Hoskonen Hannu

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että näitä eläkeyhtiöiden järjestelmiä ja menettelytapoja virtaviivaistetaan. Siitähän on käyty nyt paljon keskustelua, pitäisikö näitä eläkeyhtiöitä olla vähemmän Suomessa. Tämä lakiesitys, mikä nyt on tullut eduskuntaan, ei taida siihen vielä yltää millään tavalla, eikä ylläkään. Totta kai siinä tehdään suunnitelmia, joiden mukaan tulevaisuudessa eläkeyhtiöitten määrää vähennetään ja saadaan byrokratiaa vähennettyä. Mutta kun nyt ministeri on paikalla, niin rohkenen kysyä sen verran, että kun on nyt keskusteltu siitä eläkeyhtiöiden yhteensulauttamisesta, niin onko teillä joku käsitys tästä asiasta, kun te olette varmaan näissä keskusteluissa jonkun verran ollut eläkeyhtiöiden edustajien kanssa puheissa? Ja toinen asia, mistä minä hieman pelonsekaisin tuntein olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, kun nyt on tämmöinen yleinen keskustelunaihe, että pitäisi eläkeleikkuri panna sinne yläpäähän, niin minä olen aina ihmetellyt sitä, että ymmärrykseni mukaan, kun perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen pitkään ollut, se kuuluu tämän omaisuudensuojan piiriin, jokaisen ihmisen oma eläke, minkä hän on elämänsä aikana työssä ehtinyt hankkia. Onko näin, että tämä eläketurva on tällä keinoin suojattu, että sitä ei voida siirtää naapurille eikä kellekään, aivan kuten omaa omaisuutta ei tarvitsisi siirtää? Eläketurva ja oma omaisuus on sen kyseisen henkilön oma, eikä sitä voi pois ottaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee ja maanviljelijöiltä tulevaa viestiä, niin niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Maanviljelijöillä on hätä, ja täällä naureskellaan, että ei ole hätää. Pikkusen ihmeellistä tarinaa. Nyt kun sain tilaisuuden — kiitoksia, puhemies — kysyn arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä: Kun tätä karhunmetsästys- ja sudenmetsästyskiintiöhommaa täällä innokkaasti puolletaan, niin miksi te lähetitte, arvoisa ministeri, nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunnolle, vaikka eduskunta nimenomaan poisti metsästyslaista poronhoitoalueen kokonaan ja samalla edellytti, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee uuden asetuksen, jossa tätä äsken mainittua poronhoitoaluetta ei ole? Te siis rikoitte tässä asiassa eduskunnan päätöksen. Miksi te tämän teette? Tiedänhän minä ja moni metsästystä harrastava ja moni edustaja tietää sen, miksi te tämän teitte: te jätitte auki maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille sen portin, että he pääsevät taas kerran valittamaan näistä luvista. Miksi te toimitte näin, ettekä toimineet niin kuin eduskunta päätti? Lukekaa maa- ja metsätalousministeriön mietintö. Siellä se on.

Arvoisa rouva puhemies! Vain pari pientä yksityiskohtaa. On aivan hieno asia, että alusturvallisuutta koskeva laki on tullut eduskuntaan, ja siellä nimenomaan korostetaan sitä, että pystytään tarkastamaan ja toteamaan nämä laivat turvallisiksi Suomen ulkomaankaupan kannalta. Todellakin, niin kuin edustaja Hänninen äsken totesi, noin 95 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta kulkee laivojen välityksellä, elikkä kysymys on Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Perustuslakivaliokunnassa on usein keskusteltu tästä lainsäädännön tarkkuudesta. Se on melkeinpä, voi sanoa, päivittäinen keskustelunaihe, ainakin sitä sivutaan. Nimittäin sitä, että näiden erilaisten säännösten tulisi olla selkeitä, tarkkarajaisia ja johdonmukaisia. Tämä on suomalaisen lainsäädännön yksi ongelma, koska se taas sitten kumuloituu siihen, että kun on epäselviä säännöksiä ollut tähän saakka, niin niistä tehdään sitten valituksia korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja se taas johtaa siihen, että siellä valitusajat pitenevät ja syntyy pitkiä, pitkiä viivästyksiä. Voi olla joku juttu siellä vireillä vuosia. Elikkä tässä toivottavasti päästäisiin nyt vähän vähempään valittamiseen. Lainsäädännön pitää olla selvää ja yksiselitteistä. Täällä on myös sitten tämä tärkeä määräys, että asetustasoisia määräyksiä siirretään nyt tässäkin laissa asetuksista suoraan lakiin, jolloin se tulkinta on paljon helpompaa. Monesti olen ihmetellyt sitä, kun aina törmää siihen seikkaan, että valitetaan siitä, että ei ole tarkkoja säännöksiä, vaikka kuitenkin perustuslakivaliokunta on aina korostanut sitä, että kaikkien lain pykälien pitää olla yksiselitteisen selkeitä ja tarkkarajaisia, jotta niitä on helppo tulkita. Tässä nyt otetaan tämän lain kohdalla hyvä askel eteenpäin. Toivotaan, että muissakin laeissa sama kehitys tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että rajavartiolakiin tehdään näitä tarvittavia muutoksia nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseksi. Kuten kaikki tiedämme, virkamiehet eivät voi toimia minkään muun nojalla kuin lain nojalla, ja tässä erinomaista työtä jälleen tehnyt sisäministeri Rantanen on tuonut uuden lakiesityksen tänne, ja tämä on aivan välttämätön Suomen turvallisuuden kannalta. Todellakin tiedämme, mitä tuossa Suomenlahdella on viime aikoina tapahtunut, ja parhaillaankin näitä siellä tapahtuneita asioita oikeudessa tässä maassa käsitellään. Elikkä näiden valtuuksien pitää olla kohdallaan lain muodossa, niin että lait ovat ajan tasalla, ja jos tarvetta tulee, niin totta kai sisäministeri tuo tänne uusia lakiehdotuksia pika-aikataululla. Se on ihan välttämätöntä. Toinen välttämättömyys on se, kun olen keskustellut rajavartijoiden kanssa henkilökohtaisesti, sekä yhden läheisten piirissä olevan rajavartijan että sitten tietenkin näiden esimiesten kanssa, mikä on tilanne rajalla, että aivan oikein, heillä on tänä päivänä tehtäviä todella paljon ja henkilöstöä esimerkiksi vihreällä rajalla on ehdoton minimi, mikä siellä on. Todella niukoilla rajavartijavoimilla sitä työtä tehdään, sisulla ja sydämellä, ja he ovat varautuneet kaikkeen ja valmistautuneet kaikkeen, mitä saattaisi rajalla tapahtua. Sama koskee tätä merirajaakin. Elikkä nyt tällä lailla annetaan mahdollisuus puuttua tilanteisiin, mikäli merivartijat tehtävässä ollessaan havaitsevat, että tässä on jotakin väärää tapahtumassa. Tässä meillä oli se yksi tapaus, mikä meillä oli jo tuolla merellä, kun mentiin siihen laivaan, Rajavartiolaitoksen edustaja ja sotilaita, Puolustusvoimienkin miehiä, taisi olla mukana — joka tapauksessa se osoitti sen, että toimintavalmius on, ja nyt on kohta lakikin ajan tasalla. Toivotaan nyt kuitenkin, että resurssitkin pidämme ajan tasalla, koska ilman toimintakelpoisia resursseja työn tekeminen on vaikeaa, ja ihan sitäkin se on, että se on vaarallista näille virkamiehille, jotka tätä työtä rajavartijoina tai merivartijoina tekevät. Toivotaan, että tämä varustepuolikin saadaan pidettyä hyvin ajan tasalla. Siihenhän eduskunta on antanut riittävästi varoja, ja uskon, että jos tilanne vaatii, niin siihen varmaan palataan.

Arvoisa rouva puhemies! Olen omalta osaltani jollakin lailla kokemusasiantuntija, kun tuolla kiinteistöpuolella metsämiehenä aikanani aika paljon tein töitä. Kieltämättä näin on, että pääsemme tähän kirjalliseen menettelyyn, jolloin se tieto kokouksesta voidaan lähettää sähköisillä välineillä ihmisille. Entisaikaanhan se oli niin, että jos joku ei tullut paikalle, niin tavallaan se kokous seisahtui siihen, kun ei voinut jatkaa. Muistan yhden tarinan, joka oli ehkä kaikkein hauskin. Omistaja asui ulkomailla, Yhdysvalloissa, ja sitä asiaahan ei voinut ratkaista ennen kuin seuraavana kesänä kyseinen henkilö sattui olemaan Suomessa. Me menimme sitten tuomioistuimeen käymään käräjätuomarin luona. Se toimitus kesti kaksi minuuttia ja sai näin ollen lainvoiman, kun hän itse oli paikalla — konsulitodistusta vaille valmis asia. Arvoisa ministeri, kiitän siitä, että tämä tällä keinoin tulee nyt. Kun aina on puhuttu siitä, saavatko kiinteistönomistajat, oikeudenomistajat, tiedon, niin kyllähän tällaisena aikana, mitä me nyt elämme, jokainen meikäläinen, jokainen Suomen kansanedustaja ja kaikki virkamiehet tässä talossa, jokainen ihminen on aina jonkun viestin ulottuvilla. Entisaikaanhan tällaista mahdollisuutta ei käytännössä ollut. Mutta sähköposti, puhelin ja nämä nykyiset viestintävälineet mahdollistavat sen, että ihminen, joka on kutsuttu johonkin kiinteistötoimitukseen, sen tiedon varmasti saa. Tervehdin tällaista uudistusta suurella ilolla. Ennen kaikkea perikuntien asioiden hoidossahan ollaan menossa nyt iso harppaus eteenpäin. Metsäyhtiötkin ovat tähän kiinnittäneet aivan perustellusti huomiota. Perikuntien kanssa asioitaessa oikean henkilön löytäminen on lähes mahdotonta joskus, mutta kun tässä päästään eteenpäin ja kiinteistöjä... Toivottavasti tästäkin täysistunnosta ja ministerin puheesta menee viesti tuonne kentälle päin, että näitä perikuntia, jotka ovat uinumassa, olisi syytä selvittää ja saattaa selvästi johonkin muuhun tilaan, vaikka pistää kiinteistökauppa pystyyn, jolloin tämä ongelma ratkeaa. Erittäin hyvä esitys, ja toivon sille pikaista käsittelyä ja ennen kaikkea sitä, että tästä tieto leviää ihmisten keskuuteen, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Yritän parhaani, tuskin siinä onnistun. — Arvoisa ministeri, kiitoksia hyvästä esittelystä. Tuli kaksi pientä kysymystä mieleeni, ja nämä eivät ole pahoja. Toinen on se, että kun tähän uuteen digitaaliseen aikaan mennään, niin se on totta kai aivan erinomainen. Kun metsämiesaikana tein kiinteistökauppojakin, niin piti erilaisten lainhuudatusten ja muiden kanssa vierailla tuomiokunnassa ja monta muuta hauskaa matkaa tehdä Ilomantsista Joensuuhun. Mutta nyt kun mennään tähän digitaaliseen aikaan, niin on hyvä asia, että kaikki toteutuu nopeasti, kuten tässä huoneistojen osakekirjojen merkitsemisessä sähköiseen rekisteriin. Tuli mieleen kysymys, että siinä vaihtamisen aikanahan tietenkin tapahtuu tämmöisiä pieniä ongelmia, joita yleensä tapahtuu, kun mennään järjestelmästä toiseen. Onko tässä kuitenkin vaaran vastuu sillä keinoin hallinnassa, että kukaan ei joudu kärsimään tästä, jos tulee virheellisiä merkintöjä? Niitäkin on sähköisessä merkinnässä joskus havaittu, sen olen pari kertaa itsekin kokenut. Toinen kysymys koskee sitten sitä, että kun tietoja säilytetään tuolla digitaalisessa tietokannassa, niin ovatko ne kaikki pilvessä. Ovatko nämä palvelimet Suomessa, vai ovatko ne jossakin etäänperällä, jolloin pahimman tietokatkon aikana kaikki kiinteistökauppa ja huoneistokauppa loppuu Suomessa? Osakekauppa loppuu, koska tietoja ei saa ulos. Totta kai ne on varmuuskopioitu, mutta miten tämä tallenteen pysyvyys on varmistettu? Se on aivan olennaista sen luotettavan toimivuuden kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme turvetta koskevaa kansalaisaloitetta, joka on mielestäni tämän eduskuntakauden tärkein asia, mitä minä voin äkkiä kuvitella. Kansantalouden kuntoon laittaminen menee tietenkin ohi, mutta turpeen saaminen takaisin energiapolttoaineeksi ja muutenkin käyttöön mahdollistaa kansantalouden tervehtymisen. Ensinnäkin kun edustaja Oras Tynkkynen täällä lateli totuuksia, niin hän väitti, että turvesuot pilaavat Suomen vesistöt. Tällä hetkellä turveala, mitä on käytössä, on 0,2 prosenttia suoalasta. Väittävätkö edustaja Tynkkynen tai yleensä vihreät, jotka väittävät olevansa kaikkien asioiden yliasiantuntijoita, että se 0,2 prosenttia pilaa Suomen vesistöt? Olette ilmeisesti lukeneet ihan vääriä kirjoja, semmoinen mielikuva nousee. Samoin sitten kun väitätte, että turpeen päästöt ovat isoja — turvetta on vihattu ja se on saatu näillä keinotekoisilla, väärillä tiedoilla pois markkinoilta — niin olisitte voineet edes tutustua oikeisiin mittaustuloksiin: Tilastokeskuksen päästökerrointen mukaan puuta polttamalla tehdään paljon pahemmat ilmastopäästöt kuin turvetta polttamalla. Mutta teillehän ei totuus olekaan mikään työväline. Se on vain sellainen väline, joka voidaan heittää nurkkaan silloin, kun tarvetta on. Ensinnäkin huoltovarmuutemme kannalta turve on aivan välttämätöntä. Viime talvena helmikuussa oltiin jo tilanteessa, siis vajaa vuosi sitten, jossa pienikin voimalaitoksen virhe olisi johtanut siihen, että meillä olisi kaikki kotimaiset energiavarat ajettu loppuun ja viimeisiä turveaumoja oltaisiin ajettu polttolaitoksiin, kun ei enää mitään muuta olisi ollut. Jos ne olisivat loppuneet, niin monessa isossa kaupungissa olisi kärsitty kylmästä. Tätäkö te oikeasti haluatte? Aivan järkyttävää politiikkaa, ja vain sen tautta, että asenne sattuu olemaan kallellaan jyrkästi vasemmalle. Turpeestahan saa sitten tuotettua montaa muutakin ainetta kuin energiaa. Energia on meille välttämätöntä, olemme edelleen pohjoinen valtio, mutta turpeesta pystytään tekemään myös erilaisia erikoisia tuotteita, esimerkkinä tietenkin kasvuturve, joka on erittäin, erittäin arvokasta meidän elintarviketuotannon kannalta. Kasvihuoneiden on ihan välttämätöntä saada turvetta kasvualustaksi. Sitten on totta kai kuiviketurve maatiloilla: navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, broilerikasvattamoissa, kaikkialla, missä eläimiä hoidetaan, turve on aivan välttämätöntä. Sillä torjutaan kaikkia vakavia tauteja ja vältytään erilaisten antibioottien käytöltä. Terve eläin tuottaa ja voi hyvin. Se on vanha, iso tosiasia. Sitten tulevat tietenkin erikoisturpeet, kuten Ilomantsissa toimiva aktiivihiilitehdas, joka tekee turpeesta aktiivihiiltä. Se on ainoa aktiivihiili, joka pystyy suodattamaan muun muassa PFAS-yhdisteet, nämä iäisyysmyrkyt, iäisyyskemikaalit, jotka rikastuvat ravintoketjuun. Aktiivihiili, joka tehdään turpeesta, pystyy suodattamaan senkin pois. Nykyisinhän aktiivihiili tulee pääasiassa Kiinasta ja tehdään joko raakaöljystä tai sitten kivihiilestä. Sitten ovat biostimulantit, jotka tulivat jo mainittua tässä, ja sitten tuotetaan eristeitä, erilaisia äänieristeitä, lämpöeristeitä. Pitää muistaa, arvoisat edustajakollegat, että Suomesta viedään kasvuturvetta yli sataan maahan ympäri maailmaa. Haluavatko vihreät ja vasemmisto todella, että maahan tulee nälänhätä, jos kasvihuonetuotanto loppuu — kukat, tomaatit, kurkut ja vaikka mitä? Näillä biostimulanteilla voidaan todellakin parantaa maaperän kasvukykyä, jolloin huonommallakin kasvumaalla saadaan tuotettua ruokaa maailman nälkäisille lapsille. Tätäkö te haluatte? Katsotaan sitten vähän vielä syvemmälle näitä päästökaupan lukuja, mitä vihreät ja vihervasemmisto yleensä rakastavat. Ensinnäkin päästökauppa on Suomessa laskettu aivan väärillä luvuilla, ja te ette missään nimessä halua niitä oikaista. Eikö teille totuus ole enää mikään arvo? Siellä on se 15—20 miljoonaa tonnia vääriä päästöjä tai liian pieniä hiilinieluja, ja sitten on esimerkiksi se totuus, että kun ruotsalaiset ovat mitanneet Ruotsin maaperän päästöt, niin siellä maaperä sitoo hiiltä, mutta suomalainen metsämaaperä onkin päästölähde — aivan huuhaa-juttuja! Jos me halutaan tässä maassa yleensäkään ruokaa syödä, niin meillä turvepellot ovat tämän kansakunnan henki ja elämä. Oikein kuivina kesinä turvepellot tuottavat aina hyvää satoa ja takaavat sen, että Suomessa syödään omia leipiä aina, kun tarve on, vaikka olisi kuinka huono tilanne. Tämän takia, arvoisa puhemies, olisi kyllä hyvä, että kunnioittaisimme toisiamme ja emme sortuisi siihen, mihin Oras Tynkkynen sortui kertomalla ihan puuta heinää — maisterin tutkinnolla ihan puuta heinää. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Totuudella pitää kuitenkin tässä talossa joku arvo vielä olla. Senhän me tiedämme, millaiset jäljet väärällä tiedolla on. Ne ovat kovin lyhyet. Jos me haluamme huoltovarmuuden kuntoon, meidän on saatava todellakin kuiviketurvetta varastoon niin paljon, että selviämme kaikissa tilanteissa ja pystymme tukipolttoaineilla polttamaan märät puunkuoret. Kaikki märkä puu palaa, kun pannaan kuivaa turvetta sekaan, ja saadaan maksimiteho. Turpeennostossa on muistettava se, että kun turvetta korjataan valmistelluilta soilta, niin ensin sieltä nousee kuiviketurve, sitten sieltä tulee kasvuturve ja viimeisenä energiaturve. Jos tätä ketjua ei pidetä yllä, niin olemme pulassa. Sitten, arvoisa puhemies, kaikista vakavin juttu on minusta tämä metsäteollisuuden alasajo. Me poltamme tällä hetkellä 5—6 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta pois, eli turve korvataan nyt puulla, kun turvetta ei saa käyttää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä UPM on jo yhtiöittänyt vanerituotantonsa pois ja myy sitä kohta pörssiin. Samoin painopaperituotanto: Sappi, eteläafrikkalainen yhtiö, yhtiöittää painopaperituotannon, ja sekin myydään pois. Ja sitten... [Tuomas Kettunen: No entäpä Joutsenon tehdas?] — Arvoisa edustaja Kettunen, tulen siihen kohta. — Stora Enso on parhaillaan harkitsemassa tiettyjen laitosten lakkauttamista. Siitä en sen enempää uskalla sanoa, mutta aika luotettavalta taholta on tietoja, että siellä on tällaisia hankkeita vireillä, ja monta on jo lakkautettu ennen tätä päivää. Metsä Group ei rakentanutkaan Äänekoskelle uutta tehdasyksikköä, se siirrettiin kokonaan muistojen joukkoon, ja samoin Joutseno-Pulpin tehdas on katkolla aika varmasti. Tämän takia, arvoisat metsäkollegat, metsälliset kansanedustajakollegat — toivottavasti olisitte metsäkollegoita, niin olisi helpompi puhua metsäasioista, mutta kyllä tämä näinkin käy — meidän pitää joka tapauksessa kunnioittaa Suomen metsien kuntoa, että me jalostamme sen tuotteiksi ja myymme sitten arvokkaina tuotteina maailmalle. Onhan nyt jotenkin väärin, että tällä hetkellä meillä on tässä maassa tilanne, että Italiasta tuodaan jätettä, ja kun katselin äsken yhtiön hallituksen päätöksentekoelimiä, niin kas kummaa: Helsingin Energian hallituksessahan istuu vihreiden edustaja komeasti kannattamassa italialaisen jätteen tuontia Suomeen. Siinähän tuhotaan suomalaista ilmastoa valtavat määrät [Puhemies koputtaa] ja osallistutaan rahanpesuun. Onko se oikein? Mielestäni se ei ole oikein.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan selvää, että nykyaikana käytetään erilaisia rekistereitä tehokkaasti, ja näin tekoälyn luvattuna aikana ja tietokoneiden ollessa yhä parempia totta kai näitä tietoja pitää pystyä käyttämään. Mutta toivon, että kiinnitettäisiin huomiota myös siihen, että jos tänä päivänä ajatellaan, millä me saisimme lisää työtä tähän maahan, niin meidän pitää ja meidän on pakko tehdä se ratkaisu, että pienennämme hallinnon määrää tässä maassa. Ei voi olla niin, että kuuden miljoonan asukkaan maassa on 30 miljoonan asukkaan verran hallintoa, kun nykyaikainen tekniikka sallii sen, että asioita voidaan käsitellä nopeasti, ja esimerkiksi lupien käsittelyssä me olemme vielä keskiajalla. Alkaa olla sillä kenolla tämä Suomi, että jos me haluamme jonkun rakennuksen rakentaa tai jotain vähän isompaa tehdä, niin monta vuotta pitää tapella luvista aivan selvissä asioissa. Toivon, arvoisa rouva puhemies, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota tulevina aikoina, ei tämän lakiesityksen yhteydessä. Tämä lakiesitys on hyvä ja palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on tehty, elikkä nopeutetaan tietojen hankintaa ja päätösten tekoa. Mitä tulee tuohon perustuslakivaliokunnan lausuntoonkin, niin tämähän kävi siellä perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, ja toki siellä tutkitte sitä, loukkaako tämä millään lailla perusoikeuksia tai muita siihen liittyviä asioita, kun tietoja hankitaan tällä keinoin keskitetyistä rekistereistä, mutta siinä ei havaittu ongelmia. Näin ollen asia on kunnossa. Mutta vakavasti puhun vielä, arvoisa rouva puhemies, lisää siitä, että meidän on saatava tässä maassa tätä hallintoa pienemmäksi. Ei näin voi jatkaa. Meillä on aivan valtava hallinto, ja sitten se taas generoi vielä isomman ongelman: tulee hallintovalituksia, sitten ne menevät hallinto-oikeuteen ja pyörivät siellä vuosia, ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Sieltä tulee lisää pyyntöjä, lisää virkamiehiä, koska nämä käsittelyt venyvät. On parempi sitä ongelmaa ruveta hoitamaan siitä päästä, että poistetaan niitä lupien saannin esteitä ja keskitytään työntekoon ja lopetetaan se turha hallinto kokonaan.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että taiteen ja kulttuurin opetuksesta olla huolissaan, mutta itse olen siinä asiassa ehdottomasti isosti huolissani suomalaisen kulttuurin asemasta tässä yleisessä maailmanmenossa. Ylikansallinen kulttuuri ja taide painavat kyllä päälle. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on karjalaista kulttuuria ja siihen liittyvää taidetta hyvin paljon, esimerkiksi musiikkia, mutta sitten kun nykyisin tämä Suomi keskittyy hurjaa vauhtia, niin nämä pienet paikkakunnat jäävät armotta jalkoihin. Se näkyy myös rahoituksessa, tulevassa rahoituksessa, mitä nyt valtionosuuksiakin leikataan ja kaikkea muuta hauskaa tehdään pienten kuntien päänmenoksi. Siinä tuhotaan samalla paikallista kulttuuria todella paljon. Siellä on semmoisiakin kulttuuri-ilmiöitä, että... Suomihan on rikas maa, koska meillä on eri maakunnat. Jokaisella maakunnalla on oma kulttuuriperintö. Mentiin vaikka nyt ihan pohjoisimpaan Suomeen, saamelaisilla on oma vahva kulttuurinsa, samoin karjalaisilla jopa oma kielikin löytyy. Sitä onneksi on vielä kuitenkin opetettu Joensuussa yliopistossa, hienoa näin. Kysyn teiltä, arvoisa ministeri: miten te aiotte huomioida sen, että ylikansallinen kulttuuri, kaiken maailman rap-kulttuuri, tulee? Hyvä varmaan, että sitäkin on, mutta paikallinen suomalainen kulttuuri on jäänyt täysin jalkoihin. Välillä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun radiotakin kuuntelee, että minä asun jossakin Harlemissa. Kun avaan lauantaiaamuna Radio Suomen, niin tuntuu, [Puhemies koputtaa] että asunko minä jossakin Harlemissa. Semmoinen jytinä kuuluu, ettei voi edes kuunnella.

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että näitä prosesseja nopeutetaan, ja tietenkin tällaisena aikana, kun olemme tekoälyajassa jo ja pystymme tietoja käsittelemään nopeasti, tällainen uudistus on tervetullut. Entisaikanahan sanottiin, että lain käsi on pitkä, ja sitähän se kyllä on, mutta nyt siitä voi sanoa, että se on jopa nopea. Elikkä saadaan äkkiä ne konnat kuriin ja todellakin turhia prosesseja karsittua. Samalla voisi esittää toivomuksen: Rikos- ja prosessioikeuden puolella te etenette tähän suuntaan, hieno juttu. Hallinto-oikeuspuolella toivoisin, arvoisa ministeri, sitä, että seuraava eduskunta tekisi yksissä tuumin sellaisen päätöksen, että tällaisen turhien valitusten sepittelyn pitäisi loppua. Sanon, arvoisa puhemies, lopuksi vielä sen, että surullisin esimerkki on Lieksassa, jossa yhtä siltaa rakennettiin seitsemän kahdeksan vuotta — välttämätön liikenneyhteys. Muutamat ammattivalittajat, ja seitsemän kahdeksan vuotta meni valituksia käsitellessä, ja miljoonavahingot syntyi. Kyllä meidän oikeusjärjestelmän ylläpitämiseksi tällainen uudistus, mitä nyt käsitellään, on erittäin tervetullut, nopeuttaa käsittelyä, mutta hallinto-oikeuspuolella kysymys on valtavista rahallisista arvoista, kun ihmisten elämää jarrutetaan tietoisesti. Arvoisa ministeri, te olette tehnyt tämän tehtävänne aikana erinomaista työtä, ja toivotan teille voimia uusiin ponnistuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kuten edustaja Hänninen hyvin totesi puheenvuorossaan, tämä järjestäytynyt rikollisuus alkaa olla varmaan yksi vankiloiden vakavimpia uhkia, koska kaikki me tiedämme, että nämä rikollisjärjestöt ovat levittäytyneet Suomeenkin, ikävä kyllä. Ja toinen asia on tietysti se, että kun ne saavat tuomioita, niin siinähän on monesti käynyt niin, että niitä rikollisorganisaatioita voidaan johtaa myös vankilasta käsin. Tarvitsemme ajan tasalla olevan lainsäädännön, jotta näitä ikäviä ilmiöitä pystytään — eihän niitä estämään kokonaan pysty — pikkusen hiljentämään ja pystytään vaimentamaan sitä vaikutusta, mikä niillä yhteiskuntaan on. Tämän takia meillä pitää olla lainsäädäntö ajan tasalla, ja ennen kaikkea meillä pitää olla poliisin toimivaltuudet ja resurssit sillä tasolla, että tämä järjestäytyneen rikollisuuden uhka pystytään torjumaan mahdollisimman tehokkaasti. Tästähän poliisiviranomaiset ovat monesti varoittaneet meitä, järjestäytyneen rikollisuuden todellisesta uhkasta Suomellekin. Tähän asti olemme selvinneet aika vähillä vaurioilla, mutta valitettavasti näyttää nyt siltä, että tämä paine tuolta ulkoa päin meihin päin kasvaa päivä päivältä.

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken edustaja Kalmari todisti, maatalouspuolella on tehty vähennystoimia, ja niitä ei ole huomioitu tietenkään. Samoin metsäpuolella koko metsien kasvua ei meillä lasketa hiilinieluksi. Samoin ei lasketa sitä, että neitseelliset suot sitovat viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmasta. Sitäkään ei lasketa meille eduksi. Samoin ei lasketa, että rankaistaan turvepeltoja kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, mikä ei pidä paikkaansa. Kuten edustaja Kalmari äsken todisti, se on fakta. Samoin metsien maaperäpäästöt eivät pidä paikkaansa. Ruotsi on mitannut, mutta Suomessa niitä ei mitata. Tiedän minä syyn, miksi niitä ei mitata: sen takia, kun se olisi karmea totuus ja tämä koko pilvilinna tästä hiilidioksidipolitiikasta romahtaisi. Suomi on hiilineutraali maa, ja kuten ministeri äsken todisti, kivihiilen poltto on lopetettu. Oletteko te ihan tosissanne, arvoisa ministeri, että te ette lisää hiilidioksidipäästöjä, kun samaan aikaan Italiasta ajetaan kymmeniä, jopa satoja kertoja käsiteltyä jätettä Suomeen poltettavaksi? Valtava määrä myrkkyjä Suomeen, ja rahoittajana siellä toisessa päässä on Italian mafia, kuten televisio-ohjelmassa saimme nähdä. Oletteko, arvoisa ministeri, aidosti virkavalanne velvoittamana sitä mieltä, [Puhemies koputtaa] että tämä on laillista toimintaa?

Arvoisa herra puhemies! On todella välttämätöntä, että tiedustelulainsäädäntö saatetaan ajan tasalle tässä meidän ajassamme, mitä me elämme tällä hetkellä, kun tekoäly painaa päälle ja yhä nopeampia tietojärjestelmiä kehitetään niin, että se, mikä tapahtui ennen päivässä, tapahtuu nyt muutamassa millisekunnissa. Tiedusteluvälineet tuolla verkoissa ovat kehittyneet valtavasti. Senhän me jokainen olemme nähneet vaikka nyt asioidessamme pankkisivuilla, miten paljon varmenteita on lisätty. Elikkä keinot tutkia toisten tietoja tuolla verkossa ovat nopeasti kehittyneet. Tämän takia meidän pitää saada lainsäädäntö ajan tasalle ja ennen kaikkea katsoa — puolustusministeri varmaan tämän asian takia unettomia öitäkin on viettänyt — miten me pysymme ajan tasalla. Me emme saa tässä asiassa olla myöhässä. Meidän pitää olla mieluumminkin vähän etukäteen viisaita siinä, miten me puolustamme isänmaatamme ja myös tietoverkkojen kautta saamme oikean tiedon. Naton kautta totta kai saamme, mutta eduskunnalla on hyvin tärkeä rooli siinä, että pidämme täällä lainsäädännön ajan tasalla. Jos siinä epäonnistumme, niin sehän johtaa hyvin äkkiä siihen, että meitä käytetään hyväksi, kuten tietoverkoissa on tapana. Esimerkiksi vaikka virusten torjunta: jokainen tietää, että omalla tietokoneella tai puhelimella virustorjunnan pitää olla ajan tasalla, muuten ei tule hyvä. [Puhemies koputtaa] Tässä pitää meidän eduskunnassa olla hyvin ajan tasalla ja ennen kaikkea seurata aikaa joka päivä hyvin tarkasti.

Arvoisa herra puhemies! Kun katson tuota Wikipedian tietoa, niin saamelaisia on tuon tiedon mukaan Suomessa noin 6 000 ihmistä — hyvä populaatio, ja on äärimmäisen tärkeää, että tälle ihmismäärälle annetaan aito mahdollisuus harjoittaa sitä elinkeinoa ja niitä kulttuurisia tapoja, mitä saamelaiskansalla aina on ollut. Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani mainitsin äänioikeudesta ja oikeudesta asettua ehdolle vaaleissa, niin se on kyllä elämää suurempi asia siinä mielessä, että sillä tavallahan tunnustetaan sen kulttuurin olemassaolo, että se ihminen, joka saa sen äänioikeuden ja voi asettua ehdolle, on sitten se henkilö, joka sitä kulttuuria ja sitä saamelaista elämäntapaa ja myös niitä elinkeinoja vie eteenpäin. Nythän me olemme tilanteessa, että ihan kaikkia tämä systeemi ei koske. Olen muutaman semmoisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti keskustellut ja olen ollut vallan järkyttynyt siitä, voiko asia olla näin, ja tästä me vaikenemme. Jos on tämmöinen pieni vähemmistökansallisuus, niin pitääkö sen pienen vähemmistökansallisuuden sisällä olla vielä syrjitty porukka. Se tuntuu minusta niin epäoikeudenmukaiselta, että en minä koskaan sitä voi hyväksyä. Toinen: Kun luin tuota kertomusta, niin tuli mieleen, että siellä on valtavan hienoja suunnitelmia ja hienoja tavoitteita, mutta se, mikä sieltä läpi paistaa ja mistä olen hieman huolissani, on se, että ollaan luomassa valtavaa byrokratiaa taas. Minun mielestäni sen saamelaisten kulttuuri-ihmisten oman työn ja vaikuttamisen pitäisi tapahtua muuten kuin... Totta kai hallintoakin pitää määränsä verran olla, että laillisuus saavutetaan ja julkisten varojen käyttö on vahvalla, oikealla pohjalla ja myös tarkastuksenalainen jatkuvasti. Näin sen olla pitää. Mutta jos ruvetaan rakentamaan valtavaa hallintohimmeliä — missä me suomalaiset olemme kyllä melkeinpä maailmanmestareita verrattuna vaikka muihin Euroopan maihin, ja Euroopan unioni on siinä oikein kruununjalokivi numero yksi, sieltä tulee niin paljon tavaraa, direktiivejä ja kaiken maailman asetuksia — toivottavasti saamelaisilla ja heidän saamelaiskäräjillään ja saamelaishallinnolla on viisautta tässä asiassa, että käytetään ne vähäiset rahat, mitä on käytettävissä, saamelaisen kulttuurin vaalimiseen ja niiden ihmisten elämän aidosti parantamiseen, koska jos sitä ei tehdä ja hallintoa kasvatetaan, niin mennään ojasta allikkoon. Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon vielä sitä, että ne henkilöt, jotka ovat jääneet tämän äänioikeuden ja ehdolle asettamisen ulkopuolelle, saavat jonain päivänä oikeutta, koska jos näin pienellä porukalla, kuten 6 000 ihmistä on, on vielä syrjintää siellä järjestön sisällä, sen populaation sisällä, niin ollaan aika heikoilla jäillä.

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrykseni mukaan saamelaiskäräjäasia on menossa. — Sanon siitä vain sen verran, että muistan sen ajan, kun tätä lakia valmisteltiin ja siihen liittyviä ongelmia nostettiin esille. On hyvä, että saamelaisasioista puhutaan ja heidän alkuperäiskansan kulttuuri pidetään elävänä ja kunnioitetaan niitä periaatteita, joita muun muassa YK on hyväksynyt, mutta sen sisällä toivoisin, arvoisat edustajakollegat, että saataisiin loppumaan se tilanne, että se vaalijärjestelmä, joka nyt uusittiin tuon lain perusteella, on sitten aiheuttanut sen, että siellä tiettyjä ihmisiä edelleen on vailla äänioikeutta. Jos ei tämä polveutuminen ole sitten se oikea keino, millä äänivalta on saavutettavissa vaaleissa... Jos sitä ei ole, niin ollaan aika huonossa tilanteessa. Ainakaan minun mielikuvitukseni mukaan ja myös sen tiedon mukaan, mitä olen hankkinut asiasta, ei ole havaittavissa sellaista tilannetta, että tämä tilanne paranisi lähiaikoina. Se vanha esimerkki, jota olen ihmetellyt jo varmaan kymmenen vuotta, on, että saman perheen jäsenistä kolme on saanut oikeuden äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa ja kaksi ei ole saanut — saman isän ja äidin lapsia. Tämä on semmoinen epäkohta, jonka edessä eduskunnan pitäisi nöyrtyä. Täällä tehdään paljon sellaisia päätöksiä, arvoisa puhemies, joilla ei oikeasti järkevää perustetta ole, ja se tuntuu minusta aika pahalta, kun kuitenkin on kysymys alkuperäiskansojen oikeudesta harjoittaa sitä kulttuuria, mikä heille kuuluu, heidän elinkeinojaan, ja sitten pitää huoli siitä, että he ovat tässä maassa tasavertaisia kansalaisia. Toivon, että tähän saataisiin jonain päivänä edelleen parannusta ja nimenomaan se äänioikeus ja vaaleihin osallistuminen tulisi niin, että kaikki, jotka aidosti ovat saamelaisia, saavat sitten aidosti vaikuttaa oman alkuperäiskansansa kohtaloihin ihan demokraattisella tavalla. Sitä ei mielestäni tällä hetkellä ole. Eduskuntahan on laitos ja instituutio, joka tekee tietenkin virheitä niin kuin me ihmiset muutkin aina teemme kaikissa muissakin tilanteissa, mutta me pystymme myös oikaisemaan ne virheet. Tässä tarvittaisiin vain sitä laaja-alaista ajattelua siitä, että asetumme niiden alkuperäiskansan ihmisten asemaan. Miettikääpä, jos itse olisitte tilanteessa tulevissa eduskuntavaaleissa, että te ette saisi äänestää ettekä asettua ehdolle jonkun syyn takia. Se on minusta aika vakava keskustelunaihe. Olen monen saamelaisen kanssa asiasta keskustellut, ja tunnen joka kerran piston sydämessäni, kun kuulen näitä esimerkkejä. Mehän olemme jo lain säätäneet, mutta miksi tämä ongelma vielä on olemassa? Sitä minä en kyllä ymmärrä, en millään. Arvoisa puhemies! Positiiviseen ajatteluun taipuvaisena henkilönä uskon kuitenkin, että tähän tulee parannus jonain päivänä, mutta se vaatii sitten sen, että eduskunnassa pitää aidosti ottaa tämä tilanne vakavasti. Virheitä tehdään aina, mutta ne pitää pystyä myös oikaisemaan. Silloin ollaan vahvoilla. Se on demokraattisen järjestelmämme yksi vahvuuksia, että täällä ei pystytä junttaamaan mitään asioita vaan täällä pitää viedä asioita eteenpäin niin, että ne tulevat mahdollisimman hyväksi ja alkuperäiskansan oikeudet tässä asiassa toteutuvat täysin. Se koskee myös kaikkia niitä, joilla vielä sitä äänioikeutta ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi kaikkia edustaja Lohen äsken tekemiä esityksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän asiaan lopuksi sen verran, että todellakin tämä valkoposkihanhiongelma on ihan todellinen. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. Tällaisena aikana, jolloin tuolla rajojemme ulkopuolella naapurimaa käy jatkuvaa sotaa Ukrainaa vastaan — emme tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä, emme tiedä edes, mitä ensi yönä tapahtuu — me täällä keskustelemme siitä, pitääkö meidän turvata maanviljelijöiden mahdollisuus tuottaa tähän maahan omat elintarvikkeet. Kyllä olen hyvin, hyvin pettynyt tähän tilanteeseen, siihen, millaiseksi Suomi on mennyt, ja siihen, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Jokaisen Suomen kansanedustajan tulisi puolustaa maanviljelijän oikeutta tehdä yrittäjänä työtä omalla tilalla, tukea hänen työtään niin, että voimme varmistaa ruokahuollon tähän maahan kaikissa olosuhteissa. Olen siihen hyvin pettynyt, että tällaisen päivän joutuu vielä täällä näkemään, että tämä asia, jonka pitäisi olla Suomelle kirkas kuin keväinen päivä, ei sitä vain ole. Kuvitteleeko joku vielä, että jos joku kriisi syttyy, niin me saisimme jostakin ulkomailta tänne elintarvikkeita? Ei varmasti tule yhtään kuormaa. Tuoreessa muistissa teillä varmaan on se korona-aikainen hengityssuojien saanti Suomeen. Se oli enempi kuin kiven alla, ja kysymys oli vain vähäpätöisestä asiasta. Jos elintarvikkeista on pulaa täällä Pohjolan perukoilla, niin kun viimeinen kone tulee tänne, niin siellä ei ole kuin pari tyhjää vehnäjauhosäkkiä ja muutama nahistunut peruna kyydissä, muut on jätetty tuonne matkan varrelle. Tämän toivon, että muistatte. Mitä tulee hanhien vaarallisuuteen, niin muistetaan sekin, että vuonna 2009 Hudsonjokeen tipahti amerikkalainen lentokone ja siellä taitava kapteeni Sullenberger sai pelastettua loistavalla ammattitaidollaan sen matkustajat. Melkein 160 henkeä oli koneessa mukana, ja hän sai sen pelastettua. Kun moottorien läpi menivät hanhiparvet, niin se kone jäi sitten sinne Hudsonjokeen ja ihmiset pelastettiin onneksi. Elikkä kyllä se on ihan oikeasti vaarallinen lintu siellä, missä sen ei tarvitse olla. Sitten kun nyt ruvetaan metsästämään sitä lainmukaisesti, aivan niin kuin Euroopan unionin direktiivi sallii — sama koskee merimetsoja — niin me voimme tällä keinoin turvata sen, että voimme elää edelleen ihan hyvää elämää ja turvata tähän maahan elintarvikehuollon. Toivottavasti ei sitä päivää koskaan tule, että me voimme todeta tuolla elintarvikekaupassa, että hups, hyllyt ovat tyhjät, mitäs me huomenna syödään. Tämä on semmoista rulettia, mitä tässä talossa näköjään vihervasemmisto haluaa pelata, että en jaksa ymmärtää teidän ajatuksen juoksua. Kyllähän se varmaan omaa itsetuntoa hivelee, kun sieltä tulee vihreiltä viestiä teille, että hyvin menee, kun suojelette kaikkea. Sillä tavalla hyvin äkkiä se nälkä tulee. Tuota velkamäärää kun katsoo, sitä, mihin Suomen talous on menossa, niin toivoisin, että ymmärtäisitte senkin, että ne velat, mitä nyt on otettu, ovat meidän lastemme ja meidän lastenlastemme maksettavia velkoja. Siinä kyllä hymy hyytyy isovanhemmilta sitten, kun lapset tulevat sanomaan, että millä me eletään.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä ongelmaa tähän asiaan liittyy, ja molemmat ovat vakavia: Ensimmäinen on se, että kun 3G-verkko tästä maasta purettiin — muistamme sen tarinan aivan tarkkaan — niin käytännössähän kävi niin, että digiyhteydet maaseutukunnissa, harvaan asutuilla alueilla, lähes loppuivat kokonaan. Silloin taisin sanoa esimerkkinä, että kun alkaa metsäkoneurakoitsijoilla olla niin, että tietohan liikkuu heilläkin verkkojen kautta, ei heille enää papereita jaeta, työmääräykset ja työmaakartat siirtyvät digitaalisesti, se ei onnistu enää läheskään joka paikassa. Mutta vakavampi juttu on tämä nyt esillä oleva hallituksen esitys, jossa Suomi.fi:n kautta toimitetaan tietoja ja tulee myös laskuja. Ajatelkaapa sitä ihmistä, vanhempaa ihmistä, joka ei tätä digipuolta hallitse, eikä voida edellyttää, että 90-vuotias ihminen alkaa digitaitoja opettelemaan, ei se ole mahdollista. Siksi toiseksi, jos hänellä on asuinpaikka vähän syrjempänä, hän ei saa edes yhteyttä minnekään. Häthätää puhelin toimii, jos ulos jaksaa kävellä. Hänelle kun tulee sieltä Suomi.fi:n kautta lasku, ja yleensä nämä laskut ovat semmoisia laskuja, että ne menevät ulosottoon heti, niin ihminen on täysin tietämätön siitä. Tässä pitäisi olla suoraan semmoinen järjestely, että sille ihmiselle, joka valitsee sieltä, että hänelle tulee edelleen se lasku postissa... Nythän joka vuosi pitää tehdä se pyyntö uudestaan. Elikkä tämä on aivan väärä suunta, jolla ihmisiä, näitä meidän kunniakansalaisia, jotka ovat tämän Suomen elintason rakentaneet, kohdellaan kuin kolmannen luokan kansalaisia, ja heitä voidaan rangaista tällä tavalla, antamalla tämmöisiä sanktioita, jotka heidän tietämättään pyörivät heidän vahingokseen. Tässä loukataan myös hyvin vakavasti minun mielestäni sitä, että ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia. Nythän ne ihmiset, vanhemmat ihmiset, joilta äsken mainitut digitaidot puuttuvat tai joilla yhteyksiä ei ole, heitetään käytännössä yhteiskuntamme ulkopuolelle. Kyllä pikkuisen ihmettelen tällaista hallituksen esitystä. Jos sitä nyt muutettaisiin — yllättäen hallitus tuntisi piston sydämessään — niin tätä voisi muuttaa silläkin, että pannaan ruksi ruutuun sinne ohjelmistosivulle, että tämä kyseinen rouva tai herra haluaa edelleen ne tiedot, ne laskut, mitä sieltä tulee, kirjekuoressa postissa. Sekin on totta, että postin kulkeminenkin on vähän myöhässä sille alueelle, että toivottavasti eräpäivään tulee viikko pari jatkoa lisää, että hän kerkeäisi maksaa sen laskun, koska monella paikkakunnalla se kirje viipyy niin pahuksen pitkään. Jos aiotte jollekin ystävälle viedä onnittelukortin, niin maaseudulla kannattaa käydä onnittelemassa sitä ihmistä, koska se onnittelukortti todennäköisesti ei kerkeä ennen kuin syntymäpäivät ovat ohi. Tämä kuvaa Suomen tilannetta nyt, mutta olen hyvin murheellinen siitä, että tämmöiseen on Suomi mennyt, että näitä ihmisiä kohdellaan tällä tavalla, ja ennen kaikkea lainsäädännöllä tämä olisi voitu huomioida laittamalla tähän lakiin pykälä, että ne ihmiset, jotka valitsevat pysyvän palvelun myös kirjeen muodossa, saisivat sen ilman, että joka vuosi pitää olla aktiivinen. Se on mielestäni hyvin väärin.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät. Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on.

Arvoisa herra puhemies! Suomen tilanne turvallisuuspolitiikassa ja ulkopolitiikassa on totta kai muuttunut. Olemme täysivaltainen Nato-jäsen, Euroopan unionin jäsen, ja tärkeintä on huomata se, että kuulumme tähän läntiseen yhteisöön sataprosenttisesti, mikä, aivan kuten näissä alustuspuheenvuoroissa kuulimme, nojaa siihen, että nämä valtiot kunnioittavat kansainvälisiä sopimuksia ja kansainvälistä lakia ja ennen kaikkea toimivat yhdessä sillä keinoin, että voidaan rauha ja hyvä kehitys läntisessä maailmassa säilyttää. On totta, että meillä on uhkakuvia edessämme. Kukaan ei voi sitä kieltää. Parhaillaan Ukrainan sodasta tiedämme kaikki, miten se menee, ja on aivan välttämätöntä, että pysymme yhtenäisenä tässä asiassa, niin että Venäjän käyttäytyminen, mikä onkaan tällä hetkellä, saadaan rauhoittumaan ja sitä kautta pikkuhiljaa yhteistyö sinnekin päin avattua. Mutta välttämätöntä on se, että länsi pysyy yhdessä, ja kun kaikki Pohjoismaat ovat yhtä aikaa Natossa täysivaltaisina jäseninä, niin meidän on paljon helpompi elää täällä kuin pienenä saarekkeena yksinään jossakin keskellä. Kannattaa kaikkien muistaa, että 87 vuotta sitten Suomi oli talvisodan alla täysin yksin, ja sitä päivää enää ei saa tulla.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin maatilojen tilanne on todella hälyttävä, kuten edustaja Mehtälä hyvin äsken kuvasi. Heidänkin tilallaan 50 000 euron lisäkustannuksista tulee 3 360 euroa palautusta. Elikkä meidän on eduskunnassa pikkuhiljaa ruvettava ymmärtämään tai oikeastaan välittömästi pitää ymmärtää se, että tämä maatalouden jatkuva ahdinko pitää meidän hoitaa ja nimenomaan markkinahinnoilta. Elintarvikemarkkinalakihan on esillä tällä hetkellä hyvin vahvasti, ja siihen tarvitaan lisäksi sitten vielä se, että esimerkiksi maatilojen tuotantorakennus- ja kiinteistövero voitaisiin poistaa kokonaan, kuten Ruotsissa on tehty, ja sitten se, että me pidämme huolen siitä, että kotimaiselle ruualle ja siihen liittyville toiminnoille annamme niin vahvan aseman tässä yhteiskunnassa, että kaikissa tilanteissa pystymme tähän maahan elintarvikkeet järjestämään omasta maasta. Tänä levottomana päivänä, jota parhaillaan elämme, voi vaikka viikon päästä olla tilanne tuolla maailmanmarkkinoilla semmoinen, että elintarvikekauppa ei käy juuri mitenkään ja olemme täysin omillamme. Meillähän on hyvä demonstraatio tästä muutaman vuoden takaa, kun koronapandemia iski tähänkin maahan ja kaikkiin maailman maihin tavalla tai toisella. Silloinhan meillä ei ollut hengityssuojaimia. Sitten kun niitä tilattiin, niin ne hupenivat tuonne Eurooppaan matkalla tänne, ennen kuin sitten vihdoin markkinoiden kautta löytyi se tie, mitä kautta me saimme niitä tarvittavia hengityssuojaimia. Se olkoon varoituksena siitä, miten kaukana markkinoista olemme täällä, jos emme itse hoida asiaa kuntoon. Ensimmäinen asia, mikä pitää tehdä, on tämän järjettömän maatalousbyrokratian purkaminen. Onhan aivan käsittämätöntä, että maanviljelijä alkaa olla niin kuin rangaistusvanki. Siitä yksi mustaa huumoria viljelevä maanviljelijä totesi, että kun vielä jalkapanta laitetaan ja seurataan, missä hän tilalla kulkee, niin sitten alkaa olla täydellinen tämä hänen valvontansa, vaikka hän on aivan rehellinen mies ja on kaikki veronsa maksanut ja auttaa naapuriakin vielä ihan talkoohengessä. Tällaiseksi Suomi on mennyt. Arvoisa puhemies! Ihan oikeasti ja vakavasti toivon teiltä, arvoisat edustajakollegat, että tämä maatalouden ja maanviljelijöiden hyvinvointiasia meidän pitää panna kuntoon. Tämä ei ole minkään puolueen vika. Ei pidä osoittaa kollegaa sormella, että tämä on sinun tai sinun vikasi tai teidän tai teidän vikanne — ei, vaan tämä on meidän kaikkien yhteisvastuulla oleva asia, jota olemme hoitaneet kohtuullisen huonosti. Siihen, mitä olemme ennen tehneet, ei voida enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Tämä Euroopan unionin byrokratia tappaa tällaiset pienet maat, varsinkin kun meillä tuo virkamieskunta ja hallinto-oikeuksien tuomiot alkavat olla semmoisia, että maalaispoika ei pysy enää mukana. Ihan hirvittää, kun kaikenlaisia langettavia tuomioita tulee, ja järkevät hommat on pakko lopettaa. Joten toivon, arvoisa puhemies, että tällainen järkevä, maataloutta vahvistava ja maanviljelijöitä tukeva politiikka tässä maassa löytää tiensä maaliin, koska tällä menolla me emme voi jatkaa. Muuten tulee nälkä koko kansakunnalle, ja sitten meitä ei auta kukaan.

Arvoisa herra puhemies! Nythän on kysymys siitä, että kun hallitus tätä asiaa valmistelee, niin on aivan välttämätöntä, kun näin valtava määrä ministereitä on paikalla, että jokainen teistä pitää huolen siitä, että nämä kaikki esitykset tulevat perustuslakivaliokuntaan lausunnolle. Perustuslakivaliokunta antoi eilen lausunnon, jossa nimenomaan sanotaan, että pitää kunnioittaa omaisuudensuojaa ja että kaikista asioista pitää kuulla eduskuntaa, koska se koskee meidän omaisuudensuojaa ja täysivaltaisuutta ja sitten sitä, että suomalainen metsäomaisuus kuuluu suomalaisten käsittelyyn. Sitä ei voida tällä keinoin siirtää Euroopan unionin komission haltuun. Tämä pitää pitää kirkkaana mielessä. Siksi toivonkin ministereiltä, kun te jokainen omalla sektorillanne teette tämän eteen töitä, että te kaikki sitten pidätte tämän mielessä, kun nämä esitykset, olkoot mitä tahansa, tuodaan aina viime hetkellä eduskuntaan näin juhlapäivien alla tai loman alla, esimerkiksi joulun alla tai juhannuksen alla, ja on kiire: ei ihmisten oikeuksia voi tällä keinoin polkea. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri: katsotteko te sen tarkasti hallituksessanne, että tämä kiire ei ole esteenä — kun suomalaisten oikeuksia loukataan näin pahasti, että omaisuuteen käydään kiinni?

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kannatan edustaja Eeva Kallin hetki sitten tekemää erinomaista esitystä. Suomen julkisen talouden tilanne on todella huolestuttava, ja julkisen talouden suunnitelma kertoo sen aika alastomasti. Bruttokansantuotekasvu on tällä hetkellä 0,6 prosenttia nousten tällä suunnitelmakaudella 1,5 prosenttiin. Se on liian vähän ollakseen velanmaksukykyyn hyvä lähtötilanne. Se, mikä tässä on kaikista pahinta, hyvät Suomen kansan edustajat, on se, että emme näe oman tilanteemme vaarallisuutta. Tämä on todella vaarallinen tilanne, kun katsomme Suomen rajojen ulkopuolelle, mitä tuolla muualla maailmassa tapahtuu. Sitten, arvoisat edustajakollegat, se iso ongelma, mikä meillä on, on tämä meidän älytön ilmastopolitiikkamme. Katsotaanpas vähän lukuja: Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on hieman alle 0,8 promillea, ja koko Euroopan päästöt ovat kuusi prosenttia maailman päästöistä. Suomen osuus Euroopan unionin alueella, meidän päästömme, on 1/750, lähes 1/1 000, jos tarkasti lasketaan. Tämän takia me olemme kepittäneet omaa talouttamme alas muka parantamalla maailman ilmakehää. Höpö höpö, ja huomenna lisää. Jokainen järkevä ihminen, joka osaa matematiikkaa, edes kymmeneen asti laskea, ymmärtää, että se on ihan järjetöntä touhua. Kun katsoo tällä hetkellä tätä meidän ilmastopolitiikkamme seurausta, niin olemme onnistuneet tuhoamaan halvan energian. Kun turpeesta tehtiin valheellisilla perusteilla fossiili, se on aiheuttanut sen, että kaukolämmön hinta on noussut pilviin. Kun Suomi on, niin kuin tiedämme, talvella kylmä alue, pohjoinen maa, jossa tarvitaan paljon kaukolämpöä, se on johtanut siihen, että meidän kaukolämpölasku nousee aivan valtaviin summiin, ja kai energian hinta on se, joka tätä maata pyörittää, onko se halpaa vai kallista. Sitten kun olemme tämän CHP-sähkön tuhonneet tällä keinoin kalliilla turpeella, kun teemme siitä tahallaan fossiilin, niin se on aiheuttanut sitten sen, että me poltamme noin 5—6 miljoonaa mottia runkopuuta kattiloissa tukista lähtien. Menetys Suomen kansantaloudelle on suurin piirtein miljardi, kun se jalostusarvo on mennyttä. Se pienentää meidän kansantalouden kasvua koko ajan. Viime vuonna metsäteollisuuden vienti edusti 17:ää prosenttia Suomen tavaraviennistä, ja sen arvo oli hieman alle 13 miljardia euroa. Mutta jos uskallatte laskea, arvoisat kollegat, mitä metsäteollisuuden takana on: valtava metalliteollisuus, valtava rakentaminen, kemianteollisuus, energiantuotanto ja vaikka mitä. Ei ole yhtä hetkeä tässä maassa, ettei metsäteollisuuden tuotteisiin törmää jossakin. Se on koko meidän elintasomme lähtökohta yli sadan vuoden ajan. Tätä me tuhoamme täällä ilmastohumpan takia, tuon 1/750:n takia, mikä Euroopassa on, ja maailmassa se on niin vähän, että en uskalla edes ruveta sanomaan, se on niin vähän. Sillä ei ole mitään merkitystä. Olemme Euroopan ainoa hiilineutraali maa. Se on fakta, kun laskemme päästöluvut oikein. Näitäkin Luonnonvarakeskus pyörittelee, aivan käsittämättömiä lukuja. Kysyn teiltä, arvoisat edustajakollegat: onko se oikein, että eduskunnan rahoilla pelaava Luonnonvarakeskus syöttää aivan väärää tietoa päästöistämme meille ja ennen kaikkea Euroopan unionin päätöksentekoelimille, jotta meille tulee kammottavia esityksiä sieltä? Tänä päivänä käsittelimme ennallistamissuunnitelmaa perustuslakivaliokunnassa. Sen kustannus suomalaisille tulee olemaan 20 vuoden aikana minimissään 0,9 miljardia eli 900 miljoonaa euroa per vuosi, maksimissaan 1,5 miljardia eli 1 500 miljoonaa vuodessa, jos se suunnitelman mukaan menee. Ei minkäännäköistä järkeä tässä Suomen hommassa enää ole. Työttömyys on aivan valtaisaa. Suomalaista omaisuutta siirtyy ulkomaiseen omistukseen tai lopettaa kokonaan toiminnan. Metsäteollisuus supistaa toimintaansa. Arvoisat kansanedustajat, muistakaa se, mitä Björn Wahlroos varoitti hiljattain. Hän on sanonut jo monta, monta kertaa: Suomesta pistetään tehtaita kiinni, ja kohta sammuu joku iso sellutehdas. Tätäkö me haluamme? Emme varmasti halua. Kun katsotaan sen päälle vielä, mitä meidän pitäisi tehdä, niin turve on saatava heti takaisin ja pois päästökaupasta. Se kansalaisaloite tulee ensi viikolla tänne eduskuntaan. Toivon, että kukaan edustaja ei sille naura, koska nyt on tosi kysymyksessä. Meillä on maatalous menossa kolinalla alamäkeä. Tänä päivänä on sellainen tilanne, että emme pysty huolehtimaan edes omasta ruokaturvallisuudestamme ja omavaraisuudestamme. Energiaomavaraisuus on käytännössä menetetty jo, ja täällä vain leikitään ilmastohumppaa. Kyllä minä sanon, arvoisat edustajakollegat, että jos me emme tätä byrokratiaa, tämän Suomen, rakkaan isänmaan, purkamista ala lopettaa suosiolla eli ajamme byrokratian alas, panostamme oikeaan työhön ja annamme yrittäjille mahdollisuuden tehdä töitä ja palkata ihmisiä töihin, ikinä emme tästä tilanteesta selviä. Nyt on ihan oikeasti jo keltainen valo vaihtunut punaiseksi. Pitää tehdä töitä, kun syksyllä palaamme tähän taloon takaisin töihin. Nyt on selittelyn aika ohi. Se aika oli ja meni.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä on lähtenyt liikkeelle kasvuun, mutta kannattaa muistaa todellinen totuus niiden lukujen takana. Tällä hetkellä, eilen oli televisiossa, näyttävät siellä Turun telakalla, että yli kaksi miljardia on liikevaihto. [Arto Satonen: Kyllä!] Siellä taputetaan suuria karvaisia käsiä niin kuin sanonta kuuluu. Mutta katsokaa, mitä Suomessa tapahtuu tällä hetkellä: Me poltamme valtavan määrän runkopuuta kattiloissa kaasuna taivaalle, kun tämä turveviha eteni ilmastohumpan takia siihen, mihin meni. Aivan valtava kansantalouden vahinko. Tämä energian hinnan nousu vahingoittaa Suomen kansantaloutta vähintään kymmenellä miljardilla. Tälle ei kukaan tunnu tekevän mitään. Tästä vaietaan niin kuin jostakin suuresta möröstä, josta ei uskalla edes puhua. Ajatelkaa, metsäteollisuuden vienti viime vuonna oli 13 miljardia, 17 prosenttia Suomen viennin arvosta. Tätä nyt lyödään oikein kaksin käsin moukarilla päähän, että saataisiin metsäteollisuus tästä maasta pois. Kyllähän siinä vihreiden ja vasemmistovihreiden tavoite toteutuu sillä, että saadaan metsät suojeltua, kun ei niillä ole enää talouskäyttöä. Mutta ajatelkaa, miten suomalaisille sitten käy. Toivon, että tähän hommaan tulee vähän realismia. Lopetetaan tämä turhanaikainen 10—15 miljardin velanotto sillä, että ruvetaan töihin ja ennen kaikkea suomalaisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan erinomainen lakiesitys, ja lämpimästi sitä kannatan. Hyviä puheenvuoroja on käytetty, todellakin tämän harmaan talouden ja rikollisen toiminnan torjuminen on jokaisen Euroopan unionin maan tärkeä asia. Sillä keinoinhan pestään rahaa. Yhtä asiaa olen, arvoisa rouva puhemies, suuresti ihmetellyt. Tein 21.5. elikkä vajaa kolme viikkoa sitten kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä kaupasta, mitä Vantaan Energia tekee, kun se ostaa Napolista jätettä. Näitte 2. päivä helmikuuta televisiossa MOT-ohjelman, missä ihan selvästi osoitettiin myös italialaisten tuomioistuinten selvät päätökset siitä, miten tämä järjestäytynyt rikollisuus hoitaa Napolin alueella lähes kaiken jätekaupan. Nyt sitä ajetaan tänne pääkaupunkiseudulle valtavia määriä, laivalasteittain. Siinä samassa ohjelmassahan nosti esille tämä paikallinen asukas, joka asuu ihan siinä Loviisan sataman, Valkon sataman, vieressä, kuvottavan hajun jatkuvasti, että kärpäsiä, tauteja tulee sieltä, ja sitten nyt siinä vielä on se valtava cashewpähkinänkuorilasti, joka seisoo vapaana taivaan alla. Meillä tehdään tätä samaa hommaa, mitä nyt tässä lakiesityksessä käsitellään, arvoisa ministeri, meidän silmiemme edessä. Olen ihmetellyt, miksi tästä vaietaan. En tiedä, mihin tämä Suomi on oikein menossa. Kotimaista turvetta ei saa käyttää, mutta italialaista Napolin alueen jätettä saa Suomeen tuoda, ja kaikki me lukutaitoiset tiedämme, mitä se tarkoittaa. Olen suuresti ihmetellyt tätä. Pitäisikö tässä nyt todeta, että olemme sitä hyväksymässä, kun tämmöinen toiminta on parhaillaan mahdollista? Toivon, että viranomaiset puuttuvat tähän. Eihän tämä näin voi mennä. Jos vaikka allekirjoittaneen kotona siitä pienestä jäteastiasta, mikä on siinä autokatoksen vieressä, muovipussi repsottaa ulkona ja tarkastaja iskee, niin se on 500:n sakko heti. Tarkastaja käy siinä ja toteaa, että teidän jäteastianne on väärin sijoitettu ja se on epäsiisti ja jätteet pursuavat ulos. Kyllä valvonta pelaa tavalliselle Suomen kansalaiselle. Mutta varjelkoon, kun ajetaan kymmeniä laivalasteja jätettä, joka on lähtöisin alueelta, jossa varmasti tätä laitonta toimintaa harjoitetaan. Italia saa hoitaa jätehommansa, miten haluaa. Minulla ei ole mitään huomautettavaa siihen, ei mitään. Mutta miten me sallimme tämän Helsingissä? Moni kansanedustaja istuu niissä hallinnoissa mukana. Helenin hallituksen puheenjohtaja on muistaakseni vihreä kansanedustaja. Miten tämä on mahdollista Suomessa? Toivon, arvoisa ministeri, että te erittäin osaavana, taitavana ja viisaana miehenä pystytte tähän jotakin tekemään. Toivon teille rohkeutta ja voimaa. Tähän pitää puuttua. Ei Suomi voi toimia näin, että osalle suomalaisista sallitaan melkein mitä tahansa ja toiset viedään heti tuonne jalkapuuhun kirkon eteen ja sen jälkeen käräjille, että mitäs olet, poika, pahojasi tehnyt. Toivon, arvoisa rouva puhemies ja arvoisa ministeri, että tähän asiaan puututaan. Eihän tämä näin voi mennä. Suomalainen energia pitää nostaa kunniaan. Edessämme on sellaiset ajat, joita emme voi edes tällä hetkellä kuvitella, ja jos emme ala olla omavaraisia energiapuolella, meille käy niin huonosti, että en uskalla ruveta sitä edes kuvailemaan.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että tämä esitys saatiin eduskuntaan. Vihreiden ja tätä asiaa vastustavien ihmisten kannattaa kiinnittää huomio siihen, että kun puhutaan täyden korvauksen periaatteesta, niin sitä korvausta ei ole olemassa. Kun valkoposkihanhi syö maanviljelijän sadon keväällä, niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että se sato on tietysti ihan varmasti menetetty, ja se kaikista karmeinhan tapahtuu sen jälkeen: uuden sadon hommaaminen sen menetetyn tilalle, kun ne korvausrahat eivät korvaa puoltakaan siitä, mitä se vahinko todellisuudessa on. Elikkä moni maanviljelijä tänä päivänä tuolla itärajan pinnassakin pohtii sitä, kannattaako tätä pelleilyä enää jatkaa, kun heiltä sato tuhotaan joka vuosi ja korvaus, minkä siitä saa, on muodollinen. Ajatelkaa, jos joutuu tuorerehua tai viljaa ajamaan kolmensadan kilometrin päästä rekalla. Laskekaapa, hyvät edustajat, paljonko maksaa kilometri. Laskussa näkyy sitten myös kuljetuksen hinta. Että pikkuisen realismia tähän keskusteluun. Kiitoksia ministerille, että tämä tuli. Toivon, että tämä saadaan nopeasti läpi ja ennen kaikkea niin, että maanviljelijöiden muutenkin kurjaan taloustilanteen saadaan helpotusta, koska jos me haluamme kriisin tullen syödä leipää, niin nyt on sen työn aika, että autamme heitä parhaamme mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin meillä on taloudessa valonpilkahduksia, ja hyvä näin, mutta meidän pitää... Kun näemme, mitkä ovat nämä tulevan vaalikauden sopeutustarpeet, niin lähellä 15:tä miljardia pyöritään. Elikkä meillä on iso rakenteellinen vika tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja talouselämässä. Meidän pitää ensinnäkin lopettaa tämä arvopuun poltto tästä maasta. Björn Wahlroos varoitti teitä ja meitä kaikkia, teitäkin, arvoisa ministeri, myös kaikkia muita suomalaisia, että metsäteollisuus on tällä ajamassa itseään alas. Miksi? Me tämän typerän turveveivauksen takia olemme tehneet sen virheen, että 5—7 miljoonaa mottia palaa arvokasta puuta, mäntytukkia parhaasta päästä viedään polttokattilaan. Se on suurinta typeryyttä, mitä minä metsäisen maan tiedän tekevän. Ja sitten saman päälle tulee tietysti energian hinnan nousu. On hyvä, että saitte tämän kymmenen miljoonaa euroa siihen, jotta turvetta nousee, mutta sehän on vain varmuusvarastoturvetta. Sillä ei lämmitetä yhtään pakkasella, vaan meidän pitää saada kotimainen turve kunniaan ja lopettaa tämä muiden maiden mielistely. Polttaahan Saksa kivihiiltä ja öljyä ja vaikka mitä, maakaasua, eikä häiritse mitään. Toivon, arvoisa ministeri, yhä enemmän rohkeutta. [Puhemies koputtaa] Teillä sitä jo on, mutta toivon vielä enemmän. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sananen asiasta. Nimittäin semmoinen asia kuin tämän lainanoton takana on sekin kauhea totuus, että ilmastopolitiikan aivan järjettömien, tietoisten virheiden jälkeen näitä lähdetään sitten oikaisemaan. Mutta sehän tapahtuu aivan hurjalla tavalla, kansalaisten kannalta kaikista kammottavimmalla tavalla, mitä voin kuvitella. Nyt kun kustannukset nousevat, korot kasvavat, otetaan velkaa, niin sitten pitää taas toisella puolella sopeuttaa. Miten se sopeutetaan? Leikataan erilaisia palveluja kansalaisilta. Terveyspalveluja on leikattu aivan älyttömän paljon. Tuolla maaseutukunnissa hoitoonpääsy alkaa olla täysin mahdotonta, vaikeaa ellei mahdotonta. Äskeisen kyselytunnin aikana puhuttiin siitä, pääseekö erikoissairaanhoitoon. Se on kuulemma parantunut, mutta esittävä ministeri teki pienen virheen siinä mielestäni. Hän sanoi, että on parantunut — mutta tavallinen kansalainen ei pääse erikoissairaanhoitoon, ellei hän saa terveyskeskuksesta lähetettä terveyskeskuslääkäriltä, ja jos hän ei pääse terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hän ei saa lähetettä eikä pääse sinne keskussairaalaan, missä hänen vammansa ehkä vaikka leikataan pienellä kirurgisella operaatiolla. Suoraan sinne ei kannata mennä, kun sinne ei pääse. Elikkä tämä on se todellinen syy, mihin se johtaa. Kun katsotaan vielä tästä eteenpäin, niin tämä johtaa myös siihen, että kun kustannukset nousevat ja palvelut heikkenevät, niin tämä iskee ennen kaikkea suomalaiseen maaseutuun aivan valtavan kovalla tavalla. Nyt olemme nähneet jo esityksen, jonka mukaan maataloustukia pitää leikata kuulemma. Minkä takia? Euroopan unionista tulee rahaa, en ymmärrä mitä ideaa on siinä, että me tuhoamme nyt jo oman elintarviketuotantommekin. Maailma on menossa kohti suurta kriisiä, ikävä kyllä, ja me olemme tuhoamassa huoltovarmuuttamme, sekä energiapuolella — sen olemme melkein jo tehneetkin — ja sitten vielä ennen kaikkea ruokahuoltopuolella. Suomi on tähän saakka ollut kovin paljon omavarainen ruoantuotannon suhteen, elintarvikkeita on riittänyt omassa tuotannossa. Tällä menolla jos jatkamme, meillä on kohta ruokapulakin tässä maassa. Mitä tehdään sitten, jos Tanskan salmet jostain syystä menevät kiinni? Arvoisa rouva puhemies! Tähän tautiin auttaa vain yksi lääke, ja se on se — niin kuin koripallokentällä tavataan sanoa — että käsi nousee virheen merkiksi. Missä on se virhe tehty? No, Luonnonvarakeskuksen laskelmat... Se on lähinnä arpajaistalo: tänä päivänä ilmastopäästöjen luvut vaihtuvat melkein viikoittain, ja taas tulevat uudet luvut ensi viikolla, ja taas ovat Suomen metsät muuttuneet päästölähteiksi. Eikö sille porukalle kukaan saa tässä maassa kuria? Eikö edes Valtiontalouden tarkastusvirasto pysty puuttumaan tällaiseen höpöhöpöjuttujen levittämiseen? Tämän maksaa suomalainen veronmaksaja menetettyinä palveluina, kalliina palveluina, kalliina tuotteina. Eivät pääse lapset enää kesällä leirille eivätkä pääse vanhempien mukana matkoille, kun matkoja ei ole varaa kustantaa. Tällä menolla kun menemme, niin Suomesta tulee semmoinen banaanivaltio, joka ei pysty edes omista kansalaisistaan huolehtimaan. Mutta kuitenkin ilmastopolitiikkaa muka tehdään. Toivottavasti järki löytyy.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä teen keskustan vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen tähän mietintöön. Tässä lausumassa todetaan vain ja ainoastaan se, että tämän velkakaton korottamisen vastapainoksi hallitus ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin velkasuhteen kasvun taittamiseksi hallitusohjelman mukaisesti ja samalla toteuttaa parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän hengessä oman toimikautensa aikana vielä lisäsopeutuksia luopuen samalla niiden osana yhteisöveron alentamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Muutama oma sana tämän keskustan ryhmän tekemän vastalauseen lisäksi: Ensinnäkin se, että jos me halutaan tämä talous oikaista, niin minkä takia tässä maassa ja tässä eduskunnassa ei uskalleta keskustella todellisista syistä, miksi Suomi on tähän joutunut? Ilmastonmuutoksen varjolla on tähän maahan syötetty valtava, sanotaan sitä vaikka ilmastohumpaksi, kustannusten nousu, joka perustuu päästökauppaan. Meillä on päästökaupassa aivan väärät luvut. Se päästökauppaluku on niin valtava summa, että se aiheuttaa arvioni mukaan noin 10 miljardin euron lisäkulun joka vuosi. Se näkyy joka ainoassa Suomen tuotteessa ja palvelussa. Kun energian hinta nousee, niin lasku pyörii, arvoisat edustajat ja suomalaiset — joka hetki illallakin, kun te menette nukkumaan, lasku pyörii teidän tappioksenne, teidän nukkuessannekin. Ja sitten me täällä ihmetellään, miksi kustannukset nousevat, miksi tämä systeemi ei pelitä. No ei varmasti pelitä, kun kustannukset nousevat, koska energian hinta näkyy joka ainoassa tuotteessa, joka ainoassa palvelussa, pahimmillaan liikennepolttoaineissa, ruoassa, elämisessä, vuokrissa, kaikessa. Mitä enemmän jalostettu tuote on, sen enemmän se hinta nousee energian hinnan noustessa, vaan kun tätä ei haluta edes tunnustaa, niin ollaan tilanteessa, että me otamme velkaa. Olemme ottaneet velkaa jo niin valtavan paljon, että jos vähänkin luottoluokittajat menettävät meihin uskonsa, se johtaa siihen, että korko nousee ja menetämme ehkä jopa 10 miljardia korkoihin. Tämä on määrätietoisen väärän politiikan lopputulos. Tämä ilmastohumppa tulee Suomelle liian kalliiksi, kun mikään muu Euroopan valtio ei ole tällaista pommia itselleen rakentanut. Meillä on tämä vihreä porukka tässä maassa niin armoton ja Yleisradio paasaa koko ajan, että meidän pitää ilmastonmuutosta torjua. Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on 0,6 promillea — 0,6 promillea, ja koko Euroopan unionin päästöt maailman päästöistä ovat kuusi prosenttia. Eli meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmastopolitiikkaan mitenkään. On vain yksi keino, näköjään tuhota oma kansantalous, ja sitä me olemme tehneet. Ja ei julkisessa sanassa pääse tällä asialla mitenkään läpi, kaikki ovat tämän ilmastohumpan perässä, ilmastouskovaiset juoksevat tämän perässä, ja totuudelle ei anneta enää mitään arvoa. Olen tästä hyvin pahoillani, arvoisa rouva puhemies, että asia on mennyt tällaiseksi. Jos ette puhettani usko, niin viime kesänäkin kun kiertelin Suomessa eri paikoissa, tavaratalot olivat siellä tyhjillään, kun ihmisillä ei ole enää rahaa ostaa. Tämä rahapula näkyi joka ainoassa paikassa. Kesäjuhlissa ei ollut ihmisiä. Kävin eräässä suuressa kaupungissa eräänä perjantai-iltana vieraillen ostoskeskuksessa ostaakseni läheiselle sukulaiselleni viemisiä. Mitä täällä suuressa ostoskeskuksessa illalla oli, perjantai-iltana, kauniina kesäiltana? Meitä oli kolme henkilöä siellä: yksi, jonka tunsin, ja toinen oli Kone-osakeyhtiön liukuportaita korjaava teknikko ja minä olin ostamassa tälle kyseiselle henkilölle tervetuliaislahjaa. Kyllä se tuntui pahalta katsella, valtava ostoskeskus oli aivan tyhjänä. Sitten me täällä eduskunnassa ilmastopolitiikkaa harjoitetaan. Samaan aikaan Valkon satamaan Loviisaan ajetaan italialaista jätettä, koska se on kuulemma ilmastoystävällistä. Voi hyvänen aika, kun tosiasiat unohdetaan näin. Tässä tapahtuu se vanha ranskalaisen opin mukainen rankaisumenetelmä, luonto rankaisee. Jos sinä rikot itseltäsi talosta ikkunan, niin luonto rankaisee, kun tulee kylmä. Ja sitten kun puhutaan kotimaisesta energiasta, vaikka turpeesta, jolla pystytään laskemaan nämä hinnat alas, niin ei missään nimessä. Nyt me poltamme 6—7 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta energiaksi. Arvoisa rouva puhemies! Erään korkeasti arvostamani talousviisaan miehen kommentti lopuksi: Björn Wahlroos on varoittanut tästä Suomen kansantalouden kamalasta tilanteesta jo viiden vuoden ajan. Nyt hän sanoi sen viimeisimmän, mistä hän on ehkä senkin jälkeen puhunut, mutta hänhän varoitti siitä, että Suomessa tullaan pistämään lähiaikoina suuri metsäteollisuuskombinaatti kokonaisuudessaan kiinni. Miksi? Sen tautta, että arvokasta runkopuuta poltetaan armottomat määrät. Se johtaa siihen, että runkopuun hinta nousee, kun kilpailu markkinoilla pahenee, ja se johtaa siihen, että suomalainen metsäteollisuus ajetaan pikkuhiljaa alas. Tällä hetkellä metsäteollisuuden arvo meidän viennistämme on 18 prosenttia. Me pelaamme sellaista suomalaista rulettia, joka tulee päättymään hyvin, hyvin ikävällä tavalla, ja tämä ikäluokka, joka edustajana tänä vuonna istuu täällä, ei ollenkaan maksa kuin pienen osan siitä. Jo lastenlapsillenikin, joita on kolme kappaletta, nuorimmallekin, olen sen sanonut ja pyydellyt anteeksi, että sinäkin joudut tätä hurjuutta maksamaan vielä 50-luvullakin. Tällaiseksi tämä Suomi on mennyt, ja näitä velkapapereita sitten täällä tehdään. Veikkaanpa, että tällä viikolla vielä tässä salissa käytetään puheenvuoroja, miten ilmastonmuutos on pelottava juttu, asia, jolle emme voi tehdä yhtään mitään muuta kuin tuhota oman taloutemme. Tästä olen hyvin pahoillani. [Juha Hänninen: Niin minäkin!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys eläinten merkitsemiseksi, siruttamiseksi ja muutenkin tämän toiminnan tekemiseksi helpoksi ja mahdollisimman vähälle byrokratialle on erittäin tervetullut. Olen erittäin huolissani siitä, että kaikki tämä maatalouteen ja maanviljelijöihin liittyvä byrokratia on viety tässä maassa aivan järjettömälle tasolle. Maanviljelijä alkaa olla suurin piirtein ehdonalaisvalvonnassa oleva vanki taikka sitten henkilö, joka on muuten luokiteltu vaaralliseksi, ja sitten häntä seurataan päivittäin. Kas, kun ei jalkapantaa ole joku vielä keksinyt. No, leikki sijansa saakoon, mutta tärkeintä olisi nyt huomata Suomessa ja varsinkin Euroopan unionissa... — niin kuin tässä tapauksessa maatalouteen liittyvä byrokratia edustaja Viljasen äskeisen kertoman mukaan, jossa tuotantoeläimen toisen korvamerkinnän tippuminen tai häviäminen aiheuttaa sanktioita. Eihän tässä ole järjen hiventä. Olen ihan satavarma siitä, että Euroopan unioni ei nimenomaan tätä vaadi, vaan kaikki johtuu suomalaisten byrokratian innosta. Luodaan byrokratiaa byrokratian päälle kuvitellen, että sillä luodaan työpaikkoja. Sillä nimenomaan tuhotaan työpaikkoja, tehdään tuotannosta kallis, ja se toimii kuin automaatio, joka tuottaa työttömiä. Arvoisa rouva puhemies! Lyhyt esimerkki metsäpuolelta: Tänä päivänä Euroopan unioniin syötetään Suomesta tietoa, joka johtaa siihen, että metsiä ollaan ottamassa Euroopan unionin valvontaan. Mitä Euroopan unioni tai komissio Suomen metsistä tietää? Ei yhtään mitään. Jos se kerran sattuisi katsomaan Google Mapsista satelliittikuvia, sen verran saattaisi tietää. Mitään muuta tietoa ei ole. Tällaiselle porukalle ollaan byrokratian keinoilla siirtämässä Suomen metsien valvontaa. Eihän siinä ole minkäännäköistä järkeä. Se järki, mikä siinä on, tai se tavoite, millä siihen toimintaan pyritään, on se, että saadaan yksi kilpailija pois markkinoilta. Tähän me suomalaiset hupsut olemme menossa mukaan, jaamme sinne tietoa tästä maasta ja metsistämme ja menetämme sen kaikkein tärkeimmän eli työpaikat ja valtavan määrän suomalaisen bruttokansantuotteen kasvua, siitä tulee negatiivinen. Maanviljelys on nyt, arvoisa rouva puhemies, esimerkki siitä, miten pitkälle se on pahimmillaan mennyt. Se vanha kansanviisaus sanoo, että vilu ja nälkä on tämän kansakunnan aina opettanut, ja nyt ollaan aika pitkälti sillä tiellä, että alkaa se oppi iskeä jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen ja jokaiseen suomalaiseen kukkaroon. Se on muuten kaikkein tehokkain opettaja. Toivottavasti tässä Suomen eduskunnassa löytyy järki, että aletaan tämä huomata, ja ennen kaikkea olkoon tämä hallituksen esitys, mistä parhaillaan keskustelemme, esimerkki siitä, että toinenkin tie on olemassa: poistamme byrokratian ja teemme hommat helpommiksi, ja tehköön se maanviljelijä sitä tärkeintä, mitä hän pystyy tekemään, hoitamaan niitä tuotantoeläimiä, kotieläimiä, kaikkia, että se maatila menestyy ja tuottaa suomalaista ruokaa. Se on se asia numero yksi. Muullahan itse asiassa ei ole väliä.

Arvoisa rouva puhemies! Passien uusiminen ja henkilökorttien uusiminen tänä päivänä onnistuu aika nopeasti netissä, ja hyvä näin. Se vaatii vain valokuvan ja sitten lomakkeiden täyttöä, ja kun tässä taannoin passia uusin, niin aika nopeasti se kyllä kävi, ei voi kieltää. Mutta ongelmaksi on noussut se, että tällähän tavallaan Suomi on jaettu kahtia: kuten edustaja Viljanen omassa puheenvuorossaan nosti nämä pitkät välimatkat esille, elikkä jos vanhemmilla ihmisillä nettiä ei ole, niin se sitten vakavasti aiheuttaa sen, että pitää matkustaa pitkien välimatkojen takaa, kun lähin poliisiasema on jossakin kaukana ja palvelupistettäkään ei ole. Se aiheuttaa varsinkin vanhemmille ihmisille ylipääsemättömiä kustannuksia, ja voi olla jopa mahdotonta hakea. Sitten on tähän liittyvä ongelma tämän Suomi.fin kanssa: Nykyisinhän nämä viestit ja asiointi hoidetaan Suomi.fi-portaalin kautta. Sieltä viranomaiset lähettävät asiakkaille eli kansalaisille viestejä ja ilmoituksia sähköisesti. Siinähän on se takaportti, että voit siellä kerran asioida ja pistää ruksin ruutuun, että haluan kirjallisina nämä tiedotteet ja mahdolliset laskut tulevan. Hyvä näin, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että se on vain vuoden voimassa, ja jos siellä sen vuoden aikana kerran käy, se taas menee automaattisesti digitaaliselle puolelle. Tässä kyllä suomalaiset on valitettavasti jaettu kahtia armottomasti. Ne, joilla on huonot nettiyhteydet, kärsivät, ja se voi jopa aiheuttaa, että joku lasku tai ilmoitus voi hänen osaltaan vaikka mennä ulosottoon. Se on kyllä ihan varmasti väärin tehty, koska sitä ihmistä, joka tämmöisissä olosuhteissa elää, ei voida siitä rangaista viranomaisen toimenpiteillä. Olen tätä jo pitkään ihmetellyt, ja tähän liittyy vielä sekin ongelma, että kun nykyisin kaikki palvelut ovat tietysti sähköistyviä, niin ei sille mahda mitään, mutta pitäisi sen verran inhimillisyyttä viranomaisilla ja meillä kansanedustajilla etenkin olla, että luomme järjestelmän, jolla ne sellaisetkin ihmiset, joilla näitä parhaita palveluja ei ole, tulevat juttuun ilman suuria kustannuksia, tai ilman minkäänlaisia lisäkustannuksia. Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä se, että kun katsoo näitä nykyisen Suomen tekemiä päätöksiä, joilla nettiyhteyksiä on heikennetty: 3G-verkon purkamista omalta osaltani vastustin kaikin voimin, mutta se vain purettiin pois, ja se on aiheuttanut sen, että puhelinyhteydet tuolla maaseutukunnissa toimivat erittäin huonosti. Se koskee myös hälytyspuheluita elikkä 112-puheluita ja ennen kaikkea tiedonvälitystä sinne, missä valokuituverkkoa ei ole. Ja valokuituverkko itsessään ei pelasta langattomia puhelinyhteyksiä, koska jos niitä tukiasemia ei ole... Tässä salissa käytiin silloin 3G-verkon purkamisen yhteydessä puheita, että 5G tai 6G korjaa tämän ongelman, mutta ei varmasti korjaa. Totta se oli, mitä ministeriö silloin sanoi, että kyllä 5G ja 6G sen tekevät, mutta tukimastoja ja antenneja pitää olla maastossa 400 metrin välein. Joka ainoa suomalainen tietää sen äkkiä laskienkin, että tällaista määrää antenneja Suomen metsiin tai peltojen reunoille ei ikinä tule. Tällainen tämä meidän rakas isänmaamme on, että täällä ne ihmiset, joilla on vaikeuksia, ajetaan yhä ahtaammalle. Siitä olen hyvin pahoillani.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että näitä pakkokeinolain pykäliä viilataan aina parempaan suuntaan ja viranomaiset saavat sitten mahdollisuuden tutkia jo ennakkoon näitä rikoksia, mahdollisesti suunnitteilla olevia rikoksia, ja selvittää keskenään viranomaisyhteistyössä sitä, voisimmeko yhdessä tehdä vielä parempaa tulosta ja saavuttaa sitten sen onnellisen tilanteen, jossa esimerkiksi huumekauppaan pystytään puuttumaan kovalla kädellä etukäteen. On hyvin murheellista se, että tässä yhteiskunnassa erilaisten huumeiden leviäminen on onnistunut erittäin hyvin ja kaikenlaisia huumeita ympäri Suomea myydään ja niillä myrkytetään ja tuhotaan monta, monta ihmisen elämää, voi sanoa, päivittäin. Toivon, että Suomen eduskunta edelleen samalla linjalla jatkaa, ja varmaan jatkaakin, että annamme poliisille ja yleensä viranomaisille — koskee poliisia, Tullia, Rajavartiolaitosta ja kaikkia näitä viranomaisia, jotka tekevät turvallisuutemme eteen jatkuvasti töitä — asianmukaiset työvälineet torjua näitä rikoksia ja, jos rikos tapahtuu, tutkia niitä rikoksia. Nimenomaan nämä pakkokeinot ovat se oikea tapa, jolla pystytään puuttumaan nopeasti ja tehokkaasti vaaratilanteisiin. Siihen liittyy sitten myös se, että on syytä muistaa, että Euroopan unionin mittapuussa se tarkoittaa sitä, että eri maiden välinen yhteistyö Interpolin kautta ja poliisiyhteistyön kautta toteutuu tehokkaasti ja ennen kaikkea ajan tasalla ja tietojen välittäminen tapahtuu nopeasti, koska kansainvälinen rikollisuushan ei tunnetusti tunne rajoja vaan se on pahimmillaan järjestäytynyttä ammattimaista toimintaa, johon puuttuminen vaatii yhteistyötä. Toivotaan, että tämä laki menestyy, ja toivon samalla onnea ja menestystä seuraavillekin lakihankkeille, koska ilman nykyaikaista lainsäädäntöä tämä erittäin vaikea tehtävä, rikollisuuden torjunta, ei onnistu lainkaan. Toivon, että tämä hallituksen esitys etenee nopeasti ja saamme sen jälkeen tulevissa esityksissä vieläkin parempia keinoja, joilla voimme auttaa tätä vakavaa tilannetta.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä tasa-arvoasia on meille tärkeä, ja olemmehan maailman tilaston mukaan tällä hetkellä toisena valtiona maailmassa. Islanti oli muistaakseni viimeisimmän mittauksen, sen kyseisen arvioinnin mukaan maailman tasa-arvoisin maa. Hyvä näin. Meillä, totta kai, on ongelmia näissä työelämätilanteissa miesten ja naisten välillä, ja ehkä siinä kärjistynein tapahtuma on tietenkin lapsiperheet, joille tämä työelämän paine aiheuttaa sitten sen, että lapsiperheet joutuvat yhä vaikeampiin tilanteisiin, kun hoitopaikat ovat mitä sattuu, ja sitten jos kotihoidon tukea varsinkin ruvetaan leikkaamaan, se johtaa sitten siihen, että omien vanhempien mahdollinen vaihtoehto on jäädä kotiin lapsia hoitamaan hetkeksi aikaa, ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä. Kaikkihan me sen tiedämme, että pienelle, vastasyntyneelle lapselle äiti on ensimmäisen vuoden aikana aivan varmasti se maailman paras hoitaja, aivan ylivoimainen, aivan omaa luokkaansa. Isääkin siinä tarvitaan, ja sisaruksiakin tietysti ja sitä lähipiiriä. Se on Suomessa valitettavasti näin, että me olemme eduskunnan päätöksillä heikentäneet lapsiperheiden asemaa viimeisen 20 vuoden aikana rajusti liittyen vaikka lapsilisiin taikka tämän päivän nykyaikaiseen, kuten edustaja Keskisarja sanoi, aikalaishulluuteen liittyviin energiapoliittisiin ratkaisuihin, jotka ovat nostaneet energian hinnan niin älyttömän korkealle, josta suurin kärsijä on lapsiperheet. Kaikki me sen tiedämme, että missä perheessä on lapsia, niin siellä paljon pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa ja siivotaan ja niin edelleen. Kaikki kuluttaa sähköä, kaikki kuluttaa lämpöä, ja sitten kaiken lisäksi vielä tulee se tilanne, että se energian hinnan nousu heijastuu kaikkiin tuotteisiin ja kaikkiin palveluihin, mitä meillä ikinä on markkinoilla saatavissa, mitä ympärillämme näemme. Viimeisenä vakavana asiana näen sen, että palveluja on maaseutukunnissa vähennetty. Se on karu totuus sosiaali- ja terveysuudistuksen jälkeen tapahtuneena tosiasiana. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on neljä terveyskeskusta pistetty kiinni, ja suurin kärsijä siinä tietenkin ovat vanhukset, jotka tarvitsevat elämänsä loppuvaiheessa yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta ennen kaikkea lapsiperheet, jotka myös tarvitsevat lapselle mahdollista lääkäriapua tai hoitajan apua silloin, kun tilanne on vaikea, että omin avuin ei selviä. Elikkä Suomen yhteiskuntaan olemme onnistuneet rakentamaan sellaisia rakenteita, että ei pidä ihmetellä, että lapsia syntyy niin vähän. Kaikki on meistä itsestämme kiinni. Toivon, että tähän huutoon vastataan, koska jos me haluamme, että Suomi säilyy suomalaisena ja suomalainen yhteiskunta voi hyvin ja ennen kaikkea suomalainen kulttuuri voi hyvin... — johon muuten liittyy, tähän kulttuuriin, kahden edellisen puhujan mainitsema maailmanmestaruus jääkiekossa. Ei se jääkiekkomaajoukkue kasva, ellei niitä nuoria kykyjä ala nousta sieltä perheistä, tyttöjä ja poikia, jotka kasvavat miehiksi ja naisiksi, ja sen jälkeen maailmanmestariksi saattaa tulla, kun harrastusolosuhteet ovat hyvät. Arvoisa rouva puhemies! Lopetan siihen, että toivotaan, että me ymmärrämme tämän eduskunnassa paljon syvällisemmin. Yhden pienen muutoksen tekeminen ei paljoa auta. Se on tärkeää, että ymmärtäisimme sen, miksi me olemme tähän tilanteeseen tulleet. Lääkärithän sanovat, että ellei diagnoosi ole oikea, niin vaikea on lääkettäkään löytää.

Arvoisa herra puhemies! Suurpetojen määrä on tässä maassa kasvanut erittäin vaaralliselle tasolle. Karhuja liikkuu tällä hetkellä kaupunkien lähiöissä, ihan kaupunkien liepeillä, totta kai pelloilla, metsissä, joka paikassa. Lieksassa tapahtui ihan äskettäin viime viikolla semmoinen tapaus, että yksi Arto Hiltunen -niminen mies kuvasi Lieksan lähellä kahdeksan karhun lauman samaan valokuvaan pellolla, ja kymmenen kilometrin päässä oli toinen samanlainen keskittymä. Sitten tänä päivänä oli Pogostan Sanomissa, Ilomantsin paikallislehdessä, kuva ja uutinen siitä, että nuorimies oli kuusentaimia istuttamassa Patrikan kylällä, kun karhu hyökkäsi hänen luokseen. Nuorimies, kantti kun kesti, peruuttaen 300 metriä hiipi, onneksi ei kääntänyt selkää karhulle. Se olisi ollut vaarallinen tilanne. Hän malttoi loppuun asti 300 metriä perääntyä, pääsi turvallisesti autolleen. Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: kun viime vuoden lopullahan säädettiin metsästyslain muutos ja siinä yhteydessä tänä vuonna, vuoden alussa, tehtiin suden kannanhoidollinen metsästys ja nyt sitten olemme odottaneet kallella kypärin, niin milloin tulee karhun ja ilveksen suhteen asetusmuutos? Sitähän eduskunnan päätös edellytti, [Puhemies koputtaa] että se tulee. Milloin se tulee? — Olkaa hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Hieman jopa liikutuin, kun näen tämän hallituksen esityksen — ihan huumorilla sallittakoon tämmöinen pieni rinnastus. Nimittäin kun Euroopan unioni on perimässä Suomesta esimerkiksi tämän EU-sääntelyn vastaisia tukia, jotka esimerkiksi valtio on myöntänyt, sanotaan nyt vaikka joku tiehanke tai joku elinkeinohanke tai mikä nyt onkaan, niin kyllä on pakko, arvoisa herra ministeri, hieman hymähtää tälle esitykselle sen takia, kun juuri luin tässä pari iltaa sitten elvytyspaketin rahankäytöstä. Onhan se ollut hirvittävää porsastelua, kun suoraan sanotaan. Kymmenien miljardien rahat ovat häveissä. Ei tunnu kukaan tietävän, ei ole mitään suunniteltua rahankäyttöä. Kukaan ei tiedä, missä ne rahat ovat, eikä tiedetä varsinkaan, kuka kantaa vastuun siitä meidän verorahojemme käytöstä, kun Suomikin maksoi sinne niin, että 12 miljardia meiltä peritään rahaa vuoteen 2058 mennessä. Nuo lastenlapsenikin joutuvat tähän ihanuuteen vielä osallistumaan, ihan pienimmästä alkaen. Olen heille jo pienen pahoittelun esittänyt huumorilla, että tämmöisiä töllön töitä se ukki on tehnyt. Arvoisa ministeri! Kun te käytte siellä EU:n komissiossa ja vierailette kollegoiden luona, niin toivon mukaan te viette viestin — ei kuulu tämän hallituksen esitykseen, mutta kuitenkin tähän kokonaisuuteen kuuluu se, että kun meidän jäsenvaltioiden virkamiehiä, myös niitä vähäisempiä... Tai jokainen virkamies on yhtä arvokas, mutta tarkoitan pienempien asioiden kanssa askartelevia kunnanjohtajia tai hallintojohtajia, jotka pitävät taloudesta huolen — että tämä taloudenpito täällä kyllä hallitaan, ja meillä on erittäin tarkat tilintarkastajat. Ei varmasti penniäkään ole häveissä. Mutta tästä Euroopan unionin rahankäytöstä ja siihen liittyvistä väärinkäytöksistä toivon, että ne jonain päivänä nostetaan esille, koska ei tämmöinen miljardiluokan rahojen hävittäminen ole mistään kotoisin. Se vie uskottavuuden koko tältä järjestelmältä.

Arvoisa herra puhemies! Vielä edelliseen lausumaani viitaten totean, että tässä hallituksen esityksessähän lukee aivan oikein, että ”tulorekisterin laajempi hyödyntäminen avaa mahdollisuuksia yksilöllisemmän työllisyyspalvelun tuottamiseksi”. Juuri näin. Mutta, arvoisa ministeri, kun tällaisia byrokraattisia esteitä poistetaan ja tietokantoja käytetään asian eteenpäinviemiseen, niin toivoisin vielä semmoista joustavuutta myös siihen. Kun siellä on niitä työttömiä ihmisiä, kuten edustaja Lindén äsken omassa puheenvuorossaan kuvasi tätä pitkäaikaistyöttömyyden valtavaa ongelmaa, niin sehän on tietysti valtava murhenäytelmä, elämä on todella ankeaa niin pienillä tuloilla, ja varmaan siihen liittyy sitten monta muutakin ongelmaa, jotka sitten siihen yleensä liittyvät. Mutta se, mikä tässä on iso ongelma, on se, että loppujen lopuksi — tiedän, että vaikka kotikuntani työttömissä — monella ihmisellä on monenlaisia hyviä taitoja mutta sitten byrokratia käytännössä estää sen, että hän pääsisi töihin niin että hän jonkun pienen bonuksen saisi. Olisi vaikka nyt niin, että joku kirvesmiestaitoinen kaveri, jos ei ihan täysin työkykyinen olisikaan, pääsisi johonkin firmaan tekemään nyt vaikka pienellä tuella työtä kesäaikana, kun sitä työvoimaa tarvitaan juuri silloin — ehkä talvella 30 asteen pakkasessa rakennusfirmat eivät voi ulkotyötä tarjota. Tällaista järkevää toimintaa toivoisin teiltä. Ymmärrän, että se on näitten lakien ja erilaisten... Kilpailuvirastohan valvoo näitä, että ei asiattomia tukia ole, mutta ei minusta se ole mikään asiaton tuki, jos ihmisen henkistä tilaa autetaan ja autetaan häntä pääsemään mahdollisesti oikean työn pariin, oikeasti palkatun työn pariin, joka on siis ihan vapailla markkinoilla. Tällaisen mahdollisuuden avaamista toivoisin teiltä. Työttömyys on tänä päivänä niin vakava ongelma, että se ei ole pelkästään ihmisen henkilökohtainen ongelma, se on koko terveydenhuollon ongelma ja sen työttömän ihmisen lähipiirin ongelma. Se on inhimillinen murhenäytelmä, kun se on noinkin pitkään jatkunut kuin mitä edellisessä puheenvuorossa edustaja Lindén hyvin kuvasi.

Arvoisa puhemies! [Puhuja tulee saliin juuri ennen puheenvuoron alkua] — Meni vähän tarkoille tämä tuleminen. Työvoimapalveluiden saamisessa ja niiden toimivuudessa meille suomalaisille, varsinkin tuolla maaseutukunnissa, olemme havainneet ongelman, nyt kun tämä uudistus tehtiin. Se ongelma tulee lähinnä siinä esille, että me emme saa reuna-alueen kuntiin, kuten kotikuntani Ilomantsi on, sitä tietoa, mikä pitäisi saada, kovin nopeasti. Meillä on siellä yksi virkamies — tiedän, kuka se on — jonka tehtävänä on hoitaa meidän alueen työllisyysasioita, mutta se tietoisuus siitä, että sellainen siellä on, on kovin heikkoa, ja ennen kaikkea niiden erilaisten rahoitushankkeiden saanti kuntiin, tällaisiin kuntiin kuin kotikuntani ja koko Pohjois-Karjalan reuna-alueen kunnat ovat, on äärimmäisen vaikeaa. Toivoisin, että jonain päivänä ihan kansanedustaja-aikanani sen päivän vielä näkisin, että tämä lähtisi pelaamaan. Kun muistelen niitä entisiä aikoja, arvoisa ministeri, niin silloin kun meillä oli — sanon sen miehen nimen hänen kunniakseen — jo edesmennyt Väinö Pussinen työvoimatoimiston hoitajana, silloin se oli aika helppoa, kun esimerkiksi tarvittiin johonkin tehtävään henkilö, joka oli työttömänä ollut pitkään, henkilö, jolla oli taitoja mutta joka oli työttömänä jonkun syyn takia. Siinä sai pienen paketin mukaan, kun otti miehen töihin. Kun oli esimerkiksi metsätöissä äärimmäisen pätevä kaveri, niin hänet työllistettiin kesäajaksi tällä keinoin. Tällaiseen aikaan kun pääsisimme takaisin, olisin siitä onnellinen, mutta luulen, että se ei enää onnistu. Mutta se, mikä pitää tehdä ja järjestää kuntoon, on tämä tietoisuus saatavuudesta ja se, että se palvelu on aidosti olemassa myös tavallisille ihmisille. Kyllä kunnanjohtaja sen tietää, ja hallintojohtaja, molemmat sen tietävät, mutta se ei kovin paljon auta, jos on 4 400 asukasta kunnassa ja kaksi ihmistä sen tietää. Siellä on vielä 4 398 ihmistä, jotka eivät tiedä. — Ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi vielä osaltani tähän keskusteluun se, että kun valtiontalouden kehyksistä puhutaan, niin pitäähän meillä laskennan perusteena olla tosiasiat. Suomen ilmastopäästöt ovat maailman ilmastopäästöistä 0,6 promillea, siis alle yhden tuhannesosan, ja Euroopan unionin päästöt koko maailman päästöistä ovat hieman vajaa kuusi prosenttia. Elikkä nämä luvut ovat näin onnettoman pieniä, jos joku tässä salissa kuvittelee vielä yhdenkin kerran, että jotain voisimme asialle tehdä. Mehän olemme hiilineutraali maa, mutta veivaamalla näitä lukuja olemme tehneet itsellemme semmoisen kuopan, josta nouseminen ei näköjään ainakaan osalle kansanedustajista käy ollenkaan. Sitten pitää sietää seuraukset. Haluammeko me todella, että meidän eläkerahastoja ruvetaan käyttämään valtionvelan takuina? Taikka rupeammeko leikkaamaan vielä enemmän niiltä ihmisiltä, jotka ovat todella heikossa asemassa tässä maassa? Näköjään sitä halua on, mutta olen ihmeissäni, että asia on näin. Toivon, että järki löytyy tähän taloon pikkuhiljaa. Eihän tämä näin voi mennä. Sitten kun katsoo tätä energiapolitiikkaa, niin tälläkin hetkellä datakeskusvalmistelut tässä maassa ovat järkyttävän suuria eikä kukaan tunnu välittävän siitä, riittääkö meillä energiaa. Puhutaan tuulimyllyistä ja aurinkovoimasta. Mitä tekemistä niillä on sähköntuotannon kanssa ympäri vuoden? Ei mitään. Joka rakentaa tuulimyllyjä, tietää, että vain yksi kolmasosa ajasta saadaan sähköä, kaksi kolmasosaa on tyyntä tai muuten mahdoton olosuhde ja sähköä ei tule. Tietenkin aurinkovoimalat ovat sama juttu, ehkä keskikesän aikaan jotain tulee. Mutta se, mikä siinä on vakavaa, on se, että näitä tällaisia puheita käytetään tosiasioiden perusteena. Onhan se ihmeellistä. Elikkä nämä suuret datakeskukset tulevat ottamaan tietenkin ydinvoimaa. Se on ainut voima, missä on inertia tallella, elikkä jännite on oikea ja taajuus on oikea. Sitten jos ruvetaan vielä tukemaan näitä yrityksiä, datakeskuksia. Esimerkiksi Alphabetin, joka omistaa Googlen, viimevuotinen liikevaihto oli lähempänä 500:aa miljardia euroa. Jos näille ruvetaan maksamaan vielä investointitukia Suomessa, maassa, joka velkaantuu hurjan lailla, ja maksamme Alphabetille sen jälkeen investointitukia, niin siinä on kyllä moraali mennyt turhan alas. Me olemme itse ajaneet itsemme suohon, ja meidän on itse nostettava sieltä ylös tämä homma ja alkaa tässä maassa ymmärtämään, miksi me olemme tänne joutuneet. Tämä on vähän sama tilanne kuin että potilas tulee lääkärin vastaanotolle ja ainoa tie sen potilaan parantamiseksi on, että lääkäri osaa tehdä oikean diagnoosin. Jos oikeaa diagnoosia ei tule, niin lääkitystäkään ei kyllä löydy. Toivon suomalaisille kansanedustajille tässä asiassa erittäin suurta viisautta ja yhteisymmärrystä, koska nyt on tosi kysymyksessä. Sitä, mikä meillä on edessä, jos ei tätä suuntaa lähdetä muuttamaan ja palata rehellisiin, oikeisiin lukuihin, en haluaisi olla sitä päivää näkemässä. Se pitää totta kai meidän katsoa, mutta ennen sitä on vielä monta asiaa tehtävänä, jotta voimme tämän vaikean tilanteen pelastaa.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko alijäämän korjaamiseksi on mielestäni yksi vakavimpia asioita, mitä eduskuntaan on tuotu viime aikoina. Tiedämme, että olemme niin kammottavassa tilanteessa, että meidän tulevan vaalikauden julkisen talouden alijäämä pyörii lähellä 15:tä miljardia euroa. Se on aivan kammottava summa, jonka periaatteessa pitäisi jokaisen kansanedustajan yöunet viedä. Nyt kun katsotaan tätä meidän Suomen tilannetta, niin olemme luoneet sellaisen kustannusautomaatin, jonka purkamisesta ei tunnu kukaan kiinnostuvan. Tässä ilmastopolitiikan aiheuttamassa valtavassa kustannusten nousussa ei päästä ollenkaan sille keskustelun tasolle, että oikaistaisiin ne väärät luvut ensinnäkin. Mehän olemme hiilineutraali maa, ja nyt maksamme sitten valtavan kallista energiaa. Tällä hetkellä meillä on tilanne se, että olemme erittäin rankasti miinuksella jo energian hinnan takia. Tällä hetkellähän meillä on purettu sähkövoimalaitoksia yli 3 000 megaa verkosta pois tämän ilmastohumpan takia. Ja sitten on tämä CHP-sähköntuotanto: kun turvetta on vihattu keinotekoisin, valheellisin perustein, niin on 2 000 megaa poistunut CHP-sähköä silloin, kun on kova pakkanen. Eli 5 000 megaa on menetetty sähköntuotantotehoa. Tähän tulee vielä päälle kaikkien meidän tietämä valtava into rakentaa datakeskuksia Suomeen. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä elikkä tulevan vaalikauden aikana ainakin tuhannen megan edestä rakennetaan sähköntuotantoa vaativia datakeskusrakennelmia tähän maahan, eri puolille Suomea. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, hyvät suomalaiset, hyvät kansanedustajat, että sähkön hinta tulee tulevina talvina olemaan kammottava. Joskus tässä kovimpien pakkasten aikana meillä oli tilanne, että sähkö maksoi lähemmäs euron kilowattitunti. Tällä menolla mennään varmasti yli, että heilahtaa. Se ei ole mikään maineteko, se on kammottava tilanne Suomen kannalta. Sitten kun turvetta ei enää polteta, niin sitten poltetaan tukkipuuta ja kuitupuuta. Tällä hetkellä metsäteollisuus on sanonut irti ihmisiä, ja vauhti ei kun kiihtyy, erilaisia tuotantolaitoksia lopetetaan, ja ollaan kohta tilanteessa, että meillä metsäteollisuus vetäytyy täältä pikkuhiljaa pois. Samaan aikaan vihervasemmisto esittää, että suojelualueita lisättäisiin ja hakkuukieltoja kesäaikaan ja avohakkuutkin kiellettäisiin, tai ainakin luvanvaraiseksi. Tätäkö me suomalaiset haluamme? Emme varmasti halua. Tämä on pienen erityisryhmän huutava ääni tähän maahan, jota media seuraa orjallisesti joka päivä. Mutta jos joku puhuu työpaikkojen puolesta, niin eipä juuri tule kannattajia sieltä. Missä on Suomen energiahuoltovarmuus? Ei missään. Olemme tällä menolla hunningolla koko maa. Jos sähkö maksaa euron kilowattitunti, niin koko Suomihan pysähtyy. Sitten kun katsotaan, miten me voitaisiin tuota budjetin alijäämää ikään kuin yrittää parantaa, niin ensimmäinen homma, mikä pitää tehdä, on byrokratian purku. Meidän hallinto on kasvanut aivan valtavan suureksi, ja monessa puheenvuorossa tämän keskustelun aikana on nostettu sitä, että yrittäminen ei onnistu, ja myös tämän debattikeskustelun aikana, jota tässä salissa käytiin joku aika sitten tänä päivänä, nousi juuri esille tämän yrittämisen tärkeys, että yritykset menestyvät. Vain menestyvä yritys investoi, tarjoaa työtä ja maksaa veroa ja muita maksuja. Meillä tällä hetkellä on semmoinen tilanne, että Suomi on kyseenalaisen listan kärjessä, kun olemme Euroopan unionin alueella ykkösenä siinä, että lähes 59 prosenttia bruttokansantuotteesta menee julkisiin menoihin. Se on aivan valtavan, valtavan kammottava luku. Meidän pitäisi päästä vähintään 10 prosenttia sen alapuolelle. Jonnekin tuonne 40 prosentin tienoille, kun pääsisimme, olisimme onnellisia. Ja mitä järkeä on siinä, että kun joku yrittäjä tekee jonkun hankkeen pystyyn ja lähtee hakemaan lupia, niin luvan saanti on lähes mahdotonta. Kuinka moni yrittäjä jaksaa odottaa viittä vuotta, että hän pääsee Suomeen yrittäjäksi jotain tekemään? Tiedän monta yritystä, jotka ovat Suomesta poistuneet ulkomaille, kun ovat todenneet, että ei täällä kannata yrittää, ja ne menestyvät muuten nyt tänä päivänä ulkomailla, muun muassa Virossa. Tätäkö me haluamme? Sitten jos joku on niin uskalikko, että uskaltaa katsoa tulevaisuuteen vähän pitemmälle, niin ensi vuonna, 2027, uuden hallituksen aloitettua toimintansa se saa huomenlahjan, aika mukavan huomenlahjan, kun liikennepolttoaineet menevät päästökauppaan, [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] mikä nostaa sitten liikennepolttoaineiden hintaa. Sivistyneet arvioinnit ilmoittavat, että 30—50 senttiä nousee polttoaineen hinta litralta, ja sitten tulee vielä jakeluvelvoitteen lisäys siinä samalla. Miten te, hyvät kollegat, kuvittelette, että tästä voitaisiin jotenkin selvitä? En toivottele mitään muuta kuin hyvää terveyttä, pitkää ikää ja viisautta sen suhteen, että pystymme nämä vaikeat asiat selvittämään. Jos emme nyt pikkuisen heräile tästä prinsessa ruususen unesta ja tanssimme edelleen sitä ilmastohumppaa, siinä käypi muuten tälle kansakunnalle huonosti, koska olemme hyvin lähellä sitä rajaa, että olemme Euroopan unionin alijäämämenettelyssä ja sen jälkeen tämän valuuttarahaston huomassa. Silloin tehdään niin kovia päätöksiä Suomen talouden kannalta, että en suosittele kenenkään sitä edes ajattelevan. Ja ihan viimeisenä, arvoisa puhemies: Olemme vielä siinä vaikeassa tilanteessa, että meidän valuuttanamme on euro ja meidän kaikkein vaikeimman ja hyvin hoidetun kilpailutilanteen takia Ruotsi on meitä 40 prosenttia edellä tämän kruununsa takia, koska se on devalvoitunut euroon nähden meidän euroaikanamme sen noin 40 prosenttia. Elikkä me juoksemme 100 metriä 40 metrin takamatkalta, ja on todennäköistä, että suomalaiset eivät ole silloin kolmen parhaan joukossa, palkintopallille ei pääse kukaan. Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia otetaan vakavasti, koska sitä se on nyt. En ole elämäni aikana näin vakavaa taloustilannetta Suomesta löytänyt, mutta toivottavasti järki löytyy ja tämä asia selvitetään.

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää vihdoin Suomessa havahtua siihen tosiasiaan. Pääministeri sanoi aivan oikein, että kasvu on alkanut, mutta mikä siellä on takana, että me ollaan siellä syvässä suossa edelleen? Iso totuus on se, että tällä hetkellä lähes 60 prosenttia meidän bkt:stä menee julkisiin menoihin. Se on aivan valtavan liian paljon. Meidän on purettava valtionhallinnon byrokratian valtava määrä. Lupien saanti erilaisille yrityksille ja hankkeisiin on kiven alla. Eihän se näin voi olla, että se verovirta, mikä tulisi valtioon ja kuntiin päin ja kauppoihin asiakkaiden kautta, on kokonaan estetty tällä valtavalla byrokratialla. Moni yrittäjä sanoo tänä päivänä, että ei kannata enää lähteä tappelemaan, kun on keski-iän ylittänyt, kun voi kestää esimerkiksi turvesuon luvan hankkiminen 16 vuotta. Ei siinä nelikymppinen mies enää lähde yrittämään, kun siinä kuule kerkeää eläkeikä tai kuolema tulla vastaan ennen. Arvoisa pääministeri, jos me halutaan tämä maa kuntoon, niin meidän on purettava byrokratiaa ja tällaisia valtavia virastoja ei pidä enää lisätä. Niistä pitää puolet heittää pois ja antaa yrittäjille ja ihmisille mahdollisuus tehdä töitä. Siitä se lähtee.

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin hyvä, että tarkastellaan asioita etukäteen, mitä palveluita tarjotaan missäkin ja tehdäänkö yhteistyötä. Se on aivan luonnollista ihmisen toiminnassa, että suunnitellaan etukäteen. Mutta pikkuisen vierastan sitä ajatusta — kun kuitenkin se ihminen, joka terveyskeskukseen tai sairaalaan menee jonkun vaivan takia, kun hän haluaa apua ja helpotusta siihen tilanteeseen, mihin hän on joutunut — jos palveluvalikoima alkaa olla sitä, että ei pystytä hoitamaan eikä edes auttamaan ihmistä. Hyvin paljon on Suomessa esimerkkejä. Olen itsekin havainnut, ja minulle on moni kertonut niistä omista kohtaloistaan, että ei ole saanut apua vaivaan, ja se on pahimmillaan aiheuttanut valtavaa vahinkoa sitten tulevia päiviä varten. Toivon, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä vihdoin ja viimein alkaisi kääntyä sitä kohti, että olennaistahan tässä terveydenhuollossa nähdäkseni on — koskee sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa, koko tätä kokonaisuutta, mitä ihminen tarvitsee sitten, kun kaikki asiat eivät terveyden osalta ole hyvin — lääkäriin pääsy. Jokainen meistä on joutunut joskus lääkäriin turvautumaan jonkun sairauden tai kivun takia esimerkiksi. Itsekin olen sen kokenut aika monta kertaa. Onneksi on ollut hyvä tuuri, niin että on sattunut aina hyvä lääkäri kohdalle ja on löytynyt apu siihen vaivaan, mutta liian moni suomalainen ihminen joutuu törmäämään tilanteeseen, jossa ei ole sitä apua, ja siitä on aiheutunut valtavia vahinkoja. Toivon, että te, arvoisa ministeri, olette ottanut jämäkästi asioita haltuunne. Toivon, että viette sitä viestiä eteenpäin esimerkiksi vanhusten osalta. Moni vanhus tuolla maaseutukunnissa joutuu kärsimään kovia kipuja, elämään hyvin vaikeissa olosuhteissa oman terveyden takia, ja apua on hyvin vaikea saada. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Pitää muistaa, että ne ihmiset, jotka ovat eläkeläisiä ja korkean iän saavuttaneita henkilöitä, ovat tätä Suomea rakentaneet oman elämänsä aikana vuosikymmeniä. Kyllä he ovat ansainneet arvokkaan vanhuuden ja hyvän hoivan, niin että ei tarvitse kipuja kärsiä. Jos tarvitaan vaikka polvileikkaus, niin hän pääsee leikkaukseen. Yhtenä esimerkkinä voi mainita jonkun polvinivelproteesin, kun leikataan tekonivel polveen. Kun se laitetaan ajallaan ja hyvin, niin hän todennäköisesti menestyy niin, että pääsee takaisin jaloilleen kunnolla, ja kun ihminen liikkuu, niin yleensä muukin terveys paranee. Toivon, arvoisa ministeri, että te tartutte edelleen jämäkästi näihin asioihin ja viette asiaa oikeaan suuntaan, koska kun ihminen apua tarvitsee, niin silloin sitä pitää hänelle antaa riippumatta siitä, onko sitä palveluvalikoimassa terkkarilla mainittu. Okei, jos ei siltä terkkarilta sitä apua saa, vietäköön sitten naapurikunnan puolelle, jos semmoinen on. Mutta apua pitää saada silloin, kun sille on tarve.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että Suomi osallistuu ihan täysillä kyvyillään ja voimillaan tähän Ukraina-operaatioon, ja ennen kaikkea äärimmäisen tärkeää on Euroopan valtioiden yhteistyö, varsinkin tänä aikana, jolloin Yhdysvaltain suhtautuminen Eurooppaan on olennaisesti muuttunut. Tosiasiahan Yhdysvaltain tilanteesta on tänä päivänä ainakin minun näkemykseni mukaan se, että ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu — tämä päivä on ollut aina vähän yllätyksellinen, mutta huomenna voi olla jotain ihan muuta. Juuri luin lehdestä, mitä suunnitelmia mahdollisesti Yhdysvaltain presidentillä jatkossa on, mutta ne ovat vielä lehtitietoja ja arvailuja. Tärkeää on, että pidämme yhteistyön eurooppalaisten kesken kunnossa eikä missään olosuhteissa hyväksytä Venäjän julmaa hyökkäystä naapurimaahan. Onhan jo spekuloitu silläkin, minne Venäjä seuraavaksi hyökkää. No, toivotaan, että rauha säilyisi ja että se saavutettaisiin Ukrainassa. Suomen kannalta, kuten ulkoministeri on monesti sanonut, tämä yhteistyö Ukrainan kanssa esimerkiksi puolustuskyvyn osalta droonien kehittämisessä tässä maassa on äärimmäisen tärkeää, ja pidämme sen yhteistyön lämpimänä, ja ennen kaikkea kunnioitamme demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kalmari hyvin avasi tämän ongelman ytimen. Nyt ollaan tarttumassa Suomen kansan täysivaltaisuuteen. Meidän eduskuntahan päättää... Arvoisa ministeri, olen perustuslakivaliokunnassa istunut jo kaksi vuosikymmentä. Ihan varma olen siitä, että budjettisuvereniteetti kuuluu eduskunnan toimivaltaan. Sama koskee täysivaltaisuutta. Te ette voi myydä Suomen täysivaltaisuutta EU:lle tällaisten hankkeiden takia. Sama koskee omaisuudensuojaa. Ja mitä tulee sitten budjettisuvereniteettiin, niin kuten edustaja Kalmari hyvin kuvasi, 13—19 miljardia: Mistä te otatte nämä rahat? Otetaanko ne lapsilta, vanhuksilta? Kotikunnassani Ilomantsissa alkaa olla tilanne, että lääkäriä siellä ei enää näe, kun sen yhden todistuksen saa enää. Vainajalle kirjoitetaan kuolintodistus, sen siellä saa, ja lääkäriin pääsy alkaa olla käytännössä mahdotonta. Vieläkö kurjistetaan näitä ihmisten elämän keinoja, millä he voisivat tulla toimeen kotonaan? Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, kun on puhuttu tästä luontoarvojen kaupasta. Sehän on nykyajan anekauppaa. Ajatelkaa: kun ennallistetaan suo, tehdään valtava, valtava metaanipumppu, joka työntää ilmakehään metaania vuosikymmeniä. Tätäkö te haluatte? Tämähän on luonnon tuhoamista pahimmasta päästä. Ymmärrän kyllä oikean luonnonhoidon keinoja, mutta tällainen tuhoaminen ei ole luonnonhoitoa.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että näitä vesiteitä avataan siltä osin kuin se on järkevää. Edustaja Heinonen äsken kertoi hyvän esimerkin, ja monta muutakin hyvää esimerkkiä on tullut esille tämän asian tiimoilta. Niitä vanhoja romahtaneita systeemejähän kannattaa tietenkin kunnostaa ja laittaa kuntoon. Pohjois-Karjalassa on aika vaikea paikka tuo Palokin voimalaitoksen purkaminen, kun sitä on esitetty, ja kun siinä yhteydessä on esitetty niitä summia, mitä muka korvattaisiin, niin nehän ovat aivan, voi sanoa, pennejä, kun pitäisi maksaa miljoonia. Toisaalta sitten siinäkin keskustelussa on ohitettu aivan sataprosenttisesti se tosiasia, että on aivan toimivia ohitusratkaisuja siihenkin olemassa, elikkä tehdään jonkunnäköinen uusi reitti, ja siitä on esityskin olemassa, mutta ikävä kyllä meidän valtakunnan media painaa vain yhtä totuutta koko ajan. Meillä ei huomioida ollenkaan niitä muita toimivia ratkaisuja, joita muun muassa Kuurnassa on: saman omistajan omistamassa voimalaitoksessa Kuurnassa on jo ohitustie olemassa, ja se toimii erittäin hyvin. Tällaisiahan meidän pitää suosia eikä lähteä yksityistä omaisuutta ulosmittaamaan, varsinkin kun se koskee [Puhemies koputtaa] meidän kotikunnassa nyt sitä, että on vähävaraisia kuntia, joiden omaisuuteen käydään kiinni ja tulot viedään.

Arvoisa puhemies! Pääministeri puheessaan kaipaili niitä kymmentä miljoonaa mottia puuta Suomeen — aivan oikein, erinomainen kommentti. Sitten toinen asia: Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja tässä äsken totesi, että turve ja turkis eivät tätä maata nosta. [Jari Koskela: Kyllä nostaa!] Muuten nostavat, nimittäin siltä osin kuin me tarvitaan, eivät ne kaikkea nosta. Te ajatte tuonne Loviisan satamaan afrikkalaista myrkkyä ja italialaista vielä pahempaa myrkkyä ihan kylmänviileästi, reagoitte ihan ylimielisesti, että me voimme tehdä mitä vain. Se on teidän vihreä siirtymänne, kun te ajatte vihreää moskaa. Ette tuo niitä tähän kaupunkiin, vaan viette naapurikaupunkiin, jossa kiinteistöjen arvot laskevat. Se on se teidän vihreä siirtymänne. Se, mihin me turve tarvitaan takaisin, on se, että kaikki metsistämme hakattavat puut pitää saada jalostettavaksi sahoille ja sellutehtaille ja muihin tuotantoihin eikä poltettavaksi energiaksi. Tämä on typerää hommaa, jos me jatkamme tätä. Metsäteollisuus noin 13 miljardin viime vuoden viennillään on yksi Suomen vahvimpia selkärankoja, ja se tuo meille tähän maahan myös kemianteollisuuden, metalliteollisuuden, rakentamisen ja monta, monta muuta. Tästäkö me haluamme luopua? Jos haluatte luopua, niin suosittelen, että ette kokeile.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille hyvästä esittelystä, ja ennen kaikkea yhtä lailla hyvät kiitokset edustaja Timo Heinoselle, joka esitteli historian siipien havinan myötä meille 60 vuotta sitten tapahtuneita tärkeitä asioita, joita nyt 60-vuotisjuhlana tässä kyselytunnilla juuri juhlimme yhdellä tavalla. Aika oli silloin 60 vuotta sitten sitä, ja nyt elämme tätä päivää. Kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö aikanaan sanoi tämän kriittisen Ukrainan tilanteen takia, kun Suomi lähti hakemaan Nato-jäsenyyttä ja eräs valtionjohtaja oli kriittisesti varmaan, ehkä jopa paheksuen, kysynyt, että miksi tämmöistä tehdään, niin Sauli Niinistön vastaus on kyllä hyvä, että jokainen itsenäinen valtio pyrkii maksimoimaan turvallisuutensa. Sitä ei sen paremmin pysty sanomaan. Se on siinä yhdessä lauseessa kaikki. Jokainen itsenäinen valtio pyrkii maksimoimaan turvallisuutensa. Tässäkin pienessä asiassa, mitä nyt käsittelemme, hallituksen esitystä, on kysymys nimenomaan siitä, että kun suomalaiset sotilaat menevät Nato-operaatioon johonkin muuhun maahan, niin heitä suojaavat nämä samat sopimukset kuin tässä maassa. Ei tämä sen kummempaa ole. Kysymyksessähän on tämän Natoon liittymisen jälkeinen eräänlainen prosessi, joka etenee, ja se ei lopu tietenkään tähän nyt pöydällä olevaan esitykseen, vaan sieltä tulee uusia esityksiä, kun niitä sitten tulee. Todellakin korvissani soivat edelleen Sauli Niinistön viisaat sanat, että meidän on maksimoitava turvallisuutemme, emmekä ole tietenkään minnekään hyökkäämässä, emmekä olemassa aggressiivisia, vaan maksimoimme oman kansamme turvallisuuden. Siitä on kysymys, ja sen kun pidämme mielessä, niin olemme yleensä pikkuisen vahvempia kuin edellisenä päivänä, ja se lienee meille kaikille tärkeää.

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 27—30 on aika järisyttävää luettavaa. Jotta pääsemme ulos siitä suosta, mitä moni on maininnut, niin ensimmäinen, mikä pitää tehdä, on se, että energian hinta on saatava tässä maassa alas ja hyvin äkkiä. Ensinnäkin sähkön hinta: Huomennahan sähkö maksaa melkein 27 senttiä kilowattitunnilta. Siihen päälle siirtomaksu, arvonlisävero ja sähkövero. Jokainen ymmärtää, että ei tällaisella sähkön hinnalla tässä maassa tapahdu mitään muuta kuin talouden alasajoa. Sama koskee tietenkin myös kaukolämpöä. Kun olemme tämän onnettoman tilanteen luoneet itse omilla virheellisillä päätöksillä, niin poltamme tällä hetkellä arvokasta runkopuuta, tukkipuuta ja kuitupuuta kattiloissa kaasuna taivaalle aiheuttaen valtavat päästöt — pahemmat päästöt muuten kuin turpeen poltosta, vaikka moni ei sitä tunnusta, mutta se on muuten fysikaalinen tosiasia, ihan VTT:n mittaus. Tämän takia olemme luoneet itsellemme sellaisen kannusteloukun, joka aiheuttaa valtiolle ja koko meidän yhteiskunnalle valtavia tappioita joka päivä. Neljästä kuuteen miljoonaa mottia palaa arvokasta puuta vuositasolla. Viime talvi oli meille varoitus. Kova pakkanen aiheutti sen, että olemme polttaneet kaikki ne jäljellä olevat turvevarastot, mitä vielä oli. Huoltovarmuusvarastoissa vielä voi jotakin olla, mutta reserviä seuraavalle talvelle ei ole. Toivottavasti tänä kesänä jotain saadaan ylös. Tämän takia meidän pitää saada hyvin äkkiä turve takaisin energiapalettiimme. Maailman taloustilanne ja ennen kaikkea sotatilanne Hormuzinsalmella on sellainen, että se voi tapahtua vaikka ensi yönä se iso leviäminen, jolloin sota lähtee kasvamaan joihinkin uusiin mittoihin ja olemme todella vaikeuksissa. Meidän hormuzinsalmemme on tuo Itämeri. Kun tämä arvopuun polttaminen on jatkunut jo pitkään, niin se tarkoittaa sitä, että olemme tehneet itsellemme valtavan vahingon: vientitulot pienenevät, verotulot pienenevät, kauppa vähenee. Ja kun päästökaupalla on turve tapettu pois markkinoilta, niin meidän on päästökaupan väärät luvut myös oikaistava. Siellä on kaiken kaikkiaan lähemmäs 30 miljoonan hiilitonnin väärät luvut pelissämme, kun kaikki lasketaan mukaan. Kun ne oikaisemme, niin olemme hiilinegatiivinen maa ja energian hinta laskee alas ja kansantalous elpyy. Mutta kun tästä ei saa tässä talossa edes kunnolla puhua, niin onhan tämä käsittämätöntä. Kun energian hinta laskee, niin suomalainen talouselämä elpyy, kotitaloudet elpyvät, kauppa vilkastuu, asuntokauppa käy ja niin edelleen. Ja mikä tärkeintä, kun teemme tämän uudistuksen viisaasti, niin samalla hoidamme myös huoltovarmuutta. Meillä ei ole energian huoltovarmuusvarastoja tällä hetkellä juuri ollenkaan. Sähkötehoa olemme purkaneet sen yli viisituhatta megaa valtakunnan verkosta pois, ja siitä me kärsimme pitkään. Puheet siitä, että saamme muutamassa vuodessa energiantuotantoa lisää, eivät pidä paikkaansa. Ydinvoimalan rakentaminen lähemmäs kymmenen vuotta kestää. Joku kuvittelee, että se tehdään vuodessa. Ei tehdä, eikä viidessäkään vuodessa, kaikkine luvituksineen. Sitten yksi iso murhe meillä on Euroopan unionin jatkuva byrokratia, joka tunkee Suomeen hurjalla vauhdilla. Itse olemme tehneet valtavan byrokratian tähän maahan, ja julkisen talouden menot koko bruttokansantuotteesta — siinä olemme Euroopan ykkösiä — ovat 57,8 prosenttia. Se on myös otettava huomioon ja ruvettava purkamaan byrokratiaa määrätietoisesti, muuta keinoa meillä ei ole: esimerkiksi kaavoituksen saaminen yksinkertaisemmaksi, valitusoikeuksien karsiminen ja ennen kaikkea kaiken turhan EU-byrokratian poistaminen. Ne ovat direktiivejä, mitkä meille tulevat, ja ne voidaan myös tässä maassa säätää lainsäädäntöön sillä tavalla, että niistä ei Suomelle isoa vahinkoa tule. Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, jotta me pystyisimme tästä murheen alhosta nousemaan ylös, niin meidän on tehtävä sellainen päätös tässä talossa jo nyt, että rahoituskehyksessä mainitut Euroopan unionin tavoitteet saada verotusoikeus itselle, samoin tämä tavoite ottaa yhteisvelka enemmänkin käyttöön Euroopan unionin rahoitusta määriteltäessä — niistä pitää sanoutua irti. Minä varoitin tästä silloin elvytyspaketti ykkösen aikana. Sielläkin valtioneuvoston selonteossa näkyi tämä yhteisvelka ja sitten tämä toinen murheenkryyni, verotusoikeus. Ne näkyivät jo silloin siellä. Minulle naurettiin silloin, mutta ei naureta enää. Tämän takia olkoon tämä hallitus se, joka tekee — toivon, että kerkeää — sen päätöksen, että verotusoikeutta ei anneta eikä ikinä tule sitä tilannetta, että yhteisvelkaan lähdetään mukaan. Jos ei tämä hallitus tee, niin tehköön seuraava. Sillä asialla ei saa leikkiä, että luovumme itsenäisyydestä ja täysivaltaisuudesta tässä maassa ja teemme valtavan vahingon elinkeinoelämälle. Sitä ei saa tapahtua. Se on meidän omissa käsissämme vielä toistaiseksi. Jos rupeamme lepsuilemaan taas tässä asiassa, meidän käy huonosti.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden kehyksien kannalta on valtavan suuri huoli siitä, mikä vaikutus julkiseen talouteen on tällä valtavalla byrokratialla, jonka olemme itse vuosien saatossa rakentaneet. Eihän se voi olla niin, että jos joku yritys hakee vaikka uusia investointeja varten lupia... Tiedän pahimman tapauksen: 16 vuotta olivat erään turveyrittäjän luvat haussa. Kun haki uutta aluetta saadakseen kauppaan, markkinoille kuivike- ja kasvuturvetta, niin 16 vuotta olivat luvat kanissa siellä. Sitten myös joku pieni omakotitalorakentaja on ihmeessään, kun hänen lailliselle paikalle rakentamassa talossa menee toista vuotta, kun luvan saa. Tai navettaa jos joku meinaa vielä tähän maahan rakentaa, maanviljelijä katsoo eteenpäin, niin senkin luvan saanti alkaa olla melkein vaikeampaa kuin atomivoimalan rakentaminen. Eihän tässä ole mitään järkeä enää. Veronmaksajien rahat ovat kyllä juomassa aivan turhaan vettä. Tämä homma pitää purkaa niin, että alle kahdessa viikossa tulevat pienet rakennusluvat ja isommat puoli vuotta korkeintaan ja tämmöiset turvealueet korkeintaan vuosi. Sillä me nousemme. Siellä on kymmenien miljardien investoinnit tulossa, jos vain annamme niiden syntyä. Tämä on hallituksen homma, ja on ollut toki edellistenkin, mutta toivotaan, että tämä onnistuu.

Arvoisa herra puhemies! Energian hinta on se, joka on Suomen suurin kirous tällä hetkellä. Huomenna sähkö maksaa kalleimmillaan 27 senttiä kilowattitunnilta, ja siihen kun lasketaan päälle alvi, arvonlisävero, sähkövero ja sitten vielä siirtomaksu, niin ollaan lukemissa, joiden tautta tässä maassa ei kohta mikään kannata. Tämä on meidän itse aiheuttamamme päänsärky. Olemme purkaneet sähköntuotantotehoa verkosta yli 3 000 megaa. CHP-sähkö on lähes tuhottu, 2 000 megaa kovalla pakkasella. 5 000 megan edestä olemme poistaneet sähköntuotantotehoa verkostamme. Nyt olemme täysin maailman vietävissä, kun ei meillä ole sitä omaa sähköä. Täällä puhutaan datakeskusten rakentamisesta ja monesta muusta — aivan unennäköä. Samalla olemme tehneet kauhean palveluksen, että meillä ei ole ensi talvelle minkäännäköisiä energiavarastoja. Viime talvi söi meiltä kaikki turpeet, kaikki puut. Poltamme arvokasta tukkipuuta, mikä tuhoaa metsäteollisuutta koko ajan. Kuunnelkaa, hyvät ministerit, mitä sanoo metsäteollisuuden johto tänä päivänä. Monta tehdasta on pantu kiinni, ja sama kehitys jatkuu. Jos tällä keinoin menemme, niin olemme maailman valuuttarahaston huomassa koko valtio ja varmasti alijäämämenettelyssä. [Puhemies koputtaa] Elikkä nyt on viimeiset hetket herätä. Keinoja ei muita enää valitettavasti ole.

Arvoisa rouva puhemies! Lisään tuohon äskeiseen debattipuheenvuorooni sen verran vielä, että kun katsoo näitä Airbnb-vuokraussysteemejä, mitä olen kuullut palautetta tuolta niiltä ihmisiltä, jotka ovat joutuneet kärsimään, niin onhan se aivan kohtuutonta, että yllättäen taloyhtiössä rupeaa olemaan semmoinen meteli aika ajoin eikä tiedä kukaan koskaan, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Kun se on yksityisasunto, niin se on muuten aika korkea kynnys mennä sanomaan, että nyt suu kiinni. Mitä asumista se on? Kuka omakotiasuja haluaisi siihen naapuriin semmoisen metelinpitäjän, että ei saisi öisin nukkua? No, meidän asiahan on panna tämä homma kuriin. Totta kai taloyhtiö voi sääntöjä muuttamalla kieltää sen, mutta sehän käytännössä pitää tehdä, kun uusi taloyhtiö perustetaan ja ruvetaan rakentamaan. Siinä vaiheessa pitää olla taloyhtiön säännöissä, että ei voi tulla siihen taloon, vaan kun se menee asunto-osakeyhtiön sääntöjen mukaan, niin siinähän voi enemmistö päättää tai yksimielisyys pitää olla ennen kuin voidaan tehdä se homma. Meidän pitää sitä kautta vaikuttaa tähän asiaan. Tämähän karkaa käsistä. Toisekseen tämä erittäin vahvasti suosii harmaata taloutta. Kuka näitä vahtii? Ei varmasti ole semmoista valvontajärjestelmää, että tätä pystytään jollakin lailla valvomaan. Tällä suositaan harmaata taloutta, veronkiertoa, ja kukapa sanoo, ettei näitä rahoja, mitä sinne Airbnb-asuntoihin on käytetty, olisi saatu jostakin semmoisesta paikasta, jota Suomen laki ei hyväksy? Näihin toivon, että ministeri kiinnittää huomiota. Toinen asia sitten näihin rakentamismääräyksiin: Silloin edellisen kerran, kun tämä oli perustuslakivaliokunnassa — kiitoksia siitä, että tämä tulee taas sinne — todettiin näistä rakentamismääräyksistä, että nämä asiat eivät kuulu Euroopan unionin päätettäviin mitenkään. Miten joku komissio voi tietää Suomen talven olosuhteet? Ei mitenkään. Täysin huuhaahommiahan nämä ovat. Euroopan unionin kannattaisi pikkuhiljaa ruveta perehtymään oikeisiin asioihin. Porukka velkaantuu hullun lailla, otetaan yhteistä velkaa, ruvetaan määräilemään ihmisiä välittämättä perussopimuksista yhtään mitään ja kansalaisten oikeuksista yhtään mitään. Ja täällä mietitään rakentamismääräyksiä, ja tuleeko sitten joku rakennustarviketarkastaja sitten suurennuslasin kanssa tutkimaan vaikka minun kesämökkiä, että oliko se nyt tämä lastulevynpala oikea tai ostinko väärästä liikkeestä tuon paneelinpalan tai uuden hellan. Voi hyvänen aika, tämmöiseenkö meidän rahamme menevät? Arvoisa ministeri ei ole tähän syyllinen mitenkään, mutta pikkuisen toivon, että kun menette sinne, niin kertokaapa sinne Euroopan unionin suureen byrokratian keitaaseen, että lopettakaa tämä huimailu ja ruvetaan jonain päivänä tekemään oikeita asioita, jotta ihmiset voisivat täällä elää. Jos me rakennamme byrokratiaa... En viitsi sanoa sitä maata, joka sitä byrokratiaa on kerran kokeillut rakentamalla maailman tehokkaimman hallinnon, mutta miten kävi sille valtiolle? Kannattaa lukea historiaa, niin sieltä se löytyy. — Ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tähän lyhytvuokraukseen tulee laki, mutta ajatelkaamme, mikä virhe me tässä tehdään: Suomalainen yhteiskunta on rakentanut kuntatekniikkaa ja kaikkia kuntien palveluita, ja sitten yhtäkkiä siinä hyödynsaaja on joku muu, kun tulee taloja, jotka ovat ulkomailta omistettuja, ja niitä Airbnb:n perusteella vuokrataan. Aivan varmasti siinä on harmaata taloutta. Kaikkiin ei tule tietoja, ja sitten niitä rähinäremmejä kun talossa asuu, niin ajatelkaapa kun lapsiperhe tai joku vanhempi ihminen siellä asuu ja sitten on semmoinen meteli ja rytinä ja heitellään vuodevaatteita käytävään ja pidetään meteliä, yöt juhlitaan siellä ja otetaan kunnolla ääntä ilmoille, ja ihmiset ovat sitten hädissään siellä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Miksi me tämmöisiä teemme ja täällä ihmettelemme sitten? Meidän pitää tässä talossa laatia semmoiset lait, että tällainen loppuu. Sitä varten ovat hotellit, ja riehukoot siellä ihan vapaasti. Toinen asia on sitten energiatehokkuuteen liittyvän direktiivin muutos tässä: Tästähän oli jo kerran perustuslakivaliokunnassa se yksi esitys, joka torpattiin, että eivät kuulu rakennusmääräykset EU:lle mitenkään. Tässä me näemme tämän EU:n mädännäisyyden siinä mielessä, että sieltä tulee direktiiviä direktiivin perään ja kukaan ei tiedä, mitä tehdään, että rupeavatko ne vahtimaan, millä keinoin joku rakentaa, onko energiatehokas talo taikka onko sitten turvalliset materiaalit? Meillä on Suomessa hyvät rakentamismääräykset, joita Euroopassa ei ole. Toivon, että tähän joku järki löytyisi. Tällä keinoinhan ei voi jatkaa. [Puhemies koputtaa] Meillä on kohta Suomi, jossa ei mitään muuta tehdä kuin ympäristövaikutusten arviointia ja rakennusten tarkastuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten pääministeri Orpon hallitusohjelmassa lukeekin, pitää tämän kotouttamisen tapahtua niin, että ensin opiskellaan tietenkin kieli ja sitten mennään töihin, tai parhaitenhan se onnistuu, kun menee töihin ja oppii siinä kieltä samalla. Sehän se on maahantulon tarkoitus, että me saamme tänne työvoimaa. Siitähän tässä talossa on puhuttu niin paljon, etten jaksa enää toistaa itsekään sitä. Sitten samoin suomalaiseen yhteiskuntaan sulautuminen ja sääntöjen noudattaminen: Aivan niin kuin me suomalaiset menemme vaikka nyt käymään Yhdysvalloissa lomareissulla tai missä vaan, me sopeudumme heidän lakeihinsa ja sääntöihinsä. Englantiin kun menemme, niin jos vuokraamme sieltä auton, niin totta kai ajamme vasenta puolta tietä. Ei meillä siellä ole omia sääntöjä. Sama pitää olla kaikkialla. Kun tänne tullaan vaikka töihin, niin pitää sulautua suomalaiseen yhteiskuntaan, tehdä töitä ja noudattaa lakeja eikä häiriköidä ja tehdä pahojaan. [Välihuutoja vasemmalta] Sen pitäisi nyt olla selvää. En ymmärrä, minkä tautta siitä pidetään meteliä, se on itsestäänselvyys. Ja sitten siitä, missä tämä kotouttamiskoulutus tapahtuu: Parhaiten se tapahtuu, kun ihminen sulautuu ja lähtee töihin. Siitä se kaikki alkaa. Ei sinänsä sen kummempia tarvita. Totta kai jonkun verran autetaan, se on selvä asia, mutta työnteolla kaikki hommat järjestyvät parempaan, tulee oma arvostus siihen, että homma hoituu. [Mai Kivelä: Ja tällä vaikeutetaan työllistymistä!]

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että tämä selonteko tuli nyt ja nimenomaan semmoiseen aikaan, jolloin siitä on kansakunnallemme suurin mahdollinen hyöty. Maailma on muuttunut nopeasti, ja tämä Suomen ulkopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen asema on nyt kyllä kieltämättä joutunut aivan uuteen tarkasteluun johtuen näistä ympärillä riehuvista erilaisista hyvin kriittisistä asioista. Mutta yksi asia on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle koko keskustelussa, ja se on tämä huoltovarmuutemme tilanne. Meidän todellinen hormuzinsalmi on tuo Itämeri. Totta kai Hormuzinsalmesta tuleva öljyvirta maailmalle ja kaasuvirta maailmalle on iso, iso ongelma, mutta jos tuo Itämeri menee kiinni, niin silloinhan meillä loppuu öljyn tulo kokonaan, sitten meillä loppuu elintarvikkeiden tulo, kahdeksan miljardia vuoteen. Ja mikä pahinta, meillä itsellämme tämä huoltovarmuuden ylläpito on jäänyt todella hieman sivummalle. Aivan kuten edustaja Kalmari, muistaakseni, mainitsi, meillä energiapoliittisesti turpeen takaisinsaanti on välttämättömyyttä. Nyt jos menee Itämeri kiinni, niin millä me lämmitämme tätä maata? Italiasta loppuu ainakin jätteen tulo Suomeen, ja monta muuta, ja sitten ollaan tilanteessa, että tulee kylmä ja nälkä, ja se ei ole muuten kovin hauska tilanne.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä osakaskuntia koskeva lainsäädäntö saadaan nyt tällä hallituksen esityksellä ajan tasalle. Todellakin, kun ihmiset asuvat tänä päivänä ympäri maailmaa ja sen osakaskunnan kokousten koolle kutsuminen ja päätösvaltaisuuden saaminen monesti vaatii paljon työtä, niin nyt tällä nykyaikaisella tietoliikennesysteemillähän pystytään pitämään kokoukset etänä vallan hyvin. Tietysti siinä on pikkuisen tietoturvariskiäkin, mutta eipä taida osakaskunnilla nyt olla mitään maata kaatavan tärkeitä tietoja. Jos joku haluaa istua kuulemassa sitä vaikka kokouksen virallisen edustajan vieressä, niin onko tuo nyt niin iso juttu? Mutta tässäkin yhteydessä pitää vakavasti suhtautua tietoturvaan, totta kai. Monesti niissä osakaskunnissa on kysymys nimenomaan kiinteistönomistajien oikeuksista, siitä, miten niitä käytetään yhteisillä alueilla. Siitähän tässä on käytännössä kysymys. Siihen kuuluu esimerkiksi se, kuka siellä alueella saa kalastaa ja millä hinnalla ja millä ehdoilla. Monesti näitä osakaskuntia on vielä samalla vesialueella useita, ja se taas aiheuttaa semmoista valtavaa ylimääräistä työtä, ja sitten erilaisten muutosten tekeminen, esitysten tekeminen virallisiin rekistereihin maksaa paljon. Nyt kun saadaan tämä osakaskuntien päätöksenteko virtaviivaisemmaksi ja ennen kaikkea saadaan ne osakaskunnat järkevän kokoisiksi, säästetään paljon rahaa ja saadaan sitten tietysti isompia alueita osakaskunnan haltuun. Silloin pystytään yhteiset päätökset tekemään isompaa aluetta koskien. Olen muutamaa osakaskuntaa joutunut tämänkin työn puolesta seuraamaan ja kieltämättä huomannut tämän ongelman, mikä tulee näihin pieniin osakaskuntiin, mutta tällä lainsäädännöllä se pystytään laittamaan kuntoon. On tärkeää muistaa se, että kiinteistönomistajien oikeuksia pitää valvoa ja vahtia, että ne kiinteistönomistajien oikeudet säilyvät. Monestihan näistä oikeuksista käydään kovaa väittelyä. Esimerkiksi kun erilaisilla suojeluohjelmilla pyritään viemään kalastusoikeuksia pois, niin monesti siinä kiinteistönomistajat joutuvat puolustuskannalle ja useimmiten häviävät nämä taistelut, mutta sen jälkeen, kun ollaan riittävän vahvoja, pystytään jotain tekemään. Tämän päivän muotihan on se, että suojeluperusteella voidaan melkein omaisuudensuojakin rikkoa. Ei sillä suojella mitään muuta kuin tietyn pienen joukon, erikoisesti itseään luonnonsuojelijoina pitävien ihmisten tavoitteiden toteutumista. Siitähän siinä on kysymys, että pystytään estämään jonkun toisen elinkeino. Se vanha viisaushan pitää kyllä aika pitkälti paikkansa, että on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, että naapuri ei saa kahtakymppiä. Sama ilmiö näkyy täällä kalastuspuolella. Kuten kaikki tiedämme, jos haluaa varman riidan pystyyn, niin siinä riittää metsästysasiat, kalastusasiat ja yksityistieasiat. Nämä kolme kun pannaan nippuun, niin varmasti on puheenaihetta. Tämä lakiesitys on hyvä, ja kannatan lämpimästi, että nämä muutokset saadaan voimaan.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että tällainen hallituksen esitys on tullut käsittelyyn tänne eduskuntaan, ja todella se, mikä lopputulos tässä mietinnössä on, on erittäin hyvä. Se turvallisuuskoulutus pitää ottaa vakavasti ja todella näille nuorille pitää kertoa se, mitä riskejä on ja miten tuolla liikenteessä tulee toimia. Aika usein, kun on tuolla maantien päällä omalla autolla liikkeellä, joutuu toteamaan näitä hurjia ajon ylinopeuksia. En tiedä, ovatko kaikki sitten nuorten ajamia, tuskinpa vain, mutta olemme omalla esimerkillämme ehkä antaneet siihen tilaa, että nuoret voivat sitten hurjastella miten sattuu. Nuoruuteen totta kai liittyy sellainen yltiöpäinen kokeiluhalu ja näyttämisen halu ja tämä oman jengin tai oman porukan paine tietenkin, että pitää näyttää kovaa kaveria. Se on varmaan niitä vaarallisimpia, koska siinä joukossa sitten yllytetään tekemään ihan ihmeellisiä tekoja. Omasta kokemuksestani kerron sen verran, että olin tuossa yhdessä tilanteessa. Olin lenkillä yhtenä iltana, kesäiltana, ja siinähän niitä nuoria oli kokoontunut. Siellä oli mopoikäisiä, oli joitain traktorimönkijöitä ja muita koolla. Ne olivat vähän laittomalla alueella, ja pikkuisen näytti mopo keulivan aika herkästi, ja olivat semmoisella paikalla, missä ei olisi saanut olla. Minä menin ihan rakentavassa hengessä näiden nuorten miesten ja naisten luokse ja sanoin, kun nämä pojat kysyivät, että aionko soittaa poliisille, että ei tietenkään tässä mitään poliiseja tarvita. Puhutaan nyt niin kuin mies miehelle ja nainen naiselle, että ei lähdetä tässä nyt minnekään leveilemään tai uhkailemaan, vaan puhutaan järkeä: Ajakaa, hyvät ihmiset, rauhallisesti, koska teillä on pitkä, pitkä elämä edessä, on loistavia menestyksiä, onnistumisia, ja saatte jonain päivänä ostettua vaikka sen 700-sarjan Bemarin, mikä ehkä teille on tavoite. Älkää nyt tänä iltana pilatko sitä. Se seitsemänsatanen Bemari, niitä valmistetaan vielä, tai iso Mersu taikka loistava Toyota, sekin on hyvä auto, ja te saatte sen tavoitteen täyteen, kun maltatte nyt vähän. Älkää, hyvät ihmiset, särkekö itseänne, pahimmillaan olette invalideja lopun ikänne. Nauttikaa elämästä, älkää tehkö pahojanne, ja jos on kaveri pulassa, niin auttakaa, koska se yhteishenki pitää kääntää voimaksi eikä siihen, että lähdetään tyhmyyksissä tekemään semmoisia juttuja, joista sitten lopun iän kärsii. Niitäkin tapauksia olen kotikunnassani pari tapausta viime vuosina nähnyt, että on käynyt todella huonosti. Korostan, arvoisa rouva puhemies, sitä kotikasvatuksen merkitystä. Jos isä ja äiti eivät pidä lapsestaan huolta, siitä, että hänelle kerrotaan, miten tämä homma tulee tehdä, taotaan sitä järkeä päähän, niin kyllähän sillä kaikennäköistä sattuu. Hyvä, että laki tuli tähän muotoon nyt mietinnössä, ja pidetään huoli omalta osaltamme, että viedään sitä viestiä eteenpäin, että nuoruus on hienoa aikaa eikä sitä kannata tyrmätä ylinopeusajolla. Nimittäin kun autolla edellisen kerran tänne Helsinkiin ajoin, niin tuossa lähempänä Joensuuta minut ohitti auto. Minulla oli laillinen 100 kilometriä tunnissa nopeus, ja sillä ohittavalla autolla, en pysty arvioimaan, sataviisikymppiä vähintään. Tämä kuvaa sitä, miksi Suomen liikenne on mennyt. Erittäin huolestuttavaa. Mutta toivottavasti nuorilla järki on parempi kuin meillä aikuisilla, että he osaavat varoa, ja tämä laki varmaan on siinä asiassa erittäin hyvä kannustin.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten kuulimme valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen puheenvuorosta hyvin, nyt kun olemme liittyneet Nato-liittokuntaan, Pohjois-Atlantin puolustusliiton täysivaltaiseksi jäseneksi, niin siinä tulevat tietenkin kaikki nämä velvoitteet, mitä olemme tässä talossa hyväksyneet. Elikkä nyt kun olemme liittokunnan jäseniä ja saaneet sieltä sen suojan, mitä me tarvitsemme, turvan pahaa maailmaa vastaan, niin se edellyttää tietysti myös sitä, että osallistumme näihin rauhanajan operaatioihin, kuten kuulimme Johannes Koskisen puheenvuorosta ne luettelot, mitä se tarkoittaa käytännössä. Meidän on pidettävä huoli tietenkin ensisijassa siitä, että oma puolustuskykymme on mahdollisimman hyvällä tasolla, ja toiseksi on pidettävä huoli siitä, että pystymme pitämään tämän maan talouden kunnossa, koska jos maan taloutta emme saa kuntoon laitettua, niin siinä puolustusmäärärahatkin joutuvat kyseenalaisiksi jossakin vaiheessa. Tämän takia kannustan kaikkia kansanedustajia siihen, että alamme palaamaan reaalipolitiikkaan tämän ilmastohumpan keskellä, että pystymme nämä puolustusasiatkin hoitamaan. Totta kai siinä samalla tulee hoidettua monta muutakin asiaa terveydenhoidosta, sosiaalitoimesta ynnä muusta, mutta jos me emme sitä vapaaehtoisesti tee, se tehdään sitten pakkotilanteessa meidän markkinoilla kotimaassamme, ja sitten se on vähän kipeämpi tie. Mutta se tie on edessä joka tapauksessa, halusimme tai emme. Puolustuksesta meidän on pidettävä huoli. Meidän oma historiamme on osoittanut sen, että meidän on oltava aina joka hetki valmiina. Tänä päivänä Viron presidentin vieraillessa täällä täysistunnossa liput liehuivat tuolla salossa ulkopuolella taloa. Se on muistutus meille sekä Suomen historiasta että Viron historiasta, joka on todella paljon Suomea kipeämpi. Se on vain varoitus meille ja muistutus meille siitä, että puolustuksesta on pidettävä huoli, ja sitten kun pystymme liittoutumaan, niin se kannattaa tehdä, koska yksin jääminen tässä pahassa maailmassa olisi todella vaarallista. Hyvä, että tämä asia on nyt käsittelyssä, ja kuten Johannes Koskinen omassa puheenvuorossaan totesi, liityimme silloin Natoon todellakin demokraattisen, parlamentaarisen järjestelmän kaikkia sääntöjä noudattaen, ja sama homma jatkuu täällä rauhanajan yhteistyössä. Kaikki on eduskunnan valvonnassa, ja hyvä näin.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kahdelle huippu-urheilijalle, edustajat Hänninen ja Kaunisto, teidän erinomaiset alustuksenne innoittivat minua muutaman sanan sanomaan. Kiitoksia hienoista sanoistanne, ja onnea todellakin KooKoolle. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että Tamperetta en kannattaisi, Tamperekin on hieno kaupunki, mutta aina nuori nouseva joukkue tekee uutta pirteyttä urheilun saralla ja tekee meille katsojille paljon, paljon mielenkiintoisia hetkiä. Mutta mitä tulee tähän nyt käsittelyssä olevaan hyvään vakuutusesitykseen, niin aivan loistava ehdotus, koska todellakin kannattaa muistaa, että se urheilija pistää oman itsensä likoon ihan viimeisiä myöten ja yrittää tehdä hyviä tuloksia ja parhaimmillaan voittaa vaikka olympiakultaa tai Suomen mestaruuden jääkiekossa tai jotain muuta hauskaa. Mutta se vammautumisriski on valtava siellä. Minäkin tunnen omassa tuttavapiirissäni kaksi urheilijaa, joista toinen on tällä hetkellä hyvin vakavasti loukkaantunut eikä varmaan pysty nyt pitkään aikaan pelaamaan, vaikka mieli tekisi, ja sitten on toinen urheilija, joka sattuneista syistä menetti terveydestään ison osan ja urheilu-ura jäi siihen, ja silloin varmaan nämä hänen vakuutusasiansa eivät olleet ehkä niin hyvällä tasolla kuin olla pitäisi. Mutta nyt tällä uudella mallillahan, mitä nyt lakiesitys käsittelee, avautuu aito mahdollisuus, että vakuutukset saadaan ajan tasalle, ja myös tapaturmat otetaan huomioon, esimerkkinä vaikka jääkiekko taikka jalkapallo. Jalkapalloilijoilla varsinkin jalkavammat ovat niin yleisiä, että voi loistava ura katketa yhteen kunnon taklaukseen, kun jalka menee muusiksi ja sen jälkeen pelit on pelattu. Tämmöisiä tapauksia varten vakuutuksen pitää olla kunnossa ja ennen kaikkea se, että on koko urheilukenttää kattava vakuutus. On syytä muistaa sekin, että meillä pelataan montaa, montaa joukkuepeliä. Kohta alkavat pesäpallosarjat SM-tasolla, myös alempia sarjatasoja pelataan. Sitten siellä jääkiekkoa pelataan, jalkapalloa tietenkin. Sitten pelataan erilaisia muita joukkuepelejä, salibandyä, lentopalloa, koripalloa ja sulkapalloa. Siellä on paljon, paljon urheilijoita, jotka varmasti jonkun verran tienaavatkin, ja heille avautuu nyt mahdollisuus saada itselleen semmoinen eläketurva ja tapaturmaturva, joka on sitten tarpeen, jos huono tuuri käy. Kyllä Suomen mittapuussa uskaltaa sanoa, että meillä on niin paljon urheilijoita, että harvemmalla on niin menestyksekäs ura, että hän ehtii hankkia sen uransa aikana palkkiorahoina niin paljon, että pärjää sillä vanhuuden päivätkin hyvin. Varmaan sellaisia ei liikaa ole, mutta nythän tämän hallituksen esityksen kautta vakuutus mahdollistaa sen tekemisen paljon vahvemmalle pohjalle ja oikeudenmukaisemmalle pohjalle. Hyvä esitys. Toivon, että se tulee hyväksytyksi nopeasti ja voimaan. Näköjään 1. heinäkuuta taisi olla voimaantulopäivä.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että liikennejärjestelmäsuunnitelma on valmis, mutta olen hyvin pahoillani siitä, että ainakin eduskunnan osalta tässä käsittelyssä, missä sain olla vähäiselti mukana, kokousajat olivat lähes mahdottomia ja osallistuminen kiireellisempänä aikana oli erittäin vaikeaa. Siitäkin huolimatta hyvä, että se on koossa. Olen hyvin huolissani siitä, mikä Suomen tieverkon kunto on. Ymmärrän, että pääteihin keskitytään, mutta alemman tieverkon kunto on niin ala-arvoisessa tilassa, että ihan hirvittää. Se, mikä minua suorastaan harmittaa, on se, että sorateiden hoitoon on käytetty pari vuosikymmentä semmoisia menetelmiä, jotka ovat lähes kokonaan tuhonneet sen tieverkon kunnon. Tieverkolle on palautettava tiehöylät takaisin ehdottomasti. Teiden pintamuoto on mennyt aivan olemattomaksi. Ne tiepinnat ovat tasaisia lattoja, ja vesi virtaa tietä pitkin, vaikka sitä se ei saisi tehdä. Ajatelkaa: Suomessa on Pohjoismaiden suurin tiehöylien valmistaja — taitaa olla maailmassa suurin, ei niitä montaa ole — ja kaikki tuotteet myydään Ruotsiin ja Norjaan. Täällä niitä ei juuri tarvita, ja tieverkko on sen kuntoinen. Jos me halutaan tämä maa pitää liikkeellä ja elossa, niin alempi tieverkko on laitettava kuntoon. Isommasta huolehditaan aina. Ja toinen on Saimaan kanava, se, että se pitää rakentaa jälleen Suomen puolelle niin, että se on Suomen puolella kokonaan. Tämä nykyinen meno ei kerta kaikkiaan riitä, jos halutaan pysyä vientikaupassa mukana. [Sheikki Laakso: Onneks on niin halpaa!]

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että näitä direktiivejä tulee ja uusiutuvaa energiaa otetaan käyttöön, mutta olen huolissani tästä jatkuvasta hallinnon lisäämisestä. Nyt pitää tehdä taas toteutussuunnitelmia, raportointia ja kirjanpitoa. Elikkä minkä takia me suomalaiset aina kaadumme tähän hallintoon? Tämähän rupeaa muistuttamaan en sano mitä valtiota — muistan vain aikoja, jolloin piti hallintoa olla valtavan paljon. No, nyt sitä ei ole ollenkaan, tai sitä sitten on hirvittävän paljon. Esimerkiksi biokaasun tuottajillehan on ollut pettymys, kun heillehän tuli tämä seurantavelvoite, ja moni pisti pillit pussiin ja ajatteli, että pitäkää tunkkinne. Minkä takia me ei anneta markkinatalouden vapaasti elää tässä maassa, vaan jatkuvasti lyödään hallintoa ja jatkuvaa seurantaa lisää, ja sitten toivotaan, kun valtava byrokratia on luotu... Ja muistakaa, hyvät ystävät ja hyvät kollegat, että pienillä yrittäjillä ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia ottaa kymmentä ihmistä tekemään tilastoja, seurantaa ja raportointia. Ja mitä joku Euroopan unionin komissio tietää jostakin bioenergiahankkeesta Suomessa? Ei tuon taivaallista, ei tiedä edes, missä se on. Tämähän palvelee vain paikallista hallintoa, jotta saadaan sinne lisää työpaikkoja. Kysynkin hallituksen ministeriltä: kuinka monta kymmentä tuhatta työpaikkaa te haluatte hallintoon vielä lisää? Minun mielipiteeni on se, että yksi satatuhatta pitäisi hallinnosta poistaa. Panostettakoon terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon ja lasten koulutukseen. Se on oikea tapa. Mutta jos me panostamme siihen, että me näitä hallintopalatseja ja pääosastoja rakennamme tuonne EU:hun, sehän maksaa suomalaisille veronmaksajille maltaita joka päivä. Verorasitus on tänä päivänä jo sillä tasolla, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia lisätä enää mitään. Jos me vielä panemme tällaisia teoreettisia valvontamenetelmiä pystyyn, niin se oikea työnteko jää kokonaan pois. Tämä pudottaa pienet, maatilakokoluokan biokaasuntuottajat kokonaan pois. Onko se sitten tavoite? Pikkuisen alkaa epäillä, että taitaa olla se ainoa tavoite, että saadaan nämä pienet markkinoilta pois, jolloin suuret konsernit ottavat homman haltuun, ja me kaikki tiedämme, miten sen hinnoittelun sen jälkeen käy.

Arvoisa herra puhemies! Todella täytyy sanoa, että on hyvä sinänsä, että näitä uusia systeemejä kehitellään, mutta kyllä Euroopan unionissa pitäisi pikkuhiljaa ruveta järjen valonkin loistamaan, koska ei me tästä pystytä samanlaista valtiota tekemään koskaan. Jokaisessa maassa on omat menettelynsä, ja tämä tällainen ylikansallinen ajattelu, että joku viranomainen valvoo jääkaappeja, että onko siellä ajanmukaiset korjausohjeet mukana tai kuka niitä korjaa — ikinä ei semmoista päivää tule. Tänä päivänä, jos joku haluaa ostaa vaikka television, niin kuin meidänkin perheeseen tuli uusi televisio, se tuli postitoimituksena pihaan, ja se laitettiin, eikä mitään takuita — tai on sillä vuoden takuu, mutta jos se menee rikki, niin takuulla ei sitä kukaan korjaa, vaan se menee suoraan minne meneekään, en edes tiedä. Toivottavasti se kestää. Se, että me yritetään tehdä Euroopasta direktiivien avulla tämmöinen yhtenäinen markkina-alue, niin tällä keinoin se ei tule. Tällä keinoinhan se estetään. Totta kai takuut pitää tuotteilla olla. Jokaisella maalla on omat menettelynsä. Ja kun tässä esimerkiksi jätelakiakin sivutaan, niin miten joku voisi kuvitella Euroopassa tekevänsä semmoisen jätelain, joka toimii niin kuin pitäisi toimia? Suomessa jätehuolto on järjestetty kiitettävän hyvin, mutta miten se hoidetaan Italiassa? Siellä jätteitä haudataan maahan, ja Keski-Italiassa on maaperä saastunut niin, että pieniä lapsia kuolee saastuneisiin vesiin, ja monta muuta tällaista. Meillekin sitä jätettä tänne muuten tuodaan. Toivoisin jonkunasteista realismia, kun näitä esityksiä tulee tänne eduskuntaan. Kyllä tämä Euroopan unioni, kuten kaikki vallanpitäjät, kaikki organisaatiot ja kaikki virastot, pyrkii maksimoimaan aina valtansa, aina. [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] Mennään niin pitkälle kuin ikinä pystyy, ja sitten joku panee topin. Esimerkkinä tänäkin päivänä perustuslakivaliokunnassa asia oli. Toivon, arvoisa puhemies, että näihin tulisi realismia. Tiedän, että tässä tilaisuudessa se ei onnistu, mutta ministeri istuu paikalla, ja korkeasti arvostamani ministerihän osaa tämän homman tuhat kertaa paremmin kuin allekirjoittanut. Tärkeää olisi se, että huomattaisiin, että jokaisella kansakunnalla on omat, ominaiset lakinsa, ja jos niitä yritetään yhteen kaavaan pakottaa, niin ei tule onnistumaan. Toivon toki yhteiselle yhteistyölle Euroopassa hyvää vointia, mutta tällä keinoin se ei kyllä tule, muuta kuin pahoinvointia.

Arvoisa herra puhemies! Aivan erinomaisen tärkeä asia on nyt käsittelyssä, ja todellakin tämä huoltovarmuuden laittaminen ajan tasalle on hyvä nimenomaan aloittaa siitä hallinnollisesta ja taloudellisesta puolesta, niin että se organisaatio pyörii silloin kun sitä tarvitaan. Mutta enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, että meillä on ne välineet ja energiavarastot, joilla se huoltovarmuus toteutetaan. Ymmärrän tasan tarkkaan sen, että Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänähän on varmistaa se, että todellisen kriisin syntyessä meillä on esimerkiksi polttoaineita varastossa tai ruokaa riittävästi saatavilla. Se on sitten se viimesijainen vaihtoehto, mutta ennen sitä meidän pitää tämä energiahuoltomme panna todella kuntoon. Me olemme vastuuttomasti purkaneet sähköntuotantotehoa tästä maasta pois yli 5 000 megaa. Yli 3 000 megawatin tehon verran olemme purkaneet voimalaitoksia pois aikana, jolloin sähköstä on huutava pula. Sitä on tämä suomalainen ilmastopolitiikka, että tehdään järjettömiä päätöksiä, jotka toteutetaan, ja sitten ihmetellään, miksi tässä näin kävi. Turve kun poistettiin nyt näillä älyttömillä, väärillä päätöksillä, jotka eivät perustu totuuteen, niin se on aiheuttanut CHP-sähköntuotannon loppumisen lähes kokonaan — ei nyt kokonaan, mutta melkein. Kannattaa muistaa, että silloin oikeaan aikaan, jolloin turvetta nostettiin ja poltettiin puun kanssa seospolttona, meillä kovimpina pakkaspäivinä tuotettiin sähköä 3 400 megaa valtakunnan verkkoon, elikkä yli kaksi kertaa Olkiluoto kolmosen verran sähkötehoa tuli valtakunnan verkkoon kovina pakkaspäivinä, ja se oli silloin erittäin kipeään tarpeeseen. Nyt sitä tulee hyvin vähän, ja tämä tarkoittaa sitä, että kovina pakkaspäivinä ja sellaisina aikoina, jolloin tämä nykyajan ihailema ja rakastama tuulivoima ei pyöri, meillä on valtavan kallis sähkö — kun on kova pakkanen, tuulimyllyt eivät pyöri myöskään, kun siellä yleensä on sitten jäätymisongelmia. Arvoisa puhemies! Kun katsoo tämän hetken sähköpörssin hinnat, paljonko tällä hetkellä sähkö maksaa, niin kallein hinta tänään on 16,35 ja keskihinta kuitenkin 11 senttiä kilowattitunti, ja huomenna kallein hinta 20,26 ja keskihinta 13 senttiä — kevätpäivänä, jolloin on lämmin, tämmöinen sähkön hinta. Tässä me näemme suomalaisen energiapolitiikan turhuuden. Arvoisa puhemies! Kun nyt tämä huoltovarmuushomma pannaan kuntoon noin hallinnollisesti ja taloudellisesti, niin eduskunnan pitää nyt pitää huoli siitä, että meillä on todella sitä. Kun kriisi riehuu tuolla maailmalla, kuten tiedetään, ja on todella vakavia kriisejä, meillä voi olla huomisaamuna tilanne, että näitä huoltovarmuustilanteita aidosti tarvitaan. Toivon tässä eduskunnalta suurta myötämielisyyttä ja ymmärrystä sille, mikä on Suomelle parhaaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Elintarvikkeiden saatavuus tällaisena kriisiaikana on aivan varmasti asia numero yksi. Nälkä on pahin kaveri, ja se alkaa välittömästi, jos ei aamupalaa ja lounasta saa, ja iltaruoan puuttuminen aiheuttaa ison kriisin. Tällä hetkellä keskustellaan niinkin arkisista asioista kuin kuiviketurpeen ja kasvuturpeen saamisesta tiloille ajoissa ja kohtuullisella hinnalla, mutta tämä ilmastopolitiikka on mennyt aivan älyttömiin. Me ajetaan kaiken maailman jätteet ympäri maailmaa, eikä se kuulemma ilmaa pilaa yhtään, mutta kotimaiset raaka-aineet, joita maatalous välttämättä tarvitsee: lihantuotanto, kaikki ruuantuotanto yleensä, kasvupuutarhat ja kaikki Suomen taimet, jotka istutetaan, metsien puuntaimet, kasvavat suomalaisessa turvepotissa, mutta ei vain tätä saa millään. Kun yrität turvetta puolustaa, niin lähes hyvä, ettei selkäänsä saa kerran päivään, mutta pitäähän tässä nyt järki tulla tähän hommaan. Maailma on menossa kohti sellaista kriisiä, hyvät ystävät, että meidän pitää saada energiaturvekin käyttöön. Ensi yönäkin voi tapahtua jotain sellaista, että meidän kansainvälinen kauppa loppuu. Silloin eivät auta strategiat eivätkä hyvät suunnitelmat. Silloin auttaa se, että meillä on eläviä maanviljelijöitä. Olkoot strategiat taikka suunnitelmat millaisia tahansa, mutta elävä, hyvinvoiva maatila on se meidän halvin henkivakuutus.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että tuotantoeläinten kivuttomuutta edistetään parhaalla mahdollisella tavalla. Ja pitää muistaa sekin kylmä tosiasia, että meidän on itse huolehdittava omasta elintarvikehuollostamme ja kaikista siihen liittyvistä toimenpiteistä niin hyvin kuin se ikinä on mahdollista. Kuten edustaja Kaleva omassa puheenvuorossaan erinomaisesti nosti esille, jos me haluamme semmoista kirkasotsaista, kaikkein parhaan maailman valtiota tästä haaveilla tai tehdä sitä niin sanottua kunnianhimoista politiikkaa, niin siinä käy niin kuin tässä kaivoshommassa on käynyt: jos jollekin koboltille sitten haetaan kaivoslupia Suomeen, niin niitä ei meinaa millään saada, ja sehän tarkoittaa, että sitten se siirtyy jonnekin Afrikkaan tai Kaukoitään ja siellä sitten pahimmillaan, kuten Kongossa, pienet lapset niitä pieniä kivenklomppeja kantavat siihen kuorma-auton lavalle verisin sormin. Sekö on teidän maailmanne? Meidän pitää pikkuhiljaa ruveta ymmärtämään sekin tässä maassa, että ei se vihreä siirtymä ole ihan sitä, että olemme vastuuttomia muita maita kohtaan. Vai onko se vihreä siirtymä sitten sitä, että siirretään se jätesatama Helsingistä tuonne Loviisan satamaan ja siellä ajetaan Italiasta jätettä tänne? Sekö teidän vihreä siirtymänne on? [Anna Kontula: Mitenkäs Ruotsissa toimii ihan hyvin, jos meillä ei?]

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kaikille selvää se, että veronkiristyksillä ei tähän maahan saada mitään hyvää, kuten ministeri Purra äsken totesi. Ja toinen asia on sitten se, että verohelpotuksilla taas pienennetään valtion tulovirtaa, sekin on totta. Arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, nyt olisi sankarin viitta mahdollista ottaa teidän haltuunne sillä keinolla, että meillä on valtava hankemäärä tässä maassa olemassa ja odottamassa lupia virastoissa. Kotikuntaanikin on kaksi valtavan isoa hanketta: toinen koskee kaivoshanketta ja toinen turpeen jalostusta aktiivihiileksi. Nämä kaksi investointia toisivat kuntaan 400—500 työpaikkaa ja valtiolle kymmeniä miljoonia verotuloja. Nopeuttamalla näitä prosesseja, jos te otatte tämän tehtävän nyt tosissanne, ei tarvitse käsi ojossa olla antamassa mitään rahaa kenellekään, vaan annatte niille investoijille mahdollisuuden sadat miljoonat käyttää meidän hyväksemme. Kun te teette tämän, niin minä hommaan teille sen sankarin viitan ihan varmasti. [Naurua — Eduskunnasta: Kelpaa viitta!]

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, suuret kiitokset teille ennen kaikkea asian järkevästä eteenpäin viemisestä ja määrätietoisesta työstä. Tiedätte, että kotikunnassani oleva yritys on tätä mielenkiinnolla seurannut ja suurella innolla ollut tukemassa teidän työtänne, ja uskon, että siellä nämä henkilöt ovat antamaansa panokseen tähän asiaan liittyen hyvin tyytyväisiä. Kun soitin heille tässä yhtenä päivänä, että tämä on tulossa eduskuntaan, he olivat aika iloisia siitä, että tämmöinen on tapahtumassa, ja hyvä näin. Kysymyshän on pelkästään siitä, että emmehän me tästä maailmasta alkoholin käyttöä pysty karsimaan nolliin koskaan. Kieltolakiahan on joskus jenkkilässä ja Suomessakin kokeiltu, ja kaikki tietävät, miten siinä kävi. Kyllä meidän pitää lapsillemme opettaa kotona, että jos alkoholia käytetään, niin miten se järkevästi tehdään: tyylikkäästi ja rauhallisesti, ketään häiritsemättä, omaa terveyttä pilaamatta tietenkin. Mutta tässä asiassa on kysymys paikallisista pienistä yrittäjistä, jotka tekevät valtavan hyvää, arvokasta työtä, jalostavat paikallisia marjoja ja paikallisia tuotteita erinomaisen hyviksi kotimaisiksi viineiksi. Vaikkapa Ilomantsissa olevalla tilalla yrittäjät myyvät itse valmistamaansa maailman parasta giniä sekä myös viskiä, ja liköörejäkin on tulossa. Nyt kun tämä vapautuu, niin se varmasti heidän tuotepalettiansa ja ennen kaikkea myyntiä siellä lisää. Ja sitten kun se asiakas tulee ostamaan vaikka sen likööripullon sieltä, niin sehän todennäköisesti samalla ostaa marjamehuja tai mitä siellä onkaan myynnissä hyllyssä. Se lisää sitä kauppaa sillä alueella ja ennen kaikkea monelle, monelle nuorelle takaa työpaikan. Jos Ilomantsissa käytte, niin tervetuloa käymään myös Viinitornilla. Siellä näitä tuotteita saa myydä, ostaa suoraan tiskiltä. On hyviä tuotteita, ja niissäkin edelleen pitää muistaa, kaikessakin hauskanpidossa, että järki päässä hyvistä tuotteista nauttien. Tämä on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Meidän suomalaisten pitää ujostelematta ja rohkeasti rinta pystyssä edistää kotimaisen yrittäjyyden mahdollisuuksia tässä maassa. Jos me halutaan nämä velat joskus maksaa, niin se on selvä asia, että muuta keinoa meillä ei ole. Suomalaisille yrittäjille mahdollisuuksia — ihan varma olen siitä, arvoisa puhemies, että suomalaisilla yrittäjillä löytyy intoa tähän työhön, ihan varmasti löytyy. He suorastaan odottavat tilaisuutta päästä yrittämään ja tekemään töitä. Olkoon tämä ministeri Sanni Grahn-Laasosen nyt esille tuoma erinomainen lakihanke, joka on nyt täällä lähetekeskustelussa, esimerkkinä, että pitkä työ kannattaa, ja kun ministerillä on tahto ja halu viedä eteenpäin, se onnistuu. — Kiitoksia teille.

Arvoisa puhemies! Ensinnä: En ole ministeriä syyttänyt, että nämä olisivat tapahtuneet hänen takiaan. Ei, vaan nyt kysymys on torjunnasta. Hyvänen aika, pitäähän meillä Suomessa — aivan kuten ministerin valassa ja edustajan perustuslakipykälissäkin sanotaan — pysyä totuudessa. Meidän päästömme ovat väärin, se 30 miljoonan tonnin virhe siellä on edelleen. Se johtuu vääristä metsän kasvuun, soiden kasvuun ja turvepeltoihin liittyvistä luvuista, ne kolme ovat väärin, ja siellä on se 15 miljoonaa tonnia. Ja maaperäpäästöt, joista Ruotsi osoitti mittauksillaan, että ne ovat siellä oikein, meillä ovat aivan päin seiniä johtuen Yasso-ohjelmasta, joka on lähinnä tietokonemallinnus. Se on suurin piirtein niin kuin lottokone lauantai-iltana. Sieltä tulee lukuja sitä mukaa kuin halutaan luvun tulevan — kun muutetaan laskentaehtoja, niin yhtäkkiä on 40 prosenttia liikaa päästöjä meillä. Näinhän se menee. Kyllä kai nyt tässä maassa vielä totuudella joku arvo on. Minä en jaksa ymmärtää sitä asiaa, että meidän ihmiset kärsivät valtavan kalliista energiasta — Saksa tupruttaa taivaalle valtavat kivihiilipäästöt, ja meillä ihmiset maksavat valtavan kalliista sähköstä. Minä tiedän kuule, arvoisa ministeri — voitte päätänne punoa niin paljon kuin haluatte, en siihen puutu millään lailla — että perheet, joilla on paljon lapsia, maksavat valtavan kallista sähkölaskua talvella. Ne perheet eivät matkustele eivätkä käy ulkomailla lomalla. Miksi? Koska energia on vienyt heidän kaikki rahat. Hyvä kun lapsille saa ruokaa ostettua ja sähkölaskun tai kaukolämpölaskun maksettua. Ja me täällä puhumme viisaita ilmastopolitiikasta. Herätkää nyt, hyvät kollegat. Pitäähän meidän nyt ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan suomalaisiakin. Jos joku teistä kuvittelee, että saatte maailman päästöt kuriin näillä puheilla, niin höpö höpö. Kiina lisää valtavasti hiilivoimaa, Indonesia ja Malesia ovat aivan pelkästään hiilienergian varassa, maakaasua ja öljyä. Ja jos joku kuvittelee, että olemme bensattomassa taloudessa tässä maassa, niin unohtakaa koko juttu. 50 vuotta menee vielä vähintään. [Timo Heinonen: Ei enää!] Yhä parempia moottoreita kehitetään, kuten saimme lukea. Kaksi maailman johtavaa automerkkiä tekevät parhaillaan työtä kehittääkseen auton, jossa kolmella litralla bensaa menee satanen kevyesti. Ne ovat niitä todellisia ympäristöautoja. Laskekaapa, paljonko ovat päästöt, kun Tesla rakennetaan: valtavat kaivokset pitää olla, että saadaan ne akut syntymään. Me täällä puhumme tämmöisiä mukavia, ylentäviä juttuja, miten olemme ilmastoneutraaleja. Katsokaa noita nuoria, katsokaa meidän eläkeläisiä — he pelkäävät tänä päivänä yhtä kirjettä, ja se on sähköyhtiöltä tuleva sähkölasku. Sitä pelkäävät ne ihmiset, ja me puhumme täällä yleviä, että kyllä on hienoa, kun meillä on ilmastopolitiikkaa. Toivon, arvoisat kollegat ja arvoisat ministerit, että pysytään totuudessa ja oikaistaan nämä virheet. Ei kukaan meitä historiassa tuomitse siitä, että olemme luvut panneet oikeiksi, vaan meidät tuomitaan sen perusteella, kun sallitaan edelleen tämä vääriin lukuihin perustuva politiikka, joka johtaa älyttömiin laskuihin. Siitähän tässä on kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin erinomaisen puheenvuoron jälkeen totean vain sen verran, että nythän vihreät voisivat poistaa sieltä Töölönlahden rannalta sen kiven, johon on hakattu niiden kansanedustajien nimet, jotka häpäistiin, kun he ydinvoimaa kannattivat. Vihreillähän tietysti tämmöisenä hyvin elastisena puolueena mielipide voi vaihtua vaikka iltapäivällä ja seuraavana päivänä olla taas uusi mielipide. Toivon onnea sillä tiellä ja jonkunnäköistä linjaakin samalla toivon. Mutta se, mitä minä haluan sanoa tästä hiilirajamekanismista, on se, että tämähän on Suomen kannalta ja Euroopan kannalta aivan käsittämätöntä touhua. Aamulla katselin netistä — ystäväni, joka on nettihuippumiehiä, lähetti minulle kuvan — saksalaisia valtavia ruskohiilikaivantoja, aivan valtavia alueita, sellaisia kuoppia, että Vihreä liitto ja tämä Elokapina olisivat siellä rannoilla huutamassa aivan varmasti koko ajan, jos Suomeen tulisi sellaisia aukkoja, valtavia kuoppia — otetaan ruskohiiltä, tehdään eurooppalaista ilmastopolitiikkaa. Muistakaa, hyvät ystävät, että Euroopan päästöt koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä jäävät noin seitsemään prosenttiin ja Suomen osuus maailman päästöistä on vajaa 0,6 promillea, alle tuhannesosan. Tämän takia meidän kansantaloutta ajetaan nyt näillä älyttömillä päätöksillä ihan matalaksi. Kaikki teollisuudenalat kärsivät. Energia maksaa niin valtavasti omien päätöstemme takia. Me olemme tehneet älyttömiä päätöksiä koskien sitä, että me olemme muka olleet hiilineutraaleja. Emmehän me varmasti koskaan... Olemme olleet koko ajan hiilineutraaleja, kun oikaistaan ne väärät päästökaupan luvut, mutta huomaan kauhukseni, että hallitus ei halua edes puhua siitä asiasta. Ruotsin mittaustulokset maaperäpäästöistä osoittivat sen ihan konkreettisesti, että näinhän asia on. Pitkän aikavälin mittaussarjat ovat heillä tiedossa, pitkän aikavälin mittaussarjat, mutta eihän Suomen hallitus voi sellaista kuunnella, koska se on totta. Minkä takia te puhutte meille palturia täällä? Me olemme hiilineutraali maa. Laskekaa metsien päästöt mukaan oikein, samoin soiden sitoma hiili. Samoin turvepeltojen turhat hiilipäästöt poistakaa, niin olemme hiilineutraali maa sen jälkeen. Ja laskekaa maaperän päästöt oikein. Se on siinä. Silloin meitä nämä ongelmat eivät koske. Minä kysyn teiltä, tai en kysykään mutta totean vain, arvoisa ministeri, teille, että miten alas te haluatte tämän Suomen ajaa tällä älyttömällä ilmastopolitiikalla. Katsokaa, mitä täällä Helsingissä tapahtuu, Uudellamaalla. Tänne ajetaan Italiasta jätettä, minkä kerkiää, valtavat määrät. Oletteko olleet siellä jätepaalien vieressä osoittamassa mieltä, että täällä haisee? Käykää kysymässä niiltä paikallisilta ihmisiltä, älkää minulta. Ei tähän tarvitse vastata, mutta toimikaa. Minä en kysymyksiä enää esitä teille, mutta toimikaa asian hyväksi. Olette ympäristöministeri, teidän tehtävänä on suojella ympäristöä eikä tuhota sitä. Täällä tehdään sitä italialaisilla jätteillä ja monista muista kaupungeista tuodulla jätteellä. Olkaa hyvä ja toimikaa. Sitä minä odotan enkä mitään muuta. [Timo Heinonen: Hoskonen haukkuu kyllä nyt väärää ihmistä!] — Ministerillä on toimivalta.

Arvoisa herra puhemies! Tullin työ suomalaisten ihmisten turvallisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää. Siellä valvotaan sitä, millaista tavaraa Suomeen tulee, ja pyritään parhaan kyvyn ja taidon ja osaamisen mukaan torjua niitä haittatekijöitä, mitä maahan tulevissa tavaroissa voisi olla: pahimmillaan huumeita, lievimmillään ehkä vaarallisia työkaluja tai muita aineita, jotka pitää saada torjuttua ennen kuin ne menevät jakeluun. Todellakin Euroopan unionihan on yksi tullialue, ja kuten tiedämme, tämän vuoden 26 alusta tämä sähköinen järjestelmä on koko Euroopassa käytössä. Kun pikkusen katsoo tullausmääriä — ne ovat ihan järkyttävän suuria Suomeenkin, mitä tulee tavaraan ja tullauspäätöksiin ja niihin liittyviin tiedonantoihin — niin vuonna 24 oli tämän tiedon mukaan 26 miljoonaa päätöstä, ja niistä 99,8 prosenttia tehtiin sähköisesti. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että nopeasti on edetty tähän sähköiseen järjestelmään. Hyvä näin, koska sehän käytännössä sitten, kun tämä järjestelmä toimii kunnolla, vapauttaa näitä Tullin työntekijöitä valvontatehtäviin ja tarkkailemaan sitä liikennettä ja mitä sieltä tulee. Toivotaan, että Tulli saa jatkaa työtään mahdollisimman suurella teholla ja nämä uudet järjestelmät antavat heille valvonta-aikaa paljon paremmin, jotta he saavat sitä alkuperäistä tehtävää tehdä. Maailma menee yhä kansainvälisemmäksi, ja kun edustaja Heinonen mainitsi nämä Temu-paketit, niin niitähän tulee todella valtavat määrät, ja niihinkin liittyy paljon ongelmia. Uskon, että kaikki me eduskunnassa olemme samaa mieltä, että Tullin henkilöstön työ tänä päivänä on äärimmäisen vaativaa, mutta on myös suomalaisten kannalta äärimmäisen tärkeää, että pystymme turvaamaan suomalaisten ihmisten turvallisen elämän, kun kansainvälistä kauppaa käydään.

Arvoisa rouva puhemies! Koko länsimainen kulttuurihan perustuu kristinuskon hyveille. Moni sanoo, että Raamatustakin voi väkivaltaa löytää. Kyllähän sieltä ihmiskunnan historiasta löytää aina väkivaltaa, se on selvä asia, mutta sinänsä kristinuskon viesti, Vapahtajamme viesti, ei ole väkivaltainen. Se on rakastava, ymmärtävä ja anteeksiantava. Tämä kannattaisi meidän kaikkien hyväksyä. Nyt kun lähestymme pääsiäistä, Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa, kannattaa muistaa sekin, että katsokaa nyt ympärille, mitä Suomessa tapahtuu. Täällä koulussa tapellaan jatkuvasti, vasta puukotettiin oppilasta koulussa. Kotona pieniä lapsia on tapettu, hirvittävää väkivaltaa. Mistä se johtuu? Siitä juurettomuudesta, irrallisuudesta, mihin tämä yhteiskunta on suomalaiset ajanut. Kyllä lapset tarvitsevat sen hyvän viestin jo pienenä ja kasvatuksen siihen, mitkä ovat kristinuskon hyvät hyveet, että rakastamme lähimmäistämme, autamme lähimmäistämme, ja teemme parhaamme siinä, että se yhteisö, missä eletään, voi hyvin. Tämä nykyinen maailmahan haluaa tietenkin, että kaikki ovat tämmöisiä yksinäisiä, irrallisia henkilöitä, jotka sittemmin voivat sortua vaikka huumeisiin. Jos tällaista maailmaa lähdemme oikein koulun opetussuunnitelmaa muuttamalla suosimaan... Käykääpä kokeilemassa vaikka islamilaisessa valtiossa: menkääpä ehdottamaan sinne kristinuskon opettamista. Se loppuu ensimmäiseen ehdotukseen aivan varmasti. [Mai Kivelän välihuuto] — Ei, kun minähän sanoin juuri, että jos... Minkä tautta te täällä vaaditte, että me emme saa kristinuskoa täällä opettaa ja ihmisille kertoa, mikä on kristinuskon hyvä sanoma? Jospa te kuvittelette, että tämä maailma on niin ihana, että jossakin muualla maailmassa tehdään toisin. Meidän on tiukasti pidettävä kiinni siitä hyveestä, minkä olemme kristinuskon kautta oppineet, ja ennen kaikkea siitä viestistä, mikä tulevalle elämälle meillä kaikilla on. Elämämmehän täällä ei ole ikuista, se kannattaa kaikkien meidän kansanedustajien muistaa. Jatkoa on olemassa, kun uskomme siihen vakaasti. Toinen asia: Sitten kun katsoo tätä maailman pahuutta, mikä tällä hetkellä ympärillämme vallitsee, niin siihenkin pahaan maailmaan me tarvitsemme paremman vaihtoehdon. Se tulee sitä kautta, että rakastamme lähimmäistämme hyvin ja pidämme hänestä hyvää huolta, pidämme siitä lähipiiristämme hyvää huolta, emmekä hyväksy näitä hirveitä tekoja, mitä parhaillaan olemme nähneet tässä koulumaailmassa. Aivan käsittämätöntä, että pieniä lapsia lyödään puukolla koulussa taikka pahimmillaan pieniä vauvoja tapetaan kotona. Kannattaisi pikkuisen miettiä, mitä suustaan päästää. [Mai Kivelä: Miten se liittyy tähän keskusteluun?] Kristillinen perintö on tuhansia vuosia elänyt, yli kaksi tuhatta vuotta se on elänyt, ja meidän pitää saada myös uudelle sukupolvelle viestitettyä, että se parempi vaihtoehto on olemassa. Tätä pahuutta tässä maailmassa on tarjolla aivan riittävästi. Ei se tarvitse enää uutta viestinviejää. Jos on olemassa joku elämänkatsomusaine, niin opiskelkoon sitä elämänkatsomusainetta se, jolle ei kristinuskon oppi sovi. Sinne vaan oppimaan. Jos vanhemmat sanovat, että menet oppimaan elämänkatsomustietoa, niin se vallan hyvin sopii. En minä sitäkään vastusta, mutta kristinuskosta on tärkeätä viestiä. Me, tämä maa, olemme kristillinen yhteiskunta, ja sellaisena se tulee pitää. Tätä maallistumista, mitä nämä esitykset esittävät, en missään nimessä hyväksy. [Juha Hänninen: Erinomainen puhe! — Vasemmalta: Todella asiatonta, loukkaavaa!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että poliisi varautuu tuleviin mahdollisiin uhkatilanteisiin tällä keinoin reserviä kasvattamalla, ja nimenomaan sitä reserviä, jolla on jonkunasteinen koulutus, elikkä eläkkeellä olevat poliisit ovat valmiita poliisityöhön milloin vain täysillä valtuuksilla, ja sitten Poliisiammattikorkeakoulua käyvät opiskelijat tietyin rajoituksin voivat toimia siellä. Ja tietenkin rajavartijoillahan, niin kuin kotikunnassanikin Ilomantsissa heitä on, on tietysti kaikki aseenkäyttökoulutukset ja voimankäyttökoulutukset, mutta hekään eivät voi poliisitoimen hommia tehdä ilman poliisin lupaa. Tämä PTR-yhteistyöhän toimii, ja se on erittäin hyvä asia. Kotikunnassanikin muutamia tapauksia tiedän tapahtuneen, että poliisi on pyytänyt Rajavartiolaitosta esimerkiksi etsimään, kun ihminen eksyy metsään — ei varmasti löydy tästä maasta parempaa etsintäpartiota kuin Rajavartiolaitoksen rajamiehet ovat. Heillä on osaavat koirat, ja koira kun pääsee jäljille, se ihminen sieltä jäljen toisesta päästä varmasti löytyy. Se on ihan varmaa, että kun koira pääsee jäljille, se ihminen löytyy, jos yleensä löydettävissä on. Sitten tämä toinen asia, mistä esimerkiksi edustaja Mehtälä erinomaisessa puheenvuorossaan mainitsi, on todellakin tämä poliisiasemien lakkauttaminen: Tämä on järkyttävä tehtävä. Te puhutte täällä, miten poliisia varmistetaan, parannetaan ja kohennetaan, mutta tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnassa kaikki poliisit vetäytyvät Joensuuhun, eikä niitä saa sieltä sitten jos Ilomantsissa jotain sattuu, tai vaikka Nurmeksessa. Edustaja Niemi täällä nostaa vahvaa kättään, juuri näin, mutta tiedän muun muassa tapauksen, jossa muuan kaveri tarvitsi poliisin apua ja soitti ja poliisi oli 75 kilometrin päässä — 75 kilometrin päässä, eikä se tietenkään tullut. [Anne Rintamäki: Lapissa arkea!] — No niin, onhan se arkea, mutta ei se ole perustelu sille, että te vieläkin heikennätte näitä olosuhteita. — Tähän asti olette puhuneet, että te parannatte, kohennatte ja autatte ihmisiä. Nyt teette juuri päinvastoin: kun poliisiasema lakkaa, se käytännössä tarkoittaa sitä, että se palvelukin heikkenee, aivan varmaan, kun lupa- ja monet muut asiat menevät kauas ja ihmiset vieroittuvat siitä tilanteesta. Se on tosiasia myös tilastollisesti, että sinne, mistä poliisit lähtevät pois, pikkuhiljaa vetäytyy erilaista asiatonta toimintaa, suomeksi sanottuna rikollisuutta. Näin on käynyt kotikunnassanikin muutaman kerran. Ne ovat tiedossa olevia tapauksia. Ei poliisi ole kertonut meille mitään, mutta kyllä ihmiset tietävät, kun kylillä tapahtuu. Toivoisin, kun arvostamani ministeri on nyt paikalla, että hän veisi sinne sisäministeriöön valmisteleville toimielimille viestiä, että kyllä me maaseudun ihmiset ollaan samoja suomalaisia ja meillä on se sama turvallisuudentunteen varmistaminen olemassa. Minusta on ihan ihmeellistä, että täällä kuullaan, että parannetaan ja kehitetään. Tällä keinolla jos maaseutua kehitetään, se kuolee kohta kokonaan. Pikkuisen toivoisin varsinkin perussuomalaisilta, jotka ovat tässä olleet kovin aktiivisia aikaisempina aikoina arvostelemaan... Nyt kun te olette vallassa, niin tämmöistä on teidän jälkenne. Eikö yhtään kukaan ihmettele? Minä ainakin ihmettelen syvästi, miksi näin. Ymmärrän toki, että rahasta on pulaa, mutta ei se tarkoita, että se pula tehdään toisten kustannuksella ja sitten jotkut ihmiset joutuvat ylivoimaiseen tilanteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri on vielä paikalla, niin totean vielä sen, että mehän olemme nähneet sen, mihin tämä kehitys menee. Esimerkiksi Lupa- ja valvontavirasto tuli nyt Tampereelle, valtava Gosplan laadittiin sinne. Sehän menee niin tämä peli, että kun on ensin tehty viranomainen, niin totta kai se viranomainen käyttää kaiken sen toimivallan, mitä sillä ikinä on, ja esittää ministeriöön, että tähän pitää saada maksua lisää. Eihän se valtava virasto muuten pyöri, ellei maksutuloja tule. Tämä on nähty miljoona kertaa. Arvoisa ministeri, toivon ihan suurella, vakavalla sydämelläni — en tarkoita sydämen laajentumaa, muuten hyväkuntoinen mies kuitenkin — että otatte tämän vakavasti, koska olen hyvin, hyvin huolissani suomalaisen maanviljelijän tilanteesta tänä päivänä. Se on lähes ylivoimainen. Nyt jos me näitä erilaisia hallinnollisia kikkailuja teemme ja lähetämme lisälaskuja sinne, niin moni tila joutuu lopettamaan — ei sen takia, että voimat loppuvat, vaan todennäköisesti pankki tulee sanomaan, että tämä lysti loppui tähän. Ja kun tila loppuu kerran konkurssin tai jonkun muun kautta, se lopettaa myös sitten sen maataloustuotannon, ja silloin tilanne on todella, todella vakava.

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ministeri! Tässä on esimerkki taas siitä, että maanviljelijöitä suoraan sanoen orjuutetaan erilaisilla valtavilla hallinnollisilla säännöillä. Luomuviljelijät ovat tämän orjuutuksen aatelia. Heille tehdään jatkuvasti tarkastuksia. Onnettominta siinä on se, että sitten kun viranomainen tulee tarkistamaan — vaikka keksii jonkun aiheen, kyllä ihmisellä on vilkas mielikuvitus, kyllä se jonkun aiheen keksii aina — lasku tulee perässä tarkastuksesta, vaikka se on aivan turhaa. Nyt, hyvät kansanedustajat, on otettava tämä asia eduskunnassa vakavasti. Meidän maataloustuotannon tilanne on tällä hetkellä se, että tiloja lopettaa kiihtyvällä vauhdilla. Maailma on menossa semmoista tilannetta kohti, että mehän emme voi puhua tässä maassa, että meillä huoltovarmuus olisi kunnossa. Ruuantuotanto ei riitä tämän kansakunnan ruokkimiseen, jos nyt vaikka ensi yönä jotakin tapahtuu. En toivo mitään pahaa kenellekään enkä sotaa varsinkaan. Meidän pitää havahtua tässä talossa tämän älyttömän byrokratian purkamiseen, ei tällaiseen kasvattamiseen, mitä tässäkin nyt tehdään. Toivon, että ministeri ottaa tämän vakavasti.

Arvoisa herra puhemies! Nämä metsien viisaat käyttötaidot, mitkä metsänomistajilla ja erilaisilla neuvontajärjestöillä on ja myös sertifikaatteihin on kirjattu, ovat jo olemassa. Mitään viisastenkiveä ei tarvitse tähän keksiä enää, vaan ne ovat jo olemassa. Elikkä ne osaavat metsätoimihenkilöt kaikki koulutetaan, kaikki sen tietävät, ja samoin koneurakoitsijat. Sekään ei ole ongelma. Mutta se, mikä tässä on valtava ongelma, on tämä Euroopan unionin hirvittävä vallanhimo. Nythän ollaan kajoamassa yksityisen omaisuuden suojaan. Tässä ollaan raakasti menossa yksityistä omaisuutta määrittelemään EU:sta. Kuvitteleeko joku vielä tässä salissa, että kun tämä yksi pikkuinen ollaan antamassa, se pieni sormi olkoon menneeksi... Se piru vie kyllä koko käden, ihan varmasti vie. Olemmehan nyt joutumassa taas kertaalleen maksamaan lisää Euroopan unioniin, takaamaan toisten velkoja ja ottamaan toisten piikkiin velkaa. Tämä on sitä samaa ketjua, jolla Euroopan unioni lähtee tekemään meidän metsissämme tätä työtä ja valloittaa pikkuhiljaa sen alueen Suomen lainsäädännöstä, mikä ei sille kuulu. Tämä on suoraan liittymissopimuksessa, joten toivon, että ministeri suhtautuu tähän vakavasti ja että tämä myös aikanaan käsitellään perustuslakivaliokunnassa, mikäli tulee kohdalle.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta käsitteli oikeuskanslerin kertomusta ihan perinteisesti ja hyvästi asianosaisia kuunnellen, ja kiitoksia oikeuskanslerille selvityksestä valiokunnan kokouksen aikana. Voi todella sanoa, että nyt oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen työnjako on näin uutena aikana lainsäädännön nojalla saatu uomiinsa, ja molemmilla valvovilla viranomaisilla on tarkat tehtävät ja yhteistyö toimii. Elikkä jos joku kansalainen valittaa vaikka oikeuskanslerille ja se menisikin oikeusasiamiehelle — sitäkin tapahtuu, että ei ole mitään kynnystä siinä välissä — niin kummallakin viranomaisella on omat tehtävänsä. Hyvä näin. Tärkeää on huomata myös se, että ylin laillisuusvalvonta, joka koskee maan hallitusta, ministereitä, korkeimpia virkamiehiä yleensä ja tietenkin tasavallan presidenttiä ja tasavallan presidentin kansliaa, harvemmin näkyy tavallisen ihmisen elämässä. Tietenkin jos lukee lehtiä paljon ja perehtyy syvällisesti asioihin, niin varmaan sitten jotakin löytää. Tärkein kansalaisen kannalta on mahdollisuus tehdä oikeuskanslerille kantelu siitä, onko viranomainen toiminut tehtävissään sillä keinoin, että on syytä kanteluun olemassa. Tämän takia tämä tavallisen kansalaisen näkökulma oikeuskanslerin työhön on nimenomaan tämä kanteluntekomahdollisuus. Jos jonkun kansalaisen mielestä joku viranomainen ei ole täyttänyt oikein lainmukaista tehtäväänsä, niin siitähän voi tehdä kanteluja. Oikeuskansleri antaa siihen vastauksen, ja jos oikein muistan, niin kantelun vastausaika on noin yksi vuosi. Viimeistään vuoden sisällä tulee vastaus siitä, miten asia on käsitelty ja ratkaistu. Oikeastaan minua perustuslakivaliokunnan pitkäaikaisena jäsenenä on hieman huvittanut joskus, että kun perustuslakivaliokunnan jäsenille tulee aina puheluita, että pitäisi johonkin asiaan ottaa kantaa, niin kyllä minä olen heidät ohjannut siihen ihan normaaliin menettelyyn, että tämä ei ole mikään valitustie. Lainsäätäjä ei ota tuomioistuimiin kantaa eikä viranomaisiin kantaa. Jos me halutaan jotakin tehdä, niin säädämme lakeja. Kiitoksia edustaja Kaarisalolle, joka oli huolissaan siitä, onko perustuslakivaliokunnassa työruuhkaa. Voin vakuuttaa, että nykyisilläkin työmäärillä on ihan valtavasti ruuhkaa. Jos sinne vielä lisää tulee, niin voi olla, että sitten perustuslakivaliokunnan työ hieman venyy, koska nyt jo nykyisillä työmäärillä katsottuna voi sanoa, että kokousaikataulut ovat kohtuullisen pitkiä ja kokouksetkin ovat pitkiä, mutta eihän urakkatöihin lähtenyt voi valittaa pitkiä työpäiviä. Se kuuluu siihen samaan palkkaan, mitä on alun perin ollutkin. Kiitoksia oikeuskanslerille hyvästä työstä, ja toivotan parhainta menestystä kaikille meille näin Minna Canthin päivänä.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kannatan lämpimästi, että saataisiin näitä rahoitussääntöjä löyhennettyä ja järkevöitettyä. Uskon, että ministeri tekee tässä asiassa parhaansa ja hyvin kansainvälisesti koulutettuna, viisaana miehenä varmaan tarttuu tähän kaikilla voimillaan, että saadaan tämä asia kuntoon. Kiitän myös edustaja Rantasta erinomaisesta kommentista. Olen vankkumaton kotimaisen energian kannattaja ja minä kannatan samalla myös kotimaista metsäteollisuutta, mikä ehkä monelta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kaikki nämä äsken mainitut asiat liittyvät rahoitukseen. Jos me rupeamme tässä maassa pikkuhiljaa ymmärtämään sitä, voisimmeko jotakin tehdä itsekin, ei tarvitsisi ajaa jätettä Italiasta, koska se on se kaikkein pahin vaihtoehto. Mutta kun ministeri on lähtenyt tekemään tätä rahoitusta kuntoon, niin minä yritän omalta osaltani tehdä parhaani tämän kotimaisen energian hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelemme äärimmäisen tärkeää asiaa, tätä vakavaraisuusasiaa, kun Basel kolmosen sääntöjä tulkitaan Suomessa aivan mielettömän tiukasti. Nyt toivottavasti tässä asiassa, mitä hallituksen esityksessä käsitellään, pystyttäisiin käyttämään tätä kansallista säätövaraa, harkintavaltaa, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei ole. Todellakin maaseudulla varsinkin pankkien antamat luotot ovat kiven alla, jos sielläkään. Nimittäin olen kotikunnassanikin Ilomantsissa huomannut sen, että pankista rahan saanti vaikka omakotitalotyömaalle on lähes mahdotonta. Maatilojen lainoittaminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Kun kotikuntanikin pankki liittyy tähän yhteiseen pohjoiskarjalaiseen Osuuspankkiin, niin se on ihan selvä asia, kun Joensuussakin tilanne on jo semmoinen, että omakotitaloille tai kerrostaloille kaupungin ydinkeskustassa annetaan kyllä kunnostusrahaa remontteihin, velkaa eli lainoja, mutta reuna-alueilla ei mitään. Siis kaupungin reuna-alueillakaan, siellä esikaupunkialueilla, ei tule rahaa. Elikkä tämä rahoitusmarkkina on mennyt aivan sairaaksi. Arvoisa ministeri, kun te käytte siellä EU:ssa ja puhutte näille pankkijohtajille, sanoisinpa, että on melkeinpä parempi, että tälle pankinjohtajalle puhuisitte painavaa sanaa siitä, että alettaisiin vihdoin ja viimein rahoittaa näitä suomalaisia yrityksiä, koska kotikunnassanikin on pari yritystä saanut vesiperän. Yhden yrityksen johtaja kertoi murheissaan siitä, että hän ei saa lainaa, vaikka yritysidea on hänellä loistava ja on aivan varmasti tolkun mies. Se perhe, joka yrittää, varmasti olisi pärjännyt, vaan kun ei rahaa tule, niin ei tule. Elikkä investoinnit ovat täysin jäissä, yrityskaupat jäissä. Miten teet vaikka maatilalla sukupolvenvaihdoksen, kun ei rahaa saa? Harvalla nuorella yrittäjällähän on miljoona takataskussa rahaa, ja jos siellä se miljoona on takataskussa rahaa, niin mitä ihmettä se lähtee vielä kokeilemaan jotain muuta, epävarmaa, kun hänellä on jo miljoona saantona? Elikkä tässä on se suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen iso, todella iso ongelma. Toivon, arvoisa ministeri, teille menestystä tässä työssänne, että saatte tähän asiaan jotain tolkkua, koska nyt tämä on näiden Basel 3:n säännön ylitulkintojen takia mennyt aivan mahdottomaksi. Suomi on valtio. Minkä tautta meidän pitää aina olla jonkun isomman käden ohjattavissa? Vielä silloin 90-luvulla ja sitä aikaisempina aikoina olimme toisen käden ohjauksessa enempi tai vähempi. Nyt kun olemme taas Euroopan unionin jäsen ja Naton jäsen, niin nyt sitten meitä Bryssel ohjaa, ja tuntuu välillä, että mikä meitä oikeasti ohjaakaan. Pitäisi nyt pikkuhiljaa ruveta tässä maassa löytymään semmoinen kansallinen näkökulma näihin asioihin. Se on selvä asia, että Euroopan unioni vaatii sitä sun tätä, mutta kaikissa direktiivien tulkinnoissa ja säännöissä meillä on aina se Suomi-lisä, elikkä pannaan säännöt 50 prosenttia tiukemmalle kuin EU vaatii. Toivon, että ministerillä riittää rohkeus kokeilla, että vedetään oikein kerralla kunnolla väljäksi ja katsotaan. Kyllähän he älähtävät sieltä. On siellä niin monta tuhatta virkamiestä, että kyllä he teille soittavat, arvoisa ministeri.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun työmarkkinat kansainvälistyvät, se ikävä kyllä tuo tämän lieveilmiön, että joitakin työntekijäryhmiä käytetään raakasti hyväksi. Ihmisten pahuudella ei tunnu rajoja olevan, kun näitä tapauksia muutaman on lehdestä lukenut. On aivan erinomaista työtä, arvoisa ministeri, että olette saanut tämän lakiesityksen tänne tulemaan. Kun katselin tuota, milloin tämä laki tulee voimaan — ensi syksynä — niin se on erittäin hyvä. Elikkä toivottavasti — ja uskon niin — valiokunnat käsittelevät tämän nyt ripeästi ja saadaan tämä laki mahdollisimman äkkiä voimaan. Kun olemme kansainvälisessä markkinassa mukana, tämä ei koske vain työmarkkinoita vaan kaikkea muutakin markkinaa. Tämä on meille vain viesti siitä, että on syytä pitää lainsäädäntö ajan tasalla. Tässä asiassa kannattaa olla mieluummin pikkuisen etukäteen viisas, että ei jää nukkumaan siihen tunteeseen, että nyt asiat ovat hyvin. Tämä lakiesitys on aivan erinomainen, ja toivon, että se saa nopean käsittelyn. Kiitoksia erinomaisesta työstä.

Arvoisa herra puhemies! Ministerille pari tosiasiaa. Kun te puhuitte romuttamisista, että niitä on tehty joskus aikaisemmin, niin kyllä te romutitte maaseudun langattomat tietoliikenneyhteydet. Koko suurella maaseutualueella eivät puhelimet toimi tänä päivänä, kun 3G-verkko lopetettiin. Suurin osa kotikuntanikin alueesta on aluetta, jossa ei kännykällä tee juuri mitään, kun ei siellä kuule mitään. 3G-verkko kun lähti, niin sieltä loppuivat myös nettiyhteydet, langattomat nettiyhteydet eivät toimi enää. Jos te puhutte siitä, onko romutettu, niin se on fakta, ja suurimmalla osalla alueista. Ja on myös ikävä kyllä tapauksia, joissa aluehälytyskeskukseen ei ole puheluyhteyttä saatu. En ole varma, menehtyikö se ihminen siihen valitettavaan sairastapaukseen. En ole siitä voinut ottaa selvää, kun se on luottamuksellista tietoa. Te puhutte täällä noin kirkkain silmin tosiasioina sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Toinen asia, mikä harmittaa suunnattomasti tässä politiikassa, on se, että kun hallitus pistää valtavan hankkeen liikkeelle ja sitten MAL-sopimuksilla otetaan maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen tietty pala siitä liikennerahasta ja sitten se loppu on jotain isoa hanketta, niin neljän vuoden rahat ovat aina menneet, jolloin joku Pohjois-Karjala jää taas kerran ilman. [Puhemies koputtaa] Jos te jotain haluatte korjata, niin koettakaa nyt siellä riihessä saada esimerkiksi Karjalan radan rahat, kun ne luvattiin ihan teidän hallitusohjelmassannekin. [Puhemies koputtaa] Jos te nyt jotain kerrotte, niin olkaa hyvä, näihin pyydän vastauksia.

Arvoisa herra puhemies! Parlamentaarisen työryhmän jäsenenä totean lyhyesti, että selonteon valmisteluprosessi oli luokatonta. Kokouksia peruttiin jatkuvasti, pidetytkin kokoukset osuivat päällekkäin eduskuntatyön kanssa. Työryhmän jäsenille tuotiin lopputulos vain tiedoksi ilman keskusteluja. Parlamentaarinen työhän ei voi olla tällaista, että valmiiksi pureskeltuja papereita tuodaan ilman mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä selonteko on täysin hallituksen tekemä luomus. Kun katsotaan sitten eteenpäin, niin tämä selonteko nojautuu vahvasti pääväyliin, TEN-T-verkkoon, suuriin liikennemääriin, ikään kuin Suomi olisi vain muutama iso kaupunki tai maailmanpolitiikassa kaikki olisi hyvin. Tärkeää olisi, että hallitus kehittäisi koko maata. Toimiva liikenne on huoltovarmuuden, talouskasvun, puolustuksen ja elinvoiman kivijalka. Tapahtuneiden muutosten maailmanpolitiikassa pitäisi olla viimeinen herätys, että ilman toimivaa liikenneverkkoa meidän käy huonosti. Jo karttaa katsottaessa jokainen voi päätellä, että pakotteista eniten kärsinyt itäinen Suomi kantaa suurta vastuuta koko Suomen kohtalosta. Kun katsoo, mitä on tapahtunut tähän saakka, niin meidän tyly kohtalo vain jatkuu itäisessä Suomessa. Valtiovarainministeriön korkea virkamies on nyt muuttamassa maaseudun tiet sorateiksi. Onko tämä oikeasti myös liikenneministerin oma linja? Toivon, että ei ole. Kuin pisteeksi i:n päälle hallitus on tässä selonteossa poistamassa saavutettavuuskriteerin suomalaisen liikennepolitiikan ytimestä. Silloin se tulee kohdelleeksi kaltoin juuri itäistä Suomea ja sen kaltaisia maakuntia, maakuntia, joissa Suomen huoltovarmuus oikeasti rakentuu: maatalouteen ja elintarviketuotantoon, teollisuuteen, metsätalouteen, kaivannaisteollisuuteen ja rajaseutuun. Jokainen heikennys tiestössä ja muissa väylissä näkyy näillä alueilla heti, ihmisten arjessa välittömästi, ja tietenkin myös yritysten kannattavuudessa, mahdollisuuksissa tehdä investointeja ja myös tulevaisuuden suunnittelussa. Tätä hallitus ei tunnu ymmärtävän, tai vieläkin pahempaa, se ei ehkä välitäkään. Myös hallitusohjelmaan kirjattu liikenteen verotuksen ja rahoituksen uudistus seisoo. Liikenteen verotulot ovat romahtaneet, ja polttoaineiden hinnat nousevat. Tämäkin on koitumassa kansantaloutemme ja autoilijoiden turmaksi — kiitos hallituksen tekemättömyyden. Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa paremman vaihtoehdon. Haluamme koko Suomea palvelevan liikenneverkon, ei vain hallituksen valikoimiin postinumeroihin. Nyt on korkea aika alkaa tehdä sitä, mikä on välttämätöntä. Se ei olisi sen vaikeampaa kuin keskittyä perusasioihin ja tunnustaa tosiasiat. Suomen tiestö, raiteet ja sillat rapistuvat niin kovaa vauhtia, että korvissa soi. Valtiolla rahat ovat vähissä. Siksi miljardeja maksaviin raidehankkeisiin ei pitäisi upottaa enää euroakaan valtion rahaa. [Sheikki Laakso: Se on järkevää tehdä ratoja!] Suomessa talouskasvu ja turvallisuus syntyvät toimivista kuljetusketjuista, eivät keskittämisestä, joka pakottaa ihmiset jättämään kotinsa ja yritykset lähtemään muualle. Se on väärä tie, minne hallitus on Suomea nyt viemässä. Nyt tarvitaan kiireellinen korjausohjelma alempiasteisille teille, rikkinäisille raiteille ja lahonneille silloille. Ne ratkaisevat, miten teollisuus Suomessa pärjää, jotta työpaikat säilyvät — se on meille kaikille tärkeää — ja olisi mahdollisuuksia investoida ja turvata huoltovarmuus tällä keinolla. Poikittaisliikenteen kehittäminen on myös pantava käyntiin. Saimaan, Savon ja Karjalan alueet on liitettävä osaksi koko maan liikenneverkkoa. Hallituksen nollaamaa yksityisteiden rahoitusta on korotettava. Puu, vilja ja muut raaka-aineet pitää saada kulkemaan metsistä ja pelloilta tehtaisiin ja satamiin. Tiestön hoitoa on samoin uudistettava. Nykyinen urakkamalli ei toimi, ja valvonta on olematonta. Tämä ei ole mielipide, se on tosiasia, jonka ihmiset kohtaavat joka ainoa päivä. Tiehöylät on saatava takaisin alemman soratieverkon hoitoon. Arvoisa puhemies! Maakunnat tarvitsevat omat lentoyhteytensä. Kolmen tunnin saavutettavuudesta Helsinkiin on pidettävä kiinni. Bisnesmiehillä ja ‑naisilla ei ole aikaa istuskella koko päivää junassa ja bussissa odottamassa perillepääsyä. Ja sitten, arvoisa herra puhemies, Laajakaista kaikille ‑ohjelma on palautettava, kuten ministerin tilaama selvityskin sanoi. Toimivat puhelin- ja nettiyhteydet ovat tämän päivän oikea perusoikeus. Tarvitaan siis lisää valokuitua ja myös tukiasemia, jotta langaton verkko toimii. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Keskusta tarjoaa suunnanmuutoksen hallituksen umpisurkealle liikennepolitiikalle. Koko maata pitää kehittää. Nyt siitä on hylätty jo yli puolet. Muutos vaatii, että valtion vähiä rahoja käytettäisiin paljon viisaammin kuin mitä hallitus on tehnyt ja mitä se tässä selonteossaan suunnittelee. [Sheikki Laakso: Tyhjällä paperilla se ei onnistu! — Timo Heinonen: Ei Hoskonen voi kyllä kaivata viime kauden hallituspohjaa! — Hannu Hoskonen: Sinäpä sen sanoit!]

Arvoisa rouva puhemies! On aivan selvää, että Suomi osallistuu näihin nyt esitettyihin harjoituksiin. Totta kai Nato-jäsenmaan tulee osallistua Naton menoihin, niin kuin on sovittu. Siinä ei ole mitään outoa. Valmiuden ylläpitäminen, harjoitusten pitäminen ja nimenomaan Naton eri joukkojen saaminen yhteistoimintaan mahdollisimman tehokkaasti... Kun Suomi on vielä täällä erittäin, sanotaanko, kriittisellä alueella, arktisen alueen koillisimmassa nurkassa, jolloin mielenkiinto itärajan takana kiinnittyy näihin alueihin aivan varmasti mahdollisimman paljon, niin tätäkin taustaa vasten meidän pitää harjoitella yhdessä, ja Suomeen näitä esikuntiakin on tullut. On aivan luonnollista, että tätä toimintaa jatketaan ja nimenomaan saavutetaan se hyvä tilanne, jossa uskottavuus puolustukselle vahvistuu koko ajan ja pelote on riittävän iso. Mutta se, mistä minä olen erittäin huolissani ja mikä vaikuttaa muuten puolustuspolitiikkaan ja vaikuttaa meidän huoltovarmuuteen ja kaikkien suomalaisten elämään ja liittyy myös tähän sotilaalliseen aiheeseen, jota parhaillaan käsittelemme: Tämä Suomen talouden tilanne alkaa olla sellainen, että hurjailu näiden erilaisten ilmastohumppien perässä, kun luvut ovat ihan päin seiniä ja miljardeja työnnetään rahaa semmoisiin, mitkä eivät ole totta... Kyllä kai kun veroja tai veroluonteisia maksuja maksetaan, niin oletetaan aina, että kaikki luvut ja siihen perustuvat laskelmat ovat oikeita, mutta ilmastopolitiikassa ei näin ole. Kyllä minä suuresti ja synkästi ihmettelen tämän rakkaan isänmaan tilannetta, millaiseksi me ollaan sitä ajettu näillä älyttömillä ilmastopoliittisilla ratkaisuilla. Jokainen voi tykönänsä miettiä, mitä tälle tulee tehdä, mutta sen me kaikki tiedämme aivan varmasti, tai on pakko tietää tässä vaiheessa, että tilanne on niin vakava, että nyt on leikit leikitty. Tämä vuosi varmaan vielä menee jotenkuten, mutta nykyisellä velanottovauhdilla ei varmasti kestä pitkään. Ajamme täysillä seinään, ja sitten meiltä ei kyllä kysellä, miten niitä rahoja käsitellään, mihin ne sijoitetaan. Siinä tilanteessa maanpuolustuksen hoitaminen ja nimenomaan huoltovarmuuden hoitaminen... Kaikkiin näihin asioihin liittyy aina huoltovarmuus, pystymmekö me tälle maalle huolehtimaan kriisiaikana elintarvikkeet ja energiaa. Turvetta vihataan tässä maassa — se on melkein yhtä pyhä asia kuin joku uskonlahkon kriittinen oppi omaa katsomustaan puolustaville ihmisille. Meidän pitää nyt ruveta ajattelemaan suomalaisilla aivoilla ja lopettaa tämä turhanaikainen juoksu kaiken älyttömyyden perässä. Me emme pysty hoitamaan tällä hetkellä sitä huoltovarmuutta itsellemme. Kuten monissa puheenvuoroissa tämän keskustelun aikana on tullut täysin selväksi, olemme erittäin vaikeassa tilanteessa täällä pohjoisessa Euroopassa ja koko maailmassa. Muutaman maailmanpoliittisen johtajan sekoilu tämän asian ympärillä on aiheuttanut sen, että tälläkin hetkellä käydään aktiivista sotaa kahdessa maassa, ja näihin maihin meiltä katsottuna ei ole pitkä matka. Tuntemattomassa sotilaassa muuan sotilas viittasi, että salamasota tulee äkkiä. Kun on salamasota, niin jos se on tullakseen, se tulee. Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että tulevissa keskusteluissa huomioidaan sekin, että nämä asiat pitää saada oikeaan mittakaavaan ja nimenomaan huoltovarmuus kuntoon ja kaikki turhat kustannukset pois. Muuten me emme selviä.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen puolustus on aina perustunut yhteiseen vahvaan tahtoon puolustaa tätä maata. Se tehtiin jo sinä aikana, kun ei Natosta ollut tietoakaan. Olimme silloin vielä ehdokasjäsen. Ehkä jonkun mielessä pyöri, että oltaisiin jonain päivänä Nato-jäseniä. Nyt kun olemme Nato-jäseniä, toimimme totta kai heidän harjoituksissaan, niin kuin on hyvä asia toimiakin. On täälläkin nähty eri puolilla Suomea joukkoja harjoituksissa. Hyvä näin. Tärkeää tässä kuitenkin on pitää mielessä se, että yleinen asevelvollisuus säilyy edelleen, maanpuolustustahto säilyy erittäin hyvänä. Ja se, mikä jää aina liian pienelle huomiolle mielestäni, on se, että meillä valtava määrä eri reserviläisjärjestöjä tekee valtavasti työtä maanpuolustuksen hyväksi. Se on ihan uskomatonta. Missä eri puolilla Suomea kulkee, niin reservin ihmisillä, miehillä ja naisilla, on siellä kaikenlaisia tilaisuuksia ja todella aktiivista toimintaa. Ministeri Häkkänen varmaan vie tätä edelleen eteenpäin. Hän on toiminut asiassa hyvin, ja toivottavasti sama perinne jatkuu. Toivon myös sitä, että suomalainen yhteisymmärrys asiassa säilyy, koska tässä asiassa tuskin kannattaa kovin paljon riidellä.

Arvoisa herra puhemies! Tarkastetaan nyt pari faktaa, kun täällä tuntuu, ettei muka velkaa oteta — on nuoria kuuntelemassa. Lainaa Euroopan unioni otti 385 miljardia euroa, ja sitten 421 miljardia annettiin avustuksiin, muun muassa Akropolis-kukkulan korjaamiseen, espanjalaisten bensa-alennuksiin ja sitten italialaisten katujen parantamiseen. Maksamme tästä riemusta 12—13 miljardia. Arvoisat nuoret, te maksatte. Näin vanha mies kuin olen minä en ehdi sitä maksamaan, kun se loppuu vasta kaukana tulevaisuudessa. Mutta kun nyt puhutaan omien varojen käytöstä, niin minkä takia täällä eurooppaministeri ja muutkaan eivät sano sitä totuutta? Kysymyshän on siitä, että yhteinen velka lisääntyy Euroopan unionissa, Suomi maksaa yhä enemmän, ja jokainen nuori, joka täällä elää tänä päivänä, joutuu siitä kärsimään. Suomeen näitä rahoja ei tule, älkää, hyvät ystävät, vain luulko. Euroopan unioni velkaantuu, koska vanha avioliittosääntöhän sanoo, että mitä isommat velat avioliitossa on, sen tiukemmin se liitto pysyy kasassa. — Älkää, hyvät nuoret, sitä menkö kokeilemaan. — Tämä on aivan järkyttävää, kertokaa nyt ihmisille tosiasioita. Omien varojen käyttö on teille velkaa! Uskokaa nyt jo, hyvät ihmiset.

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee näitä EU-puheenvuoroja, niin täytyy vain ihmetellä, olenkohan lukenut samaa paperia siitä MFF:stä. Siellähän on tulossa Euroopan unionin verotusoikeus — vieläkö, suomalaiset haluatte maksaa lisää veroa? Tuskin näin on. — Siellä lukee, arvoisa pääministeri. Olen katsonut sen paperin. — Toinen juttu: Siellä on selviä viitteitä siitä, että yhteisvelkaa aiotaan ottaa, kuten varoitin teitä, arvoisa pääministeri, elvytyspaketti ykkösen yhteydessä. Minua siitä jopa rangaistiin, niin että minä kyllä muistan sen aika terävästi. Ja vielä yksi asia: Nyt Itä-Suomi on käytännössä tämän nykyisen hallituksen aikana täysin unohdettu. Me emme ole saaneet sinne oikeastaan mitään muuta kuin yhden voimalaitoksen räjäytyksen aikeet olemme saaneet kuulla. Kysyn teiltä, arvoisa eurooppaministeri ja myös pääministeri, kun olette paikalla: Meillehän on luvattu, että jos Itä-Suomea ruvetaan kehittämään, siihen pitää ottaa velkaa. Me maksettiin elvytyspaketissa miljardeja Eurooppaan, ja 400 miljardia avustusrahoja jaettiin kuin tuuleen. Suomi ei saanut käytännössä juuri mitään muuta kuin 12—13 miljardin velvollisuuden maksaa velkoja sitten kun aika on. Ne ovat meidän lapsiemme velkoja, eivät meidän. Miten tämä tällä keinoin on mennyt? Sille, joka kuvittelee, että elvytyspaketteja ja byrokratiaa lisäämällä Eurooppa nousee, [Puhemies koputtaa] toivotan onnea ja menestystä ja pitkää ikää ja hyviä hermoja.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustaja Hiltuselle erinomaisesta lakialoitteesta — aivan erinomaista työtä. Nimittäin opiskelun ja oppilaiden kannaltahan on aivan välttämätöntä ensinnäkin se, että eri puolilla Suomea opiskelevat lapset saavat parhaan mahdollisen materiaalin käyttöönsä ja kaikki samanlaisen. En tarkoita sitä, etteikö voisi olla jotakin, että opettajat vaikka täydentävät materiaalia, jos niin haluavat, mutta kyllä sen peruspaketin, missä oppikirjat ovat, pitää olla kaikilla laadullinen, hyvä tuote. Ei se voi olla niin, että jossakin päin Suomea saadaan erittäin huonolaatuisia oppimateriaaleja ja muualla Suomessa erittäin hyviä. Kyllä Suomen valtion pitää varmistaa ja opetusministeriön pitää varmistaa se, että kaikilla on hyvät oppikirjat ja muu materiaali, joilla he lähtevät sitten opiskelemaan ja omaa elämäänsä rakentamaan. Se on se vähin, mitä me suomalaiset aikuiset ihmiset voimme lapsillemme taata. Tietenkin ammattitaitoiset opettajat osaavat sitten opettaa, kun on hyvä materiaali. Toivon, että tämä lakialoite saa hyvän käsittelyn ja nimenomaan varmistetaan tällä aloitteella se, että meidän lapsillamme on hyvät materiaalit ja he saavat hyvän tiedon sieltä koulusta ja pystyvät näin ollen itseään kehittämään ja jonain kauniina päivänä ovat sitten erittäin hyviä veronmaksajia, parhaimmillaan jopa opettajina.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että huoltovarmuudesta puhutaan näin viisaita sanoja. Meidän on syytä varautua, oikeastaan meillä on tavattoman suuri kiire varautua tuleviin vaarallisiin aikoihin. Näemme, mitä tuolla Iranissa, Lähi-idässä, tapahtuu tänä päivänä, siellä koko alueellahan on hyvin levotonta. Miten se säteilee maailman energiapolitiikkaan, Suomen energiatilanteeseen? No, se on ihan varmaa, että se säteilee, koska siltä alueeltahan tulee valtava määrä maailmaan energiaöljyä ja maakaasua, joista Suomikin on ihan varmasti riippuvainen. Tämä huoltovarmuusmaksun korottaminen, joka tässä esityksessä on esillä: aikaisemmin tuo maksu toi rahastoon meille rahaa 36 miljoonaa euroa ja tämän esityksen jälkeen 92 miljoonaa, kun saadaan tämä laki voimaan. Elikkä ihan hyvä näin. Mutta, arvoisa rouva puhemies ja arvoisat edustakollegat, toivon hartaasti, että äsken käydyn turvekeskustelun jälkeen ymmärrämme sen, että meidän on pakko ruveta tässä maailmantilanteessa käyttämään turvetta paljon, paljon enemmän, koska se on ainoa polttoaine, jonka todella pystymme varastoimaan pitkänkin aikaa. Kriisi voi kestää vaikka vuosia. Kuka sen menee takaamaan, mitä ensi yönä tapahtuu? Jokaisessa tilanteessa Suomen pitää olla niin omavarainen, niin että pystymme huolehtimaan kotimaisen energian, kotimaisen ruoan saannista, ja ennen kaikkea, että pystymme turvaamaan suomalaisille turvallisen elämän niissäkin olosuhteissa, jolloin aika on paljon tätä hetkeä pahempi. Toivon niin, että sitä vaikeaa aikaa ei edes tule, mutta viisautta on varautua, ja tämäkin lakiesitys on erinomainen askel oikeaan suuntaan. Tällä koko eduskunnalla pitää olla viisautta nähdä kaikkien suomalaisten etu, asuipa hän sitten maaseudulla tai kaupungissa.

Arvoisa herra puhemies! Pari totuutta, ettei nyt ihan mennä... Edustaja Mikkonen puhui kyllä niin totuuden vierestä, että hirvittää, ihan tässä lähellä. Ensinnäkin säilyvyyden kannalta: Turve säilyy hyvin aumattuna jopa viisi vuotta, ja puu happanee ensimmäisessä vuodessa. Arvoisa edustaja, tunnustakaa biologia ja lukekaa edes joskus ne biologian läksyt. Toinen asia: Polttoaineen päästökertoimissa, jotka Suomessa aidon, tarkan ja tieteellisen tutkimuksen jälkeen on julkistettu, turpeen tuottama päästö per megawattitunti, kun sillä tuotetaan energiaa, on pienempi kuin puulla. Tämä on fakta. Älkää vääntäkö totuutta valheeksi. Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä se, että nyt meillä on tilanne Suomessa, että UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudohan sanoi, että puuta poltetaan nyt sillä keinoin, että metsäteollisuus vetäytyy Suomesta pikkuhiljaa pois. Meillä on kädessämme aarre, jolla pystymme rakentamaan tähän maahan uutta kasvua ja loistavaa tulevaisuutta eri tuotteilla, joita markkinoille menee, ja muistakaa, hyvät ystävät, että parhaillaan turvetta tutkitaan ja sieltä tulee koko ajan uusia tuotteita. Pitäähän meidän tämä mahdollisuus käyttää, jos haluamme, arvoisa herra puhemies, velat maksaa.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustaja Mäenpäälle erinomaisesta puheenvuorosta, erinomaisen kannattavasta asiasta, kiitos isolla koolla. Toinen asia on ehdottomasti se, että pakkaskauden loputtua nyt tiedämme kaikki, että silloin Suomen teillä tuolla Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla turverekat ajoivat paniikissa, kun ei enää muuta lämmityspolttoainetta ollut. Oli todellinen hätä siitä, että paikkakunnat kylmenevät, kun voimalaitoksilla ei ole enää raaka-ainetta, mitä polttaa. Me tarvitsemme välttämättä myös kaiken sen turpeen, kasvuturpeen. Suomalainen yhtiö vie tällä hetkellä yli sataan maahan suomalaisia kasvualustoja. Valtava työ on tehty siinä, että markkinat on saatu auki. Ajatelkaa sitä valtavaa työtä, mitä nämä Vapon, nykyisen Neovan, ihmiset ja monet yksityiset urakoitsijat ovat tehneet, että ovat saaneet markkinan auki. Älkäämme tuhotko tätä valtavaa markkinamahdollisuutta. Myös kotimainen energia me tarvitaan, koska kun turpeen ja puun seoksia ja myös vaikka märkää kuorta tai jäistä puuta poltetaan, niin kuivalla turpeella sekoitettuna se palaa sadan prosentin teholla ja saamme yli kolmetuhatta megaa CHP-sähköä lisää valtakunnan verkkoon. Sitä mahdollisuutta ei pidä jättää käyttämättä, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä kannatan lämpimästi edustaja Lintilän juuri äsken tekemää ehdotusta, erinomainen ehdotus. Omana perustelunani esitän asiaan sitä, että äskenhän käytiin tätä ilmastopoliittista keskustelua, ja se lienee paras todiste tämän meidän valtavan velkaantumisemme syistä. Kun palasin eduskuntaan 2015 pidettyäni yhden kauden vuorotteluvapaata, sen jälkeen on 150 miljardia velkaannuttu. Me olemme tätä ilmastohumppaa tanssineet nyt niin paljon, että jopa suurten metsäyhtiöiden johtajat varoittelevat meitä siitä, että heidän bisneksensä menee tässä maassa pois. Massimo Reynaudo oli kaksi viikkoa sitten Hesarissa, Enson johto on samaa tehnyt, samoin Metsäliiton johto. Mutta tässä talossa ei tunnuta kuuntelevan mitään muuta kuin ilmastohumppaa ja niitä vääriä päästölukuja, mitä me halutaan näköjään ylläpitää, ja se on se, mikä maksaa meille aivan valtavasti. Energia on kohta niin kallista, että ei tavan ihminen pysty elämään, ja sitten me ihmettelemme, miksi kaupoissa on tyhjää, miksi ei kauppa käy, miksi ostoskeskukset ovat tyhjänä ja miksi ihmiset säästävät. Tästä puuttuu enää, arvoisat edustajakollegat, se, että me näköjään syytämme tässä talossa herkästi, että kun ihmiset eivät osta. Miksi ne eivät osta? Menkääpä, hyvät edustajakollegat, itseenne. Miksi ne eivät osta? No, sitä varten, että he tietävät, että erittäin pahat ajat ovat tulossa ja nyt pitää varautua siihen pahaan aikaan. Nämä meidän kunnioittamamme, meidän rakastamamme äänestäjät ymmärtävät tämän 20 kertaa paremmin kuin me kansanedustajat. He osaavat varautua pahoihin aikoihin. He tietävät, että kun se on tulossa, niin he varautuvat siihen. Mutta mitä tekee eduskunnan edellisessä keskustelussa käyty ilmastopolitiikka? Humppa jatkuu ja rahaa palaa, kotimaista energiaa ei saa käyttää, ja Italiasta ajetaan mafiajätettä Suomeen. Äsken juuri katsoin MOT-ohjelman uusiksi työhuoneessa, hetki sitten, ja totesin, että voi hyvänen aika tätä rakasta isänmaata. Tähänkö meidän rahat menevät? Edustaja Lintilän esitys koski nimenomaan tätä kuuluisaa tunnin junaa, mutta jostakinhan meidän on aloitettava. Olkoon tämä edustaja Lintilän tekemä hyvä esitys se valssin ensiaskel, koska eihän turhuuksiin pidä rahaa menettää, kun kuitenkin ratayhteydet jo toimivat. Toinen asia: Se, mitä Suomen pitää tehdä, on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja poistaa sieltä ne turhat menoerät, mitä meillä on tämän kalliin energian takia. Se on poistettavissa, me haluamme sen poistaa, mutta näköjään tämä pieni vihervasemmiston klikki pitää tätä maata tiukasti otteessaan ja estää kaiken järkevän talouspolitiikan teon tässä maassa. Jatketaan vaan tällä tavalla, niin sitten tiedämme vuoden päästä, miten tässä tulee käymään. Se ei ole sitten... Älkää vain, hyvät edustajakollegat, menkö syyttämään niitä hyviä ja viisaita ihmisiä, jotka ovat kotonaan säästäneet tileille rahaa, että selviävät niistä vaikeista ajoista.

Arvoisa rouva puhemies! Suomihan on aidosti hiilineutraali maa, kun olemme rehellisiä. Todellakaan metsän kasvua emme saa kokonaan laskea. Ministerikään ei tämän asian eteen ole paljon ajatusta uhrannut. Metsä kasvaa enemmän: meillä on 15 miljoonaa väärät päästöluvut. Metsän kasvua emme saa laskea kokonaan hyväksemme. Todellakaan neitseellisten soiden hiiltä emme saa laskea sidotuksi. Eikä meitä myöskään pidä rangaista turvepeltojen kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, koska, kuten edustaja Eestilä äsken todisti, se on väärä tieto. Samoin nämä maankäyttösektorin luvut: Se Yasso-tietokoneohjelma on lähinnä pajatsoa huonompi arvontakone. Sieltä tulee milloin mitäkin. Mutta joka tapauksessa kun me teemme viisaasti tämän homman, alamme hoitaa metsiämme vielä paremmin, lannoitamme sopivat kohteet, niin me pystymme 10—15 miljoonaa tonnia sitomaan lisää hiiltä, jolloin olemme, kun oiomme väärät luvut ja teemme nämä metsänhoitotehtävät, sen jälkeen hiilineutraaleja varmasti, eikä maksa juurikaan mitään. Nyt tällä hetkellä, kuten tiedämme... Ystäväni soitti Loviisasta äsken, ja hän sanoi, että hän on Valkon satamassa käynyt katsomassa teidän lämmityksenne perusasioita. Se oli semmoinen löyhkä, että hänen ruokahalunsa meni ainakin tältä päivältä. Valkon satamaan ajetaan, ja Helen lämmittää sillä teidän kaupunkianne. [Veronika Honkasalo: Aina tämä sama!] Täällä istuu Helenin hallituksen varapuheenjohtaja ja moittii meitä ilmastonpilaajiksi, kun hän on vetämässä yhtenä osana sitä Helenin systeemiä, jolla te lämmitätte pääkaupunkiseutua [Puhemies: Aika!] ja aiheutatte valtavat päästöt. Kyllä teillä on otsaa, kun te teette tätä tietoisesti [Vasemmistoliiton ryhmästä: Ei pidä paikkaansa! — Puhemies: Aika!] ja vielä tuhoatte ilmakehää. Valtavat määrät te aiheutatte päästöjä ja teette tämän tietoisesti. [Atte Harjanne: Väärä firma!]

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin yhteisten alueiden hallinnon järjestäminen niin, että kaikilla osakkailla on mahdollisuus osallistua kokouksiin, on aivan tervetullut uudistus — vielä kun on nykyisiä tiedonvälityskeinoja, erilaisia Teams-kokouksia pystytään pitämään ja mitä tahansa yhteyksiä voidaan käyttää digitaalisessa maailmassa hyväksi. Edellisessä työssäni metsäammattilaisena törmäsin usein osakaskuntien ja yhteisten alueiden ongelmaan. Kun piti joku lupa saada osakaskunnalta vaikka esimerkiksi tierakennuksen takia siihen liittyen, miten osakaskunnan kanssa menetellään, niin se oli vähän hankalampi juttu. Saattoi olla 150 osakasta, ja sitten et saanut koskaan tietää, kuka siellä sitten päätösvaltaa käyttää. Tämä on se todellinen ongelma, jonka olen edellisessä ammatissani joutunut aika kipeästi kokemaan. Ei se muuta kipeää tehnyt, joutui vain tekemään turhaa työtä, ja sitten loppujen lopuksi tiesuunnitelmaa piti sen verran muuttaa, että ei yhteiseen alueeseen koskettu. No, se on ollut ja mennyt ja kunnossa. On hyvä, että tämä laki tulee, mutta kysyn vielä ministeriltä: kun ollaan etäyhteydellä kokouksessa, niin miten voidaan varmistaa, että tietoturva säilyy? En usko, että osakaskuntien kokouksissa nyt mitään tulenpalavaa, huipputärkeää, salaista asiaa käsitellään, mutta aina tulee mieleen joissakin yhteyksissä se, onko varmistettu, että tämä herra Virtanen, joka siellä etäyhteyden päässä on vaikka New Yorkissa, aidosti on herra Virtanen eikä joku muu. En tiedä, mikä se keino on, mutta onhan vaikka se, että kirjaudutaan esimerkiksi pankkitunnuksilla, hyvä keino varmistaa, että henkilö on juuri se henkilö. Varsinkin tarkoissa äänestystapauksissa, joissa esimerkiksi osakaskunnat yhtyvät ja muodostetaan kahdesta pienestä osakaskunnasta yksi iso, sillä on merkitystä muun muassa kalastusoikeuksien takia.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tätä tietosuojaa pidetään ajan tasalla, koska maailmahan kehittyy hurjaa vauhtia ja esimerkiksi nykyisillä huipputietokoneilla todella pystyy käsittelemään tietoa nopeasti. Kun ajan tasalla oleva lainsäädäntö on olemassa ja virkamiehet tietävät, missä raja menee, niin silloinhan he eivät loikkaa sen rajan yli. Tietokoneessa on se hyvä puoli, että jos joku käy tutkimassa laittomasti, oikeudettomasti, jotakin tiedostoa — kaikki me tiedämme, että vaikka jotkut poliisit tai jotkut viranomaiset tai jotkut terveysalan ihmiset ovat tutkineet toisten terveystietoja ilman oikeutta — siitähän jää kiinni, kun sinne lokitiedostoihin jää aina merkitä, kuka siellä on käynyt. Entisaikaan kun mentiin jotakin kansiota lukemaan arkistossa, ei sinne jäänyt mitään jälkiä. Sormenjäljet voivat jäädä, mutta niitä nyt ei kukaan varmaan tutki. Mutta tietokoneiden kanssa pelatessa ja tiedostoja käsiteltäessä tämä riski on aito ja oikea. Minua kiinnostaa lähinnä se, että Suomessa tämä homma pelaa hyvin, ja kyllä viranomaiset tietävät sen, miten pitää toimia. Monessa tapauksessa esimerkiksi terveystietojen käsittely on hieman ongelmallista. Kun esimerkiksi käy yksityislääkärillä, niiden tietojen kirjautuminen sinne OmaKantaan ei ole varmaa. Joissakin tapauksissa ne tiedot kirjautuvat sinne OmaKantaan, jolloin kun seuraavalle lääkärille menet joskus maailmassa, sen tiedon näkee sieltä, ja silloin ei tarvitse enää mitään muuta, vaikka siitä edestä käynnistä olisi kymmenen vuotta. Mutta tässäkään ei ole selvää linjaa. En tiedä, miten se pitäisi hoitaa. Mutta kysyn nyt, kun oikeusministeri on paikalla itse: Euroopan unionissa on selvästi viriämässä tällainen valtava huolestuttava ilmiö. Esimerkiksi tällä monitorointiasetuksella, mitä he yrittävät viedä läpi, he keräsivät yksityisestä omaisuudesta tietoa omaan käyttöönsä ilman, että kertoivat etukäteen, mihin se käytetään. Miten te, arvoisa oikeusministeri, näette tämän tilanteen? Mielestäni kansalaisten yksityisten tietojen ja omaisuudensuojan piirissä olevien tietojen luovuttamista ulkopuoliselle ei saa tapahtua. Euroopan unioni selvästi työntää kylmää polveaan — viittaan erään suomalaisen hyvän lauluntekijän sanoihin — se työntää kylmää polvea viltin alle, yksityisen ihmisen elämään ja omaisuuteen. [Juho Eerola: Tuomari Nurmio!] — Juu, Tuomari Nurmio. Erinomaista, kiitoksia, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja. Tuomari Nurmio on laulaja, jota suuresti ihailen. Hän tekee hyvää musiikkia. — Mutta tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, mikä Euroopan unionissa on. Se tunkee koko ajan meidän yksityistietoihimme, meidän omaisuutemme tietoihin. Arvoisa oikeusministeri, kysyn teiltä: te tiedätte varmaan tämän ongelman, mutta onko tähän reagoitu? Minusta sitä ei saa antaa tapahtua. Euroopan komissiolle tai muille eivät meidän tiedot ollenkaan kuulu. Tämä on kansallinen asia, ja se pitää tämän maan rajojen sisällä käsitellä. Komissio tehköön niitä hankkeita ja tehköön byrokratiaa, mutta yksityisten ihmisten tiedot eivät sinne kuulu mitenkään.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies on tehtävissään tietenkin itsenäinen ja on laillisuusvalvoja parhaasta päästä. Hän valvoo julkisen vallan käyttöä, viranomaisten toiminnan laillisuutta sekä perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tämä on perustehtävä. Kun tässä muutamia vuosia sitten lainuudistuksella tarkennettiin sekä oikeusasiamiehen että oikeuskanslerin tehtävien aloja, näin ollen tämä kenttä selkeni paljon ja näin ollen saatiin tehoa tähän toimintaan. Kuten tässä kertomuksessa ihan oikein kerrotaan, on saavutettu viime vuoden lopulla tilanne, jossa valituksia tulee sen verran, että keskimääräinen käsittelyaika on yksi vuosi. Se on kohtuullisen nopeaa käsittelyä ottaen huomioon vaikka nyt esimerkiksi jonkun lupaviranomaisen jossakin kaivosasiassa taikka karmeimmillaan esimerkiksi turpeennostolupien osalta. Eräs yrittäjä minulle kertoi, että 16 vuotta kesti luvan saanti. Onhan se nyt aivan järjettömän kohtuuton tilanne, että Suomessa ollaan tämmöisessä tilanteessa. Mutta onneksi tämä laillisuusvalvonta toimii erittäin hyvin. Monesti tässä kansanedustajana törmää siihen asiaan, että eduskunnan perustuslakivaliokuntaa pidetään jonkunasteisena valitusreittinä oikeusasiamiehen antamille lausunnoille. Sen nyt olen minäkin allekirjoittanut ja monta kertaa joutunut oikaisemaan sitä asiaa, että näinhän se ei ole. Oikeusasiamies on lausunnoissaan itsenäinen, ja hän varmasti tarkastelee asiaa huolellisesti, ja hänellä on apulaisoikeusasiamiehiä apunaan siinä työssä. Näin ollen tämä reitti toimii, ja tällainen reitti pitää olla, jotta kansalainen voi tuntiessaan, että häntä on kohdeltu vaikka viranomaisen toiminnassa epäoikeudenmukaisesti, tehdä siitä valituksen. Sitten laillisuusvalvonta, tällä kertaa oikeusasiamies, tutkii sen, ja sitten saadaan syntymään asiasta laillinen ratkaisu ja tarkastettua, onko viranomaisen toiminta ollut laillista ja kohtuullisen hyvää. Vuoden viiveellä tuleva ratkaisuaika on mielestäni kohtuullisen hyvä. Siinäkin mielessä Suomessa tämä asia toimii. Toivotan uudelle oikeusasiamiehelle parhainta menestystä tehtävissään.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä jalometallien sertifiointi tavalla, jossa leimalla todistetaan, että kyseinen tuote on aitoa ja hyvin tutkittua laatua, on aivan oikein. Suomessahan louhitaan tällä hetkellä ja on paljon kaivoksia, jotka tuottavat kultaa. Kotikunnassani Ilomantsissa on nouseva kultakaivosaihio, ja jos tiedot vähänkään pitävät paikkansa — ja pitäväthän ne paikkansa, kun ne ovat pörssiyhtiöiden tiedotteita — niin se on todella lupaava kultakaivoslöydös, jonka reunaa emme taida vielä tällä hetkellä tietää, sitä, miten paljon sitä onkaan. Tämäkin kuvaa sitä, että meidän pitää luoda järjestelmät ja ennen kaikkea, että Suomessa on myös toimija, joka luokittelee näitä, niin että emme ole ulkomaisen luokittelun varassa. Siitä tuli mieleeni, arvoisa rouva puhemies, hyvä esimerkki siitä, miten laadun takaaminen on aivan välttämätöntä tämmöiselle pienelle maalle. Kävimme aikanaan Outokummun tehtaalla tuolla Torniossa. Sieltä maan sisältähän tulee jonkun verran myös kuparia, mutta lähinnä kromiahan ne siellä tekevät rosteriterästä varten. Se, mikä sieltä tuli mukaan — se tieto jäi korvieni väliin olemaan: elikkä kun siellä tehdään erittäin korkealaatuista kuparia, joka on luokiteltua, niin tietyt huippulaatuiset tuotteet vaativat, että sen kuparin, mikä sinne otetaan yhdeksi raaka-aineeksi, pitää olla aivan hirvittävän puhdasta. Se puhtausprosentti oli jotain 99,9, ja niitä yhdeksikköjä sen pilkun jälkeen oli niin pitkä rivi, että en enää muista, miten pitkä se oli. Joka tapauksessa Suomi on hyvin korkean teknologian maa, ja me pystymme tuottamaan hyviä tuotteita. Tätä varten tämäntyyppistä lainsäädäntöä pitää tukea vahvasti ja edistää, niin että pystymme tuottamaan maailmalle sellaisia tuotteita, joista saamme hyvän hinnan, ja ennen kaikkea Suomen kansa hyötyy siitä, että hyvinvointi pysyy tässä maassa ja saadaan jonain päivänä tuo velanottokin loppumaan.

Arvoisa rouva puhemies! On todella välttämätöntä, että kehitämme näitä järjestelmiä siihen suuntaan, että työn vastaanottaminen tai opiskelu on aina kannattavaa. Se on kaiken a ja o, että ihminen kokee, kun hän joutuu vaikka hetkeksi työttömäksi tai peräti vaikka firma menee nurin eikä ole työtä juuri sillä hetkellä, että hänellä on selvä väylä, mikä on seuraava vaihtoehto hänen elämässään edessä. Meillä on valtava määrä ihmisiä, jotka tippuvat tämmöiseen välimaastoon, jossa ei ole varmaa, saako hän mistään tukea enää ja saako koskaan työtä. Niitä on hirmuinen määrä ihmisiä, ja kaikkein pahimpia nämä tapaukset ovat tietenkin nuorille ihmisille. Heidän jäämisensä työttömyysloukkuun ja siihen turhuuden maailmaan, mitä he itse kuvaavatkin joskus, että ei ole mitään, ei ole mitään näkymää tulevaisuudesta, meidän on estettävä kaikin keinoin. Sen takia toivon, että hallitus — sekä tämä hallitus että seuraavakin hallitus — ottaa vakavasti sen, että kun äsken puhuin noista tällä hetkellä päästökaupan kautta meille tulevista valtavista kustannuksista, niin ne syövät sitä valtavaa rahamäärää, minkä me tähän maahan tarvitsemme. Ei kymmenen miljardin kokoluokan leikkauksia voi tehdä sen tautta, että jotkut luvut ovat vääriä. Sen tautta minä puolustan niitä ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä Suomessa. Ja kun työtä aletaan tehdä yhä enemmän... Sehän on ihan väärä kuvitelma, kuten jotkut puolueet väittävät, että työtä on vain tietty määrä ja jos sitä työtä joku ahnehtii paljon, sitä ei jää sitten muille. Eihän se niin ole. Kun yritykset menestyvät ja niillä menee hyvin, niin sehän tarkoittaa, että he palkkaavat työvoimaa — näkyy tällä hetkellä muun muassa kesätyöpaikoissa: nuorilla on todella vakava tilanne, kun eivät kesätyöpaikkoja saa. Hyvä esitys, ja toivon, että tätä samaa linjaa jatketaan edelleen.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustaja Eestilälle hyvästä sananselityksestä. — En todellakaan ole päästökaupan lakkauttamista koskaan vaatinut. Ministeri, ollaanpas hieman tarkempia. Olen vaatinut väärien lukujen oikaisua. Kuunnelkaapa, arvoisa ministeri: Suomi ei saa laskea edukseen kaikkea metsän kasvua, minkä se oikeasti kasvaa. Meille lasketaan viisi miljoonaa tonnia liian vähän hiilinieluja, kun suot, jotka ovat ojittamattomia, sitovat hiiltä edelleen. Sitten kolmas juttu: turvepelloille lasketaan kahdeksan miljoonan tonnin päästö, joka on aivan tuulesta temmattu. Ei pidä paikkaansa. Sitten vielä pahinta tässä on se, että me emme kerta kaikkiaan tämän Luonnonvarakeskuksen lukuihin usko ollenkaan. Se Yasso-ohjelma on kuin pajatso. Sieltä tulee viikoittain 40 prosentin heitolla lukuja. Eihän siihen usko enää naapurin Erkkikään, ja se on kärsivällinen mies, se naapurin Erkki. [Naurua] Minkä takia te, ministeri, kierrätte ja kaarratte? Tehkää työnne ja oikaiskaa nämä luvut, niin olemme hiilineutraali maa oikeasti. Ei tarvitse tapella EU:n kanssa ollenkaan, ja sähkön hinta putoaa, kaukolämmön hinta putoaa, ja kaikki olemme onnellisia. Jos näin käy, niin minä tarjoan teille pullakahvit tuolla kahvilassa heti. [Naurua — Markku Eestilä: Eli hän osasi puolustaa itseään!]

Arvoisa herra puhemies! Kuten tämänkin keskustelun aikana ja eilisen välikysymyskeskustelun aikana on tullut täysin selväksi, meidän pitää tulevalla vaalikaudella sopeuttaa noin 8—10 miljardia euroa. Jokainen järkevä ihminen tietää sen, että sellaista verokertymää emme pysty hankkimaan äkkiä. Yksi asia on jäänyt näistä keskusteluista täysin ulos, kukaan ei ole uskaltanut puhua siitä: milloin me oikaisemme nämä väärät päästökauppaluvut, jotka tappavat tätä maata. Luin tänä päivänä Iltalehden otsikon, jossa muuan vanha ihminen itkee. Niitä on satoja, jotka ovat soittaneet sähköyhtiöön, että he joutuvat talostaan lähtemään, kun sähkö maksaa niin älyttömän paljon. On mennyt taloja pakkohuutokauppaan, kun ei pysty sähkölaskuja maksamaan. Me olemme tehneet itse älyttömillä päätöksillä, näillä väärillä luvuilla, ja entinen ilmastohumppaaja, mikä professori hän olikaan, Markku Ollikainen, oli ensimmäinen, joka vaati kahdeksan miljardin ostoja ulkomailta päästöoikeuksia. Seppälä vaatii viittä miljardia. Luvut ovat aivan vääriä. Suomi on hiilineutraali maa ja ennen kaikkea niin, että 0,6 promillea on Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä, ja te vaaditte näitä valtavia miljardimääriä rahaa ihan turhaan. [Puhemies koputtaa] Lopetetaan tällainen rahan tuhlaus.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että keskustellaan työllisyydestä, mutta itäsuomalaisena kansanedustajana kyllä täytyy sanoa, että me olemme tämän hallituksen työllisyyspolitiikan kokeneet karusti. Todellakin välillä tuntuu, että olemmeko enää osa Suomeakaan, kun kaikki, mitä meillä on tähän saakka ollut, on suurin piirtein kerätty pois, yritystuetkin muun muassa. Edellisellä kyselytunnilla, arvoisat ministerit, ketkä olitte paikalla, muistatte sen, että meille on luvattu jotakin erityistalousaluetta. Mitä meille on tullut? Ei mitään, sekin peruttiin nyt. Karjalan radan rahat ovat jossakin. [Sanna Antikainen: Ei ole peruttu mitään!] Meidän teollisuus aika pitkälti perustuu metsäteollisuuden toimintaan, aika pitkälti. Me tarvitsemme Karjalan rataa nyt. Teillä on kohta kehysriihi alkamassa. Toivon siltä toimenpiteitä. Ja toinen asia: Monen, monen asian takana on Pohjois-Karjalan menestyksen osalta se, että me emme saa lupia erilaisiin hankkeisiin. Siellä on monta. Kotikunnassani esimerkiksi Neovan uusi aktiivihiilitehdas odottaa turvelupia, ei millään saa niitä. Siinä on monta sataa työpaikkaa. Samoin Pampalon kaivokseen on ehkä tulossa 300—400 työpaikkaa. Luvat seisovat tuolla jossakin, en tiedä missä. Tai tiedänhän minä, mutta en ala sitä selvittämään. Näihin kun saisimme apua teiltä, [Puhemies koputtaa — Naurua] niin meillä olisi satoja uusia työpaikkoja pelkästään Ilomantsissa. Toivon teiltä, [Puhemies koputtaa] arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, ravakoita toimenpiteitä.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin Itä-Suomen tilanne ja Itä-Suomen ihmiset ovat rajan kanssa siellä kotiseuduillaan aivan ihmeissään, kun koko vaalikausi on mennyt odottaessa. Kauniita lupauksia meillä on Itä-Suomi-ohjelmaa myöten, ja vaikka mitä on luvattu, niin ikävä kyllä, mitään emme ole saaneet, mutta me uskomme parempaan tulevaisuuteen kuitenkin. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministerin sijainen, ja myös niiltä ministereiltä, ketkä teistä vastaavatkaan näistä rahaneuvotteluista: kun vielä yksi budjettiriihi on teillä edessä, niin tuleeko sinne esimerkiksi itäradalle rahaa? Toivon, että ministerit ottavat vakavasti, koska Saimaan kanavahan meni niin kuin meni, kun sota alkoi ja raja meni kiinni. Pitäkää nyt, hyvät ministerit, esillä sitä, että rakennetaan se Saimaan kanava Suomen puolelle itärajaa pitkin — nykyiseltään kolmen sulun jälkeen, kun mennään rajalle, sitä rajaa pitkin Virolahdelle. Se on hanke, joka varmasti kannattaa. Siihen saa TEN-T-verkosta rahat, 40 prosenttia arvion mukaan, ja jopa ovat rahoittajat luvanneet, että hoitavat sen rahoituksen muualta, jos valtio ei anna sitä. Minkä tautta tällaisia hankkeita ei viedä eteenpäin, koska kysymyksessä on koko Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus, ei sen enempää?

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että paikallisten käsityöläisten ja teollisten yrittäjien — ja sillä alalla toimivien sekä yksityisten henkilöiden että yritysten — oikeuksia turvataan. Ollaan Euroopassa, yhdessä maailman suurimmista markkina-alueista, ja tällaisten oikeuksien turvaaminenhan on ensiarvoisen tärkeää, koska ymmärrykseni mukaan tällaista erilaisten keksintöjen kaappaamista tai laitonta käyttöä on kovin helppo harjoittaa. Ja kun näitä systeemejä tehdään, suojataan ne omaisuuserät, mitä ne sitten ovatkaan, joku tuote tai vaikka mallisuoja jollekin laitteelle tai koneelle tai peräti vaikka jollekin kotimaiselle tuotteelle. Ymmärrykseni mukaan näille suomalaisille tulisijoille, mitä on Eurooppaan myyty, tietyille merkeille on haettu näitä suojia. Esimerkiksi tämä vähän hiukkasia ilmakehään tuottava poltto, jota kotimaakunnassani ainakin kaksi yritystä tekee, ymmärrykseni mukaan on näitä suojia saanut, ja hyvä näin. Sillä suojataan tätä tekijänoikeutta ja oikeutta siihen, että tämä yrittäjä tai ihminen, joka on tehnyt sen homman, itsessään tai jonkun organisaation kautta, vaikka oman yrityksensä kautta, hakee näitä suojia. Se on hyvä asia. Toivottavasti tämä menee juohevasti läpi ilman, että tässä tarvitsee Pyhää Byrokratiusta kovin paljon kumartaa.

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vain sen verran, että kun edustaja Eestilä kyllä nosti oivallisen tärkeän asian esille, nimittäin tämän Suomi-lisän, niin voisin vähän kevyellä huumorilla sanoa arvoisalle ministerille, että jos haluaa tämän Suomi-lisän todellisia asiantuntijoita kuulla, kannattaa käydä jollakin maatilalla kuulemassa, millainen on EU-sääntely Suomessa ja mikä on se Suomi-lisä siinä EU-sääntelyssä. Edustaja Wallinheimo äsken kuvasi hyvin tilannetta Suomi-lisästä, mitä se onkaan, ja te, arvoisa ministeri, entisenä talousvaliokunnan puheenjohtajana tiedätte tämän ehkä parhaiten, miten tämä hallinnon kasvattaminen on Suomessa mennyt. Mutta uskon aina selvään arkiseen järkeen siinä, että ihmiset ovat järkeviä kuitenkin, että tehdään vain se välttämätön homma ja kunnolla, ei mitään muuta. Toivon, että tämä edustaja Eestilän peräänkuuluttama maalaisjärki, jota monessa asiassa tarvittaisiin, leviäisi, niin että hommat hoituvat juohevasti eikä turhia viivytyksiä tule. Sen soisi täällä eduskunnassa leviävän jopa yleiseksi käytännöksi.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! Hyvä, että näitä Finanssivalvonnan instrumentteja parannetaan. Meillä Finanssivalvonta on tähän saakka tehnyt Suomessa erinomaista työtä, ja tämänkin esityksen myötä instrumentit, millä Finanssivalvonta pystyy työnsä tekemään, hieman paranevat. Se on todella hyvä asia. Nuo sijoitusmarkkinat, kuten kaikki tiedämme sinne rahojamme työntäneenä... En tarkoita, että sijoittajia olisimme, mutta kun muutaman kerran on palanut niin sanotusti puuro pohjaan ja ovat nämä finanssit menneet ihan päin seiniä, niin sitten on veronmaksajia kaivattu taas kerran maksamaan niiden isojen pankkien valtavista luottotappioista aiheutuneet yhteiskunnalliset ongelmat. Ymmärrykseni mukaan tämä nyt esillä oleva muutosesitys, hallituksen esitys, nimenomaan parantaa tätä ympäristöä, että näin pankkeja valvottaisiin. Meillähän on näitä kaiken maailman rahastoja, joiden kaikkien määrää en edes tiedä, mutta joka tapauksessa niitä on paljon, ja tuolla maailman pörssimarkkinoilla keinotellaan kaikilla mahdollisilla asioilla, ja sieltä kautta sitten ne riskit kasvavat. Hyvä, että parannetaan näitä instrumentteja. Se on ehdottomasti positiivinen asia. Mutta kiinnitän huomiota lopuksi tässä asiassa vielä siihen, että täällä viimeisessä esittelykohdassa mainitaan, että erillisenä asiana rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettuun lakiin tehtäisiin teknisiä muutoksia ja korjauksia. Kylmä tosiasiahan tänä päivänä on, että tuolla rahamarkkinoilla pestään rahaa. Siellä liikkuu sellaistakin rahaa, joka ei päivänvaloa siedä, ja sitten se yritetään rahoitusmarkkinoiden kautta pyöräyttää jollakin lailla, jotta siitä tulee puhdasta rahaa, jonka jälkeen sitä voidaan käyttää mihin tahansa muuhun, liiketoiminnan hankkimiseen. Tämä on viranomaisille todella, todella kova, valvottava asia. Kannattaa muistaa kuitenkin se, että kun tavallinen ihminen maksaa laskujaan... Valvonta on nykyisin niin tarkkaa, että jos vahingossa karkaakin raha, vähän liian iso summa, väärään osoitteeseen — niitäkin virheitä monelle ihmiselle sattuu — niin kyllä varmaan jo seuraavana päivänä pankista kyselevät, että mikä tämä tämmöinen on. Mutta se, mitä pankit voisivat — ministerikin on paikalla — tehdä paremmin, niin sen homman, että kun meillä on näitä kaiken maailman kalasteluviestejä, joilla pyritään saamaan ihmisten pankkitunnukset jollakin tavalla ihmistä huiputtamalla, ja moni on menettänyt isoja omaisuuksia. Surullisimpia tapauksia lienevät sellaiset, jossa eläkkeellä oleva vanha ihminen on joutunut tällaisen huijauksen, rikollisen hyökkäyksen kohteeksi ja menettänyt kaikki rahansa, mitä on elämän aikana säästänyt. Toivoisin, että ministerit ja ennen kaikkea eduskunta antaisivat semmoisia lakeja, että pankkien itsensä ja näiden finanssilaitosten on ruvettava sellaisiin toimenpiteisiin, että se huijauksen tekeminen käy näille rikollisille järjestöille ja ihmisille paljon, paljon vaikeammaksi. Tähän astihan monessa tapauksessa ne ovat tulleet suoraan asiakkaalle. Pankkien pitää pyrkiä tässä kehittämään joku systeemi. Kyllä kai nykyajan tietokoneet sen sallivat. Hyvä esitys tämä on, ja toivon sille menestystä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ilmasto- ja energiastrategia on varsin ajankohtainen aihe. Oma huomioni muutamalla lauseella. Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, jos me halutaan tehdä ilmastopolitiikkaa, niin meidän pitää ensinnä oikaista ne väärät päästökauppaluvut. Siellä on 15 miljoonaa tonnia meidän kannalta vääriä lukuja, liian isoja päästöjä tai liian pieniä nieluja. Minkä takia näitä lukuja ei haluta oikaista? Ajatelkaa: kun meille tulee nyt kohtapuoliin uudet tarkastelut, sitten liikennepolttoaineet menevät päästökauppaan ja vielä tämä liikennepolttoaineiden sekoitevelvoite nousee vuonna 28, niin Suomen elämä täällä pohjoisella nurkalla menee aivan sietämättömän kalliiksi, ja näillä väärillä luvuilla suomalaisia rangaistaan. Minkä takia? Olen odottanut monelta ministeriltä tähän vastausta, mutta mitään ei ole kuulunut. Kaiken lisäksi meillä on vaihtoehto: oikaisemme ne väärät luvut, sitten lisäämme metsien kasvua. Lannoittamalla ja järkevällä metsänhoidolla 10—15 miljoonaa mottia vuosikasvua lisää on täysin mahdollista saada. Sitten on tämä Yasso, mikä on tämä Luonnonvarakeskuksen päästöjä laskeva tietokonemallinnus, joka on aivan naurettava: pieniä lukumuutoksia tekemällä se antaa jopa 40 prosentin virheen, ja tämmöisellä älyttömällä arpakoneella meidän suomalaisten verotuksia säädetään. Onhan tämä nyt jotain ennenkuulumatonta. Miksi tämä sallitaan Suomessa, joka on olevinaan, että osaa tietokonehommat ja osaa laskea? Metsäntutkimuslaitos tietää motilleen Suomen metsien pinta-alat, mottimäärät, kasvut ja puurakenteet ja vaikka mitä. Niillä ei ole enää mitään arvoa, on vain joku jasso, jolla heitetään arpaa niin kuin lottokoneessa. Tämän takia, arvoisa puhemies, meidän on saatava tämä oikea tieto nyt käyttöön. Turve on otettava takaisin. Nyt me poltamme viidestä seitsemään miljoonaa mottia tukkipuuta ja kuitupuuta kattiloissa energiaksi. Arvoisa puhemies! Luitte viikko sitten — Helsingin Sanomissa varmaan oli tämä — ja huomasitte UPM:n nykyisen pääjohtajan Massimo Reynaudon haastattelun. Hänhän varoitti siitä meidän puunpoltosta, miten valtavaa typeryyttä se on. Saman on sanonut — tosin eri sanoilla — Hans Sohlström, Stora Enson toimitusjohtaja, ja myös Metsäliiton ylin johto on tämän saman viestittänyt. Kun korkein Suomen teollisuusjohto varoittaa meitä eduskuntalaisia tästä asiasta, niin kuullaanko täällä? Ovatko korvat täynnä vaikkua, vai onko kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia? Onhan tämä käsittämätöntä touhua, kun ei tällaista selvää puhetta ymmärretä. Työpaikat ovat menossa, ja Suomi on menossa syöksyvällä vauhdilla kohti valtavia talousvaikeuksia. Sitä tärkeintä asiaa, mikä meillä on, metsien arvokasta, rikasta, vihreää kultaa, ollaan tuhoamassa koko ajan, ja Euroopan unioni hakee nyt lisäoikeuksia päästäkseen meidän metsänomistajien niskaan ja tekemään päätöksiä Suomen metsistä Suomen eduskunnan ohi. Eihän tämä tällainen käy. Arvoisa puhemies! Nämä pitää oikoa, mitä äsken sanoin, jotta pääsemme taas sille oikealle tielle, millä Suomen metsäteollisuus on tähän saakka ollut ja millä on Suomelle tämä elintaso luotu. Sitten toinen asia: Kun me ollaan tätä turvetta vihattu ja energiantuotannosta se on käytännössä pois pelattu, niin silloin kun meillä turve oli oikeasti energian raaka-aineena, niin tuotimme sähköä kovina pakkaspäivinä CHP-sähköllä, eli yhdistetyllä kaukolämmön ja sähkön tuotannolla, ja tuotantoteho sähköllä oli parhaina päivinä eli kylmimpinä päivinä 3 500 megaa. Sieltä on leikattu reilu tuhannen megaa jo nyt pois, ja pelkällä puulla sähköä ei kannata enää ajaa. Se on liian kallista se. Sitten me tarvitsemme muutaman ydinvoimalan lisää, se on selvä asia. Muuten ei tule mitään tästä hommasta, että me tuulimyllyjen varaan muka rakennamme sitten meidän energiantuotantomme — höpö höpö! Vain 30 prosenttia sähkötehoa se voi tuottaa nimellistehosta, ja niin kuin tiedämme nyt näiden pakkaskausien jälkeen, ei tule sitäkään, kun ne värkit jäätyvät ja mitään ei tule. Sitten ollaan aivan avuttomia. Meidän pitää rakentaa yhä enemmän hajautettua energiantuotantoa, hieman ydinvoimaa lisää, turve takaisin. Sitten kun me luotamme noihin Ruotsista tuleviin sähkökaapeleihin, kuten viimeksi siihen Auroraan, joka tuolla pohjoisessa Suomessa tulee Suomen puolelle Ruotsista, niin se onkin sellaista pukinuskoa siinä mielessä, että Ruotsi hakee koko ajan omaa energiapolitiikkaansa ja takuulla jonain päivänä käyttää sähkönsä itse. Eivät ne meitä rakasta niin paljon, että meille ilmaista sähköä antaisivat. Arvoisa puhemies! Lopuksi viimeinen kommentti tästä sähkönkäytöstä: nämä datakeskukset. Tällä hetkellä meillä on semmoinen tilanne, että vajaat tuhannen megaa menee sähköä näihin datakeskuksiin, ja tämän vuosikymmenen loppuun mennessä noin 1 500—1 600 megaa tarvitaan sähkötehoa pyörittämään näitä datakeskuksia, elikkä Olkiluoto kolmosen ydinvoimalan verran menee sähköä sinne. Kuka sen maksaa? Tässä salissa äkkilaskemalta on noin kymmenen maksajaa jo tiedossa. Me kuluttajat maksamme sen, että tänne saa tulla joku amerikkalainen Alphabet rakentamaan valtavan datakeskuksen ja keräämään hillot täältä kotia, ja suomalainen maksaa. Tässä hommassa ei ole enää mitään järkeä, ja olen hyvin murheissani tämän sanoessani, mutta toivottavasti tämä koetaan herätyksenä, että isänmaan asiaa pitää ruveta Suomen eduskunnassa enemmän ajamaan.

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin ihmetellyt näiden energia-asioiden puitteissa sitä, että mikä meitä suomalaisia oikein riivaa, kun ei millään meinata haluta omaan energiantuotantoon rahaa sijoittaa. Fortum työnsi rahaa sekä Venäjälle että Uniperin kauppoihin Saksaan noin 15 miljardia. Kun nyt sitten puhutaan sähköntuotannon tehosta, niin ei millään. Ei kuulemma kannata. No, ei varmasti kannata, kun rahat on hävitetty maailman tuuliin. Jos omat rahat hävittää, niin sitten on peeaa. Näinhän se menee. Toinen juttu on tämä biokaasuasia, mistä nyt puhutaan. Tämä asiahan on myös ihan helppo homma. Me voisimme tehdä tästä maasta esimerkiksi liikenteen kannalta todella kotimaisilla kaasuilla toimivan järjestelmän, mutta ei millään. Nyt jo elinkeinoministeriö on vaikeuttanut niitä sääntöjä niin paljon, että moni on lopettamassa nekin hankkeet, mitkä ovat laskeneet valmiiksi ja kustannuslaskelmat ovat valmiina, ja ei enää onnistu. Yhden tämmöisen yrittäjän kanssa viime viikolla puhelimessa keskustelimme tästä asiasta, että turhahan se on lähteä investoimaan semmoiseen, mikä ei kannata. Sitten kolmantena vielä tämä turveasia. Haluan nostaa sen esille, kun me puhumme kriisin ajan energiavarastoista. Turve on ainoa raaka-aine, jota voidaan varastoida voimalaitoksia varten vuosiksi eteenpäin. Oikein varastoituna viisikin vuotta säilyy, ei ole mitään ongelmaa. Ja kun me olemme metsäinen maa, niin kuin tiedämme, hakkaamme paljon metsiämme ja teemme energiaa, niin turve tarvitaan tukipolttoaineeksi, muuten ne kuoret eivät pala. Tämä biokaasuasia olkoon sitten esimerkki siitä, että kun on mahdollisuus tehdä jotakin, niin sekään ei meille käy, koska me sitten rupeamme ulkomailta tuomaan sitä biokaasua, hyvänen aika. Mitä siinä tapahtuu? Siinä tapahtuu se perinteinen homma, että suomalainen työ loppuu, suomalainen pääoma häviää Suomesta pois. Tälläkin hetkellä suomalaista metsäomaisuutta ostetaan ulkomaille kiireellä. Maatiloja on kuulemma menossa nyt ulkomaiseen omistukseen. En ole vielä yhtään kauppaa kuullut, mutta monta ehdotusta, tarjouksia on tehty jo. Elikkä suomalaista maaperää myydään ulkomaille, suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille, ja näin ollen se rahavirta, minkä pitäisi kohdistua suomalaisten elintason nostoon, menee ulkomaille koko ajan. Kaikki hyöty häviää maasta. Olen siitä äärimmäisen huolissani. Jos me ei tätä kotimaista energiahommaa panna tässä maassa kuntoon, niin me olemme vuoden kuluttua semmoisessa tilanteessa, jota en uskalla ääneen sanoa, etten syyllisty pelotteluun. Mutta senhän me näemme sitten, kun sinne asti elämme, mutta sittenhän se on myöhäistä nähdä, kun se on jo tapahtunut. Silloin ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kärsiä seuraukset.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että valmistaudumme varastoimalla energiaa kaikenlaisiin kriisitilanteisiin. Käymme tätä ilmasto- ja energiapoliittista keskustelua, ja silläkin puolella nousee esille tämä kotimaisen energian puute silloin, kun sitä tarvitaan. Olen hieman ihmetellyt näitä keskusteluja molemmissa asioissa, tässä asiassa ja edellisessä asiassa, mistä keskusteltiin juuri äsken, sitä, että me emme näe tätä suomalaista omaa näkökulmaa siinä. Meille Euroopan unioni on jonkinasteinen suuri voima, joka antaa meille kaikkea hyvää. Näin ei ole — uskokaa nyt jo, hyvät ystävät. Me olemme maksaneet eurooppalaisten velkoja ensimmäisessä elvytyspaketissa. Yli 700 miljardia annettiin rahaa sinne, Suomen osuus on 12 miljardia. Kun se loppuu joskus, maksamme, jos rahat riittävät tai jos luottokelpoisuutta ei ole ennen sitä jo menetetty. Meidän pitää ruveta ajattelemaan suomalaisilla aivoilla, että varastoimme tänne sopivasti energiaa. Totta kai Euroopan unioni antaa meille, niin kuin tässäkin esityksessä, säädöksiä siitä, miten se pitää tehdä. Mutta mitä meidän pitäisi oikeasti tehdä? Biokaasua pitäisi ruveta tuottamaan tässä maassa paljon enemmän ja varastoimaan sitä. Sehän on täällä aina, se järjestelmä toimii aina. Suomessa on investointihalukkuutta vaikka kuinka paljon. Tällä hetkellä, parhaillaan Savoonkin, tuonne Sonkajärvelle, sille seudulle, on tulossa St1:n ja paikallisten yrittäjien ja viljelijöiden yhteistyöllä valtava biokaasumädättämö, joka tuottaa biokaasua. Niitä on paljon muitakin. Mutta kun jatkuvasti elinkeinoministeriö muuttaa näitä systeemejä niin, että se tulee kannattamattomaksi, niin semmoista pitkäjänteistä energiapolitiikkaa ei ikävä kyllä ole. Ja jos me emme tähän maahan saa turvetta takaisin, me olemme todella, todella vaikeuksissa. Kun olimme kovan pakkaskauden vallassa kaksi viikkoa sitten, meillä oli sillä hetkellä Suomessa vapaata energiareserviä, sähköntuotantoreserviä kymmenen megaa. Jos yksi pieni voimalaitos olisi mennyt verkosta pois, niin olisi koko Suomea ruvettu pimentämään, koska sillä hetkellä, kun alijännite syntyy verkkoon, se tarkoittaa, että siellä sekä jännite että sähköntaajuus rupeaa heittelehtimään. Näinhän kävi Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa, kun siellä kaatui koko valtava alueverkko, nimenomaan tuulivoiman takia. Siitähän ei vaan saa puhua tässä maassa, kun tuulivoima on semmoinen jumala, että sitä kaikki kumartaa, ja kaikkiin paikkoihin työnnetään tuulivoimaa lisää. Mitä sillä tekee? Ei kerta kaikkiaan mitään. Sillä ei datakeskuksia lämmitellä eikä mitään muutakaan, koska vain 30 prosenttia nimellistehosta voi sähköä saada. Kaksi kolmasosaa se lepää tyhjänä. Millä me sen aukon täytämme? Tämä kaasuasia on aivan samanlainen. Jos emme ala itse toimia suomalaisten hyväksi, on turha 30 asteen pakkasella soittaa Brysseliin, mitä tehdään. Silloin todennäköisesti ei puhelinverkkokaan toimi, koska siellä linkkimastot ovat pimeinä, kun siellä ei ole sähköä. Arvoisa herra puhemies! Olisikohan vihdoin aika ajatella suomalaisilla aivoilla, koska jos me jatkamme tätä oman maamme alasajoa liittyen metsäpolitiikkaan, liittyen energiapolitiikkaan ja liittyen vaikka mihin, niin Euroopan unioni ei meitä tule auttamaan, se on aivan varmaa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on todella hiilineutraali maa, ihan oikeasti, jos olemme rehellisiä. Ensinnäkin meidän päästöluvut on laskettu aivan väärin. Arvoisa ministeri, teillä on nyt valta ja voima oikaista ne. Siellä on meille 15 miljoonaa tonnia joko liian pieniä nieluja tai sitten liian suuria päästöjä. Ne ovat laskentavirheitä, ihan tietoisesti tehty, ympäristöministeriön virkamiestyönä tehty. Toinen on sitten tämä... Meillä tällä hetkellä on ihan varmasti tiedossa — tarkistan, että se on oikein — tämä laskelma, jonka Luonnonvarakeskus tekee Yasso-ohjelmalla. Siinä on vähän kohtalonyhteys: Kun aikoinaan oli huoltoaseman baareissa pajatsot, niitä sanottiin jassoiksi. Nekin olivat luotettavampia luvunantajia kuin tämä teidän ohjelma, Luonnonvarakeskuksen ohjelma. Siellä on 40 prosentin virheitä. Kun pikkuisen laskentaperusteita muutetaan, niin 40 prosentin virhe. Kuten edustaja Kalmari äsken todisti, 32 miljoonaa tonnia meillä on aivan älyttömän väärät päästöt. Ja viimeisenä: Kuten kokoomuslainen edustaja tuolta takarivistä äsken todisti, me pystymme lisäämään metsien hiilinielua parikymmentä miljoonaa mottia ihan helposti, kun teemme sen. Jos vain annatte hieman rahaa ja sitten ennen kaikkea tehdään niitä toimenpiteitä, mitä metsissä vaaditaan, niin me olemme hiilineutraaleja ja voimme myydä päästöoikeuksia. Te voitte vapaasti minulle nauraa, minua se ei enää säikytä, mutta pysykää totuudessa kuitenkin. Se on ministerin valan veroinen homma se.

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt erinomaisen mietinnön. Tämä mietintö kannattaa ehdottomasti hyväksyä ja todellakin joustavoittaa näiden malminetsintälupien saantia. Aina kannattaa muistaa, että Suomi on erittäin riippuvainen valtio siitä, saadaanko me tähän maahan metalleja. Noin puolet pystymme omasta maasta kyllä kaivamaan ja jalostamaan, mutta loput on sitten tuotava. On monia, monia metalleja, jotka ovat aivan kriittisiä, esimerkiksi nyt vaikka volframi taikka molybdeeni — niitä on pitkä lista — mutta joita meillä ei ollenkaan ole. Näin ollen tämä hallituksen esitys on todella hyvä ja mietintö vielä parempi. Toivon, että Suomessa nähtäisiin se asia myös niinpäin, että kun malmeja kaivetaan Suomen kallioperästä, niin samalla luomme itsellemme huoltovarmuutta. Ja jos emme niitä malmeja kaiva tässä rakkaassa isänmaassa ylös, niin se tarkoittaa sitä, että tämä kaivostoiminta siirtyy sellaisiin maihin, joissa ympäristöasioista ei huolehdita ollenkaan. Meillä on sellainen näköala tässä maassa... On luotu valtava lupabyrokratia. Juuri kuulin tuolta uudesta lupa- ja aluehallintovirastosta Tampereelta, että kun ovat yritykset ovat Lappiin hakeneet malminetsintälupia, niin niistä on valitettu. Eihän tällainen menettely käy, jossa ruvetaan jo alkuvaiheessa jarruttamaan elinkeinotoimintaa. Meinaako joku aluehallintovirasto, lupavirasto, että he pärjäävät siellä virastossa yksinään, kun kaikki liiketoiminta saadaan lopetettua? Onhan tämä Suomi oudoksi mennyt. Sama koskee montaa muuta elinkeinoalaa. En malta olla mainitsematta vaikka energiapuolelta sitä, että kun moni nostaa tänäpänä turvetta suosta viedäkseen sen esimerkiksi kasvuturpeena Eurooppaan — sitä menee yllättävän paljon — niin niiden lupien saamisesta yksikin yrittäjä kertoi, että hänen lupansa kesti prosessissa 16 vuotta. Onhan tämä järkyttävää, että Suomi on tällaiseksi mennyt. Ja kenen vika se on? No, tässä salissa yleensä istuu puhemiehen lisäksi 199 edustajaa, jotka ovat sallineet tämän. Kyllä meidän pitää ruveta ajattelemaan suomalaisilla aivoilla, jos me halutaan tähän maahan saada työtä ja menestystä lisää. Jos me suojelemme kaikki metsämme ja maaperämme ja kaikki, niin sen jälkeen on aika sujuvaa olla hyvin ekologinen ja luonnonsuojelija, mutta siinä saattaa nälkä tulla ja eläkkeet kyllä jäävät maksamatta, palkoista puhumattakaan. Toivon, että tässä löytyy viisautta. Tämä lakiesitys, mikä nyt on mietinnön muodossa tuotu saliin hyväksyttäväksi, on erinomainen. Toivon, että tämäntyyppisiä tulee lisää, että saadaan yritystoiminta viriämään ja tämä lama vihdoin ja viimein lopetettua. [Juha Hänninen: Erinomainen puhe!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvin havaittavissa arvoisan ministerin tekemästä hyvästä esittelystä se, miten valtavasti Euroopan unionin maatalousbyrokratia kasvaa. Olen siitä hyvin surullinen maanviljelijöiden puolesta, kun tunnen henkilökohtaisesti monta, monta maanviljelijää ja heidän saamaansa palautetta. Toivoisin hartaasti, että jonain päivänä pääsisimme tilanteeseen, että maanviljelijäkin tuntisi itsensä joskus yrittäjäksi, jolla on yrittämisen vapaus ja siihen kuuluva välttämätön riemu, koska eihän työtä jaksa tehdä, jos se on semmoista pakkopaitaa. Ikävä kyllä olen monen maanviljelijän lopettamisen syyksi kuullut, että hän ei jaksa enää tehdä sitä byrokratiaa, hän on kypsä siihen. Moni on lopettanut, enkä heitä soimaa siitä. Mutta toivoisin, arvoisa ministeri, että kun olette paikalla ja ansiokkaasti työtänne teette, niin veisitte viestiä sinne ministeriöön, kun johdatte ministeriötä, että byrokratiaa pitää karsia. Ei tällä keinoin voi jatkaa, että jatkuvasti tulee lisää byrokratiaa byrokratian päälle. Kun vuosittain säännöt muuttuvat, niin maanviljelijät ovat yhä enemmän epätoivoisia siitä, että heidän varsinainen työpanoksensa vähenee koko ajan siellä pellolla ja siinä tuotantotoiminnassa, mitä he ikinä harjoittavatkaan. Sitten taas tämä tietokoneen ääressä taikka jossakin toimistossa istuminen tai joillakin koulutuspäivillä oleminen alkaa olla pääasiallinen ansio. Tämä kaikkihan johtuu siitä, että unionin byrokratia kasvaa. Se vaatii lisää koulutusta, ja se vaatii lisää virkamiehiä. Tämä on sellainen noidankehä, josta ei pääse muuten ulos kuin... Se on kuin se Ilmestyskirjan peto, jolle uusia päitä ilmestyy — kun yhden katkaisee, niin kaksi tulee tilalle. Toivottavasti tästä päästäisiin ulos. Sanon samalla, kun on mahdollisuus sanoa myös tästä Luonnonvarakeskuksen toiminnasta, että onhan se nyt ihan kummallista toimintaa. Voisin sanoa vähän voimakkaamminkin esimerkiksi päästöistä, siitä, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai päästölähde, että onhan tämä aivan luokatonta. Se alkaa olla tuo Luonnonvarakeskus kuin lottoarvonta lauantaisin, että ei todella tiedä, mitä sieltä tulee, ja sitten kun tulee, niin kaikki ovat siitä ihmeissään, että voiko tämä olla tottakaan. Eihän se niin voi olla, että tänä päivänä metsät ovat hiilinielu ja huomenna päästölähde. Arvoisa puhemies! Vaikka tämä ei asiaan kuulu, niin toivon, että tästä ei kukaan pahastu. Mutta tämä asia on niin vakava, tämä on Suomen kannalta todella, todella vakava, koska eilispäivänä, arvoisa ministeri, kuulin sellaisen tapauksen, että ulkomaisia metsänomistajia alkaa Suomessa olla yhä enemmän, koska ne raakasti ostavat. Moni metsänomistaja luopuu omaisuudestaan, kun toteaa, että tämä menee aivan mahdottomiin, ja sitten astuvat nämä ulkomaiset sijoittajat, joilla on sitä maailmanmarkkinoilta saatua löyhää rahaa vaikka kuinka paljon. Kotikunnastanikin muuan metsänomistaja möi valtavan ison tilan jollekin sveitsiläiselle paronille — en tunne henkilöä, mutta kuulin vain, että on sveitsiläinen suursijoittaja. Tämä tarkoittaa Suomen kansan kannalta todella ikävää kehitystä. Tässä tilaisuudessa tämä ongelma ei ratkea, mutta kiitos, että sain kertoa ministerille nämä terveiset, koska tilanne on mielestäni vakava ja se menee yhä pahempaan joka päivä. — Kiitoksia. [Juha Hänninen: Totuudesta ei kukaan pahastu!]

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä merialueiden kalastus, ammattikalastus, saadaan järkeviin mittasuhteisiin ja niin, että edetään sopimuspohjalta kiintiöiden pohjalta. Ne ovat nimenomaan ammattikalastajia, jotka ovat arvostelleet tätä omasta mielestään, ja ihan varmasti perustellusti, epäoikeudenmukaiseksi. Toivon mukaan tämä ratkaisu on nyt sitten lähes oikeudenmukainen. Sen tiedämme kaikki luonnonvarojen käytön puolella, että mikä on oikeudenmukainen ja kohtuullinen ratkaisu kaikille, niin eipä taideta semmoista olotilaa saavuttaa koskaan missään asiassa. Mutta sanotaan, että kun se on toimiva ja ennen kaikkea byrokratiaa karsiva, niin silloin se on hyvä. Kun nyt on tilaisuus ja arvoisa ministeri paikalla, niin toivon myös sellaista esitystä, että kun meillä on Suomessa tämä sisävesikalastus ja siellä on kaikenlaisia pieniä sääntöjä, niin niitä voitaisiin yksinkertaistaa niin, että tavallinen ihminen voisi kalastaa. Otetaan nyt esimerkiksi se, että jokainen saisi kotivesistään kalastaa yhdellä katiskalla, yhdellä verkolla ja virvelillä ilman mitään sen kummempia lupia, maksamalla se kalastuksenhoitomaksu vain. Nythän meillä on menty semmoiseen byrokratiaan, että käytännössä moni ei viitsi lähteä kalalle. Toivon, että myös tähän kotimaiseen kalastukseen kiinnitetään huomiota, niin että saataisiin nämä maailman rikkaimmat sisävedet, puhtaimmat sisävedet hyötykäyttöön. Siinä saavutettaisiin myös se hyöty, että kun ihminen lähtee kalalle, luontoon liikkumaan, niin se on hänelle myös henkisesti ja fyysisesti erittäin ravitsevaa, huippuliikuntaa ja hieno ympäristö toipua vaikka työrasituksista ja sitten saa vielä ruokapöytään parasta mahdollista ruokaa.