, ministeri Multala, joka erinomaisen hyvin tietää tämän vantaalaisen suurhankkeen. Itse asiassa kysymys on hankkeesta, jota on jo melkein vuosikymmen oltu käynnistämässä yksityisellä rahoituksella, kansainvälisellä rahoituksella. Vantaan kaupunki on tarjonnut tontit, ja kaavoituksen ratkaisut on aivan aidolla tavalla tehty. Tämä hanke on jo niin pitkällä, että se ensimmäinen kuokka on isketty maahan. Me oletamme, että Pohjoismaiden kolmanneksi suurin tapahtuma-areena syntyy tuonne Kivistöön, ja se on absoluuttisesti Suomen suurin. Kapasiteetti on se, että 21 000 katsojaa pääsee paikalle, se on se laskelman mittakaava. Me puhumme Suomen mittakaavassa todella jättiareenahankkeesta, ja myöskin kaupungin siunauksella tätä tehdään, eli me olemme kaikki vahvasti olleet tätä tukemassa — tiedän myöskin ministeri Multalan tukevan tätä hanketta. Minä kysyin sitä seikkaa, että kun 2025 tehtiin päätöstä kehysriihessä tästä Helsinki Garden ‑hankkeesta, niin kuinka paljon ja kuinka tehokkaasti ministeri Multala silloisessa roolissaan lobbasi tätä hanketta, koska olemme kuulleet — edustaja Valkonen tässä juuri totesi — että lobbaajat ovat olleet vääriä tai epäonnistuneet. Vaikuttaako siltä, että myöskään tässä toisessa hankkeessa lobbarit eivät ole onnistuneet, vai onko niitä ollenkaan ollut liikenteessä? Tätä kysymystä jää pohtimaan. Ministeri Multala äsken meille vastasi, ja varmaan ihan oikeinkin, että kun tätä hanketta lähdettiin viemään eteenpäin, niin sen vetäjät ovat julkisesti todenneet, että hakivat jo vuodesta 2019 opetus- ja kulttuuriministeriöstä — tiedustelivat sitä, onko mahdollista saada — valtion rahoitusta. Silloin vastaus oli ”ei”, ja ministeri vastasi äsken, että pohjana oli se, että haettiin rahaa näiden normaalien liikuntahankkeiden rahoituksesta, ja siinä hankkeessa on mittakaava niin suuri, että siinä täytyisi olla joku erityyppinen rahoitus. Vastaus on varmaan ihan oikein, ja pääministerikin tässä äsken sanoi, että vuonna 25 tämä Vantaan Kivistön hanke ei ollut samassa vaiheessa kuin tämä Garden. Teknisesti se kyllä oli pidemmällä, se on ollut paljon pidemmällä vuonna 25 kuin tämä Garden-hanke konsanaan, mutta lobbauksen osalta ei. Se on aivan varmasti totta. Mutta nyt tämä vantaalaishanke, Kivistön hanke, tietysti on saanut pontta tästä keskustelusta, ja nyt minun on pakko kysyä tietysti tästä ministeriltä, kun Vantaan päässä nyt pohditaan sitä ihan aktiivisesti — tämän areenayhtiön edustajat pohtivat sitä — että kyllä, jos kerran valtion rahaa on saatavissa, ollaan tekemässä suoraan anomus, ei opetus- ja kulttuuriministeriölle, josta saatiin ”ei”, vaan valtioneuvostolle. Nyt minun kysymykseni on: Jos valtioneuvostolle tulisi tästä näin paljon pidemmälle valmistellusta hankkeesta nyt anomus, niin mikä olisi teidän näkemyksellinen kantanne tässä vaiheessa siitä, olisiko tämä Kivistön hanke nyt juuri sellainen, jossa olisivat kaikki nämä, mistä te, pääministeri, puhuitte — saadaan taloudellisia vaikutuksia, talouskasvua, saadaan tapahtuma-areena tänne ja sitä kautta myöskin elvytettyä pääkaupunkiseudun sekä työllisyyttä että taloutta, mutta ennen kaikkea saataisiin tämmöinen kansainvälisen mittaluokan areena? Olisitteko tukemassa tätä Kivistön hanketta? [Timo Heinonen: Ei sitä voi tukea, jos se on aloitettu!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama sana rakentamisen vauhdittamisen toimista. Ensinnäkin heti alkuun haluan korjata: Täällä edustaja Pitko esitti, että hallitus ei olisi jatkanut energiaremonttiavustusta. Päinvastoin, mehän teimme juuri nyt kehysriihessä merkittävän päätöksen, korjausrakentamisen energiaremonttiavustuksiin 110 miljoonaa, jotka ovat käytettävissä tämän ja ensi vuoden aikana, ja uskomme, että näillä saadaan merkittävä määrä rakennusalan työllisyyttä parantavia remontteja käyntiin jo mahdollisimman pian, kun tämä asetus saadaan voimaan. Sen lisäksi olemme päättäneet alkukaudesta pitää korkotukilainavaltuudet korkealla tasolla, jotta sillä voidaan vastasyklisesti tukea asuntorakentamista. Tänä vuonna, vaikka korkotukilainavaltuudet sinällään laskevat, 250 miljoonaa menee opiskelija-asuntotuotantoon. On kestämätön tilanne, että näitä korkotukilainavaltuuksia ikuisesti pidetään korkealla tasolla, sillä tälläkin hetkellä meillä on, viimeisin luku taisi olla jopa 11 000 tämmöistä tuettua asuntoa tyhjillään, ja sekään ei tietenkään ole järkevää julkisen rahan käyttöä, että tällainen tilanne on. Tämän lisäksi me ollaan pistetty lupaprosessit kuntoon, käsittelyaikatakuu rakennusten rakentamisluville, ympäristöluvituksen yhden luukun periaate, tehty merkittäviä parannuksia asp-rahoituslainsäädäntöön, muun muassa nostettu lainaosuus 95 prosenttiin, pidennetty kaikkien asuntolainojen kokonaiskestoa 40 vuoteen, ja samoin asuntolainoihin nyt meidän tekemän lainsäädännön perusteella Finanssivalvonta mahdollistaa 95 prosentin lainakaton asuntolainoihin, eli paljon on tehty monenlaista. Sen lisäksi, totta kai, myöskin erinäiset liikennehankkeet, joita muun muassa näiden MAL-sopimusten kautta edistetään, ovat omiaan vauhdittamaan asuntorakentamista hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Joten paljon on tehty myös muita päätöksiä, eikä sillä tavalla pidä luoda sellaista kuvaa, että tämä yksittäinen päätös olisi jotenkin nyt ainoa, jota tässä hallitus on pyrkinyt tekemään. Kuten tässä todettua, kevään kehysriihessä 25 pyrittiin löytämään moninaisia keinoja. Tässä ministeri Purra jo luetteli myös sen muun investointipaketin läpi, josta valtaosa oli liikennehankkeita. Liikennehankkeillakin on merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla tähän maahan asioita pystytään rakentamaan, olivat ne sitten teollisia investointeja, joiden ympärille syntyy sitä työllisyyttä ja sitä kautta myös houkuttelevuutta muuttaa asumaan ja sitä kautta rakentaa uusia asuntoja. Asioilla on vaikutuksia toisiinsa, ja siksi myös korostan sitä, että investoinnit ovat nimenomaan niitä, kuten edustaja Zyskowicz hyvin täällä kuvasi, joilla pyritään saamaan lisää kasvua, työllisyyttä ja verotuloja. Sen vuoksi niitä ei pidä sekoittaa pysyvien menojen pysyvään lisäykseen tai leikkaukseen.

Arvoisa puhemies! Kysymyshän ei nyt ole mistään areenarahoituksesta tai kulttuuritiloista, kyse on paljon isommasta asiasta. Kuten jo kerroin, olin vuonna 2008 mukana Ylen ajankohtaistoimituksessa, joka aloitti paljastukset keskustan vaalirahavaikuttamisesta eli Kehittyvien maakuntien Suomesta. Sekin skandaali alkoi aivan mitättömästä asiasta, mutta lopulta päättäjille tuli tuomioita ja jäljet ulottuivat pääministeriin asti. Nyt Vantaan Sanomien ja muun median ahkeralla työllä olemme saaneet esiin kokoomuslaisen version Kehittyvien maakuntien Suomesta. Se on ”kehittyvien suurkaupunkien Suomi”, jossa kokoomuksen vaalirahoittajat saavat asioitaan eteenpäin. On kansalaisista kiinni, saako tämä jatkua. Olemme vakavan asian äärellä: voiko Suomessa ostaa rahalla päätöksiä, voiko rahalla ostaa vaalit. Elinkeinoelämän keskusliitto on jo ilmoittanut satsaavansa seuraaviin vaaleihin isomman summan kuin koskaan, 2,3 miljoonaa euroa, jotta nykyinen meno jatkuisi. Nyt on tilaisuus oikaista, puhemies, muutama väärä väite — faktantarkastusta, olkaa hyvä: Ensinnäkin hallituspuolueet ovat jälleen kerran, kun ovat pinteeseen joutuneet, turvautuneet taas mutkutteluun eli osoittamaan syyttävällä sormella Marinin hallituksen päätöksiä. En tiedä, miten se oikeuttaa oman vaalirahavaikuttamisen. Pahinta on, että faktat ovat pielessä. Kuten edustaja Mäkynen kertoi, päivälleen neljä vuotta sitten omistajaohjausministeri esitti itse selonteon talousvaliokunnalle. Lehtitietojen mukaan koko oppositio, mukaan lukien perussuomalaiset, oli tyytyväinen saatuaan perusteelliset vastaukset kaikkiin Uniper-kysymyksiinsä. Edustaja Reijonen puhui ikään kuin hän ei olisi itse ollut paikalla, ehkei sitten henkisesti ollutkaan. Lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on perannut Uniper-päätöksentekoa erittäin huolellisesti, eikä ole ilmeisesti mitään muuta kuin kiittävää sanottavaa. On aika surkeaa, että menette aina kuppi ojossa samalle lähteelle, joka on kuivahtanut jo ajat sitten. Toinen mutkuttelu liittyy ammattiliittojen rooliin SDP:n tukemisessa. Vaatii uskomatonta ylimielisyyttä rinnastaa muutaman liikemiehen intressit kahden miljoonan tavallisen suomalaisen työntekijän tarpeisiin ja tätä nykyä myös huoliin työttömyydestä. [Timo Suhonen: Juuri näin!] Toisekseen teemme ratkaisuja, jotka sotivat ay-liikkeen etuja vastaan. Olemme ilmoittaneet, että demarien ajama yhdistysten lähdevero tarkoittaa miljoonien, ellei kymmenien miljoonien, tappiota ammattiliitoille, ilmoitusasiana. Kolmas ja ehkä tärkein oikaisu liittyy näihin kuuluisiin rahoituskriteereihin. Ei pidä paikkaansa, etteikö olisi kriteereitä ja menettelyjä suurten investointien osalta. Työ käynnistettiin viime vaalikaudella, jotta varmistettaisiin, että kaikkia suuria investointeja kohdellaan tasaveroisesti. Pääministerin täytyy tietää, että tämän investointinyrkin jäseniä ovat korkeat ja kokeneet virkamiehet valtiovarainministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Tämä raati on vähän niin kuin valtioneuvoston leijonanluola, joka tuo säännöllisesti tilannekuvan ja kärkihankkeet talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, koko ajan. Tämä korkeatasoinen raati voi aivan hyvin käsitellä kaikki valtakunnallisesti merkittävät rakennusinvestoinnitkin, joten valitettavasti on niin, että taas kerran uusi työryhmä on tällainen tyypillinen hätäveto, joka on aivan turha. Lopuksi, arvoisa puhemies: Joudun kyllä ihmettelemään pääministerin sitaattia Täällä Pohjantähden alla ‑kirjasta. Tuo idea on ilmeisesti peräisin edustaja Heinosen blogista toukokuulta, mutta niin murheellisella ja paljastavalla tavalla sen asiayhteys on kääntynyt ympäri. Pääministeri siteeraa siis kuolemantuomiosta armahdettua punakapinajohtajaa. Akseli Koskela on armahduksen myötä menettänyt kansalaisluottamuksensa: ”Muttei sillä minulle niin suurta merkitystä ole... En minä ole heitiltä luottamustani saanu... eikä ne sitä kykene viemäänkän.” Mutta kun pääministeri osoittaa tämän sanoman eduskunnalle, jolta hän nimenomaan on luottamuksensa saanut ja jonka luottamus kohta myös mitataan, se on uskomatonta parlamentin halveksuntaa. Ilkeä tulkintahan olisi tietenkin se, että hän ei tarvitse eduskunnan luottamusta, koska vaalirahaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Mutta uskon vilpittömästi, että kyseessä oli lipsahdus, kuten ehkä koko päätös Gardenistakin, maan tapa, ”kehittyvien suurkaupunkien Suomen” tapa. Saako se jatkua, on päivän kysymys ja tulevien kuukausien kysymys.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että valtioneuvosto antaa tiedonannon, jotta eduskunta saa läpinäkyvästi haluamansa tiedot Garden Helsinki ‑hankkeen päätöksenteosta. Julkisen rahan käyttöä pitää voida arvioida kriittisesti. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, valmistelun läpinäkyvää ja päättäjien valmiita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. Se on demokratian perusta. Mutta samalla on syytä pitää mittasuhteet mukana. Tänään eduskunta ei kokoonnu siksi, että valtion rahaa olisi kadonnut, ei siksi, että Garden Helsingille olisi maksettu euroakaan, eikä siksi, että päätös olisi jo toteutettu, vaan kokoonnumme keskustelemaan keväällä 25 tehdystä ehdollisesta investointivarauksesta — ehdollisesta investointivarauksesta. Kysymysten esittäminen on politiikkaa parhaimmillaan, vihjailu, syylliseksi julistaminen ja ajojahti eivät ole. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee investointeja, työpaikkoja, matkailua ja kansainvälisiä tapahtumia. Siksi hallitus on tehnyt riihissään talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi lukuisia investointeja ja toimenpiteitä, joilla vauhditetaan uutta kasvua. Hallituksen mittavassa investointiohjelmassa tuetaan laajasti erilaisia investointeja kaikkialla Suomessa, liittyen myös muun muassa huoltovarmuuteen ja liikenneinfrastruktuuriin. Garden Helsinki ‑hankkeen ehdollinen tukipäätös oli yksi näistä monista toimista, joilla talouskasvua on pyritty vauhdittamaan. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtioneuvosto käynnistää selvitystyön, jonka tavoitteena on, että suuren kokoluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään selkeät menettelyt ja kriteerit. Garden Helsinki ‑hankkeeseen liittyvässä julkisessa keskustelussa kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että on puuttunut polku ja prosessi erittäin suuren kokoluokan rakennushankkeiden tukemiseen. [Timo Harakka: Ei puutu!] Sitä ei ole tällä hetkellä, eikä sitä ole ollut myöskään aiempien hallitusten aikana. [Timo Harakka: Kyllä oli!] Liikuntapaikkahankkeet tulee käsitellä läpinäkyvästi ja yhdenvertaisen menettelyn kautta. On tärkeää, että tässä yhteydessä selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on, millaisia vastaavia esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys tarjoaa hyvän pohjan hallitusneuvotteluihin ja tulevaisuutta ajatellen. Suurten urheilutapahtumien ohella tarvitsemme suomalaisille lisää liikuntapaikkoja. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että seuraavalla hallituskaudella tulisi toteuttaa liikuntapaikkarakentamisen korjauspaketti. Hyvät olosuhteet luovat pohjan liikunnalliselle elämäntavalle, paikallisille urheiluseuroille ja menestyvälle urheilulle ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Taloudellisesti tiukkana aikana tässä työssä tulee yhä vahvemmin hyödyntää yhteistyötä ja EU-rahoitusta. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Poutalan vastuualueella onkin parhaillaan käynnissä selvitys, miten EU-rahoitusta voidaan hyödyntää entistä paremmin liikuntapaikkarakentamisessa. Arvoisa puhemies! On hyvä edelleen muistaa, että Helsinki Garden ‑hankkeessa kyse oli ehdollisesta tukipäätöksestä — euroakaan veronmaksajien rahaa ei ole maksettu. Garden Helsinki ‑hankkeen uudelleenarvioinnille oli siis selkeä tarve, kun hanke on viivästynyt ja pienentynyt, rahoitustilanne on auki ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. Siksi valtioneuvostossa eilen tehty päätös olla tukematta hanketta oli oikea. Mitään uutta ei ole siinä, että oppositio pyrkii kritisoimaan hallitusta etenkin vaalien lähestyessä. Osa epäilyistä ja syytöksistä on ollut vakavia. Siksi onkin oikein hyvä, että oikeuskansleri ja Valtiontalouden tarkastusvirasto selvittävät osiltaan päätöksentekoprosessia ja siihen liittynyttä vaikuttamistyötä. Arvoisa puhemies! Suomi ei nouse syyttelyllä eikä jakolinjoja syventämällä. Suomi on aikanaan noussut ja tulee myös tulevaisuudessa nousemaan työllä ja yhteishengellä. Toivon, että puoluerajat ylittäen keskittäisimme voimavaramme ongelmien ja syyttelyn sijaan ratkaisujen ja kasvutoimien etsimiseen yhdessä. Pääministeri Orpolla on KD:n eduskuntaryhmän luottamus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle tiedonannon hallituksen puoliväliriihen Garden Helsinki ‑hanketta koskevasta ehdollisesta tukipäätöksestä ja Suomen kulttuuri- ja liikuntapaikkarakentamisesta. On poikkeuksellista, että eduskunta kutsutaan kesken istuntotauon käsittelemään tämänkaltaista tiedonantoa. Julkinen keskustelu aiheesta on osoittanut, että on tarpeen, että eduskunta saa järjestäytyneesti oikeat ja tarkat tiedot siitä, mistä tässä ehdollisessa tukipäätöksessä on kysymys ja mistä siinä ei ole kysymys. Pääministerinä olen aina eduskunnan käytettävissä. Palaan ensin tilanteeseen, jossa hallitus kokoontui puoliväliriiheensä keväällä 25. Julkisen talouden vakavan tilanteen vuoksi hallitus oli joutunut tekemään lukuisia vaikeita säästöpäätöksiä. Talouskasvu ei ollut käynnistynyt. Niin hallituksessa kuin tässä salissa oli vahva näkemys siitä, että yksin säästämällä Suomi ei nouse. Tarvittiin vielä uusia kasvua vauhdittavia ratkaisuja. Ideoita pyydettiin laajasti yhteiskunnasta. Puoliväliriihi oli kasvuriihi. Kasvupaketti pohjautui pitkälti Risto Murron työryhmän esityksiin. Tämän lisäksi hallitus päätti muista kasvua ja työllisyyttä tukevista hankkeista. Pyrimme myös löytämään hankkeita, joilla voisi vauhdittaa rakennusalaa. Tässä kokonaisuudessa hallitus teki poliittisen päätöksen ehdollisesta valtionavustuksesta Garden Helsinki -hankkeelle. Garden Helsinki on lähes 20 000 hengen urheilu- ja tapahtuma-areena. Iso hanke toisi paitsi työtä rakennusaikana myös vetovoimaa pääkaupungille vuosikymmeniksi eteenpäin. Poliittisia päätöksiä tekee mandaatillaan jokainen hallitus. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen ehdollisesta tuesta on käyty laajaa julkista keskustelua. Huolia on noussut muun muassa siitä, onko hallihankkeita kohdeltu tasapuolisesti, onko hallituksen päätös perustunut riittäviin vaikutusarviointeihin ja onko hanketta lobattu avoimesti. Hallituksen päätös ei ole ollut sidoksissa siihen, kuka tai ketkä työskentelevät hankkeessa. Vaikuttaminen ja vuoropuhelu kuuluvat poliittiseen päätöksentekoon. Suomessa on käytössä avoimuusrekisteri, jotta vaikuttamistyö poliitikkoja kohtaan olisi läpinäkyvää. Vastuu avoimuusrekisterin kirjauksista on aina vaikuttamistyötä harjoittavalla taholla. Jälkikäteen on käynyt ilmi, että Garden Helsinki -hankkeen edustajat eivät ilmoittaneet vaikuttamistyötä avoimuusrekisteriin. Siksi pidän tarpeellisena, että VTV kampaa hankeyhtiön toiminnan tältä osin tarkasti läpi. Hallituspuolueet tekivät tukipäätöksen yhdessä. Tavoitteemme oli vain ja ainoastaan saada Suomeen kasvua, työllisyyttä ja vetovoimaa. Keskustelun toinen päälinja on ollut se, toimiko hallitus päätöstä tehdessään oikein. Pidän hallituksen päätöksentekoon sekä minun toimintaani kohdistuvia epäilyjä vakavina. Siksi pidän tärkeänä, että oikeuskansleri selvittää tehdyt kantelut joutuisasti. On myös esitetty, että vaalirahoituksella olisi ollut vaikutusta hallituksen suhtautumiseen hankkeeseen. Ei pidä paikkaansa. Olen ja olemme toimineet vaalirahoituslain edellyttämällä tavalla. Olemme toimineet avoimesti ja luovuttaneet päätökseen liittyvät materiaalit julkisuuteen. Olen avannut päätöstä ja sen taustoja lukuisissa haastatteluissa ja erikseen kirjallisella lausunnolla. Lisäksi on keskusteltu siitä, miten hallitus tiukassa taloudellisessa tilanteessa osoitti 35 miljoonaa euroa areenahankkeelle. Ehdollisen valtionavustuksen tarkoituksena oli parantaa hankkeen mahdollisuuksia saada muu rahoitus kuntoon ja hanke käynnistymään. Garden Helsinkiä piti päästä rakentamaan tänä vuonna. Euroakaan tukea ei olisi maksettu ennen hankkeen toteutumista. Päätös hankkeen ehdollisesta tuesta on osa hallituksen investointiohjelmaa, joka on noin 4,7 miljardia euroa. Sillä tuetaan muun muassa investointeja huoltovarmuuteen, hiilestä irtaantumiseen sekä liikenneinfrastruktuurin peruskorjaukseen ja investointien kehittämiseen kaikkialla Suomessa. Investointiohjelma rahoitetaan valtion omaisuutta hyödyntämällä, eli investoinnit eivät lisää velkaantumista tai vaadi uusia säästöjä. Oppositio on tarkoitushakuisesti laittanut vastakkain hallituksen pysyviä menosäästöjä ja kertaluontoisia kasvuinvestointeja. On suomalaisten harhaan johtamista esittää, että perumalla yhden vuoden kertaluonteinen kasvuinvestointi voitaisiin välttää menosäästö toisaalla. Kasvuinvestointeja tehdään, jotta talous kasvaisi eikä olisi painetta tehdä niin raskaita säästöjä. Tässä salissa on vaadittu useasti valtion taseen laittamista töihin. Tästä on nyt kyse. Arvoisa puhemies! Palaan vielä puoliväliriiheen. Garden Helsinki -hankkeen toimijat olivat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Hanke toimitti valtiovarainministeriölle vapaamuotoisen hakemuksen valtiontakauksesta syksyllä 24. Valtiovarainministeriö suhtautui areenahankkeisiin kriittisesti ja nosti esiin erityisesti valtiontakaukseen liittyen useita huolia. Se ilmoitti hankkeelle kielteisestä kannastaan valtiontakaukseen loppuvuodesta 24. Puoliväliriihessä esityksiä tekivät niin valtiovarainministeriö, muut ministeriöt kuin hallituspuolueetkin. Hankkeen nostamiseen riihessä oli perusteltu syy: positiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset. Kivistön hanke, johon Garden Helsinkiä on verrattu, oli puoliväliriihen aikaan täysin erilaisessa tilanteessa kuin nyt. [Kimmo Kiljunen: Paljon pidemmällä!] Hallituksella ei ollut puoliväliriihessä Kivistön hankkeesta vastaavaa tietoa kuin Garden Helsingistä. Gardenista oli jätetty valtiontakaushakemus, jossa käytiin hankkeen yksityiskohtia ja taloudellisia edellytyksiä kattavasti läpi. Vaikka valtiontakausta ei myönnetty, oli hallituksella hakemuksen yhteydessä annetut tiedot käytettävissä. Hallihankkeet eivät puoliväliriihessä siis kilpailleet keskenään. Neuvotteluissa haettiin sopu, jonka hallituspuolueiden puheenjohtajat ja koko hallitus hyväksyivät. Päätöksistä tiedotettiin julkisen talouden suunnitelman hyväksymisen jälkeen. Puoliväliriihessä hallitus päätti, että valtio varautuu ehdollisesti rahoittamaan Garden Helsinki -hankeen monitoimiareenan ja jäähallin osuutta kymmenen prosentin suoralla tuella eli 35 miljoonalla eurolla. Täsmällisemmät ehdollisuuden kriteerit jätettiin virkakunnan jatkovalmisteluun. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen suunnitelmia on päivitetty puoliväliriihen päätöksen jälkeen. Hanke on viivästynyt, sen rahoitus on epäselvä, ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. On selvä, että hallitus olisi arvioinut päätöstään uudelleen. Näin oli tarkoitus syksyn ensimmäisessä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehdä. Selvää on myös se, että tukipäätöksen yllä on varjo, jota avoimuus ei ole hälventänyt. Siksi hallitus on päättänyt, että ehdolliselle tukipäätökselle vuoden 25 puoliväliriihestä ei ole enää tukea. Garden Helsinkiä vastaavat hankkeet ovat edenneet harvoin ilman valtion tukea. Erittäin suuria, kansallisesti merkittäviä hankkeita ei pystytä rahoittamaan liikuntapaikkarakentamisen valtionavustuksista. [Vasemmalta: Joita on myös leikattu!] Siksi niitä käsitellään omina erillisinä kokonaisuuksinaan. On Suomen ja suomalaisten etu, että saamme kansainvälisiä urheilu- ja kulttuuritapahtumia noin 20 000:n yleisökapasiteetin areenalla. Meidän on pystyttävä kilpailemaan muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden pääkaupunkien kanssa. Tässä valossa Garden on edelleen erittäin tärkeä hanke. Valtiolta on puuttunut selkeä ja läpinäkyvä polku tämän kokoluokan hankkeiden tukemiseen. Siksi valtioneuvosto käynnistää nyt selvitystyön, jonka tavoitteena on se, että vastaavien hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään yhdenmukainen ja selkeä väylä sekä kriteeristö. Ja samalla selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on ison kokoluokan tapahtumapaikalle, millaisia kansainvälisiä esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys valmistuu keväällä 27 ja on käytettävissä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. [Arto Satonen: Erittäin hyvä! Eiköhän tämä ole tällä selvä!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen toinen lisätalousarvio on ennen kaikkea turvallisuuden lisätalousarvio. Se vahvistaa puolustuskykyä, rajaturvallisuutta, viranomaisten toimintakykyä ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä aikana, jolloin turvallisuusympäristömme on muuttunut pysyvästi. Turvallisuus ei ole vain puolustuspolitiikkaa. Se on myös toimivia viranomaisia, vahvaa huoltovarmuutta, toimintakykyistä infrastruktuuria ja kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tässä suhteessa lisätalousarvio sisältää useita tärkeitä ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen tärkeänä sitä, että Rajavartiolaitoksen ja poliisin dronetorjuntakykyyn osoitetaan yhteensä noin 50 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään tarvetta rakentaa kattava vastadronejärjestelmä sekä vahvistaa viranomaisten yhteistyötä. Tämä on välttämätöntä, sillä miehittämättömät järjestelmät ovat nousseet uudeksi turvallisuusuhkaksi myös Suomessa. Kuten Venäjän raakalaismaisesta hyökkäyssodasta olemme voineet oppia, dronet voivat toimia tiedustelun, tuhovaikutuksen ja häirinnän välineinä. Siksi Suomen on kyettävä havaitsemaan, tunnistamaan ja tarvittaessa torjumaan ja tuhoamaan tällaiset uhat varmasti ja tehokkaasti, ja siksi tässäkin lisätalousarviossa myös Ukrainan tukeminen jatkuu. Kansalaisten turvallisuus edellyttää, että tieto mahdollisista uhista liikkuu nopeasti ja viranomaiset toimivat saumattomasti yhdessä ja että voimme kumppaniemme kanssa olla vahvoja, varautuneita ja valmiita. Arvoisa puhemies! Turvallisuus tarkoittaa myös toimivia yhteyksiä. Valtiovarainvaliokunta nostaa esiin sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet, joilla vahvistetaan Suomen puolustus- ja huoltovarmuuskykyä. Myös pohjoisen Suomen raidehankkeet ja Oulun ratapihan parantaminen ovat turvallisuusinvestointeja eivätkä pelkästään liikennehankkeita. Liikkuvuuden turvaaminen on tärkeää koko Suomen puolustuksen kannalta. Joukkojen, kaluston ja huollon on voitava liikkua nopeasti eri puolilla maata myös poikkeusoloissa. Tässä ajassa pohjoinen Suomi on noussut entistä merkittävämpään strategiseen asemaan. Siksi myös liikkumisen hankkeita on tarkasteltava turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kaiken keskiössä. Vahva puolustus, riittävät puolustusteollisuuden resurssit, toimivat viranomaiset, turvattu huoltovarmuus, hyväkuntoiset yhteiskunnan rakenteet sekä vakaa yhteiskunta ovat kaikki turvallisuuden edellytyksiä. Tämä lisätalousarvio vastaa näihin tarpeisiin vastuullisella tavalla. Turvallisuudesta on huolehdittava, mutta samalla velkaantumisen hallinta on osa kansallista turvallisuutta. [Aki Lindén: Velkahan kasvaa!] Taloudellisesti vahva Suomi kykenee paremmin vastaamaan myös turvallisuusuhkiin. Samalla on todettava, että talouden tilannekuva ei ole muuttunut. Tässä lisätalousarviossa ei vain anneta rahaa sinne ja tänne. Kaikki lisäykset kohdennetaan tarkasti, huolellisesti ja vastuullisesti. Pohjoisesta Suomesta katsottuna haasteet, joihin tällä talousarviolla vastataan, eivät ole kaukaisia tai teoreettisia kysymyksiä. Ne näkyvät rajalla, liikenneverkoissa, viranomaistyössä ja ihmisten arjessa. [Tuomas Kettunen: Länsirajallako?] Siksi pidän esitystä perusteltuna ja kannatettavana. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2026 toiseksi lisätalousarvioksi. Valiokunta toteaa yleisperusteluissaan, että vuoden 2026 toisessa lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota korotetaan 131 miljoonaa euroa ja määrärahoja lisätään 430 miljoonalla eurolla. Valiokunta nostaa esiin merkittävimpiä muutosesityksiä seuraavasti: Tuloarviosta toteamme, että arvonlisäveron kertymää esitetään nostettavaksi 122 miljoonalla eurolla. Sekalaisten tulojen arvioidaan nousevan nettomääräisesti 113 miljoonalla eurolla, mihin sisältyy muun muassa päästöoikeuksien huutokauppatuloarvion alentaminen sekä korotuksia arvioituihin EU:lta saataviin tuloihin. Osinkotuloja ja omaisuuden myyntituloja esitetään alennettavaksi yhteensä 72 miljoonalla eurolla. Arviota osinkotuloista alennetaan, mutta toisaalta Fingrid Oyj:n osakemyynnit lisäävät tuloja 62 miljoonalla eurolla. Lisäksi Suomen Pankin tuloutus ja Senaatti-kiinteistöjen tuloutus poistetaan vuodelta 2026, mikä alentaa tuloja yhteensä 41,4 miljoonalla eurolla. Metsähallituksen tuloutusta korotetaan 10 miljoonalla eurolla. Lisätalousarvioesitykseen sisältyy hallituksen kevään kehysriihessä linjaamia työllisyystoimia. Nuorten rekrytointitukeen esitetään 20 miljoonan euron määrärahaa, mikä riittäisi noin 3 300 työttömän nuoren työllistämiseen. Nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin kohdennetaan 15 miljoonaa euroa ja lisäksi 20 miljoonaa euroa kohdennetaan pitkäaikaistyöttömien osaamissetelistä aiheutuviin kustannuksiin. Valtionhallinnon kesätyöntekijöiden ja harjoittelijoiden lisärekrytointiin esitetään 4 miljoonan euron määrärahaa. Edelleen kehysriihen linjauksen mukaisesti energiatehokkuutta parantavan korjausrakentamisen avustuksiin ja niiden hallinnointiin osoitetaan 25 miljoonaa euroa. Määrärahalisäys liittyy kaikkiaan 110 miljoonan euron määräaikaiseen kokonaisuuteen, jolla tavoitellaan suunnitteilla olevien remonttien nopeuttamista sekä uusia korjaushankkeita. Droonintorjuntakyvyn vahvistamiseen esitetään noin 50:tä miljoonaa euroa sisäministeriön hallinnonalalle, ja kokonaisuutta käsitellään momentin 26.20.70 yhteydessä. Lisäksi hallitus täydensi esitystään maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden 10 miljoonan euron tilapäisellä valmisteveron lisäpalautuksella. Hallitus esittää puolustusministeriön hallinnonalalle tilausvaltuuden enimmäismäärään lisäystä 1 miljardi 57 miljoonaa euroa materiaalihankintoihin, jotka ajoittuvat vuosille 2026—2028. Ukrainaan toimitettuun 31. tukipakettiin sisältyneen puolustusmateriaalin korvaaviin hankintoihin tarkoitettua Ukrainan tukemisen tilausvaltuutta esitetään korotettavan 96,8 miljoonalla eurolla. Lisätalousarvioesitykseen sisältyy myös useita liikennehankevaltuuksia, joita tarkastellaan erikseen kyseisellä momentilla. Vuoden 2026 toinen lisätalousarvioesitys lisää valtion nettolainanoton tarvetta 299 miljoonaa euroa. Vuoden 2026 nettolainanotoksi arvioidaan noin 11,1 miljardia euroa. Jos lakkautetun Valtion asuntorahaston jäljellä olevan kassan tulouttaminen valtion budjettiin jätetään huomioimatta, on alijäämä 13,4 miljardia euroa. Budjetoidun valtionvelan määrän arvioidaan olevan noin 201 miljardia euroa vuoden 2026 lopussa, mikä on 69,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun huomioidaan kehysmenojen lisäys ja kehyksen rakennemuutokset, jää kuluvan vuoden jakamattomaksi varaukseksi 39 miljoonaa euroa. Yhteenvetona valiokunta toteaa mietinnössään, että hallituksen esityksessä ehdotetaan määrärahoihin 430 124 000 euron lisäystä, tuloarvioihin 131 486 000 euron lisäystä ja nettolainanottoon ja velanhallintaan noin 298 miljoonan euron lisäystä. Ehdotettujen muutosten jälkeen olisivat kuluvan vuoden budjetoidut tuloarviot ja määrärahat varsinainen talousarvio ja lisätalousarviot huomioon ottaen 91 697 867 000 euroa. Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen 102/2026 ja sitä täydentävään hallituksen esitykseen 112/2026 sisältyvän ehdotuksen vuoden 2026 toiseksi lisätalousarvioksi edellä todetuin muutoksin, että eduskunta hylkää lisätalousarvioaloitteet 1—8 ja että eduskunta päättää, että vuoden 2026 toista lisätalousarviota sovelletaan 1.7.2026 alkaen. Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön on jätetty neljä vastalausetta, jotka esitellään täällä keskustelun aikana erikseen.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todella olemassa oleva, todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät sellaista politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tätä lyhyen aikavälin tukea ei tule rakentaa tavalla, joka lisää todellisuudessa maatalouden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja, ja juuri tämä on hallituksen esityksen keskeinen ongelma. Käytännössä kyse on ensisijaisesti fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen. Tätä esitystä on todella perusteltu määräaikaisena, poikkeuksellisenakin toimena tässä nykyisessä tilanteessa, mutta se perustelu ei valitettavasti kestä merivettä, kun tiedämme, että tätä samaa maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeuksellisilla perusteilla jo useaan kertaan. Kun on olemassa riski, että tätä ei enää nähdä poikkeuksena, vaan nimenomaan syntyy odotus sille, että itse asiassa aina, kun kriisi iskee, tämä keino tulee käyttöön, niin on ilmeistä, että tämä voi vaikuttaa kielteisesti investointipäätöksiin, vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä eroon fossiilisista polttoaineista. Hallituksen esityksessäkin tunnistetaan tämä riski. Maatalouden tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Siksi kannatan edustaja Sarkkisen esityksiä.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta on pieni mutta merkityksellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. On tärkeää nähdä, että huoltovarmuus ei ole vain varastoja tai kriisisuunnitelmia, vaan se on myös sitä, että kotimainen ruuantuotanto on kannattavaa ja kykenee toimimaan myös kriisiaikoina. Suomalainen maatalous on viime vuosien aikana ollut kovassa paineessa. Polttoaineiden hinnannousu erityisesti Lähi-idän kriisin vaikutuksesta on nostanut tuotantokustannuksia nopeasti. Maataloudessa käytettävän kevyen polttoöljyn rooli on keskeinen, koska se on välttämätöntä traktoreissa, kuivureissa ja muissa tuotannon kannalta kriittisissä toiminnoissa. Siksi tämä esitys on perusteltu. Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on vastata energian hinnannousun aiheuttamaan tilanteeseen. Se tarjoaa määräaikaisen lisätuen energiaveron palautukseen tälle ja ensi vuodelle. Kyse ei ole pysyvästä tukijärjestelmän muutoksesta vaan kohdennetusta kriisitoimesta, jolla helpotetaan tilannetta nyt, kun paine on suurimmillaan. Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä perustellusti tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden kannattavuus on jo pitkään ollut huolenaihe, ja kustannusten nousu on heikentänyt tilannetta entisestään. Tässä tilanteessa on tärkeää turvata tuotannon jatkuvuus. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden näkökulmasta kysymys on hyvin konkreettinen. Jos tilat eivät selviä kustannuspaineista ja tuotanto vähenee, myös Suomen omavaraisuus heikkenee. Siksi tässä esityksessä ei ole kyse vain taloudesta tai tuesta, vaan kysymys on myös huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kyse on siis hallitusta, tarpeellisesta ja sääntöjen mukaisesta tukitoimesta. Siksi myös valiokunnan johtopäätös on selkeä: Esitys on tarpeellinen, hyvin kohdennettu ja oikeasuhtainen vastuu akuuttiin tilanteeseen. Se tukee maatalouden toimintaedellytyksiä ja samalla vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Vuonna 2022 tästä ennallistamisasetuksesta käytiin ihan välikysymyskeskustelua. Silloisen välikysymyksen jättäjähän oli kokoomus. Näin lausui silloinen oppositiojohtaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra heidän omassa ryhmäpuheessaan tässä välikysymyskeskustelussa: ”Suomi on itsenäinen valtio, jolla on veto-oikeus yksimielisyyttä vaativiin päätöksiin. Rahat, joita te mielellänne jaatte, eivät ole teidän vaan kansalaisten. Omaisuudet, joiden määräysvallaan luovutatte vieraille valloille, ovat yksityistä omaisuutta ja nauttivat perustuslain suojaa.” ”Arvoisa puhemies! Hallitus ei vaikuttanut asetukseen sen laadinnan aikana. Kun se annettiin, hallitus piti sitä koko kesän pöytälaatikossaan. Koko kesän. Ei vaikuttanut, ei vaatinut, ei neuvotellut, ei neuvotellut ilmeisesti edes keskenään. Ruotsissa kuitenkin hallitus osasi vaaleista ja kesälomista huolimatta sanoa, että ei käy.” Näin totesi Riikka Purra siinä välikysymyskeskustelussa. Eihän tätä perussuomalaisten touhua tässä ennallistamisasetuksessa ja -asiassa ja kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa voi kuin ihmetellä, sitä, voiko tämä edes olla totta. Tätä puhuttiin vuonna 2022 välikysymyskeskustelussa, ja ennen vaaleja puhuttiin toista, ja nytten tehdään täysin päinvastaisia päätöksiä. No, perussuomalaiset olivat täysin vastaan viime vaalikaudella, tällä vaalikaudella perussuomalaiset ovat olleet joko passiivisia tai myötämielisiä. No, passiivisuus tänä iltana tässä käsittelyssä näyttäytyy sillä, että yhtään perussuomalaisten kansanedustajaa ei näin isoa asiaa ole käsittelemässä. Hallitus on tekemässä Suomen oman ennallistamissuunnitelman EU-maista ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa, siis samanlaisella innokkuudella kuin perussuomalaiset olivat ajamassa Suomea eturintamassa EU:n liikenteen päästökauppaan, josta koituu suomalaisille lisälaskua bensapumpuilla. Näin myötämielistä EU-mallioppilaan käytöstä EU-kriittiseksi puolueeksi itseään mainostavilta perussuomalaisilta ei olisi kyllä uskonut, mutta nyt se on uskottava, koska näin tulee tapahtumaan. Puhemies, uskomatonta on sekin, että perussuomalaiset luottavat täydellisesti ympäristöministeriöön, joka puheena olevan lakiesityksen perusteella valmistelee tämän Suomen ennallistamissuunnitelman ja päätökset ja käy hakemassa sitten hallitukselta hyväksymisleimat näihin papereihin. Herra puhemies! Vielä Riikka Purran sitaatti tästä keskustelusta vuodelta 2022: ”Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitukselle ei tule antaa mandaattia hyväksyä asetusta myöskään vähän muutetussa muodossa. Meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö paljon mutta ei myöskään vähän vähemmän. Kyse ei ole pienestä mittakaavaerosta vaan suuresta periaatteesta. Ennallistamisasetus ja siihen reagoiminen alleviivaavat Suomen alistuvaa EU-politiikkaa, oman päätäntävaltamme pois antamista, isänmaamme ja sen omaisuuden uhraamista sekä täysin yltiöpäistä ilmasto- ja metsäpolitiikkaa. Perussuomalaisille tämä ei käy.” Näin totesi Riikka Purra vuonna 2022, kun tästä ennallistamisasetuksesta käytiin keskustelua välikysymyksen pohjalta, minkä Kansallinen Kokoomus teki. Nyt kävi näin, että tästä suuresta periaatteesta nyt perussuomalaiset luopuvat, ja näin siinä huomenna tulee käymään, kun tästä äänestetään, että jokainen perussuomalainen äänestää vihreää ja antaa sen periaatteen valua hukkaan. Se valuu kuin vesi hanhen selästä, kun he tulevat tämän asetuksen hyväksymään kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä ja antavat vielä sitten avoimen valtakirjan ympäristöministeriölle yhtään huolehtimatta siitä, että kustannukset ovat sen 13—19 miljardia euroa — riittääkökään? Eikä sellaisia rahoja ensinnäkään, herra puhemies, ole missään. Ei ole missään näitä rahoja. Ja se takuu sille, että maanomistajien oikeuksia ja elinkeinovapautta tullaan polkemaan sosialisoimalla maanomistajien omaisuus — ei kyllä olisi uskonut kokoomukselta eikä perussuomalaisilta tämmöistä toimintamallia. No, puhemies, eivät he kyllä myöskään välitä. Kaksi istuntoa tämän asian osalta on käyty, ensimmäinen käsittely, ja nyt tämä toinen käsittely. Läsnä 109:stä hallituspuolueen kansanedustajasta on vain edustaja Hänninen. Teille minä kiitosta annan, että te olette täällä paikan päällä kuuntelemassa nämä tärkeät puheenvuorot hallituspuolueen edustajana, varsinkin pääministeripuolueen edustajana. Teille minä kunniaa annan, mutta en kunniaa anna muille hallituspuolueitten kansanedustajille, että ei yhtään perussuomalaista ole käymässä tätä keskustelua, joka on äärimmäisen tärkeä ajatellen tätä taloudellisen näkökulman kautta, eritoten myös siitä näkökulmasta, että kansanvaltaa nytten siirretään ministeriölle ja valtioneuvostolle, ja sitten pyöräytetään niitten kautta läpi tämmöinen kansallinen ennallistamisohjelma, mikä ohjaa luonnontilan parantamista sinne vuoteen 2050 asti. Edustaja Sarkkinen, tosiaan, hintalappu on melko kova.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Forsgrénillä oli äsken erittäin kattava, hieno puheenvuoro tästä asiasta. Nostan vielä tästä paikalta puhuen muutaman asian esille. Tuossa äskeisessä puheenvuorossa tulikin jo tuo niin sanottu valeosto- ja sakkoproblematiikka. Sakot ovat niin pienet ja valvontaresurssit ovat niin vähäiset, eikä minulla ole tiedossani, että tässä valvontaresursseja oltaisiin millään lailla lisäämässä. Jos nyt verrattaisiin vaikka tuonne liikenteen puolelle, niin kyllähän nämä ovat ihan, niin kuin sanotaan, todella hyttysen ininää. Tässä kuitenkin olisi mahdollisuus varmasti valvonnan avulla saada jotain ryhtiä ja kuria tähän asiaan, mutta olen tämän suhteen vähän pessimistinen. Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota — toki uskon, että se oli yksittäinen puheenvuoro, niin kuin meillä täällä jokainen tietysti on puolueensa edustaja mutta myös yksittäinen kansanedustaja — on se, kun perussuomalaisten edustaja totesi, että hänen mielestään pitää saada väkevät sinne kauppoihin. Kyllähän siinä tuli nyt aika voimakkaasti tämä kaupan etu, eikä mikään muu tunnu sen rinnalla sitten millään tavalla painavan. Kolmas asia, jonka nostan esille, on se, että kun puhutaan tästä kulutuksesta ja sitten sen ympärillä spekuloidaan, miten se on kehittymässä, ja verrataan eri maita keskenään, niin tiedetään, että tähän liittyy kulttuurisia muutoksia. Jo parikymmentä vuotta sitten alkoi Ranskassa vähentyä aikaisempi erittäin korkea alkoholinkulutus. Se liittyy pitkälti työelämän muutoksiin ja moniin muihin tällaisiin asioihin. Edelleen se on korkea ja aiheuttaa siellä paljon sairauksia. Me saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa minusta hyvää tietoa, itsellenikin uutta, vaikka olen pitkälti aiemman ammatin kautta näitä asioita seurannutkin. Eli kun sen muuttaa absoluuttiseksi alkoholiksi — mikä on tässä tärkeää, koska me joudumme vertaamaan olutta, mietoja viinejä, väkeviä viinejä ja väkijuomia keskenään ja sitten yhteismitallistamaan ne — niin tällä hetkellä näyttää siltä, että tilastoitu kulutus, joka kattaa Alkon, vähittäiskaupan ja ravintolat, on noin 8—9 litraa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti. Verkkomyynti, tai -osto, on 2,5 litraa ja matkustajatuonti 2,5 litraa. Siitä tulee yhteensä 13—14 litraa vuodessa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti, joita on siis suunnilleen neljä miljoonaa. Se tekee käytännössä sen, että siis keskimäärin yli 15-vuotiaat suomalaiset juovat koskenkorvapullon joka viides päivä — no, tietenkin tämä muutettuna keskiolueksi näyttää sitten taas kovin erilaiselta. Mutta kaikkein traagisinta on se, että koko tästä kulutuksesta 10 prosenttia ihmisistä eli 400 000 suomalaista kuluttaa puolet, ja siellä on se todellinen ongelma sitten tietysti.

Arvoisa puhemies! Teen tärkeimmän asian ensin eli ehdotan tämän mietinnön hylkäämistä. Teen myös seuraavat lausumaehdotukset, jotka on myös toimitettu etukäteen sähköisesti edustajille, ja niitä on kolme: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tekee arvioinnin tehtyjen alkoholilakimuutosten vaikutuksista Alkon asemaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta hallitusohjelman kirjaus Alkon kansanterveydellisen tehtävän ja aseman säilyttämisestä toteutuu.” 3) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto varmistaa ehkäisevän päihdetyön sekä alkoholihaittojen korjaamiseen riittävän valtion rahoituksen tai selvittää ja ottaa käyttöön mallin, jolla haittaveroja korvamerkitään suoraan haittojen ennaltaehkäisyn ja korjaamisen rahoitukseen.” Tässä varsinaiset ehdotukset. En käytä nyt laajempaa perustelupuheenvuoroa näiden puolesta, mutta tässä paikaltani käytettävissä olevan ajan puitteissa totean lyhyesti seuraavat asiat: Minulla oli tänään tänne liikennöidessäni autoradio päällä, ja kuulin pienen otteen käydystä radiokeskustelusta, jossa edustaja Tanus sanoi minusta erinomaisella tavalla, että alkoholin saatavuus ei ole Suomessa kenellekään ongelma tänä päivänä, ja olen siitä aivan ehdottoman samaa mieltä. Edelleen kuulin hänen myös sanovan, että tämän lain koko valvonta on reikäinen, joka oli hyvin valittu sana tähän yhteyteen. Täällä on mainittu edustaja Räsäsen puheenvuorossa äsken kuultuna verkkomainonnan tulo myös väkeviin, ja sitten tässä on tietysti kaiken kaikkiaan tämä verojen menetys, jota edustaja Sarkkinen äsken erinomaisella tavalla valotti. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kun oli laaja kuuleminen, niin saimme tuoreinta tietoa alkoholinkulutuksesta Suomessa, ja sen voisi esittää yhteenvetona muutettuna absoluuttiseksi ja yli 15-vuotiasta suomalaista kohti niin, että on 8—9 litraa tilastoitua alkoholinkäyttöä. Siinä on mukana silloin Alkon myynti, ravintolamyynti ja vähittäiskaupan myynti. Sitten on noin kaksi ja puoli litraa verkkomyyntiä ja toiset kaksi ja puoli litraa matkustajatuontia eli siis noin 13—14 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muunnettuna yli 15-vuotiaasta kohti. Tämä jakaantuu vielä erittäin epätasaisesti, ja osalle väestöä tästä on ihan valtavat haittaseuraukset, joita me sitten verorahoilla hoidamme niin siellä poliisin työssä kuin sairaaloissa. Senkin takia kohtuullinen verotus tässä olisi enemmänkin kuin paikallaan.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! En ole tämän lainsäädännön käsittelyyn itse eduskunnassa osallistunut, mutta tämän aiheen parissa olen pidempäänkin saanut täällä töitä tehdä ja aiempiinkin keskusteluihin osallistua, ja aina näissä jollain tavalla tulee mieleen vanha toteamus, että niin muuttuu maailma, Eskoseni. Tuli mieleen oman kansanedustajaurani aika alkuvaiheilta, kun eduskunnassa käytiin keskustelua postin jakeluvelvoitteesta ja kuinka kiivaasti silloin käytiin varsin napakkaakin keskustelua siitä, pitääkö postin tulla viitenä päivänä viikossa, ja siitä pidettiin silloin tiukasti kiinni, vaikka Posti ilmoitti jo itse, että se ei ole muuttuvassa maailmassa ja muuttuvassa tilanteessa mahdollista eikä myöskään järkevää, mutta poliitikot silloin päättivät, että viitenä päivänä ne jaetaan, ja niin toimittiin, kunnes, jos oikein muistan, viime hallituskaudella muutettiin tätä yleispalveluvelvoitetta ja varmistettiin nyt sitten jako hieman harvemmalla jaolla. Näin se vain tapahtuu. Jos katsotaan, mitä meidän kirjepostille, lehdille ja kaikelle muulle on tapahtunut, niin jakelumääräthän ovat merkittävällä tavalla vähentyneet, ja voi hyvin todeta myös, että tekemättäkään ei voi jättää. Toki olisimme varmaan voineet määrätä, että posti viedään viitenä päivänä viikossa. Mitä se olisi hinnoissa sitten tarkoittanut, niin se olisi tietysti ollut kovinkin massiivinen, ja kohtuuhyvin olemme pärjänneet tämän muutoksen myötä. Tässä on käyty hyvää keskustelua nyt siitä, että maailma digitalisoituu ja sen myötä myös julkiset palvelut muuttuvat, ja itse yhdyn niihin huomioihin ja toteamuksiin, että tällainen Suomi.fi-palvelu on tervetullut ja se varmasti parantaa näiden palveluiden löydettävyyttä ja sitä, että ne ovat yhdessä, mahdollisimman turvallisessa paikassa. Toisaalta myös minua itseäni aika ajoin harmittaa, kun tulee viesti, että on tullut viesti Suomi.fi-palveluun, ja siinä viestissä ei kerrota, mitä se koskee. No, se on kai turvallisuussyy, että se ei siinä tekstiviestin matkassa tai sähköpostin matkassa ole vaan vasta sen jälkeen, kun sinne kirjautuu, tiedon siitä saa, eli joskus nämä ovat myös näitä turvallisuuskysymyksiä. Mutta yhdyn myös niihin huomioihin, että miten varmistamme perille menon. Se on oleellinen osa, mutta toisaalta pitää muistaa sekin, että ei kirjepostikaan sataprosenttinen ole, eli meillä kirjepostissakin tapahtuu hukkumisia tänäkin päivänä, ehkä enempikin kuin aikanaan, ja aina kirjepostikaan ei ole se takuuvarma tiedonvälittämisen keino. No, itse yhdyn huomioihin näistä, mitä ongelmia tässä digitalisaatiossa on. Yhtenä on tietysti saavutettavuus. Niin kuin täällä on todettu, meillä kaikilla ei Suomessa ole kattavaa edes mobiiliyhteyttä saatavana, ja se on oma ongelmansa sähköistyvässä maailmassa. Toisena on sitten aihe, josta olen eduskunnassa puhunut lukuisia kertoja, verkkoesteettömyys. Tässä on kyllä paljon tehtävää myös ihan julkisilla palveluntarjoajilla. Tämähän ei koske pelkästään niitä 500 000:ta ihmistä, joilla ei ole taitoja käyttää, vaan siellä on joukossa myös ihmisiä, joilla on jokin muu rajoittava tekijä käyttää, esimerkiksi näkö tai joku muu, mikä tekee tästä toimimisesta vaikeaa. Kannustan kaikkia, niin julkisia kuin myös yrityksiä, panostamaan verkkoesteettömyyteen. Sitten digisyrjäytyminen, joka on näille sukua ja jolla on yhteys ilman taitoja oleviin kansalaisiin, ja sitten nostan esille vielä saavutettavuuden rinnalla huoltovarmuuskysymyksen, miten varmistamme erilaisissa tilanteissa, että nämä palvelut sitten toimivat, jos esimerkiksi sähkö on huonommin saatavissa kuin normaalissa tilanteessa. Arvoisa puhemies! Loppuun: Itse olen samaa mieltä tätä keskustelua kuunneltuani, että tämä vapaaehtoisuus on tärkeä tässä, mutta myös siihen on helppo yhtyä, että tätä pysyvää valintaa olisi ehkä tarpeen jatkossa miettiä, että se ruksi säilyisi siellä senkin jälkeen, jos on vaikka niin kuin edustaja Lindén tässä esimerkkikeississä kävi läpi, että joku lähiomainen tai ystävä auttoi yhden kerran käymään ja sen jälkeen kaikki lähtikin sähköisenä tulemaan. Toivon, että tämä on kysymys, jota erityisesti seurataan ja katsotaan, millä tavalla sitä voidaan tehdä. Ei tämä varmastikaan jää viimeiseksi muutokseksi digitalisoituvassa Suomessa, vaan meillä tulee näitä muutoksia tapahtumaan, niin kuin tuossa kuvasin, miten postinjakelu on muuttunut viisipäiväisestä pikkuhiljaa postin vähentyessä, ja toisaalta tällä puolella mennään sitten kehityksessä eteenpäin. Mutta niin kuin totesin, niin muuttuu maailma, Eskoseni.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen varsin nopeasti tehty esitys liittyen siihen, että maatalousharjoittajat, viljelijät saavat energiaveron lisäpalautusta, on oikein tervetullut. Maailmantilanne on muuttunut ja öljyn hinta on noussut, ja se näkyy polttoaineiden hinnoissa, ja tietenkin energiaa, öljyä tarvitaan siellä erilaisissa maatalouskoneissa. Tietäen viljelijöiden muutenkin varsin tukalan tilanteen ja hyvin pienet katteet tämä tulee todella tarpeeseen. Toivottavasti tällä myös estetään ehkä joidenkin viljelijöiden lopettaminen työssään. Eli oikein tärkeä muutos, ja tämän lisätalousarvion yhteydessä katetaan nämä kustannukset, mitä tästä aiheutuu.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Heikkinen hyvin esitteli tämän esityksen, jossa esitetään maatalouden energiaveron palautusta tilapäisesti korotettavaksi neljällä sentillä litralta vuosina 2026—2027. Esittely oli sikälikin erinomainen, että siinä korostettiin, että viljelijät — maailman puhtaimman ruuan tuottajat, suomalaiset viljelijät — ovat joutuneet tilanteeseen, johon eivät ole itse voineet ollenkaan vaikuttaa. Polttoaineiden ja lannoitteiden hinnannousun syyt ovat maailmalla, ja tässä suomalainen viljelijä on täysin hinnanottajana, ei pysty tähän tilanteeseen omin toimin vaikuttamaan. Edellisessä puheenvuorossa edustaja Mikkonen otti kantaa ja perusteli vihreiden kielteistä suhtautumista tähän viljelijöitten tilannetta helpottavaan esitykseen toteamalla, että tämä tukee tai jatkaa fossiiliriippuvaisuutta ja pitäisi päästä fossiilivapaampaan tuotantoon. Sinänsä ajatus siitä, että fossiiliriippuvaisuutta maataloudessa pystyttäisiin laskemaan tai vähentämään, on erittäin kannatettava, mutta en malta olla toteamatta omakohtaisesti tähän asiayhteyteen, että kun aloin luomuviljelijäksi tavanomaisesta viljelystä, niin polttonesteiden kulutus kasvoi. Tämän tuen merkitys omalla tilallakin kasvoi, koska esimerkiksi rikkakasvien torjumiseen ei ollut enää käytettävissä kemiallisia yhdisteitä eikä niitä halunnutkaan käyttää, joten tämä kasvinsuojelu tehdään mekaanisin toimenpitein, mikä useassa tilanteessa tarkoittaa sitä, että pellolla pitää käydä useamman kerran käsittelemässä kasvustoa, sitä hyvää kasvustoa, ja sen kasvua edesauttamassa. Eli voisi ajatella, että on jonkunasteinen ristiriita siinä, että jos ja kun toivottavasti halutaan edistää luomutuotantoa, niin sitten taas polttoaineiden kustannuksia, mikä on siis iskenyt luomutiloihin suhteessa ehkä vielä kovempaa kuin tavanomaisiin tiloihin, ei oltaisi nyt valmiita kompensoimaan. Arvoisa rouva puhemies! Polttoaineiden ja lannoitteiden todella rajusti nousseet hinnat ovat erittäin merkittävästi vaikuttaneet etenkin suomalaisten kasvinviljelytilojen kannattavuuteen — kasvinviljelytiloihin, joista suuri osa on ollut kannattavuusahdingossa jo ennen näitä hinnannousuja. Tällä esityksellä ollaan erittäin hyvin kohdentamassa tämä vuosittainen kymmenen miljoonaa euroa tiloille, joilla tuotetaan suomalaista ruokaa, koska tämä tuki kohdistuu käytettyihin polttonesteisiin ja siten se kohdistuu suoraan tuotantoon. Myös tämä järjestelmä, jota kautta tämä veronkevennys kohdistetaan, on erittäin sujuva ja vähän byrokratiaa sisältävä. Tälle siis täysi tuki, että polttonesteiden vero lasketaan tähän EU-minimiin, niin kuin tässä nyt ollaan tilapäisesti tekemässä. Arvoisa rouva puhemies! Toinen ongelma, joka erityisesti kasvinviljelytiloilla korostuu ja kannattavuutta heikentää, on kohonneet lannoitteiden kustannukset. Itse asiassa juuri tänään niin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin suuressa valiokunnassa käsiteltiin komission ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan asetusten muuttamisesta, jolla viljelijöille kompensoitaisiin Lähi-idän kriisin aiheuttamaa lannoitteiden hintojen nousua. Aamun maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemisessa jäi hieman auki se, kannattaako Suomen hallitus ja valtioneuvosto kaikkia komission ehdottamia toimenpiteitä, joista siis keskeisimmät ovat EU:n maatalouden tukien maksatusten mahdollinen aikaistaminen sekä tilapäinen kriisituki tähän lannoitteiden kohonneita hintoja kompensoimaan. Tämä maksatusaikatauluasia oli selkeämmin hallituksen kannoissa ilmaistu, mutta tämä tilapäinen kriisituki jäi auki. Onneksi suuren valiokunnan kuulemisessa iltapäivällä tähän asiaan saatiin lisää selvyyttä ja vaikuttaa siltä, että hallitus kannattaa kaikkia näitä komission keinovalikoimassa olevia ehdotuksia, joilla viljelijöitten ahdinkoa tultaisiin helpottamaan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että nämä kohonneet lannoitteiden hinnat pystyttäisiin huomioimaan. Ikävää tässä tilanteessa, tässä ehdotuksessakin, on se, että tämä vaikutusmekanismi on niin auttamattoman hidas. On erittäin todennäköistä, että jos hallitus toimii ripeästi, niin nopeimmillaan tätä tilapäistä kriisitukea päästäisiin maksamaan tämän vuoden lopussa, ehkä ensi vuoden alussa, ja sehän on selvää, että silloin tästä satokaudesta kaikki kustannukset ovat jo langenneet. Mutta vahva tuki hallituksen linjalle, jolla on ilmaistu, että myös tätä tilapäistä kriisitukea voisi olla valmius maksaa, ja täysi tuki sille, että se tilapäinen kriisituki tullaan maksamaan täysimääräisenä. Tukimekanismihan on sellainen, että EU:lta tulee pohjakriisituki, jonka päälle sitten jäsenmaalla on mahdollisuus maksaa kansallista tukea jopa 200 prosenttia, jolloin siitä pienestäkin miljoonapotista, mikä EU:lta todennäköisesti on tulossa, voi saada kasaan ihan merkittävän kokoisen kriisipaketin suomalaisille kasvinviljelijöille. Arvoisa rouva puhemies! Näillä sanoilla kannatan lämpimästi tätä tilapäistä energiaveron alennusta suomalaisille maatiloille, ja kannustan hallitusta kovasti pääsemään eteenpäin näissä muissa hankkeissa ja ehdotuksissa, joilla suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta pikaisesti pystyttäisiin parantamaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tukea ei kuitenkaan pidä rakentaa tavalla, joka lisää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tämän esityksen ongelmana on, että tuki kohdistuu polttoöljyn käyttöön. Käytännössä kyse on siten fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen ja omavaraisuuden lisäämiseen. Esitystä perustellaan määräaikaisena ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvänä toimena. Todellisuudessa tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeusperusteilla kymmenen viime vuoden aikana. Tietysti sinänsä se tuki on ollut perusteltua, koska on ollut erilaisia kriisitilanteita, jolloin meillä on pitänyt olla joku väline, jolla tukea maataloustuottajia, mutta ongelma on se, että tämä on ollut se väline, jota on käytetty, elikkä ollaan nimenomaan käytetty tätä energiaveron palautusta välineenä, jolloin se tuki on mennyt fossiilisen polttoaineen tukemiseen ja fossiilisen riippuvuuden lisäämiseen. Itse asiassa tässä esityksessä itsessäänkin todetaan se, että tästä syntyy se ongelma, että toistuvasti käytettynä tällainen tuki ei enää näyttäydy aidosti kertaluontoisena kriisitoimena, ja se luo maatalouden toimijoille odotuksen siitä, että polttoaineiden hinnan noustessa energiaveron palautusta korotetaan myös tulevaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa investointipäätöksiin ja vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä pois fossiilisista polttoaineista. Näistä syistä emme pidä tätä esitystä tarkoituksenmukaisena. Maataloutta on perusteltua tukea, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttöön sidottu lisäpalautus ei ole kestävä tapa vastata alan kannattavuuskriisiin. Sen sijaan tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Tukea tulisi kohdentaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, sähköistymiseen, biokaasuun ja muihin ratkaisuihin, jotka vähentävät tilojen energiakustannuksia pysyvästi ja tukevat samalla ilmastotavoitteita sekä omavaraisuutta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen maatalous ja kotimainen ruoka ovat elintärkeitä. Ilman ruokaa kuolemme nälkään. Hallitus auttaa suomalaista viljelijää korvaamalla 20 miljoonalla eurolla kuluja, jotka ovat aiheutuneet polttoaineiden hinnannoususta. Tämä energiaveron lisäpalautus maksetaan viljelijälle polttoöljyn ja sitä korvaavien biopolttoöljyjen kulutuksen perusteella. Tämä on oikeanlaista politiikkaa. Arvoisa rouva puhemies! Mutta mitä ihmettä? Kun katselin tuota valtiovarainvaliokunnan pöytäkirjaa, niin siellä tuotiin esille, että vasemmistoliitto on jättänyt vastalauseen, jossa esitetään hylättäväksi tätä hallituksen esitystä, ja SDP:n edustaja on valiokunnassa kannattanut tätä vastalausetta. Mutta sitten äänestyksessä tämä vastalause kuitenkin hävisi. Maanviljelijöiden ja kaikkien suomalaista ruokaa arvostavien kannattaa kyllä pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, että meillä on tällä hetkellä gallupjohdossa puolue, joka koettaa viedä leipää suomalaisten suusta montaa eri kautta. Sosiaalidemokraatit esittivät vaihtoehtobudjetissaan tälle vuodelle jopa leikkauksia suomalaiseen maatalouteen. Arvoisa rouva puhemies! Tässä vasemmiston vastalauseessa tätä hallituksen esitystä vastustetaan siksi, että tässä on kyse fossiilisten polttoaineiden käytön tuesta. Ehkä, arvoisa rouva puhemies, kaikki eivät ymmärrä sitä, että esimerkiksi traktorit ja puimurit ja monet muutkin koneet siellä maataloudessa eivät toimi ilman polttoaineita. Niiden ansiosta meillä täällä eduskunnan pöydissäkin on viljaa, kasviksia, lihaa, maitotuotteita. Ehkä sekin voi olla joidenkin vaikea ymmärtää, että ylipäätäänkin kotimaista ruokatuotantoa kyllä kannattaa vaalia ja edistää, koska voi olla tilanne, että ulkomailta ruokaa ei yksinkertaisesti saa. Meidän on aivan välttämätöntä pitää kotimainen ruuantuotanto kunnossa. Pahimmassa tapauksessa, jos kaikki rajat ovat kiinni ja Itämeri on kiinni ja meille ei ulkomailta voi ruokaa tuoda, arvoisa rouva puhemies, täällä voisi käydä sillä tavalla kuin mitä olemme kuulleet karmaisevia kuvauksia suurista nälkävuosista, kun suomalaiset kulkivat kerjuulla, kerjäsivät ruokaa ja ihmisiä joukoittain kuoli nälkään. Ei ruoka ole itsestäänselvyys. Emme missään tapauksessa voi tuudittautua ulkomailta tuotujen ruokien varaan. Jos tänne suurella rahtilaivalla tuodaan avokadoa tai riisiä Aasiasta, niin kyllähän se näin on, että tämmöinen iso rahtilaiva jo yksin kuluttaa polttoöljyä saman määrän, minkä tuhannet suomalaiset maatalouskoneet ehkä kuukausien aikana kuluttavat. Jos sitä hiilijalanjälkeä nyt lasketaan ruuan osalta, niin kun se ruoka tuodaan ulkomailta, on aivan selvää, että se on myöskin ympäristön kannalta huomattavasti huonompi valinta. Meidän täytyy suosia kotimaista lähiruokaa. Suomalainen ruoka ylipäätäänkin on tutkitusti hyvin laadukasta, se on hyvin ympäristöystävällisesti tuotettua, verrataanpa sitä minkä tahansa muun maan ruuantuotantoon. Meillä maanviljelijät ovat jo tähän mennessä tehneet todella paljon sen eteen, että suomalainen ruoka on puhdasta ja ympäristöystävällisesti tuotettua. Niin kauan kuin näitä fossiilisia polttoaineita on välttämätöntä käyttää, niin kauan niitä pitää sitten käyttää. Emme me voi lyödä kotimaista maataloutta alas sen takia, että vaikka muualla käytetään näitä fossiilisia polttoaineita, niin me emme ikään kuin sitten niitä käyttäisi — sitten toisimme kuitenkin sen ruuan ulkomailta, missä ruoka on tuotettu fossiilisten polttoaineiden avulla. Tämän takia ja näiden seikkojen takia tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä ja kannatettava. Perussuomalaiset puolustavat suomalaista ruokaa ja suomalaista viljelijää aina, ja siksi tuemme tätäkin hallituksen esitystä erittäin jyrkästi.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta on pieni mutta merkityksellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. On tärkeää nähdä, että huoltovarmuus ei ole vain varastoja tai kriisisuunnitelmia vaan se on myös sitä, että kotimainen ruuantuotanto on kannattavaa ja kykenee toimimaan myös kriisiaikoina. Suomalainen maatalous on viime vuosina ollut kovassa paineessa. Polttoaineiden hinnannousu erityisesti Lähi-idän kriisin vaikutuksesta on nostanut tuotantokustannuksia nopeasti. Maataloudessa käytettävän kevyen polttoöljyn rooli on keskeinen, koska se on välttämätöntä traktoreissa, kuivureissa ja muissa tuotannon kannalta kriittisissä toiminnoissa. Siksi tämä esitys on perusteltu. Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on vastata energian hinnannousun aiheuttamaan tilanteeseen. Se tarjoaa määräaikaisen lisätuen energiaveron palautukseen tälle ja ensi vuodelle. Kyse ei ole pysyvästä tukijärjestelmän muutoksesta vaan kohdennetusta kriisitoimesta, jolla helpotetaan tilannetta nyt, kun paine on suurimmillaan. Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä perustellusti tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden kannattavuus on jo pitkään ollut huolenaihe, ja kustannusten nousu on heikentänyt tilannetta entisestään. Tässä tilanteessa on tärkeää turvata tuotannon jatkuvuus. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden näkökulmasta kysymys on hyvin konkreettinen. Jos tilat eivät selviä kustannuspaineista ja tuotanto vähenee, myös Suomen omavaraisuus heikkenee. Siksi tässä esityksessä ei ole kyse vain taloudesta tai tuesta vaan kysymys on myös huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kyse on siis hallitusta, tarpeellisesta ja sääntöjen mukaisesta tukitoimesta. Siksi myös valiokunnan johtopäätös on selkeä: Esitys on tarpeellinen, hyvin kohdennettu ja oikeasuhtainen vastaus akuuttiin tilanteeseen. Se tukee maatalouden toimintaedellytyksiä ja samalla vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen muuttamattomana. Asiaa on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi energiaveron palautusta ammattimaisille maatalouden harjoittajille ja vesiviljelijöille määräaikaisesti. Lähi-idän kriisi on nostanut polttoaineiden hintoja rajusti, eikä yksikään maanviljelijä ole voinut siihen vaikuttaa. Tuotantopanosten kustannusten nousu on iskenyt suoraan maanviljelijöiden arkeen. Käytännössä lisäpalautusta maksetaan kevyestä polttoöljystä neljä senttiä litralta. Tuki kohdentuu traktoreiden, kuivureiden ja muiden työkoneiden polttoaineisiin sekä lämmitykseen. Lähes 99 prosenttia lisäpalautuksesta koskee kevyttä polttoöljyä ja sitä korvaavia biopolttoöljyjä. Lisäpalautus maksetaan kahdessa erässä, yhteensä noin 20 miljoonaa euroa vuosina 2026 ja 2027. EU:n sääntely asettaa tuelle katon. Energiaverodirektiivin vähimmäisvero on maataloudelle kevyen polttoöljyn osalta 2,1 senttiä litralta, eikä verotaso saa palautuksen jälkeen alittaa tätä rajaa. Tuki on nyt EU:n sallimassa maksimissa. Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden heikko kannattavuus on huolestuttanut valiokuntaa jo useita vuosia, ja Lähi-idän kriisi on heikentänyt tilannetta edelleen. Kyse on oikeasta kriisitoimesta tilanteessa, johon viljelijät eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Räsästä edellä käytetystä, hyvin asiallisesta ja asiapitoisesta puheenvuorosta, jolla avattiin sitä, mistä johtuu tilanne, että Suomi on joutunut liiallisen alijäämän menettelyyn. Tämän hallituksen aloittaessahan kova talouspoliittinen tavoite oli se, että tällaiseen menettelyyn ei jouduttaisi. Tehtiin myös erittäin kovat arvonlisäveron korotukset juuri tämän takia, että perusteltiin, että se tehdään kesken vuoden syksyllä, jotta vältyttäisiin tältä. Toisin kuitenkin kävi. Arvoisa puhemies! Tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön — siis mietinnön, jonka ovat hyväksyneet sellaisenaan hallituspuolueiden edustajat — yksi merkittävä sisältö on se, että siinä valiokunta toteaa ihan yksiselitteisesti, että tällä hallituksen talouspoliittisella linjalla ei tulla noudattamaan tätä EU-säännöistä lähtevää nettomenopolkua. Siis ei tulla noudattamaan, rikotaan sitä. Siis ollaan jouduttu tarkkailuluokalle ensin, kun ollaan käyttäydytty huonosti, ja nyt sitten, kun ollaan tarkkailuluokallakin, käyttäytyminen ei parane. Siinähän on seuraava sitten, että otetaan huostaan, ja sehän tarkoittaisi sitä, että sieltä tulee sakkoja ja lopulta tulevat jo Suomen ulkopuolelta ihmiset sanomaan, miten pitää käyttäytyä. Sen takia ollaan aika vakavassa tilanteessa. Toinen keskeinen sisältö on se, että tässä valiokunta toteaa, että jos jatketaan hallituksen linjalla, niin tämä johtaa siihen, että vuonna 28 — siis heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeisenä vuonna, kun uusi hallitus joutuu alkamaan tekemään talouspolitiikkaa — jouduttaisiin yhden vuoden aikana tekemään suuruusluokaltaan saman verran sopeutuksia kuin mitä tämä hallitus on tehnyt koko neljän vuoden aikana. Siis yhtenä vuonna jouduttaisiin tekemään, tuleva hallitus, saman verran sopeutuksia suuruusluokaltaan, 2,7 miljardia euroa, kun tämä hallitus on vastaavalla menetelmällä laskien tehnyt 2,8 miljardia euroa sopeutuksia. Voidaanko puhua tämän jälkeen, että on taloutta hoidettu tällä vaalikaudella vastuullisesti? Jokainen tietää vastauksen: ei voida. Miksi ollaan tässä tilanteessa? Yksi keskeinen selitys on se, mitä täällä jo edustaja Räsänen edellä totesi, että on tehty veronalennuksia. Mukana on hyviäkin alennuksia, ihan mukavia sellaisia, kun ihmisten veroja alennetaan. Monihan on tyytyväinen vaikkapa ansiotulojen alentamiseen, kun suuristakin tuloista ne laskevat. Niille on ollut omat perusteet, mutta sitten on tehty semmoisia, jotka ovat täysin vastuuttomia ja joista oikeastaan kukaan ei hyödy, ei kansantalous kasva, mutta julkinen talous kärsii. Otan kaksi esimerkkiä: No, ensimmäistä ei tarvitse ottaa, kun tässä jo edellä on todettu ja valiokunnan mietinnössä todetaan, että pelkästään staattisesti tämä yhteisöveron alennus aiheuttaa julkiselle taloudelle murhetta enemmän kuin mikä olisi vuonna 27 tämä lisäsopeutustarve, eli tämä kahden prosentin yhteisöveron alennus, jota ei voi kasvutoimeksi kertoa, koska — kuten valiokunnan mietinnössä todetaan — se ei maksa itseään koskaan edes puoliksi takaisin. Pitkällä aikavälillä se voi hyvällä tuurilla jopa 46-prosenttisesti maksaa itsensä takaisin, mutta sitäkään ei huomioida tässä EU-menettelyssä, koska ei siinä huomioida mitään dynaamisia vaikutuksia, vaan tämä katsotaan kokonaan 830 miljoonan tappioksi, sellaiseksi toimeksi, joka heikentää Suomen asemaa. Toinen esimerkki verotuspuolella, joka paketoi nyt yhteen kaksi päätöstä, jotka ovat olleet päätösperäisesti todella huonoja, on se, että meidän liikenteen verotuksen tulot laskevat, jos emme tee mitään, viidessä vuodessa aina noin miljardin. Onko hallitus tehnyt jotain, että ne eivät laskisi? Ei ole tehnyt. Onko se tehnyt jotain, että ne lisääntyisivät? Ei. No, mitä se on tehnyt? Se on tehnyt päätösperäisiä toimia, joilla vuositasolla tästä eteenpäin liikenteen verot vielä tämän miljardin lisäksi laskivat 350 miljoonaa. No, kuka siitä hyötyy? Ei kukaan. Jos vanhasta dieselistä maksetaan ajoneuvoveroa kaksikymppiä vähemmän vuodessa, kukaan ei tule onnelliseksi ja kenenkään talous ei siinä parane, mutta julkinen talous heikkenee. Kun tähän lasketaan mukaan vielä se erittäin onneton ja mahdottomasti perusteltavissa oleva puolen prosentin arvonlisäveron lasku 14:stä 13,5:een, jossa menetetään 150 miljoonaa, nämä ovat jo puoli miljardia yhteensä, nämä esimerkit — plus yhteisövero, aletaan olla jo 1,3:ssa, 1,4:ssä miljardissa. Voiko vastuuttomammin veropolitiikkaa Suomessa hoitaa? Vastaus on: ei voi.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko kuvaa maailmaa, jossa turvallisuus ei ole palannut pysyvään vakauteen eikä ole palaamassa. Tämä koskee koko Suomea, mutta se koskee erityisesti, konkreettisesti meitä Pohjois-Suomessa. Pohjoisessa turvallisuus ei ole vain käsite, se on rajaturvallisuutta, arktista toimintaympäristöä ja lisääntynyttä sotilaallista kiinnostusta lähialueillamme. Selonteko tekee selväksi sen, minkä pohjoisessa tiedämme: Venäjä on pitkäkestoinen, arvaamaton ja aggressiivinen turvallisuusuhka, ja tähän uhkaan on varauduttava pitkäjänteisesti myös tilanteessa, jossa sota Ukrainassa joskus päättyy. Arvoisa puhemies! Pohjois-Suomen merkitys korostuu entisestään Nato-jäsenyyden myötä. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon muodostaa yhdessä arktisella alueella uudenlaisen turvallisuuspoliittisen kokonaisuuden. Ruotsin rooli Nato-rakenteissa Pohjois-Suomessa ja pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistavat pelotetta siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä ei lisää jännitteitä, vaan se lisää vakautta. Selonteko on myös selkeä siinä, että turvallisuus ei ole vain sotilaallista. Pohjoisessa huoltovarmuus, liikenteen ja energian rakenteet sekä toimitusketjujen toimivuus ovat kriittisiä koko Suomelle. Pitkät etäisyydet ja vaativa toimintaympäristö tarkoittavat, että varautumisen on oltava ennakoivaa ja realistista. Tässä suhteessa selonteon laaja turvallisuuskäsitys on aivan oikea. Arvoisa puhemies! Haluan korostaa selkeästi ja vastuullisesti, että Naton pelotteen tarkoitus on säilyttää rauha. Pelotteen tehtävä on estää sotilaallinen painostus ja pitää hyökkäyksen kynnys niin korkeana, että hyökkäystä ei synny. Tämä on myös pohjoisen Suomen turvallisuuden kannalta olennainen lähtökohta. Samalla tämä selonteko osoittaa, että pienelle maalle vahva EU ja tiivis pohjoismainen yhteistyö ovat paras turva. EU:n vahvistava rooli turvallisuudessa, puolustuksessa ja varautumisessa tukee Natoa ja täydentää sitä. Eurooppalaisten suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan on tosiasia, ja Suomen on oltava tässä aktiivinen toimija. Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtainen selonteko antaa realistisen tilannekuvan ja osoittaa suunnan, joka on Suomen kannalta oikea. Myös ulkoasiainvaliokunnan kokonaisarvio on tässä asiassa selkeä. Turvallisuusympäristön muutos on syvä ja pitkäkestoinen, eikä kyse ole tilapäisestä kriisistä vaan laajemmasta kansainvälisen järjestyksen murroksesta. Tässä tilanteessa johdonmukaisen ja perustellun kokonaisuuden muodostavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset linjat, kuten vahva kansallinen puolustus, Nato-jäsenyys sekä EU-vaikuttaminen ja muut kumppanuudet. Juuri siksi valiokunta katsoo, ettei selontekoon ole huomautettavaa, vaan linja vastaa realistisesti muuttuneen turvallisuusympäristön vaatimuksiin. Rauha ja vakaus eivät synny toivomalla, ne syntyvät varautumalla ja panostamalla turvallisuuteen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Käymme täällä keskustelua välikysymyksestä nuorisotyöttömyydestä ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkenemisestä. Takana on jo pitkä mutta valtavan tärkeä keskustelu. En ole kyllä aivan varma, onko tilannekuva aivan täysin jaettu. Se on toki totta, että Suomessa on paljon hyvinvoivia lapsia, hyvinvoivia nuoria ja hyvinvoivia perheitä, mutta samanaikaisesti totta on myös se, että moni kokee arjessaan jatkuvaa huolta ja jatkuvaa epävarmuutta ja monen tulevaisuus näyttää sumuiselta. Kysehän ei ole vain mistään yksittäisestä kriisistä tai yhdellä keinolla ratkaistavissa olevasta ongelmasta, vaan nimenomaan monien huolien kasautumisesta: toimeentulon kiristymisestä, työn puutteesta — näistä aiheista täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja — mutta myös arkea tukevien erilaisten palveluiden heikkenemisestä ja tulevaisuudennäkymien synkkenemisestä. Niinhän se on, että kun erilaiset huolet kasaantuvat, niin myös luottamus siihen, että elämä kantaa eteenpäin, tahtoo heiketä. Hallituksen tämän vaalikauden aikana tekemät useat päätökset ovat pahentaneet tilannetta. Jo monessa puheenvuorossa aiemmin on todettu, että asiantuntijoiden arvioiden mukaan siis jopa 30 000 uutta lasta on vajonnut lapsiperheköyhyyteen hallituksen toimien seurauksena. Yhä useampi vanhempi joutuu tinkimään lasten ja nuorten harrastuksista, vaatteista tai jopa arjen välttämättömistä menoista. Tähän liittyen esimerkiksi edustaja Hamari käytti äsken hyvän puheenvuoron. Varmasti meille kaikille tulee säännöllisesti palautetta ja viestiä ja yhteydenottoja siitä, miten esimerkiksi perheen on täytynyt tehdä tiukkoja päätöksiä tai valintoja esimerkiksi lopettaa lapsen harrastus, koska siihen ei enää ole ollut varaa. Tämä on arkea monen perheen elämässä tällä hetkellä. Puhemies! Kun puhuin aiemmin nuorten työttömyysongelman ratkaisemisesta, niin ajattelin nyt keskittyä palveluihin ja nostaa sieltä muutaman keskeisen asian, muutaman esimerkin. Tosiasiahan on siis se, että viime vuosina tämän hallituskauden aikana monista lasten ja perheiden palveluista on säästetty. Tämä on näkynyt monella saralla esimerkiksi hyvinvointialueiden palveluissa. Hyvinvointialueiden eli sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta esimerkiksi palveluverkkoa on jouduttu karsimaan, ja se on johtanut siihen, että monet palvelut ovat ikään kuin karanneet kauemmas. Nuoren näkökulmasta se on tarkoittanut sitä, että palvelu ei välttämättä ole enää ollut saavutettavissa. Kaikkialla Suomessa ei esimerkiksi ole julkista liikennettä, ja kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ikään kuin päästä edes sinne palvelun luokse, jos se on fyysinen palvelu. Samalla kun monia palveluita on myös digitalisoitu — mikä on sinällään erittäin hyvä asia, koska on tosiaan tärkeää, että palveluita tarjottaisiin monikanavaisesti, ja tiedän, että monella eri hyvinvointialueella tehdään tärkeää työtä tähän liittyen — on myös tärkeää tunnistaa se, että ne eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Otetaan vaikkapa esimerkiksi se, että monet nuoret kärsivät tänä päivänä ahdistuneisuudesta, ja siihen saattaa liittyä esimerkiksi se, että heille voi olla todella vaikea poistua esimerkiksi omasta kodistaan. Tällaisessa tapauksessa osa sitä kuntoutusta on se, että nuoren kanssa pystytään sopimaan jostakin palvelusta siten, että nuoren pitää mennä tiettynä aikana tiettyyn paikkaan, ikään kuin astua ulos sieltä omasta kodistaan, omasta ovestaan ja saapua sinne ammattilaisen kohtaamiseen ja tapaamiseen. Ja kun nyt on käynyt niin, että osin myös vain säästösyistä näitä fyysisiä kohtaamisia, tapaamisia, on jouduttu karsimaan, niin on tunnistettava, että nämä digitaaliset vaihtoehdot eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Puhemies! Nostan vielä nopeasti esiin huolen tästä hallituksen päätöksestä poistaa tämän kasvatus- ja perheneuvonnan... Olen erittäin huolissani, jos se tarkoittaa sitä, että perhekeskukset eivät enää jatku sillä tavalla kuin ne ovat tähän asti toimineet. Toivon todella, että hallitus huolehtii siitä, että perhekeskustyö jatkuu kaikkialla Suomessa ja on kaikkien perheiden tavoitettavissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Nuorissa on tulevaisuus. He ovat täynnä osaamista, toivoa, potentiaalia, lupausta. Heidän unelmansa ovat juuri sitä polttoainetta, mitä Suomi tässä ajassa tarvitsee. Mutta juuri nyt liian moni nuori kohtaa työmarkkinat, joilla töitä ei löydy, harjoittelupaikkoja ei ole ja tulevaisuudenusko horjuu. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat meitä, he tarvitsevat työtä ja turvaa. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat tulevaisuudenuskoa. Arvoisa puhemies! Missä on pääministerin vastaus? Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Siksi olisi ollut kohtuullista odottaa, että pääministeri itse olisi vastannut välikysymykseen. Välinpitämättömyys hätkähdyttää. [Välihuutoja — Perussuomalaisten ryhmästä: Taas tuli omaan nilkkaan, keskusta!] Tilanne ei todellakaan ole sellainen, että siitä selvittäisiin ilman jokapäiväistä johtajuutta. Kevään uutiset nimittäin maalaavat synkkää kuvaa. Suomella on tällä hetkellä Euroopan pahin työttömyys: lähes 80 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. [Arto Satonen: Tyhjä paperikin oli parempi!] Turvassa eivät ole edes korkeakoulutetut. Työttömiä korkeakoulutettuja on jo yli 40 000, ja vastavalmistuneiden työttömyys kasvaa erittäin nopeasti. Tuhannet maisterit, insinöörit ja sotealan ammattilaiset ovat vailla töitä jo valmistuttuaan. Tutkinto ei enää takaa työtä, ja muutos on tapahtunut kuin varkain. Samalla hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta yli sata miljoonaa euroa vuodessa niin, että se näkyy laadussa. Liian moni ammatillisessa koulutuksessa oleva nuori ei saa enää edes lain takaamaa määrää lähiopetusta. Tämä on häpeäpilkku, koska ammatillisen koulutuksen duunarit ovat edellytys ylväille kasvupuheille. Ja samalla vaikutusarvioiden mukaan jopa 30 000 lasta on valumassa köyhyyteen hallituksen päätösten seurauksena. Perheiden ja nuorten turvaverkkoja saksitaan samalla kun niiden tarve on suurimmillaan. Esimerkiksi eroperheiden lapsilta viedään perheneuvolan tuki. Viimeisimpänä hallitus on ministeri Rydmanin johdolla ajamassa alas tärkeää järjestötyötä, esimerkiksi perheiden tukea ja mielenterveyden tukea, joista monet nuoret ovat riippuvaisia. Arvoisa puhemies! Kun nämä faktat asetetaan pöytään, yksi asia käy selväksi: hallituksen politiikka ei vastaa nuorten kriisiin. Hallitus ei johda nuorten tulevaisuutta kohti parempaa. Selittely ja näpertely saavat riittää, nuorille pitää saada töitä. Vaikka vastaamassa on tänään kristillisdemokraattien ministeri, niin kokoomus johtaa Suomea ja sen työttömyyttä. Teillä on eniten valtaa ja eniten vastuuta. Ette voi vain vedota olosuhteisiin ja jättää tekemättä. Teidän on kannettava vastuunne ja ymmärrettävä nuorten todellisuus. Te ette voi heittää nuorten tulevaisuutta vain kristillisdemokraattien tehtäväksi. [Ben Zyskowicz: Kuka näin on tehnyt?] Nuorten arjesta nousee nyt esiin kolme karua totuutta: Ensimmäinen totuus on työn puute. Nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan työkokemusta jo ennen sitä ensimmäistä työpaikkaa. Sosiaali- ja terveysalalla opiskelijoiden valmistuminen viivästyy harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Tekniikan aloilla nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan valmiita näyttöjä työelämästä, vaikka he eivät ole koskaan päässeet vielä näyttämään kykyjään. [Juha Mäenpää: Miten nämä kuuluu hallitukselle?] Toinen totuus on järjestelmän rankaisevuus. Hallitus poisti työttömyysturvan suojaosan, ja se vei kannattavuuden pienistä työkeikoista ja lisäsi epävarmuutta monen kohdalla. Osa-aikaisenkin työn tekemisen pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä jouten olon, mutta nyt moni nuori kokee, että järjestelmä sakottaa työstä eikä kannusta siihen. Kolmas totuus on näköalattomuus. Nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus tulevaisuuteen on vakavasti horjunut, ja se on meidän kaikkien ongelma. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen meillä on sukupolvi, jonka enemmistö pelkää huomisen olevan tätä päivää huonompi, ja joka uskoo elävänsä taloudellisesti epävarmemmin kuin vanhempansa. Kun nuori tekee kaiken oikein — opiskelee, tekee työtä ja yrittää — ja silti on työttömänä, ei se ole nuoren vika. Silloin nuoria syrjäytetään rakenteilla ja politiikalla, joka ei tarjoa heille mahdollisuutta reiluun alkuun. Se on häpeäksi yhteiskunnalle, ei nuorelle itselleen. Arvoisa puhemies! Parempi vaihtoehto on olemassa. [Mauri Peltokangas: Keskustan tyhjä paperi!] Kaiken ytimessä on työ, työ, työ — tässä ja nyt. Kaiken ytimessä on työ. Siksi katse kääntyy suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voivat ratkaista nuorisotyöttömyyden, mutta tekijän palkkaaminen on yrittäjälle aina taloudellinen riski. Jos haluamme nuoret töihin, meidän on madallettava yrittäjän riskiä ottaa nuori töihin. [Juha Mäenpää: Sitähän hallitus on tehnyt!] Keskusta esittää nuorten työtakuuta. Me esitämme, että nuorten työttömyysturva ja kuntien maksamat työttömyyssakot muutetaan suoraksi palkkatueksi yrityksille, kunnille ja järjestöille. Jo pelkästään Tampereella, Oulussa ja Lahdessa näihin sakkomaksuihin kuluu tänä vuonna yli sata miljoonaa euroa — kuulitte oikein: pelkästään kolmessa kaupungissa yli sata miljoonaa euroa. Tämä raha pitäisi käyttää nuorten palkkaamiseen, ei passiivisuuden ylläpitämiseen. Löytyykö tähän muutokseen kokoomukselta rohkeutta? Keskustalla on myös muita valmiita toimia. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäisestä palkattavasta työntekijästä vuodeksi. Uudistaisimme nuorten työllistämissetelin selkeäksi ja helposti haettavaksi. [Mauri Peltokangas: Sehän oli luettavissa jo hallitusneuvotteluissa!] — Ja kestänyt on: hallituksen työllistämisseteli on kyennyt työllistämään vain muutamia kymmeniä. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa, naapurissa, vain kymmenen nuorta on hyötynyt tästä setelistä. Vahvistaisimme matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja perheneuvoloita ennen kuin ongelmat kärjistyvät kestämättömän raskaiksi ja erikoissairaanhoitoa tarvitseviksi. 11 hyvinvointialuetta on vähentänyt hallituksen soteleikkausten myötä neuvolapalveluita Suomessa, ja nyt te vastaatte siihen poistamalla perheneuvoloiden kirjauksen laista. Lopputulos on karmeaa seurattavaa. Jos ette ministeriaitiossa halua kuunnella minua tai opposition edustajia, niin kuunnelkaa edes nuoria itseään. Eräs nuori sanoi: ”Ei toivois mitään enempää kuin että pääsis tekemään jotain hyödyllistä” — jotain hyödyllistä. Siinä kiteytyy tämän välikysymyksen ydin. Suomalaiset nuoret eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät mahdollisuutta opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä. Heidän unelmansa veisivät Suomea rutkasti eteenpäin. Työpaikka ja koulutus auttavat siinä, että myös perhehaaveet ja asuntolainatoiveet voivat toteutua. Nuorilla on kaksi kertaa todennäköisempää tehdä lapsihaaveistaan totta, jos heillä on hyvä koulutus ja tulotaso. Suomen pitää olla maa, joka sanoo nuorelle: sinä kuulut tänne, sinä olet tärkeä, ja sinun tulevaisuudellasi on merkitystä. Kun opiskelet, saat työtä. Sinun unelmasi voivat toteutua. Mutta juuri nyt moni nuori kokee päinvastaista, ja siitä vastuu kuuluu Orpon hallitukselle jo neljättä vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan suuri lupaus paremmasta huomisesta murenee. Hallitus ei ole kyennyt vastaamaan nuorten työttömyyden kriisiin eikä vahvistamaan nuorten uskoa tulevaisuuteen. Nuoret ovat valmiita kantamaan vastuuta tulevaisuudesta, mutta Orpon hallitus ei ole kantanut vastuutaan nuorista. Siksi, arvoisa puhemies, teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus on päästänyt nuorten työttömyyden sietämättömäksi, lisännyt politiikallaan eriarvoisuutta ja heikentänyt nuorten tulevaisuudenuskoa. Näkymää paremmasta ei ole. Hallitus on antanut periksi, ja vaarana on, että yhä useampi nuori seuraa perässä. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa Pohjois-Pohjanmaan ihmisille kerrotaan, että heidän on ymmärrettävä, joustettava ja hyväksyttävä palveluiden heikennykset. Jälleen kerran lyödään niitä, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan. Viime vuosina Pohjois-Pohjanmaalta on keskitetty palveluja pois toinen toisensa jälkeen. Raahen yöpäivystys suljettiin, Oulaskankaan yöpäivystys suljettiin, ja jokaisen päätöksen yhteydessä vakuutettiin, ettei turvallisuus heikkene. Meille sanottiin, että palveluketjut toimivat ja että ensihoito turvaa avun silloin kun sitä tarvitaan. Nyt hallitus on kuitenkin viemässä leikkaukset myös ensihoitoon. Moni pohjoispohjalainen kysyy ihan aiheellisesti, mitä seuraavaksi viedään. Maakunnissa ei puhuta numeroista tai hallinnollisista rakenteista. Siellä puhutaan ihmisten turvallisuudesta, siitä tunteesta, että apua saa silloin kun elämässä tapahtuu pahin mahdollinen, kun läheinen saa sydänkohtauksen, kun iäkäs vanhempi kaatuu kotonaan, kun vakava liikenneonnettomuus sattuu keskellä pimeää talviyötä. Silloin kysytään vain yhtä asiaa: tuleeko ambulanssi ajoissa? Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Moni kertoo joutuneensa odottamaan ambulanssia pitkään. Moni kertoo, että turvallisuudentunne on heikentynyt. Jotkut sanovat ihan suoraan, että se on kadonnut kokonaan. Eikä syy ole ensihoitajissa tai pelastushenkilöstössä, päinvastoin. Meillä on ammattitaitoinen, sitoutunut ja työhönsä ylpeydellä suhtautuva henkilöstö. He tekevät parhaansa joka päivä. He lähtevät liikkeelle säässä kuin säässä ja kohtaavat ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa tilanteissa. Mutta kaikkein parhaatkaan ammattilaiset eivät voi olla samaan aikaan kaikkialla. Kun välimatkat kasvavat, yksiköitä vähennetään ja alueet laajenevat, myös vasteajat pitenevät. Se ei ole mielipide. Se on tosiasia. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat ovat pitkiä. Jokainen siellä asuva tietää sen omasta kokemuksestaan. Siksi hallituksen esitys herättää niin suurta huolta ja suuttumusta. Pohteen arvion mukaan leikkaukset tarkoittavat useiden ympärivuorokautisten ensihoitoyksiköiden poistumista alueelta — samalta alueelta, jolla palveluita on jo ennestään karsittu. Arvoisa puhemies! Olen myös kyllästynyt kuulemaan selityksiä siitä, että syy löytyy aina jostakin menneestä: milloin syy on edellisen hallituksen, milloin rahoitusjärjestelmän ja toisinaan hyvinvointialueiden. Mutta suomalaiset eivät ole valinneet tätä hallitusta syyttelemään muita. Suomalaiset valitsivat tämän hallituksen kantamaan vastuuta. Jos rahoitusjärjestelmä on huono, hallituksen tehtävä on korjata se. Jos järjestelmä ei turvaa ihmisten palveluita, hallituksen tehtävä on muuttaa sitä. Vastuuta ei voi voi ulkoistaa edellisille hallituksille loputtomiin. Nyt on vallassa Orpon—Purran hallitus. Nyt on vastuu tällä hallituksella. Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi esittää yksinkertaisen kysymyksen erityisesti niille kansanedustajille, jotka on valittu Oulun vaalipiiristä tähän saliin: Kuka puolustaa Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä? Meidät on lähetetty tänne pitämään oman alueemme puolia, ei vain vaalien alla, vaan jokaisena päivänä myös niiden välillä. Kansanedustajan tärkein tehtävä on kyetä katsomaan ihmisiä silmiin ja kertomaan, että teki kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksestä päätettäessä Oulun vaalipiirin perussuomalaiset edustajat pettivät maakuntansa ihmiset. Puolue oli luvannut eduskuntavaaleissa puolustaa lähipalveluita ja pieniä sairaaloita, mutta muualta tulevien asiat ovat olleet tärkeämpiä asioita kuin oman maakunnan ihmisten asiat. Sen sijaan muutoin keskittämistä kovasti ajavan kokoomuksen joukosta löytyi kaksi maakuntien ihmisiä ymmärtävää kansanedustajaa — toivottavasti myös nyt kun päätetään ensihoidon palveluitten rahoituksesta. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät oikeudenmukaista kohtelua. He pyytävät sitä, että apu tulee silloin kun sitä tarvitaan. Se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan jokaisen suomalaisen oikeus. Kannatan esitystä hylkäämisestä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ehdotetun lainsäädännön taustalla on kyse Euroopan unionin niin sanotun eIDAS-asetuksen muutoksesta. Sähköisten tunnistusvälineiden ilmoittamista sekä luottamuspalveluja, kuten sähköinen allekirjoitus tai sähköinen leima, koskeva sääntely on jo pääosin sisältynyt alkuperäiseen eIDAS-asetukseen. Keskeisin asetukseen tehty muutos on eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa koskevan lainsäädännön lisääminen asetukseen — nyt mennään mielenkiintoisille vesille. Lompakko on lähtökohtaisesti mobiililaitteessa toimiva sovellus, jonka avulla käyttäjä voi tunnistautua sähköisesti, hallinnoida itseään koskevia henkilötietoja sähköisten todistusten avulla sekä tehdä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen. EIDAS-asetus on sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta, mutta se jättää eräissä asioissa jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa tai edellyttää kansallista täydentävää lainsäädäntöä. Näistä on tässä lainsäädännössä pääosin kyse. Jäsenvaltioiden on esimerkiksi nimettävä valvova viranomainen ja keskitetty yhteyspiste, säädettävä asetuksen rikkomisesta luottamuspalvelujen tarjoajille määrättävistä seuraamusmaksuista ja säädettävä lompakon tarjoamisen mahdollistavista tehtävistä. Tässä suhteessa keskeinen on 1. lakiehdotus eli laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista, jäljempänä tämä eIDAS-laki. Siinä säädetään muun muassa Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi tarjota lompakko Suomessa. Lompakoita voivat lisäksi tarjota myös yksityisen sektorin toimijat. Lompakon tarjoaminen säädetään Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi markkinapuutetilanteen vuoksi. Esityksen valmistelun yhteydessä laaditun selvityksen mukaan tarjolle ei tulisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttäisivät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset. Esityksessä todetaan, että valtion tuki- ja kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta Digi- ja väestötietoviraston toimintaan niin kauan kuin markkinapuute lompakoiden tarjoamisessa jatkuu. Markkinapuutteen poistuttua valtion tuki- ja kilpailulainsäädäntöä sovelletaan myös DVV:n lompakon tarjoamiseen. Lompakon tarjoamiseen liittyvää markkinakehitystä seurataan sen perusteella, mitkä lompakot ilmoitetaan Suomesta Euroopan komissiolle. Arvoisa rouva puhemies! Digi- ja väestötietovirasto myöntää luonnolliselle henkilölle lompakkoon myös henkilöllisyyden osoittamisen mahdollistavat tunnistetiedot väestötietojärjestelmään perustuen. Patentti- ja rekisterihallitus myöntää vastaavat tiedot oikeushenkilöille. Liikenne- ja viestintävirasto puolestaan ylläpitää eIDAS-asetuksen edellyttämällä tavalla rekisteriä lompakon luottavista osapuolista eli niistä asiointipalveluista, joissa lompakkoa voi käyttää. Lisäksi se on jatkossakin eIDAS-asetuksen valvova viranomainen, ja laissa säädetään tähän tehtävään liittyvistä toimivaltuuksista, kuten tiedonsaantioikeudesta. Virasto voi myös määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja luottamuspalvelun tarjoajille asetuksessa säädettyjen vaatimusten vastaisesta toiminnasta. Esitykseen sisältyvässä 3. lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi laki digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta. Digitaalinen henkilöllisyystodistus on ensimmäinen lompakon kanssa yhteensopiva sähköinen todistus Suomessa. Sen myöntää poliisi tai muu passi- ja henkilökorttilupaviranomainen. Oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen syntyy jatkossa passin tai henkilökortin myöntämisen yhteydessä. Hallintovaliokunta toteaa myös, että henkilökorttilain ja passilain muuttamista koskeviin lakiehdotuksiin sisältyy siirtymäsäännökset, joilla luodaan oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus myös ennen lain voimaantuloa myönnetyillä asiakirjoilla. Perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan viranomaisille määrättävistä seuraamusmaksuista ja ne bis in idem ‑kiellosta tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Hallintovaliokunta viittaa näiltä osin 1. lakiehdotuksen 48 §:ään tekemiinsä muutosehdotuksiin. Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta pitää myönteisenä, että ehdotuksella parannetaan myös lasten ja nuorten mahdollisuuksia hoitaa itseään koskevia asioita sähköisesti. Lompakon voi ottaa itsenäisesti käyttöön 13-vuotias. Tätä nuorempikin voi ottaa lompakon käyttöön huoltajan suostumuksella. Lompakkoon tallennettujen sähköisten todistusten avulla lapsi tai nuori voi todistaa olevansa esimerkiksi alle 18-vuotias tai yli 13-vuotias ilman, että tarkka syntymäaika tai muut henkilötiedot paljastuvat. Sääntely parantaa alaikäisten suojelua sähköisissä palveluissa, helpottaa ikärajavalvontaa sekä edistää lasten turvallista sähköistä asiointia. Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta käsittelee eIDAS-asetuksen sääntelyä myös liittyen vammaisten mahdollisuuteen käyttää lompakkoa. Hallintovaliokunta katsoo myös, että vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen asioinnin turvaamiseksi lompakon saavutettavuutta ja käytettävyyttä tulee seurata ja arvioida. Muutetun eIDAS-asetuksen mukaisesti lompakon käyttö on vapaaehtoista. Esityksen vaikutusten on arvioitu riippuvan osin siitä, kuinka yleistä lompakon käyttöönotto tulee olemaan, ja toisaalta siitä, kuinka paljon asiointipalvelut mahdollistavat lompakolla ja sähköisillä todistuksilla asioimista palveluissaan. Esityksen mukaan lompakon ei ainakaan lyhyellä aikavälillä arvioida muuttavan kuluttajan näkökulmasta merkittävästi sitä, miten sähköisiin asiointipalveluihin tunnistaudutaan, sillä myös nykyiset vahvat sähköiset tunnistusvälineet säilyvät käytössä lompakon rinnalla. Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä, arvoisa rouva puhemies, ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin. Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 17/2026 vp sisältyvät 3.—5., 7.—18. ja 20.—30. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyy muutettuna esitykseen sisältyvät 1., 2., 6. ja 19. lakiehdotuksen. Hallintovaliokunnan mietintö oli tällä kertaa yksimielinen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos hallitukselle. Viime kaudella tähän taloon tuli kansalaisaloite valkoposkihanhista, ja yhdessä varsin suurella enemmistöllä hyväksyimme kansalaisaloitteen seurauksena seuraavat lausumat: ”1) Eduskunta edellyttää, että hallitus vaikuttaa aktiivisesti komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II.” Tiedän, että tätäkin työtä on tehty, mutta nämä asiat ovat pitkissä kantimissa. ”2) Eduskunta edellyttää, että lintudirektiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeusmahdollisuuksia hyödynnetään ja lintujen karkottaminen ampumalla sallitaan myös keväällä pesintärauha huomioiden.” Tämä lausuma toteutui nyt täysimääräisesti, sillä aina kun on kasvustoa ja yli viisi hanhea, niin näin tapahtuu. ”3) Eduskunta edellyttää, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö” — siis myös asiallinen hyötykäyttö. Tämä tehtiin vähän toisin, mutta erittäin hyvin: itse asiassa tämä malli, mitä toteutetaan, on parempi. Ja vielä neljäntenä: ”Eduskunta edellyttää, että valkoposkihanhia koskevat poikkeuslupa-asiat siirretään Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Pohjois-Karjalan elyyn ja samalla lupamenettelyä sujuvoitetaan.” Nythän poikkeusluvat, joita niitäkin saatetaan tarvita, haetaan riistahallinnolta, ja ne ovat valituskelpoisia, toisin kuin tämä nyt tehty esitys. Huomautan vielä, että itse asiassa, vaikka vihreät ja vasemmisto jättivät vastalauseen, he kirjoittivat vastalauseessaan näin: ”Valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä karkottaminen ampumalla on yksi keino. Koska valkoposkihanhi on elinvoimainen laji, voidaan poikkeusluvalla ammuttujen hanhien hyödyntäminen ravinnoksi sallia”, sanoivat vihreät ja vasemmistoliitto tuolloin. [Pertti Hemmilä: Milloin?] — Siinä kansalaisaloitteen yhteydessä. — ”Oikea tapa tehdä tämä on siirtää valkoposkihanhi metsästyslain piiriin. Poikkeusten tekeminen luonnonsuojelulakiin on väärä tie.” He eivät siksi yhtyneet valiokunnan mietintöön, ja nythän itse asiassa heidän ääntään on aika pitkälti kuunneltu. Sanon tämän sen takia, että emme turhaa vastakkainasettelua tälle vaikealle kysymykselle tekisi, koska jokainen ymmärtää, että 1,6 miljoonaa valkoposkihanhea ei ole uhanalainen laji. Sitä kannattaa järkevästi vähentää ja haittoja kannattaa vähentää metsästämällä. Nimittäin vaikka paukkupatruuna hetkellisesti auttaisi, niin kuka haluaa vapaaehtoisesti käyttää aikaansa joihinkin paukkupatruunoihin? Nyt palkintona on hanhipaisti, ja uskon, että metsästystä riittävästi tapahtuu siellä, missä on ongelmia. Siksi oli tärkeää, että tämä ulotettiin koko maahan, koska selkeästi nämä alueet leviävät. Keski-Suomessakin on jo hanhituhoja, siis useita hehtaareja, kymmeniä hehtaareita, yksittäinen viljelijä menettänyt. Se ei ole aivan yhtä laajamittaista kuin Pohjois-Karjalassa, mutta tuhoja muuallakin on. Kun meillä on sitten lisäksi vielä näitä viljelijöitten omista maataloustuistaan rahoittamia hanhipeltoja, elikkä kun sinne on laitettu yli kaksi miljoonaa euroa tällaisiin hanhipeltoihin, niin siellä on laskeutumispaikkoja kyllä riittävästi. Suomalaisen viljelijän tehtävä on tuottaa ruokaa suomalaisille, ei kasvattaa ruokaa valkoposkihanhille. Mielestäni tämä on ainut kestävä tapa toimia, joten kiitän siltä osalta hallitusta. Myös merimetsoasiassa on tunnistettava, että yksi merimetso syö 500 grammaa päivässä, ja kun niitä on kolonioita, niin se on valtava määrä tuhoa, mitä kalastajille aiheutetaan. Ainut pieni kauneusvirhe ehkä tässä oli se, että näille istutuspaikoille tai kalankasvatukseen ei tällä lainsäädännöllä luvitusta tullut, mutta se perustui siihen, että näistä ei ole tutkimusta. Toivon, että sitä tutkimusta myöhemmin tehdään, niin että näihinkin asioihin voidaan palata. Tarkoitus on pitää lintukannoista asianmukaista huolta, ei tuhota niitä, mutta tehdä se järkevästi, niin kuin metsästyksessä aina on tapana. Pidetään kannat elinvoimaisina eikä anneta merimetson tai valkoposkihanhen tuhota suomalaisia lajeja, haahkaa tai töyhtöhyyppää, joitten pesintärauhaa nämä nyt häiritsevät.

Arvoisa herra puhemies! Tänään on ollut ilo kuunnella, kuinka tässä salissa arvostetaan suomalaista peruselinkeinoa, maataloutta, ja sen ympärillä tapahtuvaa huoltovarmuutta ynnä muita asioita, jotka koko Suomen kannalta ovat tärkeitä. Ihan muutama asia tästä kymmenen miljoonan energiaveron palautuksesta: Se on kasvinviljelijälle ehkä 1—2 prosenttia polttoainekulusta ja koko kulurakenteesta alta prosentin. On hyvä asia, että tämmöinen tuki saadaan hallitukselta, kiitos siitä, mutta se ei ratkaise sitä koko ongelmaa. Se suurin ongelma on siinä, että kasvinviljelijöille maksettava tuottajahinta on liian alhainen verrattuna esimerkiksi Euroopan muihin maihin. Se on se suurin ongelma, kuinka siihen puututaan. Toivottavasti tämä uusi elintarvikemarkkinalaki, jossa hiukan siihen suuntaan viitataan, avaa tätä keskustelua ja saadaan konkretiaa siihen lisää. Sitten semmoinen kysymys: edellinen maatalousministeri mainittiin ja häntä arvosteltiin, mutta nyt kasvinviljelijät pitivät kaksi kriisikokousta Somerolla ja siellä ei nykyistä maatalousministeriä valitettavasti näkynyt. Että tämmöinen.

Arvoisa puhemies! Onpa mukava kuulla eduskunnassa näitä edustaja Hemmilän asiantuntevia puheenvuoroja. Hän todella tuntee Suomen maaseutuelinkeinot, niin viljelyksen kuin vaikkapa metsätalouden, ja on todella tärkeää, että tätä asiantuntemusta nyt myös näillä valtiopäivillä jälleen saamme täällä hyödyntää. Itsekin haluan todeta nimenomaan tästä samasta teemasta, kun tässä tätä energiaveron palautusta käsitellään, eli siitä, miten Suomessa voisimme olla vähemmän riippuvaisia suhteessa näihin maailmanmarkkinahintojen heilahteluihin, joihin väistämättä aina törmäämme, kun sodat riehuvat alueilla, jotka ovat energiantuotannon kannalta keskeisiä. Näin ollen oikeastaan ainoastaan tällaisen kotimaisen omavaraisuuden lisääminen on se keino, jolla ihan viime kädessä varmistamme, että meillä on paitsi niitä kotimaisia energialähteitä myös toivottavasti tulevaisuudessa kotimaisia polttoaineita. On selvää, että se, minkä edustaja Hemmiläkin nosti esille viime vaalikauden suurena virheenä, oli se, että kotimainen turvetuotanto käytännössä ajettiin alas. Kun nyt juuri käsittelemme tätä toisen lisätalousarvion täydentämistä, niin onneksi nyt tässä itse lisätalousarviossa on tuotu hienosti esille se, että huoltovarmuuden kannalta turvetuotantoa Suomessa tarvitaan, ja sitä tämän lisätalousarvion toimenpiteillä myöskin edistetään. Mutta kyllä eduskunnan tulisi paneutua siihen, millä tavoin ihan isossa kuvassa energiapolitiikkaa voitaisiin muuttaa siihen suuntaan, että meille aukeaisi myös tulevaisuudessa mahdollisuus kotimaisiin biopolttoaineisiin, jolloin siis saataisiin myös nestemäisiä polttoaineita, joita esimerkiksi näissä maatalouskoneissa käytetään ja joita nyt on tässä keskustelussa käsitelty, jotta meillä olisi kotimaista tuotantoa. Uskon, että aivan keskeinen osa tätä kokonaisuutta on se, että kotimaista turvetta hyödynnetään. Turve voi olla hyvä raaka-aine joko suoraan tällaisten nestemäisten polttoaineiden valmistukseen tai niin, että kun turvetta pystyttäisiin käyttämään yhdyskuntien lämmityksessä, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, niin sitten taas sieltä energiapuuta vapautuisi niin, että siitä puujakeesta voitaisiin tehdä näitä kotimaisia biopolttoaineita. Kuinka hyvänsä, niin tämä on erittäin tärkeä ulottuvuus siinä, että kaikissa tilanteissa meillä on sitten Suomessa myös nestemäisiä polttoaineita saatavilla niihin toimintoihin, joilla sitten viime kädessä varmistetaan se, että esimerkiksi viljely onnistuu ja sitä kautta sitten kansakunnalla on ruokaa myöskin seuraavana talvena.

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. — Haluan sen verran edustaja Kalmarille kommentoida, kun hän siteerasi täällä edustaja Pia Viitasen puheenvuoroa, että se, mitä Viitanen sanoi ja tarkoitti, oli se, että tämä paketti on tietysti viljelijöille tässä kustannustilanteessa tärkeä, mutta totta kai se on selvää, että tässä on kyse myöskin fossiilisista polttoaineista, ja tätä rahaa käytetään nyt näiden fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamiseen ja tukemiseen. Samaan aikaan hallitus jättää tekemättä tähän vihreään siirtymään liittyvät panostukset. Jos hallitus olisi aikaisemmin tällä kaudella ohjannut tukea kohti tätä vihreää siirtymää, niin se muodostaisi paremman tilanteen myöskin tälle tarvittavalle tuelle. Nyt valitettavasti tämä hallitus on jättänyt nämä tärkeät ilmastotoimet tekemättä, ja siltä osin edustaja Viitanen esitti tässä hallitukselle kritiikkiä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys energiaveron palauttamiseksi kevyen polttoöljyn osalta on ihan hyvä esitys, mutta vähän huvittaakin se, miten suuri hehkutus tästä 10 miljoonan euron palautuksesta on, kun ottaa huomioon sen, että silloin edellisellä kaudella viljelijoille kohdistunut kustannuskriisi oli pienempi kuin nyt, ja silloin teimme 400 miljoonan euron kriisipaketin. Tämäkin on toki jo toinen kevyen polttoaineen veron palautus, ja tämä nykyinen on neljä senttiä litra, elikkä 5 000 litralla se tarkoittaa 200 euroa ja 10 000 litralla 400 euroa. Mutta kerrataanpa, mitä edellisellä hallituskaudella tehtiin. Oli 300 miljoonan euron kriisipaketti ruoantuotannolle. Se sisälsi maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron määräaikaisen alennuksen, energiaveron palautuksia, jotka olivat huomattavasti suurempia, ja kohdistuivat myös sähköön. Itse asiassa sähkö olisi nytkin erittäin tärkeä elementti, koska koskaan Suomen historiassa ei ole ollut niin kallista pörssisähköä kuin mitä oli tammi—helmikuussa. Siihen edellisen kauden pakettiin sisältyi varainsiirtoveron poisto maatilan yhtiöittämisen yhteydessä ja viiden prosentin yrittäjävähennys. Eli kun täällä hehkutettiin yhteisöveron alennusta, niin silloin tuli viiden prosentin yrittäjävähennys verotukseen. Sähkökustannusten tuki: EU:n kriisirahoitusta hyödynnettiin erilaisiin kriisivälineisiin, maataloustukien maksatusta aikaistettiin ja Makeraa pääomitettiin. Ymmärrän valtion taloudellisen tilanteen nyt ja ymmärrän senkin, että tämän mittaluokan kädenojennukseen ei ehkä ole mahdollisuutta, mutta ehkä sellainen ylenpalttinen hehkuttaminen tältä paketilta kannattaisi jättää pois, mutta on erittäin hyvä, että tämä toimi tehtiin. Edustaja Viitanen istunnossa totesi, että tämä kohdistuu täysin väärin. Itse asiassa otetaanpa esimerkiksi luomuviljelijät, mitä Pia Viitanen on monesti täällä istunnossa hehkuttanut. Heiltä menee huomattavasti enemmän polttoainetta peltotöihin kuin tavanomaiselta viljelijältä, [Pertti Hemmilä: Se pitää paikkansa!] koska käyntikertoja siellä samalla hehtaarilla on paljon useammin. Meillä ei ole todellakaan korvaavia menetelmiä pellolle, traktoreita, jotka toimisivat sähköllä tai vedyllä. Nämä ovat pitkällä tulevaisuudessa. Mutta sen sijaan vähän annan pyyhkeitä tälle hallitukselle siitä, että biokaasun käyttö maatiloilla vaikeutui sen takia, että sen todentaminen tuli erittäin haasteelliseksi. Tiedän, että varmasti isot energiayhtiöt ovat olleet lobbaamassa, mutta olisi ollut hyvä, että hallitus olisi pystynyt silti pysymään selkä suorana ja tekemään sellaista politiikkaa, joka mahdollistaisi biokaasun käyttöä paremmin. Esimerkiksi Ruotsissa on huomattavasti kevyempi byrokratia biokaasussa, ja meidän ei olisi ollut pakko lähteä tämäntyyppiseen toimeen. Itse asiassa kollegan kanssa laskettiin, että neljä biokaasulle epäedullista päätöstä on tehty tällä hallituskaudella. Toivoisinkin, että seuraava hallitus pystyisi näitä korjaamaan, vetämään kaikki Suomi-lisät pois sieltä erilaisesta byrokratiaviidakosta ja sen lisäksi biokaasun osalta mahdollistamaan biokaasutraktoreitten liikennekäytön. Onhan se aika surullista, että Valtra kyllä tekee biokaasutraktoreita, mutta niitä ei myydä Suomeen. [Eveliina Heinäluoma pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua. Kyllä itse ajattelen niin, että näissäkin kysymyksissä tietyllä tavalla se pakko on toiminut hyvällä tavalla myös ratkaisujen löytäjänä. Ei Euroopassa olisi varmasti vuosikausiin esimerkiksi otettu tällaisia askelia irti fossiilisista polttoaineista ilman Venäjän raakalaismaista hyökkäyssotaa. En sano, että se oli hyvä, että näin tapahtui, mutta se on hyvä, että olemme Eurooppana irtaantuneet. Itse asiassa varmasti Suomessakin moni ajattelee nyt niin, että osittain ehkä arvosteluakin saaneet uusiutuvan energian hankkeet tai irtaantuminen fossiilisista ovat näyttäytyneet nyt huoltovarmuuskysymyksinä. Me olemme näissä kysymyksissä pärjänneet osaa Euroopan maista paremmin, kun emme ole olleet kytköksissä sillä intensiteetillä venäläiseen fossiiliseen polttoaineeseen kuin osa Euroopan maista on ollut. Tämä riippuvuussuhde on itse asiassa vaikeuttanut myös Ukrainan itsenäisyys-, puolustussotaa, kun osa Euroopan maista on sitten omaa napaansa tuijottaen ja toki lämpimiä kotejaan ajatellen lähtenyt vastustamaan tiettyjä toimenpiteitä sen takia, että ovat tarvinneet fossiilista polttoainetta Venäjältä. Tähän lannoitekysymykseen, jonka edustaja Kalmari nosti esille ja toi rehellisesti myös sen esille, että siellä on ollut myös omia haasteitaan: Uskoisin niin, että tässäkin kysymyksessä olisi hyvä laittaa jonkunlainen panos siihen, että lähdetään etsimään ratkaisuja yhdessä. On se sitten suomalainen ratkaisu, pohjoismainen ratkaisu tai Euroopan laajuinen ratkaisu, tärkeintä on se, että se ei ole ainakaan venäläinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Enpä voisi enempää samaa mieltä olla edustaja Heinosen ja edustaja Autton kanssa siitä, että tämä pakotepäätös tai poikkeuksen purkaminen on oikea päätös, mutta soisin, että meillä EU:ssa yleisemmin mutta myös Suomessa pystyttäisiin vielä tiukemmin pidättäytymään esimerkiksi... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] ...soisin, että EU:ssa mutta myös Suomessa pystyttäisiin pidättäytymään venäläisestä energiasta vielä enemmän. Esimerkiksi on aivan outoa, kun miettii sitä asiaa syvemmin, että meillä olisi EU:n sisällä omia energiavaroja, esimerkiksi turve, mutta EU lähtökohtaisesti estää niitten käytön ja mieluummin mahdollistaa venäläisen fossiilisen polttoaineen hankinnan, polttoaineen, jonka varat käytetään Ukrainaa vastaan sotimiseen. Lannoitteitten osalta on tehty poikkeuksia, ja näitä poikkeuksia on vähän väärinkin käytetty, mutta ennen kaikkea haluaisin tässä yhteydessä hallitukselle tehdä pyynnön. Nimittäin kun meidän lannoiterajamme, kadmiumrajamme siellä lannoitteissa, on niin korkea, niin nyt kun Venäjältä tuotavaa lannoitetta ei juurikaan onneksi Suomessa ole, niin meillä on käytännössä Yaralla monopoliasema sen takia, että aikoinaan Kemiralle tehtiin tällainen kadmiumpoikkeus. Sillä haluttiin suojata kotimaista, valtio-omistuksessa olevaa lannoiteteollisuutta. Nämä kadmiumrajat ovat paljon korkeammat kuin esimerkiksi Suomessa, ja niinpä tilanne on Suomessa muodostunut sellaiseksi, että viljelijän kannattaa ostaa Ruotsista Yaran tekemät lannoitteet ja maksaa rahti niistä. Hän saa silti lannoitteet halvemmalla. Jos tekisimme muutoksia näihin kadmiumrajoihin, vaikkapa vain ruotsalaiseen tasoon vertaisimme, emme edes eurooppalaiseen tasoon, niin meillä jonkun verran aukenisi markkinoita ja pystyisimme saamaan tänne kilpailua, ja näin viljelijöitten asema helpottuisi. Jatkossa meidän on kyllä pystyttävä myös lannoitteitten osalta parempaan, koska Suomessa on kaksi ainoaa Euroopan fosforikaivosta, apatiittikaivosta. Toinen on Siilinjärvellä ja käytössä sillä Yaralla, ja toinen on Soklissa, ja se on tällä hetkellä valtion omistuksessa. Samoin se suurin ongelma, mikä eurooppalaisittain meillä on vastassa, on se, että halvalla maakaasulla tuotettu ammoniumtyppi virtaa Eurooppaan, ja se on lannoitteitten raaka-aine. Tätä ammoniakkia pystyttäisiin tekemään Fischer—Tropsch-menetelmällä, mutta se vie paljon energiaa, ja se on kalliimpaa kuin venäläinen lannoite, jolloin pitää olla luotto siihen, että sille olisi [Puhemies koputtaa] markkinoita. Toivon, että pystymme tulevaisuudessa investoimaan myös tähän sekä ennen kaikkea kierrätyslannoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätöksiä laitetaan nyt napakasti toimeen, mikä on erinomaisen hyvä asia maamme taloudellisessa tilanteessa. Hallituksen esityksessä tehdään muutoksia, jotka näkyvät tavallisten ihmisten arjessa. Kotitalousvähennystä korotetaan vuosiksi 2026 ja 2027, liikunta- ja kulttuurietua laajennetaan sekä työmatkojen matkakuluvähennyksen omavastuuta alennetaan. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nousee 1 600 eurosta 2 100 euroon. Samalla yritykselle maksetusta työstä saatava vähennys kasvaa ja myös palkatun työn vähennys paranee. Tämä helpottaa remonttien, siivouspalvelujen, hoivapalvelujen ja muiden kotitalouksien tarvitsemien palvelujen ostamista. Kotitalousvähennys tulee voimaan kuluvana vuonna takautuvasti, ja sitä voi hyödyntää myös vuonna 2027. Rakennusala on ollut pitkään vaikeuksissa. Moni yritys ja yrittäjä on joutunut odottamaan töitä, ja kotitaloudet ovat siirtäneet remontteja myöhemmäksi. Korotettu kotitalousvähennys kannustaa tilaamaan työtä juuri nyt, kun talous tarvitsee lisäkysyntää. Kotitalousvähennystä ei palauteta aikaisemmalle tasolle, vaan korotus koskee rajattua aikaa. Tarkoitus on tukea taloutta nykyisessä tilanteessa ja auttaa palvelualoja sekä rakentamista pääsemään vahvempaan vauhtiin. Arvoisa puhemies! Liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärä nousee 540 euroon vuodessa. Samalla etua voi käyttää aiempaa useampaan harrastukseen, kuten kalastukseen ja metsästykseen, liittyviin palveluihin, kuten vaikkapa eräopaspalveluun. Liikunta ymmärretään usein melko kapeasti, vaikka suomalaisille luonto on tärkeä paikka liikkua ja harrastaa. Kalastus ja metsästys edellyttävät liikkumista, luonnontuntemusta ja aktiivista harrastamista. Ne ovat monelle elämäntapa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Metsästyksellä on merkitystä myös riistakantojen hoidossa. Kalastus kuuluu Suomen vanhimpiin harrastuksiin, ja sitä harrastetaan eri puolilla maata rannikoilta sisävesille. Luontoharrastusten sisällyttäminen liikunta- ja kulttuurietuun tunnistaa paremmin suomalaiset harrastustavat ja kohtelee erilaisia liikuntamuotoja tasapuolisemmin. Näillä liikunta- ja kulttuurieduilla lisätään myös henkistä huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Työmatkojen matkakuluvähennyksen omavastuu laskee väliaikaisesti 900 eurosta 800 euroon. Monella paikkakunnalla oma auto on välttämätön työssäkäynnin vuoksi harvaan asutussa ja pitkien välimatkojen maassamme, jossa polttoaineen ja liikkumisen kustannukset vaikuttavat suoraan toimeentuloon. Talouden kasvu on käynnistynyt, ja nämä nykyhallituksen päätökset ja toimet tukevat ja vauhdittavat tätä kasvua. Nyt kannattaa siis suomalaisten hyödyntää nämä esityksen toimet arjessaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätöksiä laitetaan nyt vauhdilla voimaan. Tämä hallituksen esitys sisältää kolme kansalaisten arjen kannalta erittäin tärkeää lakimuutosta: Kotitalousvähennystä korotetaan tälle ja ensi vuodelle. Työmatkakulujen verovähennyksen omavastuu alenee tälle vuodelle. Virkistyssetelien käyttömahdollisuudet laajenevat metsästykseen ja kalastukseen, ja samalla niiden arvo nousee. Kotitalousvähennys siis nousee tämän ja ensi vuoden ajaksi 500 eurolla 1 600 eurosta 2 100 euroon. Suomalaiset siivous-, remontti- ja hoivayrittäjät tekevät tärkeää työtä. Kotitalousvähennystä parannetaan, jotta heille saataisiin paremmin kysyntää, nyt kun suomalaisten ostovoima on onneksi alkanut kasvamaan. Työmatkakulujen omavastuualennus puolestaan on yksi keino kompensoida työmatkailijoille korkeita bensan hintoja. Vähennyksen omavastuuosuus laskee 900 eurosta 800 euroon. Oman kodin ja työpaikan välisistä matkakustannuksista saa siis tälle vuodelle vähentää verotuksessa nykyistä suuremman osan. Töissä käymisen on oltava kannattavaa ja autoilun kulujen pysyttävä kohtuullisina. Siksi hallitukselta on saatu jälleen tämä uusi toimenpide autoilijoiden hyväksi, sen lisäksi, että aiemmin ollaan muun muassa kohtuullistettu jakeluvelvoitteen nousua sekä laskettu bensaveroa ja ajoneuvoveroa. Sen jakeluvelvoitteen, senkin olisi saanut poistaa kyllä poistaa aivan kokonaan. Se on täysin ilmasto-huuhaa-vaatimus. Siitä ei ole muuta kuin haittaa eikä mitään vaikutusta mihinkään ilmastoon, varsinkaan mitkään suomalaisten minimaaliset päästöt eivät vaikuta mihinkään globaaliin ilmastoon millään tavalla. Kolmas tähän hallituksen esitykseen sisältyvä parannus on liikunta- ja kulttuurietuun tehtävät muutokset. Edun enimmäisarvoa korotetaan 400 eurosta 540 euroon vuodessa. Tällä huomioidaan hintojen kehitys, sillä tuen määrään ei ole koskettu kertaakaan vuoden 2009 jälkeen. Erittäin hienona asiana pidän sitä, että virkistysseteleitä saa jatkossa käyttää myös fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, siis käytännössä esimerkiksi kalastus- tai metsästysluvan hankintaan tai eräoppaiden palveluihin. Arvoisa puhemies! Tärkeitä lakimuutoksia nämä kaikki, ja hyvä, että ne saadaan nyt voimaan ja vaikuttamaan heti tämän vuoden verotuksessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys nytten lisätalousarvion täydentävästä esityksestä. Kymmenellä miljoonalla eurolla lisätään maatalouden energiaveron tilapäistä palautusta, joka sinänsä on järkevä ja varmasti tarpeellinen toimi tässä tilanteessa, kuten täällä on edellä useissa puheenvuoroissa todettu. On myös hyvä, että on nostettu esille se, lisääkö tämä fossiiliriippuvuutta maataloudessa, mutta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden koneissa ei käytännössä ole kauheana vaihtoehtoja. Siellä ei ole sähkö edes näköpiirissä tulossa sinne polttoaineeksi tai energianlähteeksi, ja sen takia ei ehkä ole ihan asianmukaista tässä tilanteessa pyrkiä sitä korvaamaan. Kuten täällä on edellä todettu, itse tätä lakia on käsitelty jo valtiovarainvaliokunnassa, ja tämän takia kun pidämme tätä hyvänä, keskusta tukee tätä esitystä siellä. Nyt tässä on kysymys myös sitten siitä, että lisätään kustannuksia kymmenen miljoonaa euroa tälle vuodelle, ja se toinen puoli tätä asiaa on tämä taloudellinen puoli. Ajattelisin niin, että kun hallitus on tuonut nyt kaksi lisätalousarviota tänne eduskuntaan ja jokainen kerta velkaantuminen on aika merkittävästi lisääntynyt tälle vuodelle... Muistan nimittäin erittäin hyvin muutaman vuoden takaisen edellisen hallituksen ajan, [Timo Heinonen: Ei siitä saa puhua!] kun oli vastaava tilanne ja silloinen oppositio kovin voimakkaasti arvosteli, että jos kerta on tämmöisiä lisätarpeita, niin miksi ei löydetä sitten korvaavia säästöjä jostakin toisesta eli priorisoitaisiin niitä julkisia kustannuksia. [Arto Satonen: Ehkä nyt on säästetty vähän enemmän!] Nostan tämän sen takia esille, että nythän olemme ihan samanlaisessa tilanteessa ja hallitus olisi voinut molemmissa lisätalousarvioissa ja myös tässä täydennyksessä lähteä etsimään niitä korvaavia säästöjä, koska velkaantuminen nyt on kiihtynyt eikä sitä ei ole hillitty, vaan sitä on kiihdytetty — niin kuin olen täällä joskus käyttänyt puheenvuoron, että kun piti olla velkajarru, niin nyt on tullut kaasu hallituksen toimesta, eli polkimet ovat menneet sekaisin — ja olisi järkevää, että katsottaisiin nyt sitten sieltä niitä kohtia, missä voitaisiin vastaavia säästöjä tehdä. Kun käytän tämmöisen puheenvuoron, niin varmasti sieltä tulee seuraava puheenvuoro, että no niin, milloin keskusta esittää sitten niitä. Lupaan teille, että me esitämme, jos hallitus lupaa, että se noudattaa meidän esityksiä ja toteuttaa ne. [Välihuutoja oikealta] Muutenhan tämä on vain leukojen loksuttelua täällä, ja se ei kauheana johda mihinkään, että me täällä vain puhutaan. [Timo Heinonen: Jos keskustalta tulee muuta kuin tyhjä paperi, niin totta kai! Tyhjää paperia on vaikea noudattaa!] — Kyllä. Tyhjäkin on parempi kuin miinusmerkkinen, mitä tämä hallituksen esitys on. Tässä mennään aika pahasti miinukselle. 13,4 miljardia on miinus tälle vuodelle. Se on muuten paljon enemmän kuin nolla. [Oikealta: Keskustan linja on, että ei tehdä mitään!]

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien ahdinko, se on todellinen. Kustannukset ovat nousseet, ja kannattavuus on monella tilalla romahtanut. Tällä hetkellä yhä useampi viljelijä joutuu miettimään, voiko työtä enää jatkaa. On selvää, että meidän tulee huolehtia siitä, että kestävä ruuantuotanto on mahdollista Suomessa myös tulevaisuudessa, mutta kuten edustaja Viitanen tässä edellä, niin kannan kuitenkin huolta siitä, että tämä energiaveron tilapäinen lisäpalautus, kerta toisensa jälkeen, ei ole kestävä keino tukea tuottajia, koska se ohjaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Nythän tämä avustus tosiaan perustuu siihen, että mitä enemmän tila on käyttänyt fossiilista polttoöljyä, sitä suuremman tuen se saa. Käytännössä kyse on siis fossiilisen polttoaineen tuesta. Meidän maatalouden suurin rakenteellinen riski on riippuvuus fossiilisista tuontipanoksista, kuten polttoaineista ja lannoitteista, joiden hinta heittelehtii kriisistä toiseen. Nyt hallitus vastaa tästä rakenteellisesta riippuvuudesta johtuvaan ahdinkoon syventämällä sitä. Ei voi liikaa korostaa sitä, että ilmastokriisi ja luontokadon eteneminen on pitkällä tähtäimellä suuri uhka ruuantuotannolle myös Suomessa, ja siksi ilmasto- ja luontotoimia on jatkettava kaikilla sektoreilla. Tuottajat tarvitsevat tukea, mutta meidän on keskityttävä löytämään keinot, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan vahvistaa, samalla, kun vähennetään maatalouden ilmastopäästöjä ja haitallisia vaikutuksia luonnolle. Eli hallituksen tulisi tukea investointeja fossiiliriippuvuudesta irti pääsemiseen, tilojen energiaomavaraisuuteen, kotimaisiin ja kierrätyslannoitteisiin sekä uudistavaan viljelyyn. Velkarahalla maksettava fossiilituen lisäys ei ole kestävä ratkaisu vaan jättää tuottajien ahdingon juurisyyt huomiotta.

Arvoisa herra puhemies! Edelliset puhujat ottivat esille maatalouden energiatuen. Siihen tässä esityksessä on osoitettu noin 10 miljoonan euron rahasumma, ja sehän tulee varmasti tänä vuonna tarkkaan käytettyä. Käsittelen tässä puheessani kuitenkin hiukan laajemmin tätä tilannetta. Ensinnäkin voimavarat on aina kohdennettava sinne, missä hätä on suurin ja korjaustarpeet kiireellisimmät. Varsinais-Suomen kansanedustajana tarkastelen tätä esitystä erityisesti lounaisen Suomen näkökulmasta, joka on koko maamme keskeinen veturi. Alueellamme on vahvaa maataloutta mutta myös erityisesti vientiteollisuutta sekä kriittistä saaristologistiikkaa. Nämä tekijät ovat suoraan kytköksissä koko Suomen huoltovarmuuteen. Siksi tässä lisätalousarviossa tehtävät valinnat heijastuvat välittömästi lounaisen Suomen arkeen ja elinvoimaisuuteen. Arvoisa puhemies! Tämä täydentävä esitys tuo tarvittavia täsmätoimia juuri tähän hetkeen. Talouspolitiikan on tuettava kasvua myös silloin, kun teemme kipeitä sopeutustoimia. On oikein, että hallitus panostaa infrarakentamiseen ja myös väylien korjausvelan taittamiseen. Varsinais-Suomessa tieverkoston kunto ja toimivat logistiset ketjut edellä mainituista syistä ja niihin viitaten ovat elinehto yrittäjyydelle. Haluan kuitenkin esittää selkeän vaatimuksen myös jatkovalmistelulle niin hallituksen taholla kuin täällä eduskunnassa. Meidän on varmistettava, että peruspalvelut ja myös pelastustoimi toimisivat luotettavasti. Nimenomaan viittaan siihen, että pelastustoimen on toimittava myös kasvukeskusten ulkopuolella. Alueellinen tasapaino ei saa vaarantua. Lounais-Suomessa tehdään päivittäin hartiavoimin töitä koko maamme hyvinvoinnin eteen. Tämän olisi aiheellista näkyä myös valtion budjettivaroja jaettaessa. Herra puhemies! Liikkumavara valtiontaloudessa on kapea. Jokainen menoeuro on perusteltava tarkasti. On oikein reagoida muuttuvaan tilanteeseen nyt eikä vasta myöhemmin. Suomi on pidettävä vakaana, turvallisena ja erityisesti yrittäjäystävällisenä maana. Huomioni luonnollisesti kiinnittyy siihen, että lounaisen Suomen teollisuuden, maatalouden ja asukkaiden tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomen suunta korjataan vain huolehtimalla siitä, että tämän maan pyörät pidetään pyörimässä. Haluan vielä tässä lopuksi kiittää valtiovarainministeri Purraa ja toivon tälle esitykselle hyvää ja rakentavaa jatkokäsittelyä valiokunnassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa, että valiokunnan puheenjohtaja on kyllä paikalla mutta joutui vissiin menemään puhelimeen tässä välissä, niin että todennäköisesti tulee puheen vielä pitämään. Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enemmistön tärkeiden hallituksen esitykseen tehtyjen muutosten taakse. Valiokunnan mietintöön tehdyt lisäykset ja korjaukset ovat välttämättömiä, jotta kansanterveyttä voidaan suojella, verotulot turvata ja suomalaisen alkoholipolitiikan keskeiset tavoitteet säilyttää myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Alkoholin saatavuuden lisääntyminen aiheuttaa monenlaisia haittoja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Alkoholi ei ole peruselintarvike vaan päihde, johon liittyy merkittäviä terveydellisiä ja yhteiskunnallisia riskejä. Juuri tästä syystä alkoholipolitiikkaa on tarkasteltava ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta eikä pelkästään elinkeinopolitiikan välineenä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että noin kolme neljäsosaa Suomessa kulutetusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholilla on yhteys väkivaltaan, tapaturmiin, mielenterveysongelmiin sekä lasten turvattomuuteen. Suomessa kuolee vuosittain yli 1 500 ihmistä alkoholiperäisiin syihin. Alkoholilla on todettu yhteys vähintään 200:aan eri sairauteen, eikä turvallista alkoholinkäyttömäärää ole voitu määritellä. Haitat kohdistuvat erityisesti lapsiin, nuoriin, riskikuluttajiin ja ikääntyneisiin. Vanhempien alkoholin väärinkäyttö ja siihen liittyvä väkivalta ovat keskeisiä syitä lasten huostaanotoille. Ikääntyneiden kohdalla alkoholin aiheuttamat ongelmat korostuvat entisestään, sillä elimistön kyky sietää alkoholia heikkenee ja alkoholin sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset lisäävät riskejä merkittävästi. Alkoholin vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain terveyteen. Alkoholi kuormittaa yhteiskuntaa laajasti. Se on merkittävä tekijä liikennekuolemien taustalla, ja lähes kolmannes kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista liittyy alkoholiin. Lisäksi alkoholin arvioidaan aiheuttavan julkiselle terveydenhuollolle yli miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo valmiiksi kuormittuneita, ei ole perusteltua tehdä politiikkaa, joka lisää tätä kuormitusta entisestään. Arvoisa puhemies! Juuri näistä syistä valiokunta piti välttämättömänä lisätä esitykseen uusia suojatoimia. Etämyyntiin tehtyjen rajoitusten lisäksi alkoholin kotiinkuljetukseen lisättiin useita ehtoja. Valiokunta lisäsi lakiin esimerkiksi 24 tunnin toimitusviiveen, jonka tarkoituksena on ehkäistä impulssiostoja ja vähentää alkoholihaittoja. Lisäksi alkoholia saa toimittaa ainoastaan koti- tai yritysosoitteeseen järjestyshäiriöiden vähentämiseksi. Ikärajavalvontaa vahvistettiin merkittävästi. Alkoholin ostajan on tunnistauduttava vahvasti jo ostohetkellä, eikä valvontaa jätetä yksinomaan toimitusvaiheeseen. Vastaanottajan on lisäksi todistettava henkilöllisyytensä viranomaisen myöntämällä kuvallisella henkilöllisyystodistuksella, ja sekä henkilöllisyyden tarkistaminen että luovutus on dokumentoitava asianmukaisesti. Valiokunta katsoi myös, että alkoholia toimittavien henkilöiden tulee toimia toimitusluvan haltijan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa alustatalouden toimintamallit ovat vaikeuttaneet sen selvittämistä, kuka kuljetuksen todellisuudessa suorittaa. Alkoholin kotiinkuljetusten valvonta ei voi perustua järjestelmään, jossa vastuuketjut jäävät epäselviksi. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys tässä keskustelussa liittyy alkoholin etämyyntiin ja verovalvontaan. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien tilaamisen ulkomailta Suomeen samalla, kun kotimaiset toimijat olisivat voineet myydä huomattavasti miedompia tuotteita. Tällainen järjestelmä olisi asettanut suomalaiset toimijat epäedulliseen asemaan ja heikentänyt suomalaisen alkoholimonopolin toimintakykyä. Valiokunnan enemmistö päätyykin siihen, että etämyyntiin sovelletaan samoja prosenttirajoja kuin kotimaan vähittäismyyntiin. Näin kotimaisia ja ulkomaisia toimijoita kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ulkomaisille yrityksille synny perusteetonta kilpailuetua. Etämyyntiin liittyy myös toinen hyvin vakava ongelma: verojen maksamatta jättäminen. Verohallinnon mukaan jopa 98 prosenttia etämyynnistä tapahtuu vastoin voimassa olevia verosäännöksiä, eli alkoholi- ja pakkausverot jätetään maksamatta Suomeen. Valtiovarainvaliokunnan saamien arvioiden mukaan alkoholin etämyynnissä jää tällä hetkellä veroja maksamatta 80—100 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa, asiantuntija-arvioissa ja tuoreessa Verianin suorittamassa tutkimuksessa puhutaan kuitenkin noin nelinkertaisesta summasta: lähes 300 miljoonaa euroa menetetään vuosittain verotuloja. Samaan aikaan hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta ja toimeentulotuesta. Siksi on kestämätöntä, että alkoholin etämyyntiä avattaisiin ilman tehokkaita keinoja verojen keräämiseksi Suomeen. Tämän vuoksi valiokunnan enemmistö lisäsi esitykseen rekisteröitymisvelvollisuuden verotunnisteen sekä uusia valvontakeinoja. Alkoholijuoman saa luovuttaa vastaanottajalle vain, jos lähetyksessä on tunniste, joka osoittaa verovelvollisuuden hoitamisen asianmukaisesti. Valitettavasti kokoomus ja perussuomalaiset ovat vastalauseessaan esittäneet verotunnisteen poistamista. Käytännössä tämä heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia kerätä veroja etämyynnistä ja vaikeuttaisi kotimaisten toimijoiden kilpailuasemaa suhteessa ulkomaisiin myyjiin.

Arvoisa rouva puhemies! On syytä todeta heti alkuun, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ei onneksi ole hyväksynyt hallituksen esittämiä muutoksia alkoholilakiin sellaisinaan vaan on asettunut vastuullisemman alkoholipolitiikan jatkamisen kannalle. Suomen alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut vähentää alkoholin aiheuttamia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Tämä tavoite on kirjattu suoraan alkoholilakiin. Lain tarkoituksena ei ole helpottaa alkoholin saatavuutta tai lisätä sen kulutusta vaan ehkäistä alkoholin suoraan ja välillisesti aiheuttamia haittoja ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia rajoittamalla alkoholin myyntiä ja valvomalla siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Alkoholin kotiinkuljetuksen salliminen on merkittävä laajennus alkoholin saatavuuteen. Tutkimuksista tiedämme, että alkoholin saatavuus on hinnan ohella keskeisin alkoholinkulutukseen vaikuttava tekijä. Riski alkoholin ongelmakäytön lisääntymiseen olisi erityisen suuri, jos sallisimme hallituksen esityksessään esittämän mukaisesti alkoholin toimituksen muutamalla klikkauksella pikatoimituksena kotiovelle asti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään, että erityisesti ikääntyneiden, ongelmallisesti alkoholia käyttävien ja näissä perheissä elävien lasten kokemat haitat kasvaisivat entisestään. Valiokunnan ehdottama muutos toimituksen viivästämisestä 24 tunnilla sen tilauksesta onkin välttämätön. Alkoholin kotiinkuljetukseen liittyy valvontaongelmia. Ikärajavalvonta on ollut kansainvälisten kokemusten perusteella yksi suurimmista ongelmista alkoholin toimituksissa suoraan ostajalle. Valiokunta ehdottaakin, että ostajan velvollisuus olisi todistaa ikänsä. Viranomaisten olisi käytännössä mahdotonta valvoa tehokkaasti sitä, ettei alkoholia luovuteta alaikäisille tai päihtyneille henkilöille, jos kotiintoimituksissa ei olisi minkäänlaista ostajan iän valvontaa. Kuljetusyritysten työntekijöiden asema herättää huolta. Alkoholia kotiin kuljettava lähetti joutuu yksin arvioimaan, onko alkoholin luovuttaminen lainmukaista. Jos vastaanottaja on päihtynyt tai alaikäinen, juomien luovuttamisesta pitäisi pystyä kieltäytymään asiakkaan kotiovella. Jokainen ymmärtää, että tällaiset tilanteet voisivat muodostua vaikeiksi ja jopa työturvallisuusriskiksi työntekijälle. Alkoholin saatavuuden lisäämisen vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin toimituksiin. Poliisin mukaan saatavuuden lisääntyminen kasvattaa järjestyshäiriöiden, väkivallan ja liikenneonnettomuuksien riskiä. Äsken päättyneellä kyselytunnilla kävimme keskustelua lähisuhdeväkivallasta, ja valitettava tosiasia on, että lähisuhdeväkivallankin taustalla ovat varsin usein päihteet, myös alkoholi. Siksi hämmästyttääkin, että tästä huolimatta hallitus on vapauttanut alkoholin saatavuutta ja tavoittelee edelleen entistä vapaampaa alkoholipolitiikkaa. Alkoholi on myös yhteydessä ainakin kahteensataan erilaiseen sairauteen. Vuonna 2024 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin menehtyi Suomessa lähes 1 600 ihmistä. Nämä luvut muistuttavat siitä, että alkoholin liikakäyttö on edelleen merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää mietinnössään kansanterveydellisestä näkökulmasta ja alkoholihaittojen ehkäisemisen kannalta tärkeänä sitä, että Alkon monopoliasema väkevämpien alkoholijuomien vähittäismyynnin osalta säilytetään eikä etämyynnillä mahdollisteta alkoholiyhtiön kanssa kilpailevaa myyntikanavaa väkevämpien alkoholijuomien osalta. Valiokunta pitää aiheellisesti myös yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna sitä, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaisia etämyyjiä kohdeltaisiin samalla tavalla lainsäädännössä, mikä ei olisi hallituksen esittämässä muodossa toteutunut. Puhemies! Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita holhoamista. Se tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehdään tutkimustiedon, alkoholista suoraan ja välillisesti syntyvien haittojen ehkäisyn ja yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Siksi alkoholin kotiinkuljetuksen laajentamiseen tulee suhtautua erittäin kriittisesti, ja siksi valiokunnan enemmistön linja vastuullisemman alkoholipolitiikan puolustamiseksi ansaitsee tuen.

Kiitoksia, kunnioitettu puhemies! Täällä keskustelussa on noussut esille kasvinviljelijöiden tilanne, ja se on viesti meille kaikille siitä, että alueen viljelijöihin kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä, mikä se tilanne siellä tilalla on ja miten edustaja voi edistää sitä, että saadaan kuitenkin niille tuotantopanoksille katetta ja saadaan se maatalous toimimaan kannattavasti tulevinakin vuosina. Eikä se helppoa ole siellä maitopuolellakaan. Tuossa keväällä taisi olla tilanteita, että yhden viikon aikana tuli lisälasku polttonesteitten hintojen noususta eli tämä kevyt lämmitysöljy, työkoneiden polttoaine, nousi, mutta samaan aikaan myöskin maidon hinta taisi samalla viikolla laskea. Se saattoi joittenkin tilojen osalta olla useiden kymmenientuhansien kysymys viikon aikana. No, tässä on muutamia tukitapoja, mistä on todellakin valittu tämä neljän sentin tuki, jonka kustannus on noin kymmenen miljoonaa. Kokonaistukihan voisi olla 16,9 senttiä eli hiukan yli 40 miljoonaa, silloin palautettaisiin koko se jäljelle jäävä osuus. Tämä on tehty valintana todennäköisesti sen takia, että tämä ei valu sinne hintoihin, kuten vaikkapa lannoitteiden kustannustuki. Se valuisi liian helposti lannoitteitten hintoihin eli siis nostaisi toisella puolella sitten lannoitteitten hintoja. Sen takia tämä valinta on tehty.

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt vihreiden edustaja ehkä hieman laittaa mutkia suoriksi, kun rinnastetaan. Aina tietenkin voidaan rinnastaa budjetista eri kohtia ja löytää plussia ja miinuksia, mutta nämäkään asiat nyt eivät ole täysin rinnakkaisia. Täytyy ymmärtää kuitenkin, että tässä kohtaa — itsekin kovasti olen ajanut maatalouteen ja maaseudulle esimerkiksi biokaasua, uusiutuvaa energiaa ja niin edelleen ja tämä on keskustan linja —, tässä hetkessä, kun vielä olemme kuitenkin fossiilisesta energiasta riippuvaisia ja sitä polttoainetta iso osa tiloista joutuu käyttämään, on käytettävä niitä välineitä, millä pystytään viljelijöiden tilannetta auttamaan. En usko, että tämä tuki tai tämä ratkaisu lisää fossiilisen energian käyttöä tai sen jatkamista. Mitä tähän Metsähallitukseen tulee, niin kyllä itsekin olen tietysti erityisen huolissani siitä, mistä on nyt paljon viestejä ympäri Suomea tullut, että näitä luontopalveluja on ajettu alas samaan aikaan, kun Metsähallituksen tuloutuksia on lisätty. Tämä on väärää politiikkaa, ja uskon, että me olemme vihreiden kanssa tästä yhtä mieltä, että hyödynnetään luontoa virkistyskäytössä ja retkeilykäytössä ja liikkumiseen ja pidetään huoli myöskin niistä palveluista siellä maakunnissa. Ne ovat tärkeitä myöskin niille alueen yrittäjille. Sitten edustaja Heikkiselle: Kyllähän politiikassa on muitakin mahdollisuuksia esittää vaihtoehtoja kuin välikysymys. Totta kai me voimme keskustassa näitä välikysymyksiä tehtailla enemmän, jos kokoomusedustaja näin toivoo, mutta me olemme esittäneet tänäänkin vaihtoehtoja. Tuotantorakennusten kiinteistövero: moni teistä vaati tätä viime kaudella, miksi ette nyt toteuta sitä? Tai tämä lannoitteiden kustannustuki, tai mihin unohtui kokoomusministeriltä kilpailulain uudistaminen maataloustuottajien hyväksi?

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edustaja Siposen erinomaiseen puheenvuoroon. Tässä asiassa on todella kyse ruokaturvasta, huoltovarmuudesta, turvallisuudesta, siitä, että meillä on kaikissa oloissa ruokaa niin sanotusti omasta takaa. Siksi tämä esitys on ilman muuta tervetullut, kannatettava. Kiitän hallitusta siitä, mutta samalla on todettava, että tähän kustannuskriisien tilanteeseen suhteutettuna tämä on riittämätön. Edellisissä puheenvuoroissa on jo tuotu ansiokkaasti esiin niitä helposti toteutettavissa olevia lisätoimenpiteitä, joilla voitaisiin tulla nyt varsin suuressa ahdingossa olevaa maataloutta vastaan. Itse tulen Satakunnasta ja tunnistan myös erittäin kouriintuntuvasti esimerkiksi erityisesti näiden kasvinviljelytilojen tilanteen. Tilanne on ollut jo useamman vuoden ajan vaikea, ja todella ahdinko sen kuin vain syvenee nyt, kun polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat olleet kovassa nousussa. Toivonkin todella, että hallituksella olisi valmiutta nyt pikaisesti arvioida lisätoimenpiteitä ja tällaista ohjelmakokonaisuutta, toimenpidepakettia, jossa arvioitaisiin esimerkiksi tämä kiinteistöveron vähintäänkin määräaikainen poisto ja yhtenä vaihtoehtona myös tämä lannoitteiden kustannustuki, jota viime kaudellakin hyödynnettiin.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisia maanviljelijöitä, maailman puhtaimman ruuan tuottajia, on kohdannut ja kovin kouriin koetellut kustannusten nousun aiheuttama kriisi. Erityisesti polttoaineiden ja lannoitteiden jyrkästi nousseet hinnat ovat syösseet etenkin kasvinviljelytilojen kannattavuuden miinusmerkkiseksi, ja tämä kehitys näyttää ikävä kyllä jatkuvan. Tämä energiaveron palautuksen korottaminen on hallitukselta hyvä toimenpide, oikeansuuntainen liike, jolla edes hieman helpotetaan kustannusten kanssa kamppailevien viljelijöiden tilannetta. Energiaveron palautusjärjestelmä on tehokas, hallinnollisesti erittäin sujuva, ja se kohdistuu melko lailla hyvin aktiiviseen ruuantuotantoon. Tämä on siis hyvä tapa, oikea väline, mutta valitettavasti kyseinen summa on todella pieni. Tarvetta olisi huomattavasti suuremmalle tukisummalle. Tässä on kyse kokonaisuudessaan kymmenestä miljoonasta eurosta, neljästä sentistä per polttoainelitra. Keskustan omissa vaihtoehdoissa olemme nostaneet tämänkin vaihtoehdon esille, mutta olemme nostaneet esille myös laajempaa palettia, jolla alkutuotannon ahdinkoon kyettäisiin vastaamaan. Esimerkiksi viime kaudella toteutettu kiinteistöveron vapautus olisi tehokas keino, joka kohdistuisi hyvin aktiivituotantoon investoineille tiloille, koska maataloudessa kiinteistöveroa maksetaan poistamattoman menojäännöksen kautta. Arvoisa puhemies! Kiitoksia hallitukselle tästä esityksestä. Neljä senttiä litra on parempi kuin ei mitään. Toivotaan, että tämä esitys saa jatkoa, konkreettisempia toimenpiteitä, joilla suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta pystyttäisiin tukemaan ja vahvistamaan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Hoskoselle ja myös edellisille puhujille: Olen samaa mieltä ja olemme varmaan kaikki, koko eduskunta, sitä mieltä, että meidän pitää saada tulevaisuudessakin kotimaista, puhdasta ruokaa omavaraisuus ja huoltovarmuus varmistaen, ja että alkutuottaja pystyy tuottamaan tätä ruokaa. Se on meidän kaikkien etu. Tässä hallituksen esityksessä kysymys on maatalouden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta. Hallitus helpottaa maatalouden harjoittajien tilannetta poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kansainväliset kriisit Ukrainassa ja Lähi-idässä ovat heijastuneet voimakkaasti energian hintoihin. Tämä hallituksen esitys osaltaan helpottaa polttoaineiden hinnannousun aiheuttamia kustannuspaineita. Maataloudessa energia on välttämätön tuotantopanos. Traktorit, kuivurit, työkoneet ja monet muut tuotannon kannalta keskeiset laitteet tarvitsevat polttoainetta riippumatta siitä, mikä maailmanmarkkinoiden tilanne kulloinkin on. Kun kustannukset nousevat nopeasti, vaikutukset kohdistuvat suoraan maatilojen kannattavuuteen ja sitä kautta kotimaisen ruuantuotannon edellytyksiin. Hallituksen esityksessä energiaveron palautusta korotetaan määräaikaisesti vuosien 2025 ja 2026 osalta yhteensä noin 20 miljoonalla eurolla. Käytännössä palautusta korotetaan neljällä sentillä litralta. Tosiaan ei se nyt ole kovin paljon, mutta se on positiivinen asia, että yritetään parantaa tilannetta. Kyse ei ole pysyvästä tukijärjestelmän muutoksesta vaan tarkasti kohdennetusta ja ajallisesti rajatusta toimenpiteestä tilanteessa, jossa maatalouden kustannusrasitus on kasvanut merkittävästi. Esityksen vahvuus on myös sen hallinnollinen yksinkertaisuus. Lisäpalautus voidaan maksaa olemassa olevan järjestelmän kautta ilman raskasta byrokratiaa, eikä viljelijöiden tarvitse tehdä erillistä hakemusta vuoden 2025 osalta. Tuki saadaan nopeasti sinne, missä sitä tarvitaan, ja samalla viranomaisten lisäkustannukset jäävät hyvin vähäisiksi. On tärkeää huomata, että kyse on myös huoltovarmuudesta. Kotimainen ruuantuotanto on osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Kun turvaamme maatalouden toimintaedellytyksiä vaikeina aikoina, vahvistamme samalla koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Emme voi pitää itsestäänselvänä sitä, että ruoka tuotetaan suomalaisilla pelloilla ja suomalaisilla tiloilla. Sen eteen tarvitaan päätöksiä, jotka auttavat viljelijöitä selviytymään kustannusšokeista. Esitys on valmisteltu EU-sääntelyn puitteissa huolellisesti siten, että energiaverodirektiivin vähimmäisverotasot ja valtion tukisäännökset täyttyvät. Näin varmistetaan, että tuki voidaan toteuttaa oikeudellisesti kestävällä tavalla ilman epävarmuutta tuen saajille. Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys osoittaa, että hallitus kykenee reagoimaan nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin ja tukemaan elinkeinoa, joka on välttämätön koko Suomen kannalta. Se vahvistaa maatalouden kannattavuutta, tukee kotimaista ruuantuotantoa ja parantaa huoltovarmuutta kustannustehokkaalla tavalla. Talous on nyt nousemassa. Tosiaan kyllä me tiedetään hallituksessa, että maatalous tarvitsee lisätukea tulevaisuudessakin, ja sen mukaan, kun talous paranee, varmaan voimme vaikuttaa siihen. Ja vielä kerran tästä elintarvikemarkkinalaista, jonka tämä hallitus nyt toteuttaa, ja eduskunnassa varmaan kaikki ovat sen takana: hienoa, että tämä uudistus saatiin maaliin, koska se vaikuttaa suoraan alkutuottajan mahdollisuuksiin pärjätä paremmin ruuantuotannossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt toinen asia, jonka hallitus tuo maatalousyrittäjien tilanteen parantamiseksi. Ensimmäinenhän oli silloin hallituskauden alussa, kun maatalouden tasausvarausta nostettiin 12 500 euroa, joka sinänsä summana oli sama kuin se, että minä käyn vaimon kanssa iltapäiväkahvilla paikallisessa kahvilassa. Mennäksemme nyt tähän esitykseen tässä on siis kyse maatalouden harjoittajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta. Sitä maksettaisiin kevyestä polttoöljystä, ja määrä olisi neljä senttiä litralta. Esitys on tietysti kannatettava mutta täysin riittämätön, ja kuvaan tämän tilanteen. Keskimääräisellä maatilalla tämä tarkoittaa 400:aa euroa — siis 400:aa euroa. Meillä kun polttoaineen kulutus on merkittävästi suurempi, polttoainekustannus kasvaa Iranin sodan myötä noin 50 000 euroa. Tämä hallituksen esitys nyt tuo meille 3 360 euron korvauksen, elikkä 46 000 euroa jää meidän omaksi maksettavaksi tästä polttoaineen hinnan noususta. Kustannuskriisiin vastaaminen on hallituksella ja hallituksilla aina erityisen tärkeä asia näin akuutissa tilanteessa kuin nyt tämäkin tilanne. Siksi olisin odottanut, että hallitus olisi kehysriihessä ottanut esille tämmöisiä asioita, jotka ovat ihan konkreettisia ja jotka eivät vaadi kustannuksia millään tavalla, kun ne suoraan kohdistuvat maatilalle: Muun muassa tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto. Toinen on sitten lannoitteiden kustannustuki, koska Iranin sotahan nosti sekä öljyn että lannoitteiden hintoja merkittävästi. Viime hallituskaudella otettiin muitakin tukitoimenpiteitä käyttöön. Energiaverostahan tuli tuplapalautus. Sitten otettiin luonnonhaittakorvauksen korotus ja tukien aikaistaminen, varainsiirtoveron poisto sukupolvenvaihdostapauksessa ja Makeran pääomitus 90 miljoonalla. Hyvä hallitus, minä voin kertoa teille sen, että tällä hetkellä muun muassa salaojitusinvestoinnit ovat 80-prosenttisesti seis, kun Makeraa ei ole pääomitettu. Investointitukia salaojituksiin on myönnetty vain suurimpiin kohteisiin, ja suuri osa hakijoista on jäänyt ilman salaojitusavustustukea. Odotan hallitukselta nyt, että tämän energiaveron palautuksen lisäksi hallitus tuo esityksiä, joilla voidaan maatilojen ahdinkoa poistaa elikkä tilannetta parantaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämähän on laki maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta. Kyse on tuottajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta, jonka määrä on noin neljä senttiä per litra. Siis keskiverroin sellaisella tilalla, jossa tila käyttää noin 10 000 litraa polttoöljyä vuodessa, lisäpalautus voisi olla noin 400 euroa. Tämä on hyvä laki, tämä on hyvä muutos, tämä on parannus, ja kannatan ja keskusta kannattaa tätä vahvasti, mutta mittakaava ei ole riittävä. On tosiasia, että Iranin sota on nostanut nopeasti erityisesti polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja. Tämä on aiheuttanut jo vaikeuksia aivan kuljetusalalla ja maataloudessa. Keskusta vetosi jo riihen alla siihen, että tehdään nyt riittävä kriisipaketti, jotta voidaan turvata suomalainen ruuantuotanto, tuo meidän suomalaisten kulta ja turvallisuuden kannalta aivan keskeinen edellytys. On hyvä muistaa, että viime kaudella maatalouden kustannuskriisiin vastattiin lähes 400 miljoonan euron kriisipaketilla. Nyt mittakaava on hyvin erinäköinen. Kriisiin vastaaminen määräaikaisella tukiohjelmalla olisi ollut todellakin paikallaan, ja tähän keskustalla oli useita esityksiä, esimerkiksi maatalouden määräaikainen kiinteistöverovapaus ja lannoitteiden kustannustuki. Kannatan tätä esitystä täydestä sydämestäni. Haluan pitää huolta suomalaisesta ruuasta, mutta toivon, että otatte nämä muut esitykset huomioon, kun valmistelette jatkoa — nimittäin tilanne tuolla tiloilla tuottajien keskuudessa on käymässä ahtaaksi kustannusten noustessa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä julkisen talouden suunnitelma alleviivaa hallituksen talouspoliittista epäonnistumista. Tulevalle hallitukselle jää perintönä kasvava alijäämä ja heikentynyt tulopohja. Pienemmässä kuvassa viime riihessä hallitus kohdisti lisäleikkauksia muun muassa kuntiin, mikä tarkoittaa leikkauksia lapsiin ja nuoriin eli koulutukseen. Turvallisuudesta paljon puhuva hallitus on myös kohdistanut valtionhallintoon suuria leikkauksia jo aiemmin, ja nyt tässä riihessä tulee lisää. Näillä on suora yhteys turvallisuuteen. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunta on moneen otteeseen nostanut esiin sen vakavan huolen, joka liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimintaedellytyksiin. He ovat suuressa vastuussa kyberturvallisuuden saralla ja ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa aikaisempien leikkauksien jäljiltä, ja kun nyt tulee lisää leikkauksia, niin on pakko kysyä, onko tämä hallitus jotenkin ajatellut, että turvallisuutta hoidetaan näin osaoptimoimalla.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen toinen lisätalousarvio on kokonaisuus, joka vahvistaa Suomen turvallisuutta, huoltovarmuutta ja työllisyyttä ja vauhtiin lähtenyttä talouskasvua. Erityisen myönteistä on se, että lisätalousarvio sisältää merkittäviä panostuksia puolustukseen ja turvallisuuteen. Määrärahoja kohdennetaan muun muassa droonien torjuntaan ja puolustuskyvyn vahvistamiseen. Hallituksen tehtävä on varmistaa, että viranomaisilla ja Puolustusvoimilla on käytössään tarvittavat välineet vastata uusiin uhkiin. Lisätalousarvio sisältää myös useita maahanmuuttopolitiikan kiristysten toimeenpanoon liittyviä lisämäärärahoja. Maastapoistamis- ja noutokuljetuksiin osoitetaan lisää resursseja, ja ulkomaalaislain muutosten toimeenpanoon varataan määrärahoja. Maasta poistamiseen ja karkottamiseen käytettävät lisämäärärahat maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä maasta poistettu henkilö ei enää aiheuta Suomessa asumiseen, vastaanottojärjestelmään, sosiaalipalveluihin, viranomaisiin tai muihin julkisiin palveluihin liittyviä kustannuksia. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden näkökulmasta erityisen tärkeä ratkaisu on kymmenen miljoonan euron määräraha turpeen varmuusvarastointiin. Turve on kotimainen energialähde, jonka saatavuus kriisitilanteissa voidaan turvata omilla päätöksillämme. Siksi turpeen saanti on huoltovarmuuden kannalta välttämätöntä. Suomessa on oltava riittävä varautuminen tilanteisiin, joissa tuontienergian saatavuus heikkenee tai energiajärjestelmään kohdistuu vakavia häiriöitä. Hallituksen päätös turpeen varmuusvarastoinnista sekä tuleva uusi tukimalli vahvistavat Suomen kriisinkestävyyttä ja energiaomavaraisuutta. Talouskehityksen osalta lisätalousarvio sisältää myös rohkaisevia uutisia. Tuloarviota voidaan korottaa, ja erityisen huomionarvoista on arvonlisäverokertymän arvioitu 122 miljoonan euron lisäys. Tämä kertoo siitä, että talouden suunta on vihdoin kääntynyt. Suomen talous kasvoi alkuvuonna Euroopan nopeinta tahtia, ja maksukorttidata osoittaa yksityisen kulutuksen elpyvän. Vaikka haasteita edelleen on, on suunta kääntynyt. Talouskasvu syntyy työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä vahvistamalla. Hallituksen politiikka alkaa purra, ja se näkyy myös talouden tunnusluvuissa. Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa käynnistetään myös määräaikainen korjausrakentamisen kokonaisuus, jonka tavoitteena on vauhdittaa jopa miljardin euron edestä taloyhtiöiden remontteja. Ratkaisu on järkevä. Rakennusalalla vaikeudet johtuvat tällä hetkellä ennen kaikkea uudisrakentamisen heikosta kysynnästä. Sen sijaan, että valtio pyrkisi keinotekoisesti synnyttämään uutta rakennuskuplaa, suunnataan toimenpiteet olemassa olevan rakennuskannan korjaamiseen ja ylläpitoon. Samalla lisätalousarviossa käynnistetään uusia liikennehankkeita eri puolilla Suomea. Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys on yksi Suomen sitkeimmistä ongelmista. Siksi on perusteltua kohdentaa 20 miljoonaa euroa pitkäaikaistyöttömien osaamisseteliin. Talouskasvukaan ei automaattisesti auta niitä ihmisiä, jotka ovat olleet pitkään työmarkkinoiden ulkopuolella. Osaamisen vahvistaminen antaa mahdollisuuden löytää uusi työpaikka ja parantaa omaa asemaa työmarkkinoilla. Kaiken kaikkiaan tämä lisätalousarvio vahvistaa Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta ja parantaa entisestään talouskasvun edellytyksiä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on ollut erityisen mielenkiintoinen ja monipolvinen keskustelu niin taksien saatavuudesta kuin turvallisuudesta ylipäätään ja taksialasta. Tässä on hyvin tullut ilmi se, että on erityisiä kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa koulukuljetuksiin, hyvinvointialueiden kuljetuksiin, Kela-kyyteihin ja muihin sopimusajoihin. Edustaja Suhonen toi keskustelussa hyvin esille Kela-kyytien sekä hyvinvointialueiden taksiajoihin liittyviä hinnoittelukysymyksiä, jotka ovat varmasti erityiskysymyksiä, joita eritoten tulee jatkossa tarkistella. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta omassa mietinnössään muistuttaa, sääntelyn yhteisvaikutuksia tulee tarkastella kokonaisuutena ja kattavasti myöskin jatkossa. Tällä esityksellähän pyritään siihen, että tällä on vaikutuksia kuluttajien turvallisuudentunteeseen, palvelujen saatavuuteen ja valvonnan toimivuuteen ja sitä kautta harmaan talouden torjuntaan. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan on valiokunta, jolle kuuluvat asiat niin maalla, merellä kuin ilmassa, toki myöskin siellä avaruudessa, joten vastaamme mietinnöllämme jo valmiiksi sitten myös tulevaisuuden taksialan haasteisiin sillä, että olemme esittäneet eduskunnalle hyväksyttäväksi lausumaa, että seuraamme tarkoin taksialan kehittymistä myöskin jatkossa, jolloin varmasti edustajien tulevaisuudenkuvat taksialasta tulevat seuratuiksi sitten lainsäädännön puitteissa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Ajattelin tulla vielä tänne illalla puhumaan. Kiitoksia edustaja Lylylle, te innoititte minut tuolta työhuoneesta saapumaan jo tämän pykälän aikana. Enpä ole kyllä tähän ensimmäisessä käsittelyssäkään, rouva puhemies, yhtään puheenvuoroa käyttänyt, ja siinä ensimmäisen käsittelyn jälkeenhän pykälämuutoksista sitten vielä äänesteltiin, taisi olla keskiviikko, viime viikon keskiviikko, kun ensimmäisen käsittelyn jälkeen äänesteltiin. Ensinnäkin kiitoksia edustaja Lylylle tästä, että tuotte esiin tätä haastetta, mikä maaseudulla tällä hetkellä on jo tämän nykyisen lainsäädännön ja tämän muutettavan lainsäädännön jälkeen, eli niitä takseja ei meinata saada. Toivottavasti tähän vielä, niin kuin edustaja Laakso rakentavassa puheenvuorossaan totesi... — Kiitoksia, edustaja Laakso, te olette tehnyt ansiokasta työtä tämän lainsäädännön eteen ja te olette, voi sanoa, edustajista niitä asiantuntijoita. Teillä on kuitenkin taustaa myös raskaan liikenteen osalta, ja teidän innostuksenne tätä aihepiiriä kohtaan on vienyt myös tätä taksikorjauspakettia eteenpäin. Kun edustaja Laaksolle kiitos kuuluu, niin silloin kiitos annetaan. Kiitoksia hyvästä työstä! Ja niin kuin totesitte, jos vielä jollain tavalla voidaan tätä taksilainsäädäntöä edistää ja viedä eteenpäin, niin hyvät neuvot ovat kalliita. Niin kuin edustaja Laakso, en ennättänyt ihan kaikkea kuulla, mutta kuulin vain lentävistä takseista — kuulinkohan oikein? — dronetakseista. Se on sitten siellä tulevaisuudessa, ja toivonkin, rouva puhemies, että minäkin pääsen sitten tulevaisuudessa siellä maaseudulla lentämään dronetaksilla. Edustaja Suhonen tässä vähän naureskeleekin tälle puheenvuorolle, mutta minkäpä sen tietää. Toisenlainen on maailma vakioveikkaajan silmin, [Naurua] niin että voi tapahtua näin, että parinkymmenen vuoden päästä minäkin dronetaksilla lennän, voi olla jopa aikaisemmin. Rouva puhemies! Hyvä, että näitä korjaussarjoja nyt tehdään, kun tämä kyseinen toimiala meni vähän mukkelis makkelis silloin vaalikaudella 15—19. Mitäpä sitä menneitä sen enempää muistelemaan, että tikulla silmään, mutta pääasia on, että nytten koko ajan viedään tätä toimialaa kohti parempaa lainsäädännöllä ja pidetään ennen kaikkea huolta niistä asiakkaista, että he saavat asianmukaiset kyydit, turvalliset kyydit niin täällä pääkaupunkiseudulla kuin myös siellä maaseudulla. Mutta tähän maaseudun harvaan asutun alueen tilanteeseen tulee kyllä tulevaisuudessa puuttua, että asiakkaat saavat myös siellä taksikyydin.

Arvoisa rouva puhemies! Bernerin taksiuudistus on johtanut taksialan kaaokseen, jossa osaamattomat ja kielitaidottomat kuskit ovat pilanneet alan mainetta. Tavallinen taksinkäyttäjä ei ole voinut luottaa kyytiin mennessä, että kuljettaja vie kohteeseen luotettavasti ilman huijaamisyritystä esimerkiksi hinnan suhteen. Harmaan talouden harjoittajien ja niin kutsuttujen pimeiden taksien määrä suorastaan räjähti edellisen taksiuudistuksen myötä. Lisäksi ulkomaalaistaustaisten taksinkuljettajien tekemät raiskaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi vuoden 2008 taksiuudistuksen jälkeen etenkin pääkaupunkiseudulla. Onneksi taksilaki korjataan nyt vihdoin viimein tällä liikenne- ja viestintäministeri Ranteen lakiuudistuksella. Arvoisa puhemies! Esityksen myötä taksamittarit tulevat pakollisiksi, millä pyritään torjumaan harmaata taloutta. Lisäksi takseissa tulee olla jatkossa värilliset rekisterikilvet, joilla selkeytetään sitä, että kyseessä on oikea taksi. Myöskään rikolliset eivät saa jatkossa taksilupia, sillä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset tai seksuaalirikokset yhdessä petos- ja maksuvälinerikosten kanssa vaikuttavat lupaehtoihin hyvämaineisuuden arvioinnissa. Taksinkuljettajien ammattitaitoa parannetaan, kun vähintään 21 tuntia kestävä koulutus on jatkossa edellytys taksinkuljettajan kokeen suorittamiselle. Koulutusvaatimusten tarkoituksena on edistää myös liikenneturvallisuutta. Tämän taksilain uudistuksen myötä myös valvonta helpottuu. Arvoisa puhemies! Suomalainen taksiala ansaitsee kunnianpalautuksen. Siksi tämä esitys on tärkeä, että saadaan turvalliset taksit takaisin. Vaikutukset tulevat näkymään jo nopealla aikataululla. Aivan valtavan suuri kiitos ministeri Lulu Ranteelle asian edistämisestä ja erittäin hyvästä lakiuudistuksesta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on jo useammasta suusta ihmetelty, että on kuitenkin joku edellinen taksiuudistus tehty tässä talossa ja toimiva ja turvallinen järjestelmä romutettiin. Se on varmasti yksi huonoimpia uudistuksia, mitä tässä talossa on koskaan ikinä tehty, mutta nyt se korjataan. Arvoisa puhemies! Taksilla liikkumisen pitää olla Suomessa turvallista jokaiselle kaikkina vuorokaudenaikoina ja kaikkialla tässä maassa. Viime vuosien huoli taksipalveluiden luotettavuudesta ja erityisesti matkustajien turvallisuudesta näkyy tämän esityksen perusteluissa hyvin selkeästi. Turvallisuudentunne on laskenut eniten juuri siellä, missä takseja käytetään eniten, kuten pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Tarkoituksemme on nyt vastata konkreettisesti niihin ongelmiin, joita kansalaiset ja viranomaiset ovat nostaneet esiin. Ensinnäkin kuljettajien rikostaustan arviointia laajennetaan: jatkossa taksinkuljettajan ajoluvan esteeksi voivat tulla myös henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset. Tämä on välttämätön askel, sillä kyse on ammatista, jossa kuljettaja vastaa matkustajan turvallisuudesta joka ainoa sekunti ajon aikana. Arvoisa puhemies! Taksien turvallisuus on osa arjen turvallisuutta. Kuljettajilta vaaditaan jatkossa koulutus, ja myös alalla jo toimivat velvoitetaan täydennyskoulutukseen. Asiakkaan kohtaaminen, turvallisuuskäytännöt ja erityisryhmien avustaminen ja reittien valinta eivät ole valinnaisia taitoja, vaan ne ovat taksipalvelun ydintä. Tähän asiaan liittyy kolme äärimmäisen tärkeää asiaa, nimittäin valvonta, valvonta ja valvonta. Siksi haluamme nyt tiukentaa valvontaa ja tehdä taksien tunnistamisesta jälleen aiempaa helpompaa. Värilliset taksikilvet, jotka luovutetaan vain luvanvaraiseen käyttöön, auttavat erottamaan luvan mukaisessa liikenteessä toimivat autot pimeistä takseista. Nämä kilvet vahvistavat poliisin valvontaa ja lisäävät matkustajien turvallisuudentunnetta. Lisäksi taksamittari tulee pakolliseksi kaikkiin takseihin. Se on yksi tärkeimmistä kuljettajan suojaa ja turvallisuutta lisäävistä toimista, sillä luotettava mittari estää väärinkäytöksiä ja varmistaa läpinäkyvän hinnoittelun. Liian moni valitus liittyy edelleen vedätyksiin ja epäselviin hintoihin, ja tähän esitys tuo selkeästi tiukempaa otetta. Nämä ovat toimia, jotka kumpuavat turvallisemman arjen takaamisesta. Kenenkään ei kuulu joutua pelkäämään taksissa. Arvoisa puhemies! Taksi on monelle iäkkäälle, liikuntarajoitteiselle tai yöaikaan liikkuvalle välttämätön palvelu. Siksi turvallisuuden vahvistaminen ei ole vain markkinakysymys. Se on osa arjen perusturvaa. Tämä esitys palauttaa luottamusta siihen, että taksiin voi nousta huoletta missä päin Suomea tahansa. Ja mikä tärkeintä, se palauttaa luottamusta siihen, että yhteiskunta toimii silloin, kun turvallisuutta on tarve vahvistaa. Valiokunnan mietintö täydentää esitystä, ja se on nyt vielä parempi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on meidän kautemme yritys paikata menneitä virheitä ja saada aikaiseksi suomalaisen taksin kunnianpalautus. Tällä esityksellä korjataan vuonna 2018 voimaan tulleesta Sipilän kauden taksiuudistuksesta johtuvia virheitä, joilla romutettiin maailman luotettavin taksijärjestelmä. Onkin syytä yhtyä liikenne- ja viestintävaliokunnan hyvin ansiokkaaseen mietintöön sekä lausumaan lainsäädännön kehittämistarpeista myös jatkossa, sillä tämäkään korjaussarja ei valitettavasti riittäne korjaamaan kaikkea. Taksien valvonnan kehittäminen on keskeistä harmaan talouden torjumiseksi. Keskeisiä harmaan talouden torjuntaan liittyviä ehdotuksia tässä hallituksen esityksessä ovat muun muassa ajoneuvon rekisteröinti elinkeinotoimintaan, liikenneluvan liittäminen rekisteritunnukseen, taksamittarivaatimukset, välilliset rekisterikilvet sekä hyvämaineisuuden laajennukset uusilla rikosnimikkeillä, muun muassa. Tavoitteena on ylipäätään lisätä valvonnan vaikuttavuutta ja uskottavuutta sekä ennaltaehkäistä epärehellistä ja laitonta toimintaa. Tavoitteena tulee olla luottamuksen palauttaminen, merkittävä turvallisuuden lisääminen, liikenne- ja matkustajaturvallisuuden edistäminen sekä kuluttajansuojan parantaminen. Arvoisa puhemies! Tämän sääntelyn avulla pyritään palauttamaan luottamus takseihin sekä vahvistamaan matkustajien turvallisuudentunnetta lisäämällä koulutusta muun muassa värillisin kilvin ja taksamittarein. Erityisen tärkeää on ylipäätään huolehtia taksien saatavuudesta ja turvallisuudesta. Tämä lakiesitys on nyt tämän kauden korjaussarja menneisiin virheisiin. Tavoitetilana on oltava jälleen olla maailman luotettavin taksijärjestelmä. Matka siihen on valitettavasti vielä kesken.

Arvoisa puhemies! Todellakin silloin, kun on jotain tässä talossa tehty väärin, niin se on kyllä sellainen homma, että se pitää myös pystyä korjaamaan jo sen takia, että moraali siihen velvoittaa. Me kaikki tiedetään, että taksilakiuudistus aikoinaan meni mönkään, ja sen kokonaan korjaaminen on tietysti jälkikäteen suhteellisen mahdoton homma, mutta tässä on nyt kuitenkin tehty hartiavoimin töitä sen eteen, että ollaan saatu tehtyä isoja muutoksia siihen, että saataisiin kotimainen taksi uudelleen luotettavaksi ja varmaksi toimijaksi. Se on sanomatta selvää, että eihän tämä mikään itsestäänselvyys ole, että kaikki ongelmat poistuvat. Valvontaa on lisättävä edelleen, koulutusta on lisättävä edelleen, niin kuin sitä nyt lisätään, ja muillakin tavoilla on yritettävä tehdä siitä nykyisestä taksista entistä parempi tulevaisuudessa. Sinne lisätään koulutusta, valvontaa, sen lisäksi tulee taksamittari, niin että saadaan verotiedot ja sitä kautta harmaata taloutta kitkettyä. Poliisille tulee helpommaksi valvoa, ketkä oikeasti ovat takseja ja ketkä ovat vain joku keltainen kupu katolla, ja sen takia siihen on äärettömän hyvä saada myös rekisterikilvet. Mutta sen verran on pakko sanoa, että hämmästyttää tämän keskustelun aikana ollut vääntö siitä, että näitä kaikkia ei oltaisi haluttu ja näistä on tehty hinnoittelultaan mukamas äärettömän isoja. Taksamittarin arviohinta on varmaan noin tuhat euroa, ja niitten rekisterikilpien hinta on 20 euroa. Nyt jos ruvetaan miettimään, että meillä jopa taksiautot rupeavat sähköistymään aika paljon ja puhutaan 50 000—70 000 euron sähköautoista, niin tällaiset kustannukset eivät voi olla millään tavalla kynnys lähteä tuolle alalle. Jos reilun tuhannen euron investointi on liian iso, niin se kertoo siitä, että sellaisen yrittäjä on todennäköisesti lähtemässä jollain vanhalla Fiat Tipolla harjoittamaan liikennöintiä, mikä on täysin järjetön yhtälö. Ottaisi vaikka vanhan Toyotan, mutta todennäköisesti senkin hinta on sellainen, että kannattaa jo se taksamittari sinne ostaa. Todennäköisesti, tai ei edes todennäköisesti, vaan takuuvarmasti yksikään taksiyrittäjä ei joudu tämän esityksen mukaisten tarkennuksien jälkeen siihen tilanteeseen, ettei voi lähteä yrittämään taksiautoilua. Mutta se antaa hyvät eväät meidän valvoa harmaata taloutta ja poliisien sitä, että on asianmukaisia takseja. On ikävää kyllä nähdä, että tässäkin on vastalause, mikä perustuu pitkälti taksamittarin ja rekisterikilpien hankkimiseen, mutta se syy ei ole ikävä kyllä näitten laitteitten hinnassa, vaan siinä täysin näkee sen, että halutaan vain kerätä irtopisteitä tietyltä kuljettajaryhmältä, kun vaalitkin ovat lähestymässä. Se ei ole minun mielestäni moraalisesti kovin oikein, koska oikeasti meidän tehtävä on pitää huoli, että meillä olisi turvalliset taksit, asianmukaiset taksit, ketkä hoitavat velvollisuudet, niin kuin niitten kuuluu tehdäkin. Mutta onneksi, todennäköisesti, tämä tullaan kuitenkin täällä nuijimaan vastalauseesta huolimatta siinä muodossa kuin se on suurin piirtein paperilla aikoinaan lähtenyt. Se on sanomatta selvää, niin kuin edustaja Paasikin mainitsi, että seurantaa pitää tehdä ja niihin epäkohtiin, mitä tulevaisuudessa tullaan huomaamaan, pitää puuttua. Toivotaan, että myös valvontaa saadaan vielä jatkossa parannettua. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on kyse taksiliikenteen luotettavuudesta, turvallisuudesta ja valvonnasta. Taksi on monelle välttämätön palvelu, se ei ole vain kyyti lentokentälle tai kotiin illanvietosta. Monelle ikäihmiselle, liikuntarajoitteiselle, lapsiperheelle tai haja-asutusalueella asuvalle taksi on osa arjen perusliikkumista. Siksi taksiin pitää voida luottaa. Kun asiakas nousee taksiin, hänen pitää voida luottaa siihen, että kuljettajalla on lupa, osaaminen ja tausta kunnossa, hinta on selvä ja kyseessä on luvallinen taksi. Arvoisa rouva puhemies! Ongelma on konkreettinen. Jos asiakas nousee asemalla autoon, jonka hän olettaa olevan luvallinen taksi, hänen ei pidä joutua arvaamaan, onko kuljettajalla oikeus ajaa taksia, mitä matka maksaa tai voiko kuljettajaan luottaa. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa asiakas on yksin, alaikäinen, iäkäs, väsynyt, päihtynyt tai muuten haavoittuvassa asemassa. Juuri silloin järjestelmän pitää suojata asiakasta, ei jättää häntä epävarmuuden varaan. Arvoisa rouva puhemies! Esitys tiukentaa taksiliikenneluvan ja taksinkuljettajan ajoluvan saamisen edellytyksiä. Hyvämaineisuusarvioinnissa otettaisiin jatkossa laajemmin huomioon esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset. Tämä on perusteltua. Taksinkuljettajan työssä asiakkaan luottamus on keskeistä, ja kuljettajalta voidaan edellyttää erityistä luotettavuutta. Esityksessä palautetaan myös pakollinen koulutus uusille kuljettajille. Lisäksi alalla jo toimiville tulisi ajoluvan uusimisen yhteydessä täydennyskoulutus. Taksinkuljettajan työ ei ole pelkkää auton ajamista — se on asiakaspalvelua, turvallisuustyötä ja usein myös erityisryhmien kohtaamista. Arvoisa rouva puhemies! Toinen tärkeä osa esitystä on valvonta ja tunnistettavuus. Jatkossa taksiauto ja taksiliikennelupa kytkettäisiin nykyistä selvemmin toisiinsa. Taksiajoneuvon tunnistamista helpotettaisiin erillisillä värillisillä rekisterikilvillä. Tämä auttaa sekä asiakasta että viranomaista erottamaan luvallisen taksin muusta liikenteestä. Pimeä taksiliikenne ja vaikeasti valvottavat toimijat heikentävät koko alan mainetta. Rehellisesti toimivan yrittäjän etu on, että luvattomaan toimintaan pystytään puuttumaan nykyistä paremmin. Arvoisa rouva puhemies! Hinnoittelun osalta peruslinja on oikea. Taksien hinnoittelu säilyy pääosin vapaana, mutta hintatietojen ilmoittamista täsmennetään. Asiakkaalle pitää kertoa ennen matkan alkua joko kokonaishinta tai selkeästi se, mistä hinta muodostuu. Vapaa hinnoittelu toimii vain, jos asiakas tietää, mitä on ostamassa. Esityksessä säädetään myös taksimittarin käytöstä. Pidän olennaisimpana sitä, että hinta on asiakkaille selvä ja että valvonta toimii. Sääntelyn ei pidä tarpeettomasti jäykistää alan kehitystä tai estää uusia palvelumalleja. Arvoisa rouva puhemies! Tässä uudistuksessa on hyvä tavoite, mutta vaikutuksia pitää seurata. Värilliset rekisterikilvet, koulutusvaatimukset ja taksamittarivaatimus voivat nostaa kustannuksia ja alalle tulon kynnystä. Jos tämä heikentää palveluiden saatavuutta tai nostaa hintoja kohtuuttomasti, korjauksia pitää tehdä. Kokonaisuutena esitys vie taksisääntelyä oikeaan suuntaan. Se parantaa asiakkaiden turvallisuutta, vahvistaa luottamusta alaan, helpottaa valvontaa ja tukee niitä yrittäjiä, jotka hoitavat työnsä kunnolla. Siksi kannatan esityksen hyväksymistä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, mielenkiintoista keskustelua. Tuosta, mitä edustaja Paasi puhui kännyköistä ja muista, olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyllä tämä kännykkäkielto on yksi parhaita asioita, mitä tämä hallitus on saanut kouluihin aikaan muun perusopetukseen satsaamisen lisäksi, koska se selkeästi näkyy tuolla kouluissa. Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka eivät tulleet edes kouluun siksi, että eivät jaksaneet, koska nukkuivat univelkoja. On päivänselvää, että jos oppilas jää kotiin jonkun syyn vuoksi, niin oppiminen kärsii, koulunkäynti kärsii, ja vanhemmat kun menevät töihin, niin ne eivät edes tiedä, että se oppilas jää sinne kotiin, ja näin ollen häntä on vaikea sitten valvoakin. Mutta haluan tuoda myös esiin, kun puhuin tuossa edellisessä puheenvuorossa näistä pienemmistä kouluista, jotka minun mielestäni ovat aivan vertaansa vailla ja jotka ehdottomasti tulisi säilyttää, että niitä on jo koko Suomessa käsittääkseni yli 60 prosenttia lakkautettu. Viimeisimmässä Kuntalehdessä, opetustoimen ylitarkastaja, emeritus, Kari Lehtola kirjoitti otsikolla ”Koululakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa”. Minä olen ihan samaa mieltä. Meillä on viime päivinä jälleen uutisoitu kouluväkivallasta, mikä on lisääntynyt yhä nuoremmilla, koulukiusaamisesta, ja niin kuin olen aina todennut, pienemmissä kouluissa se on varhaisemmin nähtävillä, jolloin siihen voidaan nopeammin puuttua. Isossa koulussa oppilas ei edes uskalla mennä kertomaan opelle, että joku uhkailee tai kiusaa tai aiheuttaa väkivaltaa, ja tämä on se ongelma. Minullekin on tuttu Kuulammen koulu Tyrnävän kunnassa, vajaa 500 oppilaan yläkoulu, ja tämä edustaa myös semmoista maaseutukoulua. Tuon kokoiset koulut ovat ihan ok, mutta sitten kun ne menevät tuonne tuhannen oppilaan kouluksi tai vielä isommaksi, missä on kaikki mahdolliset yhdessä ja samassa rakennuksessa, niin en näe sitä hyvänä. Todellakin toivon, kun puhutaan perusopetuksesta ja opettajista, että tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Se on hirvittävän vahvasti sieltä kotoa lähtöisin, että miten se lapsi oppii sitä koulupolkua. Kun huolehditaan paitsi hänen liikenneturvallisesta käyttäytymisestään — miten hän menee turvallisesti sinne kouluun — niin myöskin jaksetaan nähdä vaivaa siinä, että tuetaan sitä lasta kuulustelemalla enkun sanat ja historian läksy ynnä muu, jotta se lapsi tietää sen, että hänen työtään valvotaan — samalla asetetaan turvallisia rajoja — ja totta kai keskustellaan lapsen kanssa niistä kiusaamisasioista ja toisen kunnioittamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Elikkä en yksistään opettajille sysää tätä vastuuta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on elintarvikemarkkinalain muutos. Se jatkaa pitkää sarjaa, jolla tuottajien asemaa elintarvikeketjussa yritetään parantaa. Kuten puheenjohtajamme valiokunnasta totesi, valiokunta oli lopulta yksimielinen, ja siinä asian läpiviemisessä ei ihan vähäinen rooli ollut myöskään oppositiolla, mutta kiitän ennen kaikkea puheenjohtajaa, että tämä on nyt tässä. Mistä lainsäädännössä on kyse? Ehkä tärkein muutos on se, että elintarvikesektorilla on neuvotteluvelvollisuus poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jos tämä laki olisi ollut voimassa, nyt olisi ollut pakko käydä neuvotteluja, koska sähkön hinta oli korkeimmalla tasolla tammi-helmikuussa kuin koskaan Suomen historiassa. Tällä hetkellä polttoaineitten hinnat ovat korkeammalla tasolla kuin koskaan Suomen historiassa, ja siitä seurauksena lannoitteitten, rehujen, rahtien, kaikkien kustannukset ovat nousseet. Tämä velvoite sitoo neuvotteluosapuolia. Pöytään on mentävä, mutta toki markkinataloudessa emme voi päättää, mitä sieltä pöydästä syntyy. Toiseksi suurin asia mielestäni oli se, että kaupan omia tuotemerkkejä, niin sanottuja private labeleita, ei voi enää suosia. Ei voi olla niin, että brändituote on kuin kyykkyviini siellä kaupan alahyllyllä ja kaupan oma tuotemerkki on aseteltu hyvin tai että on aivan erilaiset katteet brändituotteista tai kaupan omista tuotemerkeistä. Myöskään kohtuuttomia sopimusehtoja ei voi samaan tapaan jatkaa. Meillähän on ollut tällainen plagiointikäytäntö hyvin yleistä elintarvikemarkkinassa, että vaaditaan vaikka kestävyys- tai elintarviketurvallisuus- tai terveyssyistä johtuen reseptiikat uusista tuotteista, mitä on tehty. Eihän missään muussa toimialassa toimisi niin, että plagioidaan suoraan toisten tuotekehittelemä tuote ja sitten kääritään voitot siitä ja sijoitetaan sinne alahyllyyn se brändituote, myydään kovalla voitolla ilman tuotekehitystä oma private label. Tämä asia ei voi jatkua. Myöskin jos väärinkäytöksiä tällä tavoin tai muutoin ilmenee tuotteen toimittajilta, nyt voidaan tämä asia nostaa framille ja siitä ei voi seurata kostotoimia. Eli tähän asti, jos joku ei ole suostunut vaikkapa reseptiikkaa toimittamaan, tämä toimija ei ole saanut hyllypaikkaakaan välttämättä. Nyt tällaiset kostotoimet ovat kiellettyjä, vaikka kaupanala vastusti tätäkin asiaa kovasti, he olisivat halunneet, että totta kai kostaa pitää saada, jos toimija vaatii omia oikeuksiaan. Myöskin elintarvikemarkkinavaltuutettu saa lisää mahdollisuuksia hakea tietoa, tehdä tietopyyntöjä, ja näin hän voi oman toimistonsa avulla valvoa heikomman asemaa entistä paremmin. Tämäkään laki ei ole käänteentekevä, ja totta kai, kun meillä on oligopolistinen kauppa ja myöskin pörssissä toimivaa jalostusyritystä siinä monesti tuottajan ja kaupan välillä, niin emme me tälläkään lailla voi taata, että se tuottajan asema välttämättä paranee, mutta tämä on aivan varmasti edistysaskel oikeaan suuntaan. Kun alussa mainitsin tästä neuvotteluvelvoitteesta, pyydän nyt kaikkia toimijoita, jotka kuulevat tämän puheenvuoroni, että tehdään sen lain pykälä yhdessä todeksi. Vaaditaan tuottajina, ehkä osuustoiminnan jäsenenä tai luottamushenkilönä, ehkä kuluttajana sitä, että nyt kun meillä on lainsäädäntö takana, niin neuvottelut pitää aukaista. Tehdään tämä lainsäädäntö todeksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio on selkeästi priorisoitu työllisyyteen, turvallisuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja kasvuun. Samalla huomioidaan julkisen talouden hyvin rajallinen liikkumavara. Tärkeää on nuorten työllistyminen. Nuorten rekrytointituen avulla yli 3 000 nuorta pääsee töihin. Työttömyyden pilotit ja kesätyö- ja harjoittelupaikkojen lisääminen sekä osaamisseteli pitkäaikaistyöttömille mahdollistavat työelämään kiinnittymisen. Turvallisuudessa ja puolustuksessa droonitorjunta, Puolustusvoimien kalusto ja varustus sekä kotimainen puolustustuotanto ovat vastausta muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja prioriteetti rahoituksen osalta. Oikeusvaltiossa oikeuden on toteuduttava ajallaan, ja siksi tuomioistuimet ja syyttäjälaitos saavat rahoitusta ruuhkien purkuun. Kasvun ja infran osalta väylä- ja liikennehankkeet eri puolilla maata jatkuvat edelleen. Satamaradat ja tiet laitetaan kuntoon, ja näin tuetaan yrityksiä ja alueellista elinvoimaa. Erittäin hyvä arvio. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle nyt vuoden 2026 [Hälinää — Puhemies koputtaa] toisen lisätalousarvioehdotuksen. Taloudessa kuuluu parempaa, ja hallituksen talouspolitiikka on alkanut viimein tuoda tulosta. Ekonomistit eli kansantalouden asiantuntijat ovat laajasti sitä mieltä, että talouskasvu on viimein käynnistynyt meillä Suomessa, vaikka esimerkiksi Saksassa kasvu on edelleen hyvin nihkeää. Saksan nihkeys ei voi olla vaikuttamatta Suomeen, kuten ei Iranin sotakaan, joka valitettavasti otti eilen jälleen uusia kierroksia. Kasvu on siis haurasta, mutta joka tapauksessa sitä kuitenkin laaja-alaisesti kaikilla päätoimialoilla tapahtuu. Talouspolitiikkaa tuleekin tehdä pidemmän aikavälin tarkasteluhorisontilla. Olemme sopeuttaneet taloutta suorilla toimilla 6,5 miljardilla, tervehdyttäneet työmarkkinoiden rakenteita, uudistaneet sosiaaliturvaa ja muun muassa nyt viimeisimpänä korjanneet Marinin hallituksen yrittäjien eläkelain. Paljon on silti vielä tehtävää. On myös syytä muistaa, että tekemämme uudistukset vaikuttavat viiveellä ja talouskasvua seuraava työttömyyden lasku tulee samoin viiveellä. Tuleva vuosi on varmasti jo valoisampi myös työmarkkinoilla ja tuo helpotusta työttömien vaikeaan tilanteeseen. Tässä lisätalousarvioehdotuksessa teemme uusia toimia tilanteen helpottamiseksi. Nuorten rekrytointitukeen ehdotetaan yhteensä 20 miljoonaa euroa. Määräraha riittäisi vähintään 3 300 työttömän nuoren työllistämiseen. Nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin ehdotetaan 15 miljoonaa. Valtionhallinnon kesätyöntekijöiden ja harjoittelijoiden lisärekrytointiin ehdotetaan neljä miljoonaa euroa. Lisäksi pitkäaikaistyöttömien osaamissetelistä aiheutuviin kustannuksiin ehdotetaan yhteensä 20 miljoonaa euroa. Ison korjausrakentamisen paketin lisäksi teemme julkisia investointeja infraan ja väyliin. Tämä on järkevää ja vastuullista suhdannepolitiikkaa. Toisaalta sopeutamme toissijaisista menoista. Muun muassa järjestöjen tuki vähenee edelleen, samoin kehitysavun määrä. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa jatketaan ja laajennetaan. Kehysriihessä satsasimme edelleen lisää Puolustusvoimiin. Maavoimien uudistaminen vaatii resursseja. Toivon, että kotimainen puolustusteollisuutemme saa myös vauhtia merkittävistä panostuksistamme puolustusvälineiden hankintoihin. Arvoisa puhemies! Meillä on ensi kertaa käsissämme lisätalousarvioehdotus, jossa pääsemme korjaamaan verotuloarviota ylöspäin. Tämä on seurausta alkaneesta talouskasvusta ja hallituksen talouspolitiikasta. Verotuloissa arvonlisäveron kertymää ehdotetaan korotettavaksi 122 miljoonalla perustuen huhtikuussa julkaistuun kokonaistaloudelliseen ennusteeseen. Sekalaisten tulojen arviota korotetaan 113 miljoonalla. Lisätalousarvio sisältää kevään kehysriihessä linjattuja työllisyystoimia sekä panostuksia droonien torjuntaan ja puolustukseen laajemmin. Vuoden 2026 toisessa lisätalousarvioesityksessä määrärahatarve kasvaa 420 miljoonaa euroa, varsinaisten tulojen lisäys on 131 miljoonaa, ja nämä yhdessä lisäävät nettolainanoton tarvetta 289 miljoonaa euroa. Nettolainanoton valtiolla vuonna 2026 arvioidaan olevan noin 11,1 miljardia euroa. Arvoisa puhemies! Sota Ukrainassa säteilee meille, sillä drooneja voi lentää jatkossakin erehdyksessä ilmatilaamme. Siksi Rajavartiolaitokselle ehdotetaan 44 miljoonan euron lisärahoitusta ja poliisille vastaavasti 6,2 miljoonaa droonitorjuntakyvyn vahvistamiseen. Lisäksi Rajavartiolaitokselle ehdotetaan resursseja miehittämättömien valvontajärjestelmien hankintaan ja käyttöönottoon perustetun hankkeen käynnistämiseen. Kansainvälisen tilanteen vuoksi hallitus tekee myös panostuksia huoltovarmuuteen energian osalta. Ehdotamme 10 miljoonan määrärahaa Huoltovarmuuskeskukselle energiaturpeen varmuusvarastointia varten. Lisäksi olemme tuomassa ensi vuoden talousarvioon uutta kahdeksan miljoonan euron kokonaisuutta talvienergiatukeen, josta neljä miljoonaa euroa menee turpeen varmuusvarastointiin ja tuotantovarauksiin ja toiset neljä miljoonaa euroa voimalaitosten käyttöjen jatkamiseen muun muassa CHP-voimaloiden osalta. Näin turve säilyttää asemansa energiapaletissa. [Keskustan ryhmästä: Neljä miljoonaa!] Puolustussatsauksia tehdään siis edelleen lisää. Puolustusvoimille ehdotetaan 25 miljoonan euron lisärahoitusta materiaalin kunnossapitoon ja varustamiseen. Puolustusministeriön toimintaedellytysten parantamiseksi muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja Nato-jäsenyyden myötä lisääntyneiden resurssitarpeiden kattamiseen ehdotetaan kahden miljoonan euron lisäystä. Lisäys katetaan siirtona Puolustusvoimien toimintamenoista. Puolustusmateriaalihankintojen vuoden 2020 tilausvaltuuden enimmäismäärään ehdotetaan lisää 1 057 miljoonaa euroa materiaalihankintoihin, jotka ajoittuvat vuosille 2026—2032. Tilausvaltuuksien lisäyksistä vuosille 26—28 kohdentuvista maksuista 562 miljoonaa katetaan aiemmin myönnetyillä määrärahoilla. Kotimaisen puolustusteollisuuden tukemiseen ehdotetaan 18,3 miljoonaa euroa avustuksena. Ukrainan tukemiseksi tarkoitettuihin aloitteisiin osallistumiseen ehdotetaan 44,3 miljoonan euron lisärahoitusta. Kotimaiselta teollisuudelta Ukrainan tarpeisiin tehtäviin hankintoihin liittyvää tilausvaltuutta ehdotetaan korotettavaksi 50 miljoonalla eurolla, mikä kasvattaa vastaavalla määrällä vuoden 2026 puolustusmateriaalihankintojen määrärahaa. Ukrainaan toimitettuun 31. tukipakettiin sisältyneen puolustusmateriaalin korvaaviin hankintoihin tarkoitettua Ukrainan tukemisen tilausvaltuutta ehdotetaan korotettavaksi 96,8 miljoonaa. Tähän liittyvät maksut ajoittuvat vuoteen 2028. Lisäksi Puolustusvoimille ehdotetaan 5,7 miljoonan euron lisäystä Ukrainalle annettavan koulutus- ja materiaalituen kustannusten kattamiseen. Näin ollen voidaan huomata, että lisätalousarvion lisämenotarpeet kohdistuvat erittäin voimakkaasti turvallisuuteen, Ukrainaan, puolustukseen ja huoltovarmuuteen. Arvoisa puhemies! Suhdannepoliittisesti hallitus päätti 110 miljoonan euron rakennuspaketista korjausrakentamisen elvyttämiseen. Tänä vuonna siis toivon mukaan taloyhtiöt tekevät päätöksiä energiatehokkuutta parantavista remonteista, sillä niihin on saatavissa valtiolta avustuksia tänä vuonna ja myös ensi vuonna. Rakentaminen on keskeinen osa talouttamme, ja nollakorkoaikana luotiin niin iso rakentamisen kupla asuntomarkkinoille, että korjausrakentamisen tukeminen on oikea tapa tukea rakentamisen elpymistä. Tässä lisätalousarvioehdotuksessa varaamme korjausrakentamisen pakettiin 25 miljoonaa euroa, ja loppurahoitus varataan syksyn lisätalousarvioon ja ensi vuoden talousarvioon. Näin saamme rakentamisen käyntiin ja työtä laajasti suomalaisille. Hallitus ehdottaa myös panostuksia lukuisiin uusiin väylähankkeisiin. Lisäksi useiden jo päätettyjen liikennehankkeiden valtuuksiin ehdotetaan korotusta. Arvoisa puhemies! Hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan sisältyy uusi kansalaisuuskoe liittyen kansalaisuutemme saamiseen. Suomen kansalaisuus pitää ansaita osoittamalla, että sitoutuu suomalaisiin arvoihin ja yhteiskuntamme yhteisiin pelisääntöihin. Maahanmuuttoviraston toimintamenoihin ehdotetaan 4,2 miljoonan euron lisäystä kansalaisuuslain muuttamista valmistelevaan hankkeeseen. Käytännössä rahoitus menee uuden kansalaisuuskokeen tekemiseen ja sen käyttöönottoon liittyviin kustannuksiin. Ulkomaalaislain muutokseen liittyviin kertaluonteisiin kustannuksiin ehdotetaan kaksi miljoonaa euroa. Lisäksi maastapoistamis- ja noutokuljetuksista aiheutuviin menoihin ehdotetaan lisäystä 1,5 miljoonaa. Maasta poistamiset ovat kasvaneet, hyvä niin, sillä lainsäädäntömme on tältäkin osin merkittävästi kiristynyt. Arvoisa puhemies! Vielä joitakin nostoja esityksestämme. Tuomioistuimille ehdotetaan 4,7 miljoonaa ja Syyttäjälaitokselle 2,2 miljoonaa euroa ruuhkan purkuun. Oikeudenhoidon resursseja ja niiden oikeasuhtaisuutta arvioidaan laajemmin osana valmisteilla olevaa oikeudenhoidon selontekoa. Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ehdotetaan 4,4 miljoonaa lisäystä suurpetojen aiheuttamien porovahinkojen korjaamiseksi. Ja aivan lopuksi: Suomen riistakeskus saa lisää resursseja valkoposkihanhien ja merimetsojen poikkeuslupapäätösten käsittelyyn sekä tietojärjestelmämuutoksiin näiden lajien siirtyessä syksyllä metsästettäviksi riistalajeiksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Loistava päätös!]

Arvoisa puhemies! Sinänsä perustuslain mukaan valtiontalouden vastuu kuuluu kansanedustajille. Täällä taitaa olla viisi prosenttia kansanedustajista paikalla, ja kaikkein tärkein asiahan nyt on kyseessä. On helppo tietysti moittia ketä tahansa, mutta itse ajattelen, että totta kai meidän täytyy tämä valtuus antaa, ja nyt se nousee 270 miljardiin. Me voimme näitä lukuja tietenkin pyöritellä, mutta kysyin tekoälyltä, paljonko Suomen valtio otti uutta velkaa viime vuonna, ja se vastaa, että 47 miljardia. En tiedä, onko se just oikein, mutta sitten nettona on 17,8 tai jotakin miljardia. Mutta kaikkein tärkeinhän tässä on se, että kun me otamme uutta lainaa, niin sitten lähtee pikkuisen korko väistämättä nousemaan, ja kun luottoluokitus sitten rupeaa putoamaan, niin duraatiokin saattaa vähän lyhentyä. Tämä on semmoinen kieppi, mihin tässä on nyt vaara joutua. En minä tiedä, onko se enää opposition tai hallituksen ongelma, kun se on meidän kaikkien ongelma. Silloin kun me joudutaan tähän, niin sittenhän se on äkkiä niin, että jos on 196 miljardia nytten velkaa, on helppo laskea, että 2 kertaa 3 on 6, eli kuusi miljardia rupeaa kohta olemaan korkoja. Kun nyt Valtiokonttori on laskenut liikenteeseen lainapaperia, niin 3,3 prosenttia on ollut korko. Kyllähän tämä on oikeasti huolestuttavaa. Sitten pitäisi pohtia, mitä tässä on tapahtunut 20 vuoden aikana. Jos julkisen sektorin osuus tällä hetkellä Suomessa on bruttokansantuotteesta 58 prosenttia tai jotakin sellaista ja EU27:n keskiarvo on 50 prosenttia, niin siinä on kahdeksan pinnan, saattaa olla yhdeksän pinnan ero. Vaikka eri jäsenmaitten lukuja on vaikea verrata keskenään, niin kyllä liian korkealle tämä julkinen sektori ja sen osuus on paisunut — vaikka nyt bruttokansantuote matelisikin vähän, niin siitä huolimatta. Silloin me joudumme kysymään niin kuin kotitaloudessa, että kun meillä on tietty palkka, ja voi olla jopa, että se palkka ei oikein nousekaan, niin meillä ei ole varaa sitä henkilökohtaista kulurakennetta koko ajan nostaa ja nostaa. Kyllä se sama lainsäädäntö ja sama laki koskee valtioita. Nyt meillä on yhteinen ongelma, eikä minullakaan siihen viisautta ole, mutta meidän pitäisi valtion kuluja ruveta pienentämään. Tämä ei ole ihan tuiki tuntematon tilanne, koska me oltiin 90-luvulla ihan samassa, ja julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli 90-luvulla millilleen sama kuin se on nyt. No, mitä silloin valtiovarainministeriö teki? Valtiovarainministeriö totesi, että ministeriöiden ja keskusvirastojen päällekkäisjärjestelmä oli tullut tiensä päähän. Päällekkäisyys oli pitänyt yllä asioiden kaksinkertaista käsittelyä sekä vastuu- ja ohjaussuhteiden epäselvyyttä. Minun mielestäni tämä on tärkein viesti, miten me lähdetään purkamaan meidän rakenteita, koska se on rakenteellinen ongelma. Meillä on virastoja, on hallituksia, on keskuksia, vaikka mitä, ja ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että me pyörittelemme vähän samoja asioita vuodesta toiseen, että onko se tehokasta ja mikä se julkisen sektorin tuottavuus on. Nämä ovat niitä kysymyksiä, mitä meidän pitäisi yhdessä pohtia, miten me aloitetaan, kun monien näitten toimintojen takanahan on lainsäädäntö ja pitäisi purkaa lainsäädäntöä, ja sitten päästään vuosien mittaan pikkuisen alenevalle kulu-uralle. Minä toivoisin tästä käytävän vähän keskustelua.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä teen keskustan vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen tähän mietintöön. Tässä lausumassa todetaan vain ja ainoastaan se, että tämän velkakaton korottamisen vastapainoksi hallitus ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin velkasuhteen kasvun taittamiseksi hallitusohjelman mukaisesti ja samalla toteuttaa parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän hengessä oman toimikautensa aikana vielä lisäsopeutuksia luopuen samalla niiden osana yhteisöveron alentamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Muutama oma sana tämän keskustan ryhmän tekemän vastalauseen lisäksi: Ensinnäkin se, että jos me halutaan tämä talous oikaista, niin minkä takia tässä maassa ja tässä eduskunnassa ei uskalleta keskustella todellisista syistä, miksi Suomi on tähän joutunut? Ilmastonmuutoksen varjolla on tähän maahan syötetty valtava, sanotaan sitä vaikka ilmastohumpaksi, kustannusten nousu, joka perustuu päästökauppaan. Meillä on päästökaupassa aivan väärät luvut. Se päästökauppaluku on niin valtava summa, että se aiheuttaa arvioni mukaan noin 10 miljardin euron lisäkulun joka vuosi. Se näkyy joka ainoassa Suomen tuotteessa ja palvelussa. Kun energian hinta nousee, niin lasku pyörii, arvoisat edustajat ja suomalaiset — joka hetki illallakin, kun te menette nukkumaan, lasku pyörii teidän tappioksenne, teidän nukkuessannekin. Ja sitten me täällä ihmetellään, miksi kustannukset nousevat, miksi tämä systeemi ei pelitä. No ei varmasti pelitä, kun kustannukset nousevat, koska energian hinta näkyy joka ainoassa tuotteessa, joka ainoassa palvelussa, pahimmillaan liikennepolttoaineissa, ruoassa, elämisessä, vuokrissa, kaikessa. Mitä enemmän jalostettu tuote on, sen enemmän se hinta nousee energian hinnan noustessa, vaan kun tätä ei haluta edes tunnustaa, niin ollaan tilanteessa, että me otamme velkaa. Olemme ottaneet velkaa jo niin valtavan paljon, että jos vähänkin luottoluokittajat menettävät meihin uskonsa, se johtaa siihen, että korko nousee ja menetämme ehkä jopa 10 miljardia korkoihin. Tämä on määrätietoisen väärän politiikan lopputulos. Tämä ilmastohumppa tulee Suomelle liian kalliiksi, kun mikään muu Euroopan valtio ei ole tällaista pommia itselleen rakentanut. Meillä on tämä vihreä porukka tässä maassa niin armoton ja Yleisradio paasaa koko ajan, että meidän pitää ilmastonmuutosta torjua. Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on 0,6 promillea — 0,6 promillea, ja koko Euroopan unionin päästöt maailman päästöistä ovat kuusi prosenttia. Eli meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmastopolitiikkaan mitenkään. On vain yksi keino, näköjään tuhota oma kansantalous, ja sitä me olemme tehneet. Ja ei julkisessa sanassa pääse tällä asialla mitenkään läpi, kaikki ovat tämän ilmastohumpan perässä, ilmastouskovaiset juoksevat tämän perässä, ja totuudelle ei anneta enää mitään arvoa. Olen tästä hyvin pahoillani, arvoisa rouva puhemies, että asia on mennyt tällaiseksi. Jos ette puhettani usko, niin viime kesänäkin kun kiertelin Suomessa eri paikoissa, tavaratalot olivat siellä tyhjillään, kun ihmisillä ei ole enää rahaa ostaa. Tämä rahapula näkyi joka ainoassa paikassa. Kesäjuhlissa ei ollut ihmisiä. Kävin eräässä suuressa kaupungissa eräänä perjantai-iltana vieraillen ostoskeskuksessa ostaakseni läheiselle sukulaiselleni viemisiä. Mitä täällä suuressa ostoskeskuksessa illalla oli, perjantai-iltana, kauniina kesäiltana? Meitä oli kolme henkilöä siellä: yksi, jonka tunsin, ja toinen oli Kone-osakeyhtiön liukuportaita korjaava teknikko ja minä olin ostamassa tälle kyseiselle henkilölle tervetuliaislahjaa. Kyllä se tuntui pahalta katsella, valtava ostoskeskus oli aivan tyhjänä. Sitten me täällä eduskunnassa ilmastopolitiikkaa harjoitetaan. Samaan aikaan Valkon satamaan Loviisaan ajetaan italialaista jätettä, koska se on kuulemma ilmastoystävällistä. Voi hyvänen aika, kun tosiasiat unohdetaan näin. Tässä tapahtuu se vanha ranskalaisen opin mukainen rankaisumenetelmä, luonto rankaisee. Jos sinä rikot itseltäsi talosta ikkunan, niin luonto rankaisee, kun tulee kylmä. Ja sitten kun puhutaan kotimaisesta energiasta, vaikka turpeesta, jolla pystytään laskemaan nämä hinnat alas, niin ei missään nimessä. Nyt me poltamme 6—7 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta energiaksi. Arvoisa rouva puhemies! Erään korkeasti arvostamani talousviisaan miehen kommentti lopuksi: Björn Wahlroos on varoittanut tästä Suomen kansantalouden kamalasta tilanteesta jo viiden vuoden ajan. Nyt hän sanoi sen viimeisimmän, mistä hän on ehkä senkin jälkeen puhunut, mutta hänhän varoitti siitä, että Suomessa tullaan pistämään lähiaikoina suuri metsäteollisuuskombinaatti kokonaisuudessaan kiinni. Miksi? Sen tautta, että arvokasta runkopuuta poltetaan armottomat määrät. Se johtaa siihen, että runkopuun hinta nousee, kun kilpailu markkinoilla pahenee, ja se johtaa siihen, että suomalainen metsäteollisuus ajetaan pikkuhiljaa alas. Tällä hetkellä metsäteollisuuden arvo meidän viennistämme on 18 prosenttia. Me pelaamme sellaista suomalaista rulettia, joka tulee päättymään hyvin, hyvin ikävällä tavalla, ja tämä ikäluokka, joka edustajana tänä vuonna istuu täällä, ei ollenkaan maksa kuin pienen osan siitä. Jo lastenlapsillenikin, joita on kolme kappaletta, nuorimmallekin, olen sen sanonut ja pyydellyt anteeksi, että sinäkin joudut tätä hurjuutta maksamaan vielä 50-luvullakin. Tällaiseksi tämä Suomi on mennyt, ja näitä velkapapereita sitten täällä tehdään. Veikkaanpa, että tällä viikolla vielä tässä salissa käytetään puheenvuoroja, miten ilmastonmuutos on pelottava juttu, asia, jolle emme voi tehdä yhtään mitään muuta kuin tuhota oman taloutemme. Tästä olen hyvin pahoillani. [Juha Hänninen: Niin minäkin!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on kyse ennen kaikkea Suomen huoltovarmuudesta ja siitä, että lämpöä ja sähköä riittää Suomessa kaikissa olosuhteissa. Turve on siinä mielessä hyvä polttoaine, että sen varastointikyky on erinomainen. Kuten tässä edustaja Peltokangas hyvin alusti, niin todellakin hallitus varaa kymmenen miljoonaa euroa Huoltovarmuuskeskukselle turpeen varmuusvarastoinnin jatkamiseen aina sinne vuoteen 2030 saakka. On myös tärkeää varmistaa turpeeseen kytkeytyvä arvoketju huoltovarmuuden kannalta, ja sen vuoksi resursseja ohjataan myös tuotantovarauksiin turveyrittäjiltä. [Krista Mikkonen: Entäs ilmastopäästöt?] Sitten myös tämän ohella valmistellaan tukimalli, jolla varmistetaan se, että on myöskin laitoksia, joissa voidaan hyödyntää tarvittaessa myös turvetta. Tällä hetkellä turpeen käyttö on melko alhaista meidän energiantuotannossa, mutta tarvittaessa sitä voidaan polttaa esimerkiksi bioenergialaitoksissa puuhakkeen ohella tai muun biomassan ohella. [Puhemies koputtaa] Sen lisäksi valmistelemme myös sellaista tukea, [Puhemies: Aika!] jolla saadaan käyntiin uutta energiantuotantoa tilanteisiin, joissa esimerkiksi uusiutuvan energian käyttö ei ole mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Elämme todellakin poikkeuksellisia aikoja sikäli, että talous todellakin kasvaa, ja se kasvaa tällä hetkellä hyvin laaja-alaisesti. Kyse ei ole enää siitä, että vain esimerkiksi vientisektorilla tai meidän perinteisillä vientialoilla menee hyvin, vaan positiivista näkyy käytännössä kaikkialla. Myös yksityinen kulutus on kiihtymässä. Ensimmäistä kertaa koko hallituskaudella meidän verotuloarviot ovat positiivisia eli niitä tarkastetaan ylöspäin kulutusverojen osalta. Vastaavasti odotetaan, että myös työllisyys lähtee myönteisempään suuntaan kehittymään ja työttömyys sulamaan vähitellen. Keskimäärin noin 6—9 kuukautta siihen talouskasvun käynnistymisen jälkeen menee. Mutta aivan kuten edustaja totesi, taivaalla on myös mustia pilviä, eli erityisesti Lähi-idän ja Iranin tilanne on se, joka tätä niin Suomen osalta kuin monen muunkin Euroopan maan osalta — ja miksei globaalilla tasollakin — voi vaikeuttaa, koska erityisesti energian kasvaneet hinnat, polttoainekustannukset tietenkin vaikuttavat tähän kokonaiskuvaan. [Puhemies koputtaa] Mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä, [Puhemies: Kiitos!] ja hallitus on tehnyt juuri oikeanlaisia toimia, jotta meidän tulevaisuuden kasvu mahdollistuu.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ajattelin vielä hiukan avata tässä tätä valvonnan konkretiaa ihan muutamalla asialla, mitä tähän uudistukseen liittyy, kun sitä niin voimallisesti tuosta pöntöstä käsin peräänkuulutin. Tietenkin tämä parempi tunnistettavuus on nyt yksi sellainen valvontaa helpottava asia, ja se on semmoinen asia, millä asiakas voi jo aika helposti matkankin päästä varmistua, että tuossa on laillinen taksi, mutta samalla kuka tahansa kansalainen voi tehdä myöskin aika helposti ilmiantoja, että tässä nyt toimii taksi, jolla ei ole näitä lain vaatimia tunnistettavuuksia. Mitä nyt sitten tuolta maailmalta on tällaisista asioista saatu kokemuksia, niin tuntuu olevan toimiva käytäntö, että myöskin kansalaiset ovat niitä ilmoituksia tehneet. Mutta sitten yksi asia, mikä tässä on aika vähälle huomiolle nyt jäänyt tässäkin käsittelyssä, on se, että tuo taksiluvan sitominen ajoneuvon omistajaan tai haltijaan itse asiassa on aika ratkaisevan tärkeää valvonnan näkökulmasta. Poliisi pystyy sitten automaattisilla rekisterilukulaitteilla, revikalla, varsin helposti tunnistamaan siellä noita omistaja- ja haltijatietoja, ja mikäli nyt sitten siellä jotakin hämärää on, jotakin epäselvää on, jotakin ongelmaa on, niin se tuottaa sitten automaattisesti ilmoituksen poliisille, että tuo taksi on nyt sitten sellainen, jota kannattaa vähän penkaista tarkemmin. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että se valvonta ihan tuolla jokapäiväisessä poliisitoiminnassa valvovan viranomaisen näkökulmasta tapahtuu itse asiassa aika paljon helpommin kuin mitä voidaan kuvitellakaan. Tähän ei välttämättä tarvitse valjastaa mittavia valvontaiskuja ja viranomaisresursseja, vaan sitä voidaan tehdä itse asiassa siellä poliisin harmaalla ajalla kitkemässä harmaata taloutta. Jos ajatellaan tätä, että poliisiautolla ajetaan yhden tuommoisen taksitolpan ohi, niin saman tien ollaan jo luettu kaikki ne taksit, mitkä siinä tolpalla seisovat, ja siinä jos joku toimija on sitten vähän väärillä ajatuksilla liikenteessä, niin se kyllä käry siinä käy. Tämä on yhtenä esimerkkinä siitä, millä tavalla nyt valvonta ihan olennaisesti helpottuu ja mitenkä mahdollistuu ja pystytään ihan oikeasti puuttumaan niihin puutteisiin ja ongelmiin, mitä siellä on. Harmaan talouden näkökulmasta tuosta taksamittarista vielä voisin sanoa sen, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa varsinkin verottaja oli sitä mieltä, että taksamittari on se laite, jolla voidaan saada luotettavimmin ja parhaimmin, ehkä helpoiten, sitä tietoa, jolla voidaan päästä harmaaseen talouteen ja maksamattomiin veroihin kiinni. Tietenkään ei meillä ole mitään syytä lähteä sitä epäilemään sen enempää. Verottaja tietää kyllä nämä asiat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä taksilain uudistus on tärkeä. Näin ensimmäisen kauden edustajana huomaa, että aika pitkään menee, kun lakeja päästään korjaamaan, mutta tämäkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mietintöön vastalauseen jättivät vihreät, jotka esittivät tulossa olevista pakollisista taksamittareista ja taksikilvistä luopumista. Itsellä kävi tuossa vahinko silloin ihan alkuaikoina, kun menin Helsingissä taksiin. Se taisi olla taksitolpalla vähän pimeämpi taksi, kun kuski ei osannut suomea ja kirjoitteli siihen navigaattoriinsa joitakin sellaisia kirjaimia, mitkä itsellekään eivät ole kovin totta, ja siinä sitten yhdessä matkusteltiin, ja koetin neuvoa, mistä voitaisiin mennä, ja rahastuksenkin kanssa oli omia haasteita, ja kuitin saaminen se vasta vaikeata olikin. Jos taksissa olisi ollut värilliset kilvet, joilla tunnistetaan, että se on laillinen taksi, niin näin ei olisi käynyt. Ja toinen asia on, että näitten kilpien väärentämisestä kyllä äkkiä nykyisillä automaattisilla kilventunnistusjärjestelmillä kiinni jää. Siksi kannatan tätä uudistusta myöskin näitten taksikilpien osalta, jolloin kuluttaja tietää, minkälaiseen taksiin hyppää. Taksiliikennöijät ovat myöskin maininneet siitä, että tuolla taksissa istuessa myöskin taksamittarit ovat hyvät, ja varsinkin nämä tolpilla tapahtuneet lähes mellakoiksikin yltyneet tapaukset, joista on lehdissä luettu, ovat johtuneet paljonkin siitä, että siellä ei ole kaikilla taksamittareita ja tämä pimeä talous on siellä rehottanut. — Kyllä tässä paljon hyviä uudistuksia on meille tarjolla. Edelleen liian moni asiakkaista joutuu tilanteeseen, jossa hinnasto ei ole näkyvissä ollut tai hinta muuttuu matkan aikana ilman perustetta. Vastuu hintojen ilmoittamisesta ulotetaan nyt siis myös kuljettajalle, ja laiminlyönneistä voidaan määrätä liikennevirhemaksu. Kielletty hinnoittelu ilman taksamittaria johtaa jopa 3 000 euron seuraamukseen. Taksamittaripakko varmistaa, että kaikki muuttuvahintaiset matkat perustuvat luotettavaan mittaustietoon. Tämän katsotaan suojaavan kuluttajaa ja tukevan valvontaa. Tämä on varmasti ihan totta. Tässähän olisi voinut olla mahdollisuutena se, että näihin sovelluksiin oltaisiin luotettu enemmän, mutta se ei vielä ole aivan tätä päivää, koska kaikilla näitä sovelluksia ei ole. Voi olla, että juuri he, joilla näitä sovelluksia ei ole, voivat olla kaikista alttiimpia myöskin taksihuijauksille, joten siinä mielessä tämä taksamittarin laittaminen taksiin lopulta on hyvä asia. Tämä harmaan talouden torjunta on yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista. Verohallinnon tehovalvonnassa on toistuvasti paljastunut merkittäviä määriä kirjaamattomia tuloja ja pimeitä ajoja, joihin nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävästi pystynyt puuttumaan. Kun taksimatkojen tiedot jatkossa kerätään yhdenmukaisesti ja automaattisesti, valvonta tehostuu ja rehelliset toimijat pääsevät ansaittuun asemaansa. Esityksen tavoitteena valitettavasti ei ole edes palauttaa taksipalveluja maaseudulle. Tässä tulemme jälleen kysymykseen, miksi kukaan ei pidä maaseudun puolta, kun lakiuudistuksia ja näitä valmisteluja tehdään. Kuinka tässä näin kävi? Hallitusohjelmaan on kirjattuna, että toteutetaan lainsäädäntöhanke, jolla edistetään taksien saatavuutta, huomioidaan eri asiakasryhmät koko maassa, tehostetaan taksiliikenteen valvontaa ja kitketään harmaata taloutta. Mutta ei tässä lakiuudistuksessa maaseutua ole huomioitu, joten tätä lainsäädäntötyötä vielä riittää tulevaisuudessakin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Huhtikuussa poliisi piti Helsingissä taksien tehovalvontapäivän. 36 tarkastetusta taksista puutteita havaittiin 21 taksissa. 12 kuskia ei pystynyt esittämään ajopäiväkirjaa, tai se oli puutteellinen. Jos melkein 60 prosentissa tapauksista ilmeni jokin puute ja joka kolmannessa taksissa oli ongelmia lakisääteisen ajopäiväkirjan pitämisessä, niin ei siis ole kahta sanaa siitä, tarvitaanko takseihin taksamittarit ja lupiin tiukempi seula. Ehdottomasti tarvitaan. Ja tästä suuri kiitos liikenne- ja viestintäministerille Lulu Ranteelle, joka on tuonut tämän valtavan upean esityksen nyt eduskuntaan, ja sitä täällä käsitellään. Taksilain uudistus on merkittävä korjaustoimenpide sekä matkustajien turvallisuuden että harmaan talouden kitkemisen näkökulmasta. Uusi laki on tarkoitus saada voimaan jo tänä syksynä. Bernerin taksiuudistuksen jälkeen taksin ottaminen on ollut suorastaan pelkästään venäläistä rulettia. Naiset ovat joutuneet pelkäämään raiskatuksi tulemista, ja mitään takeita ei ole ollut siitä, löytääkö kuski edes perille, sillä paikallistuntemustakaan ei ole enää vaadittu. Nyt näihin kaikkiin massiivisiin ongelmiin tullaan puuttumaan: taksamittarit jokaiseen taksiin, tunnistettavat rekisterikilvet, luvan saannin esteeksi se, jos on syyllistynyt tiettyihin rikoksiin, uusille kuskeille pakollinen 21 tunnin koulutus ja nykyisille kuljettajille täydennyskoulutus ajoluvan uusimisen edellytykseksi. Arvoisa puhemies! Yhdyn tähän liikenne- ja viestintävaliokunnan kaneettiin siitä, mitä taksialan kuuluu olla ja millaiseksi se nyt muutetaan: ”Taksinkuljettaja toimii asiakaspalveluammatissa. Taksinkuljettajan ammattitaitoon kuuluvat kielitaito, asiakkaiden kohtaaminen, rehellisyys, liikennekäyttäytyminen, paikallistuntemus ja kaluston laadun varmistaminen.” Tässä kiteytetään tämän uudistuksen tavoitteet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat! Kiitän ministeri Rannetta, vaikka hän ei olekaan paikalla, siitä tärkeästä ja arvokkaasta ja merkittävästä työstä, että hän on tämän taksilain uudistuksen, korjaussarjan, saanut työnnettyä kohta ihan täysin läpi — eli kiitoksia. Taksiasian kuntoon saattaminen: No, tässä ei syyllisiä kannata etsiä, tai voi niitäkin etsiä, mutta syitä voi tietysti etsiä tuohon asiaan enemmän. Taksilla liikkumisen pitää olla Suomessa turvallista jokaiselle kaikkina vuorokaudenaikoina ja kaikkialla maassa. Viime vuosien huoli taksipalveluiden luotettavuudesta ja erityisesti matkustajien turvallisuudesta näkyy tämän esityksen perusteluissa hyvin selkeästi. Turvallisuudentunne on laskenut eniten juuri siellä, missä takseja käytetään eniten, kuten pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Tarkoituksemme on nyt vastata konkreettisesti niihin ongelmiin, joita kansalaiset ja viranomaiset ovat nostaneet esille. Ensinnäkin kuljettajien rikostaustan arviointia laajennetaan. Jatkossa taksinkuljettajan ajoluvan esteeksi voivat tulla myös henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset. Tämä on välttämätön askel, sillä kyse on ammatista, jossa kuljettaja vastaa matkustajan turvallisuudesta joka sekunti ajon aikana. Arvoisa puhemies! Taksien turvallisuus on osa arjen turvallisuutta. Kuljettajilta vaaditaan jatkossa koulutus, ja myös alalla jo toimivat velvoitetaan täydennyskoulutukseen. Asiakkaan kohtaaminen, turvallisuuskäytännöt, erityisryhmien avustaminen ja reittien valinta eivät ole valinnaisia taitoja, vaan ne ovat taksipalvelun ydintä. Tähän asiaan liittyy kolme äärimmäisen tärkeää asiaa: valvonta, valvonta ja vielä kerran valvonta. Siksi haluamme nyt tiukentaa valvontaa ja tehdä taksien tunnistamisesta jälleen aiempaa helpompaa. Värilliset taksikilvet, jotka luovutetaan vain luvanvaraiseen käyttöön, auttavat erottamaan luvanmukaisessa liikenteessä toimivat autot pimeistä takseista. Nämä kilvet vahvistavat poliisin valvontaa ja lisäävät matkustajien turvallisuudentunnetta. Lisäksi taksamittari tulee pakolliseksi kaikkiin takseihin. Se on yksi tärkeimmistä kuljettajan suojaa ja turvallisuutta lisäävistä toimista, sillä luotettava mittari estää väärinkäytöksiä ja varmistaa läpinäkyvän hinnoittelun. Liian moni valitus liittyy edelleen vedätyksiin ja epäselviin hintoihin, ja tähän esitys tuo selkeästi tiukempaa otetta. Nämä ovat toimia, jotka kumpuavat turvallisemman arjen takaamisesta. Kenenkään ei kuulu joutua pelkäämään taksissa. Arvoisa puhemies! Taksi on monelle iäkkäälle, liikuntarajoitteiselle tai yöaikaan liikkuvalle välttämätön palvelu. Siksi turvallisuuden vahvistaminen ei ole vain markkinakysymys, se on osa arjen perusturvaa. Tämä esitys palauttaa luottamusta siihen, että taksiin voi nousta huoletta missä päin Suomea tahansa, ja mikä tärkeintä, se palauttaa luottamusta siihen, että yhteiskunta toimii silloin, kun turvallisuutta on tarve vahvistaa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä taas jälleen kerran käsittelyssä yksi esimerkki tämän kauden erinomaisista hallituksen esityksistä, jotka parantavat huomattavalla tavalla niitä palveluita, jotka ovat ihan siellä tämän yhteiskunnan ytimessä, ja niitä voimia, jotka pitävät tätä yhteiskuntaa liikkeessä. Mutta samallahan tämä on myöskin yksi tai, voisi sanoa, jopa puhuttavin lakiuudistus tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassa tällä kaudella ja selkeästi yksi puhuttavimmista tällä koko eduskuntakaudella. Tämä taksilakiuudistus on hyvin paljon herättänyt kyllä kiinnostusta ja myöskin puhetta. Kuten tässä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa hyvin käynyt ilmi, niin aikaisempi taksilakiuudistus oli enemmän tai vähemmän epäonnistunut, mutta kyllä siinä on myös ollut hyviäkin puolia tai ainakin hyviä tahtotiloja. Mutta tämä epäonnistuminen on kuitenkin sitten johtanut siihen, että osaavaa työvoimaa on poistunut aika paljonkin alalta, ja se on sitten korvautunut vähemmän osaavalla työvoimalla. Kyllähän se niin on, että monella meistä on niitä kokemuksia siitä, kuinka taksissa se ihan perusasia, mikä pitäisi olla, että kun asiakkaana menet kyytiin, ensinnäkin se asiakas pitää löytää sieltä pisteestä A ja sitten sen taksin pitää pystyä ajamaan sinne kohteeseen, pisteeseen B, tämä yhtälö, on ollut liian usein liian vaikea. Tämä on ollut aika sietämätönkin tilanne. Alalle on todellakin tullut tämän aikaisemman taksilakiuudistuksen myötä hyvin monitasoista ja monenkirjavaa tekijää ja toimijaa, mutta ainakin yhteen asiaan tuo edellinen taksiuudistus on tehnyt selkeän muutoksen eli siihen, että enää eivät asiakkaat jonottaneet takseja, vaan taksit jonottivat asiakkaita, joten myös se saatavuus oli siellä sellainen, joka kyllä selkeästi parani. Mutta moni asia meni kyllä sitten pesuveden mukana ikkunasta ulos. No, sehän on johtanut siihen, että samaan aikaan taksialan luotettavuus on kärsinyt ihan sietämättömästä inflaatiosta ja varsinkin naispuoliset asiakkaat ja asiakaskunta ovat alkaneet jo aktiivisesti, ainakin yöaikaan, karttamaan taksikyytiä. Näinhän asia ei voi olla. Tietenkin harmaa talous on tässä saanut todellakin hyvinkin paljon mahdollisuuksia ja tartuntapintaa, ja toisaalta myöskin sitten työvoiman hyväksikäyttöäkin on ilmennyt aika mittavissa määrin. Nythän tähän kaikkeen tuodaan muutos ja nyt tähän kaikkeen tuodaan työkaluja, että voidaan tilannetta olennaisesti korjata. Tässä uudistuksessa on runsaasti hyviä ja tarpeellisia puolia. Siellä koulutusta lisätään ja on nuhteettomuusvaatimuksia, on valvonnan tehostamista, tunnistettavuutta, vain muutamia asioita mainitakseni. Eniten parran pärinäähän tässä uudistuksessa on sitten aiheuttanut tuo taksamittari ja sen pakollisuus. Itsellänikin tästä asiasta on ristiriitaisia tuntemuksia edelleenkin. Varsinkin kun me elämme tätä digitalisaation kuumaa huumaa, ollaan sen keskellä ja samalla myös eletään aika historiallisen suurta teknologista murrosvaihetta, niin tämä on hyvin mielenkiintoinenkin seikka tätä taustaa vasten. Maailmallahan on jo varsin runsaasti täysin autonomisesti toimivia takseja eli ilman kuljettajaa toimivia takseja, ja se digitalisaatio on jo hyvinkin pitkällä siellä. Tietenkin tämähän on meidänkin suunta jollakin aikavälillä, että jossakin vaiheessa siellä taksissa ei sitä kuljettajaa enää olekaan. Tässä valossa tarkasteltuna tämmöinen pakollinen taksamittari on hieman erikoinen kuvio, ja kehityksellisesti ajateltuna se tuntuu askeleelta taaksepäin. Mutta toisaalta taas tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnan hyvin laajassa asiantuntijakuulemisessa ollaan tultu siihen tulokseen, ja siitä oli nähtävissä, että tässä ajassa, tässä hetkessä se kuitenkin on ollut perusteltua. Puhemies! Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata säädellä, mitä ei voi valvoa, ja tässä uudistuksessa, taksien luotettavuuden palauttamisessa, kaikista tärkein elementti on kattava, toimiva valvonta. Sehän toimii myöskin hyvin vahvana ennaltaehkäisevänä elementtinä, sillä toimivin ja paras ennaltaehkäisevä tekijä on korkea kiinnijäämisriski. Tästähän me ei päästä edelleenkään mihinkään. Puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä uudistus on kuitenkin erittäin tervetullut ja äärimmäisen tarpeellinen. Tässä vaiheessa haluan erityisesti kiittää liikenne- ja viestintävaliokuntaa erinomaisen hyvästä yhteistyöstä tämän mietinnön ja asian käsittelyssä. Meillä oli jälleen kerran erinomaisen hyvää ja sopuisaa yhteistyötä, ja saatiin mielestäni hyvin tasapainoinen ja hyvä mietintö tästä aikaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että taksilakia uudistetaan. Valiokunnan mietintö on siinä hyvin tasapainoinen, ja on koottu monet näkökulmat nykytilanteesta. Jos kansalaisilta kysyy, onko joku asia Suomessa aika huonossa tilassa, niin se on nimenomaan taksi: taksien saatavuus ja taksien toiminta ja sitten siellä olevat hinnoittelut ja osaaminen, kaikki tämä kokonaisuus. Tämä lakiesitys tuo siihen nyt ryhtiä ja korjaa osaltaan esityksen Sipilän hallitukselta, jossa olivat kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset. Sen hallituksen esitys nyt korjataan tässä näin, mikä kannattaa myös muistaa, ja onneksi korjataan. Tämä korjaussarja on tässä mielessä hyvä, että se tekee tästä reilumman toimintaympäristön. Toivon mukaan sitten saamme erittäin korkealla olleen luottamuksen takaisin ja meillä tulee osaava ja ammattimainen henkilöstö sinne ajamaan taksia ja sitten ennen kaikkea me saamme reilut pelisäännöt sinne alalle sillä tavalla, että rehdit yritykset pärjäävät. Ehkä tämä mittarin tuominen tuo myöskin sitten taksit tolpille. Se on tavallaan se hyvä asia tämän osalta. Yhteen asiaan tässä ei puututa, joka on erityisesti harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla ongelma, eli se on taksien saatavuus. Siihen olisi toivonut, että olisi mietitty sitä, miten sen osalta oltaisiin tilannetta parannettu. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen tyytyväinen olen tämän esityksen harmaan talouden torjuntaan liittyviin kohtiin, mitä tehdään nyt tässä ajoneuvorekisteröinnin osalta elinkeinotoimintaan: liikenneluvan liittäminen rekisteritunnukseen, taksin mittarivaatimukset, värilliset rekisterikilvet, hyvämaineisuuden laajennukset ja sitten taksiliikenteen koulutusorganisaatioiden luvanvaraisuusedellytykset ja niin poispäin. Eli siellä tehdään sellaisia asioita, joilla voidaan tarkastaa, mitä tässä ympärillä tapahtuu ja kuinka taksit toimivat. Myös taksimatkojen yhteydessä kerättävä data on osa harmaan talouden torjuntaa. Me pystytään valvontaa tehostamaan paremmin. Kaikki liittyy siihen taksamittarin keräämään tietoon. Eli tällä alueella toivon mukaan saamme sellaisia asioita, jotka vievät taksialaa parempaan suuntaan. Se lausumaehdotus, joka tässä mietinnössä on, on hyvä, että kun ala muuttuu, tekniikoita tulee, erilaiset mahdollisuudet paikantamiseen ja muuhun lisääntyvät, niin ne kaikki pitää huomioida jatkossa. Tässä mielessä toivoisin, että taksiala nyt tervehtyy tästä, ja työ jatkuu. Me toivomme sitä, että me saamme sellaisen toimintakulttuurin sinne, että me taas voimme luottaa taksiliikenteeseen ja myöskin taksien saatavuuteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Muutama sitaatti tähän alkuun: ”Pimeän taksin kuljettaja raiskasi asiakkaansa autossa Helsingissä”. ”Taksikuski raiskasi naisen liikkuvassa autossa”. ”Taksinkuljettaja vei päihtyneen naisen Espooseen vieraalle asunnolle, missä hänet raiskattiin”. ”Taksikuski raiskasi Nooran metsässä”. ”Taksikuski, 31, tunkeutui naisasiakkaan asuntoon ja yritti raiskata”. ”Taksinkuljettaja otti päihtyneitä naisia kyytiin ja raiskasi — nuorin uhreista 16-vuotias”. ”Nelikymppinen taksikuski otti nuoria naisia kyytiin ja raiskasi — yksi uhreista pakeni moottoritien rampissa autosta”. ”Taksikuskille tuomio päihtyneen naisen raiskauksesta Espoossa”. ”Pimeän taksin kuljettaja raiskasi naisen syrjäisellä teollisuusalueella”. ”Taksikuski tuomittiin kahden asiakkaan raiskaamisesta”. ”Taksikuski raiskasi ja pahoinpiteli asiakkaansa Tampereella”. ”Nyt puhuu poliisi: Tällaisia seksuaalirikoksia taksikuskit tekevät päihtyneille uhreille”. Luettelin juuri pikaisella haulla, siis pikaisella haulla, löytyneitä otsikoita ulkomaalaistaustaisten taksinkuljettajien tekemistä seksuaalirikoksista tai niiden yrityksistä naisasiakkaille. Ylen erään artikkelin otsikko oli paljonpuhuva: ”Uusille taksikuskeille opetetaan, ettei naiseen minihameessa saa koskea”. Vielä 2000-luvulla oltaisiin epäilty edellä mainittua otsikkoa aprillipilaksi, mutta nyt se on ollut jo vuosia totisinta totta, todella monen naisen kustannuksella. Ennen erittäin arvokas ja vakaa ammatti ja koko ammattikunta on saanut kovan kolauksen Sipilän hallituksen liikenneministeri Bernerin täysin epäonnistuneen taksilain jälkeen. Ala vapautui, osaamisen taso rapistui, kuljettajilla ei ole ollut kielitaitoa saati paikallistuntemusta, erilaiset halpataksiketjut ovat vallanneet markkinaa. Taksamittareista ei välttämättä ole ollut tietoakaan, lyhyestäkin matkasta on saattanut joutua pulittamaan maltaita ja jopa taksinkuljettajan koe on suoritettu vilpillisesti. Viime vuonna Traficom tutki kokonaista vyyhtiä, jossa suomea sujuvasti puhuvat henkilöt olivat suorittaneet taksinkuljettajan ajolupakokeita kielitaidottomien puolesta. Arvoisa puhemies! Vuoden 2018 taksiuudistuksen tuomia ongelmia puretaan nyt, kun liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne on vienyt määrätietoisesti eteenpäin ennen kaikkea alan turvallisuutta ja arvostusta lisäävän hallituksen esityksen, joka sisältää liudan korjaavia muutoksia. Me kaikki haluamme, että jatkossa taksi on turvallinen tapa tulla esimerkiksi illanvietosta kotiin, kuten se aikanaan on ollutkin, että naiset päihtyneinäkin voivat luottaa siihen, että tällä liikennevälineellä pääsee ammattitaidolla ja turvallisesti kotiovelle saakka. On huomioitava, että takseilla liikkuu myös muita erittäin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Siksi tämä laki on korjattava, ja tervehdin ilolla, että se on nyt saatu eteenpäin, siksi taksiala on korjattava, ja nyt näin viimein tehdään. Tätä korjaussarjaa ovat odottaneet myös kaikki rehdit, kunnialliset taksinkuljettajat ja taksiyrittäjät. Taksilain korjaussarjassa korjataan siis seuraavat asiat: Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten tai seksuaalirikosten tekijät yhdessä petos- ja maksuvälinerikosten kanssa vaikuttavat hyvämaineisuuden arviointiin — rikolliset eivät siis saa jatkossa taksilupia. Taksikokeen vilpistä voitaisiin asettaa karenssi, ja myös jälkikäteen havaittu vilppi huomioitaisiin. Hinnoittelun pitää jatkossa olla entistä läpinäkyvämpää liikennevirhemaksun uhalla. Takseissa tulee olla taksamittari ja erityiset rekisterikilvet. Taksinkuljettajan täytyy käydä jatkossa myös taksinkuljettajan koulutus. Arvoisa puhemies! Siis erinomaisia muutoksia turvallisemman taksin puolesta.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on kyse taksiliikenteen luotettavuudesta, turvallisuudesta ja valvonnasta. Taksi on monelle välttämätön palvelu, siksi siihen pitää voida luottaa. Kun asiakas nousee taksiin, hänen pitää voida luottaa siihen, että kuljettajalla on lupa, osaaminen ja tausta kunnossa, hinta on selvä ja kyseessä on luvallinen taksi. Arvoisa rouva puhemies! Taksialalla on nähty ongelmia, joihin on perusteltua puuttua. Tämä ei tarkoita, etteikö alalla olisi paljon hyviä yrittäjiä ja vastuullisia kuljettajia. Juuri heidänkin kannaltaan on tärkeää, että pelisäännöt ovat selkeät ja valvonta toimii. Esitys tiukentaa taksiliikenneluvan ja taksinkuljettajan ajoluvan saamisen edellytyksiä. Hyvämaineisuusarvioinnissa otettaisiin jatkossa laajemmin huomioon esimerkiksi entiset henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset. Tämä on perusteltua. Taksinkuljettaja tekee työtä tilanteessa, jossa asiakas voi olla yksin, alaikäinen, iäkäs tai muuten haavoittuvassa asemassa. Silloin kuljettajalta voidaan edellyttää erityistä luotettavuutta. Arvoisa rouva puhemies! Toinen tärkeä kokonaisuus on valvonta ja taksien tunnistettavuus. Jatkossa taksiauto ja taksiliikennelupa kytkettäisiin nykyistä selvemmin toisiinsa. Taksiajoneuvon tunnistamista helpotettaisiin erillisillä värillisillä kilvillä, ja tämä auttaa asiakasta ja viranomaista erottamaan luvallisen taksin muusta liikenteestä. Pimeä taksiliikenne ja vaikeasti valvottavat toimijat heikentävät koko alan mainetta. Rehellisesti toimivan yrittäjän etu on, että luvattomaan toimintaan pystytään puuttumaan tehokkaammin. Arvoisa rouva puhemies! Taksien hinnoittelu säilyy pääosin vapaana, mutta hintatietojen ilmoittamista täsmennetään. Asiakkaalle on kerrottava ennen matkan alkua joko kokonaishinta tai selkeästi se, mistä hinta muodostuu. Vapaa hinnoittelu toimii vain, jos asiakas tietää, mitä on ostamassa. Esityksessä säädetään myös taksamittarin käytöstä. Pidän tärkeimpänä sitä, että hinnoittelu on asiakkaalle selkeää ja että valvonta toimii. Sääntelyn pitää tukea tätä tavoitetta ilman tarpeetonta jäykkyyttä. Arvoisa rouva puhemies! Taksiala muuttuu. Sovellukset, alustat ja uudet palvelumallit ovat jo osa arkea. Siksi lain vaikutuksia pitää seurata. Jos jokin sääntelyn osa nostaa kustannuksia kohtuuttomasti tai vaikeuttaa palvelujen saatavuutta, siihen pitää olla valmis tekemään korjauksia. Kokonaisuutena esitys vie taksisääntelyä oikeaan suuntaan. Se parantaa asiakkaiden turvallisuutta, vahvistaa luottamusta alaan, helpottaa valvontaa ja tukee niitä yrittäjiä, jotka hoitavat työnsä kunnolla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 2018 tuli voimaan Sipilän kauden taksiuudistus, jolla romutettiin maailman luotettavin taksijärjestelmä. Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on meidän kautemme yritys paikata menneitä virheitä ja saada aikaiseksi suomalaisen taksin kunnianpalautus. Valitettavasti tämäkään taksilain korjaussarja ei riittäne korjaamaan kaikkea. Onkin syytä yhtyä valiokunnan ansiokkaan mietinnön lausumaan lainsäädännön kehittämistarpeista myös jatkossa. Taksien valvonnan kehittäminen on keskeistä harmaan talouden torjumiseksi. Erityisiä kysymyksiä voi myös liittyä esimerkiksi koulukuljetuksiin, hyvinvointialueiden järjestämiin kuljetuksiin sekä muihin sopimusajoihin. Tämän sääntelyn avulla pyritään palauttamaan luottamusta takseihin sekä vahvistamaan matkustajien turvallisuudentunnetta lisäämällä koulutusta, värillisin kilvin ja taksamittarein. Erityisen tärkeää on huolehtia taksien saatavuudesta ja turvallisuudesta. Kuluttajien mahdollisuudet vertailla palveluntuottajia ovat rajalliset. Valvonnan puutteet ovat osaltaan lisänneet harmaata taloutta sekä heikentäneet asiakkaiden turvallisuudentunnetta. Kuluttajan näkökulmasta keskeistä on palvelujen turvallisuus, hinnan ennakoitavuus ja hyvä saatavuus. Kuljettajien ja liikenneluvan haltijoiden kelpoisuusvaatimusten tiukentaminen sekä koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen on perusteltua, sillä ne lisäävät luottamusta toimialaan ja parantavat palvelujen laatua. Tavoitteena on myös lisätä valvonnan vaikuttavuutta ja uskottavuutta sekä osaltaan ennaltaehkäistä epärehellistä ja laitonta toimintaa. Värillisen, erityisen taksien rekisterikilven eli taksikilven tarkoituksena on lisätä kuluttajien luottamusta taksialaan, kun kuluttajat voivat tunnistaa luotettavasti rekisterikilvestä taksiauton. Taksinkuljettajan koulutuksen yhteiskunnallisena tavoitteena on luottamuksen palauttaminen, merkittävä turvallisuuden lisääminen, liikenne‑ ja matkustajaturvallisuuden edistäminen sekä kuluttajansuojan parantaminen. Taksinkuljettajan koulutuksen tavoitteena on ylipäätään osaamis‑ ja taitotason parantaminen, kaikilla mahdollisuus saada yhdenmukainen tieto‑ ja taitotaso, ammattitaidon vahvistaminen, asiakaspalvelutilanteisiin vaikuttaminen, alan arvostuksen lisääminen, houkuttelevuuden kasvattaminen, työllisyyden kasvu ja mahdollisuus osa-aikaisesta kokoaikatyöhön. Taksinkuljettajan ammattitaitoon kuuluu kielitaito, asiakkaiden kohtaaminen, rehellisyys, liikennekäyttäytyminen, paikallistuntemus ja kaluston laadun varmistaminen. Hallituksen esitykseen liittyviä keskeisiä harmaan talouden torjuntaan liittyviä ehdotuksia ovat ajoneuvon rekisteröinti elinkeinotoimintaan, liikenneluvan liittäminen rekisteritunnukseen, taksamittari, värilliset rekisterikilvet, hyvämaineisuuden laajennukset uusilla rikosnimikkeillä sekä koulutusorganisaatioiden luvanvaraisuusedellytykset. Taksimatkan yhteydessä kerättävä data, harmaan talouden torjunta ja alan valvonta kytkeytyvät keskeisesti taksamittariin. Mittarivaatimus voi osaltaan vahvistaa koko taksialan uskottavuutta ja kuluttajien luottamusta. Hallituksen esityksessä ehdotettavan taksamittarivaatimuksen tavoite on vahvistaa taksien luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja valvottavuutta sekä lisätä kuluttajille luottamusta taksipalveluihin. Esityksen mukaan taksamittarihan tulisi pakolliseksi kaikissa takseissa, jotta kaikista taksikuljetuksista saataisiin kerättyä valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja yhdenmukaisella ja luotettavalla tavalla. Taksamittari mahdollistaa matkan keskeisten tietojen — ajomatkan, ajoajan, hinnan, ajankohdan, ajoneuvon kokonaiskilometrimäärän — tallentamisen tavalla, joka tukee sekä viranomaisvalvontaa että asiakkaan oikeusturvaa. Tavoitteena on tehostaa harmaan talouden torjuntaa, parantaa erityisesti verovalvonnan edellytyksiä sekä helpottaa viranomaisten mahdollisuuksia valvoa taksiliikenteen sääntelyn noudattamista. Erityisiä kysymyksiä voi tosiaan liittyä koulukuljetuksiin, hyvinvointialueiden kuljetuksiin sekä muihin sopimusperustaisiin ajoihin, joissa hinnoittelu perustuu etukäteen sovittuihin kokonaisuuksiin eikä yksittäisen matkan mittaamiseen. Taksamittarisääntelyn toimeenpanoa ja vaikutuksia ja mahdollisia ongelmia on seurattava huolellisesti osana sääntelyn vaikutusarviointia. Seurannassa on kiinnitettävä erityistä huomiota taksamittarivaatimuksen vaikutuksiin harmaan talouden torjunnassa, valvonnan toimivuuteen, kuluttajansuojaan, sopimusperäisten kuljetusten ja osa-aikaisen yrittäjyyden edellytyksiin sekä taksipalvelujen alueelliseen saatavuuteen. Tavoitetilana on oltava jälleen olla maailman luotettavin taksijärjestelmä. Matka siihen on vielä kesken.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt edustaja Harkimo... [Atte Harjanne: Harjanne!] — Harjanne, anteeksi. — Harjanne saa vastauksen, miksi hänen ehdotuksensa ei ole oikein hyvä. Käsittelyssämme on nyt pitkään odotettu ja tarpeellinen hallituksen esitys liikenteen palveluista annetun lain eli taksilain muuttamisesta. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta ansiokkaassa mietinnössään painottaa, uudistuksen keskeisenä tavoitteena on siis parantaa henkilökuljetusten turvallisuutta, vahvistaa valvontaa sekä palauttaa taksiliikenteen luottamusta ja ammattimaisuutta. Arvoisa puhemies! Entisenä poliisina tiedän, mitä tapahtuu, kun sääntely ja valvonta pettävät. Vuoden 2018 taksiuudistus vapautti markkinat mutta toi valitettavasti mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat heikentäneet paitsi liikenneturvallisuutta myös suomalaisten perusluottamusta taksipalveluihin. Erityisesti kuljettajien puutteellinen ammattitaito, harmaa talous ja epäselvä hinnoittelu ovat puhuttaneet kansalaisia ja valvovia viranomaisia jo pitkään. Arvoisa puhemies! Poliisin työssä näkee arjen karun puolen. Ilman selkeitä pelisääntöjä ja tiukkaa valvontaa rehelliset yrittäjät kärsivät, kun taas epärehelliset toimijat käyttävät porsaanreikiä hyväkseen. Yrittäjänä puolestaan katson tätä esitystä käytännön toiminnan näkökulmasta. Suomi pyörii yrittäjyydellä, ja reilun kilpailun takaaminen on kaiken a ja o. On erinomaista, että valiokunnan mietinnössä tuetaan vahvasti taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksen ja pakollisen yrittäjäkokeen palauttamista. Yrittäjäkokeeseen osallistuminen edellyttää jatkossa todistusta koulutuksen läpikäymisestä. Tämä nostaa alalle pyrkivien rimaa juuri oikealla tavalla. Me emme tarvitse alalle onnenonkijoita vaan vastuullisia toimijoita, jotka tuntevat velvoitteensa ja hoitavat maksunsa. Yhtä lailla merkittävä parannus on taksinkuljettajan pakollisen koulutuksen ja kokeen kehittäminen. Siinä painotetaan erityisesti matkustajien avustamista, eri matkustajaryhmien erityistarpeita sekä asiakaspalvelutilanteita. Taksiliikenne ei ole pelkkää auton ajamista paikasta A paikkaan B. Se on palveluammatti, jossa kuljettaja on usein vastuussa vanhusten, vammaisten tai lasten turvallisesta liikkumisesta. Erityisryhmien turvallisuus ja luottamus on palautettava. Arvoisa puhemies! Ehkäpä harvoin päästään kitkemään harmaata taloutta näin tehokkaasti kuin tällä esityksellä. Uudistus velvoittaa käyttämään vaatimukset täyttävää taksamittaria. Se kerää jokaisesta matkasta sähköisessä muodossa yrittäjän, ajoneuvon ja kuljettajan yksilöintitiedot sekä matkan hinnan ja keston. Tämä sähköinen jälki on viranomaisvalvonnan ja verottajankin kannalta korvaamaton. Samalla lakiin tuodaan uusia rangaistussäännöksiä luvattomasta liikenteen koulutustoiminnasta ja ajoneuvon väärästä rekisteröinnistä. Kun säädökset ovat selkeät, myös valvonta helpottuu kentällä. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä on erittäin viisas ja tärkeä lausuma siitä, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa esityksen tavoitteiden toteuttamista ja taksialan kehittymistä tarkoin sekä tarvittaessa ryhtyy nopeasti toimenpiteisiin. Meidän on varmistettava, että nämä korjausliikkeet todella purevat arjessa. Tämä lakiesitys palauttaa järjen, järjestyksen ja rehellisen työn kunniaan suomalaiseen taksiliikenteeseen. Kannatan siis lämpimästi mietinnön hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön on jätetty vain yksi vastalause vihreiden toimesta. Vastalause vastustaa takseilta edellytettäviä kilpiä sekä taksamittareita. Syyksi tälle vastustamiselle ilmoitetaan esimerkiksi se, että ne vaikeuttavat alalle tuloa ja todennäköisesti nostavat taksikyytien hintoja. Tähän haluan ottaa kiinni. Taksialalle tulo on toden totta ollutkin nykylainsäädännöllä aivan liian helppoa. Kynnys on ollut liian matalalla heille, joilta puuttuu niin paikallistuntemus kuin kielitaitokin. Äärimmäisen kamalana bonuksena olemme saaneet ulkomaalaistaustaisista taksikuskeista johtuvat kasvavat seksuaalirikostilastot, jotka ovat syöneet koko taksialan luotettavuutta, ja tämä ongelma on suurin täällä pääkaupunkiseudulla. Vihreät nostavatkin esiin juurikin sen, että suurissa kaupungeissa taksien hinnat ovat laskeneet keskimäärin 25 prosenttia. Jokainen voi tykönään miettiä, kuittaako tämä hintojen alentuminen palvelun laadun heikentymisen sekä nämä rikokset. Itse olen kyllä valmis maksamaan sellaisesta kuskista muutaman euron enemmänkin, jonka kanssa pystyn kommunikoimaan suomeksi ja joka osaa viedä minut oikeaan osoitteeseen ilman, että joudun opastamaan takapenkiltä. Ja vaikka luonto näillä ikävuosilla jo suojeleekin, mediassa olleet jutut mamukuljettajien tekemistä rikoksista kieltämättä muistuvat mieleen etenkin silloin kun täällä pääkaupunkiseudulla on kyytiä vailla ja kun esimerkiksi Helsingin rautatieaseman tolpalta ei juurikaan Mattia tai Pekkaa löydy muuta kuin hyvällä tuurilla. Arvoisa puhemies! Pakko kyllä ihmetellä, mikä keskustalaisen Bernerin sai aikoinaan härkäpäisesti ajamaan nykylainsäädäntöä, jota tässä nyt pyrimme korjaamaan. No, tiedämme julkisuudesta toki, että kansainvälistä lobbausta oli laajamittaisesti takana. Luojan kiitos meillä on nyt sellainen liikenne- ja viestintäministeri kuin Lulu Ranne, joka ei ole altis näille lobbareille. Hienosti on pysynyt selkä suorassa, ja hyvä esitys on saatu pöytään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Sipilän hallituksen vuoden 2018 taksiuudistuksen jäljet ovat pitkät, ja niitä korjataan yhä edelleen. Kilpailun laaja avaaminen toi mukanaan joitain myönteisiä vaikutuksia mutta niin paljon ongelmia ja epävarmuutta, että se koetteli suomalaisten luottamusta koko taksi-instituutioon. Edellinen hallitus aloitti taksialan korjaamisen, ja nykyinen hallitus jatkaa osaltaan tätä työtä käsittelyssä olevalla esityksellä. Tavoitteena on ennen kaikkea luottamuksen palauttaminen ja harmaan talouden kitkeminen. On kuitenkin todettava, että taksien saatavuuden parantamista hallitus ei tule näillä toimilla saavuttamaan eikä myöskään niillä toimilla, jotka se jättää tekemättä. Käsittelyssä oleva esitys tuo taksialalle runsaasti uutta sääntelyä. Se koskee muun muassa taksamittareita, värillisiä rekisterikilpiä, koulutusvaatimuksia, hyvämaineisuuden vaatimusta sekä auton rekisteröintiin liittyviä edellytyksiä. Hallitus on valinnut taksialan korjaamiseen lähestymistavan, jossa määrä näyttää korvaavan laadun. Jo tässä vaiheessa on selvää, että uuden sääntelyn vaikutuksia on seurattava tarkasti. Valiokunnan mietintö käy myös hyvin läpi sitä problematiikkaa, joka syntyy uudesta sääntelystä ja sen vaikutuksista osaan kuljettajista, tunnistaen kuitenkin uuden lainsäädännön tarpeen. Arvoisa rouva puhemies! Koulutus- ja hyvämaineisuusvaatimukset sekä taksina toimivien autojen parempi yksilöiminen rekisteröinnin kautta ovat erittäin tervetulleita uudistuksia niin laadun kuin valvonnan näkökulmasta. Sen sijaan valiokunnassakin debattia käytiin taksamittareista ja värillisistä kilvistä. Niiden hyötyjä onkin syytä arvioida huolellisesti käyttöönoton jälkeen. Taksien paremmasta visuaalisesta tunnistettavuudesta yhteisten kilpien avulla sekä taksamittareista kerättävän eheän datan hyödyntämisestä on todella saatava ne hyödyt, joiden vuoksi nämä elementit on hallituksen esitykseen sisällytetty. Luottamuksen vahvistamisella ja harmaan talouden torjumisella perusteltujen muutosten on siis toteuduttava myös käytännössä sekä kuluttajan näkökulmasta että viranomaisvalvonnassa. Valiokuntakäsittelyn aikana kuulimme näkemyksiä sekä puolesta että vastaan, mitä tulee näihin taksamittareihin ja värillisiin kilpiin. Itse päädyin lopulta kannattamaan esitystä sellaisenaan, koska katson sen luovan taksialalle tietynlaiset peruspuitteet, jotka se tarvitsee. Se rakentaa pelikenttää, jossa sääntely on aiempaa tiukempaa mutta monella tapaa myös selkeämpää. Mutta samalla meidän on huolehdittava siitä, että lainsäädäntö ottaa tulevaisuudessa huomioon esimerkiksi teknologian kehittymisen ja alan moninaiset toimijat. Työ ei siis tähän lopu. Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyn aikana nousi huoli siitä, että tämä tiukempi sääntely kohdistuu erityisesti osa-aikaisiin kuljettajiin, usein juuri heihin, jotka ajavat alustatalouden sovelluskyytejä. Taksamittari ja värilliset kilvet tuovat alustakuljettajille lisäkustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Tällä voi olla vaikutusta sekä alalle tuloon että kuljettajien taloudelliseen asemaan mutta myös taksien saatavuuteen. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, onko alustayrityksillä vastuuta niille ajavien kuljettajien työoloista ja ehdoista sekä koko taksialan kehityksestä. Yritykset voivat vaikuttaa kuljettajien asemaan esimerkiksi kyytien hinnoittelun ja kuljettajilta perittävien komissioiden kautta. Jos taksien saatavuus tämän esityksen myötä joltain osin heikkenisi, se ei johtuisi ensisijaisesti itse esityksestä vaan myös alustakuljettajien pakkoyrittäjyyteen perustuvasta toimintamallista. Se ilmentää eräänlaista riistoa ja on osaltaan pitänyt hinnoittelua sekä saatavuutta paremmalla tasolla. Muutaman euron taksikyydin taustalla on kuitenkin todellisuus, jota emme aina halua ääneen myöntää. On kestämätöntä, että kuskit, jotka eivät voi vaikuttaa hinnoitteluun, ajavat kannattamattomia kyytejä. Samalla on syytä kyseenalaistaa se, kuinka yrittäjiä kuskit suhteessa heihin valtaa käyttäviin alustafirmoihin ovat. Siksi pidän erittäin hyvänä, että liikenne- ja viestintävaliokunta otti yhteisen kannan sen puolesta, että myös alustafirmojen kyytejä ajavien kuljettajien tilanteeseen on puututtava. Arvoisa puhemies! Taksialan sääntelyssä on kyse ennen kaikkea luottamuksesta. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että taksi on turvallinen, kuljettaja on osaava ja hinta on ymmärrettävä. Viranomaisten on voitava luottaa siihen, että toiminta on valvottavaa ja että harmaaseen talouteen voidaan puuttua tehokkaasti. Kuljettajien on puolestaan voitava luottaa siihen, että alalla toimitaan reiluilla pelisäännöillä. Tämä esitys vie taksialaa monelta osin oikeaan suuntaan, vaikka samalla se on kieltämättä tietynlainen taka-askel. Eikä esitys ratkaise kaikkia alan ongelmia eikä varsinkaan taksien saatavuuden haasteita eri puolilla Suomea, mikä korostuu harvemmin asutuilla alueilla. Siksi on välttämätöntä, että eduskunta ja hallitus seuraavat uudistuksen vaikutuksia tarkasti ja ovat valmiita tekemään tarvittavia korjausliikkeitä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Takseilla täytyy pystyä kulkemaan Suomessa ilman, että tulee raiskatuksi ja huijatuksi. Täysin epäonnistunut edellinen taksiuudistus saadaan nyt vihdoin korjattua perussuomalaisten liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen johdolla. Nyt taksiliikenneluvan saamisen edellytyksiä muutetaan siten, että hyvämaineisuuden arviointiin tulee jatkossa vaikuttamaan henkilön syyllistyminen seksuaalirikoksiin, maksuvälinerikoksiin ja ‑petoksiin sekä henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Aikaisemmin edes lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät olleet este taksiluvan saamiselle. Että sellaista hyvämaineisuuden arviointia on tähän asti tehty — aivan uskomatonta. Sen seurauksena, eli tämän Bernerin taksilain voimaantulosta, vuodesta 2018 lähtien taksikuskit ovat syyllistyneet reilusti yli sataan seksuaalirikokseen: hirvittävä määrä inhimillistä kärsimystä, jolle täytyy saada todellakin loppu. Toinen iso osa tehtävästä taksiuudistuksesta on pimeisiin takseihin ja huijauksiin puuttuminen. Takseihin tulee jatkossa värilliset rekisterikilvet ja taksamittarit. Kuten valiokunnan mietinnössäkin nostetaan esiin, taksamittari on luotettavin ajotietojen kerääjä ja säilyttäjä, ja siksi se on välttämätön apuväline harmaan talouden kitkemisessä. Värilliset taksikyltit puolestaan auttavat sekä taksien käyttäjiä että takseja valvovia poliiseja tunnistamaan luvanvaraiset ajoneuvot, ja ne ovat myös yksi lisäkeino alan luotettavuuden palauttamiseksi. Arvoisa puhemies! Taksien kilpailun avaaminen oli valtava virhe, joka romutti luottamuksen taksialaa kohtaan, aiheutti raiskatuille tytöille elinikäiset traumat, muutti Helsingin Rautatientorin taksitolpat aggressiiviseksi kaaokseksi, nosti taksimatkojen hintoja 7—15 prosenttia kunnasta riippuen ja vei suomalaisilta käytännössä mahdollisuuden saada tarvitsemaansa suomenkielistä turvallista taksipalvelua. Tämä sotku oli tärkeä korjata, ja onneksi sen vaatimat lakimuutokset on nyt viimein tehty. Tästä lämmin kiitos Lulu Ranteelle, liikenne- ja viestintäministerille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi passilain ja henkilökorttilain muuttamisesta. Kiitos ministeri Rantaselle asian esittelystä. Esityksen merkittävin yksittäinen muutos on se, että passin ja henkilökortin enimmäisvoimassaoloaikaa pidennettäisiin nykyisestä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Alaikäisten tapauksessa voimassaoloaika olisi kuitenkin enintään viisi vuotta. Alaikäisten passeihin lisättäisiin myös tieto hänen huoltajistaan. Tällä pyritään sujuvoittamaan perheiden matkustamista ja tukemaan lapsikaappausten ehkäisyä kansainvälisessä liikenteessä. Passien voimassaoloaikojen pidentäminen on ollut perussuomalaisten tavoitelistalla jo pidempään. Meidän mielestämme viiden vuoden aikaväli on ollut turhan lyhyt tavallisen suomalaisen mutta myös poliisin näkökulmasta. Tällä uudistuksella säästämme kansalaisten aikaa, vaivaa ja rahaa ja samalla vähennämme ruuhkautumista poliisin lupahallinnossa. Passin kymmenen vuoden voimassaoloaika vastaa yleisemmin Euroopassa käytössä olevia aikoja. Muutos on pieni mutta hyvin konkreettisesti ihmisten arkeen vaikuttava. Arjesta pyritään tekemään sujuvampaa. Kysymys onkin niin sanotusta normien purusta, jota tämä hallitus on muutoinkin toteuttanut.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu sisäministeri! Hallituksen esitys passien ja henkilökorttien enimmäisvoimassaoloajan pidentämisestä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen on tervetullut ja perusteltu uudistus. Se vastaa sekä kansalaisten toiveisiin että kansainväliseen kehitykseen ja tekee asioinnista sujuvampaa ilman, että turvallisuudesta tingitään. Nykyinen viiden vuoden voimassaoloaika tarkoittaa suomalaisille säännöllisiä käyntejä lupapalveluissa, hakemusmaksuja sekä aikaa vievää asiointia. Monelle perheelle tämä merkitsee huomattavia kustannuksia erityisesti silloin, kun useita passeja tai henkilökortteja uusitaan samanaikaisesti. Kun asiakirjan käyttöikä kaksinkertaistuu, myös uusimistarve harvenee merkittävästi. Uudistus hyödyttää myös viranomaisia. Lupapalveluissa käsitellään vuosittain suuri määrä passien ja henkilökorttien uusimisia. Kun hakemusten määrä pitkällä aikavälillä vähenee, viranomaisilla on paremmat mahdollisuudet kohdentaa resurssejaan muihin tehtäviin ja vastata ruuhkatilanteisiin tehokkaammin. Arvoisa puhemies! Esitys perustuu myös eurooppalaiseen käytäntöön. Valtaosassa Euroopan maita passin enimmäisvoimassaoloaika on jo kymmenen vuotta. Suomi palaa malliin, joka oli käytännössä myös ennen vuoden 2006 muutosta. Samalla on syytä huomata, että matkustusasiakirjojen teknologia, valmistusmenetelmät ja turvallisuusratkaisut ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Turvallisuuskysymykset on huomioitu huolellisesti. Alaikäisten passit ja henkilökortit säilyvät enintään viisi vuotta voimassa, mikä on perusteltua lasten nopean kasvun vuoksi. Lisäksi kasvokuvien toimittamista koskevia menettelyjä tarkennetaan ja asiakirjojen turvallisuutta seurataan jatkuvasti kansainvälisen yhteistyön kautta. Esitykseen sisältyvä huoltajatietojen merkitseminen alaikäisen passiin voi myös helpottaa perheiden matkustamista ja tukea lapsikaappausten ehkäisemistä kansainvälisessä liikenteessä. Arvoisa puhemies! Tämä uudistus vähentää kansalaisten kustannuksia, helpottaa arkea, sujuvoittaa viranomaisasiointia ja yhdenmukaistaa Suomen käytäntöjä muun Euroopan kanssa. Kiitän lämpimästi sisäministeri Rantasta tästä esityksestä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laeiksi passilain ja henkilökorttilain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on toimeenpanna hallituksen huhtikuun 2025 kehysriihessä tekemä linjaus Suomen passien enimmäisvoimassaoloajan pidentämisestä kymmeneen vuoteen. Samalla esitetään henkilökorttilakiin tehtäväksi samansisältöiset muutokset. Passien ja henkilökorttien voimassaoloajan pidentäminen kymmeneen vuoteen vastaisi yleistä eurooppalaista käytäntöä. Valtaosassa EU-maita täysi-ikäisille myönnettävät passit ja henkilökortit ovat voimassa kymmenen vuotta. Ehdotus pyrkiikin vähentämään asiakirjojen uusimistarvetta ja asiointia viranomaisissa sekä sujuvoittamaan kansalaisten arkea ja vähentämään hallinnollista kuormaa. Alaikäisten osalta esitetään viiden vuoden voimassaoloa, sillä lapsen kasvonpiirteet muuttuvat voimakkaasti ja tunnistettavuus voisi pitkällä voimassaololla olla hyvinkin heikkoa. Nykyistä pidempään voimassa olevien passin ja henkilökortin turvallisuuden parantamiseksi kasvokuvan saisi jatkossa toimittaa lupaviranomaiselle ainoastaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on yritys- tai yhteisötunnus taikka muussa EU- tai Eta-valtiossa annettu vastaava yritys- tai yhteisötunniste. Yksittäinen passia tai henkilökorttia hakeva henkilö ei enää voisi itse toimittaa kasvokuvaansa poliisille hakemuksen liitteenä. Kasvokuvan ottaminen olisi kuitenkin poikkeustilanteissa mahdollista järjestää jatkossakin joustavasti. Kasvokuvaan liittyvä ehdotettu sääntely ei koskisi ulkoministeriön ja Suomen edustuston myöntämiä asiakirjoja, mikä helpottaa ulkosuomalaisten arkea. Myös poliisilla olisi mahdollisuus olosuhteiden niin vaatiessa hyödyntää muuta käytettävissä olevaa kasvokuvaa. Enimmäisvoimassaoloajan pidentämiseen liittyy riski hakemusten ja käyntiasioinnin voimakkaasta kausivaihtelusta. Ilmiön tasaamiseksi esitykseen sisältyy sääntelyehdotus, joka mahdollistaisi nykysääntelyn mukaisen kevennetyn hakumenettelyn kertaluonteisen hyödyntämisen lakimuutoksen voimaan tullessa. Mahdollisuuden voisi käyttää ainoastaan viisi vuotta voimassa olevaan passiin ja henkilökorttiin ja vain, jos voimassa olevan sääntelyn edellytykset muun muassa edellisen sormenjälkinäytteen antamisen määräajasta täyttyisivät. Esityksessä ehdotetaan myös, että alaikäisen Suomen kansalaisen passin lisätietokenttään merkittäisiin tieto alaikäisen huoltajasta. Merkitsemisellä pyritään sujuvoittamaan perheiden matkustamista ja tukemaan lapsikaappausten ehkäisyä kansainvälisessä liikenteessä. Pidempi voimassaoloaika voi toki herättää asiakirjaturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. On tärkeää pitää huolta varmenteista ja turvallisuustekijöistä. Suomi palaa voimassaoloajan osalta Euroopan valtavirtaan huolehtien samalla turvallisuudesta. Passin ja henkilökortin hinnat perustuvat jatkossakin niiden tekemisestä ja toimittamisesta johtuviin todellisiin kustannuksiin, ja hinnat vahvistetaan erikseen sisäministeriön maksuasetuksella. Arvoisa puhemies! Uudistus tarkoittaisi käytännössä, että suomalainen asioisi viranomaisen kanssa passin hakemiseksi harvemmin, kymmenessä vuodessa kerran, ei kahdesti. Se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle vähemmän vaivaa ja laskettavissa olevaa säästöä. Se tarkoittaa myös sitä, että vapautamme tarvittavia viranomaisresursseja muuhun työhön. Hakemuksia käsitellään poliisissa vuosittain satojatuhansia, ja tällä uudistuksella volyymin arvioidaan laskevan merkittävästi. Tämä uudistus on ollut puheissa jo pitkään. Passin voimassaoloajan pidentämistä ovat kansalaiset odottaneet, ja tämä on osa hallituksen norminpurkutalkoita. Sääntelyn vaikutuksia tulisi jatkossa seurata erityisesti hakemusmäärien, kausivaihtelun, kasvokuvasääntelyn toimivuuden, asiakirjaturvallisuuden kehityksen ja kansalaisten palveluiden saatavuuden osalta. Ennen lain voimaantuloa tehtyihin hakemuksiin sovellettaisiin vanhaa lakia, ja voimaantulohetkellä voimassa olevat passit ja henkilökortit pysyisivät siis voimassa myöntämispäätöksen mukaisesti loppuun saakka. Nykyistä passia ei siis tarvitse vaihtaa ennen sen vanhentumista. Lakien esitetään tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Passi- ja henkilökorttijärjestelmän tietojärjestelmämuutokset on kuitenkin voitava toteuttaa ennen lakien voimaantuloa, ja arvioitu lakien voimaantulo voisi olla viimeistään alkuvuonna 2028.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta. — Tosiaan muutamia kysymyksiä ja huomioita, joihin tässä yritän vastata: Todellakin tämä ilmastolain mukainen suunnittelujärjestelmä on aika monimutkainen, ja tätä ollaan parantamassa. Työ on aloitettu niin, että sitten seuraavalla hallituspohjalla, joka neuvotteluissa istuu, olisi paremmat tiedot käytettävissä, ja myös näen, että tiedot siitä, jos tätä ilmastolain mukaista suunnittelujärjestelmää halutaan muuttaa, sillä se toki edellyttää sen lain päivittämistä. Nyt on edetty sen nykylain mukaisesti. Siinähän edellytetään tätä pitkän aikavälin suunnitelmaa tehtäväksi, ja nyt se tehtiin ensimmäistä kertaa, kerran kymmenessä vuodessa. Sitten tämä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma tehdään joka hallituskausi ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma joka toinen hallituskausi. Sen vuoksi emme kokeneet, että tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa nyt olisi ollut tarpeen päivittää, koska edellinenkään hallitus ei vielä kyennyt siihen kaikkia resursseja osoittamaan ja nyt olemme pyrkineet siihen tuomaan myös lisää resursseja ja toisaalta toimeenpanemaan sitä, koska siinäkin oli vielä vajetta, joten siinä mielessä pidän tärkeänä, että nämä toimet ovat myös pitkäjänteisiä. Sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivittämistä varmasti kannattaa miettiä heti siellä hallitusneuvotteluissa, kuten tietysti kaikkien muidenkin näiden suunnitelmien edellyttämien toimien tai käytännössä sen meidän hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämien toimien. Tämä meidän oma ilmastopolitiikkahan ei tietenkään ole ainoa asia, joka näitä päästövähennyksiä ohjaa, vaan päinvastoin meillähän on erittäinkin vahvaa lainsäädäntöä Euroopan unionista, ja on tietysti hienoa, että tässä mietinnössään talousvaliokunta myös korostaa päästökaupan merkitystä ilmastopolitiikan keskeisenä ohjauskeinona. Sehän on ollut myös hallituksen linja, että siitä tulee jatkossakin pitää kiinni, ja sitä vaikuttamistyötä ollaan tehty ihan pääministeritasolta asti sinne Eurooppaan, että näin olisi myös jatkossa. Se on suomalaisten yritysten etu ja ylipäätään eurooppalaisten yritysten etu, että meidän investointiympäristö pysyy vakaana ja se on ennustettava ja näitä investointeja päästöttömiin ja vähäpäästöisiin teknologioihin kannattaa tehdä. No, kiertotaloudesta: Joo, tässä on todellakin monta asiaa liikenteessä. Tätä jäteveron laajennusta valmistellaan tuolla VM:ssä. En osaa ihan tarkasta aikataulusta sanoa, mutta sen pitäisi siellä edetä. Meillä on myöskin tämä jätelain uudistus, jossa ensimmäisessä vaiheessa avataan markkinoita mutta toisessa vaiheessa olisi tarkoitus vielä tällä hallituskaudella saada sieltä eteenpäin joitakin sellaisia elementtejä, joilla päästäisiin jätelaista enemmän kiertotalouslain suuntaan. Sen lisäksi on näitä tällaisia ehkä teknisempiä yksityiskohtia, kuten se, miten määritellään näitä ”ei enää jätettä” -kriteereitä ja tämän tyyppisiä, mikä välillä on esteenä, niin että vaikkapa tällä hetkellä meidän yhdellä isoimmista aloista, kaivannaisteollisuudessa syntynyttä kuonaa tai jätettä — tai tällä hetkellä jätteeksi määriteltävää — on vaikea hyödyntää vaikkapa lähialueilla tien rakentamiseen tai muuhun vastaavaan. Tähän pyritään hakemaan joustavuutta. Totta kai myös rakennusala on erittäin tärkeä tässä, koska siellä syntyy paljon käyttökelpoistakin jätettä, ja siellä on myös osaamisen päivittämisen tarvetta siinä, että osataan sitten purkaa esimerkiksi rakennuksia siten, että niitä voidaan uudelleen hyödyntää. Sen lisäksi on vielä tietenkin EU-tasolla tämä heidän oma — tai tietysti meidänkin siihen vaikuttama — kiertotalousasetus, Circular Economy Act, joka on tarkoitus tietysti sitten Suomessakin toimeenpanna, mutta se on vielä tuloillaan. Kiertotaloutta totta kai haluamme vauhdittaa, se on ihan selvä, koska se on yksi avain siihen, että saadaan samanaikaisesti vähennettyä päästöjä ja vähennettyä luonnonvarojen käyttöä, hyödynnettyä ne, mitä on kerran hyödynnetty, mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään. Sitten vielä oli muutama kysymys tai oikeastaan enemmänkin maininta siirtokapasiteetista: Fingridhän on tästä tehnyt nyt oikeastaan aika informatiivisenkin suunnitelman, jolla on ehkä helpompi viestiä myöskin niistä suunnitelmista. Toki on nyt saatu sillä hallituksen päätöksellä lisätä investointikapasiteettia ja myöskin saatu vauhditettua niitä. Sen haluan kuitenkin todeta, että tällä hetkellä tuotantoliittymäkyselyitä on ollut noin 400 gigawatin verran ja kulutusliittymäkyselyitä noin 70 gigawatin verran. Meidän tuotantokapasiteetti tällä hetkellä on 25 gigawattia, ja toisaalta huippukulutus viime talvena oli sen 15,5 gigawattia. Tämä kertoo siis siitä, että nyt kun ollaan huolissaan siitä, tuleeko meillä ikään kuin liikaa sähkönkulutusta, niin vaikuttaa siltä, että ei, vaan enemmänkin kysymys on juurikin siitä, että tämä uusi kulutus sitten saa liikkeelle myös näitä sähköntuotantoinvestointeja. Itäisen Suomen osalta kehysriihessä on linjattu, että elinvoimakeskukset ottavat nyt vastuuta työryhmien esittämän toimeenpanosta siitä, että tätä työskentelyä organisoidaan niin, että kun näitä investointeja halutaan edistää alueellisesti, niin sinne tulee tämmöisiä alueellisia yhteistyötiimejä, joissa voidaan sitten paremmin suunnitella sitä, [Puhemies koputtaa] miten nämä julkiset ja yksityisen sektorin toimijat voivat yhteensovittaa verkkoon liittymistä ja myös tuotantoinvestointeja, kulutusinvestointeja ja niin edelleen. Eli pyritään tätä suunnittelua helpottamaan tätä kautta ja siten tuomaan tietysti myös varmuutta näille investoinneille, kun tiedetään ne Itä-Suomen tietyt rajoitteet, mitä siellä on vaikkapa tuulivoimarakentamiseen liittyen. — No, ehkäpä lopetan, kun puhemies koputtaa, niin että päästään kaikki katsomaan jääkiekkoa.

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen nyt niille, jotka haluaisivat ennättää katsomaan sitä ottelua, mutta nyt vielä kun harvoin pääsee aiheesta puhumaan. — Tässä kun tuli edustaja Junnilalta hyvin tämä jääkiekko, niin katsoin sitten ihan anekdoottina hieman, että formula ykkösillä on tavoitteena olla hiilineutraaleja vuoteen 2030 mennessä, ja he käyttävät nyt sataprosenttisesti synteettistä polttoainetta. Toki päästöjä aiheutuu sitten, niin kuin monessa urheilulajissa, itse sen urheilun sinänsä sijaan siitä, kun siellä katsojia ja muita liikkuu. Mutta joo, hyvä, että kaikilla on tavoitteita. Edelleen jatkan tästä puurakentamisesta: Metsäbiotalouden tiedepaneelin tutkimuksen mukaan rakennettu ympäristö aiheuttaa tosiaan kolmanneksen kaikista Suomen päästöistä. Tässä heidän tutkimushankkeessaan on laadittu tämmöisiä skenaarioita, joissa puun käytön lisäämisellä rakentamisessa voisi vähentää rakennetun ympäristön vuosittaisia kokonaispäästöjä jopa reilusti yli kymmenen prosenttia verrattuna nykyiseen tasoon. Tiedepaneelin mukaan puurakentamisen lisäämisellä saavutettavat päästösäästöt ovat merkittävän suuruisia suhteessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettyihin muihin päästövähennystoimiin — nyt puhutaan tietysti tästä pitkästä aikavälistä, mutta kaikki nämä liittyvät toisiinsa — ja puurakentamisen mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa ei Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ole otettu Suomessa vielä riittävän hyvin huomioon. Esimerkiksi Tanskassa rakennusten päästörajojen kiristyminen on lisännyt biopohjaisten rakennusmateriaalien käyttöä. Lisäksi EU:ssa valmistellaan parhaillaan vapaaehtoisia hiilivarastomarkkinoita, jotka voivat toteutuessaan parantaa puupohjaisten ratkaisujen kilpailukykyä. Arvoisa puhemies! Puurakentamisen alalta arvostellaan, että Suomessa vuosikymmeniä puhuttu puurakentamisen edistäminen usein vesitetään päätöksenteossa. Arvostelu kohdistuu jopa yksittäisiin virkamiehiin, joiden nähdään jarruttavan puurakentamisen kehittymistä. Myös tulossa olevan rakennuslain muutoksen materiaalien päästöjä koskevia kriteerejä pidetään puurakentamisen toimijoiden taholta niin löysinä, etteivät ne edistä rakentamisen päästöjen vähentämistä ainakaan riittävällä tavalla. Alan mukaan rakennusten hiilijalanjälkilaskenta on luotu tavalla, joka peittää materiaalivalintojen merkityksen. Tätä toimijat perustelevat sillä, että koska hiilijalanjälki lasketaan koko elinkaarelle 30:stä 50:een vuoden ajalta, laskelma korostaa energian käyttöä eivätkä materiaalivalinnat näy laskennassa riittävästi. Arvoisa puhemies! Kaikki rationaaliset argumentit tukevat puurakentamisen edistämistä. Politiikan ongelmana on liian usein asioiden politisoituminen, ja ristiriitaiset ja riitaisat näkemykset metsien käytöstä haittaavat myös puurakentamisen edistämistä ja näkymää pidemmälle tulevaisuuteen. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies! Kiitoksia ministerille myös hyvin ajankohtaisesta huomiosta, mitä esimerkiksi jääkiekkoon tällä hetkellä tulee. [Naurua — Mika Lintilä: Siellä on tauko!] Sehän on niin, että Suomen miesten jääkiekkoliiga tuottaa ilmastokuorman, joka vastaa runsaan 540 suomalaisen vuotuista hiilijalanjälkeä. Asia on tutkittu teknillisen yliopiston työryhmässä Lahdessa. Se perustuu VTT:n Jäähalliportaalin kulutustietoihin sähköstä, lämmöstä ja vedestä, ja myös jätehuollon ja jäänhoidon päästöt on otettu mukaan tähän hiilijalanjälkilaskentaan. Joku voisi ajatella, että mitä merkitystä tällä tänään sitten on, mutta myös Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL on ympäristöohjelmassaan aika pitkällä, ja urheilullakin voi olla merkitystä, kun esikuvat ja seurat käyttävät vastuullisia valintoja. Hyvin usein jääkiekon osalta tulee mieleen myös saatavuus. Yhtäältä se on sitä, pääseekö jääkiekkoa katsomaan paikan päälle, mutta toisaalta Suomessa myös esimerkiksi Elisan ja MTV:n riita on viime aikoina ollut julkisuudessa, kun kaikki ihmiset eivät ole päässeet MM-jääkiekkoa tällä kertaa katsomaan. Toisaalta on myös niin, että harrastusten kalleus on se, mikä erityisesti kodeissa puhuttaa. Jääkiekon osalta kuitenkin myös matkustaminen lienee merkityksellinen tekijä. Myös talousvaliokunnan mietinnössä on puhuttu logistiikan kilpailukyvystä ja yhtäältä kotitalouksien ostovoimasta, jotka molemmat liittyvät tähän kokonaisuuteen. Talousvaliokuntahan on korostanut, että liikenteen päästöjen vähentämisen vauhdittamiseen tukitoimenpitein on syytä varautua pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelussa liikenteen ja logistiikan kilpailukyvystä ja kotitalouksien ostovoimasta huolehtien. Yhtäältä logistinen kilpailukyky, liikenne, liittyy myös siihen, miten me pääsemme harrastusten pariin, miten pääsemme jääkiekkoa seuraamaan, ja kotitalouksien ostovoima sitten myös harrastusten kalleuteen ja esimerkiksi paikan päällä lippujen ostamiseen tai sitten tämän ottelun seuraamiseen verkon kautta tai televisiosta. Suomi johtaa kahden erän jälkeen Tšekkiä 3—1, mutta Suomi ei johda Tšekkiä ainoastaan jääkiekossa vaan myös esimerkiksi päästöttömässä energiassa. Suomessahan jopa 96 prosenttia sähköstä on päästötöntä ja energian loppukulutuksesta yli puolet, noin 52 prosenttia, tulee uusiutuvista. Tšekki sen sijaan nojaa hyvin vahvasti yhä fossiilisiin polttoaineisiin. Tässä suhteessa Suomi siis johtaa Tšekkiä myös ilmastopolitiikan saralla, eikä johtoasemamme rajoitu ainoastaan jääkiekkoon. Kustannustehokkuus ja markkinaehtoisuus ovat talousvaliokunnan mielestä lähtökohtia myös ilmastopolitiikan ja sen sääntelyjärjestelmän suunnittelussa. Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että puhutaan toimivasta taloudellisesta toiminta- ja investointiympäristöstä, jossa on myös sääntelyllä vakautta ja ennakoitavuutta. Nimittäin kyllä se on niin, että investoinnit ovat se, millä me pystymme puhdasta energiaa parhaiten tuottamaan, ja koko sääntelyjärjestelmän suunnittelun osalta investoinneilla on aivan valtavan suuri merkitys. Se luo yhtäältä työtä ja toimeentuloa suomalaisille mutta on myös ilmastopolitiikan suhteen perusteltua. Kiitän vielä tässä kohtaa valiokunnan jäseniä ja eduskuntaa, että tästä mietinnöstä saatiin yksimielinen. Se ei aina ole ilmastopolitiikan saralla ollut selvää, mutta tällä kertaa näin on, eli kaikki puolueet ovat tämän hyväksyneet. Talousvaliokunnan yksimielinen kannanottoehdotus siis on, että ”eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta”, ja eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon johdosta. — Toivotaan, että ministerikin vielä ehtii katsomaan tuota viimeistä erää, jossa Suomi sitten Tšekin kaataa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tosiaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa, joka on osa ilmastolain mukaista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää, ja kiva, että ministerikin on täällä paikalla näitä puheita kuulemassa ja niitä kommentoimassa. Nyt esitetty suunnitelma tosiaan pohjaa neljään eri skenaarioon, jotka ovat luonteeltaan vaihtoehtoisia ja kuvaavat tosiaan osin epätodennäköisiäkin yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Valiokuntakuulemisissa pidettiin ongelmallisena, että suunnitelmassa esitetään vain yksi skenaario, joka johtaa Suomen 2035-hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen, eli tämän suunnitelman pohjalta ei ole mahdollista vertailla erilaisia toimivia päästövähennyspolkuja. Näin ollen voidaan perustellusti sanoa, että suunnitelma ei täytä ilmastolain velvoitteita. Kestävän tulevaisuuden kannalta on ongelmallista myös se, että skenaariot mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta ja tästä suunnitelmasta puuttuu kokonaan sellainen skenaario, joka korostaisi Suomen vahvuuksia ja potentiaalia vihreän siirtymän vauhdittajana ja sitä kautta kokoaan suurempana ilmastokriisin ratkaisujen edistäjänä. Pidän valitettavana sitä, että näiden vahvuuksien ja tämän potentiaalin maksimointia ei ole otettu tässä skenaariotyössä lähtökohdaksi. Oireellista on myös se, minkä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että missään suunnitelman skenaariossa ei päästä fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuonna 22 asetettuun tavoitteeseen liikenteen päästöttömyydestä vuonna 2045. Jos sitten ajatellaan tätä hallituksen ilmastopolitiikan seuraamista ja arviointia, niin on kyllä ongelmallista se, että me saadaan nämä suunnitelmat eduskunnan käsittelyyn, kun hallituskautta on jäljellä enää vajaa vuosi, eli ollaan jouduttu odottamaan niin tätä suunnitelmaa kuin sitten keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa ja energia- ja ilmastostrategiaa. Ja sitten vielä, mikä tässä jo todettiin, tämä suunnitelma annettiin eduskuntaan näiden muiden suunnitelmien jälkeen, jolloin se jää irralliseksi, kun päinvastoin sen pitäisi ohjata näiden muiden suunnitelmien valmistelua. No, sitten vielä tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Tässä ministerikin totesi, että maankäyttösektorin päästöjen vähentäminen, maankäyttösektori, on tärkeää, mutta sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivitystä hallitus ei ole suostunut tekemään, vaikka jo alkukaudesta oli selvää, että tämä hiilinielun romahdus olisi sitä edellyttänyt, ja monet asiantuntijat ovat sitä myös peräänkuuluttaneet. Tämä kokonaisuus valitettavasti osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastopolitiikka on tarpeisiin nähden riittämätöntä, ja se, että tosiaan suunnitelmia on lykätty kerta toisensa jälkeen, on valitettavaa ja johtopäätös on se, että aidosti ei olla pääsemässä näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla hiilineutraaliuteen 2035, vaan työt jäävät nyt sitten valitettavasti tältä osin seuraavan hallituksen harteille, eikä meillä tässä ilmastokriisin etenemisen tilassa olisi varaa heittää aikaa lainkaan hukkaan. Arvoisa puhemies! Vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen todella edellyttää selvästi nopeampaa kokonaispäästöjen nettovähenemää kuin mitä nyt on tapahtumassa, ja tämä muutos on haasteellista toteuttaa pelkästään suorilla päästövähennyksillä ja teknisillä nieluilla. Kun aikaa on enää se alle kymmenen vuotta, niin tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös maankäyttösektorin nettonielujen merkittävää lisäämistä. Mutta tämä kokonaisuus ei nyt ole valitettavasti estänyt sitä, että Orpon hallitus on tehnyt ilmastopäästöjä lisääviä päätöksiä ja samaan aikaan kieltäytyy edes keskustelemasta hiilinielun kasvattamisesta hakkuumääriä maltillistamalla. Arvoisa puhemies! Kun on kysytty lapsilta ja nuorilta, mihin kolmeen asiaan Suomen tulisi keskittyä juuri nyt, niin ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen nousi selvästi tärkeimmäksi. Meidän päättäjien tehtävä on osoittaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä, että Suomi tekee osansa ja etenee määrätietoisesti kohti asetettuja tavoitteita, ennen kaikkea kohti sitä, että ilmaston kuumeneminen voidaan pysäyttää tasolle, joka mahdollistaa planeetan säilymisen elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma katsoo nimensä mukaisesti tulevaisuuteen, ja sen tehtävänä on osoittaa päätöksenteon pohjaksi niitä polkuja, joilla me saadaan ilmastokriisi torjuttua ja Suomen ilmastotavoitteet saavutettua. Tähän tarpeeseen tämä suunnitelma ei valitettavasti kykene vastaamaan. Lopuksi totean, että jatkossa on varmistettava, että erilaiset ilmastosuunnitelmat muodostavat tarkoituksenmukaisen ja Suomen ilmastotoimia ohjaavan kokonaisuuden ja että ne käsitellään eduskunnassa siten, että suunnitelmat keskustelevat keskenään ja varmistavat osaltaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen.

Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma on osa ilmastolain suunnittelujärjestelmää. Tässä kokonaisuudessa sen tarkoituksena on esittää skenaarioita taakanjako-, päästökauppa- ja maankäyttösektorin yhteenlaskettujen kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien kehityksestä tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelun ja valintojen taustaksi. Näitä suunnitelmia varten on laadittu monitieteellisenä yhteistyönä neljä vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman tarkoituksena ei sinänsä ole esittää tai linjata yksittäisiä politiikkatoimia tai edes ottaa kantaa siihen, mikä vaihtoehtoisista skenaarioista olisi toivottava tai mitkä toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot olisivat parhaita. Suunnitelma ei sen vuoksi sisällä myöskään vaikutusarvioita. Sen tehtävä poikkeaa siten lähitulevaisuuden politiikkalinjauksia esittelevistä suunnitelmista eli eilen esitellystä energia- ja ilmastostrategiasta, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta. Näistä suunnitelmista talousvaliokunta on esittänyt erillisen arvionsa antamissaan mietinnöissä ja lausunnoissa. Tätä selontekoa talousvaliokunta tarkastelee toimialansa mukaisesti erityisesti taloudellisen toimintaympäristön näkökulmasta. Suunnitelmaa on arvioitu varsin laajasti myös talousvaliokunnan saamissa erikoisvaliokuntien lausunnoissa, jotka muodostavat osaltaan taustaa arvioinnille ja jotka on otettu huomioon tässä mietinnössä. Arvoisa puhemies! Suunnitelman pitkän aikavälin skenaariot esittävät neljä vaihtoehtoista kehityssuuntaa kohti kestävää ja vähähiilistä yhteiskuntaa. Skenaarioita määrittävät yhteiskunnan muutoksen ohjautuminen joko poliittisen sääntelyn tai markkinatoimijoiden kautta sekä toisaalta arvojen jatkuvuus tai muutos. Näiden perusteella muodostuvat skenaariot kuvaavat erilaisia painotuksia tai valintoja: kansallinen ja EU:n omavaraisuus, ekologinen kestävyys ja globaali tasa-arvo, markkinavetoinen vihreä kasvu tai alueellisen tasa-arvon ja kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Nykyiseen arvomaailmaan ja normeihin perustuvia skenaarioita ovat Suomi edellä -skenaario, markkinat edellä -skenaario, ympäristö edellä -skenaario ja yhteiskunta edellä -skenaario, jotka perustuvat muuttuneisiin arvoihin ja normeihin. Selonteossa on arvioitu, että mikään vaihtoehtoisista skenaarioista ei edusta todennäköistä tulevaisuudenkuvaa, vaan määrittämällä skenaarioiden painotukset eri tavoin tutkijat pyrkivät kuvaamaan pikemminkin ääriskenaarioita, jotka kuitenkin voisivat jossain määrin toteutua vuoteen 2055 mennessä. Todennäköinen pitkän aikavälin kehitys riippuu kuitenkin merkittävästi globaalista talouden, teknologian sekä politiikan kehityksestä, ja tämän pitkän aikavälin kehityksen on todennäköisesti arvioitu olevan esitettyjen skenaarioiden välissä. Suunnitelma antaa Suomen mahdollisista päästövähennyspoluista varsin myönteisen tulevaisuudennäkymän. Hiilinegatiivisuuden ennen vuotta 2050 Suomi saavuttaisi kaikissa näissä skenaarioissa. Ilmastolain asettamat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähennystavoitteet vuosille 30, 40 ja 50 pystyttäisiin saavuttamaan kaikissa muissa paitsi Suomi edellä -skenaariossa. Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite saavutetaan sen sijaan ainoastaan ympäristö edellä -skenaariossa. Esitettyjen skenaarioiden on talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa arvioitu olevan yleisesti ottaen laadukkaasti valmisteltuja ja kuvaavan kattavasti erilaisia vaihtoehtoisia kehityssuuntia. Energiantuotannon ja -kulutuksen päästöt vähenevät kaikissa skenaarioissa merkittävästi erityisesti uusiutuvan energian osuuden kasvun ja sähköistymiskehityksen kautta. Tämä kehityskulku jatkaa jo toteutunutta päästövähennyskehitystä ja on hyvin linjassa kansainvälisenkin skenaariotutkimuksen kanssa. Valiokunta toteaa kuitenkin, että suunnitelman tarkoituksenmukaisuuteen vaikuttaa merkittävästi tietopohjan ajantasaisuus. Asiantuntijalausunnon mukaan suunnitelman hyväksymisen jälkeen esimerkiksi metsien tietopohjassa ja mallinnuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu erityisesti päästökauppasektorin päästökehityksen pitkän aikavälin skenaarioiden näkymien olevan konservatiivisia, etenkin jos puhtaan siirtymän investoinnit Suomessa kehittyvät myönteisesti. Tämä koskee erityisesti perusskenaarion arvioita päästötaseen kehityksestä, ja on arvioitu, että hallituksen harkitsemia politiikkatoimia ja joitain ylimääräisiä mutta sinällään vaikutukseltaan pieniä toimia sisältävä politiikkaskenaario voi kuitenkin olla lähempänä Suomen todellista tulevaa päästökehitystä. Selonteon skenaariot mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta eivätkä siksi kata kaikkia mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että nyt esitettyjen lisäksi selontekoon olisi ollut perusteltua sisällyttää myös tavoitteellisempi skenaario, joka korostaisi esitettyä enemmän Suomen vahvuuksia ja potentiaalia puhtaan siirtymän toimijana. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuonna 22 asetettuun tavoitteeseen liikenteen päästöttömyydestä vuonna 2045 ei kotimaan liikenteen osalta päästä yhdessäkään skenaariossa. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan kriittistä huomiota siihen, ettei suunnitelmassa ole laadittu erillistä skenaariota, jossa kyseinen tavoite edes saavutettaisiin, sillä tällainen tarkastelu mahdollistaisi vaihtoehtoisten, ilmastotavoitteet saavuttavien polkujen ja keinojen vertailun. Talousvaliokunta korostaa valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettyä arviota siitä, että liikenteen päästöjen vähentämiseen ja vauhdittamiseen erilaisin tukitoimenpitein on syytä varautua pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelussa liikenteen ja logistiikan kilpailukyvystä ja kotitalouksien ostovoimasta huolehtien. Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on monissa yhteyksissä, viimeksi kansallista energia- ja ilmastostrategiaa arvioidessaan, kiinnittänyt kriittistä huomiota ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän monimutkaisuuteen ja siihen liittyvien eri selontekojen muodostamaan kokonaisuuteen. Nyt tarkasteltavaa selontekoa arvioidessaan myös ympäristövaliokunta on todennut, että selonteko annettiin eduskunnalle muiden ilmastolain edellyttämien suunnitelmien jälkeen eikä pitkän aikavälin suunnitelman ja muiden suunnitelmien välillä vaikuta olevan sinällään edes sisällöllistä yhteyttä. Tässä kokonaisuudessa pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma jää sen vuoksi aika irralliseksi osaksi, jolla ei vaikuta olevan vaikutusta ilmastopolitiikan toimenpiteiden suunnitteluun. Talousvaliokunta pitää tärkeänä arvioida jatkossa suunnitelmasisältöä ja ajoitusta suhteessa muihin ilmastolain mukaisten suunnitelmien valmisteluun. Järjestelmää on virtaviivaistettava, ja tätä tarvetta korostaa myös se, että käsillä olevan suunnitelman lisäksi Suomen on laadittava vielä erillinen EU:n lainsäädännön mukainen pitkän aikavälin strategia. Mahdollisuutta yhdistää kansallinen pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ja EU-lainsäädännön edellyttämä suunnitelma tulisi harkita. Talousvaliokunta pitää pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaskenaarioita laadukkaasti laadittuina, ja ne avaavat varsin hyvin erilaisia tulevaisuuden kehityskulkuja, joskin tietopohjan ajantasaisuudessa on haasteita. Samalla ne ovat tietyiltä osin varsin konservatiivisia ja mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta. Talousvaliokunta yhtyy myös asiantuntijakuulemisessa esitettyyn arvioon siitä, että päästökehityksen ohella olennaista olisi skenaarioiden ja menetelmien taloudellisten vaikutusten tarkastelu. Menetelmien tarkastelun osalta kehitysnäkymistä puuttuvat lähes kokonaan kvantitatiiviset arviot menetelmien kustannuksista ja kustannuskehityksestä sekä investoinneista ja mittakaavoista sähköistymistä ja biogeenisen hiilidioksidin nykyistä kokonaistuotantoa lukuun ottamatta. Vaikka tämän tarkoituksena ei ole politiikkatoimien linjaaminen, tällaiset arviot edesauttaisivat kokonaiskuvan muodostamista. Talousvaliokunta on korostanut useissa asiayhteyksissä teknologianeutraliteetin, kustannustehokkuuden ja markkinaehtoisuuden lähtökohtia ilmastopolitiikan ja sen sääntelyjärjestelmän suunnittelussa. Nämä muodostavatkin lähtökohdat myös toimivalle taloudelliselle toiminta- ja investointiympäristölle. Päästövähennykset nimittäin perustuvat investointeihin, jotka edellyttävät myös sääntelyltä vakautta ja ennakoitavuutta. Pitkän aikavälin kehitys ja myös eri skenaarioiden toteuttamiskelpoisuus kytkeytyvät mahdollisiin EU:n ilmastosääntelyn muutoksiin. Talousvaliokunta korostaa myös tältä osin sääntelyn ennakoitavuuden merkitystä ja painottaa erityisesti toimivan päästökauppajärjestelmän merkitystä keskeisenä ohjauskeinona. Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö on yksimielinen, ja yksimielisenä kannanottoehdotuksena on myös, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta ja että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon VNS 11/25 johdosta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ympäristö- ja ilmastoministeri voi varmasti tästä jatkaa. Mutta se on ihan selvää, että isoa osaa nuorista ilmastonmuutos ja luontokato huolestuttavat erittäin paljon. Kyllä tälläkin saralla hallitus on toiminut, jatkaa sitä pitkän linjan ilmastopolitiikkaa, mitä Suomessa on tehty, ennen kaikkea me ollaan keskitytty päästöjen vähentämiseen. Valtion vanhojen metsien suojelu on etenemässä. Me ollaan jatkettu luonnonsuojeluohjelmia. Ennen kaikkea pitäisi kiinnittää huomiota siihen isoon strategiseen valintaan, että me halutaan tehdä Suomesta puhtaan energian suurvalta, päästä eroon fossiilisista polttoaineista, korvata ne puhtaalla suomalaisella energialla, ydinvoimalla, aurinkovoimalla, tuulivoimalla ja sitä kautta saada Suomi kohti hiilineutraaliutta. Tässä työssä me ollaan edetty erittäin hyvin.

Kiitos, puhemies! Haluan kiittää ministeri Multalaa paitsi kärsivällisyydestä myöskin siitä, että osoitatte tätä tinkimätöntä ja johdonmukaista linjaa siinä, että päästövähennykset ja hiilineutraalisuustavoite ovat itse asiassa suomalaisen kasvun ja hyvinvoinnin tae pikemminkin kuin sen este. Siksi haluan siihen kannustaa varsinkin tilanteessa, jossa kaikki lähiympäristössänne eivät ole tästä samaa mieltä. Haluan tässä vain todeta sen, että kukaan ei ole halunnut esimerkiksi edellisessäkään hallituksessa sitä, että meillä olisi näin monimutkainen ja monen päällekkäisenkin raportoinnin mukainen ilmastoraportointi, vaan kyllä siinä on edelleen sitten eri ministeriöiden väliset ikään kuin reviirien ajatukset pakottaneet siihen tilanteeseen, että näitä näin monta on. Uskon, että todellakin ajan kuluessa tästä alkuperäisestä reviirivartiosta päästään lähemmäs sitä ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän ehkä alkuperäisintä ajatusta siitä, että tämä olisi yhteinen yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasetanta, eikä niin, että eri sektorit ikään kuin puuhaavat omiaan. Osasyyhän tähän tietenkin on juuri tämä eurooppalainen ajattelutapa, joka on jakanut nämä ilmastotoimet sitten taakanjakosektoriin ja maankäyttösektoriin ja niin edelleen, mikä sitten on aiheuttanut meille ongelmia tietenkin sen mielekkäimmän ja kustannusvaikuttavimman ilmastopolitiikan rakentamisessa, koska siihen kullekin on asetettu omat tavoitteensa. Tiedän kokemuksesta, että esimerkiksi liikennesektorin päästövähennykset ovat huomattavasti kalliimpia kuin maankäyttösektorin päästövähennykset, mutta niin kauan kuin niitä pidetään erillään eikä toimita samaan suuntaan, ei päästä parhaaseen lopputulokseen. Vielä ehkä pöytäkirjoja varten on pakko korjata sellainen virheellinen väite sähköautoilun kustannuksista: On aivan selvää, että sähköautoilu on käyttökustannuksiltaan huomattavasti monin verroin edullisempaa kuin perinteinen polttomoottoriautoilu. Tosiaan toissa päivänähän autoa sai siis ladata käytännössä ilmaiseksi, kun sähkön hinta oli niin matalalla. Jokainen paljon autoa käyttävä, myöskin haja-asutusalueilla, on päässyt jo pikkuhiljaa siihen tilanteeseen, että vaikka ehkä hankintahinta on edelleen himpun korkeampi kuin polttomoottoriautolla — joiden hankintahinta laskee juuri sen takia, että niitä ei kohta kukaan enää halua — niin päivittäisessä käytössä ne säästävät oman hintansa varsin nopeasti. Vielä aivan loppuun, arvoisa puhemies, havainto siitä, että on aivan merkityksellistä tietenkin se, että kauppasopimuksessa käydään tätä keskustelua myöskin ilmastotoimista kaikkien osapuolien kanssa. Ikävintähän on tietysti se, että meidän kaikkein tuorein kauppasopimus on tehty maan kanssa, joka on irtautunut Pariisin ilmastosopimuksesta, eli Yhdysvaltain kanssa, mutta ehkä me muu maailma sitten koetamme pitää edistyksen lippua korkealle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minä olen pahoillani, että ei näköjään niin kovin paljon tämä keskustelu vaikuta kiinnostavan. Kiitos, että edustaja Harakka täällä vielä hetken aikaa on ja ehkä kuulee sitten näitä vastauksia, joissa tässä muutamaa kysymystä voisin kommentoida. Tässä oli tosiaankin valiokunnan puheenjohtaja. Ehkä ensin totean vielä, kun en tuossa ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani sitä todennut, että nyt todellakin olemme jo tarttuneet toimeen siinä, että tätä ilmastolain mukaista ja sen ulkopuolelta tulevaa suunnittelujärjestelmää tullaan päivittämään niin, että seuraavalla hallituksella, kuka ikinä siellä sitten istuukin, olisi jo hallitusneuvotteluissa mahdollisuus päästä kaikkeen siihen tietoon, joka tarvitaan päätöksen tekemiseksi. Tällä tavoin tehtynä tämä on aika haastava tehtävä, kun meillä on sinällään sitova ilmastolaki, että ensin päätetään ikään kuin toimista ja sitten katsotaan, mihin se riittää. Toisinpäin olisi parempi: että olisi kaikki tarvittava tieto ja skenaarioanalyysit olemassa jo hallitusneuvotteluissa. Sitä työtä tehdään jo työ‑ ja elinkeinoministeriössä ja tietenkin myös ympäristöministeriössä. Näistä muista huomioista: Meillä on käynnissä kyllä työ datakeskusten eri mahdollisuuksista osallistua sähkönkulutuksen ja ‑tuotannon joustoon. Itsekin ajattelen täysin samoin kuin tässä edustaja Harakka, että kyllä tämä kysyntä on nimenomaan se, joka tuo sitten sitä tuotantoa. Näinhän on tapahtunut tähän asti, ja näin tulee tapahtumaan myös jatkossa, koska meillä on tällä hetkellä jo liittymäkyselyitä. Kun katsotaan niitä, niin valtavasti enemmän on tuotantoliittymäkyselyitä kuin sitten kysyntäliittymäkyselyitä. Se kertoo siitä, että heti kun kysyntä kasvaa, niin lisää tuotantoa kyllä tulee. Enemmänkin on sitten kyse siitä, että kun meillä on tämä siirtoverkko siinä mielessä epätasapainossa, että meillä tuotantoa on enemmän tuolla pohjoisessa Suomessa ja Länsi-Suomessa ja sitten kysyntää ja kulutusta ja toki liittymäkyselyitäkin enemmän täällä eteläisessä, Itä-Suomi on aika lailla tasapainossa, niin siinä on yhteensovittamista, että tämä saadaan pysymään jatkossakin tasapainossa. Meillä on siltikin Suomessa Euroopan vahvin kantaverkko ja siirtoyhteydet, eli meillä vielä ei olla ongelmissa, mutta sen vuoksi myös teemme tätä työtä tässä, että tämä joustavuuselementti siellä myös olisi jatkossa mukana, ja siinä mielessä on tartuttu tähän työhön. Sitten haluan tässä myös vasemmistoliiton Yrttiaholle todeta, että kyllä sähköistyminenhän on nimenomaan vastaus päästöjen vähentämiseen. [Timo Harakka: Näin on!] Se ei ole ongelma. Se on yksi syy siihen, että kun esimerkiksi teollisuus sähköistyy tai liikenne, niin myöskin sähkön kysyntä kasvaa, ja sitä vasten syntyy sitten uutta tuotantoa ja myös ydinvoimaa, kun me sitä tähän maahan haluamme. Niin käsittääkseni kyllä kaikki muut puolueet — nyt olin hieman yllättynyt, että vasemmistoliitto näytti täällä jopa vähän vastustavan ydinvoimaa, kun olen käsittänyt, että Suomessa on laaja kannatus uudelle ydinvoimalle ja myös lisärakentamiselle. Se voi nykyään olla uusien teknologioiden myötä myös hajautettua tuotantoa. Joka tapauksessa sitäkään ei synny, jollei ole uutta kysyntää. Eli kysynnän pitää kasvaa, jotta voi syntyä uutta tuotantoa. Muutenhan ei ole ketään, kenelle myydä sitä sähköä. Sen vuoksi en usko siihen, että tämä olisi lainkaan huono asia, vaan päinvastoin se on hyvä asia, koska me haluamme myös lisätä ydinvoiman suhteellista osuutta energiapaletissa. Sitten toisaalta myös niin, että kun hinta vaihtelee, mitä on tietenkin — ymmärrän hyvin — kuluttajien kannalta välillä vaikea ymmärtää ja mihin ehkä varsinkin sopeutua, niin sekin jo itsessään aiheuttaa sen, että syntyy erilaisia varastointi‑ ja joustoratkaisuja, ja toisaalta sitten heidän, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kulutukseen, kannattaa aina ottaa sähkön kiinteähintainen sopimus. Sitten totean myöskin sen, että energia‑ ja ilmastostrategiahan ei ole ilmastolain mukainen asiakirja. Tämä on ikään kuin erillinen paperi, joka tehdään sen vuoksi, että kaikki nämä muut suunnitelmat ovat ikään kuin yhden sektorin juttuja. Eli meillä on keskipitkän aikavälin suunnitelma, joka on ilmastosuunnitelma, joka on taakanjakosektorilla. Sitten meillä on tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma, joka on maankäyttösektorille. Tätä päästökauppasektoria toki seurataan aina, mutta tämä yhteensovittaa sitten nämä kaikki eri sektorit, ja siitä saadaan ikään kuin se kokonaiskuva. Sitten, jotta ei tulisi väärää mielikuvaa: Kyllä me teemme toimia myös maankäyttösektorilla ja laitamme sinne myös rahaa, mutta totta kai on selvää, että siellä se vaje on suurempi ja sen vuoksi myös lisätoimia tullaan tarvitsemaan, toki myös lisää parempaa tietoa, koska on ihan selvä, että päätöksenteon pitäisi perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Sitten Euroopan tasolla taas toisaalta on hyvin tärkeätä, että maiden välillä voidaan luotettavasti vertailla näitä asioita keskenään, jotta ei käy niin, että velvoitteita noudatetaan hieman eri tavoin ja sitten joitakin maita siitä palkitaan ja toisia rangaistaan. Tämä työ on käynnissä, ja meillähän on varattu myös rahoitusta tähän, että me parannamme tätä ilmastoseurannan järjestelmää ja erityisesti hiilinielujen seurantajärjestelmää maankäyttösektorilla. Sieltä ensimmäisiä tuloksia nyt odotetaan tämän vuoden lopulla, joten sieltäkin varmasti myös tulevan vuoden hallitusneuvotteluita varten saadaan parempaa tilannekuvaa ja tietoa ja samalla tavoin myös Eurooppaan vietäväksi ajatuksia ja suunnitelmia. Sen vielä haluan tähän loppuun todeta, arvoisa puhemies, kun nyt ei ole valtavaa ruuhkaa puheenvuoroista, että me todellakin teemme valtavasti vaikuttamistyötä Euroopassa. Se, että monet kustannusvaikuttavimmat ilmastotoimet tapahtuvat Euroopassa, on se syy siihen, miksi me sitä vaikuttamistyötä tietysti myös siihen suuntaan teemme, ja myös se, että yritysten investointiympäristö säilyy mahdollisimman vakaana ja sisämarkkinat mahdollisimman hyvin toimivina, koska on ihan päivänselvää, että me haluamme, että Eurooppaan suuntautuu puhtaita investointeja jatkossakin. Se, että yritykset investoivat Suomeen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että me teemme täällä myös vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa, [Timo Harakka: Päinvastoin!] päinvastoin. Kasvu‑ ja ilmasto‑ ja energiapolitiikka voivat hyvin kulkea käsi kädessä, ja Suomihan on jo osoittanut tämän siinä, että meillä vaikkapa nyt viime vuonna investointien määrä oli Euroopassa kasvanut varmastikin eniten, mutta me olimme myös erittäin korkealla siinä taulukossa, olimmeko jopa ykkösenä. Sitten samaan aikaan meillä myöskin talous on kääntynyt kasvuun ja päästöt vähentyvät edelleen. Eli kyllä, tämä on mahdollista, ja tätä työtä tietysti haluan jatkaa. Nyt meillä vaikuttamisen kohteena on sitten Euroopassa tämä tuleva ilmastoarkkitehtuuri vuodesta 2030 eteenpäin, ja se työ on käynnissä. Se onkin sitten haastavampi harjoitus. Kun aletaan kuitenkin olla onnistuneita koko Euroopassa siinä, että aidosti päästöt vähenevät, niin sitten niiden loppujen päästöjen vähentäminen on toki aina vain haastavampaa, mutta sekin on mahdollista, kunhan pidetään suunta kirkkaana ja myös ohjauskeinot selkeinä, jotta yritykset sitten voivat luottaa siihen, että investointeja puhtaisiin teknologioihin kannattaa tehdä. Suomi voi todellakin olla tässä myös kokoaan suurempi, kun me pystymme tarjoamaan — tai siis meidän yritykset pystyvät tarjoamaan — näitä ratkaisuja myös maailmalle. Yksi hyvä asia on myös se, että Eurooppahan nykyään tekee, EU tekee, siltä pohjalta kauppasopimuksia eri maiden kanssa, kuten Intian tai vaikkapa Mercosurin Etelä-Amerikan, että ne perustuvat siihen, että nämä kohdemaat ovat myös sitoutuneet ilmastopolitiikkaan ja Pariisin ilmastosopimukseen ja myös niiden toimien tekemiseen. Nyt jo sillä, että Eurooppa myöskin perii tällaista hiilimaksua rajoillaan, on ollut vaikutusta siihen, että vaikka Intiassa on jo lähdetty suunnittelemaan sitä, että sielläkin päästöistä aletaan vähitellen maksamaan hintaa. Hekin haluavat olla mukana kehityksessä. Tämä on nykyään myös osa meidän turvallisuuspolitiikkaa, koska usein puhdas energiantuotanto on myös kotimaista energiaa, oli se sitten tuotettu täällä Suomessa uusiutuvasti tai vaikkapa Intiassa. Eli tällä tuetaan myös tämmöistä kokonaisturvallisuutta ja omavaraisuutta vahvasti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Hallituksen ilmastotekojahan on odotettu nyt koko kausi, ja aina kun niitten perään on kyselty, on sanottu, että sitten näissä ilmastosuunnitelmissa — energia- ja ilmastosuunnitelmassa, pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa ja muissa ilmastosuunnitelmissa — nämä tullaan kertomaan. No, nyt meillä on todellakin käsittelyssä... [Puhelin soi] — Ahaa, sen voi varmaan viedä tuonne ulkopuolelle. Kiitos. — Nyt meillä todellakin on käsittelyssä tämä energia- ja ilmastosuunnitelma ja itse asiassa huomenna sitten tämä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma. Täytyy sanoa, että odottelu on siinä mielessä kyllä ollut turhaa tai ei ole ollut kannattavaa odotella, koska näissä suunnitelmissa ei nyt todellakaan ole näitä toimia, mitä tarvittaisiin. Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategian päivitys on pettymys, sillä se ei kuvaa sitä selkeää polkua ja askelmerkkejä, mitä tarvittaisiin, jotta me saavutettaisiin ilmastotavoitteet, vaan se on kokoelma poliittisesti värittyneitä toimenpiteitä, joista erimielinen hallitus on saavuttanut jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Tähän strategiaan ei liity kustannus—vaikuttavuus-vertailua, tai siinä ei ole arviota saatavista hyödyistä. Selonteossa liitteenä oleva päästövelan korjausohjelma on irrallaan strategiasta, eikä siihen edes viitata strategiaa koskevassa tekstissä, vaikka päästövelan korjausohjelma on ollut se yksi työkalu, mistä hallitus on kertonut, että siinä nyt sitten kerrotaan, miten varmistetaan, että pääsemme ilmastolain mukaiseen hiilineutraalisuustavoitteeseen 2035. Nyt kuilu ilmastolain mukaisen tavoitteen ja tämän politiikkaskenaarion välillä on 34 megatonnia, elikkä niin paljon toimia tarvittaisiin lisää, ja valitettavasti näissä suunnitelmissa niitä ei nähdä. Hiilineutraalisuustavoite on mahdollista saavuttaa kansantalouden näkökulmasta tasapainoisesti jopa sitä kasvattaen, mutta tämä strategia ei kuitenkaan osoita suuntaa eikä tahtotilaa kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää tulevaisuutta, jossa päästövähennystoimien ja puhdistuvan teollisuuden myötä syntyy työtä ja hyvinvointia. Hallituksen haparointi ilmastopolitiikan linjassa ei myöskään ole kotimaisten vahvasti ilmastotavoitteisiin sitoutuneiden yritysten etu. Poukkoileva ja epäjohdonmukainen politiikka lisää investointiriskiä, se viivästyttää investointeja, nostaa rahoituskustannuksia ja heikentää Suomen houkuttelevuutta suhteessa muihin EU-maihin. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää fossiilisten ja prosessiperäisten päästöjen tehostettua alasajoa päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla sekä toimia luonnon ja teknologisten nielujen voimistamiseksi niin, että Suomi on hiilineutraali 2035 ja negatiivisilla päästöillä pian sen jälkeen. Päästökauppahan sinänsä on toimiva järjestelmä, ja kiitos EU:n, että meilläkin päästöt sitä kautta ovat vähentyneet. Ongelmallisimmat kohdathan ovat tällä hetkellä taakanjako- ja erityisesti maankäyttösektori. Taakanjakosektorin päästöjen osalta avainasemassa on liikenteen päästöjen sekä työkoneiden ja erillislämmityksen päästöjen vähentäminen. Tässä strategiassa todellakaan ei linjata riittävästi toimia päästövähennyksen saamiseksi, ja niillekin toimille, mitä tässä todetaan, ei ole osoitettu riittävää rahoitusta. Ilmastotavoitteeseen pääsy vaatisi tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja. Ne tästä puuttuvat, ja näitä ohjauskeinoja pitäisi suunnata erityisesti maankäyttö-, liikenne- ja työkonesektoreille. Hallitus korostaa taloudellista tiukkuutta ja kuria, mutta valitettavasti tämä ei näy millään tavalla ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, vaan päinvastoin se on hyvin höveliä. Saastuttajalle maksetaan edelleenkin, fossiilisten tukia on lisätty ja fossiilisten hintaa alennettu, ja sitten julkisella rahalla vielä siivotaan sotkut. Kyllä taloudellisia ohjauskeinoja ehdottomasti pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään myös taakanjako- ja maankäyttösektorilla, koska kokemukset nimenomaan päästökauppasektorilta näyttävät sen, että kun hiilellä on hinta, niin se vähentää päästöjä. Todellakin energiasektorilla olemme hyvin onnistuneet päästöjä vähentämään, mutta valitettavasti maankäyttösektorilla on menty aivan toiseen suuntaan, ja sen takia energiasektorin hyvä työ on valunut hukkaan, jos katsotaan kokonaistavoitetta. Ehdottomasti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää. Kun maankäyttösektorista on puhuttu, niin hallitus usein haluaa muistuttaa siitä, että nielujen romahdushan kävi jo viime kaudella, ja se on totta. Silloinhan loppukaudella hiilinielujen pelastuspaketti luotiin, mutta nyt tämä hallitus ei ole tehnyt minkäänlaisia toimia maankäyttösektorin vahvistamiseksi — päinvastoin ensi töikseen [Puhemies koputtaa] se peruutti jo päätetyistä toimista. Sen takia maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää, koska on ihan selvää, että tämän muutoksen myötä nykyinen suunnitelma ei ole enää ajantasainen. Tässä lopuksi, puheenjohtaja, vielä haluan esittää hyväksyttäväksi seuraavan kannanoton, joka on vihreiden ja SD:n yhteinen, elikkä vastalauseen numero 1 kannanottoehdotuksen, jossa on kaksi kohtaa. Toisessa edellytetään sitä, että kansallinen energia- ja ilmastostrategia päivitetään vastaamaan EU:n 2030 tavoitteita ja kansallista 2035 ilmastotavoitetta siten, että strategia kohdentuu selkeästi energiantuotannon ilmastovaikutuksiin sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseen kustannustehokkaasti. Ja kohta 2: ”Eduskunta edellyttää, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on päivitettävä viipymättä maankäyttösektorin toimenpiteiden vahvistamiseksi.”

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsittelemme valtioneuvoston selontekoa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Aihepiiri on mielenkiintoinen, ja se herättää vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen ihan ymmärrettävästikin. Suomi on sidottu viime hallituskaudella äärimmäisen kunnianhimoiseen hiilineutraalisuustavoitteeseen vuodelle 2035. Olisimme voineet aivan hyvin kulkea tässä muun EU:n vanavedessä ja tähdätä vuoteen 2050, joka on huomattavasti realistisempi tavoite ja antaa yhteiskunnalle paremmin aikaa kehittyä ja valmistautua tulevaan. Arvoisa puhemies! Tässä kun nyt kuitenkin ollaan, niin strategiat ja selonteot ovat sen mukaisia. Katsotaan eteenpäin. Jos todella tahdomme saavuttaa hiilineutraaliuden tässä jatkuvasti sähköntarvettaan kasvattavassa yhteiskunnassa, on avain nähdäkseni ydinvoimassa. Vaikka ydinvoiman 80-lukulaisesta demonisoinnista ollaankin päästy jo vihdoin eteenpäin, ei se silti ole vieläkään mediaseksikäs energiatuotannon muoto. Jotain sieltä Tšernobylistä on jäänyt kummittelemaan ihmisten takaraivoihin. Onneksi tällä hallituksella on ydinvoimaan positiivinen suhtautuminen, ja sen kyllä tästä selonteostakin voi helposti todeta. Tuulivoimaa hehkutetaan jatkuvasti kaikkialla. Samalla kuitenkin unohdetaan mielellään kaikki se haitta ympäristölle, luonnolle ja ihmisasutukselle, mitä juuri tuulivoimalat aiheuttavat. Lennolla Vaasaan tulee katsottua ikkunasta valtavia tuulivoimapuistoja, joiden alta on parturoitu suuret määrät hiilinieluja, aivan samoin kuin siirtolinjojen alta. [Timo Harakka: Menkää junalla!] Tiedä sitten, saimme lukea talvella suurimpaan sähkönkulutuksen aikaan, että joissakin voimaloissa siivet olivat jäätyneet. Ja hiljattain laskin Vöyrin tuulivoimapuistoa ohittaessani, että jopa neljän myllyn siivet olivat paikoillaan, vaikka olikin tuulinen päivä. Arvoisa puhemies! Datakeskukset ovat herättäneet keskustelua, ja ne kyllä huolestuttavat minuakin. Ne ovat melkoisia sähkösyöppöjä, ja pelkona tietysti on, että merkittävästi lisääntynyt sähkönkulutus vailla korvaavaa energiantuotantoa samassa suhteessa saattaa heijastua kuluttajahintoihin. Lappeenrannan LUT-yliopiston tutkijat vaativat maanantaina datakeskuksille velvollisuutta sekä rakentaa varavoimaa että rahoittaa runsaasti uutta uusiutuvaa sähköntuotantoa. Tästä olen täysin samaa mieltä, eli datakeskuksia tulisi velvoittaa omavaraisuuteen sähkön suhteen. Edustaja Vestman taisikin laatia lakialoitteen datakeskuksiin liittyen. Jos tavoitteena on pitkällä aikavälillä sähköistää esimerkiksi liikenne ja kenties maatalouskin joskus todella pitkän ajan kuluttua, tarvitaan Suomeen runsaasti sähköntuotantoa. Muussa tapauksessa olisimme tuontisähkön varassa ja kuluttajahinnat jatkuvasti nousupaineessa. Sydäntalven pakkasjaksoja en haluaisi muistella kesäisenä päivänä, mutta ne tulee pitää kirkkaana mielessä, kun strategioita luodaan. Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien välimatkojen maa, jossa sähköautoilu ei ole vielä pitkään aikaan joka pojan ilo vaan edelleenkin aivan liian kallista. Niin kauan kuin näin on, ja mikäli mikään uusi ja mullistava teknologia ei nopeasti yleisty, on polttomoottoriautot usein ainoa mahdollisuus pyörittää tavallista arkeaan Kehä kolmosen ja suurten kasvukeskittymien ulkopuolella ja toki sisälläkin. Siitä tosiasiasta emme pääse yli emmekä ympäri. Elämän täytyy olla mahdollista haja-asutusalueilla, puulämmitteisten pesien ja kiukaiden valta-alueilla ilmastotoimien tarpeellisuudesta huolimatta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen energiajärjestelmä on muutoksessa. Muutos ei ole vain ilmastopolitiikkaa vaan ennen kaikkea turvallisuuspolitiikkaa. Venäjän hyökkäyssota on osoittanut, että energia on turvallisuutta ja huoltovarmuutta kaikkein konkreettisimmillaan. Suomi on nyt lähes kokonaan irti venäläisestä energiasta, ja tämä päätös vahvistaa koko yhteiskunnan kestävyyttä. Arvoisa puhemies! Tämä on ennen kaikkea strateginen vahvuus. Se on turvaa kriisejä vastaan. Halpa, puhdas ja kotimainen energia on paras vakuutus niin taloudelle kuin huoltovarmuudelle. Siksi tämän strategian ytimessä on puhtaan energian erittäin suuri lisärakentaminen. Tarvitsemme lisää tuulivoimaa, aurinkovoimaa, erityisesti ydinvoimaa, merituulivoimaa ja joustavaa säätövoimaa. Talousvaliokunta on selontekoa käsitellessään korostanut, että Suomelle on erittäin tärkeää vaikuttaa aktiivisesti siihen, että yli 95-prosenttisesti kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset sisällytettäisiin takaisin EU:n yleiseen päästökauppaan. Vain näin turvaamme puhtaan energian riittävyyden myös pakkasilla ja tuulettomina hetkinä. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei ole vain sähköä, se on koko energiajärjestelmän kestävyyttä. Siksi strategia sisältää vahvat kirjaukset varautumisesta liittyen kaasuun, öljyyn, lämpöön ja kriittisiin rakenteisiin. Kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ajoissa. Öljyvarastoja pidetään yllä vähintään viiden kuukauden kriisitarpeeseen. Puupolttoaineiden ja turpeen rooli huomioidaan lämmön toimitusvarmuudessa. Myös kyberturvallisuus on osa energiahuoltovarmuutta. Energiasektorin järjestelmät ovat suoraan hybridivaikuttamisen kohteita. Siksi sähköisen turvallisuuden vahvistaminen ja kriittisten verkkojen suojaaminen nostetaan nyt ensimmäistä kertaa strategiassa keskiöön. Tämä on oivallinen suunta Suomelle. Arvoisa puhemies! Suomi on vahvassa asemassa. Meillä on puhdas sähkö, vakaat markkinat ja toimiva kantaverkko, jonka kehittämisestä pidetään huolta. Tämä houkuttelee meille lisää investointeja, jotka lisäävät työtä ja samalla vahvistavat huoltovarmuuttamme. Jokainen uusi sähköä käyttävä tehdas on samalla myös syy rakentaa lisää puhdasta sähköntuotantoa Suomeen. Energia- ja ilmastostrategia on siis suunnitelma turvallisuudesta. Se pitää sisällään vision huoltovarmuudesta, mutta se on myös osoitus siitä, että Suomi pysyy pystyssä kriiseissä ja vaurastuu. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Kiitos talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle valiokunnan mietinnön esittelystä. Energia- ja ilmastostrategiaan on koottu hallituksessa yhdessä sovitut ilmasto- ja energiapoliittiset toimet. Niillä parannetaan yritysten mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteisesti investointeja edistyneeseen puhtaaseen teknologiaan. Puhdas siirtymä luo vankan pohjan talouskasvulle, työllisyydelle ja Suomeen suuntautuville investoinneille, kuten olemme saaneet viime päivinä myös lehdistä lukea. Strategia on keskeinen työkalu, kun nostamme hallitusohjelman mukaisesti Suomen puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Strategian yksityiskohtaisilla linjauksilla varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksienkin tarpeisiin. Tavoitteena on luoda toimintaympäristö, joka houkuttelee investointeja ja tukee Suomen puhtaan talouden kasvua tukien kotimaisen teknologian kehittämistä ja vientiä sekä kasvattaen samalla Suomen hiilikädenjälkeä. Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja energiatoimitusten käyttö aseena on aiheuttanut geopoliittisen kriisin, joka tekee entistäkin kiireisemmäksi EU:n ja Suomen tarpeen vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista nopeuttamalla uusiutuvan energian käyttöönottoa, teollisuuden vähähiilistämistä ja oman valmistuskapasiteetin kasvattamista aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. Juuri tästä on kyse. Hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka tähtää Suomea sitovien päästövähennystavoitteiden ohella keskeisesti edellä mainitsemaani puhtaaseen kasvuun sekä Suomen energiaturvallisuuden ja omavaraisuuden varmistamiseen. Energiaturvallisuus on myös keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuusmallia. Arvoisa puhemies! Nostan esille vielä muutaman kohdan valiokunnan mietinnöstä. Selonteossa on kiinnitetty huomiota yleisen päästökaupan ulkopuolelle rajattujen, yli 95-prosenttisesti biomassaa käyttävien laitosten muuttuneeseen asemaan. Meidän poliittisella ja virkatasolla tehdystä aktiivisesta ja johdonmukaisesta EU-vaikuttamisesta huolimatta päästökaupassa tehdyn rajauksen myötä kaikkia biomassalaitoksia ei tällä hetkellä kohdella tasapuolisesti. Tämä on päästökaupan perusperiaatteiden vastaista. Heinäkuussa tulee seuraava yleisen päästökaupan uudistusehdotus: Suomen yhtenä keskeisenä neuvottelutavoitteena on nyt korjata tämä päästökaupan epäkohta ja varmistaa, että etenkin bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon parhaiten soveltuvilla tehtailla on EU-sääntelyn osalta riittävät kannustimet edetä toimissaan. Pidän valiokunnan esittämää kannanottoehdotusta hyvänä. Talousvaliokunnan mietinnössä nostetaan esille ilmastopolitiikan tavoitteet ja tilannekuva. Kuten mietinnössä todetaan, Suomi on onnistunut hyvin päästövähennyksissä. Vuoden 2024 kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat viisi prosenttia edellisvuodesta ja olivat 46 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Päästöt ovat vähentyneet erityisesti energiasektorilla. Sektorin päästöt vähenivät 6 prosenttia vuodesta 2023 vuoteen 2024, ja päästöt ovat puolittuneet vuoden 1990 päästötasosta. Suomen sähköntuotannosta 96 prosenttia ja kaukolämmöntuotannosta 87 prosenttia oli vuonna 2025 hiilidioksidivapaata. Sen sijaan maankäyttösektorilla kehitys on ollut haasteellisempaa, kuten pääosassa muitakin EU-jäsenvaltioita. Muutosta selittävät etenkin puuston alentunut kasvu, Venäjän puuntuonnin loppumisen jälkeen nousseet ja sen jälkeen korkealla pysyneet hakkuutasot, turvemaametsien kasvaneet maaperän hiilidioksidipäästöt, kivennäismaametsien, maaperänielun ja karikesyötteen hiipuminen ja tämä jo mainittu Venäjän puutuonnin hiipuminen, joka on toki alkanut jo vuonna 2008. Kuten valiokunta toteaa, hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen kokonaan kotimaisin toimin edellyttää huomattavia maankäyttösektorin nettonieluja vuonna 2035 sekä suurempia päästövähennyksiä ja teknisiä nieluja päästökauppa- ja taakanjakosektorilla. Energiapolitiikan osalta julkisuudessa on keskusteltu sähkön riittävyydestä poikkeuksellisten kylmien tammi- ja helmikuun jälkeen. Kuten valiokunta toteaa, kysymys sähkön riittävyydestä liittyy sekä puhtaan energian tuotantokapasiteettiin että toimivien ja toimitusvarmojen sähkömarkkinoiden turvaamiseen. Suomen näkymä lähivuosille on kohtuullinen, mutta 2030-luvulla sähköistymisen kiihtyminen ja tuotantorakenteen lisääntyvä sääriippuvuus kasvattavat sähkön riittävyyteen liittyviä riskejä erityisesti pitkien tuulettomien pakkasjaksojen aikana. Suomessa on merkittävä määrä luvitettuja uusiutuvan energian hankkeita odottamassa kysynnän kasvua. Markkinahinnat ohjaavat sähköntuotantoinvestointeja, ja hintavaihtelut viestivät tarkoituksenmukaisesti niukkuudesta. Sähkömarkkinat eivät yksin kuitenkaan riitä turvaamaan säävarmaa kapasiteettia, ja siksi hallitus valmistelee toimia toimitusvarmuuden varmistamiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto hyväksyi loppuvuodesta kolme energia- ja ilmastopolitiikan keskeistä suunnitelmaa: energia- ja ilmastostrategian, keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman sekä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman. Nämä suunnitelmat on toimitettu eduskunnan käsiteltäviksi valtioneuvoston selontekoina. Ilmastolain mukaiseen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmään kuuluvat pitkän aikavälin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva suunnitelma sekä vielä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla vaalikausittain valmisteltava energia- ja ilmastostrategia puolestaan kattaa energiapolitiikkaa koskevat linjaukset ja muodostaa yhdessä valtioneuvoston teollisuuspoliittisen selonteon kanssa kokonaisvaltaisen toimintaohjelman. Tavoitteena on edetä hiilineutraaliin ja myöhemmin hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan siten, ettei hallitus omilla päätöksillään tai politiikkatoimillaan nosta kansalaisten arjen kustannuksia, heikennä elinkeinoelämän kilpailukykyä tai lisää maatalouden kustannuksia. Strategian mukaan tavoitteisiin pyritään mahdollisimman kustannustehokkaalla, vaikuttavalla ja teknistaloudellisesti kestävällä tavalla. Energia- ja ilmastostrategia on sovitettu yhteen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman kanssa, jonka valmistelua on koordinoinut ympäristöministeriö. Päästökauppaan kuuluvan teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä vähentävät politiikkatoimet on määritelty energia- ja ilmastostrategiassa, ja tässä niin kutsutussa KAISUssa määritellään EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän ulkopuolisen, niin sanotun taakanjakosektorin päästövähennyskeinot. Maankäyttösektorin ilmastotoimet on sisällytetty energia- ja ilmastostrategiaan, ja niiden valmistelua koordinoi taas maa- ja metsätalousministeriö. Energia- ja ilmastostrategia kattaa siten kaikki kasvihuonekaasupäästöt päästökauppasektorilla, taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla sekä vielä maankäyttösektorin ja muiden alojen hiilinielut. Tämän selonteon lähtökohtana on tavoite nostaa Suomi puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Keskeistä on teollisuuden energiasiirtymän ja investointien edistäminen. Samalla hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut ilmastolain ja EU:n päästövähennystavoitteisiin. Nämä tavoitteet ovat myös energia- ja ilmastostrategian taustalla. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista Suomessa noin 70 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta, kun liikenne lasketaan mukaan. Tästä syystä energia- ja ilmastopolitiikka ovat tiiviisti kietoutuneet toisiinsa. Talousvaliokunta tarkastelee selontekoa mietinnössään toimialansa mukaisesti. Vaikka selonteko kattaa nämä aiemmin luetellut ilmastopolitiikan sektorit, talousvaliokunnan tarkastelun pääpaino on energiapolitiikassa ja päästökauppasektorin arvioinnissa erityisesti sen vuoksi, että taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria tarkastellaan myös erillisissä ilmastolain mukaisissa ilmastosuunnitelmissa. Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastostrategia sekä valtioneuvoston selonteko teollisuuspolitiikasta muodostavat kokonaisuuden, jolla vahvistetaan Suomen investointiympäristön houkuttelevuutta ja lisätään Suomeen suuntautuvia puhtaita investointeja. Energia- ja ilmastostrategian yksityiskohtaisilla linjauksilla taas varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksien tarpeisiin. Teollisuuspoliittisen selonteon keskiössä on Suomen mahdollisuus lisätä voimakkaasti puhtaan sähkön tuotantoa teollisuuden kasvaviin tarpeisiin. Osana kestävää talouskasvua tukevaa kasvupakettia hallitus on päättänyt myös ottaa käyttöön määräaikaisen verohyvityksen suurille puhdasta siirtymää tukeville teollisille investoinneille. Puhtaan siirtymän investointien tärkeyttä on entisestään kasvattanut maailmanpoliittisen tilanteen muuttuminen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja energiatoimitusten käyttö aseena on aiheuttanut geopoliittisen kriisin, joka tekee entistäkin kiireellisemmäksi sekä EU:n että Suomen tarpeen vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista nopeuttamalla uusiutuvan energian käyttöönottoa, teollisuuden vähähiilistämistä ja oman valmistuskapasiteetin kasvattamista aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. Tilanne on selonteon antamisen jälkeen yhä kiristynyt Yhdysvaltain ja Iranin välisen sodan vuoksi, mikä edelleen korostaa fossiilisista polttoaineista luopumisen ja kriittisten raaka-aineiden saatavuuden merkitystä. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuudet puhtaan siirtymän investoinneissa perustuvat puhtaaseen sähköön: viime vuonna Suomessa oli Euroopan halvin sähkö, ja fossiilisista polttoaineista irtautuminen on hyvässä vauhdissa. Vuotta aiemmin ja sen mukaisten tietojen mukaan jo 96 prosenttia sähköntuotannosta oli päästötöntä. Suomella on tämän lisäksi edelleen hyvät edellytykset lisätä uusiutuvan energian tuotantoa. Tämä muodostaa pohjan sähköä käyttävälle teollisuudelle, kuten vetytaloudelle tai metallien valmistukselle. Suomessa on tälläkin hetkellä vireillä yli 300 miljardin euron puhtaan siirtymän investoinnit, ja viime vuosi oli siltäkin osilta merkityksellinen, että vähintäänkin yli 8 miljardia näistä hankkeista valmistui. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin samalla huomiota myös asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun arvioon siitä, että sähköä käyttävän, valmistavan ja samalla suomalaista yhteiskuntaa laajemmin hyödyttävän korkeamman jalostusarvon teollisuuden investoinnit — eli juuri nämä aiemmin mainitut investoinnit, jotka sisältyvät tähän 300 miljardiin — eivät kuitenkaan ole toistaiseksi laajemmassa mittakaavassa päässeet käyntiin. Tämänhetkiset kulutusta kasvattavat investoinnit suuntautuvat erityisesti lämmityksen sähköistymiseen, sähkövarastoihin ja yhteiskunnan digitalisaatiota edistäviin hankkeisiin, kuten datakeskuksiin. Sähköistyminen ja investoinnit teolliseen tuotantoon edellyttävät, että Suomi on houkutteleva ja ennakoitava toimintaympäristö. Tämä koskee erityisesti sääntelyä ja muita ohjauskeinoja sekä vakaata ja sujuvaa lupajärjestelmää. Poukkoileva lainsäädäntöympäristö voi johtaa kustannusten kasvuun, investointien hidastumiseen ja energian hintojen nousuun. Talousvaliokunta onkin toistuvasti korostanut myös sujuvan luvituksen merkitystä, ja esimerkiksi Sähkön hinta kuriin -kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi asiaa koskevan lausuman, jossa edellytettiin, että valtioneuvosto kiirehtii hallitusohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä, jotka sujuvoittavat ja nopeuttavat puhtaan sähkön tuotannon hankkeiden viranomaisprosesseja ympäristötavoitteet huomioon ottaen. Luvituksen osalta hallitus on jo ottanut merkittäviä askeleita kohti sujuvampaa luvitusta yhden luukun asiointimallin käyttöönotolla. Talousvaliokunta pitääkin tärkeänä myös varmistaa Lupa- ja valvontaviraston toiminnan onnistunut käynnistyminen ja riittävä resursointi myös jatkossa. Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on useissa asiayhteyksissä, viimeksi keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa koskevassa lausunnossaan, arvioinut kriittisesti ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää. Valiokunta viittaa lausuntoonsa ja korostaa edelleen, että järjestelmä kaipaa virtaviivaistamista. Esimerkiksi tällä hetkellä eduskunnassa vireillä olevien kolmen ilmastopolitiikkaa koskevan selonteon, eli näiden aiemmin mainittujen, osittainen päällekkäisyys ja rinnakkainen ja osin eritahtinen käsittely ei ole omiaan antamaan kokonaiskuvaa ilmastopolitiikan kokonaisuudesta. Talousvaliokunta kiinnittää kriittistä huomiota siihen, että vaikka strategian tavoitteena ovat kustannustehokkuus ja vaikuttavuus, toimenpiteiden ja alatavoitteiden kustannuksia ja vaikuttavuutta ei juuri arvioida. Selonteko energia- ja ilmastostrategiasta on annettu eduskunnalle vasta hallituskauden loppupuolella, minkä vuoksi sen toimeenpanoon jää vain vähän aikaa. Talousvaliokunta viittaa myös ympäristövaliokunnan arvioon siitä, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää tulee kehittää siihen suuntaan, että ilmastotoimien ohjausta ja seurantaa varten saadaan muodostettua tiivis, johdonmukainen ja selkeä kokonaiskuva. Tämä voi tapahtua yhdellä asiakirjalla, joka saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi ennakoidusti. Näin voitaisiin vähentää myös erilaisten suunnitelmien aiheuttamaa hallinnollista taakkaa ja kytkeä suunnittelu muuhun valtiontalouden suunnitteluun. Talousvaliokunta korostaa, että selontekojen ja niiden merkityksen kannalta on pyrittävä sekä suunnittelujärjestelmän selkeyttämiseen että selontekojen käsittelyn ajoittamiseen vaalikauden alkupuolelle. Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan kannanottoehdotus on, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta, mutta eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto vaikuttaa aktiivisesti siihen, että yli 95-prosenttisesti kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset sisällytettäisiin takaisin EU:n yleiseen päästökauppaan. Valiokunta puoltaa, että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon johdosta. Tähän mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! On selvästi nähtävissä, että tänään on eduskunnassa pidetty Hevosystävien Seuran vuosikokous, koska täällä salissa lähtevät puheetkin jo ihan laukalle. Mutta jos pysyttäydytään Suomessa ja jos pysyttäydytään tässä asiassa, niin olennaistahan myöskin tässä taloustietojen läpinäkyvyydessä on se, missä määrin kunnallisia, julkisia toimintoja on siirretty kautta aikain osakeyhtiömuotoiseen päätöksentekoon. Silloin osakeyhtiölaki tulee sen julkisuuslain edelle ja mahdollistaa myöskin sen, että paitsi hankintayksiköt myös sitten monet muutkin yhtiömuotoiset, käytännössä oikeasti kuitenkin verovaroin toteutettavat julkiset toiminnot jäävät vaille julkisuutta ja näin ollen myöskin kansalaisten demokraattista valvontaa. Olen tehnyt tästä aikanaan lakialoitteen, jossa julkisuuslaki koskisi myöskin osakeyhtiömuotoisia julkisia toimijoita, mutta se ei ole menestynyt. Meillä on avattu jo vuodesta 2011 alkaen julkista dataa kiitettävällä ja myöskin suomalaista elinkeinotoimintaa hyödyttävällä tavalla yleiseen käyttöön. Nyt sitten tässä yrityksen datataloudessa, josta aluksi puhuin ja joka aidosti myös liittyy tähän ministerin esittelemään asiaan, tämä liikenne muuttuisi kaksisuuntaiseksi, eli myöskin yritysten data olisi nyt yhteiskunnan käytössä. Voidaan sanoa, että yhteiskunnalla on ihan aito ja hyväksyttävä intressi tietyssä määrin käyttää tätä yrityksistä kertyvää dataa nykyistä enemmän, kuten sanoin, koostetusti ja anonymisoidusti, tavalla, joka mahdollistaa sen, että yhteiskunnallinen suunnittelu on aidosti sitten reaaliaikaista. Tämä ei ole aivan yksinkertaista, koska tietysti eurooppalaisella tasolla, kun koetimme saada Data Actia mahdollisimman kattavaksi, yritykset helposti vetoavat liiketoiminnan salaisuuteen myöskin tilanteessa, jossa se ei asiallisesti ottaen ole vaarantunut. Mutta näitä hyviä yhteistyökeskusteluja täytyy jatkaa, ja kuten sanoin, poliittisen johdon tärkein tehtävä on tätä olla vierihoitamassa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa hallitus tosiaan vastaa, miten se aikoo vastata EU-suosituksiin ja korjata talouden tilannetta. Jo debatissa vaadin hallitusta mahdollistamaan paremmin työllisyystoimia kunnille, jotta tämän kasvaneen velkataakan lisäksi emme jättäisi ja kerryttäisi pitkäaikaista pahoinvointia. Selonteko vahvistaa sen, että julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen nykyisillä päätöksillä, eikä mielestäni kannata tehdä ilmastokriisistä syntipukkia hallitukselle. Riskit ilmastokriisin osalta ovat todellisia ympäri maailman ja myös velvoitteet toimiin tarpeen kaikkialla. Elinkeinoelämän mukaan myös vihreässä siirtymässä on juuri sitä kasvupotentiaalia, jota Suomi tarvitsisi. Datakeskustenkin osalta on mielestäni syytä varmistaa, ettei tämä kasvanut energiantarve sitten tule täytetyksi fossiilisin polttoainein. Hallitus katsoo tässä selonteossa ja sen toimissa seuraavaan hallituskauteen. Olisin debatissa halunnut kysyä hallitukselta, kuinka aktiivisesti EU-tasolla hallitus on valmis ajamaan tätä puolustusmenopoikkeuksen jatkoa, koska se tässä tilanteessa helpottaa Suomea, mutta miten on jatkon laita? Puolustusmenojen kasvu, joka näyttää jatkossakin kuitenkin jatkuvan Naton tavoiteprosentteja tavoitellessa, voi antaa puolentoista prosenttiyksikön jouston nettomenopolulta. Ajattelen niin, että rajamaana Suomi voittaa myös siinä, kun muut EU-maat ryhtyvät vahvistamaan omaa puolustustaan. Siksi lämpimästi toivoisi, että hallitus nyt aktiivisesti ajaa sitä, että tämä puolustusmenopoikkeus myös jatkuisi.

Kunnioitettu herra puhemies! Paikalla. — Tosiaan tästä edustaja Lindénin puheenvuorosta on hyvä taas, jälleen kerran, jatkaa. Kiitoksia ansiokkaasta puheenvuorosta, ja yritän myös pysyä tässä isossa kuvassa. Se, mikä on todellisuutta, on se, että vuoden 2024 tilinpäätös oli miinus 12,1 miljardia, viime vuoden tilinpäätös meidän valtiolla on miinus 12,7 miljardia euroa, tämän vuoden arvio on miinus 10,8 miljardia, ja sitten julkisen talouden suunnitelman vuodesta 2027 sinne vuoteen 2030 asti yhteenlaskettu summa alijäämän osalta on miinus 63,9 miljardia euroa. Elikkä tarvitsee jotain tehdä, ja niin kuin edustaja Hoskonen totesi, kun me käsittelemme nyt selontekoa liiallisen alijäämän korjaamisesta, niin kyllä me olemme oikeasti vakavan paikan edessä. Mutta niitä ratkaisujahan kyllä olisi ja on, kun niitä vain käytettäisiin. Kun tuossa jo edustaja Hänninen omassa puheenvuorossaan puhui sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, niin kyllä tarvitsee tehdä asioita oikein, että me saamme tämän julkisen talouden tasapainoon. Kun katson, herra puhemies, tätä hallituksen vuosikertomusta vuodelta 2025, niin mietteliääksi se pistää. Siellä on muun muassa kestävän julkisen talouden osalta useampi kappale ja valtiontaloudesta viime vuodelta luvut selvillä. Mutta mitä pitää tehdä ajatellen tulevaisuutta: Kyllä edustaja Hoskonen on siinä aivan oikeassa, että tämä energiapoliittinen kysymys on käytävä vielä kertaalleen lävitse. Ei voi mennä niin, että tavallinen kansa alkaa maksamaan vieläkin isompia energiamaksuja sähkön osalta ja polttoaineen osalta, ja rahat ovat jo nyt tässä ajassa tiukilla tavallisella kansalla. Jos me lähdemme vielä näillä päätöksillä lisäämään menoja, niin kyllä alkaa ihmisillä ostovoima loppumaan aivan tyystin. Mitä tulee energiapolitiikkaan ja tulevaisuuteen, niin näitä datakeskuksiahan on tulossa. Tällä yhteiskunnalla on oltava strategia, että jos näitä datakeskuksia tulee nyt niin kuin sieniä sateella... Näitä investointejahan on tulossa, sehän on hyvä asia, että datakeskuksia tulee, koska se tuo sen mukanaan myös rakentamista ja uusia työpaikkoja, mutta tämä energiakysymys on ratkaistava, ettei käy niin, että kun energiasta alkaa olemaan pulaa, niin sitten kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti alkaa käymään niin, että tavalliselle kansalle energian hinta alkaa olemaan liian iso. No, isoa kuvaa vielä, herra puhemies... — Jahas, kolme minuuttia tulee täyteen, enkä tule nyt puhujanpönttöön, jotenka otan toisen puheenvuoron ja paikaltani sitten kerron vielä hieman liittyen tähän teollisuuspolitiikkaan siitä, mitä tämän päivän uutiset ovat meille tuoneet.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko alijäämän korjaamiseksi on mielestäni yksi vakavimpia asioita, mitä eduskuntaan on tuotu viime aikoina. Tiedämme, että olemme niin kammottavassa tilanteessa, että meidän tulevan vaalikauden julkisen talouden alijäämä pyörii lähellä 15:tä miljardia euroa. Se on aivan kammottava summa, jonka periaatteessa pitäisi jokaisen kansanedustajan yöunet viedä. Nyt kun katsotaan tätä meidän Suomen tilannetta, niin olemme luoneet sellaisen kustannusautomaatin, jonka purkamisesta ei tunnu kukaan kiinnostuvan. Tässä ilmastopolitiikan aiheuttamassa valtavassa kustannusten nousussa ei päästä ollenkaan sille keskustelun tasolle, että oikaistaisiin ne väärät luvut ensinnäkin. Mehän olemme hiilineutraali maa, ja nyt maksamme sitten valtavan kallista energiaa. Tällä hetkellä meillä on tilanne se, että olemme erittäin rankasti miinuksella jo energian hinnan takia. Tällä hetkellähän meillä on purettu sähkövoimalaitoksia yli 3 000 megaa verkosta pois tämän ilmastohumpan takia. Ja sitten on tämä CHP-sähköntuotanto: kun turvetta on vihattu keinotekoisin, valheellisin perustein, niin on 2 000 megaa poistunut CHP-sähköä silloin, kun on kova pakkanen. Eli 5 000 megaa on menetetty sähköntuotantotehoa. Tähän tulee vielä päälle kaikkien meidän tietämä valtava into rakentaa datakeskuksia Suomeen. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä elikkä tulevan vaalikauden aikana ainakin tuhannen megan edestä rakennetaan sähköntuotantoa vaativia datakeskusrakennelmia tähän maahan, eri puolille Suomea. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, hyvät suomalaiset, hyvät kansanedustajat, että sähkön hinta tulee tulevina talvina olemaan kammottava. Joskus tässä kovimpien pakkasten aikana meillä oli tilanne, että sähkö maksoi lähemmäs euron kilowattitunti. Tällä menolla mennään varmasti yli, että heilahtaa. Se ei ole mikään maineteko, se on kammottava tilanne Suomen kannalta. Sitten kun turvetta ei enää polteta, niin sitten poltetaan tukkipuuta ja kuitupuuta. Tällä hetkellä metsäteollisuus on sanonut irti ihmisiä, ja vauhti ei kun kiihtyy, erilaisia tuotantolaitoksia lopetetaan, ja ollaan kohta tilanteessa, että meillä metsäteollisuus vetäytyy täältä pikkuhiljaa pois. Samaan aikaan vihervasemmisto esittää, että suojelualueita lisättäisiin ja hakkuukieltoja kesäaikaan ja avohakkuutkin kiellettäisiin, tai ainakin luvanvaraiseksi. Tätäkö me suomalaiset haluamme? Emme varmasti halua. Tämä on pienen erityisryhmän huutava ääni tähän maahan, jota media seuraa orjallisesti joka päivä. Mutta jos joku puhuu työpaikkojen puolesta, niin eipä juuri tule kannattajia sieltä. Missä on Suomen energiahuoltovarmuus? Ei missään. Olemme tällä menolla hunningolla koko maa. Jos sähkö maksaa euron kilowattitunti, niin koko Suomihan pysähtyy. Sitten kun katsotaan, miten me voitaisiin tuota budjetin alijäämää ikään kuin yrittää parantaa, niin ensimmäinen homma, mikä pitää tehdä, on byrokratian purku. Meidän hallinto on kasvanut aivan valtavan suureksi, ja monessa puheenvuorossa tämän keskustelun aikana on nostettu sitä, että yrittäminen ei onnistu, ja myös tämän debattikeskustelun aikana, jota tässä salissa käytiin joku aika sitten tänä päivänä, nousi juuri esille tämän yrittämisen tärkeys, että yritykset menestyvät. Vain menestyvä yritys investoi, tarjoaa työtä ja maksaa veroa ja muita maksuja. Meillä tällä hetkellä on semmoinen tilanne, että Suomi on kyseenalaisen listan kärjessä, kun olemme Euroopan unionin alueella ykkösenä siinä, että lähes 59 prosenttia bruttokansantuotteesta menee julkisiin menoihin. Se on aivan valtavan, valtavan kammottava luku. Meidän pitäisi päästä vähintään 10 prosenttia sen alapuolelle. Jonnekin tuonne 40 prosentin tienoille, kun pääsisimme, olisimme onnellisia. Ja mitä järkeä on siinä, että kun joku yrittäjä tekee jonkun hankkeen pystyyn ja lähtee hakemaan lupia, niin luvan saanti on lähes mahdotonta. Kuinka moni yrittäjä jaksaa odottaa viittä vuotta, että hän pääsee Suomeen yrittäjäksi jotain tekemään? Tiedän monta yritystä, jotka ovat Suomesta poistuneet ulkomaille, kun ovat todenneet, että ei täällä kannata yrittää, ja ne menestyvät muuten nyt tänä päivänä ulkomailla, muun muassa Virossa. Tätäkö me haluamme? Sitten jos joku on niin uskalikko, että uskaltaa katsoa tulevaisuuteen vähän pitemmälle, niin ensi vuonna, 2027, uuden hallituksen aloitettua toimintansa se saa huomenlahjan, aika mukavan huomenlahjan, kun liikennepolttoaineet menevät päästökauppaan, [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] mikä nostaa sitten liikennepolttoaineiden hintaa. Sivistyneet arvioinnit ilmoittavat, että 30—50 senttiä nousee polttoaineen hinta litralta, ja sitten tulee vielä jakeluvelvoitteen lisäys siinä samalla. Miten te, hyvät kollegat, kuvittelette, että tästä voitaisiin jotenkin selvitä? En toivottele mitään muuta kuin hyvää terveyttä, pitkää ikää ja viisautta sen suhteen, että pystymme nämä vaikeat asiat selvittämään. Jos emme nyt pikkuisen heräile tästä prinsessa ruususen unesta ja tanssimme edelleen sitä ilmastohumppaa, siinä käypi muuten tälle kansakunnalle huonosti, koska olemme hyvin lähellä sitä rajaa, että olemme Euroopan unionin alijäämämenettelyssä ja sen jälkeen tämän valuuttarahaston huomassa. Silloin tehdään niin kovia päätöksiä Suomen talouden kannalta, että en suosittele kenenkään sitä edes ajattelevan. Ja ihan viimeisenä, arvoisa puhemies: Olemme vielä siinä vaikeassa tilanteessa, että meidän valuuttanamme on euro ja meidän kaikkein vaikeimman ja hyvin hoidetun kilpailutilanteen takia Ruotsi on meitä 40 prosenttia edellä tämän kruununsa takia, koska se on devalvoitunut euroon nähden meidän euroaikanamme sen noin 40 prosenttia. Elikkä me juoksemme 100 metriä 40 metrin takamatkalta, ja on todennäköistä, että suomalaiset eivät ole silloin kolmen parhaan joukossa, palkintopallille ei pääse kukaan. Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia otetaan vakavasti, koska sitä se on nyt. En ole elämäni aikana näin vakavaa taloustilannetta Suomesta löytänyt, mutta toivottavasti järki löytyy ja tämä asia selvitetään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään tärkeää esitystä, joka koskee polttoaineiden kestävyyskriteereitä ja erityisesti vähähiilisten polttoaineiden asemaa tulevaisuuden energiajärjestelmässä. Kyse ei ole vain ilmastopolitiikasta, vaan osallisina tässä ovat myös Suomen huoltovarmuus, teollisuuden kilpailukyky sekä energiansaannin varmuus. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä päästökauppalakia muutettaisiin siten, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyden osoittamista koskevat vaatimukset lisättäisiin lakiin. Samalla kansallista järjestelmää laajennettaisiin siten, että sillä olisi mahdollisuutta osoittaa myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuus. Tämä on tärkeää ei pelkästään ilmaston kannalta vaan myös siksi, että markkinat toimivat vain, jos luottamus toimii. Kannatan esitystä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Kiitos ministerille esittelystä ja tästä hienosta esityksestä. — Tässä on useassa puheenvuorossa tullut esiin se, että tämä on loistava keino nuorelle päästä kiinni opiskeluihin, mikäli paikka korkeakoulussa ei ole avautunut tai sitten ei ole saanut sitä mieluisaa paikkaa. Tässä myöskin säilyy nimenomaan se ensikertalaisuus, mikä on myöskin todella tärkeää. Itse näen tämän myöskin sellaisena hyvänä viestinä, sillä kuten me kaikki tiedetään, niin jos me halutaan saada tulevaisuudessa talouskasvua, myöskin meidän korkeakoulutettujen määrää tulee kasvattaa tulevaisuudessa, ja tämä on myöskin hyvä viesti siitä, että kannattaa panostaa koulutukseen. Haluaisin kysyä ministeriltä sitä, että nyt kun tämä kokeilu lähtee aika nopealla aikataululla toivottavasti liikenteeseen, niin kuin tässä on jo tullut esiin, niin miten tästä viestitään nuorille. Tämä on yksi tämän koko uudistuksen ehkä se kohta, missä tämä voi joko onnistua tai sitten tämä ei lähde sillä tavalla liikenteeseen kuin on ajateltu, ja tässä tuli jo aiemmin puheenvuoroissa esiin se, että myöskin varsinkin harvaan asutulla seudulla voi olla vaikeaa löytää infoa tällaisesta hienosta kokeilusta. Voisiko ministeri avata, miten tähän on ajateltu panostaa viestinnän resursseja?

Arvoisa rouva puhemies, kunnioitettu ministeri! Hallituksen vuoden 2025 kertomus osoittaa laajaa työtä Suomen talouden, turvallisuuden ja palvelujen vahvistamiseksi. Julkista taloutta on sopeutettu, ja samalla on lisätty panostuksia tutkimukseen, kehitykseen ja investointeihin. Puhtaan siirtymän hankkeita sekä teknologian kehitystä ja kilpailukykyä on edistetty. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on vahvistettu hoidon jatkuvuutta ja kehitetty palveluja. Koulutuksessa on lisätty perustaitojen opetusta, uudistettu oppimisen tukea ja parannettu saavutettavuutta sekä parhaillaan käyttöön ollaan ottamassa opintoseteli. Työmarkkinoita on uudistettu, mistä teollisuudenalat jakavat kiitosta. Maahanmuuttoon ja kansalaisuuteen liittyviä linjauksia on tarkistettu ja järjestelmää tehostettu Suomen turvallisuuden parantamiseksi. Liikenteessä ja energiassa on panostettu huoltovarmuuteen, verkkojen kunnossapitoon ja uusiutuviin ratkaisuihin. Maatalous on vahvistanut ruokaturvaa ja alueiden elinvoimaa. Yrittäjien YEL-vakuutus uudistetaan, mikä on erityisesti pienyrittäjille tärkeä ja odotettu päätös. Koko kokonaisuus tukee Suomen pitkän aikavälin kasvua ja vakautta.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antaa vuosittain eduskunnalle kertomuksen hallituksen toiminnasta ja valtiontalouden hoidosta, kuten perustuslaissa on säädetty. Vuosikertomus on valmisteltu yhteistyössä kaikkien ministeriöiden kesken valtioneuvoston kanslian johdolla. Hallitus on johdonmukaisesti vienyt hallituskauden ajan eteenpäin uudistuksia, joilla vahvistetaan Suomen tulevaisuutta kilpailukykyisenä hyvinvointivaltiona — ‑yhteiskuntana, tarkemmin sanottuna —, uudistuksia, jotka olisi pitänyt Suomessa tehdä jo vuosikymmeniä sitten. Suomen julkisen talouden menot ja tulot ovat olleet rakenteellisessa epätasapainossa jo pitkään. Hallitus on jatkanut vaarallisesti velkaantuneen julkisen talouden tervehdyttämistä valtiovarainministeriön laskelmien mukaan yhteensä kymmenen miljardin euron sopeutustoimilla. Vaikka vuoden 2025 talouskasvu jäi vaisuksi, sopeutustoimet paransivat tilannetta suhteessa aiempaan vuoteen. Julkisyhteisöjen menojen kasvu jäi runsaaseen prosenttiin. Viimeksi menojen kasvu on ollut hitaampaa vuonna 2017. Mittavista sopeutustoimista huolimatta julkinen talous on edelleen vaikeassa tilanteessa. Sopeutustoimet eivät koske vain tätä hallitusta, ne jatkuvat seuraavilla vaalikausilla. Haluan kiittää kaikkia eduskuntapuolueita, jotka sitoutuivat parlamentaariseen velkajarruun. Velka pidetään kurissa, oli hallitus minkä värinen tahansa. Velkajarru on tae suomalaisille siitä, että me poliitikot pidämme yhteisistä rahoistamme huolta. Näistä ja tulevista sopeutuksista huolimatta Suomi on ja säilyy edelleen hyvinvointiyhteiskuntana. Meillä on vahvat turvaverkot, ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Maailma ympärillämme on levoton. Suurvaltakilpailu on kiristynyt. Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Viimeaikainen Iranin sota on lisännyt epävarmuutta maailmanmarkkinoilla. Turbulenssi näkyy myös suomalaisten arjessa. Suljettuna pysyvä itäraja vaikeuttaa entisestään Suomen asemaa Euroopan pohjoisena saarena — saarena, jonka yksi reuna on suljettu. Tukemme Ukrainalle jatkui myös vuonna 2005 horjumatta. Avustimme Ukrainaa kehitysyhteistyön, humanitäärisen avun, materiaaliavun ja puolustustarviketuen muodossa noin 550 miljoonalla eurolla. Turvallisuusympäristön muutos, tunnistetut riskit ja suorituskykyvaatimukset ovat edellyttäneet myös turvallisuusviranomaisten resurssien varmistamista niin puolustusmenojen kasvattamisen kuin poliisin, suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen rahoituksen turvaamisen osalta. Arvoisa puhemies! EU-politiikassa keskityimme ennakkovaikuttamaan komission esitykseen EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Komission esityksessä Suomelle osoitettua turvallisuuden ja sisäasioiden rahoitusta onkin yli miljardi euroa enemmän nykykauteen verrattuna. Rahoituskehysesityksen lisäksi ennakkovaikuttamisen pääprioriteetteja olivat Euroopan kokonaisturvallisuus. Kutsuin joulukuussa koolle eastern flank ‑huippukokouksen. Kahdeksan jäsenvaltiota sitoutui yhdessä edistämään itäisen sivustan lippulaivahanketta ja eurooppalaista droonipuolustusaloitetta. Rakenteellisten uudistusten ja talouden sopeutustoimien ohella hallitus on tehnyt lukuisan määrän kasvua vauhdittavia toimia, joiden myötä Suomessa olisi työtä ja kasvua, mahdollisuuksia jokaiselle suomalaiselle rakentaa parempaa tulevaisuutta. Puoliväliriihessä hallitus päätti laskea yritysten yhteisöveron 20 prosentista 18 prosenttiin Edellisen kerran yhteisöveroa laskettiin vuonna 2014 valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Hallitus teki historiallisen suuret kevennykset työn verotukseen. Kevennykset tulevat kaikille tulotasoille painottuen pieni- ja keskituloisiin. Lapsiperheiden vanhemmille ja eläkeläisille on tehty tuntuvat verokannustimet työntekoon. Me uudistimme Tesin, ja me pääomitimme sitä. Me nostimme perintöveron ja lahjaveron alarajaa. Alensimme perintöveron maksuajalta maksettavaa korkoa. Päätimme toteuttaa ilman korkeakoulupaikkaa jääneille nuorille maksuttoman 30 opintopisteen opintosetelin avoimeen korkeakouluun. Tämä on erityisen ilahduttava asia näin ylioppilasjuhlien kynnyksellä. Esitys on lähetekeskustelussa tämän keskustelun jälkeen, ja sivistysvaliokunta on luvannut käsitellä esityksen mahdollisimman pian, jotta nuoret saisivat tämän mahdollisuuden heti tulevana syksynä. [Jaana Strandman: Kyllä!] Joka vuosi ylioppilaiksi valmistuneista jopa kymmeniätuhansia jää vaille opiskelupaikkaa. Sen lisäksi aikaisemmilta vuosilta pyrkimisjonossa on kymmeniätuhansia nuoria. Tämä on itse asiassa paljon suurempi asia kuin moni on ajatellut. Nyt kuluvan vuoden huhtikuussa pidetyssä kehysriihessä me jatkoimme panoksia kasvuun ja tulevaisuuteen. Haluan tässä yhteydessä suunnata katsettani myöskin tämän vuoden tekemisiin, koska ne rakennetaan tämän hallitusohjelman mukaisesti ja viime vuoden päätösten päälle ajassa: Me päätimme korjata viime vaalikaudella tehdyn epäonnistuneen yrittäjien eläkevakuutusjärjestelmän. Uudistuksella helpotetaan erityisesti pieni- ja keskituloisten sekä yksinyrittäjien asemaa. Me vauhditamme rakennusalan nousua ja työllisyyttä. Päätimme määräaikaisesta asuinrakennusten korjausavustuksesta. Me helpotamme oman asunnon ostamista nostamalla valtion takaaman asp-asuntolainan enimmäislainamäärää ja yhtenäistämme asp-lainan takaisinmaksuajan enimmäispituuden 40 vuoteen. Uudistamme työsuhdeoptioiden verotusta, ja vahvistamme siten kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaavia työntekijöitä. Suomi on noussut ainakin pohjoismaisittain vertailtuna kasvuyritysten ja startupien ja kärkimaaksi houkuttelevuudeltaan. 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilua laajennetaan fysioterapiakäynteihin iäkkäiden ihmisten arjen toimintakyvyn turvaamiseksi. Me päätimme myös panostuksista tärkeisiin väylähankkeisiin, korjausvelan purkuun ja raidehankkeiden edistämiseen. Kohdistimme uutta rahoitusta muun muassa Karjalan radan kehittämiseen. Ja vaikka suomalaisten ostovoima on tämän vaalikauden aikana pitkästä aikaa taas vahvistunut, hallitus päätti kasvattaa kotitalousvähennystä, jotta yhä useampi koti rohkaistuisi käyttämään muun muassa siivous- tai hoiva-apua tai teettämään remontteja. Nämä ovat konkreettisia päätöksiä, jotka luovat ja vauhdittavat Suomen kasvua. Hallituksen työ ei ole mitenkään maalissa vaan jatkuu. Arvoisa puhemies! Kuluneen kevään aikana olemme saaneet lukuisia positiivisia uutisia taloudesta. Pankkikonserni Nordean korttidatan mukaan ihmiset ovat alkaneet kuluttaa. Suomalainen hissiyhtiö Kone on nousemassa maailman suurimmaksi hissivalmistajaksi. Viime vuonna suomalaiset startupit ja kasvuyritykset keräsivät ennätyssuuren summan rahoitusta, yhteensä lähes kaksi miljardia euroa. Tämä on enemmän kuin koskaan ennen. Ulkomaiset investoinnit Suomeen kasvoivat viime vuonna 14 prosenttia. Suomen kasvu oli vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Euroopan nopeinta, ei siis hitainta. Julkisten menojen hillitseminen ja laajat kasvutoimet tuottavat nyt tulosta. Arvoisa puhemies! Vuonna 25 hallitus antoi eduskunnan käsiteltäväksi yhteensä 204 esitystä, niistä kevätistuntokaudella 77 esitystä ja syysistuntokaudella 127. Esitykset kohdistuivat laajasti yhteiskunnan kaikille sektoreille. Esityksillä muun muassa vahvistettiin osaamista ja panostettiin koulutukseen. Lisäsimme alaluokilla äidinkielen ja matematiikan opetusta, eli perustaitoja meidän lapsille ja nuorille. Käynnistimme tohtorikoulutuksen pilottihankkeen ja annoimme yliopistoille lisärahoituksen tuhannen uuden tohtorin kouluttamiseksi. Lisäsimme korkeakoulujen aloituspaikkoja ja toteutimme vihdoin pitkään kaivatun lasten ja nuorten terapiatakuun. Arvoisa puhemies! Tämä hallitus sai käsiinsä vaarallisesti velkaantuneen Suomen. Talous ei ollut kasvanut, uudistukset oli jätetty tekemättä, ja velkaa pidettiin lähes ilmaisena. Tätä politiikkaa oli harjoitettu vuosikymmeniä, ja nyt se oli tullut tiensä päähän. Koska maailmantilanne ei juuri meitä auta, meidän on tehtävä ja me olemme tehneet sen, mikä on meidän käsissä. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Suomi on erinomainen paikka perustaa perhe, oppia, tutkia, tehdä työtä, yrittää ja investoida. Me saamme Suomen kasvun tielle. Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi kiittää eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä vuonna 2025.

Arvoisa puhemies! Yhteiset, jaetut tavoitteet velkaantumisen taittamisesta ovat erinomainen, historiallinen asia, mutta on selvää, että keinoista meillä on suuret erimielisyydet tässä salissa. Kokoomus lähtee siitä, että meidän pitää tulevaisuudessakin uskaltaa pienentää toissijaisia menoja. Mutta kun katsotaan pääoppositiopuolue SDP:n vaihtoehtoa, niin alkaa veronmaksajaa hirvittämään. Teidän vaihtoehtobudjeteistanne löytyy muun muassa se, että yrittäjien osinkoveroa pitää kiristää, perintö- ja lahjaveroa pitää kiristää, rahoitustoiminnan verotusta pitää kiristää, työkoneiden verotusta pitää kiristää, metsätalouden verotusta pitää kiristää, ja kaiken huippuna on suomalaisille maastapoistumisvero rajalla. Sitten kun teidän kenttäväeltänne kysyttiin, niin ympäristöveroja pitää kiristää, liikenneverotusta pitää kiristää, arvonlisäveroja pitää kiristää ja työn verotusta pitää kiristää. Sen jälkeen tulee menotarkastelua. Kyllä tällä loppuisi kaikki liike Suomesta, jos nämä listat laitetaan toimeen.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko kuvaa selkeästi sitä taloustilannetta, jossa Suomi on viime vuosina ollut. Julkisen talouden alijäämä ja velkaantuminen olivat kasvussa jo ennen viime vuosien kriisejä, mutta pandemia, Venäjän hyökkäyssota, korkojen nopea nousu, rakentamisen syvä kriisi, viennin vaikeudet sekä heikko kansainvälinen kysyntä ovat entisestään pahentaneet tilannetta. Nollakorkojen aika näyttää olevan takana, ja jokaisen velkaeuron korkomenot ovat pois tulevaisuuden mahdollisuuksista, pois koulutuksesta, pois sosiaali- ja terveyspalveluista, pois turvallisuudesta sekä välttämättömistä investoinneista. Julkisen talouden tasapainottaminen ei ole mielipidekysymys eikä ideologinen valinta vaan välttämättömyys. Emme voi rakentaa hyvinvointia velaksi lastemme ja lastenlastemme kustannuksella. Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on ajautunut tilanteeseen, jossa pitkään jatkuneen velkaantumisen seurauksena alijäämä ylittää EU:n rajat. Suomi on EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä, mikä edellyttää uskottavia toimia velkaantumisen hillitsemiseksi ja alijäämän pienentämiseksi. Selonteon viesti on selvä: julkisen talouden suunta on käännettävä kestävälle uralle, ja tämä edellyttää sekä sopeutustoimia että talouskasvua tukevia ratkaisuja. Hallitus on tehnyt merkittäviä päätöksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Julkista taloutta on sopeutettu useiden miljardien kokonaisuudella: menojen kasvua on hillitty, rakenteita uudistettu ja vaikeitakin päätöksiä tehty. Pelkillä leikkauksilla tilannetta ei korjata, vaan rinnalle tarvitaan kasvua ja rakenteellisia uudistuksia. Hallitus on vahvistanut työnteon kannustimia, uudistanut työmarkkinoita ja parantanut yritysten toimintaedellytyksiä. Yritysten hallinnollista taakkaa on pyritty keventämään ja investointiympäristöä vahvistamaan. Lisäksi tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin on panostettu. Myös investoinnit infrastruktuuriin, liikenneverkkoihin, huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen ovat merkittäviä. Turvallinen ja vakaa toimintaympäristö on keskeinen edellytys talouskasvulle ja Suomen kilpailukyvylle. Arvoisa puhemies! Voimme nyt todeta, että suunta on kääntymässä ja toimet alkavat näkyä talouden kehityksessä. Vaikka julkisessa keskustelussa ovat korostuneet talouden ongelmat, on tärkeää nähdä myös ne myönteiset signaalit ja valonpilkahdukset, joita taloudessa on havaittavissa. Bruttokansantuote on kääntymässä kasvuun, ja kasvun ennustetaan vahvistuvan tulevina vuosina. Kasvu on vielä maltillista, mutta suunta on oikea. Myös yksityinen kulutus elpyy, ja inflaation hidastuminen helpottaa kotitalouksien arkea. Hintojen nousun hidastuminen ja korkotason vakaantuminen lisäävät luottamusta tulevaisuuteen. Rakennusalalla tilanne on edelleen vaikea, mutta merkkejä suunnan kääntymisestä on nähtävissä. Investoinneissa alkaa näkyä piristymistä, ja teollisuuden näkymät ovat monin paikoin vahvistuneet. Erityisesti puolustusteollisuus, energiateknologia ja puhtaan siirtymän investoinnit tarjoavat uusia kasvun mahdollisuuksia. Myös vientiteollisuudessa on myönteisiä signaaleja. Suomalainen osaaminen kiinnostaa edelleen maailmalla. Metsäteollisuus, teknologiateollisuus ja meriteollisuus ovat esimerkkejä aloista, joilla Suomella on vahvaa kilpailukykyä myös tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille on tärkeää, että perheet pärjäävät, lapsilla ja nuorilla on turvallinen kasvuympäristö ja ikäihmiset saavat tarvitsemansa hoivan. Talouspolitiikan onnistumista ei mitata vain kasvuluvuilla, vaan myös sillä, kokevatko ihmiset yhteiskunnan turvalliseksi, oikeudenmukaiseksi ja toiveikkaaksi. Tämän eteen teemme työtä. Selonteon keskeinen viesti on: Suomi on tällä hetkellä oikealla uralla liiallisen alijäämän korjaamisessa. Lähivuosiin liittyy edelleen riskejä, ja kehityksen jatkuminen edellyttää johdonmukaisia toimia. Tähän työhön meidän on yhdessä sitouduttava. Suomen mahdollisuudet ovat edelleen vahvat. Meillä on koulutettu väestö, korkea osaaminen, vahvat instituutiot ja kyky uudistua. Historiamme osoittaa, että vaikeistakin ajoista noustaan.

Arvoisa puhemies! Selonteko vahvistaa sen, minkä olemme kaikki tienneet jo varsin pitkään: julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen päätöksillä. Hallituksen velkalaiva jatkaa seilaamistaan. Alijäämä ja velkaantuminen ovat enemmänkin mittareita seurauksista kuin koko talouden kestävyyden mitta. Olennaista on se, vahvistavatko päätökset talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin pitkän aikavälin rahoituspohjaa. Mistä hallituskauden talouspolitiikan epäonnistumiset johtuvat? Kyllä, osittain Hormuzinsalmesta, Venäjän aloittamasta sodasta, rakennusalan hiljenemisestä korkojen noustua ja suhdanteista, mutta tämä ei ole koko totuus. Katseet voi kääntää hetkeksi toiseen Pohjoismaahan Tanskaan. Tanskan valtiontalous on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vahva. Maa on tehnyt selviä budjettiylijäämiä, ja velkasuhde on pysynyt kohtuullisen matalana. Taustalla ovat erityisesti vahva työllisyys sekä lääke- ja vientiteollisuuden kasvu. Mitä Tanska on tehnyt? Tanskassa on investoitu tutkimukseen. Se pystyy tekemään strategisia investointeja. Se panostaa koulutukseen. Suomessakin kannattaa investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uuden korkean lisäarvon elinkeinorakenteeseen. Näin on sovittu jo viime kaudella parlamentaarisesti, ja tästä sovusta tulee pitää kiinni, jos ja kun Suomi haluaa nousta ylös tästä suosta. Mitä Orpon hallitus on tehnyt? Ensinnäkin romahduttanut suomalaisten luottamuksen ja ajanut politiikallaan ihmiset säästämään sukanvarteen. Toisekseen hallitus on perustellut lähes jokaisen leikkauksensa välttämättömyydellä. Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista on kutsuttu vastuulliseksi. Hallitus on toistuvasti väittänyt, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja, vaikka ne on pääministerille henkilökohtaisesti toimitettu. — Pääministeri ei nyt enää ole paikalla, mutta ne on hänelle toimitettu. [Juho Eerola: Se on varmaan lukemassa niitä!] Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä hallitukselta: Jos hallituksen leikkauslinja oli välttämätön julkisen talouden pelastamiseksi, miksi Suomi on silti liiallisen alijäämän menettelyssä? Jos juuri näitä leikkauksia oli välttämätöntä tehdä velkasuhteen vakauttamiseksi, miksi se silti kipuaa kohti 100 prosentin rajaa? Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kertoo ennen kaikkea hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus sanoi tekevänsä sopeutuksia kymmenen miljardin edestä. Selonteon perusteella hallituksen menoja pienentävien sopeutustoimien vaikutus on noin 3,7 miljardia euroa vuoden 2026 tasolla. Rahaa on riittänyt tehottomiin veroalennuksiin, ja lisää on tulossa. Veroalennuksia on kohdistettu fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja suurituloisimmille. Valtiovarainministeriön arvio tulevan yhteisöveroalennuksen itserahoittavuudesta on pudonnut noin 40 prosenttiin, kun vielä vuosi sitten arvio oli 60 prosenttia. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU-maiden korkeimmat työttömyysluvut. Samaan aikaan hallitus siirtää jo katsetta seuraavalle vaalikaudelle ja tuleviin sopeutustarpeisiin. Hallitus väittää korjaavansa taloutta, mutta todellisuudessa se siirtää laskua eteenpäin. Tämä on selonteon ydin. Hallitus on leikannut, mutta se ei ole saanut taloutta kuntoon. Hallitus on heikentänyt perusturvaa, mutta se ei ole saanut työllisyyttä nousuun. Hallitus on kurittanut pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja lapsiperheitä, mutta ei ole kääntänyt Suomen suuntaa. Talouspolitiikassa tarvitaan vaikuttavia, ei kurjistavia toimia. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen. Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumista ei voi jättää seuraavien ongelmaksi. Mutta taloutta voidaan vahvistaa toisin. Me karsisimme ympäristölle haitallisia tukia sen sijaan, että lasku kasataan aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten päälle. Me palauttaisimme työttömyysturvan, toimeentulotuen ja asumistuen suojaosat ja loisimme perustulomallin, jotta työn tekeminen olisi kannattavampaa. Me rakentaisimme kasvua koulutuksesta, tutkimuksesta, osaamisesta ja vihreästä siirtymästä, emme leikkaisi Suomen tulevaisuuden pohjaa alta. Me loisimme edellytyksiä uudelle työlle ja yrittäjyydelle. Kiertotalous, vihreät investoinnit, luovat alat ja pienyrittäjyys ovat juuri sitä tulevaisuuden kasvua, jota Suomen pitäisi nyt rakentaa. Ja me torjuisimme köyhyyttä, koska se on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti järkevää. Suomen talous ei nouse vain leikkaamalla, vaan sillä, että tänne syntyy uutta työtä, uusia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Talous on väline. Sen tehtävä on turvata lasten mahdollisuudet, luonnon elinvoima ja tulevien sukupolvien oikeus parempaan tulevaisuuteen. Vihreät eivät hyväksy hallituksen tehotonta linjaa, jossa talouden korjaamisen nimissä tehdään päätöksiä, jotka siirtävät laskua eteenpäin ja lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään tärkeää esitystä, joka koskee polttoaineiden kestävyyskriteereitä ja erityisesti vähähiilisten polttoaineiden asemaa tulevaisuuden energiajärjestelmässä. Kyse ei ole vain ilmastopolitiikasta, vaan osallisena tässä on myös Suomen huoltovarmuus, teollisuuden kilpailukyky sekä energiansaannin varmuus. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä päästökauppalakia muutettaisiin siten, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyden osoittamista koskevat vaatimukset lisättäisiin lakiin. Samalla kansallista järjestelmää laajennettaisiin siten, että sillä olisi mahdollista osoittaa myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuus. Tämä on tärkeää, ei pelkästään ilmaston kannalta vaan myös siksi, että markkinat toimivat vain, jos luottamus toimii. Arvoisa puhemies! Haluan korostaa erityisesti huoltovarmuuden roolia. Muutettaessa kestävyyskriteeristöjen määräytymistä on aivan oikein, että esityksessä täydennetään samalla Huoltovarmuuskeskuksen mahdollisuutta jatkossa osoittaa uusiutuvien polttoaineiden lisäksi hankkimiensa vähähiilisten polttoaineiden kestävyys lain mukaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi pystyy jatkossakin rakentamaan varautumistaan kotimaisiin ja luotettavasti todennettuihin energialähteisiin. Kun energiajärjestelmä monipuolistuu biopolttoaineisiin, synteettisiin polttoaineisiin ja vetyyn, myös huoltovarmuuden on seurattava mukana. Siksi Suomen etu tässä esityksessä on selvä. Tämä esitys tukee monipuolista energiapohjaa, toimivia markkinoita sekä kotimaista tuotantokykyä. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on ollut kyky yhdistää ilmastotavoitteet ja huoltovarmuus. Tämä esitys jatkaa samalla linjalla. Se ei rakenna vain kestävää sääntelyä, vaan se rakentaa luottamusta siihen, että energiamurros voidaan tehdä turvallisesti, hallitusti ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta kestävästi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoitteena oli, niin kuin edustaja Vestman jo kertoi, eläinten oikeudet perustuslakiin. Ei siis keskustella eläinten hyvinvointilaista. Mutta koska tämä kansalaisaloite oli niin seikkaperäisesti eläinten hoitoon, eläinten oikeuksiin ja niiden hoidosta ja olemassaolosta kerrottiin niin tarkasti, on melkein pakko tässä yhteydessä kertoa sitten ihan luonnosta sieltä omalta tontilta näitä asioita. Me hoidamme perheen voimin 1 300:aa sonnia päivittäin — siis 1 300:aa sonnia. Eläinten päivittäinen rehustus ja ravintosisältö on tutkittu täsmällisen tarkkaan. Eli kaikki rehut on laboratoriossa tutkittu, ja niiden perusteella ajetaan tietokoneella optimaalinen päivän ruoka, ja joka päivä kaikki ruoka näille 1 300 eläimelle menee vaa’an kautta. Sitten näillä eläimillä on, riippuen ryhmäkoosta, viiden, kymmenen tai 15 eläimen ryhmät. Suurimmat ovat siis 15 eläimen ryhmissä. Elikkä nämä eläimet saavat vapaasti liikkua, sitten ne saavat nukkua olkipehkun päällä, ne saavat tätä ruokaa syödä ympäri vuorokauden vapaasti, ja vettä on tarjolla vapaasti kupeista ja altaista. Sitten vielä isompana ne saavat nukkua pehmustetulla kumiritilällä. Ihan sen takia kerron tämän näin tarkasti, että ymmärretään, minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä tuotantotiloilla eläimiä pidetään. Kun aika sitten on, niin sonnin elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti, ja sekin viranomaisten valvonnassa, ja näin me suomalaiset saamme ruokaa pöytään. Hyvät edustajat, arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tarkoitus on juuri tuotantoeläinten pidon lopettaminen. Koska eläinten teurastaminen ruuaksi katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, lehmä muun muassa, niin kuin edustaja Kallio toi hyvin esille, maidontuotannon päättyessä — me puhumme laktaatiokaudesta — pitäisi siirtää eläinten vanhainkotiin. Jos tämä lakialoite menisi läpi, monien eläinten, kuten koirien ja kissojen, pito kaupungeissa olisi perustuslain vastaista, koska pienissä asunnoissa ei ole mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että tuotantoeläinten lajinomainen käyttäytyminen on paljon paremmin toteutettu kuin lemmikkieläinten, kuten edellä kerroin. Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tekijöiden ajatusmaailma on minun mielestäni todellisuudesta vieraantunut, eläinten tehotuotannolle kun ei ole yksiselitteistä määritelmää. Kokonaisnäkemys eläinten läsnäolosta yhteiskunnassa puuttuu. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, kuka maksaisi kustannukset, kun nykyiselläänkään edes ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan ei ole resursseja. Yhteiskunnalta pitäisi löytyä resurssit tutkia jokaisen eläimen lopettamispäätös aina erikseen. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista esimerkiksi liikenneonnettomuuksien kohdalla? Nimittäin aloitteessa lukee myös, että luonnonvaraisella eläimellä on oikeus saada apua, jos eläin on avuttomassa tilassa. Eli pitäisikö eläintä, kuten pikkulintua, auttaa, jos saaliseläin, vaikkapa haukka, uhkaa syödä sen? Tai pitäisikö hirviemoa auttaa vasan kanssa, jos sudet ovat käymässä kiinni? Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa arkijärkeä. Maataloustuottajien ja lemmikkieläinten omistajien vastuulla on huolehtia eläintensä hyvinvoinnista, ja uusi eläinten hyvinvointilaki turvaa eläinten oikeuksia jo varsin hyvin. Kuitenkin ilmeneviin epäkohtiin pitää puuttua jämäkästi. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ihminen on luomakunnan herra. Toistan: ihminen on luomakunnan herra. Hän hallitsee sitä. Mieleen tulee jopa, että eikö meillä eduskunnassa ole tärkeämpiä asioita käsiteltäväksi. Ihmisillä on arjessaan oikeasti isoja murheita. Monet vanhemmat kamppailevat, että saisivat vuokrat maksettua, sähkölaskut maksettua ja ruokaa perheelle, ja me täällä mietimme nyt sellaisia asioita, jotka veisivät sen viimeisenkin ruuan pöydästä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta, että varmastikin on näin, että tätä nykyistä vaaratiedotusjärjestelmää täydennetään ja korjataan juuri sillä tavalla kuin on Suomelle parasta. Me liikenne- ja viestintäministeriössä ja nimenomaan Traficomin vastuulla olemme koko ajan jatkaneet yhteyksien parantamista yhteistyössä operaattoreiden kanssa. Valvontaa on lisätty ja mittauksia on lisätty, mutta jos ollaan aivan täysin rehellisiä, niin tämä uusi järjestelmä, jota nyt ajetaan ministeri Rantasen mukaan eteenpäin ja hänen johdollaan, tietenkin tulee olemaan kattavampi kuin tämä nykyinen 112. Sillä ei tule olemaan mitään esteitä. 112:n osalta täytyy myöskin todeta, että siinä yhteistyössä turvallisuusviranomaisten kanssa ja nimenomaan koskien näitä katvealueita, joita meillä löytyy näin laajassa maassa, ollaan menty parempaan suuntaan koko ajan. Mehän teemme koko ajan kaikkemme nimenomaan sen eteen, että Suomessa jokainen saa sen avun silloin, kun sen tarvitsee.

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla, että tämä pakotettu viestijärjestelmä on tulossa Suomeen, mutta meillä on kyllä tähän liittyvä ongelma. Meillähän on Suomessa, varsinkin itäisessä Suomessa, katvealueita, missä matkapuhelimet eivät kuulu. Olemme ottaneet useita kertoja esille, että esimerkiksi ambulanssin soittaminen on kovin vaikeaa, jos ei ole matkapuhelinkenttää. Kysynkin nyt hallitukselta: vaatiiko tämä teidän tuleva järjestelmä, pakotettu viesti, myös matkapuhelinkentät, ja jos se vaatii, niin kuinka se tavoittaa itäsuomalaiset ihmiset? Olemme liikenne- ja viestintäministerille useita kertoja huomauttaneet tästä asiasta, ja ministeri on todennut, että tässä asiassa ei ole ongelmaa, mutta voin kyllä kertoa Itä-Suomessa asuvana ihmisenä, että siinä kyllä on ongelma. Kysynkin pääministeriltä: kuinka hallitus aikoo nyt huolehtia siitä, että nämä viestit tavoittavat ihmiset kaikkialla Suomessa?

Arvoisa puhemies! Vielä yksi puheenvuoro, ja omistan sen tälle edustaja Kaarisalon huomiolle siitä kiihkosta. Tämä eduskuntasali on yksi vähiten kiihkoisia ympäristöjä tämän ajan Suomessa. Siis missä tahansa sosiaalisen median ympäristössä käytte, huomaatte siellä aivan tavallisten ihmisten pystyvän käymään sekä kyllä rakentavaa ja kriittistä keskustelua, mutta siellä kyllä näkyy sitä kiihkoa. Miksi? Koska kansalaisten keskuudessa nähdään monia ongelmia niillä sektoreilla, mistä te puhutte paljon sosiaalidemokraateissakin. Nähdään kouluissa, nähdään terveyspalveluissa, nähdään Kelan palveluissa, liikenteessä, takseissa, kaduilla, monessa. Se herättää ihmisissä kiihkoa. Me voimme olla täällä salissa hyvinkin rauhallisia. Täällä on pääosin hyvätuloisia ihmisiä, kaikki tässä salissa ovat hyvätuloisia ihmisiä. Kaikilla tässä salissa olevilla ihmisillä on varaa valita sellainen asuinalue, jossa ongelmia ei ilmene. Jokaisella tässä salissa on varaa myös muuttaa pois Suomesta siinä kohtaa, kun täällä asiat eskaloituvat liian pahaksi. Mutta sitä samaa valintaa ei pysty tekemään jokainen suomalainen, ja se pienituloinen suomalainen on vihoviimeinen ihminen, joka siihen pystyy. Hän ei pysty valikoimaan asuinaluettaan. Hän ei pysty valikoimaan itsellensä turvallista paikkaa olla välttämättä Suomessa, etenkään tulevaisuudessa. Hän ei pysty valikoimaan välttämättä koulujaan samalla tavalla kuin hyvätuloinen ihminen. Hän ei pysty välttämättä menemään sinne yksityiselle, kun julkinen puoli on ruuhkautunut. Häneen kohdistuvat monet ne ongelmat, joista perussuomalaisetkin puhuvat, ja se herättää kiihkoa. Se herättää aivan perusteltua raivoa ihmisissä. Minä ajattelen, että yksi asia, mikä herättää ihmisissä kiihkoa ja raivoa ja josta monesti poliitikkoja paheksutaan tai josta poliitikkoja sätitään: kyllä ihmisissä herättää kiihkoa ja raivoa myös se, että monet poliitikot ajattelevat, että eihän tässä ole mitään hätää, että mitä te kiihkoilette. 30 vuotta on porskutettu suunnilleen samanlaisella maahanmuuttopolitiikalla Suomessa. Asioiden ja ongelmien on annettu vain kasaantua nimenomaisesti maahanmuuton osalta kaikkialla Euroopassa. Samaan aikaan puolueet pyörittelevät peukaloitaan ja äänestävät ”ei”, kuten sosiaalidemokraatit, joka ikiselle maahanmuuttopolitiikan tiukennukselle tälläkin hallituskaudella, myös monilla puolin Eurooppaa vasemmistopuolueet äänestävät näitä uudistuksia vastaan. Se herättää ihmisissä kiihkoa, että vaikka ollaan sammakkona siellä kiehuvassa kattilassa, niin sanotaan kansalaisille vain, että ei tässä mitään, ollaan rauhallisesti ja katsotaan eteenpäin. Mutta mitään ei olla valmiita tekemään. Se herättää ihmisissä kiihkoa, ja siihen pitää vastata sillä, [Puhemies koputtaa] että tämä sali pystyy rauhallisesti ja asiallisesti viemään läpi tärkeitä lakimuutoksia myös maahanmuuttopolitiikan saralla.

Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta myös tähän keskusteluun näistä julkisista palveluista, eri sektoreista, on se sitten koulutus, terveydenhoito, sosiaalihuolto tai mikä tahansa hyvinvointivaltion osanen, että hallitus ikään kuin etsisi ratkaisuja vain näihin ja maahanmuutto olisi vähempiarvoinen asia esimerkiksi näiden rinnalla. En tiedä, oliko tämä, mitä edustaja Kaarisalo oikein mahtoi tarkoittaa. Mutta aivan kuten edustaja Bergbom toi ilmi, tämä hallitus tekee tietysti, kuten kaikki muutkin edeltävät hallitukset, toimia kaikilla sektoreilla: koulutussaralla, soten saralla, liikenteen saralla, ihmisten arkisten palveluiden, etuuksien ja tukien saralla. Yhtenä isona painopisteenä on myös maahanmuuttopolitiikka, koska se on jätetty retuperälle Suomessa vuosikymmenten ajan. Siitä meillä on lukuja. Valitettavasti on niin, että maahanmuutto ei ole oma sektorinsa. Se ei ole oma sektorinsa oikein siellä valtion budjetissakaan. Siellä on pari momenttia, jotka me voidaan johdatella sinne maahanmuuttoon kytkeytyen, mutta monet niistä jakautuvat juuri sinne terveydenhoitoon, koulutukseen, sosiaaliturvan ympärille, kuntasektorille, lukuisille eri sektoreille, ja ne piiloutuvat sinne budjettikirjan sisään, ne luvut, eurot, puhumattakaan niistä ihan arkisella tasolla ihmisten välisissä kohtaamisissa, palveluiden piirissä, kouluissa, terveyskeskuksissa ja Kelan luukulla. Siellä nähdään niitä maahanmuuton lieveilmiöitä, valitettavasti. Kun te olette puhuneet esimerkiksi tällä kaudella paljon pienituloisuuden kasvusta, se on valitettava ilmiö, mutta tiedättekö te, missä ryhmässä pienituloisuus on erityisesti kasvanut Suomessa ja mikä on kokonaisuudessaan pienituloisuutta kasvattanut Suomessa kaikista eniten tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja erityisesti tässä viimeisen muutaman vuoden aikana? Se ei ole tämän hallituksen politiikka, vaan se on se maahanmuuttopolitiikka, mitä täällä on pitkällisesti harjoitettu, ja erityisen suurena vaikuttimena siinä on se politiikka, jota Marinin hallitus hyväksyi täällä vuonna 2022, kun lisättiin perheenyhdistämisiä ja lisättiin opiskelumaahanmuuttoa. Suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat saapuneet, siis kymmeniätuhansia ihmisiä sen jälkeen, aletaan laskemaan heitä jo sadoissatuhansissa tämän teidän uudistuksenne jälkeen — Suomeen on saapunut satojatuhansia ihmisiä suoraan pienituloisiksi ja suoraan suomalaisten etuisuuksien varaan ulkomailta. Nämä ovat niitä asioita, mitä täällä perussuomalaiset koettavat nyt pistää kuntoon, tukkia näitä porsaanreikiä, on se sitten koulutuksen, terveydenhuollon tai minkä tahansa muun sektorin saralla. Maahanmuutto ei ole oma sektorinsa. Se koskee kaikkea, mitä valtio tekee.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä kiittää hallintovaliokuntaa perusteellisesta mietinnöstä, joka tarjoaa laaja-alaisen kuvan sisäisen turvallisuuden tilanteesta sekä muuttuneen toimintaympäristön uhista. Suomi on edelleen turvallinen maa, mutta turvallisuutemme ei ole itsestäänselvyys. Turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välinen raja on hämärtynyt, ja erilaiset uhat kietoutuvat toisiinsa aivan uudella tavalla. Hybridiuhat, kyberrikollisuus, informaatiovaikuttaminen ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit ovat valitettavasti jo osa arkea. Samalla turvallisuustilanne rajoillamme muistuttaa siitä, että meidän on varauduttava myös välineellistettyyn maahantuloon ja muihin hybridivaikuttamisen muotoihin. Rajaturvallisuus on keskeinen osa kansallista turvallisuutta. Viimeaikaisten droonitapausten myötä uudenlaiset turvallisuusuhat ovat realisoituneet myös Suomessa. Tapaukset ovat yksittäisiä, mutta ne korostavat kykyä tunnistaa ja torjua riskejä sekä viestiä niistä tehokkaasti. Vaaratiedottamisen selkeyteen on syytä kiinnittää huomiota, ja kaikki helposti saavuttava vaaratiedotusjärjestelmä on kiireellisesti saatava käyttöön. Erilaisiin uhkiin vastaaminen edellyttää viranomaisilta tiivistä yhteistyötä, ajantasaista tilannekuvaa, tehokasta tiedonvaihtoa sekä riittäviä toimivaltuuksia ja resursseja. Nämä nousevat hyvin esiin myös mietinnössä. Arvoisa puhemies! Rikollisuus kansainvälistyy, kovenee ja verkottuu, ja järjestäytyneet ryhmät hyödyntävät yhä enemmän laillisia rakenteita. Teknologia, erityisesti tekoäly, laajentaa rikollisuuden muotoja, mikä vaatii viranomaisilta uutta osaamista ja tiiviimpää yhteistyötä. Toimivaltuuksien on oltava ajan tasalla, ja rikoshyödyn tehokas pois ottaminen on varmistettava, sillä rikollisuus ei saa kannattaa. Kriittisen infrastruktuurin, kuten energia-, tietoliikenne- ja liikenneverkkojen, suojaaminen on entistä tärkeämpää, sillä yhteiskunnan toimivuus riippuu niiden häiriöttömästä toiminnasta. Tämä korostuu Itämeren alueella, missä merenalaisen infrastruktuurin vauriot, satelliittipaikannuksen häiriöt ja varjolaivaston riskit ovat lisänneet onnettomuusvaaraa erityisesti Suomenlahdella. Yksittäisetkin häiriöt voivat vaikuttaa laajasti, ja viranomaisten yhteistyö ja riittävä varautuminen ovat välttämättömiä. Valiokunta kiinnittää perustellusti huomiota siihen, että pelastustoimen rooli jää selonteossa liian vähälle huomiolle suhteessa sen todelliseen merkitykseen. Pelastustoimi on sisäisen turvallisuuden kivijalka ja toimii monesti ensimmäisenä paikalla onnettomuuksissa, vastaa väestön suojaamisesta ja kantaa vastuuta myös kriisitilanteissa. Samoin sopimuspalokuntien rooli on korvaamaton, ja niiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava pitkäjänteisesti. Arvoisa puhemies! Luottamus on sisäisen turvallisuuden perusta: luottamus viranomaisiin, luottamus oikeuslaitokseen ja ennen kaikkea luottamus toisiin ihmisiin. Polarisaatio ja eriarvoisuus voivat kuitenkin murentaa tätä luottamusta ja heikentää turvallisuutta. Siksi on tärkeää ehkäistä eriarvoistumista ja vahvistaa osallisuutta. Huolestuttavaa on nuorisorikollisuuden kehitys: vakava rikollisuus kasautuu pienelle joukolle, alaikäisten väkivaltarikollisuus lisääntyy, ja teot raaistuvat sekä siirtyvät verkkoon. Tarvitsemme vahvempaa ennaltaehkäisyä, varhaista tukea, tiivistä yhteistyötä ja johdonmukaisia seuraamuksia, jotta rikoskierteet katkaistaan ajoissa. Jokainen syrjäytynyt nuori on inhimillinen tragedia. Arjen turvallisuus syntyy toimivista perusasioista: siitä, että apu tulee nopeasti ja viranomaiset ovat läsnä. Samalla on tärkeää vahvistaa myös kansalaisten omaa varautumista. Kriisinsietokyky rakentuu siitä, että jokainen pystyy huolehtimaan perustarpeistaan myös häiriötilanteissa. Sisäistä turvallisuutta on kehitettävä kokonaisuutena, vahvojen viranomaisten, ajantasaisen lainsäädännön ja riittävien resurssien varassa. Samalla on huolehdittava siitä, että jokaisella on paikka yhteiskunnassa.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Tosiaan tässä edustaja Mikkonen toi esille sen, että oikeusministeriössä on hyvin pienet resurssit ja osaaminen juuri tähän alueeseen. Siellä on tosiaan ollut lunastuslainsäädäntö, ja siinä oli merkittäviä muutoksia ja selvitettävää, niin että se ei ollut mitenkään valmis, ja jos se olisi ollut, se olisi viime kaudella tuotu. Se tuotiin tällä hallituskaudella, ja sitä oli kymmenen vuotta valmisteltu. Olen mielestäni ministeriön kanssa onnistunut hyvin tuomaan hyvin vanhoja lakeja, joita on odotettu vuosikausia, mutta mennään siihen toiste. Pieniä patoja koskeva hankeselvitys on vireillä tässä hyvin pienessä virkamiesvalmistelussa, mikä meillä on, ja siellä on myös kriisivalmiuteen valmistelua. He tekevät kyllä parhaansa. Haluan sanoa tästä lainsäädännöstä ja arvioista, että tässä on haettu tasapainoa sekä ympäristöperusoikeuden että omaisuudensuojan välillä, ja muun muassa arviointineuvosto on antanut tälle erittäin hyvän arvosanan näistä erilaisista vertailuista. Mitä tulee sitten tähän, että lunastusmahdollisuus otettiin pois tästä lainsäädännöstä, niin tämä työryhmä silloin viime hallituskaudella tosiaan esitti tällaista perustetta, ja sitten toisaalta täällä muuten monissa puheenvuoroissa tuotiin esille juuri se ajatus, että aiheuttaja maksaa. Tämä laki lähtee siitä, että aiheuttaja maksaa ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvausta. Mutta jos täällä ajatellaan, että aiheuttaja maksaa, ja jos valtio lunastaa hyvinkin elinkaarensa loppupuolella olevia voimalaitoksia, niin onko se valtion tehtävä, miten ajatellaan? Sitten kun täällä on puhuttu paljon Ruotsista, niin en tiedä, kuinka hyvin tunnette Ruotsin järjestelmää, mutta virkamieheltä saamani tiedon mukaan Ruotsissa kahdeksan suurta energiayhtiötä on kerännyt kymmenen miljardia kruunua rahastoon, jonka varat on tarkoitus käyttää vesivoimalupien tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, ja yksittäisen laitoksen luvan tarkistamisesta aiheutuvista kustannuksista rahasto voi rahoittaa 85 prosenttia. Niin että Ruotsissa, vaikka on tiukempia, heillä on keksitty tämmöinen yhteisvastuullinen ajatus, rahasto, mitä meillähän on liikennevakuutuksissa ja muissa. Ei minusta huono idea pohdittavaksi. En tässä nyt mitään sen erikoisempaa sano, että hallitus ajaisi, vaan ihan henkilökohtaisesti pohdin, että tässä olisi esimerkiksi yksi ratkaisu, koska tässä taloudellisessa tilanteessa valitettavasti tässä lyövät kaksi perusoikeutta käsille. Totta kai kalojen ja vaelluskalojen suojelu on todella tärkeää, ja niitä ei voi enää palauttaa, mutta ne taloudelliset realiteetit ovat myöskin, että ei valtio voi kaikkia näitä kymmeniä ja kymmeniä lunastaa. Tässä on haettu tasapainoa, ja voin vakuuttaa, että tässä on käyty paljon keskustelua ja tätä ei ole tehty oikeastaan kenenkään ehdoilla. Kukaan taho ei ole tähän mielestäni täysin tyytyväinen, kun puhutaan etujärjestöistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu ministeri! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jolla muutetaan turvallisuustutkintalakia ja kyberturvallisuuslakia. Esityksen myötä Onnettomuustutkintakeskus saisi jatkossa toimivallan tutkia erittäin vakavia kyberturvallisuuspoikkeamia. Samalla pannaan kansallisesti täytäntöön Euroopan unionin merionnettomuustutkintadirektiiviin tehdyt muutokset. Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pysyvästi. Hybridivaikuttaminen, tietomurrot, kriittiseen infraan kohdistuvat häiriöt ja valtiollinen kybervaikuttaminen ovat tämän päivän todellisuutta. Siksi on välttämätöntä, että viranomaisilla on riittävät toimivaltuudet, osaaminen ja välineet vastata uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Kun yhteiskunnan keskeiset palvelut energiahuolto, liikenne, pankkijärjestelmät tai viranomaisverkot ovat yhä riippuvaisempia digitaalisista järjestelmistä, myös kyberpoikkeamien seuraukset voivat olla erittäin vakavia. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan perusteellista, riippumatonta tutkintaa, jotta tapahtumista voidaan oppia ja estää vastaavat tilanteet tulevaisuudessa sekä vahvistaa koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia ja toimintakykyä on määrätietoisesti vahvistettu. Hallitusohjelman mukaisesti olemme panostaneet kansalliseen turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, tiedustelukykyyn, kyberturvallisuuteen sekä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Työ ei kuitenkaan ole valmis. Turvallisuusuhat muuttuvat jatkuvasti, ja lainsäädännön on pysyttävä kehityksen mukana. Meidän on myös jatkossa arvioitava avoimesti, ovatko viranomaisten toimivaltuudet riittäviä vastaamaan esimerkiksi kyberuhkien, hybridioperaatioiden ja kriittiseen infraan kohdistuvan vaikuttamisen uusiin muotoihin. Arvoisa puhemies! Kansalaisilla on oikeus turvalliseen yhteiskuntaan, ja viranomaisilla on oltava tosiasialliset mahdollisuudet tämän turvallisuuden turvaamiseen. Siksi kannatan tätä käsittelyssä olevaa esitystä ja muita turvallisuutta vahvistavia esityksiä. Kiitos myös oikeusministeri Leena Merelle tämän lakiesityksen valmistelusta ja esittelystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan myöskin kunnista. Kunnat vastaavat arjen tärkeimmistä palveluista. Kun niiden rahoitusta leikataan, vaikutukset näkyvät väistämättä kouluissa, päiväkodeissa, lasten arjessa. Hallitus linjasi kehysriihessään itäisen ja pohjoisen Suomen ohjelmiin liittyen keskeisistä toimenpiteistä, kuten erityistalousalueiden kokeiluselvityksen käynnistämisestä, liikenne- ja infrastruktuuri-investointien kohteista ja lisäresursseista. Kuitenkin esimerkiksi näiden liikenne- ja infrainvestointien kohteet: muun muassa Etelä-Savo jäi täysin ilman mitään kohteita, ei mitään liikenne- eikä infrastruktuuri-investointeja koko alueelle. Sen lisäksi hallituksen suurin saavutus on se, että te olette tunnistaneet itäisen Suomen erityistarpeet, koska olette päättäneet ryhtyä valmistelemaan määräaikaisen kokeilulainsäädäntöhankkeen käynnistämistä erityistalousalueiden mahdollistamiseksi itäisessä Suomessa. Kuinka tämä mahdollistamisen selvittäminen nyt sitten oikein etenee tähän kokeilulainsäädäntöön?

Arvoisa puhemies! Me elämme tällä hetkellä haastavia aikoja. Se vaatii meiltä vastuullista politiikkaa, ja hallitus on sitoutunut jatkamaan sitä työtä myöskin tästä eteenpäin. Kommentoin muutamaa asiaa, mitä täällä on noussut esiin. Puhuttiin tässä kuntien leikkauksista. Niiden osalta haluan korostaa sitä, että kuitenkin tällä kaudella, kun on jouduttu sopeuttamaan monesta paikasta, hallitus teki kautensa alussa perusopetuslupauksen, että perusopetusta vahvistetaan tällä kaudella. Sen tähden on pidetty kiinni siitä, että on koko ajan katsottu, että niillä toimilla, joita teemme kuntataloudessa, meillä pysyy kuitenkin se kuntataloutta vahvistava linja tässä hallituksessa. Eli vaikka siellä nyt tätä indeksijarrua hieman korotettiin, niin edelleenkin hallituksen toimet vahvistavat kuntataloutta seuraavan kolmen vuoden aikajaksolla. Sitten toisena täällä puhuttiin itäisestä Suomesta ja onko sinne satsattu. Kyllä on. Sinne on tehty liikenneinvestointeja, sinne on lisätty aloituspaikkoja koulutuksiin, on perustettu uudet elinvoimakeskukset ja niihin nimenomaan itäisessä Suomessa tämmöiset investointinyrkit, on käynnistetty tämä itäisen Suomen ohjelma, ja nyt valmistellaan myöskin näitä erityistalousalueita Itä-Suomeen. Ihan muutamia asioita mainitakseni. Itäistä Suomea on pohdittu hyvin paljon tässä näin. Sitten täällä on puhuttu järjestöistä tänään, ja haluan sanoa myöskin sen, että kyllä arvostamme järjestöjen tekemää työtä korkealle. Kyllä sinnekin on jouduttu tekemään sopeutuksia, mutta on hyvä nähdä tästä ensi vuoden kehyspäätöksessä tehdystä linjauksesta, että siellä kanavoidaan nyt jatkossa rahoitusta järjestöille myöskin hyvinvointialueitten kautta ja järjestöille ollaan lisäämässä tällainen uusi verovähennysmahdollisuus, joka mahdollistaa varainkeruun uudella tavalla järjestöjen toimintaan. Eli myöskin näillä haluamme helpottaa. Sitten vielä viimeisenä teemana, joka täällä on noussut esiin, jonka poimin tähän: nuorten työttömyys. Se on asia, josta uskon ja toivon, että kannamme kaikki huolta. Se on iso haaste meidän tämän hetken yhteiskunnassa, ja sitä varten on myöskin siihen haettu erikseen ratkaisuja. On tuotu näitä nuorten työllisyysseteleitä, ja niitten määrää nyt vielä kehysriihessä kasvatettiin. Ollaan laittamassa liikkeelle tällaisia työllisyyspilotteja myöskin kaupunginosiin näissä kaupungeissa, missä on haastavia tilanteita. Nuorille on lisätty aloituspaikkoja, ja niillekin, jotka eivät aloituspaikkoja saa, hallitus on kertonut tuovansa tällaiset opintosetelit, eli on mahdollista myöskin esimerkiksi avoimen puolella aloittaa opintoja. Koetamme eri tavoin katsoa sitä, että luomme mahdollisuuksia nuorille. Ajattelen, että koko meidän talouspolitiikan ydin... Täällä käytettiin ilmaisua jossakin puheenvuorossa: ”lasten kukkarosta lainaaminen”. Ajattelen, että se on hirveän hyvä tematiikka, ja se on nimenomaan se, mitä me haluamme välttää. Emme vie lasten kukkarosta, vaan koetamme tehdä tätä yhteiskunnan rakentamista niin, että tämä on kestävä ja että meidän lapsillamme olisi tulevaisuudessa paremmin. Sitä varten me koko tätä muutostyötä teemme. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Jättivelka, jättityöttömyys, minimaalinen kasvu. Suomen talouspolitiikan keskeinen tehtävä on kuitenkin vahvistaa kasvua, turvata ostovoimaa ja varmistaa, että yhteiskunnan heikommassa asemassa olevasta pidetään huolta. Näissä tavoitteissa hallitus on epäonnistunut täysin. Ensinnäkin talouskasvu on jäänyt heikoksi samalla, kun kotimainen kysyntä on hiipunut. Leikkaukset ja veroratkaisut, jotka heikentävät pienituloisten ja keskituloisten ostovoimaa, vaimentavat talouden vetoa ja lykkäävät investointeja. Tässä on talouspolitiikassa ristiriita. Täällä me olemme tänään kuulleet iloisia uutisia siitä, että pientä piristymistä teollisuudessa on. Se on mahtavaa. [Oskari Valtola: Pientä!] — Se on vielä pientä, olen pahoillani. Yhtään työpaikkaa ei vielä ole lisää tullut sen takia. Tai jos on, niin ehkä ne ovat sitten muutamia satoja, mutta niillä, edustaja, ei vielä ole merkitystä siihen, että tämä jättityöttömyys taittuisi yhtään mihinkään. Meillä on Suomessa uskottu muun muassa siihen, että koulutus on se, mikä meille luo turvaa tulevaisuuteen, työpaikat, jotka ovat ennakoitavia, mutta tämä hallitus täällä puhuu satsauksista koulutukseen, kun se on samaan aikaan leikannut muun muassa ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa. Kaiken huippu tässä riihipaperissa, joka sieltä sitten vihdoin ja viimein ulos saatiin, oli tämä oppisopimuskoulutuksen kehittäminen. Siellä lisäpöytäkirjassa merkinnöissä oli, että kehitetään oppisopimuskoulutusta muuttamalla tuntimääriä 25:stä 20:een. Tämä kertoo oikeastaan kaiken oleellisen hallituksen talouspolitiikasta, siitä että kyse ei suinkaan ole kehittämisestä, vaan kyse on siitä, että leikataan kerta toisensa jälkeen. Samaan aikaan sitten puhutaan tästä ostovoimasta, kuten ministeri Multala täällä aikaisemmin, suureen ääneen vakuutetaan ja vannotetaan, että nyt on keskituloisen ostovoima parantunut. Niin, kuka ne palkankorotukset neuvotteli? Ne olivat ammattiliitot. Mutta ammattiliittojenkin neuvottelutilaa on tämän kolmen vuoden aikana aika reilusti kavennettu. Sopimusyhteiskunnasta ei ole enää tietoakaan, saatikka siitä, että kukaan neuvottelisi enää oikeasti. Täältä hallitus tekee esityksiä, joilla palkansaaja jyrätään kaikin mahdollisin tavoin. Se ei ole neuvottelua, se ei ole sopimusyhteiskunnan paluuta. Ja kun siihen vielä lisätään vientivetoinen palkkamalli, jolla on sementoitu palkkoja, niin en sitten tulevaisuudessa tiedä, miten niille tulevaisuuden palkkaneuvotteluille tulee käymään. Siinä vaiheessa hallituksen on turha yrittää, jos tätä hirvittävää menoa vielä jatkuu tulevaisuudessa, mennä sen perään, että teillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että ostovoima paranee tai palkat nousevat. No, sitten on otettava kantaa myös tähän itäiseen Suomeen, joka vilahti tuossa debatin aikana edustaja Antikaisen puheenvuorossa — valitettavasti siihen ei saanut vastauspuheenvuoroja. Antikainen täällä innoissaan kertoi, kuinka itäiseen Suomeen on tullut rahoitusta. Nolla euroa. Se, mistä te iloitsette muun muassa liikenneinvestoinneissa, on Karjalan rata. Yli 200 miljoonaa tarvitaan, saatiin vajaa 50. Kolme kilometriä rataa. Kolme kilometriä Suomen ruuhkaisimmalle osuudelle, missä vientitavarat kulkevat. Kolme kilometriä tulevaisuudessa. Ja viimeisenä en voi olla ottamatta kantaa tähän nuorisotyöttömyyteen ja sen pelastamiseen. On todella hienoa, että hallitus on päättänyt, että nyt valtio on se, joka antaa nuorille töitä, 500 kesätyöpaikkaa. Mutta kun samaan aikaan hallitus on aiheuttanut hallinnon säästöohjelmallaan sen, että meillä on jätti-yt:t myöskin hallinnossa, niin kysynpähän vain, kuka ihme niitä nuoria siellä valtionhallinnossa sitten esimerkiksi työhön opastaa, kun ensin irtisanotaan vakinaiset työntekijät. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Tiedätte itsekin sen, että nämä ovat kosmeettisia toimia. Nämä ovat sellaisia toimia, joilla käytännössä laitetaan maalia ruosteen päälle tai yritetään korjata sitä autonrengasta purkalla. Tämän te valitettavasti tulette löytämään edestänne, sitä ei pääse kukaan karkuun. Sitä ei millään spinnaamisella eikä kääntämisellä eikä pois puhumisella voi muuksi muuttaa. Hallitus on itse tämän kuoppansa kaivanut, ja tämän päivän aikana se on vain ja ainoastaan yrittänyt keskittyä siihen, [Puhemies koputtaa] mikä on SDP:n linja, onko sitä vai ei, mutta omasta linjastaan se ei kyllä suostu puhumaan, ei sanallakaan. [Oskari Valtola pyytää vastauspuheenvuoroa]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua tuossa äskenkin. Ensinnä kaivataan vaikutusarvioita, mikä on sinällään ihan mukava asia, mutta sitten samaan aikaan hallitusta ei itseään kiinnosta ollenkaan se, minkälaisia vaikutusarvioita heidän tekemällään politiikalla on. Tästä oikein mainio esimerkki oli taas tämä määräaikaisuuslaki. Kun sitä valiokunnassa käsiteltiin ja se täällä salissakin läpi meni, niin ainoa vaikutusarvio oli, että perhe‑ ja raskausvapaasyrjintä lisääntyy. Työllisyysvaikutuksia sillä ei ollut, ja ei se paljon hidastanut. Se laki runnottiin täällä läpi, niin kuin moni muukin laki, joka on Suomelle haitallinen. Sitten voidaan patsastella, että nyt päivitetään tasa-arvolakia kyllä, ja sitten hoksataan, että ai niin joo, ne ovatkin vain kosmeettisia päivityksiä, ja näin sitten ihmetellään, kun työllisyys ei nouse. No, ei se varmaan nouse, jos tehdään tämmöistä työllisyyspolitiikkaa. Sitten toinen asia, joka tuli mieleen näistä puheenvuoroista, oli nämä vaihtoehdot. Täällä hallitus päivän huutaa, että ei ole mitään vaihtoehtoja, ei ole mitään vaihtoehtoja. Kun minä laskin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksellakin jo ihan silloin alkupäivästä, niin kyllä niitä vaihtoehtoja oli, ja niitä oli muuten jokaisessa puheenvuorossa — keskustalla tietenkin erityisen hyvät. [Jouni Ovaska: Ja paljon!] En tiedä, mistä kenties johtuu, että näin ajattelen, mutta kyllä keskustalla oli siellä hyvät vaihtoehdot. Hallitusohjelman tavoitteenahan oli, että velkasuhde vakautetaan ja sitten alkaa Suomella mennä hienosti. Me on nähty kyllä ne käppyrät, eli ihan toiseen suuntaanhan se menee. Velkaa tulee ovista ja ikkunoista, eikä tämä politiikka sitä auta. No, sitten piti tulla se 100 000 uutta työllistä. Se on muuten tosi hyvä tavoite. Se on hyvä, että se on siellä — vielä kun saisitte sen toteutumaan. Miinuksella ollaan. Esimerkiksi nuoria työttömiä on meillä 80 000 tällä hetkellä, ja se on muuten aika valtava määrä nuoria ihmisiä, joitten elämä junnaa käytännössä paikallaan, kun työtä ei ole. Tähän keskusta on esittänyt ratkaisuksi nuorten takuutyötä, joka olisi itse asiassa aika näppärä toteuttaa ja ehkäpä poikkeuksellinen, mutta kyllähän poikkeuksellista politiikkaa tarvitaan tämmöisinä poikkeuksellisina aikoina. Nuorillehan te olette tuoneet tämän nuorisotyösetelin, ja siihen tulee vielä lisää rahaakin. Se on periaatteen tasolla hyvä, ja minä toivon, että saatte sen toimimaan, mutta pelkästään sillä, että sinne tuodaan rahaa, se ei ala toimimaan, vaan se vaatii myös sen, että se muokataan semmoiseksi, että työllisyysalueet pystyvät sitä käyttämään. Tällä hetkellä se malli on liian byrokraattinen. Joo, sitten kun miettii näin laajemmin tätä hallituksen arvopolitiikkaa, niin kyllähän keskustan ja hallituksen isoin ero on varmasti se, että keskusta näkee koko Suomen ja myös ennen kaikkea maakunnat. Eli kun me halutaan, että Suomeen tulee kasvua, niin sehän lähtee silloin koko Suomesta ja siitä, että meidän politiikalla helpotetaan niitten pienten ja keskisuurten yritysten työllistämistä siellä maakunnassa, niitten, jotka tekevät älyttömän tärkeää työtä, joilla olisi mahdollisuus palkata uusia työntekijöitä, kun pikkusen annettaisiin siihen syttöjä, ja jotka myös sitä vientiä meille maailmalle tekevät. On täysin arvovalinta, tekeekö esimerkiksi tämmöisen yhteisöveroalennuksen, joka käytännössä valuu kaikkein isoimpien yritysten taskuun. Minä en tiedä, kuinka paljon se lisää meidän työllisyyttä, että Osuuspankki tai Nordea saa pikkusen enempi rahaa. Voisiko sen sijaan esimerkiksi keskittyä siihen, että tehtäisiin niitä ratkaisuita nimenomaan sinne pienille ja keskisuurille yrityksille? Tämä sama pätee sitten myös ihan normaalien töissäkäyvien ihmisten verotukseen. Kyllähän ne verohelpotukset pitäisi kohdistaa erityisesti sinne keskituloisiin, tavallisiin suomalaisiin, joilla jo nyt menevät kaikki rahat kulutukseen. Tämä olisi ratkaisu myös siihen, kun puhutaan paljon siitä, minkä takia meidän syntyvyys ei nouse. Tällä lähtisin liikenteeseen. Sitten ihan ehkä viimeiseksi — paljonhan tässä olisi sanottavaa, mutta aika on rajallista: Me tarvitaan oikeasti tulevaisuususkoa tähän maahan, ja siitä me ollaan varmasti kaikki samaa mieltä, mutta se vaatii myös sitä, että me uskalletaan ajatella asioita eri tavalla. Jos me halutaan saada tulevaisuususkoa esimerkiksi tuonne meidän maakuntiin ja Pohjois-Suomeen, niin kyllä meidän täytyy silloin myös alkaa tarkistelemaan sitä, olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa kuntiin jäisi enemmän rahaa sieltä otettavista ja siellä tuotettavista asioista. Tarkoitan tällä sitä, että jos esimerkiksi valtion metsiä hakataan tiettyjen kuntien alueilta, niin voisiko siitä jäädä sinne paikan päälle pikkusen enemmän, niin ei tarvitsisi sitten huudella lehdissä jatkuvalla syötöllä, että nyt laitetaan kuntia yhteen ja tällä se maailma paranee, koska se ei yksinkertaisesti tuo meille kasvua eikä hyvinvointia. Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Jatkan ehkä myöhemmin. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys ja keskustelu siitä sattui varsin sopivaan aikaan — kiitokset siitä kysymyksen tekijöille. Nyt on juuri hyvä hetki väliarvioida hallituksen saavutuksia, kun voin lainata Tilastokeskuksen 8.5.2026 tiedotteiden seuraavat otsikot: ”Rakentamisen liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 prosenttia vuodentakaisesta”, ”Teollisuuden liikevaihto kasvoi 5,6 prosenttia vuoden 2026 maaliskuussa”, ”Teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 prosenttia vuodentakaisesta”, ”Teollisuustuotanto kasvoi maaliskuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta”, ”Ulkomaisten matkailijoiden yöpymisiä 13 prosenttia edellisvuotta enemmän vuonna 2025”. Kevään talousdataa on arvioinut myös Keskuskauppakamari. Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist totesi Iltalehden haastattelussa 30.4.2026 seuraavasti: ”Kasvu on vauhdittunut tämän vuoden puolella enemmän kuin kukaan uskalsi unelmoida.” Siis enemmän kuin kukaan uskalsi unelmoida. Nordea Pankin tämän aamun tiedotteessa puolestaan todetaan seuraavaa: ”Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä alkanut talouskasvu jatkui, kun Tilastokeskus ennakoi Suomen bruttokansantuotteen kasvaneen myös vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Kasvun taustalla on yksityisen kulutuksen virkoaminen, mikä näkyy vähittäiskaupan myynnin kääntymisenä positiiviseksi neljän laskuvuoden jälkeen.” Nordean ekonomisti Juho Kostiainen kertoo, että ”maalis-huhtikuun korttidata viittaa siihen, että kulutus on jatkunut vahvana polttoaineen hintojen ja korkojen noususta huolimatta”. Nordea odottaa myös työllisyyden paranevan: ”Odotamme taloudessa nähdyn käänteen välittyvän asteittain myös työmarkkinoille tämän ja ensi vuoden aikana. Ennustamme työttömyysasteen laskevan 8,5 prosenttiin vuoden 2027 lopulla.” Nordean ekonomisti arvioi edelleen: ”Kotimaisen kulutuksen lisääntyminen tukee jatkossa kaupan ja palvelualan työllisyyttä. Teollisuudessa työllisyys on jo kääntynyt selvään kasvuun, ja uusien tilausten hyvä kehitys ennakoi teollisuuden kehityksen vahvistuvan edelleen loppuvuotta kohden.” Arvoisa herra puhemies! Olen edellä lainannut kolmen hallituksesta riippumattoman tahon, Tilastokeskuksen, Keskuskauppakamarin sekä Nordea Pankin, tuoreet tutkimukset sekä näkemykset Suomen taloustilanteesta ja kehitysnäkemyksistä. Tilastot ja arviot puhuvat selvää kieltään. Hallitus on onnistunut kääntämään Marinin hallituksen jäljiltä syvällä uineen valtiolaivan uuteen, parempaan suuntaan. Hallitus ei ole hakenut pikavoittoja tai sortunut oppositiota vaivaavaan populismiin. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen työ alkaa tuottaa tulosta. Suomen taloudessa on vuodenvaihteen ja kevään aikana tapahtunut käänne. Tuotanto ja kulutus ovat nousussa, ja niiden odotetaan vetävän työttömyyden laskuun tulevan vuoden aikana. Hyvä oppositio, hyvät välikysymysten tehtailijat, toivoisin, että myös te voisitte iloita asiantuntijoiden mukaan Suomen jopa odottamattoman voimakkaasta talouskasvusta, ettekä näyttäisi hapanta naamaa hallituksen saavutuksille. Nyt käynnistynyt voimakas talouskasvu on hyvä asia koko Suomelle ja kaikille Suomen kansalaisille puoluekannasta riippumatta. On syytä laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin ja toivoa ja ennen kaikkea tehdä työtä entistä kovemmin sen eteen, että taloutemme jatkaisi kasvuaan. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on kiitettävä ja kannustettava hallitusta entistäkin parempiin suorituksiin loppukauden aikana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä liikenneministerin jälkeen voi sanoa, että viime viikot olen itse ajanut pelkkiä kuoppia väistellen, mutta ehkä ne onnistuneet tiekohdat ovat jossain muualla kuin Päijät-Hämeessä. On myös ollut valitettavaa kuunnella tätä hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan piilottelua minne sattuu. Tässä välillä olen kuunnellut itsekin, että minkä maan parlamenttia tässä edustaa, ja tavallaan tämän hallituksen epäonnistumisen siirtäminen ikään kuin opposition syliin on minusta kyllä hieman kyseenalaista. En kyllä toivo tällaisen tavan jatkuvan eduskunnassa, sen verran arvokas välikysymysprosessi on, että suhtaudutaan siihen vakavasti. Mutta sitä vasten muutama fakta: Kerrotte mielellänne satsauksesta maanpuolustukseen, puolustusrahojen lisäämisestä, kuitenkin tämä hallitus satsaa puolustusrahat vasta seuraavan hallituksen syliin. Puolustusbudjetti on ollut Marinin hallituksesta alkaen suunnilleen samalla tasolla ihan tähän päivään asti. Eli se ei ole keskeinen syy tämän hallituksen talouspolitiikan epäonnistumiseen, että on jouduttu laittamaan lisää rahaa. Sen lisäksi vielä sotilaalliseen maanpuolustukseen, pääministeri Orpo, teidän hallituksenne esitti joulukuun budjetissa tälle vuodelle vähemmän rahaa kuin viime vuodelle.

Arvon puhemies! Herra pääministeri, minusta te omassa puheenvuorossanne, siinä ensimmäisessä, jo vähän kirjoititte oman eroanomuksenne sisällön. Totesitte, että olette tehnyt ja hallitus on tehnyt kaiken, joka on omissa käsissänne. [Timo Heinosen välihuuto] Jos todella olette tehneet kaiken, niin nyt on turha vuotta odotella ja voitte lähteä nyt sitten Kalastajatorpalle ja jättää oman eroanomuksen, vai onko Mäntyniemi jo valmiina? Onko todella niin, että ei ole voinut helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamista? [Jari Koskelan välihuuto] Onko todella niin, että nuorten takuutyötä ei olisi voinut ottaa käyttöön? Onko todella niin, että itärajan kuntia ei olisi voinut auttaa erityistalousaluetta käynnistämällä? Onko todella niin, että varainsiirtoveroa ei olisi voinut määräajaksi poistaa, tieverkossakin käynnistää lukuisia hankkeita alueellisesti tasapuolisesti myös maakuntiin? Eikö mitään näitä toimia, arvoisa pääministeri, olisi voinut tehdä, jos te olette tehneet jo kaiken valmiiksi ja kaikki on valmista ja täydellistä? Herra puhemies! Yksikään hallituksen taloustavoite ilmeisesti ei ole tällä kaudella toteutumassa. Korjatkaa, pääministeri ja valtiovarainministeri, jos on toteutumassa, ja mikäli näin on ja olette tehneet kaiken, mihin pystytte, niin herra pääministeri, tuletteko eroamaan?

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys poliisin reservistä on osa varautumista poikkeuksellisiin turvallisuustilanteisiin. Hallintovaliokunnan mietintö sekä perustuslakivaliokunnan lausunto ovat selkeyttäneet esityksen reunaehtoja mielestäni tärkeillä, olennaisilla sekä oikeussuojan kannalta välttämättömillä tavoilla. Haluan korostaa erityisesti yhtä hyvin keskeistä periaatetta, jossa poliisin reservi ei ole eikä saa olla väline paikkaamaan poliisin arjen resurssipuutteita. Vaativissakin tehtävissä tulee pystyä huolehtimaan siitä, että poliisi hoitaa tehtävät omilla resursseilla. Se on ainoa sekä oikea ja kestävä tie. Tämä linjaus on aivan oikein kirjattu mietintöön perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Reservin käyttö on tarkoitettu vain vakaviin häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin, joissa tarvitaan rajattua ja määräaikaista lisäkykyä hetkellisesti tai tapauskohtaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa myös toista perustuslakivaliokunnan nostoa valtioneuvoston roolista. Päätöstä poliisireservin käyttöönotosta on pidettävä sen verran poikkeuksellisena toimena, että sen on kuuluttava valtioneuvostolle. Tämä vahvistaa demokraattista ohjausta, vastuunjakoa ja perusoikeuksien suojaa, kuten perustuslakivaliokunta on edellyttänyt. Nyt se on tässä esityksessä myös huomioitu. Edellisten lisäksi omalta osaltani olen korostanut keskeistä kysymystä koulutuksen vaatimuksista. Myös hallintovaliokunta painottaa aivan oikein, että poliisin reserviin kuuluvan koulutuksen on oltava riittävää, ajantasaista ja tehtäviin nähden tarkoituksenmukaista. Tämä korostuu etenkin sen reservin osalta, joka ei ole ammattikorkeakoulutuksessa vaan tulee siviilistä poliisiuran ulkopuolelta. Viranomaistehtävissä ei ole varaa puutteelliseen osaamiseen, ja siksi koulutus on keskeinen edellytys turvallisuudelle ja yhteiskunnan luottamukselle. Huomioitava on myös johtaminen näissä vaativissa tilanteissa. Vaikka resurssien käyttöä sovelletaan ensisijaisesti sellaisiin tehtäviin, jotka eivät ole vaativia, on syytä muistuttaa, että tehtävissä on aina eskaloitumisen vaara. Esimerkiksi liikenteenohjaus ja asiakaspalvelutehtävät voivat hetkessä muuttua vakavaksi tilanteeksi, jossa ohjaaja ei ole aivan vieressä kertomassa toimenpiteitä. Tällöin päätöksiä joutuu tekemään henkilö itse, ja siinä kokemus ja koulutus korostuvat. Arvoisa puhemies! On lisäksi todettava, että poliisin tehtäväkenttä laajenee ja muuttuu jatkuvasti. Uudet velvoitteet, myös poliisin reserviin liittyvät, lisäävät johtamista, koulutusta ja hallinnollista työtä. Siksi resursoinnin merkitys on nostettava selvästi esiin. Uusia rakenteita ei voida säätää ilman, että huolehditaan niiden riittävästä rahoituksesta ja henkilöstöresursseista. Lopuksi totean, että suomalaisella yhteiskunnalla on perusteltu tarve varautua, mutta varautumisen tulee aina olla järkevää, hallittua ja oikeusvarmuutta ylläpitävää. Poliisin reservi on nyt yksi keino turvata yhteiskuntarauhan ylläpitoa, mutta sen käyttö tulee rajata selkeästi poikkeaviin olosuhteisiin ja tukea aidosti asianmukaisilla resursseilla, kuten nyt on tässä esityksessä tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän sen, että etenkin oppositiopuolueilla on mahdollisuus ja ehkä halukin tulkita tilastoja valikoidusti ja faktoja valikoidusti, mutta toivoisin, edustaja Kettunen, että mitä tulee tähän polttoaineiden päästökauppaan eli ETS kakkoseen, niin pysytään nyt edes sen verran totuudessa, että te päätitte ja neuvottelitte sen paketin Suomelle. Mitä tälle hallitukselle jäi? Ei mitään muuta mahdollisuutta kuin toimeenpanna se. Te tiedätte tämän. [Tuomas Kettusen välihuuto] Me voidaan toki käydä tätä keskustelua ja pyytää tähän vaikka riippumaton faktantarkastus ulkopuolisilta ihmisiltä siitä, minkä hallituksen päätös oli se, että ETS 2 tulee Suomeen. Te tiedätte lopputuloksen, niin minä ihmettelen, jos te aidosti haluatte avata tämän keskustelun. Hiilineutraalisuustavoitteesta 2035: Mielestäni perussuomalaiset ovat varsin avoimesti myöntäneet hallitusneuvotteluista alkaen, että se ei ole meidän tavoite. [Tuomas Kettusen välihuuto] Jos kaikki muut puolueet haluavat siihen sitoutua, niin olkoon sitten näin. Ei käytetty siihen ikään kuin kaikkia meidän poliittisia paukkuja, vaan valikoitiin panoksia johonkin muihin toimiin sitten. Meillä on edelleen siihen liittyen huolia, ja me uskotaan, että me ei tulla siihen pääsemään ilman merkittäviä toimia, jotka maksavat sitten paitsi suomalaisille kuluttajille myös suomalaiselle yhteiskunnalle aika paljon itse asiassa. Mutta me tiedetään, että tähän keskusteluun me tullaan palaamaan myös tässä salissa, kun katsotaan, pääseekö Suomi hiilineutraalisuustavoitteeseen vuonna 2035. Mitä tulee EU:hun, niin se ei liity suoraan siihen, koska EU tavoittelee hiilineutraalisuutta vuodelle 2050, ja nämä toimet, mitä EU:ssa tehdään, liittyvät siihen kokonaisuuteen. No, sitten vastaan muun muutamiin muihin. Edustaja Räsänen nosti tämän, että vertaillaan, kuinka paljon autoilija maksaa. Itse asiassa hallituksen veropolitiikassa on mielestäni tärkeätä ottaa huomioon, että jos esimerkiksi jakeluvelvoiteuran kevennystä yhdistettynä polttoaineveron alennuksiin vertaa työmatkavähennykseen, niin työmatkavähennys auttaa suoraan työssäkäyvää veronmaksajaa, mutta suoraan kuljetusyrityksiin sillä en kyllä näe vaikutusta, kun taas sitten näillä polttoaineveron alennuksilla ja jakeluvelvoiteuran kevennyksellä on suora vaikutus kuljetusyrityksiin ja sitä kautta myös heidän kustannuskilpailukykyynsä. Eli tässä on kyllä paitsi ajateltu tavallista autoilijaa myöskin sitten pyritty hyödyttämään suomalaisia kuljetusyrityksiä, logistiikkaa ja meidän teollisuutta. On sillä sekin vaikutus. Ensiasunnon ostajien verovapaus varainsiirtoverossa: Ymmärrän sen, ihan kiva toimi, mutta en aidosti ihan rehellisesti sanottuna usko, että se on kaikista tehokkain toimi. Perustelen sitä sillä, että ensiasunnon ostajien asunnon keskihinta ei pääsääntöisesti ole kuitenkaan aivan massiivinen, pois lukien ehkä pääkaupunkiseutu. Tästä syystä se varainsiirtoverokin jää varsin matalaksi, eli isoin vaikutushan on sillä, saatko ylipäätänsä sitä lainaa, onko sinulla kerättynä se riittävä pääoma. Se varainsiirtovero muodostaa pienen osan siinä. Mutta sitten kun mennään isoihin asuntokauppoihin, niin siellä se varainsiirtovero alkaakin jo vaikuttaa, ja tästä syystä laskisin mieluummin niitä varainsiirtoveron kantoja, kuten hallitus on tehnytkin. Ensiasunnon ostajien verovapaus on hyvien päivien hyvä toimi, [Puhemies koputtaa] mutta en aidosti usko, että sillä on niin suuri merkitys asuntokauppaan pitkällä aikavälillä kuin annetaan ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu siltä, että kun täällä tarpeeksi myöhään taloudesta puhutaan, niin kyllä me aina jotenkin sinne bensaverotukseen päästään. Se näyttää olevan niin sanotusti polttoainetta vähän muillekin kuin pelkästään autoille, se hyvin lämmittää tätä meidänkin keskustelua. Se ehkä täytyy sanoa, että vaikka ymmärrän tämän miekkailun puolin ja toisin tästä autoilun verotuksen kokonaisuudesta, niin on kuitenkin ehkä hyvä todeta, että kun todella lyö tämän kauden kaikki päätökset yhteen, niin taitaa olla niin, että nyt sitten ensi vuoden tasolla, kun vielä sekä tämä viimeinen polttoaineveron alennus, se 50 miljoonaa, että tämä työmatkavähennyksen korottaminen 100 eurolla tulevat voimaan, niin sitten taidetaan olla itse asiassa työmatkalaisen näkökulmasta siinä samassa tilanteessa, mistä aloitettiin vuonna 23 johtuen siitä, että silloin vuodelle 24, vaikka polttoaineveroa alennettiin, työmatkavähennystähän heikennettiin radikaalisti, minkä johdosta kävi juuri niin, niin kuin monet asiantuntijat ovat todenneet, että varsinkin heidän, jotka pitkää työmatkaa ovat joutuneet sitten taivaltamaan, kokonaisverotus kiristyi. Näinhän siinä kävi niiden muutosten johdosta. Mutta nyt taidetaan todella tulla varmaan ensi vuonna jo siihen, että ollaan aika lailla samassa tilanteessa, kun nyt polttoaineverotus vielä 50 miljoonalla laskee ja sitten tämä työmatkavähennys paranee. Sitten on kyllä ihan järkevää kysyä, että jos todella haluamme tukea heitä, jotka joutuvat omassa arjessaan autoa käyttämään, niin olisiko meillä kustannustehokkaampia tapoja kuin operoida täällä polttoaineverossa ja sitten täällä ajoneuvoveron puolella, koska en ole aivan varma siitä, kun katsoo näidenkin veropäätösten kohdentumista, ovatko nämä menneet todella heille, jotka autoaan eniten siinä arjessaan tarvitsevat. Mutta tämmöisen linjan hallitus on valinnut. Sen sanon kuitenkin tähän, että yhdyn edustaja Lohen aiemmin esittämään näkemykseen siitä, että kyllähän meillä edessä on sen päätöksen aika, kun meidän täytyy pohtia, mikä on tämän liikenteen verotusjärjestelmän tulevaisuus. En itse henkilökohtaisesti usko siihen, että käyttöönotto olisi niinkään lähitulevaisuudessa, mutta linjaukset pitäisi tehdä siitä, mitä kohti olemme menossa. Varmasti on niin, että tavalla tai toisella siellä entisestään korostuu ajettuun matkaan pohjautuva verojärjestelmä, jonka lainen toisaalta meillä tällä hetkellä on, mutta mikäli se muutettaisiin esimerkiksi kilometriperusteiseksi jollakin aikavälillä, niin tietenkin silloin myös nykyiset ja tulevatkin sähköautoilijat osallistuisivat tähän ihan toisella tavalla. Lyhyellä aikavälillä pidän fiskaalisesti ainoana järkevänä sitä ehdotusta, joka tässä salissa on tämän illan aikana tullut, että jos nyt jotain halutaan näistä autoilun verotuksista tarkistella, [Puhemies koputtaa] niin kannattaa kohdentaa katse sinne ajoneuvoveron puolelle.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on erittäin mielenkiintoista keskustelua, mutta edustaja Kettusen höpöpuheet vaikuttavat siihen, että on pakko ottaa niihin nyt ihan ensin kantaa. Siis ETS 2 eli polttoaineiden päästökauppa: Edustaja Kettunen, te tiedätte varsin hyvin, että se oli osa Fit for 55 ‑pakettia, joka EU:sta tuli viime kaudella ja jonka kokonaisuuden Marinin hallitus neuvotteli. Eikö näin? Olemme tästä samaa mieltä. [Tuomas Kettunen: Missä EU, siellä ongelma!] — Juuri näin. Ja missä keskusta, siellä huonot päätökset. — Eli polttoaineiden päästökauppa, viime hallituksessa sovittu. Toimeenpanovaihe jäi tälle hallitukselle. No, mitä me voidaan tehdä? Ei meillä ollut enää sanomista siihen, että ei me haluta olla mukana tässä. Se oli niin kuin annettu, ja that’s it — anteeksi english. No, mitä sitten? Te vetositte siihen, että sitä olisi voitu viivästyttää. [Tuomas Kettunen: Viivästyttää, kyllä!] — Kyllä. — Oma ymmärrykseni oli se, että virka-arvio oli Suomesta se, että sen viivästyttäminen olisi itse asiassa lisännyt Suomen kustannuksia. Tähän voidaan varmasti palata, mutta tällaisen käsityksen olen saanut. No, sitten te sanoitte, että missä nyt on se vaikutus hallituksen tekemillä polttoaineveron alennuksilla, kun pumppuhinta on korkea — ja onhan se korkea, siitähän me emme pääse yli emmekä ympäri. Oletteko te nyt, edustaja Kettunen, siis vakavasti sitä mieltä, että näillä polttoaineveron alennuksilla ei olisi vaikutusta pumppuhintaan? Jos te olette sitä mieltä, niin mitä te kuvittelette, että tapahtuisi, jos me nyt kiristäisimme verotusta 270 miljoonalla eurolla — eli noin suurin piirtein hallituksen tekemät päätökset polttoaineveron alennuksiin yhteensä? Olisiko niillä vaikutus pumppuhintaan teidän mielestänne? Mitä olette mieltä? Totta kai niillä olisi vaikutusta, eli nehän nostaisivat sitä nykyistä kallista polttoaineen hintaa entistä kalliimmaksi, eli totta kai niillä on ilmiselvä vaikutus. Tilanne olisi vielä pahempi. No, sitten tämä jakeluvelvoite: Myös tämähän oli meille annettu lainsäädäntö, jossa se olisi noussut hyvin voimakkaasti jo vuonna 2024. Siinä päätöksessä, minkä hallitus teki, sitä jakeluvelvoitteen nousu-uraa madallettiin reippaasti, itse asiassa se myös jäädytettiin vuodelle 2024. Tämän vaikutus oli nimenomaan se, että polttoaineen hinta ei noussut sitä 25:tä senttiä vuonna 2024, minkä keskusta oli suunnitellut tapahtuvan. SKALhan kuvasi sitä kauden alussa hallitukselta tämmöiseksi merkittäväksi ostovoimaa tukevaksi toimeksi. — Edustaja Kettunen, te olette varmaan tietoisia tästä SKALin ulostulosta. Nyt se, mikä on tilanne tässä riihessä, on se, että tehtiin päätöksiä työmatkavähennyksen korottamisesta sadalla eurolla, mikä sitten tietysti auttaa työssäkäyvää. Se, mitä perussuomalaiset ajoivat julkilausutusti, oli tietenkin jakeluvelvoitteen keventäminen. Tämä ei onnistunut — se on, edustaja Kettunen, taivaan tosi. Se ei onnistunut. Me emme saaneet siinä sopua aikaan, ja sellaista se on, kun monipuoluehallituksessa tehdään päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Jos aikaisemmin keskustelussa ymmärsin edustaja Lindénin puheenvuoroa oikein, niin hän filosofisella tasolla tapaili sitä ajatusta, että pitääkö elämässä mennä joskus riittävän huonosti, jotta sieltä sitten noustaan ylös — hän korjaa, jos ymmärsin tätä ajatuksenjuoksua väärin. Pääsin mielenkiintoisesti todistamaan yhteiskuntatasolla tämmöistä tapahtumaa. Viime vuoden marraskuussa vierailtiin Sambiassa, joka oli joutunut käytännöllisesti katsoen valtiona vararikkoon, luottokelvottomaan tilaan. Tämmöisellä ajatuksella hekumoidaan jonkun verran somessa ja internetissä, ikään kuin että Suomen pitäisi ajaa niin tiukasti kohti seinää, että jostain joku tulisi ja laittaisi sitten Suomen asiat kuntoon, puhutaan nyt IMF:stä ja troikasta ja mistä kaikesta. Täytyy sanoa, että kun olen omin silmin nähnyt sellaisen yhteiskunnan, joka on käynyt taloudessa aivan pohjamutia myöten, niin en missään tilanteessa toivo, että sellaiseen koskaan Suomessa päädyttäisiin, ja on kunniakysymys tässä luottamustehtävässä pyrkiä välttämään sellaista skenaariota kaikin keinoin, koska se, mitä IMF teki kyseisessä maassa heti ensimmäisenä toimenpidesuosituksena, oli se, että he poistivat kaikki polttoaineitten verotuet, mikä kaksinkertaisesti pumppuhinnat siellä. Käytännössä se aiheutti sen, että ihmiset pystyivät tankkaamaan vain palkkapäivänä, ja loppukuusta autot olivat tienposkessa, koska niillä ei pystynyt enää ajamaan. Se kuva oli aika dystooppinenkin, mitä siellä pääsi todistamaan. Tietysti karmeinta on tämmöisessä luottokelvottomassa valtion tilanteessa se, että se on kaikista kammottavinta aivan niille tavallisille, niihin päätöksiin syyttömille ihmisille. Tässä mielessä näkisin, että tämä velkajarru ja sopu siitä ja ikään kuin semmoinen ryhtiliike ja kyky tunnustaa yli puoluerajojen kaikkien vastuullisten puolueitten toimesta se, että nyt on viimeinen hetki ottaa itseämme niskasta kiinni ja laittaa julkinen talous kuntoon ja elää sen mukaan, mihin meillä on aidosti varaa, pitäisi olla meillä kaikilla kunnian kysymys.

Kunnioitettu rouva puhemies! Vielä kun puhutaan suunnitelmavuosista, niin kyllähän se isoin uutinen, mikä tuolta kehysriihestä tuotiin meille tänne eduskuntaan, oli se, että ajoneuvoveroa lasketaan, ja ensi vuonnahan se on valtion kassasta 50 miljoonaa euroa pois. Mutta ei se sitä tavallista autoilijaa lämmitä, se muutaman kympin ajoneuvoveron alentaminen. Silläkö te meinaatte kompensoida nämä olemassa olevat kalliit polttoaineen hinnat? Ja siihen samaan syssyyn te kaksi vuotta sitten virititte sen bensapommin päästökaupan toimesta, että polttoaineen hinta nousee vielä entisestään, ja siihen tulee vielä tämä jakeluvelvoitteen nostaminen, jota kyllä perussuomalaiset Säätytalolla ansiokkaasti yrittivät saada alennettua, mutta toisinhan kävi, ei se jakeluvelvoite alentunut. Päinvastoin polttoaineen hinta nousee senkin osalta. Vielä tähän, että kun ammattiliikenne odotti, että siellä laatikossa olleen lakiluonnoksen ammattidieselin osalta olisitte ottaneet jo valmiiksi käyttöön tai valmistelleet sen jo kolme vuotta sitten, jotta se olisi sitten valmiina ammattiliikenteen suuntaan, niin se tulee vasta vuonna 2028. Ei sitä voi kuin ihmetellä. Ja kyllä, edelleenkin, jos jotain hallitus on saanut aikaan polttoaineen verotuksen keventämisen osalta, niin kyllä, sen, että se 4,4 senttiähän tuli veronkevennystä per litra. Edellinen hallitushan nosti polttoaineen verotusta. Kyllä, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alkua. Se nosti kuusi senttiä viime vaalikaudella hallitusohjelmallaan fossiilisten polttoaineitten veroa. Elikkä ette te päässeet takaisin siihen olemassa olleeseen veroonkaan. Jos olisitte sen kuusi senttiä laskeneet, niin sitten olisi saattanut jotain jopa ehkä näkyä. No, voin sanoa, että ei kyllä näy, koska polttoaineen hinta jo paikkakunnittain tuolla pohjoisessa Suomessa ja myös täällä eteläisessä Suomessa heiluu jopa kymmenen senttiä litralta. Elikkä eihän tuo veronalennus näy missään muualla kuin valtion veronkannossa miinusmerkkisenä sen 170 miljoonaa euroa. Sitten samaan aikaan te vielä leikkaatte 30 miljoonaa euroa perusväylänpidosta ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna 38 miljoonaa euroa. Olisitte senkin rahan käyttäneet sinne perusväylänpitoon, ettei tarvitsisi niin tavallisten suomalaisten kuin ammattiliikenteen kuljettajien väistellä syventyviä monttuja tuolla alempiasteisella tieverkolla. Jotain hyväähän tässä on, se, että nämä pääväylät ovat jonkinasteisessa kunnossa, mutta sitten kun mennään alemmalle tieverkolle, josta sitä kasvua haetaan tämän kansantalouden nostattamiseen, niin se onkin sitten aika säädyttömässä kunnossa. Elikkä se, mitä minä haluan sanoa hallitukselle, on se, että nyt pikkuisen ryhtiä tähän liikkeeseen. No, toisaalta ei tässä enää ryhtiä ole odotettavissa. Tämä on nyt jo nähty. [Puhemies koputtaa] Vuosi me katsellaan tätä hommaa, ja sitten seuraavissa eduskuntavaaleissa katsellaan, mitä mieltä se kansa oli tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Valtio-opin johdantokurssilla ensimmäinen asia, mikä opiskelijoille opetetaan, on se, että ei ole niinkään oleellista, mitä kansanedustajat suuressa salissa sanovat, vaan se, mistä he haluavat vaieta. No, kun tässä edustaja Kettusen puheenvuoroja kuuntelee ja hän moukaroi perussuomalaisia polttoaineverotuksesta ja bensan hinnoista, niin se, mistä Kettunen todennäköisesti haluaa, että tässä keskustelussa vaiettaisiin, on se, että todellisuudessa Rinteen—Marinin hallitus oli nimenomaisesti se, joka teki Suomen itsenäisyyden ajan historian suurimman yksittäisen polttoaineveron korotuksen. Sitä hän ei varmasti tässä keskustelussa mielellään kainuulaisille kyllä muistele. Edustaja Lohen, jota kyllä yleensä kehun selän takana — harmi, että hän joutui poistumaan — kommenttiin: Hän kertoi meille, että dieselin ajoneuvovero 20 euroa edullisemmaksi vuodessa ei häntä lämmitä ja liikuta. Tässä on varmaan se ero hallituksen ja keskustan välillä, että tämä hallitus on kiinnostunut autoilijoiden maksutaakasta — autoilijoiden maksutaakasta — eikä yksittäisistä pistemäisistä verovaikutuksista edustaja Lohen kukkarossa. Elikkä jos katsotaan perusautoilijaa Suomessa, niin hän maksaa tietysti, no auton hankinnan yhteydessä autoveroa, sitä käyttäessään ajoneuvoveron perusveroa sekä käyttövoimaveroa, polttoaineen valmisteveroa, polttoaineen hiilidioksidiveroa, huoltovarmuusmaksua, arvonlisäveroa polttoaineesta, hankinnasta, huolloista, varaosista, liikennevakuutusta tai kaskovakuutusta, määräaikaiskatsastukset maksavat, rekisteröinnit maksavat, huollot ja korjaukset maksavat, renkaat maksavat ja pysäköintimaksut maksavat. Elikkä autoilijoiden maksutaakka on paljon laajempi asia kuin se, mitä edustaja Lohi nyt ikään kuin otti sieltä yhden pienen kokonaisuuden ja sanoi, että tällä ei ole merkitystä. Kun minä katson pohjoisessa pitkien välimatkojen maakunnassa ihmisiä silmiin, niin kyllä heitä yleensä kiinnostaa se, paljonko autoiluun kokonaisuudessaan kuun viimeinen päivä on mennyt rahaan, ja heitä näillä päätöksillä pyritään muistamaan.

Kiitoksia, rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Bergbomille listasta ja siitä, että tuotte vaihtoehtoja esille. Totta kai te olette nyt hallitusvastuussa, ja hallitus on kehysriihensä käynyt, mutta on hyvä, että myös jälkikäteen pystytään käymään tämmöistä rehellistä keskustelua. [Miko Bergbom: Nämä on omia ajatuksia!] — Omia ajatuksia saa olla, teillä on edelleenkin perustuslaillinen oikeus tuoda oma mielipide esille. Mutta ymmärrän totta kai myös sen hallitusvastuun, että olette sidottu joiltain osin, aika pitkältäkin osin, siihen hallitusohjelmaan. Edustaja Bergbom, olisin toivonut, että olisitte myös ottanut kantaa — varmasti tässä vielä keskusteluakin käydään ja otitte toisen puheenvuoron — tähän EU:n päästökauppaan, mikä hyväksyttiin teidän hallituksen esityksen mukaisesti. Tätähän olisi pystytty siirtämään vuoteen 2030 tai vähän pidemmälle ja katsomaan, miten tämä homma toimii EU:n suunnalla, mutta teillä oli joku kumma syy saada se voimaan jo heti ensi vuoden alusta, mikä tuo kustannuksia meidän maatalouteen ja metsätalouteen. Maa- ja metsätalouden olisi voinut jättää tästä päästökauppalainsäädännöstä pois, mutta näin vain jostain kumman syystä kävi, että te runnoitte sen lainsäädännön lävitse. En tiedä sitten, oliko se Kansallisen Kokoomuksen ajatus vai perussuomalaisten ajatus, että tämä pitää saada heti EU:n mallikansalaisena lävitse tänne Suomeen, vai mikä tässä sitten oli. Kyllähän silloinen talousvaliokunnan puheenjohtaja Sakari Puistokin totesi, että hintavaikutuksen on arvioitu olevan komission arvioon perustuen 16 senttiä litralta bensiinissä, 11 senttiä litralta dieselissä ja 13 senttiä litralta polttoöljyssä päästöoikeuden hinnan ollessa 50 euroa tonnilta. Komission riippumattomien asiantuntijoitten vaikutusarviot sen sijaan vaihtelevat, mutta ne ovat yleisesti selvästi korkeampia kuin komission. Joidenkin arvioiden mukaan hinta voi nousta jopa 90 senttiä litralta vuoteen 2030 mennessä. Rouva puhemies, kyllä näihin suunnitelmavuosiin voidaan ottaa tämäkin asia esille. Kyllä siinä vaan, kuulkaa, kävi näin, että te virititte tälle kansalle bensapommin. [Miko Bergbom: Hävytöntä, hävytöntä!] Bensapommi on viritetty, ja se astuu voimaan. Ja näiden kovien polttoaineitten hintojen ollessa voimassa tähän kun vielä lyödään tämmöinen päästökauppamaksu, niin voi hyvänen aika sentään, kyllä se alkaa mietityttämään, kuulkaa, tuolla Kainuun korvessakin, kun lähdetään työmatkalle sinne kaivokselle tai metsäkonetta ajamaan, että milläs se polttoaineen hinta maksetaan kohta, jos palkatkaan eivät tule vielä perässä. Eikö näin, toverit, kun palkatkaan eivät tule perässä? Rouva puhemies! Vielä tähän hiilineutraalisuustavoitteeseen toivoisin edustaja Bergbomilta: Miksi te olette lukkiutunut tähän kokoomuksen ajatukseen, että teillä on hiilineutraalisuustavoite tälläkin hallituksella, että vuonna 2035 tämä yhteiskunta on hiilineutraali? Miksi te ette siirrä tätä vuoteen 2040? [Puhemies koputtaa] Tämä on nimittäin ilmastolaki edellisen hallituksen toimesta... — Rouva puhemies, on tultava pönttöön. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Kunnioitettu rouva puhemies! Ajattelin, että käytän lyhyitä puheenvuoroja tuolta paikalta, mutta kun edustajat Heikkinen ja Bergbom innoittivat minut vielä tänne kysymyksillä, että kenen ilmastolaki, kenen hiilineutraalisuustavoite tämä oli, niin kyllä, edellisen hallituksen tavoite, jota tämä hallitus perussuomalaisten tuella vielä jatkaa, elikkä tämä yhteiskunta hiilineutraaliksi vuonna 2035. Mutta, hyvät kollegat Heikkinen ja Bergbom, jos te näette tämän tilanteen, että me emme saavuta tätä tavoitetta, niin olisiko ollut syytä teidän Säätytalolla muutama viikko takaperin käydä rehellinen keskustelu siitä, että te tätä hiilineutraalisuustavoitetta siirrätte vähän matkaa eteenpäin, vaikka vuoteen 2040 tai 2050. Mutta varmasti edustaja Bergbomilta, kun hän omaa ajatteluaan on tuonut tänäkin iltana hyvin ansiokkaasti omissa puheenvuoroissaan, linja myös löytyy. [Naurua] Mutta kummastella vaan sopii perussuomalaisten kaksilla rattailla kulkemista, että täällä sanotaan toista mutta tehdään toista, ja sitten Suomen kansa on aivan ihmeissään, että mikä se on se lopullinen linja. Mutta varmasti sen kohta kuulemme.

Arvoisa rouva puhemies! Onpa mukava kuulla, että laajasti tässä salissa jaetaan se käsitys, että vaikka parlamentaarisesti onkin sovittu t&k-rahoituksen kasvattamisesta, niin siitä huolimatta tunnistetaan ja tunnustetaan se tosiasia, että ehkä sekin komponentti on oltava mukana, jos keskustellaan valtiontalouden sopeuttamisesta. Edustaja Räsäsen kanssa puolustusmenojen allokoimisesta kotimaan teollisuuteen ja kotimaahan olen sinänsä samaa mieltä, ja sitä linjaa perussuomalaiset on myös hallituksessa ajanut. Siinä toki täytyy ottaa se huomioon, että puolustusmenojen kasvattamisella ensisijainen tehtävä on saada lisää suorituskykyä, ja on olemassa joitain osa-alueita, joita ei kotimaan voimin voida tehdä, mutta ymmärsin, että ette tarkoittanutkaan sitä, että sataprosenttisesti näin tulisi tehdä. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä tästä, eli hyvä idea. No, sitten vielä noihin menoleikkauksiin, jonkun verran jäi niitä vielä sanomatta. En enää ainakaan tarkalleen ottaen muista, mihin jäin, mutta menisin Yleisradion indeksijäädytysten lisäksi myös suoraan Yleisradion budjettiin kiinni. Se on vaan valitettava tosiasia, että sieltä on edelleen otettavissa rahoitusta pois, koska se ei ole kuitenkaan välttämättömyysmeno. Nythän meillä on Yleisradiolla, hetkonen, kolme kanavaa, podcastien määrää en osaa luetella, siis kymmeniä ellei satoja kaiken kaikkiaan, jokaisella somealustalla on useita eri tilejä, radiokanavia löytyy, ulkomaalaisia sarjoja ostetaan katsottavaksi, ja välillä on NHL:ää, välillä on Game of Thronesia ja ties mitä, niin että se on vain tosiasia, että sieltä on edelleen sopeutettavissa. Sitten voitaisiin mielestäni hyvin tehdä niin, että osa Yleisradion toiminnoista eriytetään esimerkiksi tämmöisen maksullisen tilauspalvelun alle, jota kautta suomalaiset voisivat ostaa näitä, ja sitten Yleisradiolle annettaisiin mahdollisuus tietyissä ohjelmaformaateissa myöskin ottaa vastaan mainostuloja, mikä keventäisi sitä menosopeutuksen vaikutusta. Minun mielestä täysin mahdollinen toimi. Sitten meillä on esimerkiksi paljon tämmöisiä niin sanottuja ”yleishyödyllisiä toimijoita”, jotka voisivat olla kiinnostuneita ostamaan Yleisradiolta sinänsä ihan varteenotettavia mainosaikoja itsellensä ja omalle toiminnallensa, millä voisi olla kansanterveyden tai kansan turvallisuudenkin kannalta positiivista vaikutusta, ja samaan aikaan saataisiin sillä sitten Yleisradiolle leikkausta kevennettyä. No, sitten tiedetään, kuten edustaja Kettunenkin tietää, että tämä keskustan kapaloima ETS 2 eli polttoaineiden päästökauppa on tulossa voimaan ennemmin tai myöhemmin. Yleinen ymmärrys on kuitenkin se, että meidän tieliikenne sähköistyy ennemmin tai myöhemmin, ja nyt oma ajatukseni on se, että kun me ei voida kuitenkaan päästää siellä laittamaan sitä pienituloisinta porukkaa maksamaan tätä siirtymää ja kun se ETS 2 tulee voimaan ja tulee nostamaan niitä kustannuksia, niin tästä syystä jakeluvelvoitetta kevennettäisiin kymppitasolle koko ensi kaudeksi — siis jos saisin itse päättää, niin tekisin näin. [Tuomas Kettunen: Nyt se nousee!] — Jos saisin itse päättää. — Miksi? Koska se toisi suoraan noin plus 100—110 miljoonaa vuositasolla verotuottoja lisää valtiolle, ja se keventäisi hintapainetta, ja se vahvistaisi ostovoimaa, ja se parantaisi yritysten kilpailukykyä — siis tilanteessa, jossa tehdään menosopeutuksia, mahdollisesti veronkorotuksia, eli se olisi sinänsä vaikutuksiltaan tukeva toimi. Totta kai siinä Neste kärsii ja ehkä jotkut muut, mutta se on sellaista. Yksittäinen yritys ei vaan yksinkertaisesti voi tässä maassa määritellä sitä, miten koko muulla maalla sitten menee. Noita muita toimia, joille en suoraan pysty antamaan teille lukuja, olisi esimerkiksi se, että edelleen työperäisen maahanmuuton tulorajoja korotettaisiin ja perheenyhdistämisen tulorajoja korotettaisiin. Miksi? Koska ne vähentäisivät suoraan menopaineita tulonsiirtojen puolella, eritoten perheenyhdistämisen kiristykset, ja jos työperäisen maahanmuuton tulorajoja korotettaisiin — nyt on 1 600 euroa tämä TESin minimi — eli vähän kiristettäisiin edes suurin piirtein meidän verrokkimaitten tasolle, niin se tarkoittaisi sitä, että yritykset joutuisivat rekrytoimaan kotimaasta yhä hanakammin työvoimaa, mikä aikaansaisi sen, että todennäköisesti työttömyysaste lähtisi laskuun pikkuisen nopeammin. Sitran lakkauttamisen ja sen rahoituksen siirtämisen YEL-rahastoon mainitsinkin jo. Tutkinnoista kertyvät lisäeläkkeet: Näistä on puhuttu. En voi ymmärtää, täysin tarpeetonta ja huono kannustinvaikutus. Ihmiset haluavat joka tapauksessa opiskella, koska tietävät, että elintaso nousee hyvin suurella todennäköisyydellä, joten mitään erillistä tutkintolisää eläkkeisiin en kyllä tarjoaisi. Se vaikuttaa suoraan julkiseen talouteen, vaikkei valtiontalouteen vaikuttaisikaan. Sosiaaliturvan eriyttäminen kansalaisuuden perusteella pitäisi aloittaa puolueemme esittämällä tavalla. Tuon valtion omaisuuden myyntitulojen jatkamisen ja sillä sitten näitten menosopeutusten vaikutusten minimoinnin sanoinkin. Veronkorotuksissa yleishyödyllisten yhteisöjen lähdevero: No, se ei ole edennyt, tiedätte varmaan, ja sosiaalidemokraatit ovat esittäneet viiden pinnan lähdeveroa. Minä menisin vähän vielä kovemmin siitäkin: laitetaan se kymppiin saman tien. Se olisi 180 miljoonaa niin kuin staattisesti laskettuna, jos 90 miljoonaa oli viidellä pinnalla SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Terveysvero: siis mielestäni sille on makeisiin, sokerijuomiin ja sipseihin edelleen potentiaalia, kun ne eivät yksinkertaisesti ole välttämättömyystuotteita ja niillä on kansanterveydellisiäkin vaikutuksia — jos on siis pakko valita, en näitä rakasta. Autoilun verotuksessa jos jotain nettopositiivisia muutoksia pitää tehdä valtion verotuloihin [Puhemies koputtaa] — pahoittelut, rouva puhemies — niin sähköautoilijoiden verotusta voisi vähän kasvattaa. Olen alkanut kallistumaan ja pohtimaan, pitäisikö ottaa käyttöön lentovero kaukomatkoissa. Siis ajatelkaa nyt ihan oikeasti: jos ihmisellä on varaa matkustaa New Yorkiin ja hän maksaisi sitten vaikka 25 euroa lentoveroa lisää, niin onko se nyt joltain ihan oikeasti pois? Se ei vaikuttaisi pienituloisiin mutta auttaisi suoraan valtiontalouteen. Tupakka, nikotiini, viinit: Tämä on yksi sellainen vaihtoehto, mitä voitaisiin tarkastella, mutta VM on jo arvioinut mielestäni tälläkin hetkellä, että ne veronkorotukset eivät enää tuo lisää rahaa. Se on vähän sitten enemmän tämmöinen populistinen temppu, joka nimellisesti tuo lisää verotuloja, mutta todennäköisesti ei. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monena iltana ollut, ja täytyy sanoa, että aina nämä illan viimeiset keskustelut ovat muodostuneet aika hyviksi, ja niitä on kiva kuunnella. Täällä käydään semmoista rakentavaa keskustelua monista asioista, niin tänäänkin, ja on ollut kiva olla paikalla. Se suuruusluokka, mikä tässä sopeutuksessa nyt on, on siellä 2,6 prosenttiyksikön luokassa bkt:stä, noin suuruusluokkana. Tällaisia sopeutuksia on tehty Kataisen ja Urpilaisen hallituksen aikana. Silloin tehtiin tämän kokoluokan sopeutuksia, eli kyllähän niitä on tehty tässä lähimenneisyydessäkin. Siinä mielessä koko ajan näitä suuruusluokkia täytyy pitää mielessä. Kaikki joutuvat miettimään niitä sopeutuksia, rakenteellisia uudistuksia, veroja, mitä tässä tuli esiin, ja kasvutoimia. Ennen kaikkea tarvitsemme työtä. Mutta sitten jos ajattelee, missä asioissa meillä voisi olla vielä semmoista uutta, jota me ei ole tässä käytetty, niin kyllä minä sanoisin, että esimerkiksi tämän liikenteen verotuksen osalta, joka täällä nyt on laskenut koko ajan tässä viime vuosina. Voi kysyä, että jos me ajatellaan, että me haluttaisiin tiestöä ja muuta laittaa kuntoon, niin me varmaan joudutaan miettimään liikenteen verotuksen uudistamista koko ajan. On ollut erilaisia paikantamiseen liittyviä veroratkaisumalleja ja kaikkia muita. Varmaan joudutaan hakemaan uutta kulmaa sen osalta. No sitten se asia, jonka edustaja Räsänen toi tässä hyvin esiin: puolustusmenot sinne kolmeen ja puoleen prosenttiyksikköön nostetaan tässä lähitulevaisuudessa. Tutkija Salonius-Pasternak televisiossa heitti kyllä semmoisen kysymyksen eräässä keskustelussa, että jos meidän koulut ja päiväkodit rupeavat ränsistymään, niin onko meillä sitten koko ajan se ykkösprioriteetti, että puolustuksen menot ovat siellä kolme ja puoli ja viisi prosenttiyksikköä. Ruvetaanko johonkin aikaan miettimään, missä aikataulussa ne nostetaan sille tasolle? Sehän liittyy tietenkin turvallisuustilanteeseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja näin poispäin. Ja sitten tietenkin se, miten vaikuttavia toimenpiteitä me saadaan sillä rahalla aikaiseksi, drooneja ja muita. Niillä kaikilla pitää olla merkitystä, kun tätä arvioidaan, ja se on semmoinen kokonaisuus, jota joudutaan varmaan miettimään. Sitten vielä, arvoisa rouva puhemies, kyllä miettisin sitäkin, että meillä on monissa kriiseissä työmarkkinoilla sopimalla sovittu kriisiratkaisuja, ja sillä tavalla on viety ennustettavasti eteenpäin, ja se työkalu meidän pitäisi myös käyttää. Viimeiseksi sitä tehtiin paljon puhutussa Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksessa, jota olin itsekin neuvottelemassa. Täytyy sanoa, että se palautti kilpailukykyä, ja sillä oli nimenomaan se tarkoitus. Kustannuskilpailukyky parani sillä ratkaisulla. Siinä tehtiin vaikeita ja isoja ratkaisuja, ja palkansaajille tuli paljon rasitusta siitä lisää, mutta siitä se lähti liikkeelle, ja nyt niitä vaikeampia asioita siitä on korjattu sitten sopimalla. [Tuomas Kettunen: Sopimalla!] Minä luulen, että meidän pitäisi tämä kortti vielä käyttää paremmin. — Kiitoksia.

Kunnioitettu rouva puhemies! Olipa mielenkiintoista kuulla edustaja Bergbomin listaa. Kun totesitte, että otatte toisen puheenvuoron ja jatkatte sitä listaa, niin mielelläni en tämän pidempää puheenvuoroa itse käytä. Haluan vain kysyä, onko teidän listassanne myös tämä, kun nyt käydään näitä suunnitelmavuosia 27—30, että tuonne työ‑ ja elinkeinoministeriön pääluokkaan on tulossa nettomääräisesti noin 60 miljoonan euron leikkaus kehyskauden alussa ja noin 82 miljoonan euron leikkaus loppupuolelle yhteensä. Siellä muun muassa määrärahatasoa alentaa uusiutuvan energian tuotantotuen väheneminen. Kun tätä uusiutuvaa energiaa kuitenkin tarvitaan, meidän on päästävä irti fossiilitaloudesta ja mentävä kohti biotaloutta, niin kysyisinkin edustaja Bergbomilta, kun kohta kuulemme sen teidän listanne loppupuolen, onko tämäkin tuki siellä teidän leikkauslistallanne. Sitten toinen kysymys on tähän Turun tunnin juna -hankkeeseen. Siihen haluamme myös vastauksen. Nyt se 400 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa laitetaan tähän kyseiseen katteettomaan ratahankkeeseen tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa ja maailmanajassa. Siellä kyseisellä rataosuudellahan ei kovin paljon tonneja liiku, jotka toisivat kansantalouteen lisätuloja, ja jos ne tonnit lähtisivät vielä satamista liikenteeseen, niin se toisi vientituloja. Kysyisin: Olisitteko valmis sieltä ottamaan pois sen 400 miljoonaa? Kuitenkin mehän joudumme vielä lainan takauksia ja vakuuksia antamaan valtion suunnalta kyseiseen hankkeeseen. Olisitteko valmis tässä taloudellisessa tilanteessa myös tämän ratahankkeen laittamaan sinne teidän säästölistaanne?

Arvoisa puhemies! Tuossahan oli ihan mielenkiintoinen Bergbomin lista. Laittakaa vielä ne eurot sinne loppuun, niin huomaatte, että siellä on semmoisia, joilla on merkitystä, ja sitten on semmoisia, jotka ovat ykkösmiljoonia, [Miko Bergbom: Kyllä!] ja niitä pitää olla sitten aika monta, jotta saadaan se noin kymmenen miljardia kasaan. Eli nyt pitäisi tehdä varmaan sitten myös semmoisia isompia liikkujia, joissa liikkuvat vähintään sadat miljoonat, mielellään puoli miljardia aina kerralla, niin että sitten saataisiin vaikuttavuutta. Mitä tulee sitten täällä mainittuun keskustan tyhjään paperiin, niin haluan korjata vielä sen, että keskustahan ei jättänyt tyhjää paperia. Jos joku on vahingossa lukenut sitä väärinpäin, niin se paperi olisi kannattanut kääntää, niin että olisi huomannut, että siellä on tekstiä. Olin nimittäin itse sitä kirjoittamassa. Teille oli vahingossa jäänyt se väärinpäin, ja olitte huomanneet, että se onkin tyhjä. Jos olisitte kääntäneet, siellä olisi kerrottu se, että vaaleillakin on väliä. Eihän demokratia voi toimia niin, että ne, jotka häviävät vaalit, muodostavat hallituksen, vaan kyllä vaalituloksella on merkitystä. [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] Vaikka olisi kuinka lukenut, niin demokratian säännöt menevät kuitenkin niin, että sitä varten vaalit käydään, että kansalaiset voivat vaikuttaa siihen suuntaan, mutta jos mentäisiin siihen, että aivan sama, vaikka hävitään, muodostetaan hallitus, niin eihän se olisi demokratian pelisääntöjen mukaista. Sitten haluan vielä sanoa tästä, että totta kai näitä menosäästöjä on pakko hakea tulevalla kaudella, mutta se, minkä tämä hallitus jättää perinnöksi, on kyllä vastuuton veropolitiikka, jossa on tehty verotukseen tosi suuria aukkoja, joilla ei ole käytännössä ollut mitään merkitystä. Oppositiossa on välillä hankala niitä vastustaa poliittisista syistä, mutta otetaanpa vaikka ruuan arvonlisäveron puolen prosentin alennus: Löytyykö tästä salista tai ulkopuolelta joku, joka sanoo, että siinä oli jotain järkeä? Ei kukaan. Jos nelihenkiselle perheelle se tarkoittaa vuodessa neljä euroa teoriassa — jokainen tietää, että käytännössä ei mitään — niin eihän sillä ole mitään merkitystä. Vai kuvitteleeko joku, että ravintolan menut muutetaan sen takia, että puoli prosenttia alvi laskee? Yksikään ravintola Suomessa ei ole muuttanut sitä sen takia. Mutta entä valtio? 151 miljoonaa joka vuosi häviää. Voiko olla huonompaa politiikkaa verotuksessa? Otetaan sitten tämä liikenteen verotus. Jokainen tietää, että liikenne sähköistyy, ja se sulaa viidessä vuodessa miljardi euroa ja on sulanut. Meillä olisi yli kaksi miljardia enemmän liikenteen verotuloja, jos meillä bkt:hen verrattuna saman verran saataisiin kuin mitä saatiin 13 tai 14 vuotta sitten. Olisi heti alkuun pitänyt lähteä miettimään, miten tämä hoidetaan niin, että polttoaineveroa ei tarvitse nostaa ja otetaan kaikki tienkäyttäjät reilulla tavalla maksajiksi siellä, mutta tämäkin jäi tekemättä. Sen sijaan todellakin aukkoa sahattiin sinne veropohjaan semmoisilla ajoneuvoverouudistuksilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä. Minullakin on dieselauto. Ei ole mitään merkitystä minulle eikä kenellekään, onko se ajoneuvovero 20 euroa pienempi vai suurempi, mutta valtiolle sillä 50 miljoonalla on kuitenkin jotain merkitystä, mitä menetettiin siinäkin. [Puhemies koputtaa] Nämä ovat tämmöisiä namuja, joita nakellaan, ja vastuunkanto silloin unohtuu.

Rouva puhemies! Pyysin myös vastauspuheenvuoroa, [Puhemies: Teillä on puheenvuoro!] mutta näkyy olevan myös puheenvuoro, ja kyllähän tästä paikalta kolme minuuttia puhetta pitää. Toivoisin myös debattia, koska aihe on sen verran iso ja näköjään salissa olevilla edustajilla tähän aiheeseen näkyy olevan mielipiteitä, ja kun myös siihen perustuslaillinen oikeus meillä kansanedustajillakin on, niin toivoisin, että pientä debattiakin saataisiin aikaiseksi. Vastaankin tässä puheenvuorossani vastauspuheenvuorona edustaja Heikkiselle. Kun käytitte puheenvuoron, missä toitte esille kotikasvatusta siellä Pohjois-Suomessa Oulun suunnalla, niin samanlaista kotikasvatusta olen saanut myös itse itäisessä Suomessa, Oulun vaalipiirin itäisellä laidalla. Kyllä siellä kotikasvatuksessa on myös se peiliin katsomisen paikka, mitä edustaja Lohikin tuolta puhujapöntöstä aikaisemmissa ansiokkaissa puheenvuoroissaan toi esille. Se peiliin katsomisen paikka on niiden edellisten eduskuntavaalien tulosten pohjalta. Kun totesitte, että Suomen Keskusta jätti hallitusneuvotteluihin tyhjän paperin, niin täytyy mennä sinne kolmen vuoden takaiseen vaalipäivään, että mikä oli tulos Suomen Keskustalle. Se kannatus oli 11,3 prosenttia, mitä me saimme Suomen kansalta. Perussuomalaiset saivat Suomen kansalta kannatusta 20,1 prosenttia, ja se oli melkoinen vaalivoitto. Tämän pohjalta Suomen Keskustan oli tehtävä johtopäätökset, että kyllä kansa äänesti Suomen Keskustan oppositioon. Oppositioon meidän tie oli kuuluva sen pohjalta. Kyllähän meillä hallitusneuvotteluihin varmasti olisi ollut oma sanottavamme, mutta mitäpä sitä semmoisella kannatuksella lähteä hallitukseen. No, me olemme siellä hallituksessa istuneet edellisen kauden ja sitä edellisen kauden ja isänmaata pyrkineet rakentamaan kaikella sillä opilla ja viisaudella, mitä meillä on annettavaa. Mitä tulee tähän isoon kuvaan, edustaja Heikkinen, isoon kuvaan, kun me puhumme suunnitelmavuosistakin aina tuonne vuoteen 30 asti, niin kyllähän se tämän maan kasvu ja nousu lähtee siitä, että me saadaan vienti vetämään. Te ette vastannut, edustaja Heikkinen, siihen kysymykseen, miksi se ammattidiesel tulee vasta 2028. Onko tässä jopa se lainalaisuus takana, että kun päästökauppa astuu voimaan — jonka tämä nykyinen hallitus itse asiassa joulukuussa 2024 täällä eduskunnassa hyväksyi hallituksen esityksen mukaisesti, joka itse asiassa vielä lisää kustannuksia maatalouteen ja metsätalouteen, [Miko Bergbomin välihuuto] mitä Suomen Keskusta vastusti — onko tässä joku tämmöinen viekkaus, että tämän myötä sitten ammattidiesel tulee vasta vuonna 28 käyttöön, kun sen pitäisi olla jo nyt käytössä, [Puhemies koputtaa] kun nämä dieselin hinnat ovat näinkin korkealla?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on opposition kanssa ja eritoten keskustan kanssa välillä sellaista kuin juttelisi monipersoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa. Nimittäin samaan aikaan tässä keskustelussa toisaalta edustaja Kettunen esitti, että hallitus on tehnyt riittämättömiä veronalennuksia polttoaineisiin, [Tuomas Kettunen pyytää vastauspuheenvuoroa] kun taas sitten edustaja Lohi raivostui siitä, että hallitus on porannut aukkoja liikenteen verotukseen. Tämä on vähän comme ci comme ça. Keskustan linja on epäselvä paitsi keskustalle itselleen myös Suomen kansalle, ja tämähän on tullut selväksi tämän kauden aikana varsin hyvin. Siitä ehkä surullisin ilmentymä on nimenomaan tämä tyhjä paperi. Nyt päästään siihen, minkä takia hallitus on kritisoinut sitä, että eikö oppositio esitä vaihtoehtoja. Ajattelen itse niin kuten edustaja Heikkinenkin, että äänestäjähän lunastaa valitusoikeuden sillä, että hän käy äänestämässä. Tämän jälkeen on oikeus valittaa. Se on täysin perusteltua, että tavallisella suomalaisella, joka tekee töitä tai mitä tahansa, on oikeus olla eri mieltä tehdyistä päätöksistä. Tämä äänestäjä on sattunut nyt vaikka sitten äänestämään keskustaa. [Markus Lohi: Tai perussuomalaisia!] — Tai perussuomalaisia, mutta nyt ajatellaan vaikka keskustaa. — Hänhän olettaa silloin, että hänen antamallaan äänellä keskusta tarjoaa vaihtoehdon, jolla se hoitaisi Suomen taloutta, Suomen valtiota. [Markus Lohi: Ei!] — No, ehkä hyvä tarkennus, että keskustan edustajat täällä myöntävät, että itse asiassa heidän äänestäjänsäkään eivät odota, että keskusta hoitaisi tätä maata. Se on ihan hyvä tarkennus. — Ehkä näin lähtökohtaisesti äänestäjät ajattelevat, että edustava puolue on valmis käyttämään valtaa tässä maassa. Hyvään oppositiokritiikkiinhän kuuluu totta kai vaihtoehdon esittäminen, ja minun mielestäni se on ihan perusteltua, että jos arvostelee hallituksen esitystä oppositiosta käsin, niin silloin esittää myös oman vaihtoehdon. Ei tämä mikään iso juttu ole. Sitten mennään tähän seuraavan kauden sopeutustarpeeseen: Eli nythän me ollaan siis käytännössä kaikki samaa mieltä siitä — ehkä muutamaa yksittäistä edustajaa lukuun ottamatta — että puolustusmenojen kasvu on hyväksytty, eikö näin? Puolustusmenot eivät ole sopeutuslistalla. Korkomenot nousevat. Nehän olivat siis Marinin kaudella parhaimmillaan alle miljardin, nyt ne ovat yli kolmen miljardin ja nousevat jopa kuuden miljardin tasolle. Eli ne nousevat, ja näistähän me ei voida poiketa, koska muuten me ei maksettaisi meidän velkaa takaisin, mikä johtaisi vähän isompiin ongelmiin. Meillä on siis puolustusmenot lukittu, korkomenot lukittu. Sitten siellä on kasvavat sotemenot: Voidaanko siellä juurikaan tehdä hirveästi toimia? Jotain varmasti voidaan, mutta ei paljoa, koska väestö ikääntyy, eli automaattisesti ne menot kasvavat. Eli meillä on valtion menoissa kolme tämmöistä aika massiivista komponenttia, jotka ovat jo lukittuina. No, mitä jää jäljelle? Käytännössä kaikki muut valtion menot eli sosiaaliturva ja sitten esimerkiksi kaikki valtionhallintoon, kuntahallintoon ja muuhun liittyvät menot. Sieltä voidaan tehdä sopeutuksia. No, mistä sitten sopeutetaan? Siitähän se kysymys onkin. Sopeutustarve on nyt, oletetaan, plus kymmenen miljardia euroa, ja meillä on nyt erinäisiä puolueita, jotka ovat eri mieltä siitä, miten se pitää tehdä. On esimerkiksi SDP:n sisällä sellaisia edustajia kuten edustaja Razmyar, varapuheenjohtaja, joka on linjannut julkisessa puheenvuorossaan, esimerkiksi Kauppalehden otsikossa, että veronkorotusten pitää olla painopisteenä ensi kaudella — eli ymmärrän näin, että enemmistönä sopeutuskokonaisuudessa, mikä viittaisi siihen, että veronkorotusten pitäisi olla luokkaa 5—6 miljardia ensi kaudella. Nyt sitten jos katsotaan, mitä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on ollut veronkorotuksia, niin ne ovat tainneet olla siellä jossain vähän reilun miljardin tasolla, eli siitä noin suurin piirtein karkeasti viisi kertaa enemmän pitäisi olla veronkorotuksia. Yhteisöveron perumisella, jos te sen teette, saatte 800 miljoonaa; listaamattomilla, riippuen vähän mallista, 250—400 miljoonaa. Siinä on 1,2 miljardia. Mistäs sitten loput? Käytännössä jäljelle jäävät alvit, liikenteen verotus. Mistä ne otetaan sieltä? Tämä on aika iso kysymys. Minun mielestäni on hyvä puhua ääneen, mitkä ovat ne veronkorotusvaihtoehdot. Minä itse lähtökohtaisesti pidän veronkorotuksia viimesijaisena keinona. On varmaan niin, että sielläkin jotain voidaan tehdä, mutta minun mielestäni tästä olisi jokaisen puolueen reilua puhua ääneen julkisesti ennen vaaleja, jotta myös kuluttajilla ja yrityksillä on aikaa reagoida siihen, mitä puolue tulee esittämään. No, sitten menosopeutuspuolella SDP on sanonut, että hoitotakuu pitäisi palauttaa. Mitäs kaikkea muuta siellä on — muistuttakaa — ay-jäsenmaksun palauttaminen verovähennyskelpoiseksi. Sitten siellä on se, että sosiaaliturvaan pitäisi tehdä muutoksia, oliko, vähintään 40—50 miljoonan euron edestä. Ansiosidonnaisen porrastus — oletteko te siitä luopumassa vielä? Se oli ainakin alkukaudella vastustuksessa. Järjestörahoitukset pitäisi laittaa takaisin. Jos minä laskin oikein, niin semmoisia suht varmoja menolisäyksiä, mitä te olette esittäneet, on vähintään 500 miljoonan euron edestä. Elikkä kun on 500 miljoonaa menolisäyksiä, velkajarru tuo kymmenen miljardia, niin silloin on vähintään 10,5—11 miljardia sopeutettava ensi kaudella. Kyllä tulee olemaan todella haastava tie. Ajanpuutteen vuoksi seuraavassa puheenvuorossa, rouva puhemies, tulen esittämään lisää omia keinoja, millä me päästään siihen velkajarruun. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Edustaja Lohelta ansiokas puheenvuoro. Kyllähän se tosiasia nyt on tunnustettava, että se ei ole opposition vika, kun me käymme tätä keskustelua julkisen talouden suunnitelmavuosista. Tämä on maan hallituksen tekemä esitys, jonka pohjalta nyt eduskunta käy tätä keskustelua. Edustaja Bergbom tuolta huutelee salin oikealta laidalta, että mikä se on se opposition vaihtoehto. No, niitä vaihtoehtoja ollaan tämän kolmen vuoden aikana tuotu esille, erinäköisiä vaihtoehtoja, mutta tästä te ette nyt pääse yli ettekä ympäri, että te olette tehneet suunnitelmavuodet sinne vuoteen 30 asti ja tämä on maa velkaantuu näillä suunnitelmavuosilla teidän esityksen pohjan mukaisesti. Me odotimme tuolta kehysriihestä, että te olisitte esimerkiksi peruneet tämän yhteisöveron alentamisen, te olisitte peruneet tämän Turun tunnin juna -hankkeen, te olisitte peruneet nämä leikkaukset perusväylänpitoon. Meillä on tällä hetkellä maailmanpoliittinen tilanne siinä pisteessä, että nämä maailmanpoliittiset kriisit, maailmanpoliittinen tilanne, talouspoliittinen tilanne, ovat aiheuttaneet sen, että tosiaan polttoaineen hinta siellä omalla kotipaikkakunnallani Kuhmossa on tällä hetkellä 2 euroa 40 senttiä dieselin osalta. Se aiheuttaa pelkästään tavalliselle kansalaiselle haasteita, mutta se aiheuttaa myös meidän kuljetusyrittäjille haasteita. No, te toitte ammattidieselistä nytten tässä kehysriihessä esille, että vuonna 2028 tämä astuisi voimaan, elikkä siis kahden vuoden päästä tämä astuisi voimaan. [Janne Heikkisen välihuuto] Marinin—Saarikon hallituksessa, silloin kun Marin oli pääministerinä ja Saarikko oli valtiovarainministerinä, tätä ammattidieseliähän valmisteltiin jo niin pitkälle, että lakiesitys olisi ollut valmiudessa lähteä lausuntokierrokselle, mutta jostain kumman syystä se jäi sinne pöytälaatikkoon. Siellä olisi ihan valmis lakiesitys ollut tälle hallitukselle jo viimeiset kolme vuotta, mutta jostain kumman syystä... [Janne Heikkinen pyytää vastauspuheenvuoroa] — Edustaja Heikkinen, jos saatte vastauspuheenvuoron, niin voisitte kommentoida tätä. Voisitte kommentoida tätä, kuinka ammattidiesel ei ole kolmeen vuoteen edennyt, koska meidän kuljetusyrittäjät täällä Suomenmaassa odottavat, milloin me saamme kilpailuetua sen suhteen, että tämä ammattidiesel saadaan tuonne kumipyörien liikenteeseen ja sitä kautta vielä paremmin tavara liikkeelle tuolta maakunnista, että se saadaan laivoilla maailmalle ja saadaan vientiteollisuuteen lisää potkua, koska, edustaja Heikkinen, te tiedätte varsin hyvin, että nämä meidän julkisen talouden velat maksetaan sillä, että meillä vienti vetää, ja viennin osalta saamme sitten niitä tuloja, mitä voimme julkisen talouden tasapainottamiseksi saavuttaa. Mutta nähtäväksi jää, tuleeko vastausta: milloin se ammattidiesel tulee? Tuleeko se vuonna 28 vai milloin?

Arvoisa puhemies! Miksi olen vähän tuohduksissani tästä keskustelusta, mitä täällä on käyty julkisen talouden suunnitelmasta? Sen takia, että tämä keskustelu alkoi ministeri Purran puheenvuorolla, jossa hän hyökkäsi oppositiota kohtaan ja syytti edellisiä hallituksia talouden huonosta tilasta. Siis että opposition vika olisi se, että Suomessa nyt velkaannutaan ennätysvauhdilla, tai arvostellaan, että oppositiolta puuttuu vaihtoehto. Mitä sitten, vaikka puuttuisikin? Tai vaikka oppositio esittäisi nyt vaihtoehdon, joka tasapainottaa julkista taloutta tänä vuonna ja ensi vuonna viisi miljardia enemmän, niin mitä sitten, kun ei oppositio päätä täällä, mikä on Suomen suunta? Sen päättää tämän maan hallitus. Täällä kun katsotaan tätä meidän päiväjärjestystä, niin ei täällä lue, että tänään käsittelemme eduskunnassa opposition esitystä julkisen talouden suunnitelmaksi, vaan täällä lukee, että tämä on hallituksen esitys julkisen talouden suunnitelmaksi. Hallituksen pitäisi kantaa vastuuta siitä, miten Suomen julkinen talous menee, eikä opposition. [Mira Nieminen: Mutta jos arvostelee, niin pitäisi olla vaihtoehtoja!] Niiden, jotka ovat kulloinkin vallassa, on vastuu, ja nyt sitten kysytään, oletteko te kantaneet sitä vastuuta, jonka te lupasitte. Te lupasitte kymmenien senttien alennuksen polttoaineen hintaan, ja nyt Pyhätunturilla tai Pelkosenniemellä diesel maksaa kaksi euroa 50 senttiä. Ymmärrän, että te ette ole kyenneet toteuttamaan sitä lupausta, mutta samaan aikaan te ette ole toteuttaneet edes sitä lupausta, että pannaan julkinen talous kuntoon, vaan te tuotte tänne esityksen, jossa on suunnitelma — teidän suunnitelmanne, ei opposition suunnitelma — että Suomi tulee neljän vuoden aikana velkaantumaan ennätysvauhtia. Koskaan itsenäisen Suomen historiassa ei ole velkaannuttu näin. Ja mitkä olivat vaalilupaukset? ”Nyt on oikea aika lopettaa velkaantuminen.” ”Velkalaiva käännetään.” Se on kääntynyt kyljelleen, ja vesi valuu sisälle. Ja sitten täällä selitetään, että tämä hallitus tekee niin vastuullista talouspolitiikkaa, ja luvut kertovat ihan toista. [Timo Suhonen: Juuri näin!] Ääni on Jaakobin ääni, ja käsi on Esaun käsi. Tämähän on aivan vastuutonta toimintaa. Sitten täällä ryhmäpuheenvuorossa vielä kehdataan sanoa, että hallitus on lisännyt neljä miljardia Marinin hallituksen tasosta soteen. Kuka sen on lisännyt, jos Marinin hallitus on tuonut tänne lakiesityksen, jossa kerrotaan, miten soten rahoitus nousee, ja te olette leikanneet siitä tasosta alaspäin: onko se teidän nostoanne vai Marinin hallituksen lain aiheuttamaa nostoa? [Mira Nieminen: Neljä miljardia lisää rahaa!] Me nostimme sitä, koska Marinin hallitus sääti semmoisen lain. Sekin otetaan itselle kunniaksi, vaikka tosiasia on, että sehän on viime kauden lainsäädäntö, joka on nostanut sitä rahoitusta. [Vasemmalta: Kyllä!] Se on totta, että se on noussut, mutta ei se ole tämän hallituksen lakiesityksen mukaan noussut, vaan tämä hallitus on tuonut sellaisen lakiesityksen, että rahoitus on pienentynyt. Viime kaudella tämä sali hyväksyi esityksen teidän vastustuksestanne... [Miko Bergbom: Ai ei pitänyt puhua edellisestä hallituksesta!] — No, kerron vaan, miten te viittaatte edellisen hallituksen virheisiin ja sitten otatte kuitenkin mainitsemanne, teidän mielestänne virheet omaksi ansioksi täällä, että te olette nostaneet sitä rahoitusta neljä miljardia. Eihän se teidän nostonne ole, jos se laki on viime kaudella säädetty. Te olette sitä leikanneet siitä, eikä siinä mitään, ymmärrettävää on, mutta jos ei ole ajatusta, miten suomalaisille sosiaali‑ ja terveyspalveluita lähdetään kehittämään, mikä on näkymä kolmen vuoden, neljän vuoden päähän, minkälaisia niiden pitäisi olla, miten uudistamme palveluiden sisältöä, kun ei ole minkäänlaista näkemystä siitä, mihin suuntaan palveluita kehitetään, niin mitä silloin tehdään? Silloin tehdään kaavamaisia leikkauksia ja nostetaan asiakasmaksuja Euroopan korkeimmalle tasolle. Niinhän te olette tehneet. Kun ei ole näkemystä, ei voi muuta tehdä kuin leikata. Ja mitä tapahtuu, kun katsotaan lukuja? Laiva uppoaa syvälle, velkalaiva uppoaa syvälle. Sitten pontevana sanotaan, kuinka ollaan tiukkoja taloudenpitäjiä täällä, mutta silti nämä korkomenot ovat niin suuret, että ne ratkaisevat. Ne eivät ole kuin 3,1 miljardia — ne ovat aivan liian suuret — mutta jos alijäämä on 13,5 miljardia, niin on aivan turha sanoa. Teidän ottamanne velka aiheuttaa ihan yhtä paljon korkomenoja kuin edellisten hallitusten ottama velka euroa kohti, ei yhtään vähempää. Itse asiassa siellähän on vielä alempia korkotasoja edellisiltä vaalikausilta, ja nyt maksetaan paljon kovempaa korkoa näistä veloista, mitä te otatte. Eli nyt kyllä selitykset kannattaisi lopettaa — kantaa vastuuta eikä hyökätä opposition kimppuun — vaan katsoa peiliin. Se on liian vähän käytetty työkalu politiikassa. Sitä kannattaa nyt ottaa käyttöön ja alkaa miettimään, mitä tulikaan tehtyä.

Arvoisa rouva puhemies! On heti alkuun todettava, että minuutissa en näihin kaikkiin kysymyksiin pysty vastaamaan, mutta menen tähän polttoainekysymykseen. Kuvasitte aivan oikein, että hallitus on tosiaan päättänyt noin 170 miljoonan euron polttoaineveron alennuksesta heti silloin kauden alussa, mutta unohditte, että tämän lisäksi on tehty yhteensä 100 miljoonalla eurolla polttoaineveron hiilidioksidipuolelle alennus, josta ensimmäinen osa, 50 miljoonaa, astui voimaan tänä vuonna ja seuraava 50 miljoonan osa astuu voimaan ensi vuonna, ja se päätös on siis jo eduskunnassa tehty. Eli nämä yhdessä ovat noin 270 miljoonaa euroa. Tähän päälle tulee ajoneuvoveron perusveroalennus, 50 miljoonaa euroa, joka päätettiin ja jota te vastustitte vaihtoehtobudjetissa — se on totta, edustaja Lohi, tämä on päätös, jota te vastustitte vaihtoehtobudjetissa, polttoaineverotusalennuksia tuitte. Tämän lisäksi jakeluvelvoitelakia muutettiin, mitä SKAL kehui hallituskauden alussa hallituksen merkittävimmäksi ostovoimaa vahvistavaksi teoksi, siis tätä jakeluvelvoiteuudistusta, mikä me tehtiin. Tämän lisäksi kehysriihessä päätettiin työmatkavähennyksen korottamisesta ja ajoneuvoveron alentamisesta vielä vuonna 2028. Olisin toivonut jakeluvelvoitteen alentamista. Perussuomalaiset toivoivat sitä, ajoivat sitä, mutta [Puhemies koputtaa] kaikkea ei voi saada.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mehän käymme keskustelua nytten valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030. Edustaja Bergbom, nyt kun me suunnitelmavuosia katsomme, niin kyllä täytyy todeta se ihan suoraan, että kyllä nykyinen hallitus on aika onneton, kun se kehysriihestä tuo tänne Suomen eduskuntaan suunnitelman vuosille 2027—2030 ja kyllähän se valitettavasti näyttää siltä, että julkinen talous velkaantuu edelleen ja ennätysmääräisesti. Minä kysyn teiltä, edustaja Bergbom, että kuinka te nytten päästitte tämmöisen tuloksen, tämmöisen suunnitelman tämmöisille vuosille tänne eduskuntaan, kun teidänhän piti laittaa tämä julkinen talous tämän vaalikauden aikana tasapainoon yhdessä kokoomuksen, pääministeripuolue kokoomuksen, kanssa, mutta toisin on käynyt. Edustaja Bergbom, katsokaa niitä tosiasioita. Te laitatte katteettomaan Turun tunnin juna -hankkeeseen tällä vaalikaudella veronmaksajien rahaa 400 miljoonaa euroa, ja te laitatte tähän yhteisöveron alentamiseen kaksi prosenttiyksikköä, 800 miljoonaa euroa, elikkä 1,2 miljardia euroa meni jo siinä. Mutta te olette puhuneet ennen kuin tämä vaalikausi alkoi... ennen vaalikauden alkua käytiin eduskuntavaalit, ja tekin, edustaja Bergbom, lupasitte, että polttoaineen hinta tippuu radikaalisti. Te olitte tekemässä muun muassa kansalaisaloitetta sen suhteen, että polttoaineen hinta laskee. No, mitä te olette tehneet tämän vaalikauden aikana? Kyllä, te teitte historiallisen polttoaineveron kevennyksen, polttoaineveron kevennyksen, joka tuolla pumppuhinnalla tarkoittaa sitä, että bensan osalta 4,4 senttiä litraa kohden tulee veronalennus, dieselin osalta 4,9 senttiä litraa kohden. Minä kysyn teiltä, edustaja Bergbom: kuinka se näkyy tällä hetkellä tuolla Itä-Suomen polttoainepumpun mittarilla, kun itäsuomalainen, tai muukin suomalainen, tankkaa sen oman autonsa? Kysyn teiltä, edustaja Bergbom: kuinka ison loven te tällä veronalennuksella teitte valtion kassaan? Minä haluan teidän muistianne hieman tässä auttaa, että oliko se 170 miljoonaa euroa, mitä veronkantona nyt valtio tässä menettää. Kun te samaan aikaan tänne suunnitelmavuosiin olette tehneet pelkästään perusväylänpitoon ensi vuodelle 30 miljoonan euron säästön ja tuleville vuosille jopa 39 miljoonan euron säästön, niin olisiko nämäkin säästöt kannattanut jättää tekemättä ja ennemmin satsata sinne perusväylänpitoon? Mutta, rouva puhemies, [Puhemies koputtaa] olen tyytyväinen, että te annatte käydä tätä debattia, koska täällä eduskunnan täysistuntosalissa on hallituspuolueitten edustajia vastaamassa näihin kysymyksiin.

Kunnioitettu rouva puhemies! Nyt en aivan täysin ymmärrä tätä keskustan epäloogista hyökkäystä omaa puheenvuoroani kohtaan. Jos minä korostan tuolta pöntöstä, että kehitysavun pitää olla myös tulevissa sopeutustoimissa mukana, niin täältä keskustan luonnollinen johtopäätös on ikään kuin väittää, että perussuomalaiset antaa ymmärtää, että leikkaamalla kehitysavusta tämä valtiontalouden tila vakautetaan. Näinhän en ole sanonut. Olen vain todennut sen, että kehitysavun pitää olla mukana tulevissa sopeutustoimissa. Oletteko tästä eri mieltä? Sitten te tulette tänne arvostelemaan, että hallitus ei ole tehnyt mitään sille, että liikenteen verotuksesta verotulot ovat romahtaneet, ja sitten te kerrotte vielä, että hallitus on päätösperäisesti alentanut liikenteen verotusta. Kiitos siitä, näin on. Me olemme alentaneet polttoaineen verotusta, me olemme alentaneet ajoneuvoveron perusveroa, [Tuomas Kettusen välihuuto] ja mitä — te olette tukeneet näitä polttoaineveron alennuksia. Edustaja Lohi, jos te olette vakavissanne sitä mieltä, että ne ovat olleet vääriä päätöksiä, miksi te ette ole vastustaneet niitä? [Markus Lohi pyytää vastauspuheenvuoroa] Nyt te tulette tänne arvostelemaan, että miten hallitus kehtaa, mutta te olette itse tukeneet niitä.

Arvoisa puhemies! Kyllä, viime kaudella tehtiin virheitä maahanmuuttopolitiikassa. Nyt niitä on korjattu, me ollaan niitä osittain tuettu, mutta vaikka me kehitysapu kokonaan poistettaisiin, niin 13,5 miljardin alijäämästä jäisi 12,5 miljardia jäljelle. Ette te ratkaise sillä tätä ongelmaa. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Ja sitten te sanotte, että tehdään vaikeita päätöksiä. Mitä vaikeita päätöksiä? Ne ovat löysiä päätöksiä, mitä tämä hallitus on tehnyt. Yhteisöveroa 800 miljoonaa vipataan tuonne sun tänne. Ja ajatellaanpa vaikka liikenteen verotusta: se sulaa meillä miljardi euroa viidessä vuodessa alta, ja te ette ole tehneet yhtään mitään koko aikana sille täällä eduskunnassa, [Miko Bergbom: Mitä te olette tehneet?] ette yhtään kolmen vuoden aikana, tai olettepa, te olette päätösperusteisesti rapauttaneet sitä vielä 348 miljoonaa lisää — vielä 348 miljoonaa on rapautettu, ja se vielä viidessä vuodessa miljardin sulaa. Tämä on aivan järjettömän vastuutonta politiikkaa, mitä täällä harjoitetaan. Suomi ajetaan umpikujaan, meidän luottoluokitus laskee, ja sitten täällä ollaan puhuvinaan niin, että nyt hoidetaan vastuullisesti taloutta. Luvut eivät valehtele. Kantakaa vastuuta jossain vaiheessa.

Arvoisa rouva puhemies! Ennätysvelka, ennätystyöttömyys, ennätyskonkurssit ja ennennäkemätön joukko, yli 30 000 uutta lapsiperhettä, lisää köyhyysrajan alapuolelle Orpon hallituksen aikana. Tilastokeskuksen mukaan miltei miljoona suomalaista oli vuonna 2024 köyhyys‑ tai syrjäytymisriskissä. Heistä lapsia on 173 000. Riskissä olevien henkilöiden määrä vain kasvoi edellisvuodesta. Keneltäkään ei pitänyt vaatia kohtuuttomia. Kuitenkin kaikkein heikko-osaisimpien toimeentulosta on leikattu ja suojaosien poistolla vaikeutettu työllistymistä. Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Ihmiset ovat pettyneitä rikottuihin lupauksiin ja epäoikeudenmukaisiin arvovalintoihin. Maailmanlaajuiset kriisit ja taloudellinen epävarmuus varjostavat tulevaisuudenkuvaa. Kodeissa tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Sisäistä turvallisuutta heikennetään leikkaamalla samaan aikaan terveydenhuollosta, koulutuksesta, vammaisilta ja vanhuksilta. Hallitus eriarvoistaa politiikallaan niin ihmisiä kuin alueita. Usko tulevaisuuteen on karissut, ja pettyneitä ovat jopa kokoomuksen omat kannattajat. Elinkeinoelämän valtuuskunnan, Evan, tekemän tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa suomalaisista uskoo Suomen menevän väärään suuntaan. Siksi nyt viimeistään tarvitaankin suunnanmuutos. SDP:n vaihtoehto on toisenlainen. Tarvitaan työtä yhdenvertaisuuden, palvelujen ja osaavamman kansakunnan eteen. Valtion velkaantumista voidaan hillitä ilman leikkauksia etuuksiin tai palveluihin. Keskeisintä on kuitenkin uuden kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen mahdollistava ympäristö. Tarvitaan panostusta tulevaisuutta luoviin osaamis‑ ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne‑ ja asuntorakentamishankkeisiin. Kunnat vastaavat arjen tärkeimmistä, kansalaisten lähellä olevista palveluista. Kun valtionosuuksista rahoitusta leikataan, vaikutukset näkyvät väistämättä kouluissa, päiväkodeissa ja lasten arjessa. Monessa kunnassa talous on jo valmiiksi tiukka ennen kehysriihen uusia, yllättäen ilmoitettuja hallituksen säästöjä. Samalla kun palveluista leikataan, hallitus toteuttaa miljardiluokan verohelpotuksia. Tavalliset suomalaiset maksavat tämän hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan. Hallituksen esityksessä myöskin perusväylänpidosta leikataan, vaikka korjausvelka vain jatkaa kasvuaan Suomen maanteillä, raiteilla ja silloilla. Investoinneista on rahoitettava ykkösluokan teiden välttämätöntä kunnossapitoa. Hallitus osoittaa useilla lakiesityksillään lisätehtäviä Traficomille mutta osoittaa sinne myös lisää säästöjä, myöskin Väylään. Miten näistä lisätehtävistä selvitään kaikkien niiden lisäsäästöjen jälkeen? Arvoisa puhemies! Kehysriihestä odotettiin myös viimein ratkaisuja Itä-Suomen tilanteeseen. Hallitus puhuu toisaalta Itä-Suomen kasvusta ja turvallisuudesta, mutta kehysriihessä sovittu Itä-Suomen liikennepaketti jättää Etelä-Savon maakunnan kokonaan ilman investointeja. Tämä ratkaisu herättää vakavaa huolta, sillä hallitus samaan aikaan korostaa itäisen Suomen elinvoiman ja turvallisuuden vahvistamista. Miten kokonainen maakunta voi unohtua kokonaan kehyksestä? Kyse on kokonaisturvallisuudesta, samalla myös aluekehityksestä ja saavutettavuudesta. Epävarmuuden ajassa tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat luottamusta ja kasvua koko Suomessa. Hallituksen politiikalla eriarvoistetaan niin ihmisiä kuin alueitakin.

Arvoisa rouva puhemies! Toimintaympäristö on ollut haastava koko hallituskauden, niin kuin edelliselläkin kaudella, mutta kyllähän tässä on pakko todeta, että on melkoinen pohjanoteeraus tämä tulostaulun luku, mitä nyt sitten katsotaan: ennätysvelka, ennätystyöttömyys. Erityisesti harmittaa, että niitä kasvupanostuksia nyt sitten tässä viimeisessä kehysriihessä rakennetaan. Sitä ehkä tuolla myöhemmin arvioin, onko niillä nyt sitten suuresti vaikutusta. Enitenhän tämä sosiaalidemokraattina koskee sitä, että tämä epäonnistunut talouspolitiikka ja työllisyyspolitiikka kaadetaan pienituloisten ja heikompiosaisten niskaan. Riihessähän tuli lisää kuormaa rajujen asiakasmaksujen osalta sekä sotejärjestöjen leikkauksina, koska erityisesti pienituloiset käyttävät niitä palveluita paljon. Ihmetystä tietysti herättää, että Euroopassa kumminkin talous kehittyy kohtalaisesti ja ei semmoista romahdusta kuin Suomessa ole tapahtunut eikä työllisyysluvuissakaan. Eilen illalla kävin läpi monenkin keskeisen Euroopan maan tilannetta, ja siellä nyt kumminkin kohtuudella talous ja työllisyys kehittyvät. Ne odotetut kasvu- ja työllisyysvaikutukset, mitkä nyt sitten työmarkkinoiden ja sopimusyhteiskunnan romuttamisen jälkeen kuviteltiin, eivät kyllä ole näkyvissä, ja sopiihan tuota epäillä, mitkä niitten vaikutukset sitten loppujen lopuksi ovat. No, jos nyt sitten tähän kasvuun ja riiheen: Nämä panostukset asuntorakentamiseen, korjausrakentamiseen ja asp-lainojen ehtojen muuttamiseen sekä kotitalousvähennykseen ovat oikeansuuntaisia toimenpiteitä, mitä nyt on itse asiassa kolme vuotta oppositiosta toivottu. Ovatko nämä liikkeet sitten riittäviä, koska eihän näillä asuntorakentaminen itse asiassa lähde liikkeelle? Mutta korjausvelkaa on tuolla asunto-osakeyhtiöitten puolella. Toivottavasti nämä nyt sitten auttavat sillä puolen ja tavallaan ne pienet pk-yritykset, -rakentajat pääsevät sitten työn sarkaan taas kiinni. Asuntorakentaminen ei lähde liikkeelle ennen kuin työllisyys paranee, ihmisillä on töitä ja usko tulevaisuuteen palaa. No, sitten näistä valtionhallinnon leikkauksista. Siitä ollaan varmaan samaa mieltä, että niin aluehallinnon kuin valtionhallinnon osalta tehostamista tarvitaan, ja nyt on aika isot leikkaukset, 700 miljoonaa euroa. Mutta pitää myös pystyä arvioimaan se... Esimerkiksi Traficomin ja Väyläviraston tilanne on nytten näitten lisäleikkausten jälkeen — ja huomenna heitä kuullaan — aika hankala. Traficomille on tehtäviä löytynyt valvontaviranomaisena paljon lisää ja samaan aikaan kakkoskierros nyt tulee sitten yt-neuvottelujen osalta. Sama on Väylävirastolla. On hienoa, että väyliin investoidaan, mutta heidän suunnitteluresurssinsa ja kohteitten valmistelunsa kärsivät tällä hetkellä — 40 htv:tä meni yt:issä muutama viikko sitten, ja lisää on tulossa. Tätä arviointia on syytä kyllä tehdä. No, sitten tähän Itä-Suomeen. Kolme vuotta tässä on odoteltu ja körötelty, milloin tähän Itä-Suomen heikkoon aluekehitykseen reagoidaan. Nyt tuli pientä valoa pöydälle, ja toivottavasti nämä hankkeet etenevät. Pitkältihän esimerkiksi näissä energiaratkaisuissa erityistalousalue, samoin lentoliikenteen jatko jäävät tulevan hallituksen rahoitettaviksi. Mutta on hyvä, että näitä saatiin. Sitten nämä ministeri Ranteen poskettomat puheet: kaikkien aikojen investoinnit, paljon enemmän kuin edellinen hallitus. Kun katsoin valtion talousarvion budjettikirjasta momenteista, niin reilun miljardin edellinen hallitus pisti esimerkiksi perusväylänpidon momentille, missä on investoinnit, enemmän rahaa, kehittämishankkeissa oli 2,1 miljardia, ja tällä hetkellä saldo nykyisellä hallituksella on 1,5 miljardia. Joku raja nyt ministereilläkin pitää olla, kun näitä heitellään. Edellinen hallitus teki kuulemma vain siltarumpupolitiikkaa. Olihan se 200 miljoonaa Karjalan radallekin varmaan siltarumpupolitiikkaa. Kyllä ovat Väyläviraston investointeja kaikki nämä, mitä edellinen hallitus vei yhteistyössä suunnittelusta. Toivoisin ihan aidosti ministeriltä, että puhuttaisiin oikeilla luvuilla [Puhemies koputtaa] ja totuutta tältä pöntöstä.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänään käytetty valtava määrä puheenvuoroja liittyen julkisen talouden tilaan. En lähde nyt näitä asioita laajemmin kommentoimaan vaan keskityn tällä kertaa energiasektorin asioihin — nehän ovat omassa valiokuntatyössä lähes päivittäin esillä. Hallitus on herättänyt turveyrittäjien keskuudessa valtavasti hämmennystä omalla erittäin kyseenalaisella viestinnällään kehysriihessä ja sen jälkeen. Valtiovarainministeri Purra julisti, että se tekee turpeen kunnianpalautuksen. Purra julisti, että energiahuoltovarmuuden parantaminen nimenomaan energiaturpeen kautta etenee merkittävästi. Elinkeinoministeri Sakari Puisto taas kirjoitti Facebook-päivityksessään hallituksen kohdentavan kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa talvienergiatukeen ja energiaturpeeseen. Tämä kaikki kuulostaa tietysti todella hyvältä, mutta mikä on totuus? Mikä on totuus? Arvoisa puhemies! Tässä julkisen talouden suunnitelmassa kerrotaan, aivan kuten kaikissa muissakin virallisissa asiakirjoissa, näin: ”Tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP-laitosten käytön jatkuminen pidempään.” Kysyn siis ministeriltä: Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Ja vastaan itse: Ei millään tavalla — ei millään tavalla. Turpeen osalta teitte päätöksen pidentää huoltovarmuusvarastointia myös vuosille 2028—2030. Tämä oli hyvä päätös, mutta se ei tuo mitään uutta saatikka lisää alalle. Ei ihme, että turveyrittäjät tuntevat itsensä petetyiksi juuri nyt, erityisesti nyt, kun tänään uutisoitiin, että Helsingin kaupunki lämpiää afrikkalaisilla pähkinänkuorilla. Arvoisa puhemies! Olen usein pitänyt tässä salissa esillä biokaasutuotannon merkitystä ja sitä, miten paljon käyttämätöntä potentiaalia meillä on. Nyt kiitän hallitusta siitä, että se on päättänyt käynnistää selvityksen biokaasutuotantoa edistävistä toimista — onhan sekin jotain. Se, mitä ala tarvitsee, on selkeät kannustimet biokaasun tuottamiseen, siis erilaisten byrokratiarajoitteiden ja täysin tarpeettomien maksujen poistaminen. Hallitus on kyllä tämän reilun kolmen vuoden aikana keskittynyt ennen kaikkea biokaasualan heikentämiseen. Ja voin luetella: On tuotu todentamismenettelyvaatimus pienille laitoksille. Uusiutuvien polttoaineiden, biometaanin, osuutta on laskettu. Maakaasua korvatakseen pitää biokaasua tuottaa kaksinkertainen määrä. Pilaantunutta viljaa biokaasulaitokseen laittava tila ei saa uusiutuvan tikettiä mutta vastaavasti kauppaliike saa. Vielä lopuksi: Pienikin maatilan kokoinen laitos tarvitsee jatkossa ympäristöluvan. Ei tarvitse ihmetellä, että pienten biokaasulaitosten rakentaminen on loppunut lähes kokonaan Suomessa, vain muutamaa suurta rakennetaan, ja nekin osittain ulkomaisten toimijoitten ansiosta. Haapavetinen yritys rakentaa Ruotsiin laitoksia, kun siellä on yrittäjäystävällisempi meininki. Laitosten rakentamista tuetaan paremmin, ja biometaanille maksetaan tuotantotukea vielä lisäksi. Ruotsi hyödyntää potentiaalin biokaasun tuotannossa. Meillä energiayhtiöt mieluummin roudaavat Afrikasta pähkinänkuoria. Oi aikoja, oi tapoja! — Kiitos.

Se on sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa meidän julkisen talouden tilanteeseen. Tällä hetkellä moni kriisi Suomen ulkopuolella vaikuttaa suoraan ennen kaikkea meidän talouteen. Geopoliittinen tilanne on ollut haastava aina siitä, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Meillä on ollut siitä lähtien, kun Yhdysvalloissa on ollut uusi presidentti, usea konflikti, joka on vaikuttanut suoraan suomalaisten luottamukseen tulevaisuuteen. On sanomattakin selvää, että hallitus on joutunut tekemään myöskin tämän julkisen talouden suunnitelman todella haastavassa tilanteessa. Tästä huolimatta on pyritty löytämään sellaisia ratkaisuja, jotka ennen kaikkea vahvistaisivat julkista taloutta, ja löytyisi edellytyksiä ennen kaikkea talouskasvuun, koska tosiasia on se, että se, mitä me tarvitsemme tällä hetkellä Suomeen, on lisää yrittäjyyttä ja myöskin työpaikkoja. Minä uskon, että jokainen meistä tässä salissa, riippumatta siitä, edustaako hallituspuoluetta tai oppositiota, kantaa huolta tämänhetkisestä työttömyystilanteesta. Tähän hallitus tämän julkisen talouden suunnitelman yhteydessä pyrkii löytämään ratkaisuja, sellaisia ratkaisuja, jotka saisivat mahdollisimman nopean vaikutuksen lyhyellä aikavälillä. Mainittakoon tässä muutama. Me tulemme korottamaan kotitalousvähennystä. Tätä myöskin moni oppositiopuolue on vaatinut, ja se nyt toteutetaan. Rakentamissektorille tulee erillinen toimenpidepaketti. Sitäkin on pyydetty oppositiosta, se myöskin tehdään tällä kaudella. Sen takia on ollut erikoista tänään kuulla tätä keskustelua, kun oppositio kritisoi kaikkia hallituksen toimia, koska ainakin muutama viikko sitten, kun näistä asioista keskusteltiin tässä salissa esimerkiksi kyselytunnilla, oli aika laajamittainen konsensus siitä, että tällaisia toimia pitäisi tehdä. Näistä voisi esimerkiksi myöskin kiittää hallitusta, että ne nyt tehdään. Aiemmin on linjattu nuorten työllisyyssetelin käyttöönotosta, ja nyt tähän tehdään myöskin uusia panostuksia, ja on toivottavaa, että työllisyysalueet eri puolilla Suomea aktiivisesti viestivät tästä, koska on ollut selkeästi nähtävissä, että moni nuori ei ole ollut tietoinen tällaisesta hienosta mahdollisuudesta, ja sama koskee myöskin yrittäjiä. Hallitus panostaa myöskin todella aktiivisesti siihen, että maan infrastruktuuria pistetään kuntoon. Suomi on harvaan asuttu maa, ja mitä tulee teollisuuteen mutta myöskin huoltovarmuuteen, niin on äärimmäisen tärkeää, että meidän tiestö on kunnossa. Itä-Suomeen tulee panostuksia, Länsirannikolle tulee panostuksia, kuten myöskin Etelä-Suomeen. Itse olen tyytyväinen siitä, että esimerkiksi kantatie 51 saa tällä hallituskaudella yli 30 miljoonan panostukset juuri liikenneturvallisuuden parantamiseen, mistä on suoraa hyötyä elinkeinoelämän näkökulmasta. Arvoisa rouva puhemies! Ennen kaikkea toivoisin, että me kansanedustajat ymmärtäisimme sen, että tämä tilanne on Suomelle Euroopassa kuitenkin poikkeuksellisen haastava, ja sen myöskin OECD on tuonut esiin. Tämä on sellainen realiteetti, johon kukaan meistä ei voi mitään. Sen takia toivoisin kuitenkin, että me tästä salista saataisiin sellainen viesti ulospäin suomalaisille, että kyllä me tästä päästään yli, koska tämä maa on ollut vieläkin haastavammissa tilanteissa aiemmin historian saatossa, ja aina on päästy niistä eteenpäin. Mutta tällä hetkellä se suurin haaste, joka me hallituksessa nähdään, liittyy nimenomaan siihen, että yrityksille pitää saada nyt luottamusta liittyen tulevaisuuteen. Tässä on myöskin toivetta pankkien suuntaan siitä, että yritysten pitäisi saada rahoitusta, jotta yritykset pääsevät investoimaan pääsevät investoimaan ja palkkaamaan työntekijöitä. Luvitusta on tällä hallituskaudella sujuvoitettu, ja itselläni olen kokemusta omalta kotikunnaltani Inkoosta, jossa esimerkiksi hallinto-oikeus pystyi erään yrityskaavan valituksen käsittelemään vain kuudessa kuukaudessa. On tehty konkreettisia toimia, joilla pyritään saamaan kasvua aikaiseksi. Itse, rouva puhemies, haluan päättää sanomalla, että uskon sen, että jos katsoo sitä poliittista tilannetta, joka meillä Suomessa tällä hetkellä on, meillä on eduskuntavaalit vajaan vuoden kuluttua, ja on ymmärrettävää, että keskustelu käy jo kuumana, mutta on sanomattakin selvää, että lähes kaikki puolueet tästä salista ovat mukana niin sanotussa velkajarrussa, jolloin seuraavan hallituksen pitää sopeuttaa 8—11 miljardia. Se on sen kokoluokan summa, että se on varmaan vaikea käsittää. Se tarkoittaa sitä, että ilman talouskasvua me ei tästä suosta päästä eteenpäin. Sen takia olisi toivottavaa, että kun tänne tulee vaihtoehtoja, jokaista asiaa ei kritisoitaisi. Pitää myöskin miettiä sitä, että jos verottamalla tämä maa nousee jaloilleen, se olisi tapahtunut jo aikoja sitten.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Suomen talouden tila on vakava. Sitä ei pidä kaunistella, eikä sitä pidä vähätellä. Julkinen talous on edelleen syvästi alijäämäinen, velka kasvaa, ja korkomenot vievät vuosi vuodelta suuremman osan veronmaksajien rahoista. Jokainen korkoihin käytetty miljardi on pois turvallisuudesta, palveluista, koulutuksesta, väylistä ja suomalaisten veronkevennyksistä. Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus ei ole tätä velkaongelmaa luonut. Kun tämä hallitus aloitti, tilanne oli jo vaikea. Nyt maksetaan laskua vuosista, jolloin rahaa käytettiin ikään kuin korkoja ei olisi olemassa. Puolustusmenoja on ollut pakko kasvattaa, koska Suomen turvallisuudesta ei tingitä. Korkotaso on noussut, suhdanne on ollut heikko. Nämä ovat tosiasioita, eivät selityksiä. Mutta yhtä lailla tosiasia on se, että ilman tämän hallituksen päätöksiä Suomen tilanne olisi selvästi huonompi. Hallitus on tehnyt sopeutusta, kasvutoimia ja työllisyystoimia. Hallitus on pysynyt kehyksissä ja EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puitteissa. Jokaisessa kehysriihessä on kyetty löytämään uusia säästökohteita. Perussuomalaisille on tärkeää, että sopeutusta tehdään ensisijaisesti karsimalla valtion toissijaisia menoja. Tämän vaalikauden aikana valtionhallinnosta on päätetty säästää liki 700 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa ja vähemmän päällekkäistä hallintoa. On myös oikein, että kehitysavusta säästetään. Varsinaisesta kehitysavusta on tällä kaudella säästetty jo merkittävästi. Kehitysyhteistyössä painopistettä on myös siirretty Ukrainan tukemiseen, mikä on Suomen kannalta perusteltu ratkaisu. Arvoisa puhemies! Taloutta ei tietysti pelasteta pelkillä säästöillä. Tarvitsemme työtä, yrittäjyyttä ja kasvua. Siksi hallitus keventää työn verotusta, alentaa yhteisöveroa ja parantaa yrittämisen edellytyksiä. Työn verotusta kevennetään yhteensä noin 1,8 miljardilla eurolla vaalikauden aikana. Tämä tukee vahvasti ostovoiman kasvua. Toistaiseksi ongelma on toki ollut kasvaneen ostovoiman siirtyminen kulutuksen sijaan säästöön. Yrittäjien kannalta erityisen tärkeä päätös on YEL-järjestelmän korjaaminen. Marinin hallituksen YEL-uudistus aiheutti monelle pienelle yrittäjälle kohtuuttoman tilanteen — nyt tätä korjataan. Jatkossa yrittäjä voi valita, perustuuko YEL-maksu yritystoiminnan veronalaisiin ansiotuloihin vai nykyiseen laskennalliseen YEL-työtuloon. Tämä keventää monen pienen ja keskisuuren yrittäjän maksutaakkaa ja antaa ihmisille paremmat mahdollisuudet työllistää itsensä ja myöskin muita. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tehnyt myös konkreettisia päätöksiä arjen kustannusten helpottamiseksi. Ajoneuvoveroa kevennetään lisää. Polttoaineveroa on kevennetty 270 miljoonalla eurolla. Ammattidiesel otetaan käyttöön vuonna 28. Suomessa on paljon alueita, joilla auto ei ole ylellisyys vaan enemmänkin välttämättömyys. Kasvua tuetaan myös rakennusalalla. Korjausrakentamiseen suunnataan merkittävä paketti, jolla pyritään vivuttamaan yksityistä rahoitusta liikkeelle. Tämä on järkevää suhdannepolitiikkaa. Kun uudisrakentamiselle ei ole riittävästi kysyntää, kannattaa tukea sitä, että olemassa olevaa rakennuskantaa korjataan ja pidetään kunnossa. Samalla työtä syntyy suomalaisille yrityksille ja työntekijöille. Hallitus panostaa myös nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Työllistämissetelit, osaamissetelit ja kaupunkien pilotit eivät yksin ratkaise kaikkea, mutta ne ovat osa kokonaisuutta, jossa työn vastaanottaminen ja työn tarjoaminen tehdään helpommaksi. Arvoisa rouva puhemies! Opposition vaihtoehto näyttää olevan se, että lähes jokaista säästöä vastustetaan ja lisämenoja esitetään sinne sun tänne. Uskottavaa rahoitusta ei kuitenkaan esitetä. Velkaantumista kauhistellaan juhlapuheissa, mutta kun pitäisi tehdä päätöksiä, vastuu väistetään. Sellaisella politiikalla Suomi ei suosta nouse, mutta se suo ja turve voivat pelastaa Suomen. — Kiitoksia.

Kiitoksia, rouva puhemies! Väistämättä tässä tulee mieleen edellisen hallituksen toimista muun muassa polttoaineveron korotukset, lämmitys‑ ja työkonepolttoaineiden veronkorotukset ja erityisesti turpeen alasajo melkein totaalisesti. Nyt tämä hallitus on näihin tehnyt hyvinkin voimakkaita toimia, ja turpeen kohdalla on jopa lähdetty elvyttämään koko tuotantoketjua, mikä on todella hyvä asia, koska sieltä tulee meille paljon hyvää — tulette sen vielä näkemään. Erityisesti meille perussuomalaisille pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat se tärkeä osa tätä Suomen talouden selkärankaa, ja siksi onkin äärimmäisen tärkeätä, että nyt on korjattu Marinin YEL-uudistus ja ne ongelmat, mitä se on aiheuttanut. Tästä on tullut tosi paljon palautetta. Moni yrittäjä ensinnäkin oli joutunut ihan kohtuuttoman tilanteen eteen, ja se oli ja on aiheuttanut monia konkursseja. Maksut nousivat ilman, että tulot vastasivat maksutaakkaa. Nyt järjestelmää siis korjataan niin, että yrittäjillä on jatkossa enemmän valinnanvaraa. Tämä on yksi lisä niitten lukemattomien aiempien hallituksen tekemien kasvutoimien pitkässä listassa. Kiitoksia siitä.

Arvoisa herra puhemies! Jatkan liikenneteemasta, minkä edustaja Mikkonen nosti esille. Tosiaan ministeri Ranne poistui, ja oli sen verran erikoinen hänen puheenvuoronsa, että myös siitä on hyvä jatkaa. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu alun perin neljän miljardin euron investointiohjelma, ja se on nyt jo yli neljä ja puoli miljardia, josta kolme ja puoli miljardia euroa liittyy väyläpolitiikkaan, ja rahoitus tapahtuisi myymällä valtion tuottamaa omaisuutta suuria summia, joista tosiaan pyöreä nolla Etelä-Savoon. JTS 2027—2030:n mukaan olisi investointiohjelman väyläpäätöksestä kaatumassa seuraavalle hallitukselle poikkeuksellisesti yli kaksi miljardia euroa. Tämä johtuu siitä, että hallitus on tehnyt päätökset ja sitoumukset tällä vaalikaudella, mutta nyt päätetyt hankkeet valtuuksineen muuttuvat valtion budjettirahoitukseksi ja rahoitustarpeiksi vasta ensi vaalikaudella. Seuraava hallitus joutuu siis päättämään, mistä nämä kiistanalaiset hankkeet rahoitetaan. Mikäli rahaa ei ole eikä valtion tuottavaa omaisuutta ole järkevää myydä, kysymys kuuluu: miten näille hankkeille lopulta käy?

Arvoisa puhemies! Kehysriihestä odotettiin vihdoin viimein ratkaisuja myöskin Itä-Suomen tilanteeseen. Hallitus puhuu paljon Itä-Suomen kasvusta ja turvallisuudesta, ja kehysriihessä sovittiin Itä-Suomen liikennepaketista, mutta se jättää Etelä-Savon maakunnan kokonaan ilman investointeja. Tämä ratkaisu herättää vakavaa huolta samaan aikaan, kun hallitus korostaa itäisen Suomen elinvoiman ja turvallisuuden vahvistamista. Miten kokonainen maakunta voi jäädä tästä kehyksestä kokonaan pois? Kyse on kokonaisturvallisuudesta, aluekehityksestä ja saavutettavuudesta. Epävarmuuden ajassa tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat luottamusta ja kasvua koko Suomessa, ja nyt kokonaisuus jää tältä osin vajaaksi. Olisin osoittanut kysymykseni liikenneministeri Ranteelle, mutta koska hän ei ole paikalla enää, niin esitän kysymykseni sitten varapääministeri Purralle: eikö niin?

Arvoisa puhemies! Ihmisten kodit sijaitsevat kunnissa, ja kunnat puolestaan tuottavat ihmisille todella tärkeitä palveluita. Siellä on kouluja, päiväkoteja, tieverkkoja ja myös työllisyyspalveluita. Valitettavasti täytyy todeta, että vaikka hallitusohjelmassa oli hyviä kirjauksia kunnille, niin taitaa olla näin, että nuo lupaukset tulee nyt hallituksen petettyä. Kun tuota saldoa vähän katsoo, niin peruspalveluitten valtionosuusuudistus on kaatunut. Se kaatui hallituksen omasta toimesta. Normien purku: on tainnut käydä niin, että rahat on kyllä viety kunnilta mutta kaikki normit ovat jääneet ja velvoitteet ovat jääneet kunnille. Hankintalaki on tulossa edelleenkin hallituksen toimesta, ja hankintalakihan tulee tuomaan ennen kaikkea pienille kunnille aivan kohtuuttoman taakan. On arvioitu, että kulut ovat noin 460—600 miljoonaa euroa, mikä on aivan valtava potti. Tiedän, että kokoomus on kovasti ollut sitä mieltä, että kuntia on aivan liikaa ja kuntien määrää pitäisi vähentää. Nyt kysynkin hallitukselta: onko tässä taustalla kokoomuksen tahtotila viedä kuntamäärää alaspäin ja pudottaa suomalaisia kuntia pois pelistä?

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman puolustaa pienyrityksiä ja startupeja. Niitä ei ole yhtään Suomessa liiaksi. Puolustan niitä itsekin. Mutta jos katsotaan niitä ehdotuksia, mitä hänen edustamansa puolue on täällä vaalikauden mittaan esittänyt pienyrityksille, niin kyllä SDP:n vaihtoehto muistuttaa enemmän kärpäspaperia houkuttelevuudeltaan yrityksille: työkoneiden polttoaineveron kiristystä, polttoaineveron kiristystä, [Juho Eerola: Aijai!] osakesäästötilin laajennuksen perumista, listaamattomien yhtiöiden osinkoveron kiristystä, perintö- ja lahjaveron kiristystä sukupolvenvaihdostilanteessa, yrittäjävähennyksen rajaamista, ja lopuksi SDP haluaisi tehdä Suomesta tällaisen oikein verovankilan tällä maastapoistumisverolla, niin ettei täältä varmastikaan kukaan menestyvä yrittäjä voisi halutessaan poiskaan päästä. Elikkä se niistä kauniista puheista. Maksajan rooli on kyllä tarjolla, kun vähän pintaa raaputtaa, että mikä SDP:n vaihtoehto on pienyrittäjille.

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellinen puhuja sanoi, kevään kehysriihi käytiin poikkeuksellisessa ajassa. Mutta kaikesta siitä pessimismistä huolimatta, jota oppositio levittää, Suomen taloudessa näkyy kuitenkin selviä merkkejä kasvun vahvistumisesta. Tilastokeskuksen tuoreen raportin mukaan vuoden alku on ollut poikkeuksellisen vahva täällä Suomessa, jopa EU:n kärkeä. Kasvua tukevat muun muassa piristynyt yksityinen kulutus, palveluiden ja kaupan liikevaihdon kasvu sekä teollisuuden ja rakentamisen myönteiset näkymät. Hallituksen tärkein tehtävä on huolehtia suomalaisten arjesta, turvallisuudesta ja tulevaisuudenuskosta. Tätä vastuuta kannettiin kehysriihessä päätöksillä, jotka rakentavat työtä, turvaa ja toivoa. Kehysriihessä päätimme lisätä työllisyystoimia erityisesti nuorille ja pitkäaikaistyöttömille. Vahvistamme nuorten työllistämisseteliä, toteutamme nuorisotyöttömyyden vähentämisen pilotteja ja tuemme paluuta työelämään täydennyskoulutuksen osaamisseteleillä. Lisäksi valtio palkkaa 500 kesätyöntekijää ja harjoittelijaa. Näillä toimilla avaamme ovia työelämään ja annamme ihmisille mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan työn kautta. Uudet työpaikat syntyvät yrityksissä, ja siksi yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen oli keskeinen osa kehysriihtä. Teemme yrittämisestä kannattavampaa keventämällä yrittäjien verotusta, korottamalla yrittäjävähennystä ja uudistamalla YEL-järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi. Parannamme myös kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaajia uudistamalla työsuhdeoptioiden verotusta ja viemme eteenpäin raskaan liikenteen ammattidieseljärjestelmää. Kristillisdemokraatit ovat johdonmukaisesti ajaneet lapsiperheiden opintotuen vahvistamista. Kehysriihessä päätimme opintotuen kokonaisuudistuksesta ja teemme siitä kannustavamman. Vahvistamme perheellisten opiskelijoiden asemaa, uudistamme opintolainahyvitystä ja parannamme huoltajakorotusta siten, että siihen vaikuttaa jatkossa lasten lukumäärä. Sisaruskorotuksella helpotamme lapsiperheiden arkea ja madallamme kynnystä yhdistää opiskelu ja perhe-elämä. Lisäksi helpotamme asumista ja arkea korottamalla kotitalousvähennystä, parantamalla asp-lainojen ehtoja ja tukemalla taloyhtiöiden korjausrakentamista. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat pitkäjänteisesti ajaneet maatalouden toimintaedellytysten turvaamista. Kehysriihessä päätimme maksaa maatalouden energiaveronpalautuksen EU-sääntelyn salliman maksimin mukaisesti. Varaudumme vahvistamaan maatalouden tuotantopanosten huoltovarmuutta, vakinaistamme ravinnekiertotuen ja edistämme fossiilisista raaka-aineista irtautumista panostamalla biokaasutuotantoon. Nämä päätökset turvaavat kotimaisen ruuantuotannon myös kriisien keskellä. Lisäksi hallitus ryhtyy valmistelemaan määräaikaista kokeilulainsäädäntöhanketta erityistalousalueiden käynnistämiseksi osana itäisen Suomen ohjelmaa. Panostamme tie- ja raideinfraan sekä vahvistamme alueen energia- ja sähköjärjestelmän suunnittelua valtion ja paikallisten toimijoiden yhteisillä työryhmillä. Sujuvat yhteydet, investoinnit ja kannustimet luovat edellytyksiä elinvoimalle, työpaikoille ja turvallisuudelle myös itäisessä Suomessa. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on osoittanut, että vaikeassakin ajassa voidaan tehdä päätöksiä, joilla vahvistetaan työtä, yrittäjyyttä, perheitä ja huoltovarmuutta. Suurempaan muutokseen tarvitaan vielä maailmantilanteen tasapainottumista ja meidän kaikkien yhteistyötä. Mutta kun loppuvuoden ja alkuvuoden merkkejä tarkastellaan yhdessä, kokonaiskuva alkaa hiljalleen kääntyä valoisampaan suuntaan. Useilla sektoreilla nähdään samanaikaisesti piristymistä: kulutuksessa, rakentamisessa ja teollisuudessa. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Toivo syntyy usein juuri tällaisista pienistä mutta toistuvista myönteisistä signaaleista. Kun ne alkavat vahvistaa toisiaan, syntyy käänne, joka ei näy vain tilastoissa vaan myös arjessa: työpaikkoina, investointeina ja luottamuksena tulevaan.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle nyt viimeisen varsinaisen julkisen talouden suunnitelmansa vuosille 2027—2030. Talouden tilanne on kahtiajakoinen: Yhtäältä viimeiset arviot tämän vuoden toteutuneesta talouskehityksestä olivat poikkeuksellisen lupaavia. Toisaalta valtiovarainministeriön ennuste ennakoi, että julkisen velan suhde bkt:hen nousee 100 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Valtiontalouden alijäämä on ennusteen mukaan vuosikymmenen lopulla yli 17 miljardia. Virallisen luottoluokituksemme näkymä vaihtui negatiiviseksi hiljattain. Se ennakoi luokituksen laskua lähitulevaisuudessa. Julkisen talouden luvut ovat hirvittäviä ja tarkoittavat sitä, että säästämiseen ei todellakaan ole tulossa muutosta, toisin kuin politiikan seireenit ovat lupailleet. Ensi kauden yli kymmenen miljardin säästöurakka on valtaisa ja tulee tarkoittamaan sekä vaikeita päätöksiä että muita hankaluuksia mille tahansa hallitukselle. Hallitus on sopeuttanut julkista taloutta vuoden 2027 tasossa suoraan noin 6,5 miljardilla eurolla. Samaan aikaan meidän on ollut pakko lisätä puolustusmenojen momenteille rahaa — edelleen lisää tässä riihessä. Soteen olemme laittaneet lisää rahaa yli neljä miljardia euroa. Korkomenot ovat nousseet rajusti, koska yleinen korkotaso on normalisoitunut ja kymmenien vuosien velkaantuminen alkaa näkyä. Yli kuusi miljardia pelkkiin valtionlainan korkomenoihin vuosikymmenen lopussa on posketon määrä — toivottavasti sen huomioivat kaikki nekin, jotka kertoivat, että velkoja ei tarvitse maksaa takaisin, ja ne, jotka luottivat nollakorkojen ihmeelliseen vetovoimaan. Lisäksi olemme kyenneet alentamaan verotusta ja tekemään kunnianhimoisia kasvutoimia ja uudistuksia. Jatkoimme säästötalkoita ja vastuullista talouspolitiikkaa kehysriihessä. Päätimme noin 540 miljoonaan vuoden 2030 tasolla kasvavista uusista säästötoimista. Nämä korvaavat eli kohdentavat uudelleen yksittäisiä aiemmin linjattuja sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuneita säästöjä sekä tuloihin vaikuttaneita toimia. Uusilla julkista taloutta vahvistavilla toimilla myös rahoitetaan nyt päätettyjä panostuksia ja kasvutoimia. Merkittävimmät säästöt kohdistuvat valtionhallintoon. Menojen tasoja alennetaan, ja lisäksi vuodesta 2027 lähtien otetaan käyttöön asteittain kasvava tuottavuuteen kannustava määrärahavähennys. Säästövaikutus on ensi vuonna 60 miljoonaa euroa ja vuonna 2030 nousee 166,5 miljoonaan euroon. Koko kaudella olemme tehneet valtionhallinnon säästöpäätöksiä jo 700 miljoonalla, mutta on selvää, että näitäkin tullaan ensi kaudella jatkamaan. Kyllä, kun viilaamme valtiota pienemmäksi, sillä on myös jonkinlainen negatiivinen vaikutuksensa kasvuun, nimittäin lyhyellä aikavälillä, mutta toisaalta maan, jonka julkiset menot ovat yli 58 prosenttia bkt:stä, sietääkin kyllä viilata valtiota pienemmäksi. Olemme toki havainneet, että vasemmalla näin ei ajatella. Tämä hallitus tavoittelee kuitenkin kasvua ennen muuta yksityiselle sektorille. Arvoisa puhemies! Suhdanne on ollut poikkeuksellisen heikko tälle hallitukselle. Tullisodat, jatkuva Ukrainan sota, Persianlahti, vaikeuksissa oleva Eurooppa — epävarmuutta riittää. Olemme tehneet hankalissa oloissa kuitenkin myös kasvupolitiikkaa ja tarpeellisia uudistuksia koko kautemme ajan. Vielä viimeisestä kehysriihestä saimme liikkeelle hyviä päätöksiä, joilla pyrimme notkistamaan jähmeää tilannetta: Aloitamme isoja väylähankkeita. Satojen miljoonien tiehankkeiden lista on taas kehysriihen päätösten myötä pidempi. Panostamme erityisesti Itä-Suomeen. Hallitus päätti myös isosta korjausrakentamisen paketista. Taloyhtiöiden korjausrakentamista vauhditetaan yli 100 miljoonalla eurolla tavoitellen yli miljardin sykäystä rakentamiseen. Kotitalousvähennyksen määrää korotetaan väliaikaisesti. Rakentamisen paketissa teemme asiat fiksusti. Tuemme juuri korjausrakentamista, emme uusien, tyhjäksi jäävien asuntojen rakentamista. Ydinvoimassa etenemme samoin. Hallituksen tahtotilana on edistää pienten modulaaristen ydinreaktoreiden nopeaa käyttöönottoa esimerkiksi puhtaan kaukolämmön tuotannossa. Samoin nuorten asunnonhankintaa helpotetaan asp-lainojen ehtoja keventämällä. Otamme viimein käyttöön raskaan liikenteen ammattidieselin. Maanpuolustukseen laitetaan lisää melkein kaksi miljardia ja droonitorjuntaan poliisille ja Rajavartiolaitokselle yhteensä 50 miljoonaa. [Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Päätimme myös korjata viime kaudella katastrofaaliseksi säädetyn yrittäjien eläkelain. Uudistuksemme vahvistaa yrittäjyyden edellytyksiä ja antaa yrittäjille tilaa kasvattaa liiketoimintaansa. Yritystoiminnasta tulee houkuttelevampaa, ja valinnanvapaus kasvaa. Yrittäjä voi valita eläkemaksunsa perusteeksi joko yritystoiminnan veronalaiset ansiotulot tai nykyisen laskennallisen YEL-työtulon. Uudistuksemme korjaa merkittävän epäkohdan: se laskee YEL-maksuja valtaosalla yrittäjistä, erityisesti alimpien tulojen kohdalla. Kun eläkeyhtiöiden laskurit eivät enää pakota pienituloisia yrittäjiä ylisuuriin maksuihin, käteenjäävä tulo kasvaa. Uudistus ei ole täydellinen, mutta se on tässä tilanteessa paras mahdollinen ja ennen kaikkea parannus vanhaan. Muitakin yrittämisen hyviä päätöksiä saimme tehtyä: Päätimme nostaa yrittäjävähennyksen viidestä prosentista 5,5 prosenttiin pienempiä yrityksiä tukemaan. Lisäksi teimme startup-kentän pitkään toivoman muutoksen työsuhdeoptioiden verotuksen ajankohtaan. Saimme aikaan myös merkittäviä muita päätöksiä, liittyen esimerkiksi työllisyystoimiin nuorille ja pitkäaikaistyöttömille, liikenteen tukemiseen ja energiahuoltovarmuuden turvaamiseen uudella turvetuotannon kokonaisuudella. Arvoisa puhemies! Hallitus jatkaa siis järkevän talouspolitiikan tiellä. Sopeutamme valtion käyttötaloutta ja toisaalta vauhditamme julkisia investointeja matalasuhdanteessa ja jatkamme kasvutoimia. Vuosi sitten päätimme mittavista veronkevennyksistä työhön ja yrittämiseen. Karsimme edelleen toissijaisia menoja muun muassa järjestöavustuksista ja kehitysavusta. Vasemmisto-oppositio ei sen sijaan ole tuonut yhtä ainoaa uskottavaa vaihtoehtoa julkisen talouden tasapainottamiseen. [Timo Harakka: No joo!] SDP ei ole varma edes itsensä kanssa siitä, pitäisikö vaatia lisää leikkauksia vai vastustaa niitä. Sillä ei ole vaihtoehtoa tämän hallituskauden toimille eikä linjaa seuraavalle. Jopa iltapäivälehdessä kerrottiin, että SDP:n talouspolitiikan linjasta ei ota selvää erkkikään, ja se on jo aika paljon se. [Timo Harakka: Jopa iltapäivälehdessä!] Minä ymmärrän, arvoisa puhemies, tätä opposition eksistentiaalista kriisiä. Nimittäin sitoutuminen näihin parlamentaarisiin velkasääntöihin tarkoittaa yli kymmenen miljardin sopeutusta ensi vaalikaudella. Jos on nyt kolme vuotta vastustanut jokaista hallituksen säästöä ja huutanut kurkku suorana kylmää ja kovaa saksipolitiikkaa, saattaa vähän kylmältä tuntua lähteä tekemään vielä suurempaa ”reilua vaihtoehtoa” ilman yhtään vaihtoehtoa. Siksi oppositio hyökkää niin kovaa. Sillä peitetään täydellinen neuvottomuus. Ja jos ei leikata, sitten verotetaan. Ehkä crémant-sosialismissa halutaan kerätä miljardit työstä, yrittämisestä, innovoivilta ja tuottavilta yrityksiltä ja kansalaisilta, kuten vasemmiston ajatuspaja ehdotti, kun ei sitä EU:ltakaan saada — toisin kuin SDP:n mallivaltiokseen ottamassa sosialistien johtamassa Espanjassa. En usko, että vasemmisto-opposition puolueet kykenevät sopeuttamaan kymmenen miljardin edestä. [Hälinää] Se on käsitteellinen mahdottomuus, jos kerran punainen lanka on ollut aina menojen ja verojen lisääminen, ei vastuullinen talouspolitiikka, jossa mietitään tulevia sukupolvia. Arvoisa puhemies! Ylivelkaantuminen on vaarallista, ja luottoluokituksen tippuminen kertoo siitä, että valtion velkaantumisesta pitää olla aidosti huolissaan. Minulla ja koko maalla olisi helpompaa, jos huoli olisi ymmärretty ajoissa. Niin ei tapahtunut. [Timo Harakka: Teillä on valta!] Nyt me sitten säästämme ja rakennamme kasvua tilanteessa, jossa mitään puskureita ei ole. Eikä kyse ole lopulta edes EU:n alijäämämenettelystä. Kyse on Suomen tulevaisuudesta, luottamuksesta järjestelmään, siitä, että valtio saa lainaa markkinoilta ja kohtuullisella korolla. Suomen valtionvelan korkoero on jo lähtenyt eriytymään Saksan koroista, ja se kertoo siitä, että aikaa ei ole hukattavaksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Se pitää paikkansa!] Oppositio peräänkuuluttaa hallituspolitiikalle suunnanmuutosta. Kuitenkin kaikki kovan tason kansainväliset talousinstituutiot, kuten IMF, pitävät talouspolitiikkamme linjaa lähtökohtaisesti oikeana. Tätä kaikkea ei tarvita siis suinkaan vähemmän, vaan tätä kaikkea tarvitaan enemmän. Sieltä se sitten kovalla työllä aukeaa, parempi tulevaisuus — ei valittamalla, ei huutamalla, vaan kovalla työllä ja rohkealla vastuunkannolla. Suomen ei pidä joutua ulkopuolisten talutusnuoraan, ei ulkopolitiikassa, ei talouspolitiikassa. Suvereniteettimme turvaamiseen tarvitaan vakavasti otettava talouslinja, ei seireenien laulua. — Kiitos. [Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuusympäristön muutoksesta on tärkeä ja selkeä selonteko, täydennys muuttuneen turvallisuusympäristön tilasta. Valta, voima ja kilpailu sekä mureneva sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä — miten varautua tähän ennakoimattomaan maailman jatkuvaan muutokseen? On syytä kiinnittää erityistä huomiota riskienhallintaan, varautumiseen, kilpailukykyyn sekä kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän vaalimiseen ja vahvistamiseen. Euroopan vastuu omasta maanosastaan vain korostuu entisestään. Onhan EU Suomen tärkein arvo- ja turvallisuusyhteisö. Myös Natoa on kehitettävä entistä eurooppalaisemmaksi. Suomen kannalta oleellista on myös muistaa se, että Suomen itäraja ei ole vain Suomen vaan EU:n ja Naton itäraja myös. Globaalin politiikan muutokset ja geostrateginen kilpailu heijastuvat voimakkaasti talouteen. Monenvälistä järjestelmää haastaa joidenkin turvautuminen yksipuolisiin toimiin. Uhka kauppasodasta tulleineen on aidosti läsnä. Teknologinen kilpailu kovenee. Kriittiset raaka-aineet sekä teknologiat vaikuttavat aiempaa selvemmin globaaliin vaikutusvaltaan, kilpailukykyyn, strategiseen asemaan sekä turvallisuusintressien suojaamiseen. Suuri keskinäisriippuvuus tekee kokonaisia kansakuntia haavoittuvaksi, ja toisaalta protektionismi nostaa päätään. Kansalaisten pitäminen mukana talouden ja teknologian murroksessa on myös osaltaan turvallisuuskysymys. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johdetaan arvopohjaisella realismilla. Niin diplomatialla kuin tiedustelulla on entistä suurempi painoarvo ja merkitys yhtenäisen tilannekuvan ja ennakoivan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Aikaamme leimaavat geopoliittinen epävakaus, hybridiuhat ja yhteiskuntiemme lisääntyvä haavoittuvuus. Suomeen kohdistuu vaikuttamista ja ilmatilaloukkauksia, ja varjolaivasto seilaa Itämerellä. Laaja-alaista vaikuttamista, kriittisen infrastruktuurin kyber-, hybridi- ja sabotaasitoimia, on jo havaittu laajalti Euroopassa. Arvoisa puhemies! Poliittisen tuen lisäksi Ukraina tarvitsee sotilaallista, taloudellista, humanitääristä sekä materiaalista tukea. Tuen jatkaminen Ukrainalle on tärkeää, kuten myös pakotteiden jatkaminen Venäjälle. Suomi on ollut mukana perustamassa hyökkäysrikosta käsittelevää erityistuomioistuinta sekä Euroopan neuvoston yhteyteen yleissopimuksella perustettavaa Ukrainan kansainvälistä vaadekomissiota osana prosessia, jossa perustetaan kansainvälinen korvausmekanismi Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien vahinkojen ja korvausvaatimusten käsittelyyn yhteistyössä Ukrainan kanssa. Kansainvälisen korvausmekanismin on tarkoitus koostua kolmesta osasta: ensimmäinen osa on hyökkäyssodan aiheuttamia vahinkoja koskevia korvausvaatimuksia tallettava vahinkorekisteri, toinen osa korvausvaatimuksia arvioiva ja niistä päättävä vaadekomissio, ja kolmas osa olisi rahasto, josta taas korvaukset maksetaan. Vaadekomission perustamisen myötä Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva Ukrainan vahinkorekisteri ja sen toiminnot sulautetaan vaadekomissioon. Ukrainan kestävä rauha tarvitsee myös jatkuvaa pitkäkestoista panostusta pelotteeseen. Suomi hyödyntää omassa varautumisessaan Ukrainan oppeja yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Arvoisa puhemies! Transatlanttisessa toimintaympäristössä ennakoimattomuus, Amerikka ensin ‑lähestymistapa, halu puuttua muiden, jopa Euroopan valtioiden, sisäpolitiikkaan sekä aiempaa suurempi valmius sotilaalliseen voimankäyttöön ovat luoneet ennennäkemättömän jännitteen kansainväliseen toimintaan. Tuntuu uskomattomalta, että vielä muutama kuukausi sitten pohjoismaisessa yhteistyössä oletimme suurimman kysymyksen olevan Grönlannin kaltaisten itsehallintoalueiden edustusoikeus Pohjoismaiden neuvostossa. Evan vastajulkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat ulkopolitiikassa nykyistä enemmän yhteistyötä Pohjoismaiden ja Baltian kanssa. Kaksi kolmesta suomalaisesta on sitä mieltä, että yhteistyön Pohjoismaiden kanssa tulisi painottua Suomen ulkopolitiikassa nykyistä enemmän. On panostettava liittolaisuuksiin ja erilaisiin kumppanuuksiin, jotka täydentävät toisiaan. Pohjoismaat ovat aiempaa selvemmin Suomen kaikkein läheisimpiä yhteistyökumppaneita. Pohjoismainen yhteistyö on tiivistynyt merkittävästi, ja siihen suhtaudutaan prioriteettina kaikissa Pohjoismaissa. Yhteistyön edistymistä on nähty muun muassa puolustuksen, kokonaisturvallisuuden, liikenteen, infrastruktuurin sekä arktisen alueen osalta. Yhä useammat valtiot ovat havahtuneet arktisen alueen merkitykseen ja halunneet lisätä läsnäoloaan siellä. Arktinen alue liittyy erottamattomasti niin Euroopan turvallisuuteen kuin transatlanttisen alueen yhtenäisyyteen. Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset ei-toivotut kehityskulut korostavat entisestään pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön merkitystä. Tarvitsemme luotettavia, vakaita kumppaneita. Ylipäätään tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä varautumiseen, puolustukseen, huoltovarmuuteen, kriittiseen infraan sekä henkiseen kriisinkestävyyteen liittyen. Suomi toimii osaltaan suunnannäyttäjänä Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana ohjelmallaan Pohjoismainen kokonaisturvallisuus, joka painottaa tiiviimpää pohjoismaista yhteistyötä varautumiseen, puolustukseen, terveysturvallisuuteen, huoltovarmuuteen, kriittiseen infraan, henkiseen kriisinkestävyyteen, demokratiaan ja luottamukseen. Tavoitteena on entistä koordinoidumpi ja kriisinkestävämpi Pohjola, jolla on paremmat valmiudet vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Kunnioitettu puhemies! Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko kuvaa maailmaa, jossa turvallisuus ei ole palannut pysyvään vakauteen eikä ole palaamassa. Tämä koskee koko Suomea, mutta se erityisen konkreettisesti koskettaa meitä Pohjois-Suomessa. Pohjoisessa turvallisuus ei ole vain käsite, se on rajaturvallisuutta, arktista toimintaympäristöä ja lisääntynyttä sotilaallista kiinnostusta lähialueillamme. Selonteko tekee selväksi sen, minkä pohjoisessa tiedämme: Venäjä on pitkäkestoinen, arvaamaton ja aggressiivinen turvallisuusuhka. Tähän uhkaan on varauduttava pitkäjänteisesti myös tilanteessa, jossa sota Ukrainassa joskus päättyy. Arvoisa puhemies! Pohjois-Suomen merkitys korostuu entisestään Nato-jäsenyyden myötä. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon muodostaa yhdessä arktisella alueella uudenlaisen turvallisuuspoliittisen kokonaisuuden. Ruotsin rooli Nato-rakenteissa Pohjois-Suomessa ja pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistavat pelotetta siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä ei lisää jännitteitä vaan lisää vakautta. Selonteko on myös selkeä siinä, että turvallisuus ei ole vain sotilaallista. Pohjoisessa huoltovarmuus, liikenteen ja energian rakenteet sekä toimitusketjujen toimivuus ovat kriittisiä koko Suomelle. Pitkät etäisyydet ja vaativa toimintaympäristö tarkoittavat, että varautumisen on oltava ennakoitavaa ja realistista. Tässä suhteessa selonteon laaja turvallisuuskäsitys on aivan oikea. Arvoisa puhemies! Haluan korostaa selkeästi ja vastuullisesti, että Naton pelotteen tarkoitus on säilyttää rauha. Pelotteen tehtävä on estää sotilaallinen painostus ja pitää hyökkäyksen kynnys niin korkeana, että hyökkäystä ei tule eikä synny. Tämä on myös Pohjois-Suomen turvallisuuden kannalta olennainen lähtökohta. Samalla tämä täsmäselonteko osoittaa, että pienelle maalle vahva EU ja tiivis pohjoismainen yhteistyö ovat paras turva. EU:n vahvistuva rooli turvallisuudessa, puolustuksessa ja varautumisessa tukee Natoa ja täydentää sitä. Eurooppalaisten suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan on tosiasia, ja Suomen on oltava tässä aktiivinen toimija. Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtainen selonteko antaa realistisen tilannekuvan ja osoittaa suunnan, joka on Suomen kannalta oikea. Pohjoisen näkökulmasta tärkeintä on, että Suomi pysyy johdonmukaisena, vahvistaa liittolaisuutta ja huolehtii siitä, että myös Pohjois-Suomi on kiinteä osa turvallisuusratkaisuja — ei vain maantieteellisesti vaan myös strategisesti. Rauha ja vakaus eivät synny toivomalla, vaan ne syntyvät varautumalla, olemalla valmis ja panostamalla turvallisuuteen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Haluankin heti tarttua tuohon edustaja Lylyn erinomaiseen esitykseen veneilyn promillerajasta, ja kannatan myöskin sen promillerajan laskemista. Sitä ei ehkä tähän kohtaan pysty kovin helposti yhdistämään, koska kysymys on ajokorttilaista. [Lauri Lylyn välihuuto] Kun veneilyssä ei tarvita sitä ajokorttia, niin silloin mennään vähän niin kuin eri lainsäädännön piiriin, mutta tämä on kyllä, kuten sanoin, kannatettava ja otettava jossakin vaiheessa työn alle myöskin. Sen halusin vielä tässä sanoa, että yleisesti ottaen liikennekuolemien määrähän on laskenut tässä koko ajan. Esimerkiksi viime vuonnahan liikennekuolemia meillä Suomessa oli ennätyksellisen vähän, 179 kappaletta. Silloin aikoinaan, kun itse olen poliisina aloittanut, niitä oli noin 450 vuodessa ja se oli aika tasainen määrä silloin vuodesta toiseen, niin että koko ajan on tultu tasaisesti alaspäin. Mutta mikä on huomioitava tässä, on se, että juurikin näitten alaikäisten ja nuorten liikennekuolemien määrä on sitten ollut enemmänkin kasvussa. Tämä on huolestuttava merkki, johonka tällä ajokorttilakiuudistuksella myöskin puututaan. Vielä se, mikä tässä on myöskin merkille pantavaa, on se, että välttämättä se kuljettaja ei olekaan siellä se, joka on suurimmassa riskissä ja kuolemanvaarassa, vaan kyytiläiset tämän alaikäisen ja nuoren kuljettajan kyydissä ovat olleet selkeästi suurimmassa vaarassa. Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että kun yöaikaan tuolla vähän niin sanotusti venttiiliä nostatetaan ja karstaa poltetaan ja siinä nuorta kuljettajaa nyt sitten kiihotellaan, yhtäkkiä ollaankin jonkun tolpan ympärillä ja kyytiläisiltä henki pakenee. Tämä myös on sellainen asia, mihinkä nyt sitten puututaan olennaisesti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on todistettu, kuinka tärkeä ja hyvä lakiesitys tämä on. Tällä rajoitetaan nyt tätä erityispoikkeamien saamista alle 18-vuotiaille, ja sillä lailla tämä menee tarpeeseen niille, jotka sitten tällaisen luvan saavat. Sitten on tämä liikenneturvallisuuspuoli, jota pitää korostaa joka vaiheessa, ja kun niitä nuorten liikenneonnettomuuksia on ollut todella paljon suhteessa ikään, niin tämä toivon mukaan auttaa siinä osassa. Jokainen liikenneonnettomuus ja kuolemantapaus tässä ikäryhmässä on turha. Sitten nämä yölliset ajot ja tämä merkintä autossa ovat hyviä asioita, joilla näytetään se, millä aikataululla voi kulkea, ja sitten nähdään myöskin se kulkeminen. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoron nimenomaan tämän valiokunnan lausumaehdotuksen puolesta, joka täällä edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin alemman promillerajan säätämiseksi uusille kuljettajille. Kun tämä lakiesitys oli keskustelussa tuossa ensimmäisessä käsittelyssä, taisin siellä myös puhua siitä, että olisi viisasta, että me säätäisimme veneilijöillekin alemman promillerajan nykyisestä yhdestä promillesta. Kun nyt näitä promillerajoja ruvetaan katsomaan, niin suosittelisin sitten sitä puolta otettavaksi tähän mukaan, koska pelkästään näitten pudottaminen 0,2:een ei vielä ratkaise sitä asiaa, vaan pitäisi se veneilypuoli tuottaa tähän muunkin, maantieliikenteen, promillerajojen tasolle ja elää sillä tavalla, koska veneilyssä ne riskit ovat yhtä isoja kuin tuolla maantielläkin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä ehdotetaan muutettavaksi ajokorttilakia. Esityksen pääasiallisena tavoitteena on edistää erityisesti nuorten liikenneturvallisuutta. 17-vuotiaiden poikkeuslupamenettelyä muutettaisiin tarkentamalla poikkeusluvan myöntämisen ehtoja kokonaisvaltaisesti. Hakemusten ja myönteisten poikkeuslupapäätösten määrän kasvun valossa nykymuotoista poikkeuslupamenettelyä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Vuonna 2024 17-vuotiaiden B-luokan ajokortin suorittajien määrä ylitti ensimmäistä kertaa 18-vuotiaiden B-luokan ajokortin suorittajien määrän. Poikkeuslupaehtojen kiristämisellä pyritään aiempaa täsmällisemmin varmistamaan, että ikäpoikkeuslupaa haetaan nuoren jatkuvaan ja olennaiseen liikkumistarpeeseen. Tavoitteena on edistää liikenneturvallisuutta. Kuljettajaopetusta täydennetään lisäämällä turvallisuuspainotteista riskientunnistamiskoulutusta, sen vaatimuksia ja kestoa. Lisäksi selkeytetään säännöksiä simulaattorilla annettavaan ajo-opetukseen rajoittamalla simulaattoriopetuksen määrää enintään puoleen ajo-opetuksen määrästä. Rataharjoittelun tärkeys korostuu etenkin ajokorttikoulutuksen yhteydessä, jotta uusi kuljettaja sisäistää ennakoivan turvallisuuden merkityksen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja ymmärtää kokemuspohjaisesti fysiikan lakien vaikutuksen ajamiseen. Riskientunnistamiskoulutuksen keston pidentäminen ja sisällön tarkentaminen on tarkoituksenmukaista esityksen mukaisesti. Alaikäisen B-luokan ajo-oikeutta rajoitettaisiin kieltämällä yöaikainen ajaminen kello 00:n ja 05:n välisenä aikana. Rajoituksen valvomiseksi alaikäisen kuljettajan olisi myös käytettävä autoon kiinnitettävää alaikäisen kuljettajan tunnusta. Näitä lisätoimia on syytä kohdistaa erityisesti nuoriin kuljettajiin, sillä he ovat yliedustettuina tieliikenteen onnettomuustilastoissa. Kun tarkastelu rajataan vain yöaikaan, kello 00—05, ovat 17-vuotiaiden onnettomuudet lisääntyneet. Yöaikaan henkilöauto-onnettomuuksien lisäys on huomattavasti suurempi kuin mopo- ja moottoripyöräonnettomuuksien vähenemä. Tämän hallituksen esityksen perimmäinen tavoite on parantaa liikenneturvallisuutta ja antaa poikkeuksen vahvistaa säännön.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuus koskettaa oikeastaan jokaista, joka lähtee kotiovesta ulos. Se on kaikkien tielläliikkujien ja jalankulkijoiden yhteispeliä, jossa huomioimme toinen toisemme liikenteessä. Liikennetaitoja täytyy harjoitella, ja me aikuiset olemme tärkeässä roolissa siinä, minkälaista liikennekulttuuria opetamme lapsillemme. Suomi on ottanut tavoitteekseen, että vuoteen 2050 mennessä liikenteessä ei kuolisi yksikään ihminen. Se on hyvä tavoite, jonka toivoisi toteutuvan jo hyvin paljon aikaisemmin. Tavoite vaatii sen, että ihmiset ottaisivat vähemmän turhia riskejä liikenteessä ja meillä olisi enemmän ennakointia, pelisääntöjen noudattamista ja muiden huomioon ottamista. Tieliikennekuolemien määrä on Suomessa laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana 29 prosenttia vuoteen 2023, kun keskimääräinen lasku EU:n alueella on ollut vain 16 prosenttia. Eli töitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tehty jo paljon, mutta työ on vielä kesken. Arvoisa puhemies! Tämä esitys keskittyy erityisesti nuoriin kuljettajiin, sillä nuoret ovat liikenteessä yliedustettuina onnettomuuksissa. Vaikka nuoria on koko väestöstä vain pieni osa, he näkyvät tieliikenteen turmatilastoissa aivan liian usein. Näitä surullisia uutisia olemme lukeneet liikaa tässä muutamien viimeisten vuosien aikana. Väestöstä 15—24-vuotiaita nuoria on vain noin 11 prosenttia, mutta 29 prosenttia poliisin tietoon tulleista tieliikenteessä loukkaantuneista ja kuolleista vuosina 2020—2024 oli tämän ikäisiä. Se on paljon, ja jokainen loukkaantuminen ja kuolema on ollut täysin turha. On selvää, ettei uudella ja nuorella kuljettajalla ole kertynyt vielä ajokokemusta kortin saadessa ainakaan kovin paljoa. Ajokokemusta kertyy vain ajamalla ja olemalla liikenteessä, mutta olennaista on se, miten siellä liikenteessä ollaan. Ylinopeudet, alkoholi, riskit, puhelimella viestittely, pelleily tai näyttämisen halu kavereille eivät kuulu liikenteeseen. Siksi on järkevää, että lisäämme ajokoulutusta. Mitä enemmän puhumme liikenteen riskeistä ja opetamme nuoria tunnistamaan niitä, sitä paremmin nuoret osaavat myös välttää niitä. Yksi lisätunti ajo-opetusta tai teoriakoulutusta voi kuulostaa pieneltä määrältä, mutta joillekin se on enemmän kuin tarpeen. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä yksi todella tärkeä muutos nykytilaan on se, että 17-vuotiaiden yöajoa rajoitetaan. On selvää, että yöaikainen ajaminen on riskialtista. Kun ajaa väsyneenä ja pimeässä, virheitä voi sattua myös kokeneillekin kuskeille. Riskit ovat suuremmat nuorille ja kokemattomille kuskeille, jotka saattavat usein myös kaveriporukan paineen alaisena sortua hölmöilyihin, kun ajellaan porukalla yöaikaan. Siksi on vain oikein, että rajoitamme alaikäisten nuorten yöajelua. Parhaimmassa tapauksessa se säästää ihmishenkiä. Autoihin lisättävä merkki alaikäisestä kuljettajasta on myös turvallisuutta parantava tekijä. Se kertoo muille tienkäyttäjille, että kyseessä on uusi ja nuori kuski, joka voidaan ottaa vielä paremmin huomioon liikenteessä. Ja täytyy muistaa, että liikenteessä sattuu virheitä ja niitä sattuu kaikille. Tärkeintä on oppia niistä virheistä, jotta niitä voi välttää jatkossa. Siihen liittyy tuleva ajokieltokoulutus. Jos nuori tekee virheen ja menettää ajokortin, tärkeintä on se, miten hän voi oppia toimimaan jatkossa toisin. Se on osa liikennekasvatusta, eli käydään läpi, mikä meni pieleen ja miten jatkossa toimitaan paremmin ja ennen kaikkea turvallisemmin. Arvoisa puhemies! On myös hyvä tiedostaa, että varsinkin maaseudulla on tärkeää, että nuoret pääsevät liikkumaan harrastuksiin, työharjoitteluun tai kesätöihin itsenäisesti, kun ei ole julkista liikennettä. Haasteen tekee se, miten liikkuminen toteutetaan mahdollisimman turvallisesti. Tässä esityksessä olevat muutokset tekevät parannuksia moneen asiaan, mutta työtä ja erityisesti nuorten liikennekasvatusta täytyy jatkaa. Se on myös jokaisen aikuisen vastuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Liikenteessä jokainen meistä tekee päätöksiä, joilla on vaikutus paitsi omaan myös muiden turvallisuuteen. Siksi tämä ajokorttilainsäädännön uudistus ei ole mikä tahansa tekninen välihuomio. Se on yksi tärkeimmistä toimista, joilla suojelemme sekä nuoria että kaikkia tiellä liikkuvia, siis takaamme turvallisemman liikenteen. Tässä uudistuksessa erityinen huoli liittyy nuoriin kuljettajiin. He ovat edelleen ryhmä, jolle vähäinen ajokokemus, ympäristön paineet ja riskeille altis ajotyyli muodostavat helposti liikenteessä vaarallisia tilanteita ja jopa onnettomuuksia. Tutkimustieto kertoo selvästi, että yön aikana matkustajien läsnäolo ja impulsiivisuus lisäävät nuorten kuljettajien onnettomuuksien todennäköisyyttä huomattavasti. Siksi tavoitteemme on, että alaikäisten kuljettajien yöaikaiselle ajamiselle asetetaan selkeä rajoitus. Arvoisa puhemies! Meidän on huolehdittava siitä, että poikkeusluvista ei tule oikotietä ajokorttiin. Liikenteen on oltava turvallisempi paikka. Poikkeuslupien määrän kasvu ei ole perustunut liikkumistarpeen todelliseen kasvuun. Se on huolestuttavaa, kun vertaamme sitä liikenteen vaaroihin ja viime aikoina uutisoituihin vakaviin onnettomuuksiin. Siksi tiukennamme nyt sitä, että poikkeuslupa myönnetään vain aitoon ja säännölliseen liikkumisen tarpeeseen. Välimatkat ovat Suomessa pitkiä, mutta se ei ole syy laiminlyödä nuortemme turvallisuutta. Näin myös suuntaamme vastuun sinne, minne se kuuluu, varmistamaan, että poikkeus on poikkeus. Turvallisuus ei kuitenkaan synny vain rajoista, vahvistamme turvallisuutta myös kuljettajakoulutuksessa. Riskientunnistamiskoulutus laajenee, syvenee ja keskittyy entistä enemmän siihen, mikä nuorille on vaikeinta. Jatkossa nuoret oppivat enemmän oman toiminnan arvioinnista, sosiaalisen paineen tunnistamisesta sekä siitä, miten houkutus ottaa riskejä voidaan katkaista ennen kuin vahinko sattuu. Näin rakennamme asenteita, jotka kantavat nuorta pitkälle aikuisuuteen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä todellakin on kysymys kyberturvallisuuden vahvistamisesta, ja se työhän on loputon suo: sitä joudutaan tekemään jatkuvasti ja juoksemaan kilpaa rikollisuuden kanssa, joka hyödyntää kyberturvallisuudessa olevia aukkoja ja heikkouksia. Tässä esityksessä on lukuisia asioita, jotka tulevat vahvistamaan kyberkestävyyttä ihan siellä kuluttajatasolla, ja senkin takia tämä on hyvin kannatettava esitys ja erinomaisen hyvää työtä. Asiantuntijakuulemisessa liikenne- ja viestintävaliokunnassa tuli esille myös muutamia muotoseikkoja, jotka saattavat aiheuttaa vielä pieniä käynnistymisvaikeuksia, voisiko sanoa näin, sen suhteen, että kun esimerkiksi näitä heikkouksia ja aukkoja nyt sitten testataan hyvässä tarkoituksessa, niin voi olla, että siinä sitten tulee vähän epäselviä tilanteita, mitä se sitten lainsäädännöllisesti oikein seuraamuksellisesti tarkoittaa. Mutta tuolla valiokunnassa myöskin todettiin, että tämän asian eteenpäinvieminen ja kehittäminen vielä tulee jatkumaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyberturvallisuus on oleellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Nyt tässä lakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä ja kyberturvallisuussertifioinnista. Uusi laki koskee EU:n kyberkestävyysasetuksen täydentämistä ja toimeenpanemista Suomessa. Tämän esityksen tavoitteena on muun muassa parantaa markkinoille tulevien tuotteiden, digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen, kyberturvallisuutta koko niiden elinkaaren ajan. Ehdotetun sääntelyn turvallisuutta lisääviä ja riskejä vähentäviä vaikutuksia voi pitää kannatettavina ja tätä sääntelyä tärkeänä Euroopan kyberturvallisuuden kannalta. Tämä esitys tukee osaltaan sisämarkkinoiden toimivuutta ja luottamusta digitaalisiin tuotteisiin. Samalla sääntely kuitenkin lisää merkittävästi kansallisen viranomaisen valvontatehtäviä. Muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty laajasti huomiota Traficomin resurssien riittävyyteen uuden sääntelyn soveltamiseen neuvonnan ja ohjauksen lisääntyessä.

Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin kyse nyt täydentävästä lainsäädännöstä, mikä liittyy sähköisten todisteitten esittämismääräyksiin ja säilyttämismääräyksiin ja ylipäätään niitten saantiin. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan myöskin on tästä asiasta antanut lausunnon. Lähtökohtaisestihan tämä on hyvin kannatettava lainsäädäntö, koska se parantaa poliisin rajat ylittäviä tiedonsaantimahdollisuuksia rikostutkinnan näkökulmasta ja sitten myöskin vähentää hallinnollista taakkaa. Yksi merkittävimmistä hyödyistä tässä on myöskin se, että tämä suoraviivaistaa näitä prosesseja huomattavalla tavalla. Ennen tätä lainsäädäntöä viranomaiset joutuivat toimimaan monen välikäden kautta, ja se on ollut monimutkaista, hyvin hidasta ja joskus jopa mahdotonta, ja nyt mennäänkin ihan suoraan asian ytimeen tässä. Tämä on merkittävä uudistus siinä mielessä ja kaikin puolin kannatettava. Ainoa asia, mikä tietenkin tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassakin on nostettu esille ja jopa siellä lausunnon johtopäätöksissä, on huoli siitä, kun nyt keskusviranomaiseksi tässä on sitten valikoitunut Traficom ja Traficomille kuitenkin varsin paljon tulee koko ajan lisää vastuita mutta ei lisäresursseja. Sikäli ollaan sitten kiinnitetty valiokunnassa huomiota myöskin siihen, millä tavalla Traficom selviytyy tehtävistään ja varsinkin niistä aivan keskeisimmistä, tärkeimmistä ydintehtävistään. Jatkuva vastuitten lisääntyminen tarkoittaa vääjäämättömästi sitä, että siellä joudutaan sitten priorisoimaan, ja se ei välttämättä ole hyvä asia. Tämmöisessä maailmantilanteessa, jossa me elämme ja jossa Traficomkin viranomaisena on hyvin olennaisessa osassa muun muassa kyberturvallisuuden näkökulmasta, meidän on ihan oikeasti kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että se sitten myöskin selviytyy tehtävistään. — Kiitoksia.