Suhonen Timo

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta sen, että isossa kuvassa näyttää olevan tällä kaudella aina se, että hallitus kokee, että työntekijä on lähtökohtaisesti ongelma tai riski. Irtisanomissuojaa helpotettiin, koska työntekijä kuulemma oli riski. Muissa esityksissä ja lakimuutoksissa, mitä läpi on mennyt, lähtökohtaisesti tunnelmahan on ollut tämmöinen, että työntekijä on aina pikkuisen vähän niin kuin ongelmallinen tai suorastaan riski työnantajalle. Tämä on kyllä suorastaan surkuhupaisaa. Kysyn vielä lopuksi, ministeri Marttinen: Onko nyt niin, että kun oli se huuhaa-esitys, minkä onneksi veditte pois — sairaussakkoesitys — niin tuliko tämä nyt sitten tavallaan sen tilalle? Piti jotain kuitenkin vähän saada sinne, millä pikkuisen vielä kurmuutetaan työntekijöitä. ”Koska vedimme tämän huuhaa-esityksen sairaussakosta pois, niin otetaanpas tämmöinen huuhaa tähän tilalle.” Oliko tämä se peruste? [Aki Lindén: Vaikka se oli peräti hallitusohjelmassa, se sairaussakko!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi esimerkiksi vuosilomalakia. Esityksen mukaan vuosilomalain säästövapaan pitämisen ajankohtaa koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että työntekijän yksipuolinen oikeus määrittää säästövapaan ajankohta poistuisi. Jatkossa työnantajalla olisi oikeus kieltäytyä työntekijän säästövapaan pitämisen ajankohtaa koskevasta pyynnöstä, jos esitetty ajankohta aiheuttaisi työnantajan tuotanto- tai palvelutoiminnalle haittaa, jota työnantaja ei voi tavanomaisin työjärjestelyin välttää, taikka jos säästövapaan pitäminen kyseisenä ajankohtana estäisi tasapuolisuuden toteuttamisen vuosilomien ja säästövapaiden sijoittamisessa. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys jatkaa hallituksen linjaa tällä kaudella, elikkä työntekijöiden oikeuksia heikennetään ja sitten työnantajan oikeuksia taas vahvistetaan. Kieltämättä hieman tuli mieleen, kun tämäkin esityshän tuli ohi hallitusohjelman, että onko tämä klassinen sketsi, että Pena keksi sen viime hetkellä ja veti ässän hihasta, eli tuliko tämä silloisen työministerin lopputyöpäätöksenä. Halusiko silloinen ministeri Satonen, että tämä on hänen viimeinen silauksensa näille asioille, mitä tässä salissa on tällä kaudella tehty, vai oliko tämä ministeri Marttisen ensimmäinen sulka hattuun siltä osin, että heikennetään taas vähän työntekijöitten oikeuksia? Säästövapaat ovat olleet ansaittua vuosilomaa, jota siirretään. Esimerkiksi jos talviloma jää pitämättä, sen on voinut siirtää myöhempään ajankohtaan pidettäväksi, ja kun vuosilomaa ei ole voinut pitää aiemmin sovittuna hetkenä, työntekijä on ollut normaalisti töissä. Tässä esityksessä on tullut esille monessa kohtaa se, että on ongelma, kun työntekijä pitää säästölomaa, elikkä siis lomaa, mikä on kertynyt vuosilomalain perusteella. Itse näkisin niin, että enemmän ongelma on se, jos työntekijä ei saa pitää tai pidettyä itse haluamallaan paremmalla ajankohdalla, mitä hän toivoo, sitä säästövapaata, mikä on siis vuosilomalain mukaan kertynyt loma. Elikkä enemmän minä koen ongelmaksi sen, jos työntekijä ei pysty sitten pitämään. Koen niin, että tämä esitys voi sen riskin kyllä nostaa korkealle, että jääkö sitten joku säästövapaa pitämättä ja ne maksetaan sitten lopputilissä rahana, mikä tietenkään ei ole tavoiteltava tavoite siis sen suhteen, mitä työntekijän jaksamisen osalta on tarkoituksenmukaista. Säästövapaan ajankohdasta päättämisen siirtäminen työnantajalle heikentää merkittävällä tavalla säästövapaan tarkoituksen toteutumista ja työntekijän oikeuksia. Muutoksen tosiasiallisena tavoitteena on työnantajan direktio-oikeuden vahvistaminen entisestään ja työntekijän aseman heikentäminen. Siksi tätä esitystä en kannata. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti vielä haluan tuoda esiin sen, että aina kun tässä näitä päätöksiä ja esityksiä käsitellään, niillä on joku peruste. No, tässä nyt on ollut peruste, että hallintoa kevennetään tai puretaan ja niin poispäin. Ja tässä nyt on tullut esiin monessa yhteydessä, että ei tässä niin käy, koska tehtäviä siirretään. No, toisaalta sitten on esityspohjalla se, että tämä säästää 200 000 euroa — näin olin lukevinani. No, toisaalta on tullut esiin, että ei tässä nyt sitä säästöäkään välttämättä sitten kuitenkaan tule. Eli nämä perusteet aina kummastuttavat näitten päätösten osalta. Siksi en malta olla kysymättä tätä, kun ministeri on vielä hienosti paikalla täällä: Kun meillä kyselytunnilla oli aiheena tämä aikuiskoulutustuen lakkautuminen, niin tämän aikuiskoulutustuen lakkautumisenkin perusteena oli se, että se lisää työllisyyttä ja 10 000 lisätyöllistä tulee sen lakkautuksen seurauksena. Nyt on pakko kysyä ministeriltä, kuinka monta lisätyöllistä on tullut siitä 10 000:sta, minkä arvioitte. Tämä vain esimerkkinä näistä arvioista ja perusteista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi työneuvosto ja yhteistoiminta-asiamiehen toimisto. Tästä esityksestä ei ole hallitusohjelmakirjausta, joten voi siis aiheellisesti kysyä, kuka tämän lopettamisen on alun perin keksinytkään. Yleensähän hallitus perustelee esityksensä sillä, että on hallitusohjelmakirjaus. Tämäkin esitys menee samaa rataa kuin kaikki muutkin, aiemmat esitykset, elikkä työnantajapuoli kannattaa esitystä ja työntekijäpuoli vastustaa, ja syystäkin. Arvoisa rouva puhemies! Työneuvosto on ollut kustannustehokas ja nopea, matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Työneuvoston kolmikantaisella kokoonpanolla on erityistä työoikeudellista asiantuntemusta. Tämä toiminta on ollut jo 80 vuotta käytössä, ja nyt muka säästösyistä siis lopetetaan. Työneuvoston lakkauttamisella ja yt-asiamiehen tehtävien siirrolla työsuojeluviranomaiselle oletetaan saatavan säästöjä 200 000 euroa, mutta sama säästö olisi saatu luultavimmin niin, kun toimistojen toiminnot olisi yhdistetty lopettamisen sijaan. Työneuvoston lakkauttaminen heikentäisi oikeusturvaa. Työneuvosto on ollut kustannustehokas ja nopea, matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Työneuvoston lakkauttaminen todennäköisesti lisäisi työtuomioistuimissa käsiteltävien asioitten määrää. Elikkä tämä esitys ei kyllä ole kannatettava. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Innostuin itsekin tässä aihealueessa pitämään puheenvuoron, koska edustaja Satonen hienosti toi esiin sen, että kun puhutaan Uruguaysta, vai oliko se Uruguayn itäinen tasavalta, niin siellä Suomi on ollut suuri investoija näissä metsäteollisuusyrityksissä. Totta kai se myös tarkoittaa sitä, että siellä on paljon sitten tätä ulkomaista työvoimaa ollut, ja siinä ulkomaisessa työvoimassa on ollut suomalaisia osaajia paljon. Tiedän, että tuolta metsäteollisuusalueelta Varkaudestakin aikanaan sinne meni työntekijöitä, komennusmiehiä ja -naisia, hommiin ja töihin tekemään sitä investointia. Senkin puolesta heräsi ajatus siitä, mitä edustaja Satonen hienosti totesi, että ei tämä ihan vähäpätöinen asia kuitenkaan ole. Tämä liittyy myös suomalaisiin asiantuntijoihin, ammattityöntekijöihin, jotka olivat ulkomaista työvoimaa aikanaan ja ovat osin ehkä vieläkin, siellä Uruguayn itäisessä tasavallassa tekemässä hyvää työtä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on parantaa monimuotoisesti työllistyvien työttömyysturvaa siten, että ansiopäivärahaa määritettäessä voidaan huomioida sekä palkka että yritystulot. Näin työttömäksi jäävä voisi saada nykyistä paremman ansiosidonnaisen turvan. Tämä on kyllä ihan toistettava: työttömäksi jäävä voisi saada nykyistä paremman ansiosidonnaisen turvan. Loistavaa ja kiitos. Tämän kauden aikana olemme kuulleet hieman toisenlaisia päätöksiä liittyen näihin ansiosidonnaisen turvan asioihin, elikkä tämä oli äärimmäisen hyvä. Samaten uudistus laajentaisi vaikuttamismahdollisuuden myös työskentelyapurahoihin ja perhehoitajien hoitopalkkioihin. Näin perhehoitajien aseman arvioidaan paranevan. Kiitos myös tästä, hieno esitys. Nyt kun on kehuttu, niin sitten seuraavaksi kysyn ministeriltä: Täällä puhutaan työssäoloehdon kertymisestä, ja se on se, että työssäoloehto täyttyisi, kun henkilö kerää 28 kuukauden aikana töitä sen 12 kuukautta. Olisiko tätä esitystä voinut muuttaa vielä siten parempaan suuntaan, että se työssäoloehto olisi ollut vaikka kuusi kuukautta? Arvioitteko lainkaan tätä mahdollisuutta? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Arvoisa rouva puhemies! Naisten ja miesten välinen palkkaero on Suomessa EU:n keskiarvoa suurempi ja kaventunut hyvin hitaasti. Suomi on saanut useita huomautuksia ja suosituksia kansainvälisten sopimusten valvontaelimiltä tähän liittyen. Palkka-avoimuusdirektiivin asianmukainen täytäntöönpano on erittäin tärkeää Suomen tilanteessa. Hallituksen esitys on minimitasolla tai jopa alle sen palkka-avoimuusdirektiivin vähimmäisedellytyksistä. Suomi on rikkonut Euroopan unionin jäsenvelvoitteitaan, koska direktiivin täytäntöönpano ei ole tapahtunut direktiivin edellyttämässä määräajassa 7.6.2026 mennessä. Hallituksen esitystä on vähintään muutettava direktiivin vähimmäisedellytykset täyttäväksi erityisesti samanarvoisen työn määrittelyn kannalta. Tuossa kun työelämässä aikanaan itsekin luottamusmiehenä olin sen toistakymmentä vuotta, niin kyllähän meillä on aloja, joilla työehtosopimus määrittelee selkeästi sen, millä tavalla palkkataulukot määritellään ja millä tavalla palkka maksetaan. Siellä on kyllä hyvin selkeästi myös tällaisia palkkataulukkoja, joissa siis siitä samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ja tämä on hieno asia, näin kuuluu olla, mutta tiedetään myös, että on paljon olemassa mahdollisuuksia työehtosopimustenkin tulkinnan osalta siihen, että samasta työstä ei saada samaa palkkaa sitten, jos kyseessä on nainen, kuin jos sitä työtä tekee sitten mies. Vastaavasti sitten kun puhutaan siitä samankaltaisesta työstä ja sen tulkinnasta, niin silloinhan nämä ongelmat ovat kyllä suurempia. Elikkä kyllä olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi nimenomaan tätä EU-direktiiviä täysimääräisesti noudattanut ja tehnyt sitä oikeassa aikataulussa, kuten olisi edellytetty. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edellä edustaja Lyly tuossa kertoikin olennaiset, mutta haluan kuitenkin todeta, että kun tämän esityksen tarkoitus ja muutosten tavoitteena on, että työvoimaviranomaiset voivat tarjota entistä yksilöllisempiä, vaikuttavampia, kohdennetumpia ja oikea-aikaisempia työvoimapalveluja asiakkaille, niin kyllähän tämä esitys on silloin kannatettava. Ne oikean elämän kokemukset kuitenkin hyvin kertovat siitä, millä tavalla — kun entisaikaan puhuttiin työvoimatoimistosta — se työvoimaviranomainen ja ne henkilöt pystyvät palvelemaan parhaiten niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua niin kohdennetusti kuin sitten räätälöidystikin sen suhteen, millä tavalla he pystyisivät kaikista parhaiten työllistymään. Sehän se työvoimaviranomaisen tarkoitus on, ja sen takia kaikki tämmöiset parantavat vaikutukset ja päätökset ja esitykset ovat todella tervetulleita. Kuten totesin, on ehkä esimerkkiä ollut aiemmin, joskus kauan aikaa sittenkin, siitä, että se työkkäri ei työllistä, mutta jospa näillä toimenpiteillä ja näillä korjauksilla se työllistyminen sitten paranisi tätäkin kautta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän samankaltaisen puheenvuoron kuin tämän asiakohdan ensimmäisessäkin käsittelyssä, koska tämä asiahan ei tässä välissä ole muuttunut mihinkään. Työmatkavähennys on tärkeä asia tällä hetkellä. Kuten kuulimme äskeisestäkin puheenvuorosta ja tiedämme, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa on, polttoaineitten kustannukset ovat valtavat tällä hetkellä ja kuitenkin tuolla maakunnissa, Itä-Suomessakin, on paljon työntekijöitä, jotka joutuvat käyttämään autoa, jotta sinne töihin pääsee. Työkulut ovat nyt niin suuret, että siitä palkasta ei kohta vähäistäkään enää käteen jää. Olisi todella suotavaa, että työmatkavähennyksen tämä hallitus ottaisi tällä kertaa vieläkin vakavammin kuin mitä nyt tuli vähän vastaan tässä asiassa. Elikkä kyllä esimerkkinä käy hyvin edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikainen työmatkavähennys, määräaikainen, elikkä kokonaismäärän korotus reilusti ja sitten taas sen omavastuun alennus reilummin. Se olisi kyllä enemmän kuin paikallaan tällä hetkellä. Minä olen kyllä ihan varma siitä, että kansalaiset ja ne henkilöt, jotka joutuvat töissä käymään autolla, kyllä arvostaisivat sitä, mutta eipä se hallitus nyt tarpeeksi vakavasti tätäkään asiaa valitettavasti ota. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan esimerkiksi muutettavaksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia. Muutettavaksi ehdotettu sääntely koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti edelleen oikeus ilmoittaa muistakin työperäisistä sairauksista. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaisille pääsääntöisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla. Esityksen tavoite on kannatettava. On järkevää päivittää lääkärin ilmoitusvelvollisuutta vastaamaan nykyisiä tietojärjestelmiä ja samalla vahvistaa työperäisten sairauksien tunnistamista ja työolosuhteitten parantamista. Arvoisa herra puhemies! Itse teollisuudessa yli 20 vuotta töitä tehneenä olen nähnyt sen haasteen, mikä liittyy varsinkin teollisuuden alan työympäristöön ja työsuojeluun. Siellä on monenlaisia vaaratekijöitä, kemikaaleja ja muita tämmöisiä häiriöitä, jotka voivat sitten edesauttaa jopa tiettyjen ammattisairauksien syntymistä. Olen nähnyt sen, että aika haastavaa on monesti sen prosessin etenemisen kannalta tunnistaa sekä tehdä toimenpiteitä, jotta sen työntekijän, joka mahdollisesti on altistunut joillekin tietyille vaaroille niin, että ammattitautia voidaan epäillä, asia saadaan vietyä hienosti loppuun asti sen työntekijän kannalta ja toki myös sitten turvaamaan muita työntekijöitä siltä, että näitä vastaavia sairastumisia ammattitautiin ei sitten tulisi. Elikkä siltä osin tämä esitys on kyllä kannatettava, ja toivotaan, että tämä tuo sitten hyviä tuloksia tulevaisuudessa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministerille tärkeän asian esittelystä. — Palkka-avoimuusdirektiivi edellyttää, että palkkauksen kriteerit ovat selkeät ja läpinäkyvät. Palkka-avoimuusdirektiivin mukaisesti työnantajalla on oltava sellaiset palkkarakenteet, joiden avulla voidaan varmistaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Arvoisa herra puhemies! Tästä hallituksen esityksestä puuttuu samanarvoisen työn määritelmä, ja ilman määritelmää töiden vertailu ei ole yhtenäistä, oikeusvarmuus heikkenee ja direktiivin ennaltaehkäisevä tavoite vaarantuu. Kysynkin, arvoisa ministeri: minkä takia olitte valmis tuomaan tänne esiteltäväksi ja käsiteltäväksi vajavaisen esityksen siltä osin? Asia on kuitenkin tärkeä, ja kaikki varmasti kannatamme lähtökohtaisesti sitä, että palkkatasa-arvo maassamme paremmin toteutuu.

Arvoisa rouva puhemies! Työttömän työllistymisen edellytysten parantamisen on oltava työllisyyspalveluiden keskeinen tavoite. Tässä esityksessä on siihen mielestäni hyvä ja kannatettava lähtökohta. Tulorekisterin tietojen laajempi hyödyntäminen antaa työvoimaviranomaiselle paremmat mahdollisuudet tarjota yksilöllisempiä, vaikuttavampia ja oikea-aikaisempia palveluja. On tärkeää, että työttömälle tarjotaan juuri hänen tilanteeseensa sopivaa tukea, olipa kyse osaamisen vahvistamisesta, työ- ja toimintakyvystä tai arjen hallinnasta. On pystyttävä tunnistamaan ja vahvistamaan niitä edellytyksiä, joiden kautta ihminen pääsee takaisin työelämään. Arvoisa rouva puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli tässä esityksessä yksimielinen. Tulorekisteriä on järkevää hyödyntää nykyistä paremmin, jotta työllisyyspalveluista voidaan tehdä aidosti yksilöllisiä ja vaikuttavia. Työttömän kannalta tärkeintä on, että palvelu auttaa ihmistä eteenpäin kohti työtä ja parempia edellytyksiä työllistyä. Valiokunnan lausuma tukee juuri tätäkin tarkoitusta: Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää selvityksen tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisen päätöksenteon tueksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On hienoa huomata, että mehän olemme samalla linjalla, edustaja Vestman. Kyllä SDP:kin, kuten olemme todenneet, haluaa pieni- keskituloisten palkansaajien ostovoiman kehittyvän positiivisesti. Kyllä se näin on, sitä me halutaan. Sitten se, minkä unohdatte aina kertoa sieltä oikealta laidalta, kun kehutte ostovoiman parantumista: Edustaja Vestman totesi hetki sitten, että heti Orpon hallituksen alettua ostovoima on parantunut pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla. Näin muistaakseni totesitte hetki sitten. [Heikki Vestman: Alkoi parantumaan!] — Alkoi parantumaan. Hienoa, hieno korjaus. — Totean tässä sen, että on hienoa, että näin käy. Niin kuin sanoin alkuun, mehän olemme samalla linjalla tässä. Ainoastaan se, missä olemme eri linjalla, on se, että te ette muista todeta julkisesti ääneen sitä, mikä tosiasiassa vaikuttaa tosi merkittävästi siihen, että pieni- keskituloisten palkansaajien ostovoima paranee. Edustaja Lyly kerkesi tuossa jo aiemmin todeta sen, minkä aion tässä itsekin tuoda esiin elikkä ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset. Se on merkittävä asia, mikä vaikuttaa nimenomaan siihen ostovoiman kehitykseen. Toivon, että te muistaisitte myös tämän mainita silloin, kun te puhutte ostovoiman parantumisesta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vestman julisti mahtipontisesti sitä, mitenkä palkansaajille jää nyt paljon enemmän rahaa käteen, ja kyllä totta vieköön, jäähän siellä tietysti palkansaajille enemmän rahaa käteen ja luonnollisesti ehkä niille, joilla on korkea palkkataso, vielä enemmän ja reilummin. Kun taas sitten puhutaan niistä pienituloisista ammattiliittojen jäsenistä, niillä nyt sitten se teidän veromoukari kajahtaa sitä myöten, kun te poistitte sen ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. On olemassa taulukkoja ihan selkeästi, joissa näkyy nimenomaan tämän teidän kehuman verotuksellisen huojennuksen vaikutus pieni- keskituloisille niin, että kyllä siellä on olemassa sellaisia tasoja, joissa tämä verovähennysoikeuden poistaminen nimenomaan tarkoittaa sitä, että nollille jää. Ja kyllä totean, kuten edustaja Viitanen, että siellä oli esimerkkejä siitä, että voi mennä jopa miinukselle. Tässä on teidän palkansaajaa koskeva verotusmuutos. Toki enpä nyt tietystikään hämmästele sen enempää sitä, että te olette poistaneet ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden, koska se on sitä samaa linjaa, mitä te olette työntekijöille ja ammattiliitoille tässä koko kauden aikana tehneet. Moukaria on tullut joka suunnalta, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen hienosti toi puheessaan aiemmin esiin sen, että hallitus on osin tullut SDP:n linjalle, elikkä kotitalousvähennyksen ja nyt tämän työmatkakuluvähennyksen parantamisessa. Toki tätä työmatkavähennystä olisi voinut enemmänkin ottaa käyttöön, kuten puheessani toin esiin SDP:n vaihtoehdon. Samoin totean vielä sen, että hallitus olisi tätä tuloverolakimuutosta käsitellessään voinut vielä huomioida sen ja täydentää sitä, että olisi palauttanut tämän ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Jos sen olisi palauttanut tässä, niin se jos mikä olisi tietysti vielä parantanut palkansaajien asemaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitellään siis hallituksen esitystä laiksi tuloverolain muuttamisesta, ja nostan tässä yhteydessä yhden tähän esitykseen liittyvän polttavan aiheen esiin: Polttoaineen hinta on tällä hetkellä monelle suomalaiselle aivan liian korkea. Erityisesti haja-asutusalueella asuville, pitkää työmatkaa tekeville ja vuorotyöntekijöille auto ei ole mikään ylellisyystuote, josta voisi halutessaan luopua. Sillä mennään töihin, koska muuta todellista vaihtoehtoa ei ole. Kun polttoaine maksaa paljon, myös työmatkojen kustannukset nousevat merkittävästi, ja silloin puhe työnteon kannattavuudesta muuttuu hyvin konkreettiseksi. Kuinka paljon palkasta jää käteen sen jälkeen, kun työmatkat on maksettava? Marinin hallitus reagoi aiemmin vastaavaan tilanteeseen määräaikaisesti korottamalla matkakuluvähennyksen enimmäismäärää 8 400 euroon. Se oli konkreettinen helpotus ihmisille, joille työmatkat aiheuttavat suuria kustannuksia. Nyt hallitus esittää matkakuluvähennyksen omavastuun alentamista sadalla eurolla. Se on toki jotain, mutta se ei riitä tilanteessa, jossa polttoaineen ja työmatkojen kustannukset ovat korkealla, eikä se auta riittävästi niitä, jotka tekevät kaikkein pisimpiä työmatkoja, jos vähennyksen enimmäismäärä pysyy ennallaan. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitämme, että omavastuu lasketaan 750 euroon ja enimmäismäärä nostetaan takaisin 8 400 euroon. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin: Miksi hallitus ei palauta Marinin hallituksen määräaikaista matkakuluvähennyksen korotusta nyt kun sille olisi jälleen todellinen tarve? Eikö juuri nyt pitäisi helpottaa niiden ihmisten arkea, jotka joutuvat käyttämään autoa päästäkseen töihin? Jos hallitus todella haluaa kannustaa työn vastaanottamiseen ja tehdä työnteosta kannattavaa, eikö ensimmäinen askel olisi huolehtia siitä, ettei kohtuuttoman kallis työmatka syö palkasta saatavaa hyötyä? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 on aika kovaakin luettavaa. Otan sieltä esiin muutaman kohdan. Sivulla 110 lukee seuraavaa: ”Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Vuonna 2025 tehdyillä tarkastuksilla havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei toteutunut tai oli selvästi vaarantunut. Asiakkaiden hoivan tarpeisiin nähden riittämätön henkilöstömäärä, hoiva- ja hoitohenkilökunnan puute sekä osaamisen ja johtamisen ongelmat heikentävät hoivakotien palvelun laatua. Hoitajien työaika ei ole riittänyt kaikkiin heille kuuluviin tehtäviin, ja henkilöstömitoituksen laskeminen on vaikuttanut hoidon laatuun sitä heikentävällä tavalla. Perushoitoon liittyviä tehtäviä jäi tekemättä, hoitajilla ei ollut aikaa läsnäoloon, mielekkään tekemisen tai ulkoilun järjestämiseen. Edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty. Ravinnon, kuntoutuksen, wc:ssä käyttämisen, vaippojen vaihdon ja muun hygienian hoidon, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ulkoilun puutteet ovat olleet ongelmia.” Tässäkin todetaan, että ”edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty”. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sivulla 111 on myös tärkeitä kirjauksia, jotka tässä tuon esiin: ”Puutteita lastensuojelun toteutumisessa. Hyvinvointialueiden lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.” ”Suuria ongelmia on esiintynyt pitkään lastensuojelun sijaishuollon ja psykiatrisen hoidon välisessä yhteistyössä, mutta myös esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon, vammaisille lapsille tarkoitettujen palveluiden sekä lastensuojelun välisessä yhteistyössä. Lapsen tarvitsemien hoidon ja palveluiden yhteensovittamattomuus heikentää hoidon tuloksia ja voi johtaa lapsen oireiden pahenemiseen. Lapsen vakava oirehtiminen tai vammaisuus saattaa myös jäädä kokonaan hoitamatta tai huomaamatta lastensuojelussa.” ”Erityisesti kaikkein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidettaville lapsille ei ole aina saatavilla oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja.” Lastensuojeluun on viittaus vielä sivulla 213, joka kuuluu seuraavasti: ”Lasten tekemät kantelut. Kanteluita tekivät useimmiten lapset, jotka oli otettu huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon. Aiheena olivat yleensä rajoitustoimenpiteet, lapsen kohtelu sijaishuoltopaikassa tai yhteydenpito lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Sijaishuollossa olleet ja hiljattain aikuistuneet nuoret kantelivat myös jälkihuollostaan ja oikeudestaan itsenäistymisvaroihin.” Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että me saamme käytyä tätä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2025 läpi, ja on hienoa, että saadaan myös tuotua julki näitä epäkohtia, mitkä liittyvät nimenomaan heikossa asemassa oleviin henkilöihin, niin vanhuksiin kuin lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ja nuoriin. Mutta vielä tärkeämpää olisi, arvoisa rouva puhemies, se, että tässä talossa esimerkiksi näihin huomioihin, joita tässä toin esille, saataisiin tehtyä aidosti korjauksia ja parannuksia. Nämä heikossa asemassa olevat henkilöt, niin lapset kuin vanhukset, ansaitsevat parempaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus on runtannut tällä kaudella erinäisiä asioita. Hallitus on runtannut toteuttamalla esimerkiksi EK:n toivelistan työelämäheikennyksistä. Samoin hallitus on runtannut leikkaamalla työttömiltä ja pienituloisilta lisäten merkittävästi köyhyyttä maassamme tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Hallitus on runtannut ja leikannut sotepalveluista, ja tämän runttauksen alle jäivät esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautiset päivystykset. Nyt viimeisin runttaus oli ohi virkavalmistelun 35 miljoonan euron tuki Helsingin hallihankkeelle tilanteessa, jossa hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion huonolla taloustilanteella. Arvoisa hallitus, miten koette, luottaako Suomen kansa tapaanne toimia runttaamalla ja junttaamalla tilanteessa, jossa moni pienituloinen miettii päivittäin, miten saada ruokaa pöytään? Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhemiehen kutsusta tänään poikkeuksellisesti kesken istuntotauon keskustelemassa suurta kohua herättäneestä hallihankkeesta. Tämän koko kohun keskellä on herännyt ensinnäkin kysymys siitä, miten virallinen valmistelu on edennyt, ja toiseksi, kohteleeko valtio kaikkia Suomen alueita yhdenvertaisesti. Kun selkeitä, avoimia ja ennakolta tiedossa olevia kriteerejä ei ole, tulee selväksi, että hallituksen päätös hallihankkeessa perustuu suoraan sanottuna runttaukseen ja junailuun eikä tasapuolisiin pelisääntöihin. On myös huomionarvoista, että hallitus itse myöntää tiedonannossaan, ettei valtiontuen ehtoja ollut valmisteltu puoliväliriihessä. Ensin tehtiin poliittinen päätös rahasta, vasta sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pelisääntöjä. Tällainen järjestys ei vahvista luottamusta julkisen vallan toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kilpailukyky ei synny vain yhdestä maailmanluokan areenasta, se syntyy siitä, että koko maa voi kehittyä. Jos valtiolla on mahdollisuus käyttää kymmeniä miljoonia euroja yksittäiseen hankkeeseen, on voitava perustella, miksi juuri tämä hanke palvelee koko Suomea paremmin kuin vaihtoehtoiset investoinnit muualla maassa. Meidän tulee rakentaa Suomea, jossa myös maakuntakeskuksilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on mahdollisuus menestyä ja saada valtion tukea tasapuolisin perustein. Siksi tarvitaan valtakunnalliset, läpinäkyvät ja yhdenvertaiset kriteerit kaikille suurille investoinneille. Suomen menestys rakentuu koko maan menestyksestä, ei siitä, että pääkaupunki saa erityisaseman muiden kustannuksella. Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kansalaiset eivät tällaista hallituksen kymmenien miljoonien eurojen junttaus- ja runttausjakoa ymmärrä tilanteessa, jossa köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Luottamus hallitusta kohtaan ymmärrettävästi joutuu jälleen koetukselle. Haluan vielä lopuksi todeta seuraavaa: Hallitus ottaa tänäkin vuonna reippaasti uutta velkaa. Velkarahaa pitää käyttää ensisijaisesti uusien lisätulojen saamiseen, ja nämä lisätulot pitäisi saada esimerkiksi vientituloista, koska vientitulot kasvattavat käytettävissämme olevia rahoja. Muut hankkeet ovat taskusta toiseen siirtoja. Puolustusmenot ovat toki suuressa merkityksessä lainanotossa, mutta niidenkin myötä voimme saada vientituloja. Pääministeri kertoi seuraavaksi käynnistyvän selvityksen siitä, millaiselle areenalle Suomessa olisi tarvetta. Meidän pikimmiten tulee tehdä toimia, millä tavoin vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Näitä ovat esimerkiksi teiden ja rautateiden peruskorjaukset, ja varsinkin Itä-Suomessa näille on huutava tarve. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka hyvinvointialueilta vaaditaan enemmän samalla, kun niiltä viedään resursseja. Hallitus on tällä esityksellä leikkaamassa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Samalla se väittää turvaavansa perustuslain edellyttämät palvelut. Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi. Erityisen huolestuttavaa on, että palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin jatkossa vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, ja palveluiden kysyntä lisääntyy, mutta hallituksen vastaus on leikata rahoituksen kasvua. Tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että esitys heikentää rahoitusperiaatteen toteutumista ja vaarantaa lakisääteisten palveluiden järjestämisen. Käytännössä seurauksena voi olla lisää säästölistoja, henkilöstövähennyksiä ja palveluiden heikkenemistä hyvinvointialueilla. Samaan aikaan alijäämien kattamisvelvoitteet kiristyvät ja rahoituksen kasvu hidastuu, ja vaarana on, että alueet joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka näkyvät myöhemmin kasvavina kustannuksina, pidempinä hoitojonoina ja heikompina palveluina. Arvoisa rouva puhemies! Tälläkin hetkellä hyvinvointialueilla tilanne on se, että siellä ollaan helisemässä palvelutarpeen ja palveluiden tuottamisen osalta, mitä tarpeita sillä hoidon saannilla sitten olisi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa, kuten tiedämme, aikaisemmilla hallituksen päätöksellä on Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystys lakkautettu, ja nyt sitten hyvinvointialueitten osalta Pohjois-Savossakin on tapahtunut ja tapahtuu rahoituksen osalta ja siitä johtuvista syistä keskittämistä. Muun muassa lastensuojelun tarpeen osalta ja sen toteuttamisen osalta myös Varkaudessa ollaan lastensuojelussa menettämässä joitakin palveluja Kuopiolle. Elikkä kaiken kaikkiaan palvelutarpeet ja rahoituksen heikkeneminen heijastuvat pahimmillaan tällaisena keskittämisenä ja hoidon saannin heikkenemisenä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt todennäköisesti pidän viimeisen puheenvuoron. Tämä keskustelu nuorten tilanteesta on kyllä tärkeä, ja se on herättänyt monia ajatuksia. Tuossa edustaja Jukkola äsken toisteli papukaijamaisesti sitä kokoomuksen viestiä, miten tämä hallitus on parantanut työllisyyttä ja parantanut työn vastaanottamista ja parantanut yrittäjyyttä ja mitä kaikkea nyt olikaan parannettu ja lakko-oikeuksia rajoitettu sun muuta, mutta kuitenkaan ne toimethan eivät vielä näytä varsinaisesti kyllä tuoneen paljoakaan 100 000 luvatusta työpaikasta. Toisaalta aina jaksan muistuttaa siitä, että niistä toimista, mitä hallitus teki työelämän osalta kehittäen elikkä siis heikentäen, jopa valtiovarainministeri on todennut silloin aiemmin monta kertaa, että niille toimillehan ei ole voitu tosiasiallisesti edes laskea mitään työllisyys‑ ja talousvaikutuksia. Näin on todettu monta kertaa, eli se siitä. Nyt annan kyllä kiitoksia tässä viimeisessä puheenvuorossa keskustan ryhmälle. Kyllä teitä on ollut ilo kuunnella sitä, minkälaisia esityksiä te olette tuoneet ja miten te olette suhtautuneet siihen, millä tavalla te olisitte valmiita tuomaan parannuksia työllisyyteen ja varsinkin nuorten työllisyyteen. Oikealta kuullut tyhjän paperin heitot kyllä joutavat nyt ihan omaan arvoonsa, voin näin todeta. Keskustalta hyviä puheenvuoroja. Taisi olla edustaja Kemppi, joka nosti esiin oppisopimuksen. Tämä itseltänikin unohtui eräässä vaiheessa. Oli tarkoitus siitä puhua, koska taas kun mennään vähän historiaan, niin 1997 itse työllistyin oppisopimuksella Varkauden paperi‑ ja kartonkitehtaalle koneasentajaksi. Ajatelkaa, kouluttauduin siis koneasentajaksi ja olin 21 vuotta siinä työsuhteessa haalarihommissa tehtaalla, elikkä on niitä oikeitakin töitä joskus tehty. Oppisopimuksen kehittäminen ja vahvistaminen vain tarkoittaa tietysti sitä, että siinä pitää ottaa huomioon se yritys ja sen mahdollisuus kouluttaa niitä uusia työntekijöitä, ketkä tulevat oppisopimuksella opiskelemaan sinne työpaikalle ja valmistumaan tärkeään työhön. Elikkä se vaatisi kyllä jonkinmoista täsmätukea yrittäjälle siinä, että siellä voidaan kiinnittää ne henkilöt, jotka sitten kouluttavat ja opettavat. Näinhän aikanaan on siis ollut, ja se oli kyllä toimiva ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin myönteisesti oppisopimusideaan, siis tavallaan sen vahvistamiseen ja kehittämiseen. Se varmasti toisi kyllä nuorille ja uusille työntekijöille mahdollisuuksia astua uuteen työelämään. Se on äärimmäisen kannatettava ajatus, ja tätä oppisopimusasiaa ei kyllä kannata sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa, mitä puolueita sitten onkaan joskus seuraavien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa pohtimassa, kenenkään unohtaa, sen vahvistamista. Samoin SDP:n vaihtoehdossa olemme tuoneet korostetusti esille sitä, että työttömyysturvalla opiskelu pitäisi olla selkeästi mahdollista, niin kuin aikaisemminkin se oli, koska se tukee työllistymistä. Työttömyysturva ei niin sanotusti mene hukkaan, kun siellä opiskellaan sinä aikana: ihminen on oikeutettu tiettyyn toimeentuloon, ja hän saa omaa työmarkkina-arvoa parannettua opiskelullaan. Kyllähän tämä asia olisi äärimmäisen tärkeää myös palauttaa, kuten ennen vanhaan se oli käytössä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhutaan paljon, mutta tärkeää on kuunnella myös niitä, jotka työskentelevät nuorten rinnalla joka päivä. Liian moni nuori kokee tänään epävarmuutta tulevaisuudestaan. Osa jää ilman koulutuspaikkaa, osa keskeyttää opintonsa ja liian moni jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla tasolla. Siksi tarvitsemme enemmän oikea-aikaista tukea. Nuorelle on oltava saatavilla rinnalla kulkeva aikuinen silloin, kun elämä ei etene suunnitellusti. Kokemukset esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta osoittavat, että kiireetön kohtaaminen ja yksilöllinen tuki auttavat nuoria takaisin opintojen ja työn polulle. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Koulutus on edelleen paras suoja työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, siksi tukea on kohdennettava erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa pudota koulutuspolulta. Kolmas tärkeä asia on työnteon kannattavuus. Nuoren pitää voida ottaa vastaan työtä ilman pelkoa siitä, että taloudellinen tilanne heikkenee. Työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa. Työttömyysturvan suojaosan palauttaminen olisi tärkeä toimi. Arvoisa herra puhemies! Nuorten luottamusta tulevaisuuteen ei palauteta pelkästään puheella, tarvitaan tietysti tekoja. Tarvitsemme toimivia palveluita, koulutusta ja mahdollisuuksia työhön. Jokainen nuori ansaitsee aidon mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. SDP on tehnyt paljon ehdotuksia nuorten tulevaisuuden parantamiseksi. Hallituksen tulisi olla tarkalla korvalla ja ottaa meidän vaihtoehtojamme käyttöön pikaisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä on hienoja puheenvuoroja ollut, ja aina tietysti poliitikkojen kannattaa — vaikka sanonta on, että sinne peruutuspeiliin ei kannata katsoa vaan tuulilasista eteenpäin — välillä vähän vilkaista sinne peruutuspeiliin ja todeta tavallaan sitä, mitä tässä aikojen saatossa on tapahtunut. Täällä hienosti edustaja Lindén taisi olla jo 70-luvulla, Urho Kekkosen aikajanalla, ja siitä, mitä silloin on tapahtunut, ne ovat varmaan tärkeitä huomioita, en väheksy ollenkaan. Itse vasta synnyin silloin, 1974. Kun lähdetään tästä nyt pikkuisen liikkeelle tässä minun pikkuisen kevyesti valmistellussa puheenvuorossani, niin haluan todeta sen, että edustaja Polvinen muisteli kanssa menneitä, hän oli valmistunut ammattikoulusta 1997. Ja nyt tullaan siihen asian ytimeen. Minä valmistuin Varkauden ammattioppilaitoksesta tuotantotekniikan mekaanikoksi vuonna 1992. Silloin oli Mauno Koivisto presidenttinä. Ja ajatelkaa, silloin 92 oli lama tulossa ehkä pahimpiin syövereihin: vuonna 92 Suomessa oli työttömiä noin 300 000, työttömyysprosentti oli noin 11,7 tilastojen mukaan. Minä valmistuin ammattikoulusta, ja voin sanoa, että ei hyvältä näyttänyt kyllä silloinkaan. Kyllä siinä vähän oli ikäviä tunteita siitä, mitä tuleman pitää. Silloinhan puhuttiin rehellisesti suoraan jo lamasta ja todettiin, että tilanne on hankala ja haastava, mutta minulla onneksi kävi sillä tavalla, että kun ammattikoulussa olin jostain syystä onnistunut harjoittelupaikassa hyvin, niin pääsin kesätöihin sitten ammattikoulun harjoittelupaikan avulla. Olin kesätöissä, mutta sen jälkeen loppuivat sitten työt. Mutta olin onnekas sen suhteen, että 93 alkoi armeija ja pääsin sitten armeijan palvelukseen. Pohjois-Karjalan prikaatin sissikomppaniassa kävin palvelemassa sen armeija-ajan, ja tavallaan se lama-aika, paha aika, meni osaltaan onneksi sitten minun kohdallani siinä. Sitten 94 pääsin työllistymään ensimmäiseen työpaikkaani Varkaudessa tällaisen tietyn tukityöllistymisen kautta, tämmöiseen teolliseen työpaikkaan. Siitä sitten minun työurani lähti etenemään, ja sitten oli muitakin työllistymispaikkoja sen jälkeen. Mutta kun ajatellaan sitä 90-luvun lamaa ja verrataan sitä vaikka tähän hetkeen, niin olikohan sitten kuitenkin niin, että silloin 90-luvulla päättäjät, niin Koivisto kuin muutkin keskeiset tekijät, keitä sitten olikaan, pystyivät toteamaan sen... Ja Esko Ahohan taisi olla sitten silloin pääministerinä ja näin poispäin. Oliko silloin sellainen hallitus ja olivatko silloin semmoiset toimijat, että he saivat kuitenkin sitten tunnustettua sen, että tilanne on paha, ja asia lähti sitten korjaantumaan? Ymmärsin niin, että se markan devalvaatio ja kellutus 90-luvun alkupuolella ja viennin voimakas kasvu, Nokian nousu ja pankkikriisin hoitamiset ja julkisen talouden sopeutukset sun muut olivat sitten keskeisiä tekijöitä siinä, miten noustiin. Tavallaan haluaisin nähdä myös tässä nykyisen hallituksen tulostaulussa ja sitten siinä liitutaulussa niitä toimia, millä tavalla päästään oikeasti eteenpäin. Olisikohan yksi toimi myös se, että todetaan rehellisesti, että me olemme laman kaltaisessa tilassa? Toki ministerit ovat täällä puhuneet näistä nuorisoseteleistä ja muista toimista, mitä ei voi tietysti suoraan väheksyäkään, mutta ehkä meillä odotusarvot ovat kuitenkin vähän kovemmat siinä, mitä voisi vielä tehdä sen suhteen, että työttömyys lähtisi laskemaan ja työllisyys paranemaan. — Tämmöistä pohdintaa tässä tästä päivästä 90-lukuun verrattuna. Ja Mauno Koiviston aikaan olin ammattikoulussa, kyllä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Sain tähän tärkeään välikysymyskeskusteluun viestiä Hope ry:ltä. Hope — Yhdessä & Yhteisesti ry on suomalainen hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa vähävaraisia ja kriisin kokeneita lapsiperheitä. Yhdistyksestä minulle laitettiin viestiä, jossa todetaan seuraavaa: ”Esteet vähävaraisissa perheissä ovat hyvin konkreettisia ja liittyvät varattomuuteen. On nuori, jonka suurin toive oli polkupyörä, jotta hän pääsisi syrjäisemmällä seudulla kulkemaan kesätöihin. Perheellä ei ollut varaa pyörään. On nuori, jonka haave on opiskella lääkäriksi ja päästä sitä ennen toiselle paikkakunnalle luonnontieteelliseen lukioon. Nykyinen keskiarvo riittäisi lukiopaikkaan kirkkaasti. Äiti on ainut tuki. Ei ole sukua tukemassa, eikä ole omaisuutta, jolla mahdollistaa opiskelu. Lapsilisä kuluu elämiseen. Siitä ei riitä laitettavaksi säästöön, saati sijoituksiin. Nuori pelkää, että varattomuus lopulta kaataa hänen tulevaisuudenhaaveensa.” Ja lainaus jatkuu: ”Huomioikaa kaikki nuoret. Pitäkää huolta, että lapsiperheköyhyys kääntyy laskuun. Nuoret toivovat, että vanhemmat voisivat itse heitä tukea, mutta esimerkiksi yksinhuoltajuus tai työskentely matalapalkka-alalla eivät sitä mahdollista. Älkää leikatko enää nuorilta tai lapsiperheiltä. Rahan lisäksi tarvitaan myös toivoa. Ruokkikaa luottamusta tulevaan. Teitä kuunnellaan, joten kannustakaa ja rohkaiskaa. Pitäkää viisailla päätöksillä tulevaisuudessa kaikki nuoret mukana.” Ja vielä lainaus jatkuu: ”Terveisemme päätöksentekoon: 1) Pitäkää meistä nuorista huolta. Edistäkää eduskunnassa nuorten työllisyyttä ja opiskelijoiden taloudellista tilannetta. Nämä ovat myös mielenterveystekoja. 2) Ennaltaehkäiskää lapsiperheköyhyyttä. Näin vanhemmat voivat tukea meitä lapsia ja nuoria itse. 3) Panostakaa päihteiden käytön ja rikollisuuden ehkäisyyn. 4) Mahdollistakaa erityisesti meille vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille ilmaisia tai halpoja harrastuksia ja tukekaa nuorisotoimintaa.” Arvoisa herra puhemies! Edellä lukemani viesti on totisinta totta tänä päivänä maassamme. Moni nuori ja nuoren vanhempi on todella huolissaan, miten tämän päivän nuori voi huomenna. Lisääntynyt lapsiperheköyhyys, lisääntynyt työttömyys ja lisääntynyt maailman yleinen epävarmuus jättävät nuoriin jäljen, joka näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Meidän päättäjien tulisi huolehtia siitä, että tekemämme päätökset toisivat toivoa tulevaan. Valitettavasti tämä hallitus ei leikkausvimmallaan ole luonut toivoa tulevaan. Tämän vuoksi ymmärrän täysin tämän välikysymyksen hallitukselle. Politiikka ei ole ollut onnistunutta, ja meidän täytyisi luoda turvaa ja toivoa nuorille yksittäinen päätös kerrallaan. Se yksi iso vaikuttava asia olisi se, että lapsiperheköyhyyttä on saatava pienenemään. Se on tärkeä, tavoiteltava asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Arvoisa nuorisoministeri, lupasin kysyä teiltä nämä minulle kansalaisen toimittamat kysymykset: ”Miten hallitus voi samaan aikaan puhua nuorten tulevaisuuden rakentamisesta, kun opiskelijoiden perusturvaa heikennetään ja yhä useampi joutuu elämään köyhyysrajan tuntumassa? Miten opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, jos arki rakentuu jatkuvalle toimeentulostressille, velkaantumiselle ja epävarmoille työkeikoille? Miksi opiskelijoiden yleinen asumistuki haluttiin heikentää asumislisäksi, vaikka tiedossa oli, että muutos pudottaa monen toimeentuloa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Onko hallituksen mielestä realistista, että opiskelijat paikkaavat leikkaukset työnteolla tilanteessa, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi? Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää sen, ettei korkeakouluopinnoista tule yhä enemmän vain hyväosaisten mahdollisuus? Nuorilta odotetaan nopeampaa valmistumista. Miten se onnistuu, jos opiskelijat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa toimeentulon paikkaamiseen? Ja vielä kysymys: Näkeekö ministeri riskin, että nykyinen politiikka lisää nuorten uupumusta, mielenterveysongelmia ja opintojen keskeyttämistä?”

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhuttaessa on tärkeää tuoda esiin se, mitä mieltä nuoret itse ovat tämän päivän tilanteesta Suomessa. Varkauden alueen nuorilta oli kysytty nuorisotoimen toteuttamassa kyselyssä, mikä huolettaa. Vastauksena tuli yleisesti ja useasti huoli työllisyydestä, koulutusmahdollisuuksista ja toimeentulosta, esimerkiksi se, että siitä rangaistaan, jos ei löydä töitä, vaikka haluaisi, sekä tuleva työttömyys, kun valmistuu. Samoin Savo-Karjalassa työpaikan kokeneelta luottamusmieheltä tuli kommentti, että kun nyt on nähty tämä työttömyyden valtava kasvu, niin eikö olisi aika ottaa takaisin käyttöön vuorotteluvapaa. Kokeneemmat työntekijät saisivat huilia ja nuoremmat saisivat jalkaa työpaikan oven väliin ja sitä kautta kaivattua työkokemusta. Olen samaa mieltä, ja todellakin vuorotteluvapaa olisi hyvä ottaa käyttöön. Siinä olisi mahdollisuus vuosittain tuhansille nuorille työttömille päästä kiinni työhön. Ollessani luottamusmiehenä teollisuudessa näin tuolloinkin, että vuorotteluvapaa toi monelle nuorelle hyvän työmahdollisuuden, joka parhaimmillaan kantoi pitkälle, ja olen tämän vuorotteluvapaan palauttamisen aiemminkin tässä salissa nostanut esiin. Samoin, eikö aika olisi palauttaa työttömyysturvan suojaosa? Tämä parantaa toimeentuloa ja kannustetta osa-aikaisen työn tekemiseen, joka nimenomaan nuorille työntekijöille sopisi hyvin. Arvoisa herra puhemies! Hallitus on helpottanut työntekijän irtisanomista ja mahdollistanut perusteettomien määräaikaisten työsopimusten tekemisen, mitkä heikentävät merkittävästi työntekijöiden työsuhdeturvaa sekä luovat epävarmuutta työelämään, heikentävät tulevaisuudenuskoa ja suunnittelua esimerkiksi perheenperustamisaikeista, ja perusteettomien määräaikaisten mahdollistaminen lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. SDP on esittänyt juuri nuorten työllisyyteen parantavia toimia. Me ohjaisimme työllisyysalueille nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen 30 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Taataan jokaiselle nuorelle paikka koulutuksessa, työelämässä tai muussa tarkoituksenmukaisessa palvelussa. Palautetaan nuorisotakuu kohdennettuna erityisesti nuorille, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Vahvistetaan Ohjaamoiden, työpajojen, etsivän nuorisotyön ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksiä. Toteutetaan laaja-alainen ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kehitetään kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä ja ylläpidetään helposti saavutettavia matalan kynnyksen palvelupisteitä nuorille. Lisätään nuorisotyön resursseja, turvallisia nuorisotiloja ja turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorten arjessa. Arvoisa herra puhemies! Paljon olisi tehtävää ja tehtävissä, ja hallituksella on vielä vuosi aikaa pistää toimeksi. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Poutala puhui siitä, miten hän kiertäessään maata on saanut nuorilta viestiä, että tulevaisuus huolettaa. Ministeri myös mainitsi puheessaan kauniisti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. On kuitenkin niin, että hallitus on toteuttanut Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset, ja tämän asian toteaa edellinen työministeri, edustaja Satonen omassa tuoreessa kirjassaan. [Arto Satonen: Kiitos, kiitos, kiitos!] Eli hallitus toisaalta puhuu perheiden tukemisesta, ja toisaalta hallitus kehuu Suomen suurimmilla sosiaaliturvaleikkauksilla. Arvoisa sosiaaliturvaministeri Partanen, miten te koette, miten nämä historiallisen suuret sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet lapsiperheköyhyyttä ja miten tämä lisääntynyt lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuuteen? [Arto Satonen: Ja minkä takia SDP on hyväksynyt omassa vaihtoehdossa?]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kokenut, arvostamani edustaja Zyskowicz aivan oikein havainnoi äsken omassa puheenvuorossaan sen, että täällä toisaalta sosiaalidemokraattien puolelta on tullut toiveita siitä, että enemmän sopeutusta ja enemmän tulopuolta, ja sitten toisaalta, kuten minäkin tänään puhuin siitä, että toimeentulotuen ja sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloon pitäisi satsata. Näinhän se on. Sen verran totean näistä meidän SDP:n puolelta tulleista sopeutuslisätoiveista, että muun muassa yhteisöveron laskun peruminen on ollut yksi tämmöinen. Vajaa miljardi euroa olisi sieltä saatavaa. Tämä on ollut yksi meiltä, mitä olemme vaatineet ja esittäneet. Toisaalta minun esitykseni ja toiveeni on, että niille, keillä jää 150 euroa käteen elämiseen kuukaudessa, kyllä pitäisi saada parannusta, ja penäisin sitä parannusta sillä, kun täällä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat tänäänkin useissa puheenvuoroissa todenneet, että talous lähtee kasvuun, työllisyys lähtee kasvuun ja asiat lähtevät parempaan suuntaan talouden osalta. Silloin minulla herää kysymys, olisiko viimeistään silloin aika parantaa näitten ihmisten toimeentuloa, jotka elävät 150 eurolla kuukaudessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on tärkeää kuitenkin kuvata se, mikä on tilanne ja miten tähän on tultu. Elikkä hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Velkaantuminen jatkuu, työllisyys on heikentynyt ja talouskasvu puuttuu. Samaan aikaan konkurssit lisääntyvät ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on poikkeuksellisen matalalla erityisesti nuorten keskuudessa. Vakavinta on, että epäonnistuneen politiikan lasku on sysätty kaikkein heikoimmassa asemassa oleville: Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja maksuja korotetaan. Hallituksen omien arvioiden mukaan pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on siis tämänkaltainen, mitä tuossa kerroin. Tänään onneksi kuulimme myös hallituspuolueitten kansanedustajilta, että talous lähtee parempaan suuntaan. Totta kai korostan, että kaikki sitä haluavat, että talous lähtee parempaan suuntaan, mutta kun realiteetti on se, että tänä päivänäkin myös minulle tulee viestiä tavan kansalaisilta siitä, että kuukaudessa jää käteen 150 euroa, jolla pitää elää, niin tilanne on todella karu. Elikkä itse haluaisin nähdä niin, että tämä politiikka muuttuu siihen suuntaan, että jos ja kun sitä nousua nyt tulee — vaikka talouden puolelta ja työllisyyden puolelta — niin pystyttäisiin kuitenkin vastaamaan näitten kansalaisten osalta siihen tarpeeseen, mitä palautetta me kuulemme, että kuukaudessa jää käteen esimerkiksi 150 euroa, jolla pitää elää, niin että saisimme näitten ihmisten elämää ja taloutta parannettua kuitenkin jatkossa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen taloustoimet voi kuvata siten, kuten aiemmin työministerinä toiminut Satonen kirjassaan kuvasi. Hän kuvasi kirjassaan, että tämä hallitus on tehnyt Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset — näin lukee teidän kirjassa —, ja tämä on kuvaavaa siitä, mitä politiikkaa tämä hallitus on tehnyt. Kysynkin nyt, arvoisa rouva puhemies: Täällä edustaja Heinonen äsken kuvasi sitä, mitenkä hienosti talous lähtee paranemaan ja elpymään ja kaikki menee vahvasti parempaan suuntaan, ja totta kai me kaikki toivomme, että näin käy, mutta jos näin käy, niin millä aikataululla olette valmiita korjaamaan näitä tuhoja esimerkiksi sosiaaliturvaleikkausten osalta ja köyhyyden lisääntymisen osalta? Missä aikataulussa korjaatte tekemiänne tuhoja?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tänään tässä lisätalousarvion käsittelyssä kuulimme viestiä myös siitä, että talous olisi menossa parempaan suuntaan, ja tässä näitten keskustelujen lomassa on hyvä tuoda viesti taas yhdeltä kansalaiselta. Sain muutama päivä sitten viestin, joka kuului seuraavasti: ”Olette leikanneet jo työttömiltä. 40 päivän jälkeen lähtee 20 prosenttia työttömyyspäivärahasta, ja pian taas otetaan viisi pinnaa lisää. Esimerkiksi jos olet ollut normaalissa kaupan työssä ja saat palkkaa 1 800 euroa kuukaudessa ja firma irtisanoo, niin jossain vaiheessa saat päivärahaa noin 1 200 euroa, josta verot pois 25 prosenttia, jää käteen 900 euroa. Kahden kuukauden kuluttua 900 ja siitä vero, jää alle 700 euroa. 100 000 uutta työpaikkaa piti tulla, ja nyt työttömiä on saman verran lisää. Oletteko ylpeitä saavutuksestanne? Tämä koskee juuri niitä suomalaisia, jotka ovat syntyneet täällä.” Elikkä juuri tämänkaltaisia viestejä kun tulee kansalaisilta, niin tämä kuvastaa sitä tosiasiallista tilannetta, joka on siellä kansalaisten keskuudessa. Tämän vuoksi on syytä kysyä, että kun nytten sitten hallituksen edustajat ja ministerit kehuvat, että talous on lähtenyt parempaan suuntaan, niin eikö silloin lisätalousarvion käsittelyssä voisi olla parannuksia esimerkiksi juuri niille ihmisille, joilla on näin vaikeaa, kuten tässä viestissä äsken kuulimme, ja olla sitten vaikka satsauksia niille pienituloisille niin, että esimerkiksi työttömänä oleville tämä suojaosan palautus voisi olla mahdollista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallitus on perustellut leikkauksia pienituloisilta välttämättömyydellä. On sanottu, että julkista taloutta on pakko vakauttaa, että velkaantuminen on saatava kuriin ja että vaikeitakin päätöksiä on tehtävä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Mutta samalla on syytä kysyä, että jos nämä leikkaukset ovat olleet niin välttämättömiä, miksi Suomi silti velkaantuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Pienituloisilta on leikattu toimeentuloa, asumistukea ja muita tukia talouden tasapainottamisen nimissä, mutta velkaongelma ei ole kadonnut. Sen sijaan monen arki on muuttunut entistä vaikeammaksi. Tämä ei näy vain tilastoissa vaan ihmisten elämässä. Eräs kansalainen kuvaa tilannetta näin: ”On vaikea elää nyt yleistuella. Rahat ei riitä, kun asumistukeakin pienennettiin. Kaikkien laskujen jälkeen jää noin 150 euroa kuukaudessa ruokaan ja välttämättömiin hygieniatarvikkeisiin. Miten tuolla pärjää kuukaudessa? Hankalaa on.” Tässä palautteessa kiteytyy se todellisuus, jota moni suomalainen elää juuri nyt. Kun välttämättömien menojen jälkeen käteen jää noin viisi euroa päivässä ruokaan ja hygieniatarvikkeisiin, kyse ei enää ole säästämisestä tai vyön kiristämisestä. Kyse on toimeentulosta ja ihmisarvoisesta arjesta. Talouden vakauttaminen on tärkeä tavoite, mutta kun leikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin niihin, joilla on vähiten liikkumavaraa, samalla kun velkaantuminen jatkuu, on aiheellista kysyä, onko valittu tie oikea ja oikeudenmukainen. Samalla voin vastata tähän kysymykseen, että tämä hallituksen tie on väärä ja tähän on saatava muutos viimeistään seuraavalla kaudella. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! On kyllä ilo huomata... Totta kai siellä valiokunnassa oli ilo huomata se, että olimme yksimielisiä siitä, että tämmöinen tärkeä asia etenee eli siis se, että työttömänä ollessa henkilö voi kouluttautua työttömyysturvalla. Nyt nimenomaan tämä lausuma, mikä todettiin, antaa valmiuksia myös ammatilliseen koulutukseen. Se on todella tärkeä osa sitä prosessia, missä työtön pääsee kouluttautumaan ja tavallaan paremmin kiinnittymään työelämään. On ilo nähdä, että valiokunnassa olemme yksimielisiä tällaisesta tärkeästä asiasta ja myös täällä salissa hymistelemme yksimielisyyttä ja kiitämme toinen toisiamme siitä, että olemme onnistuneet tässä prosessissa. Minä kiitän myös edustaja Kettusta hyvästä yhteistyöstä ja toki valiokuntaa kokonaisuudessaan siitä, että tämmöinen asia otetaan vakavasti, koska olemme nähneet tällä kaudella, että valitettavan moni asia ei ole ollut valiokunnassa yksimielinen ja syystäkin, joten nyt on syytä kyllä iloita. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa eletään tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeaa työllisyystilannetta. Työttömyys on korkealla, avoimia työpaikkoja aiempaa vähemmän, eikä työtä yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille. Juuri tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan pitää tarjota ihmisille mahdollisuus kehittää osaamistaan ja parantaa valmiuksiaan työllistyä tulevaisuudessa, ja tämän vuoksi tämä esitys on oikeansuuntainen. On myös perusteltua selvittää, miten ammatillisia opintoja ja erillisopintoja voitaisiin suorittaa ilman, että työtön menettää toimeentulonsa. Työttömyysturvan tarkoitus ei saa olla vain odottaminen seuraavaa työpaikkaa varten. Sen pitäisi myös tukea ihmistä ja mahdollisuuksia hankkia uutta osaamista silloin, kun työmarkkinat muuttuvat tai oma ala ei enää työllistä entiseen tapaan. Erityisen tärkeää olisi tarkastella mahdollisuutta opiskella kokonaan uusi ammatti työttömyysturvan turvin. Monella työttömällä olisi halua ja kykyä kouluttautua uudelleen aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan aina tue tätä riittävän hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Pidän tässä mietinnössä olevaa lausumaa tärkeänä. Se kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Tämä on hyvä lausuma. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän tätä taksilain uudistusta oikeansuuntaisena ja tarpeellisena. Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että taksi on turvallinen, asianmukaisesti toimiva ja rehellisesti liiketoimintaansa harjoittava palvelu. Juuri tähän tämä esitys pyrkii vastaamaan. Taksialan vapauttamisen jälkeen kuluttajien luottamus alaan on monin paikoin heikentynyt. Siksi on perusteltua vahvistaa koulutusvaatimuksia, lisätä valvontaa ja torjua harmaata taloutta nykyistä tehokkaammin. On tärkeää, että kaikki alan toimijat pelaavat samoilla säännöillä, maksavat veronsa ja noudattavat toimialan velvoitteita. Kannatan myös toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien turvallisuudentunnetta. Selkeästi tunnistettavat taksikilvet, laadukkaampi kuljettajakoulutus sekä luontevampi valvonta lisäävät luottamusta koko toimialaan. Taksinkuljettaja on asiakaspalveluammatissa, jossa ammattitaidolla, kielitaidolla, paikallistuntemuksella ja asiakkaiden asianmukaisella kohtelulla on suuri merkitys. Myös harmaan talouden torjunta on välttämätöntä. Taksamittarivaatimus ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se parantaa matkojen jäljitettävyyttä, hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja viranomaisten mahdollisuuksia valvoa toimintaa. Se vahvistaa myös rehellisesti toimivien yrittäjien kilpailuasemaa. Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tärkein tavoite on oikea: palauttaa luottamusta taksialaan, vahvistaa matkustajien turvallisuutta ja kitkeä harmaata taloutta. Siksi suhtaudun esitykseen myönteisesti. Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vielä seuraavan seikan, kun puhutaan taksialan toimintavarmuudesta: hyvinvointialueilla on ollut käynnissä kilpailutuksia, joissa moni taksiyrittäjä, joka tarjoaa palveluita hyvinvointialueilla, on helisemässä korvausten osalta hintojen tullessa alas, ja tätä kautta tietysti myös ihan työtä tekevät taksinkuljettajat, joilla on haasteita saada palkkaa käyttöönsä ja niin sanotusti palkkaa pussiin siitä työstä, koska siellä ilmeisesti työt tulevat vähenemään. Samoin Kela-kyytien osalta Kelan päätös laskea näitä korvauksia tulee vaikuttamaan saamieni tietojen mukaan taksiyrittäjien toimintaan heikentävästi ja tätä kautta tietysti myös ihan siis tavan taksikuskien työntekoon ja siitä saatavaan palkkaan valitettavasti heikentävästi. Nämä ovat ne asiat, mihinkä jatkossa kyllä kannattaisi kiinnittää siellä hyvinvointialueilla huomiota mutta myös toki Kelan suuntaan osoittaa huomiota niin että kannattaisi pikkuisen katsoa sitä, että taksiala toimii, kuljettajat saavat palkan ja Kela-kyydit toimivat kuten kuuluu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvää keskustelua ja tärkeä aihe, mutta lähinnä minun mielenkiintoni heräsi siinä vaiheessa keskustelua, kun täällä ruvettiin puhumaan siitä, onko hallitus satsannut perusopetukseen vai eikö ole. Ihan piti tarkistaa tuossa noita vanhoja tiedotteita, ja näin tämmöisen tekstin, jossa todetaan: ”Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 esittää 150 miljoonan euron leikkausta kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin. Kevään riihessä hallitus on jo päättänyt 75 miljoonan euron leikkauksesta peruspalveluiden valtionosuuteen. Tämä tarkoittaisi suoria ja tuntuvia leikkauksia muun muassa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen samaan aikaan, kun juuri on astunut voimaan isoja uudistuksia uusine velvoitteineen. Perusopetuksen vahvistamisen toimenpiteisiin ohjattu 200 miljoonaa leikataan nyt toista kautta samasta valtionosuuspotista käytännössä kokonaan.” Eli en aivan allekirjoita edustajien toteamusta siitä, että nyt olisi satsattu varsinaisesti ja merkittävästi perusopetukseen. Se nyt ei ihan täysin kyllä pidä paikkaansa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Elintarvikemarkkinalain uudistuksen tavoitteena on parantaa elintarvikeketjun toimivuutta ja vahvistaa erityisesti heikommassa asemassa olevien toimijoiden, kuten maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden tavarantoimittajien, asemaa suhteessa suuriin ostajiin ja kauppaketjuihin. Uudistus liittyy hallitusohjelman tavoitteisiin vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta ja elintarvikeviennin kasvua. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää uudistusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Vaikka laki ei yksin ratkaise elintarvikeketjun rakenteellisia ongelmia, sen arvioidaan parantavan markkinoiden oikeudenmukaisuutta, vahvistavan tuottajien asemaa ja edistävän kotimaisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiä. Valiokunta esittää lakien hyväksymistä vähäisin muutoksin sekä private label -tuotteiden markkinavaikutusten seurantaa koskevan lausuman hyväksymistä. Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvissä puheenvuoroissa, valiokunnan puheenjohtajan sekä varapuheenjohtajan puheenvuoroissa, tuli esille, valiokunta kävi hyvin asiat läpi, oli hyvää keskustelua, ja hyvässä hengessä saatiin yksimielisenä tehtyä tämä mietintö. Tästä vielä kerran kiitos valiokunnalle hyvästä työstä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! En malttanut vielä olla ottamatta puheenvuoroa sen vuoksi, koska nyt haluan kiittää edustaja Hännistä hyvästä puheenvuorosta äsken tuolta pöntöstä. Oli ilo kuunnella, kuinka edustaja Hänninen tavoilleen uskollisena korosti turvallisuutta ja työntekijöitten oikeuksia ja siihen liittyviä tärkeitä huomioita. Oli ilo kuunnella. Ainoastaan jäin pohtimaan, kun noin vahvan puheenvuoron pitämisen jälkeen itselleni heräsi kysymys siitä, kuinka sitten on niin, että hallituspuolueet eivät halunneet nimenomaan vielä selkeämmin ja rohkeammin turvata niitä hyviä asioita, mitä edustaja Hänninen hienosti puheenvuorossaan äsken toi esille. Siitä olisin hieman halunnut vielä kuulla hallituspuolueitten kansanedustajilta, että miksi. Miksi hallitus ei vielä rohkeammin, vielä enemmän halunnut toteuttaa juuri niitä asioita, mitä Hänninen hienosti pöntöstä äsken kuvasi: turvallisuutta ja työntekijöitten tulevaisuutta ja myös rehellisten yrittäjien mahdollisuutta toimia jatkossakin rehellisesti? Tämä jäi vielä vaivaamaan, hieman pohdin sitä, ja olisin mieluusti vielä kuullut niitä pohdintoja hallituspuolueitten kansanedustajilta, miksi ei rohkeammin ja enemmän. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on vakava ongelma, johon on puututtava nykyistä tehokkaammin. Työperäisen hyväksikäytön osalta olemme saaneet järkyttäviä esimerkkejä niin teollisuudessa kuin marja-alallakin. Hallituksen esitys on lähtökohtaisesti oikeansuuntainen, ja sen tavoitteita voidaan pitää kannatettavina, mutta rehellisesti sanottuna tämä ei vielä riitä. Hallitus puhuu paljon työelämän pelisäännöistä ja työmarkkinoiden toimivuudesta. Jos tavoitteena todella on kitkeä työperäistä hyväksikäyttöä, pitäisi puuttua sen kaikkein yleisimpään ja konkreettisimpaan muotoon, alipalkkaukseen. Mikä viesti lähtee työntekijälle, joka tekee työnsä mutta saa väärin ja jopa rikollisesti toimivalta työnantajalta liian pientä palkkaa? Entä mikä viesti lähtee epärehelliselle työnantajalle, joka rakentaa kilpailuetunsa maksamalla palkkaa työntekijälle vähemmän kuin työehtosopimus tai laki edellyttää? Tällä esityksellä puututaan osaan ongelmista, mutta tahallinen alipalkkaus jää edelleen liian usein ilman riittäviä seuraamuksia. Juuri tässä kohtaa hallituksen rohkeus loppuu. Jos aidosti hallitus haluaisi vähentää työperäistä hyväksikäyttöä, ensimmäinen ja luontevin askel olisi alipalkkauksen kriminalisointi. SDP:n kansanedustaja Kim Berg on jo aiemmin esittänyt tätä lakialoitteellaan. Mallia ei tarvitsisi hakea kaukaa. Esimerkiksi Norjassa on katsottu, että alipalkkauksessa on kyse työntekijän kustannuksella hankitusta perusteettomasta taloudellisesta hyödystä. Se on väärin työntekijää kohtaan, väärin rehellisiä yrityksiä kohtaan, joita onneksi on kyllä paljon, ja väärin koko yhteiskuntaa kohtaan. Siksi on vaikea ymmärtää hallituksen linjaa. Työelämään on kyllä löydetty keinot heikentää työntekijöiden asemaa, mutta silloin kun pitäisi vahvistaa työntekijöiden suojaa hyväksikäyttöä vastaan, toimet jäävät puolitiehen — hallituksen tahto ja rohkeus pettää. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys vie asioita oikeaan suuntaan mutta liian varovaisesti. Jos hallitus todella haluaa kitkeä työperäistä hyväksikäyttöä, sen on oltava valmis myös kriminalisoimaan tahallinen alipalkkaus — muuten puheet ja tehot eivät kohtaa. Siksi SDP pitää alipalkkauksen kriminalisointia edelleen välttämättömänä jatkotoimena ja odottaa hallitukselta huomattavasti vahvempia toimia työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Edellä kuvaamistani syistä johtuen kannatan edustaja Viitalan tekemää vastalauseen mukaista lausumaehdotusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä arvostamani edustaja Kallio piti hyvän puheenvuoron. Itse asiassa hän puhui samaa asiaa, mitä itse tässä aion tuoda esille, elikkä edustaja Kallio hienosti otti tekstiä sieltä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon tekemästämme eriävästä mielipiteestä, jossa siis koko oppositio oli yhdessä mukana. Siellähän lukee muun muassa seuraavaa: ”Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että nyt kun kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta.” Arvoisa rouva puhemies! Itse kiinnitän huomiota juuri erikoisruokavalion tuottamiseen näitten muutosten jälkeen. Se ei ole leikin asia, eikä sitä sovi vähätellä. Kun puhutaan erikoisruokavaliosta ja sen toimittamisesta eri sidosryhmille, niin on äärimmäisen tärkeää, että se ruokavalio on todella sitä, minkä sen kuuluu olla. Ihan tälleen keliaakikkona voin sanoa, että jos siellä virheitä tulee sen ruokavalion toimittamisen suhteen, vaikka erityisesti vanhemmille ihmisille, niin siitä voi olla tosi isoja ja vakavia seuraamuksia. Siten tämä asia on myös otettava tässä yhteydessä huomioon. Tämä ei ole muissa puheenvuoroissa varsinaisesti esille tullut, joten siksi halusin tämän vielä tässä sanoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä olemme kuulleet, tämä esitys on oikeansuuntainen mutta ei ihan kuitenkaan riittävä. Sen takia valiokunnassa tekemämme vastalauseen lausumaehdotukset olivat varsin tarpeellisia, ja tietysti olisi toivottavaa, että ne nyt sitten menisivät läpi. Siellä lausumaehdotuksessahan todetaan seuraavaa: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy pikaisesti valmistelemaan lainsäädäntömuutoksia, joilla työnantajan 10 §:ssä säädetyn selvityksen antamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä asetetaan seuraamuksia.” Ja sitten 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioita koskevien kanneaikojen yhdenmukaistamista ja arvioi lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä asioiden saattamiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn sekä käynnistää mahdollisen lainsäädäntöhankkeen tasa-arvolain kokonais- tai osittaisuudistuksen yhteydessä.” Elikkä kuten kuulimme, varsin kannatettavia lausumia, ja edustaja Lylyhän onneksi ne aiemmin tuossa esitti ja edustaja Kettunen kannatti, joten asia sillä tavalla etenee. Olisi todella toivottavaa, että nämä lausumat otettaisiin sitten totena ja äänestettäisiin kaikki niitten puolesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Yhdyn edustaja Kettusen ilakointiin siitä, että Suomi todellakin voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa. Se oli hieno asia. Ainoastaan sen totean vain hieman negatiivisena kulmana, että aina niitten pelien pitää tulla niin myöhään, että pitää valvoa hirveän myöhään, ja sitten aamulla, kun pitää nousta aikaisin, on vähän raskaampaa se herääminen. Mutta hieno juttu. Arvoisa rouva puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yksi sitkeimmistä tasa-arvo-ongelmista suomalaisessa työelämässä. Siksi on hyvä, että hallitus tuo asiaan liittyviä muutoksia tasa-arvolakiin. Tavoite on oikea. Ongelma on kuitenkin se, että hallituksen omat toimet vievät samaan aikaan työelämää täysin päinvastaiseen suuntaan. Tämän esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelmakirjausta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä, mutta tosiasiassa esitys ei ihan täysin siihen pysty. Ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia, mutta ne ovat liian pieniä ja vaikutuksiltaan rajallisia suhteessa ongelman laajuuteen. Samaan aikaan, kun hallitus kertoo torjuvansa raskaussyrjintää, se on heikentänyt työntekijöiden työsuhdeturvaa: irtisanomissuojaa on heikennetty, määräaikaisia työsuhteita ilman perustetta on lisätty. Juuri hallituksen omissa vaikutusarvioissa todetaan, että perusteettomien määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa määräaikaisten työsuhteitten määrää ja lisää myös raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tiedämme hyvin, mikä voi olla valitettavan yleinen syy sille, ettei määräaikaista työsuhdetta jatketa: se on työntekijän raskaus. Siksi hallituksen linja on ristiriitainen. Yhdellä kädellä väitetään ehkäistävän syrjintää ja toisella kädellä lisätään niitä rakenteita, jotka mahdollistavat syrjinnän. Hallitus siis vahvasti vetää pensselillä maalia ruosteen päälle, valitettavasti. Arvoisa puhemies! Myös työnantajalle esitettävä selvitysvelvollisuus jää valitettavan heikoksi. Selvitykselle ei aseteta määrämuotoa, ja sen antamatta jättämisestä ei seuraa käytännössä mitään. Jos velvollisuuden laiminlyönnillä ei ole seuraamuksia, kyse on enemmän suosituksesta kuin velvoitteesta. SDP katsoo, että selvitysvelvollisuuden rikkomisella tulee olla vaikutusta esimerkiksi syrjintähyvityksen määrään. Muuten lainsäädännöstä puuttuu uskottava kannustin toimia oikein. Sama ongelma koskee hyvityksiä yleisemminkin. Hallitus ei esitä niiden korottamista, vaikka seuraamusten pitäisi olla aidosti pelotevaikutteisia. Jos syrjinnästä aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle vähäisiä, ei lainsäädäntö myöskään tehokkaasti ehkäise syrjintää. Arvoisa puhemies! Tasa-arvo työelämässä ei toteudu juhlapuheilla eikä pienillä teknisillä korjauksilla. Se toteutuu vain silloin, kun työntekijällä on riittävä turva, oikeussuoja ja mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan. Siksi SDP esittää, että työnantajan selvitysvelvollisuuden laiminlyönnille säädetään seuraamukset ja että arvioidaan myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamista työelämän syrjintätapauksissa. Jos hallitus todella haluaa ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää, sen on tehtävä enemmän kuin vahvistettava nykyistä oikeuskäytäntöä. Tarvitaan aidosti vaikuttavia toimia, jotka parantavat työntekijöiden asemaa, eikä samaan aikaan heikennetä sitä muulla työelämälainsäädännöllä. Tässä esityksessä otetaan pieni askel eteenpäin. Valitettavasti hallituksen kokonaislinja vie useamman askeleen taaksepäin.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä on hyviä elementtejä, esimerkiksi se, että työsuojeluviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi Verohallinnolta yksilöintitiedot ja muut työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Elikkä tällä tietysti voidaan vahvistaa ja parantaa sitä, että työperäiseen hyväksikäyttöön päästäisiin paremmin kiinni. Tämä lähtökohtaisesti on tietysti hyvä. Ainut, mikä minua tässä hieman huolestuttaa, on se, että aina kun työsuojeluviranomaiselle annetaan lisää valtuuksia ja mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä, niin toisaalta mikä on resurssikysymys taustalla, millä tavalla varmistetaan ja vahvistetaan esimerkiksi työsuojeluviranomaisen resursseja ja toimintakykyä sen puolesta, jotta esimerkiksi tämä lakiesitys paremmin sitä tarkoitustaan sitten toteuttaa. Elikkä myös tämä huoli työsuojeluviranomaisen resurssien osalta on minulla tässä nyt päällimmäisenä mielessä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tuossa aiemmassa puheenvuorossa edustaja Rantanen hienosti muistutti meitä kaikkia siitä, että todellakin näin oli: ministeri Meri on tuolta ministeriaitiosta todennut ihan selvällä suomen kielellä, että alipalkkauksen kriminalisointia ja sen mahdollisuutta tulee selvittää. Tässä nyt olemme odotelleet selvityksen tuloksia, ja ilmeisesti selvitys on painunut johonkin unholaan, koska nimenomaan nyt tässä lakiesityksessähän tätä olisi voitu sitten sen suuntaisesti korjata. No, mutta mitä tulee sitten edustaja Eerolan äskeiseen hienoon puheenvuoroon siitä, että kun pohdimme aina sitä aikajanaa, milloin edellinen hallitus tai tuleva tai tämä teki, ja kuka teki tai kuka jätti tekemättä, niin tähän haluan taas lainata yhtä hienoa sanontaa, joka kuuluu näin: Paras aika istuttaa puu oli eilen, ja toiseksi paras aika istuttaa puu on tänään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä hallituspuolueitten kansanedustajilta on kuulunut varsin hyviä puheenvuoroja siitä, että työntekijöitten oikeuksia pitää paremmin suojella ja turvata ja rehellisiä yrittäjiä pitää kannustaa tällä tavalla, juuri näillä muutoksilla siihen, että he ovat jatkossakin rehellisiä, eikä ollenkaan väheksyttäisi sitä, kun valitettavasti voi olla yrityksiä, jotka sitten jättävät esimerkiksi palkkoja maksamatta, mikä ei ole oikein. Siksi hieman kummastelen sitä, kun täällä on eräässäkin puheenvuorossa hallituspuolueen kansanedustaja kuitenkin tuonut esiin, että asioita ei saisi jättää puolitiehen. No, kas kummaa, minä näen niin, että tämä esitys kyllä jää hieman puolitiehen, koska nimenomaan tässä esityksessä alipalkkauksen kriminalisointi olisi vienyt sitä tietä vähän pitemmälle eikä olisi jääty puolitiehen. Hankaluus liittyen alipalkkauksen kriminalisointiin: Se ei ole niin hankalaa kuin ehkä jotkut väittävät. Esimerkiksi professori emeritus Niklas Bruun on lausunnon mukaan todennut, että alipalkkauksen kriminalisointi on mahdollista Suomessa ilman vähimmäispalkkalakiakin. Bruun vertaa selvityksessä Suomen tilannetta Norjaan, jossa lähtökohdat ja ympäristö ovat hyvin samanlaisia. Siellä palkkavarkaus on kriminalisoitu. Myös Norjassa palkat määritellään ensisijaisesti työehtosopimuksissa. Bruun päätyi selvityksessään toteamaan, että asiaa olisi lähdettävä edistämään mahdollisimman pian, koska alipalkkauksen käsittely varkautena toisi paremman tasapainon työntekijän ja työnantajan välille ja sille olisi työoikeudellisia ja sosiaalipoliittisia perusteita. Siksi hieman kummaksun sitä puhetta, että tässä ei jätetä asioita puolitiehen, koska tässä nimenomaan asia jätetään valitettavasti tältä osin puolitiehen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan, ja siksi SDP voi osin kannattaa sen hyväksymistä. On tärkeää, että työperäiseen hyväksikäyttöön ja vakavimpiin alipalkkaustapauksiin puututaan nykyistä tehokkaammin, mutta jälleen kerran hallituksen toimet jäävät hieman kesken. Vaikka esitys parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua vakaviin tapauksiin, sen ulkopuolelle jää edelleen tahallinen alipalkkaus. Tilanteet, joissa työnantaja tietoisesti maksaa työntekijälle vähemmän kuin työehtosopimus tai laki edellyttää, eivät edelleenkään johda alipalkkauksen rikosoikeudelliseen arviointiin omana tekonaan. Tätä on vaikea ymmärtää. Hallitus on käyttänyt paljon aikaa työelämän muuttamiseen. Se on helpottanut irtisanomista, lisännyt määräaikaisuuksia ilman perustetta ja heikentänyt työntekijöiden turvaa monin tavoin. Näitä toimia on perusteltu työmarkkinoiden toimivuudella ja työllisyyden vahvistamisella, mutta silloin, kun olisi mahdollisuus aidosti puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön, hallitus ei ole valmis menemään riittävän pitkälle. Juuri siksi SDP:n kansanedustaja Kim Bergin aiemmin tekemä lakialoite alipalkkauksen kriminalisoimisesta olisi ollut erittäin tarpeellinen. Norjassa on ymmärretty, että alipalkkauksessa on kyse työntekijän kustannuksella hankitusta perusteettomasta taloudellisesta hyödystä. Samaa periaatetta tulisi soveltaa myös Suomessa. Työperäisestä hyväksikäytöstä puhutaan paljon, mutta todelliset teot puuttuvat liian usein. Jos työntekijälle voidaan tietoisesti jättää maksamatta hänelle kuuluva palkka ilman, että siihen liittyy riittäviä rikosoikeudellisia seuraamuksia, järjestelmässä on aukko, joka on korjattava. Siksi pidän käsittämättömänä, että hallitus ei ole valmis viemään tätä uudistusta loppuun asti Työelämän pelisääntöjen pitää suojella myös työntekijää, ei ainoastaan työnantajaa. Tämän vuoksi SDP pitää edelleen alipalkkauksen kriminalisointia tarpeellisena ja kannattaa asiaa koskevan lausuman hyväksymistä sitten siinä toisessa käsittelyssä esityksen ja kannatuksen mukaisesti kuten kuuluu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Aiemmassa, liki 30-vuotisessa työhistoriassani valitettavasti näin ihan selkeästi ja suoraan ja aidosti sen, että esimerkiksi raskaussyrjintää niin isommissa kuin pienemmissäkin työpaikoissa pahimmillaan saattoi olla olemassa. Määräaikaisuuksiin liittyvä syrjintä jää edelleen piiloon, ja perhevapaalta palaavien suoja on puutteellinen: tehtävien heikentyminen, urakehityksen pysähtyminen, ja irtisanomisia tapahtuu. Tämä esitys ei sisällä keinoja näiden ehkäisemiseksi. Oikeussuojakeinot ovat edelleen liian heikot. Syrjintä jää usein näkymättömäksi, prosessit ovat hitaita ja riskialttiita yksilölle, ja seuraamukset työnantajalle eivät ole riittävän vaikuttavia, joten on selvää, että selkeästi olisi vahvistettava valvontaa sekä sanktioita niille työnantajille, jotka toimivat väärin näissä asioissa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus haluaa ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää tasa-arvolain muuttamisella, mutta toimenpiteet jäävät käytännössä puuttumaan. Esitetyt muutokset eivät vastaa ilmiön laajuutta eivätkä työelämässä tunnistettuihin ongelmiin. Esityksellä ei muuteta voimassa olevaa oikeudentilaa vaan täsmennetään sääntelyä, ja ehdotetut muutokset kuitenkin pääasiassa täsmentävät ja selkeyttävät nykyistä, jo voimassa olevaa lainsäädäntöä, joten sukupuolivaikutukset jäävät kokonaisuutena arvioiden melko pieniksi ja näennäisiksi. Esitetyt muutokset eivät riitä hallitusohjelman tavoitteeseen syrjinnän tehokkaasta ehkäisystä, ja ehdotetut lainsäädäntömuutokset ovat ainoastaan tarkentavia, eivät vaikuttavia. Tämä on sitä ruosteen päälle maalaamista, ja se vaikuttavuus hallitukselta olisi tullut paremmin niin, että olisivat peruneet ne määräaikaiset perusteettomat työsopimukset ja vaikka sen irtisanomisen helpottamisen. Näillä perumisilla olisi ollut vaikuttavuutta enemmän. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa hallitus, teidän pitäisi luoda luottamusta tulevaisuuteen nuorille siten, että he uskovat parempaan työllistymiseen. Uskoa ei luoda pelkillä höpötyksillä ja lippahattuposeerauksilla. [Juho Eerola: Siihen vaaditaan salonkikelpoisuutta!] Miten hallitus on luonut luottamusta esimerkiksi nuorten työllistämiseen? Hallitus on helpottanut työntekijöiden irtisanomista. Hallitus on lisännyt työntekijöiden epävarmuutta vakinaisista työsuhteista [Perussuomalaisten ryhmästä: Onko noloa?] helpottamalla määräaikaisten sopimusten tekoa. Ministerit ovat useissa työelämää koskevissa esityksissä ja puheenvuoroissa todenneet, että työntekijät ovat riski työnantajille. Äskettäin seurasin 17-vuotiaan tyttäreni ja hänen kaverinsa keskustelua. Heillä oli aito huoli siitä, jos töitä ei tulevaisuudessa olekaan. Arvoisa työministeri, teidän työllisyyspolitiikkanne kärki siis on, että työntekijät ovat lähtökohtaisesti riski. Miten koette, että tämä teidän kärki vaikuttaa nuorten uskoon tulevaisuuteen ja työelämään?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä kunta- ja kuntayhtymäpohjaisille työvoimaviranomaisille säädettäisiin oikeus saada ja käsitellä nykyistä laajemmin sellaisia tulotietojärjestelmään tallennettuja asiakkaitten tietoja, jotka ovat välttämättömiä työvoimapalvelujen ja niihin liittyvien tehtävien toimeenpanemiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle säädettäisiin oikeus saada sellaisia tulotietojärjestelmään tallennettuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä valtionavustuksiin liittyvien lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Arvoisa herra puhemies! Tulorekisteri on yksi Suomen tärkeimmistä tietopohjista. Se tarjoaa reaaliaikaista tietoa palkoista, etuuksista ja palvelussuhteista, ja sen kautta tietoja hyödynnetään erittäin massiivisesti eri viranomaisten toiminnassa. Tämä on vahva perusta, mutta tulorekisterin hyödyntämistä tulee arvioida laajemmin tulevaisuudessa. Tulorekisterin käyttöä on syytä laajentaa hallitusti erityisesti harmaan talouden torjunnan ja työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Kun tieto liikkuu reaaliaikaisesti ja viranomaisilla on mahdollisuus havaita poikkeamia nopeasti, voidaan puuttua tilanteisiin, joissa palkkoja jätetään ilmoittamatta, työehtoja kierretään tai työntekijöitä käytetään hyväksi. Tulorekisterin kehittämisessä tulee panostaa erityisesti tiedon laatuun, viranomaisyhteistyöhön ja älykkääseen analytiikkaan, myös tekoälyn mahdollisuuksia hyödyntäen. Näin voimme tunnistaa riskejä aiempaa varmemmin ja aikaisemmin ja kohdistaa valvontaa tehokkaammin. Tämän lakiesityksen ei tarvitse olla vain pienehkö tekninen muutos, vaan tässä voitaisiin huomioida laajempi ja kattavampi uudistus nimenomaan harmaan talouden ja työntekijöiden hyväksikäytön ehkäisemiseksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen kertomuksessa sosiaaliturvauudistusta kuvataan kauniilla sanoilla: yksinkertaistamista, kannustavuutta ja julkisen talouden vahvistamista. Mutta tavallisen ihmisen arjessa tämä näyttäytyy aivan toisenlaisena todellisuutena. Kun työttömyysturvaa heikennetään, asumisen tukea leikataan, toimeentulotuen ehtoja kiristetään ja samalla sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja nostetaan, kyse ei ole vain järjestelmän uudistamisesta. Kyse on siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset laitetaan maksamaan hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan laskua. Hallitus puhuu kannustamisesta, mutta samaan aikaan työttömyys on kasvanut, pienituloisuus lisääntynyt ja yhä useampi perhe joutuu turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen. On vaikea nähdä, miten jatkuvat leikkaukset tuovat turvaa, luottamusta tai tulevaisuudenuskoa. Erityisen ristiriitaista on se, että sama hallitus kertoo tavoittelevansa lapsi- ja perhemyönteisyyttä sekä syntyvyyden vahvistamista. Samaan aikaan juuri lapsiperheiden toimeentuloa on heikennetty, palveluita karsittu ja epävarmuutta lisätty. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on todettava yksi asia suoraan. Edellinen tämän hallituksen työministeri on omassa kirjassaan kehunut sitä, miten tämä hallitus on tehnyt historiallisesti suurimmat leikkaukset sosiaaliturvaan Suomessa. Tähän tiivistyykin tämän hallituksen todellinen linja paremmin kuin yhteenkään kertomustekstiin: ylpeyden aiheeksi näyttää muodostuneen se, kuinka paljon ihmisiltä on otettu pois.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun nyt käsitellään selontekoa liiallisen alijäämän korjaamisesta, on syytä todeta seuraavaa: Hallitus on perustellut kovia leikkauksia yhdellä pääviestillä: velkaantuminen on saatava kuriin. Tämän perustelun varjolla pienituloisilta on leikattu, sosiaaliturvaa heikennetty ja palvelumaksuja nostettu. Ihmisille on sanottu, että nämä uhraukset ovat välttämättömiä Suomen talouden pelastamiseksi. Kun velkaantuminen oli hallituksen tärkein peruste päätöksille, joissa hallitus leikkasi pienituloisilta, miksi hallitus itse kasvattaa velkaa politiikalla, jossa lisäksi työttömyys ja köyhyys lisääntyvät? Sama koskee työelämäuudistuksia. Työntekijöiden oikeuksia heikennettiin, irtisanomista helpotettiin ja turvaa murennettiin sillä perustelulla, että työllisyys paranisi. Mutta mitä tapahtui? Työttömyys nousi ennätyslukemiin, ja Suomi ajautui Euroopan heikoimpien joukkoon työllisyyskehityksessä. Tässä on koko ongelman ydin. Hallitus on vaatinut tavallisilta ihmisiltä kohtuuttomia uhrauksia lupaamalla parempaa taloutta ja enemmän työtä, mutta tulokset ovat olleet päinvastaiset. Kun velka kasvaa ja työttömyys lisääntyy, millä perusteella hallitus voi enää väittää politiikkansa olleen onnistunutta? Arvoisa herra puhemies! Hetki sitten kuulimme perussuomalaisen edustajan puheenvuoron jälleen kerran siitä, että hallitus on leikannut toissijaisista asioista. Tämä hieman aina minua tuohduttaa, koska minä koen niin, että kun hallitus on leikannut muka, omien sanojensa mukaan, toissijaisista asioista, niin se ei kyllä kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, koska esimerkiksi hallitus on leikannut lastensuojelusta, joka ei todellakaan ole toissijainen asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kuten tuossa valiokunnan mietinnössä todetaan, valiokunta pitää myönteisenä, että työmarkkinajärjestöjen neuvotteleman ratkaisun arvioidaan pienentävän julkisen talouden kestävyysvajetta hallituksen asettamaa tavoitetta enemmän noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa noin kahta miljardia euroa. Tähän haluan itse pysähtyä hetkeksi ja nimenomaan todeta, että tämmöisen merkittävän asian, kun puhutaan työeläkejärjestelmästä, onnistuminen neuvotteluissa kolmikantaisesti on todella tärkeä osoitus myös siitä. Täällä muun muassa edustaja Satonenkin viittasi kolmikantaan, mutta minä viittaan myös siten, että toivon, että tämä antaisi myös uskoa tulevaisuuteen siitä, että kyllä tämmöisellä aidolla neuvottelulla ja aidolla neuvotteluvalmiudella ja rauhan antamisella kolmikantaisestikin merkittävissä, isoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä jatkossakin, haluan uskoa, on myös mahdollisuutensa. Tämä hallitus ei tietysti ole kovin kattavasti kyllä antanut sitä mahdollisuutta muissa asioissa, mutta toivotaan, että jatkossa olisi kattavampaa myös muissa asioissa tämä kolmikantainen neuvottelu ja myös sopiminen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten tuossa edustaja Lyly aiemmin hienosti kuvasi, niin meillähän tässä vastalauseessa todetaan näin: ”Hallituksen esitys yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevien direktiivien täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi noudattaa direktiivien edellyttämiä vähimmäisehtoja. Esityksen muutosehdotukset ovat kannatettavia, vaikka ne noudattavat vain direktiivien edellyttämiä vähimmäisehtoja. Tässä yhteydessä pitäisi tehdä enemmän säädösmuutoksia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmien ratkaisemiseksi. Vastalauseessa ehdotetaan lisää parannettaviksi säädöskohtaisesti lakia miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta.” Ja sitten: ”Eri tasa-arvolakeja ja hallituksen tasa-arvoa koskevien esitysten tulisi sisältää yhtenevät säädösmuutokset kanneajoista, jotka kattavat tilanteet eri syrjimistilanteiden kohdalla. Yhtenevät kanneajat helpottavat tilanteiden käsittelyä jatkossa ja madaltavat osaltaan kynnystä viedä syrjimisjuttuja eteenpäin.” Ja niin poispäin. Elikkä vastalauseessa on kuvattuna hyvin se, mitä tällä ajetaan. Me ryhmänä ja myös muu oppositio osaltaan olimme mukana tässä vastalauseessa, ja kohta varmaan saanemme kannatustakin siihen. Totean vielä lopuksi sen, että tällä kaudellahan olemme valitettavasti nähneet tässäkin salissa monta eri työelämäuudistusta, tai -heikennystä, mitä hallitus on eteenpäin vienyt. Ne on toteutettu ja hyväksytty, valitettavasti, ja siellä monessa kohdassahan on kyllä nimenomaan tasa-arvoa ja tasa-arvolakiakin koskien tiettyjä heikennyksiä, joiden on arvioitu nimenomaan heikentävän tasa-arvoa. Siltä osin tämäkin esitys olisi voinut olla vielä vähän vahvempi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Perholehdon tekemää vastalauseen 1 mukaista pykälämuutosesitystä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen vuosikertomuksessa edelliseltä vuodelta todetaan seuraavaa: ”Hallituksen tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnan lapsi- ja perhemyönteisyyttä sekä etsiä toimenpiteitä, jotka voisivat vaikuttaa positiivisesti syntyvyyteen.” Arvoisa puhemies! Miten hallitus arvioi, että hallitus on päässyt tuohon tavoitteeseen lapsi- ja perhemyönteisyydestä yleensä tällä kaudella, kun asiantuntijat ovat arvioineet, että hallituksen päätösten vaikutuksista 31 000 lasta lisää putoaa köyhyysrajan alapuolelle? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Purra usein puheenvuoroissaan mainitsee unelmahötöt ja taikaseinät — niin hän myös tänään teki omassa puheenvuorossaan. Ministeri myös usein puheenvuoroissaan kehuu hallituksen tekemiä työmarkkinauudistuksia — niin myös tänään hän kehui sitä puheenvuorossaan. On kuitenkin niin, että juuri näille valtiovarainministerin mainitsemille työelämäuudistuksille ei ole voitu laskea tosiasiallisia työllisyysvaikutuksia edes ministeriössä. Hallituksen kolmen vuoden vallan jälkeen olemme työttömyydessä Euroopan ykkösmaa, valitettavasti. On siis suoraan ja rehellisesti todettava: Ovatko ministerin puheet työllisyydestä ja työmarkkinatoimien positiivisista vaikutuksista unelmahöttöä? Kyllä, ne ovat täyttä unelmahöttöä, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olisin halunnut kysyä työministeriltä erittäin vakavan kysymyksen tästä määräaikaisia työsopimuksia koskevasta lakiesityksestä, mutta valitettavasti hän nyt ei päässyt jostain syystä paikalle. Esitystä on arvosteltu laajasti siitä, että se lisää perusteettomia määräaikaisuuksia, työn epävarmuutta ja erityisesti naisten syrjinnän riskiä työelämässä. Tämä huoli ei tule vain oppositiosta tai ammattiliitoilta. Poikkeuksellista tässä tilanteessa on se, että nyt kaikkien hallituspuolueiden naisjärjestöt ovat nousseet vastustamaan hallituksen omaa esitystä. Mukana ovat Kokoomusnaiset, KD Naiset, Perussuomalaiset Naiset ja Svenska Kvinnoförbundet, jotka ovat yhdessä opposition naisjärjestöjen kanssa vaatineet esityksen vetämistä takaisin valmisteluun. Heidän viestinsä on hyvin selkeä: tämä lakimuutos lisää työelämän epävarmuutta, kasvattaa syrjinnän riskiä ja kohdistuu erityisen raskaasti naisiin, koska juuri naiset työskentelevät miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Ja mikä kaikkein merkittävintä, vaikutusarvioiden mukaan esitys ei edes merkittävästi edistä työllisyyttä tai talouskasvua. Arvoisa rouva puhemies! Kun jopa hallituspuolueiden omat naisjärjestöt katsovat, että tämä lakiesitys lisää epävarmuutta, syrjintää ja voi vaikeuttaa perheen perustamista, mitä hallitus vastaisi heille? Ja ennen kaikkea, miksi hallitus vie eteenpäin työelämäheikennystä, jota edes omat taustajärjestöt eivät pidä oikeana?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satonen, te jälleen vakuuttelitte puheenvuorossanne, kuinka tärkeä tämä lakiesitys on työllisyyden kannalta. Kuitenkinhan on niin, että kun ei voida edes arvioida tällä olevan merkittävää työllisyys- tai talousvaikutusta, tälläkään ”työelämäuudistuksella”, kuten te puhutte näistä heikennyksistä, niin onhan se erikoista, että nyt täällä perustellaan tämän lakiesityksen tärkeyttä työllisyyden näkökulmasta ja kuitenkaan ette pysty itse edes arvioimaan, että sillä tosiasiallisesti olisi merkittävää työllisyys- ja talousvaikutusta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kyllä edustaja Satonen väkevästi todisti äsken tuolla puhujapöntössä ensinnäkin sitä, että tämä nyt käsittelyssä oleva esitys määräaikaisten tekemisestä vuodeksi ilman perustetta ei juurikaan lisäisi mitään haittoja tai määräaikaisuuksia tai muuta vastaavaa. Kuitenkin, kuten kuulimme edustaja Lylynkin puheenvuorosta, siellä jopa ministeri on itse arvioinut, että tämmöisiä vaikutuksia tällä esityksellä on. Sitten useat järjestöt, jopa naisjärjestö kokoomuksen puolelta, ovat esittäneet toiveen, että tämä esitys pitäisi pistää uudelleen valmisteluun tai vetää pois, koska tällä on heikentäviä vaikutuksia naisten työelämäkysymyksiin. Elikkä siltä osin aika erikoista. Toisaalta sitten edustaja Satosen puheenvuoron loppuosassa oli toteamus suurin piirtein siitä, että sitten lopulta tällä esityksellä ei olisikaan juuri kummoista merkitystä määräaikaisuuksiin, koska sitten voidaan kuitenkin tehdä niitä perusteella olevia määräaikaisia tälläkin hetkellä. Onhan tämä nyt kummallista kiertelyä. Ensin todetaan, että ei ole mitään heikentäviä vaikutuksia, ja sitten kohta todetaan, että ei tällä ole juuri oikeastaan minkään muunkaanlaisia vaikutuksia. Aika erikoinen lakiesitys meillä on kyllä käsittelyssä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus on järjestelmällisesti muuttanut suomalaista työelämää yhteen suuntaan: työntekijän turvaa heikennetään pala palalta. Tämänkin esityksen kohdalla hallitus puhuu joustavuudesta, mutta työntekijän näkökulmasta kyse on epävarmuuden lisäämisestä. Kun katsoo kokonaisuutta — irtisanomisen helpottamista, määräaikaisuuksien lisäämistä, takaisinottovelvoitteen poistamista ja lomautusehtojen heikentämistä —, on aihetta kysyä, miksi työntekijä näyttää olevan hallitukselle lähtökohtaisesti riski. Ensimmäinen ongelma tässä hallituksen esityksessä on perusteettomien määräaikaisten työsopimusten lisääminen. Työsuhteen pääsäännön pitäisi Suomessa olla selkeä: jos työn tarve on pysyvä, työsuhteen tulee olla toistaiseksi voimassa oleva. Näin on pyritty takaamaan työntekijälle turvaa, ennakoitavuutta ja mahdollisuutta rakentaa omaa elämäänsä. Nyt hallitus haluaa avata oven vuoden mittaisille määräaikaisille sopimuksille ilman perustetta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei työnantajan tarvitse edes arvioida, onko työvoiman tarve pysyvää. Vuoden jälkeen voidaan vielä tehdä uusi määräaikainen sopimus — vaikka perustellen. Näin epävarmuudesta tulee normaali osa työelämää. Miten tällaisessa tilanteessa otetaan asuntolaina, miten perustetaan perhe ja miten uskalletaan suunnitella tulevaisuutta? Jo ennestään määräaikaisuudet ovat kasautuneet erityisesti nuorille ja naisille. Tämä esitys pahentaa tilannetta entisestään ja lisää myös raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tämä on väärä suunta. Arvoisa rouva puhemies! Toinen vakava heikennys on takaisinottovelvoitteen poistaminen pienissä yrityksissä. Vaikka takaisinottovelvoite on ollut työntekijälle tärkeä turva tilanteessa, jossa työ on loppunut väliaikaisesti mutta työn tarve myöhemmin palaa. Sen perusajatus on ollut reilu: jos työntekijä on irtisanottu ja työnantajalle syntyy uudelleen työvoiman tarve, ensin tarjotaan aiemmin irtisanotulle työntekijälle mahdollisuus työllistyä. Nyt tätä suojaa siis puretaan. Mikä tässä on kohtuutonta, tämä heikentää luottamusta työelämään ja lisää epävarmuutta erityisesti pienillä paikkakunnilla, joissa työmarkkinat ovat jo valmiiksi niukat. Arvoisa rouva puhemies! Kolmas ongelma on lomautusilmoitusaikojen lyhentäminen. Lomautus on jo lähtökohtaisesti työntekijälle vaikea tilanne. Se tarkoittaa epävarmuutta toimeentulosta, laskuista ja arjen pyörittämisestä. Juuri siksi ennakointi on tärkeää. Kun lomautusilmoitusaikoja lyhennetään, työntekijälle jää entistä vähemmän aikaa varautua taloudellisesti ja järjestellä omaa elämäänsä. Tämä voi tarkoittaa monelle aivan konkreettisesti sitä, ettei aikaa jää edes vaihtoehtoisen työn hakemiseen tai oman talouden suunnitteluun. Kuka hyötyy siitä, että epävarmuus lisääntyy? Arvoisa rouva puhemies! Hyvä työelämä ei rakennu epävarmuudelle eikä jatkuville heikennyksille. Työntekijä ei ole kustannuserä tai ongelma. Työntekijä on suomalaisen yhteiskunnan tärkein voimavara. Tämän hallituksen pitäisi lopettaa työelämän turvaverkkojen purkaminen ja alkaa rakentaa sellaista Suomea, jossa työn tekeminen tuo myös turvaa, ennakoitavuutta ja mahdollisuuden luottaa huomiseen. Tämän vuoksi tämä lakiesitys tulisi hylätä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Onhan tämä koko paketti, lakiesitys, mihin sisältyy kolme eri kohtaa, varsinainen kukkanen, voisi sanoa jopa, että voikukkanen. Olen pitänyt puheenvuoroja perusteettomista määräaikaisuuksista ja takaisinottovelvoitteen poistamisesta alle 50 hengen työpaikoilla. Sitten täällä on tämä lomautusilmoitusaikojen lyhentäminen. Esityksen mukaan lomautusilmoitusajat lyhennetään 14 päivästä seitsemään päivään. Lisäksi esitetään, että jos työehtosopimuksessa on sovittu seitsemää päivää pidemmästä lomautusilmoitusajasta, voidaan paikallisella sopimuksella sopia työpaikkakohtaisesti lyhyemmästä lomautusilmoitusajasta. Sopijaosapuoleksi tällaiselle paikalliselle sopimukselle esitetään luottamusmiestä tai — jos luottamusmiestä ei ole valittu — luottamusvaltuutettua tai yhteistoimintaedustajaa. Työntekijän näkökulmasta seitsemän päivän lomautusilmoitusaika on todella lyhyt. Näin lyhyessä ajassa työntekijän on erittäin haastavaa reagoida lomautuksen aiheuttamaan palkanmenetykseen. Muun muassa lainoihin neuvoteltavat maksuvapaat, päivähoitopaikan keskeyttäminen määräajaksi, erinäisten tilausten peruuttaminen ja muut työntekijän tarvitsemat säästötoimet voivat olla jopa mahdottomia toteuttaa seitsemän päivän lomautusilmoitusajan kuluessa. Tällöin työntekijän taloudelliset menetykset tulevat kasvamaan lomautusten aikaistuessa. Kielteiset seuraukset heijastuvat jo valmiiksi heikossa taloudellisessa asemassa tai tilanteessa oleviin työntekijöihin, erityisesti kun huomioidaan, että myös sosiaaliturvaa on yleisesti kiristetty. Joten, arvoisa rouva puhemies, kyllä täytyy lopuksi todeta — aiemmissakin puheenvuoroissa olen sen esiin tuonut — että kyllähän tämä hallitus on merkittävästi heikentänyt, monella eri tavalla, työntekijöitten mahdollisuuksia ja turvaa työelämässä. Kuten olen todennut, kyllä tämä työelämän keikahduspiste on ylitetty mitä suurimmissa määrin, valitettavasti. Tämäkin lakiesitys, mitä nyt tässä käsitellään, tulisi ehdottomasti hylätä.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Elomaalta varsin viisaita sanoja, elikkä lähinnä se, kun totesitte hienosti, että pitäisi enemmän olla yhteistyötä ja enemmän sopimista ja enemmän sitä hyvää yhteistä tekemistä eikä vastakkainasettelua. Olen samaa mieltä. Kunpa tämä näkyisi siellä hallituksen esityksissä ja päätöksissä liittyen työelämäkysymyksiin, joita tällä kaudella on tullut noin kolmisenkymmentä, ja kaikki ovat sen kaltaisia, että työntekijöitten työsuhdeturvaa on heikennetty. No, nyt tässä esityksessä, missä on puhetta ollut määräaikaisten perusteettomien työsopimusten tekemisestä, on myös tämä esitys tästä takaisinottovelvoitteen poistamisesta 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä. Täällähän todetaan meidän vastalauseessa erittäin hienosti tämä asian pihvi näin: ”Valiokunnan asiantuntijalausuntojen mukaan takaisinottovelvoitteen poistaminen heikentää työntekijöitten työsuhdeturvaa. Kuitenkaan työnantajien työllistämismahdollisuudet eivät muutu merkittävästi, koska tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen sääntelykokonaisuuden, johon myös takaisinottovelvollisuus liittyy, mukaan tuotannollista ja taloudellista irtisanomisperustetta ei ole silloin, jos ’työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet’. Lisäksi asiantuntijalausunnoissa tuotiin esiin, että takaisinottovelvoitteen poistaminen ei välttämättä helpottaisi työllistämistä. Työnantaja saattaa joutua odottelemaan entiseen tapaan neljä kuukautta irtisanottujen työntekijöiden työsuhteitten päättymisen jälkeen ennen kuin uskaltaa rekrytoida uutta työvoimaa. Siksi hallituksen olisikin esityksensä perusteluissa pitänyt tuoda esiin työnantajille informaatiota siitä, että työntekijän rekrytointi pian irtisanomisen jälkeen voi johtaa siihen, että irtisanominen on ollut lainvastainen. Näin ollen tämä muutos johtaa epäselviin tilanteisiin työpaikoilla ja on sitä myöten omiaan lisäämään mahdollisia tuomioistuinkäsittelyjä riitatilanteitten sattuessa.” Arvoisa rouva puhemies! On kyllä todettava tässä se asia, että itse olin luottamusmiehenä tehtaalla Varkaudessa 13 vuotta ja sen 13 vuoden jakson aikana tapahtui paljon tähänkin asiakohtaan liittyviä tulkintoja, epäselvyyksiä. Jopa oikeusasteessa käytiin punnitsemassa, onko työnantaja toiminut oikein, onko takaisinottovelvollisuutta noudatettu vai ei. Elikkä haluan kuvata sen, että sen asian epäselvyys ja semmoinen mahdollisuus siihen, että sitä oikeustuomioistuimessa on jouduttu selvittelemään, on ollut tätä ennen jo merkittävää. Ja nyt sitten kun tämävielä tuodaan takaisinottovelvoitteen osalta näin muutettuna, että alle 50 työntekijän firmoissa sitä ei tarvitse noudattaa ollenkaan, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että tällä voi olla merkittäviä riskejä, kuten tuossa kuvasin meidän vastalauseessakin, siihen, että käräjillä nähdään tai työtuomioistuimessa nähdään siltä osin selvittämässä sitten, onko ollut peruste oikea vai ei ja mitä kaikkea on tapahtunut sen asian ympärillä. Joten tältä osin tämäkään kohta ja tämä lakiesitys takaisinottovelvoitteen osalta ei ole kyllä järkevä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olemme tässä salissa useissa puheenvuoroissa saaneet kuulla ja on todistettu se, että tämäkin hallituksen esitys työelämäuudistuksista on täysin järjetön. Meillä onkin tästä vastalause mietinnössä, ja otan täältä siitä pieniä otteita: ”Hallituksen tähänastiset, yksipuolisesti työnantajan määräysvaltaa lisänneet ja työntekijöiden työsuhde- ja työttömyysturvaa heikentäneet toimet eivät ole toimineet lainkaan hallituksen kertomilla tavoilla. Tällä esityksellä Orpon hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla, joka lisää turvattomuutta työelämässä ja vie Suomea pois pohjoismaisen sopimisen linjalta.” ”Orpon hallitus haluaa esityksellään mahdollistaa määräaikaisten työsopimusten perusteettoman solmimisen. Lisäksi takaisinottovelvollisuus poistetaan alle 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä ja lomautusilmoitusajat puolitetaan 14 päivästä 7 päivään.” Näistä osioista pidän vielä omat puheenvuorot.” ”Tätä määräaikaisten työsopimusten perusteettomuutta perustellaan erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisella ja rekrytointikynnyksen madaltamisella. ”Sen soveltaminen ja vaikutukset koskevat kuitenkin kaikkia työnantajia, myös julkista sektoria, jossa jo nykyisellään käytetään noin 25 prosenttia määräaikaisia työsopimuksia.” ”Esitys on EU:n määräaikaisdirektiivin vastainen, jonka nimenomaisena tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä ja estää epäedullisimpien työehtojen soveltaminen määräaikaisiin työntekijöihin. Perusteettomilla määräaikaisilla työsopimuksilla lisätään määräaikaisten työntekijöiden työelämän epävarmuutta, jolla on myös taloudellisia vaikutuksia heidän siviilielämäänsä. Heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan työpaikoilla verrattuna työntekijöihin, joilla on perusteltu määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Lisäksi 12 kuukauden perusteltu määräaikainen työsopimus voidaan katsoa pidennetyksi koeajaksi.” ”Esityksessä myönnetään, että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Se osuu pahiten erityisesti naisiin ja nuoriin heikentäen työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Määräaikaisten työsopimusten käyttö on jo nyt yleisempää julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia, ja mahdollistamalla tämän esityksen muutosten käyttö myös siellä, on se omiaan heikentämään entisestään naisten asemaa työelämässä. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yleisin syy tasa-arvovaltuutetun työelämäsyrjinnän yhteydenotoissa.” ”Hallituksen esitystä ovat julkisesti vastustaneet kaikkien puolueiden naisjärjestöt, ay-liike kuin myös oppositiokin. Lisäksi sille ei voida laskea lainkaan työllisyysvaikutuksia, saati parantavia vaikutuksia tuottavuuteen. Epävarmuus työelämässä laskee tuottavuutta eikä sitouta työntekijöitä. Esityksen perusteet ja tavoitteet eivät täsmää sen sisältämien lainsäädäntömuutosten suhteen. Pienet muutokset esitykseen eduskuntakäsittelyssä eivät muuta merkittävästi sen mukanaan tuomia haitallisia vaikutuksia.” Tässä siis jo ihan selkeitä kirjauksia siitä, mitä tämä määräaikaisten työsopimusten perusteettomuus tuo tullessaan. Muissa puheenvuoroissa otan kantaa sitten näihin muihin heikennyksiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen esitystä perustellaan joustavuudella ja työllisyyden vahvistamisella. Todellisuudessa kyse on jälleen yhdestä työelämän heikennyksestä, joka lisää epävarmuutta työntekijöiden arkeen. Työsuhteen lähtökohtana Suomessa on perinteisesti ollut yksi selkeä periaate: työn tulee olla toistaiseksi voimassa olevaa, jos työn tarve on pysyvää. Määräaikaisuus on ollut perusteltu poikkeus, ei sääntö. Tällä on haluttu turvata työntekijälle ennakoitavuutta, toimeentuloa ja mahdollisuutta rakentaa omaa elämää. Nyt hallitus on muuttamassa tätäkin perusajatusta väärään suuntaan. Arvoisa rouva puhemies! Määräaikaisten työsopimusten ongelmat eivät ole Suomessa uusi asia. Moni nuori, moni nainen ja erityisesti perhevapaaiässä olevat ovat jo pitkään joutuneet elämään epävarmuudessa, jatkuvien määräaikaisuuksien ketjussa, jossa ei tiedä, jatkuvatko työt ensi kuussa tai ensi vuonna. Ja mitä tekee hallitus tähän ongelmaan? Ei vähennä epävarmuutta vaan jopa pahentaa sitä. Tämä esitys lisää määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Työnantaja voi tehdä jopa vuoden mittaisen määräaikaisen sopimuksen ilman perustetta. Sen jälkeen voidaan vielä tehdä uusi perusteltu määräaikaisuus. Käytännössä työntekijä voi ajautua pitkäksi aikaa epävarmuuden tilaan ilman mitään takeita pysyvästä työstä. Kaikkein ongelmallisinta — olipas vaikea sana — on juuri se, että työnantajan ei tarvitse edes ensimmäisen määräaikaisuuden kohdalla arvioida, onko työvoiman tarve pysyvää. Mitä viestiä tämä hallituksen lakiesitys lähettää nyt suomalaisille työntekijöille? Pahimmillaan valitettavasti sen, että työntekijä on lähtökohtaisesti riski. Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus näyttää katsovan työelämää yksipuolisesti työnantajan näkökulmasta. Ensin helpotettiin irtisanomista, nyt lisätään perusteettomia määräaikaisuuksia. Työntekijän asemaa murennetaan siis pala palalta. Miten työntekijä uskaltaa ottaa asuntolainaa, miten perustaa perhettä, miten suunnitella tulevaisuutta, jos oma toimeentulo on jatkuvasti katkolla? Työelämä tarvitsee joustavuutta, kyllä, mutta joustavuus ei voi tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta vain toiselle osapuolelle. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen huolestuttavaa on myös se, että esitys lisää raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Me tiedämme jo nyt, että määräaikaisuudet osuvat kohtuuttoman usein juuri nuoriin naisiin. Kun epävarmuutta lisätään, kasvaa samalla riski sille, että raskaus- tai perhevapaa muodostuu hiljaiseksi esteeksi työn jatkumiselle. Tämä ei ole tasa-arvoista työelämää. Lisäksi asiantuntijat ovat nostaneet esiin vakavia epäilyjä siitä, että esitys on ristiriidassa EU:n määräaikaisdirektiivin kanssa. Euroopassa linja on ollut selvä: epätyypillisiä työsuhteita pitäisi vähentää, ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen pitäisi olla se pääsääntö. Suomi näyttää nyt kulkevan täysin päinvastaiseen suuntaan tässäkin asiassa. Arvoisa rouva puhemies! Hyvä työelämä rakentuu luottamuksesta ja turvallisuudesta, ei jatkuvasta epävarmuudesta. Työntekijä ei ole ongelma eikä riski. Työntekijä on suomalaisen yhteiskunnan tärkein voimavara. Ilman näitä ahkeria työntekijöitä ei ole hyviä, tulosta tekeviä yrityksiä. Siksi työsopimuksen pitäisi jatkossakin olla lähtökohtaisesti pysyvä ja määräaikaisuuden aidosti perusteltu poikkeus, ei uusi normaali.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satonen puhui kyllä ihan selvästi siitä, että tämän esityksen, mikä meillä nyt on käsittelyssä, ei todellakaan välttämättä pystytä osoittamaan tuovan parantavaa työllisyyttä tai talousvaikutuksia, aivan kuten ei ole osoitettu niiden aiempienkaan teidän tekemienne työelämäuudistusten. Ja kun edustaja Satonen on tainnut jossain todeta, että olisi tullut paljonkin uusia työpaikkoja mutta ne eivät vain ole vielä realisoituneet, niin tämähän on vähän niin kuin sama malli tässä asiassa. En antaisi paljon arvoa, edustaja Satonen, sille näkemykselle, minkä toitte esiin, että tämä olisi äärimmäisen tärkeää työllisyyden näkökulmasta. Ei ole. Tämä on ihan sitä samaa kauraa, mitä olette tuoneet aiemmissa, muissa työelämäpäätöksissä ja ‑esityksissä, missä työntekijöitten asemaa tullaan merkittävästi heikentämään, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hienoa kuunnella tämmöistä kiihkeähkön oloista keskustelua lastensuojelulaista, kun sitä käsitellään. Kokemuksia on hyvä meidän kaikkien kuunnella ja aidosti, vakavasti ottaa nämä viestit. Siksipä tuon myös yhden kulman tähän keskusteluun. Ajatelkaa, millä tavalla lastensuojelulaki on kehittynyt tässä vaikka 40 vuoden aikana. Vuonna 1983 ala-asteella kolmannen luokan oppilaan terveystarkastuksen terveyskortissa luki niin, että ”oppilas on kalpea ja aliravitun oloinen”. Ajatelkaa, silloin ei tapahtunut asian osalta yhtään mitään. Lastensuojelu ei silloin toiminut niin, että siinä olisi joku reagoinut. Opettajat eivät toimineet eivätkä reagoineet, eikä kukaan muukaan taho osannut reagoida silloin siihen tilanteeseen. Väitän, että tänä päivänä tilanne on toinen, ja onneksi näin. Elikkä olen varma siitä, että tänä päivänä lastensuojelulaki on kattavampi ja parempi lapsen turvallisuuden kannalta kuin silloin 83, ihan esimerkkinä sanottuna. Toki kun nyt käsitellään lastensuojelulain päivitystä, olen samaa mieltä edustajien kanssa siitä, että tässä päivityksessähän puhutaan nyt kovista ratkaisuista ja kovan luokan reagoinnista siihen, että kun tilanne on jo lapsella tai nuorella mennyt siihen pisteeseen, että pitää kovasti reagoida, niin sitten tulee niitä kovia ratkaisuja. Tämä steppi otetaan nyt tässä päivityksessä. Olisin mieluusti nähnyt niin, että tässä päivityksessä olisi enemmän laitettu vielä paukkuja siihen ennalta ehkäisevään perhetukeen ja huolehtimiseen siitä, että vähemmän tulisi sitten niitä kovia ratkaisuja näitten lasten ja nuorten kohdalla. Sillä tavalla kyllä ymmärrän tämän vastalauseen ja lausumaesityksen, mitkä täällä SDP, vasemmisto ja vihreät olivat tähän kohtaan tehneet. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Rohkenen vielä sen verran käyttää tässä tärkeässä asiassa puheenvuoroa, että kun ministeriä kehuin tästä asiasta, niin se kehu on paikallaan. Tämä on tärkeä asia, ja nimenomaan keliakiaa sairastavien lasten ja pienituloisten aikaihmistenkin taloudellisen tuen parantaminen on aina paikallaan. Edustaja Sarkomaa aikaisemmin kiitti hienosti omassa puheenvuorossaan niin eduskunnan keliakiaverkoston toimintaa kuin Keliakialiittoa, jotka ovat osaltaan olleet tietysti vaikuttamassa tämmöisenä vaikuttajana ministeriön suuntaan siinä, mistä näissä asioissa on kysymys. Tohdin myös tuoda tässä nyt kiitoksen lisäksi esiin sen seikan, että tämä kuuluu tietysti toisen ministeriön alle, mutta haluan kuitenkin nyt todeta tässä yhteydessä, että kun mainittiin Keliakialiitto, niin Keliakialiittohan on ainoa sosiaali- ja terveysalan tämmöinen järjestö, joka nimenomaan tietää ja ymmärtää ja on asiantuntijaliitto liittyen keliakian hoitoon ja siihen liittyviin asioihin. En voi muuta kuin vilpittömästi toivoa, että kun näistä järjestöavustuksista nyt olemme keskusteluja käyneet, niin toivon tietysti totisesti, että tämä tärkeä liitto ei sitten jatkossa joutuisi mahdollisesti tämmöisten järjestötukileikkausten kohteeksi. Tämä tässä loppuvetoomuksena vielä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä esimerkiksi lapsen perusvammaistukea voisi saada myös keliakiaa tai ihokeliakiaa sairastava lapsi, joka noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Tämä on tärkeä asia. Kiitän ministeriä tästä lakiesityksestä. Pidän tätä esitystä tärkeänä ja oikeansuuntaisena. Keliakia ei ole elämäntapavalinta eikä ruokatrendi. Se on vakava autoimmuunisairaus, jonka ainoa toimiva hoitomuoto on täysin puhdas gluteeniton ruokavalio. Juuri siksi yhteiskunnan on tunnistettava se tosiasia, että keliakia aiheuttaa keliaakikoille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville ylimääräisiä kustannuksia, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Jos keliakiaa ei hoideta oikein, seuraukset voivat olla vakavia: ravintoaineiden imeytymishäiriöitä, kasvun ongelmia lapsilla, suoliston vaurioita sekä laajempia terveyshaittoja. Tässä mielessä kyse ei ole vain ruokavaliosta vaan terveyden ylläpitämisestä ja sairauden hoidosta. Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus on ainakin osittain korjannut aiempien hallitusten virheitä. — Arvoisa puhemies, tämä oli kyllä erikoista, että pääsin näin sanomaan jossakin asiayhteydessä, mutta nyt näin pääsin sanomaan. [Jaana Strandman: Hienoa, edustaja!] — On siis hyvä, että hallitus on ainakin osittain korjannut aiempien hallitusten virheitä. Sipilän hallituksen päätös lakkauttaa keliakiakorvaus kokonaan oli huono ratkaisu. Se siirsi sairaudesta aiheutuvat lisäkustannukset kokonaan sairastuneiden ja heidän perheidensä kannettaviksi tilanteessa, jossa vaihtoehtoa hoidolle ei yksinkertaisesti ole. Gluteeniton ruokavalio ei ole keliakiaa sairastavalle valinta, se on välttämättömyys. Siksi on perusteltua, että alaikäisten keliaakikkojen tukemista vahvistetaan ja että pienituloisten aikuisten ylimääräisiä ravintomenoja huomioidaan toimeentulotuessa. Erityisesti lapsiperheille tämä voi olla merkittävä helpotus arkeen, sillä gluteenittomat tuotteet ovat usein tavallisia tuotteita huomattavasti kalliimpia. Pidän tärkeänä myös periaatteellista viestiä: yhteiskunnan pitää tunnistaa sairaudesta aiheutuvat välittömät kustannukset silloin, kun kyse on ainoasta mahdollisesta hoidosta. Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys ei ratkaise kaikkea mutta on askel oikeaan suuntaan. Samalla meidän on jatkossakin arvioitava, ovatko tuen taso ja kohdentuminen riittäviä, jotta keliakiaa sairastavat voivat aidosti toteuttaa sairauden vaatimaa hoitoa ilman kohtuutonta taloudellista taakkaa. Arvoisa herra puhemies! Yhdyn äsken edustaja Strandmanin pitämään puheenvuoroon siitä, että jatkossa myös aikuisille kohdennettu keliakiakorvaus tai ruokavaliokorvaus voisi olla sitten myös suurempi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Edustajamäärä vähenee, mutta puheet jatkuvat, ja näin kuuluukin. Tämän päivän aikana olemme keskustelleet paljon siitä, mikä taloudellinen tilanne on ja työllisyystilanne on, ja lähinnä ehkä syytelleet niin oppositio hallitusta kuin hallitus oppositiota, ja kaikki varmaan yhdessä jo tulevaakin hallitusta ehkä saattavat hieman syytellä. Mutta se ei paljon kansalaisia välttämättä kiinnosta, ketä täällä syytellään ja minkälaista kieltä täällä salissa käytetään. Ehkä kansalaisia eniten kiinnostaa se, saavatko he ruokaa pöytään, työllistyvätkö he ja minkälaista elämää he saavat vietettyä ja pystyvätkö he tulemaan toimeen. Luen teille nyt, arvoisat edustajat ja arvoisa puhemies, kansalaiselta yhden lainauksen, joka tuli hetki sitten: ”Jos hallituksen talouspolitiikkaa arvioidaan tavallisten ihmisten arjen kautta, moni huomaa sen epäonnistuneen. Työttömyys kasvaa, pienet yritykset kaatuvat, ja markkinat keskittyvät suuryrityksille, joilla on puskuria selvitä kriisistä. Samaan aikaan, kun ihmiset putoavat työterveyshuollon piiristä työttömyyden vuoksi, yksityiselle terveyssektorille ohjataan satoja miljoonia euroja julkista rahaa. Todella moni suomalainen miettii nyt täysin aiheellisesti sitä, tehdäänkö tätä politiikkaa tavallisten ihmisten vai suurten yritysten ehdoilla. Kyse on luottamuksesta siihen, keiden puolella yhteiskunta seisoo vaikeina aikoina. Nykyinen hallitus on tämän omilla valinnoillaan selvästi näyttänyt.” Arvoisa herra puhemies! Mielestäni nämä kansalaisten viestit ovat tärkeitä nimenomaan kuvaamaan sitä aitoa tilannetta siellä arjessa, jota ehkä kaikki tässäkään salissa olevat edustajat eivät välttämättä aina enää muista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on hyvä hetki tuoda esiin minulle toimitettu kannanotto, jonka tässä nytten luen teille kuultavaksi. Kuuluu seuraavasti: ”Arvoisa eduskunta, arvoisat lainsäätäjät. Työntekijöiden etujärjestönä pidämme välttämättömänä nostaa esiin työttömyysturvaa koskevien viimeaikaisten muutosten vaikutukset palkansaajiin, erityisesti osa-aikatyössä oleviin ja epävarmoissa työsuhteissa työskenteleviin jäseniimme. Työelämän murros, pirstaleiset työurat ja vaihteleva työaikatarjonta edellyttävät sosiaaliturvalta joustavuutta ja oikeudenmukaisuutta — ei rangaistuksia työn vastaanottamisesta. 1) 300 euron suojaosa on palautettava työnteon kannustamiseksi. Työttömyysturvan 300 edun suojaosan poistaminen on heikentänyt merkittävästi työn vastaanottamisen kannattavuutta. Suojaosa toimi konkreettisena ja toimivana kannustimena ottaa vastaan osa-aikaista, keikka- ja määräaikaista työtä ilman, että pieni lisäansio johti kohtuuttomaan etuuksien menetykseen. Työntekijöitten näkökulmasta suojaosan poistaminen rankaisee työnteosta tilanteessa, jossa kokoaikatyötä ei ole tarjolla, heikentää taloudellista turvaa ja lisää epävarmuutta, vaikeuttaa työelämään kiinnittymistä ja ammatillisen osaamisen ylläpitämistä. Monilla aloilla osa-aikatyö ei ole valinta vaan rakenteellinen tosiasia. Sosiaaliturvan ei tule rangaista työntekijää siitä, että työnantaja ei tarjoa kokoaikaista työtä. 300 euron suojaosan palauttaminen tukee työntekoa, vahvistaa työmarkkina-asemaa ja edistää siirtymää kohti vakaampaa työllisyyttä. 2) Osa-aikatyötä tekevien työnhakuvelvollisuus on kohtuuton ja tehoton. Velvoite hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa myös silloin, kun henkilö on jo osa-aikaisesti työssä, ei vastaa työelämän todellisuutta eikä edistä aidosti työllistymistä. Osa-aikatyössä olevat työntekijät ovat jo aktiivisia työmarkkinoilla ja osallistuvat työntekoon usein vaihtelevissa ja kuormittavissa olosuhteissa. Nykyinen malli pakottaa työntekijät näennäiseen työnhakuun, lisää hallinnollista rasitusta ilman todellista hyötyä, heikentää työntekijän asemaa suhteessa nykyiseen työnantajaan ja sivuuttaa ammatillisen osaamisen ja työuran kehittämisen tarpeet. Työnhakuvelvollisuuden tulee tukea työntekijän todellisia mahdollisuuksia parantaa asemaansa työmarkkinoilla — ei ohjata aikaan ja resursseihin perustuviin velvoitteisiin, joilla ei ole yhteyttä avoimiin työpaikkoihin tai työntekijän osaamiseen. 3) Työttömyysturvan on tuettava työntekijää, ei murennettava toimeentuloa. Työttömyysturva on keskeinen osa työntekijöiden turvaverkkoa. Sen tehtävä on mahdollistaa toimeentulo työttömyyden ja epävarman työn aikana sekä tukea työllistymistä kestävällä tavalla. Kiristyneet ehdot ja lisääntyneet velvoitteet ovat siirtäneet riskiä yhä enemmän yksittäisille työntekijöille ilman, että työmarkkinoiden rakenteellisiin ongelmiin puututaan. Työntekijöiden etujärjestönä korostamme, että työllisyys ei kasva kurilla ja sanktioilla, työn vastaanottamisen on oltava taloudellisesti kannattavaa ja sosiaaliturvan on tunnistettava nykyinen, pirstaleinen työelämä. Vaatimuksemme: Vaadimme, että työttömyysturvaa koskevat linjaukset arvioidaan uudelleen työntekijöiden arjen ja työmarkkinoiden todellisuuden pohjalta. Konkreettisesti esitämme, että työttömyysturvan 300 euron suojaosa palautetaan, osa-aikatyössä olevien pakollinen neljän työpaikan kuukausittainen työnhakuvelvollisuus poistetaan ja työnhakuvelvollisuus perustuu yksilölliseen arvioon ja todellisiin työllistymismahdollisuuksiin. Työntekijät haluavat tehdä työtä, kehittää osaamistaan ja rakentaa turvallista toimeentuloa. Sosiaaliturvan tehtävänä on tukea tätä tavoitetta — ei vaikeuttaa sitä. Kunnioittavasti, Kuopion Seudun Pro ry.” Arvoisa rouva puhemies! Tämä oli mielestäni hyvä tilaisuus tuoda esiin kannanotto järjestöltä, joka nimenomaan tietää suojaosan merkityksen ja siihen liittyvät työllisyys- ja muut vaikutukset. Tämä tilanne, missä me puhutaan hallituksen luottamuksesta, sopi minun mielestäni tähän erinomaisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys koskee luottamusta, sitä, voiko tähän hallitukseen enää luottaa, kun se lupasi korjata Suomen suunnan. Hallitus lupasi pysäyttää velkaantumisen, hallitus lupasi vahvistaa työllisyyttä, hallitus lupasi luoda kasvua. Mutta mitä on tapahtunut? Velka kasvaa edelleen, työllisyys on romahtanut, kasvu laahaa perässä, konkurssit ovat ennätystasolla, ihmisten usko tulevaisuuteen on pohjamudissa. Kun hallitus epäonnistuu kaikissa tärkeimmissä tavoitteissaan yhtä aikaa, kyse ei ole enää suhdanteista — kyse on epäonnistuneesta politiikasta. Hallitus puhui 100 000 uudesta työllisestä. Todellisuus on karu. Työllisten määrä ei ole kasvanut vaan laskenut noin 77 000 ihmisellä hallituskauden aikana. Työllisyysaste oli hallituksen aloittaessa yli 78 prosenttia. Nyt se on pudonnut noin 75 prosenttiin. Tämä on poikkeuksellisen vakava epäonnistuminen hallitukselta, jonka piti olla nimenomaan työllisyyshallitus. Ja mitä hallitus teki samaan aikaan? Se heikensi työn tekemisen kannustimia niiltä ihmisiltä, jotka yrittivät parhaansa. Työttömyysturvan suojaosat poistettiin. Monelta osa-aikatyötä tekevältä katosi satoja euroja kuukaudessa. Hallitus puhui kannustinloukkujen purkamisesta, mutta käytännössä moni pienituloinen huomasi, ettei työ enää tuonut leipää pöytään samalla tavalla kuin ennen. Arvoisa herra puhemies! Tärkeintä pitäisi olla — yksi yksinkertainen asia: työllä pitää tulla toimeen. Mutta tämän hallituksen politiikka on tehnyt päinvastaista. Samaan aikaan, kun tavoitteet epäonnistuvat, lasku on lähetetty kaikkein heikoimmille. Sosiaaliturvaa on leikattu, asiakasmaksuja on nostettu, hyvinvointialueita pakotettu säästöihin, kuntien palveluista on leikattu. Pääministeri Orpo sanoi, ettei keneltäkään vaadita kohtuutonta. Silti arvioiden mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten määrää noin 120 000 ihmisellä. Heistä yli 30 000 on lapsia. Millä moraalisella oikeudella hallitus voi sanoa puolustavansa työn ja perheiden Suomea, jos samaan aikaan lapsiköyhyys kasvaa poliittisten päätösten seurauksena? Arvoisa herra puhemies! Erityisen huolestuttavaa on, että myös lasten ja perheiden palveluissa hallituksen painopiste on väärä. Lastensuojelussa keskitytään raskaampiin toimiin ja rajoituksiin, vaikka todellinen tarve olisi varhaisessa tuessa ja perheiden auttamisessa ajoissa. Kun ongelmia ei ehkäistä, ne vain kasvavat myöhemmin sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Ja mitä kehysriihi tarjosi tähän tilanteeseen? Ei suunnanmuutosta, ei uskottavaa kasvupakettia, ei vahvoja toimia työllisyyden parantamiseksi. Samaan aikaan hallitus pitää kiinni kalliista ja tehottomasta yhteisöveron alennuksesta, jonka hyödystä ei ole näyttöä tässä tilanteessa. Kun tavallisilta suomalaisilta leikataan, löytyvät rahat kuitenkin veronalennuksiin, jotka hyödyttävät valikoituja ryhmiä. Jos velkaantuminen oli hallituksen tärkein peruste vaikeille päätöksille, miksi hallitus itse kasvattaa velkariskiä politiikalla, joka ei tuo kasvua eikä työtä? Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka yhdistää vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden. Me tarvitsemme kasvua, investointeja ja työtä, mutta emme sellaista politiikkaa, jossa epäonnistumisten maksajiksi pannaan lapset, pienituloiset, työttömät ja tavalliset perheet. Kun velka kasvaa, työttömyys pahenee ja ihmisten toimeentulo heikkenee, vastuullinen johtopäätös on yksinkertainen: tämän hallituksen luottamus on ansaitusti kyseenalaistettu. Tämä hallitus sai mandaatin korjata Suomen suunnan. Nyt tämä mandaatti on saanut päätepisteen. Luottamusta hallituksen kurjistavalle politiikalle ei ole pätkän vertaa.

Arvoisa puhemies! ”Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista. Se ei meille käy.” Tämä sanonta on jäänyt elämään yhtenä kaikkien aikojen poliittisena sumutuksena, ennen vaaleja annettuna lupauksena perussuomalaisilta. Toinen elämään jäänyt lausahdus on ennen vaaleja kokoomuksen puheenjohtajalta, tulevalta pääministeriltä, ja se kuului seuraavasti: ”Kukahan tämänkin sotkun siivoaa?” Ja tuloksen me tiedämme noiden lupausten osalta: pienituloisilta leikattiin, ja kovasti leikattiinkin. Hallituksen edellinen työministeri kehui tuoreessa kirjassaan seuraavasti: ”Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaa oli linjattu lopetettavaksi, ja työttömyysturvaan oli tulossa Suomen historian suurin sosiaaliturvaleikkaus.” Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset olivat hallituksessa, siis toteuttamassa Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset. Pääministerin siivoustalkoiden jäljiltä meillä on ennätysmäärä työttömiä, köyhyys ja epätoivo on lisääntynyt, ja työntekijöitä on poljettu turpeeseen EK:n käsikassarana. Arvoisa pääministeri, miten kansa voi luottaa hallitukseen pätkän vertaa politiikkanne jäljiltä?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kuten aiemmassa puheenvuorossani totesin, että ymmärrän kyllä tarpeen puuttua vakaviin tilanteisiin, hatkaamiseen ja nuorten rikoskierteisiin, niin tätä todella tarkoitin ja se on tärkeää, mutta todella tärkeää on myös se, minkä myös puheenvuorossani toin aiemmin esille, että ennakoivaan tukeen lapsille, nuorille ja lapsiperheille on äärimmäisen kova tarve tässä meidän yhteiskunnassa tälläkin hetkellä. Täällä puheenvuoroissa niin siellä oikealla kuin täällä vasemmalla olemme tähän kiinnittäneet yhtä lailla huomiota, ja siksi en näe ehkä ihan yhtä dramaattiseksi tätä keskustelua, mitenkä edustaja Kilpi aiemmin tässä salissa kuvasi, että tämä jotenkin täällä vasemmalla vähän nähtäisiin eri lailla kuin siellä oikealla. Minä näen tämän kyllä niin, että olemme samaa mieltä asiasta, nimenomaan siitä, että lastensuojelulain päivityksen tulee kohdentua niin, että se apu on ennakoivaa, ja sitten taas toisaalta, niin kuin totesin, kun tilanne on siinä pisteessä, että puhutaan hatkanuorista tai muutoin rikoskierteessä olevista nuorista, niihinkin saadaan puututtua kuten kuuluu. Elikkä tällä tavalla haluan vähän rauhoittaa nyt tätä salikeskustelutilannetta, että en ole sillä tavalla edustaja Kilven kanssa ihan täysin samaa mieltä tästä dramatiikasta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun lastensuojelusta puhutaan, puhutaan kaikkein tärkeimmästä asiasta: lasten turvallisuudesta, kasvusta ja oikeudesta hyvään elämään. Siksi lastensuojelulakia ei pidä tulkita vain hallinnollisena uudistuksena tai lasten ja nuorten rajoitustoimien kokoelmana. Tärkeintä on se, miten yhteiskunta kohtelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsiamme ja nuoriamme. Pidän hyvänä sitä, että tästä asiasta eli lastensuojelun nykytilanteesta yhteiskunnassamme on käyty eduskunnassa rakentavaa keskustelua yli puoluerajojen. Myös keskustelualoitteeni lastensuojelun tilanteesta osoitti, että tässä salissa on yhteinen ymmärrys siitä, että lasten hyvinvointi on kaikille meille erittäin tärkeää. Se oli hyvä ja tärkeä keskustelu. Tässä käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä painottuvat nyt kontrolli, rajoitukset ja suljetut yksiköt. Ymmärrän kyllä tarpeen puuttua vakaviin tilanteisiin, hatkaamiseen ja nuorten rikoskierteisiin, mutta samalla kysyn, miksi jälleen puhumme enemmän seurauksista kuin syistä. Lastensuojelun tärkein tehtävä pitäisi olla se, että perheet saavat apua ajoissa, että lapsi saa turvallisen arjen ennen kuin tilanne kriisiytyy, että vanhemmat eivät jää yksin, että mielenterveyspalvelut toimivat ja että koulussa ja neuvolassa ehditään nähdä ja kuulla lapsi ajoissa. Jos ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan ja tuki siirtyy yhä myöhemmäksi, päädymme tilanteeseen, jossa lapsia autetaan vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kasvaneet liian suuriksi. Arvoisa herra puhemies! Kuten olen avoimesti tuonut esiin, puhun tässä myös omasta kokemuksestani. Olin itse huostaanotettu lapsi. Vuonna 1983 minut otettiin huostaan yhdeksänvuotiaana. Minulle se oli pelastus. Ilman sitä en olisi tänään tässä puhujakorokkeella. Mutta tiedän myös, että huostaanoton pitää olla aina se viimesijainen ratkaisu. Sen tarkoitus ei saa koskaan olla hallinnollinen tai taloudellinen vaan yksi ja ainoa asia: lapsen turvallinen elämä ja mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Minun kohdallani tärkeintä oli, että pääsin isovanhempieni luokse pieneen rintamamiestaloon, jossa ei eletty yltäkylläisyydessä mutta jossa oli ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet ja ennen kaikkea välittämistä. Meidän pitäisi nykyistä vahvemmin huomioida myös läheisverkostot ja sukulaiset silloin, kun lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Tätä myös laki kyllä edellyttää. Eri asia on se, toteutuuko lain kirjain tässä asiassa. Arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun ammattilaiset ovat viestittäneet vahvan huolensa siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan alas samalla, kun kaikkein raskaimpien palveluiden tarve kasvaa. Se on väärä suunta. Yhteiskunnan sivistys mitataan lopulta siinä, miten se kohtelee lapsiaan. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei yksikään lapsi jää yksin liian myöhään annetun avun vuoksi. Lastensuojelun pitää olla ennen kaikkea turvaa, tukea ja toivoa, ei pelkästään kontrollia ja rajoituksia. Tämän vuoksi kannatan edustaja Laine-Nousimaan tekemää pykälämuutosesitystä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Varmaan suomalaisilta ei ole jäänyt havaitsematta se, mitä tämän hallituskauden aikana on tapahtunut. Tämä on nyt aihe, mistä en ole vielä puheenvuoroa pitänyt, joten koen sen tarpeelliseksi tässä kohdassa pitää. Hallitus on työelämäkysymysten osalta ja työntekijöitä koskevien lakiesitysten kohdalla heikentänyt aika paljon työntekijöitten turvaa ja jopa työmarkkinoitten toimintakykyä. Tämähän ei ole jäänyt meiltä keneltäkään varmaan havaitsematta. Odotin kyllä kovasti, että tässä kehysriihessä ja sitten myös tämän julkisen talouden suunnitelman vuosien osalta hallitus olisi keskeisesti tehnyt tiettyjä parannuksia siihen, mitä he ainakin osin joittenkin edustajien suulla ovat toivoneet ja esittäneet, elikkä työperäisen maahanmuuton estämistä ja ehkäisyä siltä osin, että tätä olisi nyt sitten vähennetty joillakin toimenpiteillä. Esimerkiksi olisin odottanut, että kehysriihessä hallitus olisi tuonut esiin sen, että alipalkkauksen kriminalisointi olisi lähtenyt etenemään, ammattiliittojen kanneoikeus olisi lähtenyt etenemään ja sitten työsuojeluviranomaisen toimintaan olisi satsattu selkeästi enemmän varoja niin, että näihin ilmeneviin työperäisen hyväksikäytön asioihin olisi päästy paremmin puuttumaan ja niitä jopa estämään. Saimme iloisia uutisia siitä, että telakkateollisuudessa tuli uusia tilauksia, ja se on aina hieno asia. On kuitenkin niin, että varsinkin telakkateollisuudessa on ilmennyt paljon näitä työperäisen hyväksikäytön ilmenemismuotoja ja jopa räikeitä sellaisia. Sitten luen kyllä myös yhden havainnon, joka liittyy osin myös tähän aiheeseen: Metsätalouden valtiontuilla rahoitetaan laajasti yksityismetsissä tehtäviä metsänhoito- ja metsänparannustoimia sekä metsäluonnonhoitoa. Viime aikoina on tullut esiin tietoja siitä, että osassa tuetuista hankkeista työn käytännön toteutukseen liittyy vakavia laiminlyöntejä ja lainvastaisia menettelyjä. Aineistossa kuvataan tilanteita, joissa hankkeita toteuttavat yritykset ovat jättäneet maksamatta työntekijöiden palkkoja ja kulkemiskorvauksia. Lisäksi on tullut esiin työturvallisuusmääräysten karkeita rikkomuksia ja työnantajan velvoitteiden laiminlyöntejä. Työterveyshuoltoa ei ole järjestetty, työsuojelun toimintaohjelmaa tai riskien arviointia ei ole tehty eikä työaikakirjanpitoa ole pidetty. Aineiston mukaan laiminlyöntejä on liitetty myös joidenkin metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! On syytä tässä kohdassa tuoda esiin se, että myös metsäalalla on paljon haasteita ja ongelmia liittyen työperäiseenkin hyväksikäyttöön mutta myös ihan kotimaisenkin työvoiman tavallaan väärinkäytöksiin, joten tähän olisi kyllä odottanut kehysriihessä ja sitten tämän julkisen talouden suunnitelman vuosien osalta selkeää parannusta. Olisin jopa odottanut, että varsinkin perussuomalaiset, jotka ovat sanoneet olevansa palkansaajan asialla, olisivat nyt ottaneet tätä asiaa haltuun nimenomaan tämän työperäisen hyväksikäytön kitkemisen osalta. No, mutta kuitenkin, arvoisa rouva puhemies, näistä metsäalan ongelmista ja näistä haasteista, mitä tuossa luettelin, ja aineistosta, jonka olen saanut haltuun, tulen kyllä tekemään kirjallisen kysymyksen ministerille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 on osin tylyä ja karua luettavaa, kun ajatellaan ihan sitä tavallista kansalaista ja sitä, missä tilanteessa olemme nyt ja miltä se tulevaisuus näyttää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta haasteet ovat mittavat. Hoitoonpääsy takkuaa, ja luottamus hoidon tasoon murenee. Samaan aikaan kun julkista sosiaali- ja terveyspalvelua murennetaan, yksityisiä terveysjättejä tuetaan. Esimerkiksi THL:n pääjohtaja Mika Salminen kritisoi hallituksen päätöstä laajentaa yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilua ja ylipäätään hallituksen linjaa panostaa Kela-korvauksiin. Salminen kertoo näkemyksistään Uuden Suomen haastattelussa: ”Ainoa keino, jolla nykyhallitus on pyrkinyt parantamaan perusterveydenhuoltoa, on rahoituksen ohjaaminen yksityiselle sektorille, Salminen sanoo. Samaan aikaan hallitus on esimerkiksi pidentänyt hoitotakuun kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Hallitus on perustellut Kela-korvauksiin ohjaamiaan miljoonia sillä, että ne ovat keino vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja purkaa hoitojonoja. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun tavoitteena on ollut parantaa perusterveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja edistää yhdenvertaisuutta yksityislääkäripalveluiden käytössä. ’Meillä ei nyt ainakaan vielä ole näyttöä, että se olisi kauheasti parantanut tilannetta. Aika paljon rahaa siihen kuitenkin meni’, Salminen sanoo Uuden Suomen haastattelussa. Alkuvaiheen tuloksista huolimatta hallitus päätti kehysriihessään laajentaa kokeilua niin, että mukaan tulee uusia tutkimuksia ja yleislääkärikäyntien enimmäismäärä kasvaa kolmesta kuuteen kalenterivuodessa. Kokeilua on myös tarkoitus pidentää vuodella eli niin, että se päättyisi vasta 31.12.2028.” Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoda esiin myös huolta kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen lopettamisen vaikutuksista. Kuntouttavassa työtoiminnassa mukana oleva henkilö laittoi tuntojaan ja kertoi seuraavaa: ”Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus ovat monelle paljon enemmän kuin palveluja. Ne ovat yhteisöjä, joissa ihminen kohdataan aidosti, joissa häntä odotetaan ja joissa hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Niissä autetaan arjen asioissa, uusien taitojen opettelussa ja etsitään yhdessä polkuja eteenpäin. Pieni yhdeksän euron korvaus on monelle asiakkaalle ollut merkittävä tuki arjen rahoittamisessa, vaikka se päättäjän omassa budjetissa voi tuntua vähäiseltä. Asiakkaat kertovat usein kokevansa itsensä yhteiskunnan loisiksi. Tämä tunne ei synny tyhjästä vaan ympäröivästä ilmapiiristä. Kuitenkin heillä jokaisella on toive päästä töihin ja elättää itsensä ilman tukia. Monelle kuntouttava työtoiminta on ollut myös häpeän aihe, koska he eivät koe olevansa tuottavia. Todellisuudessa jokaisen kohdalle on osunut jotakin, mikä on vienyt voimat, ja usein tuki ei ole ollut oikea-aikaista. Mielenterveyden horjuminen, fyysisen terveyden pettäminen tai esimerkiksi koulukiusaamisen aiheuttama varhainen itsetunnon mureneminen voisivat kohdata meistä kenet tahansa ja kenen tahansa läheisen. Nykyinen asenneilmapiiri, jossa ihmisiä tarkastellaan ensisijaisesti kustannuksina, ei tue toipumista, se syrjäyttää. Yhteiskunta on rikki, jos sinne ei mahdu erilaisin voimavaroin varustettuja ihmisiä. Suurin osa haluaisi osallistua, mutta mahdollisuuksien puute, torjutuksi tulemisen pelko ja voimavarojen vähyys ajavat vetäytymään. Haluammeko todella lisää ihmisiä, jotka jäävät kotiensa vangiksi?” Arvoisa rouva puhemies! Pelkästään nämä mainitsemani asiat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan heikkenemisen osalta ovat todella merkittäviä heikennyksiä kansalaisten hyvinvointiin liittyen. Huono-osaisuus kasvaa, epätoivo lisääntyy. Tämä on tämän kauden hallituksen tavaramerkki, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Onhan tämä nyt melkoista hurskastelua. [Miko Bergbom: Kyllä, kyllä!] Edustaja Bergbom, te sanoitte äsken useaan otteeseen, että te hoidatte ja hallitus hoitaa tätä politiikkaa ja taloutta niin, että pienituloisuutta ja huono-osaisuutta ei ikään kuin olisi jatkossa. Teidän politiikka on pudottanut toistasataatuhatta ihmistä köyhyyteen, yli 30 000 lasta lisää köyhyyteen, ja te kehutte täällä, mitenkä te teette hienoa politiikkaa. [Mira Niemisen välihuuto] Katsokaa sinne tulostauluun ja olkaa rehellisiä. Katsokaa peilistä ja kysykää itseltänne, edustaja Bergbom, menivätkö nyt kaikki sen mukaisesti, mitä salissa lupasitte.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaus edustaja Bergbomille, kun hän puhui pienituloisista — tämä on tositarina: ”Pieni tositarina tuhansien joukossa. 80-vuotias eläkeläinen, 35 vuotta pienituloista työtä takana, 15 vuotta sen jälkeen eläkkeellä. Raitistui aikanaan 30-vuotiaana tukien kautta, eli oli niin sanottu tuottava yhteisön jäsen yli 35 vuotta. Indeksikorotuksen kautta eläke nousi vähän, ja puoli vuotta myöhemmin Kela peri pienen pienestä asumistuesta osan pois tuon korotuksen vuoksi. Maksettava heti, eli korotus kääntyi miinukselle tuen laskun myötä. Ja nämä tarinat ovat niin monen arkea. [Markus Lohi pyytää vastauspuheenvuoroa] Harva pystyy takautuvan maksun kerralla maksamaan, joten alamäki ja maksuvaikeudet ovat tätäkin kautta arkipäivää ikäihmisillekin.” Edustaja Bergbom puhui äsken pienituloisuuden vähenemisestä, jos ymmärsin oikein. Tässä on sitä karua totuutta siitä, että myös ikäihmiset kärsivät pienituloisuuden kasvamisesta johtuen teidän asumistuen leikkauksistanne.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On todettava suoraan ja rehellisesti: Hallitus on luovuttanut kaikissa tavoitteissaan. Hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Velkaantuminen ei ole taittunut, työllisyys ei ole vahvistunut, ja talouskasvu on jäänyt syntymättä. Maamme on ajautunut tilanteeseen, jossa velka ja köyhyys kasvavat, työttömyys on EU:n heikoimpia ja konkurssin määrä on ennätystasolla. Se, mistä hallitus ei ole luopunut, on kaikista vaikeimmassa asemassa olevilta leikkaamisesta. Kaikki keskeiset lupaukset on petetty, ja mikä vakavinta, epäonnistuneen politiikan lasku on laitettu niiden maksettavaksi, joilla on vähiten. Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja asiakasmaksuja nostetaan, ja mikä huolestuttavinta, ihmisten luottamus tulevaan on romahtanut. Hallitus lupasi, ettei keneltäkään vaadita kohtuuttomia. Silti pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä. Heistä yli 30 000 on lapsia. Tämä on suunta, jota ei voi hyväksyä. Eilen Warkauden Lehdessä oli Varkauden Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajan kirjoitus, josta luen osan: ”Yhdistyksemme tukee Varkauden seudulla vuosittain satojen lasten ja nuorten harrastamista. Haluamme näin osaltamme olla tukemassa lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvää kehitystä. Viime vuonna yhdistyksemme jakoi yhteensä noin 30 000 euron verran harrastustukea, johon tuki saatiin keskusjärjestöjen kautta sekä lahjoituksina paikallisilta yrityksiltä. Erityisen huolestuttavana merkkinä perheiden tiukentuneesta tilanteesta pidämme ruoka-avun tarpeen kasvua. Perheiltä saamissamme viesteissä kerrotaan ruuan puutteesta, minkä lisäksi myös hygieniatarvikkeista saattaa olla pulaa — pikkulapsiperheissä ei esimerkiksi ole aina varaa vaippoihin. Tämä on lapsen oikeuksien näkökulmasta hälyttävää. Huolenamme on, että toimeentulotuen kiristysten myötä tilanne tulee vaikeutumaan vielä entisestään. Keskusjärjestöjen kautta jaettava tuki ruokalahjakortteihin on liian pieni alueellamme olevaan tarpeeseen nähden. Etenkin koululaisten lomien aikaan perheillä on suuri taloudellisen tuen tarve ruokaan.” Arvoisa rouva puhemies! Kehysriiheltä odotettiin käännettä, mutta sitä ei tullut. Tarvittavien rakenteellisten ratkaisujen sijaan nähtiin näpertelyä. Pienet kasvutoimet eivät riitä tilanteessa, jossa talous laahaa ja työttömyys kasvaa. Samalla hallitus tekee päätöksiä, jotka pahentavat ihmisten arkea. Sote-asiakasmaksuja korotetaan tilanteessa, jossa ulosottoon päätyi koko viime vuoden osalta maassa yhteensä noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Tämä kertoo karua kieltä siitä, kuinka moni ei enää selviä maksuistaan. Kuntien valtionosuuksia leikataan lisää, ja se osuu suoraan peruspalveluihin: koulutukseen, varhaiskasvatukseen, nuorisotyöhön ja työllisyyspalveluihin, juuri niihin palveluihin, jotka tukevat arkea ja ehkäisevät ongelmia. Myös järjestöihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät kansalaisyhteiskuntaa. Moni tärkeä toiminto on vaarassa loppua kokonaan. Arvoisa rouva puhemies! On myös todettava, että yksittäisiä oikeansuuntaisia toimia kehysriihestä löytyi. Rakennusalan ja asuntomarkkinoiden tukemiseen esitetyt toimet sekä nuorten työllistämiseen suunnatut panostukset ovat askelia oikeaan suuntaan, mutta ne ovat riittämättömiä kokonaisuuteen nähden, ja ne tulevat liian myöhään. Edellisen hallituksen syyttely ei enää riitä selitykseksi. Vastuu on tällä hallituksella. Tämä hallituskausi on talouspolitiikan osalta menetetty, ja seuraava hallitus joutuu korjaamaan tämän valtavan velka- ja työttömyysperinnön. SDP on esittänyt joka vuosi punnitun vaihtoehdon, jossa velkaa otetaan hallitusta vähemmän ja sopeutustoimet jaetaan oikeudenmukaisemmin. Ihmiset kaipaavat nyt vaihtoehtoa. SDP on esittänyt kasvu- ja työllisyystoimia: suojaosien palauttamista, asuntomarkkinoiden vahvistamista, vihreän siirtymän investointien tukemista ja kasvuyritysten vahvistamista. Julkisen talouden sopeutus tulee tehdä oikeudenmukaisesti. Siksi olemme esittäneet listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamista, yritystukien perkaamista ja suurituloisten verotuksen progression pitämistä vuoden 2025 tasolla ja erityisesti hallituksen ajaman yhteisöveroalennuksen perumista. Nämä edellä kuullut vaihtoehdot eivät hallitukselle kelpaa. Arvoisa rouva puhemies! Kysymys kuuluu: kuinka paljon vahinkoa ehditään vielä tehdä ennen kuin hallitus vaihtuu?

Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt historiallisessa tilanteessa: olemme Euroopan kärkimaa työttömyydessä. Työttömyystaso on poikkeuksellisen korkea sitten 1990-luvun lama-ajan. Pitkäaikaistyöttömyys on noussut järkyttävälle tasolle: pitkäaikaistyöttömiä on nyt noin 140 000. Emme ole siis kovin kaukana 1990-luvun lama-ajan lukemista. Arvoisa hallitus! Hallitusvastuukaudellanne olemme siis ajautuneet työllisyyden ja työttömyyden osalta lamaan väärien talouslinjausten ja poliittisten linjaustenkin vuoksi. 1990-luvun laman tilanteessa käynnistettiin laajoja työllisyyskoulutuksia, jotta ihmiset siirtyisivät uusiin ammatteihin: lisättiin tukityöllistämistä, kuten harjoittelupaikkoja ja työpajoja, ja valtio ja kunnat lisäsivät infrahankkeita, joilla pyrittiin luomaan työpaikkoja nopeasti. Arvoisa hallitus, miksi ette vieläkään ota vakavasti tilannettamme ja ota käyttöön vahvempia toimia työllisyyden parantamiseksi, kuten 1990-luvun laman aikana tehtiin?

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kun tänään olemme puhuneet tästä asiasta, mikä liittyy tietysti hyvinvointialueitten rahoituksen toteutumiseen, niin itseäni kummastuttaa debattipuheenvuorossakin esille tuotu asia siltä osin, että kun hyvinvointialueet ovat kuitenkin velvollisia tuottamaan niitä sosiaali- ja terveyspalveluita ja sitten tässä salissakin muun muassa päätetään siihen liittyvistä rahoituksista, niin se on vähän ristiriitaista siltä osin, mitenkä sitten saadaan sillä rahoituksella hyvinvointialueilla asioita toteutumaan, kuten kuuluisi. Arvoisa rouva puhemies! Lainaan nytten tekstiä, joka tuli arvostamaltani hyvinvointialueen päättäjältä Varkaudesta: ”Useiden hyvinvointialueiden taloutta rasittavat merkittävästi myös ennen uudistusta kertyneet alijäämät. Kun nämä yhdistetään nykyisiin ja tuleviin leikkauksiin, kokonaisuus on muodostunut kohtuuttomaksi. Taloudellinen paine on ohjannut toimintaa jatkuvaan säästötilaan sen sijaan, että katseen pitäisi olla palvelujen kehittämisessä ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Talous on toiminnan ykkösohjuri, mikä ei ole ollut uudistuksen tavoite. Jatkuvat yt-ruletit pyörivät ja aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta ja myös imagohaittaa sotealoille. Epävarmuus ja niukoilla resursseilla työskentely myös uuvuttaa ja sairastuttaa, minkä seurauksia sataa laariin myös taloudellisina menetyksinä muun muassa sairauslomien osalta. Ja sitten taas säästetään, ja kierre on siinäkin siis valmis. Myös tavoite, että palvelut ovat yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saatavilla, karkaa koko ajan kauemmaksi, esimerkkinä Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautisen päivystyksen lakkautumiset. Palveluita keskitetään sitä kovemmalla kädellä, mitä nopeampia ja kovempia säästöjä tarvitaan, eikä vaikuttavuuden arviointia ehditä tehdä. Loppukustannukset ovat kuitenkin usein loppujen lopuksi kalliimmat kuin lähtötilanne oli. Tältä on helppo ummistaa silmät, kun vain nopeita euroja lasketaan ja jos ei katsota asiakkaan ja potilaan näkökulmasta, saatikka mitä tapahtuu heille, kenellä ei ole enää varaa eikä mahdollisuutta liikkua hoidon ja palveluiden ääreen. Keskittäminen heijastuu myös kuntien talouteen elinvoimaisuuden kautta. Jos ei ole palveluita, ei ole kohta asukkaitakaan.” Arvoisa rouva puhemies! On siis hyvä huomioida se, että kun päätetään rahoituksesta hyvinvointialueitten osalta, niin sitten hyvinvointialueilla taas päättäjät joutuvat tilanteeseen, jossa tulee tapahtumaan asioita, joita ei pitäisi sitten tapahtua. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä alueellista liikuntaneuvostoa koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi. En varsinaisesti tähän ota liiemmin kantaa puolesta tai vastaan, mutta haluan todeta sen, mitä ensimmäisessä käsittelyssä tässä lakiesityksen kohdassa pidin puheenvuoron siitä, että kuitenkin liikunnan tukeminen, harrastusten tukeminen ovat ensisijaisesti kuntien yksi merkittävimmistä velvoitteista tuottaa palvelua tältä osin. Siinä puheenvuorossa aiemmin nostin esiin sen, mitenkä esimerkiksi kuntien valtionosuuksien kehitys tulee jatkossa tapahtumaan ja mihin suuntaan se menee — ja nythän me tiedämme. Kehysriihessähän tuli tieto, että kuntien valtionosuuksista leikataan 60 miljoonaa euroa, joten koen tämän yhtenä merkittävänä vaikuttimena siihen, että liikunnan, harrastusten ja tältä osin kuntien peruspalveluitten toteuttaminen tulee olemaan entistä haasteellisempaa, ja se on harmi juttu, koska se on kaikista keskeisintä, että se kunta pystyy tuottamaan tärkeää palvelua: on uimahalleja, on liikuntahalleja, on monta erilaista harrastusmahdollisuutta lapsille, nuorille ja sitten toki myös seniorikansalaisille. Tämä kehysriihen päätös siitä 60 miljoonan euron leikkauksesta kuntien peruspalveluista ja valtionosuuksista on kyllä valitettavasti merkittävä heikennys.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä kuultiin, edustaja Viljanen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä kuvasi kyllä hienosti, mistä tässä on kysymys. Eli esityksen mukaan lakiin lisättäisiin säännökset, joiden nojalla osakaskuntien kokouksiin olisi mahdollista osallistua myös etänä tietoliikenneyhteyden ja teknisen apuvälineen avulla. Valiokunta nimenomaan oli tässä asiassa täysin yksimielinen. Se on hyvä vielä tässä kohdassa tuoda esiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus tietoisesti alimitoittaa rahoituksen suhteessa kasvavaan hoidon tarpeeseen. Seuraukset ovat jo nähtävissä. Hyvinvointialueita ohjataan jatkuvaan säästökierteeseen, jossa talous ohittaa ihmisten hoidon ja yt-neuvottelut, henkilöstön uupuminen ja palveluiden karsiminen ovat arkea. Samaan aikaan puhutaan yhdenvertaisista palveluista, vaikka todellisuus menee päinvastaiseen suuntaan. Oma esimerkkinsä on myös se, että Varkaudesta ja Iisalmesta on hallituksen päätöksellä ajettu ympärivuorokautiset päivystykset alas. Arvoisat ministerit, miksi te ette anna hyvinvointialueille tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa kattavasti sosiaali- ja terveyspalveluita? Hyvinvointialueiden rahoitusta ja tulevaisuuden muutostarpeita ollaan pohtimassa parhaillaan myös parlamentaarisesti. On hämmentävää, että samalla kun pohditaan tulevaa yhdessä puolueiden kesken, hallitus tekee kuitenkin jatkuvasti omia muutoksia ja heikennyksiä alueiden rahoitukseen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä siis on kyse siitä, että hallituksen esitys eduskunnalle nuorisorangaistusta koskevan lainsäädännön muuttamista koskevaksi lainsäädännöksi lähtee siitä, niin kuin tuli edellisessäkin puheenvuorossa hyvin esille, että nuoriso- ja jengirikollisuuden osalta teot ovat olleet aika vakaviakin useimmiten. Tämä vastaa nyt sitten siihen tarpeeseen, ja kun puhutaan rangaistuksen päivittämisestä ja muuttamisesta, niin sehän on tietysti sitten paikallaan. Hyvin keskeistä on se, mikä tässä myös esiin on tullut ja mikä lukee täällä valiokunnan mietinnössäkin, että nuorisorangaistuksen sisältöön ehdotetaan lisättäväksi rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa ja opiskeluun ohjaamista. Lisäksi nuorisorangaistukseen voi jatkossa nuoren suostumuksella sisältyä enintään 30 tuntia päihde- ja riippuvuushoitoa tai -palvelua. Tämähän on juuri se tärkeä asia, että ei puhuta nyt pelkästään rangaistuksen koventamisesta vaan myös siitä tuesta ja avusta siltä osin, että tämä nuori kenties sitten pääsisi vielä niin sanotusti kaidalle tielle. Sitten täällä mietinnössä todetaan kyllä seuraavaa: ”Lakivaliokunta pitää mahdollisuutta päihde- ja riippuvuushoitoon ja -palveluihin tärkeänä osana nuorisorangaistusta. Valiokunta kantaa kuitenkin vakavaa huolta päihdehoitojen ja -palveluiden riittävyydestä ja alueellisen saatavuuden yhdenmukaisuudesta”. Tämähän on tietysti vakava huomio siltä osin, että kun on tärkeätä saada sitä tukevaa ja ehkäisevää toimintaa nuorillekin siinä, että pääsee elämään paremmin kiinni, irti päihteistä, niin sitten jos ongelma on se, että sitä apua ja tukea ei tarvittaessa ole alueella saatavana, niin sehän on tietysti todella huolestuttava asia. Yhtä kaikki, tämä esitys on varmasti ihan paikallaan nimenomaan siitä rangaistuksen täsmentämisen näkökohdasta mutta myös siinä, että tässä otetaan huomioon se nuori ja se, että häntä sitten pystyttäisiin auttamaan siihen parempaan elämään.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä innostuin vielä yhden puheenvuoron lyhyesti käyttämään. Ihan tuli vain tuossa mieleen sellainen asia, kun edustaja Kettunen kehui tai totesi siis juosseensa Cooperissa, oliko se 2 600 vai 800, kuitenkin aika hyvä tulos, niin itsellä viimeisin tulos on tasan 3 000, mutta siitä on kyllä aikaa. En tiedä, paljonko nyt menee. Tämän vuoksi en pyytänyt puheenvuoroa, vaan lähinnä siksi, arvoisa rouva puhemies, että kun aiemmassa puheenvuorossa korostin kuntien ja kaupunkien merkitystä siinä, mitenkä sitä liikuntamahdollisuutta voidaan järjestää ja toteuttaa ihan lähtien sieltä varhaiskasvatuksesta ja toteutuen sitten aikuisikään ja myös seniorikansalaisien osalta toteutettavaksi, niin totta kai nyt on pakko myös huomioida se, että täällä valtion tasollahan me tietysti annetaan tietyt mahdollisuudet myös sille, mitenkä kunnissa ja kaupungeissa tämä mahdollisuus on toteutettavissa. Tietysti valtionosuuksien kauttahan kunnissa ja kaupungeissa on tietty mahdollisuus järjestää sitten näitä peruspalveluita, joihinka myös liikuntapalvelut kuuluvat mielestäni hyvin vahvasti. Mutta sitten on myös semmoinen seikka, että valtio tukee liikuntapaikkojen rakentamista ja peruskorjausta tietyillä avustuksilla: opetus- ja kulttuuriministeriö, aluehallintovirastot ja näin poispäin. Elikkä silloin tuki koskee myös sitä, jos esimerkiksi uusi uimahalli rakennetaan, että kaupunki voi anoa valtiolta tukea suoraan tähän. Ja nyt mennään siihen asian ytimeen, mitä edustaja Polvinen itse asiassa aiemmin toi esiin, että odottiko hän, että kehysriihestä voisi tulla lisää satsausta rahallisesti nimenomaan tällaisiinkin asioihin. Minäkin jään nyt sitä mielelläni odottamaan, ja katsotaan, minkälaisia satsauksia valtion puolelta tulee nimenomaan siihen, koska valtionosuusjärjestelmän kautta niitä ikäviä leikkauksia on tapahtunut niihin tukiin ja sitä kautta myös saattaa olla vähemmissä määrin mahdollista kunnilla toteuttaa näitä tärkeitä palveluja, niin tuleeko sitä tukea sitten muuta kautta. Tämä oli edustaja Polviselta hyvä puheenvuoro. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On kyllä hienoa keskustelua ja hienoa huomata se, että tässä keskustelussa olemme samaa mieltä siitä keskeisestä asiasta, että liikunta ja sen tärkeys on ihan ykkönen niin sanotusti. Nyt en ota kantaa varsinaisesti tähän liikuntaneuvoston rooliin tai sen tulevaisuuteen, mutta sen tekstin, mikä täällä esityksessä oli, itse koen kyllä tärkeäksi: ”Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluu muun muassa kuntien ja liikunnan sidosryhmien informointi ja koulutuksen järjestäminen liikuntapoliittisista tavoitteista, toimenpiteistä ja resursseista. Tähän liittyen virasto järjestää verkosto-, sidosryhmä- ja koulutustilaisuuksia sekä yksin että yhteistyössä eri toimijoiden, kuten liikunnan aluejärjestöjen, kanssa. Tilaisuuksissa käydään vuoropuhelua kuntien ja sidosryhmien kanssa alueellisen tilannetiedon ylläpitämiseksi. Lisäksi viraston liikuntatoimi on edustettuna eri toimijoiden koordinoimissa verkostoissa sekä työryhmissä. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että ymmärrys kuntien ja alueiden tilanteista säilyy Lupa- ja valvontavirastossa vahvana.” Tämä on tärkeä huomio. Täällä on tullut kyllä muissakin puheenvuoroissa esiin nimenomaan se, mikä rooli kunnilla ja kaupungeilla on siinä, mitenkä siellä liikunnan toteuttaminen ja harrastaminen onnistuu. Kyllähän se lähtee ihan jo suoraan sieltä lasten leikkipaikkatoiminnasta, siitä, että siellä on tämä järjestetty turvallisesti, toteutettu laajasti, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä niillä leikkipaikoilla. Se on jo ensimmäinen steppi. Toinen on totta kai se, mitenkä koulut ovat järjestäneet koululiikunnan mahdollisuuden, minkälaisia kenttiä siellä on käytössä — pesäpalloon, jääpalloon — tai muuta mahdollisuutta. Ja sitten vielä kolmantena on se, minkälaiset kansalaispalvelut kunta tai kaupunki järjestää: minkälainen uimahalli, minkälaisia ulkoilumahdollisuuksia. Se kenttä on varsin laaja. Ja totta kai minä näen myös kuntapäättäjänä sen, että minulla on vastuuta kuntapäättäjänä ottaa tästä koppia ja olla vaikuttamassa myönteisesti siihen, että tämä liikkumismahdollisuus ihan sieltä lapsista ikäihmisiin asti on mahdollisimman hyvin toteutettavissa. Enkä nyt tässä voi todeta, että tämä liikuntaneuvoston rooli nyt olisi se keskeisin, vaan meidän päättäjien rooli on se keskeisin ihan sieltä kuntapäätöstasolta asti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtakunnallisesta liikennejärjestelmästä vuosille 2026—2037 on tietysti tärkeä niin sanottu paperi. Valiokunnan kannanottoehdotus, jossa todetaan, että eduskunta korostaa perusväylänpidon pitkäjänteisen rahoituksen merkitystä sekä väyläverkon korjausvelan hallintaa ja edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii liikenneverkon kunnon turvaamisesta pitkäjänteisesti, on totta kai kannatettava ja tärkeä lausunto. Eilen osa meistä itäsuomalaisista kansanedustajista oli infotilaisuudessa, jossa saatiin nimenomaan tietoa siitä, mikä liikenneinfran tarve tulevaisuudessa on, ja se oli kyllä jäätävää kuultavaa. Elikkä perusväylänpidon rahoitus on ollut riittämätöntä suhteessa tarpeisiin. Tämän seurauksena maanteiden korjausvelka on kasvanut etenkin Itä-Suomessa. Arvoisa rouva puhemies! Tuli ilmi ihan selvästi se, että perusväylänpidon nykyisellä rahoituksella ei pystytä vastaamaan liikennejärjestelmän tavoitteisiin ja että suunnitelman ulkopuolelle jäi merkittävä määrä tärkeitä tarpeita. Nimenomaan kun puhutaan siitä korjausvelan lisääntymisestä, niin jo vuosille 2026—2029 korjausvelka kasvaa useita miljardeja euroja, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olipa nyt aihe mikä tahansa, tässä salissa kun me keskustelemme ansiokkaasti, niin aina vain monesti kääntyy se keskustelun kulma varsinkin salin oikealla laidalla siihen, että ”kun se edellinen hallitus”. On hyvä muistella sitten vähän sen aikaisia asioita. Lähinnä ennen eduskuntavaaleja kokoomuksen puheenjohtaja Orpo kyseli näyttävästi mainoksissa, että kukahan tämänkin sotkun siivoaa. Pääministeri Orpon hallitus on ollut vallassa nyt noin kolme vuotta, ja kuten edustaja Lyly aiemmassa puheenvuorossaan muistutti, Suomi on talouden tarkkailuluokalla tällä hetkellä. Olemme myös ennätystyöttömyydellä pudonneet työttömyyden tarkkailuluokalle. Yritysten konkurssien määrä on ennätyslukemissa — olemme pudonneet konkurssien osalta tarkkailuluokalle. Lapsiperheköyhyys lisääntyy hallituksen päätöksellä 31 000 lapsella — putoamme siis lapsiperheköyhyyden tarkkailuluokalle. Olisi hyvä kysyä tässä vaiheessa pääministeriltä, kukahan tämänkin sotkun siivoaa. Hän ei ole paikalla, mutta onneksi täällä on ministeri vielä ansiokkaasti meitä kuuntelemassa. Lähinnä sitten vielä voisi kysyä sitä, että kun tässä on tuotu esiin tätä köyhyyttä ja sen vaikutuksia ja siihen liittyviä taustoja hyvinkin faktapohjaisesti, niin onko nyt kehysriihessä tulossa aidosti hallitukselta esityksiä siihen, mitenkä hädässä ja ahdingossa olevien suomalaisten tilannetta parannetaan. Kun nyt aiheesta puhutaan, niin mitenkä oikeasti köyhyyttä saataisiin vähennettyä ja pienennettyä? Minkälaista piristysruisketta tähän yhteiskuntaan siellä kehysriihessä nyt sitten on tulossa? Mielelläni käyn keskustelua vielä tästä ja kuulen vastauksia hallituspuolueitten kansanedustajilta ja miksei jopa ministeriltä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On kyllä hämmästyttävää kuunnella hallituspuolueitten kansanedustajien puheenvuoroja siitä, mitenkä hienosti asiat ovat heidän mielestään, kuinka paljon he ovat tehneet tämän maan ja suomalaisten hyväksi, kuinka he ovat lisänneet työllisyyttä, ehkäisseet köyhyyttä ja niin poispäin ja niin poispäin. [Markku Siponen: Se on sitä arjesta vieraantumista!] Kuitenkin, hyvät hallituksen edustajat, olette leikanneet työttömyysturvan suojaosan, asumistuen suojaosan ja lopulta veitte toimeentulotuestakin vähäisen suojaosan. Olette vieneet kannustimet vähäisellekin työnteolle ennätysvaikean työttömyyden tilanteessa. Samaan aikaan, kun olette, hallitus, kurjistaneet tavallisten ahkerien suomalaisten arkea, annatte yli 9 000 euroa kuussa tienaaville entistä lempeämpää verokohtelua ja olette päättäneet suosia suuryrityksiä antamalla heille veronkevennyksiä velkarahalla ajassa, jossa Suomen sekä kansalaisten talous on ajettu ennätyksellisen ahtaalle. Hallituksen suurituloisia suosivat linjaukset ovat kestämättömiä niin oikeudenmukaisuuden kuin talouden näkökulmasta. Samaan aikaan tavalliset suomalaiset — työssäkäyvät ihmiset, eläkeläiset, opiskelijat ja lapsiperheet — joutuvat tinkimään yhä enemmän arjen menoista, jopa siihen tilanteeseen, että valintaa tehdään lääkkeitten ja leivän välillä. Arvoisa puhemies! Tässä moni hallituspuolueen kansanedustaja on viitannut aina vaan papukaijamaisesti toistaen näihin työelämäuudistuksiin, mitkä siis tosiasiassa ovat ministereittenkin omien arvioitten mukaan... Silloin kun ne ovat täällä käsittelyssä olleet ja niistä on päätetty, niin siellä on todettu, että näitten ei ole voitu arvioida tuovan juurikaan työllistämisvaikutuksia tai taloudellisiakaan vaikutuksia. Näinhän siellä omissa ministereitten arvioissakin on todettu, ja totta vieköön. Meillä on tilanne tässä työttömyyden osalta se, että työttömyys on kasvanut niin, että kahden vuoden aikana työttömiä on tullut lisää 55 262 henkilöä. Alle 25-vuotiaita työttömiä on tullut lisää 10 071 työtöntä. Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt kahden vuoden aikana niin, että se on lisääntynyt 47 910 työttömällä. Ja te kehutte täällä teidän politiikkaa, työllisyysvaikutuksia, työelämäuudistuksia. Tämä on käsittämätöntä, tämä teidän puheitten käyttö liittyen tähän tilanteeseen, missä me puhutaan aivan aidosti ja oikeasti välikysymyksestä ja epäluottamuslauseesta hallitukselle siitä, että tässä maassa köyhyys on lisääntynyt, työttömyys on lisääntynyt ja, mikä pahinta, velkaantuminenkin vain lisääntyy. Te otatte enemmän velkaa kuin se haukkumanne Marinin hallitus. Mitä ihmettä? Siis uskomatonta teatteria, valitettavasti, arvoisat hallituspuolueitten kansanedustajat.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kun me puhutaan köyhyydestä Suomessa, niin ei silloin puhuta numeroista, vaan me puhutaan niistä ihmisistä. Me puhumme arjesta, jossa jokainen euro ratkaisee. Tänään on sanottava rehellisesti ja suoraan: tämä hallitus on omilla päätöksillään lisännyt köyhyyttä Suomessa. Olen saanut viestejä ihmisiltä, joiden elämä on muuttunut jopa yhdessä yössä. Yksinhuoltaja kertoo viestissään, kuinka hallituksen leikkaukset veivät työttömyysturvan suojaosan, lapsikorotukset ja puolittivat asumistuen. Tulot putosivat yli 400 euroa kuukaudessa. Hän tekee osa-aikatyötä, hoitaa samalla iäkästä äitiään ilman korvausta ja jaksaminen on äärirajoilla, koska järjestelmä ei tue vaan se rankaisee. Arvoisa herra puhemies! Mitä tämä on, ellei epäonnistunutta politiikkaa? Toinen viesti tulee Varkaudesta. 56-vuotias nainen kertoo, että hän tekee henkilökohtaisen avustajan työtä muutamia kymmeniä tunteja kuukaudessa. Palkka on pieni, mutta työ on ensiarvoisen tärkeää. Suojaosan poisto vei siitäkin valitettavasti toimeentulon kannusteen. Käteen jää käytännössä muutama euro tunnilta, ja samaan aikaan hallitus väittää, että tämä kannustaa työntekoon. Käsittämätöntä. Arvoisa puhemies! Kaikille ei ole tarjolla kokoaikatyötä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lisätä tuntejaan. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä toiselle puolelle Suomea. Silti hallitus rakentaa politiikkaa oletukselle, että ongelma on ihmisissä, ei rakenteissa. Totuus on toinen. Ongelma on siinä, että turvaa puretaan samaan aikaan, kun epävarmuus kasvaa. Lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset ovat tästä räikein esimerkki. Lapsiperheköyhyys kasvaa, palvelut heikkenevät, tulevaisuudenusko horjuu. Tämä ei vahvista julkista taloutta. Tämä siirtää kustannukset tulevaisuuteen raskaampina ja kalliimpina. Inhimillisen kärsimyksen hintalappu on mittaamaton. Kun lapsi kasvaa köyhyydessä, se näkyy oppimisessa, terveydessä ja mahdollisuuksissa. Se on inhimillinen tragedia mutta myös yhteiskunnallinen virhe. Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt myös arvovalintoja, jotka kertovat suunnasta. Samaan aikaan, kun pienituloisilta leikataan, verotusta kevennetään siellä, missä tarve ei ole suurin. Sama logiikka näkyy arjen tasolla. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen leikkaus iskee suoraan ikäihmisiin. Yksin asuva eläkeläinen joutuu nyt maksamaan satoja euroja enemmän välttämättömistä töistä, joita ei enää itse jaksa tai pysty tekemään. Tämä ei ole kohtuullista Tämä ei ole oikeudenmukaista. Arvoisa herra puhemies! Ihmiset eivät halua elää tukien varassa. He haluavat tehdä työtä, kantaa vastuuta ja elättää perheensä, mutta silloin järjestelmän pitäisi tukea sitä, ei estää. Suojaosien poistaminen, tukien leikkaukset ja työelämän epävarmuuden lisääminen tekevät juuri päinvastoin. Arvoisa herra puhemies! Tämä kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen: Kenen Suomea tämä hallitus rakentaa? Sellaista Suomea, jossa ahkeruus ei kannata, sellaista Suomea, jossa yksinhuoltaja joutuu valitsemaan jaksamisen ja toimeentulon välillä, sellaista Suomea, jossa ikäihminen ei enää selviä arjestaan ilman kohtuutonta taloudellista taakkaa, vai sellaista Suomea, jossa pidämme toisistamme huolta? Arvoisa herra puhemies! Edellä kuvatuilla syillä tämä hallitus ei todellakaan nauti luottamustani.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Ministerit ja useat hallituksen edustajat puheissaan kuvasivat, miten hyvin Suomessa menee, ja tämä oli uskomatonta kuultavaa. Hallitus ei näe todellisuutta, missä köyhyys ja epätoivo vain lisääntyvät hallituksen päätöksillä. Hallituksen vastaus välikysymykseen köyhyydestä kuulosti jotenkin tutulta. Aiemmin olemme kuulleet hallituksen edelliseltä työministeriltä, että Suomeen on syntynyt 100 000 uutta työpaikkaa, mutta ne eivät vain nyt ole vielä konkretisoituneet. Onko hallituksen ajatus köyhyydestä sama, eli että hallituksen päätöksellä Suomi ja suomalaiset voivat hyvin ja köyhyys on vähentynyt, mutta se ei vain ole vielä konkretisoitunut? [Oikealta: Käytännössä näin!] Toivotan hallituksen tervetulleeksi todellisuuteen, pois sieltä unelmahötöstä. Tehkää oikeita päätöksiä, joilla suomalaiset voivat paremmin.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten ryhmäpuheenvuorossani toin esille, maataloustuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Kysyn, arvoisa ministeri: Mitä ajattelette nyt siitä, kun valtiovarainministeri Riikka Purrakin on todennut sen, että hömppäheinän viljelyn osalta ei tarvitse enää tukea tämmöisille tiloille ohjata? Aikooko ministeri nyt viimein arvioida, kohdentuvatko maataloustuet aidosti aktiiviseen ja tarkoituksenmukaiseen tuotantoon, vai jatkuuko nykytilanne ennallaan?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Keskustelu kansallisesta ruokastrategiasta on tärkeä koko suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden, huoltovarmuuden ja elinvoiman kannalta. Ruokapoliittinen selonteko linjaa ne haasteet, joita suomalainen ruokasektori kohtaa: alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen, riippuvuus tuontipanoksista, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Ruokaturva on yhteiskunnallisen vakauden perusta, ja selonteko alleviivaa omavaraisuuden sekä riskienhallinnan vahvistamista. Kun tuotantoketju toimii, pystymme paremmin turvaamaan ruokahuollon kriisitilanteissa. Tämä edellyttää, että maanviljely on kannattavaa. Viljelijällä täytyy olla aito mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus, ja tukiriippuvaisuutta on saatava vähennettyä. Ennen kaikkea tuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Lisäksi maatalouden ympäristökorvausten tulee ohjautua nykyistä paremmin tulosvastuun perusteella, eli korvausten on tuotettava selkeää ympäristöhyötyä. Kestävyys ei ole irrallinen lisä vaan ruokajärjestelmämme elinehto, ja toisin kuin välillä ajatellaan, se lisää huoltovarmuuttamme. Maatalouden tulee päästä eroon fossiilisista tuotantopanoksista sekä tuontilannoitteista. Myös varaosat, siemenet ynnä muut ovat ruokaketjun kriittisiä osia, joiden saatavuuden häiriintyminen voi kriisien aikana aiheuttaa vakavaa vahinkoa ruokajärjestelmän toimivuudelle. Strategia korostaa luonnon kantokyvyn turvaamista, ravinnekierron vahvistamista ja maaperän kasvukunnon parantamista. Maatalouden ilmastotoimissa onkin kirimisen varaa. Yksi iso huolenaihe on tällä hetkellä käsittelyssä oleva hankintalaki, joka murentaa tehokasta, kotimaisuuteen pohjaavaa hankintajärjestelmää kunnissa ja hyvinvointialueilla. Vetoan vielä hallituspuolueisiin: jätetään kuntia kovalla kädellä kurittava hankintalain muutos tekemättä. Arvoisa puhemies! Ruoka on nautinto, mutta se on myös terveyden perusta. Valitettavasti suomalaisilla on paljon petrattavaa. Valtaosa väestöstä ei syö ruokasuositusten mukaan, ja se näkyy erilaisina sairauksina. Terveellinen ruokavalio ei vaadi äärimmäisyyksiä. Ravitsemussuositusten noudattaminen riittää. Terveellisyys ja ilmastoviisaus eivät sulje pois ruokailun iloa ja rentoutta. Monipuolinen ruokavalio on liha, kala, kasvikset ja marjat — näitä saa kotimaasta. Reseptiikalla uusista ruokainnovaatioista saadaan houkuttelevia ja ne päätyvät varmemmin kuluttajan lautaselle. Erityisruokavalioiden merkitys on myös kasvanut. Esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavien määrä on noussut, ja on tärkeää, että erityisruokavalioon tarkoitetun ruuan tuottajia on kotimaassa riittävästi. Selonteko tuo esiin valtavan mahdollisuuden: suomalainen ruokajärjestelmä voi olla kansainvälisesti tunnettu puhtaudesta, turvallisuudesta ja korkean jalostusasteen tuotteista. Kasvun edellytys on panostus uusiin teknologioihin, datatalouteen ja tki-osaamiseen. Luomutuotannolla on oma tärkeä roolinsa. Etenkin vientimarkkinoilla se kiinnostaa. Luomukaura on ollut menestystarina, ja markkinoita olisi enemmänkin, mutta tuotantoa ei taida riittää. Suomalainen ruoka tulee siis viedä vielä vahvemmin maailmalle. Ruokaviennin lisääminen esimerkiksi uusien kasvipohjaisten tuotteiden, kalatalouden tai luonnontuotealan kautta vahvistaa taloutta mutta samalla tukee yritysten investointeja kotimaahan. Tarvitaan osaamista ja koulutusta sekä myös elintarvikesektorin pitkäjänteistä t&k-työtä. Arvoisa puhemies! Ruokaan liittyvät tavat muuttuvat ajassa, mutta perinteet ja uudet trendit eivät kilpaile keskenään. On täysin mahdollista olla ilmastoystävällinen, terveellisesti syövä kuluttaja ja silti nauttia suomalaisista ruokaperinteistä. Kansallinen ruokastrategia asettaa vision: onnellisen ruuan maa, jossa ruoka tekee hyvää ihmisille, ympäristölle ja taloudelle. Visio on puhutteleva; onhan Suomi valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisen ruuan maassa ei voi kuitenkaan olla onnettomia ruuantuottajia. On tärkeää, että teemme rohkeita ja pitkäjänteisiä päätöksiä nyt, jotta maatalouden kannattavuuskriisiin löytyy ratkaisuja. Tarvitsemme kannattavan alkutuotannon, toimivan ruokaketjun, tki-panostuksia, vastuullisia ruokavalintoja ja vahvaa ruokakulttuuria — yhdessä rakennettuna. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko ja strategia tarjoavat meille mahdollisuuden vahvistaa suomalaisen ruuan tulevaisuutta tavalla, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä. Toivon, että tässä salissa sitoudumme siihen laajasti ja pitkäjänteisesti.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässähän kysymyksessä on siis se, että esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luonnonmukaisesta tuotannosta annettua lakia. Esityksen mukaan valtuutettua tarkastajaa koskevaa säännöstöä muutettaisiin siten, että valtuutetun tarkastajan toimeksiannon voisi tehdä Ruokavirasto tai elinvoimakeskus, kun voimassa olevan lain mukaan toimeksiannon voi tehdä vain elinvoimakeskus. Eli siltä osin hyvin selkeä esitys ja päätös. Ja todettakoon vielä se, että maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä voin sanoa sen, että tämä esitys oli yksimielinen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus on tärkeä kokonaisuus, josta tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa yhdenvertaisuusvaltuutetun konkreettisia esityksiä. Kun säästöt ja leikkaukset kohdistetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin, vastuu on poliittinen eli vastuu on hallituksen. Vielä vakavampaa on se, että säästöjen ja leikkausten vaikutuksia ei ole haluttu arvioida kunnolla, tai jos on arvioitu, niitä ei ole haluttu korjata. Työelämässä tämä myös näkyy suoraan. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevat yhteydenotot ovat yli kaksinkertaistuneet, ja työelämä on noussut suureksi syrjinnän kentäksi. Työsuojeluviranomaisille tulevat ilmoitukset kasvavat samaan aikaan. Syrjintä ei ole vain teoreettinen ongelma, vaan se koskee ihmisiä terveydentilan, iän tai vammaisuuden perusteella. Se näkyy jo rekrytoinnissa, siinä, kuka pääsee edes mukaan työelämään. Moni työkyvyltään rajoittunut jää pahimmillaan kokonaan työelämän ulkopuolelle. Se ei ole vain yksilön tragedia, vaan se on myös yhteiskunnan epäonnistuminen, ja samaan aikaan hallitus heikentää kaikkien työntekijöiden asemaa. Kun työelämän turvaa puretaan, määräaikaisuuksia lisätään, irtisanomista helpotetaan ja suojaa heikennetään, syntyy ilmapiiri, jossa työntekijä jää pahimmillaan yksin. Syrjinnän riski kasvaa, ja turva heikkenee. Arvoisa herra puhemies! Suomessa syrjinnän sanktiot eivät ole riittävän tehokkaita. Uhrin pitää itse viedä asia oikeuteen, eikä siihen useimmilla ole edes mahdollisuutta. Tämä on oikeusturvan näkökulmasta kestämätöntä. Kysymys kuuluu: Kantaako hallitus vastuun, ja tekeekö hallitus korjaavia toimia? Vai hyväksytäänkö se, että työelämä muuttuu yhä epävarmemmaksi, epätasa-arvoisemmaksi ja kovemmaksi juuri niille, jotka tarvitsevat turvaa eniten?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että edellisen puheenvuoron pitäjän kanssa olen samaa mieltä siitä, että nämä rikokset, mitä täällä aiemmin hän luetteli, ovat suorastaan todella kammottavia, enkä usko, että tässä salissa kukaan niitä tulee hyväksymään. Tässä puheenvuorossa aiemmin tuli ehkä sellainen kuva, että täällä joku viiteryhmä puolustelee — puhuttiin äärivasemmistosta. Itse en koe tietenkään edes kuuluvani tähän viiteryhmään, mutta siitä huolimatta haluan todeta sen, että tässä salissa kukaan ei näitä rikoksia varmaan puolustele, teki ne sitten minkä sukunimen omaava henkilö tahansa. Oli se sitten Matti Meikäläinen tai joku ulkomaalaistaustainen, niin yhtä törkeitä rikoksiahan ne ovat ja ne pitää tuomita. Sitten itse tästä käsittelyssä olevasta asiasta olen samaa mieltä kuin edustaja Lyly aiemmin totesi, että siellä on kuitenkin paljon tärkeitä asioita, mitkä liittyvät työelämäkysymyksiin niihin liittyvien syrjintäasioitten kautta. Nämä ovat tärkeitä huomioita, ja on tärkeätä myös sitten saada niihin asioihin parannuksia.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri on useasti todennut, että hallituksen leikkaukset kohdistuvat ensisijaisesti kohteisiin, jotka eivät ole suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä, ja on käyttänyt tästä ilmaisua ”toisarvoiset asiat”. Tilanne on maassamme tänään se, että meillä on ennätystyöttömyys, ennätysköyhyys ja ennätysvelkaantuminen. Arvoisa ministeri Purra, onko toisarvoista se, kun työttömyys, köyhyys ja epätoivo ovat lisääntyneet ja samaan aikaan hyvätuloiset ovat saaneet suurimmat veronalennukset? Ja onko teiltä tulossa tänä keväänä lisää teidän mielestänne toisarvoisia leikkauksia, mitkä lisäävät suomalaisten epätoivoa, vai oletteko vihdoin valmis tekemään päätöksiä, joilla se tiukassa tilanteessa oleva suomalainen saa helpotusta elämäänsä?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia. Esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa olevaa kirjausta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä. Esityksen tarkoituksena on vahvistaa raskauteen ja perhevapaisiin liittyvän syrjinnän suojaa. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä ei muuteta voimassa olevaa oikeudentilaa, vaan täsmennetään sääntelyä. Ehdotetut muutokset pääasiassa täsmentävät ja selkeyttävät nykyistä, jo voimassa olevaa lainsäädäntöä, joten sukupuolivaikutukset jäävät kokonaisuutena arvioiden melko pieniksi. Esitetyt muutokset eivät riitä hallitusohjelman tavoitteeseen syrjinnän tehokkaasta ehkäisystä, ja ehdotetut lainsäädäntömuutokset ovat ainoastaan tarkentavia, eivät vaikuttavia. Eli voidaan todeta, että esitys on lähinnä kosmeettinen. Hallituksen tasa-arvolain muutokset ovat pääosin kosmeettisia, koska samaan aikaan valmistelussa oleva määräaikaisuuksien vapauttaminen voi lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Voi rehellisesti ja suoraan todeta, että hallitus maalaa ruosteen päälle. Tämä tasa-arvolakiesitys ei estä syrjintää, jos ja kun sitä syrjintää lisätään muualla. Tämä esitys on siis silmänlumetta. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on jo nyt kielletty, mutta sitä tapahtuu silti. Tämä hallituksen esitys ei puutu siihen, miksi syrjintä jatkuu työelämässä. Syrjintä tapahtuu usein tilanteessa, jossa sitä on vaikea todistaa. Silloin pelkkä lain selkeyttäminen ei riitä. Samaan aikaan kun hallitus sanoo torjuvansa syrjintää, se lisää perusteettomia määräaikaisia työsuhteita. Juuri näissä tilanteissa syrjintä tapahtuu, kun sopimusta ei vain jatketa. Tasa-arvon edistäminen edellyttää konkreettisempia toimia. Tarvitaan vahvempaa suojaa työntekijöille ja aidosti vaikuttavia keinoja puuttua syrjintään. Tämä hallituksen esitys ei muuta todellisuutta työpaikoilla. Hallitus on heikentänyt kymmenillä lakimuutoksilla työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Hallitus on käytännössä tehnyt yhden hyvän päätöksen koskien työntekijöitä: se oli päätös, missä hallitus perui oman sairaussakkoesityksensä. Nyt olisi tilaisuus tehdä toinen aidosti hyvä päätös, eli vetää pois esitys perusteettomista määräaikaisista sopimuksista, jonka on todettu lisäävän työntekijöiden syrjintää työpaikoilla.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä tätä lakiesitystä ministeri kuvasi kauniisti ja puhui hienosti tämän puolesta, ja totta kai asia on tärkeä, ei sitä voida kiistää, mutta se täytyy sanoa rehellisesti ja suoraan, että tällä lakiesityksellä, mikä nyt on käsittelyssä, maalataan ruostetta piiloon. Näin se on. Hallitus on aiemmin tehnyt useita työelämää ja työntekijöitä koskevia lakiesityksiä, jotka ovat heikentäneet työntekijän asemaa, ja varsinkin tämän tulossa olevan esityksen siitä, että perusteettomia määräaikaisia sopimuksia voidaan tehdä jopa vuodeksi, on todettu tuovan sitä syrjintää mitä suurimmissa määrin. Elikkä niillä aiemmilla päätöksillä ja myös tulevilla päätöksillä on enemmän vaikuttavuutta kuin tällä nyt käsittelyssä olevalla päätöksellä. Tämä on kosmeettinen, ja tällä ei ole samanlaista vaikuttavuutta kuin noilla aikaisemmilla hallituksen päätöksillä, missä on heikennetty työntekijöitten turvaa. Elikkä se olisi vaikuttavinta, että se esitys määräaikaisten työsopimusten perusteettomasta tekemisestä vedettäisiin pois ja peruttaisiin. Sillä olisi eniten vaikutusta.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä edellä on kuultu hyviä puheenvuoroja siitä, mitenkä tärkeä tämä lakiesitys on ollut. Täällä nimenomaan puhutaan lemmikkien ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista maassamme, ja siihen myös liittyy isompi kokonaisuus kaikkinensa. Kuten maa‑ ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Elomaa hienosti kuvasi, niin valiokunta teki tässäkin asiassa tärkeää yhteistyötä hyvin, ja olimme asiassa täysin yksimielisiä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitän kaikkia edustajia todella hyvästä ja rakentavasta keskustelusta tämän vakavan asian äärellä, ja kiitän myös ministeriä, että olette paikalla tässä keskustelussa. Päätän oman puheenvuoroni viestiin kansalaiselta, joka kyllä minusta kiteyttää hyvin tämän asian osaltaan: ”Toivon, että lasta ja nuorta kuunnellaan kasvavana, hauraana ihmisenä, ei kulueränä tai asiakkaana. Toivon, että lasten ja nuorten pahoinvointia ei nähdä ongelmana vaan avunhuutona ja että ratkaisuksi ei esitetä rangaistuksia vaan tukea. Toivon, että nuorisokodeista ei rakenneta kilpailutettuja tuotantolaitoksia, joissa voittoa tuottava elementti on pahoinvoiva lapsi. Toivon, että vanhemmat myös kodeissa löytävät aikaa kuunnella lapsia, ja toivon, että jokaisella on joku, joka ottaa kädestä kiinni, kun pelottaa.” — Kiitos, puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hienoa, että keskustelualoitteeni myötä tänään käydään tärkeää keskustelua lastensuojelun nykytilasta sekä uhkakuvista. Sanonta, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ei ole pelkkä sanonta, se on fakta. On siis ensiarvoisen tärkeää huomioida kaikessa päätöksenteossa se, miten päätökset vaikuttavat maamme lapsin ja nuoriin. Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on haastava tilanne. Köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Tulevaisuudennäkymä ei ole kaikille lapsiperheille, lapsille ja nuorille kovin hyvä. Lastensuojelulain tarkoitus on kaikissa tilanteissa merkityksellinen. Miten lapsiperheet saavat apua ajoissa, miten lapsen ja nuoren turvallinen kasvuympäristö varmistetaan? Hallitus uudistaa lastensuojelulakia, ja ensimmäinen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Hallitus keskittyy lähinnä erilaisten rajoittamistoimien sääntelyyn ja vakavasti oireilevien lasten tilanteeseen. Toivon, että lastensuojelulain jatkovalmistelussa huomioidaan vahvasti lapsiperheiden ennakoivan avun ja tuen saaminen. Lastensuojelulaissa se viimesijaisin toimi on lapsen tai nuoren huostaanotto. Huostaanoton keskeisin edellytys ja peruste on se, että huostaanotolla varmistetaan lapsen ja nuoren turvallinen kasvuympäristö. Aina puhuttaessa huostaanotosta se herättää luonnollisesti tunteita. Koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 17 100 vuonna 2024. Heistä huostaanotettuina oli 11 300 lasta. Sijoitetuista lapsista kolmannes on ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Vuoden 2025 osalta arvio on, että lastensuojelun toimenpiteiden tarve kasvaa. Tämän vuoksi lastensuojelusta ei tulisi leikata, vaan siihen tulisi satsata lisää. Arvoisa herra puhemies! Sijaishuollon markkinoilla pyörii vuosittain miljarditason rahapotti. Tämä voi herättää ajatuksia siitä, perustuuko jokainen lapsen ja nuoren huostaanotto siihen tärkeimpään tavoitteeseen eli siihen, että huostaanotto on viimesijaisin toimi ja lapsen turvallisen kasvuympäristön mahdollistaja. Huostaanoton tulisi varmistaa se, että meillä ei koskaan tapahdu kenellekään lapselle kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan kohtaloa. Korostan, että huostaanoton ei tule koskaan perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että lapsi saa paremman elämän. Arvoisa herra puhemies! Sain tärkeän viestin lastensuojelun ammattilaisilta, ja he halusivat kertoa heidän näkemyksensä lastensuojelulain osalta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät Karoliina Tenkanen, Päivi Autio ja Hanna Kärsämä viestivät minulle seuraavaa: ”Lastensuojeluun suunnitellut muutokset järkyttävät meitä rivisosiaalityöntekijöitä. Vuonna 2013 valmistunut Toimiva lastensuojelu ‑selvitystyöryhmän loppuraportti osoitti, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus oli erittäin suurta, asiakasmäärät olivat kohtuuttoman suuret ja nämä kaksi seikkaa selkeästi vaaransivat lasten oikeusturvan. Nyt 13 vuotta myöhemmin kaikki tämän selvitysryhmän aikaansaamat positiiviset muutokset lasten turvalliseen kasvuun, lastensuojeluun ja kehitykseen ollaan ajamassa alas. Tällä hetkellä alueellamme lastensuojelussa on pysyvät, motivoituneet ja lasten oikeusturvaa ajavat sosiaalityöntekijät, joiden työssäjaksaminen on varsin hyvällä tasolla. Työmme on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa kohtaamme päivittäin lapsia, joiden kasvu ja kehitys on vaarantunut tai joiden kasvuympäristö ei ole lapsen edun mukainen. Työmme sisältää päivittäin vaativaa arviointia, verkostotyötä ja kohtaamisia hyvin erilaisten lasten ja heidän perheidensä kanssa. Hyvinvointialueiden säästöpaineet näkyvät jo nyt työssämme. Lastensuojelun asiakkuuteen tulevien lasten ja nuorten tilanteet voivat olla jo lähtökohtaisesti niin kriisiytyneitä, että asiakkuus voi alkaa suoraan kiireellisellä sijoituksella ja prosessi voi edetä nopeasti huostaanoton valmisteluun. Tämä johtuu siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan alas. Lapsia tai nuoria ei voida enää auttaa missään muualla kuin kaikista raskaimmissa ja viimesijaisissa palveluissa. Se, että nyt lyhytnäköisesti ajatellaan, että lastensuojelulain kumoaminen lastensuojelun avohuollon osalta parantaisi tilannetta, on varsin erikoinen. Erikoiseksi sen tekee myös ajatus, että sosiaalihuoltolaki olisi ensisijainen laki ja lastensuojelu tapahtuisi vain sijaishuollossa. Missä tapahtuisi näiden muiden lasten suojelu?” Arvoisa herra puhemies! Tapasin äskettäin lapsiperheen, jossa yksi lapsista oli ollut huostaanotettuna laitokseen. Reilu vuoden laitoshuostaanoton jälkeen lapsi pääsi lapsen isän vahvan vaikuttamisen kautta isän ja hänen sisarensa luokse asumaan. Koin tämän tapaamisen todella tunteelliseksi, kun näin, että asiat voivat kääntyä parhain päin. On tärkeää, että mahdollisessa viimesijaisessa tilanteessa, jossa lapsi otetaan huostaan, tulisi ensisijaisesti varmistaa mahdollisuus sijoittaa lapsi lähisukulaisen luokse. Arvoisa herra puhemies! Minulla itselläni on kokemusta lastensuojelusta ja huostaanotosta. Tulin huostaanotetuksi yhdeksänvuotiaana. Se oli minulle pelastus. Ilman tuota huostaanottoa en olisi tässä tästä tärkeästä asiasta puhumassa. Oli onnenkantamoinen, että minut ottivat huostaan isovanhemmat. Elämä ei ollut yltäkylläistä, mutta tärkeää oli se, että minulla oli puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä ja minusta välitettiin. Arvoisa herra puhemies! Haluan omalla esimerkilläni tuoda esiin sitä, että yksittäinen tapahtuma voi pelastaa lapsen ja antaa toivoa elämään. Haluan tuoda toivoa ja uskoa maamme lapsille ja nuorille. Meidän on päätöksentekijöinä varmistettava, että olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät lapsiperheille nyt ja tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen työllisyyspolitiikka on keskittynyt kolmeen asiaan: työttömiltä leikkaamiseen, työntekijän työsuhdeturvan heikentämiseen, työntekijän ja työttömän koulutusmahdollisuuksien huonontamiseen. Työttömyysturvan leikkauksella hallitus kannusti työttömiä työllistymään. Työttömyysturvan suojaosan poistoa hallitus perusteli niin, että tällä leikkauksella osa-aikatyöntekijää autettiin työllistymään kokoaikaiseksi työntekijäksi. Ja kuinkas on käynyt: työtön ei ole työllistynyt, vaikka hallitus kuinka heiltä on leikannut, koska niitä töitä ei ole. Arvoisa työministeri, voisiko yksi pitkäaikaistyöttömän työllistämistoimi olla se, että palauttaisitte vuorotteluvapaan? Aikanaan vuorotteluvapaalle jääneen työntekijän tilalle palkattiin pitkäaikaistyötön, ja vuositasolla tämä tarkoitti useitten tuhansien työntekijöitten, siis niiden, jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä, palkkaamista ja työllistämistä. Voisiko tämmöinen toimi olla yksi vaihtoehto?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on tärkeää keskustelua ollut ja tärkeä lakiesitys, joten ihan vielä tavallaan yhteenvetona muutamaa asiaa haluan tässä korostaa. Hallituksen esityksessä viitataan hallitusohjelmaan, mutta tarve on puuttua työperäiseen hyväksikäyttöön ilman hallitusohjelman mainintaakin. Aiemmassa lainsäädännössä on ollut mukana syrjintäelementti, jonka takia monikaan tapaus ei ole edistynyt, koska sen osoittaminen on ollut hankalaa. Uusi lainsäädäntö selkeyttää tilannetta työperäisen hyväksikäytön kohdalla. Muutoksen myötä myös muihin kuin ulkomaalaisiin kohdistuva kiskonta olisi selvemmin rangaistavaa, kun syrjintäelementtiä ei enää olisi. Siten esimerkiksi nuoriin tai vammaisiin työntekijöihin kohdistuvaan hyväksikäyttöön voitaisiin puuttua nykyistä paremmin. Kannatan siis ehdotettuja muutoksia, mutta ne ovat sellaisinaan riittämättömiä. Hallituksen tulisi tehdä vielä enemmän työperäisen hyväksikäytön estämiseksi. SDP on sitä mieltä, ettei kilpailua pidä käydä palkkoja polkemalla, liian pitkiä työpäiviä vaatimalla tai muutenkaan työntekijöiden oikeuksia heikentämällä. Kiskontaa työelämässä koskevan sääntelyn ajantasaistaminen ei poista tarvetta muun muassa palkkavarkauden kriminalisoinnille eikä ammattiliittojen kanneoikeudelle. Myös viranomaisten toimintaedellytysten pitää olla kohdallaan työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Palkkavarkauden kriminalisointi olisi tärkeää, niin että siihen voitaisiin puuttua tehokkaammin. Alipalkkaus on yleisimpiä työperäisen hyväksikäytön muotoja, ja ehdotettujen sääntelyjen ulkopuolelle jää edelleen suuri osa alipalkkauksista. Ammattiliittojen kanneoikeus on tärkeä asia, ja myös ministeri Meri on itse lokakuussa 2025 todennut kannattavansa sitä, samoin perussuomalaiset vielä vaalien alla. Kanneoikeudella tarkoitetaan sitä, että ammattiliitto voi nostaa oikeudessa kanteen työntekijän puolesta. Tämä mahdollistaa epäkohtiin puuttumisen myös silloin, kun työntekijä ei itse uskalla tai osaa tuoda asiaa esille. Työntekijän ei siis tarvitse erikseen antaa suostumustaan siihen, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa silloin, kun kyseessä on ammattiliittojen kanneoikeuden voimassaolo. Uhrien lisäksi työperäinen hyväksikäyttö haavoittaa tervettä kilpailua ja rehellisesti toimivia yrityksiä. Myös yhteiskunta häviää, kun verotuloja jää saamatta ja lailliset markkinat vääristyvät. Tällä hetkellä työperäinen hyväksikäyttö on liian kannattavaa, sillä kiinnijäämisriski on matala ja sanktiot pieniä. Joten lopuksi vielä totean, että tämä esitys, mitä nyt käsitellään, on tervetullut, mutta tarvitaan vielä enemmän.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on pääosin hyvää keskustelua ollut siitä, miksi tätä lainsäädäntöä nyt tällä tavalla korjataan, kuten kuuluu, että nimenomaan työperäisen hyväksikäytön estäminen olisi sitten vahvemmalla pohjalla. Kun täällä monessa puheenvuorossa sitten kysellään, miksei edellinen hallitus sitä, ja me taas vastaavasti kysellään, miksei nykyinen hallitus nyt tätä, niin on pakko todeta se, että meillä on mennyt läpi useita tämän kauden aikana tehtyjä lakiesityksiä, joissa nimenomaan työttömän ja työntekijän oikeuksia ja etuja on kyllä heikennetty mitä suurimmissa määrin, siis niitä on todella iso määrä. Esimerkiksi työttömyysturvan omavastuuta on heikennetty, lomakorvauksen jaksotus on palautettu, työmatkavähennyksen leikkaus on toteutettu, työttömyysturvan suojaosa on poistettu, lakko-oikeutta on rajattu, lakkosakkoja on asetettu työntekijöille, aikuiskoulutustuki on lakkautettu, vuorotteluvapaa on lakkautettu, työssäoloehto on muutettu 6 kuukaudesta 12 kuukauteen, ansioturva on porrastettu, on työssäoloehdon kertymisen lakkautus palkkatuetussa työssä, on paikallisen sopimisen uudistus, joka on tarkoittanut osin sitä, että nimenomaan lähetettyjen työntekijöitten osalta voi olla riski siihen, että siellä tapahtuu juuri jonkinlaisia väärinkäytöksiä, ansiosidonnaisen korotusosa on poistettu, irtisanomista on helpotettu, ja nyt se määräaikainen työsuhdemahdollisuus perusteetta vuodeksi on tulossa. Elikkä on valtava määrä tämän hallituskauden aikana tehty heikennyksiä, joten haluan todeta, että nyt tämä pienikin korjaus parempaan suuntaan, mikä nyt nimenomaan tämän lakiesityksen käsittelyssä on, on hieno juttu, mutta tarvitaan vielä lisää. Sen takia tässä minäkin olen halunnut korostaa omissa puheenvuoroissani sitä, että esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisointi ja sitten ammattiliittojen kanneoikeus ovat todella tarpeellisia. Jos ei tällä kaudella niitä nyt sitten hallitus saa aikaiseksi, niin toivottavasti seuraava hallitus seuraavalla kaudella.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Äskeisen edustajan puheenvuoro oli kyllä varsin hyvä. Siinä oli hyviä elementtejä, jotka myös itse allekirjoitan. [Juho Eerola: Etenkin lopussa!] Mutta sitten kun oli tämä loppuhämmennys siitä, miksi edellisellä kaudella ei tehty sitä ja miksi ei tehty tätä, niin voinen esittää saman kysymyksen teille, arvoisa hallituspuolueen kansanedustaja. Oikeusministeri Meri on todennut julkisesti, että kannattaa ammattiliittojen kanneoikeutta. Teidän hallituksen ministeri on todennut julkisesti, että kannattaa ammattiliittojen kanneoikeutta. Miksi ette ole tehneet sitä? Miksi ette ole sitä säätäneet tällä kaudella? Eli sama kysymys teille.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Pidän työperäisen hyväksikäytön kitkemistä ja yleensäkin työntekijöiden oikeuksien vahvistamista tarpeellisena, mutta totean samalla, että tämä hallituksen esitys ei ole yksinään riittävä. Hyväksikäyttöön puuttuminen edellyttää lisäksi vahvempia keinoja, joilla työntekijät pääsevät käytännössä paremmin turvaamaan oikeuksiansa. Haluan korostaa ammattiliittojen kanneoikeuden merkitystä osana kokonaisuutta. Olen tehnyt asiasta lakialoitteen laiksi järjestökanteesta työsuhteeseen liittyvässä riita-asiassa. Valitettavasti tämä ei tuolloin saanut kannatusta hallituksen edustajilta, mutta jospa nyt olemme tulleet asiassa lähemmäs toisiamme. Arvoisa rouva puhemies! Työperäisen hyväksikäytön ongelma ei ole vain lainsäädännön tasolla vaan siinä, että oikeudet jäävät usein käyttämättä. Moni hyväksikäytetty työntekijä on riippuvainen työnantajastaan, velkaantunut tai pelkää työnsä ja oleskelulupansa puolesta. Hyväksikäyttö ei lopu sillä, että rikoslaki on kunnossa, jos kukaan ei uskalla viedä asiaa eteenpäin. Pidän siis todella tärkeänä, että hallituksen esityksessä työperäiseen hyväksikäyttöön puututaan rikoslain keinoin ja sääntelyä selkeytetään. Uudistus jää kuitenkin vajaaksi, jos samaan aikaan ei puututa siihen, miksi suorastaan rikolliset tapaukset jäävät pahimmillaan piiloon. On hyvä, että rikosvastuuta vahvistetaan, mutta yhtä tärkeää on kysyä, miksi niin moni tapaus ei koskaan päädy viranomaisten tietoon. Olen siis jo aiemmin esittänyt ammattiliitoille kanneoikeutta, joka mahdollistaisi oikeudenkäynnin työntekijän puolesta ilman, että tämän tarvitsee itse ryhtyä prosessin vetäjäksi. Kyse on hyvin konkreettisesta muutoksesta: siirretään riskiä pois yksittäiseltä työntekijältä. Nyt liian moni joutuu valitsemaan oikeuksiensa ja toimeentulonsa välillä. Rikoslain uudistaminen ja järjestökanteen mahdollistaminen eivät ole vaihtoehtoja, vaan ne täydentävät toisiaan. Rikoslaki toimii silloin, kun tapaus tulee ilmi. Järjestökanteella varmistetaan, että se ylipäätään tulee ilmi ja asiaan puututaan kuten kuuluu. Arvoisa rouva puhemies! Jos haluamme oikeasti kitkeä työperäistä hyväksikäyttöä, meidän on rakennettava järjestelmä, jossa oikeuksia voi käyttää myös käytännössä. Siksi järjestökanteen edistäminen on seuraava välttämätön askel, ja totean myös sen, että alipalkkauksen kriminalisointi on seuraava askel. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys, mikä nyt on tässä lähetekeskustelussa, on kyllä tervetullut, totta kai. Tällä kaudella olemme toki nähneet paljon työntekijöitä ja työelämää koskevia lakiesityksiä hallitukselta, ja useat ovat kyllä olleet niitä heikentäviä esityksiä, valitettavasti. Elikkä tämä suunta on oikea. Hyvä, että työntekijöitten oikeuksia lähdetään parantamaan, ja kiitän ministeriä tästä esityksestä. Toki tämä ei ole ihan vielä riittävä. Voisi odottaa vielä enemmänkin tehtäväksi näitten asioitten eteen, esimerkiksi juuri työperäisen hyväksikäytön estämiseksi. Kysynkin, ministeri Meri: Olette aiemmin antanut tukenne esimerkiksi ammattiliittojen kanneoikeudelle. Vieläkö tämä tukenne on voimassa, ja tuleeko tämän asian osalta tapahtumaan myönteisiä asioita? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan liikennejärjestelmästä ja investoinneista, niin alkuun haluan sanoa kiitokset ja hyvänä nähdä sen puolen, että Pohjois-Savon valtatielle 5, vt 5:lle, investointi Leppävirta—Kuopio vihdoinkin toteutuu. Se on hieno juttu. Mutta huonoa on se, että muuhun ei sitten rahaa olekaan, elikkä Pohjois-Savo jää aika paljon vaille muusta investointitarpeesta. Elikkä riittämättömän rahoituksen vuoksi korjausvelka jatkaa yhä kasvuaan, ja erityisesti tämä näkyy alemmassa tieverkossa ja siellä Pohjois-Savossa hyvinkin pitkälti. No, raideliikenteen osalta kapasiteetti muodostaa merkittävän pullonkaulan teollisuudelle ja myös henkilöliikenteelle pääradalla, Savon radalla ja Karjalan radalla. Sitten kun puhutaan rataliikenteestä, niin kyllä täytyy taas tuoda esiin se poikittaisliikenteen onnettomuus, sillä lailla onnettomuus, että sinne ei mitään investointia ole tulossa, ja tätä Pieksämäki—Varkaus—Joensuu-ratavälin sähköistämissuunnitelmaa ei vieläkään kuulu. Voisi sanoa, että ei näy vieläkään valoa ratatunnelin päässä, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Arvoisa hallitus, on todettava rehellisesti ja suoraan, että tämäkin lakiesityksenne jopa vuoden perusteettomista määräaikaisista työsopimuksista on täysin tarpeeton esitys. Te korostatte, kuinka tärkeä tämä lakiesitys on työllisyydelle, ja ette kuitenkaan pysty esittämään konkreettisia työllisyyslukuja tämänkään työelämäesityksen osalta. Kyseessä on siis käsittämätön työelämäpuhallus, joka koskee erityisesti nuoria ja naisia, valitettavasti. Arvoisa työministeri Marttinen, hallitus on tehnyt yhden hyvän työelämää koskevan päätöksen, ja se oli se, kun peruitte sairaussakkolakiesityksen. Kysynkin teiltä, arvoisa työministeri: olisiko hallituksen tehtävä aikakautensa toinen hyvä päätös ja perua tämä huuhaa-lakiesitys, joka ei lisää työllisyyttä, vaan se lisää epävarmuutta työntekijöille?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä olemme tämän asian ympärillä käyneet hyvää keskustelua jo jonkin aikaa, elikkä maaseutupoliittinen selonteko on tärkeä. Tässä yhteydessä on korostunut se aluepolitiikan merkitys, ja varsinkin itäsuomalaisena edustajana haluan todeta Itä-Suomen merkittävyyden. Siihen vaikuttaa, totta kai, paljon maatalous, siihen liittyvä toiminta, työllisyys, omavaraisuus ja kaikki muu ja sitten, totta kai, teollisuus, metsäteollisuus ja muu vastaava tilanne, mikä vaikuttaa siihen, miten Itä-Suomessa pärjätään. Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ministeri oli hyvin vastaamassa kysymyksiin ja keskusteluun. Hän totesi jotenkin niin, että tällä hallituskaudella olisi Itä-Suomeen satsattu, oliko peräti tuplasti enemmän kuin viime kaudella hallitus satsasi. Toki tämä kuulostaa erikoiselta, koska itse olen kotoisin sieltä Pohjois-Savosta ja Varkaudesta, ja siellä hallituksen päätöksellä on ajettu alas käräjäoikeutta, ulosottotoimintaa, verotoimistoa, ympärivuorokautista päivystystä sairaalan osalta, ja mitä vielä on tulossakaan, eli koen sen, että Pohjois-Savossa ja siellä Keski-Savon puolella ei ehkä koeta ihan samankaltaisesti, kuten ministeri totesi, että tämä hallitus olisi satsannut jopa tuplasti enemmän kuin aiempi hallitus. Tämän haluan vielä tässä kohdassa tuoda esiin, että näillä on iso vaikutuksensa sen koko alueen elinvoimaan, minkälaisia palveluita, peruspalveluita siellä on tarjolla, puhumattakaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Kaikki vaikuttaa sen alueen kehittymiseen, menestymiseen, työllisyyteen, elinkeinoon ja näin poispäin, ja se on myös tätä maaseutupoliittista ohjelmaa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon myötä on tärkeää huomioida ainakin seuraavat asiat: Itä-Suomeen tarvitaan nyt pikaisesti pito- ja vetovoimaa vahvistavia toimia, joilla varmistetaan yritysten toimintamahdollisuudet sekä tarjotaan myös opiskelunsa päättäville nuorille mahdollisuus jäädä kotiseudulleen asumaan ja työskentelemään. Kaupunkikeskuksia lukuun ottamatta Itä-Suomi on valtaosin harvaan asuttua maaseutua, jolla huoltosuhde heikkenee erityisen voimakkaasti. Kaupungit vetävät työikäistä väestöä puoleensa, mutta maaseudulla työpaikat syntyvät pikemmin sinne, missä ihmiset ovat. Maaseudun elinkeinoelämällä on potentiaalia, sillä suurin osa maaseudun yrityksistä on pieniä mikro- ja pk-yrityksiä, joiden mahdollisuutta työllistää tulee vahvistaa. Myös perheyrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. On tärkeää varmistaa ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys, joten korkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lisää panostuksia leikkauslinjan sijaan. Itä-Suomen elinvoimaa haastaa myös liikenneverkon epätasapainoinen kehittäminen. Infran merkitystä elinvoimalle ei aina ymmärretä riittävästi. Raideliikenteen tavaraliikennekapasiteetti ei ole Itä-Suomessa ajan tasalla, minkä takia joudutaan turvautumaan kalliimpiin maantiekuljetuksiin. Tieliikenteessä hallituksen panostukset ovat kohdentuneet pääväyliin, vaikka esimerkiksi alempi tieverkko on juuri Itä-Suomessa metsäteollisuudelle aivan keskeinen. Maaseudulla heikot tietoliikenneyhteydet heikentävät asukkaiden arjen sujuvuutta sekä muodostuvat helposti pullonkaulaksi yritysten kehittämisessä ja investoinneissa. Kiinteisiin valokuituverkkoihin tarvitaan siis tukirahoitusta. SDP on ehdottanut työ- ja elinkeinoministeriön investointituesta 75 miljoonan kohdentamista itäisen Suomen hankkeisiin sekä vihreän siirtymän verokannustimen laajentamista ja voimassaolon pidentämistä, jotta myös Itä-Suomen pk-yritykset pääsisivät mukaan. On jo korkea aika polkaista käyntiin alueen siirtoverkkohanke ja mahdollistaa tuulivoiman rakentaminen itäisessä Suomessa, jotta yritykset uskaltavat investoida alueelle. Sitkeä itäinen Suomi on osoittanut kriisinkestävyytensä välittömästi finanssikriisin ja koronapandemian iskemisen jälkeen. Itärajan sulkeminen on aiheuttanut itäiselle Suomelle kuitenkin poikkeuksellisen tilanteen, johon tulee nyt vastata poikkeuksellisin keinoin. Mutta hallitus tarjoaa toimien sijaan vain selvityksiä ja EU suoran tuen sijaan lainarahaa samalla, kun lupaukset erityistalousalueesta antavat vain odottaa itseään.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ministeri hienosti puheessaan toi esiin sen, että Suomi elää maataloudesta ja metsästä, ja olen täysin samaa mieltä. Maa-, metsä- ja aluepolitiikan tavoitteena on oltava alueiden välisen eriytymisen vähentäminen. Voimavarat ja elinvoimaisuus vaihtelevat alueiden välillä. Palvelurakenne, teollisuus ja paikalliset työmarkkinat sekä kansalaisten sosiaaliset ja terveydelliset voimavarat tulee ottaa huomioon alueisiin vaikuttavissa päätöksissä. Itä-Suomessa valitettavasti olemme hieman menneet tässä, voisi sanoa, metsään, koska hallituksen päätöksillä on Pohjois-Savossa, Varkaudessa lakkautettu useita virastoja ja jopa ympärivuorokautinen päivystys. Valtion eri ministeriöiden päätöksien alueelliset vaikutukset tulee pystyä arvioimaan siis nykyistä paremmin, ja tämän arvioinnin myötä tulee tehdä vaikuttavampaa maa-, metsä- ja aluepolitiikkaa, jossa se Itä-Suomi aidosti ja oikeasti kehittyy eikä kuihdu, niin kuin nyt pahimmillaan näyttää valitettavasti käyvän.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tuen tätä lakialoitetta pakottavan kontrollin kriminalisoimisesta, ja olen tämän myös allekirjoittanut. Kyse ei ole pienestä asiasta vaan vakavasta ja usein näkymättömästä väkivallan muodosta, joka murtaa ihmisen itsemääräämisoikeutta pala palalta. Erityisen tärkeä tämä on lapsiperheiden näkökulmasta. Kun pakottavaa kontrollia tapahtuu perheessä, lapset kasvavat ympäristössä, jossa pelko, alistaminen ja jatkuva kontrolli voivat pahimmillaan olla arkea. Vaikka väkivalta ei kohdistuisi suoraan lapseen, se jättää syvät jäljet lapsen turvallisuudentunteeseen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Nykyinen lainsäädäntö ei tunnista riittävän hyvin tällaista jatkuvaa psyykkistä väkivaltaa. Siksi tarvitsemme selkeän rikosnimikkeen, joka antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua tilanteisiin ajoissa, ennen kuin väkivalta pahenee fyysiseksi tai johtaa pahimmillaan vielä vakavampiin seuraamuksiin. Toivon lakialoitteen etenevän toteutukseen, ja kiitän edustaja Hopsua tämän tärkeän lakialoitteen tekemisestä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Puhuttaessa turpeesta ja varsinkin sen poltosta on todettava se, että tähän liittyy keskeisesti myös kysymys puun polttamisesta energiaksi. Puun polttaminen energiaksi ei ole sen paras käyttötarkoitus silloin, kun sille on tarjolla korkeamman lisäarvon käyttöä metsäteollisuuden jatkojalostuksessa, rakentamisessa, uusissa biotuotteissa ja vientiteollisuudessa. Näin luomme enemmän työpaikkoja, enemmän vientituloja ja enemmän hyvinvointia Suomeen. Samalla on tunnustettava huoltovarmuuden merkitys. Turpeella on edelleen tärkeä rooli huoltovarmuuspolttoaineena sekä kasvualustoissa ja kuivikkeena. Huoltovarmuutta ei saa vaarantaa, ja siksi turpeen asema osana kokonaisratkaisua on turvattava.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oli hienoa kuulla edustaja Satosen puheenvuoro. Tietysti hyvältähän se tuntui, että edustaja Satonen tuli saliin kuultuaan minun aiemman puheenvuoroni, missä puhuin metsäteollisuudesta, eikä käynyt niin päin, että poistutaan salista sen vuoksi, kun pidetään puheenvuoro. Tämä on tärkeä aihe, että tiedostetaan se fakta, mitä Suomessa on tapahtunut. Esimerkiksi itse metsäteollisuuspaikkakunnan kasvattina olen ollut läheltä näkemässä sen: 2005—2010 useampi paperikone‑ ja yksi kartonkikonealasajo. Tavallaan siinä rakennemuutoksessa, mitä me olemme kokeneet metsäteollisuuden osalta, lähinnä se näkymä tulevaisuudesta on äärimmäisen tärkeä. Nimenomaan siihen liittyy keskeisesti, totta kai, puuraaka-aineen saanti. Kuten täällä edustaja Satonenkin mainitsi, tuontipuun loppumisella Venäjältä on totta kai oma vaikuttavuus siihen, mitenkä raaka-ainetta saadaan ja mitenkä teollisuus pyörii metsäteollisuuden osalta. Toki yksi on sitten tietysti se aiemmin puheenvuorossanikin esiin tuomani logistiikka, se, mitenkä puu saadaan liikkumaan Suomen sisällä ja sieltä metsästä ja ehkä vähän vielä huonompienkin tiestöjen varrelta sinne tehtaaseen. Oli hienoa kuulla edustaja Lylyltä nämä tunnusluvut liittyen siihen, minkä verran puuta menee energiakäyttöön, polttoon, ja minkä verran sitten varsinaiseen jalostukseen, metsäteollisuuteen. Oli hienoa kuulla nämä lukemat ja todeta nimenomaan se lähtökohta, että puuta todellakin mitä suurimmassa määrin jatkojalostetaan ja sitä käytetään kuten sitä kuuluu ja vielä niin, että meillä metsät kasvavat — ja jatkossakin tulee kasvaa niin, että sitä saadaan hyödyntää hienosti metsäteollisuudessa mutta että silti meillä on vielä metsää luonnossa hiilinieluna ja muutoinkin meidän ilona ja onnena. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Puhutaanpa nyt keskipitkän tai pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta, niin haluan korostaa yhden Suomen merkittävimmän työllisyyden ja verotulon tuojaa. Metsäteollisuus on yksi Suomen talouden kivijaloista, ja erityisesti Itä-Suomi on sen sydän. Merkittävä osa maamme puunhankinnasta, jalostuksesta ja metsäteollisuuden työpaikoista sijaitsee Itä-Suomessa. Siksi metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen ei ole vain alueellinen kysymys vaan koko Suomen tulevaisuuden kysymys. Metsäteollisuus on turvattava pitkäjänteisellä ja ennakoitavalla politiikalla. Tarvitsemme realistista ja johdonmukaista metsäpolitiikkaa, joka tunnistaa metsien kasvun ja kestävän käytön merkityksen. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään, ja aktiivinen metsänhoito, uudistaminen, taimikonhoito, lannoitukset ja sekapuusto vahvistavat sekä hiilinieluja että puun saatavuutta. Arvoisa rouva puhemies! Metsäteollisuus Suomessa ei ole auringonlaskun ala. Kasvua ja uusia työpaikkoja syntyy uudistumisesta, tuotannon sivuvirtojen paremmasta hyödyntämisestä, uusista vientituotteista ja tuotannon tehostamisesta. Puurakentamisen lisääminen kotimaassa vahvistaa arvoketjua ja sitoo hiiltä pitkäaikaisiin rakenteisiin. Investointien edellytyksiä ovat toimiva puuhuollon logistiikka — erityisesti kuljetusten siirtäminen entistä enemmän raiteille — kilpailukykyiset kustannukset ja bioenergian kestävä asema osana energiajärjestelmää. Kun metsäteollisuus menestyy Itä-Suomessa, koko Suomi menestyy. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä puhuttaessa nyt lisätalousarviosta on tietysti hyvä huomioida, mikä tilanne on, ja kuten tiedetään, Suomen talouden tila on yhä edelleen heikko varovaisista positiivisista merkeistä huolimatta. Kasvun käynnistyminen on viivästynyt, ja hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut sen itse itselleen asettamien tavoitteitten suhteen. Työllisyyden ja kasvun laiminlyönti sekä työmarkkinoille luotu epävarmuus ovat heikentäneet talouskehitystä ja kiihdyttäneet velkaantumista, ja tämä on tietysti vaikuttanut myös koko tämän meidän Suomenmaan kansalaisten ja yhteiskunnan luottamuksen rapautumiseen. Tietysti kun puhutaan nyt sitten työllisyydestä, taloudesta ja niistä tunnusmerkeistä, niin ei pidä unohtaa myöskään sitä inhimillistä puolta, mikä näihin kaikkiin tunnuslukuihin ja niitten takana oleviin ihmisiin liittyy. Tietysti näiden myötä pitäisi huomioida lisätalousarviossa paremmin se, että meillä hallituksen päätöksillä lapsiperheköyhyys on lisääntynyt merkittävästi, kurjuus ja epätoivo ovat lisääntyneet. Näitä toimia pitäisi huomioida mitä pikimmiten ja paremmin lisätalousarviossakin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan kohta päivä puhuttu, monta tuntia, tärkeästä aiheesta, työttömyydestä ja työllisyyspolitiikasta. Kun tietysti ei välttämättä kiinnosta tuolla tämän salin ulkopuolella sitä kansalaista, joka on työttömänä, se, että me täällä ehkä väitellään ja kiistellään ja saatetaan vähän syytelläkin toinen toisiamme puolueina, kuka on tehnyt virheitä ja miksi kukaan ei tee mitään, niin sen takia on aina hyvä muistaa sitä ihmistä ja sitä henkilöä, joka siellä sitten työttömänä joutuu olemaan. Sen takia lainaan yhtä viestiä — tämä on siis työttömänä olleelta henkilöltä: ”Työttömyys hiljentää. Yhtäkkiä katoaa ympäristö ja ihmiset ympäriltä. Tilalle voi tulla unettomia öitä, pelkoa ja kyynisyyttä. Luku ei näe sitä, mitä ihminen kokee. Hallitukselle terveiset: työttömyyttä ei ratkaista koventamalla vaan rakentamalla luottamusta ja turvallisuutta työelämään.” Kyllä se juuri on noin, niin kuin tuo viesti minulle tuli ja siinä sanottiin, että luottamusta pitäisi vain saada tähän yhteiskuntaan ja sitten niitä aitoja toimenpiteitä sen suhteen, että näitä ihmisiä pääsisi paremmin töihin. Toivon todella, että tässä salissa pystyttäisiin tekemään myös oikeita päätöksiä, että ihmisten elämänlaatu paranee, töitä löytyy ja rahaa riittää ruokaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Työttömyys koskettaa montaa suomalaista ja heidän läheistään tälläkin hetkellä. Sain kansalaiselta, pitkäaikaistyöttömän pojan äidiltä viestin, jossa hän oli huolissaan siitä, että tarjolla on ollut hänen lapselleen vain lyhyitä työsuhteita hänen ollessaan työmarkkinaikäinen ja sosiaaliturvan heikennysten myötä tilanne käy koko ajan vaikeammaksi. Maassamme alkaa olemaan näitä tosielämän tarinoita ennätysmäärä. Me kauhistellaan täällä järkyttäviä työttömyyslukuja, mutta niiden lukujen takana on aina ihminen ja heidän läheisensä. Arvoisa työministeri, aiotteko siis alkaa töihin paremman työllisyyden puolesta, ja mitä työllisyyttä aidosti parantavia toimia vielä tällä kaudella nähdään? Kysyn vielä: Kun vuorotteluvapaankin poistitte, niin oliko siinä järkeä? 2005—2017 oli vuosittain keskimäärin noin 15 000 työntekijää vuorotteluvapaalla, ja tämähän tarkoitti sitä, että aina vuorotteluvapaan tuuraustarpeelle löytyi siis työntekijä, pitkäaikaistyötön, mikä tarjosi monesti myös tämmöiselle nuorellekin, jo pitkään olleelle työttömälle työpaikan. Se monesti saattoi olla tämmöinen ensimmäinen työpaikka, jossa tämä henkilö saa jalan sen firman oven väliin. Eli kysymys kuuluu: oliko siinä vuorotteluvapaan poistamisessa järkeä, koska sillehän olisi tässäkin tilanteessa tarvetta? Sitten kysyn vielä lopuksi: voisiko tämän vuorotteluvapaan vielä palauttaa? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tänään julkaistut työttömyysluvut ovat pysäyttäviä. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuodessa 27 300 henkilöllä. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on nyt 42 300 eli 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Erityisesti nuorten työttömyyden kasvu on huolestuttavaa, sillä sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen ja heikentävät kokonaisen sukupolven asemaa työmarkkinoilla. Tämä on inhimillinen tragedia niille, jotka ovat pudonneet työttömyyteen, ja toivoa ei näy. Hallituksella on ollut liki kolme vuotta aikaa panostaa työttömyyden hoitoon ja työllisyyden parantamiseen, mutta mitä on tapahtunut? Hallitus on toteuttanut hallitusohjelmaansa tunnollisen tarkasti huolimatta siitä, mitä se ohjelma on tehnyt Suomelle ja suomalaisille. Hallitusohjelma noudatti 100-prosenttisesti EK:n ja Suomen Yrittäjien toiveiden tynnyreitä. Työsuhdeturvaa on heikennetty, että yritykset työllistäisivät ja koska työntekijä on lähtökohtaisesti hallituksen mielestä riski. Työttömiltä on leikattu useaan otteeseen ja useasta kohtaa, koska hallituksen mielestä työtön työllistyy, kun häneltä vain rajusti leikataan toimeentulosta niin paljon, että ei meinaa ruokaa saada pöytään. Työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksista on leikattu, koska hallituksen mielestä koulutus ja työntekijän työmarkkina-arvon parantaminen on turhaa, koska tärkeää on tehdä koulutuksen sijaan töitä. Arvoisa hallitus, ymmärrättekö te, mitä olette tehneet tälle maalle? Ymmärrättekö te, mitä olette tehneet näille ihmisille, jotka kamppailevat epätoivoisesti päivittäisen toimeentulon kanssa, kun olette heiltä leikanneet? Ymmärrättekö te, miltä heistä tuntuu, kun samaan aikaan olette parantaneet hyvätuloisten tuloja veronkevennyksillä? Ymmärrättekö te, minkä kuvan annatte työntekijöille, jotka etsivät töitä, joita ei ole, vaikka olette antamassa yrityksille 800 miljoonan euron veronkevennyksen? Arvoisa hallitus, tämä on todella surullinen ajankuva, ja teidän on kannettava vastuu sekä tehtävä korjaavia työllisyystoimia. Arvoisa työministeri, nyt taas kun sanon tämän vastuun, viittasin aiemmin tähän vastuuseen ja totesin silloin puheenvuorossani, että missä ovat työpaikat, missä ovat kasvutoimet, missä on vastuu, ja, arvoisa ministeri, te ikään kuin hieman tuohduitte siitä, kun minä penäsin vastuuta. Minä tarkoitan tällä vastuulla aivan samaa kuin edustaja Malm äsken viittasi vastuuseen siitä, minkälaisia tuloksia meillä on nyt nähtävänä ja minkälaisia päätöksiä hallitus on tehnyt. Aiemmin hallitus on kehunut esimerkiksi työelämäuudistuksilla paljon ja nimenomaan vedonnut työllisyyteen, vaikka asiantuntijatkin arvioivat, että niillä työllisyysuudistuksilla ei ole mitattavia arvioita työllistymisen parantumisesta. Jopa valtiovarainministeri on todennut, että ei voida mitata työllisyyden parantumista niillä toimilla mutta että arkijärjellä voisi kuvitella niitä olevan. Nyt kun me katsomme arkijärjellä, mitä tässä kolmen vuoden aikana on tapahtunut ja mihinkä suuntaan meidän luvut ovat menneet, niin tätä minä tarkoitan, arvoisa ministeri, vastuulla. Tämä oli se minun pointtini. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomi on Euroopan kärkimaa työttömyydessä, ja se ei tietenkään anna aihetta ilakointiin vaan päinvastoin antaa aihetta suureen huoleen. Järisyttävien työttömyystilastojen takana on aina ihminen: ihminen, joka on huolissaan toimeentulosta; ihminen, joka on huolissaan elämästä; ihminen, joka on huolissaan tulevaisuudesta. Hallituksen toimilla on saatu aikaan osin Euroopan korkein työttömyysaste. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, mutta hallituksen toimet jäävät puheisiin. Missä ovat konkreettiset keinot ja aikataulu? Hallituksella on lista leikkauksista mutta ei listaa toimista, joilla pitkäaikaistyöttömät oikeasti saataisiin paremmin työllistymään. Hallitus toistaa 90-luvun virheitä: kiristetään ja leikataan, vaikka talous ja työllisyys sakkaavat. Hallituksen politiikka ei toimi, sen osoittaa ihmisten arki. Eikö silloin olisi vastuullista myöntää virhe ja muuttaa suuntaa? Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen työllisyystoimet ovat keskeisesti olleet seuraavat: 1) työntekijöiden työsuhdeturvan heikentäminen, 2) työttömiltä leikkaaminen, 3) työntekijöiden koulutusmahdollisuuksien heikentäminen. Alle 25-vuotiaitten työttömyys on hallituksen vallan alla lisääntynyt merkittävästi. Onko tämä se toivo, jota olette niin kipeästi tahtoneet tarjota? Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt merkittävästi. Onko tämä se, jolla Orpo luo uskoa huomiseen? Arvoisa hallitus, nyt tarvitaan ihmisille viestiä siitä, että tulevaan voi oikeasti luottaa. SDP palauttaisi aikuiskoulutustuen uudistettuna ja asumistuen sekä työttömyyskorvausten suojaosat. SDP on esittänyt lukuisia muitakin toimia, joilla Suomeen voitaisiin luoda työtä ja luottamusta. Me tukisimme rakennusalaa täsmätoimin ja vauhdittaisimme asuntokauppaa ensiasunnon ostajille suunnatuilla määräaikaisilla kannustimilla. Työllisyyskehityksemme on siis Euroopan heikoin, ja ihmisten luottamus mataa. Eikö nyt olisi hallituksenkin vihdoin herättävä ja tuotava konkreettisia työllisyystoimia, kuten SDP on pitkään vaatinut? Kokoomuksen puheenjohtaja kysyi näyttävästi ennen viime eduskuntavaaleja, että kukahan tämänkin sotkun siivoaa. Orpon—Purran hallitus on ollut vallassa kohta kolme vuotta. Tulostaulu näyttää järkyttäviä lukuja: Suomi on tarkkailuluokalla taloudessa, työttömyydessä sekä inhimillisen hädän lisäämisessä, kun päätöksenne myötä 31 000 lasta lisää putoaa köyhyyteen. Kysynkin hallitukselta, tai vaikka työministeriltä tässä vaiheessa, kukahan tämänkin sotkun siivoaa? Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Rantasen aiemmin tekemää esitystä epäluottamuksesta hallitukselle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on tällä hetkellä Euroopan heikoin työllisyyskehitys. Hallituksella on ollut lähes kolme vuotta aikaa korjata suuntaa, mutta tulokset ovat heikot. Hallitus on toteuttanut ohjelmaansa tunnollisesti, vaikka sen vaikutukset suomalaisiin ovat olleet kylmät ja kovat. Työsuhdeturvaa on heikennetty muka työllisyyden nimissä. Työttömiltä on leikattu toistuvasti, ikään kuin toimeentulon kurjistaminen loisi työpaikkoja. Koulutuksesta on säästetty, vaikka osaaminen on ainoa kestävä tie parempaan työllisyyteen. Samaan aikaan hallitus on valmistelemassa 800 miljoonan euron veronkevennyksiä yrityksille ja parantaa veronkevennyksillä hyvätuloisten asemaa. Hallituksen viesti on karu: työttömyys on yksilön syy, mutta hyväosaisia pitää palkita. Ja tänään kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pyydettiin kansalaisia olemaan lannistumatta. Arvoisa työministeri, missä ovat työpaikat, missä ovat kasvutoimet, missä on vastuu, ja onko ainut konkreettinen teko hallitukselta se, että pyydetään kansalaisia olemaan lannistumatta?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tietysti kun puhutaan valtiontaloudesta, on pakko todeta, että on tietysti tärkeää turvata julkisen talouden kestävyys. Hallituksen tavoite vahvistaa julkista taloutta onkin perusteltu, mutta siitä jäädään todennäköisesti jälkeen. Hallituksen vinoutuneen politiikan ja kasvun laiminlyönnin seurauksena verotulot vähenevät, työllisyys heikkenee, ja näiden seurauksena velkaantuminen kasvaa edelleen suurista vaalipuheista huolimatta. Hallitus on surkean politiikkansa seurauksena ajanut Suomen EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn eli talouden tarkkailuluokalle. Nyt tulisi vahvistaa veropohjaa ja perua suunnitteilla oleva yhteisöveron lasku. Hallitus ajaa julkisen talouden hoidossa merkittävät ja epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja unohtaa lähes tyystin veropuolen hyödyntämisen julkisen talouden vahvistamisessa asiantuntijoiden suositusten vastaisesti lukuun ottamatta merkittäviä korotuksia arvonlisäveroon ja muihin kulutusveroihin. Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on pakko todeta se, että aina siellä talouden tunnuslukujen ja havaintojen takana on myös ihminen. Ja sitten vaikutuksista kansalaisiin ja yhteiskuntaan on pakko vielä lainata pikkuisen eilistä tärkeää raporttia. Se liittyy kuitenkin tähän talouskeskusteluunkin. Siis kun eilisessä käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa käytiin läpi niitä havaintoja, mitä vaikutuksia näillä talouspoliittisilla ratkaisuilla hallituksella on ollut, niin esimerkiksi siellä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa lukee näin: ”Tällä seurantajaksolla on ollut myös käsiteltävänä hallituksen esityksiä, joissa kuvatut vaikutukset lapsiin ovat käytännössä pelkästään negatiivisia ja esityksissä myös todetaan selkeästi ehdotusten olevan lapsen edun vastaisia. Ainoaksi perusteluksi lapsen edun mukaisista ratkaisuista poikkeamiseen mainitaan se, että esitykset toteuttavat hallitusohjelman kirjauksia. Lapsivaikutusarvioinneilla ei ole ollut siten mitään merkittävää vaikutusta lopputulokseen.” Tämän halusin todeta sen takia, että aina kun puhutaan taloudesta ja sen merkittävyydestä, niin aina kuitenkin siellä taustalla ovat sitten ne ihmiset, ja kuten tuosta lapsiasiavaltuutetun kertomuksestakin kuullaan, niin välttämättä aina ne toimenpiteet eivät ole kyllä järkeviä eivätkä hyväksyttäviä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Rohkenen puheenvuoron pitää, koska keskustelu laajenee vaalilautakuntiin ja äänestysepäselvyyksiin ja jopa äänestysaktiivisuuttakin tässä ollaan pohdittu. Nämä ovat kaikki tärkeitä huomioita. Haluan vain sen todeta, että kun tässä on todellakin puhuttu siitä, että on epäselvyyttä ollut äänestäjillä, mitä numeroita lappuun laittaa ja sitten on hylkäyksiä tullut, niin tässä vaiheessa on pakko nyt tuoda esiin tämä klassinen pitkäaikainen visio siitä äänestämisestä, mistä olemme joskus puhuneet, elikkä sähköisestä äänestämisestä. Mitenkähän tämä nyt olisi sitten mahdollista tässä nykymaailmassa? Siis tarkoitan, että sen pitäisi olla mahdollista. Se ehkä jollain tavalla auttaisi äänestysaktiivisuuden nostamisessa ja myös siinä, että ne äänet menisivät oikein, siis se, että äänestäjä osaa painaa oikeata klikkausta siinä, ja sitten taas vastaavasti äänet osataan helpommin laskea. Nytten tämä pointti äänten laskemisesta: Itsellänihän on henkilökohtaisesti kokemusta siitä, että ihmiset tekevät virheitä ja vaalilaskennassakin saattaa sattua kaikenlaisia juttuja. 2019 eduskuntavaaleissa tulin valituksi eduskuntaan, ja kansanedustajan ura oli hohdokas, kaksi vuorokautta. Tarkastuslaskennassa sitten putosin pois. Siinä kuitenkin puhuttiin aika mittavista äänimääristä, 55 ääntä muistaakseni olin plussalla, ja sitten tipuin 28 ääntä miinukselle, niin että siinä heilui tämmöinen 80 ääntä suuntaan ja toiseen. Tämä ei ole katkera puheenvuoro, tämä on vain tämmöinen puheenvuoro siitä, että virheitä voi sattua. Edelleenkin peräänkuulutan sähköisen äänestämisen mahdollisuutta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallitus on kirjannut ohjelmissaan ja puhunut hienosti puheissaan Itä-Suomen merkityksestä ja Itä-Suomen tarpeista. Samaan aikaan kauniiden puheitten taustalla ei tapahdu juuri mitään hyvää — ei konkreettisia päätöksiä, ei tukipaketteja. Mitä hallituksen päätöksillä on tehty, on se, että keskittämispolitiikka on vienyt Itä-Suomesta, Keski-Savosta ja esimerkiksi Varkaudesta tärkeitä palveluita pois: ympärivuorokautisen päivystyksen, useita keskeisiä kansalaispalveluita, sekä henkilöjunaliikennekin on loppumassa vuonna 2030. Arvoisa elinkeinoministeri, miten Itä-Suomen potentiaali Suomen kansantaloudelle pystyttäisiin paremmin hyödyntämään, esimerkiksi metsävarat, siihen liittyvä teollisuus, tuulivoimakapasiteetti sekä matkailupotentiaali? Mitä konkreettista hallitus on tällä kaudella vielä valmis tekemään Itä-Suomen ja Itä-Suomen ihmisten puolesta? [Mauri Peltokangas: Tehkää jotain itse!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomuksen tarkoitus on antaa eduskunnalle katsaus lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2022—2025. Tavoitteena on auttaa eduskuntaa huomioimaan lapsen oikeudet päätöksenteossaan, jotta se voisi edistää hyvää ja lapsioikeusperustaista lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa. Lapsiasiavaltuutettu tekee tässä kertomuksessa neljä ehdotusta: Ensimmäinen ehdotus on, että lapsen edun ensisijaisuus sisällytetään perustuslain perusoikeussäännöksiin. Toiseksi ehdotetaan lainsäädäntöä, joka varmistaa yhtenevät rakenteelliset ratkaisut ja työnjaon lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin koko maassa. Kolmanneksi ehdotetaan, että Suomeen perustetaan lapsipolitiikan arviointineuvosto ja määritellään samalla lapsipolitiikan seurannan mittarit ja tietokanta, josta ne löytyvät. Neljäntenä on vaatimus, että lastensuojelulain uudistus toteutetaan aidosti kokonaisuudistuksena. Arvoisa rouva puhemies! Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on todella tärkeää, että nämä lapsiasiavaltuutetun ehdotukset huomioidaan päätöksenteossa ja niihin suhtaudutaan vakavasti. Viimeaikaiset sosiaaliturvan leikkaukset ovat syventäneet lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa entisestään, ja tuoreimpien ennusteiden mukaan suhteellisessa köyhyydessä elävien lasten määrä tulee lisääntymään 31 000 lapsella, jolloin näiden lasten määrä kasvaa yli 150 000:een. Tämä fakta on todella surullinen. Aineellisessa puutteessa eläminen tarkoittaa, etteivät ihmisen rahat riitä pakollisiin menoihin, kuten asunnon lämmittämiseen tai ehjiin huonekaluihin. On vaikeuksia maksaa asumista ja lainoja, eikä rahaa lasten harrastuksiin, syntymäpäiviin tai kaverikyläilyihin ole. Vuonna 2021 aineellista puutetta koki 3,7 prosenttia lapsista. Toukokuussa 2025 aineellista puutetta koki kymmenen prosenttia lapsista. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on lukuisten tutkimusten mukaan kielteisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat pitkälle yksilön elämään asumisen, ravinnon ja virikkeiden puutteiden sekä sosiaalisten tekijöiden, kuten kiusaamisen ja yksinäisyyden, kautta. Köyhyyden ehkäisyssä sosiaali- ja työvoimapoliittisilla mutta myös laajemmilla yhteiskunnallisilla toimilla on merkitystä. Useat tutkimukset osoittavat, että lapsiköyhyys on yhteydessä ylisukupolviseen syrjäytymiseen, matalaan koulutukseen, mielenterveyden ongelmiin, työttömyyteen ja rikollisuuteen. Vaikka valtion menojen sopeuttamistarpeesta vallitsi 2020-luvun alkupuolella varsin laaja yhteiskunnallinen konsensus, monet tahot kritisoivat hallituksen leikkauspolitiikkaa nimenomaan siksi, että se kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi ekonomisti Sixten Korkman totesi vuonna 2024: ”Lapsilta leikkaaminen on sekä ilkeää että tyhmää. Me suuret ikäluokat löydämme syylliset julkisen talouden ongelmiin ihan vain katsomalla peiliin.” Laskelmienkin mukaan hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan lisäävät merkittävästi köyhien lasten määrää. Arvoisa rouva puhemies! Saan kansalaisilta paljon viestejä, joissa tulee esiin tässä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessakin mainittuja faktoja lapsiperheköyhyyteen liittyen. Lapsiperheen isä kirjoitti viikonloppuna minulle seuraavaa: ”Ei ole kiva olla osa-aikainen työntekijä, työtunnit 25 tuntia. Työttömyyskassa maksaa 244 euroa. Osa-aikaista työntekijää rangaistaan. Osa-aikaisena työntekijänä pitää hakea kolmea työpaikkaa kuukaudessa, vaikka töitä ei ole. Nyt ei naurata vaan itkettää. Välillä joutuu miettimään, mistä saa lapselle ruokaa. Tähän on Suomessa tultu. Kuukaudessa tulot vajaa 500 euroa. Tästä kun maksaa kaikki laskut, syödään makaronia pojan kanssa joka päivä. Ei tätä kestä pitkään.” Lapsiasiavaltuutetun kertomus on arvokas asiakirja lasten ja nuorten parhaaksi. Lapsiperheiltä tulevat arjen viestit ovat myös erittäin tärkeitä viestejä siitä, missä tilanteessa olemme Suomessa lapsiperheiden, lastemme ja nuortemme hyvinvoinnin osalta. Molemmat näistä kertovat karua kieltä siitä, että pieleen on mennyt ja asian on muututtava lastemme, nuortemme ja heidän paremman tulevaisuutensa vuoksi. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tämä käsittelyssä oleva lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026, tämä kirja, on luettu, ja tämä on kyllä äärimmäisen arvokas paketti siitä, mitenkä lapsiasiavaltuutettu on arvioinut lastemme ja nuortemme tilanteen olevan tässä yhteiskunnassa tänä päivänä. Luen nyt suoraan täältä otteita tästä kertomuksesta. Nämä otteet ovat kyllä todella surullista kuultavaa, mutta nämä ovat faktoja. ”Kesällä 2023 aloittanut pääministeri Petteri Orpon hallitus antoi ristiriitaisen viestin lapsiperheille. Yhtäältä hallitusohjelmassa korostettiin palvelujen kehittämisen tarvetta, toisaalta esitettiin merkittäviä leikkauksia lapsiperheiden sosiaaliturvaan. Hallitusohjelman lapsia, nuoria ja perheitä koskevassa osuudessa painotettiin monia kehittämiskohteita, muun muassa lapsi- ja perhevaikutusten arviointia, lapsistrategian toimeenpanoa ja mielenterveyspalveluja.” ”Hallituksen ensisijainen tavoite oli kuitenkin valtion velkaantumisen hillitseminen menoja karsimalla.” ”Tämä tarkoitti erittäin kireää talouskuria hyvinvointialueille, mikä on väistämättä heijastunut myös lasten, nuorten ja perheiden palveluihin. Lisäksi palvelulupauksia karsittiin muun muassa hoitotakuussa sekä lastensuojelun jälkihuollossa. Suurimmat sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuivat työttömyyttä kokeneisiin lapsiperheisiin. Työttömyysturvasta — myös työttömän perusturvasta — poistettiin lapsikorotukset, mikä syvensi pienituloisimpien perheiden ahdinkoa. Sosiaaliturvan suojaosien poistaminen puolestaan vaikeutti osa-aikatyötä tekevien — erityisesti yksinhuoltajien — taloudellista asemaa.” ”Siinä missä niukentunut toimeentulo on yhteydessä kasvaneeseen sotepalvelujen tarpeeseen, hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset loivat lisäpainetta lasten, nuorten ja perheiden palveluille.” Arvoisa rouva puhemies! Ehkä kaikista järkyttävin kohta tässä kirjassa on seuraava — sivulla 66, Palvelutarve kasvaa -otsikon alla lukee näin: ”YK:n lastenjärjestö Unicef julkaisi keväällä 2025 Suomen näkökulmasta vähemmän mairittelevan vertailun lasten hyvinvoinnista.” ”Suomen tulokset heikkenivät olennaisesti nuorten itsemurhissa, lasten ylipainossa ja oppimistuloksissa. Nuorten eli 15—19-vuotiaiden itsemurhien määrissä Suomen tilanne on niin huono, että se sijoittui vertailun häntäpäähän.” Tämä on karmeaa luettavaa ja kuultavaa siitä, mikä meidän tilanne lastemme ja nuortemme osalta tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä on. Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama lainaus tästä ansiokkaasta kirjasta, mikä perustuu siis faktoihin. Täällä lukee näin: ”Lapsiasiavaltuutettu on antanut seurantajaksolla lähes 200 lausuntoa hallituksen esityksistä niiden eri valmisteluvaiheissa. Lausunnoista noin puolet on annettu eduskunnan valiokunnille. Yleisenä huomiona seurantajakson lainvalmistelusta voidaan todeta, että sitä on leimannut valtava kiire. Hallitusohjelmaa on edistetty pala kerrallaan, ja erityisesti talouden sopeuttamista koskevat esitykset ovat edenneet etupainotteisesti ja nopeassa tahdissa eduskuntaan asti. Valmisteluvaiheen lausuntokierroksilla lausuntoajat ovat olleet usein huomattavasti lyhyempiä kuin ohjeistuksissa suositellaan, eikä lausuntopalautteen käsittelylle ole varattu riittävästi aikaa. Sen seurauksena lainvalmistelun laatu on kärsinyt ja päätöksiä on tehty puutteellisiin vaikutusarviointeihin perustuen. Lapsiasiavaltuutetun käsitys saa tukea muun muassa oikeuskanslerin lausunnoista ja lainsäädännön arviointineuvoston havainnoista.” Täällä lukee vielä niin, että ”Tällä seurantajaksolla on ollut myös käsiteltävänä hallituksen esityksiä, joissa kuvatut vaikutukset lapsiin ovat käytännössä pelkästään negatiivisia ja esityksessä myös todetaan selkeästi ehdotusten olevan lapsen edun vastaisia. Ainoaksi perusteluksi lapsen edun mukaisista ratkaisuista poikkeamiselle mainitaan se, että esitykset toteuttavat hallitusohjelman kirjauksia. Lapsivaikutusarvioinneilla ei ole ollut siten mitään merkittävää vaikutusta lopputulokseen.” ”Seurantajaksolla on tehty lukuisia, erityisesti sosiaaliturvaan liittyviä muutoksia erillisinä hallituksen esityksinä ilman, että esitysten yhteisvaikutuksia olisi arvioitu, tai niitä on arvioitu vasta siinä vaiheessa, kun esitys on jo annettu eduskunnalle tai vasta jälkikäteen lakimuutosten tultua voimaan. Esitysten negatiiviset vaikutukset ovat kohdentuneet merkittävässä määrin heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Jälkikäteiset arvioinnit ovat osoittaneet, että negatiiviset vaikutukset lapsiperheisiin ovat huomattavia ja aiemmin esitettyjä arvioita suurempia.” Arvoisa rouva puhemies! Tässä kertomuksessa on myös otettu kantaa lastensuojelulakiin liittyvään päivitykseen, ja lapsiasiavaltuutettu toivoo, että tätä lakimuutosta olisi käsitelty kokonaisuutena. Totta tosiaan, silloin kun puhutaan lastensuojelusta elikkä siitä, mihinkä pahimmillaan perheet saattavat joutua sen myötä, kun on työttömyys ja köyhyys jatkunut, niin mitenkä palvelut pelaavat lastensuojelussa ja mitä silloin, kun puhutaan esimerkiksi sijaishuollosta tai sitten sijaispalveluista tai huostaanotoista, minkälaisia lakikriteereitä ja minkälaista lain toteuttamista siellä tapahtuu, niin se on sitten taas ihan aivan oma lukunsa. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä esityksen tavoitteena on kehittää sääntelyä niin, että asuntorahoituksen saatavuutta on mahdollista helpottaa joustavammin matalasuhdanteissa. Näin esityksellä parannetaan asuntorakentamisen ja kaupan edellytyksiä etenkin tilanteessa, jossa asuntojen hinnat ja kauppamäärät laskevat. Asuntoyhteisöille asetettuja rajoitteita ehdotetaan muutettaviksi antamalla uusi valtioneuvoston asetus eräistä asuntoyhteisöluottoja koskevista rajoituksista. Asetus mahdollistaisi enimmäisluotto-osuuden asettamisen 60—70 prosentin välille ja 1—2 vuotta kestävän lyhennysvapaan ensimmäisen viiden vuoden aikana uudiskohteen käyttöönotosta sekä enimmäislaina-ajan asettamisen 30 ja 35 vuoden välille. Tältä osin näen tämän tietysti myönteisenä, kun puhutaan uudisrakentamisesta ja siihen liittyvistä piristämistarpeista. Otan kuitenkin esiin huoleni siitä, kun puhutaan asunto-osakeyhtiöistä, että siellähän meillä on valtakunnassa aika laaja tämmöinen korjausremonttipommi odottamassa, nimenomaan asunto-osakeyhtiöitä kun ajatellaan. Siellä on asunto-osakeyhtiöillä monta sellaista tilannetta, että tarvitsisi ihan välttämättömiä peruskorjauksia tehdä asunto-osakeyhtiöissä, mutta pankki ei anna lainaa, ja sittenhän taloyhtiöt ja osakeyhtiöt ovat ongelmissa ja sitä kautta myös asuntojen omistajat. Tämä on iso haaste, ja olen tätä aiemminkin ministereiltä kysellyt ja kysyn edelleen nyt teiltä, ministeri, tätä asiaa, vaikka tämä ei suoraan juuri teidän hallinnonalallenne kuulukaan, mutta ehkä saatatte tietää, mistä tässä on kysymys, ja siksi kysyn. Elikkä valtiontakauksilla on mahdollista ollut rahoittaa asunto-osakeyhtiöitten korjausrakentamisia ja peruskorjauksia. Valtion takausvarauksia muun muassa 2025 oli budjetissa peräti sata miljoonaa euroa, elikkä ei puhuta mistään pienestä asiasta. Ongelma siinä on ollut se, että nämä kriteerit ovat olleet sen verran tiukat, että asunto-osakeyhtiöt eivät ole pystyneet hyödyntämään tätä valtiontakausta siten kuin ehkä oli tarkoitus hyödyntää. Lähinnä kysymys kuuluu, onko tästä tietoa, mitenkä tätä valtiontakausta asunto-osakeyhtiöitten korjausrakentamiseen pystytään edesauttamaan ja minkälaisia kriteeristön muutoksia siinä olisi tulossa, jotta sitä saataisiin paremmin käyttöön ja asunto-osakeyhtiöt saisivat sitten korjausrakentamiseen apua tarvittaessa. Tätä kysyin aiemmin vuosi sitten. Ministeri vastasi silloin, että tämä asia on selvityksessä. Nyt kysyn: onko teillä tietoa tästä asiasta? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä kohdassa aiemmin ovat puheenvuoroja pitäneet edustajat Lahdenperä, Viitala ja Kettunen, ja moni muukin edustaja, Suomen metsäteollisuuden puolesta. Kyllä kiitän edustajia äärimmäisen hyvistä puheenvuoroista, ja jatkan vähän tästä aiheesta. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Metsien vuotuinen kasvu on pitkään ylittänyt hakkuut, eli puuston kokonaismäärä on kasvanut. Metsäteollisuus on Suomen talouden avainsektori, ja puu on sille välttämätön raaka-aine. Metsäteollisuuden näkökulmasta nykyinen tuotanto on pääosin mahdollista turvata kotimaisella puulla. Siksi keskustelu ei ole enää sitä, että onko metsää, vaan sitä, mihin käyttöön puu ohjataan. Suomessa riittää metsää metsäteollisuuden käyttöön, kun hakkuut pidetään kestävällä tasolla. Metsähallituksesta saamieni tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2024 puuston kasvu monikäyttömetsissä oli 12,6 miljoonaa kuutiota vuodessa ja metsälain ja metsäsertifikaatin mukainen kestävä hakkuumahdollisuus oli 9 miljoonaa kuutiota vuodessa ja käyttöä rajoittavien velvoitteiden mukainen kestävä hakkuumahdollisuus 7 miljoonaa kuutiota vuodessa ja toteutuneet hakkuut vuonna 2024 olivat 6,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Elikkä tämä lukujana kuvastaa sitä, että meillä on mahdollista vielä ihan turvallisesti ja kestävästi jopa vähän lisätäkin hakkuumäärää ja ettei ainakaan lähdettäisi sitä pienentämään. Valtion metsillä on totta kai tässä keskeinen rooli, ja keskeinen rooli siinä, että Suomessa metsäteollisuus jatkossakin olisi olemassa. Sillä on valtava työllistävä vaikutus, valtava kansallinen vaikutus tulojen osalta ja hyvinvoinnin vakauttajana ja tuojana. Kaiken kaikkiaan erittäin merkittävä tekijä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt on käsittelyssä kansalaisaloite kannabiksen laillistamisesta. Itse en lähde henkilökohtaisesti mihinkään suurempaan päihdekeskusteluun tai muutoin siihen liittyviin asioihin, mitä täällä kyllä ansiokkaasti on jo moni edustaja esiin tuonut. Totean vain hyvin yksiselitteisesti sen, että — niistä kokemuksista nähden, mitä olen lähipiiristä nähnyt huumeitten käyttöön liittyen, esimerkiksi kannabiksen käytöstä ja mahdollisesti sitten vielä vahvempien huumeitten käytöstä kannabiksen käytön myötä — en kannata tätä lakialoitetta. Koen, että kannabiksen laillistaminen ei kyllä toisi ihmisille eikä tälle yhteiskunnalle mitään hyvää. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Myös harmaan talouden torjunta yrityksissä ja työntekijöiden hyväksikäytön ehkäisy ovat erittäin tärkeitä. Esityksessä laajennetaan Harmaan talouden selvitysyksikön toimivaltaa koskemaan myös luonnollisia henkilöitä, ei pelkästään organisaatioita tai niiden johtohenkilöitä. Tämä tarkoittaa, että yksittäisiä yrittäjiä, freelancereita tai muita luonnollisia henkilöitä voidaan tarkastaa harmaan talouden ilmiöiden näkökulmasta. Velvoitteidenhoitoselvitysten laatiminen rikosten paljastamiseksi mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat saada tietoja myös työntekijöiden hyväksikäyttöön liittyvistä rikkomuksista, esimerkiksi juuri pimeästä työstä, alipalkkauksesta ja laittomista työsuhteista. Lakiesitys vahvistaa viranomaisten työkaluja harmaan talouden torjuntaan myös tilanteissa, joissa työntekijöitä voidaan hyväksikäyttää, koska se mahdollistaa laajemman selvityksen ja tiedonkäytön rikosten paljastamiseksi, ja tämä on hyvä asia. Lakiesitys on oikeansuuntainen mutta isossa kuvassa todella liian kepeä. Mikäli aidosti haluttaisiin estää harmaata taloutta ja työntekijöitten syrjintää, tulisi tässä esityksessä huomioida myös tilaajavastuun vahvistaminen. Nimenomaan tässä esityksessä ei suoraan mainita mitään muutoksia yritysten välisiin tilaajavastuuta koskeviin velvoitteisiin. Mikäli myös haluttaisiin aidosti torjua harmaata taloutta ja työntekijöitten suorastaan rikollista syrjintää, niin totta kai juuri alipalkkauksen kriminalisointi, ammattiliittojen kanneoikeus ja työsuojeluviranomaisten resurssien vahvistaminen, nämä asiat, olisivat siinä isossa kuvassa niitä todellisia harmaan talouden ja työntekijöitten riiston estämisiä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Hänninen pyysi meitä kuuntelemaan tarkasti. Minä pyydän myös hallituksen edustajia kuuntelemaan tarkasti omaa näkemystäni liittyen hallituksen vuosikertomukseen ja siihen, mitä hallitus on toimillaan saanut aikaiseksi. Kokoomuksen puheenjohtaja Orpo kyseli näyttävästi ennen eduskuntavaaleja mainoksissa, että kukahan tämänkin sotkun siivoaa. Pääministeri Orpon hallitus on ollut vallassa kohta kolme vuotta. Tulostaulu näyttää, että Suomi on talouden tarkkailuluokalla. Olemme myös ennätystyöttömyydellä pudonneet työttömyyden tarkkailuluokalle. Yritysten konkurssien määrä on ennätyslukemissa: olemme pudonneet konkurssien osalta tarkkailuluokalle. Lapsiperheköyhyys lisääntyy hallituksen päätöksillä 31 000 lapsella: putoamme siis lapsiperheköyhyyden tarkkailuluokalle. Hallituksen politiikka ei luo kasvua eikä rakenna luottamusta tulevaisuuteen. Päinvastoin politiikka kärjistää vastakkainasettelua ja lisää tuloeroja yhteiskunnassa. Hallituspuolueiden kovat puheet velkaantumisen taittamisesta ovat menettäneet uskottavuutensa, kun merkittävistä leikkauksista huolimatta velkaantuminen ei ole taittumassa ja rahat käytetään hyvätuloisten veronkevennyksiin. Hallituksen leikkauksiin ja työehtojen heikennyksiin perustuvalta politiikalta on siis pudonnut pohja pois, ja jäljet ovat nähtävissä työllisyyden heikkenemisessä. Hallitus on laiminlyönyt kasvutoimet ja omalla sanelupolitiikallaan ajanut työmarkkinat lähes kaaokseen. Hallitus puhuu 100 000 uuden työpaikan luomisesta mutta on sen sijaan menettänyt toimettomuuden seurauksena kymmeniätuhansia työpaikkoja vähintään, kun esimerkiksi rakennusalan kriisiin ei reagoitu ajoissa ja ihmisten luottamus on romahtanut. Hallituksen leikkauspolitiikka iskee pahiten jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin, ja veropolitiikka suosii jo valmiiksi hyvätuloisia. Leikkaukset tulevat johtamaan tuloerojen kasvuun sekä palveluiden saannin heikkenemiseen hyvinvointialueilla ja tätä kautta myös terveydenhuollon saannin eriarvoistumiseen. Monien asiantuntijoiden varoitustenkin mukaan vaarana on leikkausten kasautuminen samoille ihmisille. Hallitus ei ole vieläkään teettänyt kokonaisarviota leikkaustensa vaikutuksista. Hallituksen leikkaukset varsinkin perheille luovat näköalattomuutta ja pahoinvointia sekä syventävät sosiaalisia ongelmia. Arvoisa rouva puhemies! Toivon todella, että tulevien vuosien osalta vuosikertomukset olisivat myönteisempiä kertomuksia Suomen ja suomalaisten puolesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys hankintalain muuttamiseksi on herättänyt poikkeuksellisen laajaa ja yksiselitteistä kritiikkiä kunnissa, kaupungeissa ja Kuntaliitossa. Silti hallitus vie esitystä eteenpäin kuin asiantuntijalausunnoilla, kuntien huolilla tai perustuslaillisilla kysymyksillä ei olisi juurikaan merkitystä. Esitys rajoittaa kuntien mahdollisuuksia käyttää omia sidosyksiköitään ja pakottaa kunnat markkinoille silloinkin, kun se ei ole taloudellisesti eikä toiminnallisesti järkevää. Erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille tämä on kohtuutonta ja kaventaa kuntien itsehallintoa. Itä-Suomessa Keski-Savossa sijaitseva Varkauden kaupunki on lausunnossaan todennut, että vaikutusten arviointi puuttuu olennaisesti. Lainsäätäjä on viemässä läpi merkittävää rakennemuutosta tietämättä, mitä se kunnille, palveluille ja veronmaksajille maksaa. Tämä on vastoin hyvää lainvalmistelua ja perustuslakivaliokunnan vakiintunutta käytäntöä. Kysynkin ministeriltä: miten hallitus voi perustella näin mittavan hankintalain uudistuksen, kun sen vaikutuksia ei ole arvioitu kuntakohtaisesti? Se heikentää kuntien itsehallintoa, lisää kustannuksia ja vaarantaa peruspalveluiden, kuten ruoka- ja puhtauspalveluiden, järjestämisen erityisesti Itä-Suomessa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Lisätalousarviossa alijäämä paisuu lähes 1,4 miljardiin euroon. Muutos johtuu suurimmaksi osaksi verotulojen romahduksesta. Surkea työllisyys- ja talouspolitiikka on johtanut siihen, että kerta toisensa jälkeen verotuloarvioita joudutaan alentamaan. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa alentaa jo entuudestaan kilpailukykyistä yhteisöverokantaa. Aikooko hallitus tosiaan syventää hurjia alijäämiä vielä lähes miljardin veronalennuksella, jonka kasvuvaikutus on asiantuntijoidenkin mukaan hyvin vaatimaton? Epäonnistuttuaan kaikissa taloudellisissa tavoitteissaan hallitus aikoo nyt heittää vastuullisuuden viimeiset rippeetkin yli laidan. Arvoisat hallituksen edustajat, joita ei kyllä salissa tällä hetkellä ole ainoatakaan, Itä-Suomi hiljenee entisestään, työpaikkoja katoaa ja työttömyys on monilla alueilla ennätyskorkealla, mutta hallitukselta ei tule yhtään täsmällistä alueellisesti kohdennettua työllisyystoimea, ei investointiohjelmaa, ei teollisuuspolitiikkaa, ei uskottavaa alueellista elinvoimastrategiaa. On vain yleisiä toiveita siitä, että markkinat kyllä hoitavat, ja eivät ne hoida, johtuen osin hallituksen saamattomuudesta. Ja kun puhutaan saavutettavuudesta, huoltovarmuudesta ja liikenteen parantamisesta, niin kuva on suorastaan huolestuttava. Turun tunnin juna hallitsee raideliikenteen suurta kuvaa, muualle tulee rippeitä ja Itä-Suomeen ei sitäkään. Savon rata, Karjalan rata, poikittaisyhteydet, tavaraliikenne on sysätty sivuun. Itä-Suomen saavutettavuus heikkenee, ja sen mukana katoavat investoinnit, työpaikat ja usko tulevaan. Tämä ei ole liikennepolitiikkaa, tämä on valikoivaa unohtamista. Arvoisa rouva puhemies! Samaan aikaan Suomi kamppailee ennätyksellisen työttömyyden ja köyhyyden kanssa. Lapsiperheet, yksinhuoltajat, pienituloiset palkansaajat ja työttömät joutuvat valitsemaan ruuan, lääkkeiden ja asumisen välillä. Tämä ei ole marginaalinen ilmiö. Tämä koskettaa jo ihan tavallista suomalaista. Ja miten hallitus reagoi? Leikkaamalla sosiaaliturvaa, heikentämällä työelämän turvaa ja jakamalla veronkevennyksiä hyvätuloisille ja varakkaille. Arvoisa hallitus, tämä ei ole vastuullista talouspolitiikkaa. Tämä on tietoinen arvovalinta, jossa köyhyyttä ja kurjuutta lisätään ja samalla kerrotaan, että vaihtoehtoja ei ole. Ja kyllä niitä vaihtoehtoja on, niitä ei vain haluta käyttää. Hallituksen politiikka syventää alueellista eriarvoisuutta, rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja jättää kokonaisia maakuntia, erityisesti Itä-Suomen, oman onnensa nojaan. Tämä tie johtaa pysyvään jakautumiseen, voittajiin ja häviäjiin, keskuksiin ja unohdettuihin alueisiin. Arvoisa hallitus, kuinka paljon köyhyyttä, työttömyyttä ja alueellista näivettymistä Suomi vielä kestää ennen kuin hallitus myöntää epäonnistuneensa ja muuttaa suuntaa?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettua lakia, ulosottokaarta, verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia. Ulosottokaareen lisättäisiin ulosottomiehelle mahdollisuus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja epäillystä rikoksesta esitutkintaviranomaisille nykyistä laajemmin siten, että se kattaisi myös työperäistä hyväksikäyttöä koskevat rikokset. Verohallinnolle mahdollistettaisiin tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen työsuojeluviranomaiselle myös silloin, kun kyse olisi työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä työolosuhteiden ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnasta. Työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietoja useampaa toimijaa koskevana tietojoukkona toiselta viranomaiselta valvonnan kohdentamista varten laajennettaisiin siten, että jatkossa se koskisi myös työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaa. Lisäksi laajennettaisiin työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietojoukko Verohallinnolta tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten. Arvoisa rouva puhemies! Aina kun puhutaan työsuojeluviranomaisen oikeuksien vahvistamisesta ja rikollisen työperäisen hyväksikäytön ehkäisystä, on se äärimmäisen kannatettavaa. Täytyy valitettavasti myös todeta tässä yhteydessä se, että on harmi, että kun nyt tällä hallituskaudella työhön ja työoikeuksiin liittyviä uudistuksia elikkä heikennyksiä on mittavasti tehty tässäkin talossa tämän kauden aikana, niin osalla näistä päätöksistä on arvioiden mukaan mahdollisia vaikutuksia siihen, että myös työperäisen hyväksikäytön lisääntyminen voi siis olla mahdollista, ja tämä on tietysti valitettavaa. Tämänkin vuoksi nämä esitykset tässä ovat toki kannatettavia. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan äsken edustaja Lylyn tekemää esitystä siitä, että tämä esitys kävisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa lausunnolla, koska tämä asiahan kuuluu myös sille instanssille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä muutaman sanan sanon tästä tasa-arvomerkityksestä. Sitä en ole aiemmissa puheenvuoroissa tuonut esiin: ”Tasa-arvovaltuutetun mukaan määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset muodostavat merkittävän osan tasa-arvovaltuutetulle ilmoitetuista syrjintäepäilyistä. Vaikka syrjintä on tasa-arvolaissa kielletty, tulee esitys hyvin todennäköisesti lisäämään syrjintää ja tekemään siihen puuttumisesta entistä vaikeampaa. Syrjinnän voidaan arvioida lisääntyvän määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvun lisäksi sen vuoksi, että syrjinnän arviointia vaikeuttaa se, että työnantaja voi tarjota määräaikaista työsuhdetta jollekin toiselle työntekijälle myös silloin, kun sillä on pysyvä työvoiman tarve. Muutoksella voi olla vaikutusta myös aiempaan lainsäädäntöön perustuvaan oikeuskäytäntöön ja näin myös tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksiin arvioida työnantajan menettelyä.” On siis selvää, että tässä on valtava riski siihen, että tasa-arvo työntekijöitä kohtaan heikkenee, ja tämänkään vuoksi tätä lakiesitystä ei tule hyväksyä.