Sote

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos edustaja Auttolle ystävällisistä ja suorastaan tsemppaavista sanoista. Kun me puhumme turvallisuudesta, niin useimmille tulee mieleen, että puhutaan sisäisestä turvallisuudesta, vain poliisista, mutta pitää muistaa, että meillä ei ole turvallista, vapaata oikeusvaltiota, jos se koko ketju siitä rikoksen tutkinnasta aina lainvoimaiseen tuomioon ei toimi, ja siinä syyttäjät ovat aivan keskeisimmässä roolissa. Itse asiassa tästä on tehty jopa yliopistollisia väitöskirjojakin, että syyttäjä on oikeastaan se henkilö, joka kuljettaa sen rikosasian ja huolehtii siitä mahdollisimman oikeasta ratkaisusta alusta loppuun. Syyttäjä on mukana yhteistyössä poliisin kanssa esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja sitten syyttää juttua alioikeudessa käräjillä ja tarvittaessa ylemmissäkin oikeusasteissa. Syyttäjän roolia ei mielestäni voi ylikorostaa siinä, kun puhutaan turvallisesta oikeusvaltiosta ja rikosvastuun toteutumisesta ja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Puhemies! On hyviä ratkaisuja tehty. Voin itse oppositiostakin kiittää. Hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja liittyen sisäiseen turvallisuuteen, ja on priorisoitu oikeuslaitosta, ja siitä kiitokset. Nyt on kuitenkin tullut liittyen vuoden 2027 talousarvioon aika huolestuttavia tietoja itselleni tuolta kentältä. Näyttää siltä, että kaikilta osin Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä, ja meillä on riskinä jopa, että joudutaan määräaikaisia syyttäjiä sitten... Heillä eivät työt jatku, ja meillä vähenee väki sitä syyteharkintaa tekemästä. Tämä on kyllä iso uhka, kun me tiedetään, että aikamoinen jono on tuolla oikeuslaitoksessa ja todella, todella, voi sanoa, kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja nyt on monella jutulla, ja ei hyvältä vaikuta. Toivottavasti nyt, kun me saimme tämän keltaisen kirjan tänne pöytään ja tähän tulee se budjetin täydennys, hallitus sitä katsoo budjetin täydennyksessä tai lisätalousarviossa. Toisessa käsittelyssä meillä on Syyttäjälaitoksen tietovarantoja koskeva esitys. Se on se tarkalleen, mitä käsitellään. Tähän liittyen, puhemies, otan vielä pari rakenteellista, reformistista tulevaisuuden asiaa esille: Ensinnäkin kun tekoäly tulee ja muuttaa meidän elämisen ja tekemisen tavat, niin tietenkään myöskään oikeuslaitos ei voi olla siinä immuuni. Tulee varmasti todella haastavia rajanvetotapauksia, mitä voidaan oikeusturvan näkökulmasta sitten antaa koneälyn hoidettavaksi, mutta oma näkökulmani on kyllä se, että täytyy myöskin oikeuslaitoksessa ottaa uusin teknologia käyttöön ja tehdä sitten meidän täällä talossa, Eduskuntatalossa, tarvittavat lakimuutokset. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka lopuksi haluan sanoa, on se, että meidän täytyy myös oikeuslaitoksessa ajatella sitä — vähän niin kuin me ollaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, sotessakin, tehty — mitä asioita käsittelee tuomari ja mitkä asiat voi ratkaista syyttäjä. Kyllä meidän yksinkertaisimpia rikosasioitamme, tunnustettuja rikosasioita, entistä enemmän täytyy tehdä niin, että syyttäjillä on ammattitaito antaa niihin ratkaisuja. Jätetään ammattituomareille sitten ne monimutkaisemmat ja vakavammat rikosasiat ratkaistavaksi.

Arvoisa puhemies! Teen ehdotuksen, että tämä lähetettäisiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, joka on erilainen kuin ymmärtääkseni puhemiesneuvoston ehdotus tämän lähettämisestä valiokuntaan. En rohkene tässä tehdä ehdotusta mistään lausunnosta, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi mietintövaliokunta. Tässä käsitellään kuitenkin tupakoinnin haittoja, ja tupakka on siis addiktiivinen aine. Toki siinä korostuvat ympäristönäkökulmat, mutta kyllä tässä laissa on muutakin tähän liittyvää. Yleensä nämä on käsitelty sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja se on luontainen valiokunta tämän asian käsittelylle.

Arvoisa puhemies! Minusta oli ihan hyvä, että Satonen otti reilusti esiin sen, että tässä ajatellaan, että tässä autetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa onnistumaan. Tämä varmasti äsken oli tällainen freudilainen lipsaus, mutta kyllähän se näkyy tässä kaikessa. Tässä nyt autetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa onnistumaan käsittelemään näitä kaikkia asioita. Minä ihmettelen, miksei hallitus ole auttanut hallitusta onnistumaan paljon aikaisemmin. Meiltä tulee 31 budjettilakiesitystä, ja tässä talossa normaalisti alkaa olla aika vaikea käsitellä edes kaikella lisäajalla, siis kuudella tunnilla, 20:tä budjettilakiesitystä, varsinkin ottaen huomioon niiden kokoluokan plus sen, että niistä täytyy antaa muitakin lausuntoja. Jonkun olisi tämä tarvinnut miettiä, ja uskokaa tai älkää, niin kyllä te mietittekin. Te istuitte kehysriihessä ja mietitte, mitä näistä esityksistä saataisiin pois, koska tämä ei onnistu täällä. Hallitus mietti ja mietti, mutta yhtään esitystä ei löytynyt. Ja nyt te kaadatte tämän lastin tänne ja keksitte, mihin valiokuntiin näitä lähetellään, koska kehysriihessä ei löytynyt yhtään joustoa siihen. Miksi nämä laitettiin näin viime tippaan tänne? Teidän olisi pitänyt suunnitella työ paremmin ja tuoda nämä esitykset ajoissa käsittelyyn. Tästä, edustaja Satonen, on kysymys. Ja kun me sitten perustellaan näitä kiireellä, että nyt nämä täytyy kiireesti jossakin käsitellä, niin se on aivan toisenlaista kuin tässä Aittakumpu äsken totesi, että nämä pitää kuitenkin myös käsitellä huolellisesti. Esimerkiksi tässä saman illan keskustelussa me keskusteltiin tupakkalain muutoksesta, ja niissä puheenvuoroissa, jotka tässä ehdittiin käyttää — en valitettavasti saanut puheenvuoroa tämän 45 minuutin aikana vai puolen tunnin aikana, kun se lähetekeskustelu kesti — kukaan ei huomannut, että siinä muutetaan huumausainemääritelmiä. [Pekka Aittakumpu: Vielä voi varata puheenvuoroja!] — Minä olen varannut jo, ja aionkin pitää puheenvuoroja vielä. — Mutta siinä on kysymys siitä, että ajateltiin, että se on ihan hyvä, että se käsitellään ympäristövaliokunnassa. Nyt täytyy, kun täällä pidetään puheenvuoroja, hiukan joku sordiino olla päällä siinä, että mikä on eduskunnan huolellista käsittelyä. Tästä koko parvekelainsäädännöstä, että saako siellä polttaa vai ei, on 20 vuotta täällä eduskunnassa keskusteltu, ja se osoittaa hyvin sen, että on ihme, ettei tämä Uruguayta koskeva sosiaaliturvan muutossopimus, joka koskee työeläkkeitä, mennyt tänään työelämävaliokuntaan. Ja minun on täällä vain ihmeteltävä tätä menoa, koska mitään muita paikkoja meillä ei ole käydä kansakunnassa keskustelua kuin tämä foorumi. Ja kun täällä esitetään puheenvuoroja, missä huolellisesti asioita oikein hoidetaan, niin kyllä se tulee olemaan aikalainen työ, kun huolellisesti ympäristövaliokunta tutkii huumausainelainsäädäntöä. Hei, tällaiseen me ollaan menty, ja sitä kaikkea täällä saa tehdä. Ja jos me käytetään tällaisia puheenvuoroja täällä, hyvät kansanedustajat, niin me ollaan myös vastuussa siitä, minkälaista linjaa me edustetaan. Ja perussuomalaiset olivat mukana kannattamassa tällaisia esityksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tästä valiokuntatyöskentelystä puhutaan, niin en tällä hetkellä ole sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, mutta olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa varajäsenenä. Täytyy sanoa, että olen iloinnut siitä, miten valiokunnassa asiat pystytään hyvin hoitamaan. Meillä on ollut tällä kaudella todella paljon merkittäviä hallituksen esityksiä ja muitakin asioita, joita on hoidettu, ja niihin ei jäädä jankkaamaan asioita, vaan hoidetaan ne ripeästi mutta kuitenkin huolellisesti ja otetaan se aika, mikä niihin tarvitaan. Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä todeta tämän, kun ministeri puheenvuorossaan jo aluksi totesi, että tämä sopimus on yritysten kannalta tärkeä ja erityisesti metsäteollisuudelle. Uruguay ja Suomihan molemmat ovat siinäkin mielessä samankaltaisia valtioita — vaikka etäisyys on pitkä — , että metsät ovat meille tärkeitä. Molemmat valtiot saavat merkittävän osan tuloistaan nimenomaan metsistä. Edustaja Lundén hyvin myöskin toi esille sen, että nykypäivänä ihmiset liikkuvat yhä enemmän maiden välillä ja yritykset tarvitsevat työntekijöitä ja tarpeet vaihtelevat. Siksi on tärkeää, että koko ajan tätä lainsäädäntöä tältäkin osin pidetään ajan tasalla. Varmasti tämäkin esitys kertoo hallituksen yritysmyönteisestä politiikasta. Me haluamme kasvua Suomeen, ja me haluamme, että yritykset menestyvät.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian ripeästi käsitellyt. Minä luulen, että nyt olennaista on se, että täällä asiat saadaan sujuvasti etenemään silloin, kun kyse on sellaisista asioista — tai kaikistakin, mutta nimenomaan sellaisista asioista — jotka ovat ihmisille tärkeitä. Ja kuten tässä on kuvattu, tämä on ollut kyllä tärkeä asia. Ehkä juuri sen takia tämä on tärkeää, että kun suomalainen metsäteollisuus on niin voimakkaasti investoinut Uruguayhin, niin se on tietysti johtanut siihen, että se on sellainen maa, jossa myöskin suomalaisia työntekijöitä on varsin paljon niissä hankkeissa ollut mukana. Jos en vallan väärin muista, niin Uruguay oli yhteen aikaan maailmassa ainoa maa, jossa Suomi oli suurin ulkomainen investoija. Nämä metsäteollisuushankkeet olivat niin mittavia — Uruguay on kuitenkin kohtuullisen pieni maa — Uruguayn mittakaavalla, että Suomi nousi siellä kaikkein suurimmaksi investoijaksi. Se on tietysti erittäin iso juttu myös. On erittäin hyvä, että tämmöisiä asioita hoidetaan. Kiitokset tässä vaiheessa ministerille ja myöskin ministeriön neuvottelijoille, jotka ovat tämän asian yhdessä Uruguayn kanssa saaneet aikaan. Kiitos myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asian ripeästä käsittelystä.

Arvoisa puhemies! Me olemme ottaneet tämän asian jo ennakkokäsittelyyn, ja kun tänään puhemiesneuvostossa tehtiin näitä esityksiä, joissa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle työjärjestyksen mukaan kuuluvia asioita alettiin siirrellä, niin mietin, mahdetaanko tämäkin siirtää. Kiireessä ja ruuhkassa olisi sitten tehty turhaa työtä. Me ollaan tänään jo päätetty tässä asiassa asiantuntijakuuleminen, eli olemme olleet näinkin nopeasti käsittelemässä tätä asiaa. Tässä ministeri hyvin esitteli sen, että se pääongelma tulee siitä, että Uruguayn eläkejärjestelmässä joudut odottamaan sitä niin sanottua jättipottia 30 vuotta, jolloin pystyt sitten käytännössä eläketurvasi saamaan. Tähän epäkohtaan on järkevää ollut hakea kahdenvälisissä neuvotteluissa ratkaisua. Ja kun tämä tulee koskemaan noin 3 000:ta ihmistä, niin täytyy sanoa kuitenkin, että vaikka tätä täällä iltamyöhällä käsitellään, niin tällä on niille 3 000 ihmiselle iso vaikutus. Tämä esitys on tietenkin sitä normaalia sosiaaliturvan parantamista, jota tehdään meidän sopimusmaiden kanssa ja jossa yritetään saada aikaan ratkaisuja siitä, että ihmisten tarvitsisi kuulua vain yhteen eläkejärjestelmään samaan aikaan. Tässä nyt konkreettisesti tämä realisoituu. Tässä kun äskeisessä keskustelussa käytiin keskustelua siitä, voisiko työelämävaliokunta käsitellä työeläkkeisiin ja työeläkejärjestelmään liittyviä kysymyksiä, niin minusta ne eivät ole kyllä kovin kaukana koko siitä sosiaaliturvakokonaisuudesta. Eläketurva on sosiaaliturvaa. Ja semmoisessa ajattelussa, että sosiaaliturvasta otettaisiin palasia ja hoidettaisiin näin, tällä samalla esimerkillä nyt sitten tämä asia olisi pitänyt käsitellä työelämävaliokunnassa. Jokainen ymmärtää, että tällä ei ole kyllä kauheasti liikkumapintaa työelämävaliokunnan asioiden kanssa. Täten on tärkeää huomata, että kun me puhutaan sosiaaliturvasta, niin kuin tässäkin tapauksessa, niin eläketurvahan on aivan olennainen osa ihmisten sosiaaliturvaa. Jos me ajatellaan, että sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset voitaisiin ulkoistaa jollekin muulle kuin sosiaali- ja terveysministeriölle tai sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, niin me ollaan kyllä yhteiskunnassa aika hakusessa siinä, miten me arvioidaan myöskin näiden esitysten vaikutuksia. Tässä yhteydessä tämäkin esitys olisi käytännössä tarvinnut laittaa sitten sinne edustaja Satosen vetämään työelämävaliokuntaan sillä perusteella, että työelämän kysymykset käsiteltäisiin siellä sillä logiikalla, että myöskin eläketurva olisi sitä. Se on sosiaaliturvaa, ja jos me puhumme sosiaaliturvasta, niin meillä täytyy olla joku keskeinen käsitys sosiaaliturvan kaikista osista, eikä niin, että yksi porukka miettii pelkästään eläketurvaa sosiaaliturvana ja sitten kaikkien muidenkin tontille mahdollisesti levitettäisiin pakkaa. Kyllä sosiaaliturvan koko järjestelmä kuuluu edes yhdelle valiokunnalle vastattavaksi, ja tässä tapauksessa sitä tänään kunnioitettiin. Olen iloinen siitä, enkä tietenkään tarjonnut puhemiesneuvostossa sellaista vaihtaria, että tämä asia olisi käsitelty nyt työelämävaliokunnassa, koska työelämävaliokunta [Puhemies koputtaa] olisi tehnyt valtavasti töitä ja meillä oli tämä työ jo tehtynä, koska tänään on päätetty asiantuntijakuuleminen. [Puhemies koputtaa] Toivon, että joku järki olisi, kun näistä asioista käytäisiin keskustelua.

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvostossa kysyin vielä, oletteko varmoja, että ette todella halua lausuntoa edes StV:n antavan. Ja niin kuin tiedätte, pöytäkirjasta näkee, että tästä asiasta äänestettiin. Vetosin teihin vielä oven ulkopuolellakin tässä asiassa. [Arto Satosen välihuuto] Mutta niin täällä toimitaan kuin toimitaan, ja se kertoo tietysti siitä, että sellainen parlamentarismi, mikä perustuu näin löyhään asioiden hoitoon, on huolestuttavalla tasolla. Minä haluan ensinnäkin sanoa, että — tämä ei ole leikin asia myöskään, ministerit — en usko, että Partanen on halukas siirtämään eläkejärjestelmää missään tapauksessa Marttisen ministeriöön. Tämä on todella vakava kysymys. Tässä esityksessä tehdään, edustaja Satonen, paljon muutakin kuin se, minkä te luettelitte. Tässä on ihan selvästi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kuuluvia vastuita. Ensinnäkin tässähän lähdetään siitä, että tiedonsaannin turvaamiseksi kaikki eläkejärjestelmätahot saisivat nämä tiedot seuraavan vuoden alusta, jos muistan oikein, suoraan Kelan kanta-järjestelmästä, ja siihen liittyvät asiat kuuluvat aivan selvästi sosiaali- ja terveysvaliokunnan profiiliin. Tässä myöskin tehdään isoja muutoksia siihen, millä tavalla tämä järjestelmä itsessään tulee toimimaan. Ei siis pelkästään lähdetä siitä, että viimeiset laitokset otetaan tähän mukaan VILMA-periaatteen mukaan, vaan tässähän tehdään myöskin useita muita muutoksia, joista ministeri joitakin mainitsi. Tässä tiedonsaantioikeuksien lisäksi lähdetään siitä, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja Merimieseläkekassan nimiin tehdään muutoksia, eli käytännössä tässä tapauksessa Merimieseläkekassan valtuuskunnan kokouksen kokouskutsumissäännöstä muutettaisiin esitetyllä tavalla. Tässä tehdään työeläkkeiden toimeenpanoon käytännössä erityyppisiä ratkaisuja, joista on vuosikymmenten pitkä linja sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekeminä muutoksina. Nyt me päätyisimme hallituskauden aivan loppupuolella siihen, että nyt TyV rupeaisi tekemään uusia linjoja tähän kokonaisuuteen. Lisäksi osa näistä koko tämän eläkejärjestelmän muutoksista on ollut käsittelyssä ja on käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa siitä huolimatta. Kyllä tämä kertoo minusta siitä, minkälaisessa tilanteessa me ollaan. Puhemiesneuvosto teki tällä viikolla viisaudessaan myöskin päätöksen siitä, että biopankkilaki laitetaan sivistysvaliokuntaan, ja jälkikäteen porukat tajusivat, että sillä ei ole mitään tekemistä tieteen edistämisen kanssa. Se on täysin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö. Siinä muutetaan eettisiä käytänteitä, ja eettisissä asioissa päädytään puhemiesneuvostossa tekemään sellainen eettinen linjaus, että ei toimita lainkaan sen virkaesityksen mukaisesti, miten eettisiä asioita hyvinvointialueilla tultaisiin käsittelemään. Sen lisäksi koko se biopankkilakia koskeva kokonaisuus perustuu toisiolakiin, josta me käsiteltiin jo täällä ensimmäinen osa meidän valiokunnan johdolla, ja tulee vielä kaksi uutta EU-tasoista isoa pakettia siihen kokonaisuuteen. Eikä kukaan miettinyt puhemiesneuvostossa, miten hoidetaan tämä kokonaisuus, missä on neljä osaa ja yksi vasta korkattu valiokunnassa. Senkin paikkaansa paneminen muuten kesti tosi kauan, että saatiin ulos se, eikä siinä ole mitään ristiriitaa. Sekään ei ole poliittisesti millään tavalla särmäinen laki. Mutta ei tämä meno voi jatkua näin. Kyllä jonkun täytyy kantaa siitä myöskin vastuuta, että täällä voidaan luottaa myöskin meidän valiokunnassa siihen, että kun me suunnitellaan näitä prosesseja, niin me tiedetään, milloin meillä käsitellään mitäkin. Eli nythän meillä on sellainen tilanne, että meillä on tehty monta viikkoa eteenpäin ohjelmat, miten me käsitellään näitä asioita, ja me joudutaan jatkuvasti pelkäämään, että puhemiesneuvostossa esimerkiksi tämän asian kohdalla päädytään sellaiseen johtopäätökseen, että ei arvosteta lainkaan meidän kykyämme tehdä asiallinen mietintö tässä asiassa. Kyllä se kertoo siitä, missä tilanteessa eduskunnassa eletään, ja tämä voidaan tehdä äänestyspäätöksellä, muistaakseni 10—6. Silloin meidän kannattaisi miettiä vielä uuden kerran niitä perusteita, joita me täällä viljellään. En minäkään käy esittämässä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asioita, jotka meille eivät kuulu.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys, joka tässä on, on hyvin ristiriidaton esitys. Olimme ajatelleet valiokunnassa, että yhdellä kuulemisella olisimme saaneet tämän asian kuntoon, mutta yllättävää oli se, että puhemiesneuvostossa oli tänään paljon viisautta paikalla ja siellä ajateltiin, että tämän asian käsitteleminen ei olisi lainkaan tarpeellista sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Nimenhuutoäänestys tässä paljastaa, että hallituspuolueet päätyivät toimimaan puhemiesneuvostossa niin, että työeläkejärjestelmän kysymyksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön toimintavastuulle kuuluvaa lainsäädäntöä käsiteltäisiin tässä talossa tämän esityksen osalta yksinomaan työelämävaliokunnassa. Pohjaehdotus puhemiesneuvostossa oli, että esitys käsiteltäisiin vain sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta pohjaehdotuksesta huolimatta päädyttiin siihen, että virkaesitystä ei noudatettu edes sen osalta, että tämä esitys olisi käsitelty sosiaali- ja terveysvaliokunnassa edes lausunnon näkökulmasta. Päädyttiin siis siihen, että täysin päin virkaesitystä keksittiin, että tämä laitettaisiin työelämävaliokuntaan. Niin kuin ministeri tässä ansiokkaasti esitteli äsken tämän puheenvuorossaan, tässä tuodaan nämä kaksi viimeistä laitosta mukaan tähän järjestelyyn. Se on täysin kannatettava ehdotus, sitä on suorastaan odotettu. Mutta sen lisäksihän tässä ehdotuksessa lähdetään siitä, että ihmisten terveydentilaa koskevat tiedot tulisivat nyt Kanta-palveluun. Se on täysin sosiaali- ja terveydenhuollon kysymys. Ihmettelenkin puheenjohtaja Satosen logiikkaa tässä, että työelämävaliokunta rupeaisi hallinnoimaan Kanta-palveluun liittyviä asioita. Se menee minusta kyllä aika pitkälle, kun otetaan huomioon, minkälaisesta eduskunnan instituutiosta on kysymys. Meidän pitäisi kuitenkin pystyä turvaamaan näiden lakien asianmukainen, perehtynyt ja pitkää linjaa edustava keskustelu sillä, että me ollaan vuosikymmeniä tehty näihin asioihin lakiteknisiä muutoksia, joskus isojakin reformeja. Ja tässä tapauksessa ilman minkäänlaista valmistelua 15 minuutin säädöllä päädytään tekemään aika isoja historiallisia muutoksia. Minusta tuo edustaja Kymäläisen ehdotus on nimenomaan asiallinen. Siinä sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi mietintövaliokunta ja työelämävaliokunta olisi antanut tästä asiasta lausunnon. Nyt puhemiesneuvosto esittää eduskunnalle, että tämä ei tulisi lainkaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan käsiteltäväksi, vaikka tämä on ministeri Partasen ja sosiaali- ja terveysministeriön tekemä lakiesitys. Silloinhan tämä olisi pitänyt valmistella jo alun perin niin, että Marttinen olisi valmistellut tämän esityksen ja tuonut eduskuntaan. Mutta se ei myöskään ole hallituksen pelisääntöjen mukaista eikä nykyisen hallituksen ohjeistuksen mukaista. Jopa se työttömyysturva, joka oli, palautettiin kiireen vilkkaa tämän hallituskauden aikana vielä tällaisen kokeilun jälkeen takaisin sinne, mihin se kuului. Eli, arvoisa puhemies, vielä kertaan: Aion myöskin kannattaa tätä edustaja Suna Kymäläisen tekemää ehdotusta, jossa tämä asia käsiteltäisiin mietinnön antamista varten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jolle sitten työelämävaliokunta tekisi lausunnon. Edes sitä, lausunnon antamista, ei sallittu sosiaali- ja terveysvaliokunnalle näin tärkeässä työeläkejärjestelmää koskevassa lainsäädännössä. [Puhemies koputtaa] Sen takia aloitettiin kyselytuntikin sitten myöhässä.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi hyvä, että eduskunta pitäytyisi käytännöissään, ja sen vuoksi esitän, että tämä hallituksen esitys 146 lähetetään mietinnön laatimista varten sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle työ- ja tasa-arvovaliokunta antaisi lausunnon, kuten virkaesitys puhemiesneuvostolle alun perin kuului.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen työeläkejärjestelmän viimeisen eläkelaitoksen periaatteen laajentamista koskevaksi lainsäädännöksi ja eräiksi muiksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan, että työeläkejärjestelmän viimeisen eläkelaitoksen periaate, niin kutsuttu VILMA-periaate, laajennettaisiin koskemaan Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan palveluksen piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvaa sekä Ahvenanmaan julkisen sektorin eläkkeitä koskevan maakuntalain mukaisesti vakuutettujen henkilöiden eläketurvaa. Viimeisen eläkelaitoksen periaatteella tarkoitetaan, että viimeinen eläkelaitos toimii eläkehakemuksen ratkaisevana eläkelaitoksena eli antaa yhden yhteisen päätösyhdistelmän eläkkeenhakijan kaikista VILMAn piiriin kuuluneiden eläkejärjestelmien eläkkeistä. Ahvenanmaa ja Suomen Pankki ovat toivoneet VILMA-menettelyyn liittymistä. Ahvenanmaan maakunnan eläketurvan toimeenpanon siirtymisestä Kevalle, eläkemenojen maksusta ja Kevan kustannusten korvauksesta säädetään tasavallan presidentin Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n nojalla sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen suostumuksella annetussa, eräiden Ahvenanmaan maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden eläketurvan hoitamista koskevassa asetuksessa, joka tulee voimaan 1.1.2027. Ahvenanmaa muuttaa omaa maakuntalakiaan samassa aikataulussa. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu lakiesitys on pitkälti eläketekninen. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa eläkepäätöksen hakemista ja yksinkertaistaa eläketurvan toimeenpanoa. Esityksellä ei ole vaikutusta eläkkeiden rahoitukseen eikä eläke-etuuksiin. Lisäksi ehdotetaan, että työeläkealan toimijoiden tietojensaantioikeuksia koskevaa säännöstä muutettaisiin, sillä työeläkejärjestelmä siirtyy vastaanottamaan eläke- ja etuusasian toimeenpanossa tarpeelliset terveydentilaa koskevat tiedot sähköisesti 1.1.2027 Kelan Kanta-palvelun kysely- ja välityspalvelun kautta. Lisäksi ehdotetaan, että työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin lisättäisiin säännökset eläkeasioiden neuvottelukunnasta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen nimi muutettaisiin Melaksi. Lisäksi ehdotetaan, että Merimieseläkekassa voisi käyttää nimestään lyhennettä MEK. Lisäksi Merimieseläkekassan valtuuskunnan kokouksen koollekutsumissäännöstä nykyaikaistettaisiin siten, että vaatimus kokouskutsun lähettämisestä kirjattuna kirjeenä poistettaisiin ja kokouskutsu voitaisiin lähettää sähköpostitse tai postitse. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Arvoisa rouva puhemies! Se huhu oli aivan paikallaan. — Tosiaan myös oman eduskuntaryhmän puolesta kiitokset tästä esityksestä. Tässä tulee varmaan toistoa, mutta ne, jotka eivät seuraa koko keskustelua, voivat sitten näistä myöhemmin tätä seurata. Tosiaan tämän lakimuutoksen myötä tupakoinnin kieltäminen ei enää edellyttäisi kunnan päätöstä. Esityksellä helpotettaisiin siten asuntoyhteisöjen mahdollisuutta kieltää tupakointi omalla päätöksellään. ”Tupakointikiellon edellytyksenä olisi, että tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansapua toiselle parvekkeelle, toisen huoneiston hallinnassa tai muutoin yksinomaisessa käytössä olevaan ulkotilaan tai tällaiselle ulkoalueelle taikka toisen huoneiston sisätiloihin.” Itselläni on tuossa Pitäjämäessä vuokra-asunto, ja jos on parvekkeen ovi auki, niin ei tarvitse kellosta katsoa, paljonko kello tiettyyn aikaan on, koska sieltä alkaa tulla tätä savua, ei nyt kovin häiritsevästi mutta kuitenkin. ”Tupakoinnin kieltäminen asuintilassa edellyttäisi lisäksi, että tupakansavun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä.” Arvoisa puhemies! Kun tämä tulee nyt ympäristövaliokuntaan ja olen siellä jäsenenä, niin kävin näitä lausuntopalautteita vähän läpi. Esityksessä annetuissa lausunnoissa otettiin kantaa ennen kaikkea ehdotuksiin helpottaa tupakoinnin kieltämistä ja kieltää eräät kannabinoidit tupakkatuotteista ja tupakan vastikkeista. Valtaosa lausuntojen antajista kannatti sääntelyehdotuksia. Niiden nähtiin vähentävän terveyshaittoja, joita ympäristön tupakansavulle altistumisesta aiheutuu, nopeuttavan ja sujuvoittavan tupakointikieltojen toimeenpanoa asuntoyhteisöissä ja keventävän kuntien työtaakkaa. Monissa lausunnoissa kannatettiin sinänsä sitä, että tupakoinnin kieltämistä asuntoyhtiöissä helpotetaan, mutta pidettiin silti parempana vaihtoehtona sitä, että tupakointi asuntoyhtiöissä tai ainakin asuntojen parvekkeilla kiellettäisiin suoraan laissa. Tupakointikiellon säätäminen lakiin nähtiin tehokkaampana vaihtoehtona etenkin lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien terveyden suojelemiseksi. Se nähtiin myös parempana eri asumismuodoissa elävien henkilöiden yhdenvertaisuuden ja tupakointikieltojen johdonmukaisuuden kannalta, koska huoneenvuokralakia oltiin säätämässä — ja ollaan jo nyt säädetty — siten, että tupakointi vuokra-asunnossa on sallittua vain vuokranantajan luvalla riippumatta siitä, milloin vuokrasopimus on solmittu. Moni lausunnonantaja olisi toivonut, että asuinyhteisö voisi päättää tupakointikiellosta ilman ehtoja ja lakiin nyt tulevia edellytyksiä. Monet viranomaiset ja järjestöt lausuivat kannattavansa sitä, että 79 §:ään ehdotettu sääntely koskisi myös sähkösavukkeiden käyttämistä. Eräiden kannabinoidien kieltämistä tupakkatuotteista ja tupakan vastikkeista kannatettiin lausunnoissa hyvin laajasti. Arvoisa puhemies! Nykyisin asuntoyhteisöt voivat hakea kunnalta tupakointikieltoa asuntoyhteisön huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Prosessi on kuitenkin koettu kunnissa ja asuntoyhteisöissä raskaaksi ja työlääksi, kuten täällä on hyvin tuotu esille. Ne ovat hyvin aikaaviepiä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja kehittää tupakka- ja nikotiinipolitiikkaa. STM toteaa, että tupakointi on suurin yksittäinen terveysriski ja keskeinen syy väestöryhmien välisiin terveyseroihin. Tupakkatuotteet eivät ole normaaleja kulutushyödykkeitä. Ne aiheuttavat käyttäjälle vaikean riippuvuuden, ylläpitävät sitä ja sisältävät ihmisille myrkyllisiä aineita. Suomessa onkin asetettu tavoitteeksi tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä laati mietinnön siitä, kuinka tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö loppuisi Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Mietintö julkistettiin tammikuun lopussa 2023. Tupakka- ja nikotiinipolitiikalla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden ja muiden vastaavien tuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä, edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestön altistumista niiden savulle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus esittää muutosta tupakkalakiin. Tavoitteena on vähentää altistumista tupakansavulle ja parantaa asumisviihtyvyyttä. Parveketupakointi vaikuttaa myös muihin talon asukkaisiin. Tupakansavu voi kulkeutua parvekkeelta toisiin asuntoihin ja sisätiloihin. Asukas voi siis altistua savulle omassa kodissaan ilman omaa tupakointia. Tupakansavu sisältää terveydelle haitallisia aineita, ja passiivinen tupakointi lisää esimerkiksi sydän‑ ja hengityselinsairauksien riskiä. Tupakointi aiheuttaa myös paloturvallisuusriskin. Lakimuutoksen myötä asuntoyhteisö voisi päättää tupakointikiellosta itse. Päätös tehtäisiin kahden kolmasosan määräenemmistöllä. Nykyisessä järjestelmässä kunta tekee päätöksen asuntoyhteisön hakemuksesta, ja prosessi voi kestää pitkään. Tämä esitys siis vapauttaa myös kuntien resursseja. Perussuomalaisten näkökulmasta päätösvaltaa tuodaan lähemmäksi taloyhtiöitä ja asukkaita, mikä on erittäin järkevää. Taloyhteisö tuntee oman rakennuksensa, sen rakenteet ja asumisolosuhteet. Samalla asukkaiden oikeusturvasta ja kuulemisesta tulee huolehtia. Tupakointikielto koskee siis parvekkeita, huoneistojen hallinnassa olevia ulkotiloja sekä tietyin edellytyksin huoneistojen sisätiloja. Kielto koskisi myös sähkötupakointia. Kiinteistöliitto on kuitenkin nostanut esiin huolen sääntelyn tulkinnanvaraisuudesta. Selkeät kriteerit ovatkin tärkeät, jotta päätöksenteko pysyy yhdenmukaisena ja asukkaiden oikeudet toteutuvat. Tämä esitys on erinomainen esitys savuttoman Suomen edistämiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä esimerkki sellaisesta norminpurusta, jossa byrokratia vähenee, kuntien työ kevenee ja samalla ihmisten arki paranee. Samalla se myös vahvistaa kokonaisturvallisuutta käytännön tasolla. Kun turhaa byrokratiaa puretaan tämän esityksen tavoin, väestön terveys paranee, viranomaisten resursseja vapautuu olennaisiin tehtäviin ja asumisen turvallisuus vahvistuu. Nämä eivät ole pieniä seikkoja vaan iso osa arjen turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tupakointikiellon saaminen taloyhtiöön voi kestää kuukausia ja vielä vaatii kunnan päätöksen. Esityksessä päätösvaltaa siirretään sinne, missä asia käytännössä kuuluu ratkaista. Se siis siirretään asuntoyhteisöille itselleen. Kuntaa ei enää tarvita välikädeksi tilanteessa, jossa taloyhtiö haluaa suojata asukkaitaan naapureista kulkeutuvalta tupakansavulta. Kyse ei ole vain asumisviihtyvyydestä. Tämä asia koskettaa syvästi terveyttä, turvallisuutta ja oikeasuhtaista hallintoa. Tupakansavu on terveyshaitta, ja kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat lapset, ikääntyneet ja liikuntarajoitteiset henkilöt, jotka eivät voi itse vaikuttaa siihen, mitä omassa kodissaan hengittävät. Siksi on oikein, että päätöksenteko on nopeaa ja lähellä heitä, joille se kuuluu. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä toisestakin syystä, nimittäin samalla vapautamme kuntien resursseja. Vuonna 2025 kunnissa käytettiin asuntoyhteisöjen tupakointikieltoasioihin lähes kuusi- ja puolituhatta työtuntia. Ne tunnit voidaan jatkossa käyttää muihin tehtäviin, jotta kuntalaisten arki on yhä parempaa ja turvallisempaa. Tämä esitys on konkreettinen, toteuttaa tavoitteitamme purkaa tarpeettomia normeja, vahvistaa paikallista päätöksentekoa ja sujuvoittaa ihmisten arkea. Kaikkea ei tarvitse ratkaista viranomaispäätöksillä, jos yhteisöt pystyvät tekemään päätökset itse. Siksi pidän tätä esitystä kannatettavana ja erinomaisena. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Itsekin yhdyn kiittelemään ministeriä tästä esityksestä. Koteihin kulkeutuva tupakansavu on sekä terveys- että asumisviihtyvyyskysymys, ja siihen ei olla vielä toistaiseksi pystytty tarpeeksi tehokkaalla tavalla puuttumaan. Nykyinen sääntely ei todella ole mahdollistanut sellaista puuttumista, että ihmiset voisivat varmistua siitä, että kun he kohtaavat tällaista haittaa, niin siihen löytyy työkalut, vaan usein tähän ei edes olla haluttu lähteä, ja jos siihen on lähdetty, niin prosessit ovat kestäneet monesti niin pitkään, että asukas on jo ehtinyt vaikkapa muuttaa pois asunnosta. Mielestäni koteihin ei kuulu naapureiden tupakansavu, ja kuitenkin näen, että myös näiden tupakoivien asukkaiden oikeuksia tässä pitää punnita. Se, että tässä on velvoitettu tilojen haltijoiden kuuleminen ennen tätä päätöstä ja heille annettu mahdollisuus itse estää savun kulkeminen, on hyvä esitys.

Arvoisa puhemies! Tupakointi aiheuttaa terveyshaittaa paitsi tupakoitsijoille myös ympärillään oleville. Terveyshaitan lisäksi esimerkiksi asuntoon sisään kulkeutuva tupakansavu haittaa asumismukavuutta. Tupakansavu voi jopa laskea asunnon arvoa. Koti on paikka, jossa jokaisella tulisi olla oikeus hengittää puhdasta sisäilmaa ja käyttää omaa asuntoaan, parvekettaan ja piha-aluettaan ilman, että naapurista kulkeutuva tupakansavu rajoittaa arkea. Terveys- ja asumismukavuushaitan vuoksi kunnan viranomaisen on jo pidempään ollut mahdollista määrätä asuntoyhteisöön, kuten asunto-osakeyhtiöön, tupakointikielto tiettyjen edellytysten täyttyessä. Kunnan ottaminen mukaan prosessiin on kuitenkin hidastanut prosesseja ja aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia. Nyt hallitus purkaa normeja ja tuo tupakoinnin rajoittamisen asuntoyhteisön omiin käsiin, tietysti vain lakisääteisten edellytysten täyttyessä. Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on siis hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tupakkalain muuttamisesta. Kuten sanottu, esityksessä keskeisimpänä asiana on helpottaa taloyhtiöiden ja muiden asuntoyhteisöjen mahdollisuuksia puuttua tupakansavuongelmiin. Myös eduskunnassa on tunnistettu, miten vakava ongelma naapurista tuleva tupakansavuhaitta on, ja hiljattain asunto-osakeyhtiölain muuttamista koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä eduskunta lausuikin edellyttävänsä, että hallitus kiirehtii tupakkalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen antamista. Voimassa olevan tupakkalain mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikieltoa ja kunnan on määrättävä tupakointikielto, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tupakkalaki mahdollistaa periaatteessa tehokkaan puuttumisen asuntoyhteisöjen tupakansavuongelmiin, mutta käytännössä tupakointikiellon hakeminen kunnalta on koettu hitaaksi ja raskaaksi, minkä lisäksi kuntien on käytännössä vaikeaa valvoa kieltojen noudattamista ja puuttua niiden rikkomiseen. Koteihin kulkeutuvan tupakansavun ongelmat koskettavat merkittävää osaa väestöstä, sillä yksistään kerrostaloissa asuu noin 40 prosenttia suomalaisista. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan tupakkalakiin nyt muutoksia, joiden nojalla asuntoyhteisö voisi kieltää tupakoinnin rakennuksen huoneistoihin kuuluvilla parvekkeilla, huoneistojen käytössä olevissa ulkotiloissa ja huoneistojen sisätiloissa. Kiellon edellytys on, että tiloista voi rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toisen huoneiston parvekkeelle, ulkotilan oleskelualueelle tai sisätiloihin. Asuinhuoneiston asuintiloissa kielto edellyttäisi lisäksi, ettei savun kulkeutumista voida kohtuudella ehkäistä rakenteita korjaamalla tai muuttamalla ja että tilan haltijalle on ennen päätöstä annettu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimillaan. Kiellon edellytykset olisivat samat kuin ne ovat voimassa olevassa laissa, mutta jatkossa päätöksentekijänä olisi kunnan sijasta asuntoyhteisö itse. Esityksellä toteutettaisiin siten pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjausta kuntien toimintaedellytysten vahvistamisesta ja normien purkamisesta kuntien tehtäväkentästä. Arvoisa puhemies! Selvää on, että asiaan liittyy eri suuntiin vaikuttavia perusoikeuksia: yhtäältä suojataan ihmisten elämää, terveyttä ja oikeutta terveelliseen ympäristöön, toisaalta tunnistetaan, että tupakointikiellolla voidaan rajoittaa tupakoivan henkilön yksityiselämää, itsemääräämisoikeutta ja omaisuuden käyttöä. On huomattava, että kysymys ei siis olisi yleisestä tai rajoittamattomasta tupakointikiellosta, vaan tupakoinnin kieltämiselle olisi jatkossakin tarkat edellytykset. Perusoikeuksista on pyritty huolehtimaan myös esimerkiksi siten, että asuntoyhteisön olisi kuultava tilojen haltijoita ennen kiellosta päättämistä, mikä on tärkeää sekä päätöksenteon oikeellisuuden että asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Kielto olisi myös viivytyksettä lakkautettava, jos sille ei ole enää edellytyksiä, ja lisäksi laissa säädettäisiin tupakointikieltoa koskevista oikeussuojakeinoista. Joka tapauksessa kysymys on perusoikeusherkästä asiasta, ja siksi hallitus pitääkin suotavana, [Ben Zyskowicz: Mikäpä ei olisi!] että perustuslakivaliokunta antaisi esityksestä lausunnon. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan tupakkalakiin myös eräitä muita muutoksia. Niistä keskeisin on se, että tupakkatuotteista ja tupakan vastikkeista kiellettäisiin eräät kannabinoidit, kuten CBD. CBD on hampussa esiintyvä psykoaktiivinen yhdiste, eikä se ole Suomessa huume. Sitä sisältäviä tuotteita markkinoidaan usein yhtäältä terveyshyödyillä ja toisaalta kannabikseen liittyvillä mielikuvilla, minkä vuoksi tuotteet voivat erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta hämärtää rajaa laillisten tuotteiden ja huumausaineeksi määriteltyjen kannabistuotteiden välillä. Kieltämällä kannabinoidit pyritään suojaamaan erityisesti lapsia ja nuoria tällaisilta tuotteilta ja niiden terveyshaitoilta. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarkoituksena on tehdä sääntelystä toimivampaa, vähentää kuntien hallinnollista työtä ja antaa asuntoyhteisöille paremmat mahdollisuudet ratkaista omaa asuinympäristöään koskevia ongelmia. Kyse on käytännönläheisestä muutoksesta, jolla voidaan parantaa monen ihmisen arkea.

Arvoisa puhemies! Työelämä muuttuu, ja lainsäädännön täytyy pysyä muutoksessa mukana. Yhä useampi suomalainen yhdistää palkkatyötä yrittäjyyteen. Työtä voidaan tehdä usealle työnantajalle yrittäjänä, palkansaajana tai eri muodoissa eri aikoina. Hallitus esittää yhdistelmävakuutusta, jonka avulla palkkatulo ja yritystoiminnan tulot voidaan huomioida yhdessä työttömyysturvaa kerryttäessä. Tämä tuo turvaa ihmisille, joiden toimeentulo muodostuu useasta lähteestä. Yhdistelmävakuutus olisi vapaaehtoinen. Henkilö voisi itse päättää, mitkä tulonlähteensä hän haluaa vakuuttaa työttömyyden varalta. Palkkatyön ja yrittäjyyden ei tarvitse tapahtua samanaikaisesti, sillä eri työmuodot voivat vuorotella. Työssäoloehto täyttyisi, kun henkilö kerryttää 28 kuukauden tarkastelujaksolla yhteensä 12 työssäoloehtokuukautta palkkatulosta ja yritystoiminnan vakuutustulosta. Samalla huolehditaan siitä, että aiemmin kertyneet oikeudet säilyvät tilanteessa, jossa yhdistelmävakuutuksen ehdot eivät työttömyyden alkaessa täyty. Yhdistelmävakuutus on tarkoitettu monimuotoisesti työllistyville henkilöille. Myös henkilöt, jotka saavat työskentelyapurahaa, kuten taiteilijat, tai toimivat perhehoitajina palkkatyön tai yrittäjyyden ohessa, voivat ottaa yhdistelmävakuutuksen. Arvoisa puhemies! Esityksen vaikutukset julkiseen talouteen ovat maltilliset. Samalla parempi työttömyysaikainen toimeentulo voi vähentää tarvetta toimeentulotuelle ja yleiselle asumistuelle. Omaishoitajien asema on arvioitu esityksen valmistelussa erikseen. Valmistelussa selvitettiin mahdollisuutta vakuuttaa omaishoidon palkkio työttömyyden varalle. Arvion perusteella tämän ratkaisun katsottiin voivan heikentää omaishoitajien asemaa, joten omaishoidon palkkiota ei tässä esityksessä liitetä yhdistelmävakuutukseen. Omaishoitajat tekevät yhteiskunnalle erittäin arvokasta työtä huolehtimalla läheisistään ja mahdollistamalla heidän asumisensa omassa kodissaan. Heidän työnsä tukee hoidettavien ihmisten arkea ja vähentää osaltaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Omaishoitajien jaksamisesta ja toimeentulosta huolehtiminen on tärkeää myös tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Jotenkin uskon, että hallitus itsekin ymmärtää sen epäloogisuuden siinä, että aikuiskoulutustuki poistettiin tilanteessa, jossa työelämän kenttä on valtavassa murroksessa ja ihmisiltä häviää työpaikkoja ja tarvitaan uudenlaista osaamista. Toki yhtä epäloogista on se, miten suuren työttömyyskriisin ja työelämän murroksen keskellä hallituksen politiikan seurauksena on leikattu niitä työpaikkoja. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset Suomessa työskentelevät julkisella sektorilla, järjestösektorilla tai yksityisellä sektorilla. Hallituksen politiikan myötä tuhansia ammattilaisia on saanut potkut julkiselta sektorilta ja nyt sotejärjestösektorilta. Jää kysymys, mihin näiden ihmisten ajatellaan nyt työllistyvän. Kun niitä työpaikkoja viedään julkiselta ja niitä viedään järjestökentältä, niin onko tarkoitus siis siirtää suomalaisten hoitajien, sotealan ammattilaisten osaaminen yksityiselle sektorille? Enkä usko, että sieltäkään jokaiselle työpaikkaa löytyy. Näitä ihmisiä, jotka potkut ovat jo saaneet, ei enää auta uudistettu aikuiskoulutustuki, vaikka se muuten Suomeen tarvitaan. Mutta kysyn arvon hallitukselta: Mikä on viesti näille ammattilaisille? Missä heidän oletetaan työskentelevän, vai elävätkö he nyt sillä jatkuvasti [Puhemies koputtaa] niukennetulla työttömyysturvalla?

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni, edustaja, vastasin tähän kyllä jo aiemmassa puheenvuorossani, mutta kerrataan vielä uudelleen: Siis vuosittain valtiovalta rahoittaa korkeakoulujen koulutuksia noin kymmenellä miljoonalla eurolla, jolloin esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö haluaa vaikka jatkaa opintoja sairaanhoitajasta terveystieteen maisteriksi tai varhaiskasvatuksen opettajasta erikoistua entisestään, edelleen se on mahdollista. Samaan aikaan katsotaan myös tapoja siihen, miten ne työelämästä poissaolon ajat saataisiin niin lyhyiksi kuin vain on mahdollista. Niin kuin te kaikki tiedätte varmasti hyvin, näihin tutkintoihinhan liittyy myös pakollisia harjoitteluita, mutta kun käytännössä kyseessä on kuitenkin jo hyvin kokeneita henkilöitä, hyvin kokeneita työntekijöitä, jotka ovat tehneet myös pitkään työuraa, niin katsomme myös sitä läpi — samaan aikaan kun nämä koulutuksiin osallistumiset sovitaan yhdessä työnantajan kanssa — miten mahdollisimman pienellä poissaololla sitten myös nämä harjoittelut saadaan kuitattua. Elikkä kuten sanoin, siis jo noin tuhat opiskelijaa on aloittanut näissä koulutuksissa, ja tätä mallia nyt me kehitämme ja viemme [Puhemies koputtaa] sitten eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Niin, kuten toin jo esille, nimenomaan tässä yhteydessä, kun aikuiskoulutustuesta on luovuttu ja se on lakkautettu, on otettu käyttöön nimenomaan näitä uusia pilotteja, joissa on aloittanut jo aivan merkittävä määrä myös opiskelijoita, ja myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksia on lähtenyt tältä osin liikkeelle. Laajemminkin uskon myös siihen, että tulevaisuudessa yhä enemmän tätä työuran aikaista osaamista ja koulutusta ja työntekoa tullaan yhdistämään. En usko, että Suomessa on enää paluuta aikaan, jossa meillä on taas hyvin pitkiä poissaoloja työelämästä. Aikuiskoulutustuesta yhtenä huomiona myös se, että vuosittain aikuiskoulutustuella opiskeli yhtä paljon esimerkiksi lähihoitajia koulutusalalle kuin taas vastaavasti valmiita lähihoitajia oli koulutusalalta pois. Eli tällaisen mallin käyttäminen ei tarkoita suoraan myöskään sitä, että alalla näiden pätevien ammattilaisten määrä kokonaisuutena kasvaisi. Myös tämä on minusta tärkeää muistaa tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Niin, ministeri Marttinen, te juuri sanoitte, että mitään mallia ei ole olemassa. Ensin pitää olla työtön, ennen kuin voi kouluttautua eteenpäin. Siitähän aikuiskoulutustuessa oli kyse, että voi itse aktiivisesti vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Mutta kun hallitus perusteli tätä koulutustuen lakkauttamista sillä, että tilalle rakennetaan uusia tapoja kouluttautua, niin nyt vastauksessanne kuului, että niitä ei ole. Soteala oli tästä, kuten mainitsitte, yksi keskeinen esimerkki, ja siellä oli muun muassa lähihoitajien eteneminen sairaanhoitajaksi. Mutta nyt jos ei vielä oletettavasti — toivottavasti — lähihoitajalla ole sitä työttömyyttä, niin kun aikuiskoulutustuki on lakkautettu, niin miten ihmeessä esimerkiksi yksinhuoltajanainen, joka tekee kolmivuorotyötä, työn ohessa pystyy tulevaisuudessa opiskelemaan, vaikkapa sitten siellä alemmalla korkeakoulutasolla? SDP on esittänyt teille aikuiskoulutustuen mallia, ja jopa työnantajapuoli on pyytänyt, että koulutukseen täytyisi panostaa. Miksi siis SDP:n ehdottama hyvä malli ei ole teille kelvannut?

Kiitoksia paljon, arvoisa herra puhemies! Ja kiitoksia myös tärkeän kysymyksen esille nostamisesta. Meillä on edelleen käytössä lukuisia eri keinoja siihen, miten työelämässä olevat tai aikuiset laajemmin voivat kehittää omaa osaamistaan työuran aikana. Kävin Lappeenrannassa viime viikolla ja tapasin siellä nimenomaan paperitehtaan edustajia, joista monet ovat nyt valitettavasti menettäneet työnsä. Vaikka nyt vastauksena teille, edustaja Malm: jo tällä hetkellä meillä on kaikilla alueilla käytössä aivan selvät menettelyt siihen, että esimerkiksi työvoimakoulutuksella voidaan henkilö, joka on jäänyt työttömäksi, kouluttaa toiseen tutkintoon, toiseen ammattiin, toisen yrityksen palvelukseen. Hyvät kansanedustajat, meillä on jo tällä hetkellä erittäin vakiintuneet, toimivat polut käytössä. Tämän lisäksi maan hallitus on rahoittanut myös uusia pilotteja, joiden kautta noin tuhat opiskelijaa on päässyt aloittamaan opintonsa sekä sivistysalan että sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Näiden pilottien kautta on tarkoitus, edustaja Malm, sitten vetää nämä kokemukset yhteen ja lähteä luomaan sitä uutta valtakunnallista mallia.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustajille ryhmäpuheenvuoroista ja monista huomioista siellä. Ensinnäkin on hyvä huomata, että keskusta piti maa- ja metsätalousministerin salkkua yhtäjaksoisesti vuodet 2015—23. Nelisen vuotta sitten siinä välikysymyskeskustelussa, jota täällä moni muisteli, keskusta vastasi täällä välikysymykseen maatalouden ahdingosta, ja siinä yhteydessä, ironisesti, keskustan omat edustajat vaativat, että muun muassa Välitä viljelijästä -malli vakinaistetaan, vahvempi lainsäädäntö saadaan ruokaketjun epätasapainoa tasapainottamaan, elintarvikemarkkinavaltuutetulle pitää saada lisää toimintakykyä, sopimusten avaamista silloin, kun kustannukset muuttuvat, parempia rahoitusmahdollisuuksia, määrätietoista ruokaviennin kasvattamista. Tätä kaikkea tämä hallitus on tehnyt. Tämä hallitus on tehnyt nämä asiat. Täytyy sanoa, että silloin vuonna 22 keskusta totesi, että se elintarvikemarkkinalaki, joka heillä oli, ei ollut vielä riittävä. Tämä hallitus ei ole halunnut vain todeta, että siinä on vielä puutteita, vaan on lähtenyt toteuttamaan ne kaikkein keskeisimmät muutokset tähän elintarvikemarkkinalakiin, [Anne Kalmari: Se ei ole vieläkään riittävä!] joilla nyt oikeasti voidaan tähän markkinoitten epätasapainoon puuttua. Sitten muutamia huomioita: Täällä edustaja Kalmari nosti esille nämä julkisoikeudelliset maksut, ja hän muisteli tätä vanhaa lakia, eli vanhan lain aikana ympäristöministeriön alaisuudessa 1 400 euroa oli valkoposkihanhia koskeva poikkeuslupa. Tänä päivänä, kun tehtiin lakimuutos, jolla valkoposkihanhia voidaan poikkeusluvalla metsästää suojametsästyksen avulla, tuo summa on 70 euroa. Eli hyvä päivittää nämä omat tietonsa. Tietysti ette voineet tässä hetkessä antaa tunnustusta siitä, että tämä hallitus on saanut aikaiseksi merkittävän muutoksen siihen, mikä esimerkiksi tuolla Itä-Suomessa huomattavasti aiheuttaa kustannuksia ja byrokratiaa viljelijöille. Sitten jos puhutaan tästä kannattavuusasiasta, niin tämä korvauskelpoisuus on noussut useissa niissä viesteissä, mitä viljelijät ovat antaneet ja ottaneet yhteyttä. Se on kaikkein merkittävimpiä takeita nimenomaisesti sille kannattavuudelle, kun peltolohkoille saadaan haettua ne tuet, jotka niille kuuluvat. Vuodesta 2004 meillä on ollut tämä epäoikeudenmukainen tilanne, jossa suuri osa peltoja on ollut ilman korvauskelpoisuutta. Nyt tällä 20 miljoonalla me voimme saada korvauskelpoisuuden kaikille peltolohkoille Suomessa. Tämä on ehkä yksi merkittävimpiä maatalouspoliittisia tekoja tämän hallituksen toimesta. Uskon, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla erityisesti tällä hetkellä iloitaan suuresti tämän hallituksen tekemästä maatalouspolitiikasta. Sitten nostaisin vielä esille täältä SDP:n edustaja Rantasen. Te oikeastaan luettelitte kaikki ne asiat, mitä juuri olin omassa puheessani tuonut esille, eli kannattaa kuunnella näitä puheenvuoroja. Elikkä te vaaditte tukitoimia. Eikö se 140 miljoonaa riitä, kun olette samanaikaisesti monissa vaihtoehtobudjeteissa olleet valmiita leikkaamaan maataloudelta 100 miljoonaa? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh! Oijoijoi!] Ja entä sitten nimenomaisesti se muutos, että me tällä hetkellä saimme läpi komissiossa tämän ylläpitovelvoitteen, joka tarkoittaa juuri sitä, että hömppäheinälle tukea ei tulevaisuudessa mene, vaan nimenomaisesti sinne ruokaa tuottavaan maatalouteen? Ja huoltovarmuuskriteeri, sehän tuli juuri tässä hankintalaissa, jota te kiivaasti vastustatte. Siinä hankintalaissa on mukana huoltovarmuuskriteeri, jolla pystytään nimenomaisesti varmistamaan se, että siellä hyvinvointialueilla, kunnissa voidaan julkisissa hankinnoissa huomioida lähellä tuotettu kotimainen ruoka. Proteiinin omavaraisuutta on lisätty ja ruokaviennin kasvuohjelma on tehty. Eli kaikki ne, mitä te tuossa vaaditte, että pitää tehdä, on jo toteutettu. Sitten vielä vihreille ja vasemmistolle: Olitte tästä kasvisproteiinista huolissanne. Öljykasvien sadot ovat kasvaneet niin, että öljykasvit olivat vuonna 2020, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 30 000 hehtaaria, nyt 68 000 hehtaaria. Sama juttu, kun katsomme palkokasvien kohdalta hernettä: vuonna 20, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 25 000 hehtaaria, nyt yli 53 000 hehtaaria. [Välihuutoja] Kaksinkertaistettu kasviproteiinin, öljykasvien tuotanto tämän hallituksen toimesta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa maataloudessa ja ruoantuotannossa on kysymys yhtä elinkeinoa huomattavasti laajemmasta asiasta: turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja kansallisesta kriisinkestävyydestä. Ruoka ei synny kaupan hyllyyn, eikä huoltovarmuutta rakenneta kriisin hetkellä. Se rakennetaan joka päivä suomalaisilla maatiloilla, elintarvikeyrityksissä, kuljetusketjussa ja maaseudun yrityksissä. Kansallinen tahtotila oman ruoantuotannon turvaamisesta on toivottavasti tässä salissa yhteinen ja luja. Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tilannekuvaa maa- ja elintarvikesektoristamme on tarpeen tarkentaa. Keskustan peräänkuuluttama suunnanmuutos on hyvässä vauhdissa. Nuorten aloittavien viljelijöiden määrä on kääntynyt nousuun, investoinnit ovat lähteneet liikkeelle, ja tiloja kehitetään. Nyt useampi kuin joka kolmas maidontuottajista arvioi tilansa lähitulevaisuuden kannattavuuden olevan erittäin tai melko hyvä — tämä kertoo uskosta tulevaisuuteen. Vuonna 2022, edellisen hallituksen aikana, vain noin joka viides arvioi samoin. Viimeksi nykyiselle tasolle päästiin vuonna 2014, eikä silloinkaan ministeri ollut keskustapuolueesta. [Oikealta: Hyvä niin!] Naudanlihasta maksetaan Suomessa nyt EU-jäsenyytemme parasta — huom. parasta — tuottajahintaa, vaikka teollisuudelta ja kaupalta on yhä lupa odottaa enemmän. Kuluvalla hallituskaudella on vahvistettu nuorten viljelijöiden aloitustuen rahoitusta yli miljoonalla eurolla vuodessa samalla, kun yrittäjätulovaatimuksen kertymistä on kevennetty. Vuoden 2024 kriisituki, yli 11 miljoonaa euroa, suunnattiin nuorille. Toimet ovat kasvattaneet sukupolven vaihdoksia yli tavoitteiden. Suomi on nuorten viljelijöiden osuudessa yli EU:n keskiarvon, ja lomitusjärjestelmämme ja tämän hallituksen vakinaistama Välitä viljelijästä -toiminta herättävät kiinnostusta muissakin EU-maissa alan vetovoiman lisääjinä. Hallitus on johdonmukaisesti ohjannut tukia ruoantuotantoon. Olemme uudistaneet korvauskelpoisuuksien jakomallin ja myöntäneet erilliset kiintiöt itäisen Suomen ohjelman alueelle ja nuorille tuottajille. Tiloilta tulleen palautteen perusteella tämä on merkittävin kannattavuutta parantava toimi vuosikausiin. Korvauskelpoisuus mahdollistaa näille hehtaareille myös ympäristökorvaukset, joten se kannustaa ympäristötoimiin. Kun hallitus aloitti työnsä, investoinnit olivat jäässä edellisen hallituksen metsäkatoasetukseen liittyneiden tulkintalinjausten vuoksi. Annoimme viljelijöille investointivarmuuden vakuuttamalla komission siitä, ettei parin puun kaataminen navettarakentamisen alta aiheuta Euroopan metsäisimmässä maassa metsäkatoa. Maatalouden investointihalukkuus on ollut kasvussa jo parin vuoden ajan. Tilakohtaista investointituen enimmäismäärää nostettiin ensi vuodelle 1,4 miljoonaan euroon, Finnveran rahoitus avattiin maataloudelle, ja Makeran valtiontakausvaltuus nostettiin 20 miljoonaan euroon. Maataloustukien rahoitus on määrätietoisesti turvattu, joitakin tukitasoja kuten luomua on jopa nostettu, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu. Tämä kaikki on tehty tilanteessa, jossa valtiontaloutta on ollut välttämätöntä sopeuttaa merkittävästi. Samalla tunnistamme, että kannattavuuskehitys on ollut yli hallituskausien erityisen hankalaa kasvinviljelytiloilla kustannusten ja maailmanmarkkinahintojen paineessa. Siksi viljasektorillamme tarvitaan sekä tuotannon monipuolistamista että vahvempaa markkinavoimaa ja viennin jalostusasteen nostoa. Viime vuosina rehuvalkuaisen ja elintarvikkeeksi menevän kasviproteiinin viljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi, ja olemme oikealla tiellä vahvistaessamme valkuaisomavaraisuutta muun muassa erikoiskasvien viljelyn tukirahoitusta lisäämällä. Arvoisa puhemies! Emme ole sulkeneet silmiämme energian hinnannousulta, sään ääri-ilmiöiltä, maailmanmarkkinoiden heilahteluilta ja turvallisuusympäristön muutoksilta, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Välikysymyksessä vaaditaan toimenpiteitä ensi vuoden budjettiin, mutta hallituksessa aloitimme toimet jo keväällä, kun Lähi-idän kriisi iski, ja päätimme nostaa maatalouden energiaveron palautuksen EU:n sallimaan maksimiin sekä tänä että ensi vuonna. Se tarkoittaa yhteensä 20 miljoonaa euroa lisää maatiloille. Maksamme EU:n kriisitukea 8,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuus, jolla maataloutta tuemme, on kuitenkin moninkertainen. Kolmannessa lisätalousarviossa tuomme kriisituen kansallisen täydennyksen, 17,5 miljoonaa euroa, ja kuten budjettiriihen yhteydessä sanoin, erityisesti viljasektorin tilannetta ajatellen teemme luonnonhaittakorvaukseen merkittävän korotuksen, yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka maksetaan kahdessa erässä ensi vuonna. Siitä 10 miljoonaa maksetaan vuoden 2026 perusteella jo toukokuussa. Se kohdentuu nyt aiempaa paremmin nimenomaan ruoantuotantoon, sillä komissio on hyväksynyt rehunurmen luonnonhaittakorvaukselle asetettavan ylläpitovelvoitteen, jolla puututaan niin sanottuun hömppäheinäongelmaan. Se tarkoittaa sitä, ettei pelkkä niittely riitä. Sikataloudelle on valmistelussa oma tukensa, noin kymmenisen miljoonaa euroa. Lisäksi myönnämme korvauskelpoisuuksia koko maahan noin 20 miljoonalla eurolla. Kun kaikki nämä toimet summaa yhteen, niin siitähän noin 140 miljoonaa euroa näyttäisi kertyvän. [Antti Kurvisen välihuuto] Lisäksi parannamme maatilojen maksuvalmiutta maksamalla ennakkomaksuja [Hälinää — Puhemies koputtaa] normaalia aikaisemmin yli 240 miljoonaa euroa. Pyysin huhtikuussa komissaarilta juridista poikkeusta, jonka komissio päätti toteuttaa. Samoin budjettiriihessä linjasimme, että huolehdimme afrikkalaisen sikaruton torjunnan akuuteista kustannuksista ja arvioimme vaikutuksia elinkeinoihin ja aluetaloudelle. ASF-tilanteen kannalta on aivan ensisijaista, että akuutit toimet keskittyvät määrätietoisesti epidemian varsinaiseen rajoittamiseen ja lopulta hävittämiseen Suomesta. [Mikko Savola: Aika paljon vielä tehtävää!] Arvoisa puhemies! Kriisitukia tärkeämpiä ovat pitkän aikavälin toimet ja markkinoiden toimivuus. Kuten MTK:n puheenjohtaja Hemmilä hyvin otsikoi: ”Toimivat markkinat ovat parasta maatalouspolitiikkaa”. Viime hallituskaudella parlamentaarinen työryhmä kokosi toimet, joita maatalouden kannattavuus edellyttää. Tämän hallituskauden aikana ne on toteutettu: Elintarvikemarkkinalaissa on vahvistettu sopimusosapuolten välistä tasapainoa ja lisätty sopimusten läpinäkyvyyttä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun resursseja on lisätty, ja tiedonsaantioikeudet ovat nyt kilpailulain muutoksella valtuutetun mukaan riittävät. Olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä myös EU-tasolla epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi, ja komissio on luvannut direktiivin uudistuksen alkuvuodesta 2027. Tämä on juuri sitä rakenteellista muutosta, jota välikysymyksessä peräänkuulutetaan. Hankintalain uudistuksessa suomalaisten ruoantuottajien aseman vahvistamiseksi lisätty huoltovarmuuskriteeri edellyttää sen käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa, ja vastuu on jokaisella päättäjällä kunta- ja hyvinvointialuetasolla. [Anne Kalmarin välihuuto] Kustannuskriisien juurisyihin on myös syytä puuttua pitkäjänteisesti. Olemme luoneet vuoteen 2040 asti ruokastrategian, jota käsitellään parhaillaan selontekona eduskunnassa. Sen tarkoitus on rakentaa ruokajärjestelmästämme kestävä ja kannattava. Se on yksi keskeisimmistä hallitusohjelman kokonaisuuksista ja varsin uudenlainen toimintatapa aiempien hallituskausien strategiatyöhön nähden. Työn jatkumista suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti yli hallituskausien varmistaa uusi ruokaneuvosto. Elintarvikeviennin strateginen koordinaatio on järjestetty uudelleen ja luotu yrityslähtöinen ruokaviennin kasvualusta. Viennin eteen tehdyt lukuisat toimet alkavat näkyä: ruokaviennin määrä on hallituskauden aikana kasvanut 18 prosenttia ja viennin arvo 7 prosenttia. On vahvistettu markkinaseurantaa, tuettu tuottajaorganisaatioiden perustamista, uudistettu tasausvaraus. Tekeillä on ravinteiden kierrätyksen ja lannoitehuoltovarmuuden tiekartta, ja teillä on eduskunnassa käsiteltävänä salmonellarahasto. Selvitämme puhtaan kotimaisen ammoniakin tuotantoa, ja vahvistamme kierrätysravinteiden ja biokaasun edistämistä kohdentaen ravinnekiertotuelle 5 miljoonaa euroa ja ravinteiden kierrätyksen investoinneille puoli miljoonaa euroa vuosittain. Kadmium-rajan määräaikainen muutos Ruotsin tasolle tuo sekin toivottua kilpailua lannoitemarkkinaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ollaan myöntämässä tukea kasvinsuojeluaineiden lupajärjestelmän ruuhkan helpottamiseksi. Norminpurkua on tehty koko kausi niin kansallisesti kuin EU-tason yksinkertaistuksilla. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon eduskuntakäsittely on käynnissä. Selonteko määrittää pitkän ajan maaseutuvision, poikkihallinnolliset tavoitteet ja suositukset maaseudun elinvoiman uudistamiseksi. Toimivat tietoliikenneyhteydet, liikenneverkot, yksityistiet, saaristoliikenne sekä kohtuullisesti saavutettavat perus- ja välttämättömyyspalvelut ovat maaseudun elinvoiman ja maamme kokonaisturvallisuuden keskeisiä edellytyksiä. Tärkeitä alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen toimia tehdään kymmenen elinvoimakeskuksen ja kymmenien Leader-ryhmien toteutuksella. Näitä toimia ovat esimerkiksi maatilojen ja muiden yritysten kehittäminen, laajakaistayhteydet, turvallisuus ja varautuminen, ympäristö- ja vesihuoltoinvestoinnit sekä kylien ja osallisuuden vahvistaminen. Kyse on alueelliseen elinvoimaisuuteen ja kokonaisturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä toimenpiteistä ja rahoituskohteista, joihin paikalliset yritysten ja yhteisöjen vastinrahoitus ja talkootyö tuovat satojen miljoonien eurojen lisän. Hallitus on omalta osaltaan huolehtinut muun muassa kyläkauppatuen uudesta mallista ja resursoinut lasten ja nuorten 4H-työtä ja kylävaratoimintaa. Maaseudulla asuvan näkökulmasta ei ole ollut merkityksetöntä, että nyt suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ja valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästys on mahdollistettu. [Pertti Hemmilä: Sekin vielä!] Arvoisa puhemies! Neuvottelutilanne EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tiivistyy kohti ratkaisuaan. Pidämme vahvasti kiinni siitä, että maataloudelle kohdistuva EU-rahoitus antaa vakaan ja ennakoitavan pohjan tulevien vuosien ruoantuotannolle ja sen kehittämiselle. Hallitukselle viljelijälle menevä raha on ollut prioriteetti, ja siksi iso onnistuminen neuvotteluissa on se, että maataloudelle on oma korvamerkitty osuutensa. Neuvotteluissa puolustamme suomalaista viljelijää. Kaikkia puolueita ja sidosryhmiä tarvitaan nyt mukaan tukemaan viljelijää, aktiivisesti toimeenpanemaan ruokastrategiaa ja rakentamaan yhdessä suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero on Suomessa edelleen yli 15 prosenttia, ja palkkaero seuraa naisia läpi työuran aina eläkkeeseen asti. Kuten täällä on tänään jo useampaan kertaan todettu, keskeinen este samapalkkaisuuden toteutumiselle on nimenomaan palkkauksen läpinäkyvyyden puute, ja siksi tämä palkka-avoimuusdirektiivi ja nyt tämä esitys tulevat sinänsä tarpeeseen. On kuitenkin valitettavaa, että Orpon hallitus toimeenpanee tämän palkka-avoimuusdirektiivin kansallisesti, kuten on todettu, myöhässä, mutta myöskin pääosin vähimmäistasolla, vaikka naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero Suomessa on selvästi korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin. Eli perusteita tiukemmalle sääntelylle todella on. Nostan tässä vielä esiin näitä keskeisiä puutteita. Ensinnäkin ilman selkeää samanarvoisen työn määritelmää laki ei osu palkkaerojen keskeisimpään rakenteeseen eli alojen vahvaan sukupuolittumiseen, ja siksi samanarvoisen työn määritelmä olisi syytä kirjata lakiin. Toiseksi uudet raportointi- ja arviointivelvoitteet koskisivat vain vähintään sadan työntekijän työnantajia, kun nykyinen palkkakartoitusvelvoite alkaa jo 30:stä. Lisäksi ongelmana on, että lyhyissä kausitöissä ja tilapäisissä tehtävissä olevia voidaan jättää pois sadan työntekijän laskennasta. Ammattiliitto Pro on huomauttanut, että tämä esitys voisi jopa heikentää nykyistä suojaa, ja tietysti tämä raja tässä on myös ongelma. Kolmanneksi hallituksella olisi direktiivin puitteissa ollut mahdollisuus säätää uusi laiminlyöntimaksu kohdistumaan palkka-arvioinnin toimittamatta jättämisen lisäksi myös itse palkkaeron korjaamatta jättämiseen, mutta näin hallitus päätti olla tekemättä. Olen myös huolissani siitä, että tasa-arvovaltuutetun oma arvio sille annettavien uusien työtehtävien hoidon kustannuksista on paljon suurempi kuin hallituksen sille osoittama rahasumma. Hyvätkin uudistukset voi vielä vesittää helposti sillä, että valvovalla viranomaisella ei ole resursseja selvitä tehtävistään, ja nyt on riski, että tässä on käymässä juuri niin. Arvoisa puhemies! Minimitasolle kirjoitettu palkka-avoimuuslaki ei auta tekemään tämän hallituksen työelämäpolitiikasta tasa-arvoista. Pikemminkin se korostaa sitä, miten monilla toimilla hallitus on kyykyttänyt erityisesti pienipalkkaisia naisvaltaisten alojen työntekijöitä ja vaikeuttanut naisten työmarkkina-asemaa. On sementoitu sotealan naisten palkkakuoppa vientivetoisella palkkamallilla, on mahdollistettu raskaussyrjintä heikentämällä irtisanomissuojaa ja helpottamalla pitkiä määräaikaisuuksia ja on vaikeutettu uudelleenkouluttautumista poistamalla aikuiskoulutustuki. Ei riitä, että tämä laki auttaisi havaitsemaan palkkaeroja joskus ensi vuosikymmenellä, vaan niitä pitää aktiivisesti pyrkiä myös poistamaan, ja siinä hallitus nyt ei tällä esityksellä onnistu. Me tarvitsemme lain, joka ei vain näytä palkkaeroja vaan tosiaan auttaa tehokkaasti niitä poistamaan. Samanarvoinen työ on määriteltävä selkeästi, raportointiraja laskettava 30 työntekijään, yksilöille on annettava toimiva oikeustie ja valvontaan osoitettava riittävät resurssit. Oli vähän surullista kuulla ministerin tässä aiemmin toteavan, että syy sille, että tällä minimillä mennään ja näitä asioita ei mukana ole, on se, että hallitusohjelmaan on jotain kirjattu ja sen mukaan sitten mennään. Tietenkin toivon, että tätä lakiesitystä nyt tietenkin eduskunnassa voi valiokunnassa vielä parantaa, ja tämän lisäksi me tarvitaan määrätietoista työelämän segregaation purkamista, tasaisemmin jakautuvaa hoivavastuuta, raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokasta torjuntaa sekä naisvaltaisten alojen parempaa palkkakehitystä. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että hallituksella ei näytä olevan suunnitelmaa näiden rakenteiden muuttamiseen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa tässä ajoneuvolain muutosta koskevassa esityksessä esiin yhden itselle varsin tärkeän asian, nimittäin sopimuspalokuntien toimintaedellytykset. Suomessa sopimuspalokunnat ovat aivan keskeinen osa pelastustoimen toimintakykyä. Erityisesti juurikin harvaan asutuilla alueilla ensimmäinen apu voi tulla nimenomaan sopimuspalokunnalta. Sopimuspalokuntien merkitys ei ole siis mikään pelkkä sivuseikka, vaan ne ovat aidosti osa meidän turvallisuuttamme ja sitä perustaa. Tästä syystä on tärkeää, että myös lainsäädäntö tukee niiden toimintaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta määritelmää sopimuspalokunnan pelastusautoille. Siinä ajoneuvon pitäisi olla enintään 3,5 tonnia, nelivetoinen ajoneuvo, jossa on lava. Lausuntopalautteessa on nostettu aivan aiheellisesti yksi kysymys esiin: miksi lainsäädännössä pitäisi olla näin tarkka määritelmä, ja millainen ajoneuvo sopimuspalokunnan pitäisi sitten lain mukaan hankkia? Taajamassa tai hyväkuntoisten teiden alueilla kaksivetoinen ajoneuvo voi olla aivan riittävä. Toisaalta lavavaatimus voi rajata pois sellaisia henkilöiden tai kaluston kuljettamiseen soveltuvia ajoneuvoja, joita palokunta tosiasiassa tarvitsee. Yksi asia on vielä sähköistyminen. Jos sääntely rajaa ajoneuvotyypit liian tarkasti, se voi samalla vaikeuttaa sopimuspalokuntien siirtymistä vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin, ja en usko, että tämä on tarkoituksenmukaista. Minusta lähtökohdan pitäisi olla yksinkertainen: sopimuspalokunnan pitää voida hankkia tehtäväänsä tarkoituksenmukainen ja turvallinen ajoneuvo ilman, että lainsäädäntö pakottaa ostamaan tiettyä ajoneuvotyyppiä. Yksi tärkeä asia, minkä nostan vielä esille, on verotus. Jos sopimuspalokunta hankkii pelastustoimen käyttöön ajoneuvon omalla rahallaan, sitä ei pitäisi asettaa verotuksessa huonompaan asemaan kuin vastaavaa pelastuslaitoksen ajoneuvoa. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on lausunnossaan nostanut tämän asian varsin selkeästi esille. Tässä pitäisi muistaa yksi asia: sopimuspalokuntien rahat eivät synny tyhjästä. Kun vapaaehtoiset ihmiset hankkivat ja ylläpitävät kalustoa, jotta meidän arki turvataan, he kantavat itse osan siitä kustannuksesta, jonka muuten joutuisi kantamaan hyvinvointialue tai valtio. Siksi lainsäädännön pitäisi helpottaa tätä toimintaa, ei tehdä siitä tarpeettoman kankeaa ja kohtuuttoman kallista palokunnille. Toivonkin, että valiokunnissa kuullaan tästä asiasta myös sopimuspalokuntien ääntä ja tarkastellaan lausuntopalautteessa esitettyjä muutostarpeita. Se vain on niin, että kun maailma muuttuu, arjen on kestettävä, ja sopimuspalokuntien toimintakyvystä ei pidä säästää väärässä paikassa. Meidän pitää huolehtia siitä, että apu tulee jatkossakin kaikkialle Suomeen myös silloin, kun apua tarvitaan nopeasti.

Arvoisa puhemies! Kiitos taas oikein hyvästä keskustelusta, ja kiitos siitä, että saatiin laajasti kannatusta ja tukea myös tälle esitykselle. — Edustaja Hamari esitti hyvän kysymyksen siitä, onko tämä nyt riittävä ja tulevatko kaikki asiat ratkaistua tällä esityksellä. Voisin sanoa näin, että saamme korjattua ehkä pahimmat pullonkaulat pois, millä pääsemme sitten edistämään tutkimusta ja päästään parempaan suuntaan. Mutta tuli tietenkin esityksen valmistelun aikana myös minulle se käsitys, että nämä tutkimuslainsäädäntökokonaisuuteen kohdistuvat muutostarpeet ovat hyvin laaja-alaisia ja itsessään tämä koko lainsäädäntökokonaisuus on melko laaja, ja kaikkia esillä olleita muutostoimia ei siten vielä voitu toteuttaa tässä hallituksen esityksessä. Koska tästä tuntuu olevan myös eduskunnalla aika laaja yhtenäinen suunta ja käsitys, että tätä me haluamme Suomessa edistää, niin uskon vahvasti myös siihen, että tulevalla hallituskaudella pystymme sitten vielä jatkamaan tätä tärkeää työtä. Edustaja Hamari nosti hyvin esille myös sen, minkälainen merkitys tällä tutkimuksella on parhaimmillaan myös meidän kansantalouteen. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen aloittikin sosiaali- ja terveysministeriössä naisten terveysstrategian, ja sitä on viety nyt hienosti eteenpäin. Tämän naisten terveysstrategian eteenpäinviemisessä itseäni on pysäyttänyt esimerkiksi yksi luku: jos me panostaisimme naisten terveyteen ja sen tutkimukseen enemmän ja veisimme sitä yhdessä eteenpäin enemmän, niin naisten terveyden tuottopotentiaali Suomessa voisi olla jopa 2,8 miljardia euroa, ja silloin puhutaan jo melko suurista luvuista. Mennään taas askel eteenpäin ja katsotaan, mitä sitten seuraavaksi.

Arvoisa herra puhemies! En nyt toista ensimmäistä puheenvuoroani, mutta koska tämä nimenomaan liittyy terveystieteelliseen tutkimukseen ja lääketieteelliseen tutkimukseen, niin on mielestämme luontevampaa, että tämä aihepiiri käsitellään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa aikaisemminkin tämä asia on käsitelty. Ei sitä nytkään täällä esimerkiksi ollut tiedeministeri esittelemässä, vaan nimenomaan sosiaaliturvaministeri. Siellä STM:ssä pitkälti on osasto, jossa on näitä asioita käytännössä valmisteltu, ja kyllä tämä luontevammin sinne kuuluu. — Mutta eipä tästä nyt kannata varmaan pidempään tässä salissa väitellä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ytimenä on kysymys siitä, millä ehdoilla tiedettä saa tehdä Suomessa, millä edellytyksillä tutkija pääsee toteuttamaan tutkimustaan, miten tutkimuseettinen ennakkoarviointi järjestetään ja miten tutkimusaineistoja voidaan hyödyntää. Esitys koskettaa myös laajemmin tiedepolitiikkaa, tutkimusetiikan koulutusta, tutkimusinfrastruktuurin käyttöä ja Suomen kilpailukykyä tutkimusympäristönä. Tämä kokonaisuus kuuluu mielestäni luontevasti sivistysvaliokunnan asiantuntemuksen piiriin. Olisi siis loogista, että esitys lähetetään sivistysvaliokuntaan mietinnön laatimista varten ja lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Tämä ei tarkoita, etteikö StV:n asiantuntemus asian käsittelyn osalta olisi esityksen suhteen tarvittavaa. Toivon kuitenkin sivistysvaliokunnan jäsenenä, että myös SiV kuulee laajasti asiantuntijoita tästä kyseisestä rajapinnasta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun: kannatan tätä edustaja Lindénin tekemää ehdotusta siitä, että tämän esityksen käsittelisi sosiaali- ja terveysvaliokunta, jolle sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Mutta nyt sitten haluan kiittää ministeriä tästä lakiesityksestä. Tämä on erittäin tärkeä ja sujuvoittaa tutkimuksen tekemistä. Mehän tiedämme, että yhden kliinisen lääketutkimuksen arvo Suomessa on noin 10 miljoonaa euroa, josta siis potilaan suoraan saama hyöty hoidoissa ja tutkimuksissa on 1,2 miljoonaa. Elikkä puhutaan tosi isoista summista, ja siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, että me pystytään helpottamaan sitä, että me saadaan lisää kliinisiä tutkimuksia Suomeen. Ja kun niiden määrä on dramaattisesti nyt laskenut, niin varmasti kaikki jaamme tämän, että niitä ehdottomasti tarvitsemme Suomeen lisää ja tutkimuksen edellytyksiä täytyy parantaa. Siksi on hyvä, että tämä lakiesitys nyt on täällä. Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset olla terveystutkimuksen kärkimaa. Meillä on laadukkaat rekisterit ja biopankit, vahvaa tutkimusosaamista sekä kansalaisten korkea luottamus terveydenhuoltoon — tai ainakin oli, ehkä se on nyt tällä kaudella vähän laskenut, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin — ja tutkimukseen luotetaan. Näitä vahvuuksia meidän pitää edelleenkin pyrkiä vahvistamaan. Tutkimus on oleellinen osa terveydenhoitoa. Ilman tutkimusta meillä ei ole uusia hoitoja, ei lääkkeitä, diagnostiikkaa tai myöskään vaikuttavampia palveluita. Samalla on kyse myös Suomen kilpailukyvystä. Itse asiassa tässä yhteydessä mainitsen, että talousvaliokunta vieraili juuri Turussa. Vierailimme siellä muun muassa erilaisissa yrityksissä, jotka tekevät tutkimusta ja kehittävät terveydenhuoltoa, ja kyllä myöskin sieltä viestit olivat sellaisia, että näitä edellytyksiä pitää parantaa tällä alalla. Suomen pitäisi nähdä näissä kasvunäkymissä ehkä enemmän vielä sosiaali- ja terveysala ja siihen liittyvät tutkimus, kehitys ja innovaatiot, myös kasvun lähteenä, ei pelkästään menoeränä, vaan nimenomaan sieltä voidaan myös sitä kasvua saada. Sieltä voi nousta niitä yrityksiä, ja meillä voi olla myöskin vientimahdollisuuksia terveysdataan liittyen ja biopankkeihin liittyen, joten kaikessa mahdollisessa, mitä voimme tehdä, totta kai pitää tutkimuksen edellytyksiä parantaa. Siksi olisinkin halunnut vielä tähän loppuun kysyä ministeriltä: ajatteletteko, että tällä esityksellä ratkaistaan riittävästi ne käytännön ongelmat, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta Suomessa? Aika paljon on kuulunut myös sitä, että edelleen se rakenne on aika monimutkainen. Siellä on sellaisia esteitä, mitä me varmasti voisimme vielä miettiä jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kuten huomasimme, tämän lain esitteli sosiaaliturvaministeri, jolle lääkeasiat siellä STM:n työnjaossa kuuluvat. Minusta ensimmäinen havainto tässä nyt on se, että tämän pitäisi tulla sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle, ja sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Teen tällaisen ehdotuksen, joka ymmärtääkseni poikkeaa siitä, mitä puhemiesneuvoston kerrottiin tästä asiasta linjanneen. Muistan, kun tämä sama lainsäädäntökokonaisuus oli edellisen kerran nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Perehdyimme siihen hyvin huolellisesti. Olen monta kertaa eri sidosryhmille kertonut sen, että viisi lakia muodostaa eräänlaisen kokonaisuuden. Tässä itse asiassa nyt luetellaan esityksen ensimmäisellä sivulla yhteenvedossa kuusi lakia, joka on varmaan vielä oikeampi määritelmä. Elikkä meillä on erillinen laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, sitten meillä on laki kliinisestä lääketutkimuksesta, sitten meillä on biopankkilaki ja sitten tämä toisiolaki. Sitten täällä on vielä tämä ihmisten elimien, kudosten ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annettu laki. Nämä kaikki ovat sellainen kokonaisuus, jonka kokonaishallinta on erittäin vaativa asia. Silloin kun ne ovat olleet täällä yleensä jonkin muutoksen takia, niin se hallituksen esitys on ollut parisataasivuinen ja jopa laajempi. Nytkin se on sitä luokkaa. Nämä ovat erittäin monimutkaisia, vaativia asioita. On tärkeää, että me ajantasaistamme tätä lainsäädäntöä. Meillä on Suomessa todellista potentiaalia, aivan niin kuin tässä edeltävä puhuja sanoi, ja jossain määrin me olemme luoneet liian paljon esteitä ja byrokratiaa sisältävän mallin. Tutkijat ovat siitä olleet huolissaan. Eräitä asioita saatiin jo muutama vuosi sitten korjattua, mutta on hyvä, että korjataan edelleen, jotta tämä olisi joustavaa mutta samalla myös sitten tätä tietosuojaa kunnioittavaa, kun on ihmisten kaikista arkaluontoisimmista asioista kysymys. Lopuksi palaan siihen, mitä aluksi sanoin, eli tämä pitäisi lähettää sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle. Tämä on melko puhtaasti tällainen lääketieteellinen lainsäädäntö. Toki tähän liittyy lääketieteellinen tutkimus, mutta kun se lääketieteellinen tutkimuskin tapahtuu käytännössä siellä yliopistosairaaloissa ja muissa lääketieteellisissä yhteisöissä, niin esimerkiksi nämä eettiset toimikunnat ovat nimenomaan tällä hetkellä hyvinvointialueilla ja aiemmin sairaanhoitopiireissä olevia elimiä. Ja sitten SiV antaisi lausunnon tästä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esityksen eduskuntaan tuomisesta. Pidän tämän esityksen tavoitetta erittäin tärkeänä. Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset korkeatasoiselle lääketieteelliselle tutkimukselle. Meillä on osaamista, on laadukkaat terveys- ja rekisteriaineistot sekä biopankit. Liian usein tutkimuksen tekemistä ovat kuitenkin vaikeuttaneet pirstaleiden sääntely, päällekkäiset menettelyt ja epäselvät tulkinnat. Tällä esityksellä näitä esteitä puretaan. Erityisen tärkeänä pidän biopankkien mahdollisuuksien parempaa hyödyntämistä, tutkimusaineistojen saatavuuden selvittämisen helpottamista sekä eettisten arviointimenettelyjen selkeyttämistä. Tutkittavien oikeuksista, tietosuojasta ja tutkimuksen eettisyydestä ei tietenkään tingitä, mutta vahva tutkimusetiikka ja sujuva tutkimusympäristö eivät ole toisiensa vastakohta. Suomen kannattaa tavoitella paikkaa maana, jossa lääketieteellinen tutkimus on sekä korkeatasoista että turvallista ja sujuvaa tehdä. Se tuo meille tutkimusta ja investointeja, mutta ennen kaikkea uusia hoitoja, parempaa diagnostiikkaa ja terveyshyötyä suomalaisille. Tämä esitys vie meitä oikeaan suuntaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lääketieteellinen tutkimus on monessa mielessä meille tärkeä suuri mahdollisuus. Kun Suomessa kannattaa tehdä lääketieteellistä tutkimusta, saamme Suomeen myös ensimmäisenä uusia lääkkeitä ja lääketeollisuuden työpaikkoja. Tämä palvelee kansanterveyttä, tämä palvelee kansantaloutta. Sen vuoksi hallitus on käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt varmistamaan, että Suomessa tutkimusinfra on kunnossa. Keskeinen elementti toimintaympäristön kannalta on lainsäädäntö. Jo aiemmin olemme korjanneet niin kutsutun toisiolain, nyt me selkiytämme tutkimuslainsäädäntöä muutoin. Samalla uudistuksessa varmistetaan kansalaisten yksityisyyden suojan ja oikeuksien kunnioittaminen sekä sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallinen käsittely. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuutta eri sosiaali- ja terveysalan tutkimustoimintaa koskevaa lakia. Esityksen piiriin kuuluvat laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, laki kliinisestä lääketutkimuksesta, laki lääkinnällisistä laitteista, biopankkilaki, laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä sekä laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä, eli niin sanottu toisiolaki. Esityksen tavoitteena on edistää Suomessa tehtävää tutkimusta ja mahdollisuutta hyödyntää suomalaisia sosiaali- ja terveydenhuollon rekisteritietoaineistoja, jotka ovat globaalissa mittakaavassa ainutlaatuisia. Tarve tutkimuslainsäädännön selkiyttämiselle on noussut esiin käytännön tutkimustyössä. Myös eduskunnan valiokunnat ovat aiempien lakihankkeiden käsittelyjen yhteydessä kiinnittäneet huomiota tarpeeseen selkiyttää tutkimustoimintaa koskevaa lainsäädäntökokonaisuutta. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia tutkimustoimintaa koskeviin lakeihin. Toisiolakiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomaiset oikeusperusteet, joiden nojalla voidaan koostaa tietoa rekisteritietojen soveltuvuudesta erilaisten hankkeiden aineistoiksi. Esityksellä myös mahdollistettaisiin tutkittavien etsiminen kliinisiin tutkimuksiin olemassa olevien potilastietojen perusteella sekä tutkimuksiin soveltuvien henkilöiden kontaktointi nykyistä kohdennetummin ja joustavammin. Näiden toimien tarkoituksena on edistää erityisesti kliinisten lääketutkimusten käynnistämistä Suomessa ja tukea tutkimusten rekrytointitoimenpiteiden suorittamista. Biopankkien tehtäviä täsmennettäisiin siten, että biopankit voisivat palvella nykyistä joustavammin ja laajemmin erityyppisiä lääke- ja terveystieteen alan tutkimuksia. Tähän liittyvä keskeinen ehdotus on mahdollistaa biopankin taholta suoritettavat niin sanotut takaisinkutsut. Jatkossa biopankilla olisi oletuksena oikeus ottaa yhteyttä biopankille suostumuksen antaneisiin henkilöihin ja kysyä heidän halukkuuttaan antaa lisänäytteitä sekä osallistua sellaisiin uusiin tutkimuksiin, jotka edellyttävät henkilön aktiivista osallistumista. Myös tämän muutoksen tarkoituksena on edistää lääke- ja terveystieteen alan tutkimusten käynnistämistä Suomessa. Biopankkien kautta toteutettavilla tutkimusten rekrytointitoimenpiteillä on mahdollista houkutella erityisesti kansainvälisiä monikeskustutkimuksia Suomeen, ja edistää siten terveysalan kasvua. Esityksellä myös täsmennettäisiin ihmisperäisiä näytteitä sekä kuolleita henkilöitä koskevaa tutkimussääntelyä tietyiltä osin. Mahdollisuutta käyttää kuolleen ihmisen ruumista lääketieteellisissä tutkimuksissa joustavoitettaisiin poistamalla vaatimus, jonka mukaan tutkimustoiminnan on tapahduttava ruumiinavauksen yhteydessä. Tämän muutoksen tarkoituksena on sujuvoittaa erityisesti elinsiirtoihin liittyvää tutkimusta, jossa on nykylainsäädännön vaatimusten vuoksi ilmennyt esteitä. Harvinaissairauksia koskevien tutkimusten toteuttamista sujuvoitettaisiin rajaamalla tutkittavan suostumukseen perustuvat harvinaissairauksien tutkimukset pois toisiolain soveltamisalasta. Sääntelyyn, joka koskee hätätilanteissa suoritettavia tutkimuksia, tehtäisiin täsmennyksiä, joiden tarkoituksena on selkiyttää nykytilanteeseen liittyviä tulkintaepäselvyyksiä. Lisäksi esityksellä selkiytetään lääketieteellisten tutkimuseettisten toimikuntien lausuntomenettelyjä sekä yhdenmukaistetaan toimikuntien antamiin lausuntoihin sovellettavia muutoksenhakumenettelyjä. Arvoisa puhemies! Esityksen valmistelun tukena on toiminut laaja työryhmä, jossa oli mukana edustajia muun muassa yliopistoista, hyvinvointialueilta ja viranomaisista. Muutosehdotukset on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä työryhmän kanssa ja kentän tarpeita kuunnellen. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vaiheistetusti vuosien 2027 ja 2028 alussa. Lakiehdotuksiin sisältyvät henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset sekä tietyt valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan toimintaa sujuvoittavat muutokset tulisivat voimaan tammikuussa 2027. Ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain ja biopankkilain muutokset sekä muut lääketieteellisiä tutkimuseettisiä toimikuntia koskevat muutokset tulisivat voimaan tammikuussa 2028. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisat ministerit! Terveydenhuollon tiedonkulun parantaminen on erittäin tärkeä asia, ja siinä meillä on kyllä todella vielä tekemistä. Tässä esityksessä tavoitteena on lisätä ilmoitusten määrää, parantaa tiedonkulkua ja sitä kautta parantaa työolosuhteita, ja tämä tavoite on erittäin kannatettava. Työperäisten sairauksien seurannan tarkoitus ei ole kerätä kuitenkaan tietoa tiedon vuoksi, vaan tarkoitus on tunnistaa haitallisia työolosuhteita ajoissa, ehkäistä sairastumista ja ylläpitää ihmisten työkykyä. Katson näin fysioterapeuttisesta näkökulmasta myös, että tietysti halvemmaksi tulee aina ennaltaehkäistä niitä sairauksia kuin sitten hoitaa niitä, joten siksi toivon, että kun tässä on paljon ollut hyviä puheenvuoroja siitä, puhutaanko nyt vain ammattitaudeista ja mikä se ilmoitusvelvollisuus on, niin siitä käydään sitten valiokunnassa vielä hyvä keskustelu. Oikeastaan toivon, että juuri näihin kolmeen asiaan — että se ilmoittaminen tehtäisiin lääkärille mahdollisimman helpoksi, sekin on jo tullut tässä keskustelussa esille, ja sitten nämä perustellut ammattitautiepäilyt eivät jää järjestelmän ulkopuolelle, ja myös muista työperäisistä sairauksista saadaan jatkossa riittävästi tietoa — siellä valiokunnassa kiinnitetään huomiota. Olisin ministeriltä vielä kysynyt: osaatteko kertoa jotakin näistä tietojärjestelmistä, mitä kautta nämä tiedot siirtyvät tai miten ne on integroitu vaikka nykyisiin järjestelmiin ja millä tavalla se on hoidettu, ettei tästä aiheudu lisätaakkaa myöskään lääkäreille? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tämän lain esittelystä. — Voinenkin todeta, että otan ihan tervetulleeksi tämän esityksen omalta työkokemuspohjaltanikin. Olen 13 vuotta ollut teollisuudessa työsuojeluvaltuutettuna ja valitettavasti nähnyt ja joutunut olemaan mukanakin työperäisten sairauksien ja työtapaturmien ja muiden vastaavien selvittelyissä, joten on kiva, että täällä edistetään nyt terveellisempiä työolosuhteita. Terveelliset ja turvalliset työolosuhteet ovat lähtökohta kaikkeen työn tekemiseen, ja on hienoa, että niitä lähdetään parantamaan. Ammattitautien määrä on pitkällä aikavälillä Suomessa vähentynyt, ja se on oikein hyvä homma, mutta yksittäisinä vuosina on kuitenkin nähty poikkeuksellisen paljon piikkejä. Muun muassa covid-aikaan näin kävi. Kehityksen taustalla on parempi työsuojeluajattelu, ja kaikin puolin muutenkin vastuullisuus, joka on tullut työelämään monin paikoin, on tätä asiaa kyllä edistänyt. Vaikka ammattitaudit ovat vähentyneet, niin monet työperäiset sairaudet, kuten tuki- ja liikuntaelinten vaivat sekä mielenterveyden häiriöt, ovat edelleen erittäin yleisiä, ja ne eivät kuitenkaan useimmiten täytä ammattitaudin tiukkaa määritelmää, koska työn ei voida osoittaa olevan niiden pääasiallinen syy. Hallituksen esitys on monilta osin kannatettava, ja varsinkin sen tavoite tosiaan sääntelyn kehittämisessä vastaamaan terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitystä on todellakin kannatettava. Siirtyminen digitaaliseen ilmoitusmenettelyyn helpottaa myös kokonaisprosessia siinä, kunhan ilmoitusjärjestelmät ovat toimivat eivätkä ne lisää lääkärien hallinnollista taakkaa. On tosiaan tärkeätä, että pystytään välttämään sitä tarpeetonta päällekkäistä kirjaamista, niin että saadaan silloin suorittavaan työhön enemmän sitä aikaa. Mutta kyllä jonkin verran minuakin huolettaa tämän lain ilmoitusvelvollisuuden rajaaminen vain ammattitauteihin. Ilmoitusvelvollisuus ammattitautien kohdalla on siis kannatettava, mutta kyllä pieni huoli on siitä, että tämä saattaa johtaa muiden työperäisten sairauksien ilmoittamisen vähenemiseen, ja toivottavasti näin ei kävisi. Tässä ehkä ottaisin vielä puheenvuoron lopuksi esille nämä psykososiaaliset kuormitustekijät ja psykososiaalisesta kuormituksesta johtuvat työperäiset sairaudet: ne ovat lisääntyneet tosi paljon, ja niiden tutkiminen on haasteellista, ja myöskin niiden diagnosointi ja raportointi tulisi saada sillä tavalla selkeämmäksi ja paremmaksi, jotta myös selvästi niitä tunnistettaisiin työelämässä paremmin ja sitä myöten saataisiin terveellisemmät ja turvallisemmat työolot meille kaikille. Työpaikkaselvityksien merkityksen ottaisin vielä tässä esille, eli kyllä ne tulevat tässä korostumaan, että työpaikkaselvityksiin panostettaisiin entistä enemmän ja työterveyslääkäreiden ammattitaidosta pidettäisiin huolta. — Nyt näyttää puheenvuoroaika loppuvan. Tässä olisi vielä asiaa, mutta kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan esimerkiksi muutettavaksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia. Muutettavaksi ehdotettu sääntely koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti edelleen oikeus ilmoittaa muistakin työperäisistä sairauksista. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaisille pääsääntöisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla. Esityksen tavoite on kannatettava. On järkevää päivittää lääkärin ilmoitusvelvollisuutta vastaamaan nykyisiä tietojärjestelmiä ja samalla vahvistaa työperäisten sairauksien tunnistamista ja työolosuhteitten parantamista. Arvoisa herra puhemies! Itse teollisuudessa yli 20 vuotta töitä tehneenä olen nähnyt sen haasteen, mikä liittyy varsinkin teollisuuden alan työympäristöön ja työsuojeluun. Siellä on monenlaisia vaaratekijöitä, kemikaaleja ja muita tämmöisiä häiriöitä, jotka voivat sitten edesauttaa jopa tiettyjen ammattisairauksien syntymistä. Olen nähnyt sen, että aika haastavaa on monesti sen prosessin etenemisen kannalta tunnistaa sekä tehdä toimenpiteitä, jotta sen työntekijän, joka mahdollisesti on altistunut joillekin tietyille vaaroille niin, että ammattitautia voidaan epäillä, asia saadaan vietyä hienosti loppuun asti sen työntekijän kannalta ja toki myös sitten turvaamaan muita työntekijöitä siltä, että näitä vastaavia sairastumisia ammattitautiin ei sitten tulisi. Elikkä siltä osin tämä esitys on kyllä kannatettava, ja toivotaan, että tämä tuo sitten hyviä tuloksia tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille lakiesityksen esittelystä. Työperäinen sairaus kertoo usein siitä, että työpaikalla on jotain, johon pitää puuttua. Siksi tiedon kulkeminen lääkäriltä työsuojeluviranomaiselle on tärkeää. Sen avulla voidaan tunnistaa työpaikan ongelmia ja ehkäistä uusien sairauksien syntymistä. Hallituksen esityksen tavoite ilmoitusmenettelyn digitalisoimisesta ja tiedonkulun parantamisesta on kannatettava. Kun ilmoittaminen tehdään helpoksi ja tieto kulkee nopeasti, voidaan myös työsuojelun resursseja käyttää tehokkaammin. Esityksessä on kuitenkin yksi merkittävä riski. Jatkossa lääkärin ilmoitusvelvollisuus koskisi vain ammattitauteja. Muista työperäisistä sairauksista lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa, mutta ei velvollisuutta. Tämä voi johtaa siihen, että juuri varhaiset merkit työpaikan ongelmista jäävät ilmoittamatta. Esimerkiksi psykososiaalinen kuormitus, sisäilmaongelmat ja muut työympäristön riskit voivat näkyä työntekijän terveydessä jo ennen kuin kyse on varsinaisesta ammattitaudista. Tämä on erityisen tärkeää muuttuvassa työelämässä. Myös tekoälyn lisääntyminen muuttaa työn tekemistä ja voi joissain tilanteissa lisätä kognitiivista kuormitusta. Meidän pitää pystyä tunnistamaan myös tällaisia uusia työelämän terveysriskejä. Arvoisa puhemies! SDP pitää tärkeänä, että digitalisaatio etenee, mutta samalla ilmoitusjärjestelmän pitää tuottaa mahdollisimman kattavaa tietoa työelämän ongelmista. Erityisesti perusteltujen ammattitautiepäilyjen ilmoitusvelvollisuuden tulee säilyä, kuten HALI lausunnossaan muistuttaa. Lääkäri voi usein vain epäillä ammattitautia, kun lopullinen ratkaisu tehdään myöhemmin vakuutusjärjestelmässä. Jos ilmoitusvelvollisuus koskee vain jo todettua ammattitautia, tärkeää tietoa voi jäädä viranomaisvalvonnan ulkopuolelle. Lisäksi ilmoittamisen pitää olla lääkärille mahdollisimman helppoa. Terveydenhuollossa tarvitaan enemmän aikaa potilastyöhön, ei lisää turhaa hallinnollista työtä. Tavoitteen pitää olla selvä: tunnistetaan työperäiset terveysriskit ajoissa, puututaan niihin ajoissa ja pidetään suomalainen työelämä turvallisena. Kysynkin ministeriltä: onko hallitus valmis varmistamaan, että perusteltujen ammattitautiepäilyjen ilmoitusvelvollisuus säilyy ja ettei uudistus heikennä työsuojelun mahdollisuuksia tunnistaa työpaikkojen terveysriskejä ajoissa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 46 a §:n, työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 76 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan uudistusta niin sanottuun työsuojelun valvontalain 46 a §:n sääntelyyn, joka koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudeista ja muista työperäisistä sairauksista. Nykyään työsuojeluviranomaisen on toimitettava ilmoitus edelleen Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteröintiä eli käytännössä tutkimusta ja tilastointia varten. Lääkärin ilmoitus on työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön ja ammattitautien viralliseen vahvistamiseen ja korvaamiseen verrattuna erillinen menettelynsä. Ilmoituksen tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja siten ennaltaehkäistä ammattitauteja ja muita työperäisiä sairauksia. Työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn kautta voidaan myös hillitä sairauksista eri tahoille aiheutuvia kustannuksia. Ammattitautien ennaltaehkäisy on voimassa olevan EU:n työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan strategiakehyksen yksi päätavoitteista. Lääkärin ilmoitus on yksi keinoista, joilla tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä. Lääkärin ja työsuojeluviranomaisen yhteistyöllä ja sitä koskevalla sääntelyllä on myös hyvin pitkä historia. Nykyään ilmoitusten määrä on kuitenkin liian vähäinen. Ilmoitusta koskeva sääntely on vanhaa ja sitä ei välttämättä tunneta. Myös ilmoitusmenettelyn käytännöt voivat olla kankeita. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaankin, että sääntely lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta uudistettaisiin kokonaan. Uudistuksessa huomioitaisiin, että tietosuojalainsäädäntö ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö ovat kehittyneet. Ilmoitusmenettelyssä hyödynnettäisiin puolestaan terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja, joista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa. Hallituksen esityksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus koskisi vain ammattitauteja. Ammattitaudeissa työolosuhteet ovat sairauden pääasiallinen syy. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien sairauksien joukkoa siis supistettaisiin. Supistuksen syynä olisi ilmoitusvelvollisuuden kriminalisointi. Vain ammattitaudit voidaan rajata tyhjentävästi. Ammattitaudit määritellään työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännössä niiden korvattavuuden vuoksi. Muissa työperäisissä sairauksissa työolosuhteet ovat vain sairauden osasyy. Muita työperäisiä sairauksia ei määritellä lainsäädännössä. Silti niistäkin tarvitaan tietoa työpaikkojen työolosuhteiden kehittämiseen. Siksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa muista työperäisistä sairauksista työsuojeluviranomaiselle. Lääkärin tulisi kuitenkin ilmoittaa potilaalle etukäteen, että lääkäri aikoo tehdä tämän ilmoituksen. Näin potilas ei yllättyisi, että muustakin työperäisestä sairaudesta kuin ammattitaudista ilmoitetaan. Halutessaan potilaalla olisi tietosuojalainsäädäntöön perustuva oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä eli tämän ilmoituksen tekemistä. Esitettävä sääntely lääkärin ilmoituksesta olisi voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna selkeämpää sen osalta, keiden potilaiden sairauksia ilmoitetaan ja mitä tietoja ilmoitetaan. Koska kyse on sairaustapausten ilmoittamisesta, ilmoituksiin sisältyisi myös salassa pidettäviä tietoja ja niin sanottuja arkaluonteisia henkilötietoja. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös muutosta Työterveyslaitoksen tietojen saantiin. Esityksen mukaan Työterveyslaitos saisi osan lääkärin aiemmin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista suoraan terveydenhuollosta. Kansaneläkelaitos voisi pääsääntöisesti toteuttaa tiedonsaantioikeuden terveydenhuollon palvelunantajien puolesta hyödyntämällä terveydenhuollon valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettuja tietoja. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on, että lääkärin ilmoitusta koskeva sääntely vastaisi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskevan sääntelyn kehitystä. Tavoitteena on myös ilmoitusten määrän lisääminen ja siten työolosuhteiden parantaminen. Esityksellä ei olisi merkittäviä vaikutuksia eikä se vaikuttaisi valtion talousarvioon. Esityksen takia olisi tehtävä joitakin muutoksia eri toimijoiden tietojärjestelmiin, mutta muutoskustannusten arvioidaan olevan maltillisia. Työolosuhteita parantamalla ja sairauksia ennaltaehkäisemällä voidaan hillitä sairauksista eri tahoille aiheutuvia kustannuksia. Kaiken kaikkiaan esitys vaikuttaisi myönteisesti työvoiman suojeluun. Ehdotettava sääntely olisi myös lääkärin aseman ja potilaan henkilötietojen käsittelyn kannalta aiempaa selkeämpää. Esityksellä ei ole suoraa yhteyttä pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan. Esitys kuitenkin tukee hallitusohjelman tavoitteita terveydenhuollon tiedonkulun sujuvoittamisesta ja työturvallisuuden edistämisestä. Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä kolmikantaisesti, ja valmistelu päättyi yksimielisesti. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tietojärjestelmäsyistä vasta 7.1.2030 ilman erillisiä siirtymäaikoja.

Arvoisa puhemies! Tässä muutaman edustajan puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, että suurin syy Suomessa palkkaeroille ovat meidän segregoituneet työmarkkinat. Tämä esitys ei valitettavasti siihen puutu, mutta se antaa meille kyllä sellaisen ikään kuin jatkotyöskentelyn mahdollisuuden ja myös tarpeen. Meidän pitää pystyä tarttumaan paremmin työmarkkinoiden segregaatioon, jotta pystymme aidosti myös vielä paremmin puuttumaan siihen, että meillä on Suomessa todellakin palkkaero noin 16 senttiä miesten ja naisten euron välillä. Tässä tuli muutaman kerran kysymystä siitä, täyttääkö tämä lainsäädäntö sen minimitäytäntöönpanon. No, lakihan on tietenkin ollut oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessa ja myöskin muutosten jälkeen laintarkastuksessa. Me olemme myös saaneet arviointineuvostolta tästä arvosanaksi 4/5, ja tietenkin myös oikeuskansleri on tarkistanut sen, että tämä täyttää vaaditut säädökset. Näin ollen pitäisi olla meille kaikille hyvinkin selvää, että me olemme tämän täytäntöön panneet niin kuin se kuuluu panna. Tässä tuli puhetta myös tästä aikataulusta. Tiedän, että olemme tässä myöhässä. Ajattelen kuitenkin niin, että kaikista arvokkainta on se, että me olemme tämän lain hyvin valmistelleet. Niin kuin sanoin, arviointineuvosto antoi meille tästä lainvalmistelusta erittäin hyvät arvosanat, 4/5, ja minusta se on myös erittäin tärkeätä, koska välillä on myös kuullut moitteita siitä, että lainvalmistelu ei ole aina ollut opposition mielestä tarpeeksi hyvää. No, miksi vasta nytten ja miksi tämän minimin mukaan, niin kuten ehkä tiedätte, hyvä oppositio, tämä on aika monimutkaista sääntelyä. Te yrititte sitä myös itse viime hallituskaudella. Teillä oli varsin kunnianhimoiset kirjaukset siitä, ja ne olivat minusta erittäin hyvät. Olisin todella toivonut, että olisitte pystyneet ne viemään maaliin. Ihmettelenkin sitä, minkä takia sitten marraskuussa 22 ilmoititte, että esitystä ei tulla eduskunnalle antamaan. Tämä varmasti myös kertoo teille siitä, miten hankalasta kokonaisuudesta tässä on kyse. Mutta nyt olemme vihdoin ja viimein saamassa tätä eteenpäin ja olemme yksi tätä nopeimmin eteenpäin vievistä maista koko Euroopan unionissa. Toivon todella, että esimerkiksi Pohjoismaat voisivat tässä Suomesta ottaa mallia tulevaisuudessa. No, mitä tulee sitten näihin muutamiin kysymyksiin esimerkiksi tästä samanarvoisen työn määritelmästä, niin meillä tulee tasa-arvolakiin uusi 3 a §. Se on muutettu lausuntovaiheen jälkeen, ja myös lausuntopalaute on pyritty tässä asiassa ottamaan huomioon. Samanarvoinen työ ei ole täysin uutta meidän kansallisessa lainsäädännössä. Meillä on voimassa olevassa tasa-arvolaissa samanarvoisen työn maininta, sen lain 6 b §:ssä ja 8 §:ssä, ja sitä on käsitelty myös hallituksen esityksessä 19/2014. Lisäksi meillä on erilaisia järjestelmiä, millä tätä samanarvoisen työn määritelmää voidaan niin työehtosopimuksista tulkita kuin myöskin voimme tulkita sitä sosiaali- ja terveysministeriön tekemästä uudesta ohjeistuksesta. Tämä on varsin hyvin tässä otettu kyllä huomioon. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, mistä keskustelemme, elikkä turve uusiutuvaksi ‑kansalaisaloitteesta. Tuossa aikaisemmin sanoin jo siitä, että meidän pitäisi ehkä ajatella tätä asiaa sillä tavalla, että mehän pyrimme saamaan rahaa maahan sillä lailla, että me yritämme saada vientiä aikaan, ja tätä vientiä ehkä voisimme myös korvata sillä tavalla, että yrittäisimme estää tuontia. Energian osalta voisimme jättää ostamatta yhden rekkakuorman öljyä, joka nykypäivän hinnoilla — rekkaan sopii noin 56 000 litraa öljyä — on karkeasti lähes 100 000 euroa. En tiedä tämän päivän tarkkaa hintaa, mutta oletan, että se nyt on vähintään 80 000 euroa. Tämä yksi öljyrekka voidaan korvata kahdella nykyaikaisella täysperävaunulla hyvälaatuista palaturvetta. Tämä palaturverekka maksaa noin 6 000 euroa ja kaksi rekkaa tietenkin 12 000 euroa, elikkä tämä on paljon halvempaa. Tämä on käsittämätöntä, että me paasataan rahaa ulkomaille. Ei tästä kukaan vihreä mitään hyödy. Laivoihin menee polttoainetta, ne syövät sitä. [Hannu Hoskosen välihuuto] — Sitten edustaja Hoskonen tuossa äskeisessä ansiokkaassa puheenvuorossaan sanoi sen, että turve on puhtaampaa kuin puun poltto. [Hannu Hoskonen: Kyllä!] Minä itse vähän ajattelin, että nyt Hoskonen puhuu omiansa, mutta Hoskonen ei puhunut omiansa. Elikkä itse palamistapahtumassa turve on hiukan puuta puhtaampaa, [Hannu Hoskonen: Se on fakta!] mutta jos otetaan huomioon se korjuuketju ja siinä kulunut polttoaine, niin turve on paljon puhtaampaa. Vaikka nyt tässä aloitteessa puhutaan energiaturpeesta, niin täällä on nostettu ansiokkaasti esille nämä muutkin kuin energiakäytön turve, elikkä kuivike- ja kasvuturve. Hallitusohjelmassa on liitteenä Huoltovarmuuskeskuksen muistio, ja siinä kerrotaan se, että nämä ovat kaikki alisteisia toisilleen, elikkä kuivike- ja kasvuturve ovat alisteisia energiaturpeen tuotannolle. Sen takia meidän kannattaa puhua kokonaisuudesta. Kun nyt on siedettävämpää puhua kuivike- ja kasvuturpeesta ja niiden tarpeellisuudesta, niin on hyvä kuitenkin huomata, että niiden tuotantokustannukset ovat alisteisia sille energiaturpeelle. Minä otan tästä yhden mielipidekirjoituksen ja luen siitä pienen palan: ”Ruokaturva koostuu ruoan saatavuudesta, ihmisen kyvystä hankkia ruokaa, ruoan käytettävyydestä ja turvallisuudesta sekä ruoan tarjonnan vakaudesta”, kirjoittaa Marttaliitto. Yksi kotimaisen ja myös eurooppalaisen ruokaturvan turvaaja on turve. Kasvuturve tai kasvualusta on elinehto kustannustehokkaalle kasvihuonetuotannolle. Vaihtoehtoisia raaka-aineita on heikosti saatavilla. [Puhelin värisee ja puhuja pitää tauon — Tuomas Kettunen: Maakunnasta soitetaan!] Puukuitua ei ole tarjolla oikeaan hintaan, kookoskuidun maahantuonti on kallista, ja muut vaihtoehdot eivät Euroopassa riitä vastaamaan kasvavan puutarhaviljelyn kysyntään. Ministeriön virkamiehiltä on tullut selvä viesti, että ihan turha on edes etsiä mitään parempaa tai korvaavaa tuotetta. Tämä on ihan käsittämätöntä, että sitä on etsitty. Suomesta viedään jo nyt Eurooppaan itse asiassa kymmeniä laivakuormia kasvuturvetta ja kasvualustoja. Minun pitää rehellisesti sanoa, että viimeisen vuoden aikana on viety satoja kuormia, kun muualla Euroopassa ovat olleet kelit tai muut semmoiset. Viime vuonna on viety satoja kuormia ruoan, vihannesten ja muun muassa kukkienkin tuotantoon turvetta. Suomalaiselle turvetuotannolle nähdään mahdollisuuksia tulla jopa kriittisen tärkeäksi kasvuturpeen toimittajaksi Euroopassa. Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, että bakteeri kykenee vastustamaan antibioottia. Maailmalla vuosittain jopa 4,7 miljoonaa kuolemaa liittyy bakteeriperäiseen antibioottiresistenssiin, mikä tekee siitä yhden suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea huomauttavat, että maailmanlaajuisesti jo yksi kuudesta bakteeri-infektiosta on vastustuskykyinen tavanomaisille antibiooteille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa ja lisää komplikaatioiden riskiä. Ongelman torjumiseksi on kuitenkin keinoja, ja — monille ehkä hieman yllättäen — turve on yksi niistä. Kuiviketurpeen happamuus parantaa hygieenisyyttä ruoantuotannossa, ja sillä on antibakteeriset ominaisuudet. — Nyt aikani tulee täyteen. Sen verran haluan vielä muistuttaa vihreitä — minkä Oras Tynkkynen tuossa unohti vallan — että kun he moittivat tätä turvetta, niin turvesuolta lähtevä vesi on yleensä puhtaampaa kuin se oja, minne se laskee. Toinen tärkeä asia, mikä vihreiden tulisi huomata, on se, että te usein puhutte siitä, että Suomessa hakataan paljon metsiä ja puuta. Minä olen itsekin vähän huolissani siitä, ja se johtuu siitä, että ei polteta turvetta. Jos turvetta käytettäisiin, niin puuhun verrattuna se pinta-ala on varmaan yksi kahdeskymmenesosa tai yksi kolmaskymmenesosa siitä, mitä puuta käytettäessä energiaksi vaaditaan. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Mikkonen kertoi tuolta Savonlinnasta, niin itselläni on nyt sitten Etelä-Savosta toinen kaupunki elikkä Mikkeli elävänä esimerkkinä. Mikkelin musiikkiopisto järjestää tällä hetkellä taiteen perusopetuksen varhaisiän opetusta erilaisina musiikkileikkikouluryhminä, soitinvalmennuksena ja erityisryhmille. Vuoden 2025 tilastoinnissa kokonaisoppilasmäärästä varhaisiän osuus oli 44 prosenttia. Oppilasmäärä on yhteensä noin 900, joista varhaisiän oppilaita on siis noin 400. Musiikkileikkikoulua opettaa yksi päätoiminen opettaja ja kolme sivutoimisesti. Soitinvalmennusta opettavat muun opetuksen rinnalla lähes kaikki opiston noin 40 soitonopettajaaa. Opetussuunnitelman mukainen varhaisiän musiikkikasvatus on olennainen osa musiikin taiteen perusopetuksen kokonaisuutta ja muodostaa perustan myöhemmälle oppimiselle. Musiikkipohjan rakentamisen lisäksi musiikkileikkikoululla on paljon muitakin tutkittuja hyötyjä. Varhaisiän musiikkikasvatus on ollut hyvin suosittua ja tavoittaa ison joukon perheitä. Jos musiikkileikkikoulu jää VOS-rahoituksen ulkopuolelle, joutuu opisto rahoittamaan sitä muulla tavoin, esimerkiksi asiakasmaksujen nostolla, mikä vähentää leikkikoulun saavutettavuutta merkittävästi. Arvoisa puhemies! Mikkelin musiikkiopisto tekee aktiivista yhteistyötä toisten taiteen perusopetuksen oppilaitosten kanssa toimialueellaan. Opistossa arvostetaan kaikkia taiteenaloja. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että eri taiteenlajien saavutettavuustavoitteet toteutuvat ja toiminta voi mahdollistua myös uusille toimijoille. Tähän tarvitaan kuitenkin uutta rahoitusta, jotta myös nykyisten oppilaitosten järjestämä opetus jatkuu elinvoimaisena. Mikkeliin ollaan käynnistämässä kaupungissa toimivien taiteen perusopetuksen oppilaitosten kesken yhteistyötä, jossa on mukana viisi oppilaitosta ja kuusi eri taiteenlajia. Lisäksi musiikkiopiston toimipisteissä Hirvensalmella, Juvalla, Kangasniemellä ja Mäntyharjussa tehdään aktiivista yhteistyötä paikkakunnalla toimivien muiden oppilaitosten kanssa. Mikäli hallituksen lakiesitys toteutuu esityksen mukaisesti ja ilman lisämäärärahaa, johtaa se musiikin valtionosuusrahoituksella annettujen tuntien vähenemiseen Suomessa arviolta 33 000 tunnilla niiden siirtyessä muille taiteenaloille. Tämä vähentää musiikin taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja laatua, mikä on selvästi ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa. Arvoisa puhemies! Lakiesityksen myötä valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävän enimmäissuoritemäärän jako musiikin ja muiden taiteenalojen välillä eli musiikin oma rahoitusmomentti on poistumassa, ja tilalle ehdotetaan kaikille taiteenaloille yhteistä suoriterahoitusmallia. Esityksen mukaan lisäosa, joka perustuu oppilaiden ja oppimäärän suorittaneiden määrään, voisi enimmillään olla jopa 25 prosenttia tuntiperusteisesta vuosirahoituksesta. Uusi rahoitusmalli suosii niitä taidelajeja, joita opetetaan pääasiassa tai kokonaan ryhmäopetuksena. Mikkelin musiikkiopistossa on viime vuosina kehitetty ryhmäopetusta, kuten musiikkileikkikouluopetusta sekä esimerkiksi Tempo-orkesterivalmennusta ja muita ryhmäopetusmuotoja. Näillä on turvattu mahdollisimman monelle tutustuminen musiikin maailmaan. Ryhmäopetus toimiikin hyvin kiinnostuksen herättelijänä lajin pariin ja alkeissoittotaitojen hankkimiseen, mutta pitkällinen ja syvällinen instrumentin hallinta syntyy yksilöopetuksessa, johon musiikin opetus lopulta perustuu. Jos musiikin rahoitus vähenee, tulee se näkymään niin Mikkelin musiikkiopistossa kuin lukuisissa muissa musiikkiopistoissa nykyistä pidempinä jonoina instrumenttiopetukseen ja todennäköisesti myös soitinvalikoiman kaventumisena. Mikkelissä on tehty paljon töitä sen eteen, että oppilaspaikkaa odottavien jonot olisivat mahdollisimman lyhyet eri toimipisteissä ja että instrumenttien laaja kirjo näkyy ja kuuluu koko toimialueella. Arvoisa puhemies! Lakiuudistuksessa on myös hyvää, ja koko prosessi on saanut koko taiteen perusopetuksen kentän ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. On luotu uusia kontakteja ja ideoitu yhdessä, miten voidaan parantaa entisestään taiteen perusopetusta uuden lain ja uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta. Myös opettajien kelpoisuus on kirjoitettu lakiesityksessä siten, että turvataan opetuksen laatu tulevaisuudessakin. Rahoitusmallin mahdollistama koulutuksen alueellisen saavutettavuuden turvaaminen on kuitenkin se, mikä on koko Suomessa tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yritän vielä nyt kerran vääntää tämän rautalangasta. Edustaja Viitasen puheenvuoron perusteella jäi sellainen käsitys, että SDP:lle olisi itseisarvo se, että jonkun verotus on korkea. [Pia Viitanen: Ei, tässä tilanteessa!] Verotuksen funktio on se, että me kyetään rahoittamaan nämä monet hyvät hyvinvointivaltion palvelut — koulutus, terveydenhuolto — pitämään yllä oikeusvaltiota, turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, maanpuolustusta. Ja kun on niin, että veroja laskemalla verotuotot voivat nousta — ja näin siis todella Ruotsissa tapahtui todistetusti, kun sikäläinen solidaarisuusvero poistettiin, verotuotot nousivat — niin minkä ihmeen takia tällaista veroa pitäisi ylläpitää? Kateudesta — se oli kysymysmerkki — vai mistä syystä? Eli veroja keventämällä on mahdollista saada lisää verotuottoja kaikkiin näihin hyviin asioihin, tärkeisiin asioihin, palveluihin. Tottahan semmoinen veronkevennys kannattaa tehdä. Kannustan tutustumaan tähän Lafferin käyrään, joka todella osoittaa sen, että tietyn pisteen jälkeen, kun verotus käy kerta kaikkiaan liian ankaraksi, [Jari Koskela: Saturaatiopiste!] — saturaatiopiste — verotuotot eivät enää nouse. Suomi on niin ankara verottaja, varsinkin ansiotuloissa, ylimmissä tulodesiileissä, että tämä veronkevennys johtaa siis parempiin verotuottoihin. Se kannatti tehdä. Kaikki voittavat.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen tuossa hyvin perusteli tätä työnantajan tarjoamaa omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta kun tässä on tämä noin viiden miljoonan euron panostus, eli tämä nosto vähentää verotuloja tällä määrällä, niin täytyy muistaa, että se lisää varmaan hyvinvointia ja terveyttä liikkumisen lisääntymisenä, ja kun näitä harrastusmahdollisuuksia laajennetaan, niin sitä työstä irtautumista tapahtuu enempi. Varmasti ne säästöt sitten siellä terveyden ja hyvinvoinnin alueella ovat sellaisia, että tämä veromenetys tulee tässä korvatuksi, ja siinä mielessä tämä on hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun tätä 7 000 euron ylärajaa tässä pohditaan, mitä se käytännössä tarkoittaa oman auton käyttöä koskien. Silloin kun julkista liikennettä ei ole, voi käyttää omaa autoa — kävelymatka on yli kolme kilometriä, odotusaikaa tulisi päivässä olemaan meno- ja paluumatkalla vähintään kaksi tuntia tai matka päättyy yöllä 00:n ja viiden välissä. Silloin oman auton käyttö on mahdollista. Nopeasti tuossa laskin, paljonko tämä 7 000 euron yläraja tarkoittaa, ja se tarkoittaa käytännössä semmoista 60 kilometrin työmatkaa sivu käytännössä, ja kun arvatenkin syrjäseudulla ja monessa paikassa kuljetaan paljon pitemmältä matkalta kuin 60 kilometrin päästä työpaikalle, niin aika nopeasti tulee täyteen tämä työmatkavähennyksen yläraja, ja siinä mielessä se rajan nostaminen sinne 8 400:aan olisi ollut paikallaan. Tässä mielessä tässä työllisyystilanteessa, kun toivotaan, että ihmiset liikkuisivat työn perässä, se olisi ollut myös semmoinen toimenpide, joka edesauttaisi tätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaikka vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa esityksen muita muutoksia, emme kannata kotitalousvähennykseen esitettäviä muutoksia. Hallituksen pyrkimys elvyttää työllisyyttä on kyllä kannatettava, mutta valittu keino eli kotitalousvähennyksen väliaikainen korottaminen on valitettavan tehoton. Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että kotitalousvähennyksen korotuksen elvyttävä vaikutus on todennäköisesti vaatimaton ja kotitalousvähennyksen hyödyt painottuvat ja kumuloituvat erityisesti suurituloisille. Aikana, jolloin hallitus on merkittävästi heikentänyt tuloverotuksen progressiota, ei ole perusteltua antaa lisää hyvätuloisille suunnattuja verohelpotuksia. Koska kyseinen vähennys kohdistuu tuloveroon, pienituloisimmat eivät käytännössä pysty käyttämään tukea. Myös korotuksen takautuvuus on ongelmallinen. Koska korotusta sovellettaisiin takautuvasti myös vuoden 2026 osalta, sillä olisi todennäköisesti vielä vähemmän olennaisia käyttäytymisvaikutuksia, sillä päätökset tämän vuoden hankinnoista on jo pitkälti tehty. Esitettyjen muutosten ajoitusta on siis vaikea pitää tavoitteeseen nähden perusteltuna. Kyse on takautuvasti myönnettävästä veronkevennyksestä suurituloisille, ja sen työllisyyttä elvyttävä vaikutus on kyseenalainen. Kuten hallituksen esityksessä todetaankin: ”Tutkimuksen mukaan kotitalousvähennyksen vaikutukset palveluiden kysyntään ja työllisyyteen ovat keskimäärin hyvin pieniä, eikä tutkimuksessa havaittu vaikutuksia veronkierron määrään. Tästä seuraa, ettei ehdotetulla muutoksella arvioida olevan merkittäviä pysyviä työllisyys- tai tuotantovaikutuksia.” Samalla kotitalousvähennykseen tehtävät muutokset kuitenkin vähentävät verotuloja ja syventävät alijäämää 77 miljoonaa euroa vuodessa vuosilta 26—27 kumulatiivisesti yhteensä 154 miljoonaa euroa. Näin ollen kotitalousvähennyksen määräaikainen korotus ei vaikuta erityisen kustannustehokkaalta keinolta työllisyyden elvyttämiseen. Arvoisa puhemies! Mitä tulee rakennusalan ahdinkoon, joka on kiistämätön, suuri ongelma, joka on jatkunut jo monta vuotta, vasemmistoliitto on esittänyt useita huomattavasti tehokkaampia toimia, joilla rakennusalan elpymistä voisi tukea. Vaihtoehtobudjetissa on esitetty esimerkiksi 100 miljoonaa euroa rakennusalan suhdanneavustusta asuinyhteisöille sekä 100 miljoonaa euroa väliaikaista suhdanneavustuspakettia kunnille ja hyvinvointialueille tarpeellisten rakennushankkeiden toteuttamiseen. Näiden lisäksi emme olisi lakkauttaneet Valtion asuntorahastoa vaan pikemminkin kasvattaneet siitä jaettavia valtuuksia, kuten energia-avustusta, erityisryhmien investointiavustusta sekä hissi- ja esteettömyysavustusta. Näillä toimilla voitaisiin työllisyyttä elvyttää huomattavasti tehokkaammin ja suoremmin kuin kotitalousvähennyksen määräaikaisella korotuksella. Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen jatkuvat muuttamiset ovat kuin narulla työntämistä. Olisikin syytä muiden työkalujen käytön lisäksi harkita kotitalousvähennysjärjestelmän kokonaisvaltaista remontoimista. Ruotsissa on ymmärtääkseni käytössä järjestelmä, jossa kotitalousvähennys ja remonttivähennys toimivat niin, että vähennys näkyy asiakkaalle heti laskulla alennettuna hintana. Asiakas maksaa vain oman osuutensa, ja palveluntarjoaja hakee loppuosan suoraan Ruotsin verovirastolta. Ruotsin malli olisikin sikäli parempi, että suoraan laskulla näkyvä hyöty kannustaisi todennäköisesti enemmän käyttämään palveluita ja se auttaisi paremmin myös pienituloisia. Jälkikäteen tuleva verohyöty on heikolta tuntuva kannustin suoraan alennettuun hintaan verrattuna. Mutta joka tapauksessa: mikäli eduskunta on tosissaan julkisen talouden sopeuttamispyrkimysten kanssa, ei jatkuviin veropohjaa nakertaviin erilaisiin verovähennyksiin yksinkertaisesti enää ole varaa. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! Suomen luonto on maamme vanhin hyvinvointikeskus — avoinna 24/7 — jonka ovet ovat olleet avoinna suomalaisille metsästäjille ja kalastajille jo yli 11 000 vuotta. Pidän tätä hallituksen esitystä erittäin tervetulleena ja kannatettavana. On erittäin myönteistä, että työnantajan tarjoaman verovapaan liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärää korotetaan nykyisestä 400 eurosta 540 euroon. Suomalaisten arki on muuttunut. Luontainen hyötyliikunta on vähentynyt. Monella on luontosuhde katkennut, kun on joutunut muuttamaan kaupunkiin koulutuksen ja työn vuoksi. Työntekijät on vangittu istumaan penkkeihinsä palkkaa vastaan, ja samalla liikkumattomuuden ongelmat ja terveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Siksi jokainen kannustin, joka auttaa ihmisiä liikkumaan enemmän ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, on askel oikeaan suuntaan. Ihmiset ovat erilaisia. Kaikille hyvinvointia ei tuo kuntosali tai liikuntahalli. Joku löytää tasapainon juoksupolulta, toinen kulttuurista tuijottamalla taulua museossa ja kolmas Suomen luonnosta ruskavaelluksella tai telttaretkellä erämaajärven rannalla. Työntekijät voivat käyttää tätä etua aiempaa monipuolisemmin juuri niihin harrastuksiin, jotka parhaiten tukevat heidän omaa hyvinvointiaan. Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen siitä, että tämä korotettu rahallinen tuki ulotetaan koskemaan kalastusta ja metsästystä. Nämä ovat monille suomalaisille paljon enemmän kuin harrastuksia. Ne ovat osa suomalaista elämäntapaa, kulttuuria ja luontosuhdetta. Suomessa on metsästetty ja kalastettu yli 11 000 vuotta, ennen kuin yhtäkään museota oli vielä perustettu mielenterveyden ylläpitämiseksi. Kalastus ja metsästys vievät ihmiset pois ruutujen äärestä metsään, vesille ja luonnonrauhaan. Samalla ne pakottavat liikkumaan jalkaisin, viettämään aikaa ulkona sekä ylläpitämään sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Tutkimustiedonkin mukaan luonnossa oleskelu vähentää stressiä, parantaa mielialaa, tukee mielenterveyttä ja vahvistaa kokonaisvaltaista terveyttä. Tätä taustaa vasten tekisi mieli kysyä, miten taideteosten tuijottelu lisää fyysistä työkykyä keski-iän ylittäneillä istumatöitä tekevillä henkilöillä. Uudistus tukee samalla myös kotimaista luonto- ja erämatkailua. Kun työhyvinvointirahaa voidaan käyttää laajemmin erilaisiin luontoharrastuksiin, syntyy kysyntää palveluille, joita tarjoavat kalastusmatkailun yrittäjät, opaspalvelut, eräalan yritykset ja monet muut paikalliset toimijat maaseudulla ja syrjäseudulla ympäri Suomen. Tämä tuo elinvoimaa kaupunkien ulkopuolelle, vahvistaa yritystoimintaa ja luo taloudellista aktiivisuutta sinne, missä sen rakentaminen on kaikkein haasteellisinta. Pidänkin tätä uudistusta samanaikaisesti sekä hyvinvointi- että kasvutoimena. Se vahvistaa työssäjaksamista, kannustaa aktiiviseen elämäntapaan, tukee suomalaisten luontosuhdetta ja luo kaupunkien kulttuuritarjonnan sijaan mahdollisuuksia myös kotimaiselle matkailu- ja palveluelinkeinolle. Arvoisa puhemies! Suomalaiset tulee kannustaa pois neljän seinän sisältä, tulee katkoa kahleet toimistotuolista ja ohjata kohti kaikille tarjolla olevaa luontoa ja hyvinvointia. Tämä esitys tukee juuri sitä. Muistetaan, mistä olemme lähtöisin: kaupungista siis nyt kalastamaan, metsiin liikkumaan ja luonnon äärelle palautumaan. Siksi kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus toteuttaa parhaimmillaan lapsen oikeutta osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. Kaikki lapset eivät ole kuitenkaan tässäkään samalla viivalla: meillä on alueelliseen saavutettavuuteen ja myös perheiden taloudelliseen tilanteeseen liittyviä esteitä. Siksi vasemmistoliitto on ehdottanut, että taiteen perusopetuksen valtionosuusrahoitukseen olisi lisättävä tasa-arvoraha, jolla vahvistetaan sosioekonomista ja alueellista saavutettavuutta. Myös hallituksen esityksessä yksi tavoite on saavutettavuuden parantaminen, ja todella hyvä näin, mutta ongelmaksi nousee, että tälle tärkeälle tavoitteelle ei ole osoitettu tässä kohdennettua lisärahoitusta, vaikka lakia valmisteleva työryhmä esitti kymmenen miljoonan euron lisäpanostusta. Toinen huolenaihe on, että uudistus kohtelee eri tavoin valtionosuuteen oikeutettuja taideoppilaitoksia ja muita taideoppilaitoksia. On varmistettava, että uudistus ei lisää myöskään VOSien ulkopuolella olevien taideoppilaitosten kustannuksia, koska tämä kustannusten nousu [Puhemies koputtaa] lisäisi painetta korottaa asiakasmaksuja, ja se kääntyisi kyllä tätä saavutettavuustavoitetta vastaan.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka talous lähtisi erityisen voimakkaastikin kasvuun, niin meillä on silti se erittäin mittava valtiontalouden tasapainottamisen urakka edessä. Toisin kuin edustaja toteaa, kaikista heikoimmassa asemassa olevat ovat myöskin kaikista voimakkaimmin turvattuja tässä. Asiakasmaksukatot tulevat ensinnäkin vuositasolla hyvin nopeasti vastaan, niitä kattoja ei ole nytten tässä yhteydessä korotettu, voidaan hakea vapautusta ja kohtuullistamista ja, kuten ministeri Partanen totesi, myöskin toimeentulotuessa voidaan huomioida. Nyt on syytä ymmärtää, mistä tässä asiakasmaksujen korottamisessa on kyse. Eli oletetaan, että hyvinvointialueet korottavat asiakasmaksuja, mutta heidän ei ole pakko tehdä niin. Rahoituksesta lähtee sen verran pois, ja sitten vastaavasti oletetaan, että he keräävät tulot asiakasmaksujen kautta. Mutta se summa, joka tästä leikkautuu pois, on paljon pienempi kuin se summa, mitä sosiaalidemokraattien edustaja Lindén on esittänyt, joka oli miljardiluokassa. [Timo Harakka: Neljäs kerta! — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Antaa Lindénin vastata!] Eli sen takia tämä on aika epäuskottava. Toki tiedän sen, että meillä on yhtä monta sosiaalidemokraattista linjaa kuin on edustajaa, ja linja riippuu aina siitä, keneltä kysytään. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Ministeri Partanen, te tässä ensimmäisessä puheenvuorossanne kerroitte, kuinka Suomi lähtee nyt kasvuun ja meillä on odotettavissa niitä uusia työpaikkoja. Minä kysyn aivan lyhyesti: kun meillä on kerran hallituksen mukaan näköpiirissä hieno tulevaisuus — niin kuin minäkin uskon siihen — mutta nyt kun te olette tekemässä näin ikäviä päätöksiä nimenomaan koskien kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, niin voitteko te perua nämä suunnitellut asiakasmaksujen korotukset, koska teillä on näköpiirissä Suomen erinomaisen hieno kasvu?

Arvoisa puhemies! En ihan pääse siitä jyvälle, mistä ryhmistä ja kenestä me nyt aina puhutaan, kun me puhutaan ihmisistä, keillä on hätä, mutta sen haluan sanoa, että mikäli näitä asiakasmaksuja ei pysty maksamaan ja jos ei saa esimerkiksi vapautusta niistä maksuista ja on toimeentulotuen varassa, niin nämä maksut pystytään aina ottamaan myös niissä toimeentulopäätöksissä huomioon ja otetaankin. Totta kai me kannetaan tästäkin asiasta huolta, ja siksipä nämä maksut voidaan siellä hyvin ottaa huomioon. [Tytti Tuppurainen: Onko oikeuskansleri väärässä?]

Arvoisa puhemies! Suomalaisten arjen turvallisuudentunnetta murtaa huoli hoitoonpääsystä, ja jo nyt korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut ovat monelle pienituloiselle este hakeutua hoitoon. Edelleen viime viikon budjettiriihessä te olette päättänyt nostaa näitä asiakasmaksuja, ja muun muassa poliklinikkamaksu on tällä vaalikaudella kaksinkertaistunut 80 euroon. SDP pitää näitä korotuksia kohtuuttomina, ja me olemme huolissamme siitä, että monelle pienituloiselle tulee aito este hakeutua hoitoon. [Juho Eerola: SDP:llä on se reilumpi Lindénin lista!] Maksukatto ei auta, jos se vuoden ensimmäinenkin maksu esimerkiksi päiväkirurgiasta on yli kaksi- ja puolisataa euroa. Aika moni asiantuntija on SDP:n kanssa samalla tavoin huolissaan. Esimerkiksi Kelan pääjohtaja on todennut, että jotain kerta kaikkiaan pitäisi tehdä. Lääkäriliitto on esittänyt huolen ja myös oikeuskansleri. Käytännössä nämä asiakasmaksut uhkaavat rajata osan suomalaisista ulos terveydenhuollon palveluista. Me kysymme teiltä, pääministeri Orpo: Miten te voitte luvata suomalaisille pääsyn terveydenhuollon palveluihin? [Puhemies koputtaa] Miten te takaatte ihmisten yhdenvertaisuuden näiden korotusten jälkeen?

Arvoisa herra puhemies! On tietysti imartelevaa, että kaikki henkilöityy minuun. Aiemmin oli ”Rydmanin kriteereitä”, nyt on jo ”Rydmanin hinnastoa”, mitä vielä? Mutta yhtä kaikki, kysehän on nyt siis siitä, kun te sanotte, että leikkaatte palveluita ja korotatte asiakasmaksuja. No, ensinnäkin tämä hallitus, kuten pääministeri aiemmin totesi, on joka vuosi lisännyt miljardin hyvinvointialueiden rahoitukseen, [Minja Koskela: Ei palvelutarpeen kasvun mukaisesti! — Timo Harakka: Hänhän sanoi neljä!] ja siis ollaan neljä miljardia... — Niin, aivan oikein, edustaja Harakka, neljä vuotta kuluu hallituskaudessa, ja kun lisätään miljardi joka vuosi, siitä tulee tämä neljän miljardin nousutaso kokonaisuudessaan. [Timo Harakka: Pääministeri sanoi äsken, että neljä miljardia vuodessa! — Välihuutoja oikealta] Kyllä tänä vuonna se on neljä miljardia enemmän kuin mitä se oli neljä vuotta sitten. Todellakin on näin, että olemme siis lisänneet hyvinvointialueiden rahoitusta. Totta kai tietysti pyrimme rajaamaan sitä kasvua, [Vasemmalta: Eli leikkaatte!] että se ei kasvaisi niin paljon kuin mitä se kasvaisi, jollei tehtäisi yhtään mitään. Mutta mitä tulee asiakasmaksujen korotuksiin, niin kaikkein suurimmat asiakasmaksujen korotukset ovat varakkaiden, hyvätuloisten henkilöiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Siellä ovat ne kaikista isoimmat. Ne kohdistuvat ennen kaikkea hyvätuloisiin, jotka ovat muutenkin jo maksaneet veroja, [Puhemies koputtaa] joten tämä vasemmistoliiton antama kuva ei vastaa kyllä tosiasioita. [Aki Lindén: Meille hyvätuloinen on 3 000 euroa kuukaudessa ansaitseva!]

Arvoisa puhemies! Sairastamisen kuluissa on Suomessa uusi hinnasto, ja sen nimi on ”Rydmanin hinnat”: terveyskeskusmaksut nousevat, poliklinikkamaksut nousevat, päiväkirurgian maksut nousevat. Te olette, ministeri Rydman, perustellut tätä uutta hinnastoanne sillä, että valtiontalous on huonossa jamassa, ja myöskin sillä, että mieluummin korotetaan näitä asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista. Mutta kun te teette molempia: toisella kädellä korotatte asiakasmaksuja, toisella kädellä leikkaatte palveluista. Ja mitä tulee tähän valtiontalouteen, niin kiinnostava asia on se, kun te sillä ratsastatte, että vuoden 27 budjetti heikentää valtiontaloutta — ei vahvista, ministeri Rydman, vaan heikentää. Te laitatte köyhät ja sairaat maksamaan rikkaiden veroalet. Minä kysyn teiltä: millaisia terveisiä te, ministeri Rydman, lähetätte pienituloisille suomalaisille, jotka empivät hoitoon hakeutumista Rydmanin hintojen vuoksi, ja onko teistä kohtuullista, että yli 500 000 asiakasmaksua on tällä hetkellä ulosotossa?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja muotoili sen niin, että julkisuudessa on esitetty väite, että eläkeläistenkin pitäisi osallistua julkisen talouden talkoisiin. [Ben Zyskowicz: Ja vielä kuolemansa jälkeen!] En ihan tarkkaan tiedä, mihin väitteeseen te tässä viittasitte, mutta jos katsomme tämän hallituksen politiikkaa, niin mitään yksittäistä ihmisryhmää hallitus ei ole suojannut niin tehokkaasti leikkauksilta kuin juuri eläkeläisiä, ja se on ollut tältä hallitukselta arvovalinta. [Välihuutoja vasemmalta] Toki ollaan tietysti sellaisessa tilanteessa, että säästöpaine on iso ensi kaudellakin, ja on erinomaisen tärkeää kuulla, että tässä salissa kaikki muut puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet siihen ensi kauden mittavaan säästöurakkaan. Mukavaa on ollut sekin, että sosiaalidemokraattienkin riveistä, joiltain osin, on kuulunut ehdotuksia siitä, mistä leikataan, esimerkiksi mainittu Lindénin miljardileikkaus hyvinvointialueille. [Aki Lindén: Kolmas kerta jo nimi mainittu! — Juho Eerola: Lindénin lista!] Minä toivotan tämän hyvin tervetulleeksi. Toivottavasti tällaisia avauksia tulee useampiakin, että voidaan vertailla, [Puhemies koputtaa] mikä on kunkin hallituspuoluetarjokkaan [Puhemies koputtaa] vaihtoehto siihen ensi kauden leikkausurakkaan. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Eiköhän vaihdeta Lindén sinne aitioon!]

Arvoisa puhemies! Me puhumme nyt täällä asiakasmaksuista, ja valitettavasti hallitus tuntuu jatkavan tätä leikkauslinjaansa, joka kohdistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja pienituloisiin ihmisiin. Julkisuudessa on esitetty merkillinen väite, että eläkeläistenkin pitäisi osallistua leikkaustalkoisiin, ikään kuin he eivät osallistuisi. Tilannehan on sen kaltainen, että kun puhumme asiakasmaksuista perusterveydenhuollossa, suomalaisissa terveyskeskuksissa yli puolet asiakkaista on yli 65-vuotiaita. Ministeri Rydman, oletteko te tietoisia siitä, että nämä asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat kaikkein painavimmin nimenomaan suomalaisiin eläkkeensaajiin?

Arvoisa puhemies! Se hinta ei ole hallituksen leikkauspolitiikan, vaan hinta on siitä, että Suomessa ei ole pidetty huolta meidän julkisesta taloudesta. Vuosikymmenten aikana on päästetty paisumaan sen kokoiseksi tämä meidän julkinen talous, että meillä ei ole siihen enää varaa. Velkojen korot räjähtivät käsiin jo hallituskauden alussa perintönä aikaisemmilta ajoilta, ja sen lisäksi meidän väestön ikääntyminen kasvattaa kuluja, puolustusmenot, kaikki nousee. [Juha Mäenpää: Vihreä ilmastoideologia!] Silloin on ollut välttämätöntä säästää, ja niin kuin tekin, vihreät, olette sitoutuneet siihen, että myös ensi kaudella säästetään — ja vielä enemmän kuin tällä kaudella. Siis tämä on se syy. Samaan aikaan, kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka te sen aina kiistätte, niin rahaa on lisätty neljä miljardia vuositasolla verrattuna siihen tasoon, kun me aloitettiin. [Oikealta: Hyvä! — Ben Zyskowicz: Kuulitteko, oppositio?] Siis neljä miljardia lisätty rahaa — ei leikattu — ja se on tehty siksi, että suomalaisten hoivasta ja hoidosta pidetään huolta, jotta heikoimmille on huolenpitoa. Näissä puitteissa me toimitaan. Mutta niin kuin ministeri Rydman on monta kertaa sanonut, meillä on maksukatto ja meillä pidetään takuuvarmasti huolta ihmisten hoivasta, [Puhemies koputtaa] hoitoonpääsystä ja varsinkin vaikeimmissa tapauksissa.

Arvoisa puhemies! Olen miettinyt tätä keskustelua kuunnellessani, että ymmärtääkö hallitus täysin, kuinka vaikea tilanne monella pienituloisella tällä hetkellä on. Asiakasmaksujen korotukset iskeytyvät erityisesti kaikkein pienituloisimpiin, pitkäaikaissairaisiin ja ikäihmisiin, joilla on paljon palveluntarvetta. Samaan aikaan hallitus on kuitenkin tehnyt muuallakin leikkauksia, jotka iskeytyvät näihin samoihin ihmisryhmiin. On leikattu sosiaalituista elikkä etuuksista, on leikattu järjestöiltä, on leikattu tosi paljon niistä hyvinvointivaltion perustuksista, joilla on ollut tavoite auttaa juuri heikossa asemassa olevia ihmisiä. Nyt täältä hallituksen riveistä tulee kuitenkin viesti, että ei muka olisi näillä ihmisillä huolta, vaikka meille kaikille tulee niitä huoliviestejä tähän saliin. Olisinkin kysynyt, arvoisa pääministeri Orpo: mikä viesti sinulla on näille kaikille ihmisille, jotka ovat joutuneet maksamaan hallituksen leikkauspolitiikan hinnan?

Arvoisa herra puhemies! Kuten olen täällä todennut moneen kertaan, sellaisessa tapauksessa, jossa ihminen on todella huomattavan varaton, tai ollaan sellaisessa tilanteessa, että asiakasmaksu vaarantaa, sanotaanko, ruuan, lääkkeet tai perheen edes jotenkin säällisen toimeentulon, on mahdollista anoa asiakasmaksujen alentamista tai on mahdollisuus jopa vapauttaa asiakasmaksusta kokonaan. Tämä on hirvittävän olennainen asia, ja toivon, että täältä salista myöskin lähtee se viesti, myös sieltä opposition riveistä, näille tavallisille suomalaisille ihmisille, että kyllä on mahdollisuuksia kaikissa tilanteissa, myöskin äärimmäisimmässä taloudellisessa ahdingossa ja erityisesti siinä, [Juho Eerola: Ei ne tätä halua kertoa!] hakea näihin kohtuullistamisia ja tiukassa tapauksessa jopa vapauttamista. Eli ei Suomessa tarvitse olla huolissaan: kyllä täällä saa hoivaa ja turvaa myöskin ja erityisesti sellaisessa tilanteessa, [Anne Kalmari: Miksi niitä on ulosotossa?] jossa hätä on erityisen suuri.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallitus on jälleen korottamassa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Jo nykyisillä maksuilla yli puoli miljoonaa sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksua päätyi viime vuonna ulosottoon. Maksukatto tuo vähän suojaa paljon palveluja käyttäville, mutta se ei auta siinä vaiheessa, kun ihmisellä ei ole varaa ensimmäiseenkään lääkärikäyntiin, eikä tavallisen lääkärikäynnin tasasuuruista maksua ole pääsääntöisesti pakko alentaa, vaikka maksu vaarantaisi henkilön itseänsä ja hänen perheensä toimeentulon. Ministeri Rydman, onko hallitus selvittänyt maksujen korotusten vaikutukset hoitoon hakeutumiseen, ja miten hallitus varmistaa, ettei pienituloinen jätä menemättä lääkäriin vain siksi, ettei hänellä ole varaa maksuihin, kun hänen pitää miettiä, onko lääkärimaksu vai onko ruoka se, mihin hän rahansa kyseisellä viikolla laittaa?

Arvoisa herra puhemies! Ihminen on politiikan ytimessä, mutta ne palvelut, joita ihminen tarvitsee, maksavat, ja ne rahoitetaan verorahoin. Sen takia meidän on, jos me haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, huolehdittava siitä, että maksukykyistä väkeä ja verotuloja ja kannattavaa yritystoimintaa ja uutteraa suomalaista työntekoa riittää jatkossakin, jotta tämä kaikki olisi mahdollista. Siksi juuri, sen ihmisen takia, ihmisen hyvinvoinnin takia, on tärkeää pitää huolta taloudesta. Jotta suurellekin yleisölle tulisi selväksi, mitä te oikeastaan tarkoititte sekä hyvinvointialueiden rahoituksen että asiakasmaksujen korotusten suhteen, niin tosiaankin, kysehän näissä asiakasmaksujen korotuksissa on siitä, että ne korotukset mahdollistetaan hyvinvointialueille [Suna Kymäläinen: Pakotetaan!] ja hyvinvointialueilta jää vastaava määrä rahoitusta valtiolta saamatta, koska oletetaan, että he korottavat niitä asiakasmaksujaan. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Juuri näin!] Mutta kun sosiaalidemokraattien riveistä on ehdotettu jopa miljardiluokan leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen, niin tuntuu kovin kummalliselta, [Puhemies koputtaa] että te tästä asiakasmaksuihin liittyvästä rahoitusleikkauksesta olette niin huolissanne, [Puhemies koputtaa] kun teiltä itseltänne edustaja Lindén esittää paljon suurempaa leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen. [Aki Lindén: Tämä taitaa olla jonkun ihan muun kyselytunti kuin hallituksen! — Juho Eerola: No niin, touché!]

Herra puhemies! Muistutan nyt ministeri Purraa ja Rydmania, että samaan aikaan, kun te olette tehneet niitä mielestänne mieluisimpia valintoja asiakasmaksujen nostamisesta, te olette leikanneet sen lasketun määrän hyvinvointialueiden rahoituksesta. Eli tämä on ollut puhdas leikkauslaki. Teitte siis molemmat. [Arto Satonen: Joka vuosi lisätty!] Mutta haluan jotenkin ajatella niin, että on surullista, että politiikan kieli keskittyy tällä hetkellä vain taloudesta puhumiseen, exceleistä ja sen kaltaisista asioista. Itse se tärkein asia, ihminen, unohtuu. Politiikkahan on väline sille, että voimme tehdä päätöksiä, jotta ihminen voi hyvin. Kun ihminen sairastuu, niin ensimmäisenä ajatuksena pitäisi olla luottamus siihen, että pääsen hoitoon ja tulen hoidetuksi. Nyt pienituloinen ihminen miettii ensimmäisenä, onko minulla varaa siihen. [Ben Zyskowicz: Te nakerratte sitä luottamusta!] Moni jättää menemättä, mikä johtaa pitkällä aikavälillä sitten kalliimpiin erikoissairaanhoitoihin. Se ei siis ole taloudellisesti kestävä, tämä asiakasmaksujen nostamistie. [Puhemies: Ja kysymys!] Milloin ihminen siirtyy jälleen politiikan kielen ja tekojen ytimeen? [Arto Satonen: Vastaako Lindén? — Juho Eerola: Lindén voi vastata!]

Arvoisa herra puhemies! Kyllä me nimenomaan olemme tehneet toimenpiteitä sen hoitoon pääsemisen helpottamiseksi, ja siksi me panostamme erittäin voimakkaasti tähän omalääkäri-, omahoitaja- ja omatiimimalliin, johon panostetaan nyt 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille, jotta hyvinvointialueet voivat sitten kehittää omanlaisiaan hoidon jatkuvuuden malleja. Siinähän olennaista on juuri se, että kun varmistetaan, että jokaisella suomalaisella mahdollisuuksien mukaan on se omalääkäri tai omahoitaja, omatiimi, niin se hoitaja, hoivahenkilökuntaan kuuluva ihminen, tuntee jo valmiiksi potilaan tilanteen. Tällöin säästetään valtavasti aikaa, pystytään kohdentamaan resursseja järkevämmin, ja silloin vältetään myöskin turhia tutkimuksia ja turhaa kitkaa siinä hoidon jatkuvuudessa, ja erikoissairaanhoitoon pääsee nopeammin sitten myöskin sieltä perusterveydenhuollon puolelta tarvittaessa. Kun potilas on tuttu, niin se mahdollistaa myöskin varhaisemmassa vaiheessa erilaisiin riskitekijöihin puuttumisen, ja tämä kaikki on nimenomaan viemässä palveluiden saatavuutta parempaan suuntaan. Ja iloinen juttu on se, että jo noin puolelletoista miljoonalle suomalaiselle [Puhemies koputtaa] omalääkäri on pystytty nimeämään.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja on korotettu tällä hallituskaudella jo useaan otteeseen, ja nyt te olette päättäneet näistä lisäkorotuksista. Terveydenhuollon maksukorotukset ja uudet maksut saivat myös lausuntokierroksella kovaa kritiikkiä siitä, että ne siirtävät palveluita niitä tarvitsevien ulottumattomuuteen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies piti nousevia maksuja ongelmallisina jopa perustuslain kannalta ja varoitti, että palvelut siirtyvät tarvitsijoiden käsiltä pois, ja te, ministeri Rydman, vetositte nyt äsken maksukattoon. Terveydenhuollon maksukatto on tosiaan noussut tämän hallituskauden aikana 692 eurosta nykyiseen 815 euroon vuodessa. [Keskustan ryhmästä: Toisin kuin ministeri sanoi!] Kysynkin: Vaikka tämä ei ole päätösperäistä vaan indeksiperäistä, niin toisissa asioissa, kuten näissä pienituloisten etuuksissa, hallitus on jäädyttänyt indeksit, mutta näissä maksujen korotuksissa ne ovat teidän mielestänne aivan perusteltuja. Uskotteko, ministeri Rydman, Lääkäriliiton näkemykseen [Puhemies koputtaa] siitä, että palveluita tarvitsevat eivät enää pääse hoitoon?

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme hallituksen sosiaali‑ ja terveyspolitiikasta, olisi mielestäni perusteltua keskustella siitä, mitä nämä päätökset tekevät suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Koko ydinajatus on ollut se, että tulotasosta riippumatta saa ajoissa hoitoa. Silloin kun heikennetään ensin sitä kansanterveyden ehkäisypuolta, matalan kynnyksen apua ruohonjuuritasolla ja järjestöissä ideologisesti ja sen jälkeen aiheutetaan niin mittavat säästöpaineet hyvinvointialueille, että joudutaan karsimaan perusterveydenhuollosta ja henkilöstöstä, niin on aivan selvää, kun tähän vielä lisätään asiakasmaksujen korotukset ja hoitotakuu on leikattu pois, että hoitoonpääsy vaikeutuu ja kynnys hakeutua hoitoon nousee. Silloin on mielestäni paikallaan kysyä, onko tämä samaan aikaan tietoista hyvinvointivaltion rapauttamista, [Ben Zyskowicz: Kyllä se varmaan sitä on!] koska tällä tavalla kun palvelut heikkenevät, suomalaisten luottamus niihin heikkenee ja veronmaksuhalukkuus heikkenee, me tiedämme, että silloin se hyödyttää ennen kaikkea tiettyjä oikeistopuolueita. Joten kysyn ministeri Rydmanilta: oletteko te sitä mieltä, että tekemänne päätökset vahvistavat suomalaista hyvinvointivaltiota, vai rapauttavatko ne sitä? [Ben Zyskowicz: Katsokaa viimeisiä investointeja ja kysykää sitten uudestaan!]

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rydman tuossa edellä ja aiemmalla kyselytunnilla useaan kertaan on korostanut sitä, minkä takia, vaikka ikävää on korottaa asiakasmaksuja, se on kuitenkin pienempi paha kuin tämä muu kokonaisuus, mihin palveluihin näitä voitaisiin kohdistaa. Jos katsotaan hyvinvointialueiden kokonaisrahoitusta, niin se on lisääntynyt tällä hallituskaudella yli neljä miljardia euroa. [Timo Harakka: Tulihan se sieltä!] Hyvinvointialueiden rahoituksen kasvu, korkomenot, puolustusmenot, turvallisuusmenot ovat ne kokonaisuudet, jotka selittävät sitä, että me olemme niin kaukana niistä tavoitteista, joihin meidän olisi pitänyt päästä. Vastaavalla tavalla minun on pakko sanoa, edustaja Lindén, että te tuossa kesällä ehdotitte, että hyvinvointialueiltakin pitää tulevina vuosina pystyä säästämään, ja te ehdotitte muistaakseni miljardin euron säästöjä hyvinvointialueille. [Timo Heinonen: Siis leikkausta!] Se toki aiheutti teidän omassa puolueessanne sen, että siellä järjestettiin kriisikokouksia [Jani Mäkelä: Pelisääntökeskustelua!] tästä teidän kuitenkin aika järkevästä ehdotuksestanne, koska kyllä, me olemme sellaisessa tilanteessa, että kaikkia sektoreita valitettavasti pitää pystyä tarkastelemaan, [Puhemies koputtaa] jotta julkinen talous saadaan parempaan jamaan.

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että me kaikki ymmärtäisimme kohtuulliset, esimerkiksi inflaation mukaiset, maksujen korotukset, mikä tarkoittaisi tällä hallituskaudella yhteensä noin kymmenetä prosenttia. Mutta kun katson tätä korotusten tahtia, niin tällä hallituskaudella näyttää siltä, että terveyskeskusmaksun korotus sieltä 21 eurosta 36:een on 75 prosenttia. Sairaalan poliklinikkamaksun korotus 42 eurosta 78 euroon on 87 prosenttia. Ambulanssin omavastuumaksu nousee 25 eurosta 42:een. Sitten on kokonaan uusi maksu, leikkausmaksu, joka osin korvaa aiemman päiväkirurgisen maksun mutta laajenee kaikkiin muihin leikkauksiin. Ja ihan uusi maksu, erityistutkimusmaksu magneettitutkimuksista. [Suna Kymäläinen: Kuolleen säilyttäminen!] Ei tämä ole kohtuullista. Sen vaihtoehtona ei ole palvelujen leikkaaminen vaan muut fiskaaliset toimenpiteet. Siksi, valtiovarainministeri Purra, ettekö te ole arvioineet, että se suuryritysten verohelpotus tai rikkaimpien verohelpotukset olisivat sellainen vaihtoehto, [Puhemies koputtaa] jolloin ei tarvitsisi sitten korottaa näitä maksuja, jos jätettäisiin ne verohelpotukset tekemättä?

Arvoisa herra puhemies! Ihmisen lompakko ei ratkaise Suomessa sitä, uskaltaako hoitoon hakeutua. Suomessa on edelleen erittäin hyvä julkinen terveydenhuolto, ja siitä haluammemyöskin pitää kiinni. Haluamme myös varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden sillä, että pala palalta siirrämme taloutta kohti tasapainoista suuntaa, ja se edellyttää myöskin valintojen tekemistä. Tällä hetkellä elämme erittäin kouriintuntuvasti velaksi, ja teidänkin puolueenne on sitoutunut velkajarruun. [Timo Harakka: No te ette!] Kyse on nyt siitä, mitä valintoja teemme: jatkammeko velkaantumista kuin mitään ei olisi tapahtunut, [Timo Harakka: Niin teette!] karsimmeko palveluista vai korotammeko asiakasmaksuja. [Timo Harakan välihuuto — Juha Mäenpää: Harakka, seinästä tuloo rahaa!] Eivät asiakasmaksujen korotukset ole miellyttäviä päätöksiä, mutta ne ovat joka tapauksessa sieltä miellyttävimmästä päästä niiden kaikkien ikävien vaihtoehtojen välillä, mitä meillä on. Edelleenkin alleviivaan sitä, että jos tulee paljon hoitokäyntejä, niin vuosittainen maksukatto tulee hyvin nopeasti vastaan, ja sitä hallitus ei ole korottanut. Edelleenkin on niin, että jos asiakas, potilas, [Puhemies koputtaa] on hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, niin maksuja voidaan kohtuullistaa tai niistä [Puhemies koputtaa] voidaan jopa vapauttaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri! Minuun otti yhteyttä julkisella puolella työskentelevä lääkäri. Hän kertoi, että potilaat soittavat nyt vastaanotolle huolissaan siitä, miten he selviävät asiakasmaksuista: voiko maksua alentaa, voiko sen saada kokonaan pois, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Tämä on pysäyttävää. Lääkärin vastaanotolla pitäisi voida keskittyä ihmisten terveyteen, ei siihen, onko hänellä varaa tulla hoidetuksi. Vielä vakavampaa on se, että korkeat maksut voivat johtaa siihen, että hoitoon hakeutumista lykätään. Pieni vaiva ehtii kasvaa suureksi, inhimillinen kärsimys lisääntyy, ja lopulta myös yhteiskunnan lasku kasvaa. Arvoisa ministeri: pitääkö hallitus todella hyväksyttävänä tilannetta, jossa ihmisen lompakko ratkaisee sen, uskaltaako hän hakeutua ajoissa julkiseen terveydenhuoltoon?

Puheenjohtaja! Niin ikäviä kuin nämä asiakasmaksujen korotukset sinänsä ovatkin, niin rohkenen vähän epäillä sitä, että jos on oikeasti vakavasti sairas, niin nekään asiakasmaksujen korotukset, jotka ovat olleet suurimpia, estäisivät ketään hakeutumasta jonoon. Mutta nyt tässä täytyy muistaa edelleenkin se, että ensinnäkin jos on kyse vakavasta sairaudesta ja sellaisesta terveydellisestä ongelmasta, joka edellyttää hyvin paljon hoitoja ja siis useita eri käyntejä, ehkä isompia operaatioita, niin vuosittaiset maksukatot tulevat hyvin nopeasti vastaan. Eli oikeastaan nämä asiakasmaksujen korotukset näkyvät enemmänkin lähinnä niillä, jotka harvoin käyvät näissä palveluissa [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!] tai joilla ei tule kovin montaa terveyskeskusmaksua vuoden mittaan, mutta vakavimmin sairaiden kohdalla todennäköisesti nämä eivät niinkään näy. Sitten täytyy muistaa sekin, että kaikista heikoimmassa asemassa olevilla näitä voidaan kohtuullistaa tai jopa voidaan kokonaan vapauttaa maksusta silloin, kun on erityisen hankalasta taloudellisesta tilanteesta asiakkaalla kyse.

Herra puhemies! Tehän estätte näiden asiakasmaksujen nostamisella osaa ihmisistä edes hakeutumasta sinne jonoihin. Haluan konkretisoida tätä myös toisella tosielämän esimerkillä: Nuori sosiaalialalle kesätöitä saanut työntekijä sairastui vakavasti ja joutui hakeutumaan päivystykseen kesätöidensä aikana. Pelkästään päivystyskäynneistä kertyi huomattava lasku, yli 200 euroa, ja tämän päälle vielä lääkkeistä tulleet kulut. Ja kun jo yksi sairastuminen voi tarkoittaa satojen eurojen menoja monelle pienituloiselle, kynnys hoitoon hakeutumisesta kasvaa tai se voi johtaa siihen, että hoitoon ei edes hakeuduta. Ja kun tilanne on vakavampi, niin hoito on myös jatkossa yhteiskunnalle paljon kalliimpaa. Mitä te sanotte tälle nuorelle tai niille ihmisille, jotka eivät nyt uskalla hoitoon hakeutua? Kuinka monen suomalaisen pitää jättää hakeutumatta hoitoon teidän tekemienne terveyskeskusmaksujen korotuksien vuoksi?

Arvoisa herra puhemies! Asiakasmaksujen korotukset eivät luonnollisestikaan ole miellyttäviä päätöksiä, mutta jos on valittava sen välillä, korotetaanko asiakasmaksuja, leikataanko palveluista [Vasemmalta: Teette molempia! Tehän leikkasitte!] vai jatketaanko velkaantumista, niin kyllä näistä epäilemättä asiakasmaksujen korotukset, niin ikäviä kuin ne ovat, ovat sitten kuitenkin sieltä parhaimmasta päästä. Edustaja otti esille nimenomaan syöpäpotilaat. Syöpäpotilaiden tilanne on tietysti hyvin vaikea, ja tulee paljon hoitojaksoja ja paljon hoidettavia operaatioita. Juuri sen takia todennäköisesti nämä asiakasmaksujen korotukset eivät itse asiassa juuri syöpäpotilaiden tilanteessa näy, koska vuosittaiset maksukatot tulevat niin nopeasti vastaan. Tätä vuosittaista maksukattoa hallitus ei ole korottanut eikä korottamassa. Eli hyvin todennäköisesti ollaan tilanteessa, että juuri siinä asiakasryhmässä, jonka edustaja otti esille, asiakasmaksujen korotukset eivät tule näkymään käytännössä millään tavalla.

Herra puhemies! Suomen Syöpäpotilaat ry kysyi keväällä syöpään sairastuneilta ja heidän läheisiltään, miten sairauden aiheuttamien kulujen kanssa pärjätään nykyisellään ja millaisia ajatuksia hallituksen esittämät terveydenhuollon maksujen korotukset herättävät. Vastausten mukaan korotukset uhkaavat estää syöpään sairastuneita hakeutumasta hoitoon. Joka neljäs tinkii ruuasta tai muista välttämättömistä menoista, ja kyselyn mukaan maksujen korottaminen voi johtaa hoitoon hakeutumisen viivästymiseen, hoitokäyntien peruuntumiseen ja välttämättömistä menoista tinkimiseen. Tästä huolimatta hallitus nostaa jälleen terveydenhuollon maksuja ja kasaa siis näin kuluja niille, joiden tilanne on jo nyt kaikkein vaikein. Ministeri Rydman, onko todella oikein tasapainottaa valtiontaloutta niiden ihmisten kustannuksella, jotka ovat jo kaikkein vaikeimmassa tilanteessa?

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeri Merta tämän esityksen tuomisesta ja erityisesti siitä, että nyt ollaan tähän rikoslain ihmiskauppasäännökseen tuomassa teon tarkoitukseksi myös sijaissynnyttäminen, siis seksuaalisen hyväksikäytön, pakkotyön, pakkoavioliiton tai esimerkiksi elimien tai kudoksien poistamisen lisäksi, niiden rinnalle. Tämä on erittäin hyvä asia. Meillähän sinänsä sijaissynnytys on käytännössä kielletty vuonna 2007 voimaan tulleella hedelmöityshoitolailla, ja lainsäädäntö estää hedelmöityshoitojen käytön tilanteessa, jossa tarkoituksena on luovuttaa syntyvä lapsi toiselle henkilölle, joten myös sijaissynnytykseen tähtäävät lääketieteelliset hoidot ovat Suomessa laittomia. Tämä on siinä mielessä tärkeää, että jos esimerkiksi osapuolten näkemykset muuttuvat raskauden aikana tai raskauteen tai sikiöön liittyy terveysongelmia, voi jäädä epäselväksi, kenellä on päätösvalta raskauteen ja lapseen liittyvissä kysymyksissä, mikä voi taas johtaa ristiriitatilanteisiin, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia ja joista on ulkomailta lukuisia esimerkkejä. Lisäksi Suomen lainsäädännön lähtökohta, jonka mukaan lapsen äiti on synnyttänyt nainen, tukee tätä oikeudellisen aseman selkeyttä ja suojaa lapsen alkuperään liittyviä oikeuksia. Nyt tietenkin on erityisen tärkeää, että juuri näihin ihmiskauppatilanteisiin kytketään vielä sitten tämä oma säännös ja tehdään se siltä osin rangaistavaksi. Kaiken kaikkiaan sijaissynnytykseen sisältyy merkittävä eettinen riski siitä, että naisen kehoa ja raskautta kohdellaan välineenä. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että erityisesti kaupallisessa sijaissynnytyksessä on riski taloudellisesti heikommassa asemassa olevien naisten hyväksikäytöstä. Pidän erittäin tärkeänä, että nyt myös rikoslain ihmiskauppasäännöksiin selkeytetään, että sijaissynnyttäminen on yksi mahdollinen teon tarkoitus.

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä keskustelusta. Kuten tässä on tullut jo moneen otteeseen esiin, niin haluan kyllä alleviivata sitä, että tämä on yksi osa tätä meidän monikanavaista varoitusjärjestelmää, ja näin on syytä olla jatkossakin. Kaikki meillä eivät kuitenkaan edelleenkään, esimerkiksi ikääntynyt väestö, välttämättä käytä matkapuhelimia, ja tällöin on hirvittävän hyvä, että tätä tietoa tulee myöskin esimerkiksi radion ja television välityksellä. No, sitten tässä esitettiin kysymys siitä, minkä takia tämä on kestänyt niin kauan. Ensinnäkin Euroopan unioni antoi tämän EECC-direktiivin. Se annettiin vuonna 2018, ja tämän mukaisesti väestön varoittamisen järjestelmien, jotka siis tavoittavat helposti, olisi tullut olla voimassa 21.6.2022. Suomi on päättänyt tuossa vaiheessa sen, että me menemme tällä 112-sovelluksella, ja tuossa vaiheessa ei katsottu tarpeelliseksi ottaa käyttöön tätä EU-Alert-järjestelmää, jonka me nyt otamme käyttöön. Se on ollut valinta siinä vaiheessa. Tämä hallitus on valinnut toisin. Me ensinnäkin rahoitimme tätä jo 2025, kun lisätalousarviossa laitoimme rahaa tähän väestön varoittamisen järjestelmän parantamiseen. Mielestäni tässä on toimittu kyllä varsin nopeasti siihen nähden, jos me katsotaan, että direktiivi on vuodelta 2018 ja se on pitänyt vuonna 22 saada voimaan. No nyt me sitten tätä järjestelmää parannamme, ja jos ajatellaan, niin mielestäni siitä keväästä, milloin keskustelua käytiin, Suomi on toiminut tässä erinomaisen nopeasti. Valtaisa kiitos niille henkilöille, jotka tätä työtä ovat nyt tehneet niska limassa niin että me saamme aikataulussa meille tämän yhden osion vielä tähän meidän varoitusjärjestelmään. Sitten täällä esitettiin kysymys siitä, onko kansalaisille tuotettu ohjeita siitä, miten näissä vaaratilanteissa pitää toimia. Ja kyllä, näistä meidän tapahtumistamme on tietenkin otettu opiksi. Se on tietenkin selvää, että jokaiselle yksilölle me emme pysty tuottamaan ohjetta jokaiseen tilanteeseen, missä meidän kansalaiset ovat. Mutta olemme kuitenkin lisänneet tänne meidän varautumissivustoille uusia ohjeita esimerkiksi drooniasioihin. Sen lisäksi olemme tekemässä tätä varautumisopasta, joka kansalaisille sitten lähetetään kotiin, ja se on varmasti nyt sitten se seuraava vaihe. Mutta selvää on se, että tässä on tehty kyllä töitä tuon toukokuun jälkeen. Nimenomaisesti yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa on pystytty tuottamaan ohjeistusta myös kuntiin ja hyvinvointialueille. Hyvässä yhteistyössä tätä on tehty, ja toivotaan, että seuraavan kerran ollaan valmiimpia. Mutta ehkä tässä yhteydessä haluan sanoa myös sen, että on valtaisan tärkeää se, että suomalaiset, meidän koko väestö, ymmärtäisivät sen, että me elämme aika jännitteisessä maailmassa ja tämäntyyppisiä tilanteita voi tulla jatkossakin ja meidän kaikkien täytyy pystyä sietämään sitä, että me ollaan vähän tällaisessa heiluvassa tilanteessa. Näitä tilanteita voi totta tosiaan jatkossakin tulla, ja siinä mielessä kaikkien pitää myös henkisesti valmistautua siihen, että täytyy siinä kohtaa osata katsoa ohjeet, mitä annetaan, ja pystyä soveltamaan niitä omaan elämään, ja tämä on äärimmäisen tärkeätä. Tässä laissa ei muuteta vaaratiedotelain kieliä. Nämä annetaan suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Ja totean tässä vaiheessa, että varmasti jossain kohtaa kannattaa pohtia sitä, kannattaisiko nämä kännykkäviestit antaa englanniksi, mutta onneksi meillä on tänä päivänä varsin hyviä käännösohjelmia, joihin tämän viestin voi laittaa ja kääntää. Tällä tavoin itsekin ulkomailla toimin, kun varoitukset ovat tulleet vaikkapa kreikan kielellä. Siitähän en ymmärrä mitään, mutta sen saa käännettyä käännösohjelmassa. Sitten täällä kysyttiin tästä Peto-mediasta, pelastustoimen tiedottamisesta. Totean vain sen, että ehkä se oli syytäkin jo lakkauttaa. Ei nimittäin jokaista tehtävää ja keikkaa ole tarpeen laittaa julkisesti näkyville. Se, mikä on tärkeätä silloin, kun tapahtuu jotain onnettomuuksia, on se, että niistä tiedotetaan, kun niistä aiheutuu vaaraa ulkopuolisille ihmisille tai väestöä pitää varoittaa siitä, että on vaikkapa kemiallinen vuoto jossain. Siinä mielessä olen pitänyt vähän erikoisenakin sitä, että meillä on yksi paikka, jossa kaikki tehtävät näkyvät osoitteineen päivineen. Se ei ole mielestäni tänä päivänä kyllä asiallista.

Arvoisa puhemies! Osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, että tässäkin hallituksen esityksessä puhumme eläimistä eikä esineistä. On tieteellisesti todettu, että eläin tuntee esimerkiksi iloa, surua ja kipua. Tämä on kiistatonta. Vuosien mittaan käsitys eläinten pidosta, hoidosta ja kohtelusta on muuttunut. Mahatma Gandhin tunnettu sitaatti kuuluu: ”Kansakunnan suuruus ja sen moraalinen kehitys voidaan arvioida sen mukaan, miten se kohtelee eläimiään.” Kritiikkinä eläinten kohtelun parantamiseksi usein esitetään, että se olisi jotenkin pois köyhien, sairaiden, vanhojen tai vammaisten ihmisten kohtelusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Nämä asiat eivät ole vaihtoehtoja toisilleen. Eläinten kohtelun parantaminen ei ole ihmisiltä pois, ja nyt tänään käsitellään tätä hallituksen esitystä eläinsuojelurikoksista. Kritiikkinä eläinten kohtelun parantamiseksi usein esitetään, että tämä olisi jotenkin pois, niin kuin minä äsken sanoin, mutta se ei todella ole sitä, vaan me haluamme, että eläimiä kohdeltaisiin paremmin. Ja kiitoksia edustaja Harakalle tästä huomiosta. Meillä on paljon niitä edustajia, jotka katsovat, että tähän eläinten pitämiseen pitää tulla korjauksia, ja nyt tämä hallituksen esitys niitä esittää. Syyt eläinten huonoon kohteluun ovat moninaisia. Joskus kyseessä on eläinten omistajan sairaus, mutta usein taustalla ovat taloudelliset syyt. Meillä on pilvin pimein tapauksia, joissa eläimiä on kohdeltu järkyttävän huonosti. Pakettiautolla on kuljetettu satoja koiranpentuja, jotka on riistetty emoiltaan heti synnyttyään. Rikoksia voi tapahtua paitsi lemmikkien myös tuotantoeläinten ja villieläinten kohdalla. Lainsäädännön pitää olla kohdallaan, mutta kaikkein tärkeintä on vaikuttaminen asenteisiin, jotka usein lähtevät lapsuudesta. Eläimistä on ihmiselle valtavasti hyötyä hyvin monilla tavoilla: tuotantoeläimistä tietysti, mutta myös vaikkapa koirien hyödyntämisestä erilaisissa tehtävissä, kuten opaskoirana, rajalla, huumekoirana, ruumiskoirana, erilaisten sairauksien tunnistajana, homekoirana ja niin edelleen. On myös kiistatonta, että lemmikkien ja eri eläinten vaikutus monen ihmisen hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, on keskeinen. Jokaisella ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä. Koirieni läsnäolo on auttanut minua henkisesti kestämään monia koettelemuksia. Kiitän koiriani myös siitä, että lenkkeilyn myötä peruskunto on pysynyt kohtuullisena, niin kuin monen muunkin. Suomessa tuotantoeläimiä kohdellaan suhteellisen hyvin. Laiminlyöntejäkin tapahtuu, mutta syy on usein taloudellinen. Tuottajilla on tiukkaa, varsinkin tänä päivänä, tai tilallinen terveydentila aiheuttaa sen, ettei enää jaksa ja pysty pitämään tuotantoeläimistään ja niiden hyvinvoinnista huolta. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen kuuluu mielestäni myös lihataloille ja teurastamoille, ei yksin tuottajille. Meidän täytyy muistaa, että eläintuotteita käyttäessämme eläinten hyvinvoinnin edistäminen ei voi olla ainoastaan tuottajien vastuulla, kuten totesin, ja kustannettavana. Kuluttajan olisi tärkeää saada tietää, että eläinten hyvinvointi on otettu tuotannossa huomioon. Luonnoneläimetkään eivät saa jäädä eläinten hyvinvointilain ulkopuolelle. Lapinlahden Savukukko-vyyhdin, salametsästysvyyhdin, kaltaista toimintaa meillä ei saa enää koskaan tapahtua. Tällainen toiminta pilaa tarpeellisten, tärkeiden metsästäjien mainetta. Tässä kohtaa totean, että hallituksen esitys on valtavan hyvä, ja tässäkin puheenvuorossani kiitän eritoten ministeri Leena Merta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! ”Eläimet ovat puolustuskyvyttömiä eivätkä voi suojella itse itseään. Siksi se on meidän ihmisten tehtävä. Eläimiä pahoinpitelevät tai muuten kaltoinkohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä, ja eläinten hyvinvointi pitää siksi varmistaa riittävän pitkillä eläintenpitokielloilla ja riittävän ankarilla rangaistuksilla kiellon rikkojille.” Näin sanoi oikeusministeri Leena Meri tiedotteessaan, jossa ilmoitettiin tämän käsittelyssä olevan hallituksen esityksen etenemisestä eduskuntaan. Näihin ministerin sanoihin on helppo yhtyä. Hallituksen esityksen myötä eläintenpitokiellon käyttöä lisätään ja kiellosta tulee selkeä pääsääntö eläinsuojelurikoksissa. Vähimmäiskesto pitenee kolmeen vuoteen perusmuotoisessa rikoksessa ja viiteen vuoteen törkeässä rikoksessa. Vähimmäiskeston pidentymisen lisäksi myös rangaistukset kiellon rikkomisesta kovenevat. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomisesta voidaan tuomita jopa vuodeksi vankeuteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä uudistuksia. Olemme valitettavan usein saaneet kuulla ja nähdä näitä tapauksia, joissa kodin lemmikit tai tuotantoeläimet — nautakarja, hevoset, kissat, koirat, lampaat ja monet muut — kokevat kaltoinkohtelua, laiminlyöntejä ja jopa järkyttävää väkivaltaa. Syitä näihin kaltoinkohteluihin on monia. Syynä voi olla taloudellisen hyödyn tavoittelu. Syynä voi olla myös terveydellinen, henkinen tai taloudellinen romahdus, joskus riitaisan avioeron kosto, joskus pelkkä välinpitämättömyys tai sairas mieli, jossa joku saa tyydytystä viattomien eläinten kiduttamisesta. Toivottavaa olisikin, että myös kansalaisten ilmoituskynnys viranomaisille olisi matalampi, kun he näkevät eläinten huonoa kohtelua tai siitä herää aito huoli. Arvoisa puhemies! Esityksen myötä saadaan siis paremmin puututtua eläintenpitokiellon rikkojiin, kun heille tulee kunnollinen rangaistus. Kiellon määräajan pidentäminen tulee myös vähentämään eläinten kohtaamaa epäinhimillistä kohtelua. Kannatan lämpimästi ministeri Meren erinomaista esitystä, jonka on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2027. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ruokaviraston mukaan alueellisten ja paikallisten eläinten hyvinvoinnin valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että eläimiä kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten mukaisesti. Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä tiloihin, joita tarkastuksen tekeminen edellyttää, ja ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä sekä tallentaa ääntä ja kuvaa. Hänellä on oikeus tarkastaa eläin, eläimenpitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset asiat. Arvoisa puhemies! Julkisuuteen tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tapauksia, joissa kotieläintuotantoa harjoittava viljelijä on kokenut, että valvontaeläinlääkäri on toiminut hänen etujensa vastaisesti. Lisäksi on huomioitava, että kaikki eivät halua tuoda asiaansa julkisesti esille. Keväällä uutisoitiin tapauksesta, jossa Vaasan hallinto-oikeus kumosi valvontaeläinlääkärin määräyksen sikalan tyhjentämiseksi. Oikeuden määräys tuli kuitenkin liian myöhään, ja tilallisen siat oli ehditty hävittää. Uutisen mukaan valvontaeläinlääkärin määräys perustui yhdellä valvontakäynnillä tehtyihin havaintoihin eläintenhoidon laiminlyönnistä. Lisäksi valvontaeläinlääkäri oli perustellut päätöstä aiemmin tehtyjen terveydenhuoltokäyntien raporteilla. Tila valitti päätöksestä ja vaati sikalan tyhjentämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteena oli muun muassa, että päätöksessä mainittuja puutteita ei ollut tai ne eivät olleet laajoja. Myös väite ruokinnan puutteellisuudesta oli tilan mukaan perusteeton. Uutisissa haastateltu eläinsuojeluvalvontoihin liittyviin tapauksiin erikoistunut juristi totesi, että kyseinen tapaus ei ole poikkeuksellinen ja että vastaavanlaisia yhteydenottoja tulee hänelle hyvinkin usein. Valvontaeläinlääkäreiden tekemien virheellisten päätösten seuraukset viljelijöille ovat merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Osa tiloista on päätynyt valvonnan myötä jopa konkurssiin. Haastatellun juristin näkemyksen mukaan oikaisuja valvontaeläinlääkäreiden virheellisiin päätöksiin saadaan hyvin harvoin, koska viranomainen tukee usein toista viranomaista ja oikeuden kautta asian korjaamiseen ei viljelijöillä ole sen enempää taloudellisia kuin henkisiä resursseja. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma valvontatapahtumissa on, ettei niistä tehdä tallennetta tai että tilallisella ei ole paikalla puolueetonta todistajaa, koska valvontatilanne tapahtuu yleensä ennalta ilmoittamatta. Todistajien tai nauhoitettujen tallenteiden avulla olisi mahdollista osoittaa, miten valvontatilanteessa on toimittu, mitä sanottu ja mitä todellisuudessa tehty. Nyt tilallisen asema on usein erittäin heikko, kun tapahtuman todentaminen jää käytännössä kokonaan valvontaeläinlääkärin harkinnan ja toimintatavan varaan. Tallentaminen on mahdollista, mutta sitä ei viranomaisen taholta ilmeisesti juurikaan tehdä. On viljelijän oikeusturvan kannalta ehdottoman tärkeää, että valvontaeläinlääkärin tarkastuksessa hänellä on tukena alan tunteva ammattilainen puolueettomana edustajana. Arvoisa puhemies! Tuotantoeläinten hyvinvointia edistetään lähes aina parhaiten huolehtimalla tuottajien jaksamisesta ja tuotannon kannattavuudesta. Nämä asiat harvoin tulevat kuntoon vain rangaistuksia koventamalla. Ei sillä, eläinten huonosta pidosta on täydet perusteet rangaista. Mutta kuitenkin tämän esityksen valiokuntakäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota myös seuraaviin seikkoihin: millä toimenpiteillä turvataan viljelijöiden oikeusturva eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa, miten varmistetaan, etteivät valvontaeläinlääkärin virheelliset päätökset aiheuta viljelijöille sen enempää taloudellista kuin henkistä vahinkoa, millä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä turvataan viljelijän asema valvontatapahtumissa nykyistä tasapuolisemmin, millä tavoin valvontaa suorittavien viranomaisten koulutusta voidaan kehittää, jotta valvontatapahtumissa ei jatkossa tapahtuisi virheitä, ja millä tavoin varmistetaan valvontaa suorittavien viranomaisten ja valvonta-asioita käsittelevien tuomioistuinten osaaminen kotieläintuotantoon liittyen? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on hyvä ja perusteltu esitys. Tässä yhteydessä haluan kiittää hallitusta myös siitä, että se on puuttumassa niin sanottujen sarjavalittajien aiheuttamiin ongelmiin ja haittoihin. Tarkoitan tietysti tilanteita, joissa aiheettomalla valittamisella aiheutetaan vahinkoa muille ihmisille, yrityksille ja eri toimijoille. Toivon, että ne ajatukset, mitkä hallituksen piirissä on siitä, millä puututaan näiden sarjavalittajien aiheuttamaan ongelmaan, todella tehokkaasti puuttuvat tähän ongelmaan, ja elleivät ne ajatukset puutu, niin toivon, että hallituksella on valmius miettiä muita, tehokkaampia keinoja saattaa nämä sarjavalittajat kuriin. Herra puhemies! Itse koen, että ongelmana näissä valituksissa eivät ole pelkästään sarjavalittajat. Ongelmana on myös se, että yksittäinen ihminen voi käytännössä ilman minkäänlaista taloudellista riskiä jarruttaa valittamisillaan esimerkiksi yksimielisen, valtuuston hyväksymän kaavan toteutumista, valittamalla valittaa, viivästyttää vaikka vuosiksi eteenpäin. Ja kun sanoin, että ilman minkäänlaista taloudellista riskiä, tarkoitin sitä, että esimerkiksi hallinto-oikeuteen valittaminen maksaa, kun se osoittautuu aiheettomaksi — siis vain silloin, kun valitus osoittautuu aiheettomaksi — valittajalle 310 euroa. Se on mielestäni naurettavan pieni summa. Se pitäisi välittömästi ainakin kymmenkertaistaa. Tällainen aiheettomien valitusten hinnan kymmenkertaistaminen esimerkiksi tästä 310 eurosta saattaisi myös pikkasen rajata tällaisia aiheettomia valituksia. Vielä kiinnitän huomiota siihen, että jos henkilö on tuloton ja varaton, hän ei ymmärtääkseni joudu edes tätä maksua maksamaan, ja samoin ymmärtääkseni jotkut sosiaali‑ ja terveyspuolen asiat on jätetty tämän maksun ulkopuolelle. Eli tavallinen ihminen, jolla on varoja ja tuloja, joka jarruttaa valituksillaan joitakin esimerkiksi kaupungin tai kunnan kannalta tärkeitä päätöksiä ja niiden edistymistä, pääsee 310 eurolla, kun hän viivästyttää kuukausilla tai vuosilla yhdessä päätettyjen asioiden toteuttamista. Nostakaa se maksu nyt ainakin kymmenkertaiseksi, jos ei satakertaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomusta käsitellessä on hyvä pysähtyä sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen äärelle: miksi pohjoismainen yhteistyö on juuri nyt tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin? Vastaus on minusta hyvin selvä: Maailma ympärillämme on muuttunut. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Itämeren turvallisuustilanne, kasvavat hybridiuhat ja epävarmuus kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat muuttaneet myös meidän käsitystämme turvallisuudesta. Tässä tilanteessa Pohjoismaiden merkitys Suomelle on kasvanut. Pohjoismaat ovat meille läheisimmät kansainväliset yhteistyökumppanit. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä olemme myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tiiviimmin yhdessä kuin koskaan aiemmin. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole vain sitä, kuinka monta panssarivaunua meillä on tai kuinka paljon Puolustusvoimien suorituskykyä pystymme rakentamaan. Turvallisuus on myös sitä, että yhteiskunta toimii kriisissä, että meillä on ruokaa ja energiaa, että tietoliikenneyhteydet toimivat, että kriittinen infrastruktuuri on suojattu, että terveydenhuolto toimii, että ihmisillä on luottamus yhteiskuntaan ja toisiinsa ja että kansalaiset pystyvät tunnistamaan väärän tiedon ja vaikuttamisyritykset. Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä Suomen ja Ahvenanmaan vuoden 2026 puheenjohtajuusohjelmaa, jonka keskiössä on pohjoismainen kokonaisturvallisuus. Minusta juuri on tämä asia, jossa Pohjoismaat voivat näyttää esimerkkiä koko Euroopalle. Meillä on vahvat demokraattiset instituutiot, korkea yhteiskunnallinen luottamus ja pitkät perinteet yhteistyössä. Näitä vahvuuksia meidän pitää nyt käyttää hyväksi. Arvoisa puhemies! Kokonaisturvallisuuteen kuuluu myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Yhteiskunta, jossa ihmiset kokevat tulevaisuutensa epävarmaksi, jossa eriarvoisuus kasvaa ja jossa luottamus yhteiskuntaan rapautuu, on myös turvallisuuden kannalta heikompi. Siksi meidän on ymmärrettävä turvallisuus laajana kokonaisuutena. Puolustuskyky on välttämätön, mutta yhtä välttämätöntä on pitää huolta siitä yhteiskunnasta, jota puolustamme. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä viesteistä, jonka voimme pohjoismaisesta yhteistyöstä tuoda myös tähän eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen ehkä tärkein viesti on se, että turvallisuus ei enää ole vain puolustus- tai ulkopolitiikkaa eikä sitä rakenneta yksin. Pohjoismaissa turvallisuutta tarkastellaan yhä vahvemmin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, jossa puolustuksen rinnalla korostuvat huoltovarmuus, rakennettu ympäristö, terveysturvallisuus, varautuminen, kyberturvallisuus ja kansalaisten kriisinkestävyys. Näin kuuluukin olla. Arvoisa puhemies! Erityisen merkittävää on, että Pohjoismaat ovat alkaneet rakentaa turvallisuutta entistä tiiviimmän yhteistyön kautta. Kertomuksessa korostuvat Nordefco-yhteistyö, Nato-jäsenyyden tuomat mahdollisuudet sekä yhteinen varautuminen kriiseihin. Keskeisiä teemoja olivat sotilaallinen liikkuvuus, huoltovarmuus, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen, meriturvallisuus ja kyky torjua hybridi- ja kyberuhkia. Pohjoisen Suomen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että kertomuksessa nostetaan esiin arktinen alue, Pohjois-Atlantti ja Itämeri. Näiden alueiden turvallisuus ja logistiikka eivät ole vain alueellisia kysymyksiä vaan koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeisiä. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa korostetaan myös sitä, että kokonaisturvallisuus rakentuu yhteiskunnan sisältä. Henkinen kriisinkestävyys, koulutus, kulttuuri, medialukutaito ja demokratian toimivuus ovat tärkeä osa turvallisuutta. Tämä on tärkeä viesti aikana, jolloin informaatiovaikuttaminen ja yhteiskunnan polarisoituminen ovat osa nykyaikaisia turvallisuusuhkia. Tästä myös Suomi on puhunut omalla puheenjohtajuuskaudellaan tänä vuonna. Tavoite yhteisestä pohjoismaisesta visiosta yhteisen kokonaisturvallisuuden vahvistamisesta on merkittävä. Arvoisa puhemies! Pohjoismaat ovat pieniä valtioita, mutta yhdessä ne muodostavat vahvan alueen, jonka turvallisuus perustuu luottamukseen, yhteistyöhön ja yhteisiin arvoihin. Juuri näitä vahvuuksia meidän on edelleen vahvistettava. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Euroopassa soditaan, geopoliittiset jännitteet kasvavat ja samalla demokraattisia instituutioita haastetaan. Varautuminen ja kokonaisturvallisuus ovatkin ymmärrettävästi nousseet pohjoismaisen yhteistyön keskiöön. Juuri tällaisina aikoina pohjoismaisen yhteistyön merkitys korostuu. Olemme läheisiä kumppaneita, joita yhdistävät yhteiset arvot ja vahva keskinäinen luottamus. Siksi meille on luonnollista yhdistää voimamme myös tuleviin haasteisiin varautuessamme. Demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kestävyys ovat yhteisiä arvojamme. Näitä puolustaen varmistamme sen, että Pohjolassa on myös jatkossa hyvä elää, tehdä työtä ja rakentaa tulevaisuutta. Viime vuonna Suomi ja Ahvenanmaa johtivat Pohjoismaiden ministerineuvostoa ohjelmalla ”yhtenäinen ja vahva Pohjola”, jonka keskeisiä teemoja olivat yhteiskunta, turvallisuus, siviilivalmius ja resilienssi. Tänä vuonna puolestaan johdamme parlamentaarista yhteistyötä Pohjoismaiden neuvostossa. Puheenjohtajuusvuoden kohokohta on lokakuussa eduskunnassa järjestettävä Pohjoismaiden neuvoston täysistunto. Tänään käsittelyssämme kuitenkin on Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan vuoden 2025 toimintakertomus. Valtuuskunnan puheenjohtajana on ollut ilo seurata jäsentemme aktiivista osallistumista ja sitoutumista Pohjoismaiden neuvoston työhön niin puheenjohtajistossa, valiokunnissa kuin täysistunnoissakin. Tämän merkitys on korostunut entisestään, kun saamme tänä vuonna johtaa työtä Pohjoismaiden neuvostossa. Haluankin kiittää valtuuskunnan jäseniä erinomaisesta ja rakentavasta yhteistyöstä. Erityiskiitos valtuuskuntamme varapuheenjohtajalle, edustaja Bergille, jonka kanssa on aidosti ilo tehdä tätä työtä. Kansallisesti valtuuskunta on käynyt rakentavaa keskustelua useiden ministereiden kanssa Pohjoismaiden yhteistyön ajankohtaisista teemoista. Tästä kiitos myös ministereille. Lisäksi yhteistyömme viranomaisten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa on hyvää ja toimivaa. Vuonna 2025 Pohjoismaiden neuvostoa veti Ruotsi, jonka puheenjohtajuusohjelma rakentui yhteenkuuluvuuden, konkreettisen pohjoismaisen hyödyn ja rajaesteiden poistamisen ympärille. Taustalla oli ajatus muuttuneesta turvallisuusympäristöstä ja tarpeesta kyetä toimimaan entistä tiiviimmin yhdessä kansalaisten arjen turvaamiseksi. Nämä painotukset näkyivät vahvasti myös Helsingissä keväällä järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston teemaistunnossa, jonka aiheena oli pohjoismaisen turvallisuuden ja varautumisen uusi aika. Keskusteluissa korostuivat yhteinen varautuminen, huoltovarmuus, kyberturvallisuus ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen sekä ennen kaikkea kykymme vastata yhdessä erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin. Pääpuhujana toiminut tasavallan presidentti Alexander Stubb muistutti pohjoismaisen yhteistyön perusarvoista: demokratiasta, oikeusvaltiosta, luottamuksesta ja ihmisoikeuksista. Myös lokakuussa Tukholmassa järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston täysistunnossa keskustelujen keskiössä olivat Ruotsin puheenjohtajuusohjelman teemat turvallisuus, varautuminen ja pohjoismainen yhteenkuuluvuus. Istunnon pääpuhuja, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti Pohjoismaiden merkitystä turvallisuuden, kriisinkestävyyden ja demokraattisten arvojen vahvistajana Euroopassa. Turvallisuus- ja puolustuskysymykset, Ukrainan tukeminen sekä Pohjoismaiden tiivistyvä yhteistyö olivat vahvasti esillä myös pohjoismaisten pääministereiden, ulkoministerien ja puolustusministerien keskusteluissa. Kansainväliset sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset näkyvät aiempaa vahvemmin Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja arktisen alueen kasvanut merkitys ovat muuttaneet turvallisuusympäristöämme. Tämä on luonut tarpeen tiivistää yhteistyötä niin Pohjoismaissa kuin laajemminkin lähialueilla. Neuvosto on ilmaissut yksimielisesti ja toistuvasti tukensa myös Grönlannille ja Tanskalle sekä näiden kiistattomalle oikeudelle päättää omasta tulevaisuudestaan. Aktiivinen yhteistyö Baltian maiden, Itämeren alueen parlamentaaristen toimijoiden, Euroopan neuvoston sekä arktisen alueen yhteistyöelinten kanssa jatkui tiiviinä. Pohjoismaiden neuvoston kansainvälisessä työssä painotettiin demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamista. Arvoisa puhemies! Rajaesteiden poistaminen ja kansalaisten arkea helpottavat ratkaisut ovat yksi Pohjoismaiden yhteistyön keskeisistä tehtävistä. Vaikka pohjoismainen integraatio perustuu vapaaseen liikkuvuuteen, erilaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja tekniset esteet sekä hieman yllättäen digitalisaatio vaikeuttavat edelleen kansalaisten ja yritysten toimintaa yli rajojen. Viime vuonna Pohjoismaiden neuvosto kiinnitti erityistä huomiota näiden esteiden tunnistamiseen ja poistamiseen. Keskeisiä kysymyksiä olivat muun muassa verotus, digitaalinen tunnistautuminen, sähköiset ajokortit, terveydenhuollon tietojenvaihto, lääkkeiden saatavuus rajat ylittävässä tilanteessa sekä rajatyöntekijöiden kohtaamat haasteet. Rajaesteitä tarkasteltiin myös uudesta näkökulmasta: mikä on niiden vaikutus yhteiskuntien toimintakykyyn kriisitilanteessa. Samalla vahvistettiin rajaestetyötä ja Suomen kansallinen rajaesteverkosto käynnistettiin uudelleen, jotta eri viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteistyö voisi jatkua tehokkaasti. Helsingin sopimuksen päivittäminen on ollut viime vuosien keskeisiä Pohjoismaiden yhteistyön kysymyksiä. Vuonna 1962 allekirjoitettu sopimus muodostaa pohjoismaisen yhteistyön perustan, mutta muuttuva maailma on nostanut esiin tarpeita arvioida sen sisältöä uudelleen. Pohjoismaiden neuvosto on esittänyt sopimuksen päivittämistä nykyistä vahvemmin vastaamaan tätä päivää. Päivitystä toivottiin yksimielisesti muun muassa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, varautumisen, yhteiskuntaturvallisuuden ja rajaesteiden osalta. Samalla esille nostettiin Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin aseman vahvistaminen poliittisessa yhteistyössämme. Neuvoston suositusten pohjalta hallitukset asettivatkin tänä vuonna komitean tarkastelemaan nimenomaan itsehallintoalueiden asemaa Helsingin sopimuksessa. Pohjoismaiden neuvosto on tukenut komitean asettamista mutta samalla korostanut, että tarkastelun tulisi ulottua kaikkiin neuvoston ehdottamiin uudistusteemoihin, jotka ministerineuvosto on toistaiseksi jättänyt ottamatta käsittelyyn. Seuraamme komitean työskentelyn etenemistä mielenkiinnolla. Valtuuskunnan viime vuoden toiminnan keskiössä oli Suomen tulevaan Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuusvuoteen valmistautuminen. Valmistelutyö käynnistettiin jo vuoden 2024 puolella, mutta vuonna 2025 siitä tuli valtuuskunnan keskeinen tehtävä. Työvaliokunta kokoontui useita kertoja ja laati yhdessä Ahvenanmaan kanssa puheenjohtajuusohjelman, joka hyväksyttiin Pohjoismaiden neuvoston täysistunnossa Tukholmassa lokakuussa. Puheenjohtajuusohjelman otsikkona on ”Pohjoismainen kokonaisturvallisuus”. Sen lähtökohta on ajatus siitä, että turvallisuus ei ole vain puolustusta vaan kokonaisuus, joka rakentuu yhteiskunnan toimivuudesta kaikilla sen sektoreilla ja toimialoilla. Lisäksi tavoitteenamme on laatia yhteispohjoismainen kokonaisturvallisuuden visio, joka vahvistaisi Pohjoismaiden yhteistä strategista suuntaa tulevaisuuden kriiseihin varautumisessa. Puheenjohtajuusohjelmassa korostamme myös pohjoismaisen yhteistyön kansallista jalkauttamista. Pyrimme vahvistamaan yhteyttä Pohjoismaiden neuvoston työn ja kansallisten parlamenttien välillä sekä tekemään pohjoismaista yhteistyötä näkyvämmäksi kansalaisten arjessa. Kansainväliset valtuuskunnat ovat tärkeä osa parlamentaarista työtä. Viime aikoina on ilmennyt harmillisia päällekkäisyyksiä eduskuntatyön ja kansainvälisten velvoitteiden välillä. Tämä on aiheuttanut turhan paljon viime hetken tempoilua ainakin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan työskentelyyn. Valtuuskunnan puheenjohtajana toivonkin asetettavan entistä tarkempaa huomiota sille, että kansainvälisen työn arvostuksesta ja sitoumuksista pidetään kiinni myös parlamentaarisella tasolla. Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö vastaa uuden ajan haasteisiin. Suomella on tässä yhteistyössä tärkeä ja aktiivinen rooli. Yhteistyömme vahvuus on aina perustunut luottamukseen. Luotamme toisiimme etenkin haastavina aikoina. Yhteiskuntamme ovat vakaita, ja demokraattiset instituutiomme luovat kestävän perustan yhteistyöllemme. Luottamuksen ilmapiiri heijastuu myös kansalaisiin. SuomiAreenan ja Pohjoismaiden ministerineuvoston toteuttaman kyselyn keväällä julkistetut tulokset välittivät vahvan viestin: pohjoismaalaiset luottavat enemmän Pohjoismaihin yhdessä kuin yhteenkään yksittäiseen Pohjolan maahan, edes omaansa. Yhdessä siis olemme todellakin vahvempia. Yhteistyössä on vielä kuitenkin syvennettävää, ja se kannattaakin nyt hyödyntää kaikella potentiaalillaan. Lopuksi haluan vielä kertaalleen kiittää Suomen Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäseniä ja varajäseniä sitoutuneesta ja aktiivisesta työstänne. Odotan innolla sitä, että pääsemme isännöimään Pohjoismaiden neuvoston täysistuntoa eduskunnassa lokakuussa sekä viemään puheenjohtajuusohjelmamme tavoitteet maaliin yhdessä pohjoismaisten kumppaneidemme kanssa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen mielestä on siis pakko tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, koska taloudellinen tilanne on niin paha, mutta samaan aikaan rahaa löytyy suuryrityksille. Olemme kaikki kuulleet sotejärjestöiltä tärkeitä hätähuutoja, ja heidän toiveensa oli, että hallitus kohtuullistaisi leikkauksia. Mutta ei, hallitus piti kiinni näistä lyhytnäköisistä leikkauksista. Hyvä ministeri, miten selitätte tätä arvovalintaa esimerkiksi Autismiliitolle tai Kehitysvammaliitolle? Mikä on viestinne heille? Ja kun puhuitte fuusioista, niin mietin, kenen kanssa katsotte, että kattojärjestöjen pitäisi yhdistyä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueitten rahoitusmalli toimii tällä hetkellä niin, että siinä otetaan huomioon myöskin nämä kielikysymykset, ja pidän sitä tärkeänä. Me olemme maa, jossa ihmiset puhuvat eri kieliä, ja on tärkeää, että jokainen voi asioida suomen kielellä, ruotsin kielellä ja näin edelleen, pärjätä niillä. Meillä on keinoja tätä huomioida paitsi rahoitusmallissa myöskin niin, että me ohjaamme alueita tähän ja pidämme huolta tällä ohjauksella siitä, että alueet ottavat näitä erilaisia tarpeita huomioon. Jos tiiviisti vastaan tähän teidän kysymykseenne, niin pidän asiaa tärkeänä. Ensisijaisena välineenä näen tämän ohjauksen hyvinvointialueille. Mutta myöskin nämä kielikriteerit ovat yksi tärkeä elementti osana sitä hyvinvointialueitten rahoituksen turvaamista. Niin kuin täällä on nyt tänään kuultu, niin hyvinvointialueitten rahoitushan on kasvanut tällä kaudella noin neljä miljardia euroa. Se on nyt ensi vuonna jo 27,2 miljardia, eli se nousee vielä ensi vuonnakin tässä kokonaisuudessa, ja sen sisällä huolehdimme erilaisista tarpeista, mitä eri puolilla maata on. — Kiitoksia.

Siksi on hyvä, että hallitus riihessä on päättänyt edistää uutta kielikohtaamisjärjestelmää. Sillä varmistetaan, että suomen- tai ruotsinkielinen potilas kohtaa samankielisen lääkärin tai hoitajan. Hoitoa ja hoivaa on saatava omalla äidinkielellä. Mutta olisin kysynyt ministeri Ikoselta: pitäisikö meidän tämän lisäksi muuttaa alueiden rahoitusta niin, että alueita palkittaisiin siitä, että palvelu hoidetaan hyvin suomen ja ruotsin kielellä?

Arvoisa puhemies! On selvää, että maksujen korotukset tuntuu, ja jos on pienet tulot, niin silloin ne pienetkin korotukset tuntuu. Mutta hyvinvointialueiden rahoituspohjaa meidän on vahvistettava, ja onneksi kuitenkin meillä on järjestelmät, joissa on maksukatot, ja kaikkein pienituloisimpia pystytään auttamaan näissä tilanteissa. Mutta hyvinvointialueiden rahoitus on valtavan kokoinen kysymys, ja hallitus on todellakin tehnyt sen eteen paljon. Me ollaan lisätty noin neljä miljardia tällä vaalikaudella hyvinvointialueiden rahoitusta kaiken tämän leikkaamisen keskellä. Se on mielestäni merkittävä summa ja osoittaa sen, että me todella välitetään siitä, että ihmiset pääsevät hoitoon sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sitten edelleen palaan siihen: hallituksen päätökset vahvistavat julkista taloutta kokonaisuudessaan ensi vuonna 3,1 miljardia. Luultavasti — tunnen logiikan — saan toistaa tämän noin sata kertaa teille, mutta näin se nyt kuitenkin on. Lisäksi on kaksi eri asiaa — aidosti. Veropolitiikka on se, millä me luomme edellytyksiä kasvulle ja työllisyydelle ja hyvinvoinnille Suomessa, ihmisten työpaikoille ja toimeentulolle. Niistä syntyvillä verorahoilla me sitten pidämme yllä tätä koko hyvinvointia. Minusta se on hieman ikävä rinnastus, kun te pistätte näitä tällä tavalla rinnakkain.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, tässä ei ole kyllä mitään naurun tai hymyn aihetta. Tätä täytyy katsoa nimenomaan arvovalintojen näkökulmasta. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Teille on niin tärkeää laskea esimerkiksi pankkien ja suurten kauppajättien verotusta, että te olette valmiit tekemään budjetin, joka heikentää julkista taloutta, ja samaan aikaan te rahan puutteeseen vedoten leikkaatte järjestöiltä ja nostatte jo ennestään kovinkin korkeita asiakasmaksuja: terveyskeskusmaksuja, poliklinikkamaksuja, vanhustenhoivamaksuja. Kyllä nämä korotukset iskevät kaikkein eniten pienituloisiin, eläkkeensaajiin, sairaisiin, työttömiin. Te siis pyydätte sairaita, eläkkeensaajia osallistumaan talkoisiin samaan aikaan, kun te jaatte sitten suuryrityksille näitä jättiveronkevennyksiä. Pääministeri, minä kysyn nyt teiltä: kun te välttämättä haluatte keventää suuryritysten ja niiden osingonsaajien verotusta ja lähettää tämän laskun pienituloisille, niin tiedättekö te, miltä tuntuvat sen pienituloisen rahakukkarossa rajut asiakasmaksujen korotukset?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja totesi, että jopa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa. Jo on aikoihin eletty! [Naurua oikealta] Tällaista ei ole varmaan koskaan aiemmin nähty, [Hälinää — Puhemies koputtaa] mutta kun kerran tällainen historiallinen tapaus on päässyt tapahtumaan, niin luetaanpa, mitä Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kirjoittaa: ”Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on linjannut, millaista järjestötoimintaa valtio rahoittaa. Tavoitteena on selvästi kaventaa järjestöjen työ vain konkreettiseen auttamiseen ja viedä niiltä roolia ihmisten vaatimusten ja tarpeiden välittäjänä poliittiseen päätöksentekoon.” [Oikealta: Onpa julmaa!] Juuri näin, Helsingin Sanomat on täysin oikeassa: Tämä on hallituksen tahtotila. Me haluamme suojata konkreettista, kohtaavaa, auttavaa työtä ja leikata sen sijaan poliittiselta, ideologiselta rälssiltä, jota myöskin järjestökenttä hyvän tarkoittavan tarkoituksen varjossa on harjoittanut. [Välihuutoja] Löysät pois, rahat konkreettiseen auttamiseen.

Arvoisa puhemies! Koko hallitus, nyt myös kokoomus ja RKP, on siis pitämässä kiinni näistä jättimäisistä sotejärjestöjen leikkauksista, leikkauksista, joita jopa Hesarin pääkirjoitussivulla kutsuttiin täysin ”kohtuuttomiksi”. Iso osa järjestöistä joutuu todennäköisesti lopettamaan, ja tästä tulevat kärsimään jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevat ihmiset, kuten esimerkiksi vammaiset tai asunnottomat. Jälleen kerran hallitus on siis päättänyt tehdä täysin ideologisen päätöksen, jolla viedään niiltä, joilla on jo valmiiksi kaikista vähiten. Samaan aikaan te olette tehneet politiikkaa, jossa yhä useampi ihminen tulee tarvitsemaan apua. Miten nähdään, että näin isoilla leikkauksilla järjestökenttään on myös laajempi vaikutus? Tämä on suoranainen hyökkäys kansalaisyhteiskuntaa ja koko suomalaista demokratiaa kohtaan, mutta samaan aikaan kuitenkin niin vaalirahoittajille, niin kaikista rikkaimmille kuin vaikka golfaajille riittää tukea. Pääministeri, onko näin kohtuuton tilanne teidän tavoitteenne?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä ollut falskia kuunneltavaa, että te edelleen perustelette vaikkapa näitä järjestöleikkauksia ja asiakasmaksujen korotuksia välttämättömyydellä ja talouden tasapainotuksella samaan aikaan, kun rahaa kuitenkin on näihin massiivisiin veroalennuksiin. Tämä hallitus, kokoomus etunenässä, on rakentanut itsestään mielikuvaa tarkan talouden vartijana, mutta todellisuudessa se hinku jakaa rahaa ja veroetuja etenkin rikkaimmille ja suuryrityksille ajaa yli kaiken huolen julkisesta taloudesta tai mistään muustakaan. Hallituksen perinnöksi jää Suomen luisu lasten luokkayhteiskunnaksi, polvilleen isketty järjestökenttä, roihuava ilmastokriisi. Teidän päätöstenne seurauksena tosiaan Suomessa yli 26 000 lasta lisää elää köyhyydessä, ja me tiedämme hyvin, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla hyvin pitkä varjo. Inhimillinen hintalappu on suuri, mutta niin voi olla myös taloudellinen hinta. Pääministeri, kysyisin teiltä: onko teidän mielestänne kohtuullista, että nämä lapset joutuvat kantamaan taakkaa tästä talouden tilanteesta ja teidän hallituksenne halusta jakaa veroalennuksia suuryrityksille?

Arvoisa puhemies! Eihän siitä nyt pääse mihinkään, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Te ette ole lunastaneet lupauksianne velkasuhteen vakauttamisesta ettekä sadastatuhannesta uudesta työllisestä. Sen sijaan te laitatte sairaat ja köyhät ihmiset maksamaan suuryrityksille suunnatun lähes miljardin veroalen ja annatte suurtyöttömyyden jyllätä. Budjetin tiedotustilaisuudessa sekä valtiovarainministeri että pääministeri kieltäytyivät lisäksi molemmat vastaamasta kysymykseen budjetin nettosopeutusvaikutuksesta. Media teki onneksi työnsä ja kysyi asiaa valtiovarainministeriöstä, jonka mukaan hallituksen tekemät päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 27. Pääministeri Orpo, hallituksenne tuo siis eduskunnalle syksyllä budjetin, jossa leikataan sotepalveluita ja korotetaan asiakasmaksuja, jossa annetaan suuryrityksille vappumiljardi ja joka heikentää julkista taloutta. Mitäpä luulette, onko tämä kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista?

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaan onnistunut ajamaan Suomen talouden EU-tarkkailuluokalle, ja on tietenkin surullinen tilanne, että ollaan tässä, mutta on unohtunut, että hallitus on myös onnistunut ajamaan Suomen toisellekin EU:n tarkkailuluokalle, nimittäin sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle. Siellä kaikki viisi mittaria ovat punaisella: työttömyys kasvaa, työllisyysaste laskee, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, kotitalouksien tulokehitys takkuaa, terveyspalveluihin pääsy vaikeutuu. Nyt kun kuuntelee näitä puheita, niin tulee mieleen, onko ihan aidosti niin, että teillä, arvoisa pääministeri, ainoa, minkä te voitte sanoa niille irtisanotuille hyvinvointialueen sairaanhoitajille tai järjestökentän ammattilaisille, on, että odottakaa, kyllä se talous sieltä kasvaa ja teidät pelastaa. Eikö mitään muuta näille ihmisille ole sanottavaa?

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin näissä asiakasmaksuissa on edelleenkin vuotuinen katto. Sellaisissa tapauksissa, että henkilöt tarvitsevat näitä palveluita erityisen paljon, myöskään nämä nostetut asiakasmaksut eivät sitä vuosittaista kattoa pääse ylittämään. Se toki edellyttää omaa aktiivisuutta, mutta eivät nämä kohtuuttomia ole. Eivät ne siinä mielessä tietysti miellyttäviä päätöksiä ole, että miellyttävämpää olisi jättää tekemättä tällaiset asiakasmaksukorotukset, mutta kysymys on siitä, pyrimmekö valtiontalouden tasapainoon vai emme. Jos pyrimme — tiedän kyllä, että vasemmalla sitäkin on kyseenalaistettu — niin silloin tarvitaan jotain toimenpiteitä, ja sitten tulee se kysymys, leikkaammeko palveluista vai korotammeko maltillisesti asiakasmaksuja. [Pia Lohikoski: Te teette molempia!] Maltilliset asiakasmaksun korotukset ovat varmaan epäilemättä kuitenkin miellyttävämpiä. Lisäksi on huomioitava, että itse asiassa monet näistä asiakasmaksuista esimerkiksi ympärivuorokautisen palveluasumisen puolella kohdistuvat nimenomaisesti siihen kaikkein maksukykyisimpään osaan väestöstä, jossa nämä korotukset näkyvät kaikista selkeimmin. Se, onko se oikein, on oma kysymyksensä, mutta tämä on hallituksen arvovalinta.

Arvoisa puhemies! Tänä massatyöttömyyden aikana hallituksen budjettiriihi ei tuonut helpotuksia pienituloisimpien suomalaisten arkeen, päinvastoin. Terveyskeskusmaksujen enimmäismäärä on nousemassa tällä hallituskaudella lähes kaksinkertaiseksi, kahdestakympistä yli 36 euroon. Niin ikään lähes tuplaatte poliklinikkakäynnin ja päiväkirurgian enimmäismaksun. Samalla olette heikentäneet julkisia terveyspalveluita ja ohjanneet verorahoja terveysjäteille niin, että niistä hyötyvät he, joilla on jo ennestään varaa käyttää yksityisiä lääkäripalveluita. [Ben Zyskowicz: Soteen maksetaan neljä miljardia enemmän!] Nämä Rydmanin hinnat ovat pienituloisille liian kovat, kun jo ennestään ulosotossa on yli viisisataatuhatta asiakasmaksua. Ministeri Rydman, pitkäaikaissairaat, esimerkiksi syöpää sairastavat pienituloiset, joutuvat jo nyt tekemään valintoja lämpimän aterian tai hoitoon menon välillä. Miksi te, ministeri Rydman, haluatte yhä nostaa terveyspalvelujen hintoja samalla kun hallituksella kuitenkin riittää rahaa suuryritysten veroaleen?

Arvoisa puhemies! Keväällä, kun me vihreät varoitimme järjestöleikkausten tarkoittavan sitä, että suomalaisilta viedään apua ja tukea, ministerin suusta väitettiin minun valehtelevan. Mutta kun minulla ei ole tapana valehdella. Jopa 40 prosenttia järjestöistä arvioi, että toiminta saattaa loppua kokonaan. Lähes 1 400 työntekijää järjestöistä on nyt jo irtisanomisten tai lomautusten piirissä — aika isoja lukuja. On ilmiselvää, että nämä osuvat sinne kohtaavaan työhön. Kutsun toki ministerin vaikka minun kanssani kiertämään järjestökenttää, niin voidaan käydä yhdessä katsomassa, mitä nämä leikkaukset konkreettisesti tarkoittavat. Pääministeri Orpo, asiantuntijatkin varoittavat, että jos perussuomalaisten annetaan ideologisesti ajaa kansalaisjärjestökenttää alas, se voi heijastua jopa demokratiaan. Kysyn, pääministeri Orpo: kun te kerrotte saaneenne hallituksen kanssa Suomen hallituksen jaloilleen ja samaan aikaan tämän salin ulkopuolella todellisuus on sitä, että kymmeniätuhansia lapsia lisää putoaa köyhyyteen ja hallituksen sakset vievät suomalaisilta työpaikkoja sotessa, järjestökentältä, kulttuurista, niin keiden Suomen te olette saaneet jaloilleen?

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin Euroopan kärkimaa työttömyydessä, ja se on äärimmäisen valitettava kärkisija. Erityisen surullista on nuorisotyöttömyyden raju ja pitkittynyt kasvu, ja, arvoisa pääministeri, näillä nuorilla ei ole aikaa odottaa. Nyt tarvitaan välittömiä, radikaalejakin ratkaisuja, kuten keskustan esittämä nuorten takuutyö. Edes korkeakoulutus ei enää näytä suojaavan työttömyydeltä. Esimerkiksi korkeakoulutettujen naisten työttömyys on noussut hälyttäviin lukemiin. Yhteensä naisia on työttömänä nyt 14 000 enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tätä kasvua selittävät esimerkiksi hallituksen tekemät toistuvat sotesäästöt — seurauksena siis työttömyyttä, vaikka Suomi tarvitsisi kipeästi näidenkin naisten osaamisen ja ammattitaidon. Arvoisa pääministeri, kun tavoitteenne oli plus 100 000 työllistä mutta saldo tällä hetkellä on miinus 70 000 työllistä, niin oletteko hallituksessa laskeneet, paljonko tämä jättityöttömyys on nostanut [Puhemies koputtaa] jo entisestään kovaa sopeutustarvetta? [Ben Zyskowicz: Soteen annettu neljä miljardia enemmän kuin silloin, kun te olitte hallituksessa!]

Arvoisa puhemies! Kokoomus ja perussuomalaiset pääsivät valtaan pelottelemalla suomalaisia, miten velkaantuminen on yli äyräiden, ja nyt se loppuu. Lopputulos on se, että tällä vaalikaudella otatte velkaa enemmän kuin mikään hallitus Suomen historiassa ja viimeisessä budjettiriihessänne lisäätte velkaantumisen vauhtia. Julkisen talouden tasapaino heikkenee, ja pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa 1990-luvun laman tasolla. Silti teillä on varaa tehdä satojen miljoonien yhteisöveroalennus suurimmille yrityksille. Järjestörahoitus puolittuu tällä vaalikaudella, ja jopa 200 000 vapaaehtoista uhkaa olla vähemmän järjestöjen piirissä tulevina vuosina. Tietysti myös tuhansia ihmisiä irtisanotaan järjestöistä. 40 prosenttia järjestöistä ilmoittaa, että heidän toimintansa uhkaa loppua kokonaan. Arvoisa pääministeri, sanoitte juuri, että hallitusohjelma ja hallituskausi on kokonaisuus. Kun järjestöistä nyt näin suuri osa on jäämässä pois, ymmärrättekö, että se palvelutarve ja kustannuspaine siirtyy hyvinvointialueille? Oletteko ottaneet tätä millään tavalla huomioon, [Puhemies koputtaa] kun olette neuvotelleet näistä leikkauksista?

Arvoisa puhemies! On aidosti yllätys — on varmasti ollut ministereille vaikeaa vastata asiaa koskeviin kysymyksiin — että tämä hallitus viimeisessä budjettiriihessään omilla päätöksillään heikentää julkista taloutta, siis lisää velkaantumista. Siis tämä hallitus, joka on kaiken aikaa uhonnut, että velaksi eläminen lopetetaan, että tehdään mittavia leikkauksia, ja suurilla saksilla on heiluttu. Nyt velkaantumista kiihdytetään, julkista taloutta heikennetään. Tämä on jo itsessään murheellista, mutta vielä surullisemmaksi tämän asian tekee se, että samassa riihessä teitte päätöksiä muun muassa näihin elintärkeisiin kansalaisjärjestöihin, sosiaali- ja terveysalan järjestöihin, jotka tarjoavat kansalaisille vertaisapua. Juuri näitä leikkauksia te olette perustelleet velkaantumisen hillitsemisellä. Kuinka tässä nyt näin käy, että te annatte mittavat veronalennukset velaksi suuryrityksille ja samaan aikaan leikkaatte esimerkiksi Kehitysvammaliiton, Autismiliiton ja vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton [Puhemies koputtaa] lasten ja nuorten auttavan puhelimen työn? Pääministeri Orpo, ovatko tässä nyt arvovalinnat aivan kohdallaan? [Eduskunnasta: Ei ole!]

Arvoisa puhemies! Tämä Kelan valtuutettujen toimintakertomus kuvaa hyvin täällä eduskunnassa tehtyjä päätöksiä, sitä, miten ne vaikuttavat käytännössä tuolla tukipuolella. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota se, että asumistuen vähentyminen on ollut aika merkittävää — voi sanoa, että noin 400 miljoonaa. Sitten kun täältä katsotaan näitä muutoksia kaiken kaikkiaan, niin voi sanoa, että toinen iso muutos on ollut perustoimeentulotuen kasvu 800 miljoonasta 1 000 miljoonaan vuodesta 24 vuoteen 25, ja nyt tänä vuonna siihen tulee varmaan vielä vähintään noin 100 miljoonaa lisää. Tässä on olennaista se, että tästä noin puolet maksaa kunnat, ja tämä tulee olemaan kunnille aika iso rasitus jatkossakin. Siinä mielessä, kun kunnilla ei ole välttämättä tähän niitä välineitä, nyt tämä toimeentulotuen maksu kuntien kautta tulee olemaan aika iso haaste. Käytännössä voi sanoa, että siitä kunnat kyllä heittävät monta kysymystä, että miksi pitää maksaa, kun ei ole niitä välineitä. Arvoisa puhemies! Sitten tässä kiinnittää huomiota se, että kuntoutukseen liittyvät korvaukset ovat pienentyneet. Täälläkin sanotaan, että hyvinvointialueiden ja kuntien haasteet heijastuvat erityisesti Kelan kuntoutuspalveluihin ja ne ovat pienentyneet. Sekin on tässä iso ongelma sen takia, että kun katsotaan hyvinvointialueitten ja kuntien asiakaskuntaa, niin työllisyyspalveluissa on siitä aika iso osa, ja siellä pitäisi olla kuntoutusta enemmän kuin tänä päivänä. Siellä kuntouttava työtoiminta on laskenut koko ajan, ja siellä pienenee koko ajan kuntoutusalue, ja hyvinvointialueet eivät tee sitä kuntoutusta niin paljon kuin pitäisi tehdä. Jos me haetaan työvoimaa, joka on työkykyinen, niin kuntoutukseen pitäisi satsata. Tässä mennään väärään suuntaan. Meillä on tässä 360 000 työttömässä varmasti semmoisia ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuntoutusta ja työkyvyn palauttamista ja niitä toimenpiteitä. Täällä tämä suunta on tässä mielessä väärä. Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen myöskin rahoituksen osalta. Valtio rahoittaa kaksi kolmasosaa Kelan toiminnasta, mutta valtion määrä on pienentynyt tässä viime vuosina, ja vakuutetut ja kunnat ovat tulleet entistä enempi Kelan rahoittajiksi. Se näkyy myös täällä, ja näyttää siltä, että tulevaisuudessakin. Siinä mielessä tämä raportti on erittäin hyvä läpileikkaus siitä, miten meidän tuet toimivat ja mihin niitä kohdistuu enemmän. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kiitän aluksi valtuutettujen puheenjohtaja Niemistä hyvästä ja kattavasta avauspuheenvuorosta tässä keskustelussa. Todellakin, niin kuin täällä on kerrottu, Kelan etuusmenot olivat viime vuonna 17,5 miljardia euroa. Suurin kokonaisuus on sairausvakuutus: 5,5 miljardia. Seuraavaksi suurimpana ovat sitten työttömyysturvaan liittyvät korvaukset. Sitten tämä 5,5 miljardia sairausvakuutuksessa jakautuu käytännössä niin, että hieman alle 2 miljardia siitä on lääkekorvauksia ja sitten hieman yli 2 miljardia on yhteensä päivärahakorvauksia jakautuen sairauspäivärahoihin ja vanhempainpäivärahoihin. Sitten siellä on matkakorvauksia ja sitten näitä julkisuudessa usein keskusteltuja Kela-korvauksia, joita itse asiassa on noin 200 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa käytännössä korvauksia lääkäripalveluiden käytöstä, suun terveydenhuollon palveluista sekä fysioterapiasta, kuvantamisesta ja laboratoriopalveluista. Meillä aika ajoin keskustellaan meidän terveydenhuoltomme monikanavaisesta rahoituksesta, ja haluaisin tässä yhteydessä ottaa esille sen, että Suomen koko terveydenhuollon rahoitus on noin 30 miljardia euroa. Se ei ole siis se luku, joka valtion budjetissa on hyvinvointialueiden rahoitusta, vaikka se sattuu olemaan suunnilleen samansuuruinen, vaan tarkoitan nimenomaan terveydenhuollon rahoitusta. Siitä hyvinvointialueiden kautta tulee noin 20 miljardia ja, kuten äsken totesin, Kelassa sairausvakuutuksen kautta hieman yli 5 miljardia, ja sitten viimeinen 5 miljardia on suoraan taskusta eli omavastuu, ne asiakasmaksut, mitä meillä terveydenhuollossa maksetaan. On varmasti niin, että meillä erilaisissa arvioinneissa, mitä on määräajoin tehty ja joissa pohditaan tätä monikanavaisuutta, siihen liittyy tietynlaista tehottomuutta. Nyt aivan viimeisenä asiana eduskunta päättikin tässä kevätkauden lopuksi siirtää matkakorvauksista ambulanssilla tapahtuvat matkakorvaukset sinne hyvinvointialueiden rahoituksen piiriin. Minun mielestäni koko matkakorvaus olisi siirrettävissä hyvinvointialueille, koska se poistaisi sen vääristyneen insentiivin, mikä hyvinvointialueilla voi olla, että lakkautetaan pitkien matkojen päästä toimipisteitä, kun ajatellaan, että Kelahan ne korvaukset maksaa. Samaa keskustelua voidaan käydä toki muistakin sairausvakuutusetuuksista, esimerkiksi lääkekorvauksista ja eräistä muista, mutta se on laaja keskustelu, ja tässä nyt paikaltaan käytettävässä puheenvuorossa en lähde yksityiskohtaisemmin sitä ruotimaan. Tämä on yksi Suomen terveydenhuollon tehokkuuden kehittämisen asioista, että me vähennämme tätä monikanavaista rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutettujen puheenjohtaja esitteli valvontakertomuksemme perusteellisesti — kiitos siitä. Nostan puheenvuorossani esiin muutamia huomioita Kelan valtuutettujen tehtävästä ja myöskin käsittelyssä olevasta valvontakertomuksesta. On hyvä sanoa aina silloin tällöin täällä eduskunnassakin se, mikä Kelan valtuutettujen tehtävä on. Se on myöskin tärkeää, että kansalaiset tietävät sen, kun ottavat yhteyttä. Kelan valtuutettujen tehtävä on valvoa Kelan hallintoa ja toimintaa, ja tuo valvonta ulottuu Kelan kaikkeen toimintaan, mutta siihen ei kuulu Kelan keskeisten päätöksentekoelinten, erityisesti hallituksen ohjaaminen eikä muiden toimeenpanoelinten toimivaltaan puuttuminen. Valtuutettujen suorittama laillisuusvalvonta on lähinnä jälkikäteistä ja keskittyy nimenomaan laillisuuden valvontaan. Mielestäni huomionarvoista kertomuksessa on se, että valtuutettujen aloitteesta tehtyjen selvitysten ja parlamentaarisen työn pohjalta Kelan hallintoa koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu merkittävästi. Lainsäädännössä on täsmennetty Kelan toimivaltasuhteita ja muun muassa sitä, miltä osin virkamieslakia sovelletaan Kelan johtajiin. Kelaa koskeva lainsäädäntö oli monin tavoin jäänyt jälkeen ja aikansa elänyt. Samalla kun lainsäädäntöä on uudistettu, on sujuvoitettu Kelan mahdollisuuksia toimia tehtävässään, ja haluan tässä antaa kiitoksen nykyiselle hallitukselle siitä, että nämä pitkään odotetut ja Kelan valtuutettujen esittämät lakimuutokset ovat nyt edenneet. Mielestäni seuraavalla hallituskaudella on perusteltua käynnistää parlamentaarinen työ. Itse asiassa parlamentaarisessa työssäkin on ehdotettu tätä, minkä nyt tässä nostan esille, eli on tärkeää arvioida Kelan asemaa ja valvontaa sekä sitä, onko valtuutettujen sinänsä toimiva ja hyvä valvontarooli nykymuodossaan perusteltu. Kela toimii kuitenkin valtaosin valtion budjettirahoituksella. Tätä selvitystä ollaan parlamentaarisesti esitetty, ja se on selkeästi looginen askel eteenpäin seuraavalla eduskuntakaudella, tästä haluan muistuttaa. Kelan valtuutetut ovat olleet hyvin aktiivisia monessa asiassa. Yksi esimerkki on vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu, jossa valtuutettujen rooli oli aivan keskeinen, kun Kelan ohjeita muutettiin syrjimättömiksi. Pidän erinomaisena sitä, että Kela on aloittanut tulkkauspalveluiden muutostarpeiden tarkastelun, koska nykyinen lainsäädäntö ei enää ole ajanmukainen. Kelan valtuutettujen puheenjohtaja nosti esille myöskin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ja terapioiden hankinnat. Ne ovat olleet toistuvasti valtuutettujen tarkastelussa, eikä syyttä. Kelahan on hankkinut palvelut kilpailuttamalla ne neljän vuoden välein, ja me valtuutetut tuemme vahvasti sitä, mikä on valvontakertomuksessakin, että hankinnoissa siirryttäisiin rekisteröitymismenettelyyn. Tämä tarkoittaisi sitten sitä, että yrittäjät voisivat tulla pitkin vuotta tarjoamaan palveluita, jos kykenevät vastaamaan sitä laatua, mitä Kela edellyttää. Eli tämä rekisteröitymismenettely olisi palvelun käyttäjille parempi. Se lisäisi alueellista saavutettavuutta asiakkaille ja joustavuutta palvelun tuottajille. Pidän tärkeänä, että myöskin jatkossa ammatinharjoittajien osaaminen ja laatu kyetään ottamaan nykyistä paremmin huomioon hankinnoissa. Jotta rekisteröitymismenettely kaikessa laajuudessaan voidaan ottaa käyttöön, se edellyttää sitä, että lainsäädäntö saadaan valmisteltua, ja se on viimeistään sitten seuraavan hallituksen alkumetreillään tehtävä. No, Eepos-ohjelma on Kelan strateginen kehittämisohjelma, jolla uudistetaan etuuskäsittelyn vaativat toimintatavat, alustat ja tietojärjestelmät, ja olemme edenneet tässä erittäin tarkkaan. Tämä on myöskin rahallisesti hyvin merkittävä ja Kelan toimintaan aivan perustavanlaatuisesti vaikuttava. Mutta tuon ohjelman toimeenpano kohdistuu pääasiassa seuraavalle vaalikaudelle, ja siksi on tärkeää saada keskeiset lakimuutokset seuraavan hallituksen ohjelmaan. Se on Kelan asiakkaiden kannalta aivan välttämätöntä. Mutta samalla kun valvomme tämän massiivisen hallinnollisen ja digitaalisen järjestelmäuudistuksen etenemistä, meidän valtuutettujen on varmistettava, ettei teknologia aja ihmisten ohi. Vaikka näitä taustajärjestelmiä tehostetaan ja digitalisaatio etenee, niin puhelinpalvelujen ja fyysisten toimipisteiden saatavuus on turvattava niitä tarvitseville, kuten tuossa ansiokkaasti valtuutettujen puheenjohtajakin puheessaan nosti esille. Kelan palvelut koskettavat jotakuinkin jokaista suomalaista. Kela palvelee suomalaisia vauvasta vaariin. Ja haluan nostaa esille sen, että Kelan toiminnassa aivan ensisijaista on henkilöstö, josta kaksi kolmasosaa työskentelee suorassa asiakaspalvelussa palvelu‑ ja ratkaisuasiantuntijoina. Edellisessä puheenvuorossa nostettiin asiakastyytyväisyys, joka on korkealla tasolla. Haluan tässä todeta sen, että uudistetun henkilöstötutkimuksen tulosten perusteella työntekijät pitävät työtään merkityksellisenä. 90 prosenttia kertoo työn tavoitteiden olevan selkeät, ja 89 prosenttia pitää työyhteisön vuorovaikutusta arvostavana. Tiedonkulku ja yhteistyö tukevat aiempaa paremmin ammatillista kasvua. Tämä tarkoittaa sitä, että Kelassa on johtamista kehitetty, mutta johtamisselvityksen pohjalta, joka on valmistunut ja julkaistu, on johtamista kehitettävä edelleen. Kela on asiantuntijaorganisaatio, ja on tärkeää, että johtaminen on kaikin tavoin kunnossa, jotta jokainen Kelan henkilöstössä oleva, Kelassa työskentelevä, voi antaa parhaimpansa. Ja haluan tässä kiittää valtuutettujen puheenjohtajaa ja valtuutettuja yhteistyöstä ja Kelan henkilöstöä suunnattoman hienosta työstä. Ihan lopuksi, puhemies, sanon sen, että olemme pyrkineet tekemään Kelan valvontakertomuksesta informatiivisen ja kattavan, ja toivon, että myöskin kertomusta käsittelevät valiokunnat antavat palautetta, tuleeko siitä riittävä kuva siitä työstä, mikä meille Kelan valtuutetuille on annettu. Ehkä tässä rohkenen sanoa vielä sen, että kun sosiaali‑ ja terveysvaliokunta tätä käsittelee, niin olisi toivottavaa tehdä niin kuin monena vuonna on tehty aiemmin, että kertomus on lähetetty myöskin vielä tarkastusvaliokuntaan. Se ei olisi asialle pahitteeksi.

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin vielä toisen puheenvuoron sen takia, että nyt on uusi eduskunnan oikeusasiamies ja edellisen viranhaltijan kanssa kävimme tässä muutaman kerran keskustelua, jossa pyysin kiinnittämään huomiota siihen, mitä tälle arvokkaalle kertomukselle tulee tehdä tämän salin ulkopuolella. Kun itse työskentelin terveydenhuollon tehtävissä, niin silloisena aikana, jolloin sähköiset työvälineet eivät olleet niin yleisiä kuin nykyisin vaan oli tämä printtiversio, tein sillä tavalla sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä, että otatin tästä terveydenhuollon osiosta kopiot — yleensä 10—15 sivua oli niitä — ja se jaettiin siellä sitten sanotaan tuollaiselle 30—40 esimiestason henkilölle, jotta he lukisivat ja perehtyisivät siihen, koska tässä on erittäin arvokas kooste siitä, miten lakeja tulee tulkita Suomessa. Laithan ovat asioita, jotka tunnetaan terveydenhuollossa, ja sitten tietysti niille on perustelut, mutta juuri tätä kautta saadaan tietoa siitä, kuinka niitä tulisi soveltaa. Mielestäni nyt kun meillä on ollut jo vuosia tietysti käytössä sähköinen mahdollisuus, tulisi kiinnittää huomiota siihen, jos virastolla suinkin on siihen resursseja, että siellä kentällä, missä käytännössä toteutetaan tätä palvelua, myös muut kuin ne, jotka saavat jonkun huomautuksen tai joiden tekemisiin kiinnitetään huomiota, perehtyisivät siihen kokonaisuuteen, joka on sen kyseisen toimialan kooste näistä, koska tällä on erittäin suuri merkitys siinä, kuinka tulee toimia. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusasiamiehelle ja koko oikeusasiamiehen toimistolle varsin kattavasta ja monipuolisesta raportista. Se, että kanteluita on raportin mukaan saapunut yli 7 000, mikä on toiseksi suurin luku verrattuna esimerkiksi koronavuosiin, varmasti kyllä kertoo siitä, että kansalaisten huoli omista oikeuksistaan, palveluiden saatavuudesta ja oikeuden toteutumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä suuri, varsinkin kun näyttää siltä, että kanteluista merkittävä osa kohdistuu sosiaalihuoltoon ja terveyspalveluihin, mikä varmasti kyllä korostaa näiden palveluiden merkitystä kansalaisille. Ja täällä on jo monia hyviä puheenvuoroja pidetty nimenomaan siitä, miten hoitoonpääsyn heikkeneminen on yksi esimerkki siitä, miten kansalaisen oikeudet ovat uhattuina. Itse ehkä myös nostaisin esille kohdasta 3.6.1 Kymmenen keskeistä suomalaista perus‑ ja ihmisoikeusongelmaa heti jo ensimmäisinä mainitut puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. On hyvä, että oikeusasiamiehen kanslia on tehnyt tarkastuskäyntejä eri vanhuspalveluiden yksiköihin ja selvittänyt tilannetta, mutta kuten raportissakin todetaan, puutteita on useita eikä pelkästään siinä, että hoitohenkilöstöä on liian vähän, vaan muun muassa myös siinä, että heidän ammattitaidossaan on puutteita ja aikaa, mitä voidaan yhteen vanhukseen, hänen hoivaansa ja turvaansa, käyttää, on liian vähän. Tukipalvelut eivät nähtävästi toimi monessakaan yksikössä riittävästi, jotta siihen hoitotyöhön varattua aikaa pystyttäisiin oikeasti siihen hoitotyöhön käyttämään. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan lainsäädäntöä tässä suhteessa vietyä eteenpäin, sillä kyllähän tämä asia on sellainen. Oikeusasiamiehen kanslia on huomauttanut, että muun muassa vanhusten rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä ja menettelytavoista sekä seurannasta ei edelleenkään ole lainsäädäntöä. Kun ehkä tässä viimeisen vuoden aikana on tullut uutisia niistä laiminlyönneistä, mitä vanhuspalveluissa on tapahtunut muun muassa juuri näissä rajoitustoimenpiteissä, joissa vanhuksien terveys on ollut jopa uhattuna, niin ehkä tämä asia on sellainen, joka tulevaisuudessa ansaitsee tulla kuntoon nimenomaan sen lainsäädännön kautta. Mutta vielä kerran kiitokset oikeusasiamiehen kanslialle hyvästä raportista ja työstä.

Arvoisa rouva puhemies! Minulla on ollut tapana tässä yhteydessä käyttää puheenvuoro sen takia, että tässä on aina erittäin kattava näkemys siitä, minkälaisia perusoikeuksiin liittyviä ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa on, ja varmasti sellaista ihanneyhteiskuntaa, jossa niitä ei olisi lainkaan, ei pystytä luomaan. Mutta se, kuinka paljon niitä ongelmia raportoidaan, niin kuin täällä oikeusasiamies on kertonut, kertoo painotetusti, mihin yhteiskunnan lohkoihin ne tuntuvat tällä hetkellä erityisesti liittyvän. Otan konkreettisesti esimerkeiksi tässä nyt hoitoonpääsyn perusterveydenhuoltoon ja toisaalta ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan. Ne molemmat ovat täällä esillä. Jos puhutaan hoitoonpääsystä, niin meillä on ollut voimassa hoitotakuu. Siitä on tässä salissa käyty poliittista debattia ja äänestettykin, mikä on se kohtuullinen jonotusaika, mutta itse edustan ja puolueeni edustaa sitä näkökulmaa, että meillä myös kiireettömässä hoidossa tulisi olla mieluummin lyhyt kuin pitkä tämä hoitotakuuaika. On puhuttu viikosta ja kahdesta, mutta tällä hetkellä näyttää Suomessa valitettavasti siltä, että ihan siinä perusasiassa terveydenhuollossa eli perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle pääsyssä on edelleen merkittäviä puutteita. Tämä tuli vähän mutkan kautta esille myös viime keväänä siinä yhteydessä, kun keskusteltiin sellaisesta vakavasta aiheesta, että miksi suomalaisten syövänhoitotulokset poikkeavat epäedulliseen suuntaan muiden Pohjoismaiden tuloksista, ja vähän sen jälkeen samaa keskustelua käytiin eräiden sydänsairauksien osalta. Kummassakin tapauksessa kävi ilmi, että ne hoidot siellä erikoissairaanhoidossa ovat periaatteessa aivan samoja kuin muuallakin, mutta meillä hoitoonpääsyn viive — kun se kuitenkin perusterveydenhuollon kautta tapahtuu sinne erikoissairaanhoitoon — on se syy. Eli kyllä olen sitä mieltä, että tässä saatiin lisää perustelua sille, että meidän täytyy tiukentaa hoitotakuuta ja sitten osoittaa sille tarvittava rahoitus. Toinen on tämä ympärivuorokautinen hoiva. Täällä jo mainittiinkin — olin sillä hetkellä tässä salissa kuulemassa — että eivät nämä niin sanotut desimaalit tässä mitään pelkkiä laskennallisia ole, vaan 0,6:n ja 0,7:n välinen ero on 5 000 työntekijää, mikä käytännössä näkyy siinä, kuinka paljon resursseja voidaan osoittaa kulloiseenkin työvuoroon siellä ympärivuorokautisessa hoivassa, missä ihmiset ovat tällä hetkellä toimintakyvyltään yhä rajoittuneempia verrattuna aikaisempaan. Nämä kaksi halusin nostaa esille, ja kiitän eduskunnan oikeusasiamiestä siitä, että myös tässä raportissa nämä ovat painotetusti esillä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Käytän vielä toisen puheenvuoron. Täällä on käyty hyvin läpi tätä resurssikysymystä ja myös hoitoonpääsyä. Itse asiassa juuri kävin tuossa valtiosalin puolella keskustelun puhelimessa. Henkilö on käynyt tämmöisessä — hän on sen ikäinen, että pääsee tämmöiseen — seulontatutkimuksessa, ja siellä on todettu, että tarvitsee tehdä tähystystoimenpide, mutta vasta marraskuussa pääsisi siihen. Yksityiselle pääsee nopeastikin, mutta puhutaan nelinumeroisesta luvusta, johonka kaikilla ei välttämättä ole sitten mahdollisuutta. Voi vain kuvitella sen odotusajan siinä, useampi kuukausi, että onko mahdollisesti jotakin löydöstä. Sali on varsin tyhjä, mutta meillä ovat vähän niin kuin vakiojäsenet heti ensimmäisenä päivänä täällä paikalla. Arvoisa puhemies! Tosiaan tämän oikeusasiamiehen kertomuksen perusteella siinä esitettyjen ongelmien ratkaiseminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että lainsäädännön velvoitteet ja niiden toteuttamiseen osoitetut voimavarat saadaan paremmin vastaamaan toisiaan elikkä ne ovat tasapainossa. Monissa kertomuksessa esiin nostetuissa ongelmissa yhteinen nimittäjä on tämä henkilöstö- ja resurssivaje, ja se on varmasti meille kaikille yhteinen ongelma ratkaistavaksi. Tämä koskee niin vanhuspalvelujen, lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen ja Maahanmuuttoviraston käsittelyaikoja kuin oikeuslaitoksenkin toimintakykyä, ja näistä on puhuttu täällä moneen kertaan lakimuutosten käsittelyn yhteydessä. Jos ja kun palveluille ja viranomaisille asetetaan kunnianhimoisia velvoitteita ilman riittäviä voimavaroja niiden toteuttamiseen, jäävät perus- ja ihmisoikeudet käytännössä toteutumatta. Tämä tulee valiokuntakäsittelyssä käytännössä vastaan — ei varmaan montaa semmoista hallituksen esitystä ole, jossa tämä ei tulisi vastaan. Koska eduskunta käyttää budjettivaltaa, sillä on myös keskeinen vastuu varmistaa, että viranomaisilla on todelliset mahdollisuudet hoitaa niille säädetyt tehtävät, vaikka täällä kaikki päätökset tehdäänkin hallituksen esitysten mukaisesti ja pääsääntöisesti, tai käytännössä aina, ne menevät sellaisenaan sitten läpi. Kertomus osoittaa myös, että osa ongelmista johtuu puutteellisesta tai vanhentuneesta säätelystä. Pelkkä ongelmien tunnistaminen ei enää kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan konkreettisia lakimuutoksia ja niiden toimeenpanoa, olipa se hallituksen kokoonpano tai eduskunnan kokoonpano minkälainen tahansa. Lisäksi kertomus nostaa esiin tarpeen vahvistaa olemassa olevien velvoitteiden valvontaa. Useissa tapauksissa kyse ei olekaan siitä, että sääntöjä tai oikeuksia ei olisi olemassa, vaan siitä, etteivät ne toteudu käytännössä riittävän hyvin. Eduskunnan tulisikin seurata... — Tämä konditionaalin käyttö, anteeksi, johon minäkin alan jo oppia, on jotenkin tympeätä, koska siinähän vastuu sysätään aina jollekin muulle: tulisi, pitäisi, olisi; olisi kiva, jos joku muu tekisi jotakin. — Eduskunnan tulee seurata nykyistä järjestelmällisemmin esimerkiksi vanhuspalvelujen, lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen ja hyvinvointialueiden palveluiden toteutumista sekä edellyttää hallitukselta säännöllistä raportointia havaittujen puutteiden korjaamisesta. Näin oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodesta toiseen toistuvien ongelmien käsittely ei jää — olen kirjoittanut tänne ”jäisi” — pelkän keskustelun tasolle. Arvoisa puhemies! Eduskuntakeskustelun kannalta kertomuksen keskeinen johtopäätös on, että suomalainen oikeusvaltio kuitenkin toimii edelleen vahvasti ja kansainvälisesti arvioituna hyvin. Samalla kertomus muistuttaa, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten vanhusten, lasten, vammaisten henkilöiden, mielenterveyspotilaiden ja vapautensa menettäneiden henkilöiden, oikeudet eivät toteudu riittävän hyvin. Ongelmat eivät useinkaan johdu yksittäisten viranomaisten virheistä vaan resurssi- tai rakenteellisista puutteista, joiden ratkaiseminen edellyttää poliittisia päätöksiä. Oikeusasiamiehen kertomuksen keskeinen viesti eduskunnalle onkin, että Suomen suurimmat perus- ja ihmisoikeusongelmat eivät enää johdu puutteellisista oikeuksista laissa vaan siitä, ettei niiden toteuttamiseen kaikissa tilanteissa ole riittävästi henkilöstöä, aikaa tai rahoitusta. Siksi eduskunnan tärkein tehtävä ei ole enää tunnistaa ongelmia vaan varmistaa, että lainsäädäntö, resurssit ja valvonta vastaavat niitä oikeuksia, jotka perustuslaissa jokaiselle luvataan ja taataan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerolan puheenvuoroon olisin kommentoinut kahdella tavalla: Ensimmäinen koskee sitä, että hän toi esille sen, että on ollut aika pitkään tietyt asiat tällä kymmenen listalla, jotka ovat olleet ongelmia, ja vanhustenhuolto on ollut yksi niistä. Toisaalta kun näin on ollut vanhustenhuollon osalta, niin eikö sen vuoksi juuri lisätty hoitajamitoitusta, että niistä ongelmista päästäisiin eroon? Sen vuoksi tuntuukin aika oudolta, että juuri kun se oli saatu nostettua siihen tasolle, jolla paremmin turvattaisiin vanhusten huoltoa ja hoitoa, niin se laskettiin, ja taas meillä on se sama ongelma täällä esillä. Ja täällä henkilöstömitoituksesta on erikseen vielä raportoitu, mitä ne laskemisen vaikutukset ovat olleet: työn kuormittavuus on kasvanut henkilöstön osalta, hoidon laatu on heikentynyt, ulkoilu- ja viriketoiminnassa on isoja puutteita, asukkaiden turvallisuudessa on ollut ongelmia riittämättömän henkilöstön määrän johdosta, itsemääräämisoikeus sillä tavalla, että henkilöstövoimavarojen riittämättömyys ei ole hyväksyttävä peruste, kun wc-käyntejä ja muita vastaavia ei ole pystytty hoitamaan, suun terveydenhuolto on jäänyt heikoksi, ja saattohoidossa on täälläkin esiin tulleita ongelmia, että henkilöstöä ei ole ollut riittävästi siellä. Eli näihin juurikohtiin ne tekevät kädet olisivat tässä olleet tarpeellisia, ja nyt tämä hallitus on nimenomaan pienentänyt sen hoitajamitoituksen, joka tässä on ollut yhtenä keskiössä, niin että oltaisiin tätä vanhusten osalta pystytty korjaamaan. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän vielä huomiota noitten osalta siihen, mistä alueilta näitä kanteluja on tullut: Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat täällä kaksi pääryhmää, joista erityisen paljon tulee. Ne yksistään ovat 2 200 kantelua aiheuttaneet, ja poliisi on siinä välissä vajaalla 960:llä, eli siinä mielessä kyllä nämä meidän keskeiset, turvallisuus ja sosiaaliturva ja hoito, ovat saaneet tässä kanteluita osakseen, ja siinä mielessä on hyvä, että oikeusasiamies on näitä hyvin pystynyt käsittelemään ja suhteellisen nopeassa aikataulussa saanut niistä ratkaisuja aikaiseksi. Erityisesti toivoisin, että niitä tarkastuskäyntejä pystyttäisiin resurssien puitteissa lisäämään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 on aika kovaakin luettavaa. Otan sieltä esiin muutaman kohdan. Sivulla 110 lukee seuraavaa: ”Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Vuonna 2025 tehdyillä tarkastuksilla havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei toteutunut tai oli selvästi vaarantunut. Asiakkaiden hoivan tarpeisiin nähden riittämätön henkilöstömäärä, hoiva- ja hoitohenkilökunnan puute sekä osaamisen ja johtamisen ongelmat heikentävät hoivakotien palvelun laatua. Hoitajien työaika ei ole riittänyt kaikkiin heille kuuluviin tehtäviin, ja henkilöstömitoituksen laskeminen on vaikuttanut hoidon laatuun sitä heikentävällä tavalla. Perushoitoon liittyviä tehtäviä jäi tekemättä, hoitajilla ei ollut aikaa läsnäoloon, mielekkään tekemisen tai ulkoilun järjestämiseen. Edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty. Ravinnon, kuntoutuksen, wc:ssä käyttämisen, vaippojen vaihdon ja muun hygienian hoidon, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ulkoilun puutteet ovat olleet ongelmia.” Tässäkin todetaan, että ”edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty”. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sivulla 111 on myös tärkeitä kirjauksia, jotka tässä tuon esiin: ”Puutteita lastensuojelun toteutumisessa. Hyvinvointialueiden lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.” ”Suuria ongelmia on esiintynyt pitkään lastensuojelun sijaishuollon ja psykiatrisen hoidon välisessä yhteistyössä, mutta myös esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon, vammaisille lapsille tarkoitettujen palveluiden sekä lastensuojelun välisessä yhteistyössä. Lapsen tarvitsemien hoidon ja palveluiden yhteensovittamattomuus heikentää hoidon tuloksia ja voi johtaa lapsen oireiden pahenemiseen. Lapsen vakava oirehtiminen tai vammaisuus saattaa myös jäädä kokonaan hoitamatta tai huomaamatta lastensuojelussa.” ”Erityisesti kaikkein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidettaville lapsille ei ole aina saatavilla oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja.” Lastensuojeluun on viittaus vielä sivulla 213, joka kuuluu seuraavasti: ”Lasten tekemät kantelut. Kanteluita tekivät useimmiten lapset, jotka oli otettu huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon. Aiheena olivat yleensä rajoitustoimenpiteet, lapsen kohtelu sijaishuoltopaikassa tai yhteydenpito lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Sijaishuollossa olleet ja hiljattain aikuistuneet nuoret kantelivat myös jälkihuollostaan ja oikeudestaan itsenäistymisvaroihin.” Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että me saamme käytyä tätä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2025 läpi, ja on hienoa, että saadaan myös tuotua julki näitä epäkohtia, mitkä liittyvät nimenomaan heikossa asemassa oleviin henkilöihin, niin vanhuksiin kuin lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ja nuoriin. Mutta vielä tärkeämpää olisi, arvoisa rouva puhemies, se, että tässä talossa esimerkiksi näihin huomioihin, joita tässä toin esille, saataisiin tehtyä aidosti korjauksia ja parannuksia. Nämä heikossa asemassa olevat henkilöt, niin lapset kuin vanhukset, ansaitsevat parempaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja hyvät edustajakollegat, näin ensi alkuun haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää alkanutta syysistuntokautta! Mielestäni on erittäin arvokasta, että pääsemme aloittamaan työmme tänään käsittelemällä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2025. Tässä kertomuksessa käsitellään totuttuun tapaan kymmentä keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Oikeastaan koko tämän raportin sisältö on luonteeltaan sellaista, että se tuottaa paitsi meille poliitikoille mutta myös valmistelusta vastaaville virkamiehille äärettömän arvokasta ja hyvää tietoa. Tässä kun selasin tätä raporttia todella ihan ajatuksella läpi, niin panin merkille, että kyllähän nämä keskeiset huolenaiheet ja puutteet palauttavat meidät monella tapaa aivan ydinkysymysten äärelle. Tässä sivuilla 110—115 kiinnitetään erityistä huomiota esimerkiksi puutteisiin vanhusten oloissa ja kohtelussa, terveydenhuollon palvelujen saavutettavuudessa, lastensuojelun toteutumisessa, vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa, koulutuksen yhdenvertaisuuden haasteisiin tai esimerkiksi oikeusprosessien keston toteutumisessa esiintyviin puutteisiin ja ongelmiin. No, tässä olisi paljonkin asioita, joihin erityisesti pureutua, mutta nostan esille nyt oikeastaan kolme. Ensiksi, tässä vanhusten oloja ja kohtelua käsittelevässä kokonaisuudessa todetaan aivan yksiselitteisen selkeästi, että viime vuonna havaittiin useita sellaisia tilanteita, joissa esimerkiksi asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ollut joko toteutunut tai oli selkeästi vaarantunut. Selkeästi tuodaan esille, että asiakkaiden hoivan tarpeisiin nähden riittämätön henkilöstömäärä, hoiva- ja hoitohenkilökunnan puute on ollut keskeinen tekijä, joka on laskenut nimenomaan esimerkiksi hoivakotien ja vanhusten saamien palvelujen laatua. Tässä yhteydessä on pakko kiteyttää edelleenkin se viesti, että kyllä kysymys on nimenomaan tällä hallituskaudella säädetystä laista, jolla ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitusta laskettiin. Tämä on asia, joka tässä raportissakin selkeästi tuodaan esille. Eräs semmoinen itseänikin hieman hätkäyttänyt lause liittyy siihen, että edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty. Tiedämme varmasti, että siinä on taustalla ennen kaikkea paitsi osaavan hoitohenkilöstön saaminen myös ne taloudelliset haasteet, joiden kanssa tällä hetkellä hyvinvointialueilla painiskellaan. Lastensuojelun osalta kiinnitän huomiota siihen, että erityisesti kaikkein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidettaville lapsille ja nuorille ei ole aina saatavilla oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja. Tämä ongelma kytkeytyy erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, jotka kärsivät erityisen vakavista joko päihdeongelmista tai mielenterveysongelmista tai molemmista. Me ollaan todella paljon käsitelty tässäkin salissa kuluneiden kahden vuoden aikana pahenevaa päihde- ja huumeongelmaa Suomessa. Samalla olisi kyllä hyvä ymmärtää se, että näistä ongelmista kärsivät entistä useammin myös lapset ja nuoret. Samaan aikaan tiedämme, että päihde- ja mielenterveysongelmat usein kytkeytyvät yhteen, ja jos se on näin aikuisilla, niin se koskettaa myös lapsia. Äärimmäisen tärkeää on silloin huolehtia siitä, että nämä kaikkein vaikeimmin oirehtivat lapset ja nuoret saavat asianmukaista hoitoa silloin, kun he ovat sijoitettuina kodin ulkopuolelle. Sitten tässä kiinnitän vielä huomiota lopuksi siihen, että kun lapsen kodin ulkopuolelle tapahtunut sijoittaminen päättyy — puhutaan jälleenyhdistämisestä — niin se on aidosti asia, joka vaatii vielä tulevaisuudessa enemmän huomiota, koska nykyisellään sitä ei lähtökohtaisesti suunnitella. Totean vielä, kun täällä edustajakollega nosti esille myös tämän vieraannuttamisen, että se on tässä yhteiskunnassa ikävä kyllä aivan todellinen ilmiö ja myös sen tunnistamiseen meidän tulisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 nostaa esiin vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niitä ei pidä vähätellä. Samalla on kuitenkin syytä katsoa myös sitä, mitä näille ongelmille on tällä hallituskaudella jo tehty. Kertomuksessa todetaan, että monet ongelmat ovat rakenteellisia ja toistuvat vuodesta toiseen. Ne eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana, ja samaan aikaan on myös tällä hallituskaudella saatu tehtyä monia hyviä lainsäädäntömuutoksia, jotka helpottavat kertomuksessa esiin tuotujen puutteiden ratkaisua. Arvoisa puhemies! Nostan ensimmäisenä esiin koulut ja lapset. Olen itse toiminut koulupoliisina ja nähnyt käytännössä, mitä tapahtuu, kun koulun työrauha katoaa ja kiusaamiseen tai väkivaltaan ei puututa ajoissa. Turvallisen koulun pitää olla lapselle arkipäivää. Oikeusasiamies nostaa kertomuksessaan esiin puutteet turvallisessa opiskeluympäristössä, erityisesti kiusaamisen ja väkivallan. Tässä hallitus on vienyt asioita oikeaan suuntaan. Oppimisen tuen uudistus vahvistaa oppilaiden mahdollisuuksia saada apua ajoissa. Mobiililaitteiden käytön rajoittaminen puolestaan vahvistaa työrauhaa, vähentää kiusaamista, lisää turvallisuutta kouluissa sekä lisää sosiaalisia kontakteja. Tämän olen myös itse saanut huomata, kun olen lainsäädäntöuudistuksen jälkeen käynyt kotikaupungissani Oulussa kouluvierailuilla. Välituntien puheensorina on iloa korville, kun aiemmin saatettiin käytävällä istua tuppisuina älylaite kasvojen edessä. Positiivista palautetta tästä kännyköiden rajoittamisesta on tullut niin opettajilta kuin oppilailtakin. Myös peruskouluun tällä kaudella laitetut lisämiljoonat ovat tarpeen. Meidän pitää pystyä varmistamaan, että jokainen lapsi oppii perustaidot ja saa tarvitsemansa tuen. Jos koulussa ei opita lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eikä siellä ole työrauhaa, ongelmat näkyvät myöhemmin paljon suurempina. Perusopetusta vahvistamalla halutaan vähentää myös koulupudokkaitten määrää toisella asteella ja vahvistaa selviytymistä toisen asteen opinnoista. Haluan vielä lisätä lainsäädännöllisten korjausten ja peruskoulussa tehtävän työn lisäksi vanhempien vastuun ja velvollisuuden huolehtia lapsensa kasvatuksesta. Sitä ei voi ylikorostaa, koska kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, ei koululla tai viranomaisilla. Tätä tulee edelleen korostaa. Sosiaalista mediaa tänäkin kesänä seuranneena olen nähnyt eri poliisilaitosten viestejä ja kehotuksia vanhemmille: hakekaa lapsenne pois. Nämä nuoret ovat päihtymyksen vuoksi aiheuttaneet häiriötä ja olleet kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia on lastensuojelu. Oikeusasiamies nostaa esiin lastensuojelun resurssi- ja henkilöstöpulan. Tämä ongelma ei ole uusi. Siksi on hyvä, että hallitus on uudistanut ja uudistamassa myös lastensuojelulakia. Lastensuojelussa pitää päästä tilanteeseen, jossa lapsi saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, ja viranomaisilla on oltava tarvittavat oikeudet. Sijoitusyksiköt tarvitsevat myös työkaluja ja resursseja kasvatustyöhön. Viime vuosina on korostettu enemmän lasten oikeuksia. Koulupoliisina näin, kuinka tärkeää on poliisin ja koulun yhteistyö. Poliisin pitää päästä puuttumaan ongelmiin ajoissa. Tämä on myös lastensuojelua. Tarvitsemme riittävät ja selkeät toimivaltuudet. Ei voi olla niin, että viranomainen tietää ongelmista mutta kädet ovat sidotut. Tässäkin asiassa lainsäädäntö on viranomaisten välisen tiedonsiirron osalta edennyt tällä hallituskaudella. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa nostetaan esiin myös oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja muut oikeusturvan ongelmat. Riita-, rikos- ja hakemusprosessien sujuvoittaminen on tärkeää, ja on hyvä, että niitä on kehitetty. Oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, jos päätöstä joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Myös digitalisaatioon liittyvät ongelmat on syytä ottaa vakavasti. Sähköinen asiointi helpottaa ihmisten elämää, mutta se ei saa samalla sulkea osaa ihmisistä palveluiden ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, joiden tarpeet on syytä huomioida lainsäädännössä paremmin, kun digitalisaatio etenee. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa on paljon asioita, jotka vaativat edelleen työtä. Vanhustenhoito, terveyspalveluiden saatavuus, vankiloiden tilanne ja monet muut asiat on otettava vakavasti. Mutta yhtä tärkeää on tunnistaa se, mikä on jo mennyt eteenpäin. Tämä hallitus on monessa kertomuksessa esiin nostetussa asiassa jo tarttunut ongelmiin. Lastensuojelulakia on uudistettu, oppimisen tukea on vahvistettu, peruskouluun on lisätty resursseja, koulujen työrauhaa on parannettu, oikeusprosesseja on lähdetty sujuvoittamaan. Suunta on oikea, vaikka työtä on vielä paljon. Turvallinen koulu, toimiva lastensuojelu, inhimillinen vanhuus ja riittävät viranomaisten toimivaltuudet ovat asioita, joista ei ole varaa tinkiä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on jo vähän tuotu esille, tämä eduskunnan oikeusasiamiehen vuoden 2025 noin 300-sivuinen kertomus antaa aika lailla tämmöisen kaksijakoisen kuvan suomalaisen oikeusvaltion tilanteesta. Toisaalta kertomus osoittaa, että oikeusasiamiehen toiminta on ollut vaikuttavaa ja tehokasta, myös kasvaneen työmäärän keskellä. Toisaalta se muistuttaa, että erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumisessa on edelleen vakavia puutteita, ja kuten edustaja Eerola toi esille, nämä monet puutteet ovat jatkuneet jo hyvin pitkään ja aivan liian pitkään. Myönteistä on se, että oikeusasiamiehen kanslia onnistuu käsittelemään tosiaankin ennätyksellisen suuren määrän kanteluita. Tietysti ei voida pitää hyvänä sitä kehitystä, että tämä määrä on niin suuri, vaan se on vakava oire jostakin. Myönteinen viesti liittyy myös ihmisoikeuksien valvontaan laajemmin: Suomen kansallinen ihmisoikeusinstituutio sai jälleen kansainvälisen A-statuksen. Toki sielläkin on tehtävää, mutta se osoittaa, että Suomen ihmisoikeusjärjestelmä täyttää korkeimmat kansainväliset riippumattomuutta ja vaikuttavuutta koskevat vaatimukset. Lisäksi oikeusasiamiehen ratkaisut ovat johtaneet viranomaisten korjaaviin toimenpiteisiin, mikä kertoo laillisuusvalvonnan käytännön vaikuttavuudesta, koska jos näin ei olisi tapahtunut, niin sitten järjestelmässä olisi vielä suurempia ongelmia. Arvoisa puhemies! Tosiaan kertomuksen vakavin viesti koskee näitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa havaittuja rakenteellisia ongelmia. Erityisen huolestuttavana oikeusasiamies pitää vanhusten palveluissa esiintyviä puutteita. Henkilöstövajeet, kotihoidon ongelmat, hoitoonpääsyn vaikeudet sekä puutteet omavalvonnassa ovat edelleen merkittäviä ongelmia. Nämä havainnot herättävät kysymyksen siitä, toteutuvatko ikääntyneiden ihmisten oikeudet tosiasiallisesti yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea, ja vastaus siihen on, että eivät toteudu. Myös lastensuojelu nousee kertomuksessa esiin keskeisenä ongelma-alueena, ja tästäkin on kuultu täällä hyviä puheenvuoroja. Siellä on sijaishuoltopaikkojen riittämättömyys, henkilöstöpula, palvelujen yhteensovittamisen vaikeudet sekä valvonnan puutteet, jotka heikentävät lasten oikeuksien toteutumista. Oikeusasiamiehen havainnot viittaavat siihen, että kyse ei ole enää yksittäisestä epäkohdasta vaan pitkäaikaisesta rakenteellisesta haasteesta. Tämä on sellainen kysymys, joka vaatii meiltä kaikilta puolueeseen katsomatta nopeita käytännön ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Vammaisten henkilöiden oikeuksien osalta kertomus nostaa esille esteettömyyden, saavutettavuuden ja palvelujen saatavuuden ongelmat sekä itsemääräämisoikeuden toteutumiseen liittyvät puutteet, joista niistäkin on täällä jo tänään kuultu. Oikeusasiamiehen mukaan nämä kysymykset vaikuttavat edelleen merkittävästi vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisina kansalaisina. Terveydenhuollossa huolta aiheuttavat erityisesti hoitojonot, mielenterveyspalveluiden saatavuus sekä itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön puutteet. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa korostuu myös laajempi huoli oikeusvaltioresursseista. Samassa yhteydessä en malta olla mainitsematta sitä uutista, jonka joku aika sitten kuulin, että ylipäätään maailmassa oikeusvaltion määritelmän täyttäviä valtioita on noin kymmenkunta — siis kymmenkunta. Niitä oli 15 vielä jokunen aika sitten, mutta huonompaan päin näytetään vain menevän. Onneksi Unkari näytti esimerkkiä, että voidaan päästä parempaan. Nämä pitkät käsittelyajat viranomaisissa ja tuomioistuimissa heikentävät kansalaisten oikeusturvaa, ja apulaisoikeusasiamies toteaa, että monien viiveiden taustalla ovat resurssiongelmat, joihin ei voida vastata pelkästään hallinnollisilla toimenpiteillä. Lopulta kysymys palautuu tänne eduskunnan budjettivaltaan ja siihen, ovatko viranomaisille osoitetut voimavarat suhteessa niille asetettuihin velvoitteisiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen vuosittainen kertomus kuvaa sitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat täällä Suomessa. Suurimpien ongelmien lista on pysynyt melko samana jo vuodesta 2013 lähtien. Yksi listan kohdista on lastensuojelun epäkohdat. Kertomuksen mukaan lastensuojelun palveluiden laatua ovat heikentäneet yleinen voimavarojen puute ja pätevien työntekijöiden huono saatavuus. Myös monialaisten palveluiden järjestämisessä on ollut puutteita esimerkiksi sijaishuollon ja psykiatrisen hoidon välillä. Lapsille ei ole ollut saatavilla lastensuojelulaitoksia, joissa he voisivat saada tehokasta apua päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tällä kaudella onneksi tähän epäkohtaan nyt viimein puututaan. Lastensuojelulain uudistuksen ensimmäinen osa astuu voimaan nyt lokakuun alussa. Siinä lakiin lisätään viittaukset hybridiyksiköihin. Lisäksi yhteistoiminta-alueita ohjeistetaan perustamaan jokaisen yliopistosairaalan lähistölle vähintään yksi hybridilaitos, jonne yliopistosairaalan tulee tarjota psykiatrista palvelua ja tukea. Näiden laitosten perustamiseen on osoitettu tälle vuodelle puolen miljoonan valtionavustus. Arvoisa puhemies! Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli juuri näiden lastensuojelun piirissä olevien lasten perusoikeudet on saatava paremmalle tolalle täällä Suomessa. Sama koskee toki laitoshoidossa olevia vanhuksia ja vammaisia, joihin kohdistuvat epäkohdat ovat olleet oikeuskanslerin huolilistalla jo toistakymmentä vuotta. Erityiskiitos meidän perussuomalaiselle sosiaali- ja terveysministerille Wille Rydmanille sekä lastensuojelun välttämättömien korjausten edistämisestä että toimista, joita on vielä tällä kaudella tulossa myös vanhusten paremman hoivan turvaamiseksi esimerkiksi hoitajien kielitaitovaatimuksia kiristämällä ja luomalla järeämpiä työkaluja valvontaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensiksi on todettava, että on todella arvokasta, että eduskunnan syyskausi alkaa keskustelulla ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tämä oikeusasiamiehen kertomus antaa meille varsin kattavan kuvan ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ennen kaikkea tietysti yhteiskunnan epäkohdista. Samalla se antaa vakavan viestin, ja näistä on käytetty täällä ansiokkaita puheenvuoroja. Tartun minäkin nyt muutamaan. Suomessa lapsen oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti eikä lastensuojelu kykene kaikilta osin vastaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten tarpeisiin. Oikeusasiamies nostaa puutteet lasten oikeuksien toteutumisessa kymmenen merkittävimmän perus- ja ihmisoikeusongelman joukkoon Suomessa. Erityisen huolestuttavaa on, että lastensuojelun yleinen resurssipula, pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmat ja suuri henkilöstön vaihtuvuus heikentävät palvelujen laatua ja jatkuvuutta. Lapsen oikeuksien kannalta vakavimpia ongelmia ovat palvelujen yhteensovittamisen puutteet. Kertomuksesta käy hyvin ilmi, että lastensuojelun, lastenpsykiatrian, koulun ja muiden palvelujen yhteistyö ei toimi riittävällä tavalla. Seuraukset ovat raskaita. Lapsen oireilu voi pahentua, hoito viivästyä ja jopa jäädä kokonaan toteutumatta. Sen inhimillinen hinta on kova. Erityisen huolestuttava on kaikkein vaikeimmin oireilevien lasten tilanne. Oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteisestä palvelurakenteesta ovat puuttuneet vielä viime vuonna tarkoituksenmukaiset sijoituspaikat niille lapsille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti sekä vahvaa sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Näiden lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan riittävästi sen enempää lastenkodeissa kuin sairaaloissakaan. Myös sijaishuoltopaikoista on ollut puutetta. Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset voivat joutua odottamaan jopa kuukausia, ehkä jopa vuoden, päästäkseen heille soveltuvaan sijaishuoltoon tai erityisen huolenpidon jaksolle. Lastensuojelulakiin tämän kertomuksen jälkeen tehdyt muutokset eivät itsessään auta, jos hyvinvointialueiden resursseja ei turvata. Arvoisa puhemies! Huolta herättävää on myös se, että huostaan otettujen lasten yhteydenpitoa läheisiinsä rajoitetaan toisinaan ilman lain edellyttämiä menettelyjä ja että lasten oikeusturva ei aina toteudu päätöksenteossa. Lapsille ei aina ole esimerkiksi laadittu asiakassuunnitelmia, päätöksiä on jätetty tekemättä, tai niitä on perusteltu puutteellisesti. Oikeusasiamies korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän keskeistä merkitystä. Sijoitettu lapsi tarvitsee aikuisen, joka tuntee hänen tilanteensa, valvoo hänen etuaan ja kuulee häntä, ja lapsen tulee tietää oikeuksistaan esimerkiksi tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti. Lapsen oikeuksien toteutuminen ei saa riippua asuinpaikasta, palvelujärjestelmän sattumanvaraisuudesta tai hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, riittävään suojeluun, oikea-aikaiseen hoitoon ja aidosti toimiviin palveluihin — ja varsinkin silloin, kun yhteiskunta on ottanut lapsen huostaan. Tämä kertomus osoittaa, että lastensuojelu tarvitsee lisää koulutettuja työntekijöitä, parempaa yhteistyötä palvelujen välillä ja riittäviä resursseja. Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että myös vanhustenhuollossa on vakavia puutteita. Täällä onkin käytetty siitä aivan erinomaisia puheenvuoroja, ja on selvää, että henkilöstömitoituksen alentaminen viime vuoden alussa on heikentänyt monin paikoin hoidon laatua. Se on lisännyt henkilöstön kuormitusta ja vaarantanut iäkkäiden ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Useissa hoivayksiköissä henkilöstön määrää vähennettiin suoraan lain sallimaan minimiin ilman, että asukkaiden todellista hoidon ja avun tarvetta arvioitiin uudelleen. Asukkaat siis olivat samoja, mutta heidän toimintakykynsä ei ollut parantunut, ja silti henkilöstöä oli vähemmän. Tämä on vastoin vanhuspalvelulain perusajatusta, jonka mukaan henkilöstömitoituksen tulee perustua asukkaiden tarpeisiin. Hoitajat kertovat, ettei aika riitä aina edes perushoitoon. Asukkaiden ulkoilu, viriketoiminta ja inhimillinen kohtaaminen ovat vähentyneet. Joissakin tilanteissa henkilökuntaa ei ollut riittävästi auttamaan asukkaita edes vuoteesta ylös päivän aikana. Henkilöstön vähäisyys voi johtaa myös tarpeettomaan rajoittamiseen ja itsemääräämisoikeuden kaventumiseen. Mitoituksissa ei ole kyse henkilöstöpolitiikasta tai taloudesta vaan ihmisarvosta ja perusoikeuksista. Oikeusasiamies muistuttaa, että riittämätön henkilöstö vaarantaa vanhusten turvallisuutta sekä heidän oikeutensa laadultaan hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Suomessa jokaisella ikääntyneellä ihmisellä on oikeus huolenpitoon, turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen, niin ikäihmisillä kuin lapsilla. Siksi oikeusasiamiehen havaintoihin on suhtauduttava suurella vakavuudella. Hoitajamitoituksen vaikutuksia on arvioitava avoimesti ja suuntaa korjattava niin, että perusoikeudet toteutuvat koko maassa. Meille kansanedustajille tämä kertomus on arvokas kuvaus näistä epäkohdista, joihin meidän tässä talossa ja aivan erityisesti nyt tietysti tänään alkavassa budjettiriihessä on tartuttava.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämän kertomuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on tietosuojavaltuutetun toimiston suurin toimiala, kun huomioidaan vireille tulleiden asioiden määrä, eli vuonna 2025 noin 4 000 asiaa eli neljäsosa kaikista vireille tulleista asioista koski sosiaali- ja terveydenhuoltoa, ja se ei ole ihme, koska juuri näissä asioissa tietosuojalla on erittäin tärkeä merkitys. Meillähän on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa edelleenkin käsiteltävänä lakiesitys teknologian hyödyntämisestä sosiaalihuollon palveluissa, ja muun muassa tästä tietosuojavaltuutettu on antanut oman lausuntonsa, ja tähänkin liittyy monia haasteellisia kysymyksiä. On tärkeää, että tietosuojasta huolehditaan hyvin, kun on juuri kysymys ihmisten tärkeistä ja hyvin intiimeistä palveluista. Mutta nostan esiin asian, jonka olen aikaisemminkin tässä samassa yhteydessä nostanut esiin, eli ongelmat, joita, voi sanoa, hyvin tiukan tietosuojan vuoksi tulee nimenomaan lasten vanhemmille. Olen itse saanut tästä erittäin paljon yhteydenottoja vanhemmilta, jotka ovat joutuneet vaikeisiin tilanteisiin, kun esimerkiksi 12-vuotiaan lapsen terveystietojen saaminen, terveysasioiden hoitaminen on tehty käytännössä hankalaksi. OmaKannassa tai hyvinvointialueiden sähköisissä palveluissa huoltaja ei pääse näkemään lapsen tietoja ilman erillisiä sopimuksia, vaikka lapsi itse ei osaisi hoitaa asioita eikä lainkaan vastustaisi vanhemman osallistumista asioiden hoitoon. Eli suostumuksen antaminen voi edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista, mihin lapsella ei ole esimerkiksi mitään pankkikortteja tai muita keinoja, tai sitten tosiaan lapselta itseltään monimutkaisten palvelujen käyttöä. Tästä asiasta on tullut paljon yhteydenottoja, ja toivoisin, että jossakin yhteydessä tietosuojavaltuutettu paneutuisi tähän kysymykseen tai että valiokunnassa paneuduttaisiin. Samalla kiinnitän huomiota siihen, että meillähän on myös sosiaali- ja terveyspalveluissa ollut ongelmia siinä, että on käyty katsomassa asiattomasti näitä tietoja. Tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivuille onkin nyt kesällä 2025 täydennetty ohjausta näiden lokitietojen tarkastusoikeudesta, mikä on tärkeä ja hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtaisempi nosto aloituspuheenvuoroni jälkeen. Yksi on se, että kun tässä uudessa saamelaiskäräjälaissa on lisätty näitä saamelaiskäräjien tehtäviä mutta kuitenkaan resurssit eivät ole pysyneet sen mukana, niin on selvää, että jos kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat varat eivät ole riittävät, niin myös koko kulttuuri-itsehallinto voi silloin vaarantua. Tietenkin me elämme haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joudumme tekemään tässä valtakunnassa lähivuosina menosopeutuksia ja sopeutusta ylipäänsä, mutta ajattelen kuitenkin, että kun kyse on valtion budjetissa suhteellisesti melko pienistä rahoista, niin tällaisten asioiden turvaaminen tulevaisuutta ajatellen olisi äärimmäisen tärkeää, niin että varmistamme sen, että kulttuuri-itsehallinto ja oikeudet toteutuvat tai eivät ainakaan jää resursseista kiinni. Toinen asia on saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueella. Tiedämme, että erityisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt merkittävästi poronhoitoon jopa Ylä-Lapissa asti, ja se haaste tulee tietenkin vain lisääntymään tulevina vuosina. On tärkeää pystyä tekemään tässä, yhteistyössä saamelaiskäräjien ja Suomen valtion kanssa, sellaista ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaa, että meidän luonto pystyy parhaalla tavalla sopeutumaan tähän kuumenemisen aiheuttamaan poronhoidon vaikeutumiseen, mutta myöskin niin, että saamelaisten poronhoito voi jollakin tavalla jatkua myös uudessa tilanteessa. Lisäksi ehkä tässä edustaja Auttokin viittasi näihin monenlaisiin hankkeisiin, mitä Lapissa ja saamelaisten kotiseutualueella on käynnissä, ja on syytä todella tiedostaa, että ne voivat olla ristiriidassa saamelaisten oman näkemyksen kanssa siitä, mitä kotiseutualueella, niin sanotuilla perinteisillä saamelaisten mailla, pitäisi voida tapahtua. Esimerkiksi kaivosteollisuus, tuulivoima, energiahankkeet ylipäänsä voivat olla räikeässäkin ristiriidassa poronhoidon kanssa, joten tässäkin on oltava herkkänä ja tarkkana ja tiedettävä, mitä tapahtuu. Kolmanneksi vielä sanon näistä saamenkielisistä palveluista, jotka eivät nykyisin toteudu yhdenvertaisesti. Suuri haaste on tietenkin se, että saamelaisten asuinkunnat ovat hyvin hajanaiset, mutta ajattelisin, että meillä on kuitenkin siinä mahdollisuuksia korjata tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki on aikaisemmin ollut semmoinen tuki, jonka avulla on myös saamen kieltä jo taitavia ihmisiä pystytty kouluttamaan aloille, tai ihmisille on myös opetettu saamen kieltä sitä kautta. Tietooni on tullut myöskin, että usein edes työnantajat, vaikka sote-puolella, [Puhemies koputtaa] eivät tunnista saamenkielisiä ammattilaisia, jotta heitä voitaisiin ohjata näihin tehtäviin, missä saamenkielisille palveluille olisi tarve. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme siinä mielessä historiallisen hetken äärellä, että tämä saamelaiskäräjien kertomus on nyt ensimmäistä kertaa täällä eduskunnassa lähetekeskustelussa. Tämä kertomus arvioi saamelaisten itsehallinnon, perus- ja ihmisoikeuksien, kielellisten oikeuksien, perinteisten elinkeinojen sekä palveluiden ja kulttuurin tilaa vuonna 2025. Tietenkin merkittävä muutos, mikä saamelaisten osalta on tapahtunut, minkä me täällä salissa olemme toteuttaneet, on se, että pitkään odotettu uudistus saamelaiskäräjälain osalta on saatu maaliin ja se on voimaantullut elokuussa 2025 eli tämän kertomuksen vuonna. Tästä kertomuksesta selviää se, että saamelaiskäräjät pitää tätä uudistusta tärkeänä edistysaskeleena mutta katsoo silti, etteivät saamelaisten itsehallinnon tosiasialliset edellytykset edelleenkään toteudu täysimääräisesti, ja siitä on meidän hyvä eduskunnassa todella olla tietoisia. Tämän kertomuksen mukaan yksi läpileikkaavista ongelmista on ero lainsäädännössä tunnustettujen oikeuksien ja niiden käytännön toteuttamisen välillä. Keskeisiä ongelmia ovat saamelaiskäräjien aliresursointi sekä saamenkielisten palveluiden ja henkilöstön puute sekä viranomaisten vaihtelevat neuvottelukäytännöt sekä puutteet saamelaisten oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Saamelaiskäräjät esittää tässä kertomuksessa laajan joukon toimenpiteitä, mitä me voisimme toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa saamelaiskäräjien pysyvän rahoituksen turvaaminen, saamen kielilain uudistaminen, rahoituksen vahvistaminen saamen kielten etäopetukseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle, saamelaisten sote- ja koulutuspalveluiden vahvistaminen, saamelaisen poronhoidon erityisaseman tunnustaminen sekä saamelaisten oikeuksien nykyistä vahvempi huomioiminen maankäytössä ja ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Meillä eduskunnallahan on tietenkin vastuu huolehtia siitä, että perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeuksissa turvatut saamelaisten oikeudet myös käytännössä toteutuvat. Se edellyttää meiltä lainsäädännön toimeenpanon aktiivista seurantaa, riittäviä ja ennakoitavia resursseja sekä saamelaisten itsehallinnon johdonmukaista kunnioittamista kaikessa julkisessa päätöksenteossa. — Ehkä muutamia asioita nostan vielä tässä keskustelussa erikseen esille yksityiskohtaisemmin.

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnan oikeusasiamiehelle kattavasta kertomuksesta. Kertomus vuodelta 2025 on tärkeä muistutus siitä, mitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen tarkoittaa käytännössä. Kertomuksessa toistuu yksi hyvin vakava viesti: ihmisen oikeudet eivät saa jäädä järjestelmän ongelmien, kiireen, henkilöstövajeen tai hallinnollisten prosessien jalkoihin. Oikeusasiamiehen ratkaisuissa on kyse hyvin konkreettisista asioista: lapsesta, joka jää ilman hänelle kuuluvaa tukihenkilöä, vanhuksesta, joka joutuu odottamaan tarvitsemaansa palvelua, vammaisesta ihmisestä, jonka henkilökohtaista apua ei järjestetä päätöksen mukaisesti, ihmisestä, jonka apuvälineen saaminen viivästyy kohtuuttomasti. Kaikkiaan pysäyttävimmillään kyse on aivan perustavanlaatuisista asioista, oikeudesta päästä vessaan silloin, kun siihen on tarve, oikeudesta saada hoitoa ja huolenpitoa ihmisarvoa kunnioittaen, oikeudesta koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen. Oikeusasiamies joutui kertomusvuonna huomauttamaan hyvinvointialueita toistuvasti siitä, että hakemusten käsittely oli viivästynyt. Joissakin tapauksissa hakemusta ei oltu toimitettu edes oikean tahon käsiteltäväksi. Lisäksi oikaisuvaatimuksia oli käsitelty kuukausia, vaikka ne olisi pitänyt käsitellä kiireellisinä. Silloin kun päätöksessä on kyse esimerkiksi henkilökohtaisesta avusta, tukihenkilöstä, asumispalvelusta tai välttämättömästä hoidosta, jokainen odotuspäivä voi tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty elämään normaalia elämää: käymään koulua, opiskelemaan, tekemään työtä tai osallistumaan yhteiskuntaan. Meidän on pidettävä kiinni periaatteesta, että ihmisen elämä ei voi odottaa järjestelmän korjaamista. Arvoisa puhemies! Toinen kertomuksesta nouseva tärkeä asia on päätöksen antaminen ja siitä tiedottaminen. Jos ihminen ei saa hakemaansa palvelua, hänellä pitää olla oikeus tietää, miksi. Jos palvelua myönnetään vähemmän kuin on haettu, siitä on tehtävä asianmukainen ja muutoksenhakukelpoinen päätös. Tämä ei ole turhaa byrokratiaa, se on oikeusturvaa. Ihmisen on saatava tietää, mihin päätös perustuu ja millä tavalla siihen voi hakea muutosta. Hänen pitää myös tulla kuulluksi, ja hänen näkemyksensä pitää ottaa tosissaan. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kyse on lapsista, vammaisista henkilöistä tai ikääntyneistä ihmisistä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa on myös tapauksia, joissa ihmisen fyysistä koskemattomuutta ja yksityisyyttä on loukattu tavalla, jota ei voi hyväksyä. Kehitysvammaisen henkilön henkilöntarkastuksessa on edellytetty riisuutumista tavalla, joka ei ole perustunut lakiin. Psykiatrisen potilaan sitomista on jatkettu tilanteessa, jossa se ei enää ole ollut välttämätöntä. Näissä tilanteissa meidän on muistettava yksi asia: ihmisarvo ei riipu ihmisen toimintakyvystä. Se ei riipu siitä, tarvitseeko ihminen paljon apua. Se ei riipu siitä, onko hän muistisairas, kehitysvammainen, psykiatrisessa hoidossa tai täysin muiden ihmisten avun varassa. Juuri silloin, kun ihminen on kaikkein riippuvaisin muiden avusta, meidän velvollisuutemme kohdella häntä kunnioittavasti on kaikkein suurin. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomusta ei pidä lukea vain luettelona virheistä. Se pitää nähdä myös työkaluna muutokseen. Meidän on kysyttävä jokaisen tällaisen ratkaisun kohdalla, mitä tästä opitaan ja mitä muutetaan, jotta sama ei tapahdu uudelleen. Tarvitsemme toimivat prosessit, riittävän henkilöstön, selkeän vastuunjaon ja ennen kaikkea toimintakulttuurin, jossa asiakas ei joudu toistuvasti taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Tarvitsemme myös aidosti ihmisiä kuulevaa päätöksentekoa. Vammaisten ihmisten ja heidän järjestöjensä osallistuminen palveluiden suunnitteluun ei voi olla muodollinen kuulemistilaisuus, joka järjestetään sen jälkeen, kun päätökset ovat käytännössä jo tehty. Ihmistä itseään pitää kuunnella silloin, kun hänen elämästään ja tarvitsemistaan palveluista päätetään. Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mittari ei lopulta ole se, kuinka hyvin pärjää henkilö, joka pystyy pitämään puolensa. Mittari on se, miten kohtelemme ihmistä silloin, kun hän tarvitsee muiden apua. Näissä tilanteissa meidän on pystyttävä takaamaan sekä lainmukaiset palvelut että ihmisarvoinen kohtelu. Meidän tehtävämme täällä eduskunnassa on huolehtia siitä, että oikeudet eivät jää kauniiksi kirjauksiksi lakiin. Niiden pitää toteutua ihmisen arjessa oikea-aikaisesti, yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies, ja kiitos oikeusasiamiehelle kattavasta kertomuksesta ja ennen muuta sen esittelystä! Haluan myös heti alkuun sanoa kiitokset monille kollegoille. On erittäin ilahduttavaa, että selvästikin tätä on luettu laajasti, ja ehkä kaino toive on, että se tieto ja tilannekuva, joka tästä saadaan, myös johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin, ei ainoastaan puheisiin siitä, mikä on tärkeää tai hyvinvointivaltiossa arvostettavaa. Edustaja Kvarnström edellä kuvasi erittäin hyvin tilannetta, jonka ajattelin itsekin nostaa esiin. Tässä kertomuksessahan on 17. kertaa mukana myös kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, joista yksi on nimenomaan puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Nimenomaan vuonna 25 tarkastuksilta raportoitiin aika monenlaisia puutteita, kuten on jo mainittu, esimerkiksi riittämätön henkilöstömäärä ja myös perushoidon ja aivan sen perusarjen laiminlyönnit. Jokainen niistä on aika vakava, ja luulen, että täälläkin moni meistä tuntee ihmisiä, jotka ovat itse joutuneet kohtaamaan seuraukset siitä, että esimerkiksi henkilöstömäärä on riittämätön tai henkilöstön osaaminen ei ole sillä tasolla kuin sen tarvitsisi olla. Toivoisin, että kiinnitätte huomiota niin ikään sivuun 110, jossa tätä vanhuspalvelujen henkilöstömitoitusta ja ennen muuta sen laskemisen vaikutuksia käydään ansiokkaasti läpi. Täällähän välillä on pohdittu, onko sillä tosiasiassa merkitystä, onko se 0,6, 0,65 vai 0,7. Edustaja Lindén, joka täällä salissa myös istuu, on minusta tämän hyvin konkretisoinut aiemmin niin, että jos me katsomme esimerkiksi 30-paikkaista yksikköä, niin käytännössä se ero 0,6:n ja aiemmin tavoitellun 0,7:n välillä on yksi hoivahenkilö sekä aamu- että iltavuorossa, ja siinä puhutaan siis aidosti ja oikeasti merkittävästä resurssista. No, mitä tässä todella kävi, on se, että 1.1.2025 alkaen tämä istuva oikeistohallitus päätti henkilöstömitoitusta alentaa, ja sen seuraukset voitte lukea tästä kertomuksesta. Ilmeisesti moni hallituspuolueen kansanedustaja on näin onneksi jo tehnytkin. Tarkastusten perusteella tämä hoitajamäärän alentaminen on paitsi heikentänyt henkilöstön jaksamista myös vaikuttanut heikentävästi esimerkiksi palveluiden laatuun, ja minusta se on se viesti, joka teidän kannattaisi nyt ottaa vakavasti. Myös eduskunta käsitellessään tätä mitoitusta aiemmin korosti nimenomaisesti, että tämän tulisi olla hyvinvointialueilla se minimi, ei missään nimessä maksimi, ja kuten on käynyt ilmi, näin ei ole tapahtunut. Ymmärrettävästi myös hyvinvointialueilla on sellaiset taloudelliset paineet, että niillä ei ole varaa laittaa lakisääteisen yli kovinkaan paljoa resurssia, ja koska täällä eduskunnassa on yhteisesti ymmärretty tämä tarve siitä, että ei voida tavoitella pelkästään minimiä, niin toivon, että se jonkinlaisiin toimiin myös ohjaa meitä. Kiitos tästä kertomuksesta, ja hallituspuolueille toivon oikein paljon viisautta näiden huomioiden eteenpäinviemiseen.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ihan aluksi haluan kiittää tästä laajasta ja monipuolisesta kertomuksesta tärkeän instituution toiminnasta viime vuonna. — Oikeusasiamiehen kanslian työ on erittäin arvokasta ja tärkeää demokratiassamme. On ilahduttavaa, että keskeiset käsittelyaikatavoitteet saavutettiin, vaikka työmäärä kasvoi. Kertomusvuonna ratkaistiin yli 7 000 kantelua, ja on merkittävää ja kertovaa, että suurimmat kantelumäärät kohdistuivat muun muassa sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon. Näitä kanteluita oli yhteensä yli 2 000. Tämä kertoo kyllä paljon sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisistä haasteista ja ongelmista. Arvoisa puhemies! Vuosi 2025 oli vuosi, jolloin henkilöstön vähimmäismäärää vanhuspalvelujen ympärivuorokautisissa palveluyksiköissä laskettiin heti vuoden alusta lähtien. Tästä vanhuspalvelulain muutoksesta käytiin vilkasta keskustelua täällä eduskunnassa, ja me sosiaalidemokraatit toimme esiin perusteluja tätä heikennystä vastaan. Muutoksen myötä henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohden, kun se sitä ennen oli 0,65. Se, mikä näyttää pieneltä erolta, vaikuttaa käytännössä merkittävästi konkreettisiin palveluihin ja hoivaan. Kuten kertomuksessa todetaan, lain mukaan yksikön henkilöstömitoituksen on kuitenkin oltava vähimmäismitoitusta korkeampi kaikkina vuorokaudenaikoina, jos asukkaiden palvelutarve sitä edellyttää. Debatissa väitettiin usein, että tämä uusi vähimmäistaso olisi vain minimitaso ja että hyvinvointialueet saisivat ja voisivat ja välillä niiden jopa pitäisi ylläpitää parempaa tasoa. Tämän kertomuksen mukaan kaikissa kertomusvuonna tarkastetuissa yksiköissä henkilöstömitoitusta oli lainmuutoksen jälkeen laskettu uuteen minimiin tai lähelle sitä. Tämä ei ole kovin yllättävää, kun otetaan huomioon kaikki hyvinvointialueisiin kohdistuneet leikkaukset. Ennen kuin tehdään näin suuria muutoksia, pitäisi tietenkin tehdä vaikutusten arviointi. Kertomuksessa kuitenkin todetaan, että tarkastuksilla saatujen tietojen ja tehtyjen havaintojen mukaan asukkaiden palvelujen tarvetta tai toimintakykyä ei ollut arvioitu ennen henkilöstömitoituksen laskemista, ja tämä on vakava asia. Hoidon tarve oli sama vuoden vaihtuessa, mutta henkilöstön määrä alennettiin uuteen minimiin. Tässä on hyvä muistaa ne hyvät perustelut, joiden vuoksi henkilöstömitoituksesta aikoinaan säädettiin. Kertomuksessa todetaan, että oikeusasiamiehen mukaan henkilöstömitoituksen laskeminen ilman asianmukaista asukkaiden hoivan ja palvelutarpeen arviointia on lainvastaista. Lohdullista on se, että oikeusasiamiehen kannanotot ovat johtaneet muutoksiin. Kertomuksessa tuodaan esiin muun muassa, että eräällä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimipisteellä, hoivakoti Lehmuskartanossa, on ryhdytty toimenpiteisiin, kuten henkilöstöresurssien lisäämiseen. Ongelma on se, että hyvinvointialueiden tilanne ei saisi olla niin vaikea, että toiminta olisi jopa lainvastaista. Lain pitäisi myös olla sellainen, joka turvaa kaikille riittävät palvelut tilisaldoa katsomatta. Arvoisa puhemies! Kertomukseen sisältyy myös tärkeä Ihmisoikeuskeskuksen toiminta. Siinä nostetaan esiin seuraavaa: ”Ihmisoikeusinstituution huolenaiheita olivat vammaisjärjestöjen rahoitusleikkaukset, sosiaaliturvaleikkausten vaikutukset vammaisiin henkilöihin, palvelujen heikentyminen sekä esteettömyyden, saavutettavuuden ja työllisyyden edistämisen puutteet.” Tämä on huoli, jonka myös me sosiaalidemokraatit olemme johdonmukaisesti nostaneet esiin koko tämän vaalikauden ajan. Hallituksen talouspoliittiset painotukset ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvat leikkaukset ovat epäinhimillisiä. Hallituksen linja on ristiriidassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean suositusten kanssa. Näinä päivinä on käynyt ilmi, että tilanne voi ensi vuonna muuttua vieläkin vaikeammaksi, jos hallitus ei peruuta sotejärjestöjen valtionavustuksiin suunniteltuja uusia leikkauksia. Järjestöt, kuten Kehitysvammaliitto, voivat joutua erittäin vaikeaan tilanteeseen. Mediassa olleiden tietojen mukaan ministeriön STEA-avustuksia koskevia kriteerejä ollaan hieman muuttamassa, mutta perusongelma säilyy, jos leikkausten mittakaavaa ei korjata. On kummallista, kuinka samat puolueet, jotka sanovat kannattavansa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sitä, ettei kenenkään pitäisi joutua kohtuuttoman vaikeaan asemaan, voivat väittää, että näin suuret kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvat leikkaukset ovat taloudellinen välttämättömyys, samalla kun yhteisöveroa ollaan alentamassa useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Meidän on pystyttävä parempaan tässä maassa.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudesta puhuttaessa puolustus, rajaturvallisuus ja viranomaisten valmius toimia kriiseissä ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeä osa turvallisuutta on se, että ihmiset voivat luottaa yhteiskuntaan, viranomaisiin ja siihen, että heidän oikeutensa toteutuvat. Juuri tästä näkökulmasta eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 on tärkeä. Se muistuttaa meitä siitä, että kokonaisturvallisuus rakentuu myös oikeusvaltiosta. Jos ihminen ei saa tarvitsemaansa palvelua, jos käsittelyajat venyvät kohtuuttomiksi tai jos viranomaispäätöksiä ei tehdä lain edellyttämällä tavalla, luottamus yhteiskuntaan heikkenee. Siihen meillä ei ole varaa. [Tuomas Kettunen: Ei edes Itä-Suomessa!] Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksen keskeinen viesti on, että perusoikeuksien toteutumisesta on pidettävä huolta myös silloin, kun julkinen hallinto toimii vahvan paineen alla. Oikeusvaltion vahvuus mitataan juuri vaikeina aikoina. Silloin nähdään, pystyykö järjestelmä huolehtimaan ihmisistä yhdenvertaisesti ja lainmukaisesti. Erityisen tärkeää on huolehtia heistä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Ikääntyneet, lapset, vammaiset henkilöt sekä erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat ihmiset eivät saa joutua tilanteeseen, jossa oikeuksien toteutuminen riippuu asuinpaikasta, resursseista tai kyvystä vaatia niitä itse. [Tuomas Kettunen: Myös Itä-Suomessa!] Oikeusasiamiehen työ muistuttaa meitä siitä, että turvallinen yhteiskunta ei synny vain suojelemalla rajoja. Se syntyy myös siitä, että jokainen voi luottaa tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Kertomuksesta nousevat esille digitaalisen yhteiskunnan haasteet. Sähköiset palvelut helpottavat asiointia ja tekevät hallinnosta tehokkaampaa. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kukaan jää palveluiden ulkopuolelle. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että meistä jokainen suomalainen voi käyttää oikeuksiaan ja saada tarvitsemansa palvelut. Tämä näkökulma korostuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla. [Tuomas Kettunen: Myös itäisessä Suomessa!] — Myös Itä-Suomessa. — Meidän on pidettävä huolta siitä, että perusoikeudet toteutuvat samalla tavalla niin Pohjois-Suomessa, Itä-Suomessa kuin etelän kasvukeskuksissa. Pitkät välimatkat eivät saa muodostua esteeksi oikeusturvalle tai hyvälle hallinnolle. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus ei ole vain arvio viranomaisten toiminnasta. Se on myös viesti meille lainsäätäjille. Meidän vastuullamme on huolehtia siitä, että säätämämme lait ovat käytännössä toteutettavissa, että viranomaisilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen ja että oikeusvaltion perusta säilyy vahvana myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Haluan kiittää oikeusasiamiestä ja hänen toimistoaan tärkeästä työstä. Hyvät edustajat, Nyt on meidän vuoromme tehdä työmme hyvin ja huolehtia. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Haluan ensiksi toivottaa kaikille edustajakollegoille oikein hyvää syysistuntokautta, ja kiitos oikeusasiamiehelle hyvästä selvennyksestä tässä itse asian käsittelyn alkuun. Itse näen, että tämä oikeusasiamiehen kertomus on aika hyvä kuvailu siitä, miten suomalaiset voivat ja mikä on myöskin meidän yhteiskunnan tilanne. Itse olen ennen kaikkea perehtynyt niihin tapauksiin, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siellä on selkeästi nähtävissä, että on suurta huolta varsinkin liittyen ikääntyneiden palveluihin, on haasteita niin kotihoidossa mutta ennen kaikkea asumispalveluissa. Toinen asiakokonaisuus, minkä myöskin oikeusasiamies nosti esiin, liittyy digitaalisuuteen. Itse kannan syvää huolta siitä, että meillä Suomessa edelleen lähes kolmasosa kaikista suomalaisista ei pysty käyttämään digitaalisia työvälineitä, kaikilla ei ole pankkitunnuksia, ja on todella väärin, että pitää olla nämä pankkitunnukset, jos haluaa olla täysjäsen tässä yhteiskunnassa. Etenkin ikääntyneissä mutta myöskin nuorissa ja muissa haavoittuvissa ryhmissä löytyy heitä, joille digitaalinen asiointi ei ole vaihtoehto. Tässä meidän yhteiskunnassamme pitää huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana ja että pystyy asioimaan riippumatta siitä, osaako käyttää näitä digitaalisia työvälineitä vai ei. Tämä koskee esimerkiksi hyvinvointialueita, jotka hyvin ansioituneesti ovat ottaneet käyttöön digitaalisia asiointikanavia, mutta on tärkeää muistaa, että täytyy edelleen löytyä niin puhelinvälityksen kautta tapahtuvia yhteydenottoja kuin myöskin fyysisiä palveluita. Toinen asiakokonaisuus, mikä itseäni huolestuttaa tässä raportissa, liittyy siihen, millä tavalla kielelliset oikeudet toteutuvat. Etenkin mitä tulee ruotsinkielisiin palveluihin, niin on selkeästi nähtävissä, että vaikkapa ikääntyneen hoidossa on ollut tilanteita, joissa äidinkielenään ruotsia puhuvalle henkilölle on ohjattu paikka suomenkielisessä ikääntyneiden asumisyksikössä, vaikka ei näin saisi toimia. Näin on siinä kohtaa toimittu, ja paikka on vaikkapa otettu vastaan, koska muutoin olisi joutunut hännille odotuslistassa. Tässä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tämä ongelma näkyy ennen kaikkea suurissa kaupungeissa, kuten Varhan hyvinvointialueella Turussa. Itse näen todella tärkeänä, että tähän kiinnitetään huomiota, ja myöskin lainsäädännön kautta mietitään vaihtoehtoja siihen, mitä me voidaan tehdä, jotta palvelut saadaan tarjottua molemmilla kansalliskielillä, sekä suomeksi että ruotsiksi.

Arvoisa puhemies! Kiitos oikeusasiamiehelle esittelystä. Oikeusasiamiehen päätösten ja kannanottojen vaikuttavuus on säilynyt hyvänä. Valvottavat ryhtyvät lähes poikkeuksetta tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Se kertoo oikeusasiamiehen työn vaikuttavuudesta oikeusvaltion puolesta. Nostan kertomuksesta kaksi teemaa esille: vammaiset henkilöt ja ikäihmiset. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista kaikissa viranomaisissa ja kaikissa julkista tehtävää hoitavissa yksityisissä toimijoissa. Vammaisille ihmisille esteetön ympäristö ja saavutettavuus ovat itsenäisen elämän ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edellytyksiä. Haluan lisäksi tuoda esille viranomaispuolen ulkopuoliset sektorit vammaisten suomalaisten näkökulmasta. Saamassani kansalaispalautteessa pyörätuolilla liikkuva henkilö toivoo, että myös hänellä olisi maksavana asiakkaana mahdollisuus nähdä festivaaleilla, urheilutapahtumissa ja teattereissa esiintymislava ja esiintyjät kohtuullisen etäisyyden päästä joutumatta lähes aina takariviin. Lainsäädäntö ei yleensä velvoita tapahtumajärjestäjiä osoittamaan tiettyä määrää erillisiä paikkoja liikuntarajoitteisille. Järjestäjien tulee kuitenkin huolehtia palvelujen yhdenvertaisesta saavutettavuudesta. Käytännössä kyse on usein pienistä järjestelyistä ja tahdosta, ei suurista investoinneista. Ennakoivalla suunnittelulla voidaan varmistaa, että myös liikkumisesteiset henkilöt voivat osallistua tapahtumiin yhdenvertaisesti ja saada saman kokemuksen kuin muutkin. Kyse ei ole erityiskohtelusta vaan siitä, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus nähdä, kuulla ja kokea tapahtuma yhdenvertaisesti muiden asiakkaiden kanssa. Arvoisa puhemies! Sitten ikäihmisten oikeuksista ja erityisesti iäkkäiden pariskuntien oikeudesta asua yhdessä. Kun kaksi ihmistä on jakanut yhteisen elämän vuosikymmenten ajan, yhteiskunnan tehtävänä ei ole erottaa heitä toisistaan. Puolisoiden lakisääteisestä oikeudesta yhteiseen asumiseen on kerrottava aktiivisesti, ja määräajoista on pidettävä kiinni. Hyvinvointialueiden on varmistettava, että laki toteutuu myös käytännössä. Eri asumisyksiköihin ohjaaminen on henkistä väkivaltaa. Kyse on ihmisarvosta, rakkaudesta ja oikeudesta viettää elämänsä viimeiset vuodet tutun ja läheisen ihmisen rinnalla. Inhimillinen kohtelu ei saa jäädä sattuman tai omaisten sinnikkään vaatimisen varaan. Myös oikeus liikkumiseen ja ulkoiluun on turvattava. Aivan liian usein iäkkäitä pidetään sairaaloissa useita kuukausia jonottamassa pääsemistä asumispalveluun. Samalla laiminlyödään heidän oikeutensa ja mahdollisuutensa liikkua ja ulkoilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin, että keskustelun jatkuminen jo vähän ärsyttää itse kutakin, mutta minun on kiitettävä edustaja Heinosta siitä, että hän avaa näitä asioita. Nimittäin kahdeksan tuntia täällä on tuntunut olevan jotenkin jaettu totuus se, että eihän tätä missään käsitelty — tämä tuli vain sieltä jostain sivukujilta Vapaavuoren sähköpostin ansiosta. Tätähän te olette nyt antaneet tuntitolkulla ymmärtää, ja nyt te ette jaksa kuunnella, kun kerrotaan, että ei ymmärretä, ja kerrotaan, miten tämä oikeasti on ollut käsittelyssä jo sitä ennen. Mitä sitten tulee tähän omaan lyhyeen puheenvuorooni edustaja Koskelan puheenvuoron johdosta, niin edustaja Koskela, sanoitte suunnilleen, että tämmöinen herättää kansalaisissa kysymyksiä, miten täällä yhtäältä sanotaan, että nyt pitää säästää kymmenen miljoonaa jostain menosta, oli se asumistuki tai sairaala, laitos tai joku muu, ja sitten täältä toisaalta voidaan antaa 35 miljoonaa jollekin hankkeelle. Edustaja Koskela, minä uskon, että se on totta, että tämä herättää kansalaisissa kysymyksiä, ja minä jopa uskon, että kansalaiset eivät tätä oikein voi ymmärtää. Minäkin kohtaan näitä kansalaisia vähintään kerran kuussa Hakaniemen markkinoilla. Luulen, että joskus tekin olette siellä ollut. Mutta minä ainakin koen, että meidän poliitikkojen tehtävä on kansalaisille avata näitä asioita ja yrittää korjata väärinkäsityksiä. Te koette näköjään päinvastoin, että teidän pitää lietsoa lisää näitä väärinkäsityksiä ja yrittää selittää, että joo, en minäkään ymmärrä, miten voidaan tuolta säästää kymmenen miljoonaa ja sitten antaa tänne 30 miljoonaa. Se on aivan eri asia, minkä te hyvin ymmärrätte. Luulisi, että tässä salissa jokainen — en ole ihan varma edustaja Merisen viimeisimmän puheenvuoron johdosta — ymmärtää, että se, miksi investoidaan vaikka tämmöiseen areenaan, on juuri se, että saadaan sitä kasvua, saadaan työllisyyttä, saadaan sitä kautta ihmisille toimeentuloa, saadaan sitä kautta verotuloja, niitä verotuloja, joilla sitten voidaan jatkossa toivottavasti välttää näitä säästöjä. Edustaja Lyly tai ministeri Ikonen, kun Tampere päätti nyt laittaa rahaa sinne teidän areenaan — en muista, mistä miljoonista, mutta kymmenistä miljoonista ilmeisesti oli kyse — niin luulen — en tiedä, mutta luulen — että samaan aikaan Tampereellakin oli varmaan erilaisia tarpeita vähän yrittää hillitä kaupungin menoja. Miksi te laitoitte sitten kymmeniä miljoonia tähän areenaan? Ettekö te laittaneet juuri sen takia, että sen lisäksi saadaan elämyksiä ihmisille siellä ja elinvoimaa laajasti alueelle, että ihmisille saadaan työtä ja toimeentuloa ja tätä kautta kaupungillekin sitten verotuloja, kun kaupungin elinvoima ja aluetalous vahvistuvat? Kai te näin ajattelitte, että samaan aikaan, kun säästitte ehkä jostain, piti panostaa tänne, jotta jatkossa olisi niitä verotuloja, jatkossa olisi ihmisille työtä ja toimeentuloa? Edustaja Koskela, tämän te voisitte avata näille ihmisille, jotka tulevat tätä ihmettelemään, koska tämä on totuus näiden kahden eri menon erilaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Jos alkuun tästä Vantaan hankkeesta: Vuonna 2025 syksyllä Suomen Kuvalehti kirjoitti pitkän, seikkaperäisen jutun Vantaan hankkeen tilanteesta. Ainakin siinä vaiheessa se herätti lukuisissa vantaalaisissa päättäjissä, muun muassa sosiaalidemokraattistaustaisissa päättäjissä, kysymyksiä. Hankkeen rahoituksesta emme tiedä vieläkään ihan hirveästi. En ehkä pitäisi myöskään täysin vertailukelpoisina hankkeita, joista toinen sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa ja toinen Kehä kolmosen ulkopuolella lentoradan kaarella, jossa lähivaikutusalue on huomattavasti pienempi. Eli en ehkä näitä kahta laittaisi vierekkäin. Yleisesti tähän keskusteluun: Itse en pidä politiikassa sellaisesta piirteestä, että vihjaillaan toisten poliitikkojen motiiveilla, vihjaillaan korruptiolla ja vihjaillaan valehtelulla. Minusta ne ovat semmoisia asioita, jotka eivät kuulu tähän saliin eivätkä kuulu politiikkaan myöskään. Olisi tärkeätä, että pysytään tosiasioissa ja argumentoidaan asia-argumentein näitä kysymyksiä. Täällä on tänään herätetty erikoista keskustelua vaalirahoituksesta. Tässä salissa varmaan kaikille vaalirahoitus on suunnilleen tuttua. Vaalirahoitus Suomessa ei ole vastikkeellista, eli sellainen henkilö, joka pyytää jotain vastikkeellista vaalirahoitusta vastaan, syyllistyy lahjonnan yritykseen. Se on kiellettyä. Suomessa on ehdokasvetoinen vaalijärjestelmä. Jos me halutaan, että täällä talossa istuu muitakin kuin rikkaita tai somejulkkiksia, niin me tarvitaan vaalirahoitusjärjestelmä, joka on legitiimi. Meillä on Suomessa pitkät perinteet siitä, miten eri tahoilta vaalirahoitetaan poliitikkoja odottamatta palveluksia, vaan tukeakseen demokratiaa. Ainakin itse puolustan sitä, että vaalirahoituksen pitää olla läpinäkyvää, mutta myös sitä, että älkäämme me itse luoko kuvaa, että siinä on jotain hähmäistä tai että pitäisi odottaa joitain vastapalveluksia vaalirahoittajilta, ei missään nimessä. Toinen kysymys on se, että täällä on vihjailtu erinäisten alojen tai toimialojen suosimisesta. Erityisesti tämä kaupanala jäi pohdituttamaan. Kuka ihme on sellainen poliitikko, joka haluaa suosia kahta Suomen suurta kauppaketjua? En itse ainakaan tunne yhtään sellaista, ehkä S-ryhmän hallinnossa istuvat pois lukien, jos hekään. Kauppaan liittyvät päätökset tässä maassa liittyvät kuluttajiin mitä suurimmalta osin. Täällä on varmaan viitattu apteekkiin ja alkoholiin, ja nämähän ovat kuluttajavetoisia päätöksiä. En usko, että kenelläkään on ollut mielessä kaupan suurliikkeiden suosiminen. [Johannes Koskisen välihuuto] Mitä tulee terveysalan etuihin, niin Terveystalo ilmoitti viime viikolla laskevansa tulosohjeistusta loppuvuodelle heikon kysynnän vuoksi, ja tiedetään myös, että vuokralääkäribisnes tässä maassa on romahtanut. Kyllä siellä terveysalalla odotetaan ennemmin sitä, että lainsäädäntö kiristyy ja tulee velvoitteita, jotka pakottavat ostamaan palveluita yksityiseltä alalta. Myös syytökset korruptiosta ovat melkoisen kovia. Korruptio on siis vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi, ja kyllä sellainen vihjailu ja syytökset ovat erittäin kovia syytöksiä. Ministeriöissä ja päätöksenteon alla käy kaikenlaisia karvalakkilähetystöjä. Varmasti tässäkin salissa jokaista on tavannut erinäköisiä lobbareita, on arrogantteja ja tökeröitä ja on hyviä ja kohteliaita. Eihän nyt kukaan meistä ota lobbarin agendaa sellaisenaan, vaan jokaisen poliitikon vastuulla on itse käydä se harkinta ja kantaa vastuu päätöksestään. Eli toivon, että keskustelu pysyy asioissa ja asiallisena. Tämä prosessi ei ole ollut täydellinen. Siinä on ollut paljonkin virheitä, ja on hyvä, että se arvioidaan nyt uudelleen ja saadaan sitten jatkossa näille hankkeille läpinäkyvämmät ja paremmat prosessit.

Arvoisa herra puhemies! Kyse ei ole siitä, etteikö urheiluhalleja ja erilaisia hankkeita pitäisi tehdä, ja niitä pitää tehdä, ympäri Suomea. Jyväskylän Hippos ei saanut lainkaan rahoitusta. Kyse ei ole kuitenkaan tästä asiasta, vaan kyse on siitä, voiko poliitikkoihin luottaa. Ei ole oikein, jos jonkun omatunto kolkuttaa, että nyt vähän vedetään alta lipan asioita. Ollaan keskusteltu tahojen kanssa, jotka pyytävät ohituskaistaa, ollaan runnottu ja ollaan käytetty väyliä, jotka eivät ole terveellä pohjalla. Siitä tässä on kyse. Vähintä, mitä mielestäni tämä hallitus voisi tehdä, on pyytää anteeksi sitä, mikä on hyvin ilmeistä, että suuret vaikuttajatahot vaikuttavat ohi valmistelun päätöksentekoon, jos näin on. Jos näin ei ole, se pitää hyvin selvästi pystyä todistamaan. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on se, että avataan nyt kaikki ne vaikuttamiskanavat, mitä tässä tämän hallituskauden aikana on tehty. Itse asiassa nostin jo tuossa debatissakin sen, että meistä on aika monesti tuntunut, luulen, yli puoluerajojen hallituksen ja opposition puolella, että tiettyihin asioihin ollaan vaikutettu hyvin vahvasti omaa yritystoimintaa tai omaa sijoitustoimintaa edistäen. Tulee mieleen esimerkiksi terveysbisnes. Tulee mieleen esimerkiksi kauppojen vahva tukeminen tämän hallituksen toimesta. Voisin luetella ehkä kuusi erilaista lainsäädäntöhanketta tai ‑ehdotusta, jotka ovat sataneet kauppojen laariin ja heikentäneet muitten asemaa. Tulee mieleen myös muita tämäntyyppisiä toimintoja. Vetoaisinkin ihan kaikkiin meihin kollegoihin, että silloin kun tuntuu, että joku asia ei ole oikein, siihen ei pidä lähteä, vaikka siitä olisi seurauksena rahoitusta seuraavissa vaaleissa tai vähän kiitollisuudenvelkaa edellisistä vaaleista. Näillä töillä ei ole pitkät kantimet, ja jossain kohtaa kosahtaa. Toivotan menestystä hallitukselle, mutta toivon myös avoimuutta ja pahoittelua, ei ylenkatsomista tai asioitten kiistämistä.

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että Helsinki Garden käsitellään avoimesti. Samalla on hyvä todeta, että hankkeelle ei ole annettu euroakaan eikä olisi annettu ilman huolellista virkamiesvalmistelua. Koska täällä on nyt oikeastaan Helsinki Gardeniin liittyen kaikkiin kysymyksiin jo saatu vastaukset ainakin minun ymmärrykseni mukaan, niin ajattelin tuoda omia näkemyksiäni poliitikon työhön etenkin, kun täällä on puhuttu paljon prosesseista, lobbauksesta, valtion roolista investoinneissa ja virkamiesvalmistelusta. Olen äärimmäisen ylpeä työstäni ja siitä, että saan rakentaa vahvempaa Suomea ja ennen kaikkea puolustaa omaa aluettani ja sen asukkaita, ja siksi toivon, että tämä puheenvuoroni kasvattaa luottamusta meitä kaikkia edustajia kohtaan. Tähän työhön kuuluu lobbaaminen ja vaikuttaminen. Ilman niitä poliitikko ei välttämättä saisi riittävällä tavalla viestejä eri kohteista, jotka ovat tärkeimpiä saada kuntoon. Eikä se vaikuttaminen ole aina mitään organisoitua, se voi olla vaikka keskustelua kaupan hyllyjen välissä, viestin saamista ja sen eteenpäinviemistä. Viestin viemisessä tulee esiin myös politiikka eli se, mitkä kohteista ovat minun tai minun puolueeni mielestä Suomelle tärkeimpiä, siis eteenpäinviemisen arvoisia. Tämä on sitä poliittista harkintaa, mitä äänestäjätkin kai toivovat. He äänestävät tänne Arkadianmäelle niitä ihmisiä, joiden kokevat olevan oikeita tekemään heitä koskevia päätöksiä, siis edustuksellista demokratiaa. Virkamiesvalmistelun rooli tässä työssä luonnollisesti on tärkeä, mutta päätöksen tekee ja vastuun kantaa poliitikko. Arvoisa puhemies! Tunnustan, että olen itsekin ollut vaikuttamisen kohteena ja sen tekijänä. Siksi ajattelin ottaa omalta edustajauraltani muutaman esimerkin, joissa yhdistyvät lobbaus, virkamiesvalmistelu ja poliittinen harkinta, ja koska täällä on hieman menty muissakin puheenvuoroissa aiheen ohi, niin saattaa sitä esiintyä omassakin puheessani. Aikoinaan Sipilän hallitus keskustalaisen ministeri Rehulan johdolla päätti antaa Kouvolan Ratamokeskuksen yöpäivystykselle vain määräaikaisen poikkeusluvan vuosille 2018—2024. Siis virkamiesvalmistelun kautta syntyi poliittinen päätös. Seurannut Sanna Marinin hallitus päätti poliittisesti olla ottamatta tähän asiaan kantaa ja päätti siten olla korjaamatta tätä poikkeuslupaa pysyväksi. Kääntäen siis vastusti kouvolalaisten oikeutta pysyvään yöpäivystykseen, kun heidän oma hallituskautensa on päättynyt. Orpon hallituksen alkutaipaleella virkamiestyöryhmä laati selvityksen, jonka mukaan Ratamokeskuksen yöpäivystys piti lopettaa ja Kotkan—Kymenlaakson keskussairaala ehdotettiin myöhemmässä vaiheessa supistettavaksi. Siis virkamiesselvitys esitti näin toimittavan. Tämä heiltä hyväksyttäköön, mutta tässä huomaa sen todellisuuden, josta tänäänkin on täällä keskusteltu ja asiaa pyöritelty. Toistan siis itseäni: virkamiesvalmistelu on tärkeää, mutta poliitikot tekevät päätökset ja kantavat niistä vastuun. Vaikka joku voi Orpon hallituksen prosessia tässä yöpäivystysasiassa kritisoida, lopputulos oli, että Kymenlaakson keskussairaala jatkaa toimintaansa ja Ratamon yöpäivystys sai pysyvän toimintaluvan. Lobbauksen roolia päätökseen voidaan vain arvailla, mutta lujaa se oli. Tätä on politiikka: valintoja, välillä vaikeita, välillä helppoja, välillä vastoin virkamiesnäkemystä. [Jouni Ovaskan välihuuto] Otan toisen, vastaavanlaisen esimerkin poliitikkojen roolista omalla työurallani. Marinin hallitus eli SDP ja keskusta pääroolissa äänestivät useana vuonna Kymenlaakson valtatie 15:n määrärahoja vastaan. He siis poliittisesti totesivat, että itäisen Suomen kannalta yksi keskeisimmistä vientiä mahdollistavista väylistä ei tarvinnut parantamista. Tämä oli heidän poliittinen valintansa. Tämä investointi ei heidän mielestään ollut niin tärkeä, että sille olisi kannattanut ohjata määrärahoja. Oppositiosta käsin jouduin tätä viime kaudella vain arvailemaan, miksi. Yleisesti voi todeta, että investoinnit, kuten esimerkiksi tiehankkeet, ovat hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa on virkamiespohjalta laskea vaikutus- ja hyötyarvioita. Mitä tuottaa, että vientimme pärjää tämän tien kunnostamisen ansiosta paremmin, tai mitä tuottaa, että Pohjois-Kymenlaaksosta pääsee turvallisemmin ja nopeammin keskussairaalaan? Arvoisa puhemies! Olen tavannut edustajavuosieni aikoina satoja alueeni yrityksiä ja yrittäjiä. He ovat lobanneet minua, kertoneet siis omaa tarinaansa esimerkiksi tämän tien merkityksestä heidän yritystoiminnalleen. Olen ollut hyvinvointialueen, kaupunkien, elinkeinoyhtiöiden lobattavana asiasta, kuunnellut, [Puhemies koputtaa] lisännyt omaa tietomäärääni ja lobannut asiaa eteenpäin, vaikuttanut, kuten oletan äänestäjienkin toivovan. Ja oletan, että näin me kaikki tässä salissa toimimme. Toisin kuin Marinin hallitus, Orpon hallitus päätti, että rahat tielle myönnetään. Tämä oli poliittinen päätös, joka perustui siihen uskoon, [Puhemies koputtaa] että elinkeinoelämä tarvitsee tien kunnostuksen, [Anne Kalmari: Voisiko kertoa tieasioista jossain muualla?] että kymenlaaksolaiset ansaitsevat turvallisen tien sotepalveluiden ääreen. Vaikutusarvioista huolimatta tai niiden takia. [Puhemies koputtaa] Tulevaisuus näyttää, miten arviot osuivat. [Puhemies: Edustaja Kaunisto, nyt aika on loppunut!] Arvoisa puhemies, lopetan tähän. Asiat pitää käsitellä avoimesti. Virkamiestyötä pitää arvostaa. Vaikutusarvioita on vaikea tehdä. Lopulta poliitikkojen tehtävä on päättää. [Puhemies: Edustaja Kaunisto! Aika on nyt käytetty!] Helsinki ja laajemmin myös Suomi hyötyisivät suuren kulttuuri- ja urheiluareenan rakentamisesta Suomeen. Valitettavasti sen aika ei ollut vielä. [Puhemies: Edustaja Kaunisto!] — Anteeksi, herra puhemies, minulla olisi yksi lause jäänyt. [Puhemies: Aika on nyt käytetty!] — Sitten totean, että lopetan tähän. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutama sana näistä halleista yleensä. Turkuhalli rakennettiin aikanaan niin, että se valmistui vuonna 1991. Sillä on ollut monta nimeä historiansa aikana. Tietenkin Turku eli silloin jääkiekkobuumia, mutta itselläni on sieltä erittäin monta myönteistä muistoa kulttuuritapahtumista. Olen nähnyt maailman sen ajan merkittävimmät oopperatähdet, rock- ja poptähdet, kaikki siellä Turkuhallissa, ja nimenomaan omalla rahalla, ainakaan niihin aikoihin ei niitä kutsuja juuri tullut. No, yleensä se halli, joka on aina suurin Suomessa, pystyy keräämään nämä tähdet, ja sen jälkeen valmistui Hartwall-areenan nimellä käynnistynyt halli Helsinkiin, ja samalla tavalla siellä on tullut vierailtua. Paul McCartney, Tina Turner, Eric Clapton ja monet muut ovat olleet niitä, joita olen siellä käynyt katsomassa ja kuuntelemassa. Sen jälkeen valmistui Nokia-areena Tampereelle. Siellä olen käynyt muutamissa urheilutapahtumissa, ja on se hieno halli. On aivan varma, että jos pääkaupunkiseudulle tulee vielä merkittävämpi, 20 000 henkilöä vetävä halli, niin siitä tulee sillä hetkellä Suomen ykköshalli. Edustajakollega Lauri Lyly kävi yksityiskohdittain läpi, miten Tampereella halli rahoitettiin. Itse, vaikka olen ollut Turun kaupunginvaltuustossa aikanaan päätöstä tekemässä, jouduin kertaamaan, miten se Turkuhalli rahoitettiin. Googlesta löytyi, että se oli 145 miljoonaa markkaa, joka on 26 miljoonaa euroa, ja siitä 95 miljoonaa markkaa, siis kaksi kolmasosaa, Turun kaupunki rahoitti. Sitten aitioita myymällä saatiin 35 miljoonaa, ja myös valtio tuli mukaan teettämällä juhlarahan, jolla saatiin 25 miljoonaa, joka oli kuitenkin aika merkittävä osuus siitä kokonaisuudesta. No, se siitä historiasta. Nyt olemme käsittelemässä tätä Garden-hanketta ja ennen kaikkea sen valmistelua ja käsittelyä valtioneuvostossa ja ennen kaikkea siellä runsas vuosi sitten käydyssä kehysriihessä. Onhan tämä ollut surullinen tarina, ja minusta täällä nyt on varmasti kaikki se tärkeä kritiikki moneen kertaan esitetty, ja en voi nyt muuta kuin tiivistää omin sanoin, että kaverisuhmuroinnillahan yritettiin se valtion rahoitus saada hankkeeseen, jonka rahoitus varmasti muuten oli ja on edelleen todella sekaisin. Luulenpa, että tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tästä koko hankkeesta kenties mitään tulekaan. En sano siihen, että se on hyvä tai huono asia, vaan katsotaan, mitä siinä tulee tapahtumaan. Täällä on tämä sana ”runttaus” ollut esillä, ja olen sen ikäinen, että minulle se tuo väistämättä mieleen sen hetken, kun silloinen tasavallan presidentti ilmoitti joulukuussa 1975, että ”olen kutsunut puolueet tänne runtatakseni tähän maahan hätätilahallituksen” [Johannes Koskinen: Runnatakseni!] — ”runnatakseni”. Täällä paremman muistin omaava kollega Koskinen korjasi, että ei se ollutkaan ”runtata” vaan ”runnata”. No, niin tai näin, mutta kaikki on täällä nyt käyty läpi. Syy, miksi itse pyysin tähän nyt puheenvuoron — en suinkaan muistellakseni menneitä tai vakuuttaakseni, että kollegat ovat tässä käyttäneet hyviä puheenvuoroja — on se, mitä siinä samassa kehysriihessä päätettiin. Sen verran näin vaivaa, että kaivoin asiakirjat esille. Hallituksen kehysriihessähän 22.—23.4. tehtiin päätöksiä muun muassa leikkaamalla kuntien valtionosuutta 75 miljoonalla eurolla, sitten alennettiin yli 9 000 euroa tienaavien verotusta noin 500 miljoonalla eurolla, myös alle 9 000 euroa tienaavien verotusta vähennettiin yhteensä noin 500 miljoonalla, mutta kun heitä sattui olemaan 40 kertaa enemmän, niin tästä tuli todella paljon mojovammat veronalennukset tietysti varakkaimmille. Sitten tehtiin tietenkin tämä yhteisöveropäätös, joka koskee vuotta 27. Eli noin puolellatoista miljardilla eurolla heikennettiin itse asiassa valtion velkaantumiskehitystä, joka olisi muuten jäänyt pienemmäksi, jos nämä verotulot olisi saatu kerättyä, mutta siellä tehtiin erittäin merkittäviä leikkauksia. Kävin niitä läpi. Vammaispalveluista leikattiin 3,6 miljoonaa euroa, sotepalveluista 10 miljoonaa, myös sairaalapäivystysten hännistä 4,3 miljoonaa, hoitajamitoituksesta 15 miljoonaa, seulonnoista 2 miljoonaa, vanhustenhuollon kotihoidosta 16 miljoonaa, sosiaalihuollosta päätettiin leikata 50 miljoonaa, työllisyydestä sosiaalihuollossa 12,5 miljoonaa, lastensuojelusta 5 miljoonaa, sosiaalityöntekijöiden velvoitteista 5 miljoonaa, kuntouttavasta työtoiminnasta 1,6 miljoonaa ja niin edelleen. Eli kyllähän tämä on se kysymyksenasettelu, minkä ihmiset asettavat tällä hetkellä, [Puhemies koputtaa] että johonkin löytyi kaverisuhmuroinnin kautta rahaa mutta samaan aikaan vietiin merkittävästi pienituloisilta ihmisiltä.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä tiedonannosta, ja kiitos siitä, että ministerit ovat täällä paikalla vielä kuuntelemassa tätä keskustelua. Suomi tarvitsee tapahtuma-alaa, liikuntapaikkoja ja investointeja. Kyse ei todellakaan ole tässä keskustelussa ollut siitä missään vaiheessa, vaan siitä, miten julkisia varoja Suomessa jaetaan ja voimmeko luottaa siihen, että päätökset tehdään tasapuolisesti, avoimesti ja samoilla säännöillä kaikille. Juuri tämä on se kysymys, joka itse asiassa kansalaisiakin nyt askarruttaa. Samaan aikaan kuitenkin ihmisille on kerrottu, että rahaa ei oikein ole sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen eikä moniin muihin tärkeisiin kohteisiin. Sitten löytyy tämä 35 miljoonaa euroa tai se ehdollinen valtiontuki hankkeelle, jonka valmistelusta on noussut vakavia kysymyksiä. Myöskään VM ei puoltanut hanketta, eivätkä vastuuministerit, ei nykyinen tai entinen, olleet tietoisia hankkeesta. OKM:n virkamiehet eivät myöskään tienneet Gardenin tuesta ennen puoliväliriihtä. Median selvitykset ovat nostaneet esiin poikkeuksellisia piirteitä valmistelussa. Siksi on aiheellista myös kysyä, olisiko tätä päätöstä koskaan peruttu ilman riippumatonta journalismia. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää mediaa siitä työstä, jota se on tehnyt. Vapaan median tehtävä on valvoa vallankäyttöä, aivan kuten eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa. Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa kansalaisten korvaan on erityisesti särähtänyt yksi asia. Näyttää siltä, että ensin tehtiin päätös ja vasta sen jälkeen alettiin valmistella kriteerejä ja menettelytapoja. Tämän olisi pitänyt tapahtua toisinpäin. Hallitus on nyt ilmoittanut käynnistävänsä kyllä selvityksen siitä, miten tällaisia valtiontukia jatkossa myönnetään, ja se on kyllä sinänsä hyvä asia, mutta juuri siksi moni kysyy, miksi tätä työtä ei tehty ennen kuin 35 miljoonan euron tukilupaus annettiin. Päätösten pitäisi perustua huolelliseen valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja avoimiin kriteereihin. Ei niin, että kriteerit ja prosessi rakennetaan jälkikäteen päätöksen ympärille. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin pääministerille esittämät kysymykset osoittavat, että kyse ei ole pienestä asiasta eikä poliittisesta kesäteatterista. Kyse on siitä, onko päätöksenteko ollut asianmukaista, onko esteellisyyksiä arvioitu riittävästi ja, ajattelen, onko niitä arvioitu riittävästi myös moraalisesti ja onko eduskunnalle annettu oikeat tiedot. Siksi nämä kysymykset eivät katoa sillä, että rahoituspäätös myöhemmin perutaan. Kansalaiset haluavat tietää, kuka toi Garden-hankkeen kehysriiheen. Kuka oli se, joka sen sinne toi, millä tiedoilla päätös tehtiin, mitkä olivat ne kriteerit, joilla juuri tämä hanke valittiin, ja olivatko samat mahdollisuudet myös muilla hankkeilla? Arvoisa puhemies! Luottamus demokratiaan syntyy siitä, että jokainen voi uskoa päätösten perustuvan yhteisiin sääntöihin eikä suhteisiin. Siksi tässä salissa on uskallettava kysyä myös vaikeita kysymyksiä. Ei siksi, että tuomitsisimme ketään etukäteen, vaan siksi, että avoimuus suojaa kansalaisia, sekä päätöksentekoa että sen tekijöitä. Samalla on uskallettava käydä myös laajempaa keskustelua vaalirahoituksesta. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että julkisia varoja ei jaeta sen perusteella, kuka on rahoittanut mitäkin puoluetta tai ketä tuntee. Päätösten on oltava riippumattomia vaalirahoituksesta, ja niiden on oltava avoimia, ja myös prosessin on kestettävä päivänvaloa. Nyt on palautettava luottamus siihen, että Suomessa ei saa ohituskaistaa julkiseen rahaan siksi, että tuntee oikeat ihmiset, on lähettänyt runttaus- tai junailusähköposteja tai on rahoittanut oikeaa puoluetta. Juuri siksi tämä asia on käsiteltävä perusteellisesti, ei hallituksen eikä opposition vuoksi vaan suomalaisen demokratian, avoimen päätöksenteon ja kansalaisten luottamuksen vuoksi. Jäämme siis odottamaan näitä pääministerin vastauksia oikeuskanslerin kysymyksiin. Lisäksi sanon tästä vaalirahoituksesta, että tuen kyllä sitä ehdotusta, mikä tänään on täällä salissa kuultu vaalirahoituskatosta ja myös siitä, että vaalirahoituksen ennakkoilmoitus olisi pakollinen, jotta kansalaiset tietävät jo äänestäessään, mitkä tahot ovat ehdokkaita tukeneet. — Kiitos.

Herra puhemies! Asiat usein ovat juuri niin, kuin miltä ne näyttävät. Kysymyksiä on tänäänkin jäänyt rutkasti ilmaan, ja yksi niistä on se, voiko päätöksiä tästä talosta ostaa rahalla. Tänään kuuntelin Oskari Onnisen haastattelua, jossa Karoliina Partanen, ministeri Partanen, vastaa, että keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Ja juuri siitähän tässä on kyse. Kyllä ne keinot löytyvät, jos on poliittista tahtoa. Tässä haastattelussa puhuttiin tasa-arvoasioista, mutta kyse on nimenomaan siitä samasta asiasta. Siinä puhuttiin siitä, että jos halutaan ohittaa EU-lainsäädäntöä, niin kyllä keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Kysymys on tässä kokonaisuudessa siitä, olisiko Garden-hankkeelle löytynyt 35 miljoonaa rahoitusta, jos Vapaavuori ei olisi sitä ollut lobbaamassa. Olisiko se raha löytynyt? Tähänhän voi vastata vain hallitus, kokoomus, pääministeri. Olisiko tälle hankkeelle tässä riihessä tullut rahaa, jos Jan Vapaavuori ei olisi ollut sitä lobbaamassa? Tätä pääministerin ja kokoomuksen on syytä miettiä aivan itse. Tätä vielä perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja rakennusalan elvyttämisellä. Tänään saimme työttömyysluvut, joissa Keski-Suomi on maamme pahimmassa tilanteessa työttömyyden suhteen. Olisiko siinä kohtaa voinut miettiä, onko tämä se kaikista tärkein 35 miljoonan euron työllisyyshanke ja rakennusalan edistämisen keino? Oikeuskanslerin kysymykset ovat aidosti vakavia, ja vastaukset tulevat aikanaan, mutta itseäni kiinnostaa tässä kokonaisuudessa erittäin kovasti se, aikooko pääministeri Orpo tämän jälkeen tehdä johtopäätökset, ja jos moitteita tulee, niin aikooko hän erota tehtävästään itse. On aivan päivänselvää, että täällä halutaan hyökätä ja halutaan puhua vaikka SDP:stä ja SAK:sta. Tässä edustaja Koulumies aiemmin tänään, niin kuin edustaja Kaumakin, halusi selvittää, kuinka SDP ja SAK ovat sopineet asioista. Otetaanpa tämä ammattiyhdistysliikkeen verohuojennus, -vähennys. Me olemme puhuneet tästä vuosi ennen vaaleja. Vaaleihin, tuleviin vaaleihin, on tällä tietoa vielä melkein vuosi aikaa. Me olemme kertoneet tämän tahtotilamme ennen kuin yhtäkään euroa on jaettu. Tämä on meidän sydämen asia, ja emme olisi kuuna päivänä sitä päätöstä tehneet. On todellakin eri asia puhua siitä, että nyt vaalirahoittajanne ovat saaneet yksittäiseen hankkeeseen tällaisen tuen. Muistan, kun lapsena meillä kotona tehtiin sellaista, että kämmeneen pyöritettiin ja harakka huttua keittää. Tässä voisi sanoa, että Orpo huttua keittää, antaa EK:lle, antaa SY:lle, antaa Kokkilalle, mutta eipä annakaan työntekijöille eikä oikeudenmukaisuudelle. [Kokoomuksen ryhmästä: Voi luoja! — Pia Kauma: Ollaanko nyt eduskunnassa tosiaan? — Kokoomuksen ryhmästä: Lastentarhassa! — Välihuuto vasemmalta] — Juuri näin. Mutta kun puhutaan vaalirahoituksesta, eihän se ole yksi kerta, kun meillä vaikka valiokunnassa ovat joutuneet virkamiehet sanomaan, että tämä on ollut poliittinen päätös. Virkamiehet eivät ole voineet ottaa kontolleen kaikkia hallituksen esityksiä, kun on ollut poliittinen päätös. Ja juuri siitähän tässä kokonaisuudessa on kyse. On tehty poliittisia päätöksiä: jos tahtoa löytyy. Ja tahtoa on löytynyt tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, leikata hoitoonpääsystä, leikata työntekijöitten oikeuksista, ja kun poliittista tahtoa on, niin kääntyvät vaikka uppoavat laivat.

Arvoisa rouva puhemies! Esitin tässä aiemmin keskustelun lomassa kysymyksen pääministeri Orpolle ja työministeri Marttiselle koskien toista niin sanottua kuumaa perunaa, joka tässä salissa tänään on esille noussut, nimittäin tätä Uudenkaupungin autotehtaan pelastusta. Siihen ei työministeriltä eikä pääministeriltä vastausta saatu. Ilmeisesti omistajaohjausministeri Strand oli tähän vastannut jotain, mutta edelleenkään sitä oleellista vastausta kysymykseen ei ole saatu, joten uusin kysymykseni ja kysyn, miksi Tesin eli valtion hybridilainan korot mitätöitiin, mikä oli epäedullista valtiolle mutta edullista juuri Pontokselle. Tässä edelleenkään ei ole kyse siitä, ettei autotehdasta olisi tullut pelastaa. Näin varsinaissuomalaisena olen tismalleen sitä mieltä, että tuli pelastaa, mutta se, kuka siitä hyötyy, on tässä nyt se oleellisin kysymys ja se, miten se pelastettiin. Tähän kaipaisin vastausta, ja mielellään korjatkaa, jos olen saanut väärää tietoa tästä. Mutta sitten myös tähän toiseen kuumaan perunaan, josta on enemmän keskusteltu, nimittäin tähän Garden Helsinki ‑hankkeeseen: On hyvä, että pääministeri ja hallitus ovat nyt vihdoinkin ottaneet tämän asian vakavasti ja tähän valtiontukeen liittyvät epäselvyydet pyritään nyt tuomaan esiin myös oikeuskanslerin kautta. Julkisuudessa esiin tulleet tiedot ovat herättäneet aiheellisia kysymyksiä siitä, miten tällaisia päätöksiä valmistellaan ja millä perusteella veronmaksajien rahaa kohdennetaan. Oikeuskanslerinkin reagointi myös tähän asiaan osoittaa, että kaikki ei näyttäisi olevan mennyt tämän hankkeen osalta ihan kuten pitää. Siitä osoituksena on myös se, että hallitus eilen tosiaan veti tämän esityksensä tai tukensa pois tältä hankkeelta. Tämä hallituksen eilinen ilmoitus ei kuitenkaan poista niitä kysymyksiä, miltä koko jupakka näyttää, ja kuten sanonta kuuluu, niin politiikassa moni asia on sitten juuri niin kuin miltä se näyttää. Tavallisen suomalaisen silmissä tilanne näyttää edelleen siltä, että hallituksessa runtataan ja junaillaan rahaa yksittäisen urheiluhankkeeseen tavalla, joka ohittaa normaalin virkavalmistelun ja asiantuntija-arvioiden painoarvon. Juuri tällaiset mielikuvat nakertavat luottamusta päätöksentekoon. Tämän hankkeen osalta näyttää vahvasti siltä, että kyse ei ole pelkistä mielikuvista. Tavallisen suomalaisen oikeudentajua saattaa myös koetella se seikka, että hallitus on leikannut huonoon taloustilanteeseen vedoten huomattavasti pienempiäkin summia milloin mistäkin, mutta jotka ovat osuneet todella kipeästi muun muassa lapsiperheiden, työttömien ja opiskelijoiden toimeentuloon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhtä lailla tavallinen suomalainen ihmettelee sitäkin seikkaa, että samaan aikaan, kun hallitus on valmis myöntämään huomattavan summan yhdelle hankkeelle epäselvin perustein, se on leikannut noin puolet koko maan liikuntapaikkarakentamisen avustusmäärärahasta. Tämä on hallituksen hehkuttaman Suomi liikkeelle ‑ohjelmankin näkökulmasta erikoinen arvovalinta, sillä me kaikki tiedämme, miten paljon meillä olisi tehtävää saada suomalaiset liikkeelle, ja se tarvitsee eri olosuhteita, ei jättihalleja. Tämä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima liikuntapaikkarakentamisen tuki, josta nyt puolet eli 15 miljoonaa leikattiin, on nimenomaan läpinäkyvä, tasapuolinen ja selkeisiin kriteereihin perustuva järjestelmä. Sen kautta tuetaan kuntien ja yhteisöjen hankkeita ympäri Suomen: uimahalleja, jäähalleja, palloiluhalleja, kuntoratoja, lähiliikuntapaikkoja ja muita liikuntapaikkoja, joissa liikkuvat tavalliset suomalaiset lapset, nuoret, perheet ja ikäihmiset. Siksi on aiheellista kysyä, miksi hallitus on tehnyt tällaisen arvovalinnan. Miksi toisella kädellä leikataan tavallisten suomalaisten liikuntapaikoista ja toisella kädellä ollaan valmiita ohjaamaan huomattavasti suurempi summa yksittäiseen hankkeeseen? Tässä keskustelussa tällaisina aikoina ei ole kyse ainoastaan liikuntapaikoista vaan myös työpaikoista. Rakennusala on kärsinyt viime vuosina poikkeuksellisen vaikeasta tilanteesta. Yrityksiä on kaatunut eri puolilla Suomea, työmaita on jäänyt käynnistymättä, ja alan työllisyys on heikentynyt merkittävästi. Siksi on aiheellista pohtia myös sitä, miten julkisella rahalla voitaisiin saada mahdollisimman laaja vaikutus rakentamiseen ja työllisyyteen, jos esimerkiksi Helsinki Garden ‑hankkeen kaltainen 35 miljoonan euron suuruinen tukipaketti olisikin annettu näille koko maan liikuntapaikkarakentamisen kohteille.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus on runtannut tällä kaudella erinäisiä asioita. Hallitus on runtannut toteuttamalla esimerkiksi EK:n toivelistan työelämäheikennyksistä. Samoin hallitus on runtannut leikkaamalla työttömiltä ja pienituloisilta lisäten merkittävästi köyhyyttä maassamme tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Hallitus on runtannut ja leikannut sotepalveluista, ja tämän runttauksen alle jäivät esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautiset päivystykset. Nyt viimeisin runttaus oli ohi virkavalmistelun 35 miljoonan euron tuki Helsingin hallihankkeelle tilanteessa, jossa hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion huonolla taloustilanteella. Arvoisa hallitus, miten koette, luottaako Suomen kansa tapaanne toimia runttaamalla ja junttaamalla tilanteessa, jossa moni pienituloinen miettii päivittäin, miten saada ruokaa pöytään? Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhemiehen kutsusta tänään poikkeuksellisesti kesken istuntotauon keskustelemassa suurta kohua herättäneestä hallihankkeesta. Tämän koko kohun keskellä on herännyt ensinnäkin kysymys siitä, miten virallinen valmistelu on edennyt, ja toiseksi, kohteleeko valtio kaikkia Suomen alueita yhdenvertaisesti. Kun selkeitä, avoimia ja ennakolta tiedossa olevia kriteerejä ei ole, tulee selväksi, että hallituksen päätös hallihankkeessa perustuu suoraan sanottuna runttaukseen ja junailuun eikä tasapuolisiin pelisääntöihin. On myös huomionarvoista, että hallitus itse myöntää tiedonannossaan, ettei valtiontuen ehtoja ollut valmisteltu puoliväliriihessä. Ensin tehtiin poliittinen päätös rahasta, vasta sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pelisääntöjä. Tällainen järjestys ei vahvista luottamusta julkisen vallan toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kilpailukyky ei synny vain yhdestä maailmanluokan areenasta, se syntyy siitä, että koko maa voi kehittyä. Jos valtiolla on mahdollisuus käyttää kymmeniä miljoonia euroja yksittäiseen hankkeeseen, on voitava perustella, miksi juuri tämä hanke palvelee koko Suomea paremmin kuin vaihtoehtoiset investoinnit muualla maassa. Meidän tulee rakentaa Suomea, jossa myös maakuntakeskuksilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on mahdollisuus menestyä ja saada valtion tukea tasapuolisin perustein. Siksi tarvitaan valtakunnalliset, läpinäkyvät ja yhdenvertaiset kriteerit kaikille suurille investoinneille. Suomen menestys rakentuu koko maan menestyksestä, ei siitä, että pääkaupunki saa erityisaseman muiden kustannuksella. Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kansalaiset eivät tällaista hallituksen kymmenien miljoonien eurojen junttaus- ja runttausjakoa ymmärrä tilanteessa, jossa köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Luottamus hallitusta kohtaan ymmärrettävästi joutuu jälleen koetukselle. Haluan vielä lopuksi todeta seuraavaa: Hallitus ottaa tänäkin vuonna reippaasti uutta velkaa. Velkarahaa pitää käyttää ensisijaisesti uusien lisätulojen saamiseen, ja nämä lisätulot pitäisi saada esimerkiksi vientituloista, koska vientitulot kasvattavat käytettävissämme olevia rahoja. Muut hankkeet ovat taskusta toiseen siirtoja. Puolustusmenot ovat toki suuressa merkityksessä lainanotossa, mutta niidenkin myötä voimme saada vientituloja. Pääministeri kertoi seuraavaksi käynnistyvän selvityksen siitä, millaiselle areenalle Suomessa olisi tarvetta. Meidän pikimmiten tulee tehdä toimia, millä tavoin vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Näitä ovat esimerkiksi teiden ja rautateiden peruskorjaukset, ja varsinkin Itä-Suomessa näille on huutava tarve. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmaisen tässä puheenvuorossa huoltani niin sanotusta maan tavasta tehdä päätöksiä ja varsinkin siitä, kuinka tämä Garden-hankkeenkin edistämisestä päättäminen on edennyt. Toimintakulttuurin ilmiasu tiivistyi Iltalehdessä 8. heinäkuuta 2026 julkaistuun Garden-hankkeen lobbarin Jan Vapaavuoren viestiin pääministeri Petteri Orpolle. Viesti kuuluu näin: ”Luotan siihen, että saatte runtattua tämän Garden-hankkeen tuen pian alkavassa puoliväliriihessä.” Puoliväliriihen päätöksen jälkeen Vapaavuori kiitti sähköpostitse pääministerin erityisavustajia päätöksen selvittyä: ”Suurkiitos vielä teille asian junailusta.” Se, miksi tuon asiaa esille, on kokemukseni siitä, että tämä ylimielinen runttauskulttuuri vaikuttaa ottavan laajemminkin sijaa päätöksenteossa. Suhmuroinnin ilmapiiri puolueiden kavereiden kesken tuo hiljaisesti hyväksyntää ja samoja tapoja myös laajemmin ympäri maatamme. Koska tämäkin tapaus viestii siitä, että poikain kanssa lähetetyt viestit menevät ohi tai yli hyvän valmistelun, niin valmistelusta vastaavat viranhaltijat voivat kokea, että jokaista kiveä ei tarvitse kääntää ja lopulta laskelmien tarkkuutta voi väljentää, koska niillä ei ole niin väliäkään, tai että niille vastaillaan, jotka ovat sisäpiiriä mutta ei tavan kansalaisille. Tavallaan roti häviää, roolit sekoittuvat. Olen huolissani. Tämä on lopulta demokratian ja Suomen tappio. Käännän siksi katsettani tässä ilmapiirikysymyksessä pääministeriä enemmän valtiovarainministerin ja ‑ministeriön suuntaan ja kysyn, onko hyvinvointialueille viestintä yhtä ylimielistä, vai mistä johtuu, että joillain hyvinvointialueilla laskelmia voisi verrata pienimpiin Garden-tapauksiin. Esimerkiksi Kainuun hyvinvointialue ei saa vastattua kysymykseen Puolangan palvelujen lakkauttamisen vaihtoehtoiskustannuksista, ei senkään jälkeen, kun päätös on jo tehty, ei senkään jälkeen, kun sitä täältä eduskunnasta kysytään. Tai Pohde ei saa vastattua Kainuun rintasyöpäleikkausten keskittämispyrkimyksien vaikutuksista. Lista pitenee Oulaskankaan vajaisiin laskelmiin ja niin edelleen. Runttauksen kulttuuri kukoistaa. Olkoot tämän päivän keskustelu ja kokoontuminen istuntovapaalta esimerkki siitä, että vastaukset vaaditaan ja ne myös saadaan — vaikka lusikkahaarukkayhdistelmällä kaivamalla, jos demokratia sitä vaatii. On lupa saada tiedot taustoista. Toivon, että tämä johtaisi vahvempaan kuvaan ja toimintaan, jossa pysyy kirkkaana se, kuka tässä demokratiassa on ja ketä varten.

Arvoisa rouva puhemies! Kolme vuotta me ollaan tässä salissa kuunneltu, miten hallituksen toimesta on välttämätöntä säälimättä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. Rahat ovat loppu, vaihtoehtoja ei ole. Rahaa kuitenkin näyttää löytyvän, kun kokoomuksen kaveri kysyy. Hallituksen kasvuriihessä tehtiin tämä kyseenalainen päätös Garden Helsingin 35 miljoonasta eurosta samaan aikaan, kun leikattiin Suomen sairaalaverkkoa 26 miljoonalla eurolla. Arvoisa puhemies! Suhmurointi suututtaa. Hallituksen toiminta murentaa suomalaisten luottamusta ja uskoa poliittiseen toimintaan sekä edistää demokratian heikkenemistä. Päätöksenteon uskottavuus, avoimuus ja luottamus murenevat hallituksen junailulla ja runttaamisella. Helsinki Gardenin osalta rahoituspäätöksen valmistelu on epäselvä, ja avoimia kysymyksiä on paljon: Millainen valmisteluprosessi asiaan liittyi ennen kehysriihessä tehtyä päätöstä? Mikä viranomainen vastasi valmistelusta? Kuka asian esitteli hallitukselle kehysriihessä? Mitä asiakirjoja valtioneuvostolla oli hankkeeseen liittyen kehysriihessä käytettävissään? Hallitus runnoo pohjamutiin kansalaisten uskon demokraattisiin prosesseihin ja instituutioihin ja siten osaltaan edistää demokratian heikkenemistä. Päätös Garden Helsingin valtiontuesta tuli opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehelle yllätyksenä. Epäselvää on, miten rahoituspäätös on valmisteltu ja miten ylipäätään on päädytty 35 miljoonaan euroon. Avoimia kysymyksiä on paljon, tässä niistä osa: Mihin ja minkä tahon tekemiin laskelmiin hankkeen vaikutusarvioinnit, mukaan lukien arviot hankkeen työllisyysvaikutuksista, perustuivat? Onko asiassa kuultu valtion liikuntaneuvostoa ennen kehysriihessä tehtyä rahoituspäätöstä tai sen jälkeen? Onko asiassa käsityksenne mukaan noudatettu EU:n valtiontukia koskevaa lainsäädäntöä? Hähmäisille hankkeille ei ole sijaa eikä tule olla sijaa päätöksenteossa. Hallituksen kasvuriihi keväällä 2025 johti kummalliseen suurituloisten veroaleen, jonka maksajiksi joutuivat pienituloiset ja keskituloinen, tavallinen suomalainen työläinen. Kuten pääministeri vastauspuheenvuorossaan muistutti, Orpon hallitus teki nämä kasvuriihen päätökset yhdessä. Politiikka on tosiaan arvovalintoja. Poliittisessa päätöksenteossa ei pidä saada parempaa kohtelua suhteella tai lahjoittamalla rahaa jollekin puolueelle tai poliittiselle toimijalle. On poikkeuksellista, että eduskunta joudutaan kutsumaan koolle keskellä kesää, keskellä istuntotaukoa. Me, sosiaalidemokraatit, joka tapauksessa jaamme yhdessä käsityksen siitä, että nyt on kyse äärimmäisen vakavista kysymyksistä, puhemies Halla-ahoa lainatakseni korruptioepäilyistä ja veronmaksajien rahan kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta tähän asiaan liittyvissä keskusteluissa. Eduskunnan koolle kutsuminen oli ainoa oikea ratkaisu. Suomalainen päätöksenteko on saanut nauttia kansainvälisesti vertaillen korkeasta kansalaisten luottamuksesta. Tämä on arvo, jota tulee kaikin keinoin suojella ja vaalia myös tulevaisuudessa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kyllä me suhtaudumme tähän asiaan vakavasti, siksi me täällä olemme. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä jokaisesta veroeurosta saa ja pitää Suomessa vaatia perustelut, ja hyvä pääministeri on aina valmis vastaamaan, ja niin hän on vastannut. Kun tässä talossa olen aika monta vuotta ollut ja tätä keskustelua olen tässä nyt kuunnellut, niin alkaa olla sellainen tunne, kun katselen tätä salia, että taitaapa olla jo kaikkiin kysymyksiin vastattu, jos ei kahta kertaa, niin vähän useammin. Ja niin täytyy ollakin, kertaus on opintojen äiti. Oli hyvä, että pääministerimme Petteri Orpo pyysi kutsumaan eduskunnan koolle, jotta saamme tämän asian täysin selväksi. Puhemies! Muutama asia vielä tähän keskusteluun. Haluan alleviivata sitä, että Garden Helsingin ehdollista tukea koskeva poliittinen päätös tehtiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi, ja siinä ei ole mitään salattavaa. Mutta koska tämä hanke on viivästynyt ja rahoitus on epäselvä, hallitus päätti siitä luopua. Mutta haluan alleviivata sitä, että kasvun ja kansainvälisten tapahtumien tavoitteista ei luovuta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. On hyvä meidän kaikkien huomata se, että aina kun suuri tapahtuma päätetään järjestää maamme rajojen ulkopuolella, mukana valuvat myös tapahtumat, matkailijat, työpaikat ja verotulot. Kokoomukselle on aivan selvää, että on Suomen etu, että saamme tänne kansainvälisen, maailman mittaluokan areenan, jossa voidaan järjestää kansainvälisiä urheilu- ja kulttuuritapahtumia. Puhemies! Olen helsinkiläisten kansanedustaja ja toimin myöskin Helsingin kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, ja haluan sanoa sen, että Helsingin kaupunginvaltuustossa hyväksyimme Helsinki Gardenin mahdollistavan asemakaavan selvällä enemmistöllä. Tukemassa yhteistä tavoitetta oli myöskin valtuutettuja sosiaalidemokraateista, vihreistä ja vasemmistoliitosta. Näin on tehty, ja se oli tärkeä päätös. Haluan nyt kysyä opposition edustajilta — täällä on paljon helsinkiläisiä, mutta ajattelen, että kun puhutaan pääkaupungista, se on meidän yhteinen pääkaupunkimme, Helsinki on monella tavalla kasvun veturi: olettehan te valmiita myöskin jatkossa tekemään työtä, edistämään niitä toimia, joita me tarvitsemme kansainvälisen tason tapahtuma-areenan saamiseksi mieluusti Helsinkiin? Itse haluan katsoa jo tulevaisuuteen ja löytää tähänkin asiaan ratkaisuja. Sehän on tässä keskustelussa ollut yksi osa, mutta näin kun halutaan kasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia maahamme, niin tämä on tärkeä kysymys. Haluan kiittää myöskin pääministeriä ja hallitusta. On toivoa tuovaa se, että hallitus käynnisti selvitystyön, jonka tavoitteena todellakin on Garden Helsinki -mittaluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellyt selkeät väylät. Tällaista väyläähän tarkkaan ottaen ei ole ollut, ja tässä myöskin sitten Orpon hallitus mahdollisuuksien mukaan ja toivottavasti onnistuu myöskin siinä, että korjataan tämä epäkohta, että tällaista ei aikaisemmin ole ollut, niin kuin pääministeri puheenvuorossaan totesi. Pidän tärkeänä, että yhteinen pääkaupunkimme Helsinki voisi kilpailla suurista tapahtumista tasavertaisesti muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien kanssa, ja siksi mielestäni Helsinki tarvitsee nykyaikaisen suuren tapahtuma-areenan. Siinä täytyy ottaa askelia, ja se on sitten tulevien vuosien tilanne, miten tässä edetään, mutta tämän tässä halusin sanoa vielä helsinkiläisenä päättäjänä ääneen. Puhemies! Kokoomus puolustaa sitä ja tekee työtä sen eteen, että Suomeen kannattaa rakentaa ja investoida, että Suomen ei todellakaan tarvitse olla aina se perää pitävä Pohjoismaa, olipa kysymys sitten työelämästä, sosiaali- ja terveyspalveluista, tapahtumista tai taloudesta. Päätän puheenvuoroni siihen, että sanon, että pääministeri Orpo ja koko hallitus nauttivat vahvaa luottamustani. Kiitos työstänne.

Arvoisa puhemies! Eduskunta kutsuttiin koolle keskellä kesää melkein puolitoista vuotta sitten kehysriihessä tehdyn 35 miljoonan euron ehdollisen tukipäätöksen takia. Euroakaan ei siis maksettu, mutta lisäselvityksiä vaadittiin hankkeesta, ja siitä oli tarkoitus päättää myöhemmin. Kun hankkeen taustasta nyt sitten viime viikkoina on noussut epäilyksiä, niin asiakirjat on saatettu kaikkien nähtäville. Pääministeri on useaan otteeseen eri paikoissa, mediassa, kirjallisten kysymysten kautta ja nyt täällä eduskunnassa ollut kertomassa, mitä on tapahtunut. Pääministeri on myös itse pyytänyt oikeuskansleria selvittämään asiaa mahdollisimman pian. Onkin tärkeää, että veronmaksajien ja suomalaisten rahoista pidetään hyvää huolta. Kesällä 22 tilanne oli aivan toinen. Fortumin Uniper-omistuksesta aiheutui lähes kuuden miljardin euron tappio suomalaisille veronmaksajille. Kyse ei ollut tuolloin ehdollisesta varauksesta vaan toteutuneesta menetyksestä. Siitä huolimatta silloinen pääministeri Sanna Marin ei keskeyttänyt bilelomaansa eikä eduskuntaa kutsuttu koolle. Niin paljon Marinin hallitus arvosti eduskunnan tiedonsaantia. Eilen valtioneuvostossa linjattiin, että 35 miljoonan euron poliittinen tuki poistetaan Garden-hankkeelta, koska hanke on viivästynyt, sen rahoitus on tässä vaiheessa epäselvä, hallihankkeiden tilanne on muuttunut ja projektin koko on myös pienentynyt. Gardeniin ei siis ole toistaiseksi päätetty laittaa euroakaan. Mainittakoon kuitenkin, että edellisen, Marinin hallituksen Uniperiin menetettyjä miljardeja suomalaiset eivät tule saamaan enää takaisin. [Tytti Tuppurainen: Pystytte parempaan!] Kokoomukselle on tärkeää, että Suomi pystyy houkuttelemaan suuria urheilu- ja kulttuuritapahtumia ja kilpailemaan niistä muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Siksi hallitus on käynnistänyt työn, jolla tämän kokoluokan hankkeille luodaan avoimet, yhtenäiset ja kaikkia tasapuolisesti kohtelevat tukikriteerit. Tämän selvityksen on määrä valmistua kevään 27 loppuun mennessä, jolloin se on käytössä seuraavissa hallitusneuvotteluissa eduskuntavaalien jälkeen. Arvoisa puhemies! Suomi tunnetaan maailmalla avoimesta päätöksenteosta ja hallinnosta. Se on asia, josta ei tietenkään tule tinkiä. Hähmäisyydelle tai epämääräisyydelle ei ole eikä tule jatkossakaan olla tilaa. Meillä on myös käytössä avoimuusrekisteri, jonka noudattamista on tärkeää valvoa. Mutta vaikka kansainvälisesti arvioituna Suomen päätöksenteko on varsin avointa ja muun muassa vaalirahoitusta valvotaan, on meillä myös parantamisen varaa. Tämä liittyy kaikkiin hallituksiin. Tämä liittyy kaikkiin puolueisiin ja poliittisiin toimintatapoihin, toimintakulttuuriin. Hallituksessa ollessa valta voi sokaista, ja aina välttämättä Suomen etu ei pysy ensisijaisena, vaan oman vaalipiirin tai vaalirahoittajien intressit voivat alkaa johtaa epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin ja päätöksentekoihin. Meillä on historiassa monenlaista esimerkkiä tästä. Mainitsin tuon Uniper-sotkun, on keskustan pandasuhmuroinnit, Kuortaneen halli, sotealueiden määrä, jossa ei virkamiehiä kuultu, Kaikkosen Nuorisosäätiön vaalirahoitus ja varmasti monia muita. Meidän on tarpeen tarkastella poliittista toimintakulttuuria. Demokratiaan kuuluu poliittinen ohjaus, mutta jokaisen edustajan ja vallankäyttäjän on pystyttävä vetämään rajat eri tahojen edunvalvonnan edistämisen ja Suomen ja suomalaisten veronmaksajien ja yhteiskunnan edun välille. On myös erittäin tärkeää huolehtia siitä, että valta ja sen mukana tuleva vastuu säilyy suomalaisten demokraattisesti valitsemilla päättäjillä eikä se valu muille tahoille. Haluan ja me kokoomuksessa haluamme ja tavoitteenamme on, että Suomeen kannattaa rakentaa ja investoida ja Suomi nähdään luotettavana, korkeaan teknologiaan ja osaamiseen sekä tutkimukseen satsaavana maana, jossa on hyvä tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää. Hallituksen on pystyttävä tekemään päätöksiä Suomen kasvun, työpaikkojen ja paremman huomisen puolesta ja luotava uskoa ja toivoa tulevaan, ja sitä juuri Orpon hallitus on tehnyt. Tämä hallitus on ajanut Suomen etua vaikeina aikoina sekä taloudellisesti haastavassa toimintaympäristössä että sotaa käyvän naapurimaan vieressä ja kantanut raskasta vastuuta Suomen etu edellä. Hallitus on vahvasti luottamuksen arvoinen.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon ilmoitus Garden Helsinki ‑hankkeen poliittisen tuen päättymisestä ei ollut tyylikäs linjanveto, se oli hätäjarrutus. Se on poikkeuksellinen perääntyminen ja sen suora myöntäminen, että hallituksen ytimessä tehtiin suuria virheitä. Tätä päätöstä ei kuitenkaan peruttu siksi, että hallitus olisi löytänyt moraalinsa. Ei, se peruttiin siksi, että media ja oppositio paljastivat härskin kaverikapitalismin ja viikkoja jatkunut paine kävi sietämättömäksi. Arvoisa puhemies! Tämän sotkun vakavin ja synkin ongelma tiivistyy edelleenkin mielestäni eduskunnan harhaanjohtamiseen. Pääministeri antoi 3.7. eduskunnalle kirjallisen vastauksen. Siinä hän salasi valtiovarainministeriön virkamiesten jyrkän kielteisen kannan, varoitukset vakavista riskeistä ja täydellisen vaikutusarvioiden puutteen. Kun maamme ylin päättäjä pimittää virkamiesten varoitukset ja ajaa miljoonahanketta nojautuen yksinomaan hyvä veli ‑tietoon, liikutaan alueella, joka näyttää rakenteelliselta korruptiolta. Päätöksiä tehtiin pelkkien lobbareiden lukujen pohjalta virkamiesmuistiot sivuuttaen. Luottamus päätöksenteon rehellisyyteen ja demokratiamme instituutioihin on ajettu kriisiin. Kyse on järjestelmällisestä kaverikapitalismista. Miten muuten olisi mahdollista, että valtion kassasta löytyi yllättäen 35 miljoonaa euroa juuri tälle hallihankkeelle samaan aikaan kun kaikesta muusta — sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta kuten myös kulttuurista ja muilta liikuntahankkeilta — on leikattu surutta? Arvoisa puhemies! Julkisuuteen nousseet viestit paljastavat, miten Vapaavuori kannusti runttaamaan hankkeen läpi ja kiitteli jälkikäteen Orpon avustajia asian junailemisesta. Tämä on oppikirjaesimerkki kaverikapitalismista, jossa veronmaksajien miljoonia suhmuroidaan vaalirahaveljille ohi normaalin valmistelun. Ja jos tämä hanke kerran oli niin mahtava ja työllisyysvaikutukset huikeat, kuten tänäänkin on perusteltu, niin miksi tämä tuki lopetettiin nyt? Miksi se loppui eilen, kun valokeila osui riittävän syvälle hankkeeseen? Pääministeri varmasti tietää, mutta ei vastaa. Kun tähän yhdistyy oikeuskanslerin pöydällä oleva selvitys pääministerin toiminnasta Valmet Automotiven tapauksessa ja kokoomuksen keskeisen vaalirahoittajan roolista, ei voi kuin ihmetellä. Pääministeri kantaa vastuun paitsi omasta toiminnastaan myös avustajiensa suhmuroinnista. Tuen vetäminen hankkeelta juuri eduskunnan luottamusäänestyksen kynnyksellä on mitä ilmeisimmin poliittinen lehmänkauppa. Perussuomalaiset todennäköisesti vaativat hankkeen hautaamista vastineeksi siitä, että he pitävät hallituksen pystyssä. Mutta hätäinen perääntyminen ja rahahanan sulkeminen eivät pyyhi pois tehtyjä virheitä. Ne eivät pese puhtaaksi sitä jälkeä, jonka tämä salailukulttuuri jättää. Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Valtonen ei ollut vielä ulkoministeri, mutta hän kirjoitti vuonna 2018, että kokoomuksessa päätökset suhmuroi pieni porukka, joka mahtuisi tilataksiin. Tältä se kieltämättä näyttää jälleen kerran. Kaikkivoipaisuuden keskellä normimenettelyt unohtuivat ja konsultit pääsivät kuskin paikalle. Demokratia ei kestä sitä, että eduskuntaa johdetaan harhaan ja valtion rahoja jaetaan takaoven kautta kabineteissa omille sidosryhmille. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo kiisti äsken kysymykseeni vastauksessaan, että olisi antanut vääriä tietoja eduskunnalle, mutta katsotaanpa vastausta eduskunnalle 3.7. Siinä lukee näin: ”Hankkeen toimijat ovat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Eri vaihtoehtoja on arvioitu esimerkiksi vuonna 2024 valtiovarainministeriössä. Keväällä 2025 Garden Helsinki ‑hankkeen suunnitelmat olivat täsmentyneet noin 850 miljoonan euron kehityshankkeeksi, jossa nykyisen jäähallin peruskorjauksen ja uuden monitoimiareenan osuus olisi 350 miljoonaa euroa. Avustusta pidettiin perusteltuna, koska sillä arvioidaan olevan myönteisiä talous- ja työllisyysvaikutuksia.” Kyllähän tämä virke viittaa [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeriön viranhaltijoiden muistioon, joka juuri tätä ennen oli sanottu, joten en osta tätä äskeistä pääministerin vastausta.

Arvoisa puhemies! On todella tärkeää, että asiaa tosiaan selvitetään täällä tänään ja avoimesti kerrotaan, mitä asiassa on tapahtunut. Tässä on nyt useampi edustaja ottanut esille oikeuskanslerin roolin ja sen, että oikeuskansleri on esittänyt asiassa kysymyksiä — millä muulla tavalla oikeuskansleri voi selvittää asiaa kuin kysymällä? Sehän on juuri se tapa, millä tätä asiaa voidaan vain ja ainoastaan selvittää, että saadaan vastaukset kysymyksiin, ja näin on toimittu aina. Kun se nyt nostetaan ikään kuin asiaksi, joka olisi huono, että oikeuskansleri selvittää ja kysyy, niin tämähän on se toimintatapa, millä asiaa pitää selvittää. [Krista Kiuru: Mutta miten tämä sosiaaliturvaministerille kuuluu?] Useampi edustaja on kysynyt myös sitä, miksi investoidaan samaan aikaan kun sopeutetaan. Me sopeutamme sen takia, että julkista taloutta on tasapainotettava. Suomen suurin haaste on se, että meidän julkinen sektorimme on paisunut niin suureksi, ja tätä tullaan myös jatkamaan seuraavalla hallituskaudella, on täällä vastuussa kuka tahansa, [Krista Kiuru: Pidetään vaalit ensin!] koska Suomella on vastuu ja velvollisuus myös meidän finanssipoliittisten sääntöjemme mukaan sopeuttaa ensi kaudella. No, miksi me sitten investoimme? Me investoimme, jotta työpaikkoja syntyy, jotta syntyy verotuloja, jotta syntyy työpaikkoja, jotta ihmiset voisivat päästä töihin, ja siitähän tässä on kaiken kaikkiaan kyse. [Timo Harakka: Puhutaan vähän sotesta välillä!] Sitten tässä on koko ajan kysytty sitä, mikä ero on investoinneilla ja näillä pysyvillä, jokavuotisilla budjettimenoilla. No, niillä on... [Välihuutoja vasemmalta] — Saisinko, puhemies, puhua, kun tässä nyt huudetaan niin paljon päälle, ettei pysty oikeasti puhumaan? [Timo Harakka: Puhukaa siitä teidän asiastanne! — Välihuutoja vasemmalta] Kiitos, puhemies. — Minusta on hyvä, että me puhumme näistä eroista, koska se on selvästi vieras asia tälle salille. [Krista Kiuru: Ei todellakaan ole!] Istuin viime kevään finanssipoliittisessa ryhmässä, ja siellä meidän asiantuntijat nostivat suureksi huoleksi sen, että esimerkiksi viime hallituskaudella ei ymmärretty sitä, mikä ero on investoinneilla ja pysyvillä julkisilla menoilla. [Krista Kiuru: Ei hyvänen aika! — Välihuutoja vasemmalta — Puhemies: Aika!] Kun te esimerkiksi käytitte viime hallituskaudella 208 miljoonaa euroa kehitysapuun ja sanoitte, että se on tämmöinen tulevaisuusinvestointi, niin mitkä olivat niitten investointien työllisyysvaikutukset? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Kansalaisilta leikataan, kerrotaan, että peruspalveluihin ei ole varaa. Asiakasmaksuja nostetaan: lapsiperheköyhyys, kodittomuus, leipäjonot räjähtävät käsiin. Tässä tilanteessa kokoomus oli puhaltamassa 35 miljoonaa euroa omien vaalirahoittajien taskuun, kunnes jäädään kiinni. Vertailun vuoksi: Helsingin sosiaali- ja terveysrahoituksesta hallitus leikkaa vastaavat 35 miljoonaa euroa. Se vastaa muun muassa 300 000:ta terveyskeskuslääkärikäyntiä. Haluaisin kysyä pääministeriltä: Onko tämä teidän mielestänne moraalisesti oikein? Onko tämä toiminta ollut reilua Suomen kansalle? Onko tässä taloustilanteessa vastuullista tehdä tällainen hanke ja samalla leikata kansalaisilta näin rajusti?

Arvoisa puhemies! Kaverikapitalismi kuvaa, pääministeri Orpo, teidän hallituksen koko taivalta. Koko hallitusohjelma on EK:n märkä uni. Terveysjätit hurraavat avokätisistä ja tehottomista Kela-korvauksista, ja rikkaat kokoomuksen kannattajat kiittävät mittavista veroalennuksista. Tiedättekö, pääministeri Orpo, äänestäjät ovat kerta kaikkiaan kyllästyneitä tähän politiikkanne ohjenuoraan, jossa rahalla saa. Se, miten rumasti Garden Helsinki on runnottu ja junailtu läpi kokoomuksen vaalirahoittajien toimesta, sai kansan kupin nurin lopullisesti. Ja mikä vakavinta, pääministeri Orpo, epäeettinen toimintanne syö uskottavuutta koko poliittiselta järjestelmältä, ja siitä kärsimme me kaikki. En tiedä, ymmärrättekö te, pääministeri, että kansa on saanut mittansa täyteen tästä suhmuroinnista samaan aikaan, kun pienituloisilta leikataan ja heitä kuritetaan. [Puhemies koputtaa] Siitä tässä kaikessa on kyse.

Arvoisa rouva puhemies! Minua pitkän linjan poliitikkona huolestuttaa se, voivatko kansalaiset luottaa päätöksentekoon tulevaisuudessa. Meistä on monesti tällä kaudella tuntunut, että päätöksien takana on jotain hähmäistä. On tuntunut, että terveydenhuoltojätit ohjailevat tai kaupat, kaupan keskusliikkeet, ohjailevat päätöksentekoa, ja nyt sitten on erilaisilla instansseillakin tutkimukset tästä päällä. Parasta mielestäni, pääministeri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra, olisi, että te irtisanoutuisitte korruptiosta ja kertoisitte, että vaalirahoittajilla ei ole pääsyä teidän päätöksentekoonne suhmuroinnilla.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset todellakin ansaitsevat asiallista asioiden hoitoa. Tämä keskustelu on varmasti herättänyt paljon kysymyksiä. Voin toistaa tämän, mitä olen aikaisemminkin sanonut, mutta haluan nytkin vakuuttaa, että kun tämän asian käy läpi ja tämän perkaa, niin tämä on hoidettu asiallisesti — tämä on hoidettu asiallisesti. Ja vaikka edustaja Koskela ehti jo tämän nonsaleeraamaan, niin sana ”ehdollisuus” on kaiken ydin, sitä ei voi sivuuttaa tässä keskustelussa. Euroakaan ei ole maksettu eikä olisi maksettu ennen kuin hanke olisi ollut aloitusvalmis, ennen kuin kaikki siihen liittyvät vaikutusarviot olisi käyty huolellisesti läpi, tehty virkavalmistelussa virkavastuulla normaalin tavan mukaan. Tässä ei ole mitään kummallista. Edelliset lukemattomat hallitukset ovat tehneet poliittisia päätöksiä, joilla käynnistetään valmistelu erilaisista investointihankkeista, ja niin tulevat tekemään muuten seuraavatkin hallitukset. Sen jälkeen aloitetaan virkavalmistelu, jonka pohjalta tehdään lopullinen päätös. Me olisimme tehneet päätöksen Gardenista talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa syyskuussa, mutta koska tätä keskustelua on nyt nopeutetulla tahdilla käyty tämän kesän ajan, olemme käyneet tätä asiaa läpi nopeutetummin ja tulleet siihen tulokseen yhdessä, että koska hanke on muuttunut, hanke ei ole lähtenyt liikkeelle ja sen rahoitus on auki, niin me emme edistä nyt tätä kehysriihen päätöstä. Mutta edelleen sanon, että toivon, että Garden tai vastaava meidän maamme pääkaupunkiin tulee. Suomalaiset ansaitsisivat tällaisen kansainväliset mitat täyttävän hallin. [Suna Kymäläinen: Siitä ei nyt ole kysymys!] Mutta, edustaja Harkimo, se tulee sitten sen kautta, saako se hanke sen yksityisen rahoituksen, pystyykö virkavalmistelu puoltamaan tätä. Ja jos te olette oikeassa — niin kuin varmaan kaikki tuntevat teidän hallihistorianne, todella tiedätte paljon näistä asioista — niin silloinhan se ei toteudu eikä yhtään euroa veronmaksajien rahaa käytetä minnekään. Tämä on aivan päivänselvä asia, ja luulisi se ymmärrettävän. No, oliko sitten vaalirahoituksella jotain merkitystä tässä päätöksessä? Ei ollut. Me haimme vain ja ainoastaan suomalaisten etua, sitä, että Suomeen tulee työpaikkoja, niitä tuhansia työpaikkoja, joita rakennusaikana näin massiivinen hanke olisi laittanut liikkeelle, ja niitä valtavia määriä työpaikkoja, jotka syntyisivät pitkällä aikavälillä, kun Suomessa olisi tapahtumia, olisi tilaisuuksia, olisi kulttuuria, urheilua, liikuntaa. Se toisi matkailutuloja, turismia. Sitä me haettiin. Ei kai siinä ole mitään väärää, sen on täällä moni sanonutkin. Minusta tämä kannattaa kaikkien muistaa. Sitten se, että sotketaan tarkoituksellisesti käyttömenot ja investoinnit. Sitä minä en voi hyväksyä. Annetaan tarkoituksella ihmisille sellainen kuva, että jos me leikkaamme pysyviä menoja, [Eduskunnasta: Työpaikoilla ei niin väliä!] niin se olisi verrattavissa siihen, että me annetaan kertaluonteinen investointi, joka rahoitetaan valtion omaisuustuloilla. Ne ovat kaksi eri asiaa. Tämä 35 miljoonaa, jos se olisi annettu, ei olisi pois yhdestäkään sosiaali- ja terveystoimen palvelusta. Päinvastoin, sen mukanaan tuomilla verotuloilla ja kasvulla rahoitettaisiin niitä ihmisten palveluita. Tämä meillä on mielessä. Minä voin vakuuttaa teille, [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei demarit ymmärrä tuommoista!] että ei itselläni eikä hallituksella ole mitään muita motiiveja, kun me tämän päätöksen olemme tehneet. Sitten tähän selvitykseen ja jatkotyöhön. Kuinkahan moni teistä ylipäänsä on lukenut sen selvityksen, mihin täällä viitataan? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei kukaan!] Ilmeisesti ei kukaan, koska se selvitys ei anna vastauksia niihin kysymyksiin, joita me haluamme tässä selvittää. Me haluamme tietää kapasiteettiarvioita näiden areenoiden rakentamisesta, kv-vertailua, kilpailutilannetta, kriteeristöä. Ei siitä selvityksestä löydy näihin vastauksia, arvon edustajat, niin että älkää silloin asettako näitä näin rinnakkain. Se on harhaanjohtamista ja väärän tiedon antamista. Ei sieltä löydy näihin vastauksia. Mutta on selvää, että nyt kun kilpailutilanne on muuttunut, areenahankkeita on useampia, [Puhemies koputtaa] niin kannattaa tehdä kriteerit, kun tähän nyt jatkoaika tulee, kannattaa tehdä selvitys, koska toivon, että Suomeen tällainen areena syntyy.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että valtioneuvosto antaa tiedonannon, jotta eduskunta saa läpinäkyvästi haluamansa tiedot Garden Helsinki ‑hankkeen päätöksenteosta. Julkisen rahan käyttöä pitää voida arvioida kriittisesti. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, valmistelun läpinäkyvää ja päättäjien valmiita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. Se on demokratian perusta. Mutta samalla on syytä pitää mittasuhteet mukana. Tänään eduskunta ei kokoonnu siksi, että valtion rahaa olisi kadonnut, ei siksi, että Garden Helsingille olisi maksettu euroakaan, eikä siksi, että päätös olisi jo toteutettu, vaan kokoonnumme keskustelemaan keväällä 25 tehdystä ehdollisesta investointivarauksesta — ehdollisesta investointivarauksesta. Kysymysten esittäminen on politiikkaa parhaimmillaan, vihjailu, syylliseksi julistaminen ja ajojahti eivät ole. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee investointeja, työpaikkoja, matkailua ja kansainvälisiä tapahtumia. Siksi hallitus on tehnyt riihissään talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi lukuisia investointeja ja toimenpiteitä, joilla vauhditetaan uutta kasvua. Hallituksen mittavassa investointiohjelmassa tuetaan laajasti erilaisia investointeja kaikkialla Suomessa, liittyen myös muun muassa huoltovarmuuteen ja liikenneinfrastruktuuriin. Garden Helsinki ‑hankkeen ehdollinen tukipäätös oli yksi näistä monista toimista, joilla talouskasvua on pyritty vauhdittamaan. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtioneuvosto käynnistää selvitystyön, jonka tavoitteena on, että suuren kokoluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään selkeät menettelyt ja kriteerit. Garden Helsinki ‑hankkeeseen liittyvässä julkisessa keskustelussa kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että on puuttunut polku ja prosessi erittäin suuren kokoluokan rakennushankkeiden tukemiseen. [Timo Harakka: Ei puutu!] Sitä ei ole tällä hetkellä, eikä sitä ole ollut myöskään aiempien hallitusten aikana. [Timo Harakka: Kyllä oli!] Liikuntapaikkahankkeet tulee käsitellä läpinäkyvästi ja yhdenvertaisen menettelyn kautta. On tärkeää, että tässä yhteydessä selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on, millaisia vastaavia esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys tarjoaa hyvän pohjan hallitusneuvotteluihin ja tulevaisuutta ajatellen. Suurten urheilutapahtumien ohella tarvitsemme suomalaisille lisää liikuntapaikkoja. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että seuraavalla hallituskaudella tulisi toteuttaa liikuntapaikkarakentamisen korjauspaketti. Hyvät olosuhteet luovat pohjan liikunnalliselle elämäntavalle, paikallisille urheiluseuroille ja menestyvälle urheilulle ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Taloudellisesti tiukkana aikana tässä työssä tulee yhä vahvemmin hyödyntää yhteistyötä ja EU-rahoitusta. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Poutalan vastuualueella onkin parhaillaan käynnissä selvitys, miten EU-rahoitusta voidaan hyödyntää entistä paremmin liikuntapaikkarakentamisessa. Arvoisa puhemies! On hyvä edelleen muistaa, että Helsinki Garden ‑hankkeessa kyse oli ehdollisesta tukipäätöksestä — euroakaan veronmaksajien rahaa ei ole maksettu. Garden Helsinki ‑hankkeen uudelleenarvioinnille oli siis selkeä tarve, kun hanke on viivästynyt ja pienentynyt, rahoitustilanne on auki ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. Siksi valtioneuvostossa eilen tehty päätös olla tukematta hanketta oli oikea. Mitään uutta ei ole siinä, että oppositio pyrkii kritisoimaan hallitusta etenkin vaalien lähestyessä. Osa epäilyistä ja syytöksistä on ollut vakavia. Siksi onkin oikein hyvä, että oikeuskansleri ja Valtiontalouden tarkastusvirasto selvittävät osiltaan päätöksentekoprosessia ja siihen liittynyttä vaikuttamistyötä. Arvoisa puhemies! Suomi ei nouse syyttelyllä eikä jakolinjoja syventämällä. Suomi on aikanaan noussut ja tulee myös tulevaisuudessa nousemaan työllä ja yhteishengellä. Toivon, että puoluerajat ylittäen keskittäisimme voimavaramme ongelmien ja syyttelyn sijaan ratkaisujen ja kasvutoimien etsimiseen yhdessä. Pääministeri Orpolla on KD:n eduskuntaryhmän luottamus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -jupakka kulminoitui eilen siihen, että Petteri Orpo ilmoitti, että hallitus ei enää edistä hankkeen valtiontukea. Näin Orpo yrittää päästä pälkähästä tilanteessa, jossa hallitus on keittänyt niin pahanmakuisen sopan, että sitä eivät niele edes kokoomuksen omat äänestäjät. Ilmoittamalla, että valtiontukea ei enää edistetä, Orpo ja kokoomus käytännössä myönsivät toimineensa asiassa väärin. Tämä on paradoksaalista, sillä viimeisten viikkojen kuluessa Orpo on yrittänyt osoittaa, että mitään väärää ei olla tehty. Pääministeri ei edelleenkään myönnä virheitä omassa toiminnassaan. Virheitä nähdään vain Jan Vapaavuoren ja Garden Helsingin lobbareiden toiminnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan valtiolla ei ole tähän asti ollut selkeää polkua Garden Helsingin mittakaavaan kuuluvien hankkeiden prosessiin. Nyt Orpo lupasi, että tämän kokoluokan hankkeille luodaan selkeät kriteerit ja hakumenettely. Kiinnostavan tästä lupauksesta tekee se, että Iltalehden uutisen mukaan valtiovarainministeriö on julkaissut valtionavustusten hallinnoinnin kehittämiseksi yli 200 sivuisen oppaan jo syyskuussa 23. Ja tiedättekö, kuka valtionavustusten kehittämishankkeen käynnisti maaliskuussa 2019? Silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Orpo antoi tuolloin virkamiehille tehtäväksi lisätä hankkeisiin muun muassa läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Peilatkaamme nyt siis Orpon itsensä asettamia kriteereitä vasten, miten Garden Helsinki -hanke noin niin kuin omasta mielestä meni. Arvoisa puhemies! On olemassa sanonta: jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se todennäköisesti on ankka. Palaan tähän sanontaan hieman myöhemmin. Aloitetaan kuitenkin siitä, että hallitus päätti kokoomuksen esityksestä junailla Garden Helsinki -hankkeelle 35 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, vaikka virkamiesnäkemys oli kielteinen. Hanke ei edennyt normaalissa valmistelussa, vaan päätyi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. 35 miljoonaa on iso raha, ja erityisen ison summasta tekee se, että tällä hallituskaudella kaikki muut paitsi kokoomuksen kaverit on pakotettu kiristämään vyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu. Sosiaaliturvasta on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Ainoa, mistä ei olla leikattu, on kokoomuksen rikkaiden äänestäjien elintaso: suuryrityksille ja kaikkein hyväosaisimmille suomalaisille on leikkausten keskellä onnistuttu jakamaan miljardiluokan veroaleja. Kokoomus kuitenkin päätti kaverikapitalismin hengessä esittää 35 miljoonaa euroa hankkeelle, jota lobbasi kokoomuksen entinen ministeri Jan Vapaavuori. Vertailun vuoksi: Sairaalaverkon karsimisella säästettiin 26 miljoonaa euroa. Toimenpide oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta välttämätön. Sosiaalityön tutkimushankkeista leikkaamisella säästettiin neljä miljoonaa euroa. Se oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta vastuullinen ratkaisu. Mutta kun puoluekaveri pyytää 35 miljoonaa talousvaikeuksissa rypevälle hankkeelle, silloin fläppitaululle kirjoitetaan, että rahaa on. Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa pääministeri varmasti haluaa huomauttaa, että Garden Helsingin rahoituksessa oli alkujaankin kyse ehdollisuudesta. 35 miljoonaa oli tarkoitus lähettää puoluekaverin lobbaamalle hankkeelle vasta siinä vaiheessa, kun kuokka on maassa. Ehdollisuudesta puhuminen on viestinnällisesti taitavaa, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Ehdollista tai ei, hallitus ehti lyödä nuijaa sen puolesta, että kokoomusvetoista helsinkiläishanketta kannattaa tukea samaan aikaan, kun helsinkiläisiä yksinhuoltajia pakotetaan asumistuen leikkauksen seurauksena muuttamaan kodeistaan pois. Köyhiltä voidaan kyllä viedä tuet ja pistää heidät muuttamaan halvemmille alueille. Mitäpä eivät hoitaneet omaa talouttaan! Samaan aikaan hyväosaisen kaverin lobbaama hallihanke ansaitsee tuen, vaikka hanke ei olisikaan hoitanut omaa talouttaan. Kyse oli alun perinkin huonosta hallinnosta, rahoituksen läpinäkyvyyden puutteesta ja omien eturyhmien taloudellisesta suosimisesta. Käsittääkseni juuri nämä olivat asioita, joita vuoden 2019 Petteri Orpo karsasti. Mutta kun vuonna 2025 virkamiesvalmistelu katsoi, että valtiontakausta ei voida myöntää, niin Jan Vapaavuoren kokoomuslainen haippirinki katsoi, että kyllä nyt jonkinlaista tukea pitää silti myöntää. Kannatti, sillä lopuksi Jan Vapaavuori viestitti: "Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä." Arvoisa puhemies! Hallihankkeen suhmuroinnissa ylitettiin raja, jota on vaikea perustella edes kokoomuksen omille äänestäjille. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset arvostavat suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä. Garden Helsingin tapauksesta ei löydy kumpaakaan. Kokoomuksen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että pääministeri pysyi huomattavan pitkään medialta piilossa. Piilottelu kertoo siitä, että pääministeri ei tuntunut edes ymmärtävän, miten vakavia korruptiosyytökset ovat. Kävi myös ilmi, että Garden Helsinki -hanke ei ollut tapauksena ainoa laatuaan: Garden Helsingin lisäksi oikeuskansleri on lähettänyt pääministeri Orpolle selvityspyynnön koskien Valmet Automotiven pelastamista. Näitä tapauksia yhdistää kokoomuksen ja Petteri Orpon avokätinen vaalirahoittaja Ilpo Kokkila. Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan osalta kyse on siitä, että valtio pelasti yhtiön viime syksynä. Autotehtaan pelastamisessa oli pointtinsa, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. On näet niin, että yhtiön pelastamisen jälkeen valtio on omistanut Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiö 21 prosenttia. Kokkilalla on yhteys myös Garden Helsinkiin, sillä suurelta osin Kokkilan omistuksessa oleva rakennusyhtiö SRV on hankkeeseen osallinen. Oikeuskansleri selvittää nyt muun muassa sitä, onko Orpo ollut esteellinen suhteessa Valmet Automotiveen liittyvään päätöksentekoon ja mitkä ovat Garden Helsinki -hankkeen kytkökset vaalirahoitukseen. Johtopäätös koko sopasta voisi olla vaikkapa se, että jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se on todennäköisesti kokoomuksen kaverikapitalismia. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää epäluottamuslausetta sekä edustaja Koskisen tekemää epäluottamuslausetta.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin, ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut, osittain koska hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on pitkittänyt talouden matalasuhdannetta heikentämällä kotimarkkinakysyntää. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa, syventänyt alijäämää ja lisännyt velkaantumista keventämällä suurituloisten yritysten verotusta. Vaikka taloudessa on näkymässä myönteisiä merkkejä, kasvu ei ole vielä näkynyt työllisyydessä tai julkisen talouden tilassa, päinvastoin. Hallitus on ajanut erityisesti pienituloiset kotitaloudet ahtaalle leikkauspolitiikallaan. Toisaalta hallituksen toimet Euroopan pahimpaan työttömyyskriisiin vastaamiseksi ovat riittämättömät. Pitkäaikaistyöttömyys on Suomen suurin työvoimapoliittinen ongelma. Sitä ei ratkaista työttömyysturvaa leikkaamalla tai sen ehtoja kiristämällä vaan henkilökohtaisella ohjauksella, tuella, työllisyyspalveluilla, riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ja tarvittaessa koulutuksella. Työttömille pitäisi säätää työtakuu eli taata oikeus palkkatuettuun työpaikkaan 12 kuukauden työttömyyden jälkeen. Työttömien palveluprosessiin liittyvästä yksityiskohtaisesta sääntelystä tulisi luopua ja resurssit kohdistaa aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin. Esitämme lisätalousarvion vastalauseessamme useita työllisyystilanteeseen ja työntekijöiden oikeuksiin liittyviä lausumia. Arvoisa puhemies! Taidetestaajat ovat Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta kaikki kahdeksasluokkalaiset eli noin 70 000 nuorta ja heidän 5 000 opettajaansa pääsevät kokemaan yhden tai kaksi taide-elämystä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Mitä kauemmaksi isoista kaupungeista mennään, sitä vähemmän ammattimaisia kulttuuripalveluita kuitenkaan on tarjolla. Taidetestaajat-ohjelman kautta kokonaiselle ikäluokalle ympäri Suomea tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, sirkukseen, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Taidetestaajien kautta voidaan siis puuttua moneen kulttuurin ja taiteen saavutettavuuteen liittyvään tekijään ja vähentää eriarvoistumista. Taidetestaajat-toiminta on kuitenkin vaarassa loppua, joten esitämme lisämäärärahaa toiminnan jatkon turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Valtion metsät ovat avainasemassa metsäluonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämisen kannalta. Hallitus aikoo nyt tulouttaa Metsähallituksen liiketoiminnasta vielä kymmenen miljoonaa euroa lisää jo aiemman tuloutuksen päälle, mikä on liian paljon kestävän metsänhoidon näkökulmasta. Valtion omistamia metsiä tulisi hoitaa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinielun elvyttämistä huomioivalla tavalla, minkä vuoksi Metsähallituksen tuloutustavoitetta tulee kohtuullistaa. Tämän vuoksi ehdotamme, että lisätalousarviosta poistetaan Metsähallituksen kymmenen miljoonan euron lisätuloutus. Lisäksi ehdotamme, että hallituksen kehysriihessä päättämään turvepakettiin varattu kymmenen miljoonan euron lisäys poistetaan lisätalousarviosta. Arvoisa puhemies! Teen siis vastalauseen 4 mukaiset muutosehdotukset ja lausumaehdotukset, eli esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan vasemmistoliiton vastalause.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Räsäsen tekemiä tärkeitä ja hyviä ehdotuksia. Puhemies! Todellakin kun puhumme nyt tästä julkisesta taloudesta ja tästä lisätalousarviosta, mistä parhaillaan keskustelemme, on syytä huomata, että valitettavasti tässäkin se velkavuori kasvaa. Liki 300 miljoonaa velkavuorta lisää tämä hallitus lapioi, ja ei se tulostaulu tässä suhteessa erityisen hyvältä näytä. Puhemies! Toinen asia, mihin edustaja Räsänen tuossa aiemmin viittasi, oli tämä työllisyyskehitys. Meillä on valitettavan huonot työttömyyslukemat, Euroopan surkeiten hoidettu työllisyys, ja myös se maksaa. Se maksaa muutaman miljardin, kun emme ole päässeet niihin tavoitteisiin, mitä hallitus asetti lisätyöllisyyden puolesta. Puhemies! Tämä tulostaulu on siis heikko, ja sen lisäksi kiinnitän huomiota siihen, että hallituksen talouspolitiikka kokonaisuudessaan on ollut varsin epäreilua. Tyyppiesimerkki on tässä tämä yhteisöveron alennus, johon hallitus yhtäkkiä löysi rahaa liki miljardin. Tämä alennus on muuten siinäkin mielessä aika pelottava, että se vaarantaa meidän pysymisemme tässä nettomenopolulla, mutta se on myös epäreilu siinä suhteessa, että hallituksella kyllä riitti rahaa liki miljardi tähän suuryritysten veronkevennykseen. Se auttaa suuryrityksiä ja niiden osingonsaajia, ja samaan aikaan samassa kehysriihessä hallitus teki asiakasmaksukorotuksia, jotka iskevät eniten työttömiin, sairaisiin ja vanhuksiin. Eli tällaisella maksumoukarilla nyt sitten näitä ihmisiä rangaistaan hallituksen huonosta taloudenpidosta, huonoista työllisyysluvuista ja siitä, että hallituksella on kuitenkin rahaa sitten liki miljardi näihin suuryritysten veronkevennyksiin. Mutta, puhemies, sanon, että onhan tässä lisätalousarviossa muutamia ihan kannatettaviakin asioita ja tärkeitä asioita. Sitä en kiistä. Yksi sellainen, minkä haluan tässä puheenvuorossa mainita, on esimerkiksi tämä korjausrakentamisen tukeminen. Se on toivottavaa, että näin tapahtuu, mutta SDP esitti sitä jo kolme vuotta sitten. Olimme sitä mieltä, kun näimme, että rakennusteollisuus on erittäin huonossa tilassa, että sinne tarvittaisiin hieman apuja ja myös ihmisten kodit tarvitsevat korjausta, ja esitimme korjausavustuksia, ja mitä silloin hallituspuolueet tekivät? Jyrkästi vastustivat näitä SDP:n esityksiä ja kertoivat, että ei niitä nyt tarvita ja niistä ei ole mitään hyötyä ja SDP:llä siis ei ole mitään vaihtoehtoja. Sinänsä, puhemies, on tietenkin positiivista, että nyt sitten tähän SDP:n esitykseen on tartuttu. Toinen hyvä puoli on se, että hallitus yrittää iskeä myös nuorisotyöttömyyteen ja sinne budjetoi lisää rahaa, mutta kuten edustaja Räsänen tuossa edellä mainitsi, meidän ongelmamme nyt on se, että nämä toimet eivät ole olleet tehokkaita, ja meidän täytyy kyllä hanakammin tehdä työtä nuorisotyöttömyyden poistamiseksi. Näillä sanoilla, arvoisa puhemies, siis kannatan edustaja Räsäsen esityksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset kollega Valtolalle hyvästä puheenvuorosta, erityisesti tuosta, kun nostitte esiin, minkälainen on tämän päivän haasteinen ihminen, hän joka kamppailee sen alkoholismin kanssa. Ymmärtääkseni maksasairauksien suhteen nimenomaan tämäntyyppiset potilaat ovat siellä kärjessä, joista se ei ehkä näy ulospäin mutta jotka käyttävät alkoholia päivittäin tai useampaan kertaan viikossa, ja se on todella salakavala tauti. Olisin halunnut tästä asiasta myös vielä nostaa esiin, että Suomessahan nimenomaan alkoholinkäytön suhteen on tuo riskikäytön suuri osuus tyypillistä, ja on sanottu, että kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Jos ajatellaan, että humalatilaan liittyville riskeille altistui 12 kuukauden aikana 54 prosenttia 20—79-vuotiaasta väestöstä, se vastaa yli kahta miljoonaa henkilöä — tämä on THL:n raportista. Kun ajatellaan, että joka ikinen humalatila on sellainen, joka tuhoaa valtavan määrän aivosoluja, niin se on kyllä hirveä prosessi. Kun me ajatellaan sitten vaikka nuoria keski-ikäisiä dementoituneita, joita löytyy tuolta sairaaloiden osastoilta, niin ne ovat juurikin heitä, joilla humalatilaa on ollut kerta toisensa jälkeen ja aivosoluja on tuhoutunut. Tuohon Ruotsin tilanteeseen liittyen haluaisin vielä kommentoida, että Ruotsissahan perinteisesti tuo Systembolagetin eli sikäläisen Alkon asema on ollut hyvin vahva, ja edelleenkin yli 80 prosenttia alkoholista myydään sen kautta, ja toisaalta sitten siellä tavan ruokakaupassa saa ostaa vain 3,5-prosenttista. Me tietysti olisimme halunneet, että tilanne olisi säilynyt tämäntyyppisenä myös Suomessa. Mitä kollega Forsgrén sanoi KD:n asemasta ja siitä, miten olisi siellä valiokunnassakin voinut tietyllä tavalla vielä pysäyttää etenemistä, olen asiasta samaa mieltä, ja niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, omalta osaltani olen pahoillani, että tämäntyyppinen lakiesitys kaikkine vikoineen on täällä. Voin kyllä tunnustaa, että olen omalta osaltani myös yrittänyt vaikuttaa, että tilanne olisi toinen ja että olisimme pystyneet napakammin vaikuttamaan myös hallituksessa, mutta valitettavasti tässä olemme. Terveydenhuollon pitkän linjan ammattilaisena, myös sellaisena, joka siellä päivystysvastaanotolla on ollut, olen nähnyt monia lapsiperheitä ja heidän ongelmiaan, kun isä tai äiti ryyppää, tai mikä on poliisien tilanne tai pelastajien tilanne. Meillähän Suomessa ei olisi pulaa terveydenhuollon henkilökunnasta, ei poliiseista, ei pelastajista, jos kaikki nämä haasteet, mitä alkoholi tuo tullessaan, olisivat poissa. Tässä yhteydessä tietysti toivon, että alkoholinkulutus tosiaankin oikeasti vähenisi. Muistan, että ensimmäisellä kaudella tein semmoisen aloitteen, että jokaisessa pisteessä, missä myydään alkoholituotteita, pitäisi vastaavanlaisia tuotteita olla myös alkoholittomana vaihtoehtona. No, se ei silloin mennyt valitettavasti läpi, mutta todettakoon, että tänä päivänä hyviä, laadukkaita alkoholittomia tuotteita on kyllä huomattavasti paremmin saatavilla kuin kymmenen vuotta sitten. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on ollut tänä iltana salissa erittäin hyvää keskustelua tähän lakiesitykseen liittyen. Muutamia korjauksia tähän alkuun: Hallituspuolueiden vastalauseessa, joka nyt on suuren valiokunnan käsittelynkin perusta, on vaatimus ikärajatarkastuksesta aina, kun alkoholia kotiinkuljetuksesta luovutetaan. Eli ikärajatarkastus on aina olemassa. Sitten tähän EU-kehikkoon etämyynnin osalta. Täällä puhuttiin, että pystyttäisiin asettamaan jonkinlaisia määrällisiä rajoitteita. Tämähän ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Sanon ”todennäköisesti”, kun tätä nyt ei olla EU-oikeudessa käsitelty ja lopullista päätöstä ei ole. Mutta esimerkiksi Ruotsissa, joka on laillistanut etämyynnin Suomea aikaisemmin, ei ole olemassa mitään rajoja. Siinä vaiheessa, jos Ruotsiin ruvetaan tilaamaan olutta tai väkeviä juomia lavoittain, herää epäilys, tulevatkohan nämä nyt omaan käyttöön, ja siinä vaiheessa voivat sitten viranomaiset siihen puuttua. Mutta mitään litrallisia rajoja ei tähän etämyyntiin ole Ruotsissa asetettu. Myöskin tämä prosenttiraja on siellä 80:ssä, niin kuin tässä hallituksen esityksessä oli olemassa. Edelleen muistutan tästä, että etämyynti ja etäosto ovat tälläkin hetkellä Suomessa oikeuskäytännön mukaan sallittuja, ja nyt on tärkeää, että nämä saadaan myös meidän lainsäädäntöön. Seuraava askel onkin se, että pidetään huoli, että verotus saadaan kohdilleen etämyynnin ja etäoston osalta. Siitä aiheutuu meille valtavia taloudellisia menetyksiä tällä hetkellä, ja se vääristää kilpailua meidän rajojemme sisällä [Aki Lindén: Miksei sitä sisällytetty tähän?] niin Alkon kuin sitten päivittäistavarakaupan osalta. Hallituksen esitys notifioitiin EU-komission toimesta ja EU:n toimesta sen laatuisena kuin se tänne eduskuntaan tuotiin. Käsitykseni on, että jos tätä verokäytäntöä olisi oleellisesti muutettu, se olisi vaatinut taas uuden notifikaation ja se kestäisi puoli vuotta ja tämä etämyyntilainsäädäntö jäisi sitten tulematta voimaan. Sen vuoksi on erittäin hyvä, että täällä on esitetty lausuma, joka on tosiaan samansisältöinen kuin hallituspuolueiden vastalauseessa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, eli tämä verotus pitää hoitaa keinolla tai toisella kuntoon tulevaisuudessa. Sitten vielä lääkärinä haluan nostaa esille muutaman asian alkoholismiin, alkoholiriippuvuuteen ja alkoholinkäyttöön liittyen. Tällä hetkellä ei ole tietoa, että alkoholista nyt ihmiselle olisi muuta hyötyä kuin ehkä käsidesinä, eli pärjäämme ilman sitä, ja koko ajan tulee tietoa yhä selkeämmin alkoholin haitoista. Mutta jo tuhansia vuosia sitten joku nerokas keksi maistella auringonpaisteeseen jääneitä marjoja, ja niistä sai hyvän olon. Tästä alkoi alkoholin ja ihmiskunnan yhteinen taival myös päihteenä. Mutta oikeastaan tästä, miten me näemme alkoholiongelmaiset ihmiset yhteiskunnassamme: Se ei ole asunnoton rappiojuoppo, joka tarvitsee Minnesota-hoitoa, vaan hän voi aivan yhtä hyvin olla ihminen, joka käy töissä, hoitaa perheen, ei ole kertaakaan juonut alkoholia aamuisin, ei ole rattijuopumustuomioita eikä ole katkaisuhoitoja taustalla. Hän on ihminen, joka tästä huolimatta juo kuitenkin päivittäin, juo stressiinsä, ei voi lopettaa sovitusti tai suunnitellusti alkoholinkäyttöä, juo enemmän kuin aikoo illan aikana, tarvitsee alkoholia rentoutukseen, kaipaa alkoholia loppuviikkoa kohti ja jatkaa käyttöä, vaikka lähipiiri nämä haitat huomioisi. Eli alkoholismi on salakavala sairaus, jonka havainnointi terveydenhuollossa on vaikeaa. Ja sen takia, niin kuin Käypä hoito -suosituksessakin on, on tärkeää, että terveydenhuollossa kysytään alkoholinkäytöstä, tehdään AUDIT-C-seuloja. Jos siellä on korkeita pisteitä tai alkoholinkulutus vaikuttaa korkealta, niin käydään motivoivaa keskustelua, esitellään hoitovaihtoehtoja, etsitään motivaatio mennä eteenpäin, tarvittaessa sitten katkaisuhoidot ja psykososiaalinen kuntoutus eri muodoissaan, mistä ehkä raskaimpia voivat olla Minnesota-hoito tai muut tämmöiset laitoskuntoutukset, joita osa alkoholiongelmaisista tarvitsee. Kiitoksia hyvästä keskustelusta. Varmasti jatkamme tätä sitten, kun palataan verotusasioissa tähän aihepiiriin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Forsgrénillä oli äsken erittäin kattava, hieno puheenvuoro tästä asiasta. Nostan vielä tästä paikalta puhuen muutaman asian esille. Tuossa äskeisessä puheenvuorossa tulikin jo tuo niin sanottu valeosto- ja sakkoproblematiikka. Sakot ovat niin pienet ja valvontaresurssit ovat niin vähäiset, eikä minulla ole tiedossani, että tässä valvontaresursseja oltaisiin millään lailla lisäämässä. Jos nyt verrattaisiin vaikka tuonne liikenteen puolelle, niin kyllähän nämä ovat ihan, niin kuin sanotaan, todella hyttysen ininää. Tässä kuitenkin olisi mahdollisuus varmasti valvonnan avulla saada jotain ryhtiä ja kuria tähän asiaan, mutta olen tämän suhteen vähän pessimistinen. Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota — toki uskon, että se oli yksittäinen puheenvuoro, niin kuin meillä täällä jokainen tietysti on puolueensa edustaja mutta myös yksittäinen kansanedustaja — on se, kun perussuomalaisten edustaja totesi, että hänen mielestään pitää saada väkevät sinne kauppoihin. Kyllähän siinä tuli nyt aika voimakkaasti tämä kaupan etu, eikä mikään muu tunnu sen rinnalla sitten millään tavalla painavan. Kolmas asia, jonka nostan esille, on se, että kun puhutaan tästä kulutuksesta ja sitten sen ympärillä spekuloidaan, miten se on kehittymässä, ja verrataan eri maita keskenään, niin tiedetään, että tähän liittyy kulttuurisia muutoksia. Jo parikymmentä vuotta sitten alkoi Ranskassa vähentyä aikaisempi erittäin korkea alkoholinkulutus. Se liittyy pitkälti työelämän muutoksiin ja moniin muihin tällaisiin asioihin. Edelleen se on korkea ja aiheuttaa siellä paljon sairauksia. Me saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa minusta hyvää tietoa, itsellenikin uutta, vaikka olen pitkälti aiemman ammatin kautta näitä asioita seurannutkin. Eli kun sen muuttaa absoluuttiseksi alkoholiksi — mikä on tässä tärkeää, koska me joudumme vertaamaan olutta, mietoja viinejä, väkeviä viinejä ja väkijuomia keskenään ja sitten yhteismitallistamaan ne — niin tällä hetkellä näyttää siltä, että tilastoitu kulutus, joka kattaa Alkon, vähittäiskaupan ja ravintolat, on noin 8—9 litraa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti. Verkkomyynti, tai -osto, on 2,5 litraa ja matkustajatuonti 2,5 litraa. Siitä tulee yhteensä 13—14 litraa vuodessa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti, joita on siis suunnilleen neljä miljoonaa. Se tekee käytännössä sen, että siis keskimäärin yli 15-vuotiaat suomalaiset juovat koskenkorvapullon joka viides päivä — no, tietenkin tämä muutettuna keskiolueksi näyttää sitten taas kovin erilaiselta. Mutta kaikkein traagisinta on se, että koko tästä kulutuksesta 10 prosenttia ihmisistä eli 400 000 suomalaista kuluttaa puolet, ja siellä on se todellinen ongelma sitten tietysti.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan korjata nyt tässä salissa olevan näkökulman, joka olisi leimannut sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön enemmistön kannan jotenkin holhoavaksi taikka etämyynnin tai kotiinkuljetuksen vastustamiseksi, koska näinhän ei ole ollut, vaan mehän olemme siellä valiokunnassa kannattaneet kotiinkuljetusta ja etämyyntiä mutta tietyin rajoituksin — tietyin rajoituksin. Kun täällä on ollut useampi puheenvuoro, joka on puhunut siitä, että ei olisi luottamusta kansalaisia kohtaan tai näin edespäin, niin tämähän ei pidä paikkaansa, vaan hallituksen esitys on ollut niin löyhä ja asiantuntijoitten mukaan johtanut sellaisiin ongelmallisiin tilanteisiin, että me olemme siellä enemmistön joukoissa halunneet korjata hallituksen esitystä. Hallituksen esitys siis olisi helpottanut alkoholin saatavuutta samaan aikaan kun hallitus leikkaa niiltä, jotka korjaavat alkoholin aiheuttamia vahinkoja, ja hyvinvointialueiden rahoitus niukkenee, minkä myötä päihdetyö, perheväkivallan ehkäisy ja lastensuojelu heikkenevät. Samaan aikaan hallitus leikkaa merkittävästi niiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksista, jotka järjestävät juuri niitä matalan kynnyksen palveluita niitä tarvitseville ihmisille. Hallitus siis purkaa turvaverkkoja, kun samaan aikaan se lisää kuormaa niihin palveluihin, mitkä ovat jo tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa. Hallituksen esityksen sisältö on siis ongelmallinen. Hallitus sallii jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien etämyynnin Suomeen samaan aikaan, kun kotiinkuljetus olisi mahdollista esimerkiksi Woltin kautta ja väkevien verkkomarkkinointi tulisi mahdolliseksi. Samaan aikaan ikävalvonta jää puutteelliseksi, kun vastaanottajan ikä tarkistetaan vain vaadittaessa, siis vain vaadittaessa, kun taas opposition ja kristillisdemokraattien mietinnössä oli tällainen, että tarkistetaan aika. Ja se, mikä kertoo hallituksen esityksen kunnianhimottomuuden tasosta, on se, että siellä hallituksen esityksessä sanotaan, että rikkomuksista maksimisakko on tuhat euroa — tuhat euroa rikkomusmaksusakko. Kaikki tietävät, että yritykselle sellainen summa saattaa olla aika pieni raha. Mitä asiantuntijat esittivät? Asiantuntijat esittivät 20 000:ta euroa rikkomussakkomaksuksi, eli puhutaan 20-kertaisesta summasta. Tämä minun mielestäni kertoo siitä, että hallituksella ei ole edes pyrkimystä puuttua näihin epäkohtiin niin, että se toisi kyseisille toimijoille konkreettista painetta, rahallista painetta. Lisäksi hallitus asettaa suomalaiset ja ulkomaalaiset toimijat eriarvoiseen asemaan, kun ulkomaalaiset verkkokaupat voisivat tulevaisuudessa myydä suomalaisille väkeviä alkoholijuomia etämyynnillä, mutta suomalaiset yritykset eivät saa tätä tehdä. Se ei ole tietenkään reilua kilpailua. Ajattelenkin, että tämä on yksi tällainen kokonaisuus, minkä kautta kokoomus tulee seuraavassa vaiheessa vaatimaan myös suomalaisille yrityksille laajemmat toimintaedellytykset reilun kilpailun näkökulmasta. Periaatteessa tämän reilun näkökulman argumentin ymmärrän, mutta tämähän on ihan täysin koukku — koukku, jolla tullaan murentamaan alkoholimonopolin asema tulevaisuudessa. Koska hallitus on tällä kaudella tehnyt niin useita yksittäisiä alkoholipolitiikkaan liittyviä lakiesityksiä, joittenka kokonaisvaikutuksista ei ole minkäänlaista tietoa, niin olen kysynyt valiokunnassa asiantuntijoilta EU-oikeuden näkökulmasta, pystyykö heidän arvioidensa mukaan tällä hetkellä tunnistamaan, onko Alkon monopoliasema turvattu näitten hallituksen esitysten myötä. Heiltä on tullut suora vastaus, että koska niitä esityksiä on tullut niin paljon niin tipoittain, he eivät osaa arvioida, missä vaiheessa Alkon asema alkaa heikentyä jo pelkästään nykyisen hallituksen esitysten takia. Ehkä nyt, kun olen kovasti, monisanaisesti kritisoinut kokoomusta, minä kyllä kovasti myös ihmettelen, miten te kristillisdemokraatit olette hyväksyneet näin monta esitystä, jotka ovat aidosti heikentämässä Alkon monopoliasemaa. Se, että te äänestätte täällä salissa vastaan, ei muuta sitä, että te istutte hallituksessa, joka vie näitä asioita eteenpäin. Ja mitä tulee tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn, niin teillä olisi ollut mahdollisuus äänestää sellaisen muotoilun puolesta, joka olisi johtanut siihen, mitä valiokunnan enemmistö kannatti, että se pohja olisi ollut alkoholin saatavuuden näkökulmasta huomattavasti tiukempi ja myös näitten rajoitusten näkökulmasta tiukempi, ja se olisi mennyt eteenpäin ministeriön lainvalmisteluun. Elikkä teillä oli mahdollisuus tällaiseen kokonaisuuteen, jossa oltaisiin pysäytetty tämä lainsäädäntö, eikä niin, että sitä päästetään ylipäätänsä tänne saliin ja te täällä sitten äänestätte sen kumoon. Elikkä nyt vähän myös KD:lle tästä näkökulmasta kritiikkiä, koska tämä näyttää vähän performoinnilta, että näennäisesti vastustetaan mutta tosiasiallisesti ei olla kyllä tehty sitten kuitenkaan kaikkia asioita, mitä oltaisiin voitu tehdä lakiesityksen pysäyttämiseksi. Mutta vielä muutama kokonaisuus. Alkoholi ei ole mikä tahansa kulutustuote. Alkoholi aiheuttaa Suomessa jopa 1,1 miljardin euron kustannukset vuosittain pelkästään terveydenhuollolle. Se kasvattaa tautitaakkaa, vie toimintakykyisiä vuosia ja aiheuttaa viisi prosenttia kaikista kuolemista. Kustannukset ulottuvat myös sosiaalipalveluihin, lastensuojeluun, poliisiin ja oikeusjärjestelmään. Erityisen tärkeä teema minulle on erityisesti lasten ja perheiden turvallisuus. Alkoholi on yksi yleisimmistä väkivallan taustatekijöistä Suomessa. Helpompi saatavuus voisi lisätä erityisesti lasten kokemaa haittaa tilanteessa, jossa vanhemman alkoholinkäyttö on jo ennestään ongelmallista. Kun puhumme alkoholin saatavuudesta, puhumme myös lapsista, jotka eivät itse ole valinneet elää päihdeongelman tai väkivallan keskellä. Alkoholipolitiikka ei ole vain elinkeinopolitiikkaa, ja ajattelenkin, että suomalaiset ansaitsevat vastuullisen alkoholipolitiikan, jossa ikärajat toimivat, verot maksetaan ja ihmisten hyvinvointi otetaan tosissaan. Erityisesti haluan vielä toistaa sen, että useissa asiantuntijalausunnoissa nousi esille se, että tällä hetkellä valtion kassaan ei keräänny niitä verovaroja, mitä sinne pitäisi, koska suurin osa niistä ihmisistä, ketkä tällä hetkellä tilaavat etänä, eivät maksa sitä veroa, mitä heidän pitäisi. Valitettavasti hallitus ei tee tällekään yhtään mitään, vaikka olisi voinut sen osuuden korjata. Eli siinä puhutaan 70—300 miljoonan euron taloudellisesta vajeesta, jota rahaa valtion kassaan ei tule. Tällaisessa taloustilanteessa ja ylipäätänsä periaatteellisesti tällainen pitäisi kyllä pistää kuntoon, mutta en ajattele, että meillä on ylipäätäänkään varaa tällaiseen tuhlailuun.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset monille kollegoille hyvistä puheenvuoroista. Erityisesti haluaisin kiittää edustaja Forsgrénia hyvästä listauksesta eli siitä, millä tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa yritettiin parantaa tätä hallituksen reikäistä esitystä. Valitettavasti se ei mennyt läpi. Todellakin lähes 90 000 lapsella on ollut vanhempi tai vanhemmat, joilla on ollut alkoholiongelmia — valtava määrä lapsia. Tälläkin hetkellä kymmeniätuhansia lapsia asuu kodeissa, joissa on alkoholiongelmaa. Se määrittää noiden lasten kasvua ja kehittymistä. Ja ajattelen, että jos ei muu, niin ainakin nämä vaikutukset lapsiin ja nuoriin ja lastensuojelun tilanne ovat sellaisia, minkä pitäisi pysäyttää edustajat tässä salissa. Ajattelen, että suomalaiset ansaitsevat paremman ja toimivamman alkoholilain kuin mitä meillä nyt on esillä. Kun tässä viitattiin myös KD:hen, hallituspuolueeseen, niin omalta osaltani haluan sanoa, että olen todella pahoillani, että tällainen alkoholilaki on täällä käsittelyssä. Olen pahoillani ja surullinen ja myös erittäin vihainen siitä, ettei ryhmämme saanut torpattua tällaista surkeaa esitystä, vaan se on kaikkine vikoineen täällä nyt käsittelyssä ja huomenna äänestyksessä. Mutta niin kuin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani jo vetosin kansanedustajiin — ja tarkoitan kaikkia kansanedustajia, myös hallituspuolueiden kansanedustajia — niin vetoan edelleen, että huomenna tämä surkea esitys äänestettäisiin nurin. Suomalaiset ansaitsevat paremman ja toimivamman alkoholilain. Ajattelen kyllä terveydenhuollon ammattilaisena, että kun me olemme valaehtoisesti luvanneet edistää terveyttä ja hyvinvointia ja me olemme luvanneet pyrkiä ehkäisemään haittoja, niin noiden valojen ja lupausten voimassaolo ei lopu siihen, kun meistä tulee kansanedustajia, vaan ne velvoittavat meitä edelleen tässä talossa ja tässä salissa, ja nimenomaan ne velvoittavat mielestäni niin, että meidän tulee arvioida esitysten sekä lyhyt- että pitkäaikaisia vaikutuksia. Ajattelen niin, että nämä lupaukset ja valat ovat kyllä kirkkaasti vahvempia ja voimakkaammin velvoittavia kuin minkään puolueen omat linjaukset. Me olemme kansanedustajia täällä, emme puolueiden edustajia. Edustaja Wallinheimo lähti tuossa jo salista. Hän on moneen kertaan maininnut tuosta alkoholin kokonaiskulutuksen laskusta, mutta niin kuin on tullut esiin, me emme tarkkaan tiedä, minkä verran on etäostoja tehty, minkä verran ulkomailta on tilattu ja minkä verran on mukana tuotu, joten tosiasiallista kulutusta emme varmuudella voi sanoa. Sen kuitenkin tiedämme, että alkoholihaitat, kun ajatellaan sitä, mitä tulee terveyteen, sairauksiin, syöpien lisääntymisiin, muihin alkoholiongelmiin, ovat erittäin merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa edelleen. Mainittiin myös tuo lausuma, mikä oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen lopussa, että ”valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä”. Sitä toivottiin, että se olisi ollut tässä esityksessä jo. Ja kerrottakoon, että suuren valiokunnan kokouksessa tätä nimenomaan kysyin, että kun se on siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen lopussa ja nimenomaan tuo vastalause oli meillä siellä suuressa valiokunnassa pohjana, niin kuuluuko tämä lausumakin automaattisesti siihen pohjaan. Silloin meille vastattiin, ja oli se ymmärrys, että se kuuluu sinne automaattisesti, mutta näin ei valitettavasti ollut. Jos olisimme silloin saaneet erilaisen tiedon, jos olisin saanut erilaisen vastauksen, niin olisin sitä siellä sinne kyllä silloin esittänyt, jolloin se olisi tullut jo suoraan tässäkin pohjaksi, ajatellen sitä, jos tämä huomenna hyväksytään. [Pertti Hemmilä: Ei mitään hätää!] Mutta jos laki huomenna menee läpi — toivottavasti ei — niin toivon mukaan heti välittömästi hallitus ryhtyy sitten tämän alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton selvittämiseen ja sen edistämiseen. Harmikseni kollega Wallinheimo tuossa lähti jo, mutta kun ovat monet nostaneet esiin ja myös hän selitti näitä rajoitteita, mitä tulee EU:n puolelta — mitä sallitaan ja mitä ei sallita — niin haluaisin muistuttaa siitä, että kuitenkaan näissä EU:n säädöksissä määrällisten rajoitusten kielto ei estä sellaista tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi. Eli ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on myös EU-tasolla erittäin merkittävää ja intresseistä tärkein, ja siksi jäsenvaltioissa me voimme päättää siitä tasosta, jolla haluamme suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettavissa. Eli kun koko tämän matkan ajan, kun ollaan alkoholilakia käsitelty, on vedottu siihen, että EU määrittelee, että emme saa sitä, tätä tai tuota tehdä, niin kyllä, kyllä saamme silloin, kun on ihmisten terveydestä ja hengestä ja sen suojelemisesta kyse. Samoin haluan nostaa vielä tietoon sen, että Euroopan unionin tuomioistuimesta on tullut oikeuskäytäntö, jonka mukaan siinä tilanteessa, kun on epävarmaa, kohdistuuko henkilöiden terveyteen riskejä tai ovatko tällaiset riskit merkittäviä — siellä on todettu näin — jäsenvaltio voi toteuttaa suojatoimia joutumatta odottamaan, että näiden riskien todellisuus on täysin osoitettu. Eli tällaisessa tilanteessa jäsenvaltio voi toteuttaa toimet, joilla vähennetään mahdollisimman paljon kansanterveyteen kohdistuvia riskejä. Eli tässäkin suhteessa tähän liittyvää tietoa on yritetty selittää suuntaan ja toiseen, mutta todettakoon, että EU ei voi kävellä meidän yli näissä asioissa. Kyse on siitä, mitä me tässä salissa haluamme päättää ja mitä olemme huomenna päättämässä.

Arvoisa puhemies! Tämä tilannehan kuulostaa aika ruusuiselta, kun kuuntelee edustaja Wallinheimon puheenvuoroa. [Sinuhe Wallinheimon välihuuto] Tosiasiallisesti me tiedetään, että tällä hetkellä hallitus leikkaa merkittävästi rahoitusta hyvinvointialueilta ja sosiaali- ja terveysjärjestöiltä, juuri niiltä tahoilta, joitten tehtävä on tuottaa näitä sosiaali- ja terveyspalveluita päihdeongelmaisille, ja samaan aikaan vapautetaan alkoholipolitiikkaa näin merkittävästi. Kaikkien asiantuntijoitten suorin mielipide oli se, että nämä pikatoimitukset ovat se keskeisin haaste, pikatoimitukset tilanteissa, joissa on kriisiperhe ja kotona on väkivaltatilanne tai muu tilanne. Nyt heidän tilanteensa tulee vain heikentymään entisestään, kun ei tarvitse edes ruokakaupassa käydä, kun saa kotiin sen toimituksen. Sitten tulee se, millä tavalla hallitus olisi voinut täsmentää tätä lakiesitystä: Olisi voitu tehdä ikärajatarkastukset kaikille. Ei tehdä näin. Oltaisiin voitu tehdä veroilmoitukset niin, että valtion kassaan tulee rahoitus silloin, kun se olisi tänne kuulunut. Ei tehdä näinkään. Ja, kolmantena, ei myöskään panosteta samaan aikaan sellaisiin palveluihin, joilla oltaisiin voitu ennakolta ehkäistä näitä kaikkein pahimpia surullisia tarinoita, joihin tämä hallituksen esitys tulee johtamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme alkoholilakia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastotietojen mukaan suomalaisten alkoholin käyttö on viimeisten noin 20 vuoden aikana pääosin vähentynyt. Tästä kokonaiskulutuksen laskusta huolimatta alkoholi on kuitenkin edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Suomalaisessa alkoholin käytössä tyypillistä on se, että se jakautuu epätasaisesti ja siellä on riskikäytöllä suuri osuus, mutta suurin osa suomalaisista kuitenkin käyttää alkoholia kohtuullisesti ja vastuullisesti. Yleisimpiä alkoholin terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveysongelmiin, uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin, ja tiedämme, että alkoholi ja ylipäätänsä päihteet ovat yleisin vaikuttava tekijä myös väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Kun olemme keskustelleet etämyynnistä ja siitä on ollut hyvin erilaisia käsityksiä, niin kuitenkin viimeistään korkeimman oikeuden ratkaisun myötä vuonna 25 syksyllä on ollut selvää, että etämyynti on Suomessa sallittua, ja sen takia tarvitsemme lainsäädäntöä tätä etämyyntiä säätämään. Keskeistä tässä hallituksen esityksessä on se, että alkoholijuomien toimitus säädetään luvanvaraiseksi toiminnaksi, ja merkittävä asia tässä on toimituslupa, joka muodostaisi uuden lupamuodon vähittäismyynti- ja anniskelulupien rinnalle. Lisäksi kaikilta alkoholijuomia toimittavilta henkilöiltä edellytettäisiin erillistä toimituspassia, joka vastaisi anniskelupassia. Alkoholijuomien luovutustilanteisiin sovellettaisiin samoja luovutus- ja ikärajakiellon säännöksiä kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa. Eli alkoholijuomia ei saa luovuttaa alaikäisille eikä selvästi päihtyneille henkilöille, eikä väkeviä alkoholijuomia saisi luovuttaa alle 20-vuotiaille. On tärkeää huomata, että hallituksen esityksellä tuodaan alkoholin rajat ylittävä etämyynti nimenomaisesti toimitussääntelyn ja valvonnan piiriin. Tässä alkoholilain käsittelyn yhteydessä ollaan tehty valiokunnassa kuitenkin edelleen useita muutoksia. Yksi, minkä talousvaliokunta nosti esille, oli Alkon tilanne ja mahdollisuus aukioloaikojen laajentamiseen vastaavalla tavalla kuin on vähittäismyynnissä ja myös sitten etämyynnissä. Eli nyt Alkon aukioloaikoja olisi myös mahdollista laajentaa vastaavalla tavalla. On kuitenkin huomioitava, että Alko itse sitten näistä aukioloista päättää, miten tulevat sen tekemään. Alkoholijuomien kotiintoimituksen yhteydessä ikärajavalvonta on keskeinen keino ehkäistä alaikäisten pääsyä alkoholin käyttöön, ja siitä on tässä esityksessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa meidän vastalauseessa tehty muutos, että ikäraja aina tarkistetaan luovutuksen yhteydessä. Tämän suuri valiokunta on siis myös mukaan ottanut, kun sen mietintö on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen mukainen. Iän tarkastaminen jokaisen luovutuksen yhteydessä on selkeä, yhdenmukainen ja helposti valvottava toimintatapa, joka vahvistaa sekä ikärajavalvonnan uskottavuutta että alkoholilain tavoitteiden toteutumista käytännössä. Kun täällä keskusteltiin myös valvonnasta, niin ikärajavalvonta on nimenomaan mahdollista koeostojen kautta tarkistaa. Valvira ja myös perustuslakivaliokunta nimenomaan kiinnittivät huomiota tähän koeostoon ja sen luotettavuuteen, miten sitä voidaan toteuttaa, ja nyt kun siinä on tämä ikärajavalvonta luovutuksen yhteydessä, niin tämä voidaan myös koeostolla testata, että se oikeasti toimii. Täällä oli jo aikaisemmin myös keskustelua siitä, mihin alkoholijuomia voitaisiin toimittaa, ja olemme tässä StV:n vastalauseessa, jonka siis suuri valiokunta otti sisäänsä, laajentaneet kieltoa toimituspaikoista päiväkoteihin ja toiselle asteelle ja lukioihin. [Aki Lindén: Mahtava uudistus!] Eli se korjauksena, kun täällä on noussut virheellisiä väittämiä siitä, että toinen aste ei olisi mukana. Kyllä se siellä mukana on näissä paikoissa, mihin ei saa alkoholia toimittaa. [Aki Lindén: Oliko kova tiukennus?] No, sitten vielä näistä lausumista: Täällä suuri valiokuntahan on ottanut lausumaehdotuksen, että valtioneuvosto seuraa ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholin kulutukseen, väestön terveyteen, alkoholihaittoihin sekä perheisiin ja lapsiin ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin, ja lisäksi eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa kahden vuoden kuluessa tämän lainsäädännön voimaantulosta eduskunnalle kattavan selvityksen lainsäädännön sosioekonomisista, hyvinvointipoliittisista ja julkisen talouden kokonaisvaikutuksista. Tämä on erittäin hyvä lausuma, ja sen lisäksi myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ehdotimme toista lausumaa, jonka täällä edustaja Hemmilä lausui ja ehdotti, ja sitä kannatan lämpimästi, niin että valtioneuvosto selvittää tämän etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä. On erittäin tärkeää, että veroeurot saadaan Suomen talouden käyttöön, ja se on myös tasavertaista ja yhdenvertaista meidän kotimaisten toimijoiden näkökulmasta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin, että tulen ihan tänne korokkeelle puhumaan vakavasta aiheesta: alkoholihaitoista ja sairaudesta nimeltä alkoholismi. Ajattelin, rouva puhemies, puhua asiasta, mikä on minusta suurin ongelma Suomessa politiikan osalta ja suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholiin liittyen, ja se on mielestäni vielä laajempi asia kuin tämä alkoholilain muutos, joka täällä on toisessa käsittelyssä. Kuitenkin totean alkuun sen, että en kannata tätä lakiesitystä ja tämä tulisi hylätä. Me tarvitsemme modernia, maltillista, tietoperusteista alkoholilainsäädäntöä Suomessa, ja on myös tosiasia, että tämä kotiinkuljetuskysymys pitäisi Suomessa ratkaista. Meillähän on tässä tällainen EU-, eurooppaoikeudellinen ongelma, mutta tämä tapa, jolla hallitus nyt tätä asiaa pyrkii ratkomaan, on täysin yliampuva. Edustaja Mehtälä kuvasi sen minusta todella hyvin, ja moni muukin edustaja on kuvannut, mutta juuri tässä vähän aikaa sitten edustaja Mehtälä kuvasi erittäin hyvin, mikä se perusongelma on. On ihan eri asia se, jos tällä hetkellä tilataan ulkomailta esimerkiksi häihin, syntymäpäiväjuhliin, tällaiseen tapahtumaan isompi lasti alkoholia ja halutaan olutta, viiniä, kuohuviiniä tilata isompi määrä sadan hengen juhliin. Se on aivan eri asia kuin se, että nyt sitten tosiaan voi alustataloudessa työsuhteessa tai jossain palvelussuhteessa oleva henkilö, jolla ei välttämättä ole kovin kummoinen kielitaito, henkilö, jonka ylipäänsä oikeudellinen suoja ja suoja työelämässä on heikko, niitä sitten kuljettaa tilanteessa, jossa ollaan ehkä päihtyneitä. Rouva puhemies! Sanon nyt ihan kansanomaisesti jokaiselle edustajalle ja jokaiselle tätä keskustelua seuraavalle: kuka teistä, joka on Woltilla tilannut tai Foodorasta tai muista alustatalouden yhtiöistä ruokaa kotiin, oikeasti kuvittelee, että ne ruokalähetit tekevät yhtään mitään tarkistusta ikärajoista tai päihtymyksestä siellä ovella? Jos minä tai joku muu edustaja tilaa illan aikana sitä alkoholia, meistä jokainen tietää, että se lähetys heitetään siihen ovenpieleen ja lähdetään jatkamaan. Mitään tarkistusta ei siinä tule tapahtumaan. Tämä on ihan tämmöinen arkijärkinen juttu kaikkien kokemuksen mukaan. Mielestäni olisi ollut perusteltua, että hallitus olisi tuonut tähän esitykseen tällaista suojaa ja näitä suojamekanismeja ja hieman vastuullisuutta, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön, opposition, esityksissä oli. Sillä oltaisiin voitu ratkaista tämä kysymys kotiinkuljetuksesta, se, että tarvetta voi olla isompien alkoholilastien tilaamiselle, mutta olisi estetty se tilanne, että nyt meillä voi tosiaan ryyppyputkea jatkaa ruokalähettien tuomilla juomilla käytännössä ilman valvontaa. Me kaikki sen tiedämme. Minusta se on vastuutonta, enkä sitä voi hyväksyä. Mutta, rouva puhemies, se, mistä täällä halusin tulla ihan korokkeelle asti puhumaan, on sairaus nimeltä alkoholismi. Minä toivoisin, että eduskunnassa ei puhuttaisi alkoholipolitiikasta miltään laidalta, ei hallituksesta eikä oppositiosta, sellaisilla moralistisilla ja vähän tämmöisen sosiaalisen kurin näkökulmilla, sillä suurin ongelma on se, että Suomen ehkäpä yleisin, tai varmaan on yleisempiäkin sairauksia, mutta yksi yleisimpiä kansansairauksia on addiktiosairaus nimeltä alkoholismi eli addiktoituminen alkoholinkäyttöön. Se on hitaasti kuolemaan johtava sairaus, joka ennen loppuunsa viemistä tuhoaa ihmisen elämän täysin, vie häneltä työn, toimeentulon ja tuhoaa perhesuhteet ja aiheuttaa monenlaista kärsimystä. On valitettavaa, arvoisa puhemies, että vielä vuonna 2026:kaan Suomessa alkoholismia hyvin harvoin hoidetaan sellaisenaan sairautena, vaan sitä joko pidetään tällaisena elämäntapana, elämänvalintana, tai sitten se nähdään tällaisena sosiaalisena heikkoutena, moraalittomuutena, eettisenä ongelmana, mitä se ei ole, vaan kyse on addiktiosairaudesta. Samantyyppisiä addiktiosairauksia voi tulla myös rahapelaamiseen, huumausaineisiin, ilmeisesti myöskin seksuaaliseen käyttäytymiseenkin voi tulla tällainen addiktiosairaus, ja näitä tulisi kyetä hoitamaan. Arvoisa puhemies! Outokummun entinen toimitusjohtaja Jukka Rantanen teki valtavan siviilirohkean teon, kun hän antoi kasvot suomalaisille työelämässä menestyneiden ihmisten alkoholismille. Hän kertoi oman tarinansa, miten hän huippumenestyneenä, lahjakkaana ihmisenä ajautui alkoholistiksi, ja sen polun sieltä ulos. Hän toi esille sen epäkohdan, että meillä ei ole tarjolla alkoholisteille oikeaa, kunnollista hoitoa Suomessa riittävästi. Meillä on jopa täysin vääriä profeettoja lääkäreinä. Olen kuullut ystäviltä, tutuilta, jotka ovat kamppailleet alkoholismin kanssa, jotka ovat sanoneet, että kun ihmisellä on ihan selvä alkoholiongelma, tullut jo monenlaista sekoilua alkoholin kanssa, niin on sanottu, että kyllä sinä saunaoluen voit ottaa. Tällaisia kommentteja on tullut työterveyslääkäreiltä, ja pidän sitä suorastaan pöyristyttävänä, kun itsekin ihan arkijärjellä näkee, että ihmisellä on alkoholiongelma. Onneksi meillä on olemassa tapoja, sellaisia psykososiaalisen tuen tapoja, joilla ihminen voidaan parantaa sairaudesta nimeltä alkoholismi: raittius, täysraittius, se, että korkki laitetaan täysin kiinni, on tapa, millä ihminen voi tätä addiktiosairautta hoitaa. Yksi tehokkaimpia tapoja puuttua tämmöisiin addiktiosairauksiin on niin sanottu Minnesota-mallin mukainen hoito, joka tunnetaan myös kahdeksan askeleen hoitona. On kuitenkin ikävää, että edelleen todella heikosti meidän terveydenhuolto ohjaa ihmisiä tällaiseen Minnesota-mallin tyyppiseen täysraittiuteen tähtäävään hoitoon. Yksi osa tätä kurimusta, mikä on Suomen sotessa ja hyvinvointialueitten heikossa tilanteessa, on se, että monet hyvinvointialueet ovat leikanneet ostopalvelujen hankkimista, ja se on tarkoittanut osittain sitä, että on täysin näitä maksusitoumuksia jätetty myöntämättä henkilöille, joilla on alkoholiongelma. Pidän tätä aivan älyttömänä sosiaali- ja terveyspolitiikkana, kun me tiedämme, miten paljon kuluja ja ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä alkoholismi, sairaus, aiheuttaa. On myös, rouva puhemies, todettava se, että tämä ministeri Wille Rydmanin ajama leikkaus sotejärjestöille kohdentuu myös tälle puolelle. Siellä on monia järjestöjä, jotka tekevät töitä alkoholismin kitkemiseksi, muiden päihdeongelmien kitkemiseksi, ja tämäkin osaltaan vie asioita väärään suuntaan. Rouva puhemies! Vastustan tätä käsillä olevaa lakiesitystä, mutta kannatan sitä, että eduskunta ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta antaisivat oikeaa apua alkoholisairaudesta kärsiville. Toivoisin, että tämä sali keskustelisi tästä asiasta fiksummilla perusteilla kuin minusta täällä yleensä tavataan keskustella.

Arvoisa herra puhemies! Tänään käymme keskustelun ja huomenna äänestämme mahdollisuudesta alkoholin kotiinkuljetukselle. Suomessa alkoholipolitiikan lähtökohta on ollut haittojen ehkäisy ja vastuullisuus. Nyt alkoholin saatavuutta lisätään jälleen yhdellä uudella tavalla ilman, että kukaan osaa vielä kertoa, mitä vaikutuksia muutoksella on esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön, perheiden hyvinvointiin tai terveydenhuollon kustannuksiin. On selvää, että alkoholi ei ole ongelma kaikille. Monet eivät käytä sitä lainkaan, ja useimmat osaavat käyttää sitä kohtuudella, mutta yhteiskunnan tehtävä on huolehtia myös niistä ihmisistä ja perheistä, joille alkoholi aiheuttaa ongelmia. Päätöksiä pitää arvioida myös heidän näkökulmastaan. Erityisen erikoiseksi ja kummalliseksi tämänhetkisen tilanteen tekee se, että samaan aikaan, kun hallitus etsii säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluista, se on valmis tekemään päätöksiä, joiden seurauksena alkoholihaittojen riski todennäköisesti kasvaa. Kysymys ei ole siitä, saako aikuinen ihminen ostaa alkoholia; kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa rakennamme ja kuka lopulta maksaa laskun, jos haitat kasvavat. Terveempi ja turvallisempi Suomi on tavoite, jonka pitää näkyä myös lainsäädännössä. Minun on vaikea nähdä, miten alkoholin kotiinkuljetus vie meitä kohti näitä edellä lausuttuja tavoitteita. Näistä syistä kannatan edustaja Mehtälän tekemää hylkäysesitystä. Jos alkoholin kotikuljetus huomenna hyväksytään, eduskunnan pitää edellyttää, että tämän päätöksen vaikutuksia seurataan erittäin tarkasti ja mahdollisiin ongelmiin tullaan reagoimaan välittömästi ja viivytyksettä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Alkoholilain 1 §:n mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholinkäyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Pidän erittäin valitettavana, että Orpon hallitus asettaa tässä asiassa markkinatalouden, kaupanalan intressit, suomalaisten terveyden ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle nyt niinkin räikeällä tavalla kuin tässä nyt käsillä olevassa alkoholin myynnin ja markkinoinnin rajoituksia purkavassa esityksessä tehdään, sillä kuten tässä edellisessäkin, varsin ansiokkaassa puheenvuorossa todettiin, niin siitähän tässä nyt tosiasiallisesti ja loppuviimein on kysymys. Taustalla toki vaikuttaa myös kokoomuksen pitkäaikainen tavoite purkaa Alkon monopoli ja saattaa vahvat alkoholijuomat ruokakauppoihin, mutta tätä nyt tuskin sellaisenaan olisi varmaan hallitusohjelmaan saatu kirjattua. Mutta on aivan selvää, että Alkon monopolille tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee olemaan se niin sanottu viimeinen niitti. Arvoisa puhemies! Kiinnitän nyt edustajien huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli lukuisia asiantuntijoita esitystä käsitellessään. Erityisesti elinkeinoelämän edustajat suhtautuivat esitykseen luonnollisesti neutraalisti tai kannattivat tuoden esille sen, että sillä voi olla elinkeinoelämää edistäviä positiivisia vaikutuksia. Suuri osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot toivat kuitenkin esille ja suhtautuivat esitykseen kriittisesti katsoen, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholinkäyttöä ja siten alkoholihaittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi nostettiin esiin huoli esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan resursseista sekä vaikutuksista erityisesti lasten ja ikääntyneiden asemaan. Arvoisa puhemies! Noin kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuolee Suomessa asukaslukuun suhteutettuna ihmisiä yli kolminkertainen määrä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Yleisimpiä alkoholinkäyttöön liittyviä terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveyden ongelmiin ja uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin. Lisäksi alkoholi on yleisin vaikuttava tekijä väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Mielestäni on älyllisesti epärehellistä rinnastaa alkoholi puhtaasti tavalliseksi kulutustuotteeksi, koska sen haitat kohdistuvat usein myös sivullisiin ja usein nimenomaan lapsiin. Tutkimukset osoittavat, että saatavuuden kasvaessa lisääntyy myös kulutus, mutta esimerkiksi sosiaaliset haitat eivät jakaudu tasaisesti vaan kasautuvat nimenomaan perheisiin ja kotitalouksiin, joissa on jo ennestään ongelmia. Alkoholipolitiikka ei koskaan ole eikä se koskaan voi olla vain elinkeino- tai kuluttajapolitiikkaa, vaan kyse on mitä suurimmassa määrin myös terveyspolitiikasta sekä lapsi- ja perhepolitiikasta. Arvoisa puhemies! THL:n rekisteritutkimuksen mukaan lähes 90 000 alaikäisellä lapsella on ollut lapsuuden aikana tilanne, jossa vanhemmista ainakin toisella on vakava päihdeongelma. Tällä hetkellä tällaisissa olosuhteissa elää lähes 42 000 lasta. Nuorille tehdyissä kyselyissä jopa joka neljäs on kärsinyt vanhemman liiallisesta alkoholinkulutuksesta. Arvoisa puhemies! Olen 25 vuoden aikana lastensuojelun kentällä toimineena joutunut näkemään, miten raadollisia muotoja vanhempien päihteidenkäyttö saa ja miten kestämättömällä tavalla päihteet ja erityisesti alkoholi sävyttävät suomalaisten lasten ja nuorten elämää, jotka joutuvat kasvamaan niitä runsaasti kuluttavien aikuisten kanssa. Lastensuojelun, poliisin ja päihdetyön tutkimuksissa alkoholi yhdistyy vahvasti perheiden riitoihin, väkivaltaan, turvattomuuteen ja kotihälytyksiin. Noin 40—70 prosentissa lähisuhdeväkivaltatapauksista ainakin toinen osapuoli on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Vakavissa pahoinpitelyissä ja henkirikoksissa osuus on tätäkin suurempi, poliisin kotihälytyksissä niin ikään. Ongelmat kuormittavat julkisin verovaroin rahoitettavia palveluja, oikeuslaitosta ja viranomaisia. Kiitän niitä hallituspuolueen edustajia, jotka asiantuntijavaliokunnassa ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja olivat mukana tekemässä tarvittavia muutoksia, mutta kuten tiedämme, kokonaisuudessaan tämä käsittelyprosessi on saanut farssin mittasuhteet tässä eduskunnassa kaikkine käänteineen. Arvoisa puhemies! Tässä ajassa, kun yhteiskunnassa vallitsee massatyöttömyys, ihmisten pahoinvointi kasvaa, nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut ja suomalaisten kyky ja mahdollisuudet käsitellä pettymyksiä, surua ja ahdistusta ovat tänäkin päivänä monin paikoin rajoittuneita, niin kuin ne ovat olleet tässä maassa iän kaiken, sukupolvesta toiseen, tässä maassa ei tarvita lisää viinaa, eikä lisää viinaa ainakaan suoraan kotiovelle. Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä ja lausumia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi ei ole vain yksilön valinta, sillä on myös yhteinen hintalappu. Kun puhumme alkoholipolitiikasta, emme puhu vain siitä, että yksittäinen ihminen ostaa kaupasta tai verkkokaupasta sen tuotteen tai tuotteita. Puhumme myös siitä, mitä seurauksia alkoholinkäytöllä on terveydenhuollolle, lastensuojelulle, poliisille ja koko yhteiskunnalle. Alkoholin kustannukset pelkästään terveydenhuollolle ovat jopa 1,1 miljardia vuodessa, joka on aikamoinen summa. Alkoholinkulutus kasvattaa tautitaakkaa, vie toimintakykyä vuosia ja aiheuttaa viisi prosenttia kaikista kuolemista. Tämähän on todellakin aika vakavaa puhetta. Sitten kun miettii, mikä on alkoholin vaikutus lähisuhde- ja perheväkivallan näkökulmasta ja lasten turvallisuuden näkökulmasta, ollaan vielä vakavammissa aiheissa. Alkoholi on yksi yleisimmistä väkivallan taustatekijöistä Suomessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiinkin alkoholin olevan yleinen väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustatekijä. Valiokunnan kuulemisessa nostettiin esille huoli myös siitä, että alkoholin saatavuus tulee lisääntymään tämän hallituksen esityksen mukana ja tämä tulee vaikeuttamaan entisestään erityisesti lasten kokemaa tilannetta erityisesti näissä kyseisissä perheissä, joissa on näitä päihdeongelmia. Se, mikä minua harmittaa tosi paljon tässä käsittelyssä, on se, että tässä hallituksen esityksessä olevia tavoitteita oltaisiin pystytty edistämään myös säädellymmällä, tarkkarajaisemmalla lainsäädännöllä, mitä me mietinnössä esitettiin enemmistön turvin. Minä haluankin käydä nyt kohta kohdalta vähän läpi, mitä eroavaisuuksia tässä kokonaisuudessa oli, koska tämä paketti on niin iso ja kaikki eivät välttämättä aidosti tiedä, mitä asiaa siellä on käsitelty. No, ekanakin hallituksen esityksessä mahdollistetaan etämyynti ulkomailta 80 prosenttin alkoholijuomille. 80 prosenttia on tosi korkea arvo. Tässä meidän mietinnössä oltaisiin mahdollistettu etämyynti niin, että se rajataan samoihin rajoihin kuin kotimaan vähittäismyynti: enintään kahdeksan prosenttia käymisteitse valmistettuna ja 5,5 muulla tavoin valmistettujen osalta. Sitten olisi ollut tämä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuus. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole tällaista velvoitetta rekisteröityä, vaan tämä on mahdollista ilman rekisteröintiä, ja tämä on tavallaan yksi keskeisimpiä haasteita. Toinen on tämä verotunniste toimitusehdon edellytyksenä. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole nimenomaan velvollisuutta tarkistaa verotunnistetta ennen luovuttamista ja meidän mietinnössä on. Yhdistettynä nämä kyseiset veronyanssit johtaisivat siihen, että ne, ketkä tällä hetkellä... Meillähän tällä hetkellä on tilanne, että ihmiset saattavat verkosta ostaa aika isojakin määriä, mutta he eivät maksa Suomen valtiolle niitä veroja, mitä heidän pitäisi maksaa. Tällä verotunnisteella ja tällä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuudella oltaisiin huolehdittu siitä, että joka ikinen euro, joka Suomen valtiolle kuuluisi, sinne kolahtaisi. Mietin ihan hirmuisesti — tiedän, että yksittäiset miljoonat eivät valtiontaloutta nyt millään tasolla vielä pelasta, mutta tässä oli kuitenkin erilaisia arvioita 70 miljoonasta aina 300 miljoonaan, eli se haitari oli tosi iso, mitä verokertymää me menetetään tällä hetkellä — minkä takia tätä kyseistä kohtaa suuri valiokunta ei ottanut omassa mietinnössään mukaan, koska tämä oli sellainen asia, missä oli kyllä hallitus—oppositio-rajat ylittävää ymmärrystä siihen, että tämä nykytilanne ei ole hyvä ja tämä pitäisi korjata. Juuri tässä vaikeassa valtiontalouden tilanteessa ajattelen, että yksittäisetkin sadat miljoonat olisivat kyllä tervetulleita. Sitten mitä tulee tähän alkoholin kotiinkuljetukseen, niin tässä opposition enemmistön luomassa mietinnössähän ei ollut ajatusta siitä, että kotiinkuljetus ei olisi mahdollista, mutta meillä olisi ollut tällainen aikaraami, mikä tässä esityksessä oli 24 tuntia. Joissakin toisissa koalitioissa se olisi voinut olla 12 tuntia. En välttämättä ajattele, että se 24 on se, mutta se perustui siihen huoleen, mikä asiantuntijoilla oli, että kaikkein ongelmallisimpia kotiinkuljetuksissa ovat nämä pikatoimitukset, niin että yksittäinen ihminen, jolla saattaa olla alkoholiongelma, saattaisi pystyä tilaamaan tämän hallituksen esityksen mukaisesti saman tien kotiinsa lisää alkoholia. Tässä hallituksen esityksessä olevat suojalausekkeet, millä perusteella tämän ei pitäisi toteutua, ovat todella kevyet. Meillä on tällä hetkellä ihan täysin tiedossa, millä mahdollisuuksilla esimerkiksi tällainen wolttikuski pystyisi... Tässä nousee kysymys ja huoli, millä hän pystyy estämään sen alkoholituotteen siirtymisen sille toiselle ihmiselle, joka on tilannut ja maksanut sen, kun hänellä ei ole virka-apua käytössä. Elikkä tässä hallituksen esityksessä virka-apua saisi vain maksullisesti, kun meidän enemmistön mietinnössä virka-apu olisi kuulunut ihan ilmaisena, koska ihmiset ajattelevat kuitenkin, että he tekevät lainsäädäntöön liittyvää tulkintaa, ja silloin poliisin tulisi sitä virka-apua antaa, mutta tässä hallituksen esityksessä se tosiaan lähtee siitä näkökulmasta, että virka-apua tulisi vain maksullisesti apuun ja käyttöön. Sitten yksi esimerkki myös tästä hallituksen esityksen sisällöstä, missä oikeasti olisi pitänyt korjata niitä omia esityksiä, on se, että tässä on tällainen ajatus, että sitä kotiinkuljetusta voi toimittaa ihan julkisille paikoille puistoihin, ja tässä ei rajattu muuta kuin peruskoulu ja varhaiskasvatus sieltä pois. Eli meillä saattaa tulla tilanne, missä meillä on vaikka toisen asteen kouluissa ihmisiä, ketkä ovat alaikäisiä, ketkä ovat ammatillisessa tai lukiossa, ja sitten heidän 18—19-vuotiaat kollegansa, lapsoset, saavat teknisesti tilata sitä sinne toiselle asteelle, mutta sitten sitä ei saisi jollain tasolla kuitenkaan luovuttaa niille alaikäisille. Tässä opposition enemmistön mietinnössä lähdettiin siitä, että toinen aste olisi pitänyt kokonaan sulkea pois tästä kotiinkuljetuksen mahdollisuudesta. Sitten on tavallaan tämä, että täällä ei ole minkäänlaisia rajoituksia, kuinka paljon sitä alkoholia voi enimmäismääräisesti ylipäätänsä lähteä kuljettamaan. Elikkä sekin oli sellainen, missä olisi ehkä voinut antaa lupaviranomaisille jonkinlaista sääntelymahdollisuutta. Ehkä viimeisenä nostan esille, kun aika loppuu, tämän ikärajavalvonnan. Elikkä hallituksen esitys lähtee siitä, että ikärajan voi halutessaan tarkistaa, mutta se ei ole välttämättömyys. Eli ei ole esimerkiksi tällaista pakkoa tarkistaa jokaisessa luovutustilanteessa eikä tällaista vahvaa tunnistautumista. Kyllä nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, [Puhemies koputtaa] että kyllä tämä lainsäädäntö on löyhää ja lepsua.

Arvoisa puhemies! On ollut todella surullista seurata Orpon hallituksen alkoholipolitiikkaa. Meillä on tässä maassa valtavasti ihmisiä, jotka kärsivät päihdeongelmista, mutta hallitus keskittyy vapauttamaan ja helpottamaan alkoholin myyntiä ja leikkaa samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluista sekä ennaltaehkäisevää päihdetyötä tekeviltä sote-järjestöiltä. Tässä sivuutetaan nyt laaja joukko sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemia asiantuntijoita, jotka ovat vastustaneet tätä lakiesitystä nimenomaan kansanterveydellisin perustein. Sen sijaan esitystä ovat kannattaneet lähinnä kaupanalan edustajat, siis tahot, jotka tekevät tulosta alkoholia myymällä. On karua, että hallitus on puskemassa läpi vastoin sotevaliokunnan enemmistön kantaa suuren valiokunnan kautta lakia, joka mahdollistaa sen, että Wolt-kuskit voivat jatkossa kuljettaa alkoholia ihmisten kotioville. Kuskeille jää kohtuuton vastuu varmistaa, ettei alkoholi päädy alaikäiselle tai päihtyneelle. Tässä on edellisissä puheenvuoroissa hyvin kuvattu sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun alkoholia saa välittömästi, kun sitä tarvitsee, suoraan kotiin. Valiokunnan enemmistön tekemät tiukennukset olisivat tehneet tästä esityksestä vastuullisemman, mutta se tosiaan nyt sitten jyrättiin suuressa valiokunnassa. Toinen huoli on, että tällä ja hallituksen muilla esityksillä romutetaan Alkon monopoliasemaa. Itse pidän tätä kehitystä vastuuttomana ja kannatan sitä, että Alkon monopoli säilytetään nimenomaan kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Alkoholi ei ole tavanomainen kulutustuote vaan miljardiluokan haitat aiheuttava päihde, joka rikkoo koteja ja perheitä. Aivan liian monella lapsella ja nuorella on tässä maassa lasinen lapsuus. Yli 89 000 lasta elää ennen täysi-ikäisyyttään kodissa, jossa arkea varjostaa vakava päihdeongelma. Siksi alkoholipolitiikkaa on perusteltua tarkastella ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspoliittisena kysymyksenä, mutta hallitus on nyt käsitellyt alkoholia lähes yksinomaan kilpailu- ja elinkeinopolitiikkana. Asiantuntijoiden mukaan tämä laki uhkaa kärjistää ja lisätä alkoholista syntyviä haittoja Suomessa samalla, kun taloudelliset hyödyt kohdentuvat yksityisille alkoholin myyjille ja tuottajille sekä alkoholikauppiaille ulkomailla. Tämä esitys uhkaa vesittää tutkitusti vaikuttavat ja kustannustehokkaat keinot, joilla alkoholihaittoja voidaan väestötasolla vähentää. Todella toivon, että tässä vielä käänne voisi tapahtua ja että tämä laki ei tästä salista etenisi. Kannatan edustaja Lindénin hylkäysesitystä ja hänen esittämiään lausumia.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että kannatan Päivi Räsäsen tekemää hylkäysehdotusta samoin kuin edustaja Hemmilän tekemää lausumaehdotusta. Myös kollega Aki Lindénin lausumaehdotukset olivat mielestäni niin hyviä, osin myös sellaisia, joita kannatin suuressa valiokunnassa, että kannatan myös niitä. Suuressa valiokunnassa kannatin myös jo aiemmin edustaja Hemmilän tekemää lausumaehdotusta, mutta ymmärsin, että se on siellä suuren valiokunnan mietinnön pohjassa. Erittäin hyvä lausuma. Arvoisa puhemies! Niin kuin monet tietävät ja muistavat, toimin nyt kolmatta kautta kansanedustajana, pian 12 vuotta kansanedustajuutta. Tätä ennen toimin terveydenhuollon ammattilaisena yli 25 vuotta lääkärinä ja tuosta ajasta noin kymmenen vuotta erikoislääkärinä. Terveydenhuollon ammattilaisen identiteetti on se keskeinen osa omaa identiteettiäni myös kansanedustajana. Se tarkoittaa, että kun esityksiä arvioin, niin arvioin niitä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen näkökulmasta. Olipa sitten kyse ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta, yhteisöjen, järjestöjen, toimintaympäristön tai yhteiskunnan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä, niin se on toimintani keskiössä. Hyvät kollegat, meidät on valittu tänne kansanedustajiksi. Meitä ei ole valittu tänne puolueiden edustajiksi vaan nimenomaan kansan edustajiksi. Meillä on myös vastuu ensisijaisesti äänestäjillemme eli kansalaisille siitä, miten täällä toimimme. Ajattelen, että kun meidät on tänne kansanedustajiksi valittu, niin meidän velvollisuus on arvioida joka ikistä esitystä ja esitysten vaikutuksia niin lyhyellä tähtäimellä kuin pitkällä tähtäimelläkin. Meillä on nyt käsittelyssä esitys uudeksi alkoholilaiksi. Alkoholilain mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Kun arvioidaan tätä alkoholilain tehtävää ja arvioimme nyt käsillä olevan alkoholilakiesityksen sisältöä, niin mielestäni ei tarvitse olla kovin pitkän linjan terveydenhuollon ammattilainen, kun voi ymmärtää, että tässä esityksessä on erittäin paljon epäkohtia, siinä on erittäin paljon heikkoja kohtia. Sen vuoksi minä haluankin vedota kaikkiin kansanedustajiin ihan riippumatta puoluetaustasta: Näkisin, että meidän kaikkien velvollisuus on arvioida ja toimia oikein ja olemme nimenomaan vastuussa kansalaisille. Ajattelen, että jos ja kun toivon mukaan kaikki näin arvioimme tätä esitystä, niin ei voi tulla muuhun loppupäätelmään kuin siihen, että tämä esitys on hylättävä. Tämä alkoholilakiesitys ei olisi koskaan saanut tulla tähän saliin tällaisena kuin se tuli. Se lähti ministeriöstä lausuntokierrokselle ja tuli myös tähän taloon sellaisena, että se sisältää erittäin paljon epäkohtia, ja sen vuoksi tällaisena sitä ei saa päästää eteenpäin. Me tiedämme hyvin, mitä kaikkea alkoholi aiheuttaa. Se aiheuttaa paljon ja merkittäviä terveyshaittoja. Se lisää syöpäsairauksia, maksa-, aivosairauksia, mielenterveyden ongelmia. Se lisää väkivaltaa, perheväkivaltaa, onnettomuuksia ja tapaturmia. Alkoholiperäisiin tauteihin ja myrkytyksiin kuolee vuosittain yli 1 500 ihmistä. Me emme tarvitse lisää viinan koteihin rahtaamista. Tämä esitys mahdollistaisi jopa 80-prosenttisen viinan tilaamisen ulkomailta kotiin. Sitä voisi tilata kuka vain, ei tarvitse vahvaa tunnistautumista. Sitä voisi tilata kuinka paljon vain, pullon, kaksi, 20 tai jopa rekkalastillisen, ja sitä voisi tilata kuinka usein vain, useita kertoja päivässä, tunnin, muutaman välein. Siinä vaiheessa, kun äiti tai isä herää sammumispisteestään, ei tarvitse enää ruveta soittelemaan kavereille, löytyisikö vähän lisää viinaa, vaan voi pirauttaa ja tilata lisää. Ja niin edelleen. Ja myöskin se, että me emme tosiasiallisesti tiedä, kuka tuota alkoholia myy. Myyjän ei tarvitse ilmoittautua tai rekisteröityä. Kuinka voidaan epäkohtia valvoa tai niihin puuttua, jos myyjän yhteistietoja ei todellisuudessa ole tiedossa? Ostajan ei myöskään tarvitse aina tunnistautua, ei tarvitse henkilökortteja esittää, jotta voitaisiin todentaa, että hän ei ole alaikäinen. Hyvä puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa, jos viisi minuuttia on tässäkin istunnossa rajana. Jos on seitsemän minuuttia, niin sitten voin vielä jatkaa. Jos me ajatellaan, että meidän tehtävänä on pyrkiä parantamaan terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta kaikkien kansalaisten kohdalla, niin kun tuolla takana on Työ ja tulevaisuus -patsaat, toivoisimme, että meidän miehet — jos nyt eivät ihan noin hyvässä kunnossa kuin patsaina — olisivat hyvässä kunnossa kuitenkin tulevaisuudessakin. Ja tuo naisen, äidin ja lapsen patsas muistuttaa ainakin itseäni aina siitä, että meidän tulisi toimia niin, että meidän lapset ja nuoret voivat hyvin ja tulevat sukupolvet voivat hyvin. Mitä tämä lakiesitys tuo tullessaan? Se tuo tullessaan myös sen, että verkossa voi mainostaa. Myös nämä influensserit, vaikuttajat voivat verkossa mainostaa jopa vahvoja viinoja. Siellä meillä on paljon lapsia ja nuoria. Heihinkö me haluamme olla tällä tavalla vaikuttamassa? Ja sitten tuo Alkon kansanterveydellinen asema. Alkon kansanterveydellinen asema on sellainen, josta todellakin meidän hallitusohjelmaan on kirjattu, että sitä ei saa heikentää. Nyt meillä tulee etämyynnin ja kotiinkuljetusten myötä toimipisteitä erilaisiin paikkoihin. Näitä pisteitä tulee niin valtavasti, että on aivan selvää, että Alkon kansanterveydellinen asema ei jää koskemattomaksi. Puhumattakaan, että sitä asemaa pitäisi vahventaa, niin kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa Systembolagetin asema on huomattavasti Alkoa parempi. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.

Herra puhemies! Käsittelemme taas tänään alkoholilakia, tällä kertaa suuren valiokunnan mietinnön pohjalta. Kuten muistamme, eduskunta äänesti reilu viikko sitten tämän salikeskustelun pohjaksi hallituspuolueiden edustajien jättämän vastalauseen. Tämä ohjasi lain suuren valiokunnan syyniin. Haluan heti aluksi palata siihen keskusteluun, jota kävimme tästä samasta asiasta torstaina 11. päivä kesäkuuta. Toin jo tuolloin esille painokkaan huoleni perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolesta. Totesin silloin, ja toistan sen tänään, että alkoholilainsäädännön laajamittaiset löysennykset, kuten alkoholin kotiinkuljetus ja hallitsematon etämyynti, kantavat mukanaan suuria ja arvaamattomia riskejä. Emme voi sivuuttaa niitä sosiaalisia ja terveydellisiä kuluja, joita tästä markkinoiden avaamisesta väistämättä seuraa. Vastuullisen lainsäätäjän velvollisuus olisi asettaa kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan kokonaisetu aina etusijalle. Kritiikkini tätä lakimuutosta kohtaan ei ole ollenkaan hälventynyt. Toimin itse aktiivisesti suuressa valiokunnassa ja esitin siellä lausumaa, koska katsoin, ja katson edelleen, että uusi laki vaatii poikkeuksellisen tiukat raamit ja tarkat reunaehdot. Meidän on pystyttävä estämään alkoholin saatavuuden laajentamisesta syntyvät hallitsemattomat lieveilmiöt. Arvoisa herra puhemies! Tehtyjen muutosten myötä on välttämätöntä, että eduskunnalla on käytössään kaikki mahdolliset mekanismit haittojen minimoimiseksi ja tilanteen seuraamiseksi. Tästä syystä aion tänään esittää toisen lausuman. Tämä lausuma ei ole mikään uusi tai irrallinen keksintö, se on sanamuodoltaan täsmälleen sama lausuma, jonka hallituspuolueiden edustajat sisällyttivät vastalauseeseensa jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kyseessä on siis linjaus, jonka samanmielisyyden ja tarpeellisuuden myös hallituspuolueiden valiokuntajäsenet tunnistivat. Katson, että tämän nimenomaisen lausuman sisällyttäminen eduskunnan päätökseen on aivan välttämätön työkalu, jolla edes yritämme suitsia kotiinkuljetuksen ja etämyynnin tuomia kielteisiä vaikutuksia. Jos kerran lainsäädäntöä ollaan viemässä vauhdilla eteenpäin, meidän on velvoitettava hallitus seuraamaan ja reagoitava viipymättä, jos kansanterveydellinen tilanne sitä vaatii. Herra puhemies! Me emme saa sulkea silmiämme siltä todellisuudelta, että alkoholi on edelleen yksi suurimmista yhteiskunnallisista kipupisteistämme. Kun sääntelyä puretaan, on valvontaa ja seurantaa vastaavasti tiukennettava. Eduskunnan on kannettava oma vastuunsa herkästi ja viisaasti. Pyydänkin teitä, arvoisat kollegat, yli puoluerajojen tukemaan tätä esittämääni lausumaa. Varmistetaan yhdessä, että maassamme säilyy edes jonkinlainen hallittu, vastuullinen ja ennakoitava linja alkoholipolitiikassa. Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, tämä lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” Tämä on siis se sama lausuma, joka sisältyi StV:n mietinnön vastalauseeseen Mia Laiholta ynnä muilta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Teen tässä tärkeimmän osion: kannatan edustaja Lindénin hylkäysehdotusta ja näitä kolmea lausumaehdotusta. Arvoisa puhemies! Meillä on tässä käsittelyssä tämä lainsäädäntö, joka nyt tuli mutkien kautta tänne. Täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki siitä erittäin kattavan mietinnön: siellä oli veromerkkiä ja oli rekisteröintivelvoitetta, eli verojen perintään oli kiinnitetty huomiota, ketkä saavat toimittaa, ikärajat ja velvollisuus tarkistaa, minne toimitetaan ja mainonnan rajoitteet. Siellä oli kaikki keskeiset asiat yritetty laittaa kuntoon, ja nyt tällä muutoksella, mitä nyt tästä suuren valiokunnan kautta on tullut, nämä rajoitteet ovat käytännössä poissa. Tämä on erittäin huono tilanne. On mielenkiintoista, että tänään muun muassa tähän verokäsittelyyn, joka tässä nyt on yhtenä kokonaisuutena, myös Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ilmaisi mielipiteenään, että nykyinen tilanne heikentää kotimaisen valmistavan teollisuuden, maahantuojien ja kaupan kilpailuasemaa samalla, kun valtiolta jää merkittäviä verotuloja saamatta. Sitten he myös korostavat sitä, että tässä yhteydessä olisi pitänyt päättää tilattavien alkoholien verovalvonnasta, verojen perinnästä ja vastuiden kohdentamisesta ja myöskin näistä juomapakkauksista. He olivat arvioineet veromenetykseksi yli 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuotoista 87 miljoonaa, eli melkein 400 miljoonasta puhutaan heidän laskelmansa mukaan. Täällä on ollut mietinnössä 61:stä 285 miljoonaan euroon. Täytyy ihmetellä. Me ollaan puhuttu paljon tämän valtion alijäämästä, joka on 13 400 miljoonaa tällä hetkellä, ja me katsomme tällä tavalla hallituspuolueitten toimesta näitä verotoimia. Tässä olisi ollut mahdollisuus korjata sitä verotuottoa ja rakentaa tähän mallia. Nyt me tällä lausumalla yritämme sitä viedä eteenpäin, mutta se olisi pitänyt, niin kuin edustajat Sarkkinen ja Lindén hyvin tässä puhuivat, tuoda jo tähän esitykseen, niin kuin se oli tuossa mietinnössä. Tässä mielessä voi sanoa, että tämä on todella huono esitys, ja sen takia tätä ei pitäisi viedä eteenpäin. Alkoholia Suomessa on saanut erittäin hyvin tälläkin hetkellä, se ei ole ollut tässä ongelma. Kysymys on, kuinka sitä toimitetaan, mistä sitä saa. Nyt tilanne on se, että Alkot, jotka ovat nyt käytännössä kaikissa ostoskeskuksissa, ovat siellä kauppareissulla saavutettavissa, mutta kyllä Alkojen asema tulee muuttumaan todella vahvasti tämän muutoksen myötä, ja voi olla, että meillä alkoholimonopolia tästä eteenpäin ei ole. Sen lisäksi, että tämä vie näitä asioita kummalliseen suuntaan, tämä kotimaisten ja ulkomaalaisten toimittajien eriarvoinen tilanne on tässä todella iso. Eli paljon heikennyksiä nykyiseen tilanteeseen, ja yhtään parannusta siihen, mitä olisi tarvittu, ei ole tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Teen tärkeimmän asian ensin eli ehdotan tämän mietinnön hylkäämistä. Teen myös seuraavat lausumaehdotukset, jotka on myös toimitettu etukäteen sähköisesti edustajille, ja niitä on kolme: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tekee arvioinnin tehtyjen alkoholilakimuutosten vaikutuksista Alkon asemaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta hallitusohjelman kirjaus Alkon kansanterveydellisen tehtävän ja aseman säilyttämisestä toteutuu.” 3) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto varmistaa ehkäisevän päihdetyön sekä alkoholihaittojen korjaamiseen riittävän valtion rahoituksen tai selvittää ja ottaa käyttöön mallin, jolla haittaveroja korvamerkitään suoraan haittojen ennaltaehkäisyn ja korjaamisen rahoitukseen.” Tässä varsinaiset ehdotukset. En käytä nyt laajempaa perustelupuheenvuoroa näiden puolesta, mutta tässä paikaltani käytettävissä olevan ajan puitteissa totean lyhyesti seuraavat asiat: Minulla oli tänään tänne liikennöidessäni autoradio päällä, ja kuulin pienen otteen käydystä radiokeskustelusta, jossa edustaja Tanus sanoi minusta erinomaisella tavalla, että alkoholin saatavuus ei ole Suomessa kenellekään ongelma tänä päivänä, ja olen siitä aivan ehdottoman samaa mieltä. Edelleen kuulin hänen myös sanovan, että tämän lain koko valvonta on reikäinen, joka oli hyvin valittu sana tähän yhteyteen. Täällä on mainittu edustaja Räsäsen puheenvuorossa äsken kuultuna verkkomainonnan tulo myös väkeviin, ja sitten tässä on tietysti kaiken kaikkiaan tämä verojen menetys, jota edustaja Sarkkinen äsken erinomaisella tavalla valotti. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kun oli laaja kuuleminen, niin saimme tuoreinta tietoa alkoholinkulutuksesta Suomessa, ja sen voisi esittää yhteenvetona muutettuna absoluuttiseksi ja yli 15-vuotiasta suomalaista kohti niin, että on 8—9 litraa tilastoitua alkoholinkäyttöä. Siinä on mukana silloin Alkon myynti, ravintolamyynti ja vähittäiskaupan myynti. Sitten on noin kaksi ja puoli litraa verkkomyyntiä ja toiset kaksi ja puoli litraa matkustajatuontia eli siis noin 13—14 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muunnettuna yli 15-vuotiaasta kohti. Tämä jakaantuu vielä erittäin epätasaisesti, ja osalle väestöä tästä on ihan valtavat haittaseuraukset, joita me sitten verorahoilla hoidamme niin siellä poliisin työssä kuin sairaaloissa. Senkin takia kohtuullinen verotus tässä olisi enemmänkin kuin paikallaan.

Arvoisa puhemies! Arvioin esitystä nyt lähinnä verovalvonnan näkökulmasta. Hallituksen esitys ei sisällä riittäviä keinoja sen varmistamiseksi, että ulkomailta Suomeen toimitettavista alkoholijuomista maksetaan Suomeen kuuluvat verot. Veromenetykset tulevat todennäköisesti kasvamaan suhteessa nykytilaan, kun etätilaaminen yleistyy. Usein tilaukset tulevat ulkomailta, ja ulkomailta tilattaessa verot jäävät usein maksamatta. Siihen ulkomaisten kauppojen edullisuus paljolti perustuukin, verojen maksamatta jättämisen vuoksi halvempiin alkoholin hintoihin. Lakiin ei sisälly konkreettisia säännöksiä verojen valvonnasta tai keräämisestä. Jos verojen maksamista ei riittävän tehokkaasti valvota, jää lain edellyttämä verojen maksu käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Kotimyyntiesityksessä on paljon ongelmia, ja suhtaudun itse kriittisesti alkoholin wolttaamiseen ja tähän hallituksen esitykseen. Vaikka alkoholin kotiin tilaaminen kuitenkin sallittaisiinkin, tulisi esitykseen lisätä vähintään selkeät ja käytännössä toimivat säännökset ulkomailta tilattavan alkoholin verovalvonnasta, verojen perinnästä sekä vastuiden kohdentumisesta. Näin suojeltaisiin valtion verotuloja, joilla osittain rahoitetaan alkoholin kulutuksesta syntyvien haittojen hoitamista. Lisäksi on epäreilua, jos ulkomaiset myyjät voivat käytännössä kiertää veroja, jotka tulevat vastaavissa ostoissa suomalaisten toimijoiden kannettavaksi. Kilpailu siis uhkaa vääristyä kotimaisten toimijoiden tappioksi. Kun Suomessa ylläpidetään korkeaa alkoholiverotusta, on samalla huolehdittava siitä, että verot myös tosiasiallisesti kannetaan kaikilta markkinoilla toimivilta tahoilta. Arvoisa puhemies! Verotusnäkökulmaa tarkastellut valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan seuraavasti: ”Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitystä käsitellessään lisäisi myös alkoholilakiin työkaluja, joilla voidaan osaltaan varmistaa, että etämyyjä huolehtii veronmaksu- ja muista velvoitteistaan, sekä tehostaa myös verovalvontaa. Tältä osin valiokunta nostaa esille kuulemisessa esille tuodun etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuden. Valiokunta esittää ostajan tai myyjän verojen maksamista osoittavan tunnisteen lisäämistä toimitettavaan alkoholierään ja alkoholierän toimittajalle velvoitteen tarkistaa tunnisteen olemassaolon ennen kuljetukseen ottamista mahdolliset valmisteverotusdirektiivin mukaiset rajoitukset kuitenkin huomioon ottaen. Valiokunta on arvioinut mahdollisia verovaikutuksia etämyynnin osalta. Valiokunta toteaa, että myös esityksessä ehdotetulla sääntelykokonaisuudella voi olla vaikutusta verokertymään.” Näin totesi siis valtiovarainvaliokunta laajalla joukolla hyväksymässään lausunnossa, ja siis hallituspuolueiden edustajat olivat myös tämän lausunnon takana. Arvoisa puhemies! On myönteistä, että ilmeisesti hallituspuolueet ovat täällä tänään esittämässä lakiesityksen hyväksymisen ohella hyväksyttäväksi lausumaa, jossa eduskunta edellyttää valtioneuvostoa selvittämään alkoholin etämyynnin rekisteröitymismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi. Tämä on hyvä lausuma, mutta asia olisi pitänyt toteuttaa jo ennen esityksen tuomista eduskuntaan tai viimeistään eduskuntakäsittelyn aikana. [Sari Tanus: Samaa mieltä!] Nyt asia jää mahdollisen jatkovalmistelun varaan, mutta mitään takeita lausuman esittämän asian toteutumisesta ei ole. Veropohja olisi tullut varmistaa jo nyt käsittelyn aikana. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Esitän, että eduskunta hylkää tämän lakiesityksen. Tämä esitys on muutaman vuoden sisällä kuolettava isku kansanterveyslähtöiselle alkoholipolitiikalle. Se tulee muuttamaan suomalaisen alkoholipolitiikan suunnan kansanterveyspainotteisuudesta elinkeinopainotteiseksi. Tässä avataan väylät kuljettaa lasteittain ilman mitään rajaa väkevää viinaa aina 80 prosentin vahvuuteen asti kotioville, puistoihin, nuorisotaloille, festarialueiden, ravintoloiden lähelle, melkein minne tahansa, muutamia erikseen mainittuja osoitteita lukuun ottamatta. On täysin naiivia uskotella, että tämän jälkeen Alkolla ja kotimaisella alkoholijuomakaupalla olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia kilpailla ulkomaisen etämyynnin kanssa. Alko voisi tämän esityksen mukaan siis viedä kotioville vahvoja juomia, mutta muut alkoholijuomakaupan yrittäjät joutuvat noudattamaan 8:n ja 5,5:n prosentin rajaa. Onkin tiedossa, että kotimaiset yrittäjät ovat jo lähtökuopissa siirtämään alkoholikauppaa Tallinnaan, josta kuljetukset toimivat pikalähetyksinä Suomeen. Tätäkö siis halutaan — sitä, että yritykset ja verotulot siirtyvät ulkomaille? Kysyn: uskooko tässä salissa kukaan, että meillä on muutaman vuoden kuluttua enää väkevien juomien myynnin yksinoikeusjärjestelmää? Se on ollut pohjoismaisen kansanterveyttä edistävän alkoholipolitiikan kulmakivi, jolla on pystytty hillitsemään myös alkoholihaittoja. Hiljattain Maailman terveysjärjestö nosti Pohjoismaiden — Norjan, Ruotsin, Suomen — alkoholimonopolit esikuvaksi maailmalle onnistuneesta alkoholipolitiikasta, jolla on pystytty alkoholin kulutusta ja haittoja torjumaan. Aika usein tässäkin salissa puhutaan siitä, että Suomen pitäisi päästä jonkinlaisiin eurooppalaisiin juomakulttuuriin ja juomatapoihin. Ensinnäkin se on siinä mielessä täysin epäonnistunut ajatus, että Eurooppa on alue, jossa on hyvin monenlaisia erilaisia juomakulttuureita ja juomatapoja. Toiseksi meillä Pohjoismaissa on monessa suhteessa myös onnistuttu. Me ei sitä aina huomata. Esimerkiksi Ranskassa vaikkapa, viinimaassa, on maksakirroosien määrä todella suuri ja alkoholikuolleisuuden määrä suuri. Tämä esitys on myös hallitusohjelman vastainen. Hallitusohjelman mukaan Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää ei muuteta. Ja kuka täällä voi sanoa, ettei tämä esitys muuta Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää? Se on lisäksi ristiriidassa eduskunnan vuoden 2017 yksimielisen lausuman — huomautan, yksimielisen lausuman — kanssa, jonka mukaan etämyyntiä koskeva lainsäädäntö ei saa vaarantaa vahvojen juomien yksinoikeutta eikä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. No, vaarantaako tämä nyt suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuuden ulkomaisiin kilpailijoihin nähden? Ulkomaisilla kilpailijoilla on tuo 80 prosentin vahvuus rajana, kotimaisilla 8 ja 5,5 prosenttia. Onko se yhdenvertaisuutta? Tähänhän myös perustuslakivaliokunta muuten kiinnitti huomiota katsoen, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja elinkeinovapauden kannalta olisi perustellumpaa, että etämyyjiä ja kotimaan vähittäismyyjiä kohdeltaisiin samoin. Tiedän, että kokoomuksella on puoluekokouspäätös Alkon monopolista luopumisesta, mutta tällaista tavoitetta nimenomaisesti ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. [Sari Tanus: Päinvastoin!] Hallituksen esitys lisää merkittävällä tavalla alkoholin saatavuutta. Siis se lisää valtavan paljon niitä paikkoja, itse asiassa aivan rannattoman määrän niitä paikkoja, mihin alkoholia voidaan myydä. Se lisää kulutusta. Se lisää myös haittoja. Tämä on ollut erittäin, voi sanoa, yksimielinen näkemys kansanterveyden asiantuntijoilta. Se on ollut laajasti sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa esiin tuotu näkemys. Tällä esityksellä valitettavasti myös käynnistetään väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi sekä nuoria houkutteleva sosiaalisen median vaikuttajien mainonta, vaikka lausunnolle lähteneessä hallituksen esityksessä alun perin oli tämä sosiaalisen median vaikuttajien mainonta kielletty. Sitten lausuntopalautteen jälkeen se oli ainoa asia, mikä korjattiin, eli tämä somevaikuttajienkin mainonta sallittiin. Tähän esitykseen, siis suuren valiokunnan mietintöön, ei ole hyväksytty mukaan mitään niitä ehdotuksia, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössä teki ja joilla pystyttäisiin verotuloja saamaan paremmin haltuun, esimerkiksi etämyyjien rekisteröitymisvelvoitetta, erilaisia sanktioita, valvontaa, joilla tätä alkoholin verkkokaupan veronkiertoa saataisiin kuriin. Etäostoksina tälläkin hetkellä käydään alkoholin rajat ylittävää verkkokauppaa ilman, että siitä käytännössä lainkaan maksetaan veroja. 98—99 prosenttia ei maksa veroja. [Sinuhe Wallinheimo: Etämyynti vai etäosto?] Ainoastaan niissä tilanteissa, kun tehdään pistotarkastuksia, niitä veroja maksetaan. Suomalaiset tilasivat vuonna 2025 ulkomaisista verkkokaupoista 46 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Näiden tilausten seurauksena Suomi menetti valmiste- ja juomapakkausverotuloja noin 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuloja noin 87 miljoonaa euroa eli yhteensä 372 miljoonaa euroa. Hallituksen esitys ei sisällä toimivia ja konkreettisia keinoja sen varmistamiseksi, että ulkomailta Suomeen toimitettavista alkoholijuomista maksettaisiin Suomeen kuuluvat verot.

Arvoisa puhemies! Ajattelin vielä tämän keskustelun lopuksi palauttaa tämän tähän keskusteluun hyvinvointialueiden rahoituksesta — toki en tiedä, poikiiko tämä minun puheenvuoroni sitten lisää puheenvuoroja. Kun täällä niin monelta taholta todetaan aika yksiniittisesti, että rahoituslaki on huono, niin olen tässä nyt parin kolmen vuoden ajan kuunnellut, että alkaisi sitten tulla niitä esityksiä, millä tavalla se pitäisi sitten muuttaa. Periaatteessa, niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa todettiin, tämä rahoituslain malli on hyvin samanlainen kuin mitä edellinen hallitus, Sipilän hallitus, esitti. Ero on se, että siinä siirryttiin viidessä vuodessa kuntaperusteisuudesta tarveperusteisuuteen, kun tässä nykyisessä on seitsemän vuoden siirtymäaika. Toinen ero on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta 80 prosenttia tulee tässä nykyisessä tarveperusteisesti, kun Sipilän mallissa tuli 100 prosenttia. Nämä ovat ne merkittävimmät erot. Kolmas ero on se, että silloin arvioitiin palvelutarpeen vuotuiseksi kasvuksi 2,4, mistä fiskaalisesti leikattiin 1,5 prosenttiyksikköä pois, jolloin jäljelle jäi 0,9, ja tässä oli 1,0 prosenttia — eli lähes sama kuin 0,9 — lähtökohtana mukana palvelutarpeen arvioinnissa. Eli tässä on niin monta muuttujaa, että toivoisin poliittisilta ryhmiltä — pitkälti tämä keskustelu varmaan käydään siellä parlamentaarisessa ryhmässä, ainakin niin toivon — että esittäisitte niitä muutoksia, joita pitäisi tehdä. Olen ihan tarpeeksi itse kuullut sitä, että ne alueet, joilla tarve on suurin, haluaisivat sieltä pois sen 13 prosenttia, joka määräytyy pelkän asukasluvun perusteella ilman tarvetta, ja taas ne alueet, joilla on nuori, terve väestö, haluaisivat, että sitä kasvatettaisiin, ja haluaisivat vähemmäksi sitä tarveperusteisuutta. Eli tässä on näitä alueellisia eroja. Tähän on ihan helppo, tai, sanotaan, mahdollista, rakentaa ne tärkeimmät korjaukset, jotka liittyvät ennen kaikkea nyt tietysti eräiden alueiden kohdalla jo syntyneisiin ongelmiin, joista edustaja Valtola ei minusta ollenkaan huonommin sanonut, että arviointimenettelyn kautta nyt on saatu esimerkiksi paljon pidemmät tasapainotusajat kuin oli alkuperäisessä laissa. Itse esitin omassa puheenvuorossani eräitä lisäkeinoja tähän. Ja sitten pitäisi käydä tietenkin nämä kriteerit läpi, mutta eivät ne yleensä näissä tämänkaltaisissa laeissa hirveän paljon poikkea siitä, mitä tähän nyt on rakennettu. Minusta yksi suurin ongelma tässä on tämä diagnoosien nykyisenkaltainen vääränlainen käyttö — sen totesin jo aikaisemmin puheenvuorossani. Toinen on jälkikäteistarkastuksen jakoperiaate. Siinä on ongelmia, mutta tämän olen jo aiemmin todennut. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Mari Holopainen kysyi, tekevätkö järjestöt hallitusedustajien mielestä tärkeää työtä, niin ilman muuta tekevät, tekevät äärimmäisen tärkeää työtä. En itse kuulu minkään järjestön hallintoon, mutta olen läheltä seurannut monen potilasjärjestön työtä. Esimerkiksi vaikkapa Diabetesliitto tekee todella tärkeää työtä paikaten sellaista tuki- ja vertaistoimintaa, jota hyvinvointialueilla ei ole mahdollista tehdä. Esimerkiksi lapsidiabeetikkojen perheet ovat ihan tutkitustikin todella uupuneita ja tarvitsevat monenlaista apua ja tukitoimintaa, missä esimerkiksi tällä järjestötyöllä on varmasti monella tavalla sekä terveyttä että sosiaalista hyvinvointia edistävä merkitys. Mutta juuri sen takia mielestäni se juustohöylä ei ole hyvä väline, koska ei ole hyvä, että kaikkialta leikataan tasasuuruisesti vaan se, että käydään läpi ikään kuin nämä kriteerit, jotta se tukisumma, mikä meillä on käytettävissä, voitaisiin kohdentaa juuri siihen tärkeään, äärimmäisen tärkeään, kohtaavaan työhön. Sen takia on myös erittäin hyvä juuri tämä, minkä edustaja Laiho nosti esiin, että 25 miljoonaa euroa tätä järjestöavustusta menee hyvinvointialueiden kautta, koska alueilla voidaan tarkemmin ja lähempää nähdä, mihin juuri sillä alueella tarvitaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tukitoimintaa ja täydentävää työtä. On ikävää, että näitä leikkauksia joudutaan tekemään, mutta se on välttämätöntä, jotta tämä hyvinvointiyhteiskunta pystytään myös tuleville sukupolville turvaamaan. Sen takia mielestäni se kaikkein paras väline ylipäänsä erilaisten sopeutustoimien tekemiseen ovat erilaiset rakenteelliset uudistukset, ei niinkään se juustohöyläväline.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kuitenkin aika laiha lohtu, minkä edustaja Laiho tässä toi esiin, että hyvinvointialueille menee summa, mutta paljon suuremman summan hallitus leikkaa. Sitä paitsi nämä järjestöthän joutuvat jo ajamaan toimintaansa alas ennen kuin mahdollisia muita kanavia pitkin sitten saattaa jollekin tulla joku rahoitus. Pikkasen ehkä tässä yhteiskunnassa voisi olla sillä tavalla malttia, että ei ajeta kaikkea kerralla alas, kun on jo tehty erittäin suuria leikkauksia järjestöiltä. Kyllä tässä alkaa olla semmoinen henki, että syystä tai toisesta ainakin osa hallituksesta haluaa ajaa näitä järjestöjä alas, ja tämä on minun mielestäni vaarallinen kehityssuunta. Vähän malttia voisi hallitus harjoittaa tässä. Olisi hienoa kuulla, tekevätkö nämä järjestöt teidän mielestänne tärkeätä työtä. Monesti kuitenkin kiitellään järjestötyötä, kiitellään vapaaehtoistyötä, jota järjestöt myös organisoivat siihen ympärille. Minkä takia tämmöinen valtaisa leikkaus on nyt keskitetty yhdelle taholle? Ja sitten kun puhutaan taloudesta, niin kyllähän tässä hallitus on tehnyt monenlaisia päättömiä ratkaisuja talouden osalta. Nyt sitten puhutaan siitä, että talous on tiukilla. Se me tiedetään kaikki, mutta sitten on kuitenkin löytynyt rahoitusta näihin Kela-kokeiluihin, tähän yksityisen terveydenhuollon yli 65-vuotiaiden kokeiluun, ja aika isoja summia sinne on mennyt. Nämä pitäisi kyllä huomioida tässä. Ideologisia valintoja on toki kaikilla puolueilla, erilaisia tavoitteita, ja tässä nyt sitten on haluttu suosia tietyntyyppistä terveydenhuollon järjestämisen mallia, ja ei nyt kovin häävejä tuloksia ole siitä saatu. Kela-kokeilussa hinnat nousivat melkeinpä vastaavasti, niin että ei ollut hirveästi hyötyä siitäkään, ja sitten tätä 65-vuotiaiden kokeilua nyt on laajennettu, eikä se ei ole löytänyt niitä tahoja, jotka sitä apua eniten tarvitsisivat — tämä nyt varmaan oli selvää jo alun perinkin. Jos niitä rahoja ei haluta käyttää tehokkaasti vaan enemmän sitten mennään tälleen omien puolueohjelmien ajamisen kärki edellä pysähtymättä arvioimaan tuloksia, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan käsittelemässä tätä soterahoituslakia, mutta keskustelu näyttää menneen aivan muualle. Kun täällä on puhuttu näistä järjestöavustuksista, niin pyydän huomioimaan sen, että 25 miljoonaa, joka oli suunniteltu leikattavaksi, on suunniteltukin nyt menevän hyvinvointialueille ja hyvinvointialueet voivat itse arvioida, minkälaista järjestötoimintaa ja minkälaista tukea heidän alueellaan olisi järkevää olla. Eli edustaja Holopaisen huoleen tältä osin voidaan siellä alueellakin vastata, että millä tavalla ne järjestöavustukset alueellisesti suunnataan. Tämä 25 miljoonaa tullaan nyt jatkossa alueille suuntaamaan. Itse näen sen kyllä hyvänä tapana myös hyvinvointialueiden näkökulmasta. Eli hyvinvointialueet ovat erilaisia, ja kun erilaiselle järjestötoiminnalle on siellä tarvetta, niin siellä voidaan sitten miettiä, miten sitä oman hyvinvointialueen järjestöavustusta suunnataan niin, että siellä ne järjestöt, jotka arvioidaan erityisen tarpeellisiksi, asiakkaiden, asukkaiden hyvinvointia edistäviksi ja terveys- ja hyvinvointityötä tukeviksi, tulevat huomioiduiksi.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mari Holopainen käsitteli puheenvuorossaan näitä järjestöiltä leikkaamisen kriteereitä, ja jäin miettimään, olettekohan tutustunut näihin kriteereihin, koska ei niissä ole lueteltu ensinnäkään mitään yksittäisiä järjestöjä eikä lähtökohtaisesti ideologisia perusteita, vaan nimenomaan tavoitteena näissä kriteereissä on se, että painopiste on siinä kohtaavassa potilas- ja asiakastyössä ja terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Eikö ole järkevää, että meidän hyvin monimuotoisessa järjestökentässä pyritään päällekkäisyyksiä poistamaan, jolloin pystytään myös hallintoa supistamaan? Esimerkiksi meillä on erittäin paljon erilaisia vaikkapa lastensuojelujärjestöjä, jotka tekevät arvokasta työtä, mutta jokaisella niillä on oma hallintonsa, oma taloushallinto, ja mikäli sitten aivan samankaltaista työtä tekevät järjestöt pystyisivät jatkossa toimimaan paremmin yhteen, niin esimerkiksi tähän näillä kriteereillä kannustetaan. Samoin puututaan siihen monipolviseen rakenteeseen, joka meillä on kehittynyt vuosien varrella, että meillä on ikään kuin näitä kattojärjestöjä ja keskusjärjestöjä, jotka keskittyvät aika pitkälti hallinnolliseen työhön ja toisaalta myös tietynlaiseen etujärjestötyöhön, eli esimerkiksi meitä kansanedustajia ahkerasti lobbaavat. Voidaan kysyä, että kun on tiukan rahan aika, niin eikö ole silloin järkevää panostaa ne jäljelle jäävät eurot, joita on käytettävissä nyt tällä hetkellä noin 190 miljoonaa euroa, juuri siihen ruohonjuuritason työhön, kohtaavaan työhön, asiakastyöhön, jolla pystytään terveyttä ja myös sitä sosiaalista hyvinvointia edistämään. Sittenhän meillä tunnetusti on myös varakkaita järjestöjä, jotka nekin saavat tukia ja jotka kykenisivät ihan omalla varallisuudellaan ja omalla omaisuudellaan työnsä hoitamaan, myös tätä kohtaavaa työtä. Minä toivoisin, että kun tätä arvioidaan, niin arvioitaisiin todellisten faktojen pohjalta. Yhtään järjestöä ei ole näiden kriteerien yhteydessä lueteltu. Ne päätökset tehdään vasta myöhemmin, ja nehän tehdään sitten valtioneuvoston kesken yhteistyössä.

Arvoisa herra puhemies! Edelleen on hämmentävää, miten vähän oppositiolla on käsitystä tästä vaikeasta taloustilanteesta, missä me tällä hetkellä olemme ja joudumme näitä säästöjä tekemään. Seuraavalla hallituskaudella näitä säästöjä joudutaan jatkamaan, ja silloin onkin mielenkiintoista nähdä, jos eri puolueet ovat hallitusvastuussa, että mitkä ne keinot viedä asioita eteenpäin ovat. Haluaisin korjata hieman keskustelua yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksista. Vain pieni osa tästä noin 100 miljoonasta menee esimerkiksi tähän yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeiluun. Käytännössä suuri osa menee yksityislääkärin kahdeksan euron korvaukseen vastaanottokäynnistä. Gynekologien ja psykiatrian käynneistä korvaukset ovat sitten suurempia. On huomioitava, että nämäkään korvaukset eivät mene sille yksityiselle terveysjätille, vaan nämä menevät niille ihmisille, jotka maksavat niistä palveluista, joita yksityiseltä puolelta hakevat. Nämä palvelut ovat myös niitä, joita julkisella puolella on vähemmän tällä hetkellä tarjolla. Sitä kautta hallitus on tätä koettanut tukea. Muistutetaan vielä, että tämä koko 500 miljoonaa euroa, joka näihin Kela-korvauksiin on varattu, ei ole kaikki valtion rahaa, vaan siellä valtion kirstusta tulee menemään noin 350 miljoonaa, jos sitäkään. Nyt ainakin näyttää, että yli 65-vuotiaiden Kela-kokeilussa on menossa vähemmän rahaa kuin on ennakoitu. Alueiden yhteenlaittamisesta keskusteltiin. Tämä tosiaan ei ole missään tapauksessa säästökeino. En ole semmoisia keskusteluja kuullut tai ainakaan mitään vahvoja puheenvuoroja, että tämä yhdistäminen toisi säästöjä. Sitten edelleen käydään keskustelua siitä, että on alueita, jotka ovat hoitaneet hyvin asiansa, ja on alueita, jotka ovat hoitaneet huonosti asiansa. Jos katsotaan, että esimerkiksi Helsinki olisi hoitanut asiansa hyvin, ja heillä nyt on jopa niin hyvin, ettei ole tarvetta periä asiakasmaksuja perusterveydenhuollon käynneistä, niin otamme sitten esimerkiksi niin sanotusti huonosti asiansa hoitaneen Etelä-Karjalan, joka on irtisanonut 6,6 prosenttia henkilökunnastaan ja supistanut ja muokannut toimintojaan erittäin vahvasti. Onko tämä alue sitten niin sanotusti asiansa huonosti hoitanut? Ei ole, vaan se alla oleva rahoitusmalli ei kerta kaikkiaan toimi, ja sen korjaaminen on äärettömän vaikeaa tässä tilanteessa, niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossa toin esille. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeimpiä palveluita, joita valtio turvaa kansalaisille, ja tämän hallituksen saavutukset tällä saralla ovat kyllä surkeaa katseltavaa. Soterahoitusta leikataan erityisesti niiltä alueilta, jotka ovat toimineet tehokkaasti ja hoitaneet asiansa. Tässä monet helsinkiläiset, Uudenmaan kansanedustajat, ovat ennen tätä vaatineet muutoksia tähän hallituksen esitykseen, ja kovin vähänlaisesti on mitään korjattu. Leikkauksia on tulossa. Todellakin vielä jäi mieleen ministerin toteamus siitä, että että kantokyvyn mukaan tässä nyt myös arvioidaan tätä rahoitusta, mutta siitähän ei pitäisi olla kyse, vaan siitä, minkälainen tarve on eri alueilla, mikä on väestöpohja. Kantokyky tulee kyllä nykyään sen valtionrahoituksen myötä alueille, kun ei niillä alueilla sitä verotusoikeutta ole. Tätä verotusoikeuttahan olemme kannattaneet ja silloin myöskin autonomiaa alueille ja vastuuta ja toiminnan tehokkuuteen kannustamista. Nyt nähdään, että tämä malli ei parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tässä on liian suuri painopiste sairastamisella, kun pitäisi olla painopiste ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Eli kyllä näissä mallin perusrakenteissa on paljon korjattavaa. Aikoinaan suurin osa puolueista ei kannattanut maakuntaveromallia, vaikka ilmiselviä kannustavuushyötyjä toiminnan tehokkuuden kannalta tässä mallissa olisi ja vaikka vielä pienemmillä alueilla eli kunnilla kuitenkin on mahdollisuus kerätä veroja. Tässä nyt sitten jokainen alue toimii tosiaan sen valtionrahoituksen mukaan, ja kovia leikkauksia toiminnasta on edessä nyt etenkin niille alueille, jotka tässä ovat kärsimässä. Kyllä kannan huolta myös HUSista, joka tekee tutkimusta, joka kehittää uusia hoitoja, syöpähoitoja ja montaa muuta hyvin tärkeää osa-aluetta ihan koko maan kannalta, mutta hyvin vähän semmoisellakaan tuntuu olevan painoarvoa tässä. Sitten täytyy todeta, että hallitus on myöskin hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä — eli yksi rasti tässä sitten hallituksen seinään siitä, mitä heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin on tehty. Ihan muistan muutamia kansanedustajia, jotka ovat tänne eduskuntaankin kampanjoineet sillä kärjellä, että nyt parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinkas nyt sitten kävikään. Itse ehkä ajattelin silloin, että oli jo aika lailla nähtävissä, että kokoomuksen vahtivuorolla tuskin sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat, koska kokoomuksen tavoitteena usein on julkisten palveluiden supistaminen mieluummin kuin niiden kasvattaminen tai niistä huolehtiminen. Mutta niinpä moni kansanedustaja kuitenkin tännekin kampanjoi semmoisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisen tavoitteilla, ja tässä nyt sitten ollaan. Tässä nyt vielä sitten parhaillaan ollaan kai katsomassa, kuinka järjestökenttää sotepuolelta ajetaan alas. Perussuomalaisten johdolla ministeri Rydman on nyt päättänyt hyvin ideologisista linjauksista sen osalta, mitkä järjestöt ovat semmoisia oikeita järjestöjä, jotka saavat toimia, ja mitkä järjestöt eivät saa ja joutuvat laittamaan lapun luukulle. Niin kuin ollaan kuultu, täällä moni järjestö joutuu aloittamaan irtisanomisia, yt-neuvotteluja. Sen sijaan, että hallitus tekee tällaisia hyvin ideologisia, laitaoikeiston muissakin maissa suosimia alasajoja, kyllä toivon nyt sieltä viisautta. Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu, jossa hallitus nämä pahimmat ylilyönnit pystyy vielä sopimaan uusin tavoin. Järjestökentällä on varmasti näihin leikkauksiin jouduttu varautumaan, mutta se varmasti on tullut monelle yllätyksenä, kuinka sitten on ministeri Rydmanin toimesta päätetty, että jotkut järjestöt eivät enää ansaitse jatkaa ollenkaan, ja vielä tällaisin hyvin kyseenalaisin kriteerein on tätä määritelty. Sosiaalipuoli on jäänyt myös hyvin sivuun, kun on puhuttu, että pitää olla terveyden edistämisen tehtäviä. Meillä on kuitenkin myös siinä sotejärjestörahoituksessa se so-puoli, mikä on erittäin tärkeä ja usein myös tarkoittaa sitä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka sitten parhaimmillaan säästää niitä kovia terveydenhuollon kustannuksia. Tietenkään nämä leikkaukset... Tämä mittakaava, mistä hallitus on päättänyt, on niin kova, että jo se yksistään ajaa järjestöjä suuriin vaikeuksiin ja lopettaa toimintaa, myös sitä kohtaavaa toimintaa, sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, josta on puhuttu ja josta hallituksen riveistä on sanottu, että siihen ei olla koskemassa. Kyllähän fakta on se, että leikkausten euromäärä on niin suuri, että siihenkin ovat järjestöt joutuneet toki koskemaan, mutta jos jotain, niin silti pitäisi pitäytyä nyt näistä ideologisista kriteereistä, joita ministeri Rydman on ajanut. Jonkunlainen sotku siellä hallituksen piirissä nyt näyttää olevan tästä asiasta edelleen, vaikka pääministeri on toista todennut, että asiaan palataan. Tämä malli nyt sitten myös toki vaikuttaa myös siihen, että kun meillä on vähemmän sitä soterahoitusta siellä alueilla ja meillä on vähemmän soterahoitusta järjestöillä, niin totta kai tavalliset ihmiset ovat tässä kärsijöinä. Asiakasmaksuja on nostettu hyvin paljon. Tästä on paljon täälläkin salissa keskusteltu. Se aiheuttaa ongelmia monille ihmisille jo nykyisellään. Tänäänhän uutisoitiin esimerkiksi, että abortit ovat kasvaneet, koska ei kaikilla ole välttämättä varaa edes siihen ehkäisyyn. Tämmöiset aivan ilmeiset asiat nyt sitten ihmisten arjessa näkyvät, joihin pitäisi saada Suomessakin apua. Pitäisi saada niitä perussotepalveluita kohtuuhinnoin. Monessa maassa niitä ihan maksuttakin saa. Erittäin ikävä nähdä, että tämä hallitus on nyt sitten näiden kriteerien osalta päätynyt myös tämmöiseen aluepolitikointiin. Hyvin vaikea tässä nykymallin puitteissahan on kehittää mitään kovin toimivaa soterahoitusmallia. Toivottavasti nyt seuraava hallitus tältäkin osin korjaa nykyisen aiheuttamia heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Vielä lisäisin keskusteluun lisää maustetta tästä omalääkärimallista. Eli hyvin suuresti hallitus on satsannut näihin yksityisiin lääkäripalveluihin, yli 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja toisaalla on tämmöinen oliko reilun 40 miljoonan euron panostus, kertaluontoinen panostus omalääkärimallin kehittämiseen hyvinvointialueilla. On laskettu, että jotta koko maassa saataisiin omalääkärimalli käyntiin, se olisi jotakin 160—170 miljoonan euron luokkaa. Eli aika lähelle päästäisiin sillä, että kun tähän yksityiseen terveydenhuoltoon satsattu 100 miljoonaa laitettaisiin sinne omalääkärimalliin julkiselle puolelle, niin tämä saataisiin oikeasti joka puolella Suomea käyntiin. Tässä yksityisten terveysjättien tukemisessa ei ole ongelmallista ainoastaan se, että nämä rahat ovat pois tältä omalääkärimallilta, vaan myös se, että hoidon jatkuvuushan tässä ei tule toteutumaan, vaikka yli 65-vuotiaat saattaisivat nopeammin päästä hoitoon. Tulee tunne, että tässä ei edes haluta kehittää näitä julkisia terveydenhuoltopalveluja, koska silloin pystyttäisiin myös pitämään nämä lääkärit siellä julkisella puolella ja saamaan lääkäreille houkuttelevammaksi se julkisen puolen työ. Mutta nyt kun tuetaan yksityisiä jättejä, niin sitten nämä lääkärit valuvat sinne yksityiselle puolelle ja vuokralääkäriongelma vain pahenee. Toinen asia, mihin haluan vielä kiinnittää huomiota, on tämä aina yksinkertainen ratkaisu tähän monimutkaiseen ongelmaan: laitetaanpa alueita yhteen, niin sitten saadaan hienosti säästöjä. Hyvinvointialueet eivät kyllä tätä kannata, mitä heidän kanssaan olen käynyt keskusteluja. He ovat juuri päässeet käyntiin tämän soten osalta, ja he todella toivovat sellaista ennakoitavaa rahoitusratkaisua, ennakoivaa näkymää, mitä on tulossa. Edustaja Viljanen piti hyvän puheen myös siitä, että siitä hyvästä toiminnasta ja kehittämisestä pitäisi palkita. Olen siitä aivan samaa mieltä. Tämä alueiden yhteenlaittamisella uhkailu ei kyllä sitä hyvää näkymää ja tulevaisuutta ja tekemisen halua edistä, mutta se kuuluu politiikkaan, että monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Tämä on yksi niistä suosikeista joillakin puolueilla.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ja hallituspuolueiden toimesta on hyvinvointialueiden rahoitusta leikattu etenkin suhteessa palvelutarpeiden kasvuun erittäin merkittävällä tavalla tällä vaalikaudella. Jälleen meillä on käsittelyssä paketti, jolla säästöjä pyritään löytämään yli 330 miljoonan euron arvosta. Aiemmin tässä keskustelussa edustaja Kvarnström erinomaisesti kuvasi alueellisesta näkökulmasta tätä erikoista tilannetta, johon tämä lakiesitys on johtamassa, elikkä sitä, että tämän esityksen myötä, jos tämä läpi menee, suurimpia rahoituksen menettäjiä ovat alueet, jotka ovat jo toimineet niin kuin hallitus ja hallituspuolueet ovat edellyttäneet, eli pyrkineet kattamaan edellisinä vuosina syntyneet alijäämänsä omin toimin: tehostamalla, säästämällä, keskittämällä, supistamalla toimintojaan. Yksi näistä alueista on oma alueeni, jolta myös edustaja Kvarnström tulee, elikkä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Hyvinvointialueemme on tehnyt erittäin rajusti töitä toimintojen tehostamiseksi, uudelleenorganisoimiseksi, mutta myös palvelupisteitä — palveluja, toimintoja — on noin parinkymmenen palvelupisteen osalta ajettu alas, supistettu, siirretty tai ollaan lopettamassa. Elikkä alueella on tehty erittäin rajuja talouden sopeuttamistoimenpiteitä, aivan niin kuin hallitus on edellyttänyt. Alijäämät on saatu katettua, ja nyt se työ tullaan palkitsemaan sillä, että Länsi-Uusimaa on suurin rahoituksen menettäjä tämän oman tehokkaan toimintansa ansiosta. Tässä pitkällä tähtäimellä on nähtävissä kyllä ainekset erinomaisen suureen moraalikatoon, jos valtiovalta toimii näin, että ne hyvinvointialueet, jotka valtiovallan omia velvoitteita tiiviimmin, parhaiten, noudattavat, tullaan palkitsemaan sillä, että viedään eniten rahoitusta pois tulevaisuuden palveluiden tuottamisesta. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on monelta muultakin osalta erittäin ristiriitainen ja epäjohdonmukainen, ja sikäli sitä ei voi missään nimessä kannattaa. Mutta tämän oman kotiseutuni esimerkin osalta voi todeta, että on äärimmäisen huolestuttavaa, jos hallitus ei tämän pidemmälle tulevaisuuteen kykene ajattelemaan vaan rakentaa hyvinvointialueille tämmöisiä kannustinloukkuja tai ansoja, joilla mahdollisesti tullaan estämään — tai ei ainakaan kannusteta niihin — palveluiden uudelleenorganisoiminen, tehostaminen, kehittäminen, vaan tapahtuu päinvastoin, kun ollaan näkemässä, että palveluiden tehostamisesta ja säästämisestä palkitaan sillä, että viedään tulevaisuuden rahoitukset pois.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat! Olemme vakavan asian äärellä. Syyllisiä täältä aina on etsitty — ehkä niitä ei kannata etsiä, vaan syitä, ja jos löydetään hyviä syitä, niin sitten voidaan tehdä ratkaisuja ja korjausliikkeitä, mitä ollaan nyt tällä hetkellä tekemässä. Meille on tehty soteuudistus, sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, jossa palvelut heikkenevät, jonot pitenevät ja kulut rajusti kasvavat. Tämä oli nähtävissä jo neljä vuotta sitten, että tällä rahoitussuunnitelmalla, järjestämissuunnitelmalla ja alueiden määrällä tulee paljon, paljon korjausliikkeitä. Tosiaan syyllisiä saa etsiä, sehän kuuluu politiikkaan. Arvoisa puhemies! Tämä esitys koskee hyvinvointialueiden rahoituksen ydintä. Kyse ei ole teknisestä säädöspaketista vaan rahoitusperiaatteesta, jolla turvataan perustuslain edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Esityksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua ja kehittää rahoitusmallia hallitusti. Hyvinvointialueiden rahoituksen määräytyminen ei saa johtaa siihen, että palvelujen saatavuus, yhdenvertaisuus tai alueellinen oikeudenmukaisuus vaarantuu, vaikka meillä on Suomessa taloudellisesti hyvin tiukkaa. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan, että hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua hillitään ja rahoitusta jaetaan aiempaa tavoitteellisemmin. Se on tarpeellista Suomen nykyisessä taloustilanteessa. Samalla rahoitukseen tehdään usean vuoden aikana harkittuja sopeutuksia ja vanhaan järjestelmään jääneitä pysyviä siirtymätukia puretaan vähitellen. Emme tee ikäviä päätöksiä siksi, että se olisi kenellekään hauskaa — teemme niitä siksi, että hyvinvointialueiden ratkaisujen ja niiden rahoituksen tulee vastata todellisuutta. Esimerkiksi vuoden 2022 tilanteeseen perustuvat pysyvät siirtymätasaukset eivät enää vastaa nykyistä todellisuutta, jossa alueiden väestö, kustannukset ja palvelurakenne ovat eriytyneet nopeasti. Sen vuoksi on perusteltua, että pysyvien siirtymätasausten määrää vähennetään asteittain ja ennakoitavasti vuoteen 2030 mennessä. Arvoisa puhemies! On kuitenkin myös todettava, että palvelutarve ei kasva prosenttiosuuksina, se kasvaa ihmisinä — ikääntyvinä, monisairaina, syrjäytymisriskissä elävinä ihmisinä. Kun rahoitus kasvun osalta jää jälkeen todellisesta tarpeesta, paine siirtyy väistämättä palveluverkkoon, henkilöstöön ja hoitoonpääsyyn. Tämä on riski, joka on tunnustettava ja tunnistettava jo nyt lakia säädettäessä. Siksi tässä esityksessä rahoitusmalliin lisätään myös turvaelementti, jolla estetään äkilliset rahoitustason laskut yksittäisillä alueilla. Positiivista on myös se, että rahoituksen tarveperusteisuus säilyy. Kun rahoituksen laskentaa muutetaan vastaamaan paremmin todellista palvelutarvetta, rahoituksella katetaan myös todellista hoitoa. Rahoituksen tulee perustua niihin kustannuksiin, jotka todella jäävät hyvinvointialueiden vastuulle. Arvoisa puhemies! Myös hallintovaliokunta katsoo, että esitys on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, koska se yhdistää kustannusten kasvun hillinnän ja perustuslain mukaisten palvelujen turvaamisen vaikeassa taloustilanteessa. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että rahoitusmalliin sisältyy turvaavat mekanismit, kuten lisärahoitus ja vähimmäisrahoituksen turvaava tasaus, joilla varmistetaan palvelujen saatavuus kaikilla alueilla. Nyt erityisen tärkeä tieto: samalla valiokunta edellyttää, että rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistus valmistellaan ripeästi, jotta järjestelmästä saadaan pitkäjänteisesti oikeudenmukainen ja toimiva. Siksi työmme ei lopu tähän lakiin. Hyvinvoiva yhteiskunta syntyy turvallisuudesta, taloudesta ja terveydestä, ja tähän meidän myös tulee pyrkiä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilanne edellyttää merkittäviä säästötoimia, ja niitä tarvitaan myös hyvinvointialueiden menojen kasvujen hillintään. Näillä tässä ehdotetuilla muutoksilla on mahdollista saavuttaa säästöjä, mikä on valtiontalouden tila huomioiden välttämätöntä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyn yhteydessä asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin laajasti huomiota siihen, että hyvinvointialueiden rahoitusmallissa on todellakin useita puutteita. Lähtien siitä, kun Marinin hallitus soteuudistuksen teki, tiedettiin jo, että tähän tarvitaan korjaussarjoja. Nyt on yksi korjaus tällä hetkellä käsillä, ja näitä korjauksia varmasti tarvitaan vielä lisää. Tämä malli on tarpeettoman monimutkainen, mistä seuraa, että esimerkiksi tietojen oikeellisuudesta ei ole riittävää varmuutta. Mallin taustalla oleva kustannustieto ei ole ajantasaista eikä riittävän tarkkaa, ja ongelma on se, että tämä malli ei ole ikään kuin riittävän ennustettava eikä oikeudenmukainen, kannustava tai kustannustehokas. Tätä rahoitusmallia onkin kehitettävä myös jatkossa kokonaisuutena ja siten, että alueiden rahoitus on tietoon pohjautuvaa, ennustettavaa ja oikeudenmukaista. Lisäksi juuri ennaltaehkäisevän ja hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn painoarvoa tulee vahvistaa hyvinvointialueiden rahoitusmallissa. Kiinnitänkin huomiota siihen, että niin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa kuin sitten hallintovaliokunnan mietinnössä esitetään ponsia, joissa edellytetään, että valtioneuvosto kiirehtii hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistuksen valmistelua niin, että uudistettu rahoitusmalli tulee voimaan mahdollisimman pian, viimeistään vuonna 2030. Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyn yhteydessä vasemmistoliiton kansanedustajat tekivät kannatetun ehdotuksen ministeri Rydmanin epäluottamuksesta liittyen näiden sotejärjestöjen avustusten kriteerien uudistukseen. Tämä uudistushan ei sinällään liity tähän käsiteltävään lakiesitykseen, mutta koska siitä huomenna juuri tässä yhteydessä äänestämme, haluan tätä aihetta myös kommentoida ja totean jo, että oma tukeni on ministeri Rydmanilla ja — uskon näin — koko eduskuntaryhmämme tuki. Järjestöavustuksiin kohdistuu jo aiemmin sovittuja todella merkittäviä leikkauksia, eli kolmannes tullaan leikkaamaan tästä nykyisestä tasosta, eli yli 80 miljoonaa euroa on tätä leikkausta. Jotta tätä järjestöjen arvokasta työtä, joka kohdistuu nimenomaan potilaisiin ja asiakkaisiin kohtaavana työnä, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistyötä, voidaan ylipäänsä tuloksellisesti jatkaa ja voidaan myös tukea hyvinvointialueita niiden työssään, on tärkeää, että emme tartu pelkkään juustohöylään, mitä täällä on ehdoteltu, vaan että leikkaus kohdistetaan mielekkäällä tavalla nimenomaan hallintoon, päällekkäisyyksiin ja sitten sen tyyppiseen toimintaan, minkä ensisijainen tavoite on ihan muut tarkoitusperät kuin juuri tämä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. En siksi ymmärrä, mikä näissä annetuissa kriteereissä lopulta on huonoa. Kertaan lyhyesti nämä kriteerit: Siinä on tarkoitus, että avustus myönnetään toiminnalle, jossa on kyse suorasta ihmisten kohtaamisesta ja tuesta. Näitä avustuksia ei myöskään myönnettäisi toiminnalle, joka on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön eli lobbaukseen. Toisaalta avustusta ei myöskään enää kohdennettaisi näille järjestöjen järjestöille eli kattojärjestöille ja keskusjärjestöille, ellei niillä ole aivan tätä ruohonjuuritason kohtaavaa työtä, ellei niiden toiminta ole tärkeää nimenomaan tämän ruohonjuuritason työn vuoksi. Sitten myös varakkaiden järjestöjen, jotka kykenevät itse rahoittamaan oman toimintansa, omarahoitusosuuksia kasvatetaan merkittävästi. Eivätkö nämä kaikki ole aivan järkeviä kriteereitä? Sen vuoksi itse pidän kyllä erittäin merkillisenä sitä, että tästä on nostettu nyt sellainen kritiikki, että jopa sitten ministerille esitetään epäluottamusta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Meillä on nyt tosiaan käsittelyssä hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituslain muuttamiseksi. On kiistatta totta se, että nykyisin voimassa olevaan rahoituslakiin jäi erinäisiä korjaustarpeita, ja kuten edustaja Lindén aikaisemmassa puheenvuorossaan erinomaisesti totesi, niiden korjaamiseen olisi kyllä ollut ihan aihetta ja syytäkin ryhtyä jo heti siinä vaiheessa, kun ongelmia rupesi esille tulemaan. Oli paljon sellaista, johon ei alun alkaen osattu eikä yksinkertaisesti kaikkeen voitukaan varautua, ja nyt oikeastaan vasta tämän hyvin laajan valtakunnallisen keskustelun seurauksena kolme vuotta myöhemmin tässä salissa tämä esitys ylipäätään on. Kyllä, siltä on odotettu paljon, ja on pakko todeta, että pettymyskin on melkoisen suuri, sillä kyllähän tämä laki on käytännössä leikkauslaki, jonka kautta hyvinvointialueilta vähennetään rahoitusta yhteensä noin 390 miljoonaa euroa vuodessa vuoteen 2029 mennessä. Hallitushan itse kutsuu tätä kustannusten kasvun hillinnäksi, mutta alueiden näkökulmasta kyse on rahoituksen leikkaamisesta samaan aikaan, kun todellisuudessa palvelutarve kasvaa. Ja kansalaisten näkökulmasta kyse on ennen kaikkea siitä, että asuinpaikka määrittää yhä voimakkaammin sen, millaista hoitoa ja apua saa, kun niille on tarve, vai saako niitä lainkaan. Tämän lakiesityksen ydinhän on siinä, että hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioitaisiin jatkossa palvelutarpeen kasvusta vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijasta ja lisäksi poistettaisiin palvelutarpeen kasvun määräaikainen lisäkorotus. Eli käytännössä valtio voi siis tietoisesti päättää, ettei se enää korvaa täysimääräisesti edes ennakoitua palvelutarpeen kasvua. Samaan aikaan järjestökenttää ajetaan alas, ja tämä yhtälö on kyllä nimenomaan apua ja tukea tarvitsevien tavallisten suomalaisten näkökulmasta aika kestämätön. Tässä yhteydessä on pakko kyllä todeta myös edellisistä puheenvuoroista se, että nykyinen hallitushan on jo romuttanut hoitotakuun ja perusterveydenhuollon sijasta se kohdistaa satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja tosiaan yksityisen terveysbisneksen edistämiseen ja tukemiseen. Ehkä se suurin ongelma tässä on mielestäni nimenomaan se, että näillä toimilla ei ole pystytty lyhentämään hoitojonoja eikä nopeuttamaan hoitoonpääsyä. Siinä mielessä se koko peruste sille, miksi näitä toimia on tehty, on kyllä mielestäni pudottanut pohjan jo hyvin kauan aikaa sitten. Arvoisa puhemies! Olen ennen kaikkea huolissani siitä, että tällä hetkellä hyvinvointialueet itsessään eriytyvät hyvin voimakkaasti. Eli meillä on tällä hetkellä Suomessa hyvinvointialueita, joilla suomalaisten ei tarvitse maksaa edes terveyskäynnin käyntimaksuja, ja toisaalla maksut ovat aivan tapissa eikä vapaita aikoja yksinkertaisesti ole eikä hoitoon pääse. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa suhteessa perustuslain takaamien oikeuksien toteutumiseen. Se, että suomalaisten kansalaisten välillä terveyserot repeävät, on paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti ajatellen aika kestämättömällä tolalla. Tässä salissa on käytetty puheenvuoroja, joissa kukin edustaja on nostanut esille esimerkiksi oman hyvinvointialueensa tilannetta. Oikeastaan minusta se kertoo nimenomaan siitä, että tämä eriytyminen näyttäytyy nyt hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi mitä tulee diagnoositietojen kirjaamiseen liittyviin ongelmiin, niin onhan se aivan kestämätöntä, että samaan aikaan jotkut alueet ovat virheellisillä diagnoositiedoilla saaneet perusteettomasti alueille rahaa samaan aikaan, kun taas sitten toisilta alueilta on voinut jäädä jopa kymmeniä miljoonia euroja resursseja saamatta ihan pelkästään siitä syystä, että ihan aidosti olemassa olleita aitoja diagnooseja ei vain yksinkertaisesti ole järjestelmiin kirjautunut oikein. On selvää, että tällaista tilannetta ei saisi päästä syntymään. Arvoisa puhemies! Tämä tilanne on haastava, koska tällä esityksellä jälleen heikennetään alueiden toimintaedellytyksiä. Minusta olisi äärimmäisen tärkeää se, että pelisäännöt olisivat kaikilla alueilla samat. Tähän alueiden eriytymiseen tulisi suhtautua aidosti hyvin vakavasti. On yksiselitteisen selvää, että tämä nykyinen esitys ei tätä tilannetta itsessään korjaa. Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi tuohon viimeiseen kommenttiin: Ei meillä tällä hetkellä ole kokoomuksessa minkäänlaista tavoitetta esimerkiksi yhdistää hyvinvointialueita. Jos katsotte meidän tavoiteohjelmamme, niin sieltä löytyy. No, sitten näistä Kela-korvauksista: Ne ovat tosiaan investointirahoissa ja ohjattu sinne Kela-korvauksiin, ja ne Kela-korvaukset maksetaan ihmisille. Niillä ei makseta eikä rahoiteta pelkästään tätä yli 65-vuotiaitten Kelan valinnanvapauskokeilua, mikä on erittäin hyvä uudistus ja parantanut ikäihmisten hoitoonpääsyä lääkärille. Siellä on hedelmöityshoitoja, gynekologista hoitoa, eli tärkeitä toimenpiteitä, joilla on tuettu terveydenhuoltoa Suomessa tällä hetkellä.

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ensin ottaa kiinni tästä edustaja Valtolan puheenvuorosta. Muutama kommentti siihen: Tässä edustaja vähätteli näitä yksityiseen terveysbisnekseen ohjattuja euroja — 100 miljoonaa vuodessa — mutta kun sinne laitetaan hallituskauden ajan se 100 miljoonaa joka vuosi, niin puhutaan noin 400—500 miljoonasta eurosta. On totta, että se ei ratkaise kaikkia hyvinvointialueiden ongelmia. Mutta jos otetaan nyt vaikka esimerkkinä tämä omalääkärimalli, jota kaikki puolueet täällä kannattavat, niin käytännössähän tällä summalla, 100 miljoonaa vuodessa, me oltaisiin todennäköisesti pystytty turvaamaan omalääkäri lähes kaikille suomalaisille koko maassa — yhtenä esimerkkinä siitä, että jos tämä summa olisi käytetty toisella tavalla, niin kyllä sillä olisi pystytty paljon hyvinvointialueita auttamaan. Tämä vielä taustana, kun toitte esille puheenvuorossanne, että tätä ei olisi pystytty käyttämään hyvinvointialueiden hyväksi: Onhan tämä aika mielenkiintoista, että omaisuutta myymällä voidaan pumpata rahaa yksityiseen terveysbisnekseen, mutta tätä rahaa ei voida käyttää hyvinvointialueiden hyväksi, julkiseen terveydenhuoltoon. Täytyy kysyä, eikö todella olisi keinoa löytynyt, kun pystytään investointeihin tarkoitettuja menoja käyttämään tämäntyyppiseen ratkaisuun mutta ei hyvinvointialueiden hyväksi. Kyllä tämä aika erikoiselta tuntuu, jos syynä on se, että tätä summaa, näitä euroja, ei olisi voitu hyvinvointialueiden hyväksi käyttää. Sitten toinen asia, tämä alueiden eriytyminen, mikä pitää täsmälleen paikkansa: Olen ymmärtänyt, että jo aiemmin ja tälläkin hetkellä kokoomuksessa on ollut tämä tavoite, että hyvinvointialueita vähennetään, laitetaan hyvinvointialueita yhteen. Jos nyt otetaan esimerkkinä vaikkapa Itä-Suomi — sieltä Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala — niin ollaanko kokoomuksessa todella sitä mieltä, että kun laitetaan nämä alueet yhteen, niin sen jälkeen esimerkiksi itäsuomalaisissa pienissä kunnissa saadaan lääkäripalvelut lähemmäksi, saadaan lähipalveluita paremmiksi? Itse en usko tähän logiikkaan. Yhtä hyvinvointialuetta olen ollut käynnistämässä, ja kun budjetti on yli miljardi euroa ja työntekijöitäkin 12 000, niin jos ajatellaan, että neljä sellaista tai samankokoisia laitetaan yhteen, niin on vaikea nähdä, että palvelut siitä paranisivat. Itse asiassa jos tässä tilanteessa lähdettäisiin just nyt näitä alueita laittamaan yhteen, niin ainakin viesti, mikä minulle on tullut, on se, että kustannukset tulisivat päinvastoin kasvamaan lyhyellä aikavälillä, kun lähdetään taas mylläämään palkkaharmonisaatiota ja tietojärjestelmiä ja muita yhteen. Sitä en sano, että näillä alueilla ja näillä tarvitsee mennä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta juuri tässä tilanteessa en näe sitä missään nimessä järkevänä ratkaisuna.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! On hyvä katsoa edeltävää puheenvuoroa ja edustaja Kososen ansiokasta luetteloa siitä, mikä kaikki tässä rahoituslaissa, jonka Marinin hallitus edellisellä kaudella sääti voimaan, on pielessä. Tämä lakipakettihan on niin sanottu kolmas lakipaketti, jolla näitä virheitä pyritään korjaamaan. Tämä on myös selkeä säästölaki, jossa toteutetaan 390 miljoonan euron säästöt hyvinvointialueille. Näihin säästöihin joudutaan siitä syystä, että valtion taloudellinen tilanne on aivan karseassa vaiheessa ja tilanteessa. Tämä on tässä keskustelussa täysin oppositiolta kyllä unohtunut. Yhdessäkään puheenvuorossa tähän ei ole tähän mennessä viitattu. On hyvä ottaa huomioon, että vaikka tähän rahoituslain kolmanteen pakettiin on sisällytetty tämä 390 miljoonan euron säästö, niin siitä huolimatta vuoteen 29 mennessä hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa noin 7 prosentilla. Ilman tätä leikkausta kasvu olisi ollut 8,3 prosenttia. Kun täällä on keskustelussa tuotu esille se, että hallitus käyttää runsaasti rahaa yksityisen terveydenhuoltobisneksen pönkittämiseen, niin tässä on hyvä muistaa se, että tämä noin sata miljoonaa euroa vuodessa on käytännössä investointirahoitusta, jota ei sinällänsä voi ohjata hyvinvointialueille. Kun tätä vertaa sitten siihen hyvinvointialueiden ensi vuoden 27 miljardin euron rahoitukseen, niin tällä yksin ei asioita korjattaisi. On hyvä muistaa, että hyvinvointialueitten toiminta on mennyt hyvinvointialueitten aloittamisen jälkeen selkeästi eteenpäin. Hoitojonot esimerkiksi erikoissairaanhoidossa ovat selkeästi lyhentyneet. Perusterveydenhuollossa hoitoonpääsy on parantunut siinä mielessä, että erot hyvinvointialueitten välillä ovat selvästi tasoittuneet. Vaikka nyt mennään tällä kolmen kuukauden hoitotakuulla, niin kuitenkin suuri osa potilaista pääsee hoitoon oikeaan aikaan. Mutta niin kuin täällä puheenvuoroissa on tuotu esille, erittäin suuri ongelma on tämä alueiden eriytyminen erityisesti rahoituksen suhteen, mikä toden totta tulee varmasti johtamaan aikaa myöten myös siihen, että palvelut eriytyvät yhä lisääntyvästi. Siinä mielessä oli varsin mielenkiintoista kuulla tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa, miten eri tavalla alueet näkevät rahoituksen kohdentumisen, rahoituksen oikeudenmukaisen jakautumisen ja tarpeet, ja miten puhuttiin monesti alueista, jotka ovat tehneet toimenpiteitä ja saaneet taloutensa kuntoon, ja joita rokotetaan. Kuitenkin näyttää, että lähtökohtaisesti ongelma on ollut alkuvaiheen rahoituksen jakautumisessa. Monesti puhutaan siitä, että osa kunnista olisi siirtänyt rahoitusta enemmän itselleen, ja sitä kautta hyvinvointialueitten budjetit lähtivät alijäämäisenä liikkeelle. Sitten nämä kriteerit, joilla tämä rahoitus nyt tällä hetkellä jakautuu, eivät välttämättä ole se kaikista oikeudenmukaisin ja ehkä kansantaloudellisesti kaikista järkevinkään jakautumistapa. Esimerkiksi sen uudistuksen jälkeen, kun tähän lisättiin tämmöinen perälauta, että minkään alueen rahoitus ei voi lähteä pienenemään vuodesta toiseen, hyvinvointialueiden rahoitus vuoteen 29 mennessä on kasvultaan pienimmillään nolla prosenttia Kymenlaaksossa, ja sitten useiden, erityisesti kasvualueilla olevien hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa yli kymmenen prosenttia tuonne vuoteen 29 mennessä. Eli johtopäätös, joka ainakin itselleni tulee, on se, että jos alue on rahoitusongelmissa, niin se ei välttämättä johdu siitä, että siellä ei ole toimenpiteitä tehty. On totta, että kaikilla alueilla toimenpiteitä ei ole lähdetty määrätietoisesti alusta saakka tekemään, mutta kyllä nyt varsin hyvä tahti on tähän. Täällä kysyttiin vaihtoehtoja tähän alueiden velkasaneeraukseen, tai nyt en ihan tarkkaan muista, mikä se termi on, mutta tämä arviointimenettely on tietynlainen velkasaneeraus. Nythän meillä on kolme aluetta tässä ollut, ja esimerkiksi Keski-Suomesta voi sanoa, että hehän saavat alijäämien kattamiseen selvästi pitemmän ajan kuin nyt lainsäädännön mahdollistama vuoteen 29 mennessä. Eli alijäämien kattamisaika menee pitkälle vuoden 2030 jälkeiseen aikaan. Tosiaan tuotiin esille, että tällä hetkellä alueita on kolmessa eri portaassa: ne, joilla menee taloudellisesti hyvin, ne, joilla on pää juuri pinnalla, ja sitten ovat nämä alijäämämenettelyssä olevat alueet, ja tietysti tämä alijäämäarviointimenettely sitten mahdollistaa erilaisia toimenpiteitä alueen tukemiseksi. Sinällänsä hallitus ei tässä mitenkään peittele, että kyseessä on säästölaki ja pieni korjaus tähän hyvinvointirahoituksen jakautumiseen. Tuli myös esille tämä Kelan matkakustannuksen siirto alueelle. Jos tästä keskustellaan, on hyvä muistaa, että tämä ei ole missään tapauksessa minkäänlainen säästötoimenpide. Todennäköisesti yhteiskunnan kustannukset tulisivat tämän myötä kasvamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Leikkauslakihan tämä on. Vuonna 2029 se toteutuu 390 miljoonan euron leikkauksena hyvinvointialueiden rahoituksesta. Sillä tavalla olisi todella kunnollista, jos hallituspuolueet tunnustaisivat tämän leikkauslakina ja nämä muutkin leikkaukset, joita hallituspuolueet ovat tehneet hyvinvointialueille, koska nämähän pakottavat hyvinvointialueet tekemään niitä vaikeita ratkaisuja, joista olisi ihan syytä oikeasti täällä hallituspuolueiden itse osoittaa, mitä velvoitteita vähennetään hyvinvointialueilta. Tällä rahoituksella ei kaikkea pystytä järjestämään. Näitä velvoitteitahan voi olla esimerkiksi vanhustenhoito, tai jos katsotaan esimerkiksi syöpähoitoja, joissa Suomi on tällä hetkellä jo jäljessä muita meidän verrokkimaita, niin olisi hyvä myöntää, että hallituspuolueet eivät myönnä riittävästi rahoitusta tälle kaikelle ja siten nämä ovat tässä tilassa kuin missä ovat. Se olisi kohtuullista ja rehellistä. Tässä rahoituslaissa on ongelmia. Se on huomattu. Sitä ei varmastikaan kukaan tässä salissa kiellä, mutta eipä tässä salissa ole koskaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa tälle pohjalle, mikä meillä nyt on. Tämä rahoituslakipohja, millä nytkin mennään, on se sama kuin silloin Sipilän hallituksen aikaan. Se ei huomioi ennalta kovinkaan hyvin niitä muutoksia, mitä sitten alueilla tapahtuu, ja esimerkiksi asukasmäärien muutokset vaikuttavat todella isosti. Varsinkin meillä siellä itäisessä Suomessa tai niillä alueilla, joilla väki vähenee, ne tekevät todella vaikeaksi hyvinvointialueiden palveluiden järjestämisen sitten rahoituksen osalta. Rahoitus tippuu rajusti. Kukaan meistä ei myöskään ymmärtänyt viime kaudella juuri tätä palveluntarvepuolta eli sitä, kuinka esimerkiksi nämä diagnostiikkatiedot tultaisiin kirjaamaan. Se tarkoitus ei varmasti tässä salissa kyllä ollut tätä rahoituslakia säädettäessä. Eli tällä hetkellähän nyt kisataan siitä, kuinka saadaan sitä rahoitusta mahdollisimman hyvin, ja sillä tavalla sitten kirjataan niitä diagnostiikkatietoja, ja tähän emme kyllä todellakaan pyrkineet. Ennaltaehkäisy oli todella iso ja tärkeä asia sotea säädettäessä viime kaudella, ja nyt nämä lait jopa kannustavat säästämään tästä ennaltaehkäisevästä työstä. Se ei ollut myöskään tarkoitus, eli korjattavaa kyllä piisaa. Alueelliset erityispiirteet pitäisi ottaa paljon paremmin huomioon, ja myöskin eliniänodote — demografia ja sosioekonominen asema eri alueilla, kuten talouspoliittinen arviointineuvostokin on näistä todennut. Jos mennään tähän kyseiseen lakiin, joka on nyt täällä salissa käsittelyssä, niin ei voi kuin ihmetellä, että tässä on keksitty tämmöinen uusi termi, ”saaristoinen hyvinvointialue”, joka muuttaa sitten saaristolakia. Tietysti tälleen saaristoisesta maakunnasta, Suomen saaristoisimmasta maakunnasta, Etelä-Savosta tulleena ajatus tietenkin oli, että tämähän varmaan on hyvä asia meillekin, ja samoin varmasti varsinaissuomalaiset ajattelevat, että tämä on hyvä asia, kun tulee saaristoinen hyvinvointialue, joka ottaa sitten meidän olosuhteet ja kausiasukkaat paljon paremmin huomioon. Meillä Etelä-Savossa on 45 000 kausiasukasta, ja on erittäin rikkonainen se alue, tosiaan kaikkein saaristoisin maakunta Suomessa. Ja kuinka kävikään? Etelä-Savo ja Varsinais-Suomi menettävät tämän lain seurauksena. Aivan käsittämätön asia. Tämä on jotenkin hyvin vaikea ymmärtää, ja olisikin kiinnostavaa kuulla hallituspuolueiden edustajilta, miten tämä on mahdollista, että halutaan saaristoinen hyvinvointialue saada lakiin ja sen jälkeen kaikkein saaristoisimmat alueet Suomessa menettävät rahoitusta. Minä en pysty käsittämään tätä asiaa. [Markku Siponen: Seuraavassa puheenvuorossa kuullaan!] Sitten toinen asia, mikä tässä vähenee ja millä perusteella leikataan, on se, että leikkaus kohdistuu nimenomaan palvelutarpeen kasvuun. Eli niiltä alueilta, joilla on ikääntyviä ja joilla on sairastavuutta ja joilla tämä palvelutarve kasvaa, leikataan enemmän. Tämäkään ei mene minun ymmärrykseeni aivan kauhean helposti, ja toivoisinkin, että tästäkin saataisiin vielä täällä nyt selvitystä, miksi tämä on tällä tavalla sovittu siellä hallituksessa tehtävän. Tätä on kyllä hyvä ja helppo oppositiossa taas vastustaa. Olisi tosi mukavaa olla jonkun hallituksen soteasian puolellakin joskus. — Jäänpä kuuntelemaan nyt sitten seuraavaa puheenvuoroa. Sieltä varmasti tulee vastaukset.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka hyvinvointialueilta vaaditaan enemmän samalla, kun niiltä viedään resursseja. Hallitus on tällä esityksellä leikkaamassa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Samalla se väittää turvaavansa perustuslain edellyttämät palvelut. Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi. Erityisen huolestuttavaa on, että palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin jatkossa vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, ja palveluiden kysyntä lisääntyy, mutta hallituksen vastaus on leikata rahoituksen kasvua. Tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että esitys heikentää rahoitusperiaatteen toteutumista ja vaarantaa lakisääteisten palveluiden järjestämisen. Käytännössä seurauksena voi olla lisää säästölistoja, henkilöstövähennyksiä ja palveluiden heikkenemistä hyvinvointialueilla. Samaan aikaan alijäämien kattamisvelvoitteet kiristyvät ja rahoituksen kasvu hidastuu, ja vaarana on, että alueet joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka näkyvät myöhemmin kasvavina kustannuksina, pidempinä hoitojonoina ja heikompina palveluina. Arvoisa rouva puhemies! Tälläkin hetkellä hyvinvointialueilla tilanne on se, että siellä ollaan helisemässä palvelutarpeen ja palveluiden tuottamisen osalta, mitä tarpeita sillä hoidon saannilla sitten olisi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa, kuten tiedämme, aikaisemmilla hallituksen päätöksellä on Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystys lakkautettu, ja nyt sitten hyvinvointialueitten osalta Pohjois-Savossakin on tapahtunut ja tapahtuu rahoituksen osalta ja siitä johtuvista syistä keskittämistä. Muun muassa lastensuojelun tarpeen osalta ja sen toteuttamisen osalta myös Varkaudessa ollaan lastensuojelussa menettämässä joitakin palveluja Kuopiolle. Elikkä kaiken kaikkiaan palvelutarpeet ja rahoituksen heikkeneminen heijastuvat pahimmillaan tällaisena keskittämisenä ja hoidon saannin heikkenemisenä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys leikkaa massiivisesti hyvinvointialueilta eli suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista. Hyvinvointialueet ovat jo nyt vakavissa vaikeuksissa ja joutuvat nyt entisestään leikkaamaan suomalaisten palvelutasosta. Nämä leikkaukset kohdistuvat etenkin alueille, joilla palvelutarve on nimenomaan kasvussa, kuten Helsinkiin ja Uudellemaalle. Siksi kannatan edustaja Lindénin hylkäysesitystä. Toinen tässä salissa keskusteltu kokonaisuus ovat nämä valtavat leikkaukset sosiaali- ja terveysalan tai muusta järjestötyöstä. Järjestöiltä viedään tämän hallituksen aikana puolet aiemmasta rahoituksesta. Nyt halutaan leikata järjestöiltä, jotka ovat elintärkeitä esimerkiksi vähävaraisille, lapsiperheille, asunnottomille, väkivallan uhreille, sateenkaarioikeuksille ja muille vähemmistöille. Moni tässä salissa kannatettu laki on lähtöisin järjestöiltä. Esimerkiksi laajasti kannatettu terapiatakuu oli meidän mielenterveysjärjestöissä laadittu kansalaisaloite, jossa itsekin olin mukana. Kaikki ideat ja ajatukset eivät tule tämän salin sisältä, vaan on tärkeää, että meillä on myös asiantuntijoita, järjestöjä ja ihmisiä, jotka voivat tuoda ihmisten näkökulmaa päätöksentekoon. Sen takia nämä järjestöleikkaukset ovat vastuuttomia, ja ne ovat myös hölmöjä Suomen ideointikyvyn, tulevaisuuden ja luovuuden kannalta. Olisiko meillä esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia ilman sateenkaarioikeuksia ajavia järjestöjä ja aktivisteja? Ei välttämättä olisi. Tätä eivät tietenkään kaikki tässä salissa kannata, ja se näkyy myös näissä leikkausesityksissä. Järjestöt nostavat esiin monia epäkohtia suomalaisesta politiikasta, ja tällainen rahoituksen leikkaus on väistämättä tapa vaientaa sitä työtä ja hiljentää kriittisiä ääniä, niitä, jotka eivät vaikkapa perussuomalaisten politiikkaan niin hyvin sovi. Sen takia kannatan edustaja Pekosen esitystä epäluottamuksesta sosiaali- ja terveysministerille.

Arvoisa rouva puhemies! Me käsitellään täällä hallituksen esitystä, jossa taas heikennetään hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä, ja olen erittäin huolissani kokonaisuudesta. Meillä on syntynyt tilanne, missä meillä alueet alkavat eriytymään, eli meillä alkaa tulla alueita, jotka pystyvät tuottamaan hyvinvointipalveluita heille suoduissa olosuhteissa, eli tarkoitan sitä, että lainsäädännön kriteerit täyttyvät, elikkä meillä onnistutaan luomaan niitä palveluita, mutta sitten meillä alkaa tulemaan yhä enemmän alueita, joilla hyvinvointierot alkavat kasvamaan ja alueen ihmisten oikeudet saada lakisääteisiä palveluita heikentyvät, ja juuri näillä alueilla tällä hetkellä leikataan vielä enemmän, koska juuri nämä alueet ovat tässä alijäämän kattamisvaatimuksessa. Tästä kehityksestä minä olen tosi huolissani. Minä olen ekaa kertaa huolissani Suomen alueellisesta eriytymisestä. Tässähän aletaan olemaan sellaisessa tilanteessa, jossa — jos vaikka puhutaan, mitä on 5—10 vuoden päästä — saattaa tulla tilanne, että riippuen siitä, missä sinä asut, sinulla saattaa olla tosi erilaiset oikeudet niihin hyvinvointipalveluihin, jollei tälle asialle tehdä jotain. No, nyt hallitus tosiaan heikentää vielä entisestään tätä tilannetta. Minä ajattelen, että tässä on ristiriidassa sellainenkin asia samaan aikaan, kun minä olen huolissani tästä alueellisesta eriarvoistumisesta, että meillä on myös tavallaan tässä hallituksen esityksessä tällainen tilanne, jossa rangaistaan niitä alueita, jotka ovatkin toimineet niitten sääntöjen puitteissa, mitä heille on annettu. Elikkä niiltä alueilta — tällä hetkellä se useimmiten painottuu Uuteenmaahan — jotka ovat tehneet tämän hallituksen lakiesityksen mukaisten velvoitteitten mukaisesti, viedään tätä rahoitusta. Tämäkään ei ole ideaalitilanne. Eli kyllä meidän pitää löytää jonkinlainen tasapaino siinä, että se rahoitus on ennalta suunnitelmallista, että tavallaan alue tietää, millä säännöillä pitää pelata ja pystyy pelaamaan, mutta meidän pitää oikeasti huolehtia siitä, että riippumatta siitä, missä päin Suomea asut, ihmisten perusoikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuvat. Yksittäisissä ryhmissä, mitkä näyttäytyvät tosi haastavina, esimerkiksi vammaisten ryhmissä, on alettu tällaiseen oikeusrumbaan, elikkä oikeuden kautta yritetään luoda sitä tasoa, mikä tavallaan tietyllä alueella pitäisi olla. Nyt saattaa olla aika monesti se tilanne, että oikeuden päätös on tullut vaikka hallinto-oikeudesta, missä on sitten sanottu, että jokin tietty alue on toiminut väärin kyseisen vammaisen ihmisen palveluissa, mutta silti hyvinvointialue ei ole tällä hetkellä vielä muodostanut sitä uudenlaista rytmiä, jolla sitten korjattaisiin kaikkien muittenkin osalta tätä oikeudentilaa. Elikkä me eletään aika kriittisiä aikoja tämän asian osalta. Haluaisin kuitenkin sanoa tähän seuraavaan aiheeseen, että täällä oli muutama hyvä puheenvuoro liittyen STEAn eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen tilanteeseen. Minä olen ihan ihmetellyt kovasti tätä uutisointia. Jos tänään kävisi katsomassa päivän uutiset, niin siellä on aikamoisia otsikoita. Ensimmäinen oli, että pääministeri Orpo sanoo, että tämä on hallituksen tasolla oleva päätös, että STEAn linjaukset tulevat päätettäviksi sinne. Sitten tunti sen jälkeen ministeri Rydman kertoi, että eivät ole tulossa. Sen jälkeen tuli pääministeri Orpo kertomaan, että ovat tulossa. Nyt uusin otsikko, mikä siellä oli, oli se, että hallituksessa on riita, ja Purra on sanonut, että hän seisoo ministerinsä takana. Onhan tämä nyt aikamoinen tilanne, että kuka tätä maata johtaa. Minä haluan kuitenkin vähän kertoa, minkä takia nämä ministeri Rydmanin STEA-linjaukset ovat ongelmallisia. Ne herättävät vakavan huolen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Nämä kriteerit sulkisivat rahoituksen ulkopuolelle järjestöjä, jotka palvelevat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä. Tavallaan minä haluan nostaa esille sen, että ministeri Rydman nostaa tämän asian esille niin, että olisi kyseessä joku tällainen hallinnollinen uudistus. Mikään ei ole hallinnollinen uudistus, jos tosiasia on se, että sinä vain suljet tietyt ihmisryhmät tiettyjen avustuskriteerien ulkopuolelle. Sehän on ideologinen linjaus eikä todellinen uudistus, ja se on erittäin huolestuttavaa. Erityisesti tässä huolestuttaa tosiaan se, että näyttää siltä, että on tietyin tahdoin muodostettu sellaiset sanamuodot, että Seta, joka nyt on tällainen erittäin tärkeä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava ryhmä, ja nämä maahanmuuttajajärjestöt tulisivat näiden uusien avustuskriteerien ulkopuolelle. Kyllähän tämä on todella huolestuttavaa, jos nimenomaan seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia avustavia tukiverkostoja halutaan tällaisella aseella kohdistaa, ja kun tässä ei ole edes tarkoitus, että leikattaisiin vähän rahoitusta, vaan leikattaisiin kokonaan rahoitus heidän osaltaan, niin onhan tämä nyt aikamoinen tilanne. Minä toivon kovasti, että kokoomuksessa nyt viimeisetkin tasa-arvon soturit, jos teitä vielä siellä on, huolehtisivat, että tämä ei tulisi sitten voimaan. Ehkä oma nostoni on se, että kokoomus ja RKP ovat minun mielestäni aikanaan, silloin hallitusohjelmaa laatiessaan, ottaneet tällaisen tietoisen riskin, kun ovat perussuomalaiset sinne ottaneet, ja nyt tämä realisoituu siinä, että pyritään tekemään sellaista politiikkaa, joka vastaisi perussuomalaisten arvomaailmaa. Nyt ajattelenkin, että erityisesti RKP:n ja kokoomuksen pitää tämä vastuu kantaa, koska he ovat kuitenkin nämä hallituksen ovet heille avanneet. Lempeydellä RKP:stä: ehkä tavallaan tällaisena eduskuntaryhmänä, joka on kuitenkin puolustanut vähemmistöoikeuksia, tämä on erityisen tärkeätä. Mutta haluan tällä tulla sanomaan, että en kyllä, ja vihreät eivät todellakaan... Meidän keskuudessamme ei kyllä ole luottamusta ministeri Rydmanille, ja sen voin koko ryhmän puolesta sanoa, mutta kyllä minä toivon, että hallituksessa nyt oikeasti ryhdistäydytään tämän asian äärellä. Edustaja Aki Lindén piti aikaisemmin tämän kyseisen lakiesityksen osalta erittäin hyvän puheenvuoron, ja tulen sen sisältöä kannattamaan sellaisenaan. Olemme siellä valiokunnassa, sitä vastalausetta on ollut, ja nyt se HaVin kautta meni. Toivottavasti nyt porukka laittaa ministerin ruotuun, koska tämä on koko hallituksen kysymys eikä pelkästään yksittäisen ministerin linjaus.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvin tuotu esille nämä keskustan esittämät tarpeelliset muutokset, mutta käyn vielä läpi tämmöisen listan, missä on meidän näkemyksiä siitä, mitä nyt ei pitäisi tehdä. Ensimmäisenä: Ei luoda mielikuvaa, että hyvinvointialueiden yhdistämisellä voitaisiin nämä ongelmat korjata. Ei ole olemassa tutkimuksellista näyttöä, että hyvinvointialueiden määrän karsiminen vähentäisi kustannuksia ja parantaisi palveluja. Päinvastoin, johtaminen ja päätöksenteko olisi silloin vaikeampaa ja tehottomuus ja kustannukset lisääntyisivät muun muassa tietojärjestelmien ja palkkojen yhtenäistämisen johdosta. Toisena: Ei lisätä hyvinvointialueiden rahoitukseen enää uusia diagnostiikkatekijöitä. Nykyisetkään eivät kirjaannu luotettavasti ja vääristävät siksi rahoitusta hyvinvointialueiden välillä. Kolmantena: Ei lisätä yksityisen terveydenhoidon rahoitusta, mikä sekin on täällä tuotu hyvin esille. Hallituksen jo päättämä lisärahoitus ei ole ohjannut sotepalveluiden kysyntää julkiselta yksityiselle samalla, kun on leikattu julkisen terveydenhuollon rahoitusta. Neljäntenä: Ei jäädä odottamaan seuraavaa vaalikautta, mikä sekin on tuotu hyvin esille. Aikaa on saada soteuudistus takaisin oikeille raiteille, jos on poliittista tahtoa. Ja viimeisenä, viidentenä: Ei luoda toivottomuuden ilmapiiriä. Soteuudistuksessa onnistutaan varmasti, jos edellä kerrotut korjaustoimet toteutetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitus ei ole vain tekninen kysymys valtion talousarviossa. Se ratkaisee sen, kuinka nopeasti ihminen pääsee lääkäriin, saako ikäihminen tarvitsemansa hoivan ja pystytäänkö pelastustoimi turvaamaan kaikkialla Suomessa. Hyvinvointialueiden rahoitusmallin muutoksia on arvioitava myös palveluiden ja ihmisten arjen näkökulmasta. Hallituksen esityksen tavoitteena on kehittää rahoitusmallia hallitusti ja ennakoivasti sekä turvata perustuslain mukaiset palvelut. Valitettavasti esityksen sisältö ei tue tätä tavoitetta. Esityksessä palvelutarpeen kasvun huomioimista heikennetään merkittävästi. Vuodesta 2027 alkaen palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Lisäksi määräaikaisesta korotuksesta luovuttaisiin. Samalla siirtymätasauksia muutetaan tavalla, joka siirtää kustannuksia hyvinvointialueiden kannettavaksi. Yhteensä vaikutus on 388 miljoonaa euroa vähemmän hyvinvointialueiden rahoitukseen vuoden 2029 tasolla. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin vakava huoli siitä, että leikkaukset kohdistuvat myös alueille, jotka ovat jo pystyneet vaikeilla sopeutustoimilla tasapainottamaan talouden, sekä alueille, joiden palvelutarve kasvaa voimakkaasti. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Lisäksi se myös heikentää kannusteita tehdä vastuullisia uudistuksia ja tasapainottaa taloutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan arvioinut, että muutokset heikentävät palvelutarpeen kasvun mukaista rahoitusta tavalla, joka uhkaa lakisääteisten palveluiden turvaamista. Väestön ikääntyessä ja hoidon tarpeen kasvaessa ei rahoitusta voida irrottaa todellisista palvelutarpeista. Arvoisa rouva puhemies! SDP katsoo, että hyvinvointialueet tarvitsevat ennen kaikkea vakautta, ennakoitavuutta ja työrauhaa. Rahoitusmallia voidaan ja pitää kehittää, mutta muutosten on kannustettava palveluiden parantamiseen ja talouden hallittuun tasapainottamiseen, ei rangaistava niitä alueita, jotka ovat jo tehneet vastuullisia ratkaisuja. SDP:n vaihtoehdon tavoitteena on turvata palvelutarpeen mukainen rahoitus ja uudistaa järjestelmää vaiheittain sekä oikeudenmukaisesti. Mahdolliset muutokset siirtymätasauksiin on toteutettava niin, ettei yksittäisten alueiden palveluiden järjestäminen vaarannu. Hyvinvointialueille on annettava mahdollisuus kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti sen sijaan, että ne joutuvat jatkuvasti uusiin säästöohjelmiin. Lopulta kyse on siitä, pidämmekö kiinni suomalaisen hyvinvointivaltion tärkeimmästä lupauksesta, siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon, hoivan ja avun silloin, kun sitä tarvitsee. Tätä lupausta ei saa murentaa lyhytnäköisillä rahoitusleikkauksilla. Kannatan myös edustaja Lindénin esittämää lakiesityksen hylkäämistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen keskeinen sisältö on hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistettavissa merkittävissä säästöissä eli toisin sanoen leikkauksissa. Esityksen mukaan vuodesta 2027 eteenpäin palvelutarpeen kasvusta otettaisiin hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioon 60 prosenttia voimassa olevan lain 80 prosentin sijasta. Palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskevasta määräaikaisesta 0,2 prosenttiyksikön korotuksesta luovuttaisiin vuodesta 2028. Näiden yhteisvaikutus on 268 miljoonaa euroa vuoden 2029 tasossa. Lisäksi siirtymätasauksia muutettaisiin ja siirrettäisiin hyvinvointialueiden rahoitettavaksi yhteensä 120 miljoonalla. Koko hallituksen esityksen vaikutus hyvinvointialueiden rahoitukseen on 388 miljoonaa euroa vähentävä vuoden 2029 tasossa. Hallituksen esityksen tavoitteena kerrotaan olevan kehittää hyvinvointialueiden rahoitusmallia hallitusti ja ennakoivasti perustuslain mukaiset palvelut turvaten. Valitettavasti esitetyt muutokset ja asetetut tavoitteet ovat syvässä ristiriidassa. Arvoisa rouva puhemies! Muutoksen vaikutukset eroavat eri alueilla huomattavasti. Erityisesti rahoituksen kasvu vähenisi Helsingin kaupungilla, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueilla. Asiantuntijakuulemisten perusteella leikkauksia kohdistuu nyt erityisesti alueille, jotka ovat jo sopeuttaneet talouttaan tai joiden palvelutarjonta kasvaa, mitä pidetään epäoikeudenmukaisena ja heikentävän kannusteita toimenpiteiden tekemiseksi ja talouden tasapainottamiseksi alueilla. Kokonaisuutena säästötoimet kiristävät hyvinvointialueiden rahoitusta merkittävästi, ja ne ajoittuvat samaan aikaan hyvinvointialueiden alijäämien kattamisen edellyttämien sopeuttamistoimien ja jälkikäteistarkastuksen vähenemisen kanssa. Liian kireäksi muodostuva talous ei mahdollista alueilla hallittua uudistumista vaan painottaa sopeutustoimia, jotka voivat näkyä myöhemmin kasvavina kustannuksina ja raskaampana palvelutarpeena. On ongelmallista, että hyvinvointialueisiin ja niiden rahoitukseen kohdistetaan nyt monia muutoksia lyhyellä aikavälillä ja osin päällekkäin. Esitetyt muutokset heikentävät luottamusta rahoitusjärjestelmän periaatteisiin ja kannusteita talouden tasapainottamiseen. Alueet tarvitsisivat työrauhaa sekä ratkaisuja, joiden pohjalta toimintaa voi kehittää pitkäjänteisesti sekä tavalla, joka kannustaa uudistusten tekemiseen ja talouden tasapainottamiseen hallitusti ja laadukkaat, vaikuttavat palvelut turvaten. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, esitetyt muutokset heikentävät palvelutarpeen kasvun mukaista rahoituksen kasvua, mikä rikkoo rahoitusperiaatetta ja uhkaa lakisääteisten palveluiden turvaamista alueilla. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Mukavasti juuri ulkoa valo loistaa tänne saliin, mutta samaa kirkkautta ja valoa ei voi kyllä sanoa tästä hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja sen linjasta. Kaikki isot uudistukset ja parannukset hyvinvointialueitten tilanteeseen on jätetty tekemättä. Pieniä parannuksia ja viilauksia on tässä kauden loppuvaiheessa sentään tänne saliin tuotu, mutta isossa kuvassa ongelmat on jätetty ratkaisematta ja jätetty hyvinvointialuepäättäjien ongelmiksi ja sinne ratkottaviksi. Keskustan mielestä tarvitaan nyt tässä tilanteessa nopeita toimenpiteitä hyvinvointialueitten tilanteen parantamiseksi ja toisaalta myöskin pidemmän aikavälin toimenpiteitä. Niitä välittömästi tehtäviä nopeita toimenpiteitä olisivat meidän mielestämme se, että alijäämien kattamisaikaa kannattaisi pidentää vuoden 2030 loppuun, ja tietysti se, että vastineeksi tästä lisäajasta hyvinvointialueet sitten sitoutuisivat kustannustason hillintään ja arviointimenettely voitaisiin käynnistää vasta sen jälkeen, jos alue ei toteuta sitä sovittua kustannusten hillinnän ohjelmaa. No sitten, arvoisa rouva puhemies, keskusta on nostanut keskusteluun myöskin tämän niin sanotun hyvinvointialueitten velkasaneerauksen. Eli tällä hetkellä itse asiassa aika moni hyvinvointialue on siinä tilanteessa, että talous on tällä hetkellä saatu tasapainotettua, osittain myöskin vaikeiden päätösten seurauksena, mutta siellä rasittavat ensimmäisiltä vuosilta kertyneet todella rajut alijäämät, mikä sitten käytännössä tekee hyvinvointialueen toiminnan ja ihmisten palveluitten järjestämisen mahdottomaksi. Eli haettaisiin hieman mallia yrityspuolelta. Jos siellä yrityksissäkin nähdään, että on terveellä pohjalla yritystoiminta, joka tuottaa, talous on kestävällä pohjalla, mutta ne vanhat velat rasittavat niin kovaa, että toiminnan jatkaminen ja palveluitten järjestäminen on vaikeaa, niin voitaisiin ottaa tämmöinen niin sanottu velkasaneeraus käyttöön. Sitä kautta myöskin kannustettaisiin vaikeimmassa asemassa olevia alueita talouden tervehdyttämiseen. Mielellään kuuntelisin — täällä on kuitenkin pari hallituspuolueen edustajaa paikalla — olisiko tämä velkasaneeraus semmoinen yksi mahdollinen vaihtoehto myöskin tässä tilanteessa. No, me ollaan pidetty pitkään esillä myöskin matkakulujen siirtämistä Kelasta hyvinvointialueille. Täältä salistakin on tehty tämän hallituskauden aikana näitä keskittämisratkaisuja, joilla palveluita ollaan viety ihmisiltä kauemmaksi ja ikään kuin saatu säästöjä, mutta eihän niillä sinällään säästöjä ole saatu, vaan kyllä se ihminen, joka lähtee palveluja hakemaan pidemmän matkan päästä, maksaa sitten ne säästöt. Arvoisa rouva puhemies! Tämä tällä erää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvin tuotu esiin näitä hyvinvointialueitten ongelmia. Kun oikein katsotaan tätä hyvinvointialueitten rahoitusta kokonaisuutena, niin täällä aika monta kertaa tuolta oikealta laidalta tuodaan esiin, että noin miljardi vuodessa on nostettu sitä hyvinvointialueitten rahoitusta, mutta koko ajan unohdetaan se sanoma, että kun jo pelkästään se hyvinvointialueindeksi on ollut siinä vähän yli kolmen prosentin tasossa, niin siellä puhutaan 800—900 miljoonan tasosta, plus sitten palvelutarve, joka on ollut noin yhden prosentin luokkaa. Nämä jo tekevät nykyisen rahoituslain mukaisesti sitä nousua. Mutta sitä on leikattu, ja tämä 388 miljoonaa euroa, joka on tässä nytten käsittelyssä, tarkoittaa sitä, että nyt tätä nousukulmaa on noin äkkiä arvioiden noin tuhannella miljoonalla leikattu siitä, mitä se on ollut lähtötasossa. Kyllähän kovaa taloudellista ohjausta tehdään hyvinvointialueitten osalle, ja sitä tehdään monella tavalla. Pelkästään tällä leikkaamisella, asiakasmaksuilla ja muilla hyvinvointialueindeksi on jo aika tiukka senkin vuoksi, että se ottaa yleisen palkkakehityksen huomioon, ja hyvinvointialueilla ovat nämä palkkaohjelmat ja muut, ja ne ovat olleet korkeampia. Jälkikäteistarkastukset, niin kuin edustaja Lindén tuossa hyvin toi esiin, menevät aika lailla sen mukaan kuin päärahoituksen jako on tehty, ja nyt sitten lisätään vielä palvelutarpeen osalta sitä. Se oli 80 prosenttia, eli jos on prosentin kasvu, niin siitä korvataan noin karkeasti ottaen 0,8, ja nyt sitä vielä tiukennetaan. Eli tätä rahoitusohjausta kyllä tässä tehdään todella voimallisesti, ja koko ajan kaipaisi sitä, miten sisältöihin ja palveluihin liittyviä asioita käsitellään. Kaikki nämä leikkaukset, mitä tässä on... Meillä on nytten kuusi hyvinvointialuetta arviointimenettelyssä, ja voi tavallaan kertoa, että koko ajan heidän ja monen muun hyvinvointialueen osalta sopeutustoimet ovat olleet nimenomaan yt:itä, henkilökunnan vähentämistä ja hoitoonpääsyn vaikeuttamista tietyllä tavalla tai hidastamista oikeastansa. Eli me ollaan tällaisella tiellä, ja nyt pitäisi miettiä, miten tätä pystytään korjaamaan. Yksi hyvä asia on tässä tullut matkan aikana, kun tätä alijäämän kattamisaikataulua on pidennetty, mitä oppositio on vaatinut vuodesta 23 lähtien. Eli tässä on ollut paljon eri suuntiin olevia asioita työn alla. Hyvinvointialueitten osalta toivoisi, että sitä työrauhaa ja ennustettavuutta tulisi. Nytkin kun tässä katsotaan eri hyvinvointialueita, miten tämä leikkaus tapahtuu, niin esimerkiksi kotihyvinvointialueelleni Pirkanmaalle tämä 388 miljoonaa tarkoittaa 36 miljoonan vähennystä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että niiltä alueilta, jotka ovat päässeet kohtuullisesti alijäämän kattamisessa ja toimintojen tehostamisessa, leikattiin eniten tässä nyt, ja sekin tietyllä tavalla on kannustavuuden kannalta huono asia. Siinä mielessä tässä lakiesityksessä jatketaan sitä hallituksen käytännössä tekemää työtä, jossa leikkauksia tehdään aika voimallisesti. Arvoisa rouva puhemies! Tämä STEA-rahoitus on tässä nytten isossa leikkauksessa ollut, ja se alkuperäinen rahoitus on tainnut tippua puoleen nyt kun hallituksen leikkaukset, mitä nytten on kaavailtu, ovat kokonaisuudessaan. Se kävelee suoraan hyvinvointialueitten palveluihin. Ne ovat olleet osa hyvinvointialueitten palveluja tukevia toimintoja, mitä hyvinvointialueet eivät itse tee ja mitä kolmas sektori tekee. Me saamme tästä kyllä vielä semmoisen pommin, joka sitten tulee hyvinvointialueitten osalta hoidettavaksi, ja tämä vielä vaikeuttaa tätä tilannetta. Nyt ollaan todella huolestuttavalla tiellä. Arvoisa rouva puhemies! On varmasti hyvä, että näitä rahoitusmalleja käydään läpi ja yritetään löytää uusia malleja, mutta toisaalta tämmöinen tempoilevuus pitäisi nyt uusissa rahoitusmalleissa pystyä estämään ja vähän pitemmälle sitä ennustettavuutta rakentamaan. Sillä tavalla me myöskin rauhoittaisimme hyvinvointialueitten työtä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Heti puheenvuoroni aluksi teen nyt hylkäysehdotuksen tässä, koska vaikka hylkäysehdotus sai täällä jo kannatusta, niin kun tarkistimme tilanteen, niin edustaja Kvarnström ei ollut varsinaisesti tehnyt hylkäysehdotusta, vaikka käytti hienon ja asiallisesti kriittisen puheenvuoron tästä, joten teen nyt hylkäysehdotuksen. Hylkäämisen perusteet on täällä useassa puheenvuorossa jo erinomaisesti esitetty, enkä käy niitä yksityiskohdittain läpi. Kyseessähän on tällainen rahoituksen leikkaus, 388 miljoonaa euroa, jolle voidaan sitten laskea todellakin hyviä esimerkkejä, tai itse asiassa pitäisi sanoa huonoja, ikäviä esimerkkejä, siitä, mikä sen vaikutus on niillä alueilla, jotka eniten joutuvat kokemaan näitä leikkauksia. Niin kuin täällä juuri Kvarnströmin puheenvuorossa kerrottiin, esimerkiksi Länsi-Uudenmaan kohdalla tämä vastaa noin puolta terveysasemien yhteenlasketusta budjetista. Se, millä tavalla alueet sitten käytännössä tekevät tätä sopeutusta, jää tietenkin sitten alueiden itsehallinnon varaan. Kun täällä on monessa puheenvuorossa ja aikaisemmin näistä asioista keskusteltaessa nostettu aina esille, että rahoituslaki tarvitsee korjausta, niin siitä olen samaa mieltä. Olen ollut mukana lukuisissa keskusteluissa, joissa tätä on tuotu esille, ja olen huomannut, että on hyvin paljon sellaisia alueellisia intressejä, että joku hyvinvointialue haluaa korjausta, jota toinen hyvinvointialue ei halua, koska tämä on nollasummapeliä ja sitten pelätään, että jonkun lisärahoitus johtaa toisen alueen rahoituksen menetykseen. Olen itse kovasti miettinyt, mitkä voisivat olla ne tärkeimmät yleiset asiat, mitkä tässä rahoituslaissa pitäisi korjata, ja olen käytännössä päätynyt esittämään, että ainakin seuraavat kolme. Kaksi niistä kolmesta palautuu itse asiassa siihen poikkeukselliseen vuoteen 2023, jolloin hyvinvointialueet aloittivat, jolloin tuli 40 vuoteen korkein inflaatio Suomeen. Ennakkorahoitus, joka hyvinvointialueille annettiin, jäi viisi prosenttia jälkeen todellisesta kustannuskehityksestä, ja siitä syntyi sitten tämä 1,4 miljardin aukko. Kun samaan aikaan oli voimassa tämä vuoteen 26 mennessä tehtävä alijäämän tasoitus, se synnytti senkaltaisen ajolähtötilanteen, että hyvinvointialueet kerta kaikkiaan pakotettiin siihen, että ne nopeassa tahdissa ryhtyivät käymään yt-neuvotteluja ja tekemään myös hyvinkin ankaraa palvelupisteiden karsintaa, osin toki joillakin alueilla perusteltujakin mutta hyvin paljon sellaisia, jotka ovat käytännössä heikentäneet palveluja. Silloin olisi tietenkin siinä tilanteessa — eli olemme ajallisesti siinä vuoden 2023 viimeisessä kvartaalissa — istuvan hallituksen pitänyt ymmärtää, että nyt on tarvetta tehdä nopea muutos tähän rahoituslakiin ennen kaikkea juuri tämän alijäämän kattamisajankohdan suhteen. Hallitushan reagoi hyvin nopeasti kuntien osalta. Olen täällä puheenvuoroissa aiemmin todennut, että kun marraskuun 19. päivänä vuonna 23, joka oli niin sanottu kuntatalouden musta perjantai, kävi ilmi, että kunnat ovat menettämässä todella paljon valtionosuuksia, kun vuoden 22 verotustiedot valmistuivat, niin viikonlopun aikana hallitus reagoi siihen ja ilmoitti, että tätä ei toimeenpanna kahteen vuoteen ja sitten tulee vielä kolmen vuoden siirtymäaika sen päälle. Samalla tavalla olisi pitänyt silloin reagoida näihin hyvinvointialueisiin, mutta sitä ei sitten haluttu tehdä, ja mielestäni syyt ovat aika pitkälti poliittisia. Tämä on se tausta, ja näin ollen vielä sitten vuonna 24 tätä alijäämää tuli lisää 1,1 miljardia, eli yhteensä sitä oli siinä vaiheessa kertynyt 2,5 miljardia. Selväähän on, että se aika siihen kattamiseen vuoteen 26 ei millään olisi riittänyt kuin joillakin alueilla, joilla oli vähän parempi tilanne kuin muilla. Tähänhän me saimme nyt sitten tässä pari kuukautta sitten lain muutoksen kolmen vuoden taistelun ja odottamisen jälkeen. Tämä oli tietenkin yksi olennaisen tärkeä asia, mutta tämä tuli selvästi liian myöhään, ja tietyillä alueilla on vahinkoa tässä suhteessa tapahtunut. Toinen asia, joka siellä pitää ehdottomasti korjata, on sitten tämä jälkikäteistarkastuksen jakoperuste. Sehän jaetaan alueiden budjettien yleisessä suhteessa eikä huomioida sitä, mikä on konkreettisesti kunkin alueen oma alijäämä ollut, ja se on sitten johtuen juuri tästä hyvin voimakkaasta ensimmäisen vuoden suuresta alijäämästä lisännyt sitä alueiden välistä eroa. Kolmas asia liittyy sitten tähän liialliseen diagnoosipainotteisuuteen vielä sillä tavalla, että se perustuu siellä itse tuotannossa tietojärjestelmien avulla kerättyyn diagnoositietoon. Sinänsä pitää diagnoositietoja olla mukana siinä tarpeen arvioinnissa, mutta niiden tulee perustua valtakunnallisesti yhtenäisiin kriteereihin ja esimerkiksi Kelan rekistereihin tai muihin tällaisiin objektiivisiin asioihin. Nämä asiat olisi ensi sijassa tässä korjattava. Sitten olemme tietenkin siinä tilanteessa, että kun kuusi aluetta nyt on jo tässä arviointimenettelyssä, niin meillä on erityinen ongelma tullut tiettyjen alueiden suhteen. Minun mielestäni siihen löytyy keinoja, joiden tulee toki olla sellaisia, että ne eivät ole muilta alueilta niin sanotusti rahoitusta vähentäviä keinoja. En väitä, että nyt tässä vielä jäljellä olevan puheenvuoroni aikana esittämäni yksi keino olisi se ainoa, mutta esimerkiksi voitaisiin harkita sellaista, joka on ollut aikanaan sairaanhoitopiirijärjestelmässä käytössä, että tietyllä tavalla valtio voi esimerkiksi lunastaa 50 prosenttia peruspääomasta sillä alueella ja annetaan sitten kymmenen vuoden takaisinmaksuaika, jolloin saadaan tämmöinen pidennetty aika ja välitön rahoituskriisin rahoitusratkaisu. Eli tässä näitä eräitä keinoja. Nyt haluan todeta, että tässä lakiesityksessä, jota nyt esitin äsken hylättäväksi, on yhdeksän eri muutosta, joista kaksi selittää 90 prosenttia tästä leikkauksesta, ja ne ovat tämä palvelutarpeen leikkaus ja sitten toinen se siirtymätasauksen yleinen leikkaus. Seitsemän muuta ovat enemmän sellaisia, että ne tasapainottavat eri suuntiin alueiden keskinäistä rahoitusta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen myötä hallituksen tekemät suorat leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon kasvavat noin miljardiin euroon vuositasolla. Hallituksen politiikka kaiken kaikkiaan lisää terveyseroja, köyhyyttä, asunnottomuutta ja sosiaalisia ongelmia, ei pakon vuoksi vaan koska tämä hallitus suosii mieluummin rikkaita ja suuryrityksiä, joille rahaa kyllä riittää. Oikeistohallituksen politiikan myötä tarve kolmannen sektorin tarjoamalle tuelle ja palveluille kasvaa vuosi vuodelta, mutta samalla sen resurssit on päätetty viedä. 190 miljoonan euron leikkaukset hallituskauden aikana vievät puolet sosiaali- ja terveysjärjestöjen aiemmasta rahoituksesta. Asiasta vastaavalle sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille kyse on poliittisesta pelistä ja profiloitumisesta sillä oletuksella, että vihamielinen suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan toisi hänelle poliittista kannatusta. Vaikka kokoomuksen ja RKP:n johto on linjannut, etteivät syrjivät avustuskriteerit ole hyväksyttäviä, ministeri Rydman on toistuvasti ilmoittanut, että kriteerit ovat ja pysyvät. Mielestäni tästä syystä on tarpeen punnita, nauttiiko ministeri enää eduskunnan luottamusta tehtävässään. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamuslausetta sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille. Arvoisa puhemies! Ministeri Rydmanin esittelemien kriteerien mukaan avustusta ei jatkossa myönnettäisi järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön. Yksi järjestöjen työn keskeinen osa on kuitenkin nimenomaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jotta esimerkiksi vammaisten, lasten, nuorten ja vanhusten ääni kuuluisi myös päättäjien korviin. Avustusta ei jatkossa myönnettäisi myöskään järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääosin yhteen tiettyyn ei-terveysperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään. Tämä on ilmeistä syrjintää esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä sekä eri maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Se, että järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, ei jatkossa myönnetä avustuksia, heikentää demokratiaa ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia tuoda päätöksentekoon tietoa, kokemusta sekä kriittisiä ja kehittäviä näkökulmia. Käytännössä suuri osa juuri vaikuttamistyötä tekevistä järjestöistä toimii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Tämä linjaus on ristiriidassa julkiselle vallalle asetetun velvoitteen kanssa turvata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun Suomi virallisesti puhuu kansalaisten kriisinkestävyyden lisäämisestä, annetaan sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin ajaa alas ja hajottaa koko se sote- ja järjestökenttä, joka nimenomaan toteuttaa ihmisten arjen tasolla sekä ennalta ehkäisevää että myös kriisityötä. Ministerin väite siitä, etteivät leikkaukset osu avun tarpeessa oleviin, on kestämätön. Sotejärjestöiltä ei voida leikata näin paljon ilman, että se romuttaa suoraan ihmisiä kohtaavan työn. Järjestöt tarjoavat elintärkeää tukea ja palveluita, joita kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty järjestämään. Erityisen hälyttävää on se, että Rydmanin päätös on jättämässä sosiaalisen hyvinvoinnin kriteerin tukemisen ulkopuolelle. Jos asunnottomuuden, päihdeongelmien ja yksinäisyyden ehkäisy ei enää jatkossa kuulu avustusten piiriin, edessä on niin vaikea sosiaalinen romahdus ja inhimillinen katastrofi, että on vaikea uskoa minkään hallituspuolueen sitä ihan oikeasti haluavan. Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkät perinteet sosiaali- ja terveysalan järjestöillä. Monet niistä on perustettu jo 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuoliskolla. Järjestöt perustettiin auttamaan vaikeimmassa tilanteessa olevia ihmisiä aikana ennen hyvinvointivaltion julkisia palveluita. Järjestöt ovat yli sadan vuoden ajan rakentaneet sitä turvaverkkoa, joka nykyään toimii hyvinvointivaltion julkista sotealaa täydentävänä rakenteena. Lapset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, sotaveteraanit, tukea tarvitsevat nuoret, asunnottomat, päihdeongelmaiset ovat saaneet järjestöjen kautta tukea, jota valtio ei ole pystynyt tarjoamaan. Samalla syntyi miljoonia säästävä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen malli. Järjestörakenne toimii siten, että palkattujen, myös keskusjärjestötasolla työskentelevien järjestöammattilaisten organisoimana pyörii vahva vapaaehtoisten ja kokemustiedon toimintakokonaisuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin kohdistuvat leikkaukset ovat ajamassa alas vanhaa ja toimivaa rakennetta, joka hoitaa tärkeän osan niistä tehtävistä, jotka muutoin kuuluisivat kunnille ja hyvinvointialueille, mutta ne on jätetty kolmannen sektorin hoidettavaksi. Suomen hallitus on nyt tekemässä päätöstä, jonka seurauksia se ei tunnu ymmärtävän.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävä lakiesitys on yksi oikeistohallituksen tuhoisimmista leikkauspaketeista, sillä se vie lähes 400 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta tulevien vuosien aikana. Mitään keinoja säästöjen saavuttamiseksi hallitus ei tietenkään esitä, vaan ne ikävät päätökset sysätään hyvinvointialueiden vastuulle. Käytännössä tällä esityksellä heikennetään suomalaisten hoitoonpääsyä, heikennetään vanhuspalveluiden laatua ja varmistetaan se, että hoitajien ja muun sotehenkilöstön irtisanomiset jatkuvat myös tulevaisuudessa. Suurimman hinnan sosiaali- ja terveyspalveluiden rapauttamisesta maksavat vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset, kuten pienituloiset, vanhukset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, asunnottomat ja vähemmistöt. Samaan aikaan hallitus jatkaa sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikkaamista siten, että hallituskauden aikana järjestöiltä viedään noin puolet aiemmasta rahoituksesta. Näin koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta elintärkeää ennaltaehkäisevää työtä ja matalan kynnyksen palveluita romutetaan seurauksista piittaamatta. Samalla sosiaali- ja terveysministeri Rydman on tehnyt avustusleikkauksista politikoinnin välineen sanelemalla omavaltaisesti syrjivät avustuskriteerit, joiden tosiasiallinen tarkoitus on vaientaa kansalaisyhteiskuntaa, targetoida tiettyjä perussuomalaisille epämieluisia järjestöjä, joiden toimintaan liittyy vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolustaminen — näin siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain mukaan avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista. Luonnollisesti myös perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät viranomaisia edistämään toiminnassaan yhdenvertaisuutta. Julkisuudessa ministeri Rydman on toistuvasti linjannut, ettei syrjivistä avustuskriteereistä enää neuvotella eikä niitä muuteta, jopa vastoin pääministerin kantaa. Ministeri ei kuitenkaan ole oman hallinnonalansa diktaattori, vaan hänen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamusehdotuksen: Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on toiminut epäasiallisesti ja syrjivästi vuoden 2027 STEA-avustusten myöntämisen kriteereistä päätettäessä ja asiaa koskevaa valmistelua ohjatessaan. Ehdotan, että eduskunta toteaa, ettei ministeri Rydman nauti eduskunnan luottamusta.

Arvoisa puhemies! Minä tulen sieltä hallituksen mielestä toivottomalta alueelta eli Lapista, eli siellä pohjasakassa arviointimenettelyssä ollaan, ja toivoa ei hirvittävän paljon ole. Kun nyt katsoo tätä taivalta kolmen vuoden aikana hyvinvointialueitten osalta, niin aika väistämätöntä olisi ollut se, että se kokonaisuudistus olisi pitänyt aloittaa jo heti alkuun. Mekin tunnustamme, että sinne tehtiin aika lailla pahoja valuvikoja, joitten hintaa me nyt maksamme, tai oikeastaan ne ihmiset, jotka tuolla alueella nyt asuvat, maksavat niiden hintaa. Mutta nyt tämä malli, jossa hallitus korjaa tätä kokonaisuutta pienillä osauudistuksilla, joissa taustalla vielä edelleenkin ovat nämä säästötavoitteet, ajaa nämä alueet entistä vaikeampaan tilanteeseen. Näillä perusteluilla kannatan lämpimästi edustaja Räsäsen tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on kiistatta kehitettävä, mutta käsillä oleva lakimuutos tulee vaikeuttamaan monien alueiden mahdollisuuksia turvata peruspalvelut ja selviytyä taloudellisesti. Käytännössä kyseessä on noin 388 miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueiden rahoitukseen vuoden 2029 tasossa. Hallitus on tehnyt rahoitusmalliin monia muutoksia, joista monet ovat käytännössä leikkauksia, ja tämä esitys on jatkoa näille muille esityksille. Esitysten lopputulema on selvä: alueille jätetään pysyvästi kasvava kuilu ihmisten palvelutarpeen ja valtionrahoituksen välille. Hyvinvointialueet toivoisivat kyllä rahoitusmallin kehittämistä mutta eivät jo valmiiksi niukan rahoituksen leikkauksia. Näiden nyt esitettyjen muutosten vaikutukset kohtelevat eri alueita eri tavoin. Leikkauksia kohdistuu erityisesti alueille, jotka ovat jo sopeuttaneet talouttaan ja joiden palvelutarve on kasvava. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella rahoitus vähenee merkittävästi tämän esityksen myötä. Alueella on jo toteutettu monia säästöohjelmia, uusi valtavan suuri säästöohjelma on tekeillä ja palveluiden saatavuudessa on valitettavasti suuria ongelmia säästöjen vuoksi. Silti hallitus ajattelee, että alueemme ihmisten sotepalveluiden rahoitusta voidaan entisestään leikata. Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti hyvinvointialueiden alijäämien kattaminen vaatii alueilta merkittäviä sopeutustoimia, eikä alijäämien kattamisaika ole edelleenkään riittävän väljä. On selvää, että suomalaisten palveluita tullaan näiden talouspaineiden vuoksi karsimaan, mikä voi käydä entistä kalliimmaksi pitkällä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton lähtökohta on, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen on vastattava todellista palvelutarvetta. Hyvinvointialueita ei pidä pakottaa leikkaamaan peruspalveluista, vaan rahoitusmallia on korjattava niin, että se turvaa hoitoonpääsyä, henkilöstön riittävyyttä ja yhdenvertaisia palveluita koko maassa. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kvarnströmin tekemää hylkäysehdotusta.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Tässä hallituksen esityksessä puhutaan hyvinvointialueiden rahoitusmallin kehittämisestä, mutta todellisuudessa kyse on leikkauslaista. Esitetyt muutokset ja asetetut tavoitteet ovat selvässä ristiriidassa keskenään. Hallitus leikkaa tällä esityksellä lähes 390 miljoonaa euroa hyvinvointialueilta eli sotepalveluista. Käytännössä hallitus leikkaa eniten Helsingiltä ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta. Länsi-Uudenmaan edustajana haluan tuoda esiin, että tämä esitys on alueemme asukkaiden näkökulmasta sekä kestämätön että epäoikeudenmukainen. Rahoitus per asukas kuuluu jo maan alhaisimpiin, ja olemme menettäneet paljon lähipalveluja. Alueemme on kärsinyt sekä hyvinvointialueen sopeutuksista että HUSin sopeutustoimista. Länsi-Uudenmaan osuus tämän esityksen leikkauksista on kohtuuton, yli 65 miljoonaa euroa, mikä vastaa mittaluokaltaan puolta alueen kaikesta terveysasematoiminnasta. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen perusajatus heikentää koko rahoitusmallin uskottavuutta: eniten häviävät ne alueet, jotka ovat sopeuttaneet talouttaan kaikkein voimakkaimmin. Länsi-Uudenmaan taloudellinen tilanne ei ole vakautunut siksi, että alue olisi saanut liikaa resursseja, vaan siksi, että taloutta on tasapainotettu nopeasti ja palveluja on leikattu. On täysin ymmärrettävää, että tämä esitys on saanut kovaa kritiikkiä monissa asiantuntijalausunnoissa ja jopa hallituspuolueiden riveissä. Kysymys kuuluu: pitävätkö hallituspuolueiden edustajat kiinni tästä leikkauslaista kaikesta huolimatta? Nyt ovat viimeiset hetket pysäyttää tämä epäoikeudenmukainen soteleikkaus. Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden tilanteen lisäksi hallitus kohdistaa leikkauksia myös sotejärjestöihin lyhytnäköisellä ja ongelmallisella tavalla. Jää nähtäväksi, onko ministeri Rydmanin linja koko hallituksen linja vai ei. Joka tapauksessa näyttää selvältä, että hallitus on yksimielinen sotejärjestöihin ja sotepalveluihin kohdistuvista leikkauksista samalla, kun rahaa kyllä löytyy suuryritysten veronalennuksiin. Me sosiaalidemokraatit emme hyväksy ministerin asettamia kriteerejä.

Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallitus on hukannut vuonna 2023 toimeenpannun soteuudistuksen punaisen langan. Perusajatuksena oli vahvistaa perustason sotelähipalveluja, jotta kasvavat paineet vaativampiin ja kalliimpiin palveluihin ja hoitoihin pysyisivät hallinnassa. Hallitus on toteuttamillaan jokavuotisilla hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksilla ja pakkoliitosuhkailuilla pakottanut hyvinvointialueet säästämään juuri näistä tärkeistä sotelähipalveluista. Myös jatkuvat asiakasmaksujen korotukset ovat vaikeuttaneet hoitoon hakeutumista ja pääsyä sekä luottamusta julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Pidämme myös käsittämättömänä, että hyvinvointialueiden ohjausvaltaa on siirretty sosiaali- ja terveysministeriöstä valtiovarainministerille, jolla ei ole sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaa osaamista. Samaan aikaan, kun hyvinvointialueilla on leikattu rahoitusta, on hallituksella riittänyt yllin kyllin rahaa pönkittää yksityisiä terveysjättejä. Tuo raha on pääsääntöisesti valunut yksityislääkärijättien kohonneisiin palkkioihin ilman, että se olisi lisännyt siellä käyntejä parantaen hoitoonpääsyä, mikä on hallituksen kertoma peruste. Hallituksen välinpitämättömän sotepolitiikan takia Suomeen on kuluvalla hallituskaudella muodostunut kolmenlaisia hyvinvointialueita: 1) alueet, jotka pystyvät kattamaan alijäämänsä ilman lisäaikaa, 2) alueet, joille lisäaikaa voidaan myöntää hakemuksesta enintään vuoteen 29 saakka, ja 3) alueet, joille lisäaikaa ei myönnetä ja jotka joutuvat taloudelliseen arviointimenettelyyn. Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että puheena oleva esitys jatkaa hallituksen nuivaa julkisiin sotepalveluihin kohdistuvaa politiikkaa. Puheena oleva esitys on ensisijaisesti valtiontalouden säästölaki. Sen tavoitteena on vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta 390 miljoonaa euroa vuoden 29 tasossa samaan aikaan, kun väestön ikääntyminen jatkuu ja kasvattaa ihmisten palvelujen tarvetta. Eikä tässä vielä kaikki. Nyt puheena olevan leikkauksen lisäksi huhtikuun 2026 kehysriihessään hallitus päätti uusista, noin 106 miljoonan euron leikkauksista hyvinvointialueiden rahoitukseen. Hallitus päätti myös kasvattaa jälleen kerran tuntuvasti asiakasmaksuja, joiden laskennallisia euromääräisiä vaikutuksia se tulee leikkaamaan pois hyvinvointialueiden rahoituksesta. Niin ikään hallituksen päättämät tuntuvat rahoitusleikkaukset sotejärjestöiltä tulevat kasvattamaan varmasti julkisten sotepalveluiden kysyntää. Tämä on itse asiassa aivan täysin järjenvastaista. Näillä päätöksillä ihmisten luottamus julkisiin sotepalveluihin rapautuu. Yhä useammalla ei ole enää varaa käyttää edes julkisia terveyspalveluita. Eikä hallitus säästä edes vainajilta, vaan lähettää heillekin vielä lisälaskun asettamalla vainajille säilytysmaksun, mikä on kymmenen euroa vuorokaudessa. Me valiokuntaryhmänä kävimme läpi näitä kaikkia rahoitusleikkauksia, mitä hallitus on tällä kaudella tehnyt, ja toteamme sen, että vaikka rahoituslaki ei ollut sellainen kuin sen olisi pitänyt alun perin olla, ja vaikka siinä on oikeasti valuvikoja, niin tämmöisellä räpeltämisellä hallitus ei kyllä tätä hyvinvointialueitten tilannetta saa korjattua. Keskustan ryhmän mielestä tarvitaankin hyvinvointialueiden rahoituslain kokonaisuudistus, ja se ei voi odottaa seuraavia vaalikausia, vaan se työ on aloitettava hallituksen toimesta jo nytten. Teimme valiokunnassa meidän vastalauseessa pitkän listan esityksiä, mitä korjauksia keskusta tekisi tähän rahoituslakiin. Teimme luettelon välittömästi tehtävistä korjauksista ja myös pitkän aikajänteen korjauksista, ja ne kaikki ovat luettavissa sieltä keskustan vastalauseesta numero 2. Olemme sitä mieltä, että tämmöisillä pienillä näennäisillä uudistuksilla, missä joillekin lisätään rahoitusta ja joiltain otetaan pois, sotea ei todellakaan korjata. Teen vastalauseen 2 mukaisen hylkyesityksen tälle laille.

Arvoisa puhemies! Totta kai se on tärkeää, että mietintövaliokunta tunnistaa ongelmia, mutta jos niitä ei korjata siellä lainsäädännön puolella, niin silloin ne jäävät kyllä vain kauniiksi toiveiksi. Tämä on nyt se ongelma koko tämän Suomi.fi-digipalvelukokonaisuuden osalta, että niitä korjausesityksiä, joita oppositiosta tehtiin, hallitus ei voinut tehdä tähän lainsäädäntöön, koska tämä on säästölaki ja tällä tavoitellaan valtiovarainministeriön pääluokassa säästöjä. Sitten taas toisaalta tahti on asetettu näin kovaksi tässä digitaalisessa siirtymässä mennä eteenpäin. Se väistämättä tarkoittaa sitä, että iso osa ihmisistä jää heikkoon asemaan näiden palveluiden tosiasiallisessa käytössä. Totta kai on niin, että teoriassa ihminen voi valita sen paperipostin saapumisen, mutta kun se ongelma on rakennettu lainsäädännön sisään, niin että sinun täytyy aina itse hoksata sähköisestä järjestelmästä käydä laittamassa kerran vuodessa se täppä sinne, että minä haluan sen paperipostin jatkossa edelleen, niin tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset eivät tätä pysty tekemään. Sitten toisekseen on niin, mistä mainitsin aikaisemmin puheenvuorossani, että kaikille ihmisille ei suinkaan ole selvää, että jos käytät yhtä viranomaispalvelua sähköisesti, niin samassa yhteydessä ajatellaankin, että haluat käyttää kaikkia viranomaispalveluja sähköisesti. Silloin saattaa jäädä esimerkiksi hyvinvointialueelta tulematta näitä lähetettäviä aikoja paperipostin välityksellä, vaikka odotat, että ne saapuvat paperitse. Tämä muodostaa ongelman tänne lainsäädännön sisään, joka kohtelee ihmisiä epäoikeudenmukaisella tavalla siinä, että itse pitäisi hoksata, että täytyy käydä sähköisessä järjestelmässä aina vuosi kerrallaan tilaamassa ne paperipostit omaan kotiin. Luulen, että tämä tulee aiheuttamaan lisääntyvässä määrin ongelmia ja tulee itse asiassa hyvinvointialueilla myöskin varsin nopeasti vastaan sitä kautta, että ihmisille alkaakin kerääntyä näitä käyttämättömiä aikoja, kun iso osa ihmisistä ei ole havainnut, että ne tulevatkin jatkossa sinne sähköiseen järjestelmään.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edellisessä omassa varsinaisessa puheenvuorossani totesin, tämä ongelma liittyy mielestäni siihen alun perin aiemmin keväällä säädettyyn hallituksen esitykseen, joka vei voimakkaasti näitä viranomaispalveluja ja -viestintää sähköisiin järjestelmiin, ja tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys vain jatkaa tätä kehitystä. Ongelmatiikka mielestäni kyllä liittyy tähän nopeuteen, jolla hallitus nyt vie tätä digitalisaatiota ja viranomaisasiointia eteenpäin. Ihmiset eivät tahdo pysyä tässä tahdissa mukana, vaikka samaan aikaan on totta kai selvää, että yhä useampi ihminen käyttää myös paljon digipalveluita ja monille tämä digipalveluiden käyttö on selvää ja helpottaa asiointia. Mutta kun nyt tätä viranomaisviestintää ja näitä ihan kansalaisten peruspalveluja viedään tänne digitaaliselle puolelle ja sitten samaan aikaan ei varmisteta sitä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevilla olisi joku oikeus ja turvaverkko olemassa, että he säilyisivät tämän digitaalisen palvelukanavan ulkopuolella, niin tämä luo tämän haasteen, ja sitten tähän lisättynä vielä nämä säästöt, joita hallitus tällä digitaalisuuden lisäämisellä tavoittelee. Se itse asiassa tarkoittaa sitä, että ei ollut mahdollista rakentaa näitä tukipalveluja ihmisille, jotka niitä tarvitsevat. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan näen kyllä tässä yhden haasteen näiden järjestöleikkausten osalta, koska tosiasiassa moni järjestö tällä hetkellä tarjoaa erilaista digineuvontaa ja digiapua ihmisille, aivan erityisesti ikäihmisille mutta kaikenlaisille ihmisille, jotka tarvitsevat apua näiden digipalveluiden käytössä. Nyt kun samaan aikaan toteutetaan näitä todella kovia järjestöleikkauksia, niin pelkään, että se toive, joka tässä hallintovaliokunnalla oli, että ihmisiä kuitenkin autettaisiin näiden digipalveluiden käytössä, uhkaa valua sormien välistä, koska ei ole ketään tahoa, joka tätä apua tarjoaisi, kun näitä järjestötukipalveluja samaan aikaan viedään kovalla kädellä alas. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Joten tähän loppuun totean, että pelkään kyllä, että tästä lainsäädännöstä voi tulla vielä tulevina vuosina todella paljon ikäviä tilanteita varsinkin sinne hyvinvointialueille, kun näitä käyttämättömiä aikoja alkaakin kasaantumaan. Kun hyvinvointialueet itsekin ovat kovien säästöpaineiden varassa, niin en tietenkään ihmettele, että he pyrkivät vähentämään tätä paperipostia, kun lainsäädäntö sen mahdollistaa, joten voi olla, että tässä tulee kyllä sitten korjaussarjan paikka tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Suomessa on paljon, vähintään satojatuhansia, ihmisiä, joille itsenäinen digiasiointi on vaikeaa tai jopa kokonaan mahdotonta. Vanhusasiavaltuutetun mukaan arjen digitalisoituminen ja digitaalinen viranomaisasiointi aiheuttavat suurelle joukolle ikäihmisiä huomattavia ongelmia. Suomessa asuu jopa 500 000—600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole taitoja sähköiseen asiointiin, eikä näitä taitoja ole kaikilla nuoremmillakaan. Asioinnin digitalisoituminen voi aiheuttaa haasteita muun muassa vammaisille tai muille, joilla on erilaisia hahmottamisen ongelmia. On ollut varsin erikoista lukea lehdestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Laihon kommentteja, joissa hän vaatii muutoksia tähän digitalisaatioon ja puuttumista digisyrjäytymiseen — asiaan, joka on tuotu tänne hallituksen esityksenä ja jonka hän itse on ollut viemässä läpi. Hän on äänestänyt itse näiden esitysten puolesta. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Arvoisa puhemies! Palveluiden digitalisointi on helpottanut monen elämää, mutta samalla digitalisointi kaventaa monien toimintakykyistenkin iäkkäiden mahdollisuuksia hoitaa itse omia asioitaan. Se, että ei osaa käyttää digitaalisia laitteita, ei tarkoita sitä, että on täysin toimintakyvytön, tietenkään. Joten iäkkäilläkin ja muilla, joiden mahdollisuus käyttää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on heikompi, täytyisi olla tosiasialliset, yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa omia asioitaan riippumatta siitä, minkälaiset laitteet on käytettävissä tai onko digitaitoja. Lainsäädännöllä ollaan nyt tuomassa viranomaisviestinnän osapuoleksi myös yksityisiä toimijoita, ja tämä on kyllä erikoinen käänne. Tämähän ei ole digitaalisen asioinnin helpottamista koskevan tavoitteen kannalta mitenkään välttämätöntä vaan uhkaa päinvastoin sekoittaa jo ennestään vaikeaselkoista järjestelmää entisestään. Kuten edellä esimerkiksi edustaja Heinäluoma juuri totesi, monessa ajanvarausjärjestelmässä saattaa esiintyä tämän seurauksena ongelmia. Ihmisten veroasiat tai jotkut sosiaaliturvaan liittyvät asiat saattavat mennä sekaisin, kun ei tiedetä, että automaattisesti sinne Suomi.fi-kanavaan tulevat jatkossa nämä ilmoitukset, jos on kerran käyttänyt näitä digitaalisia palveluita. Ihminen saattaa odottaa kotiinsa kirjettä eikä osaa mennä katsomaan sieltä, ja tämä kyllä aiheuttaa monenmoista sekaannusta. Vielä, arvoisa puhemies, nostan yhden näkökulman esiin. Tässä on työllisyyspalveluita uudistettu, ja Suomi.fi-viestien laajenevan käytön myötä yhä useamman työnhakijan tulee seurata viranomaisten yhteydenottoja sähköisesti nimenomaan Suomi.fi-palvelun kautta. Tämä vaikuttaa suoraan sekä työnhakuasiakkuuden voimassaoloon että oikeuteen työttömyysetuuteen. Tämä valtakunnallinen uudistus koskettaa monia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, esimerkiksi nuoria, joilla ei ole näitä laitteita saatavilla vaikkapa pienituloisuuden takia, maahanmuuttajia tai muita, joilla ei välttämättä ole digitaalisia taitoja. He asettuvat eriarvoiseen asemaan. Kaikki eivät todellakaan ole tietoisia näiden Suomi.fi-viestien ensisijaisuudesta, ja tämän palvelun käyttö on jopa velvoittavaa, jos sen on ottanut alun perin käyttöön. Kyllä tässä on erittäin paljon epäkohtia. Suorastaan paheksun tätä edustaja Laihon toimintaa, jolla hän teki täyttä käsienpesua median kautta tässä asiassa, joka on tullut tähän hallituksen esityksenä ja jota hän on itse ollut viemässä läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Digipalveluiden käyttö parhaimmillaan parantaa palvelua ja myöskin käyttäjien näkökulmasta asiointia, mutta sitten samaan aikaan on todettava, että pahimmillaan se lisää digisyrjäytymistä ja syrjäyttää ihmisiä ja luo epäoikeudenmukaisen tilanteen tilanteessa, jossa ihminen asioi tavallisten viranomaiskanavien kautta. Valitettavasti, puhemies, on todettava, että nyt tässä hallituksen valitsemalla tiellä tämä digisyrjäytyminen tulee kyllä kasvavissa määrin lisääntymään. Nyt jo kuulemme hyvinvointialueilta kertomuksia, joissa näitä käyttämättömiä aikoja on tullut merkittävästi lisää, kun ihmiset eivät ole huomanneet, että tieto tästä ajanvarauksesta onkin tullut sinne sähköisiin asiointikanaviin. Luulenpa, että tämä ongelma tulee lisääntymään nyt tässä hallituksen valitsemalla tiellä merkittävästi tulevina vuosina. Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä keskustelussa on todettu, tämä hallituksen esitys liittyy aikaisemmin jo päätettyyn hallituksen lakiesitykseen, jossa siis merkittävästi tullaan siirtämään kansalaisten asiointia viranomaispuolella näihin digitaalisiin ympäristöihin ja jatkossa automaattisesti asiointi siirtyisi sähköisiin välineisiin, jos ihminen asioi missä tahansa viranomaispalvelussa sähköisen kanavan kautta, aivan kuten edustaja Lindén tässä kertoi. Luulenpa, että tämä järjestelmä ei ole valtaosalle suomalaisista tällä hetkellä selvä. Itse olen ottanut tavaksi, kun tapaan erityisesti ikäihmisiä, kysyä heiltä aina ensimmäisenä, että olettehan tietoisia, että täällä Suomi.fi-kanavassa voi mahdollisesti jatkossa olla kaikki viranomaisviestintä. Ja tiedättekö, mikä vastaus useimmiten on? Että en ole tietoinen. Tämä on niille ikäihmisille, joilla ei ole omia omaisia, jotka voisivat näitä asioita heidän puolestaan hoitaa, aivan käsittämätön tilanne. Arvoisa puhemies! Me pyrimme kyllä tähän saamaan näitä turvaverkkoja ympärille, mitä edustaja Lindén tässä peräänkuulutti edellä, mutta vastaus siihen hallintovaliokunnan työssä oli, että hallituksella ei ole rahaa. Tämä on säästölaki, ja tällä säästetään valtion resursseja näiden ikäihmisten ja muiden ryhmien kustannuksella. Tästä syystä hallituksella ei ollut tahtotilaa rakentaa tähän turvaverkkoja, joilla oltaisiin luotu parempi ympäristö myöskin näiden digitaalisten palveluiden käytössä, [Puhemies koputtaa] niin että jatkossa olisi myös enemmän näitä paperitse saatavia tiedoksiantoja saatavilla. Tästä syystä kannatan edustaja Nikkasen tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa herra puhemies! Harvoin — tai itse asiassa en koskaan aikaisemmin — olen tehnyt niin, että lukisin täällä suoraan sanomalehdessä tai tiedotusvälineessä olevan kirjoituksen, mutta tässä kaksi vuorokautta sitten Ilta-Sanomissa päätoimittajakuntaan kuuluva Heidi Hagelin kirjoitti aivan erinomaisesti tästä käsiteltävästä aiheesta. En siteeraa sitä kokonaan, se oli aika pitkä kirjoitus, mutta kuitenkin osan: ”Eihän tämä nyt voi olla tällaista, että ihminen ei pysty hoitamaan omia asioitaan, puuskahti äitini. Hän oli saanut verottajalta tai pankista ilmoituksen, mutta kun hän yritti avata sitä digipalvelussa, mitään ei tapahtunut. Lupasin, että katsotaan yhdessä, kun tulen käymään.” ”Kuulen samaa jatkuvasti. Niin ystävieni puheissa omista vanhemmistaan kuin lukijapalautteissa, kun kirjoitan aihepiiristä.” ”Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoi Helsingin Sanomien (12.6.) haastattelussa, että saa jatkuvasti vanhuksilta ja heidän omaisiltaan yhteydenottoja, joiden perussanoma on: voiko tämä olla totta. Jos et osaa hoitaa asioitasi digitaalisesti, asioiden hoitaminen on lähes mahdotonta. Terveysasiat, pankit, matkaliput, verottaja, parkkimaksut — kaikkeen tarvitaan digiä ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.” ”Topo kertoo, miten ikäihmiset ovat saaneet laskuja käyttämättömistä terveydenhuollon ajoista. Ikäihminen ei edes tiennyt saaneensa aikaa, sillä ilmoitus tuli sähköiseen potilastietojärjestelmään, jota hän oli käyttänyt vain sukulaisensa avustuksella. Itse hän ei osannut käyttää järjestelmää.” ”Toinen lopetti käynnin uimahallissa, koska parkkimaksun pystyi maksamaan vain sovelluksella. Kolmannelta jäivät sukujuhlat väliin, koska bussimatkaa ei voinut maksaa käteisellä eikä kortilla — lippu olisi pitänyt ostaa sovelluksella.” Lopetan tässä vaiheessa tämän siteeraamisen, mutta erinomainen, laaja artikkeli. Kiinnitän nyt huomiota siihen, että pari kuukautta sitten me käsittelimme täällä eduskunnassa nimenomaan sitä lakia, joka on liitännäislaki nyt käsittelyssä olevalle laille, jossa käytännön tilanne on se, että kun henkilö esimerkiksi sukulaisensa avustuksella käy vaikka katsomassa omia Kanta-tietojaan tai sitten verotietojaan, niin automaattisesti kaikkiin näihin valtion digijärjestelmiin tulee ikään kuin viesti siitä, että kyllähän tämä henkilö osaa käyttää digitaalisia välineitä, ja sen jälkeen sellaisen täpän tai merkin, minkä on aiemmin tehnyt, että haluaakin paperisena nämä tiedot, vaikutus lakkaa ja syntyy edellä kuvatun kaltaisia tilanteita. Minusta tämä on erittäin vakava tilanne. Kiinnitän huomiota siihen, että esimerkiksi kokoomuksen eräät kansanedustajat aika näyttävästi saivat palstatilaa kritisoidessaan tätä nykyistä järjestelmää, mutta olivat sitten itse täällä säätämässä lakia. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Siinä yhteydessä käytin itse puheenvuoron, jossa totesin, että olen monta kertaa kuullut myös hallituspuolueiden piiristä yksittäisten kansanedustajien näkemyksiä siitä, että tässä suhteessa Suomessa tilanne on nyt huolestuttava ja vakava, mutta sitten, kun tulee konkreettinen lainsäädäntötilanne, kuitenkin seistään sellaisen huononnuksen takana. Olen kovasti itse miettinyt, mitä tässä oikeasti pitäisi tehdä, koska pelkkään kritiikkiinkään en haluaisi tässä sortua. Eräs konkreettinen ratkaisu voisi olla sellainen, että jokaisessa kunnassa — mahdollisesti suurissa kaupungeissa tarvittaisiin useampiakin pisteitä — olisi kerta kaikkiaan joku piste tai sellainen, johon ihminen voi mennä ihan, voisiko sanoa, avuttomuutensa näissä asioissa näyttäen, että nyt ei osaa jotain asiaa tai pysty hoitamaan sitä, ja saisi tietysti opastusta mutta ihan käytännön apuakin siinä niin, että sitten hoidettaisiin se konkreettinen asia. Tietysti joku yksittäinen asia, vaikkapa äskeisessä pääkirjoituksessa mainittu bussilipun tilaaminen, vaikkapa näin paljon vaivaa näkemällä on aika keinotekoiselta ja hankalalta kuulostavaa, mutta jotainhan meidän täytyy ihan oikeasti tässä tehdä. Eikä pelkästään aika hoida tätä asiaa, koska nämä digitaaliset järjestelmät muuttuvat koko ajan yhä vaativammiksi ja ihminenkin, joka nyt tuntuu osaavan ja jollakin lailla pärjäävän nykyisessä maailmassa, ei kenties sitten kymmenen vuoden päästä pärjääkään. Eli tässä on oikeasti vakava asia, ja istuvan hallituksen, joka nyt on pääministeri Orpon hallitus, tulee ehdottomasti puuttua tähän tilanteeseen ja tehdä sellaista lainsäädäntöä ja sellaisia aloitteita ja ratkaisuehdotuksia, jotka auttavat ihmisiä tässä, eikä niin, että tässä luodaan lisää tätä digisyrjäytymistä ja sitten mennään patsastelemaan tiedotusvälineiden sivuille ja ollaan kovasti huolissaan siitä, mitä ollaan juuri itse aiheutettu. — Kiitoksia. [Aino-Kaisa Pekonen: Erittäin hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hetken pohtia sitä, mikä on erityisesti arkaluontoinen tieto, josta muun muassa Lääkäriliitto on ollut huolissaan — onko se tosiaan aidosti se, että kerrotaan nimi ja hoitopaikka — ja toisekseen sitä, että se pysyy salassa. Pitäisi muistaa, kelle se tieto luovutetaan. Se ei ole lehdistön tekemä yleispyyntö, vaan se luovutetaan viranomaiselle yksilöityyn tapaukseen liittyen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus vaikkapa kaikissa kadonneiden tapauksissa on ainoastaan tietää se, että henkilö on turvassa eikä häntä tarvitse etsiä. Sitä tietoa ei luovuteta vaikkapa lähiomaisille tai muille, jotka sitä kyselevät vaikkapa poliisiltakin, vaan poliisi toteaa ainoastaan, että henkilö on turvassa, ei mitään muuta. Eli sellaistakin pelkoa tässä paljon oli, että kerrottaisiin sitä tietoa ikään kuin eteenpäin, jolloin se ei pysyisi salassa tai olisi pelkästään vain sen viranomaisen saatavilla. Mutta tällaista uhkaa ja pelkoa ei yksinkertaisesti ole. Mitä tulee vielä tähän kadonneen etsintään, niin on varmasti näin, että näissä tapauksissa, joissa kyse on vaikkapa muistisairaasta henkilöstä tai muutoin henkilöstä, joka ei kykene jokaisen arvion perusteella huolehtimaan itsestään, se tieto pääosin on saatu, mutta siinä on ollut tietynlaista epäselvyyttä. Varsinkin näiden tuoreiden oikeustapausten osalta on lähdetty punnitsemaan uudestaan, onko tähän oikeutta vai eikö ole oikeutta, kumpi tässä on sitten se pykälä, jota pitää soveltaa. Erityisen hankala tämä on niissä tilanteissa, joissa on itsetuhoinen henkilö vaikkapa niin, että poliisi menee tehtävälle esimerkiksi jonkun someen laitetun videon perusteella, että tämä kyseinen henkilö on itsetuhoinen, ja löytää sieltä tyhjän asunnon, jossa on verijälkiä. Sitä kautta on sitten syytä epäillä, että kenties tällä henkilöllä on välitön vaaratilanne, ja häntä lähdetään laajasti etsimään. Jos näissäkin tilanteissa olisi niin, että poliisilla ei oikeutta saada tietää siitä, että hän on päätynyt sairaalaan ja on kunnossa ja etsintä voidaan lopettaa, olisi se kyllä melkoista resurssien hukkaamista vain sen takia, että lainsäädäntö estää sen tiedon antamisen. Sen tiedon tarkoitus ei ole mikään muu kuin se, että voidaan varmistua henkilön turvallisuudesta ja siitä, että häntä ei ole enää tarvetta etsiä.

Arvoisa herra puhemies! Allekirjoitan kyllä sen, mitä tässä valiokunnan puheenjohtaja Peltokangas totesi, että tämä hallintovaliokunnan mietintö on tasapuolinen ja siellä myös vastataan niihin huoliin, joita esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta nosti esiin. Tässä esityksessä ja tässä laissahan parannetaan viranomaisten tiedonvaihtoa, mikä on monissa tilanteissa ollut ongelmallista. On tärkeää, että esimerkiksi terveydenhoitoyksiköissä, sairaaloissa tai terveyskeskuksissa, henkilökunnan terveyteen, henkeen, omaisuuteen kohdistuvat rikokset pystytään helpommin selvittämään. On hyvä, että selkeytetään säännöksiä siitä, millä tavalla kadonneita voidaan etsiä. Mutta kyllä lääkärijärjestöjen huoli, esimerkiksi Lääkäriliiton huoli, potilas—lääkäri-suhteen luottamuksellisuudesta täytyy myös ottaa vakavasti, ja itse asiassa myös ihan valiokunnan lausunnossa, jossa on mukana hallituspuolueiden edustajia, nämä huolet nostettiin esiin. Voin kertoa sen, että kun itse työskentelin lääkärinä, niin olin tilanteessa, jossa esimerkiksi laittomia dopingaineita Venäjältä hakenut ja hakeva henkilö joutui minulle kertomaan koko tarinansa, että hän oli saanut oireita sellaisista aineista, joita oli itseensä pistänyt. Ajattelen, että lääkäreille tulee tämäntyyppisiä tilanteita, joissa on tärkeää, että potilas kuitenkin uskaltaa hakeutua hoitoon, uskaltaa kertoa myös niistä laittomuuksista, joita tähän sairastumiseen tai vammautumiseen liittyen on tapahtunut edeltävästi, ja sama koskee erityisesti mielenterveyspotilaita, päihdeongelmaisia. On tärkeää ihan tartuntatautien leviämisenkin näkökulmasta, että henkilöt uskaltavat hakeutua hoitoon ja luottaa siihen, että heidän luottamukselliset tietonsa eivät vuoda pois. Nyt tietysti tässä kerrotaan vain se hoitopaikka, missä he ovat, mutta esimerkiksi mielenterveyspotilaiden osalta sitten tiedetään, että jotakin psykiatrista on, jos he ovat psykiatrisella osastolla. [Ben Zyskowicz: Se on väistämätöntä!] Nämä ongelmat nostettiin aivan yksimielisesti esiin tässä valiokunnan mietinnössä, mutta silti totean, että olen tämän esityksen takana ja pidän hyvänä tätä valiokunnan mietintöä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Korostan vielä sitä, että jos poliisilla ei entuudestaan ole tietoa siitä, että henkilö on maassa, niin hakeutuminen hoitoon, terveydenhuoltopalveluihin, ei sitä tietoa automaattisesti poliisille myöskään vie. Eli mitä tulee tähän huoleen vihreiltä nyt sitten näiden laittomasti maassa olevien osalta, voidaan todeta, että he saavat laittomasti vieläkin vaeltaa, vaikka käyvätkin siellä suomalaisessa hyvässä terveydenhuollossa veronmaksajien piikkiin. Mutta sanotaan näin, että kun tässä nyt on todettu kuitenkin ääneen vihreiden osalta, että potilastiedot tulisivat tietoon, niin korjataan se vielä, että eivät tule, ja oikeasti sitten myöskin, kun te sanotte, että HUS on sitä mieltä ja niin poispäin, kyllä eduskunnan hallintovaliokunta on tehnyt tästä mietinnön. Kehotankin kaikkia osapuolia lukemaan asiasta eduskunnan hallintovaliokunnan erinomaisen mietinnön, jossa on otettu valiokunnan perusteluissa sekä koko mietinnössä huomioon perustuslakivaliokunnan ohjeistus ja myös katsottu sosiaali- ja terveysvaliokunnan huolia tästä. Mietintö on erinomainen, ja kehotankin sen lukemaan. Välillä kun kuuntelen vihreiden puheenvuoroja, niin tuntuu, että sitä ei ole edes selattu nopeasti läpi, koska sieltä kyllä löytyvät vastaukset näihin kaikkiin huoliin, mitä vihreiltä tähän asiaan on tässä salissa nyt ilmoitettu. Joten luetaan porukalla se läpi ja varmaan todetaan yhteen ääneen sen jälkeen, että tämähän on täydellisestä seuraava tähän aiheeseen tehty mietintö. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Niemen puheenvuoron johdosta on todettava, että yksi tämän hallituksen esityksen tarkoitus on myös selkeyttää tilannetta. Eli on käytännössä huomattu — viittasin jo äänin 2—1 tehtyyn hallinto-oikeuden ratkaisuun — että on ollut epäselvyyttä tietojen saannissa tai oikeudessa luovuttaa, ja tämä lakiesitys myös selkeyttää sitä. Jos tämä hylätään, mitä vihreät ehdottavat, niin silloin se selkeyttäminen jää tekemättä ja tämä epäselvä tilanne jatkuu. Edustaja Pitkolle vielä vastaan, että varmasti on luottamuksellisia potilastietoja se, että joku on jossain sairaalassa. Tämä menee vähän semantiikkaan. Itse ymmärrän ja, luulen, valtaosa suomalaisista ymmärtää terveystiedoilla itse siihen potilaan terveyteen tai sairauteen liittyviä tietoja. Siksi, kun sanoitte, että tässä annetaan poliisille oikeus päästä terveystietoihin, mielestäni se ei ole totta, jos terveystiedot ymmärretään siten kuin luulen valtaosan ihmisistä ymmärtävän eli niin, että ne ovat tietoja ihmisen terveydestä. Sitten kysyitte: sitäkö te puolustatte, että voidaan antaa tietoja, että siellä laitoksessa on tämä etsitty, rikoksesta epäilty henkilö? Kyllä, sitä me puolustamme. [Jenni Pitkon välihuuto] Jos raiskauksesta epäilty henkilö on jossain sairaalassa, on mennyt sinne joko piiloon tai mistä tahansa muusta syystä, ja poliisi häntä etsii ja poliisi kysyy, onko se raiskauksesta epäilty henkilö siellä — ihan siis nimi — onko tai onko ollut, niin kyllä, sitä me puolustamme, että se sairaala saa kertoa, että kyllä hän täällä on. Ja sitäkö te vastustatte sitten? Teidän mielestänne tämän raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeudet ja yksityisyydensuoja ovat siinä sitten tulleet loukatuiksi, jos kerrotaan, että täällä hän on. No, tässä punninnassa me — ja luulen nyt puhuvani kaikkien kokoomuslaisten puolesta — olemme todellakin sitä mieltä, että tämän henkilön yksityisyydensuoja saa väistyä turvallisuuden intressin edellä. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Se on turvallisuuden intressi, että hänet saadaan kiinni, hänet voidaan hakea, hänet voidaan tutkia, saattaa vankilaan tai vaikka karkottaa maasta, kuten sanoin, jos hän on ulkomaalainen. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Tässä mielessä kyllä pidän tätä esitystä hyvin tervetulleena. — Jotain piti vielä sanomani, mutta just ei tule mieleen. — Mutta kyllä, tässä tilanteessa, mitä kuvasin, yksityisyydensuoja saa väistyä. Ai niin, piti vielä sanoa siitä, että sitten ihmiset eivät uskalla hakeutua terveyskeskukseen tai muuta. No, jos tämä laki sen aiheuttaa, että joku raiskauksesta epäilty henkilö, joka itse tietää olevansa raiskaaja, [Jenni Pitko: Entäs ihmiskaupan uhri?] ei sen takia hakeudu sairaalaan, kun hän pelkää, että sieltä saatetaan kertoa poliisin kysymykseen, että hän on täällä, niin kyllä, sitä me puolustetaan. Olkoon hakeutumatta sitten, jos tämä raiskaaja sen takia jättää hakeutumatta, siitä huolimatta me puolustetaan.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa, että muun muassa Lääkäriliitto ja HUS ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, että nimenomaan näitä tietoja jaettaisiin viranomaisille, [Oikealta: Se lukee mietinnössä!] siihen, että poliisin oikeuksia saada tietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta lisättäisiin. He pitävät sitä jopa terveydenhuollon luottamusta horjuttavana toimenpiteenä. Sitäkö te puolustatte täällä? [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvänen aika!] Asiakas- ja terveystiedot ovat lähtökohtaisesti aina salassa pidettäviä asioita, jotka eivät kuulu muille kuin potilaalle ja palveluntarjoajalle, [Mauri Peltokangas: Oletteko lukenut mietinnön?] heidän luottamuksellisiin väleihinsä. Lääkäriliiton mukaan potilaalla ja asiakkaalla on oltava oikeus luottaa siihen, että hänen arkaluontoiset tietonsa pysyvät salassa ja että hän voi hakeutua hoitoon turvallisesti ja luottamuksellisesti kaikissa tilanteissa sitä tarvitessaan. [Mauri Peltokangas: Oletteko te lukenut mietinnön?] Voimme varmasti yhdessä todeta sen, että kun on kyse ihmisten käynnistä lääkärillä tai sosiaalipalveluissa tai terveydenhuollon palveluissa, niin silloin kyse on luottamuksellisista potilastiedoista, oli sitten kyse siitä käynnistä itsestään tai sen sisällöistä. Tämä ei ole pelkästään vihreiden näkemys vaan muun muassa Lääkäriliiton ja HUSin näkemys, joten jos puhun täällä muunneltua totuutta sen osalta, [Mauri Peltokangas: Ei, vaan te sanoitte, että poliisi saa käsiinsä!] niin silloin toki tämä syytös kohdistuu aika paljon laajemmalle kuin vain vihreisiin. Haluan vielä sanoa sen, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautui kriittisesti tähän tietojen luovuttamiseen. Toisaalta haluan myös korjata edustaja Zyskowiczin väitteen siitä, että vihreät olisivat vastustaneet kännykkäkieltoa kouluun, mikä ei toki liity yhtään millään tavalla tähän asiaan, mutta koska nyt täällä vihreiden syntejä alettiin laajemminkin ruotimaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Me olemme kannattaneet sitä. Mielestäni on hyvä, että näitä lakiesityksiä katsotaan myös perusoikeusnäkökulmasta ja suhtaudutaan aika herkästi siihen, että näillä esityksillä, vaikka myös kännykkäkiellollolla, voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin. Mutta kun löydetään oikeanlainen tasapaino, missä yhteiskunnallisia tavoitteita pystytään edistämään niin, että niiden merkitys perusoikeuksien rajoituksiin pystytään pitämään matalana — kännykkäkielto on hyvä esimerkki siitä — niin kyllä me kannatamme sellaisia järkeviä ja asiallisia esityksiä.

Kiitos, herra puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa, että mielestäni edustaja Räsäsen puheenvuoro oli hyvä. Voin siihen yhtyä. En itse koe olevani tässä asiassa missään keskustassa, koska olen vahvasti sillä kannalla, että Suomessa poliisille pitää antaa kaikki ne toimivaltuudet, mitä oikeusvaltiossa voidaan antaa. [Hanna Räsänen: No täällä on hyvä olla!] Eli tässä asiassa en ole niin keskellä, mutta hyvin monissa muissa asioissa koen olevani aika keskustahakuinen poliitikko, enkä nyt tarkoita keskustalla keskustapuoluetta. Mutta sitten edustaja Pitkolle jäi vastaamatta. Te kysyitte siinä ensimmäisessä tai toisessa puheenvuorossanne, kun sanoin, että annoitte tietoa, joka ei pidä paikkaansa, mikä oli semmoinen tieto. No se oli se, mihin edustaja Peltokangas tässä jo vastasikin. Te väititte, että poliisi pääsee käsiksi näiden rikoksista epäiltyjen terveystietoihin. Ei pääse. Terveystiedolla tämmöisenä yleiskäsitteen ilmaisuna mielestäni tarkoitetaan jotain muuta kuin tietoa siitä, missä laitoksessa on, ja siihen poliisi siis pääsee tietyillä edellytyksillä käsiksi, mutta itse terveystietoihin ei pääse käsiksi. Itse luulen, että yleisessä keskustelussa on tätä väärinkäsitystä, jota nyt edustaja Pitko vielä lietsoo, että tässä muka poliisille annetaan pääsy terveystietoihin. Ei anneta. Jos te tätä kuvittelitte, kun päätitte esittää hylättäväksi, niin nyt voitte perua tämän päätöksen ja hyväksyä tämän hallituksen esityksen. Ja sitten te sanotte vähän niin kuin tämmöisenä excusena, että joo joo, hylätään tämä, mutta me halutaan uusi, parempi esitys. Tämä esitys on vajaa 200 sivua, on muka huonosti valmisteltu ja kaikkea muuta höpö höpöä. Milloin luulette, seuraavan hallituksen väristä riippumatta, että se teidän kaipaamanne parempi esitys sitten tähän taloon saataisiin? Tuo on ihan tällaista tekosyyn keksimistä, että olette hylkäämässä puhumalla siitä, että ei me oikeasti hylätä näitä kaikkia, vaan me halutaan semmoinen parempi esitys, jossa nämä muutamat kohdat ovat sitten teidän näkökulmastanne paremmassa kunnossa. Jos haluaisitte olla järkeviä ettekä aina yhtyä tuohon vasemmistoliittoon... — Tehän olette Suomen toiseksi vasemmistolaisin puolue, vaikka jostain syystä media vieläkin joskus puhuu, että vasemmistopuolueet ja vihreät. Voi kuulkaa, siellä hallintovaliokunnassa joka viikko me näemme, että vihreät on nimenomaan vasemmistopuolue, vasemmistoliiton kanssa jättää yhteisiä vastalauseita ja tässäkin esittää hylättäväksi. — Eli jos te olisitte halunneet olla järkeviä, te olisitte tehneet niin, että te olisitte esittäneet muutoksia ykköskäsittelyssä, mutta ette lähteneet tätä hylkäämään. Nythän te olette vasemmistoliiton kanssa tätä hylkäämässä, niin kuin muissakin asioissa tässä salissa olette yleensä vasemmistoliiton kanssa kompuksessa, ja olette Suomen toiseksi vasemmistolaisin puolue, ellette Britannian tapaan halua kilpailla vasemmistoliiton kanssa siitä, [Puhemies koputtaa] kumpi on vasemmistolaisempi puolue.

Arvoisa puhemies! Pääministeri kyseli joku aika sitten, miten siellä keskellä oikein voi olla, ja voin kyllä sanoa, että täällä keskellä voi olla erinomaisen hyvin nyt, kun tätä keskustelua on tässä kuunnellut vasemman ja oikean laidan välillä. Keskustan valiokuntaryhmässä myös pohdimme tätä lakia hyvin tarkkaan ja kuuntelimme tarkalla korvalla asiantuntijoita, joita myös oli paljon siellä. Luimme erittäin tarkasti muiden valiokuntien lausunnot. Lain säätäminenhän on aina asioitten puntarointia. Jos tässäkin laissa mietimme, niin meillä oli yksityisyydensuoja, meillä oli viranomaisten tiedonsaantioikeus, meillä oli se henkilö, kuka kulloinkin on kohteena, olipa hän sitten marjametsään eksynyt ikäihminen tai olipa hän sitten rikollinen siellä sairaalassa. Pakko on tehdä kokonaisharkintaa ja näitten olemassa olevien tietojen puitteissa tehdä päätöksiä. Kyllä me valiokuntaryhmänä päädyimme siihen, että me tuemme tätä hallituksen esitystä. Yksiselitteisesti, kun tässä menee niin kuin äsken kuultiin edustaja Limnellin toimesta, kuinka maailmakin muuttuu, meidän on varauduttava siihen, että Suomikaan ei todellakaan ole enää lintukoto. Meidän lainsäätäjien tehtävä on sitten huolehtia siitä, että viranomaisilla on kaikki työkalut tehdä heidän työtään, ja keskustan valiokuntaryhmä on tämän lain takana.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota, kun tässä keskustelussa aikaisemmin vihreiden puheenvuorossa tuotiin esiin kuulijoille, että tämä vaarantaisi potilastietoja ynnä muuta vastaavaa. [Ben Zyskowicz: Terveystietoja!] Tässä laissa ei avata poliisille potilastietoja. Poliisi ei saa tietää sairauksia, diagnooseja tai hoidon sisältöä. Väite terveystietojen luovuttamisesta poliisille ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Pidän aika harmittavanakin sitä, että kun tehdään hyvää lainsäädäntöä ja pyritään ainakin nyt yhteisesti... Korostan, että myös vihreiden edustaja istuu hallintovaliokunnassa, eli tämän mietinnön sisältö pitäisi vihreiden puolueessa myöskin tietää, ennen kuin tullaan tänne avaamaan tällaista muunneltua totuutta. Se on hyvin harmillista, koska kuuntelijat ja kansalaiset kuuntelevat kansanedustajien puheita, ja silloin jos me annetaan väärä käsitys siitä lainsäädännön sisällöstä, niin se saattaa lähteä mututuntumalta tuolla maailmalla juoksemaan, ja se ei varmaankaan ole kenenkään meidän etu, ei täällä salissa eikä tuolla siviilissä olevien henkilöiden. Korostan tässä keskustelussa sitä, että kun ollaan tällaisten lainsäädäntöjen kanssa tekemisissä, niin pyritään puhumaan niin kuin mitä siellä mietinnössä todellisesti tarkoitetaan ja mitä se lainsäädäntö todella tarkoittaa eikä mitään muuta. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Ensin, kun edustaja Pitko tässä vertasi vihreiden ja kokoomuksen ajatuksia turvallisuuden ja yksityisyyden suhteesta, pitää sanoa, että itse kuulun kyllä kokoomuksenkin sisällä tämän pamppulinjan edustajiin. Eli kaikkea, mitä itse sanon, ei tarvitse yleistää koko kokoomusta koskevaksi. Toiseksi sanon — kun tässä edustaja Pitko kantaa huolta yksityisyydensuojasta — että jos meillä on joku raiskaaja, jota poliisi siis epäilee raiskauksesta, ja hän on mennyt, joutunut sairaalaan ja poliisi epäilee, että hän on siellä, ja kysyy, onko hän siellä, ja jos sairaala saa kertoa, että täällä hän on, niin kyllä sen raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja saa siinä väistyä, saa väistyä sen turvallisuuden edessä, joka koostuu siitä, että poliisi pääsee tutkimaan ja selvittämään sen rikoksen, saattamaan tämän raiskaajan vastuuseen, vankilaan tai vaikka karkotettavaksi maasta, jos tämä sattuu olemaan ulkomaalainen. Kyllä hänen yksityisyydensuojansa saa väistyä. Vai ovatko vihreät tai edustaja Pitko sitä mieltä, että kyllä tämä raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja on niin tärkeä arvo, että hän saa olla rauhassa siellä sairaalassa ilman, että sairaala saa kertoa poliisin kysyessä, että täällä hän on? Onko se niin tärkeä arvo? Itse ajattelen vaikkapa sen raiskaajan lapsiuhreja ja muita. Vihreät kuulemma ovat aina lasten puolella, mutta eivät näköjään tässä asiassa. Mitä tulee nyt eroon näissä perusoikeusrajoituksissa, puhun nyt omasta puolestani, olen siis sitä mieltä, että siinä tulkinnassa, mikä on perusoikeusrajoitus, niin kuin tämäkin nyt edustaja Pitkon mielestä on perusoikeusrajoitus, kun ei saa kertoa, että tällainen raiskauksesta epäilty henkilö on potilaana... Meillä oli täällä laki, jolla rajattiin kännykän käyttöä oppitunneilla ja jota vihreät tietysti kritisoivat ja vasemmistoliitto tietysti. Sitähän pidettiin perusoikeusrajoituksena muun muassa opetusministeriössä ja eräissä oikeusasiamiehen ratkaisuissa. Mikä oli se perusoikeusrajoitus? No, siinä kuulemma sananvapautta rajoitettiin, yksityisyydensuojaa rajoitettiin, omaisuudensuojaa rajoitettiin ja muuta. Onneksi perustuslakivaliokunta antoi siitä lakiesityksestä loistavan lausunnon, jossa se totesi, että tässä ei ole kyse mistään perusoikeusrajoituksesta, tämä liittyy lähinnä sivistyksen perusoikeuteen. Kyllä tämä on mennyt aivan järjettömyyksiin, mikä kaikki on perusoikeusrajoitusta, niin kuin tämäkin nyt sitten ilmeisesti edustaja Pitkon mielestä on sen raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeusrajoitus, jos sairaala voi poliisin kysyessä kertoa, että kyllä hän täällä on.

Arvoisa puhemies! No, tässä edellisessä puheenvuorossa näköjään tuli esiin se perimmäinen syy, miksi vihreät haluavat tämän koko lakipaketin kaataa, ja se on se, että pitää suojella laittomasti maassa olevia ja ennen kaikkea niitä, joilla on etsintäkuulutus perässä, jotta he voivat jatkossakin käyttää hyväkseen yhteiskunnan maksamia palveluita ilman riskiä kiinni jäämisestä. Tämä siellä taustalla näyttää olevan edellisen puheenvuoron perusteella. Harmillista, että ollaan valmiita kaatamaan koko laki tämän perusteella. Vielä haluan korostaa, että tässä ei ole kyse mistään yleisperusteesta. Tämä on välttämättömyysperusteinen, ja jokainen kysely, joka sinne tehdään, pitää olla yksilöitävissä, eli ei voida tehdä mitään yleisperustetta. Tätä minä haluan erityisesti korostaa. Toinen, mitä haluan erityisesti korostaa, on se, että lähes kaikissa tapauksissa, mitkä tulivat esiin hallintovaliokunnassa, kyse oli siitä, että rikoksen uhrin tai tulevan uhrin asemaa voidaan suojata. Eli esimerkkinä vaikkapa juuri tämä kadonnut: Jos sinne laittaisi perusteena sen, että pitää pystyä osoittamaan hengen ja terveyden vaara, niin tässä tultaisiin sellaisiin ristiriitoihin, että vaikkapa poliisin salaisessa tiedonhankinnassa saama tieto, jota kautta olisi syytä ehkä ajatella, että henkilölle on tapahtunut jotain tai tulee tapahtumaan jotain, jouduttaisiin paljastamaan siinä kohtaa, kun kysytään sitä tietoa terveydenhuollon yksiköistä, että onko kyseinen henkilö teillä asiakkaana, tai tällaisen teon kohteeksi jo joutuneesta, josta vaikka poliisilla on tietoa, että välittömästi kun sairaalasta pääsee, teko tullaan saattamaan loppuun, ei saataisi oikeutta tietää, onko se henkilö hoidossa, jotta häntä voitaisiin varoittaa siitä, että kun sairaalasta pääsette, olette vakavassa hengen ja terveyden vaarassa. En voi ymmärtää, miksi laki ikään kuin suojelisi rikoksentekijää, että hän voisi tehdä sen tekonsa loppuun, koska poliisi ei pääse välissä varoittamaan. Eihän kukaan voi ajatella, että tämä olisi järkevää toimintaa ja että lain tulisi suojella tällaista toimintaa. Siksi katsonkin, että tässä kadonneen etsinnässä minä en henkilökohtaisesti keksi itse mitään sellaista perustetta, miksi poliisi ikään kuin ilman huolta siitä, että ihmisellä on joku hätä tai vaara, etsisi aktiivisesti jotain kadonnutta henkilöä. Siinä on varmasti aina taustalla erillinen syy, mutta jos siihen tulisi perustevelvollisuus siitä, mikä se yksilöitävissä oleva peruste on, niin se menisi todella vaikeaksi ja hankalaksi. Siksi tämä nykyinen muoto tässä laissa on huomattavasti parempi. Tämä on erinomainen esitys, vaikka tässä totta kai on niitä osittaisia heikkouksia, mutta johtuen siitä, että tämä veti välttämättömyyden taakse, minä en näe tässä kyllä minkäänlaista riskiä siitä, että jonkun oikeudet tulisivat erityisesti loukatuiksi.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät. Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on.

Arvoisa herra puhemies! Minusta vähän tuntuu, että vihreät eivät tiedä, mitä ovat nyt esittämässä hylättäväksi. Minäpä kerron, kun tässä on nyt keskiössä tämä tietojen saaminen sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tässä laissa on muutenkin viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyviä parannuksia, myös tietoja, joita poliisi voi antaa muille viranomaisille, ja kaikessa on tiukat ehdot. Keskeisin pykälä on siis tämä poliisilain 4 luvun 5 §. Minä luen tämän oleellisimman kohdan, niin että vihreätkin tietävät, mitä ovat hylkäämässä: ”Poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa tarkoitetulta palvelunantajalta tai sen tehtäviä suorittavalta henkilöltä tieto henkilön läsnäolosta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana ja tieto läsnäolleen henkilön henkilöllisyydestä, jos tieto on välttämätön.” Ja mihinkä? ”Jos tieto on välttämätön sellaisen rikoksen paljastamiseksi ja selvittämiseksi, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, tai jos tieto koskee henkilöä, jonka voidaan olettaa syyllistyneen rikokseen tai jota on syytä epäillä rikoksesta.” Tämä kaksi vuotta: Voi olla, että esimerkkini tämmöisestä taposta epäillystä henkilöstä oli väärä, koska edustaja Lindén, joka on tietysti pitkän linjan kokenut lääkäri ja paljon ollut sairaalalaitoksissa töissä, korjasi, että jos on kyse niin sanotuista ylitörkeistä rikoksista, joista voi saada vähintään kuusi vuotta, kuten tappo tai murha, voidaan jo tänä päivänä antaa tietoa, että henkilö on siellä. Luotan tähän edustaja Lindénin antamaan tietoon. Mutta otetaan nyt esimerkiksi tämä raiskaus, josta ymmärtääkseni minimi ei ole kuusi vuotta mutta minimi on yli kaksi vuotta. Täällä oli tämä kahden vuoden raja. No, otetaan nyt sitten tämä raiskaajaesimerkki. Jos tämmöinen raiskauksesta epäilty henkilö on sairaalassa — eri syistä, mutta on kuitenkin, ja poliisi on hänen perässään, tietää hänet, epäilee häntä raiskauksesta, epäilee, että hän on siellä laitoksessa, ei löydä häntä mistään — ja poliisi sitten kysyy, että onko hän siellä, niin vihreiden mielestä sairaala ei saa kertoa. Onhan tämä käsittämätöntä. Tähänkö puolueeseen fiksujen kokoomuslaisten pitäisi vaihtaa? Not in my lifetime, sanotaan näin. Eli tämä vihreiden touhu aivan käsittämätöntä tässä. Ja mitä tulee nyt sitten, edustaja Lindén, tähän Lääkäriliiton lausuntoon, eli että jos on kadonnut, niin hengen ja terveyden pitää olla vaarassa, jotta voitaisiin kertoa, että henkilö on täällä. No, jos meillä on kadonnut henkilö, vaikkapa omasta tahdostaan kadonnut henkilö — näitäkin on — ja sata vapaaehtoista, kymmenen poliisia ja kaikki muut etsivät ja haravoivat lähiseutuja... [Puhemies koputtaa] — Minä jatkan hetkisen vielä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Niin, herra puhemies, jatkan täältä pöntöstä. — Kaikki kunnia Lääkäriliitolle, mutta eikö ole niin, että jos sadat vapaaehtoiset, kymmenet poliisit ja kaikki muut etsivät jotain kadonnutta henkilöä ja vaikkei hän olisi hengenvaarassa ja jos poliisi kysyy, onko hän siellä laitoksessa, niin laitoksen pitäisi saada kertoa, että joo, täällä hän on, lopettakaa etsiminen? Totta kai pitää voida, vaikkei häneen kohdistu mitään hengen vaaraa tai terveyden vaaraa siinä tilanteessa. Tämä hallintovaliokunnan muotoilu on ihan oikea ja järkevä, eli silloin voi saada tietoa kadonneen tai kadonneeksi epäillyn tai mahdollisesti hengen ja terveyden vaarasta. Kyllä ilman hengen ja terveyden vaaraakin pitää voida sairaalan kertoa, että lopettakaa, te sadat ihmiset, jotka nyt siellä etsitte tätä ihmistä, hän on täällä sairaalassa, voitte lopettaa, ja poliisit, voitte mennä takaisin normaaliin työhönne. Tämähän on ihan järkevää. Ja taas pitää sanoa vielä kerran: olen järkyttynyt siitä, että vihreät haluavat tämänkin hylätä. Siitä en järkyty, että vasemmistoliitto on hylkäämässä, koska vasemmistoliitto on kommunistien perinnepuolue tai jälkeläinen. Totta kai siellä kommunisteissa oltiin sitä mieltä ja nyt perillisissä ollaan sitä mieltä, että poliisi on jotain luokkavallan käyttöä, ja sen takia kaikki, missä poliisi saa mahdollisuuden estää rikoksia, saada rikollisia kiinni, on vasemmistoliiton näkökulmasta jotain kauheaa ja hui, jotain pahaa ja pitää hylätä. Mutta vihreitä kyllä ihmettelen. Te ette taida tietää, mitä olette hylkäämässä. Ja vielä kerran sanon nyt, nyt kun pönttöön jouduin joka tapauksessa tulemaan, että tämmöiseenkö puolueeseen meidän fiksujen kokoomuslaisten, joihin itseni lasken, pitäisi vaihtaa. Ei todellakaan. Sanon vielä, että tässä on myös, mihin jo viittasin, poliisilla oikeus saada tietoa myös yksityisiltä tahoilta silloin, kun se on välttämätöntä, kun halutaan estää rikoksia tai tutkitaan rikoksia. Eikö se ole hyvä juttu? Poliisi voi antaa muille viranomaisille tietoja esimerkiksi silloin, kun se on välttämätöntä — nyt luen täältä — ”järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi, rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi taikka lapsen edun tai muun tärkeän yksityisen edun suojaamiseksi”. Tätä vihreät vastustavat. Käsittämätöntä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ehkä muutama kohta — katsoin tuosta valiokunnan mietinnöstä — ihan selventääkseni tätä asiaa: Kun oli se huoli, että tiedonsaantioikeus jollain tavalla estäisi joidenkin henkilöiden hakeutumista hoitoon, niin nimenomaisesti korostetaan valiokunnan mietinnössä — siellä sanotaan seuraavasti — että ”hallintovaliokunta toteaa käsitellessään poliisin tiedonsaantioikeutta terveydenhuollosta, että ehdotettu pykälä ei estä näiden henkilöiden hakeutumista hoitoon”. Tämä nimenomainen kohta tarkennettiin kuulemisissa asiantuntijoilta, joiden mielestä tämä olisi mahdollisesti estämässä jotain. Nyt jos me ajatellaan, että henkilö on esimerkiksi saanut jonkun haavan — otetaan tällainen esimerkki tähän nyt — ja hän haluaa mennä terveydenhoitoon, niin tämä ei millään tavalla estä hänen menemistään sinne. Jos joku rikollinen ei sen takia mene hoidattamaan haavaansa, niin sen ei kyllä pidä olla tämän lainsäädännön hylkäämisen peruste, koska hänelläkin on oikeus saada hoitoa, eikä mikään laki estä häntä menemästä. Valiokunta jatkaa perusteluissaan — tähän vasemmistoliiton vastalauseeseen voisin todeta — että ”jos poliisilla ei ole jo ennestään varteenotettavaa tietoa henkilön maassa oleskelusta, pelkkä hoitoon hakeutuminen ei johda siihen, että henkilö automaattisesti tulisi poliisin tietoon”. Tällä nimenomaisesti valiokunta vastaa esitettyyn huoleen siitä, että ihmiset jättäisivät välttämättömän hoidon hakematta tiedonluovutuksen pelossa. Eli näillä seikoilla kyllä näkisin, että tämänhetkinen keskustelu näistä asioista olisi käsitelty. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tällaisessa asiassa, missä on ollut aika voimakkaastikin esiintymässä muutosten puolesta mutta nyt kuitenkin päätynyt siihen, että tämä voidaan lievästi muutetussa muodossa niin sanotusti pitkin hampain hyväksyä, on varmaan tarkoituksenmukaista esiintyä hyvinkin maltillisesti ymmärtäen jossain määrin niitä toisistaan eroavia, aika paljonkin eroavia, näkemyksiä, joita tässä on. Tämän asian olennainen pykälähän on tämä poliisilain 4 luvun viitospykälä, jossa on lueteltu seitsemän eri esimerkkiä siitä, millä tavalla voitaisiin tätä tiedonsaantia nykyisestä muuttaa. Tästä antoi muun muassa Lääkäriliitto lausunnon silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan, joka oli lausuntovaliokunta, käsittelyssä. Kaivoin sen tuossa esille, vaikka nyt emme enää ole tässä ykköskäsittelyssä vaan kakkoskäsittelyssä. Noin lyhyenä tiivistyksenä voisi sanoa, että Lääkäriliitto oli valmis hyväksymään kolme niistä seitsemästä kohdasta. Siihen viimeisimpään, joka liittyy tähän etsintään, ehdotettiin yhden sanan, ”ja”, muutosta, joka kuitenkin on aika merkittävä, elikkä ”...kadonneen tai kadonneeksi epäillyn ja mahdollisesti hengen tai terveyden vaarassa olevan henkilön löytämiseksi”. Siinä täytyisi täyttyä tämä ehto, että henkilö on kadonnut ja epäillään, että hän on hengenvaarassa. Ihminenhän voi jollakin tavalla kadottaa itse itsensä muutoinkin, olematta millään lailla hengenvaarassa ja ilman, että siihen liittyy mitään etsintää tai mitään muuta. Nyt tämä ei muuttunut näiltä osin. Mutta jos nyt tämmöisen ihan lyhyen kriminaalipoliittisen asteikkotulkinnan tässä esittäisi, niin löydän helposti viisi eri sävyä tässä. On niin sanottu erittäin tiukka linja, minkä puolesta tässä äsken kuultiin muutama puheenvuoro, joissa oltiin sitä mieltä, että jopa hallintovaliokunnan tekemät muutokset menivät vähän liian lievään suuntaan. Sitten on ehkä sitä lievempi versio, jota edustaa nyt tämä hallintovaliokunnan tekemä mietintö, jossa eräitä kohtia, varsinkin sitä äskeisen pykälän kakkos- ja kolmoskohtaa, korjattiin. Sitten ehkä sitä lievempi versio oli se, mitä esimerkiksi Helsingin Sanomissa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokoomuslaiset lääkäriedustajat kritisoivat. Ja sitten taas vielä lievempi oli se, mitä me esitimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja mikä ei tullut siellä enemmistön päätökseksi. Ja sitten kaikkein lievin, jos näin voidaan sanoa, on tämä hylkyesitys. Halusin tämän tässä vielä selkeyttää, eli tähän on erilaisia tulkintoja olemassa. Itse ajoimme tähän tiettyjä muutoksia. Nyt sitten eräitä muutoksia saimme läpi, eräitä emme saaneet, mutta olemme päätyneet siihen, että siellä on hyviäkin kohtia, joiden takia tätä ei olisi syytä hylätä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys poliisilain muuttamisesta vahvistaa poliisin toimintavaltuuksia ja päivittää toimintatapoja vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä. Keskeinen osa esitystä on viranomaisten välisen tiedonvaihdon sujuvoittaminen. Puhun asiasta myös oman kokemukseni pohjalta. Olen nähnyt 36 vuoden poliisiuran aikana liian monta tilannetta, joissa tärkeä tieto viranomaisella kyllä on mutta se ei ole kulkenut ajoissa oikeaan paikkaan. Tiedonkulun esteet ovat käytännössä tarkoittaneet sitä, että rikoksiin ei aina ole voitu puuttua ajoissa tai niitä estää ennalta. Siksi on perusteltua, että näitä esteitä nyt puretaan. Esitys selkeyttää poliisin oikeutta saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja rikosten estämiseksi ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Kyse ei ole mielivaltaisesta toimivaltuuksien laajentamisesta vaan vakavien rikosten ennaltaehkäisyn ja selvittämisen tehostamisesta. Opposition esittämät huolet ovat varmasti vilpittömiä, mutta lain tavoitteena on kohdistaa vaikutukset rikollisuuteen eikä tavallisiin kansalaisiin. Huoliin potilastiedoista löytyy vastaus Poliisihallituksen lausunnosta: ”Poliisille ei olla esittämässä oikeutta saada terveydentilaan liittyviä tietoja, eikä poliisi tai kukaan muukaan ole sitä tämän lain valmistelun missään vaiheessa esittänytkään.” Poliisilla olisi oikeus saada tieto henkilön läsnäolosta ja henkilöllisyydestä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tietyissä tilanteissa. Tämä voi olla ratkaisevaa esimerkiksi kadonneen tai vaarassa olevan henkilön löytämisessä. Kadonneiden etsintään käytetään vuosittain merkittävästi viranomaisresursseja, joten on tärkeää, että poliisi voi nopeasti selvittää, onko henkilö esimerkiksi sairaalahoidossa, ja samalla poissulkea vaihtoehtoja tai selvittää kadonneen tai vaarassa olevan henkilön tilanteen. On myös sanottava, että poliisi ei koskaan mitään tietoja pyydä ilman perusteltua syytä. Jos niin tekee, niistä jää kiinni. Poliisiakin valvotaan. Arvoisa puhemies! Rikollisuus on yhä useammin kansainvälistä, verkossa tapahtuvaa ja vaikeasti havaittavaa. Tällaisessa toimintaympäristössä poliisin ja muiden viranomaisten on kyettävä vaihtamaan tietoa nykyistä tehokkaammin. Nykyinen lainsäädäntö ei ole kaikilta osin pysynyt kehityksen mukana, mikä on vaikeuttanut sekä tiedon luovuttamista että sen saamista virkatehtävien hoitamiseksi. Ei voi olla niin, että etsinnöissä oleva rikoksiin syyllistynyt saa piiloutua salassapitosäännösten estäessä tai huolta ja hätää omaisille aiheuttaneen kadonneen henkilön kohtaloa ei voida selvittää tehokkaasti salassapitosääntöjen estäessä. Tällä esityksellä parannetaan tiedonvaihtoa poliisin ja muiden viranomaisten sekä tarvittaessa myös yksityisten toimijoiden välillä. Tavoitteena on tehokkaampi rikostorjunta, turvallisempi yhteiskunta. Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pitko kysyi, mikä hänen edellisessä puheenvuorossaan ei pitänyt paikkaansa. No, paikkaansa, edustaja Pitko, ei pitänyt se, että tässä rajoitettaisiin ihmisten perusoikeuksia. Ei rajoiteta. [Jenni Pitkon välihuuto] Tässä ei myöskään päästä saamaan kenenkään ihmisen terveystietoja. Terveystiedoilla ymmärretään jotain muuta kuin pelkästään tietoa siitä, onko ihminen jossain laitoksessa. Totta kai tietyn sairaalan luonteesta voi jotain päätellä siitä, minkä takia ihminen on sairaalassa, mutta eihän se nyt tarkoita, että hänen terveystietojaan annetaan. Tässä annetaan tieto henkilön läsnäolosta ja sekin vain, jos tieto on välttämätön. Mitä tulee nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollosta saataviin tietoihin, niin ensinnäkin totean, että hallintovaliokunta on muuttanut hallituksen esitystä muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon perusteella ja ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, eli kynnys saada tietoja on noussut hallituksen esityksestä. Toiseksi, kyllä tämä edustaja Heinosen esimerkki on ihan mahdollinen. Meillä on joku vakavan rikoksen tehnyt henkilö, jota poliisi epäilee, ja tämä henkilö on sitten hakeutunut johonkin terveydenhuollon laitokseen, vaikka sairaalaan. Tänä päivänä jos poliisi kysyy, onko siellä tämä tyyppi, jota me epäillään taposta, niin sairaala ei saa kertoa, että on, mutta tämän esityksen myötä sairaala saa kertoa, että täällä hän on, mikä tietysti helpottaa sitä, että poliisi voi saada tämän ihmisen kiinni ja rikosvastuu voi toteutua. Tämä on ihan todellinen esimerkki. Nimittäin siitä taitaa olla yhden hallinto-oikeuden päätös äänin 2—1, kun oli laitoksessa tapahtunut joku rikos, siis itse laitoksessa, ja haluttiin tietoa siitä. Sairaala kieltäytyi antamasta, ja hallinto-oikeus totesi, että sairaala menetteli oikein. Eli kyllä tämä, edustaja Lindén, on ihan mahdollista, mitä edustaja Heinonen esimerkkinä kertoi. Ja vielä sanon, edustaja Pitko, että se ei ole mikään terveystieto, että poliisille kerrotaan, että kyllä tämä raiskauksesta epäilty henkilö on täällä. En käsitä, että vihreät haluavat koko tämän lain hylätä. Täällä on myös nämä, mitä jo mainittiin, kun etsitään henkilöä, joka on kadonnut. Täällä on myös se, että yksityiseltä taholta poliisi voi saada tietoja, jos ne ovat välttämättömiä, esimerkiksi tilintarkastajista, hallituksen jäsenistä ja muista, eli pyritään esimerkiksi talousrikoksia tutkimaan ja selvittämään. En ymmärrä, että vihreät ovat tätä hylkäämässä. Tämä puolue on siis se, joka sanoo kokoomuslaisille, että tulkaa tänne, täällä on fiksua politiikkaa. Tämä ei todellakaan, edustaja Pitko, ole fiksua politiikkaa, että tällaisen esityksen olette kommunistien jälkeläisten kanssa [Puhemies koputtaa] hylkäämässä. [Jenni Pitkon välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan laajamittaisia lakimuutoksia turvallisuusviranomaisten sekä Maahanmuuttoviraston tiedonsaanti- ja tietojenluovutusoikeuksiin. Tavoitteena on poistaa nykyisiä tiedonvaihdon esteitä ja parantaa viranomaisten välistä tietojenvaihtoa salassapitosäännösten estämättä. Muutoksilla toteutetaan nykyistä hallitusohjelmaa, jossa painotetaan rikostorjunnan tehostamista, kansallisen turvallisuuden vahvistamista sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyden parantamista. Viranomaisten toimintaedellytysten turvaaminen ja salaisuuden suojan purkaminen turvallisuuden tieltä ovat esityksen keskeisiä tavoitteita. Siinä laajennetaan poliisin oikeuksia luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti tilanteessa, jossa se on tarpeen viranomaistehtävien hoitamiseksi tai tärkeän yleisen edun vuoksi. Tietoja voidaan luovuttaa myös yksityisille tahoille ja kriittisen infrastruktuurin toimijoille. Poliisi saa oikeuden hankkia henkilöllisyys- ja läsnäolotietoja sosiaali- ja terveyshuollon palvelunantajilta, aivan kuten edustaja Lehtinen tuossa juuri edellä kuvasi. Maahanmuuttovirastolle puolestaan säädetään velvollisuus ilmoittaa poliisille sen toimitiloissa olevista etsintäkuulutetuista. Näin laki antaa mahdollisuuden tehostaa laittomasti maassa oleskelevien ja etsintäkuulutettujen valvontaa sekä kiinniottoa. Hallintovaliokunta perustelee esityksen välttämättömyyttä perustavanlaatuisesti muuttuneella ja pitkäkestoisella ulkoisella turvallisuusympäristöllä, johon heijastuvat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja geopoliittinen murros. Valiokunta korostaa, että muuttunut tilanne heikentää Suomen sisäisen turvallisuuden ennustettavuutta. Sisäistä turvallisuutta on tarkasteltava laajana kokonaisuutena, ja viranomaisten on kyettävä vastaamaan monimuotoisiin ja vaikeasti ennakoitaviin uhkiin sekä hybridivaikuttamiseen. Tämä tukee tarvetta vahvistaa kansallista suvereniteettia ja varautumista tiukasti ulkoisiin uhkiin. Valiokunnan yleisperusteluissa viitataan vakaviin sisäisen turvallisuuden ilmiöihin, jotka on syytä ottaa vakavasti. Hallintovaliokunta nostaa esiin ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymisen sekä Suomessa tehdyt havainnot paikallisista rikollisverkostoista. Myös huumausainerikollisuus, laiton asekauppa ja talousrikollisuus ovat kasvaneet ja siirtyneet nopeasti tietoverkkoihin ja Tor-verkkoon, missä lainsäädäntö ei ole pysynyt kehityksen mukana. Esityksellä pyritään kuromaan umpeen tätä sääntelyvajetta, jotta viranomaisilla olisi riittävät työkalut nykypäivän rikollisuuden murtamiseen. Valiokunta korostaa hallinnollisen rikostorjunnan merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden murentamisessa. Tämä tarkoittaa viranomaisten yhteistyötä, jolla evätään rikollisilta yhteiskunnan laillisen infrastruktuurin ja lupajärjestelmien käyttö. Torjunta ja yhteisen tilannekuvan muodostaminen vaativat sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua yli viranomaisrajojen. Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja korostaa henkilöstön riittävää koulutusta sekä yhteisiä toimintamalleja eri viranomaistahojen kesken. Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että lopultakin tietojenvaihtoa helpotetaan. Tämä on ihan keskeinen syy siihen, miksi poliisitoiminta on niin aikaavievää ja miksi se on niin hankalaa ja miksi niin moni rikos jää nykyisellään selvittämättä, koska viranomaiset eivät voi keskenään vaihtaa tietoja. Vaikka jokainen, kun näitä asioita selvittää, kansantajuisesti ajatellen ymmärtää, että ilman muuta pitäisi saada se tieto, niin jostakin kumman syystä Suomessa näin ei voi tehdä. Eli pääosin on äärimmäisen hyvä, että näitä höllennetään. Se, miksi erityisesti halusin ottaa puheenvuoron, on se, että tässä kyse yksioikoisesti ei ole terveystiedon antamisesta. Miksi näin? Omalta osaltanikin voisin sanoa, että jos annettaisiin tieto, että Rami Lehtinen on ollut Forssan sairaalan asiakas joskus tai on ollut Forssan terveyskeskuksen asiakas joskus, niin en mitenkään koe, että se olisi terveystiedon antamista. Jokaisella meillä jossain kohtaa on ollut suhde sairaalaan tai terveyskeskukseen, ja tässä ei anneta mitään muuta kuin nimi ja aika, milloin on ollut ja kuka on ollut, ei mitään muuta. [Ben Zyskowicz: Pyydettäessä!] — Pyydettäessä — vielä yksilöitävän pyynnön perusteella, mihin se liittyy, eikä voida tehdä mitään ennakollista pyyntöä, mikä tässä pitää aina muistaa, mikä on tosi tärkeätä. Ei voida tehdä niin, että kun Matti Möttönen tulee sairaalaan, niin ilmoitatteko heti poliisille — näin se ei toimi. Tämä ei ole mahdollista lain puitteissa, mikä tässä kannattaa muistaa. Jos se olisi näin tehty, niin silloin tätä arvostelua olisi ehkä järkevämpää käydä ja antaa laajemmin. Tämä, mikä tässä tuli esiin kadonneen henkilön etsinnästä, on se kaikkein tärkein seikka. Tässä pitäisi muistaa aina se, että se ei ole varsinaisesti poliisin rikostehtävä millään tasolla. Se on pelastamistehtävä, joka on määrätty poliisin johdettavaksi. Näissäkin ikään kuin nähdään vain se, että kun se on poliisi, niin sitten ei voi luovuttaa tietoa — ymmärtämättä sitä yhteiskunnallista merkitystä. Vielä tässä on tärkeätä myöskin se, että jatkossa sairaalat tai terveyskeskukset eivät ole paikkoja, joissa voi vapaasti tehdä rikoksia ilman, että siitä voisi ilmoittaa poliisille sen henkilötiedon tai sen rikoksen tapahtuman. Nykyisellään näin valitettavasti osittain on ollut. Jos ajatellaan vaikkapa muistisairasta asiakasta, joka menee terveyskeskukseen, hän unohtaa puhelimensa pöydälle, kun menee vastaanotolle, ja palatessaan sieltä kännykkä on hävinnyt. Tiedetään kyllä, kuka on tehnyt ja kuka siinä on ollut seuraavana asiakkaana, mutta tietoa ei saa antaa edes pyydettäessä. Ei voi olla mitenkään yhteiskunnan etu, että pelkästään se paikka suojelee rikoksentekijää, kun vaikkapa rikos kohdistuu tämmöiseen puolustuskyvyttömään henkilöön. Eli monia tärkeitä seikkoja, jotka varmasti jokainen tässä salissa ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Rikostorjunnan tehostaminen ja viranomaisten tiedonvaihdon parantaminen ovat sinänsä kannatettavia tavoitteita. Tämän esityksen ongelma on kuitenkin se, että viranomaisten tiedonsaantioikeuksia laajennetaan sääntelyllä, joka jää osin perusoikeusherkissä kysymyksissä epätarkaksi. Erityisen huolestuttavia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen luovuttamiseen liittyvät muutokset. Hallitus ei ole osoittanut riittävästi, että näin laaja sääntely olisi välttämätöntä tai oikeasuhtaista. Vaarana on, että ihmisten luottamus hoito- ja asiakassuhteen luottamuksellisuuteen heikkenee. Kuten täällä on todettu, esimerkiksi lääkärien taholta tätä on kritisoitu. Myös maahanmuuttohallinnon henkilötietolakiin ehdotetut muutokset ovat ongelmallisia. On vakava huoli siitä, että sääntely johtaa siihen, etteivät haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten ihmiskaupan uhrit, enää uskalla asioida Maahanmuuttovirastossa. Arvoisa puhemies! Turvallisuutta ei rakenneta rapauttamalla luottamusta viranomaisasiointiin tai sosiaali- ja terveyspalveluihin. Turvallisuutta ja perusoikeuksia on vahvistettava yhtä aikaa, ei asettamalla niitä tarpeettomasti vastakkain. Siksi sääntelyn on oltava suhteellista ja tarkkarajaista. Mietinnön mukaiset lakiehdotukset jäävät osin epätarkoiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Lakiesitys olisikin valmisteltava uudelleen yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön edustuksen ja alan toimijoiden kanssa sekä tuotava kokonaisuutena uudestaan sekä perustuslakivaliokunnan, sosiaali- ja terveysvaliokunnan että hallintovaliokunnan käsiteltäväksi. Arvoisa puhemies! Edellä olevilla perusteluilla kannatan edustaja Pitkon tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! En tiedä, mihin edustaja Zyskowicz viittasi sillä, että se, mitä sanoin, ei pitäisi paikkaansa. Mutta näihin edustaja Heinosen esimerkkeihin. Kuten sanoin, viranomaistyötä tulee kehittää ja kadonneiden ihmisten etsiminen ei ollut tämän meidän vastalauseen ydin, jos olette sen lukeneet. Emme siis esittäneet tätä viranomaistyön kehittämistä kaiken kaikkiaan, mutta esityksemme koskee näiden tietojen luovuttamista, mitä kohtaan myös asiantuntijakuulemisissa laajasti sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat esittäneet kritiikkiä. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa herra puhemies! Palaan tähän asiaan myöhemmin varsinaisessa puheenvuorossa, mutta haluan arvostella kuitenkin sitä, millä tavalla edustaja Heinonen valikoi osin mielikuvitukseen perustuen tällaisia tilanteita, että rikokseen syyllistyneet, taikka ehkä vielä siinä vaiheessa ei ole syyllisyyttäkään todettu, voivat mennä sairaalaan piileskelemään. Tätä samaa lakia arvosteltiin varsin runsaasti Helsingin Sanomissa kokoomuksen lääkärikansanedustajien toimesta, mutta itsekään me emme ole nyt esittämässä hylkyä, koska me päädyimme sosiaalidemokraatteina siihen, että teimme aika kattavan paketin muutosehdotuksia niihin seitsemään kohtaan, jotka tässä olivat. Hävisimme toki ne muutosehdotukset, mutta tässä myös esimerkiksi eksyneen ja katoavan vanhuksen tilanne ja esimerkiksi terveydenhuollon sisällä tapahtuvat rikokset ovat sellaisia asioita, joissa tätä tietosuojaa voidaan raottaa aiemmasta tiukkuudesta. [Puhemies koputtaa] Mutta kieltämättä tämä oli sellainen, missä jouduimme punnitsemaan tätä asiaa. Teimme muutosehdotuksia, [Puhemies koputtaa] mutta nyt emme kuitenkaan tee hylkäystä.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Itse pidän tätä poliisilain uudistusta perusteltuna ja itse asiassa sitä, mitä hallitus esitti, jopa vielä parempanakin. Tähänhän on tiettyjä muutoksia jouduttu eduskunnassa tekemään. Niidenkin myötä tämä vie ainakin omasta mielestäni tilannetta parempaan suuntaan. Halusin oikeastaan tämän puheenvuoron käyttää sen takia, että hämmästelen sitä, että vihreät esittävät tämän lainsäädännön hylkäämistä. Jos otan muutaman esimerkin, niin tämän hylkäämisen esittäminen tuntuu entistä kummallisemmalta. Esimerkissä raiskaaja menee sairaalaan piiloon ja on sairaalassa. [Aki Lindén: Ei sairaaloihin voi mennä piiloon!] — Sairaalaan voi mennä esimerkiksi tilanteessa kertoakseen, että on jokin vaiva, niin pääsee kyllä sairaalaan. Lääkärinä toimiessaan edustaja Lindénkin vastaanotti eikä varmastikaan sanonut, että en ota vastaan, jos ihminen tuli valittamaan huonoa oloa tai muuta. — Eli raiskaaja menee sairaalaan piiloutuakseen, ja poliisi soittaa ja kysyy, onko raiskaaja sairaalassa. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tällä hetkellä sairaala ei voi kertoa, että tämä henkilö on siellä sairaalassa. Tämän lainsäädännön voimaan tultua voidaan kertoa ja antaa viranomaiselle tieto, että kyllä raiskaaja on täällä sairaalassa. Näin voidaan toimia. No, otetaan toinen esimerkki, mikä on minun mielestäni vielä hullumpaa. Meillä on muistisairas mummo, joka katoaa marjametsään, ja häntä ryhdytään etsimään. Sinne ensimmäisenä kutsutaan poliisi, todennäköisesti useita partioita, jotka lähtevät etsimään muistisairasta marjanpoimijaa. Seuraavaksi sinne kutsutaan ehkä sopimuspalokuntalaiset. He lähtevät haravoimaan sitä metsää. Tämän jälkeen virka-apuna Puolustusvoimista varusmiehiä. He ovat siellä illat, yöt, viikonloput, juhannukset, joulut — no, marjassa ei jouluna olla mutta kadoksissa voidaan olla — [Timo Harakka: Hyviä esimerkkejä!] etsimässä virka-apuna tätä kadonnutta ihmistä, olkoon hän sitten marjassa kadonnut tai talvella pakkaseen kadonnut. Äärimmäisen tärkeää löytää nopeasti, vaikka edustaja Harakkaa naurattaakin. Siinä puhutaan tämän henkilön elämästä ja kuolemasta useissa tilanteissa. Todennäköisesti sinne kutsutaan vielä, jos ei henkilöä löydy, myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tekemään tätä työtä. Ja kun poliisi soittaa ja kysyy, onko tämä henkilö sairaalassa, niin sairaala ei saa tällä hetkellä kertoa, että kyllä, hänet on jo tuotu tänne sairaalaan jonkun toisen toimesta, joka hänet oli löytänyt tienposkesta tai muualta, vaan poliisin, sopimuspalokunnan, virka-avun, varusmiesten, vapaaehtoisen pelastuspalvelun tulee jatkaa etsimistä, vaikka tämä kadonnut henkilö on jo hoidossa ja saatu pelastettua pakkasesta tai sieltä marjametsästä. On aivan käsittämätöntä, että tästä ei viranomainen voi toiselle viranomaiselle edes kysyttäessä antaa tietoa. Kun poliisi kysyy, onko tämä henkilö sairaalassa, niin sairaala ei voi sitä kertoa. Itse pidän tätä tiedonvaihtoa viranomaisten välillä erittäin tervetulleena. Tai sitten näissä erilaisissa tilanteissa hoivakodeissa, sairaalan päivystyksissä, joissa on kyse vaikkapa lievästä pahoinpitelystä, voisi poliisille kertoa, kuka tekijä on, eikä ainoastaan tapahtunutta. Sen takia ihmettelen, että vihreät vastustavat tätä lainsäädäntöä, joka siis merkittävällä tavalla lisää suomalaisten ihmisten turvallisuutta, niin kuin esimerkiksi edustajat Hänninen ja Vornanen tuossa edellä äsken kuvasivat. [Timo Harakka pyytää vastauspuheenvuoroa: Nimi mainittu!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Se, mitä edustaja Pitko puheenvuorossaan väitti, ei pidä paikkaansa. Tässä ei rajoiteta ihmisten perusoikeuksia, eivätkä tässä poliisiviranomaiset pääse käsiksi terveystietoihin. Sen vielä ymmärrän, että vasemmistoliitto haluaa tämän hylätä, koska heidän mielestään ilmeisesti poliisitoiminta on vain luokkavallan väline. Mutta sitä, että vihreät haluavat tämän hylätä, en ymmärrä. Myöhemmin keskustelussa, kun on enemmän aikaa, käy ilmi, mitä tässä säädetään — ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä edustaja Pitko väitti. En todellakaan ymmärrä, että vihreät haluavat hylätä semmoisen esityksen, jossa poliisille annetaan mahdollisuus paremmin saada kiinni erilaisia rikollisia ja vahvistetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, joka parantaa oikeusturvaa kansalaisille ja parantaa turvallisuutta maassamme.

Arvoisa puhemies! Rikostorjunta ja toimiva viranomaisyhteistyö on tärkeää, mutta perusoikeuksia ei tule rajoittaa ilman välttämättömiä perusteita. Tämä esitys avaa poliisin pääsyn sosiaali- ja terveystietoihin mutta epäonnistuu täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten täyttämisessä. Haitat ylittävät esityksessä hyödyt, ja ehdotetut muutokset ovat omiaan vaarantamaan ihmisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ihmiset voivat jopa lopettaa avun hakemisen, jos lääkäri- ja sosiaalityöntekijäkäynti voi päätyä poliisin tietoon. Ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä enää uskaltaisi asioida esimerkiksi Migrin kanssa. Edellä olevan perusteella esitän lakiesityksen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään hallituksen esitystä, jolla vahvistetaan poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksia saada ja luovuttaa tietoja. Kyse on erittäin tärkeästä kokonaisuudesta sisäisen turvallisuuden, rikostorjunnan ja kansalaisten arjen turvallisuuden kannalta. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pitkäkestoisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, geopoliittinen epävarmuus, hybridivaikuttaminen, kyberuhat, järjestäytynyt rikollisuus, huumausainerikollisuus ja katujengit haastavat viranomaisia aivan uudella tavalla. Samalla rikollisuus on siirtynyt yhä enemmän verkkoon. Petokset, huumausainekauppa, kiristys, viharikokset ja seksuaalirikokset tapahtuvat entistä useammin digitaalisessa ympäristössä. Tässä tilanteessa viranomaisella on oltava käytössään oikea tieto oikeaan aikaan. Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään aivan oikein, että yhteisen tilannekuvan muodostaminen edellyttää sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua eri toimijoiden välillä. Jos tieto jää siiloon, jos viranomainen ei voi luovuttaa olennaista tietoa toiselle viranomaiselle tai jos poliisi ei saa välttämätöntä tietoa rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, turvallisuus kärsii. Siksi hallituksen linja on oikea: tietojenvaihdon esteitä rikostorjunnassa on purettava. Esityksen tarkoituksena on vahvistaa poliisin mahdollisuuksia luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti silloin, kun se on välttämätöntä viranomaistehtävän, tärkeän yleisen tai yksityisen edun taikka turvallisuuden vuoksi. Tämä tukee myös hallinnollista rikostorjuntaa, jota valiokunta pitää tärkeänä keinona estää sitä, että yhteiskunnan laillisia rakenteita, lupajärjestelmiä tai palveluita käytetään rikollisen toiminnan välineinä. Tavoitteena ei ole ainoastaan selvittää jo tapahtuneita rikoksia vaan heikentää rikollisuuden toimintaedellytyksiä ennalta. Arvoisa puhemies! On tärkeää korostaa, että tässä ei ole kyse rajattomasta tiedonsaannista. Hallintovaliokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan huomautukset vakavasti ja täsmentänyt sääntelyä merkittävästi. Useissa kohdissa tiedonsaannin ja tietojen luovuttamisen kynnys muutetaan tarpeellisuudesta välttämättömyydeksi. Tämä tarkoittaa korkeaa kynnystä. Tiedon pyytäjän on pystyttävä perustelemaan tapauskohtaisesti, miksi tieto on välttämätön. Julkisessa keskustelussa on käyty keskustelua erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollosta saatavista tiedoista. Mietintö on tältä osin hyvin selkeä. Viranomaiset eivät saa käyttöönsä potilasasiakirjoja, hoitotietoja, terveydentilaa koskevia merkintöjä eivätkä hoitosuhteessa käytettyjen keskustelujen sisältöä. Kyse on yksittäistapauksessa henkilön henkilöllisyys- ja läsnäolotiedoista silloin, kun tieto on välttämätön vakavan rikoksen selvittämiseksi, rikoksen uhrin tavoittamiseksi tai vaaratilanteen torjumiseksi. Samalla valiokunta korostaa, että myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä, asiakkailla ja potilailla on oikeus turvalliseen toimintaympäristöön. Arvoisa puhemies! Turvallisuusviranomaiset tarvitsevat ajanmukaiset työkalut. Ei ole yhteiskunnan edun mukaista, että rikolliset voivat hyödyntää digitalisaatiota, salassapitosääntelyn aukkoja tai viranomaisten tiedonvaihdon esteitä samalla, kun viranomaisten keinot jäävät jälkeen. Lainsäädännön on vastattava tämän päivän rikollisuuteen, ei eiliseen maailmaan. Samalla oikeusturvasta, yksityiselämän suojasta ja suhteellisuusperiaatteesta on pidettävä kiinni. Juuri siksi valiokunnan tekemät täsmennykset ovat tärkeitä. Ne vahvistavat sääntelyn tarkkarajaisuutta ja varmistavat, että toimivaltuuksia käytetään vain silloin, kun siihen on laissa säädetty peruste. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vahvistaa sisäistä turvallisuutta, parantaa viranomaisten yhteistyötä, tukee yhteisen tilannekuvan muodostamista ja antaa poliisille sekä muille turvallisuusviranomaisille paremmat mahdollisuudet estää, paljastaa ja selvittää rikoksia. Tämä on vastuullista turvallisuuspolitiikkaa. Kansalaisilla on oikeus turvalliseen yhteiskuntaan. Viranomaisilla on oltava keinot suojella sitä. Siksi kannatan hallituksen esityksen hyväksymistä hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa kansalaistemme turvallisuus. Siksi poliisin ja muiden viranomaisten on saatava ne tiedot, joita he tarvitsevat pitääkseen ihmiset turvassa. Meillä on velvollisuus varmistaa, ettei lainsäädäntö jää jälkeen todellisuudesta, jossa rikollisuus muuttuu, digitalisoituu ja järjestäytyy yhä nopeammin. Tällä hallituksen esityksellä tehdään muutoksia poliisilakiin ja useisiin henkilötietolakeihin. Muutosten tarkoituksena on poistaa tiedonvaihdon esteitä, yhtenäistää sääntelyä ja varmistaa, että turvallisuutemme viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä tehokkaammin rikosten ehkäisemiseksi ja jokaisen arjen turvallisuuden takaamiseksi. Hallintovaliokunta katsoo, että tiedonvaihdon esteiden purkaminen on välttämätöntä muuttuneessa ja monimutkaistuneessa turvallisuusympäristössä. Oikeasuhtaisuus ja perusoikeudet on turvattava, mutta samalla tiedonsaanti ja tietojen luovutus tulee sitoa välttämättömyyteen. Näin esitetyt muutokset parantavat turvallisuusviranomaisten toimintakykyä heikentämättä oikeusturvaa. Arvoisa puhemies! Jatkossa poliisilla olisi mahdollisuus saada ja luovuttaa tietoa nykyistä selkeämmin ja yhdenmukaisemmin. Poliisi voisi saada välttämättömiä tietoja viranomaisilta, yksityisiltä toimijoilta, säätiöiltä sekä yhteiskunnan palveluntarjoajilta tilanteissa, joissa rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen sitä edellyttää. Esimerkiksi tilanteissa, joissa poliisi pyrkii estämään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vaaraa, olisi heillä mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhuollosta välttämättömät henkilöllisyys- ja läsnäolotiedot, mutta hoitosuhteen sisältö ei edelleenkään kuuluisi tämän lain piiriin. Tiedonsaanti on siis jatkossakin rajattua. Kyse on siitä tiedosta, mikä on välttämätöntä tietää. Arvoisa puhemies! Samalla poliisille annetaan selkeä ja laissa rajattu oikeus luovuttaa tietoja paitsi pyynnöstä myös oma-aloitteisesti. Tavoitteena on korjata käytännön ongelma, joka on syntynyt aiemmin tilanteissa, joissa viranomaisten välinen tiedonkulku ei ole onnistunut välittämään tietoa havaitusta rikoksen valmistelusta, vakavan väkivallan uhasta tai muusta merkittävästä vaarasta toiselle tämän vaaran osapuolena olevalle toimijalle. Jatkossa tällaisia tietoja voitaisiin luovuttaa viranomaisten lisäksi myös yksityisille tahoille, mikäli vaaratilanteen hoitaminen sitä edellyttää. Jotta kaikista vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhat voidaan estää ajoissa, on poliisin saumaton yhteistyö ja oma-aloitteisuus välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla on tavallisen suomalaisen arjen turvallisuuteen suora yhteys. Kun poliisi saa tiedon, se voi toimia ja auttaa myös muita viranomaisia toimimaan. Tämä esitys vahvistaa poliisin toimivaltuuksia täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Se ei murra yksityisyydensuojaa vaan määrittää sen rajat selkeämmin kuin nykyinen sääntely. Välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet ohjaavat nyt toimivammin jokaista tiedonsaannin ja tiedonluovutuksen tilannetta. Tämän esityksen tärkein tavoite on vahvistaa kansalaisten turvallisuutta ja varmistaa, että viranomaisilla on riittävät ja ajantasaiset keinot toimia. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä todeta sen verran, että on selvää, että tämä oli valtava, Suomen suurin, hallinnollinen uudistus, jossa puristettiin nämä palvelut siis yli 200:sta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjästä 21:n järjestämisvastuulle. Tässä rahoituslaissahan laitettiin loppukaneetti, että tätä uudistusta on seurattava ja toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos tämä ei toteudu, mutta valitettavasti näin ei ole käynyt. Eli kyllä tässä voi sanoa, että valtiovalta ja hallitus ovat aikailleet liian pitkään tämän kanssa, niin että tässä suistuttiin sille tielle, mille Lapin hyvinvointialuekin joutui. No, nyt on nimetty kolme uutta aluetta — Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa ja Kymi — tähän mukaan. Toivon tietenkin, että tältä osin tähän rahoituslakiin saataisiin seuraavalla vaalikaudella myös semmoinen remontti, että toimenpiteestä tulisi kestävä. On totta, kuten edustaja Laiho tässä edellä totesi, että kyllä tämä taloudenpitoa on jäntevöittänyt, kun ministeriöstä on ollut sitä sparrausapua tässä talouden kuntoon saattamisessa.

Arvoisa puhemies! Nostan tässä edustaja Ojala-Niemelän esille nostaman arviointimenettelyn, jossa on siis ollut kolme aluetta: Itä-Uusimaa, Lapin hyvinvointialue ja Keski-Suomen hyvinvointialue. Lähtökohtaisesti, mitä olen kuullut niistä kokemuksista, niin kuin sanoitte, se on rankka toimenpide, koska silloin viedään sitä poliittista päätösvaltaa. Mutta siitä ollaan oltu kuitenkin positiivisesti yllättyneitä, että ne ovat menneet hyvässä hengessä, ja sieltä on tullut myöskin ratkaisuehdotuksia ja sellaisia, millä on päästy eteenpäin menemään ja saatu lisäaikaa ja saatu ulkopuolisen silmin sitä asiaa tarkasteltua, mikä joskus voi olla ihan tarpeen. Mutta se asia, mistä halusin oikeastaan alkujaan puhua, liittyy siihen, että kun tätä rahoitusta katsotaan vain valtiovarainministeriön näkökulmasta, niin silloin me katsomme vain sitä rahoitusta. Sitten STM:lle kuuluvat ne palvelut, ja meidän pitäisi parantaa sitä synergiaa niiden välillä, ja sitä tarvitaan myös alueilla. Itse näkisin, että esimerkiksi tässä arviointimenettelyssähän tehdään juuri sitä, että pakotetaan katsomaan se talous ja toiminta yhdessä ja tekemään sen mukaisia ratkaisuja. Sitä me nimenomaan tarvittaisiin myöskin koko tässä lakikehikossa ja päätöksenteossa, että valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö tekisivät aidosti yhteistyötä niin, että ne limittyisivät toisiinsa. Me ei koskaan saada palveluita riittävän hyviksi, jos ne eivät kohtaa myöskin sen rahoituksen kanssa ja eivät ole linjassa keskenään. Se on todettu valiokunnassakin. Niin kuin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin, meillä on taloudellisesti erittäin hankalassa tilanteessa olevia hyvinvointialueita, joitten palvelut toimivat erinomaisesti ja joitten asiakkaat ovat siellä tyytyväisiä. Toivon, että jatkossa sitten, seuraavalla hallituskaudella, tähän oikeasti kiinnitetään huomiota, että tarvitaan riittävää ohjausta mutta myös riittävää keskinäistä yhteistyötä myös ministeriön tasolla. Sitten lopuksi vielä tästä siirtymätasauksesta. Olen aivan samaa mieltä, että se on hankala. Se on myöskin meillä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Mehän emme olleet maksajina emmekä saajina vaan nollatasossa sen siirtymätasauksen osalta, mutta siitä huolimatta nyt tässä tilanteessa joudumme siitä siirtymätasauksesta maksupuolelle, ja sekään ei tunnu reilulta. Tässähän on tavoitteena tämän siirtymätasauksen osalta myöskin, että jollain aikavälillä siitä luovuttaisiin. Kiitoksia hyvästä keskustelusta, ja toivotan myös kaikille hyvää juhannusta — ehkä puhemieskin pääsee juhannuksen viettoon kohta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Itse toimin Lapin hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana, ja Lapin hyvinvointialue oli ensimmäisiä hyvinvointialueita, jotka nimettiin tähän arviointimenettelyyn Keski-Suomen ja Itä-Uudenmaan kanssa. Siinä suhteessa olen toiminut koko valtuuston kanssa vähän kuin miinanpolkijoina tässä järjestelmässä, että miten tämä arviointimenettely toimii. Lapin hyvinvointialueella arviointiryhmä sai nyt kesäkuussa työnsä päätökseen. Kotoisammin Lapha nimettiin arviointimenettelyyn vuosi sitten vakavien taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Alijäämää oli kertynyt 180 miljoonaa euroa, ja näitten alijäämien syntymisen syynä oli poikkeuksellisen korkea inflaatio ja palkkaratkaisu sekä vuokratyövoiman menojen kasvu. No, laki velvoittaa kattamaan nämä alijäämät tämän vuoden loppuun mennessä, ja Laphalla oli vaikeuksia tehdä tämä lain edellyttämässä aikataulussa. Arviointiryhmä laati toimenpideohjelman ja esityksiä palveluiden turvaamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi. Esitykset koskivat erikoissairaanhoitoa, perusterveydenhuoltoa, sosiaali- ja pelastustointa sekä yhteistoiminta-alueen työn tiivistämistä. Päättäjät onnistuivat virkamiesvalmistelun pohjalta tekemään tarvittavat päätökset talouden tasapainottamiseksi ja talouden oikealle uralle saamiseksi hyväksymällä taloussuunnitelman vuosille 26—31. Arviointimenettelyn aikana aluevaltuuston päätösvaltaa oli lain nojalla rajusti kavennettu. Se ei saanut tehdä päätöksiä, jotka olivat arviointiryhmän esitysten vastaisia tai taloudellisia päätöksiä, joilla olisi merkittäviä tai pitkäaikaisia vaikutuksia hyvinvointialueen talouteen tai jotka syventäisivät entisestään Laphan alijäämää. Kun rahat tulevat valtiolta eikä Orpon—Purran hallitukselta ollut lisärahoitusta saatavissa, menot ja tulot oli saatava tasapainoon kotikutoisin toimenpitein. Arviointimenettelyn aikana valtuutetut joutuivat tekemään erittäin raskaita päätöksiä supistaessaan Länsi-Pohjan sairaalan erikoissairaanhoitoa ja lopettamalla vuodeosastoja. Lapissa on vuodeosastoja vähennetty 50 prosenttia siitä, kun hyvinvointialueet aloittivat. Jaoin tätä tuskaa valtuutettujen kanssa, eikä yksikään valtuutettu tehnyt näitä päätöksiä kevein sydämin. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on ollut varmistaa, että perustuslain takaamat riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat Lapissa turvatuiksi. Johtopäätöksenä arviointiryhmä myönsi Lapille lisäaikaa alijäämien kattamiseen vuoteen 31 saakka. Tämä oli tärkeää, jotta saamme aikaa tehdä sopeutustoimet pitkäjänteisesti eikä palveluja tarvitse leikata hallitsemattomasti. Arviointiryhmä ei myöskään esittänyt valtiovarainministeriölle aluejakoselvittäjän asettamista, vaan sitä, että Lapin hyvinvointialue pystyy nykyisten vastuiden puitteissa jatkamaan itsenäisesti toimintaansa. Arviointimenettely päättyi, mutta ministeriöt seuraavat talouden ja sopeuttamistoimenpiteiden toteutumista, joten tiukka valtionohjaus jatkuu. Muutoin ohjat saadaan arviointimenettelyn jälkeen takaisin valtuuston käsiin. Se, että Lapista muodostui ylipäänsä oma hyvinvointialue, ei ollut itsestäänselvää, vaan se oli poliittinen päätös. Jos Lapha olisi yhdistetty Pohteeseen, sen pinta-ala olisi kattanut 51 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tämä olisi todennäköisesti johtanut entistä suurempaan keskittämiseen sekä palveluiden ja päätöksenteon etääntymiseen. Myös nuppilukukohtainen rahoitus olisi alentunut. Menettelyn aikana olen kokenut rahoituslain erittäin epäreiluksi esimerkiksi siirtymätasauksen osalta. Siirtymätasaus leikkaa meiltä kymmeniä miljoonia euroja rahoitusta, ja emme oikeastaan koskaan pääse sitä alijäämää kattamaan, koska tämä siirtymätasaus syö rahat. Orpon—Purran hallitus istui tämän vaalikauden käsiensä päällä eikä ryhtynyt muuttamaan rahoituslakia riittävästi, ja muutokset ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Toivottavasti seuraava hallitus korjaa nämä lain valuviat.

Arvoisa puhemies! Tästä soten rahoitusmallista, jota tällä hetkellä käsittelemme, nostan esille kannustavuuselementin. Valiokunnan kuulemisessa tuotiin esiin huoli siitä, että rahoituslain muutokset kohdistuvat epäedullisemmin niihin hyvinvointialueisiin, joiden talous on tasapainossa. Tämä tuo hankalan kuvion tulevaisuutta ajatellen, jos rahoitusmalli ei kannusta hyvinvointialuetta tekemään sellaisia toimenpiteitä, joilla talous saadaan tasapainoon ja mahdollisimman vahvaksi, vaan enemmänkin kannustetaan siihen, ettei päästä taloudellisesti tasapainoon. Se on tässä suuri huoli, jonka jaan myöskin siitä, mitä edustaja Wickström toi esille. Valiokuntakin korosti sitä, että rahoituslain muutokset eivät saa heikentää hyvinvointialueiden kannustimia huolehtia toimintansa kustannusvaikuttavuudesta. Mikäli rahoitusta vähennetään ilman selkeitä ja tosiasioihin nojautuvia perusteita lähtökohtaisesti niiltä hyvinvointialueilta, joiden talous on tasapainossa, voi tämä heikentää taloudellisesti vastuullisen toiminnan kannattavuutta. Tämä voi johtaa siihen, ettei hyvinvointialueiden kannata sopeuttaa toimintaansa. Miten tätä rahoitusmallia sitten tulisi tehdä niin, että ne alueet, jotka ovat vaikeuksissa, saisivat riittävän rahoituksen? Itse asiassa tämänhetkisessä rahoitusmallissa meillä on monia eri elementtejä, joilla tämä voitaisiin tehdä. Siellä on se alijäämän kattamismenettelyn pidentäminen, jota tämä hallitus onkin käyttänyt. Sitten siellä on myös mahdollisuus lisärahoitukseen, ja siellä on myöskin arviointimenettelymahdollisuus. Näitäkin tämä hallitus on tehnyt. Tässä vaiheessa, kun koko tämä meidän sote-järjestelmä hakee paikkaansa ja myöskin alueet kehittävät omaa toimintaansa, itse näen, että olisi ollut järkevää mennä sillä vanhalla mallilla auttaen sitten niitä alueita, jotka ovat ahdingossa ja jotka tarvitsevat sitä lisätukea. Tämä tie on nyt valittu, ja tällä nyt mennään. Mutta on tärkeätä, että jatkossa, kun tätä rahoitusmallia kehitetään, nämä huomiot tulevat huomioiduiksi. Nythän on menossa erilaisia kehittämisryhmiä. Meillä THL tietenkin näitä tarvetekijöitä arvioi, ja erityisen tärkeitä ovat nimenomaan nämä sosiaalihuollon tarpeet, jotka ovat aivan riittämättömästi tällä hetkellä meidän rahoitusmallissa huomioituina. Erityisesti voimakkaan väestönkasvun alueilla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta lisää muun muassa rikokseen syyllistyneiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä palvelutarpeeseen vastaaminen, joka edellyttää moniviranomaisyhteistyötä muun muassa poliisin kanssa. Poliisi toi kuulemisessa vahvan huolen siitä, että tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotta nämä lapset ja nuoret myös saadaan sieltä ohjattua palveluiden piiriin. Sosiaalihuollon palveluita tarvitsevat myöskin esimerkiksi neurokirjon lapset, jotka ovat saattaneet saada sen diagnoosin yksityisellä puolella mutta tarvitsevat sosiaalipalveluita, jotka sitten tulevat hyvinvointialueen puolelta. Nyt hyvinvointialue ei saa sitten lainkaan rahoitusta heistä, jos sitä diagnoosia ei ole tehty julkisella puolella. Sanon vielä tästä eriytymisestä. Se on todella huoli, mikä on noussut esille: alueet eriytyvät. Mutta tässäkin kohtaa meidän pitäisi miettiä, millä tavalla se eriytyminen tapahtuu. Puhutaanko me taloudellisesta eriytymisestä, vai puhutaanko me palveluiden eriytymisestä: siitä, että ihmiset eivät saa palveluita? Minun mielestäni tässä on kaksi aivan eri asiaa. Sen takia se, että vain taloudellista eriytymistä lähdetään paikkaamaan lisärahoituksella, ei ole järkevää. Me nähdään tämä sama ilmiö myöskin koulu- ja opetuspuolella. Kun lapset ovat vähentyneet alueelta, niin sitten pitää miettiä, millä tavalla ne palvelut järjestetään, jotta se raha riittää kaikille. Totta kai pitää huolehtia myöskin siitä, että on pitkän etäisyyksien alueita ja muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että kustannukset ovat kalliimmat. Vielä yksi asia, mikä nousi, oli valmiuden ja varautumisen näkökulma. Käytännössähän nämä hyvinvointialueet omasta rahoituksestaan tämän varautumisen ja valmiuden rahoittavat. Tässä kansainvälisessä muuttuneessa ympäristössä meidän pitäisi kyllä joiltain osin myöskin miettiä, mitkä alueet kantavat sitten suurempaa vastuuta valmiudesta ja varautumisesta tai yliopistosairaaloiden rahoituksesta. Sitä pitäisi saada jollakin tavalla kuitenkin ehkä erillisväylällä pikemmin kuin suoraan hyvinvointialueille annetun rahoituksen kautta. Eli jatkossa rahoitusmallin kehittäminen on tehtävä niin, että alueiden rahoitus on oikeudenmukaista, tietoon pohjautuvaa, pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Lisäksi ennalta ehkäisevän sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn painoarvoa tulee vahvistaa rahoitusmallissa. Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehneet kaksi lausumaa, jotka liittyvät tämän rahoitusmallin päivittämiseen. Ehdotimme, että... — Sopiiko, puhemies, että sanon nämä lausumat? Kiitos. — ...tämä rahoitusmalli päivitettäisiin vuoden 28 loppuun mennessä niin, että saataisiin se uusi malli käyttöön vuoden 29 alusta. Tämä perustui siihen, että meillä on näitä arviointeja. Meillä on riippumaton selvitysryhmä nyt menossa, sitten THL teki arviointia, ja meillä on parlamentaarinen työryhmä. Tämän lausuman hallintovaliokunta otti sitten lopulliseen mietintöönsä, paitsi että se pidensi sitä yhdellä vuodella eli siinä yhteydessä, kun myöskin se päivitys tehdään tähän koko rahoitusmalliin, eli vuoteen 2030 mennessä. Sitä lausumaa hallintovaliokunta ei ottanut mukaan, että tästä tasausmallista tulisi luopua. Sehän sanotaan kyllä siellä, että se on väliaikaiseksi tehty, mutta luontevaa olisi, että tässä yhteydessä, kun tämä rahoitusmalli nyt uudistetaan ja se on voimassa viimeistään vuonna 2030, olisi selkeäsanaisesti sanottu, että myöskin tästä tasausmallista tullaan siinä yhteydessä luopumaan. Olisin toivonut sen verran rohkeutta, että myöskin tämän lausuman olisi hallintovaliokunta ottanut sinne mietintöönsä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä muutetaan hyvinvointialueitten rahoitusmallia tavalla, joka käytännössä vähentää alueiden käytettävissä olevaa rahoitusta tulevina vuosina. Esityksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua, mutta samalla se siirtää kasvavaa painetta henkilöstöön ja hyvinvointialueen palveluihin. Julkista taloutta on hoidettava vastuullisesti, mutta talouden tasapainottaminen ei kuitenkaan saa tapahtua sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksella. Jokaisella ihmisellä on oikeus saada tarvitsemansa hoito-, hoiva- ja pelastustoimen palvelut asuinpaikasta riippumatta. Esityksessä palvelutarpeen kasvua huomioidaan nykyistä vähemmän hyvinvointialueiden rahoituksessa, ja samalla hallitus tavoittelee kymmenien ja myöhemmin satojen miljoonien eurojen säästöjä alueiden rahoituksesta. Tämä lisää riskiä sille, että alueet joutuvat tekemään uusia leikkauksia palveluihin, pidentämään hoitojonoja ja vähentämään henkilöstöä, ja näitä yt-menettelyjä onkin jo hyvinvointialueilla ympäri maata käynnissä. Hyvinvointialueiden rahoituksen on perustuttava todelliseen palvelutarpeeseen. Ikääntyvä väestö, kasvavat hoidon tarpeet ja alueelliset erityispiirteet eivät katoa säästötavoitteita kirjaamalla. Päinvastoin, jos ongelmiin ei puututa ajoissa, kustannukset kasvavat myöhemmin entistä suuremmiksi. Hyvinvointialueiden rahoitusratkaisujen lähtökohtana tuleekin olla palveluiden turvaaminen ja perusoikeuksien toteutuminen. Talouden kestävyyttä on vahvistettava uudistamalla palveluita ja parantamalla niiden vaikuttavuutta, ei heikentämällä ihmisten oikeutta hoitoon.

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Keskustelemme tosiaan nyt lakimuutoksesta liittyen hyvinvointialueen rahoitukseen, ja tässä asiakokonaisuudessa ovat mukana myöskin muutokset tähän saaristolaisuuskriteeriin, joka on ollut oma osansa tässä kokonaisuudessa. Mutta jos mennään asiaan, on ymmärrettävä, että kun Suomen julkisen talouden tilanne on heikko, niin myöskin hyvinvointialueiden tulee miettiä, millä tavalla kustannushillintää saadaan edistettyä. STM:n menot, otettuna mukaan kaikki, mitä menee sosiaali- ja terveyspalveluihin, ovat kokonaisuudessaan kuitenkin yksi kolmasosa koko valtion budjetista, ja on sanomattakin selvää, että myöskin tulevaisuudessa ja tulevallakin vaalikaudella joudutaan pohtimaan tarkoin, millä tavalla kustannuskehitystä saadaan sotepuolella hillittyä. Jos mennään itse tähän esitykseen, niin olin mukana, aivan kuten edustaja Laiho, käsittelemässä tätä kokonaisuutta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja huoleni tässä kohtaa nimenomaan ehkä liittyy siihen, millä tavalla osa näistä säästöistä kohdentuu. Tähän asti ja myöskin silloin, kun tämä rahoitusmalli hyväksyttiin, kun soteuudistus, lakikokonaisuus, hyväksyttiin täällä eduskunnassa noin tasan viisi vuotta sitten, ajatuksena on ollut se, että kannustetaan hyvinvointialueita etupainotteisesti sopeuttamaan talouttaan ja kehittämään toimintaansa. Tämä työ on edennyt vaihtelevasti monella hyvinvointialueella. Nyt kuitenkin on todettava, että moni hyvinvointialue on parantanut viime vuosina vauhtiaan myöskin, mitä tulee palveluiden kehittämiseen, mikä on todella hyvä asia. Mutta kuitenkin tässä pohjaesityksessä on se, että niiden alueiden, jotka ovat onnistuneesti sopeuttaneet omaa talouttaan ja myöskin kehittäneet toimintaansa huomioiden sen alkuperäisen rahoituslain, rahoitus heikkenee tässä suhteellisesti eniten. Arvoisa rouva puhemies! Se, miksi itse näen, että tämä on ongelmallista, liittyy nimenomaan tulevaisuuteen, koska kun tällä viikolla esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella aluehallitus käsitteli budjettiraamia tulevalle vuodelle, niin siellä selkeästi on linjaus siitä, että ei kannata enää lähteä samalla tavalla sopeuttamaan kuin nyt. Tämä on nimenomaan se pelko, mikä tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa nostettiin hallintovaliokunnalle esiin, että mikäli rahaa lähdetään aktiivisesti viemään pois niiltä alueilta, jotka ovat tehneet vastuullista talouspolitiikkaa, niin se ei sitten pitkällä tähtäimellä kuitenkaan ehkä johda siihen toivottuun lopputulemaan. Se, mikä tässä isona haasteena kuitenkin kokonaisuudessaan on, on se, että jos katson tätä koko asiantuntijalausuntomateriaalia, jonka me saimme, niin riippumatta siitä, miltä alueelta tulee, kaikki alueet kokivat yhden yhtenäisen asian, ja se oli se, että tässä rahoitusmallissa riittää korjattavaa, joten sen takia pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että nyt tätä uudistamistyötä kiirehditään. Siitä tuli myöskin lausumaesitys hallintovaliokunnalta, mutta pidän tärkeänä, että heti siinä kohtaa, kun tämä niin sanottu soteparlamentaarinen työryhmä on saanut oman työnsä valmiiksi, meillä olisi jo riittävän kattava pohja, jotta sitten seuraavalla vaalikaudella voidaan tehdä perusteellinen esitys siitä, millä tavalla tätä rahoitusmallia tulisi kehittää. Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa esiin tästä lausunnosta, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta teki hallintovaliokunnalle, vielä sen asian, että se, mistä kannetaan edelleen huolta, on se, että on totta, että tämä rahoitusmalli on järkevä ja että sen täytyy perustua tähän tarveperusteisuuteen, mutta haasteita tulee siinä, millä tavalla me saadaan nimenomaan sitä painopistettä siirrettyä ennalta ehkäiseviin palveluihin. Tässä tulevat nimenomaan ehkä sosiaalipalvelut esille. Tässä oli myöskin, kun katsoo lausuntopalautetta, hyvin erilaisia näkemyksiä hyvinvointialueiden välillä, koska on selkeästi nähtävissä se, että vaikkapa niillä alueilla, joilla väestömäärä kasvaa, on paljon enemmän lapsia suhteutettuna moneen ikääntyneempään alueeseen, jolloin käytännössä rahoitusta tarvittaisiin näillä kasvavilla alueilla juuri nyt hoitamaan tiettyjä haasteita, mitä syntyy esimerkiksi lasten ja nuorten keskuudessa. Tässä on selkeä yksi haaste, koska tämä rahoitusmalli laahaa hieman perässä, koska nämä tiedot eivät perustu suoraan tähän nykytilanteeseen. Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä tästä esityksestä nostaa esiin sen asian, mikä myöskin tässä hallintovaliokunnan lausunnossa todetaan, että tähän rahoituslakiin on nyt rakennettu niin sanottu tasausmalli, tai on myöskin käytetty termiä ”perälautamalli”, joka johtaa siihen, että mikään alue ei voi menettää rahaa. On ymmärrettävää, että tällainen on haluttu luoda tässä kohtaa, koska on haluttu huolehtia siitä, että millään alueella ei tule äkillisiä rahoitusongelmia, mutta toisaalta tämä voi sitten pidemmällä tähtäimellä johtaa vääristymään, koska kun nimenomaan rahoituksen pitäisi liikkua sen palvelutarpeen mukaan, niin tällainen perälautamalli ei ole optimaalinen siinä. Sen takia toivon, että myöskin tästä hallintovaliokunnan mietinnössä olevasta kohdasta liittyen siihen, että tämän perälautamallin pitäisi olla todellakin väliaikainen, pidetään kiinni. Arvoisa rouva puhemies! Loppuun voin sanoa sen, että jos katsoo myöskin sitä lausuntopalautetta, mikä tuli hyvinvointialueilta, niin kyllä on todettava se, että riippuen siitä, miltä alueelta kysyy, palaute on erilaista. Tässä tulee myöskin meille tänne eduskuntaan pohdittavaksi ehkä semmoinen enemmän laajempi ja fundamentaalisempi asia, mikä on tulevaisuudessa se paras malli rahoittaa sosiaali- ja terveyspalvelut, koska me nähdään nyt selkeästi, että se suurin haaste tällä hetkellä on se, että alueet eriytyvät todella, todella nopeasti. Tämä oli haaste jo silloin kunta-aikana, ja osittain tämä oli myöskin syy siihen, miksi tämä soteuudistus tehtiin. Mutta tässä kohtaa on nähtävä, kun viisi vuotta on mennyt siitä, kun tämä laki hyväksyttiin, että tämä eriytymiskehitys ei ole pysähtynyt, ja sen asian ratkaisemiseksi täytyy tehdä edelleen töitä, myöskin tulevalla vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme soterahoituslakia ja soterahoitusmallia, joka on siis tehty edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikana. Kuten kaikki tiedämme, se on hyvin monimutkainen ja moniulotteinen ja siinä on paljon muuttuvia tekijöitä, mutta kaikessa monimutkaisuudessaan siinä on ollut kuitenkin logiikkaa, miten se toimii. Tämä esitys on välttämätön tehdä tässä vaiheessa, koska rahoituslain 7 §:n mukaan joka neljäs vuosi tätä mallia on päivitettävä ja se on nyt tänä vuonna. No, tässä päivityksen yhteydessä on tehty sitten joitakin muutoksia. Yksi tärkeä osa on tarvetekijät, eli tarvetekijät on huomioitu, mutta siellä on osittain niitä muutettu. Nythän tässä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että hyvin vähän, vain pieniä muutoksia tehdään, mutta toisaalta siellä on tehty sellaisia muutoksia, jotka eivät ole ihan pieniä, riippuen tietenkin, millä alueella ollaan. Samalla tässä esityksessä on haluttu saada säästöjä valtiolle, julkisen talouden säästöjä, niin että kun kasvuprosentti on ollut aikaisemmin 80 prosenttia, niin tässä se on nyt 60 prosenttia, ja tämä tulee suhteessa kaikille alueille. Eli säästöä tällä tavoitellaan, mutta edelleenkin kuitenkin rahoitus kasvaa kaikilla alueilla. Tässä ongelmana tämän rahoitusmallin osalta on nyt se, että vaikka ne säästöt tehdään, niin siinä, miten ne jakaantuvat sitten eri alueille, on käytetty vähän semmoisia ennakoimattomia ja arvaamattomia muuttujia vähän sen mukaan, miten se rahoitus aina minkäkin muuttujan osalta muuttuu. Näin ollen tässä rahoituksessa aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat merkittävästi. Eli vuonna 27 ehdotetut muutokset vähentäisivät rahoituksen kasvua erityisesti Helsingin kaupungissa, Länsi-Uudellamaalla ja Keski-Uudellamaalla, ja taas Etelä-Karjalassa, Keski-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeessä, Kainuussa, Lapissa, Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa rahoituksen kasvuprosentti olisi suurempi kuin voimassa olevan lain mukaisesti. Kun tarkastellaan vuosia 26—29, niin nämä muutokset, mitä tässä esitetään, vähentävät rahoituksen kasvua eniten juurikin Helsingissä, Länsi-Uudellamaalla, Keski-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla, eli alueilla, joilla väestö kasvaa. Me käsittelimme tätä rahoitusmallia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyvin huolellisesti, ja meillä oli kymmeniä asiantuntijoita, ja todettiin valiokunnassa, että julkisen talouden tilanne edellyttää merkittäviä säästötoimia, ja lähtökohtaisesti pidettiin tärkeinä näitä toimia, joilla saadaan julkisen talouden tilaa parannettua, eli sinällänsä säästötoimia hyväksyttiin. Toki osa hyvinvointialueista ja oppositiosta näitä vastustikin. Erityisesti vastustettiin tietenkin näitä säästöjä, mutta sitten kiinnitettiin huomiota siihen, että säästö kohdistuu erityisesti niihin alueihin, joilla rahoitus kasvaa, ja tämähän tarkoittaa sitä, että se kohdistuu niihin alueisiin, missä väestö kasvaa. Valiokunta painottikin, että tarveperustaan nojaavan rahoituksen oikeutus perustuu siihen, että sen mukaisesti myös saadaan ne tarvittavat palvelut. Jos katsotaan vain kasvuprosenttia ja vähennetään sieltä alueelta, missä on suurin kasvuprosentti, niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että me vähennämme myöskin niitten ihmisten tarvittavaan palveluun laitetun rahan määrää. No, toki samalla nyt on tarkoitus tehokkuutta kasvattaa. Sitä pitää tehdä jokaisella alueella, mutta erityisesti vakavaa huomiota kuitenkin kiinnitettiin siihen, että tässä esityksessä pintapuolisesti perehdyttiin siihen, miten lakisääteiset palvelut saadaan turvattua. Kun me olemme tätä rahoitusmallia käsitelleet, ja uskoisin, että sama asia myös hallintovaliokunnassa, me ollaan keskitytty rakenteeseen ja rahoitukseen ja meiltä puuttuu se arvio palveluista. Kun me mietitään eri alueiden rahoituksen riittävyyttä, niin kyllähän lähtökohtana pitäisi olla se, miten ne palvelut toteutuvat sillä alueella, ja se jää tässä nyt täysin huomiotta. Eli jatkossa olisi kyllä todella tärkeätä saada nähtäväksi se, miten ne palvelut toteutuvat. Nyt saattaa olla niin, että siellä alueella, mikä on kaikkein suurimmissa vaikeuksissa tai siellä niin sanotusti talouden häntäpäässä, ollaan tyytyväisiä palveluihin ja palvelut toimivat ja sitten niillä alueilla, mitkä näyttäytyvät taloudellisesti hyvässä kunnossa, taas palvelut eivät toimi. — Otan tässä seuraavan puheenvuoron, koska tämä on niin laaja asia ja aika alkaa loppumaan.

Arvoisa puhemies! Olemme tärkeän asian äärellä. Tämä esitys koskee hyvinvointialueiden rahoituksen ydintä. Kyse ei ole teknisestä säädöspaketista vaan rahoitusperiaatteesta, jolla turvataan perustuslain edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Esityksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua ja kehittää rahoitusmallia hallitusti. Hyvinvointialueiden rahoituksen määräytyminen ei saa johtaa siihen, että palvelujen saatavuus, yhdenvertaisuus tai alueellinen oikeudenmukaisuus vaarantuvat. Vaikka meillä olisi Suomessa taloudellisesti hyvin tiukkaa, siitä huolimatta palvelut eivät saa vaarantua. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan, että hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua hillitään ja rahoitusta jaetaan aiempaa tavoitteellisemmin. Se on tarpeellista Suomen nykyisessä taloustilanteessa. Jatkossa valtio korvaisi osan palvelutarpeen kasvusta, mikä tarkoittaa, että alueiden on itse etsittävä ratkaisuja vastata palvelutarpeen kasvuun omalla toiminnallaan. Samalla rahoitukseen tehdään usean vuoden aikana harkittuja sopeutuksia ja vanhaan järjestelmään jääneitä pysyviä siirtymätukia puretaan vähitellen. Emme tee ikäviä päätöksiä siksi, että se olisi hauskaa. Teemme niitä siksi, että ratkaisujen hyvinvointialueilla ja niiden rahoituksessa tulee vastata todellisuutta. Esimerkiksi vuoden 2022 tilanteeseen perustuvat pysyvät siirtymätasaukset eivät enää vastaa nykyistä todellisuutta, jossa alueiden väestö, kustannukset ja palvelurakenne ovat eriytyneet nopeasti. Sen vuoksi on perusteltua, että pysyvien siirtymätasausten määrää vähennetään asteittain ja ennakoitavasti vuoteen 2030 mennessä. Arvoisa puhemies! On kuitenkin todettava myös, että palvelutarve ei kasva prosenttiosuuksina, se kasvaa ihmisinä: ikääntyvinä, monisairaina, syrjäytymisen riskissä elävinä ihmisinä. Kun rahoitus kasvun osalta jää jälkeen todellisesta tarpeesta, paine siirtyy väistämättä palveluverkkoon, henkilöstöön ja hoitoonpääsyyn. Tämä on riski, joka on tunnistettava jo lakia säädettäessä. Siksi tässä esityksessä rahoitusmalliin lisätään myös turvaelementti, jolla estetään äkilliset rahoitustason laskut yksittäisillä alueilla. Positiivista on myös se, että rahoituksen tarveperusteisuus säilyy. Kun rahoituksen laskentaa muutetaan vastaamaan paremmin todellista palvelutarvetta, rahoituksella katetaan myös todellista hoitoa. Rahoituksen tulee perustua niihin kustannuksiin, jotka todella jäävät hyvinvointialueiden vastuulle. Arvoisa puhemies! Myös hallintovaliokunta katsoo, että esitys on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, koska se yhdistää kustannusten kasvun hillinnän ja perustuslain mukaisten palvelujen turvaamisen vaikeassa taloustilanteessa. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että rahoitusmalliin sisältyy turvaavat mekanismit, kuten lisärahoitus ja vähimmäisrahoituksen turvaava tasaus, jolla varmistetaan palvelujen saatavuus kaikilla alueilla. Samalla valiokunta edellyttää, että rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistus valmistellaan ripeästi, jotta järjestelmästä saadaan pitkäjänteisesti oikeudenmukainen ja toimiva. Siksi työmme ei lopu tähän lakiin. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy turvallisuudesta, taloudesta ja terveydestä, ja tähän myös meidän tulee pyrkiä. — Kiitos, arvoisa puhemies, ja erinomaista juhannusta kaikille!

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko liiallisen alijäämän korjaamisesta nostaa esiin vakavan mutta välttämättömän kysymyksen julkisen talouden kestävyydestä. Suomen velkaantuminen on jatkunut parikymmentä vuotta, eikä nykyistä kehitystä voida jättää tulevien sukupolvien kannettavaksi. Orpon—Purran hallitus on täysin epäonnistunut talouspolitiikassa. Hallitus lupasi taittaa velkaantumisen noustessaan valtaan, mutta kehyskauden lopussa valtio ottaa velkaa jopa 17 miljardia euroa lisää. Nyt velkaa otetaan jopa enemmän kuin Marinin kaudella, vaikka silloin syynä oli korona, Ukrainan sota, energiakriisi ja korkea inflaatio. Nyt ei ole näitä ulkoisia tekijöitä, ja siitä huolimatta velkaantuminen kasvaa. Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää ennen kaikkea siksi, että pystymme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös tulevaisuudessa. Kestävä talous luo perustan laadukkaalle koulutukselle, sosiaali- ja terveyspalveluille sekä turvallisuudelle. Talouden vahvistaminen ei ole itseisarvo vaan väline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että se tapahtuu oikeudenmukaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niihin ihmisiin ja alueisiin, joihin taloudelliset muutokset kohdistuvat voimakkaimmin. Tällä kaudella leikkaukset ovat liikaa kohdistuneet samoille ihmisille, ja tämä kumulaatio on ollut valtaisa sen kohdalla, kenelle se on sattunut. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa herra puhemies! Moni nuori mies haaveilee perheestä. Moni nuori mies haaveilee puolisosta, ja se ei valitettavasti väljään asutulla seudulla ole kovinkaan itsestäänselvyys nuorille miehille enää, että ne toiveet toteutuvat. Olette, ministeri Poutala, kiertänyt Suomea ja kerroitte tavanneenne paljon nuoria. Toivottavasti olette tavannut myös nuoria miehiä väljään asutulla seudulla. Nimittäin keskittämispolitiikka vie naiset maaseudulta. On tutkittu, että naiset lähtevät herkemmin työn perässä kuin miehet omilta kotiseuduiltaan. Valtion työpaikat ja kuntien työpaikat ovat monesti naisvaltaisia, sosiaali- ja terveysalalla varsinkin. Nyt hallituksen leikkaukset ovat iskeneet sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja nämä työpaikat, mihin naiset olisivat tulleet töihin maaseudun kaupunkeihin ja kuntiin, eivät ole enää mahdollisia. Maaseudulla on kuntia, joissa nuoria miehiä alkaa olla jo kaksi kertaa enemmän kuin nuoria naisia. Osa nuorista maaseudun miehistä heittää jo hanskat tiskiin siltä osin, että pariutuminen olisi mahdollista ja perheen muodostaminen tapahtuisi, että saisi puolison ja elää perinteistä, toivottua perhe-elämää, mikä on ollut heidän unelmansa nuorena. Ei osu Tinderiin välttämättä — ei osu Tinderiin välttämättä. Kysyn, ministeri Poutala: ymmärtääkö hallitus tässä keskittämispolitiikan vimmassaan sen, että tämä eriarvoistaa suomalaisten nuorien miehien mahdollisuutta perheellistyä ympäri Suomea? Maaseudun miehillä on todellinen hätä. Olemme lukeneet lehdistä monta artikkelia, joissa he kertovat tästä aidosta ongelmastaan rohkeasti ja avoimesti. Toivon, että tämä hallitus tämän välikysymyksen myötä ottaa myöskin nuoret miehet tarkastelun alle tässä tulevaisuudenuskon heikkenemisen osalta, koska tämä tulevaisuudenuskon heikkeneminen kohtelee Suomessa eri tavoin eri alueilla asuvia nuoria.

Kunnioitettu herra puhemies! Sain tuosta äskeisestä puheenvuorostani heti kansalaispalautetta Etelä-Pohjanmaalta: toivottiin, että edustaja Kettunen menee asiaan eikä muistele menneitä. Mutta onpa mukava kuulla näitä tarinoita omista nuoruusajoista ja menneisyyden ajoista sieltä 90-luvulta, 80-luvulta, 70-luvulta ja sieltä 90-luvulta. Itsekin, jos aikaa jää, menen 2000-luvulle, kun presidenttinä oli Tarja Halonen, kun itse valmistuin koulusta. Mutta nyt siihen itse asiaan, tärkeään asiaan. Kysyinkin tuossa ministeri Poutalalta kysymyksen, miten nuorten tulevaisuudenusko palautetaan. Herra puhemies! Tänä aamuna on kahdeksalta ilmestynyt juttu Demokraatti-lehdessä nettiversiona otsikolla ”Akavan opiskelijoilta eväät välikysymyskeskusteluun — ’harmittavan usein nuorten mielipiteet jäävät kuulematta’”. Tässä jutussa on haastateltu Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Kasper Laaksosta. Hän on toivonut, että me poliitikot, päätöksentekijät, tekisimme päätöksiä, jotka parantavat nuorten tulevaisuususkoa — sen myötä kysymys sitten myös ministeri Poutalalle. Täällä oli ihan konkretiaa. Nimittäin nämä Akavan opiskelijat ovat esittäneet ihan konsteja vastavalmistuneiden työllistymisen parantamiseksi ja harjoittelupaikkojen saamisen helpottamiseksi. No, tässä jutussa myös todetaan alkuun näin: ”Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavan koostamien tietojen mukaan alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin työttömyys yleensä. Lisäksi vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut ripeämmin kuin muilla korkeakoulutetuilla. Vaikka suurin osa esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan työllistyy, niin moni valmistuu myös työttömäksi.” Täällä oli näitä konkreettisia esityksiä. ”Työllistymisen vauhdittamiseksi Akavan opiskelijat esittää, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta luodaan malli, jossa kuuden kuukauden työssäoloehdolla olisi oikeutettu 60 päivän ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.” Siis tällä hetkellä ansiosidonnaista työttömyysturvaa saadakseen on täytettävä 12 kuukauden työssäoloehto 28 kuukauden aikana. Kaikkihan tietävät, että kesälomat eivät tule riittämään tämän kerryttämiseen. Se tarkoittaa, että kun käydään opintojen ohella töissä, niin se vie fokusta pois opiskelusta, ja fakta on, ettei kaikilla ole mahdollista käydä töissä opintojen ohessa. Näin tämä Akavan opiskelijoitten puheenjohtaja toteaa. Sitten tässä jutussa myös sanotaan: ”Harjoittelupaikkojen puute piinaa opiskelijoita ja saattaa johtaa valmistumisen viivästymiseen. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen mukaan esimerkiksi sotealan opiskelijoista noin 3 600 ei valmistunut lukuvuonna 24—25 ajallaan, koska heille ei löytynyt harjoittelupaikkaa.” Miettikää: 3 600 opiskelijaa ei valmistunut ajallaan, koska heille ei löytynyt harjoittelupaikkaa. ”Jos tässä työllisyystilanteessa haet pitkään harjoittelupaikkaa ja saat joka kerta kielteisen vastauksen, se varmasti tappaa motivaation myös hakemiseen ja korkeakoulutuksen loppuun viemiseen. Pahimmassa tilanteessa et sitten valmistu lainkaan.” Näin Kasper Laaksonen kuvailee, siis tämä Akava-nuorten puheenjohtaja. Puhemies! Minulle jäi 30 sekuntia aikaa, ja haluan muistella myös 20 vuoden takaa. Ihan tuntuu omituiselta, että siitä on 20 vuotta. Minulla on tämmöinen tietynlainen taiteilijavuosi nyt käynnissä, koska vuonna 2006, ministeri Poutala, minä täytin 18 vuotta, ja minut opetettiin ajamaan sinä kesänä työkseni maitoautoa. Kyllä, se on 16. päivä kesäkuuta, ja tasan 20 vuotta sitten minä olin siellä Kuhmon maaseudulla katsomassa, kuinka maaseudun lapset elivät onnellista elämää. Niin ne elävät Kuhmon maaseudulla nyttenkin. Me puhumme, puhemies, maaseudusta siellä Kuhmossa kainuulaisittain ”perukkana”. Niin minä opettelin ajamaan maitoautoa. Minullahan ei ollut minkäännäköistä kokemusta [Puhemies koputtaa] ennen tätä, ainoastaan kuorma-autokortti, mutta olen kiitollinen sille maitoautoyrittäjälle tänäkin päivänä, [Puhemies koputtaa] että hän opetti minut ajamaan sitä maitoautoa. Siitä semmoinen osaamisen kehittyminen sitten jatkui, niin että myöhemmin ajelin jopa rahtirekkaakin ympäri Suomenmaan. [Puhemies koputtaa] Kiitollinen saa olla, että silloin kesätöitä sai.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, tuossa pohdin aikaisemmin, että teitä varmasti harmitti, kun kutsuin pääministeriä vastaamaan tähän välikysymykseen, mutta tarkoitukseni ei ollut sanoa, että nuorisoministeri olisi hoitanut hommiansa huonosti. Päinvastoin, ajattelen, että olette hoitanut työtänne esimerkillisesti ja erittäin hyvin, erityisesti tavaten nuoria. Tarkoitukseni oli hahmottaa sitä pitkälinjaista käsitystä, mikä minulla on ollut Suomen nuorisopolitiikan johtamisesta ja sen kehittämistarpeista. Ajatukseni kumpuaa vuodelta 2015, kun sain tehdä töitä valtion nuorisoneuvoston puheenjohtajana koko sen neljän vuoden vaalikauden silloisen pääministerin Juha Sipilän hallituksen aikana ministeriössä. Näin läheltä sen, kuinka kehitimme nuorisotakuuta eli sellaista mallia yhdessä silloisten hallituskumppaneiden kanssa, joka ottaisi huomioon nuoren elämän kokonaisvaltaisesti eli huomioisi työn, harrastusmahdollisuudet, joista ministerikin on ansiokkaasti puhunut, ottaisi huomioon opiskelut, harjoittelut, perhe-elämän, varusmiespalveluksen, turvallisuuden, kaiken sen, mitä Suomen valtioneuvosto tekee. Olen törmännyt kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että Suomessa on ansiokkaita virkamiehiä, jotka kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta toimien yhteensovittaminen jää helposti suunnittelun tasolle, sillä hallintomme on varsin siilomainen ja sirpaleinen. Sen vuoksi olen vuodesta 2015 asti esittänyt, että tämä valtion nuorisoneuvosto, joka edelleen pyörii, voitaisiin siirtää esimerkiksi pääministerin alaisuuteen valtioneuvoston kansliaan ja sitä kautta koota yhden ministerin harteille nuorten asiat ja erityisesti nuorten asioiden parissa toimivat virkamiehet. Nähdäkseni tällainen kokonaisvaltainen nuorisoasioiden kehittäminen tukisi sitä, että meidän tilanne nuorten osalta ei jäisi yksittäisiksi toimenpiteiksi vaan pystyisimme johtamaan kokonaisuutta. Kokonaisuuden johtamista tämä aika toden totta tarvitsee. Nimittäin luvut ovat karmivia: 80 000 nuorta työttömänä, meillä on melkein 4 000 nuoren valmistuminen kiinni siitä, että harjoittelupaikkoja ei saa, 30 000 lapsiperheköyhää tullut lisää. Meillä on ihan faktaa pöydällä siitä, että tilanne ei ole menossa parempaan suuntaan. Nyt toivoisin erityisesti pääministeriltä koko valtioneuvoston johtajana sitä, että tämän tosiasian äärelle pysähdyttäisiin, ministerit pistettäisiin töihin omien sektoreidensa osalta, ja erityisesti nuorisoministerin tehtävä olisi tietenkin katsoa, että nämä toimenpiteet menevät maaliin asti ja tuloksia syntyy. Toivoisin, että tämänkaltaista kehittämistä voitaisiin tehdä, ja uskon, että se olisi eduksi erityisesti nuorten asioiden ajamiselle. Mehän Suomessa olemme hyviä kehittämään tai reagoimaan kriiseihin. Me olimme hyvin tehokkaita reagoimaan terveydelliseen koronakriisiin. Kun Suomi on kohdannut sotia tai erilaisia turvallisuuskriisejä, me olemme reagoineet niihin nopeasti. Meidän lainsäädäntömme on kunnossa, ja asiat hoituvat. Mutta näissä hitaissa kriiseissä, kuten syntyvyys, lapsiperheköyhyys, nuorisotyöttömyys, me emme ole kovin hyviä. Uskallan sanoa sen ääneen, nimittäin se näkyy numeroista. Voisiko tätä muutosta ajaa, ja voisivatko myös valtioneuvoston ministerit saada tästä vielä paremmin koppia, niin että pääsisimme johtamaan tuloksellisesti ja saisimme tämän karmivan nuorisotyöttömyyden selätettyä tämän vuoden puolella? Lopuksi haluan nostaa esiin yhden keinon, josta ei ole tänään vielä käyty keskustelua — sellaisiakin löytyy seitsemän tunnin puheenvuorojen jälkeen. Se liittyy oppisopimuskoulutukseen. Nimittäin oppisopimuspaikkoja on vuosittain noin 70 000, ja pysähdyin tänään siihen, että omassa maakunnassani Päijät-Hämeessä oppisopimusten määrä on vähentynyt tuhannella paikalla viime vuonna. Siis se on raju määrä, ja se johtuu tietenkin siitä, että meillä on vaikea työllisyystilanne, Euroopan surkein, ja sitten siihen päälle vielä monenlaiset yhteistoimintaneuvottelut. Voisiko ministeriö tehdä töitä sen eteen, että me selkeyttäisimme työsuhteen ja oppisopimuskoulutettavien eroja niin, että oppisopimuksia voitaisiin tehdä kunnianhimoisesti myös sellaisina aikoina, [Puhemies koputtaa] kun Suomella on vaikea työllisyystilanne?

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kansanedustajille erittäin hyvistä kysymyksistä. Minä pyrin nyt vastaamaan näihin niin laajasti kuin pystyn, koska joudun valitettavasti poistumaan tämän puheenvuoron jälkeen. Kiitän jo tässä kohtaa kaikkia hyvästä keskustelusta, ja toivon, että ymmärrätte, kun kello tulee yhdeksän, että päivä se on huomennakin. Eräs hallituksen ministeri aina totesi, että viikko se on ensi viikollakin. Työt jatkuvat taas aamulla. Edustaja Polvinen, teillä oli monta kysymystä. En pysty sanomaan mitään tiettyä numeerista tavoitetta. Se ei ole myöskään kovin järkevää, koska niin monet eri parametrit vaikuttavat tällä hetkellä. Keskeisintä on siis se, miten maailmantalous kehittyy, mitä tapahtuu Lähi-idässä, mitä tapahtuu Ukrainassa, ja sen myötä taas vastaavasti Euroopan taloustilanteen ja Suomen talouden kehitys. On täysin mahdotonta sanoa tässä kohtaa, enkä halua... Totta kai toivon, että niin paljon päästään alaspäin kuin on vain mahdollista. Kohdemaayhteistyö toimii totta kai siis teorian tasolla koko ajan edelleen. Se on tällaista vahvempaa poliittista yhteistyötä, mutta täytyy muistaa, että näillä henkilöillähän täytyy olla työsuhde, mihin he tulevat taas vastaavasti töihin, elikkä heitä koskevat aivan normaalisti meidän Migrin prosessit siltä osin. Kävin Intiassa keväällä presidentin valtuuskunnan mukana, ja meillehän on tullut myös vaikka it-alalle hyvin paljon korkeasti koulutettuja intialaisia työskentelemään Suomeen. Elikkä tässä on kyse ennen kaikkea myös siitä, miten Suomi kykenee houkuttelemaan tulevaisuudessa kaikista koulutetuinta huipputason työntekijäjoukkoa. Se on hyvä myös muistaa tässä kaikkinensa. Sotealan osalta kyllä se minun viestini on ennen kaikkea se, että vaikka tällä hetkellä työttömyyttä on sotealan ammateissa, niin samaan aikaan se eläköitymisen voimakas aalto, jonka me tullaan näkemään jo tänä vuonna, ensi vuonna, tulevina vuosina, on niin voimakas, että meillähän tulee olemaan merkittävä työvoimapula joidenkin vuosien päästä. Tämä ei varmasti tällä hetkellä lohduta henkilöitä, jotka ovat jääneet työttömiksi, mutta tämä on fakta, ja tämä tulee olemaan seuraavan hallituksen ja myös seuraavan hallituksen sylissä hyvin voimakkaasti. Edustaja Lyly otti esille monia näkökulmia. Näistä paikallisista kuntien ja kaupunkien malleista meillä ei ole kovin hyvää kokonaiskuvaa, ja se on ihan totta, että meidän täytyy pyrkiä sitä vahvistamaan entisestään. Edustaja Merinen otti esille tekoälyn. Tästä voitaisiin puhua tunteja, mutta jos aivan tiiviisti pyrin kuvaamaan omaa ajatteluani, niin selvää on se, että tekoälyllä tulee olemaan kehittyneisiin länsimaihin, kuten myös Suomeen, meidän työmarkkinoille, kyllä isot vaikutukset. Se on aivan selvä asia. Meidän täytyy valmistautua siihen. Suomella on hyvä kyvykkyys myös siihen vastata. Oma johtopäätökseni on ollut kyllä työssäni koko ajan se, että kun tiedämme, että tämä globaali muutos on liikkeellä, niin Suomen kaltaisen pienen avotalouden pitää pyrkiä hyödyntämään se täysimääräisesti meidän talouden kasvun näkökulmasta. Vaikka tämä totta kai tarkoittaa myös sitä, että työtehtäviä tulee myös häviämään, uusia tulee myös syntymään. Vastaavasti kuitenkin se kansainvälinen arvio on se, että ainakin vielä tällä haavaa ne muutokset ovat olleet, sanotaan, kohtalaisen rajattuja. Tällä hetkellä me emme havaitse vielä Suomen työmarkkinoilla vaikka nuoria koskevaa dramaattista, suurta muutosta, vaikka samaan aikaan Yhdysvalloissa kylläkin tätä liikettä on jo ollut liikkeellä. [Puhemies koputtaa] Eli pyritään luomaan myös toivoa suomalaisten keskuuteen siitä, että kyllähän me tähän ratkaisut yhdessä löydämme, mutta ymmärrän, [Puhemies koputtaa] että tämä pelottaa monia ja aiheuttaa myös huolta tulevaisuudesta heidän osaltaan.

Arvoisa puhemies! Tänään täällä salissa ollaan kuultu paljon hyviä puheenvuoroja. En lähde niitä toistamaan, mutta kun tuolta teollisuudesta olen tänne eduskuntaan tullut, niin siellä oli tapana yrittää pyrkiä löytämään joitain tavoitteita ja jos oikein numeerisia tavoitteita vielä löytäisi, niin niihin tähtääminen olisi aina tärkeää. Tässä kohtaa, kun näitä nuorisotyöttömiä on yli 70 000, niin mielelläni kuulisin numeerisen tavoitteen, minkä hallitus asettaa tämän vaalikauden loppuun nuorisotyöttömyyden osalta. Kuinka monta kymmentä tuhatta nuorisotyötöntä on vähemmän näillä indikaattoreilla, mitkä nyt ovat globaalisti menossa? Miten te näette niiden vaikutuksen? Ja sitten nämä Suomen omat toimet, hallituksen toimet, että saataisiin numero, mihin voitaisiin sitten tähdätä niitä toimenpiteitä ja arvioida, riittävätkö nämä toimenpiteet siihen numeeriseen tavoitteeseen. Sitten toinen kysymys: Mitkä ovat hallituksen terveiset sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille näiden massiivisten irtisanomisten keskellä? Miten te kannustatte näitä nuoria nyt sitten tällä alalla jatkamaan, kun alalta sanotaan paljon irti työntekijöitä? Samaan aikaan kysyn vielä: Vieläkö teillä on menossa se ohjelma, missä edeltäjännekin, ministeri Satonen, aikanaan kävi näillä ulkomaanmatkoilla houkuttelemassa Suomeen hoitoalan työntekijöitä? Vieläkö tämä ohjelma teillä on menossa, että nämä opiskelijat tietävät, onko heille kilpailevaa tai ohittavaa suoraa kaistaa ulkomailta niihin työpaikkoihin, mihin nämä nuoret pyrkivät?

Arvoisa herra puhemies! Lämmin kiitos ministereille: seitsemättä tuntia keskustelemassa nuorten työllisyydestä ja lapsiperheköyhyydestä tässä salissa. On arvokasta, että käydään tätä keskustelua Suomen ydinkysymyksistä. Ajattelin tässä kohtaa iltaa pitää puheenvuoron lapsiperheköyhyydestä. Nimittäin sain kunnian tehdä vuonna 2020 selvityksen siitä, miten Suomi voisi päästä eroon lapsiperheköyhyydestä. Tuo selvitys luovutettiin tuon aikaiselle valtiovarainministeri Saarikolle, ja olen aina aika ajoin palannut sen sisältöön. Nyt kun tämä välikysymys niin keskeisesti liittyy lapsiperheköyhyyteen, koen tarpeelliseksi nostaa sieltä muutamia näkökulmia. Selvitys kiteytti tutkimuskentän viestit siihen, että vanhempien sosioekonominen tausta periytyy sukupolvelta toiselle. Toinen fakta oli se, että köyhien lasten huoltajilla on muiden lapsiperheiden huoltajia matalampi koulutustaso. Kolmas fakta liittyy siihen, että lähes puolella köyhistä lapsista on töissä käyviä huoltajia, ja huomaan, että erityisesti tämä fakta usein unohdetaan keskusteluissa, eli työ ja työllä pärjääminen liittyvät keskeisesti lapsiperheköyhyyteen. Myös isot kulut ja taloudenhallintataitojen puute näkyvät köyhyyden taustalla monellakin tavalla. Tässä selvityksessä linjasin niin, että melko nopealla aikataululla lapsiperheköyhyys pitäisi puolittaa ja sitten pidemmällä aikajänteellä päästä siitä kokonaan eroan. Vaikka olemme menneet takapakkia huomattavasti näistä luvuista ja tavoitteita ei ole saavutettu, niin siitä huolimatta uskon vahvasti, että puolueet jakavat vahvan tahdon siitä, että lapsiperheköyhyydestä voitaisiin vielä päästä yhdessä eroon. Alle kolmivuotiaiden lasten perheissä köyhyysriski on koko 2000-luvun ollut selvästi suurempi kuin kouluikäisten lasten perheissä, ja on syytä huomioida myös, että esimerkiksi monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden lapset ovat yliedustettuina näissä ryhmissä. Sitten näihin toimenpide-ehdotuksiin ja ehkä niiden reflektoimiseen tässä ajassa. Ensin ehdotan täällä, että tulisi luoda kuntien toimintakulttuurin muutos, niin että kunnissa pystyttäisiin tiedolla johtamaan ja tukemaan lapsiperheköyhyydestä eroon pääsemistä. Ajattelen, että tänään edustaja Hemmilä piti hyvän puheenvuoron siitä, miten lapsivaikutusten arvioinnit tulisi saada kaiken päätöksenteon ytimeen. Tunnistan, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa me emme ole saaneet riittäviä lapsivaikutusten arviointeja. Sen sijaan olemme kuitenkin saaneet tiukkoja lukuja siitä, että käytännössä köyhyysriskissä olevien lasten tunnistaminen on kyetty tekemään etukäteen: muun muassa THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, on tuottanut erittäin laadukasta tietoa siitä, missä päin Suomea lasten köyhyys lisääntyy sosiaaliturvaleikkausten myötä ja missä määrin. Toivon, että sitä voitaisiin seurata jatkossa vielä tarkemmin ja sen mukaan myös tehdä päätökset. Toinen vaatimus liittyy perhekeskuksiin. Nyt olen huolissani siitä, että tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalveluista on poistettu perhekeskusten täsmärahoitus, ja nyt riskissä ovat perheneuvolat ja niiden erityinen maininta laissa. Koen tärkeäksi sen, että lapsiperhepalveluissa kyetään tunnistamaan, että esimerkiksi nämä perhekeskukset eli yhden luukun palvelu on ollut sellainen toimintamuoto, jolla on saatu nimenomaan puututtua lapsiperheköyhyyteen, ja tämänkaltaista palvelua pitäisi tukea. Sitten nostan täältä esiin esimerkiksi lastensuojelun asiakkaiden tukemisen. Meillä on ollut talossa lastensuojelun muutospaketti, ja meille on tulossa uusi lastensuojelun paketti. Voisiko tähän seuraavaan pakettiin sisällyttää sen, että perhehoidosta tulisi kunnianhimoinen tavoite ja me ottaisimme konkreettisen luvun, miten perhehoitoon pyritään nimenomaan lastensuojeluasiakkaiden kohdalla? Viimeiseksi nostan esiin tämän syrjäytymiskierteeseen puuttumisen. Uskon, että yksi keino syrjäytymiskierteeseen puuttumiseen on se, että nuoret saavat työpaikan. Nimittäin meillä on nyt 80 000 nuorta vailla töitä. Voisimmeko me ottaa tämän yhteiseksi projektiksi ja sitä kautta pitää huolta, että tässä maassa ei ole yhtään semmoista nuorta, joka on koulutuksen, työelämän ja muiden kontaktien ulkopuolella? Toivon, että löytäisimme näihin yhteistä säveltä ja toisaalta myös löytäisimme sävelen päästä eroon lapsiperheköyhyydestä.

Arvoisa puhemies! Käymme täällä keskustelua välikysymyksestä nuorisotyöttömyydestä ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkenemisestä. Takana on jo pitkä mutta valtavan tärkeä keskustelu. En ole kyllä aivan varma, onko tilannekuva aivan täysin jaettu. Se on toki totta, että Suomessa on paljon hyvinvoivia lapsia, hyvinvoivia nuoria ja hyvinvoivia perheitä, mutta samanaikaisesti totta on myös se, että moni kokee arjessaan jatkuvaa huolta ja jatkuvaa epävarmuutta ja monen tulevaisuus näyttää sumuiselta. Kysehän ei ole vain mistään yksittäisestä kriisistä tai yhdellä keinolla ratkaistavissa olevasta ongelmasta, vaan nimenomaan monien huolien kasautumisesta: toimeentulon kiristymisestä, työn puutteesta — näistä aiheista täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja — mutta myös arkea tukevien erilaisten palveluiden heikkenemisestä ja tulevaisuudennäkymien synkkenemisestä. Niinhän se on, että kun erilaiset huolet kasaantuvat, niin myös luottamus siihen, että elämä kantaa eteenpäin, tahtoo heiketä. Hallituksen tämän vaalikauden aikana tekemät useat päätökset ovat pahentaneet tilannetta. Jo monessa puheenvuorossa aiemmin on todettu, että asiantuntijoiden arvioiden mukaan siis jopa 30 000 uutta lasta on vajonnut lapsiperheköyhyyteen hallituksen toimien seurauksena. Yhä useampi vanhempi joutuu tinkimään lasten ja nuorten harrastuksista, vaatteista tai jopa arjen välttämättömistä menoista. Tähän liittyen esimerkiksi edustaja Hamari käytti äsken hyvän puheenvuoron. Varmasti meille kaikille tulee säännöllisesti palautetta ja viestiä ja yhteydenottoja siitä, miten esimerkiksi perheen on täytynyt tehdä tiukkoja päätöksiä tai valintoja esimerkiksi lopettaa lapsen harrastus, koska siihen ei enää ole ollut varaa. Tämä on arkea monen perheen elämässä tällä hetkellä. Puhemies! Kun puhuin aiemmin nuorten työttömyysongelman ratkaisemisesta, niin ajattelin nyt keskittyä palveluihin ja nostaa sieltä muutaman keskeisen asian, muutaman esimerkin. Tosiasiahan on siis se, että viime vuosina tämän hallituskauden aikana monista lasten ja perheiden palveluista on säästetty. Tämä on näkynyt monella saralla esimerkiksi hyvinvointialueiden palveluissa. Hyvinvointialueiden eli sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta esimerkiksi palveluverkkoa on jouduttu karsimaan, ja se on johtanut siihen, että monet palvelut ovat ikään kuin karanneet kauemmas. Nuoren näkökulmasta se on tarkoittanut sitä, että palvelu ei välttämättä ole enää ollut saavutettavissa. Kaikkialla Suomessa ei esimerkiksi ole julkista liikennettä, ja kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ikään kuin päästä edes sinne palvelun luokse, jos se on fyysinen palvelu. Samalla kun monia palveluita on myös digitalisoitu — mikä on sinällään erittäin hyvä asia, koska on tosiaan tärkeää, että palveluita tarjottaisiin monikanavaisesti, ja tiedän, että monella eri hyvinvointialueella tehdään tärkeää työtä tähän liittyen — on myös tärkeää tunnistaa se, että ne eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Otetaan vaikkapa esimerkiksi se, että monet nuoret kärsivät tänä päivänä ahdistuneisuudesta, ja siihen saattaa liittyä esimerkiksi se, että heille voi olla todella vaikea poistua esimerkiksi omasta kodistaan. Tällaisessa tapauksessa osa sitä kuntoutusta on se, että nuoren kanssa pystytään sopimaan jostakin palvelusta siten, että nuoren pitää mennä tiettynä aikana tiettyyn paikkaan, ikään kuin astua ulos sieltä omasta kodistaan, omasta ovestaan ja saapua sinne ammattilaisen kohtaamiseen ja tapaamiseen. Ja kun nyt on käynyt niin, että osin myös vain säästösyistä näitä fyysisiä kohtaamisia, tapaamisia, on jouduttu karsimaan, niin on tunnistettava, että nämä digitaaliset vaihtoehdot eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Puhemies! Nostan vielä nopeasti esiin huolen tästä hallituksen päätöksestä poistaa tämän kasvatus- ja perheneuvonnan... Olen erittäin huolissani, jos se tarkoittaa sitä, että perhekeskukset eivät enää jatku sillä tavalla kuin ne ovat tähän asti toimineet. Toivon todella, että hallitus huolehtii siitä, että perhekeskustyö jatkuu kaikkialla Suomessa ja on kaikkien perheiden tavoitettavissa.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Hienoa, että olette vielä täällä paikalla kuuntelemassa puheenvuoroja. Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja ollutkin. — Nuorten kasvava työttömyys ja heikentynyt tulevaisuususko ovat vakava viesti meille päättäjille ja koko yhteiskunnalle. Tästähän me varoitimme itse asiassa teitä jo kolme vuotta sitten: oli jo välikysymys tästä nuorten tulevaisuudesta, mutta tulokset ovat nyt tämän kolmen vuoden aikana menneet vain huonompaan suuntaan, valitettavasti. Siksi ei ole myöskään ihme, että nuorisobarometrin tulokset kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä. Yhä useampi nuori suhtautuu epävarmasti omaan tulevaisuuteensa ja kokee vaikutusmahdollisuutensa rajallisiksi. Samalla on muistettava, etteivät nuoret ole yksi yhtenäinen joukko. Nuoret tulevat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista, ja yhteiskunnalliset muutokset osuvat kaikkein voimakkaimmin niihin nuoriin, joilla on jo valmiiksi vähemmän turvaa ja voimavaroja. Tämä hallituskausi on valitettavasti ollut omiaan syventämään nuorten huolia, liittyvätpä ne sitten työhön, opiskeluun, toimeentuloon, ensiasuntoon, sotepalveluihin, ilmastonmuutokseen tai vaikkapa eläinten hyvinvointiin. Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä mittareita sille, miten onnistumme päätöksenteossa. Luottamus yhteiskuntaan rakentuu siitä kokemuksesta, että jokaisella nuorella on aidosti mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omansa näköistä tulevaisuutta riippumatta perhetaustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta. Nuorilla on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja kehittää itseään. Politiikan on yksinkertaisesti onnistuttava paremmin vastaamaan nuorten toiveisiin. Epäonnistuminen tässä tulee kalliiksi. Tuntuu, että nyt olette ajaneet nuoret vähän umpikujaan muun muassa koulutuksenkin saralla. Esimerkiksi tämä harjoittelupaikkakeskustelu on ollut tänään aika aktiivista täällä, ja itsekin katsoin, että tänä keväänä on tehty niistä harjoittelupaikoista jopa kaksi kirjallista kysymystä, mihin ministeri on vastannut, ja sitten oli tämä pyöreä pöytä — ilmeisesti se on myöskin pidetty, hyvä niin. Mietin tätä järjestelmää, että kun harjoittelupaikat kootaan sinne yhteen järjestelmään, niin sekin toki varmasti jotain maksaa. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, onko siihen budjetoitu jotain, mikä sen aikataulu kenties on? Ja voiko tämmöinen kansallinen järjestelmä harjoittelupaikoista toimia, vai pitäisikö sen olla alueellinen? Mutta hienoa, että sitä keskustelua on nyt käyty. On sanottava, että tulevaisuusvaliokunnan tuore työ, mitä itse asiassa edustaja Harakka tässä toi hyvin esille, on tässä ajassa erityisen merkityksellistä. Olemme siirtyneet vakauden ajasta jatkuvien kriisien ja epävarmuuden aikaan, mitä hallitus omilla päätöksillään valitettavasti lisää. Tulevaisuusvaliokunta ja myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ovat esittäneet Suomeen sukupolvivastuulakia, jonka avulla pitkän aikavälin vaikutukset ja tulevien sukupolvien oikeudet huomioitaisiin nykyistä vahvemmin päätöksenteossa. Ministeri Poutala taisi olla tämän raportin vastaanottotilaisuudessa, jos muistan oikein. Kun siellä tosiaan esitettiin tätä sukupolvivastuulakia, niin olisin sitten ehkä ministeri Poutalalta kysynyt sitä, miten suhtaudutte tähän ehdotukseen sukupolvivastuulaista. No, tulostaulu nyt kuitenkin hallituksella puhuu puolestaan. Leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet pienituloisuutta ja toimeentulotuen tarvetta. Samalla noin 31 000 uutta lasta on pudotettu köyhyysrajan alapuolelle — ja me kyllä toistelemme tätä lukua täällä salissa, mutta sanoisin, että meidän pitäisi välillä pysähtyä ihan oikeasti sen äärelle, mitä se tarkoittaa. Ja kyllä, toimeentulo on yksi isoin asia nuorille, mutta myös lapsiperheille isoin asia on kyllä se toimeentulo. Kuopuksellani on itse asiassa tänään syntymäpäivät, ja viikonloppuna juhlimme niitä. Samalla kun juhlimme näitä syntymäpäiviä, niin mietin todella, että toivottavasti jokainen lapsi saa syntymäpäivät. Toivottavasti jokainen lapsi saa mahdollisuuden osallistua vaikka sitten kaverin syntymäpäiville, ettei se jää kiinni vaikka siitä, ettei ole rahaa sitä lahjaa ostaa. Toivottavasti kenelläkään näin ei ole, koska se lahja tietenkään ei ole tärkein asia siinä, mutta näistäkin on uutisoitu paljon, ja sen takia se toimeentuloasia huolestuttaa minua paljon. Toki sosiaaliturvaministeri ei ole nyt paikalla, mutta se on iso asia kuitenkin. Mutta lopetan itse asiassa nyt, kun aika juoksee, tämän puheenvuoroni näihin sanoihin: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja sukupolvien välinen luottamus ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Nuorissa on valtavasti osaamista, rohkeutta ja halua rakentaa parempaa huomista. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei kenenkään nuoren tulevaisuus määräydy hänen lähtökohtiensa tai tämän päivän lyhytnäköisten päätösten perusteella. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään keskustelemme täällä välikysymyksestä koskien nuorisotyöttömyyttä ja nuorten tulevaisuudenuskoa. Kun juttelee nykyään parikymppisten nuorten kanssa, ilmassa on jotain sellaista, mitä me ei oikeastaan haluttaisi siellä olevan. Sieltä erottuu se syvä epävarmuus ja älytön huoli huomisesta. Tuoreimmat luvut kertovat kyllä tosi karua kieltä. Meillä on Suomessa tällä hetkellä yli 75 000 alle 30-vuotiasta nuorta työttömänä. Meillä on yli 7 000 nuorta enemmän kuin vuosi sitten. Samaan aikaan vapaita työpaikkoja on tarjolla vähemmän ja nuoret joutuvat kisaamaan esimerkiksi samoista kesätyöpaikoista sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vuosien työkokemus takanapäin. Tämä on tosi synkkää tilastojen valossa, mutta kyllä tämä on erittäin synkkää myös siellä nuorten arjessa ja nuorten perheiden kodeissa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Ensimmäistä kertaa puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Kun nuorilta kysytään elämänlaadusta, arvosanat ovat historiallisen matalia. Joka toinen nuori kokee suoranaista turvattomuutta omasta toimeentulostaan. Liekkien roihutessa siellä nuorten mielissä ja kodeissa hallitus on siirtänyt omat työllisyystoimensa tänne kauden loppupuolelle. Hallitus leikkasi vahvasti asumistukea ja työttömyysturvaa, ja nämä päätökset eivät ole suinkaan tuoneet työtä sinne nuorten arkeen, vaan ne ovat lisänneet sitä köyhyyttä ja pakottaneet nuoria toimeentulotukijonoon. Kun tähän lisätään vielä se, että ensiasunnon ostajien verovapaus poistettiin, nuorilta vietiin haave omasta kodista ja perheen perustamisesta. Hallituksen työmarkkinauudistukset, kuten irtisanomissuojan heikentäminen ja helpommat määräaikaisuudet, tarkoittavat nuorille sitä, että työpaikalla pitää pelätä huomista. Ei se ole tervettä työelämää. Miten tässä tilanteessa kukaan uskaltaa suunnitella tulevaisuutta tai perustaa perhettä? Moni nuori on tehnyt myös sen valinnan, että nostaa kytkintä ja lähtee etsimään sitä onnea ja mahdollisuuksia Suomen rajojen ulkopuolelta. Minun mielestäni meillä ei ole varaa päästää näitä nuoria täältä töitten perään muualle, vaan me tarvittaisiin heidät tänne meille Suomeen. Arvoisa puhemies! Me sosiaalidemokraateissa ei pidetä tästä näivettämisen linjasta. Meillä on tarjota nuorille muutakin kuin lämmintä kättä. Meillä on tekoja eikä pelkästään lupauksia. Ensinnäkin, tarvitsemme töitä. Me halutaan auttaa niitä tavallisia mikroyrityksiä, kuten paikallisia pieniä kampaamoita, remonttipajoja ja kahviloita, palkkaamaan sen historian ensimmäisen työntekijän. Esitämme yrityksille määräaikaista 25 prosentin verohyvitystä ensimmäisen työntekijän palkkakuluihin. Tämä luo aidosti uusia työpaikkoja nuorille ilman, että kenenkään työsuhdeturvaa tarvitsee alkaa romuttamaan. Lisäksi toisimme työttömyysturvaan suojaosan, joka tekee osa-aikatyön vastaanottamisesta aina kannattavaa. Toiseksi, ei saa päästää nuoria putoamaan tyhjän päälle. Hallitus otti kunnilta pois mahdollisuuden käyttää palkkatukea nuorten työllistämiseen. Se oli paha virhe, sillä monelle nuorelle kunnan tarjoama paikka oli se ensimmäinen askel kohti sitä oikeata työelämää, hankkia työelämäkokemusta ja kokemusta siitä, mitä tarkoittaa olla osana työyhteisöä, kantaa vastuuta ja seistä omilla jaloilla. Me halutaan uudistaa palkkatukimalli sillä tavalla, että sen piiriin pääsee tuplasti enemmän nuoria kuin hallituksen mallissa. Ohjaamme työllisyysalueille 30 miljoonaa euroa lisää rahaa nuorten työllisyyden hoitoon. Kolmanneksi, nuorten mielenterveyskriisi on ratkaistava arjessa. On hienoa, että terapiatakuu on paperilla olemassa, mutta nuorten lääkärille pääsy perusterveydenhuollossa on todellisuudessa hidastunut. Alkuvuodesta 2026 alle kaksi viikkoa lääkäriä odottaneiden nuorten osuus putosi alle puoleen. Se on hälyttävää. Me esitämme nuorille matalan kynnyksen pisteitä, joihin voi kävellä suoraan sisään ilman diagnoosia tai ajanvarausta tai sitä kömpelöä polkua — digipalvelut tarvitsevat aina sinne sen hoitajan, joka ottaa sen kontaktin, ei sinne vaan mennä ja saada apua — eli paikkoja, joissa on tavallinen aikuinen kuuntelemassa ja auttamassa heti, kun se hätä on suurin. Nuoret ansaitsevat yhteiskunnan, joka uskoo heihin ja kantaa vaikeiden aikojen yli. Meidän pitää yhdessä pitää huolta nuorista ja lopettaa se heidän kurjistaminen ja arjen kurjistaminen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Kiitoksia edustajille vielä näihin harjoittelupaikkoihin palaamisesta. Kyllä, sen pyöreän pöydän keskustelun jälkeen velvoitin, että osasto toimii sen kanssa, että me saadaan toimivampi valtakunnallinen yhteinen malli sen alustan osalta eli tämmöinen tekninen toteutus, että me saadaan valtakunnalliset ohjeet ja että se koordinaatio on parempaa ympäri vuoden. Olen myöskin pyytänyt, että valmistelu käynnistyy tämmöisistä yhteisistä suosituksista, niin että meillä on yhteinen tilannekuva korkeakoulutuksella, hyvinvointialueella ja sillä julkisella sektorilla, joka tarjoaa nyt kyseessä olevia nimenomaan korkeakouluharjoittelupaikkoja. Yksityisen sektorin mukaantuloa on myöskin vauhditettu. Niin kuin sanoin aikaisemminkin, moni asia vaikuttaa nyt siihen, että harjoittelupaikoista on pulaa enemmän: Siellä ovat ne korkeammat sisäänotot, siellä on vuosina 23—24 vastavalmistuneiden korkea määrä — he ovat tietenkin työmarkkinoilla, ja silloin ei ole ollut niin suuri tarve harjoitteluille — ja sitten meillä on tietenkin alakohtaisia korkeitakin työttömyyslukuja nuorilla. Mutta yhteinen on asia, ja kyllä minä sanon, että toki on vastuu korkeakoulutuksen puolella, mutta laajempi vastuu erityisesti sotepuolella on myöskin hyvinvointialueilla ja yksityisellä sektorilla. [Puhemies koputtaa] — Oliko sitten vielä joku toinen asia tuohon liittyen — ei. Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä nuorisokysymys on todella tärkeä, koska jos nuoret pelkäävät tulevaisuutta, ovat epävarmoja tulevaisuudesta, niin se helposti aiheuttaa katkeruutta. Jos katkeruus aiheuttaa vihaa, niin me olemme ison ongelman edessä, ja me aletaan olla siinä. Sen takia kaikki, mitä tehdään, on tärkeää. Täällä edustaja Lindtman puhui hyvin kriisijohtamisesta. Nyt tarvittaisiin hallituksessa tällaista yhteistä... Nyt Talvitie on koonnut omat ministerinsä, ja työministeri tekee omalla tahollaan, mutta nythän pitäisi koota yhteen kaikki ne ministerit, jotka ovat keskeisiä. Kyllä minä näen, että siinä ovat tärkeitä opetusministeri, työministeri ja sosiaali- ja terveysministeri, joiden kanssa yhdessä mietittäisiin konkreettiset, nopeat toimet. Tähän tarvitaan sitten sitä johtamista. Pääministeri nyt ei täällä tietenkään tähän aikaan illasta enää ole, mutta kyllä tämä olisi nyt pääministerin johdolla tehtävä organisointi, jossa pitäisi panna tällainen ryhmä pystyyn ja saada myös esityksiä jo budjettiriiheen, jossa myös mietitään sitä, miten näitä resursseja allokoidaan, [Puhemies koputtaa] jotta ne menevät nuorten hyväksi.

Rouva puhemies! Tämän päivän keskusteluissa omaan korvaani ovat särähtäneet ne ikään kuin syytökset siitä, että me välikysymyksen tekijät synkistelisimme. Mutta emme me synkistele, vaan tässähän on kyse siitä, että meillä todellakin on nyt ensimmäistä kertaa sotien jälkeen sukupolvi, jonka enemmistö pelkää huomisen olevan huonompi ja joka uskoo elävänsä myös taloudellisesti epävarmemmassa tilanteessa kuin omat vanhempansa. Tämä näkyy esimerkiksi nuorisobarometrin tuloksissa. Tämä heijastuu. Tämä on ymmärrettävää myös, kun katsotaan nuorisotyöttömyyden tilannetta. On aivan selvää, että silloin pitäisi myös instrumentit virittää sillä tavalla, että kynnys olisi mahdollisimman matala, koska todellakin, jos jokin meille yhteiskunnassa maksaa inhimillisesti ja taloudellisesti, niin se on se, jos me menetämme nuoria niin, että he eivät pääse työhön kiinni. Sitten on myös yhtä selvää se, että meillä on nuoria, jotka tarvitsevat myös muita palveluita. — Nyt aika loppuu, en pysty käymään sote-palveluiden osalta läpi tämän enempää, mutta haluan tämän kyllä merkkauttaa, että palveluita tarvitaan monenlaisia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! En halunnut mitenkään painetta luoda tuossa. — Ensinnäkin kiitos hallituspuolueiden edustajille, jotka kaikki ovat tällä hetkellä ministeriaitiossa, että teillä on aika hyvä edustus siellä, ja kiitos hyvistä, rakentavista vastauspuheenvuoroista. Toki aina sävyeroja on. Kun tämän päivää on taas seurannut, niin olen paljon pohtinut sitä, millä tavoin me päästään tästä eteenpäin. Sitä keskustelua, mitä täällä käytiin, en tiedä, kuinka moni pitkäaikaistyötön nuori on jaksanut seurata tai muutoin, mutta nyt kun iltaa kohti mennään, niin ehkä enempi puhutaan sitten itse asiasta, kun puhutaan politiikkaa, ja ehkä se puolue-sana jätetään vähän vähemmälle. Tekisi mieli sanoa jotakin hyvinkin kerettiläistä, mutta kun tuo ryhmän puheenjohtaja tuli paikalle, niin en nyt sitten uskalla. [Antti Kurvinen: Rohkeasti vaan, minulla on laaja sydän!] Koska täällä on aika kattavasti kaikki jo käyty läpi, niin tosiaan teen sillä tavoin, kun en tämän alan asiantuntija ole, että kun tulen itäisestä Suomesta, joka poikkeaa hyvin paljon näistä kasvumaakunnista ja kasvukaupungeista, niin kuin on moneen kertaan tuotu esille, ja kun olen pyytänyt sieltä työllisyysalueilta kommentteja tähän aiheeseen, niin käyn niitä tässä läpi. Tosiaan tämä nuorisotyöttömyyden kasvu on ollut todella rajua Kaakkois-Suomessa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Erityisen huolestuttava on tosiaan tämä nuorten pitkäaikaistyöttömien määrän todella voimakas nousu. Koulutusta on aika usein näillä nuorilla mutta työkokemusta ja työpaikkaa ei ole. Alueilla koetaan, että nämä valtion toimet työmarkkinoilla ja lainsäädännössä eivät riittävällä tavalla tue työllistymistä ja työnsaantia. Tässä he ovat nostaneet esille joitain toimenpiteitä ja palveluja, joilla työvoimaviranomainen voisi ohjata sekä tukea nuorta työelämään. Nämä ovat suoraan alueilta tulleita. Ensimmäinen on tämmöinen työkokeilun pidentäminen puoleentoista vuoteen, mikä antaisi pitkäaikaisen kasvu‑ ja oppimisjakson työpaikan, jolloin työnantajan riski pienenisi. Toisena on työhön valmennuksella tukeminen työpaikan löytämisessä, sinne hakeutumisessa sekä molemminpuolisessa sitoutumisessa. Kolmantena oppisopimuksen tukeminen taloudellisesti, koska palkkatukirahoitus on vähentynyt työllisyysalueilla kolmannekseen TE-uudistuksen myötä. Arvoisa puhemies! Lisäksi näissä alueilta tulevissa viesteissä korostuvat just, kuten on tänäänkin tullut paljon esille, nämä nuorten mielenterveys‑ ja toimintakykyhaasteet, jotka pahenevat yleensä aina työttömyyden pitkittyessä ja jatkuessa. Sitten jo päivällä debatissa toin esille tätä pelkoa, mikä meillä on, että syntyy tämmöinen sukupolvi, joka ei pääse työn syrjään kiinni, kun ei saa sitä ensimmäistä työpaikkaa. Näillä alueilla pidettiin tätä tukea — he käyttivät termiä ”rekrytuki” — lähtökohtaisesti hyvänä, mutta ongelma on se, että tässä työmarkkinatilanteessa meidän alueilla — jossain Imatran seudulla erityisesti mutta koko itäisessä Suomessa — ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja tarjolla. Työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat olleet aiemmin hyviä keinoja, ja näitä tulisi tukea jatkossakin. Tässä on käynyt niin, että näitä kolmannen sektorin toimijoita on paljon kadonnut sieltä. Niin kuin päivällä jo totesin, tämä pitäisi nähdä kokonaisuutena hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa, että tämä kolmas sektori toimisi siinä. Toivotaan nyt, että tämä viimeaikainen, ainakin julkisuudessa kovana käynyt keskustelu ei ihan niin pahana toteutuisi. Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaan tehty toimia hallituksen taholta työmarkkinoilla työlainsäädäntöön, mutta samaan aikaan näillä alueilla koetaan, että kunnilta on viety näitä työkaluja, joilla ne voisivat vaikuttaa juuri näihin paljon puhuttuihin sakkomaksuihin, ja olisi toivottavaa, että siihen olisi pystytty nopeammalla aikataululla puuttumaan. Kun tähän yhdistetään tämä työttömyysturvan rahoitusmalli, niin kunnat ja ennen kaikkea asiakkaat ovat tässä sitten kärsijän roolissa. Sellainen viesti sieltä tuli, että näillä alueilla toivottaisiin, että valtion ohjaus olisi vähäisempää ja annettaisiin vapauksia enempi sinne alueille, koska jokainen alue on hyvin erilainen. Luen ihan suoran sitaatin tähän loppuun: ”Kyllä meillä on velvollisuus ja motivaatio tehdä asioita ilman valtion ohjaustakin aluetalouden eduksi. Hallinnon uudistus kyllä onnistui, mutta työllisyyspalvelu-uudistus jäi tekemättä. Kattilaa vaihtamalla samoilla resepteillä ja aineksilla ei tule sen parempaa. Nythän me teemme samoja TE-toimiston hommia tiukassa valtio‑ ja lakiohjauksessa. Valtionkin fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa” — fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tosi tärkeää, että me puhutaan täällä nuorten tulevaisuudesta. Koulutuspaikka ja se, että nuorilla on harrastuksia ja työtä, ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että nuorilla on uskoa tulevaisuuteen. Meillä ovat koulutustason mukaiset erot työllisyydessä OECD:n suurimpia. Jos me ajatellaan meidän nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa tai korkeakoulututkintoa, niin pari vuotta sitten, vuonna 24, heistä vain 42 prosenttia oli töissä. Tämä kertoo siitä, että kaikkein keskeisintä on se, että koulutuspaikkoja on nuorille sekä toisella asteella että myöskin korkeakouluasteella. Se on paras sijoitus sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Vastavalmistuneiden työllisyydessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia, eli esimerkiksi viime vuonna korkeakoulututkinnon suorittaneista yli 80 prosenttia työllistyi kuuden kuukauden elikkä tulevan puolen vuoden aikana. Mutta yksi asia, mistä olemme huolissamme ja mitä tässä edustajat ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajakin nostivat esiin, on tämä harjoittelupaikkojen määrä. Erityisesti harjoittelupaikkojen määrä on kriittinen sotesektorilla. Eli siellä on jo nähtävillä, että se on hidastanut valmistumista, ja nuorilla on huoli siitä, ehtiikö valmistua siinä ajassa, että opintolainahyvitys astuu voimaan ja niin edelleen. Tässä tosiaan pari kuukautta sitten järjestin ministeri Rydmanin kanssa pyöreän pöydän keskustelun, ja totesimme, että tarvitsemme tähän konkreettisia toimia. Niitä konkreettisia toimia, joita todettiin, oli muun muassa se, että harjoitteluita pitää tasaisemmin ajoittaa ympäri vuoden. Nyt on selvästi näkyvillä eri aloilla, että vain tiettyyn aikaan haetaan harjoittelijoita, ja nuoret ovat valmiita hakemaan ja tekemään harjoitteluita ympäri vuoden. Meillä pitää olla myös yhteinen alusta, jossa on kaikki vapaat paikat. Sitten tuli tämmöisiä ongelmia, että jos on varattu harjoittelupaikka ja sitä ei käytetäkään tai tulee jotain mutkaa matkaan, niin sitä ei vapauteta. Eli nämä ovat ihan semmoisia pieniä konkreettisia asioita, mutta tärkeitä. Sitten hyvinvointialueilla myöskin tuotiin esiin se, että pitää olla strategisempi se päätös siitä, että harjoittelupaikkoja on, ja sen ei pidä perustua yksittäiseen tilanteeseen vaan siihen, että tiedetään jo tulevaisuudesta. Mutta on myöskin haasteita siinä, että meillä on osittain koronan johdosta ennätyskorkeat valmistumiset vuosina 23—24. Toisaalta sitten, kuten me tiedetään, me ollaan haluttu varautua yhteiskunnan muutokseen, joten me ollaan nostettu myöskin näitä soteopiskelupaikkojen määriä. Eli tässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat siihen, että nyt ollaan tässä tilanteessa. Mutta me paneudumme asiaan ja me vahvistamme myöskin valtakunnallista koordinaatiota, sitä yhteistä toimivampaa alustaa harjoittelupaikkojen tarjontaan, ja on myöskin hyvinvointialueiden kanssa käyty keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön puolella siitä, miten näitä asioita pystytään ratkaisemaan. Siellä pyöreässä pöydässäkin nostin esiin myös yksityisen sektorin merkityksen eli yksityisen sektorin vastuun siitä, että harjoittelupaikkoja lisätään. Hyvä yritys ja elinkeinoelämän edustaja ottaa tällä hetkellä harjoitteluun niitä tekijöitä, jotka ovat sitten tulevaisuuden hyviä työntekijöitä. Siinä mielessä tätä vastuuta tarvitaan myös sinne yksityiselle sektorille, jotta me saadaan myöskin sujuva siirtymä koulutuksesta työelämään. Mutta tässä riittää kyllä työtä ja tekemistä, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus myös valmistua siinä ajassa, jossa hän on suunnitellut, että harjoittelukin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Tämä työllisyyspalvelujen siirto tapahtui vuoden 2025 alusta tämän hallituksen aikana, mutta kyllä edellisellä hallituksella pääpiirteittäin se, miten se siirto tehdään, oli ratkaistu. Mitä tässä sitten tapahtui, niin se siirto tapahtui noin 200 miljoonaa alimittaisena liittyen siihen, että työttömyysturvan osalta tuli noin 100 miljoonaa, ja sitten kun palveluja leikattiin, muun muassa palkkatuetusta työstä ja kotouttamisesta ja muusta, niin siitä tuli 100 miljoonaa. Se vaikuttaa tämänhetkisiin työllisyysalueitten ja kuntien palveluihin. Tämä pitää tässä muistaa. Ennen kaikkea tässä pitäisi miettiä jatkossa sitten, ketkä ovat kuntien vastuulla näissä. Varmasti niin pitäisi ajatella, että kuntien vastuulla ovat ne, jotka ovat työkykyisiä, ja sitten ne, jotka eivät ole työkykyisiä, ovat hyvinvointialueen tai valtion vastuulla kustannuksiltaan. Tämän pitäisi olla se perusjako, jolloin sitten hoidettaisiin niitä, [Puhemies koputtaa] jotka ovat oikeasti työllistymässä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Sama pisti minunkin korvaan ministerin puheenvuorossa. Tätä on kuultu aika monen muunkin teeman kohdalla, että edellinen hallitus teki jonkun päätöksen, ilmeisesti saattoi olla myöskin huono päätös, ja tätä Orpon hallituksesta seuraava hallitus korjaa, mutta tämä hallitus ei korjaa — sakkomaksut, hyvinvointialueuudistus, monia muita asioita. Tässä tulee tämmöinen tyhjä aukko tämän hallituksen kohdalla siinä, jos huomataan joku asia, mikä ei toimi, vaikkapa nyt nämä sakkomaksut. Te äsken, ministeri, nostitte esille tämän keskustan takuutyömallin ja sen, mihin työttömyysturva riittää tai mikä sen taso on, mutta te unohdatte siitä tämän sakkomaksupuolen. Elikkä mehän olemme tuomassa myöskin tämän siihen toiseksi elementiksi takaamaan sitä työpaikkaa vastavalmistuneille. Sitten tähän työllistämisseteliasiaan. Mekin olemme sitä kannattaneet ja positiivisesti siihen suhtautuneet. Emme tietenkään ole aivan sillä tavalla hehkuttaneet niin kuin ministeriaitiosta tai hallituspuolueista, että työllistämisseteli nyt ratkaisee ongelmat. Nyt tässä kohtaa, kun nähdään, [Puhemies koputtaa] että se ei ole toiminut — niitä on käytetty vähän — niin kyllä sitä silloin voi myöskin kritisoida. Täytyy miettiä nopeasti niitä korjaavia toimia [Puhemies koputtaa] niin, että nuoret saavat työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Nuorten luottamus tulevaan on todellakin kokenut romahduksen. Vuonna 2025 optimismi maailman tulevaisuutta kohtaan oli heikompaa kuin kertaakaan aiemmin. Tämähän ei ole vain yhden kyselyn johtopäätös, vaan useat tutkimukset kertovat valitettavasti samasta vakavasta kehityksestä. Me tiedämme, kun täälläkin on nostettu esiin ilmastonmuutos ja käynnissä olevat sodat, että totta kai ne vaikuttavat nuoriin, mutta kyllä myös meillä täällä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut valtavia muutoksia vain muutamassa vuodessa. Sosiaalidemokraatit nostivat jo hallituksen alkumetreillä tämän nuorten tilanteen esille. Me ennakoimme silloin, että hallituksen suunnitelmat vaikuttavat nuoriin kielteisesti ja kasaavat heidän päälleen kohtuuttomasti taakkaa. Nyt me valitettavasti näemme tämä kehityksen myös todeksi tulleena. Arvoisa puhemies! Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on siis kaksinkertaistunut vain muutamassa vuodessa, ja tämänhän pitäisi nyt pysäyttää meidät kaikki. Valitettavasti hallituksen toimet ovat keskittyneet näihin leikkauksiin ja työelämän heikennyksiin, joilla on sitten odotettu olevan ikään kuin työmarkkinoita elvyttävä vaikutus, se, että tulisi uusia työpaikkoja. Mutta näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan me näemme, että työttömyys vain pahenee ja pitkäaikaistyöttömyys pahenee. No, nyt sitten, kun tämä nuorten tilanne on näyttäytynyt tällaisena, olemme saaneet tämän nuorisosetelin, joka on hyvä asia sinänsä, mutta se ei vain ole lähtenyt vetämään, ja nyt siihen on sitten nähtävästi tehty korjausliikkeitä. Minä itse ajattelen niin, että kun nämä työelämän heikennykset tulivat sieltä työnantajan käsikirjasta suoraan hallituksen ohjelmaan, niin kyllä työnantajien on myös kannettava vastuu siitä, että nuoret tällaisessa tilanteessa saisivat töitä. Sen takia minusta pääministerin pitäisi kutsua koolle EK ja Suomen Yrittäjät ja käydä heidän kanssaan vakava keskustelu. Nyt on kirjelmä laitettu, mutta kyllä se on vain otettava pöytään ja edellytettävä sitä, että tässä on myös toimittava. Sen isänmaallisuuden pitää näkyä tässä. Tässä on kysymys meidän maamme tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Tähän nuorten heikkoon tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös opiskelijoiden tilanne. Toimeentulo on vaikeutunut, opintotuki ei riitä, ja sitten kun työllä pitäisi saada lisäansioita, niitä töitä ei ole. Yksi, mikä on iso asia, on harjoittelupaikkojen puute, ja tästä olemme sivistysvaliokunnassakin kuulleet moneen otteeseen. Se on johtanut opintojen pitenemiseen ja valmistumisen lykkääntymiseen. Kun itse valmistuin sairaanhoitajaksi, niin harjoittelupaikka ja työpaikka olivat aivan saletisti varmoja — harjoittelupaikka tuli koulun kautta, ja työtäkin oli tarjolla. Eli siinä ei ollut ongelmaa, mutta nyt nämä ovat kiven takana. Se, mikä on tässä aika ikävää, on se, että tästä harjoittelupaikan löytymisestä on tullut opiskelijoille tämmöinen keskinäinen tosi stressaava nopeuskilpailu siitä, kuka kerkeää sen ensimmäisenä saada. Ja nyt kun — hienoa, että täällä ovat nyt ministerit paikalla — opetusministerikin on täällä paikalla, niin olisi hyvä kuulla, onko tähän nyt mietitty ammattikorkeakouluille ja ammatillisille oppilaitoksille sitä sparrausta, että nämä harjoittelupaikat etsitään sieltä koulun toimesta. Eihän se voi olla niin, että nämä nuoret yrittävät siellä kalastella niitä paikkoja. No, koulutuksestahan on leikattu, erityisesti nyt ammatillisesta koulutuksesta — toki paikkoja on myös lisätty eri koulutusasteille. Näissä ammatillisen koulutuksen leikkauksissa hallitus halusi tämän yli 100 miljoonan suunnata aikuiskoulutukseen, mutta valitettavasti siellä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yhtä aikaa aikuiskoulutuksen piirissä olevia ja nuorisoasteen opiskelijoita. Eli, kyllä, ne leikkaukset ovat heikentäneet myös nuorten koulutusta ja tuntimääriä. Me ollaan tätä asiaa, siis ammatillista koulutusta, käyty sivistysvaliokunnassa ihan ylimääräisenä asiana läpi, kuultu eri tahoja tästä tilanteesta, ja kyllä huolta kannetaan hyvin laajasti tämän lähiopetuksen määrän vähentymisestä. Hyvät edustajat, puhemies! Nuoruushan on hyvin lyhyt vaihe ihmiselämässä, mutta on niin, että nuoruuden kokemukset — se, mitä nuorena kokee — ulottuvat hyvin pitkälle aikuisuuteen, ja se meidän päättäjien pitäisi muistaa. Nuoret eivät pyydä mahdottomia, he pyytävät vain ihan semmoista säällistä elämää, että olisi opiskelupaikka, olisi työtä ja pystyisi elättämään itsensä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset lapset ja nuoret voivat keskimäärin hyvin, mutta samaan aikaan niin alueellinen, sosioekonominen kuin sukupuolten välinenkin eriarvoistuminen on huolestuttavaa. Sadan yläkouluikäisen nuoren joukossa kahdeksan ei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan ja neljä näkee vanhempansa humalassa viikoittain. Oikeansuuntaista kehitystä on ollut siinä, että fyysinen kuritusväkivalta ja muu kaltoinkohtelu ovat vuosien myötä vähentyneet, mutta niiden kitkeminen pois vaatii edelleen toimenpiteitä. Suomessa myös sijoitetaan lastensuojelutoimena enemmän lapsia kotinsa ulkopuolelle kuin missään muussa Pohjoismaassa. Ongelmat periytyvät usein sukupolvelta toiselle. Tämän vuoksi on tärkeää, että sen sijaan, että sijoitamme vuosittain satoja miljoonia euroja jälkihuoltoon, saisimme käännettyä kampea niin, että pystyisimme vahvistamaan ennaltaehkäiseviä toimia. Vanhempien saatavilla tulisi olla apua, kun omat voimat ehtyvät. Arjen kiire, työelämän paineet ja stressi aiheuttavat vaikeuksia myös muuten hyvinvoivissa perheissä. Syntyvyys on tällä hetkellä Suomessa historiallisen alhaista, ja perheellistymisen kynnys on korkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville. Vanhemmuus koetaan usein liian vaativaksi tehtäväksi. Monilla vanhemmilla ei ole toimivia läheisverkostoja, joilta saa apua ja tukea. Vanhemmuutta onkin pyrittävä tukemaan sekä sivistys‑ että sosiaali‑ ja terveystoimen menetelmillä. Suomessa haettiin mallia joitakin vuosia sitten maailmalla puhuttaneesta Islannin ihmeestä, jolla nuorison hyvinvointi oli parantunut valtavasti ja lapsiperheiden elämä helpottunut. Syrjäytymisen syyt ja oireet vaihtelevat maasta toiseen, eikä malleja tule sellaisenaan kopioida suoraan muualta meille. Myös Suomessa tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, jotka lisäävät harrastamisen tasa-arvoa, vähentävät nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja helpottavat työn ja perheen yhdistämistä. Tämän innoittamana luotiin harrastamisen Suomen malli, jossa jokaiselle Suomen nuorelle pyritään saamaan yksi harrastus. Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin eri puolilla Suomea, ja monet urheiluseurat ovat mukana järjestämässä harrastuksia nuorille ja lapsille koulupäivän yhteyteen. Harrastuksen järjestäminen koulupäivän yhteydessä ehkäisee sitä, että lapsi joutuu viettämään iltapäivän yksin kotona, ja perheille vapautuu yhteistä aikaa iltaisin, kun ei tarvitse lapsia kuljetella eri harrastuksiin. Harrastamisen Suomen malliin on panostettava jatkossakin. Päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten ympärille on luonnollista rakentaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tuki. Muita lapsiperheiden arkeen myönteisiä päätöksiä on se, että viime hallituskaudella oppivelvollisuus laajennettiin jatkumaan toiselle asteelle 18 ikävuoteen asti. Samalla toisen asteen opinnoista tehtiin maksuttomia. Orpon—Purran hallitus on suunnannut massiiviset 120 miljoonan euron leikkaukset ammatilliseen koulutukseen. Ne ovat johtaneet aloituspaikkojen leikkauksiin, lähiopetuksen karsimiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien irtisanomisiin. Tulevaisuutta rakennetaan erityisesti lapsille ja nuorille. Siksi erityisen huolestuttavaa on, että alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on jo lähes 80 000 tässä maassa. Pitkittynyt nuorisotyöttömyys jättää jäljen koko yhteiskuntaan, osaamiseen, hyvinvointiin, tulevaisuudenuskoon, ja juuri siksi talouspolitiikka ei voi olla pelkkiä leikkauksia. On kysymys siitä, millaista tulevaisuutta me rakennamme. On toteutettava nuorisotakuu, joka ulottuu aina varhaislapsuudesta ensimmäiseen työpaikkaan asti. Nuorisotakuu ei ole vain tukipaketti vaan väline nuorille itselleen heidän etsiessään tietä koulutukseen, työelämään ja yhteiskunnan osallisuuteen. [Pertti Hemmilä: Hyvä puhe oli sekin!]

Arvoisa puhemies! Opettajan uraltani jäi painavasti käteen yksi oppi ihmisyydestä: katkos sukupolvien välisessä ymmärryksessä syntyy ylenkatseesta. Nuoren ihmisen luottamus on helppo menettää tekemällä tulkintoja vailla oikeaa halua kuunnella. Menetämme otteen kokonaisiin ikäluokkiin pitämällä heitä tyhminä. Arvoisa puhemies! Elämme parhaillaan monella tavalla kriisipitoista aikaa. Meitä kuormittavat globaalit kriisit, sodat, ilmaston kuumeneminen, taloudelliset vaikeudet ja sosiaalinen eriytyminen. Nyt kasvamassa olevien lasten ja nuortemme niskaan joudutaan lataamaan paljon odotuksia. Heiltä odotetaan selvää visiota työurasta, lastenhankintaa väestön kasvattamiseksi, ikääntyvien omaistensa hoitamista, toiveikkuuden säilyttämistä olosuhteista riippumatta. Tulevaisuutemme rakentajilta vaaditaan paljon, kuitenkaan antamatta siihen kauheasti eväitä. Arvoisa puhemies! Kun listataan tämän ajan haasteita ja syitä sille, miksi nuorten usko tulevaisuuteen horjuu, vastaukseksi saa usein, että onhan sitä ennenkin selvitty — tässä maassa on selvitty sodista, lamoista ja vaikka minkälaisista vitsauksista ja silti porskutettu eteenpäin. Voi kuitenkin kysyä, että millä hinnalla. Sotien jälkeinen kansakunta ei ollut terve. Hintaa sodan aiheuttamista ylisukupolvisista traumoista maksetaan edelleen. 90-luvun lama poiki ylisukupolvista köyhyyttä, joka sairastuttaa ihmisiä tänäkin päivänä. Kansallista resilienssiä vaatineista tilanteista kerrotaan usein jälkeenpäin glorifioitua tarinaa, jossa valtio nosti itsensä tuhkasta uuteen kukoistukseen. Sodan jälkeen koitti jälleenrakennus, lamasta tultiin taloudelliseen nousukauteen. Vähemmälle huomiolle jää aina se puoli tarinasta, jossa kriisi vahingoittaa ihmistä ja sen kantokykyä pysyvästi. Ja mitä nuorempana ihminen saa osakseen kohtuuttomia vastoinkäymisiä, sen kauaskantoisemmat ovat seuraukset. Juuri siksi haastavissa tilanteissa yhteiskunnan tulisi pyrkiä suojaamaan eritoten lapsiaan, niitä, joiden käsiin uskomme yhteisten asioidemme hoitamisen aikanaan. Valitettavasti, puhemies, on niin, että käsillämme olevan tiedon valossa olemme epäonnistuneet tuossa työssä. Orpon hallitus on epäonnistunut tuossa työssä. Nuorisobarometrin tulokset kertovat kiistattomasti ja huolestuttavasti nuorten uskon tulevaisuuteen olevan matalammalla kuin koskaan. Tuo tieto tulisi ottaa tässä maassa vastaan kansallisena kriisinä. Nuorten tulevaisuususkon romahtaminen ei suinkaan ole tyhjästä ilmaantunut mysteeri, vaan syyt ovat kyllä selvillä. Tutkitusti nuoria huolettavat ja kuormittavat kaikista eniten työhön, toimeentuloon ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Arvoisa puhemies! Huoleen vastataan tehokkaimmin ratkaisuilla, ja ilmiselvästi juuri ratkaisut ovat tältä hallitukselta puuttuneet. Orpon hallituksen leikkaukset ovat osuneet kaikkein rankimmin nuoriin, ja vaihtoehtoja on kavennettu kaikista eniten nuorilta. Nuorisotyöttömyys on ennätyksellisissä lukemissa, opiskelijoilla on velkaa enemmän kuin koskaan, ja monille nuorille elintärkeistä oljenkorsista, kuten sotepalveluista, auttavilta järjestöiltä ja työpajatoiminnasta, on leikattu. Toimeentulotuen leikkausten seurauksena nuoret aikuiset joutuvat lopettamaan opintojaan kesken voidakseen syödä kesällä. Näihin haasteisiin ei ole kertaakaan tullut hallitukselta oikeita ja todellisia vastauksia, vain retorista vakuuttelua siitä, että toivoa on. Mistä tuon toivon pitäisi syntyä, jos käytännön edellytyksiä heikennetään eikä vahvisteta? Mistä ilmestyy usko tulevaisuuteen, jos poliittisilla valinnoilla tehdään tulevaisuus vaikeammaksi elää? Arvoisa puhemies! Kuten aluksi sanoin, helpoin väylä nuoren ihmisen luottamuksen menettämiseen on nuoren ihmisen pitäminen tyhmänä. Sen arviointivirheen on hallitus tehnyt, kuvitellut, että konkreettiset heikennykset tulevaisuuteen kuorrutetaan kauniilla sanoilla paremmaksi. Hallitus aliarvioi nuorten kykyä ymmärtää hallituksen valintojen seurauksia, ja tuo itsessään on vaurioittanut nuortemme tulevaisuususkoa merkittävästi. Jos me haluamme panostaa siihen ajatukseen, että tulevaisuus kantaa ajasta ja haasteista huolimatta, nuo panostukset on silloin konkreettisesti tehtävä. Pidän tätä myös mitä suurimmissa määrin puolustuspoliittisena kysymyksenä. Jos syömme nuoriltamme uskon poliittiseen päätöksentekoon, yhteiskunnan tukeen ja hyvään elämään, mitä nuo nuoret silloin todella haluavat puolustaa? Millainen on ihmisen puolustustahto sellaista valtiota kohtaan, joka ei puolusta kasvavia versojaan? Nuorisokysymys ei siis ole vain yksittäinen yhteiskunnallinen kysymys, vaan siihen käytettävillä resursseilla ratkaistaan koko itsenäisen valtion kyky huolehtia kansalaisistaan. Ratkaisut vaativat paitsi asennemuutosta myös aktiivisen valinnan siitä, että valtio panostaa rahallisesti tulevaisuutemme tekijöiden koulutukseen, työllisyyteen ja toimeentuloon, siis aivan perustavanlaatuisiin asioihin. Puhemies! Orpon hallitus on valinnoillaan tuottanut valtavan pettymyksen ja pitkäaikaista vahinkoa nuortemme kykyyn pärjätä ja uskoa omaan pärjäämiseensä. Tuota luottamusta ei tällä hallituskokoonpanolla rakenneta uudelleen, ja siksi todellista vastuunkantoa olisi antaa tuo päätösvalta aivan muille puolueille.

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunneltuaan tulee mieleen se vanha sanonta, että suomalaiset ovat dynaamisia, muutoskykyisiä ja eteenpäin katsovia, mutta heistä valtaosa on alle viisivuotiaita. Kysyin Kaakkois-Suomen elikkä oman vaalipiirini alueen työllisyysalueelta kommentteja tähän keskusteluun. Siellä tuli esille, että rekrytuki on lähtökohtaisesti hyvä, mutta se nähdään käytännössä vastaavana kuin palkkatuki, ja tässä työmarkkinatilanteessa erityisesti meillä itäisessä Suomessa se ei ole oikein käynyt kaupaksi. Työllisyysalueiden mukaan työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat tarjonneet polkuja sekä ratkaisuja työelämään jo pitkään, ja niiden toimintaa tulisi edesauttaa jatkossakin. Kolmannen sektorin rahoitushan on muuttunut pitkään, jo yli kymmenen vuoden ajan, ja siihen reagointi on ollut toimijoille kutakuinkin pakollista. Osa on pystynyt uudistumaan mutta kaikki eivät, ja se on näkynyt näiden toimintojen vähentymisenä monissa maakunnissa. Siksi olisikin tärkeätä, että yhdistysten ja säätiöiden asemaa arvioitaisiin julkisten palvelujen jatkeena, ei mitenkään erillisinä, [Puhemies koputtaa] jos ja kun kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty palveluja enää tuottamaan, kun niiden rahoitusta on voimakkaasti leikattu.

Arvoisa herra puhemies! On aina yhtä mieltä ylentävää kuunnella, miten keski-ikäiset keskenään inttävät, että kuka nyt on tehnyt tarpeeksi nuorten eteen ja kuka ei ole tehnyt. Tosiasia on, että tässä salissa ei ole yhtä ainoaa, joka olisi tehnyt riittävästi nuorten eteen, eikä ole tehnyt myöskään yksikään puolue. Meillä on tässä ryhdistäytymisen paikka. Mielenterveyskriisi maksaa meille 11 miljardia euroa. Me tiedetään se kaikki, mutta siitä huolimatta aina tuodaan jonkunlainen pieni laastari avohaavaan ja sitten ajatellaan, että kyllä tämä tilanne tästä helpottaa. No, ei ole helpottanut. Aikanaan sydän- ja verisuonisairaudet saatiin kuriin sillä, että tehtiin Pohjois-Karjala-projekti. Olisiko nyt sitten aika mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektille, jossa järjestöt, yritykset, koulut, soteosaajat, poliitikot joka tasolla ja nuoret ja mielenterveysongelmaiset yhdessä miettisivät, mitä me tehdään nyt tulevan kymmenen vuoden aikana, jotta me ei kymmenen vuoden päästä makseta tästä edelleen 11:tä miljardia euroa vuodessa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Välikyselijöillä ja minulla on eri ihmiskäsitys. Teille nuori on avuton reppana, joka tuhoutuu ja jolta tulevaisuudenusko menee, jos hallitus tiputtaa tukia tai leikkaa STEAn järjestöavustuksia. [Petri Honkonen: Me ei olla niin sanottu, höpö höpö!] Teidän sepitteissänne nyyhkynuori ei kestä nuoruutta ilman kymmentä ammattiauttajaa. Teidän tekonuorenne ei ole omatoiminen vaan työllistyy vain valtion työllistämänä. Minun käsitykseni nuorista on elämänmyönteisempi. Tänä kesänä nuoret opiskelevat, tekevät töitä, kuntoilevat, seurustelevat, jopa vetävät kylillä bisseä ja röökiä kohtuudella. Minkään ikäistä tervehenkistä suomalaista ihmistä ei varsinkaan kesällä pätkääkään kiinnosta teidän sairaalloinen uikutuksenne. [Petri Honkonen: Siinä lähti terveiset työttömille!]

Arvoisa herra puhemies! Terapiatakuu on se, jolla vastataan nuorten mielenterveysongelmiin, ja sen on tämä hallitus tuonut. Sitä eivät ole muut hallitukset tuoneet aikaisemmin, mutta on tärkeää, että psykologeja palkataan hyvinvointialueille, jotta takuu toteutuu. Arvoisa puhemies! Monet kunnat antavat nuorille kesäsetelin, jolla nuori pystyy hakemaan ja etsimään itselleen kesätyötä, ja kunta osallistuu näihin palkkakuluihin. Tätä kesäseteliä ei voi kuitenkaan käyttää kotitaloustyöhön. Tein vuonna 2020 Espoossa valtuustoaloitteen, jossa esitin, että kesätyösetelillä voisi myös työllistyä kotitalouksiin. Monet kotitaloudet haluavat palkata nuoren esimerkiksi pihatöihin, puutarhatöihin, erilaisiin siinä töihin, mitä kotoa nyt voi löytyä. Tein myös pari kirjallista kysymystä eduskunnassa, ja kysynkin teiltä, hyvä ministeri: olisiko mitenkään mahdollista laajentaa kesäsetelin käyttöä niin, että myös kotitaloudet voisivat palkata nuoria töihin? Luimme Hesarista, että muun muassa Liperissä perheenäiti oli palkannut nuoria. [Puhemies koputtaa] Siellä ilmeisesti kesäsetelin käyttö kotitalouteen on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys tuo esiin huolen, jonka me kristillisdemokraatit jaamme: liian moni nuori kamppailee epävarmuuden, työttömyyden ja heikentyneen tulevaisuususkon kanssa. Yksikään nuori ei saa jäädä yksin, eikä kenenkään tule kokea olevansa yhteiskunnalle tarpeeton. Nuorisotyöttömyyden kasvu on tapahtunut aikana, jolloin Suomen ja koko Euroopan talous on kärsinyt heikosta kasvusta, vähäisistä investoinneista ja epävarmasta kansainvälisestä tilanteesta. Tämän kaltaisessa tilanteessa vaikutukset näkyvät valitettavasti juuri nuorten työllisyydessä. Hallitus ei voi määrätä maailmantalouden suuntaa mutta voi vahvistaa kasvun ja työllisyyden edellytyksiä, ja näin on tehty. Hallitus on pyrkinyt vahvistamaan työllisyyttä muun muassa joustavoittamalla työmarkkinoita, tukemalla yritysten mahdollisuuksia työllistää ja parantamalla työnteon kannustimia. Nuorten asemaan työmarkkinoilla on kiinnitetty erityistä huomiota, ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on käynnistetty useita toimia. Keskeinen väline on nuorten työllistämisseteli, joka madaltaa työnantajien kynnystä palkata nuoria ja tarjoaa heille ensimmäisiä työkokemuksia. Sen kriteereitä uudistetaan parhaillaan käytön lisäämiseksi. Hallitus toteuttaa myös pilottihankkeita nuorten työttömyyden vähentämiseksi kaupungeissa, joissa nuorisotyöttömyys on korkea. Hallitus on vahvistanut koulutuksen ja työelämän välistä yhteyttä. Samalla on kuitenkin todettava, että harjoittelupaikkojen saatavuudessa on tällä hetkellä ongelmia. Tähän on puututtava määrätietoisesti, myös lisärahoituksella. Monilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla, harjoittelu on pakollinen ja olennainen osa koulutusta. Arvoisa puhemies! Työurat ja osaaminen rakentuvat vaiheittain. Harva siirtyy suoraan vaativiin asiantuntijatehtäviin, vaan uran alkuvaiheen työpaikat ovat välttämätön osa kehitystä. On tärkeää, että sekä nuoret että yhteiskunta arvostavat monenlaisia tehtäviä. On myös tunnistettava, että osaamista syntyy muuallakin kuin palkkatyössä: vapaaehtoistoiminta, järjestötyö ja harrastukset kehittävät työelämässä tarvittavia taitoja, kuten vastuunkantoa, yhteistyökykyä ja oma-aloitteisuutta. Näiden taitojen parempi tunnistaminen edistää nuorten siirtymää työelämään. Tulevaisuususko rakentuu mahdollisuuksista osallistua, oppia ja kasvaa. Siksi haluamme panostaa koulutukseen, saavutettaviin harrastuksiin ja niihin polkuihin, joiden kautta jokainen nuori voi kokea merkityksellisyyttä sekä kiinnittyä yhteiskuntaan. Työelämä on murroksessa, ja meidän on reagoitava teknologian muutoksiin. Tekoäly ja automaatio lisäävät tuottavuutta mutta voivat vähentää nuorille tyypillisiä ensimmäisiä työpaikkoja. On huolehdittava, että jatkossakin on riittävästi työelämän alkupään tehtäviä ja että koulutusjärjestelmä antaa riittävästi valmiuksia myös uusiin tehtäviin. Nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuususkon edistäminen edellyttää myös perheiden hyvinvointiin panostamista. KD:lle perheiden arjen turvaaminen on politiikan keskiössä. Perheen hyvinvointi tukee suoraan nuoren tulevaisuususkoa ja mahdollisuuksia kouluttautua ja työllistyä. Matalan kynnyksen palvelujen on oltava saavutettavissa koko maassa, ja perheitä on autettava ajoissa. Hyvinvointialueiden on tärkeää panostaa toimiviin ja tavoittaviin matalan kynnyksen palveluihin silloinkin, kun ne eivät ole lakisääteisiä. Varhainen tuki säästää sekä perheiden että yhteiskunnan voimavaroja ja maksaa itsensä takaisin. Arvoisa puhemies! Oppositiosta esitetään useita kannatettavia toimia nuorten työllistymisen parantamiseksi: esimerkiksi kesätyö- ja harjoittelupaikkojen lisääminen sekä yhteistyön vahvistaminen kuntien, yritysten ja järjestöjen välillä. Haluan kuitenkin muistuttaa välikysymyksen jättäneitä keskustalaisia, että monella teistä on mahdollisuus päättää näistä asioista jo nyt kunnissa ja hyvinvointialueilla eikä toimiin ryhtymisessä tarvitse odottaa ensi kevään eduskuntavaalien tulosta. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Käyttäkää annettua valtaa ja lisätkää nuorille suunnattuja työmahdollisuuksia. Kesää on vielä jäljellä, ja vielä voi palkata nuoren kesätöihin. Taloudessa on monia myönteisiä merkkejä. Toivon, että yritykset ja organisaatiot, joiden tilanne on jo parantunut, harkitsevat vielä yhden nuoren palkkaamista edes kesäksi tai harjoitteluun. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Moni motivoitunut nuori etsii yhä mahdollisuutta tarttua töihin. Nuoruuteen kuuluu oman suunnan etsiminen, pohdinta siitä, mitä opiskelee, missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Se on usein myös epävarmuuden sävyttämä vaihe, johon liittyvät tunteet ovat osa kasvua ja oman paikan löytämistä. Jokainen sukupolvi kohtaa omat haasteensa, mutta tarve tulla nähdyksi ja kannustetuksi on sama. Siksi on tärkeää, miten me aikuisina ja yhteiskuntana kuljemme nuorten rinnalla: rohkaisemme epävarmuudessa, tuemme kaatuessa ja vahvistamme uskoa siihen, että vaikeuksista voi selvitä.

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat kertoo 25-vuotiaasta Annasta, joka joutui muuttamaan takaisin äitinsä luo eri paikkakunnalle, koska rahat loppuivat. Kela ilmoitti, että hänen toimeentulotukensa perusosa puolitetaan, jollei hän lopeta opiskelua. Yle taas kertoo Sakarista, joka huomasi valinneensa väärän opintoalan, ja nyt vaihto ei onnistu. Moni nuori painiskelee näiden ongelmien lisäksi vielä vakavampien tilanteiden keskellä. Työpaikkoja ei ole, toivottomuus lisääntyy. Nuoret elävät opintojen, työttömyyden, rahattomuuden ja tulevaisuuden paineiden ristiriidassa. Samalla synkät uutiset maailmalta ja ilmastokriisi kiihtyvät. Somessa silmille tulee vastaan kauhujen katalogi. Monet nuoret ovat toivottomia. Nuorisobarometri kertoo, että puolet nuorista suhtautuu pessimistisesti maailman tulevaisuuteen ja puolet kokee merkittävää epävarmuutta työllistymisestä. Hallitus lupasi 100 000 työpaikkaa, mutta sen sijaan se on tuottanut EU:n pahimman työttömyyden. Työttömyysaste on kasvanut eniten nuorten kohdalla, ja erityisesti nuorilla naisilla. Suomessa on nyt lähes 80 000 työtöntä nuorta. Jokaisen luvun takana on nuori ihminen, jolle tämä yhteiskunta on luvannut, että ahkeruus, opiskelu ja yrittäminen kannattavat. Tulevaisuususkon romahdus kertoo tämän lupauksen rikkomisesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin juuri nuoriin. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan yli 120 miljoonaa euroa. Koulutusleikkausten myötä olemme jääneet korkeakoulutusasteessa verrokkimaista jälkeen. Opintorahasta ja asumisen tuesta on leikattu. Opiskelijat ovat joutuneet kafkamaisiin tukiloukkuihin, joissa voi joutua keskeyttämään opintonsa. Työttömyysturvan suojaosien poisto vei myös nuorilta mahdollisuudet ottaa vastaan osa-aikatyötä. Arvoisa puhemies! Myös nuorten mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet. Mielenterveyden häiriöt ovat jo nyt nuorten yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuitenkin valtaosa näistä nuorista ei ole koskaan saanut kuntouttavaa psykoterapiaa. Lisäksi hallitus on ajanut alas kuntouttavan työtoiminnan ja leikannut nuoria auttavilta järjestöiltä. Tämä on väärä suunta. Vihreät esittävät, että terapiatakuu laajennetaan koskemaan kaikkia alle 29-vuotiaita, ei vain alle 23-vuotiaita. Esitämme, että ympäri maan otetaan käyttöön matalan kynnyksen maksuttomia mielenterveyspisteitä, joista voi saada lyhytterapiaa ilman lähetettä. Nuorten pitäisi aina päästä koulupsykologille, ja jokaisen ysiluokkalaisen pitäisi saada terveystarkastuksen yhteyteen mielenterveystarkastus. Itsemurhat on saatava nollaan. Osastopaikan on oltava aina tarjolla sitä tarvitsevalle. Pelkillä palveluilla tilanne ei kuitenkaan parane. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat pitää palauttaa ja koulutusleikkaukset perua. Nuorisotakuun toteutuminen pitää varmistaa. Nämä vaikuttaisivat heti myönteisesti nuorten arkeen. Samoin perustulo, ja nuorten palkkaaminen ehdoksi suorille yritystuille. Arvoisa puhemies! Hallitus on leikannut sieltä, missä tuen tarve on kaikista suurin. Seurauksena on lähes kokonaisen sukupolven toivon romahdus. Edellä olevan perusteella ehdotan: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut nuorisotyöttömyyden torjunnassa, leikannut nuorten koulutuksesta, toimeentulosta ja mielenterveyden tuesta ja näin heikentänyt nuorten uskoa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen eikä siten nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Kun puhumme nuorten tulevaisuususkosta, puhumme usein siitä, mitä nuorissa on muuttunut, mutta sen sijaan meidän pitäisi kysyä, miten yhteiskunta on muuttunut. Nuorisobarometrien mukaan nuorten usko omaan tulevaisuuteensa on heikentynyt poikkeuksellisen nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten noin kahdeksan kymmenestä nuoresta suhtautui tulevaisuuteensa optimistisesti. Nyt osuus on pudonnut huomattavasti alemmalle tasolle. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kuinka alas?] Enkä suoraan sanottuna ole yllättynyt tästä kehityksestä, kun katsoo, millaisessa maailmassa nuoret elävät. Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen kaudella työttömyys on noussut 90-luvun alun lamavuosien lukemiin. Jokainen kuukausi on ollut huonompi kuin vuotta aiemmin vastaava kuukausi koko hallituskauden ajan. Varsinkin nuorten kohdalla me puhumme työttömyyskriisistä. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut tämän hallituksen vahtivuorolla. Näin vakava asia kuin nuorten pitkäaikaistyöttömyys, eikä hallituksella ole mitään oikeita keinoja tähän puuttumiseksi. Hallitus on vielä entisestään lisännyt työelämän epävarmuutta, ja tämä osuu erityisen kipeästi työuransa alussa oleviin nuoriin. On odotettavissa, että hallituksen politiikan seurauksena nuorten määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät vakituisten kustannuksella, sen sijaan, että nuorten työllisyys paranisi. Pätkätyön lisääntyminen ei lisää työllisyyttä eikä varsinkaan luottamusta tulevaan. Tiedämme myös, että nuorten työllisyys on kaikkein herkintä talouden suhdanteille. Juuri siksi yhteiskunnan pitäisi vaikeina aikoina panostaa enemmän nuorten mahdollisuuksiin päästä työelämään. Hallitus on antanut nuorten työttömyyden nousta aivan liian korkeisiin lukemiin ja tehnyt liian vähän tilanteen korjaamiseksi. Monelle nuorelle ensimmäinen kesätyö- tai harjoittelupaikka on tärkeä askel kohti työelämää. Tänä kesänä yhä useampi jää ilman tätä mahdollisuutta. Monilla paikkakunnilla yksittäisiä kesätyöpaikkoja hakee satoja nuoria. Työtä ei jää saamatta motivaation tai ahkeruuden puutteen vuoksi, vaan siksi, että näitä paikkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Samaan aikaan korkeakouluista kerrotaan, että tuhansien opiskelijoiden valmistuminen viivästyy harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Tilanne on erityisen vakava sosiaali- ja terveysalalla, vaikka samaan aikaan Suomessa keskustellaan jatkuvasti alan työvoimapulasta. Arvoisa puhemies! Nyt kun ihmiset eivät hallituksen kurjistamispolitiikan seurauksena luota tulevaan ja kotimainen kysyntä sakkaa, tämä näkyy suoraan siinä, miten esimerkiksi kesätöitä on tarjolla nuorille. SDP on esittänyt lisärahoitusta työllisyysalueille nuorten työllistämiseen. Olemme esittäneet esimerkiksi pien- ja mikroyritysten tukemista ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja alv-alarajan nostoa. Työnantajat ovat saaneet sanella hallitusohjelman sisällön. Nyt olisi korkea aika myös vaatia, että yritykset toimisivat vastuullisesti työllistämällä nuoria. Pääministeri Orpo, kysyn: oletteko valmis vetoamaan elinkeinoelämään siinä, että yritykset tekisivät osuutensa ja vastaisivat nuorten työttömyyskriisiin? [Ben Zyskowicz: Hänhän on jo vedonnut!] Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenuskoa ei palauteta yhdellä päätöksellä eikä yhdellä hankkeella. Tarvitsemme pitkäjänteistä politiikkaa, joka vahvistaa nuorten luottamusta tulevaan. SDP:n mielestä nuorisotakuu ei saa jäädä vain kuolleeksi kirjaimeksi. Tarvitsemme riittävästi koulutuspaikkoja, toimivaa opinto-ohjausta ja sellaisia palveluita, joihin nuori pääsee silloin, kun apua tarvitaan, ei kuukausien odottamisen jälkeen. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko ei ole mikään pehmeä tai toissijainen kysymys. Se on kysymys Suomen tulevaisuudesta. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa siihen, että nuoret eivät luota. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus toteuttaa politiikkaa, jonka seurauksena nuorten luottamus tulevaisuuteen on romahtanut. Hallitus on tyytynyt näpertelemään tilanteessa, jossa nuorten työttömyys on 90-luvun laman tasolla. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut hallituksen toimikaudella. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” [Mauri Peltokangas: Tuolla syyllä kaataisitte maan hallituksen?]

Arvoisa puhemies! Nuorissa on tulevaisuus. He ovat täynnä osaamista, toivoa, potentiaalia, lupausta. Heidän unelmansa ovat juuri sitä polttoainetta, mitä Suomi tässä ajassa tarvitsee. Mutta juuri nyt liian moni nuori kohtaa työmarkkinat, joilla töitä ei löydy, harjoittelupaikkoja ei ole ja tulevaisuudenusko horjuu. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat meitä, he tarvitsevat työtä ja turvaa. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat tulevaisuudenuskoa. Arvoisa puhemies! Missä on pääministerin vastaus? Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Siksi olisi ollut kohtuullista odottaa, että pääministeri itse olisi vastannut välikysymykseen. Välinpitämättömyys hätkähdyttää. [Välihuutoja — Perussuomalaisten ryhmästä: Taas tuli omaan nilkkaan, keskusta!] Tilanne ei todellakaan ole sellainen, että siitä selvittäisiin ilman jokapäiväistä johtajuutta. Kevään uutiset nimittäin maalaavat synkkää kuvaa. Suomella on tällä hetkellä Euroopan pahin työttömyys: lähes 80 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. [Arto Satonen: Tyhjä paperikin oli parempi!] Turvassa eivät ole edes korkeakoulutetut. Työttömiä korkeakoulutettuja on jo yli 40 000, ja vastavalmistuneiden työttömyys kasvaa erittäin nopeasti. Tuhannet maisterit, insinöörit ja sotealan ammattilaiset ovat vailla töitä jo valmistuttuaan. Tutkinto ei enää takaa työtä, ja muutos on tapahtunut kuin varkain. Samalla hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta yli sata miljoonaa euroa vuodessa niin, että se näkyy laadussa. Liian moni ammatillisessa koulutuksessa oleva nuori ei saa enää edes lain takaamaa määrää lähiopetusta. Tämä on häpeäpilkku, koska ammatillisen koulutuksen duunarit ovat edellytys ylväille kasvupuheille. Ja samalla vaikutusarvioiden mukaan jopa 30 000 lasta on valumassa köyhyyteen hallituksen päätösten seurauksena. Perheiden ja nuorten turvaverkkoja saksitaan samalla kun niiden tarve on suurimmillaan. Esimerkiksi eroperheiden lapsilta viedään perheneuvolan tuki. Viimeisimpänä hallitus on ministeri Rydmanin johdolla ajamassa alas tärkeää järjestötyötä, esimerkiksi perheiden tukea ja mielenterveyden tukea, joista monet nuoret ovat riippuvaisia. Arvoisa puhemies! Kun nämä faktat asetetaan pöytään, yksi asia käy selväksi: hallituksen politiikka ei vastaa nuorten kriisiin. Hallitus ei johda nuorten tulevaisuutta kohti parempaa. Selittely ja näpertely saavat riittää, nuorille pitää saada töitä. Vaikka vastaamassa on tänään kristillisdemokraattien ministeri, niin kokoomus johtaa Suomea ja sen työttömyyttä. Teillä on eniten valtaa ja eniten vastuuta. Ette voi vain vedota olosuhteisiin ja jättää tekemättä. Teidän on kannettava vastuunne ja ymmärrettävä nuorten todellisuus. Te ette voi heittää nuorten tulevaisuutta vain kristillisdemokraattien tehtäväksi. [Ben Zyskowicz: Kuka näin on tehnyt?] Nuorten arjesta nousee nyt esiin kolme karua totuutta: Ensimmäinen totuus on työn puute. Nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan työkokemusta jo ennen sitä ensimmäistä työpaikkaa. Sosiaali- ja terveysalalla opiskelijoiden valmistuminen viivästyy harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Tekniikan aloilla nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan valmiita näyttöjä työelämästä, vaikka he eivät ole koskaan päässeet vielä näyttämään kykyjään. [Juha Mäenpää: Miten nämä kuuluu hallitukselle?] Toinen totuus on järjestelmän rankaisevuus. Hallitus poisti työttömyysturvan suojaosan, ja se vei kannattavuuden pienistä työkeikoista ja lisäsi epävarmuutta monen kohdalla. Osa-aikaisenkin työn tekemisen pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä jouten olon, mutta nyt moni nuori kokee, että järjestelmä sakottaa työstä eikä kannusta siihen. Kolmas totuus on näköalattomuus. Nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus tulevaisuuteen on vakavasti horjunut, ja se on meidän kaikkien ongelma. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen meillä on sukupolvi, jonka enemmistö pelkää huomisen olevan tätä päivää huonompi, ja joka uskoo elävänsä taloudellisesti epävarmemmin kuin vanhempansa. Kun nuori tekee kaiken oikein — opiskelee, tekee työtä ja yrittää — ja silti on työttömänä, ei se ole nuoren vika. Silloin nuoria syrjäytetään rakenteilla ja politiikalla, joka ei tarjoa heille mahdollisuutta reiluun alkuun. Se on häpeäksi yhteiskunnalle, ei nuorelle itselleen. Arvoisa puhemies! Parempi vaihtoehto on olemassa. [Mauri Peltokangas: Keskustan tyhjä paperi!] Kaiken ytimessä on työ, työ, työ — tässä ja nyt. Kaiken ytimessä on työ. Siksi katse kääntyy suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voivat ratkaista nuorisotyöttömyyden, mutta tekijän palkkaaminen on yrittäjälle aina taloudellinen riski. Jos haluamme nuoret töihin, meidän on madallettava yrittäjän riskiä ottaa nuori töihin. [Juha Mäenpää: Sitähän hallitus on tehnyt!] Keskusta esittää nuorten työtakuuta. Me esitämme, että nuorten työttömyysturva ja kuntien maksamat työttömyyssakot muutetaan suoraksi palkkatueksi yrityksille, kunnille ja järjestöille. Jo pelkästään Tampereella, Oulussa ja Lahdessa näihin sakkomaksuihin kuluu tänä vuonna yli sata miljoonaa euroa — kuulitte oikein: pelkästään kolmessa kaupungissa yli sata miljoonaa euroa. Tämä raha pitäisi käyttää nuorten palkkaamiseen, ei passiivisuuden ylläpitämiseen. Löytyykö tähän muutokseen kokoomukselta rohkeutta? Keskustalla on myös muita valmiita toimia. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäisestä palkattavasta työntekijästä vuodeksi. Uudistaisimme nuorten työllistämissetelin selkeäksi ja helposti haettavaksi. [Mauri Peltokangas: Sehän oli luettavissa jo hallitusneuvotteluissa!] — Ja kestänyt on: hallituksen työllistämisseteli on kyennyt työllistämään vain muutamia kymmeniä. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa, naapurissa, vain kymmenen nuorta on hyötynyt tästä setelistä. Vahvistaisimme matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja perheneuvoloita ennen kuin ongelmat kärjistyvät kestämättömän raskaiksi ja erikoissairaanhoitoa tarvitseviksi. 11 hyvinvointialuetta on vähentänyt hallituksen soteleikkausten myötä neuvolapalveluita Suomessa, ja nyt te vastaatte siihen poistamalla perheneuvoloiden kirjauksen laista. Lopputulos on karmeaa seurattavaa. Jos ette ministeriaitiossa halua kuunnella minua tai opposition edustajia, niin kuunnelkaa edes nuoria itseään. Eräs nuori sanoi: ”Ei toivois mitään enempää kuin että pääsis tekemään jotain hyödyllistä” — jotain hyödyllistä. Siinä kiteytyy tämän välikysymyksen ydin. Suomalaiset nuoret eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät mahdollisuutta opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä. Heidän unelmansa veisivät Suomea rutkasti eteenpäin. Työpaikka ja koulutus auttavat siinä, että myös perhehaaveet ja asuntolainatoiveet voivat toteutua. Nuorilla on kaksi kertaa todennäköisempää tehdä lapsihaaveistaan totta, jos heillä on hyvä koulutus ja tulotaso. Suomen pitää olla maa, joka sanoo nuorelle: sinä kuulut tänne, sinä olet tärkeä, ja sinun tulevaisuudellasi on merkitystä. Kun opiskelet, saat työtä. Sinun unelmasi voivat toteutua. Mutta juuri nyt moni nuori kokee päinvastaista, ja siitä vastuu kuuluu Orpon hallitukselle jo neljättä vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan suuri lupaus paremmasta huomisesta murenee. Hallitus ei ole kyennyt vastaamaan nuorten työttömyyden kriisiin eikä vahvistamaan nuorten uskoa tulevaisuuteen. Nuoret ovat valmiita kantamaan vastuuta tulevaisuudesta, mutta Orpon hallitus ei ole kantanut vastuutaan nuorista. Siksi, arvoisa puhemies, teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus on päästänyt nuorten työttömyyden sietämättömäksi, lisännyt politiikallaan eriarvoisuutta ja heikentänyt nuorten tulevaisuudenuskoa. Näkymää paremmasta ei ole. Hallitus on antanut periksi, ja vaarana on, että yhä useampi nuori seuraa perässä. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! On hienoa, että olemme koko eduskunta kokoontuneet keskustelemaan tärkeästä aiheesta: Suomen tulevaisuudesta, meidän nuorista. Kun olen viimeisen vuoden aikana kiertänyt Suomea, tavannut lähes 23 600 nuorta ja keskustellut heidän kanssaan, sama viesti on toistunut: tulevaisuus tuntuu monesta nuoresta yhä epävarmemmalta. Opetus‑ ja kulttuuriministeriössä tehdyssä selvityksessä tunnistettiin neljä nuorten tulevaisuususkoon vaikuttavaa kehityskulkua: globaalit kriisit, yhteiskunnalliset muutokset, yksilökeskeisyyden vahvistuminen ja kokemukset sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta — sekä se, miten nuorista ja tulevaisuudesta puhutaan. Selvitystyön mukaan useimmat nuoret haaveilevat edelleen pysyvän työn, omistusasunnon, ydinperheen, hyvinvointivaltion ja elinkelpoisen ympäristön kaltaisista asioista. Aiemmille sukupolville ne ovat näyttäytyneet itsestään selviltä. Tänä päivänä nuoret pohtivat yhä useammin, ovatko ne enää heille mahdollisia. Jo hallitusohjelmaa rakennettaessa nuorten hyvinvoinnin parantamiseen kiinnitettiin erityinen huomio. Yhteiskunnassa voidaan niin hyvin kuin perheissä voidaan. Nuoret itse kertovat kaipaavansa vanhempiensa läsnäoloa ja yhteistä aikaa. Perheiden hyvinvointia ja tärkeää kasvatustyötä tukemalla voidaan vahvistaa nuorten uskoa tulevaan. Perheet tarvitsevat tukiverkkoja, joihin nojautua arjen haasteiden keskellä. Lapsiperheiden palveluiden uudistuksessa nykyinen kasvatus‑ ja perheneuvonta, perhetyö, tehostettu perhetyö ja perhekuntoutus kootaan yhdeksi yhtenäiseksi palvelukokonaisuudeksi. Hallituksen tavoitteena on uudistaa palveluita siten, että perheet saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja yhdestä paikasta ilman eri palveluiden välillä pompottelua. Yksi asia, joka toistuu nuorten kohtaamisissa, on se, miten tarkasti nuoret kuuntelevat meitä aikuisia. Nuoret toivovat enemmän kohtaamista ja vähemmän vastakkainasettelua. Tulevaisuususkoon vaikuttaa se, miten me aikuiset puhumme nuorille ja nuorista. Meidän vastuullamme on rakentaa keskustelukulttuuria, joka antaa tilaa toivolle, mahdollisuuksille ja onnistumisille ja jossa epäonnistuminenkin on turvallista ja sallittua. Mielen hyvinvoinnin vahvistaminen on keskeinen osa tulevaisuususkon rakentamista. Hallitus on ottanut käyttöön lasten ja nuorten terapiatakuun, jonka myötä alle 23-vuotiaat pääsevät hoitoon viimeistään kuukauden kuluessa maksuttomasti. Nopea ja oikea-aikainen apu ehkäisee ongelmien kasaantumista, tukee arjen haasteissa ja vahvistaa luottamusta tulevaan. Nuoret toivovat, että jokaisella olisi mahdollisuus myös harrastaa. Harrastamisen Suomen malli tarjoaa maksuttoman harrastuksen koulupäivän yhteydessä jokaiselle nuorelle. Harrastus ei ole pieni asia, vaan se voi olla ratkaiseva kokemus — hetki, jolloin kokee onnistumisen, löytää kaverin ja huomaa kuuluvansa joukkoon. Hallitus on lisännyt Harrastamisen Suomen mallin rahoitusta viidellä miljoonalla eurolla, ja mallia pilotoidaan nyt myös toisen asteen oppilaitoksissa. Kouluissa nuorten viesti on ollut selkeä: arjen pienet asiat ratkaisevat. Puhutaan oppimisrauhasta, jaksamisesta ja siitä, että jokainen kohdataan yksilönä. Siksi hallitus on panostanut kouluun: perustaitojen vahvistamiseen, oppimisen tuen uudistamiseen ja oppimisrauhan parantamiseen kieltämällä kännykät oppitunneilla. Samalla liikunnallinen elämäntapa on tuotu osaksi esi‑ ja perusopetuksen tavoitteita, S2 -kielen opetusta vahvistettu sekä panostettu koulutukselliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Arvoisa puhemies! Jokaisella nuorella Suomessa on oltava edellytykset hyvään elämään sekä mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Hallitus edistää koko maassa saavutettavia peruspalveluja: nuorisotyötä, koulutusta, mielenterveyspalveluja ja harrastusmahdollisuuksia. Samalla vahvistetaan nuorten osallisuutta. Tuleva tulevaisuusselonteon toinen osa tuo tähän lisää konkreettisia linjauksia, erityisesti nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamisella. Monelle nuorelle etsivä nuorisotyö tai työpaja on käännekohta suunnan löytymiselle. Nuorisotyöntekijä on usein se aikuinen, jonka kanssa on helppo puhua — joku, joka ei kysy vain, mitä kuuluu, vaan jää myös kuuntelemaan vastauksen. Nuorten työpajatoiminta parantaa nuoren valmiuksia koulutukseen, tutkinnon suorittamiseen ja työelämään pääsyyn. Palvelujärjestelmän muutosten myötä ohjaus nuorten työpajoille on vähentynyt, vaikka tarve ei ole kadonnut — itse asiassa päinvastoin. Tästä syystä hallitus käynnistää selvityksen, jossa jäsennetään haasteet ja kehitetään konkreettiset toimintamallit varmistamaan nuorten parempi pääsy työpajoihin. Tämän lisäksi olen käynnistänyt nuorisotyötä koskevan visiotyön osana laajempaa nuorisopolitiikan kehittämistä. Tavoitteena on rakentaa yhdessä kentän kanssa kunnianhimoinen visio 2040-luvulle. Työn tiimoilta tulen kutsumaan koolle parlamentaarisen keskustelun nuorisotyön merkityksestä ja tulevaisuudesta. Hallituksen tavoitteena on turvata hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky tuleville sukupolville. Tällä hallituskaudella vaikeita ratkaisuja ei ole tehty kevyin perustein. Nuorille ei voi jättää perinnöksi vain velkaa. Meidän päättäjien vastuulla on varmistaa, että Suomessa on jatkossakin mahdollisuus hyvinvointiin, koulutukseen ja työhön. On selvää, että tämänhetkinen työttömyystilanne ei ole hyväksyttävä. Liian moni nuori lähettää hakemuksia saamatta vastausta. Kestävä ratkaisu nuorisotyöttömyyteen löytyy talouskasvun vahvistamisesta. Hallitus on tehnyt laajasti toimia kasvun edistämiseksi: ratkaisuja verotuksessa, rahoituksen saannissa, investointien vauhdittamisessa, tki-panostuksissa ja luvituksessa. Ympäri Suomea on saatu positiivisia uutisia investoinneista. Teollisuustuotanto nousi korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2008. Bruttokansantuotteen kasvu oli Suomessa kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,9 prosenttia — nopeammin kuin missään muussa EU-maassa ja OECD-maiden toiseksi nopeinta tahtia. [Oikealta: Kuulitteko, edustaja Tuppurainen?] Työttömyyden saaminen laskuun ja työllisyyden kasvuun on hallituksen tärkeimpiä tavoitteita. Vanhempien työllisyyden tukeminen on tehokkain tapa vähentää lapsiperheköyhyyttä. Juuri työn ja työllistämisen, yrittäjyyden ja kasvun edellytyksiä hallitus on tällä kaudella edistänyt, ja tulokset alkavat nyt näkyä. On tärkeää, että nuori pääsee valmistuttuaan mahdollisimman nopeasti työn syrjään kiinni. Hallitus on ohjannut 50 miljoonaa euroa nuorten työllistymisseteliin, jolla helpotetaan nuoren pääsyä työpaikkaan. Alueet ovat viestineet työllistymissetelin käytön vilkastumisesta. Työllistymissetelin ehtoja joustavoitetaan kolmen kuukauden työllistymisjaksoihin ja laajennetaan sen käyttömahdollisuudet järjestösektorille mahdollistaen työllistymissetelin käytön yhä useammalle nuorelle. Samalla työttömyysturvalla opiskelua helpotetaan. Lisäksi hallitus toteuttaa 11 suurimmassa kaupungissa naapurustoihin ja kaupunginosiin kohdistuvan pilotin nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Pilottiin on kokonaisuudessaan varattu 15 miljoonaa euroa. Pilottien avulla tuemme kaupunkeja ja työllisyysalueita toimimaan vahvemmin nuorten työllistymisen ja koulutuksen puolesta alueilla, joilla on erityisen hankala tilanne. Arvoisa puhemies! Koulutus on edelleen paras keino työllistyä. Nuorisobarometrin mukaan 81 prosenttia nuorista haluaa suorittaa korkeakoulututkinnon. Hallituksen tavoitteena on mahdollistaa tämä yhä useammalle nuorelle. Jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi korkeakoulu. Tällä hallituskaudella yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin on lisätty yli 2 000 aloituspaikkaa kohdistuen erityisesti osaajapula-aloille ja talouskasvun edellytyksiä vahvistaviin koulutuksiin. Syksyllä käynnistyy opintosetelikokeilu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka jäävät ilman korkeakoulupaikkaa. Kokeiluun on varattu yli 50 miljoonaa euroa. Opintoseteli mahdollistaa opintojen aloittamisen avoimessa korkeakoulussa, eri alojen kokeilemisen ja vähentää painetta tehdä täydellinen valinta heti. Tämä on tärkeää, sillä yksi tulevaisuususkoa heikentävä tekijä on kokemus siitä, että epäonnistuminen yhdessä valinnassa sulkee ovia pysyvästi. Me haluamme viestiä päinvastaista: mahdollisuuksia ja reittejä eteenpäin on monia. Opintotuen uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu ja tukea opintojen sujuvaa etenemistä. Uudistuksessa vähennetään alaikäisten velkaantumista ja turvataan perheellisten opiskelijoiden toimeentuloa. Näillä toimilla lisätään luottamusta siihen, että kouluttautuminen on kaikille mahdollista — tinkimättä haaveesta perheellistyä. Harjoittelupaikat ovat keskeinen osa sujuvaa siirtymää työelämään. Valtio kantaa tässä vastuunsa palkkaamalla tänä vuonna 500 nuorta määräaikaisiin tehtäviin. Vastaavia avauksia tarvitaan laajasti koko yhteiskunnassa. Kriittisin tilanne on aloilla, joilla harjoittelu on edellytys valmistumiselle. Ministerien Talvitie ja Rydman johdolla koottiin hiljattain keskeiset sotealan toimijat yhteen etsimään ratkaisuja, jotta opiskelijat pääsevät suorittamaan opintonsa loppuun ja siirtymään työelämään ajallaan. Tarvitsemme uudistuksia, kuten harjoittelujen tasaisempaa ajoittautumista ympäri vuoden, sekä valtakunnallisen koordinaation vahvistamista, jotta paikat ja opiskelijat kohtaavat nykyistä paremmin. [Timo Heinonen: Kuulostaa järkevältä!] Hallitus on uudistanut seuratukea, jonka myötä tänä kesänä 1 250 nuorta pääsee kesätöihin urheiluseuroihin. [Arto Satonen: Oikein!] Uudistuneella seuratuella monet nuoret saavat ensimmäisen kesätyömahdollisuutensa urheiluseurassa ja puolestaan urheiluseurat pääsevät lisäämään entisestään lasten ja nuorten kesätoimintaa. Suomen kilpailukykyä vahvistetaan panostamalla hallituskauden aikana miljardi lisää tutkimus‑ ja kehitystoimintaan. Teemme suuria investointeja esimerkiksi tohtorien kouluttamiseen. Näin luodaan tietoa ja osaamista, kasvatetaan tuottavuutta, luodaan työpaikkoja ja hyvinvointia. Arvoisa puhemies! Näissä tuhansissa kohtaamisissa nuorten kanssa, mitä olen käynyt, yksi asia nousee ylitse muiden: se, kuinka upea ja osaava sukupolvi tässä maassa on kasvamassa. Nuoret ovat valveutuneita, ja he haluavat vaikuttaa. Tulevaisuususko rakentuu tässä ja nyt: turvallisessa vuorovaikutuksessa, merkityksellisessä tekemisessä sekä koulutus‑ ja työmahdollisuuksissa. Vaikka haasteet ovat todellisia, Suomessa on runsaasti vahvuuksia, joiden varaan rakentaa. Hallitus toimii [Puhemies koputtaa] nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi laaja-alaisesti. Samalla haluan korostaa: Tämä ei ole vain hallituksen tehtävä. Tämä on meidän kaikkien [Puhemies koputtaa] yhteinen tehtävä. Nuorilla on oikeus uskoa tulevaisuuteen. Meidän tehtävämme on tehdä päätöksiä, jotka vahvistavat tätä luottamusta ja avaavat mahdollisuuksia. Haluan lopuksi sanoa erityisesti nuorille, jotka mahdollisesti seuraavat tätä keskustelua: [Vasemmalta: Onpa pitkä vastaus!] Olet ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. [Puhemies koputtaa] Tämä maa tarvitsee sinun osaamistasi ja unelmiasi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämäkin esitys on osa hallituksen linjaa, jossa halutaan ihmisten maksavan oma terveydenhoitonsa, oli heillä varaa siihen tai ei. Ambulanssikuljetuksen hinta lähes kaksinkertaistuu tällä esityksellä potilaalle. Se on monelle suuri summa. Arvoisa puhemies ja kollegat! Jouduin itse melko hiljattain ambulanssin kyytiin. Sairastuin synnytyksen jälkeen vakavasti, lapsivuodesepsikseen, ja tilanne eteni todella nopeasti. Opin kantapään kautta, että kynnyksen saada apua ja tilata ambulanssi pitää olla sopivan matala. Se tilanne saattaa tulla vastaan kenelle tahansa. Kiitos ammattitaitoisen henkilökunnan, olen tässä tänään. Asiakasmaksujen korottaminen ei ole viisasta tai vastuullista politiikkaa. Vakava hätätilanne voi iskeä kelle tahansa, ja me olemme suomalaisille velkaa parempaa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täytyy nyt hieman kyllä tässä duubioida edellisen puhujan, edustaja Hännisen, kommentteja siitä, että tässä esityksessä olisi kyse turvallisuudesta, jota tämä lisäisi, ja ennustettavuudesta, vakaudesta ja luottamuksesta. Siitä olen kyllä edustaja Hännisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että tässä ei ole kyse pienistä yksityiskohdista, vaan tässä on kyse koko siitä soterakenteesta, jota tämä hallitus on tietoisesti murentanut ensin suorilla rahoitusleikkauksilla, sairaalaverkon karsimisella ja nyt asiakasmaksujen nostolla. Minä en näe, miten ihmisten turvallisuus tai luottamus näihin palveluihin lisääntyy sillä, että ambulanssimaksua korotetaan 25 eurosta yli 40 euroon, etenkin kun tässä samaan aikaan on päätetty myös muista asiakasmaksukorotuksista, esimerkiksi poliklinikkamaksun korotuksesta, terveyskeskusmaksun korotuksesta, hammashoidon maksujen korotuksista, leikkaus- ja toimenpidemaksusta, eivätkä näissä bakkanaaleissa ole jääneet sivuun myöskään vainajat, koska tässä on lisätty myös vainajan säilytysmaksu. Kaiken tämän päälle on vielä isot järjestöleikkaukset, kun on aikaisemmin linjattu niin, että kolmas sektori voi nimenomaan tukea tätä sotekenttää, ja nyt te olette leikanneet sieltäkin aivan valtavasti pois. Paitsi että duubioin tässä edustaja Hännisen äskeistä puheenvuoroa, kyllä haluan myös esittää kritiikkiä sosiaaliturvaministeri Wille Rydmanille, joka on esittänyt esimerkiksi täällä kyselytunnilla, että sen sijaan, että leikataan palveluista, kannattaa korottaa näitä asiakasmaksuja, että ihmiset ymmärtävät sen paremmin ja sitten se ei kohdistu samalla tavalla. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt tätä argumenttia. Samalla tavalla se kohdistuu niihin ihmisiin, että leikataanko palveluista, nostetaanko asiakasmaksuja. Ja erityisesti kun tämä hallitus on tehnyt molempia, niin kyllä jos jotain tässä tehdään, niin tässä rapautetaan sitä ihmisten turvallisuudentunnetta ja luottamuksen tunnetta näihin palveluihin, ja sitä minä en hyväksy.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ollaan äärimmäisen vakavan asian äärellä. Ei tässä syyllisiä kannata etsiä — ehkä syitä voisi etsiä ja pohtia sitten myös, miten asia korjataan ja miten se voidaan ratkaista. Se olisi tietenkin hedelmällisempää. Nyt ei ole kyse pienistä yksityiskohdista vaan aivan perustavaa laatua olevasta asiasta. On nimittäin kyse siitä, että apu tulee ajoissa, kun ihminen sitä tarvitsee. Kun ihminen soittaa hätänumeroon, hän ei mieti rahoituskanavia tai hallinnollisia rajoja. Hän olettaa, että järjestelmä toimii nopeasti, luotettavasti ja oikein, siten kuten järjestelmämme kuuluukin toimia. Tämän esityksen ydin on siinä, että ensihoitoon ja ambulanssikuljetuksiin liittyvä vastuu kootaan selkeästi yhteen. Vastuu näiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta on kokonaisuudessaan hyvinvointialueilla. Arvoisa puhemies! Ensihoito ei ole vain ihmisten kuljettamista paikasta toiseen. Se on hoitoa paikan päällä, tilannearviota ja päätöksiä, joilla estetään tilanteen paheneminen. Juuri siksi järjestelmän pitää ohjata oikeisiin ratkaisuihin. Itseisarvo ei voi olla potilaiden kuljettamisessa. Sen tulee olla toiminnan vaikuttavuudessa ja potilaan kannalta turvallisessa hoidossa. Tässä esityksessä turvataan se, että palvelut ovat saatavilla koko maassa, niin kaupungeissa kuin harvaan asutuilla alueilla. Ensihoitoon on voitava luottaa kaikkialla Suomessa. On tärkeää todeta myös se, että hinta ei saa olla kenellekään syy jättää hakematta apua, vaan vaikka rahoitus ja maksut muuttuvat, palvelujen perusperiaate säilyy: hätätilanteessa apua annetaan aina. Siksi maksukaton piirissä pysyminen ja kohtuullisuuden huomioiminen ovat tärkeitä. Arvoisa puhemies! Tämä esitys vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta arjessa ja poikkeusoloissa. Selkeä vastuunjako, toimiva rahoitus ja hyvinvointialueiden mahdollisuus kehittää ensihoitoa osana päivystyskokonaisuutta parantavat varautumista myös suuriin häiriöihin ja kriiseihin. Tällaisissa asioissa ohjien on oltava siellä, missä asiantuntemustakin on. Kyse on ennen kaikkea ennustettavuudesta, vakaudesta ja siitä luottamuksesta, että järjestelmä kantaa silloin, kun ihminen on kaikkein haavoittuvimmillaan. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tässä on nyt käynyt jo ilmi, että tässä hallituksen esityksessä on tarkoituksena siirtää ambulanssikuljetusten rahoitusta ja järjestämisvastuuta hyvinvointialueille osana monikanavarahoituksen purkamista. Kannatan kyllä monikanavarahoituksen asteittaista purkamista, sillä on perusteltua yksinkertaistaa järjestelmää ja koota vastuuta nykyistä selkeämmin hyvinvointialueille. Mutta kun uudistetaan, niin se uudistus on tehtävä tavalla, joka turvaa palvelut, potilasturvallisuuden ja hyvinvointialueiden taloudelliset edellytykset, ja tätä hallituksen esitys ei nyt tee. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi selväksi, että hallitus ei toteuta sitä mallia, jota esimerkiksi parlamentaarisessa työryhmässä esitettiin viime hallituskaudella. Sen sijaan, että siirrettäisiin ensihoidon kuljetusten rahoitusvastuu, hallitus siirtää hyvinvointialueille myös kiireettömät ambulanssikuljetukset. Näitä kuljetuksia on vuosittain kymmeniätuhansia. Vakava ongelma on se, ettei hallitus samalla kerro, miten tämä toiminta jatkossa turvataan. Esityksestä puuttuvat käytännössä ne rakenteet ja säädökset, joilla varmistettaisiin, että kiireettömät ambulanssikuljetukset säilyvät osana palvelujärjestelmää myös tulevaisuudessa. Asiantuntijat ovat varoittaneet, että osa toiminnoista on vaarassa lakata kokonaan. Silloin ei ole kyse vain yksittäisistä kuljetuksista. Kyse on ennen kaikkea potilasturvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja terveydenhuollon valmiudesta vastata häiriötilanteisiin ja kriiseihin. Arvoisa puhemies! Toinen suuri ongelma tässä esityksessä on rahoitus. Hallitus siirtää hyvinvointialueille uuden tehtävän mutta ei siirrä siihen täyttä rahoitusta. Hallituksen omien laskelmien mukaan hyvinvointialueille siirtyy miljoonia euroja vähemmän kuin mitä tehtävän hoitaminen edellyttää. Tämä on ristiriidassa hallituksen omien lupausten kanssa. Hallitusohjelmassa sitouduttiin siihen, että tehtäväsiirrot rahoitetaan täysimääräisesti, mutta nyt tästä periaatteesta poiketaan. Erityisen huolestuttavaa on, että osa rahoitusvajeesta pyritään paikkaamaan oletuksella kasvavista asiakasmaksutuloista. Käytännössä hallitus siis leikkaa hyvinvointialueilta rahaa sillä perusteella, että ihmiset maksaisivat jatkossa enemmän omasta hoidostaan. Arvoisa puhemies! Ambulanssia ei kutsuta huvin vuoksi. Nyt hallitus nostaa ambulanssikuljetuksen maksua 25 eurosta yli 40 euroon ja olettaa saavansa lisää tuloja sairailta ihmisiltä. Tämä osuu pienituloisiin, pitkäaikaissairaisiin, vammaisiin, ikääntyneisiin — samoihin ihmisiin, joihin jo kohdistuvat sosiaaliturvaleikkaukset ja muut asiakasmaksujen korotukset. Kyse on asiakasturvallisuudesta. Jos ihminen epäröi avun pyytämistä maksun takia, niin silloin järjestelmä epäonnistuu. Sairaiden ihmisten laskuja ei pidä kasvattaa julkisen talouden paikkaamiseksi. Siksi vastustamme näitä asiakasmaksujen korotuksia. Tämä hallituksen politiikka on täysin vastuutonta. Arvoisa puhemies! Lopuksi on todettava, että myös alueellinen oikeudenmukaisuus ontuu. Useat hyvinvointialueet ovat tuoneet esiin, että ne menettävät uudistuksessa merkittävästi rahoitusta. Tässä edellä on jo käytetty hyviä puheenvuoroja. Edustaja Polvinen ja edustaja Mattila ovat puhuneet Pohjois-Pohjanmaan tilanteesta, jossa on arvioitu, että tämän esityksen seurauksena voi olla ympärivuorokautisen ensihoitovalmiuden heikentyminen. On kestämätöntä, että eduskunta tekee nyt päätöksen ennen kuin lopullinen kuva rahoituksen alueellisesta kohdentumisesta on edes tiedossa. Tämä esitys sisältää liian paljon avoimia kysymyksiä, liian paljon epävarmuutta ja liian suuren riskin palvelujen heikkenemiselle. Monikanavarahoituksen purkaminen on mahdollista toteuttaa hallitusti ja vastuullisesti, mutta tämä esitys ei siihen kuitenkaan yllä.

Arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa Pohjois-Pohjanmaan ihmisille kerrotaan, että heidän on ymmärrettävä, joustettava ja hyväksyttävä palveluiden heikennykset. Jälleen kerran lyödään niitä, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan. Viime vuosina Pohjois-Pohjanmaalta on keskitetty palveluja pois toinen toisensa jälkeen. Raahen yöpäivystys suljettiin, Oulaskankaan yöpäivystys suljettiin, ja jokaisen päätöksen yhteydessä vakuutettiin, ettei turvallisuus heikkene. Meille sanottiin, että palveluketjut toimivat ja että ensihoito turvaa avun silloin kun sitä tarvitaan. Nyt hallitus on kuitenkin viemässä leikkaukset myös ensihoitoon. Moni pohjoispohjalainen kysyy ihan aiheellisesti, mitä seuraavaksi viedään. Maakunnissa ei puhuta numeroista tai hallinnollisista rakenteista. Siellä puhutaan ihmisten turvallisuudesta, siitä tunteesta, että apua saa silloin kun elämässä tapahtuu pahin mahdollinen, kun läheinen saa sydänkohtauksen, kun iäkäs vanhempi kaatuu kotonaan, kun vakava liikenneonnettomuus sattuu keskellä pimeää talviyötä. Silloin kysytään vain yhtä asiaa: tuleeko ambulanssi ajoissa? Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Moni kertoo joutuneensa odottamaan ambulanssia pitkään. Moni kertoo, että turvallisuudentunne on heikentynyt. Jotkut sanovat ihan suoraan, että se on kadonnut kokonaan. Eikä syy ole ensihoitajissa tai pelastushenkilöstössä, päinvastoin. Meillä on ammattitaitoinen, sitoutunut ja työhönsä ylpeydellä suhtautuva henkilöstö. He tekevät parhaansa joka päivä. He lähtevät liikkeelle säässä kuin säässä ja kohtaavat ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa tilanteissa. Mutta kaikkein parhaatkaan ammattilaiset eivät voi olla samaan aikaan kaikkialla. Kun välimatkat kasvavat, yksiköitä vähennetään ja alueet laajenevat, myös vasteajat pitenevät. Se ei ole mielipide. Se on tosiasia. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat ovat pitkiä. Jokainen siellä asuva tietää sen omasta kokemuksestaan. Siksi hallituksen esitys herättää niin suurta huolta ja suuttumusta. Pohteen arvion mukaan leikkaukset tarkoittavat useiden ympärivuorokautisten ensihoitoyksiköiden poistumista alueelta — samalta alueelta, jolla palveluita on jo ennestään karsittu. Arvoisa puhemies! Olen myös kyllästynyt kuulemaan selityksiä siitä, että syy löytyy aina jostakin menneestä: milloin syy on edellisen hallituksen, milloin rahoitusjärjestelmän ja toisinaan hyvinvointialueiden. Mutta suomalaiset eivät ole valinneet tätä hallitusta syyttelemään muita. Suomalaiset valitsivat tämän hallituksen kantamaan vastuuta. Jos rahoitusjärjestelmä on huono, hallituksen tehtävä on korjata se. Jos järjestelmä ei turvaa ihmisten palveluita, hallituksen tehtävä on muuttaa sitä. Vastuuta ei voi voi ulkoistaa edellisille hallituksille loputtomiin. Nyt on vallassa Orpon—Purran hallitus. Nyt on vastuu tällä hallituksella. Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi esittää yksinkertaisen kysymyksen erityisesti niille kansanedustajille, jotka on valittu Oulun vaalipiiristä tähän saliin: Kuka puolustaa Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä? Meidät on lähetetty tänne pitämään oman alueemme puolia, ei vain vaalien alla, vaan jokaisena päivänä myös niiden välillä. Kansanedustajan tärkein tehtävä on kyetä katsomaan ihmisiä silmiin ja kertomaan, että teki kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksestä päätettäessä Oulun vaalipiirin perussuomalaiset edustajat pettivät maakuntansa ihmiset. Puolue oli luvannut eduskuntavaaleissa puolustaa lähipalveluita ja pieniä sairaaloita, mutta muualta tulevien asiat ovat olleet tärkeämpiä asioita kuin oman maakunnan ihmisten asiat. Sen sijaan muutoin keskittämistä kovasti ajavan kokoomuksen joukosta löytyi kaksi maakuntien ihmisiä ymmärtävää kansanedustajaa — toivottavasti myös nyt kun päätetään ensihoidon palveluitten rahoituksesta. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät oikeudenmukaista kohtelua. He pyytävät sitä, että apu tulee silloin kun sitä tarvitaan. Se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan jokaisen suomalaisen oikeus. Kannatan esitystä hylkäämisestä.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatamme tietenkin monikanavarahoituksen asteittaista purkamista, mutta siten, että hyvinvointialueiden edellytykset palveluiden järjestämiseen turvallisesti ja saavutettavasti toteutuvat myös käytännössä. Katsomme, että tehtävien siirto hyvinvointialueille tulisi tehdä tässä vaiheessa kuten Sipilän ja Marinin hallituskausilla jo linjattiin ja samoin kuin parlamentaarinen monikanavatyöryhmä ehdotti: toteutetaan sairaankuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuun siirto. Tämä vastaa myös hallitusohjelmakirjausta. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Hallituksen esityksessä esitetään ensihoidon lisäksi kaikkia ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia siirrettäväksi hyvinvointialueiden rahoitus- ja järjestämisvastuulle. Näitä jälkimmäisiä ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia on arvioitu olevan jopa 60 000. Näitten osalta tässä esityksessä ei ole lainsäädännöllä sitä ohjattu, ja myös sitten nähdään, että ensihoidon kuljetusten rahoitus siirretään hyvinvointialueille riittämättömänä. Hyvinvointialueilta leikataan rahoitusta tehtäväsiirtojen varjolla, näyttää siltä. Nytkin tässä esityksessä lasketaan Kela-korvausten olevan vuoden 28 tasolla 118 miljoonaa euroa, ja siirto on 112 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueet saavat siis saman palvelun järjestämiseen 5,6 miljoonaa euroa vähemmän. Arvoisa rouva puhemies! Epävarmuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkuvat. Paitsi että rahoitusta on siirtymässä alueille tarpeeseen nähden liian vähän, se myös kohdentuu jälleen epäoikeudenmukaisesti. Äsken edustaja Polvinen toi hyvin esiin Pohjois-Pohjanmaan tilanteen, ja sitä en tässä nyt enempää toista, mutta se kertoo hyvin esimerkin, kuinka tätä siirtoa on tehty. Myös palveluiden saatavuus vaarantuu. Äsken mainittujen 60 000 kiireettömän ambulanssitehtävän osalta on jäänyt selvittämättä, miten ne tehdään jatkossa ja miten varaudutaan semmoisiin nopeisiin muutoksiin palvelutarpeissa. Tämä voi heikentää koko terveydenhuollon toimintakykyä erityisesti kriisitilanteissa, joissa tarvitaan lisäresursseja lyhyellä varoitusajalla. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujen muutoksia ei pidä tässäkään yhteydessä tehdä. Nyt niitä taas tehdään, kun ensihoidon kuljetusmaksujen tasoa nostetaan nykyistä korkeammaksi, ja maksujen sitominen hyvinvointialueindeksiin johtaisi jatkossa aiempaa nopeampiin korotuksiin. Samalla maksujen soveltamisalaa laajennettaisiin, mikä lisäisi tilanteita, joissa asiakas joutuu maksamaan palveluista enemmän. Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt huomioidaan aikaisemmat merkittävät maksujen korotukset ja sosiaaliturvan heikennykset, muutosten yhteisvaikutukset voivat muodostua kohtuuttomiksi. Asiakasmaksujen jatkuva kiristäminen uhkaa heikentää palvelujen saavutettavuutta ja lisätä eriarvoisuutta tilanteessa, jossa julkisen vallan tulisi turvata riittävät terveyspalvelut kaikille. Pidämme esitettyjä asiakasmaksujen muutoksia tässä tilanteessa kohtuuttomina. Esitän, että kyseiset lakiesitykset hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen asukkaat elävät tällä hetkellä suuren epävarmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä. Hallituksen aiemmat päätökset ovat johtaneet siihen, ettei ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen Oulaskankaalla tai Raahessa ole enää laillisesti mahdollista. Kun näitä peruspalveluita on hallitus karsinut, niin alueen asukkaille on vakuuteltu, että turvallisuus taataan vahvistamalla ensihoitoa ja kehittämällä kotiin vietäviä palveluja. Muistatte varmaan: vahvistetaan ensihoitoa ja kehitetään kotiin vietäviä palveluja. Se lupaus on nyt osoittautumassa bluffiksi, hallituksen bluffiksi. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys ambulanssikuljetusten ja ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten järjestämis- ja rahoitusvastuun uudistamisesta on iskemässä Pohjois-Pohjanmaan eteläisen alueen turvallisuuteen viimeisen naulan. Siinä on hallituksen bluffi. Esityksen myötä ambulanssikuljetusten rahoitusvastuu siirtyy hyvinvointialueille, ja tässä jaossa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on rahoituksen kohdentamisen suurin häviäjä koko maassa — se hyvinvointialue, mistä lakkautettiin Oulaskangas. Luvut ovat karua luettavaa: Vuodelle 2025 ensihoitoon on kohdistettu 1,2 miljoonaa säästötavoitteita, mikä uhkaa jo nykyistä asemaverkostoa. Pohteen laskennallinen vaje lakimuutoksen myötä on vuoden 2028 tasossa yli 3,4 miljoonaa euroa. Tämä on koko Suomen suurin euromääräinen menetys. On kestämätön tilanne, että alue, jonka päivystysverkkoa on supistettu eniten ja jonka ambulanssimatkojen pituudet kasvavat, joutuu samalla massiivisen rahoitusleikkauksen kohteeksi. Eikö tällä Pohteen eteläisen alueen ihmisten riistolla ole mitään rajaa? Mitä tähän sanovat Pohjois-Pohjanmaan hallituspuolueiden kansanedustajat? [Hanna-Leena Mattila: Mielellään kuultaisiin!] — Me mielellään kuultaisiin, mitä perussuomalaisten ja kokoomuksen edustajat täällä eduskunnassa sanovat näistä leikkauksista. — Mikä on teidän viestinne Oulun eteläisen alueen ihmisille, joille vakuutitte, että Oulaskankaan yöpäivystyksen lakkauttamisen aiheuttamat ongelmat hoidetaan alueen ensihoitoa vahvistamalla? Arvoisa puhemies! Tämä tilanne on kohtuuton. Kun yöpäivystys Oulaskankaalla loppui, ensihoidon kuljetusmatkat Ouluun pitenivät merkittävästi. Tämä sitoo nyt ambulansseja entistä pidemmäksi aikaa ja voi luoda alueelle niin sanottua valmiustyhjiötä, joka vaarantaa potilaiden oikea-aikaisen hoitoonpääsyn ja avunsaannin. Tämä on epäreilua. Tämä on jopa vaarallista. Samaan aikaan kun Pohteen tulisi lisätä ensihoidon yksiköitä turvatakseen alueellisen yhdenvertaisuuden palveluissa, tämä hallitus laittaakin sen kovan säästöpaineen alle. Palveluiden yhdenvertaisuus vaatii sitä, että ensihoidon rahoitus vastaa todellista tarvetta. Arvoisa puhemies! Miten hallitus vastaa Pohteen eteläisen alueen asukkaille? Heiltä vietiin päivystys, ja nyt heiltä viedään edellytykset vahvistaa sitä ensihoitoa, jonka piti olla ihmisten turvana. Tämän kaiken lisäksi Pohteella on juuri aloitettu yt-neuvottelut, jotka koskevat 18 000:ta henkilöä. Tämä koskettaa tuhansia perheitä ja terveyspalvelujen käyttäjiä merkittävästi. Huoli alueella kasvaa omasta ja toistenkin pärjäämisestä. Ihmisten henki ja terveys eivät saa olla kiinni siitä, missä päin maakuntaa he asuvat. Se ei saa olla kiinni siitä, missä päin Suomea he asuvat. Se ei ole kiinni postinumerosta. Tämä kaikkien aikojen keskittäjähallituksen keskittämisvimma ajaa tämän maan alueellisen epätasa-arvon loukkoon. Tässä on jälleen ikävä esimerkki siitä. Arvoisa puhemies! Ei jatkuva massiivinen keskittäminen tuo automaattisesti haaveiltuja säästöjä, ja eivät ne paljon puhutut leveämmät hartiat hyödytä lopulta ihmisiä tai tässä tapauksessa potilasta, vaan päinvastoin lähipalvelut katoavat ja loittonevat saavuttamattomiin, kustannussäästöjä ei lopulta edes synny, eikä kukaan hyödy näistä harjoituksista millään tavalla. En voi hyväksyä tätä käsittelyssä olevaa Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden turvallisuuden vaarantavaa lakiesitystä.

Arvoisa puhemies! Kun tätä Suomi.fi-lainsäädäntöä säädettiin, niin itse asiassa minuun otti yhteyttä yksi viranomainen, joka sanoi, että hän on erittäin huolissaan siitä, millä tavalla ihmiset saavat tiedon siitä, että tänne Suomi.fi-palveluihin on tullut heitä koskevia asiakirjoja, koska jos on unohtanut klikata sieltä tiettyjä kohtia, niin voi olla, että siitä ei tietoa tule lainkaan, ja niin tein Helsingissä itse asiassa tämmöisen kunta-aloitteen, että Helsinki ottaisi käyttöön sellaisen järjestelmän, josta menee automaattisesti tekstiviestimuistutus ihmisille, koska voi olla niin, että se viranomaiskirje voi sisältää toimenpidevaatimuksia tälle henkilölle esimerkiksi työttömyysturvan suhteen ja jos ei sitä avaa, niin sitten voi joutua karenssiin ja menettää ne tuet. Tämmöistä tilannettahan me ei haluta, mutta tämä on nyt tilanne, joka näiden Suomi.fi-palveluiden suhteen on ympäri Suomea. Ei pitäisi olla niin, että joutuu kuntalaisaloitteita tekemään, jotta otetaan sitten nämä tekstiviestimuistutusjärjestelmät käyttöön. Se luo myös alueellista epätasa-arvoa. Tosiaan tärkeätä on, että voi tilanteen tullen myös asioida kasvotusten omia asioitaan, mutta nythän on myös niin, että kun hallitus leikkaa sotejärjestöiltä valtavat määrät ja leikkaa myös vapaasta sivistyksestä, niin itse kun olen tavannut esimerkiksi ruotsinkielisiä eläkeläisjärjestöjä, he ovat kertoneet, että se on suoraan pois näiltä tahoilta, jotka esimerkiksi kouluttavat ikäihmisiä digipalveluihin. Näillä järjestöleikkauksilla saattaa valitettavasti olla tällaisiakin ennalta arvaamattomia, todella kielteisiä vaikutuksia, ja tämän huomion halusin vain tässä keskustelussa tuoda esille.

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Koskela ja Elo käyttivät todella hyvät puheenvuorot. Digitalisaatio on nykypäivää, ja monelle siitä on todella paljon hyötyä, että saa erilaiset viranomaisviestit nopeasti ja omalla kännykällään auki aivan missä vain. Mutta meillä on tässä yhteiskunnassa suuri joukko väkeä, jolla ei ole edellytyksiä toimia näin. Nyt jo näkee vaikeuksia siitä talvellisesta päätöksestä, [Mauri Peltokangas: Pitäisikö se lakkauttaa?] missä Suomi.fi-postilaatikkoon näitä viestejä alkoi tulla, ja luulen, että vielä enemmän sekavuutta tulee tämän lainsäädännön myötä. Tässä varmasti alkavat erilaiset toimijat, vilunkipelaajat laitella erilaisia viestejä, joilla houkutellaan vanhuksia tai muuten heikkoja digitaitoja omaavia ihmisiä kirjautumaan paikkoihin, mihin ei tulisi kirjautua, ja antamaan itse tietojaan sinne. Meillä ei ole tämän lainsäädännön myötä kerrottu siitä tilanteesta, kuka kantaa vastuun, jos viesti ei tavoita sitä ihmistä, kelle se on tarkoitettu. Näinhän on nyt jo käynyt hyvin usein. Jos ajatellaan, että omaisten, järjestöjen tai kuntien pitää sitten hoitaa niin, että kirjaudutaan vaikkapa älypuhelimella, jonka vaikkapa vanhus kuitenkin omistaa, niin oletteko miettineet sitä, että aina se omainen ei ole paikalla auttamassa siinä? Se voi olla aika satunnainen ihminen, kelle se kännykkä annetaan kaikkine tietoineen, ”haetko minun puolestani sen terveystiedon” tai ”kun menetin vaikka aivoinfarktin takia ajokortin, niin se poliisitieto tulee ilman ilmoitusta sinne”. [Mauri Peltokangas: Mutta eihän sitä ole pakko ottaa käyttöön!] — Kun tässä sanotaan, että eihän sitä ole pakko ottaa käyttöön, niin suomalaiset ovat viranomaiskansaa. Jos meille tulee viesti sinne sähköiseen postilaatikkoon, jonne on kehotettu menemään katsomaan, sinne Suomi.fi:hin, ja kysytään, että hyväksytkö, niin aika moni varmasti hyväksyy, kun ajattelee, että viranomaiset haluavat näin. Eli tämä ei ole todellakaan ongelmaton. Samaan aikaan kun järjestöiltä on viety rahat ja omaiset asuvat yhä kauempana, pelkään, että tästä koituu oikein vakaviakin seurauksia, jolloin edes vetoomus, [Puhemies koputtaa] että seuratkaa, hallituspuolueet, tekin jatkoa tästä. Mielestäni nyt tehtiin vähän liian hötäkässä tämä. Olisi pitänyt yhdessä valmistella koko paketti.

Arvoisa puhemies! Tällä erittäin tärkeällä esityksellä valkoposkihanhi ja merimetso lisätään metsästyslaissa tarkoitettuihin riistalajeihin ja niiden suojametsästys mahdollistetaan maatalouden, kalatalouden ja lentoliikenteen suojaamiseksi. Sekä valkoposkihanhien että merimetsojen kantojen voimakas kasvu on lisännyt merkittävästi niiden aiheuttamia haittoja. Viljelijät eri puolilla maata ovat joutuneet seuraamaan, kuinka suuret hanhiparvet laskeutuvat pelloille syömään ja tallaamaan kylvöksiä. Monilla alueilla vahingot ovat toistuva ongelma, joka heikentää satotasoja ja aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Syyskylvöisten kasvien, kuten rukiin, syysvehnän ja syysrypsin, viljely on monin paikoin käynyt mahdottomaksi hanhiongelmien vuoksi. Tämä on huoltovarmuuden ja ruokaturvan kannalta huolestuttava kehitys sekä tuottaa viljelijöille turhaa työtä ja suuria taloudellisia menetyksiä. Arvoisa puhemies! Merimetsojen osalta huoli kohdistuu erityisesti kalatalouteen. Ammattikalastajat ovat pitkään kertoneet tilanteista, joissa merimetsot syövät saaliskaloja ja vaikeuttavat kalastuksen harjoittamista. Lisäksi merimetsojen suuret yhdyskunnat voivat paikallisesti muuttaa saariston luontoa merkittävästi, kun lintujen ulosteet kuormittavat kasvillisuutta ja muuttavat elinympäristöjä. Merimetson uloste on niin typpipitoista, että se tappaa kaikki puuvartiset kasvit. Näiden lintulajien voimakas kantojen kasvu ja viljapeltojen hyväksikäyttö tuhoineen ovat omiaan lisäämään myös erilaisia tautiongelmia, jotka voivat olla uhka myös ihmisten terveydelle ja huoltovarmuudelle. On myös selvää, etteivät mitkään paukkupatruunat vähennä lintujen aiheuttamia tuhoja, saatikka häädä lintuja muualle kuin hetkellisesti. Arvoisa puhemies! Esityksessä otetaan huomioon myös lentoturvallisuus. Suuret hanhiparvet lentokenttien läheisyydessä muodostavat riskin lentoliikenteelle. Lintutörmäykset voivat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita, ja siksi tällä esityksellä annetaan tehokkaat keinot riskienhallintaan. Hyvä luonnonhoito edellyttää sitä, että nopeasti kasvaneiden lajien aiheuttamiin ongelmiin voidaan vastata oikeasuhtaisesti. Tämä esitys valkoposkihanhien ja merimetsojen metsästämisen mahdollistamisesta parantaa viljelijöiden toimeentuloa, turvaa kalatalouden toimintaedellytykset ja vahvistaa lentoturvallisuutta. Kannatan tätä esitystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme olevassa lakiesityksessä on kyse tärkeästä kokonaisuudesta, jossa ratkaistaan, miten poliisi pystyy vastaamaan tämän päivän ja huomisen turvallisuusuhkiin. On selvää, että toimintaympäristö on muuttunut. Rikollisuus on yhä useammin järjestäytynyttä, kansainvälistä ja nopealiikkeistä. Tällaisessa tilanteessa poliisilta ei voi vaatia vanhoilla välineillä toimimista. Siksi esityksen peruslähtökohta, poliisin toimivaltuuksien ajantasaistaminen, on oikea ja välttämätön. Arvoisa puhemies! Opposition vastalauseissa esitetään kuitenkin merkittävää kritiikkiä. Niissä kannetaan huolta siitä, että poliisin valtuudet laajenevat liikaa, että sääntely jää tulkinnanvaraiseksi ja että ennakoiva toiminta voisi johtaa liialliseen puuttumiseen yksilön oikeuksiin. Osin on jopa esitetty koko esityksen hylkäämistä. On tärkeää, että perusoikeuksista pidetään kiinni. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta perussuomalaisesta näkökulmasta opposition kritiikissä on myös ongelma. Se jää paikoin irti siitä todellisuudesta, jossa poliisi toimii tänä päivänä. Kun rikollisuus kovenee, myös viranomaisilta vaaditaan enemmän. Ei ole uskottavaa puolustaa kansalaisten turvallisuutta samalla, kun ollaan valmiita rajaamaan poliisin keinot liian kapeiksi. Jos viranomaiset eivät pysty toimimaan riittävän ajoissa, seuraukset näkyvät suoraan ihmisten arjessa: lisää rikoksia, turvattomuutta ja lopulta heikentynyttä luottamusta koko oikeusvaltioon. Arvoisa puhemies! Opposition vastalauseissa korostetaan epäilyä siitä, että ennakoivaa toimintaa käytettäisiin liikaa tai väärin. Tähän on syytä todeta selvästi: suomalainen poliisi toimii laillisuusvalvonnan alaisena, ja järjestelmää täydentävät sekä sisäinen että ulkoinen valvonta. Valiokunta on lisäksi vahvistanut näitä mekanismeja. Ajatus siitä, että poliisille ei voisi antaa riittäviä toimivaltuuksia siksi, että niitä mahdollisesti käytettäisiin väärin, johtaa helposti siihen, että poliisia rajoitetaan enemmän kuin rikollisia. Perussuomalaisessa ajattelussa lähtökohta on selvä: Lainkuuliaisten kansalaisten oikeus turvallisuuteen on etusijalla. Se tarkoittaa, että poliisilla täytyy olla todelliset mahdollisuudet puuttua rikollisuuteen — myös ennalta. Arvoisa puhemies! Uutena säännöksenä ehdotetaan poliisilain 4 luvun 5 §:ssä säädettäväksi tietojensaannista sosiaali- ja terveydenhuollosta. Onhan se ollutkin melko olematonta touhua: Esimerkiksi Vaasassa toimivasta Vanhan Vaasan sairaalasta lähetettiin pyyntö poliisille tulla tutkimaan huumekoiran kanssa huume-epäilyä. Tietoa siitä, kenen huoneesta on kyse, poliisi ei saanut salassapitosäännösten vuoksi. Kysymys on lopulta arvovalinnasta, asetammeko etusijalle teoreettisen riskin toimivaltuuksien liiallisesta käytöstä vai todellisen riskin siitä, että poliisi ei pysty estämään rikoksia ajoissa. Suomalaiset ansaitsevat turvallisen arjen, ja sen takaamiseksi poliisilla on oltava riittävät keinot. Tämä on erittäin tärkeä lakiesitys, jota perussuomalaiset ovat painottaneet. — Kiitos valiokunnan puheenjohtaja Peltokankaalle asian esittelystä. Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rikostorjunnan tehostaminen ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon parantaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Tämä esitys kuitenkin laajentaa viranomaisten tiedonsaantioikeuksia tavalla, joka kajoaa perusoikeuksiin ja jää monelta osin epätarkaksi. Arkaluontoisten tietojen luovuttamista koskeva sääntely ei täytä niitä välttämättömyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia, joita perusoikeuksiin puuttuvalta lainsäädännöltä on edellytettävä. Kaikkein huolestuttavinta tässä on, mitä esitys merkitsee sosiaali- ja terveydenhuollolle. Hoito- ja asiakassuhteen luottamuksellisuus on koko tämän järjestelmän perusta. Ihmisten on uskallettava hakea apua ja kertoa lääkärille tai sosiaalityöntekijälle vaikeimmistakin asioista pelkäämättä, että tiedot päätyvät eteenpäin. Asiantuntijalausuntojen ja myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon perusteella tästä esityksestä aiheutuvat haitat olisivat suurella todennäköisyydellä sen hyötyjä merkittävämmät. Lähtökohtaisesti tässä hallituksen esityksessä asetetaan osin vastakkain turvallisuus ja yksityisyydensuoja tavalla, joka antaa virheellisen kuvan siitä, että perusoikeuksista olisi väistämättä tingittävä turvallisuuden lisäämiseksi. Turvallisuutta ei kuitenkaan rakenneta rapauttamalla kansalaisten luottamusta viranomaisiin tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin vaan vahvistamalla sekä turvallisuutta että perusoikeuksia samanaikaisesti. Nämä mietinnön mukaiset lakiehdotukset eivät selkeytä sääntelyä, vaan jäävät osin epätarkoiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Senpä takia tämä esitys olisi kaikkein parasta valmistella uudelleen yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja alan toimijoiden kanssa ja tuotava sitten kokonaisuutena uudelleen valiokuntien käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa kansalaistemme turvallisuus. Siksi poliisin ja muiden viranomaisten on saatava ne tiedot, joita he tarvitsevat pitääkseen ihmiset turvassa. Meillä on velvollisuus varmistaa, ettei lainsäädäntö jää jälkeen todellisuudesta, jossa rikollisuus muuttuu, digitalisoituu ja järjestäytyy yhä nopeammin. Tällä hallituksen esityksellä tehdään muutoksia poliisilakiin ja useisiin henkilötietolakeihin. Muutosten tarkoituksena on poistaa tiedonvaihtoesteitä, yhtenäistää sääntelyä ja varmistaa, että turvallisuutemme viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä tehokkaammin rikosten ehkäisemiseksi ja jokaisen arjen turvallisuuden takaamiseksi. Arvoisa puhemies! Jatkossa poliisilla olisi mahdollisuus saada ja luovuttaa tietoja nykyistä selkeämmin ja yhdenmukaisemmin. Poliisi voisi saada välttämättömiä tietoja viranomaisilta, yksityisiltä toimijoilta sekä yhteiskunnan palveluntarjoajilta tilanteissa, joissa rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen sitä edellyttää. Esimerkiksi tilanteissa, joissa poliisi pyrkii estämään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vaaraa, olisi heillä mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhuollosta välttämättömät henkilöllisyys- ja läsnäolotiedot, mutta hoitosuhteen sisältö ei edelleenkään kuuluisi tämän lain piiriin. Tiedonsaanti on siis jatkossakin rajattua. Kyse on siitä tiedosta, mikä on välttämätöntä tietää. Arvoisa puhemies! Samalla poliisille annetaan selkeä ja laissa rajattu oikeus luovuttaa tietoja paitsi pyynnöstä myös oma-aloitteisesti. Tavoitteena on korjata käytännön ongelma, joka on syntynyt aiemmin tilanteissa, kun viranomaisten välinen tiedonkulku ei ole onnistunut välittämään tietoa havaitusta rikoksen valmistelusta, vakavan väkivallan uhkasta tai muusta merkittävästä vaarasta toiselle tämän vaaran osapuolena olevalle toimijalle. Jatkossa tällaisia tietoja voitaisiin luovuttaa viranomaisten lisäksi myös yksityisille tahoille, mikäli vaaratilanteen estäminen sitä edellyttää. Jotta kaikista vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhat voidaan estää ajoissa, on poliisin saumaton yhteistyö ja oma-aloitteisuus välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla on tavallisen suomalaisen arjen turvallisuuteen suora yhteys. Kun poliisi saa tiedon, se voi toimia ja auttaa myös muita viranomaisia toimimaan. Tämä esitys vahvistaa poliisin toimivaltuuksia täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Se ei murra yksityisyydensuojaa vaan määrittää sen rajat selkeämmin kuin nykyinen sääntely. Välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet ohjaavat nyt toimivammin jokaista tiedonsaannin ja tiedonluovutuksen tilannetta. Tämän esityksen tärkein tavoite on vahvistaa kansalaisten turvallisuutta ja varmistaa, että viranomaisilla on riittävät ja ajantasaiset keinot toimia. Lisäksi valiokunnan mietintö täydentää esitystä, ja se on nyt selkeästi vielä parempi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys poliisilain muuttamisesta, jonka tarkoitus on vahvistaa poliisin toimivaltuuksia ja toimintatapoja vastaamaan paremmin muuttunutta turvallisuusympäristöä. Tässä on olennaisena osana tiedonvaihdon helpottaminen viranomaisten välillä. Puhun tässä asiassa myös omasta kokemuksestani, sillä olen 36 vuoden poliisiurani aikana käytännön työssä nähnyt liian monta kertaa tilanteita, joissa tieto on kyllä jollakin viranomaisella, mutta se ei ole kulkenut ajoissa oikeaan paikkaan. Esteet tiedon siirtymisessä viranomaiselta toiselle ovat konkreettisesti tarkoittaneet sitä, että rikoksiin ei ole pystytty puuttumaan ajoissa ja ennalta estävästi. Siksi on hyvä ja tarpeellista, että näitä esteitä nyt puretaan. Esityksellä selkeytetään poliisin oikeuksia käyttää ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja rikosten estämiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Tämä on juuri sitä ennakoivaa rikostorjuntaa, jota tarvitaan. Poliisin toimivaltuuksia täsmennetään ei mielivaltaisesti laajentamalla vaan nimenomaan niin, että vakavia rikoksia voidaan estää jo ennen kuin ne toteutuvat. Opposition vastalauseessa esitetyt huolet ovat varmasti aitoja, mutta ei ole mitään syytä huoleen, ainoa, jolla tämän lain myötä on syytä huoleen, on rikolliset. Lainaan vielä Poliisihallituksen lausunnon kohdan, joka on hyvin olennainen liittyen huoliin potilastiedoista: ”Poliisille ei olla esittämässä oikeutta saada terveydentilaan liittyviä tietoja, eikä poliisi tai kukaan muukaan ole sitä tämän lain valmistelun missään vaiheessa esittänytkään.” Poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada tieto henkilön läsnäolosta ja henkilöllisyydestä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja toimitiloissa salassapitosäännösten estämättä. Tästä yksi esimerkki: esimerkiksi kadonneen tai kadonneeksi epäillyn mahdollisesti henkeen tai terveyteen kohdistuvassa vaarassa olevan henkilön löytämiseksi. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Meillä on isoja henkilömääriä, jotka etsivät kadonnutta henkilöä, ja siihen käytetään valtavasti aikaa ja rahaa. Tämän vuoksi tällaisia poissulkevia tilanteita tarvitaan, jolloinka poliisi voi selvittää, onko henkilö esimerkiksi sairaalassa tai jossakin muualla. Arvoisa puhemies! Rikollisuus ei tunne rajoja. Se tapahtuu yhä useammin verkossa, anonyymeillä alustoilla ja kansainvälisesti. Tässä ympäristössä vanhat toimintamallit eivät enää riitä. Poliisin on pystyttävä käsittelemään ja yhdistämään tietoa tehokkaammin, ja viranomaisten on pystyttävä toimimaan yhdessä nykyistä paremmin. Nykyinen lainsäädäntö ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että poliisi ei ole voinut luovuttaa salassa pidettäviä tietoja oma-aloitteisesti toiselle viranomaiselle, kun sitä on tarvittu, ja samalla poliisi ei ole aina saanut tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemiaan tietoja. Tällä esityksellä mahdollistetaan tehokas ja toimiva tiedonvaihto poliisin ja muiden viranomaisten sekä poliisin ja yksityisten tahojen välillä rikostorjunnan tehostamiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi. Kannatan tätä erinomaista lakiesitystä. Kiitos ministeri Rantaselle tämän erinomaisen esityksen eteenpäinviemisestä, ja kiitos hallintovaliokunnan puheenjohtaja Peltokankaalle mietinnön esittelystä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Nyt tosiaan on käsittelyssä hallituksen esitys, missä ehdotetaan muutettavaksi poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten tiedonsaanti- ja tiedonluovutusoikeuksia koskevaa sääntelyä, ja kun toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään kaikki olennainen tieto, niin se on tietenkin hyvä asia, ja siihen pitää pyrkiä, jotta me voidaan erilaiset uhkakuvat ja varautuminen hoitaa tarvittavalla tavalla ja ennalta ehkäistä näitä. Pidän näitä tavoitteita tässä pääasiassa erittäin kannatettavina ja hyvinkin perusteltuina, mutta kuten tuossa edellä kuulimme edustaja Heinäluoman puheessa, niin tässä on tiettyjä ongelmia. On ongelmallista, että tiedonsaantioikeutta laajennetaan varsin lievienkin rikosten selvittämiseen, kuten esimerkiksi rahankeräysrikos, metsästysrikos ja rakennussuojelurikos. Sotealan toimijat ovat pitäneet tätä ongelmana, koska tällainen laajennus ei ole oikeasuhtainen suhteessa siihen, kuinka merkittävästi se voi heikentää luottamusta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Olisi hyvä, että tiedonsaantioikeus tulisi olla vasta sellaisten rikosten selvittämiseksi, joissa enimmäisrangaistus olisi se kolme vuotta, joten kannatan edustaja Heinäluoman tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten tiedonsaanti- ja tiedonluovutusoikeuksia koskevaa sääntelyä. Tavoitteena on, että sääntely mahdollistaa tehokkaan ja toimivan tiedonvaihdon poliisin ja muiden viranomaisten sekä poliisin ja yksityisten tahojen välillä erityisesti rikostorjunnan tehostamiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi. On välttämätöntä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään kaikki olennainen tieto, jota tarvitaan erilaisiin vakaviin uhkiin varautumiseksi, uhkatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja sujuvan viranomaisyhteistyön varmistamiseksi. Tarkoituksena esityksellä on varmistaa, että sääntely vastaa nykyistä paremmin myös muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksiin. Pidämme näitä tavoitteita pääasiassa erittäin kannatettavina ja perusteltuina. Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan poliisilakiin lisätään uusi säännös tietojensaannista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajilta. Pykälän mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa tarkoitetulta palvelunantajalta tai sen tehtäviä suorittavalta henkilöltä salassapitosäännösten estämättä tieto henkilön läsnäolosta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana ja tieto läsnä olleen henkilön henkilöllisyydestä edellyttäen, että tiedot ovat välttämättömiä pykälässä säädettyihin käyttötarkoituksiin, esimerkiksi jos tieto on välttämätön sellaisen rikoksen paljastamiseksi ja selvittämiseksi, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta. Myös tiettyjen erikseen säädettyjen rikosten ollessa kyseessä tietojensaantioikeus olisi mahdollinen, vaikka sanotuista rikoksista säädetty enimmäisrangaistus on alhaisempi kuin kaksi vuotta vankeutta, esimerkiksi pahoinpitelyepäilyn. Pidämme lakiesitykseen sisältyviä esitettyjä muutoksia pääasiassa kannatettavina muilta osin paitsi edellä mainittujen tiedonsaantioikeuksien osalta. On ongelmallista, että tiedonsaantioikeutta laajennetaan nyt varsin lievienkin rikosten selvittämiseen, kuten esimerkiksi rahankeräysrikoksen, metsästysrikoksen ja rakennussuojelurikoksen. Sotealan toimijat ovat pitäneet tätä lausuntokierroksella ja valiokunnan asiantuntijakuulemisissa ongelmallisena, koska tällainen laajennus ei ole oikeasuhtainen suhteessa siihen, kuinka merkittävästi se voi heikentää luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, aivan kuten tässä edellä edustaja Räsänen esitti ja duubioi. Esitämmekin siis SDP:n vastalauseen mukaisesti, että tiedonsaantioikeus tulisi olla vasta sellaisten rikosten selvittämiseksi, joista enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta, kuitenkin niin, että poikkeusperusteeksi lisättäisiin pahoinpitely. Näiltä osin mielestäni edustaja Räsäsenkin esittämä huoli ja pohdinta siitä, onko tämä nyt esitetty hallituksen ratkaisu oikeasuhteinen, tulee tässä SDP:n vastalauseessa paremmin huomioiduksi myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajien palautteen mukaisesti. Joten, arvoisa puhemies, edellä olevan perusteella ehdotan, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 1 mukaisena.

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä poliisilaissa säädettyjä tiedonsaanti- ja tietojenluovutussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että ne mahdollistaisivat nykyistä paremmin poliisin tietojenvaihdon muiden viranomaisten kanssa muun muassa rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Nämä tavoitteet ovat erittäin tärkeitä, ja totean tähän alkuun, että olen toki tämän esityksen takana, vaikka joitakin huolia tähän liittyykin. Poliisilakiin lisättäisiin muiden säädösten ohella uusi säännös poliisin mahdollisuudesta saada tietyin edellytyksin henkilön henkilöllisyys- ja läsnäolotieto yksittäisissä tapauksissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajalta. Erityisesti tästä näkökulmasta sosiaali- ja terveysvaliokunta otti tähän esitykseen kantaa. Tämä tietojensaanti sosiaali- ja terveydenhuollosta tarkoittaa sitä, että poliisilla olisi mahdollisuus saada salassapitosäännösten estämättä tieto henkilön läsnäolosta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana ja myös tieto läsnä olleen henkilön henkilöllisyydestä, jos tieto on välttämätön. Tämä sana ”välttämätön” on tässä yhteydessä tärkeä huomioida, koska mitä tahansa tietoa ei voi luovuttaa. Ne tilanteet, joissa näitä tietoja esimerkiksi sairaalasta tai terveyskeskuksesta tai vaikkapa fysioterapeutin vastaanotolta voisi saada, liittyvät esimerkiksi tilanteisiin, joissa on kysymys sellaisen rikoksen paljastamisesta ja selvittämisestä, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä tuo aikamoisen muutoksen nimenomaan terveyspalveluiden tarjoajien, terveydenhuollon henkilöstön, näkökulmasta. Tähän saakka se raja on ollut kuusi vuotta, millä millään tavalla voidaan tätä salassapitovelvollisuutta ikään kuin raottaa. Nyt tiedämme kaikki, että kaksi vuotta on melko alhainen taso. Se sisältää hyvin suuren määrän erilaisia mahdollisia rikoksia. Lisäksi voidaan tätä salassapitoa ohittaa, jos tieto koskee henkilöä, jonka voidaan olettaa syyllistyneen rikokseen tai jota on syytä epäillä rikoksesta, tai myös rikoksen uhria, eli hänestäkin voidaan antaa tieto, ja myös tilanteissa, joissa henkilö aiheuttaa omalla käytöksellään esimerkiksi sairaalassa tai terveyskeskuksessa työntekijöille henkeä, terveyttä tai omaisuutta uhkaavan vaaran. Tämähän on tietenkin hyvä, että poliisilla on mahdollisuus mennä selvittämään myös esimerkiksi lääkäriin tai sairaanhoitajaan kohdistuvia mahdollisia uhkatilanteita ja rikoksia nykyistä helpommin. Samoin tämä mahdollistetaan myös kadonneen tai kadonneeksi epäillyn tai mahdollisesti hengen tai terveyden vaarassa olevan henkilön löytämiseksi. Hallintovaliokunta lisäsi tähän 5 §:ään, joka koskee tietojensaantia sosiaali- ja terveydenhuollosta, että ensimmäisen momentin perusteella saatuja tietoja eli tätä kahden vuoden vankeusrajaa koskevia tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten kyseiset tiedot on saatu, mikä on mielestäni kyllä hyvä täsmennys ja hyvä lisäys. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa, täytyy kyllä tunnustaa, aika kriittisiä lausuntoja tuli. Eli vaikka tämän esityksen katsottiin parantavan sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä työskentelevien ja asioivien henkilöiden turvallisuutta ja omaisuudensuojaa, niin siihen kohdistui kuitenkin myös huolia. Nimittäin keskeisenä huolena nousi esiin se, miten tässä esityksessä varsin kevyidenkin rikosten paljastamisen tai selvittämisen vuoksi salattavien potilas- ja asiakastietojen antaminen poliisille vaikuttaisi sitten potilaiden luottamukseen tiedonantajaan ja mitä tästä voisi seurata potilaalle, asiakkaalle tai yhteiskunnalle. Tuotiin esimerkiksi esiin se, että vaikkapa psykiatrian tai päihdesairauksien alalla on tyypillistä, että osa potilaista pelkää sairautensa vuoksi monenlaisia asioita. Terveydenhuollon eettinen perusvelvoite ja tavoite on edistää potilaiden hyvinvointia ja terveyttä, ja tätä tehtävää on mahdotonta toteuttaa, jos luottamus terveydenhuollon tietosuojaan rapautuu ja jos potilaat eivät hae hoitoa. Eli tämä luottamuksen menetys voi aiheuttaa hoitoon tai palveluihin hakeutumisen välttelyä tai viivästymistä, oireiden salaamista, hoitosuhteiden katkeamista. Tämä oli se keskeinen huoli, josta sosiaali- ja terveysvaliokunta lausui. Vaikka tähän näitä mainittuja ongelmia liittyy, niin toki hallintovaliokunta joutui käymään punnintaa erilaisten oikeushyvien kesken eli toisaalta sen suhteen, minkälaista hyötyä tulee rikosten paljastamiseen ja selvittämiseen ja ennaltaehkäisemiseen sillä, että poliisi saa tietoja helpommin ja että viranomaisten kesken tätä tietojenvaihtoa tapahtuu, ja minkälaisia mahdollisia haittoja tästä sitten tulee. Itse luotan, että hallintovaliokunta päätyi tässä oikeaan ratkaisuun, eli tuen tätä hallintovaliokunnan mietintöä. Tässähän on myös tehty korjauksia. Esimerkiksi on vaihdettu sana ”tarpeellinen” ”välttämättömään” ja tietyllä lailla tiukennettu näitä tietojen luovuttamisen ja saamisen edellytyksiä mielestäni tasapainoisella tavalla. Eli kiitos hallintovaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle tästä työskentelystä. [Juha Hänninen: Erityisesti!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ehdotetulla lainsäädännöllä muutetaan poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten tiedonsaanti- ja tiedonluovutusoikeuksia koskevaa sääntelyä. Esityksen tavoitteena on, että poliisilain ja poliisin henkilötietolain sääntely mahdollistaa tehokkaan ja toimivan tiedonvaihdon poliisin ja muiden viranomaisten sekä poliisin ja yksityisten tahojen välillä erityisesti rikostorjunnan tehostamiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi. Tarkoituksena on, että sääntely vastaa nykyistä paremmin muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia. Poliisin mahdollisuuksia luovuttaa tietoja myös omasta aloitteestaan ehdotetaan selvennettäväksi. Lisäksi poliisin tiedonsaantia sosiaali- ja terveydenhuollosta muun muassa rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä kadonneiden löytämiseksi selkeytetään. Poliisilain ja poliisin henkilötietolain kansallista tiedonvaihtoa koskevaa sääntelyä selkeytetään ja ajantasaistetaan myös siten, että sääntelyssä huomioidaan nykyistä paremmin voimassa oleva yleislainsäädäntö. Rajavartiolaitosta, Tullia, Puolustusvoimia ja Maahanmuuttovirastoa koskevaan sääntelyyn ehdotetut muutokset tukevat sääntelyn tavoitteita näiden viranomaisten toiminnan näkökulmasta. Ehdotetuilla lainmuutoksilla pyritään hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti poistamaan tietojenvaihdon esteitä muun muassa rikostorjunnassa, lisäämään poliisin mahdollisuuksia luovuttaa salassa pidettäviä tietoja muun muassa rikosten estämiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi sekä vahvistamaan kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Lainmuutoksilla pyritään myös varmistamaan, että poliisin kansallista tiedonvaihtoa koskevat säännökset tukevat viranomaisyhteistyötä ja erityisesti hallinnollisen rikostorjunnan tarpeita. Hallintovaliokunta on kiinnittänyt vuoden 2021 sisäisen turvallisuuden selontekoa koskevassa mietinnössään ja monissa muissa yhteyksissä huomiota viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyviin haasteisiin ja pitänyt välttämättömänä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään kaikki olennainen tieto, jota tarvitaan sisäisen turvallisuuden erilaisiin uhkiin varautumiseksi, uhkatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja sujuvan viranomaisyhteistyön varmistamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Aiemmin keväällä käsitellyssä kuluvan vaalikauden sisäisen turvallisuuden selontekoa koskeneessa hallintovaliokunnan mietinnössä keskiössä olivat turvallisuusympäristön muutosten vaikutukset sisäiseen turvallisuuteen ja viranomaisten toimintaympäristöön. Poliisin toimintaympäristön voidaan todeta muuttuneen merkittävällä tavalla, mikä on tuonut mukanaan uusia haasteita myös tiedonvaihdon näkökulmasta. Yhteiskunnan digitalisaatio ja siihen liittyvä teknologinen kehitys, tietomäärien kasvu sekä asioiden siirtyminen tietoverkkoihin on aiheuttanut tietoverkkorikollisuuden huomattavaa kasvua ja niin sanotun perinteisen rikollisuuden siirtymistä tietoverkkoihin. Erityisesti huumausainekauppaa siirretään yhä enemmän tietoverkkoavusteiseksi. Lisäksi laiton asekauppa, petos- ja talousrikollisuus, viharikokset, uhkailu ja kiristäminen sekä monimuotoinen seksuaalirikollisuus verkossa jatkavat kasvuaan kansainvälisesti. Rikolliset toimivat laajasti myös verkon niin sanotulla pimeällä puolella. Avoimesta sekä pimeästä verkosta on tullut merkittävällä tavalla myös lainvalvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten toimintaympäristöä viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteiskunnan digitalisoituminen ja ihmisten verkottuminen esimerkiksi erilaisiin sosiaalisen median palveluihin on tapahtunut todella nopeasti ja niin nopeasti, ettei lainsäädäntö ole pysynyt kerta kaikkiaan mukana. Myös ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus on viime vuosina lisääntynyt. Suomessa on tehty havaintoja myös paikallisista rikollisverkostoista, niin sanotuista katujengeistä. Arvoisa rouva puhemies! Poliisi ja muut sisäisen turvallisuuden viranomaiset ovat ensivasteen viranomaisia useimmissa turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa arkipäivän onnettomuuksista aina vakaviin turvallisuusuhkiin ja poikkeusoloihin, mukaan lukien erilaiset hybriditilanteet. Hallintovaliokunta korostaa eri viranomaisten ja hallinnon tasojen yhteisen tilannekuvan merkitystä jatkuvasti muuttuvassa ja vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä. Yhteisen tilannekuvan muodostaminen edellyttää sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua eri toimijoiden välillä. Kansallinen ja kansainvälinen poikkihallinnollinen yhteistyö on välttämätöntä jatkuvasti monipuolistuvien turvallisuusuhkien ennakoinnissa ja torjunnassa. Perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat antaneet esityksestä lausunnot. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät säätämisjärjestyshuomautukset koskevat 1. lakiehdotuksen 4 luvun 3 §:n 1 ja 2 momenttia, 4 luvun 5 §:ää ja 7 luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttia, 3. lakiehdotuksen 20 §:n 1 ja 2 momenttia, 20 a §:ää ja 4. lakiehdotuksen 17 a §:n 1 ja 2 momenttia sekä 5. lakiehdotuksen 2 luvun 14 §:n 1 ja 2 momenttia, 2 luvun 14 a §:ää ja 4 luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttia. Hallintovaliokunta viittaa säätämisjärjestyshuomautusten osalta lakiehdotusten edellä mainittuihin säädöksiin tekemiinsä muutosehdotuksiin. Valiokuntien lausunnoissa esitetyt huomautukset ovat koskeneet erityisesti tietojen saamista yksityiseltä yhteisöltä ja henkilöltä, tietojen saamista sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamista. Hallintovaliokunta on käsitellyt esiin nostettuja seikkoja perusteellisesti mietinnön yleisperusteluissa sekä tarkentanut niitä vielä yksityiskohtaisissa perusteluissa. Valiokunta ehdottaa eräitä muutoksia esimerkiksi perusterikoksia koskevaan sääntelyyn, joka koskee tietojensaantia sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, että ehdotetun sääntelyn tehokas toimeenpano edellyttää sääntelyn soveltamista koskevaa koulutusta ja ohjeistusta. Valiokunta toteaa erityisesti uuden, tietojen saamista sosiaali- ja terveydenhuollosta koskevan sääntelyn osalta, että huomiota tulee kiinnittää niin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kuin poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin henkilöstön kouluttamiseen sekä yhteisiin ohjeistuksiin ja toimintamalleihin. Lisäksi on tärkeää, että lainsäädännön toimeenpanoa ja vaikutuksia arvioidaan. Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 182/2025 vp sisältyvät 8. ja 9. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvät 1.—7. ja 10. lakiehdotuksen. Mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Näkisin niin, että alkoholin saanti ei ole ollut tässä maassa ongelma kyllä tähänkään asti. Meillä on kattava Alkon verkosto, ja syrjäseuduilla alkoholia voi tilata postitse. Lisäksi myös monet Alkot sijaitsevat kauppojen yhteydessä, jolloin kauppareissulla onnistuu se Alkosta juomien hakeminen, jos näin haluaa. Tämä on nyt päinvastaiseen suuntaan menevä esitys, jossa helpotetaan edelleen alkoholin saantia, ja en kauhean ilolla tätä tervehdi. Voi sanoa näin, että alkoholi heikentää harkintakykyä, lisää tapaturmien ja väkivallan riskiä sekä voi aiheuttaa riippuvuutta, ja lisäksi se kyllä kuormittaa meidän jo ennestään kuormittunutta terveydenhoitoa ja vaikuttaa haitallisesti perheisiin ja läheisiin. Lisäksi tässä ovat vielä nämä kansanterveydelliset näkökohdat: pitkäaikainen alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua muun muassa maksasairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä useisiin syöpiin, ja haittoja voi myös syntyä silloin kun käyttö ei tunnu omasta mielestä erityisen runsaalta. Olisin toivonut tiukkaa harkintaa tämän lain suhteen.

Arvoisa puhemies! Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan alkoholin kulutus ja alkoholihaitat ovat yhteydessä mainontaan eli alkoholin markkinointiin, sitten toisaalta saatavuuteen ja kolmanneksi hintaan. Valitettavasti tällä esityksellä ollaan sekä saatavuutta lisäämässä että myös nimenomaan väkevien alkoholijuomien mainontaa lisäämässä. Tämä esitys ei siis koske pelkästään tätä etämyyntiä ja kotiinkuljetusta, kuten täällä esimerkiksi edustaja Valtola tiivisti, vaan tämä koskee myös alkoholimainontaa, josta on vähemmän käyty keskustelua. Valiokunta asiantuntijalausuntoihin perustuen ehdotti, että tätä väkevien alkoholijuomien verkkomainontaa ei sallittaisi. Samoin kiinnitän huomiota siihen, että kun hallitus antoi tämän alkuperäisen esityksensä lausuntokierrokselle, niin siinä yhteydessä vielä oli kiellettynä niin sanottu vaikuttajamarkkinointi mutta sitten lausuntokierroksen jälkeen ministeri päätti, että tätä kieltoa ei aseteta. Tämän vaikuttajamarkkinoinnin kiellon tavoitteenahan olisi nimenomaan lasten ja nuorten suojeleminen sosiaalisessa mediassa tapahtuvalta alkoholijuomien markkinoinnilta. Suomessa sosiaalisen median vaikuttajilla on tuhansia seuraajia, suosituimmilla vaikuttajilla jopa satojatuhansia, ja lasten ja nuorten keskuudessa sosiaalisen median vaikuttajat ovat erittäin suosittuja, ja heidän julkaisemillaan tuotesuosituksilla voi olla hyvin suuri vaikutus nimenomaan lapsiin ja nuoriin. Sen vuoksi asiantuntijat kyllä hyvin yhtenäisesti asettuivat tukemaan tätä vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa, joka olisi siis sisältynyt tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön. Tältäkin osin tilanne valitettavasti lisää alkoholihaittoja ja alkoholin kulutusta, ja nimenomaan nuorten ikäluokkien keskuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdottomasti tosiaan verot pitää maksaa Suomeen, ja toivon, että tartutaan tähän näkökulmaan. Täytyy kyllä todeta, että tämän hallituskauden aikana on kyllä todella pontevasti edistetty alkoholin saatavuutta. On tässä tullut tietenkin semmoinen tunne, että jos olisi yhtä pontevasti edistetty työllisyysasioita tai vaikka hyvinvointialueitten ahdingon helpottamista, niin mikähän mahtaisi olla Suomen tilanne? Muistan esimerkiksi, että kun tosiaan aloitimme kuuntelemisen tästä alkoholin kotiinkuljettamisesta, niin sosiaali- ja terveysministeriön edustaja aloitti talousnäkökulmilla ja vasta sen jälkeen näistä mahdollisista terveyshaitoista. Se on minua oikeastaan kiusannut koko tämän lakiesityksen käsittelyn ajan, että meillä ei ole ollut yhteneväistä käsitystä siitä, mikä on alkoholinkulutus Suomessa. Nyt jonkinlaista kokonaisnäkemystä saatiin sen kautta, kun oli valtiovarainministeriön Verianilla teettämä selvitys meillä kuitenkin jonkinlaisena käsittelyn pohjana, että siellähän on 15 litraa puhdasta alkoholia jokaista suomalaista kohden. Tämähän on ihan merkittävä määrä, kun on aikaisemmin puhuttu siitä, että olisi 10 litraa. Mutta tässä onkin laskettu yhteen se, mitä ostetaan vähittäiskaupoista, nettimyynnistä ja näin poispäin, ja totta kai tämä matkustajatuoti: me kaikki, jotka ollaan käyty noilla risteilyillä, ollaan nähty, että sieltä ovat konttikaupalla ihmiset tuoneet alkoholia. Eli oikeastaan valtava huoli liittyy siihen, että nyt ei tämänkään lakiesityksen aikana olla kyllä tarpeeksi vakavasti noteerattu näitä kaikkia sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkemyksiä, ylipäätänsä niitä, mitkä ovat ottaneet tähän terveyspuoleen kantaa. Kyllä se vain näin on, että jos saatavuus paranee, niin kyllä kulutus kasvaa ja sitä kautta haitat ja vahingot kasvavat, ja meillä jo tällä hetkellä useita miljardeja euroja vuodessa menee näitten alkoholihaittojen korjaamiseen. Sitten oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen osa näitä asiantuntijakuulemisia, että suomalaisia pitäisi opettaa eurooppalaisille tavoille, esimerkiksi juomisen suhteen. Kyllä suomalaiset tosiaan ovat aika lailla tämmöinen oma rotunsa, että jos esimerkiksi ruotsalaisiin vertaa, niin ei siellä ole tämmöistä puistojuopottelua niin kuin meillä esimerkiksi Suomessa on. On tosi kova työmaa kyllä saada suomalaisia opetettua jollekin muulle mallille, että sivistyneesti ravintoloissa tai muissa oloissa nautittaisiin kuin sitten siellä puistoissa. Mutta murheellinen olen sen suhteen, että todennäköisesti haitat tulevat kasvamaan esimerkiksi lapsiperheissä, ja niiden, jotka ovat tällä hetkellä jo haavoittuvassa asemassa, tilanne ei varmasti tule tämän kautta paranemaan. Minä olisin pitänyt hyvin tärkeänä sitä, [Puhemies koputtaa] että siinä olisi ollut se 24 tunnin muuri, mikä olisi estänyt näitä impulssiostoja.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille merkittäviä verovalvontaan liittyviä ongelmia alkoholin etämyynnissä, ja valtiovarainvaliokunta esittikin yksimielisesti lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle muutoksia, joilla tätä veronkiertoa pyrittäisiin estämään tehokkaammin. Lausunnossa ehdotettiin muun muassa ilmoitusvelvollisuutta ulkomaisille etämyyjille sekä järjestelmää, jossa alkoholilähetyksen luovuttaminen asiakkaalle estettäisiin, mikäli lähetyksestä puuttuu Verohallinnon kuljetustunniste tai veroedustajan valmisteveronumero. Valtiovarainvaliokunta katsoi yksimielisesti, että verovälttelylle on saatava loppu ja hallituksen alkuperäisessä esityksessä ei näitä toimia esitetä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaan alkoholin etämyynnin suosio on perustunut pitkälti siihen, että tuotteista ei ole maksettu Suomeen kuuluvia alkoholiveroja ja juomapakkausveroa. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan näiden maksamattomien verojen määrä voi olla vuosittain jopa 61—285 miljoonaa euroa, eli kyse ei ole mistään pienestä yksityiskohdasta, puhumme kymmenien, jopa satojen miljoonien eurojen veromenetyksistä. Jos hallitus todella haluaa avata alkoholin etämyynnin, niin kyllä samalla pitäisi huolehtia siitä, että verot myös maksetaan Suomeen.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa saimme tiedon siitä, että syksyllä vuonna 24 on tullut voimaan valmisteverolain 80 §, jonka mukaan etämyyjän on ilmoitettava Verohallinnolle Suomeen toimitettavista alkoholijuomista ennen niiden lähettämistä sekä asetettava vakuus valmisteverojen maksamisen varmistamiseksi. Sitten siellä verottaja antaa yksilöllisen tunnisteen tälle juomalähetykselle. Eli käytännössä meillä on tällä hetkellä uutta valmisteverolainsäädäntöä, jolla tähän verokatoon pyritään vaikuttamaan. Asiantuntijatkin totesivat, että ehkä tätä kannattaa seurata, ja sen takia siellä nyt on nämä lausumat olemassa, että jos tämä järjestelmä ei toimi, niin tehostetaan sitten toimintaa. Mutta on erittäin hyvä, että tämä vastalauseessa ollut lausuma otetaan tulevaisuudessa huomioon. Kannatan ehdottomasti.

Arvoisa rouva puhemies! Oli erittäin hyvä, että edustaja Pekonen nosti esiin tämän lausuman, joka on siis tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa. Nimittäin juuri näistä toimista eli tästä etämyynnin rekisteröitymismenettelystä ja verotunnisteen käyttöönoton toteutumisesta niin, että se joka kerta myös tarkistettaisiin, kun alkoholijuomia luovutetaan, olisi tässä varsinaisessa mietinnössä tehty aivan pykäläesitykset, jolloin ei olisi tarvittu tällaista pontta. Mutta olen kyllä ilahtunut siitä, että edustaja Hemmilä vieressä lupasi, että tämä lausuma nyt sitten otetaan käsittelyyn. Tämähän on hallituspuolueiden tekemä lausuma siellä mietinnön käsittelyssä, niin että en voi ymmärtää tai kuvitella, että sitä kukaan vastustaisi. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että me olisimme voineet tämän toteuttaa jo nyt emmekä jättää vain lausuman varaan.

Kiitos, rouva puhemies! Edustaja Pekonen otti aivan oikein esille tämän lausuman, joka on ollut siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esillä. Tästä kyllä suuren valiokunnan kokouksessa viime perjantaina puhuttiin, mutta siellä kylläkin eräät edustajat totesivat, että tämä lausuma, minkä itse esitin, on niin kattava, ettei sitä tarvita. Mutta otin kyllä tuosta kopin. Kun ilmeisesti ensi viikon maanantaina tätä käsitellään toisessa käsittelyssä, niin lupaan ehdottaa siinä tätä lausumaa vielä, koska tämä on erittäin hyvä. — Kiitoksia. [Aino-Kaisa Pekonen: Hyvä, kannatan!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lausuma, mikä suuressa valiokunnassa on jätetty, on ihan hyvä, että seurataan näitä vaikutuksia. Mutta minä haluan muistuttaa, että kun hallituspuolueet jättivät tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime viikolla oman vastalauseensa tähän mietintöön, siinä vastalauseessa oli lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröitymismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteutumista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” Tässä meidän asiantuntijalausuntojen mukaan Verohallinto on varovasti arvioinut, että vuonna 23 etämyyntinä maahan tuoduista alkoholijuomista on jäänyt maksamatta alkoholiveroa noin 25 miljoonaa euroa, vuonna 24 noin 40 miljoonaa euroa, ja nämä ovat varovaisia arvioita. Mutta niin paljon kokoomus ja suuren valiokunnan enemmistö vihaavat veroja, että nyt tämä lausuma on jätetty tekemättä, ja tätä seurantaa ja tätä tehostamista näiden verojen keräämiseksi ei olla nyt tekemässä. Olen tähän todella pettynyt ja toivoisin, että siellä kokoomuksessa otettaisiin nyt peili käteen ja uusittaisiin tämä lausumaesitys. Mitä tulee tähän veronkiertoon, niin suuren valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Wallinheimo totesi viikonloppuna iltapäivälehden haastattelussa, että Tullin pitää vain tehokkaammin valvoa ja tehokkaammin kerätä näitä veroja. Mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta sai myös Tullilta asiantuntijalausunnon, jossa he totesivat, että jotta verovalvonta olisi tehokasta, se vaatii aiempaa enemmän henkilöresursseja Tullille ja Verohallinnolle sekä investointeja Tullin varastotoimintaan. Kun tässä edellä edustaja Valtolakin jo viittasi siihen, että ehkä voitaisiin nyt Tullille edes väliaikaisesti resursseja tähän valvontaan myöntää, niin minä itse olisin toivonut, että siitä olisi myöskin ollut vähän joku ponnekkaampi lausunto esimerkiksi siellä suuren valiokunnan mietinnössä, koska nämä ovat todella mittavia. Jos me esimerkiksi puhutaan näistä järjestöleikkauksista, jotka tänäänkin ovat olleet paljon otsikoissa, niin tällaisilla veroeuroilla kyllä on käyttöä tässä maassa moneenkin kohtaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kävin jo edellisessä puheenvuorossa asiaa läpi ja muistutan tämänkin puheenvuoron alkuun tämän, että etämyynti ja etäosto ovat tälläkin hetkellä Suomessa sallittuja. Verianin tutkimuksen mukaan jopa 67 miljoonaa litraa alkoholia tulee tälläkin hetkellä rajojemme yli tänne. Eli tämä hallituksen esitys etämyynnin laillistamisesta ei sinällänsä lisää alkoholinkäyttöä. Tässä voi käydä jopa päinvastoin. Miksi? Sen käyn seuraavaksi lävitse. Vielä prosenttirajoihin ennen tähän pihviin menoa. Prosenttiraja asettuu etämyynnissä siihen 80 prosenttiin sen takia, että käytännössä muita vaihtoehtoja EU-oikeuden mukaan ei ole. Ruotsi on asettunut tähän samaan 80 prosenttiin, mihin Suomi on nyt asettumassa. Se, että meille nyt tulee lainsäädäntöön tämä etämyynti selkeästi määritettynä, tulee johtamaan siihen, että toivottavasti myös lailliset ja lakia noudattavat toimijat EU-alueella uskaltavat myydä Suomeen etämyynnillä tai etäostolla alkoholia mutta ottavat siellä huomioon jo myydessä nämä verot, jotka nyt jäävät monelta maksamatta. Tämä tuli meidän sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa esille. Siellä tuli esille myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä nostama vaihtoehto verotulojen paremmasta keräämisestä myyjien ennakkorekisteröitymisen kautta. Esimerkiksi Ruotsissa tämä ei valitettavasti ole toiminut. Sen sijaan Tulli toi esille sen, että kun sille aiemmin annettiin resurssit valvoa etäostoa ja etämyyntiä paremmin rajoillamme, niin se vähensi sitä toimintaa, vähensi niitä ostoja, koska ihmisille tuli riski, että lasti takavarikoitaisiin tai siitä joutuisi maksamaan ne verot. Tosiasia on nimittäin se, että jos ihminen ostaa alkoholia EU-alueelta etämyynnin tai etäoston kautta ja maksaa siitä lailliset verot, niin voi olla monessa tilanteessa niin, että Alkosta saat sen alkoholin halvemmalla kuin tuolta EU:n verkkokaupoista. Sen takia olisikin tärkeää, että nytten kun tämä laki tulee voimaan, niin hallitus oikeasti katsoisi, pitäisikö Tullille myöntää vaikka määräaikaisia resursseja tehostettuun valvontaan niin kuin tehtiin muutama vuosi sitten. Tosiaan tämä on nyt lainsäädäntöä, joka tuo meidän lakiin ”etämyynti”-käsitteen — ei sinällänsä lisää etämyyntiä — ja tuo kotiinkuljetuksen vastuullisesti, selkeästi säänneltynä tähän. Meillä on mukana suuren valiokunnan lausuma, joka velvoittaa valtioneuvostoa, hallitusta, seuraamaan tätä tilannetta tarkasti. Meidän on täällä eduskunnassa pidettävä huoli, että sitten myös toimenpiteisiin ryhdytään, jos näyttää esimerkiksi siltä, että verotulot eivät nouse ylöspäin sille tasolle, mitä halutaan. Yhden asian nyt vielä haluan tähän loppuun lisätä. Sitten lupaan, etten enää alkoholista tässä salissa ainakaan tänään puhu. Se on se, että kun me keskustellaan meidän alkoholiverotuksesta tällä hetkellä, niin siinähän me olemme tulleet siihen pisteeseen, että mitä korkeammaksi alkoholiverotusta Suomessa nostamme, sitä enemmän tänne tuodaan alkoholia ulkomailta joko laillisesti siitä tarvittavat verot maksaen tai sitten laittomasti ilman veroja. Sinällänsä valtion verotulot ovat nyt alkoholiveron suhteen selkeästi kääntyneet alenevalle linjalle, jos verotasoa nostetaan. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tosiaan lyhyesti: Olemme edustaja Koskelan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ne, jotka tarvitsevat alkoholiongelmiinsa apua, tarvitsevat nimenomaan vaikuttavaa apua. Siksi mielestäni oli erittäin hyvä nosto, että te otitte esiin vaikkapa tämän Minnesota-hoidon, jolla oikeasti henkilö, jolle alkoholi aiheuttaa ongelmia, pystyy saamaan sitten sen alkoholinkäyttönsä kuriin siten, että alkoholia ei enää nautita, koska sitä alkoholin nauttimista ei pystytä hallitsemaan vaan se sitten johtaa myös moniin muihin ongelmiin kuin niihin, joita se alkoholi suoraan esimerkiksi henkilön terveydelle aiheuttaa. Ja tämä, mitä edustaja Valtola varsinaisena asiantuntijana myös työterveyslääkäritaustansa kautta pystyi tuomaan esiin, oli erittäin tärkeää, eli että nämä hoidot, joita julkinen puoli tarjoaa, ovat menossa tähän oikeaan, vaikuttavaan suuntaan tältä osin. Eli kyllä tässä, uskoisin näin, toivoa on.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että onneksi nyt meidän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä myös tämä alkoholisairauksien hoito on mennyt eteenpäin ja yhä enemmän tiedostetaan tämä yhteys ja monisairastavuus mielenterveys- ja alkoholisairauksien yhteydessä. Tässä ollaan menty paljon eteenpäin. On totta, että hoitoonpääsy joillain alueilla, erityisesti tämmöiseen kuntouttavaan hoitoon katkaisuhoitojen jälkeen, voi olla hankalaa, mutta edelleen näitä järjestelmiä kyllä on. Itse liputan kyllä tämmöisen Minnesota-hoidon tyylisen, nimenomaan vahvasti kuntouttavan työskentelyn eteen. Valitettavasti mitään yksittäisiä nopeita ratkaisuja alkoholiriippuvuuden ja alkoholismin hoitoon ei ole, kuten esimerkiksi tupakan vieroitukseen nykyään löytyy.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minä nyt vielä kerran väännän rautalangasta, että mikä on se ongelma siinä hoidon saatavuudessa, kun sitä hoitoa ei saa: Usein ihmiset, joilla on jokin riippuvuussairaus, kärsivät myös jostain mielenterveyden haasteesta, ja meillä on edelleen se tilanne meidän sotepalveluissa, että näitä asioita on todella vaikea yhdistää. Meillä ei ole osaamista siihen, ja sen jälkeen, kun te olette leikanneet sieltä sotesta resursseja, sitä osaamista on vielä vaikeampi hyödyntää. Tämä on minusta se suurin ongelma tässä kokonaisuudessa, ja samaan aikaan edustaja Autto ehdottaa täällä, että näille ihmisille pitäisi maksaa se Minnesota-hoito, seitsemän ja puoli tonnia, ja kun te olette ottaneet resursseja sieltä sotesta pois, niin miten ihmeessä voidaan esittää, että maksetaan näitä kalliita hoitoja lisää? Tämä tulee lisäämään haittoja, joita nytkään ei osata hoitaa ja joita ei tulla näillä puuttuvilla resursseilla hoitamaan. Edelleen ihmiset ovat eri asemassa myös tämän suhteen, koska kyllä jossain hyvässä työterveydessä voi saada apua, ja se on hieno asia, mutta siellä meidän julkisella puolella on puutteita tässä hoidon jatkuvuudessa, ja se on se asia, mille pitäisi nyt jotain tehdä. Mutta kun te viette väärään suuntaan, lisäätte haittoja ja leikkaatte resursseja, [Puhemies koputtaa] niin ongelmia tästä tulee.

Arvoisa rouva puhemies! Alkoholi eittämättä aiheuttaa yhteiskunnalle monia ongelmia, ja silloin kun nuo ongelmat yksilöä koskettavat, niin ne ovat hyvin traagisia. On kuitenkin samaan aikaan selvää, että ne henkilöt, jotka alkoholin osalta apua tarvitsevat, tarvitsevat kohdennettua apua, eikä ole perusteltua koko yhteiskunnan osalta sitten ylläpitää senkaltaisia rajoituksia, jotka eivät auta heitä, jotka apua tarvitsevat, mutta hankaloittavat turhaan arjen sujuvuutta muiden ihmisten osalta. Sen vuoksi näen, että tämä hallituksen esitys on sinänsä maltillinen askel kohti aivan järkevää alkoholipolitiikkaa, jossa mieluummin kulttuuria muutettaisiin siihen suuntaan, että sen sijaan, että alkoholia hankittaisiin lavatolkulla kotiin ulkomaanmatkalta, jolloin sitten ei ole minkäänlaista kynnystä sen seuraavan juoman nauttimiseen, alkoholia mieluiten nautittaisiin tietysti anniskelupaikassa, mutta mikäli esimerkiksi ruokailu on kotona, niin sitten voidaan tilata se yksittäinen alkoholiannos kotiin ja opetellaan kulttuuria, jossa todella kotiin ei osteta kerralla suuria määriä alkoholia, jolloin valitettavasti kynnys siihen seuraavan annoksen ja ehkä sen yhden annoksen liikaa nauttimiseen on käytännössä olematon, vaan alkoholia ostetaan silloin, kun se aiotaan nauttia, ja sitä ei osteta varastoon. Kaiken kaikkiaan tosiaan näen, että alkoholin aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat ovat siinä määrin merkittäviä, että suomalaisessa yhteiskunnassa todella edelleen on syytä tehdä alkoholipolitiikkaa ja pyrkiä kaikilla eri toimenpiteillä ohjaamaan alkoholinkäyttöä siihen, että se mieluiten tapahtuisi valvotuissa anniskeluolosuhteissa, joissa myös siihen liikakäyttöön voidaan puuttua. Tällaisia hyviä keinoja olisivat vaikkapa verotukseen puuttuminen niin, että se edistäisi anniskelupaikoissa tapahtuvaa alkoholin nauttimista suhteessa vaikkapa matkustajatuontiin. Tietysti myös EU:n yhteisellä politiikalla on merkitystä siinä, mikä alkoholin hintataso eri maissa on. Mutta sinänsä varmasti arkea helpottava asia on tämä hallituksen esitys. Sitten näkisin, kun edustaja Koskelakin tuli saliin, että yhteiskunnan tulee taas heille, joille alkoholi todella on ongelma, tarjota juuri vaikkapa sen Minnesota-hoidon kaltaista hoitoa, jotta ihmiset, joille alkoholi on ongelma, pystyvät nimenomaan hallitsemaan sitä juomattomuutta, [Vasemmalta: Te leikkaatte rahaa hyvinvointialueilta!] koska henkilölle, jolle alkoholi on ongelma, juomisen hallitseminen on usein täysin mahdotonta, [Puhemies koputtaa] jolloin sitten juomattomuuden täytyy olla se ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Totean tähän alkuun, että eduskuntaryhmämme suhtautuu erittäin kriittisesti ylipäänsä tähän kotiinkuljetuksen ehdotukseen ja tulemme tätä vastaan äänestämään toisessa käsittelyssä. Valvomaton alkoholinkäyttö kodeissa altistaa perheväkivallalle sekä alkoholin päätymiselle alaikäisille. Suomessa arvioidaan olevan 89 000 lasta, jotka elävät perheissä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on vakava päihdeongelma. Meillä vuosittain syntyy arvioiden mukaan 600:sta jopa 3 000:een lasta, joilla on jonkinasteinen äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön aiheuttama vaurio. Alkoholisairaudet aiheuttavat merkittävää työkyvyttömyyttä, kuormitusta oikeuslaitokselle, ennenaikaista kuolleisuutta. Yli 1 700 ihmishenkeä menetetään tämän vuoksi vuosittain, ja useinkaan ei huomioida esimerkiksi sitä, että alkoholi aiheuttaa vuosittain jopa 2 100 syöpätapausta, 500 syöpäkuolemaa. Täällä edustaja Eerola nosti esiin ikäihmisten alkoholiongelman. Kotiinkuljetus lisäisi hyvin todennäköisesti ikääntyneiden, muistisairaiden, liikkumisrajoitteisten alkoholinkäyttöä, mikä sitten taas johtaisi lisääntyneisiin tapaturmiin, sairastavuuteen ja hoivan tarpeeseen. Etämyynti merkitsisi tässä muodossa, missä se nyt on täällä hyväksyttävänä, laajaa jakelukanavaa vahvoille juomille, mikä todellakin olisi kuolinisku vahvojen juomien yksinoikeusjärjestelmälle, koska meillä jo tällä hetkellä kolmasosa kaikesta täällä kulutetusta alkoholista tulee verkkomyynnin ja rajat ylittävän kaupan kautta. Tämä esitys on mielestäni vastoin hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää ei muuteta. Meillähän on tässäkin salissa puolueita — ainakin kokoomuksella on tällainen puoluekokouskannanotto, jossa ehdotetaan luopumista tästä Alkon yksinoikeusjärjestelmästä. Pidän kyllä ikävänä, että vastoin tätä hallitusohjelman kirjausta pikkuhiljaa hivuttaen tuodaan tänne eduskuntaan sellaisia esityksiä, joilla tosiasiallisesti tämä yksinoikeusjärjestelmä yritetään kaataa. Muistutan, kun täällä edustaja Hemmilä puhui lausumasta — erittäin hyvä lausuma, sitä varmasti yksimielisesti koko sali kannattaa, ja toivon mukaan sitä noudatetaan — että eduskunta vuonna 2017 antoi yksimielisen lausuman, jonka mukaan etämyyntiä koskeva lainsäädäntö ei saa vaarantaa vahvojen juomien yksinoikeutta eikä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. Ja nyt meillä on sellainen esitys, jossa nämä kotimaiset ja ulkomaiset toimijat, alkoholijuomakauppiaat, eivät ole yhdenvertaisessa asemassa, ja tähän myös perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota. Eli tämä on vastoin sitä yksimielistä lausumaa. Täällä keskustelussa aiemmin nousi esiin tämä korkeimman oikeuden päätös, ja ihan lyhyesti totean siitä, että korkein oikeus ei tässä mainitussa päätöksessä tietenkään ottanut kantaa tuleviin etämyyntiä koskeviin lainsäädäntöhankkeisiin tai prosenttirajoihin, vaan tuo vapauttava päätös perustui siihen, että meillä alkoholilaissa ei tällä hetkellä ole säätelyä etämyynnistä, ja sen takia korkein oikeus ei voinut siitä antaa tuomiota. Suomi on todellakin saanut oikeuden alkoholiyhtiömonopoliin kansanterveydellisin perustein liittyessään EU:n jäseneksi, ja sen vuoksi juuri tätä yhtenäistä prosenttirajaa sekä etämyyntiin että tähän kotimaiseen vähittäismyyntiin mielestäni voitaisiin, ja oltaisiin voitu, hyvin perustella komissiolle edelleenkin kansanterveydellisin perustein ja vetoamalla Suomen saamaan oikeuteen pitää yllä Alkon monopolia. Se, mikä tämän koko prosessin aikana on ollut erittäin ikävää, on se, että kun tätä lakia valmisteltiin hallituksessa, niin alkoholipolitiikasta vastaava ministeri notifioi ilman normaalia poliittista hallituspuolueiden keskinäistä neuvottelua linjauksen, jonka mukaan etämyynnissä sallittaisiin nämä väkevät alkoholijuomat aina 80 prosentin vahvuuteen asti. Eli muilla hallituspuolueilla ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa edes siihen valmisteluun kantaa, koska sitä ei tuotu yhteiseen pöytään. Nimittäin yhtä lailla olisi voitu notifioida ehdotus niistä kahdeksan prosentin vahvuisista juomista, mikä oli siis sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön kanta. Surkeinta koko tässä esityksessä on se, että nyt tässä muodossa se ei tuo mitään ratkaisua tähän alkoholiverkkokaupan veronkiertoon, josta täällä varmaan kaikki olemme yksimielisiä, että tämä on huono tilanne, ei ainakaan mitään merkittäviä ratkaisuja. Nimittäin tuon vuosittaisen veromenetyksen arvioidaan todellakin olevan 100—285 miljoonaa euroa. Tässä olisi ollut monia keinoja käytettävissä, muun muassa ankarammat sanktiot, myös tämä ennakkorekisteröitymisvelvollisuus, velvollisuus tarkistaa verotunniste aina näitä juomia luovutettaessa. Todellakin tuolla sanktiolla, mikä on aivan naurettavan pieni, 1 000 euron sanktio, ei ole merkitystä, kun on niin merkittävistä tulonlähteistä kysymys. Alkoholi aiheuttaa todellakin merkittävää kuolleisuutta, sairauksia, tapaturmia ja muita haittoja etenkin lapsille, minkä vuoksi olisi ollut perusteltua ratkaista vastuullisemmin tämä etämyyntiin liittyvä epäselvyys, joka meillä todellakin tällä hetkellä on. Vahvoja alkoholijuomia ei tarvita kotioville.

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että puhumme alkoholista tässä salissa. Itse olen työterveyslääkärinä saanut työskennellä alkoholihaittojen parissa urani ajan ja lisäksi olen toiminut noin 12 vuotta päihdekuntoutusta antavassa laitoksessa lääkärinä, joten tiedän nämä alkoholihaitat. Tässä laissahan on kyse kahdesta asiasta: alkoholin kotiinkuljetuksesta ja etämyynnistä — ja tämän oikeustilan selkeyttämisestä. Alkoholin kotiinkuljetuksen osuus on hyvin vastuullinen. Siellä on tietyt ajat, milloin alkoholia voi kotiin toimittaa, 9—21. Siellä on hyvin selkeät säännöt siihen, miten kotiin kuljettava henkilöstö on koulutettava, minkälaiset luvat heillä on oltava, missä tilanteissa alkoholia saa luovuttaa. Vastalauseessa, mikä nyt on käsittelyn pohjana, myös nostettiin uutena se, että ikä on aina todistettava, kun alkoholia kotiin luovutetaan. Arvio on se, että tämä kotiinkuljetus tulee jäämään hyvin pieneen rooliin meidän väestön alkoholinkulutuksessa. Näin on käynyt myös Ruotsissa. Tämä ei tule olemaan iso ongelma. Toinen iso asia on sitten tämä etämyynti-/etäostokokonaisuus, mikä ei siis ole tälläkään hetkellä Suomessa kielletty. Jokainen teistä täällä salissa olevista edustajista voi nyt mennä tietokoneella, pädillä tai puhelimella EU:ssa sijaitsevaan verkkokauppaan ja tilata sieltä lastin alkoholia kotiin kuljetettuna joko etäoston tai etämyynnin kautta riippuen siitä, miten tämän alkoholierän kuljetus on järjestetty. Mutta meidän lainsäädännössä tällä hetkellä etämyyntiä ei ole tarkennettu, ja nyt tämä lainsäädäntö tekee tämän tilanteen. Se, minkä verran nyt etämyynnin tai etäoston kautta alkoholia Suomeen tulee, on hyvä kysymys. Verianin selvityksen mukaan, jonka Alko viime viikolla julkaisi samana päivänä, kun alkoholilakia täällä salissa käsiteltiin, ja joka on tehty siis kyselytutkimuksella, tämän etämyynti-/etäostokokonaisuuden litramäärä olisi jopa 67 miljoonaa litraa alkoholia. Ja kun huomioi, että Alko myy Suomessa noin 66 miljoonaa litraa alkoholia, niin tämähän vastaa jopa Alkon myyntiä. Sanon vielä kerran, että tämä tapahtuu jo nyt nykyisen lainsäädännön aikana ja tämä on täysin laillista Suomeen. Tämä on iso ongelma, että siitä ei veroja makseta. Jopa 98 prosenttia tästä määrästä saattaa tulla ilman veroja tänne. No, miksi hallitus on sitten päätynyt tähän ratkaisuun, että se etämyyntiraja asetetaan 80 prosenttiin? Talousvaliokunta omassa lausunnossaan totesi yksimielisesti, että hallituksella ei ole muuta vaihtoehtoa. EU-oikeuden asiantuntijat olivat todenneet, että sitä rajaa ei voi alentaa alle 80 prosenttiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli kolmea EU-oikeuden asiantuntijaa, joista kaksi oli sitä mieltä aivan selkeästi, että matalampia rajoja tälle etämyynnille ei voida asettaa. Yksi valiokunnan kuulemista asiantuntijoista totesi, että EU-oikeuden arviossa voisi olla kapea mutta kenties mahdollinen säätelypolku etämyynnin rajoittamiseksi 5,5/8 prosenttiin. Olen käynyt läpi sitä kapeaa polkua. Se olisi tarkoittanut sitä, että myös Alkon kotiinkuljetus olisi pitänyt rajata niihin 5,5/8 prosentin vahvuisiin alkoholijuomiin kotiinkuljetuksessa. Eli käytännössä tämä nyt olisi ollut ihan mahdollinen ehto. Sitten toinen asia olisi se, että etäoston olisi pitänyt olla laillista, eli käytännössä etäoston kautta olisi pystynyt edelleen ostamaan Suomeen 80-prosenttista alkoholia. Kolmanneksi sääntely olisi sitten pitänyt pystyä perustelemaan SEUT 36:n valossa. Tämä on tosiaan hyvin kapea ja epärealistinen polku toimittaa. Ehkä esimerkin tästä antaa huomattavasti Suomea tiukempaa alkoholipolitiikkaa noudattava Ruotsi, joka on selkeyttänyt oman etämyynti- ja etäostolainsäädäntönsä. Ruotsi tiukemman alkoholipolitiikkansa myötä on kuitenkin joutunut etämyynnissä rajoittamaan rajan 80 prosenttiin niin kuin tämä hallituksen esitys tekee. Herää kysymys: miksi Ruotsi ei ole pitänyt alempia rajoja etämyynnissä? Todennäköisesti siitä syystä, että EU-oikeuskäytännöt eivät sitä sallisi. Tässä on hyvä esittää toinen kysymys: miksi edellinen hallitus ei selkeyttänyt etämyynnin lainsäädäntöä 5,5 tai 8 prosenttiin. Kysyin tätä jo aiemmassa käsittelyssä, mutta en tähän saanut vastausta. Tässäkin arvaan, että kysymys on siitä, että EU:n kanssa ei olisi päästy muuhun kuin tähän 80 prosentin tasoon etämyynnissä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kyllä asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että silloin kun alkoholin saatavuutta lisätään, lisätään myös alkoholista juontuvia haittoja. Näitä haittojahan voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Niitä voidaan katsoa tilastollisesti, ja sitten niitä voidaan katsoa inhimillisesti. Jos ajatellaan niitä tilastollisesti, niin sehän tulee tarkoittamaan sitä, että sotesektorilla kulut tulevat kasvamaan samaan aikaan, kun hallitus, joka nyt päättää kasvattaa soten kuluja alkoholin saatavuutta helpottamalla, on leikannut sieltä sotesta resursseja pois. Jokainen ihminen, joka tuntee jonkun alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevan ihmisen — väitän, että jokainen suomalainen tietää ainakin yhden tällaisen ihmisen, ellei sitten ole sellainen itse — tietää, että alkoholismiin on erittäin vaikea saada hoitoa edelleen. Jos sinulla sattuu olemaan toimiva työterveys ja olet päässyt sen stigman yli, niin silloin se on mahdollisesti helpompaa, mutta koska usein alkoholismiin liittyy myös sellaisia asioita kuten esimerkiksi mielenterveyden haasteet eikä meidän sotesektorilla edelleenkään osata hoitaa samanaikaisesti riippuvuussairauksia ja sitten mielenterveyden haasteita, niin nämä ihmiset jäävät ilman apua. Sitten on tietenkin vaihtoehtona se, että maksetaan kallis Minnesota-hoito, mikä on about seitsemän tonnia. Kuinka monella perheellä on tällaiseen varaa edes siinä vaiheessa, kun on päässyt sen oman riippuvuutensa yli sillä tavalla, että pystyy sen myöntämään, ja on valmis hoitoon hakeutumaan? Tämä tilanne on todella epätasa-arvoinen alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevien ihmisten keskuudessa jo nyt, koska käytännössä sitä hoitoa saa silloin, kun siihen on varaa, ja muuten joutuu sitten arpomaan, että saako vai eikö saa. Samaan aikaan toistan: tämä hallitus on leikannut sotepalveluista. Tämä tarkoittaa inhimillisesti siis sitä, että ne ihmiset, jotka kamppailevat päihderiippuvuuden kanssa, joutuvat sitten kantamaan myös tämän päätöksen seurauksia. Se tarkoittaa paitsi sitä stigman lisääntymistä, hoitoonpääsyn vaikeutumista, myös niitä perheitä, niiden alkoholiriippuvuudesta kärsivien ihmisten lapsia, omaisia, puolisoja, jotka eivät myöskään saa tällä hetkellä apua. Minä pidän kyllä erittäin vääränä ja moraalittomana päätöksenä tällaisessa tilanteessa, jossa meidän maassamme, Suomessa, alkoholismi on eräänlainen kansantauti, että hallitus päättää helpottaa alkoholin saatavuutta, vaikka me tiedämme, että se tulee lisäämään haittoja, ja vaikka me tiedämme, että alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Minä olen erittäin tuohtunut tästä päätöksestä, ja tämä on minusta aivan suunnattoman törkeää politiikkaa. [Päivi Räsänen: Hyvä puhe!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tosiaan suuren valiokunnan enemmistö perustelee nyt näitä alkoholilain muutoksia kuluttajien valinnanvapaudella ja markkinoinnin vapauttamisella. Mutta nyt tässä jää aivan liian vähälle huomiolle se, mitä asiantuntijat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sanoivat, ja se viesti oli erittäin selvä: alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaa kulutusta ja sitä kautta myös haittoja. Korostan, että tämä ei ole nyt mikään ideologinen väite vaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön perustuva johtopäätös. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli laajasti asiantuntijoita, ja useat terveysalan asiantuntijat, tutkijat, lääkärijärjestöt ja päihdetyön toimijat ovat lausunnoissaan korostaneet, että saatavuuden lisääminen näkyy väistämättä lisääntyvinä terveys- ja sosiaalihaittoina. Silti nyt enemmistö suuren valiokunnan jäsenistä näyttää olevan valmis sivuuttamaan nämä arviot täysin. Suurin osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot kuitenkin suhtautuivat tähän esitykseen kriittisesti ja katsoivat, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholin käyttöä ja siten alkoholihaittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa, sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset muistuttivat valiokuntaa myös siitä, että alkoholihaittojen seuraukset näkyvät lastensuojelussa, päihdepalveluissa, mielenterveyspalveluissa, ikääntyneiden palveluissa ja erikoissairaanhoidossa. Samalla kun hallitus leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta ja vaatii palveluilta säästöjä, niin tämä on esitys, jonka arvioidaan lisäävän näiden palveluiden tarvetta. Tämä on täysin vastuutonta politiikkaa. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime viikolla valiokunnan enemmistö päätyi muuttamaan hallituksen esitystä merkittävästi kuultuaan asiantuntijoita. Muutokset perustuivat juuri niihin huoliin, joita asiantuntijat toivat valiokunnan tietoon. Myös valiokunnan keskusteluissa korostui huoli vahvojen alkoholijuomien etämyynnin vaikutuksista kansanterveyteen. Alkoholipolitiikkaa on tehtävä tutkimustiedon ja asiantuntija-arvioiden pohjalta. Kun sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat varoittavat haittojen kasvusta, heidän viestinsä on otettava vakavasti. Alkoholipolitiikan tärkein tavoite ei voi olla myynnin lisääminen. Sen on oltava ihmisten terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Siksi olen todella pettynyt siihen, millaisena alkoholilaki palasi suuren valiokunnan käsittelystä nyt täysistuntoon. Lisäksi on syytä nostaa esiin toinenkin huoli, nimittäin taloudelliset ongelmat. Hallituksen linja, joka nyt helpottaa alkoholin verkkokauppaa ja etämyyntiä ulkomailta, uhkaa siirtää yhä suuremman osan alkoholikaupasta Suomen rajojen ulkopuolelle. Kun suomalainen kuluttaja tilaa alkoholinsa toisesta EU-maasta, tuotot ja osa verokertymistä valuvat ulkomaille samalla, kun haittojen kustannukset jäävät Suomeen. Tämä on todella erikoinen yhtälö. Suomalainen yhteiskunta kantaa alkoholin aiheuttamat terveys- ja sosiaalikustannukset, mutta yhä suurempi osa kaupallisista hyödyistä päätyy ulkomaisille toimijoille. Hallitus ja suuren valiokunnan enemmistö puhuvat kotimaisen yrittäjyyden tukemisesta, mutta samalla ne rakentavat järjestelmää, joka voi heikentää kotimaisten kauppojen, ravintoloiden ja valtion veropohjan asemaa. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on se, että asiantuntijat ovat varoittaneet myöskin valvonnan vaikeutumisesta. Mitä enemmän alkoholin myynti siirtyy rajat ylittävään verkkokauppaan, sitä vaikeammaksi käy ikärajan valvonta, verovalvonta ja kuluttajansuojan toteutuminen. Hallitus näyttää luottavan siihen, että markkinat hoitavat ongelmat, vaikka asiantuntijat ovat esittäneet aivan päinvastaisia arvioita. Tämän uudistuksen suurimmat voittajat eivät välttämättä ole suomalaiset kuluttajat eivätkä suomalaiset yritykset. Voittajia voivat olla kansainväliset alkoholikauppiaat ja suuret toimijat, jotka saavat uusia markkinoita. Häviäjiä voivat puolestaan olla suomalaiset veronmaksajat, hyvinvointialueet ja ne perheet, jotka joutuvat kantamaan alkoholihaittojen seuraukset. Arvoisa puhemies! Kun terveysalan asiantuntijat varoittavat haittojen kasvusta, kun talousasiantuntijat nostavat esiin verotulojen menetyksen riskin ja kun hyvinvointialueet kamppailevat jo nyt resurssiensa kanssa, on perusteltua kysyä, miksi kukaan haluaa edistää tällaista politiikkaa. Puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä vastata edustaja Heinoselle, joka ehti jo poistua tuosta, että minusta on aika populistista puhua siitä, että tilataan kotiin pitsa ja kalja ja pitsa tulee tänään ja kalja sitten huomenillalla. Se esitys, minkä suurin osa valiokunnan jäsenistä teki sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että kotiinkuljetus olisi ollut sallittua mutta siinä olisi ollut se 24 tunnin kuljetuksen raja, estää nimenomaan tällaisten pidempien ryyppyputkien tai ongelmakäyttäjien käytön jatkumisen kotona. Tällä esityksellä itse näen, että suojataan nimenomaan perheitä ja lapsia siellä perheissä. Minusta on naiivia ajatella, että kotiin tilattaisiin vain yksi olut pitsan kyytipoikana, ja jos näin olisi, niin tällaista ongelmaa ei varmasti sitten olisi.

Arvoisa puhemies! Katsoin tässä THL:n sivuilta, että vuoden 25 kokonaiskulutuksesta ei ole saatavilla vertailukelpoista arviota tämän matkustajatuonnin ja verkko-ostojen osalta mutta sen sijaan kotimainen tilastoitu kulutus laski 4,5 prosenttia edellisvuodesta ollessaan noin 6,9 litraa sataprosenttista alkoholia. Eli kotimainen tilastoitu kulutus on vähentynyt vuoden takaisesta: Alkoista, ruokakaupoista ja ravintoloista ostettu määrä väheni kaikilla Suomen hyvinvointialueilla. Ainoastaan vahvan oluen kulutus kasvoi. Muiden juomaryhmien kulutus laski. Eli tämä nyt on tilastotietoa THL:n virallisista tiedoista.

Arvoisa puhemies! Ovathan nämä hallituspuolueitten puheenvuorot tähän alkoholilainsäädäntöön mielenkiintoista kuunneltavaa. Jos katsoo asiantuntijalausunnoista nousevaa kritiikkiä, niin se oli murskaavaa tätä hallituksen silloista esitystä kohtaan, joka nyt palautui sellaisenaan takaisin suuren valiokunnan kautta. Siellä nostettiin esille erityisesti tämä kansanterveyskysymys ja monopolin asema, mutta myös verokokonaisuus. Oletin edes sitä, että hallitus olisi korjannut tämän veropohjakokonaisuuden. Meillä on siis tilanne, missä yli 90 prosenttia tilaa etänä mutta ei maksa siitä veroja Suomeen. Tähän olisi ollut korjaus mahdollista tehdä, ja ihmettelen kovasti sitä. Siinä oli erilaisia arvioita niin verottajalla, Alkolla kuin muilla tahoilla, kuinka suuri veromenetys tästä nyt tulee, mutta puhuttiin muistaakseni minimissään 70 miljoonasta ja isoimmat alkoivat olemaan yli 300 miljoonaa. Onko tässä vaikeassa taloustilanteessa niin, että meillä on mahdollisuus olla keräämättä tällaista pottia? Tässä tilanteessa, kun samaan aikaan hyvinvointialueilta leikataan tosi tärkeistä palveluista, mielenterveys- ja päihdepalveluista juuri näille ihmisille, keillä sitten saattaa alkoholiongelmia tapahtua. Eli haluan nostaa sen suurimman huoleni, kun samaan aikaan vapautetaan alkoholia mutta heikennetään palveluita. En kannata.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on tärkeää erottaa, että tässä lainsäädännössä käsittelemme sekä etämyynnin selkeyttämistä että sitten kotiinkuljetusta. Niin kuin tuossa edustaja Heinonen toi hyvin esille, mikään puolue ei ole vastustanut tätä kotiinkuljetusta. Etämyynti on tälläkin hetkellä Suomessa sallittua, samoin kuin alkoholin etäosto EU-maista. Tämän lainsäädännön tarkoitus on tehdä lainsäädäntöön selkeytykset tästä. Tätä on vaatinut EU-komissio. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan sanonut, että tämä pitää nyt selkeyttää. Täytyy ottaa huomioon myös se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä olevassa vaihtoehdossa, jossa etämyynti oli rajattu 5,5/8 prosenttiin, etäosto olisi ollut sallittua sinne 80 prosenttiin saakka. Kuitenkin suurin osa alkoholista, joka tällä hetkellä tulee etäoston ja etämyynnin kautta Suomeen, tulee nimenomaan etäostojen kautta, ja tilanne ei siis käytännössä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaan [Puhemies koputtaa] olisi muuttunut mitenkään alkoholin Suomeen tulon kannalta.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Petteri Orpon hallitushan on tehnyt myös muutamia muita toimia alkoholilain ympärillä: viinien tuonti ruokakauppaan ja pientuottajien aseman vahvistaminen. Muistan, että silloinkin tässä salissa kuultiin sisällöltään samanlaisia puheenvuoroja, että nyt alkoholinkulutus sitten räjähtää käsiin, kun viinit ruokakauppoihin tulivat. No, jos katsotaan puolueettoman THL:n tilastoja, niin viime vuodelta ne kertovat, että suomalaisten alkoholinkulutus on edelleen laskenut. Viime vuonna suomalaiset kuluttivat noin 6,9 litraa alkoholia ja vuoden takaisesta vähennystä tapahtui 4,5 prosenttia. Elikkä viime vuonna käytettiin alkoholia 4,5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2024. Tämä on siis faktaa THL:n tilastoista, jotka kertovat suomalaisten alkoholin hankinnasta Suomessa. No, tänään meillä on sitten käsittelyssä alkoholilain seuraava esitys, jossa on kyse siis etämyynnin ja toimitusten selkeyttämisestä ja niiden tuomisesta EU-lainsäädännön mukaisiksi. Itse kun katsoin tuota sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitkää ja perusteellista käsittelyä, niin olin jopa hivenen yllättynyt, että kaikki StV:ssä olevat puolueet kannattivat alkoholin kotiin toimittamista. Myös kristillisdemokraatit siellä olivat tämän kotiin kuljettamisen kannalla. Ero taisi olla siinä, voiko kotiinkuljetus tapahtua saman vuorokauden aikana vai tapahtuuko se myöhemmin. Eli jos ihminen tilaa pitsan ja oluen, niin pitsa tulee illalla ja olut tulee sitten seuraavana iltana. Tämä oli kait yksi ero siinä ja sitten tässä prosenttirajassa oli toinen, mutta kaikki puolueet kannattivat kotiinkuljetusta, vaikka tässä keskustelussa on saanut sellaisen kuvan, että näin ei olisi. Tämä on yksi toimenpide etämyynnin ja toimitusten selkeyttämiseksi EU-lainsäädännön mukaisiksi, ja olen edustaja Räsäsen kanssa samaa mieltä siitä, niin kuin valiokuntakin, että meidän on seurattava tarkkaan tämän lainsäädännön vaikutuksia, vaikutuksia kulutukseen, jatkuuko tämä myönteinen kehitys, että suomalaiset kuluttavat aiempaa vähemmän, niin kuin edellisten muutosten jälkeen on tapahtunut, vai tapahtuuko muutos toiseen suuntaan, mitkä ovat haittojen vaikutukset ja vaikutukset näihin, joita tässä keskustelussa on esille tullut. Se on äärimmäisen tärkeää, ja sen mukaan sitten tehdään jatkossa toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kyllähän se tietysti jotain tästä Orpon hallituksesta kertoo, että se, mikä rikkoo tätä hallituksen sisäistä yhteistyötä eniten tämän kauden aikana, on alkoholilaki. Aivan kuten edustaja Räsänen tässä edellä kuvasi, kyllähän tässä keskeisin muutos on nyt tämä alkoholin etämyynti ja tässä kyllä tulee todella kummallinen tilanne nyt tästä muutetussa ja alkuperäisessä hallituksen esityksessä olevasta etämyyntiä koskevasta rajasta. Täytyy kyllä ihmetellä, minkä takia hallitus haluaa siis tehdä erilaiset pelisäännöt kotimaisille toimijoille ja sitten ulkomailta tilatuille tuotteille. Nythän tässä muutetussa esityksessä, niin kuin tässä hallituksen alkuperäisessä esityksessäkin, etämyyntiä voisi käyttää jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien tuomiseen Suomeen, samaan aikaan kun suomalaisiin toimijoihin sovelletaan kotimaan vähittäismyynnissä prosenttirajoja, jotka ovat viisi ja puoli ja kahdeksan prosenttia. Onhan tämä kummallinen tilanne. Miksi tällä tavalla halutaan kotimaisia yrittäjiä ja kotimaista tuotantoa sorsia ja samalla viedä suomalainen alkoholipolitiikka täysin vieraaseen maailmaan, jossa jopa nämä 80-prosenttiset alkoholijuomat ovat jatkossa sallittuja ulkomailta tilattaessa? Sosiaali- ja terveysvaliokuntahan teki perusteellista työtä, jossa kuultiin myöskin laajasti asiantuntijoita, ja siellä asiantuntijakuulemisissa nousi laaja huoli siitä, että tämä vahvojen alkoholijuomien etämyynti lisää alkoholin kokonaiskulutusta, heikentää verotuksen vaikutuksia ja sitten myöskin loisi käytännössä Alkon kanssa kilpailevan myyntikanavan, ja aivan kuten edustaja Räsänen tässä kuvasi, vuosien jälkeen tämä totta kai rapauttaa koko Alkon monopolin, ja sen osalta täytyy tietysti vain kysyä hallituspuolueilta, että sekö on tämän hallituksen tavoite. On kyllä siis hyvin vaikea kaiken kaikkiaan hyväksyä tätä tilannetta, jossa suomalaiset yritykset joutuvat noudattamaan tiukempia sääntöjä kuin ulkomaiset verkkokaupat. Toivon ja vetoan vielä hallitukseen, että kyllä kilpailun on oltava reilua myöskin alkoholimarkkinoilla.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme siis suuren valiokunnan mietintöä, joka perustuu siihen äänestyspäätökseen, minkä eduskunta viime viikolla teki alkoholilakiin liittyen. Olen pettynyt siihen, että olemme nyt tässä tilanteessa. Suuren valiokunnan mietintöhän on erittäin lyhyt ja tiivis. Siinä todetaan, että yhdytään vain tähän eduskunnan päätökseen, mutta siihen on liitetty lausumaehdotus, joka sinänsä on kannatettava. Lausumassa ehdotetaan, että valtioneuvosto seuraa näiden ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholinkulutukseen, väestön terveyteen, alkoholihaittoihin, perheisiin ja lapsiin ja sitten ryhtyy tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin. Lisäksi edellytetään, että kahden vuoden kuluessa annetaan eduskunnalle kattava selvitys tämän lain sosioekonomisista, hyvinvointipoliittisista ja julkisen talouden kokonaisvaikutuksista. Tämä ponsi on sinänsä kannatettava, samoin kuin kannatan sitä pontta, joka tehtiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyn yhteydessä. Mutta ongelmat todellakin jäävät. Hallituksen esitys, nyt siinä muodossa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa todetaan, valitettavasti tulee lisäämään alkoholinkulutusta, se tulee lisäämään haittoja, ja on huomattava, että siinä käynnistetään vahvojen alkoholijuomien kotiinkuljetus, rajat ylittävä vahvojen juomien etämyynti, väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi ja lisäksi nuoria houkutteleva sosiaalisen median vaikuttajien mainonta. Eli tämän esityksen mukaan ulkomailta voi tuoda suoraan kotioville jopa 80 prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Tässä edelleen on se ristiriita, että kotimainen alkoholijuomakauppa ja vähittäismyynti eivät voi kuljettaa kotiin kuin näitä 8:n tai 5,5:n prosentin vahvuisia juomia, eli kotimaiset ja ulkolaiset yrittäjät jäävät tämän esityksen myötä eriarvoiseen asemaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ehdotti lisäksi keinoja veronkierron suitsimiseen eli etämyyjien rekisteröitymisvelvoitetta ja vahvempia sanktioita. Hallitushan esittää tässä 1 000 euron sanktiota, mikä on aivan mitätön sanktio verrattuna siihen veronkiertohyötyyn, mitä tälläkin hetkellä myyjät saavat. Tässä valiokunnan mietinnössä ehdotetaan 20 000 euron sanktiota. Lisäksi ehdotimme valiokunnan enemmistönä vahvempia valvontakeinoja, joilla tämä alkoholiverkkokaupan veronkierto saataisiin kuriin. Tällä hetkellä saamamme asiantuntijaselvityksen mukaan jopa 285 miljoonan euron verotulot jäävät saamatta laittoman nettimyynnin vuoksi. Käytännössä 98—99 prosenttia kaikesta verkkokaupan kautta tuodusta alkoholijuomasta on säännönvastaista, ja lähinnä vain pistokokeiden kautta sitten saadaan nämä verot maksuun. Tähän ei ole tulossa nyt tässä esityspohjassa, mitä käsittelimme, ratkaisuja, toisin kuin olisi ollut siinä sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön mietinnössä. Ehdotimme myös sitä, että ei käynnistettäisi vahvojen alkoholijuomien verkkomainontaa eikä myöskään sallittaisi sosiaalisen median vaikuttajamarkkinointia, mikä tehoaa erityisesti nuoriin. Kaiken kaikkiaan on merkillistä se, miksi tällainen esitys on varsinkin tässä muodossa ylipäänsä tuotu. Suomessa alkoholin saatavuus on riittävällä tasolla. Sitä ei ole tarpeen lisätä kuljettamalla esimerkiksi näitä väkeviä juomia kotiovelle — eikä pelkästään kotiovelle, vaan kaiken kaikkiaan tässä tämä kotiinkuljetus koskee lähes mitä tahansa paikkoja, puistot mukaan lukien, joten valvonta on erittäin vaikeaa. Tähän liittyy monenlaisia työturvallisuusongelmia, jos ajatellaan niitä tilanteita, joissa vastaanottaja esimerkiksi kotiovella saattaa olla juopunut, minkälaisia tilanteita syntyy työturvallisuuden kannalta toimittajan kohdalla. Huomautan, että perustuslakivaliokunta myös katsoi, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja elinkeinovapauden kannalta olisi ollut perustellumpaa se, että etämyyjiä ja kotimaan vähittäismyyntiä kohdeltaisiin samoin. Nythän tämä ratkaisu johtaa siihen, että kotimaan vähittäismyyjien kannattaa perustaa Tallinnaan toimipiste, josta he voivat pikatoimituksena tuoda lasteittain näitä väkeviä juomia Suomeen, mihin heillä ei ole taas Suomesta käsin mahdollisuutta. Tässä on erittäin suuri periaatteellinen ongelma myös sen kannalta, että meillä on Alkolla tämä vahvojen juomien yksinoikeudellinen asema, ja on selvää, että tämä esitys tulee ihan muutaman vuoden sisällä rapauttamaan meillä perusteet ylipäänsä tälle yksinoikeusjärjestelmälle, mihin olemme kuitenkin saaneet luvan liittyessämme Euroopan unioniin. Arvoisa puhemies! Totean, että koska tässä ei voi tehdä muutosesityksiä, niin tulen varmasti — ja uskon, että moni muukin tulee — ehdottamaan siinä käsittelyn toisessa vaiheessa tämän esityksen hylkäämistä.

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustajakollega Hänninen totesi, tämä on ennen muuta turvallisuuskysymys, ja tämä on ihan sen ytimessä. Kuitenkin joudun itse toteamaan tässä — aika harvoin hallituspuolueiden rivistä tätä kuulee sanottavan, yleensä tämä on opposition toistama toteamus, ja taisimme sen tänäänkin jo aiemmassa asiakohdassa kuulla — että mielestäni tämä esitys on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Tämä ei vie näitä pakotteita tarpeeksi pitkälle vaan jättää edelleen niiden ulkopuolelle tiettyjä tuotteita, mitä en itse voi ymmärtää. Ulkoministeriö on siis valmistellut kansallisen asetuksen, jolla keskeytetään poikkeuslupien myöntäminen vientiin Suomesta Venäjälle. Tämä asetus on nyt tänään meillä käsittelyssä ja etenee eduskunnassa sitten eteenpäin. Tämä päätös siis koskee joukkoa lääketieteellisiä ja farmaseuttisia tavaroita ja teknologiaa. Tuotteet ovat EU:n pakotteiden alaisia, mutta niiden vienti Venäjälle on ollut sallittua ulkoministeriön myöntämillä poikkeusluvilla. Perusteena ovat olleet lääketieteelliset ja farmaseuttiset syyt. Katsoin tuossa vähän tämän asian taustoja: tämän liikkeelle panevana voimana on ollut se, että on käynyt ilmi ja ulkoministeriössä on vakavat epäilyt siitä, että näitä tuotteita on päätynyt myös vääriin käsiin. On tullut tietoon, että lääketieteellisiä ja farmaseuttisia tuotteita on päätynyt jopa sotilaalliseen tarkoitukseen Venäjällä, ja tämän vuoksi on siis ryhdytty näihin toimenpiteisiin kansallisesti. Toki itse toivoisin, että kyllä olisi syytä hoitaa ihan koko EU:nkin tasolla tällainen asia, miksi Euroopan unionista tällaista poikkeuslupakäytäntöä yleensäkään Venäjälle sallitaan. Muille kuin lääketieteellisille tavaroille voi tämänkin asetuksen jälkeen hakea poikkeuslupaa niin kutsutuista humanitäärisistä syistä, jos EU:n pakoteasetuksen edellytykset täyttyvät. Edellisten lisäksi on lääketieteellisiä ja farmaseuttisia tavaroita, jotka eivät ylipäätään ole EU:n pakotteiden alla. Näiden vientiin ei tällä hetkellä tarvitse edes erityistä lupaa. Yleisradio oli selvittänyt näistä poikkeusluvista, mille niitä oli haettu. Vähän itse ihmettelin, kun tätä uutista luin, että aika monessa yrityksistä ei oikein edes kehdattu vastata, että kyllä meiltä tällaista kauppaa käydään. Vastaukset olivat aika ylimalkaisia, kun Yle selvitti hakijayhteisöjä. Sitten esimerkiksi yksi näistä yrityksistä, joka voi edelleen tämän tiukennetun asetuksen jälkeen jatkaa kauppaa, on sairaalasänkyjä valmistava yritys, joka vie Venäjälle sairaalasänkyjä. No miksi ihmeessä Suomesta pitää sairaalasänkyjä Venäjälle viedä? Ei tällaisessa tilanteessa minun mielestäni mistään syystä. Ei ole meidän tehtävä käydä kauppaa Venäjän kanssa, on sitten kyse suklaasta, aseista, sängyistä, hirsirakennuksista tai mistään muusta. On parempi, että tämä kauppa on nyt niin kauan seis, kun Venäjää hallitsee diktaattori Vladimir Putin ja hänen Kremlin hallintonsa. Tämä osoittaa nyt vakavalla tavalla sitä, että erilaiset poikkeusluvat kuitenkin aiheuttavat sitä, että vuotoa tapahtuu koko ajan. Itse pitäisin tärkeänä, että tämä asetus ja lainsäädäntö laajennettaisiin niin, että se koskee kaikkea vientiä Venäjälle. Kyllä itse ihan hivenen ihmettelen sitäkin, että Eurooppaan päin vielä neljänkin vuoden jälkeen tulee sellaisia tuotteita, joita meidän täytyy Venäjältä tuoda. Bitumista me taisimme päästä onneksi jo eroon. Olemme kehittäneet siihen omaa tuotantoamme ja pystyneet tekemään sen nyt huoltovarmuuden kannalta järkevällä tavalla. Olen varma, että näissä muissakin asioissa, kun vain olisi tahtoa, löytyy kyllä ratkaisuja. Mielestäni Suomen itärajan pitäisi olla kiinni ihmisiltä mutta myös tavaralta sataprosenttisesti.

Arvoisa puhemies! Jotta ehditään käydä nämä kaikki päiväjärjestyksessä olevat asiat suunnitellusti läpi, todella lyhyesti vain totean — tässä kollegat ovat puhuneet asiasta hyvin, ja lain sisältöhän on jo päätetty yksimielisesti — että on hyvä, että voimme nyt myös kakkoskäsittelyssä tätä valtavan tärkeää asiaa edistää. Jokapäiväinen leipämme on tietysti välttämättömyys, ja meillä suomalaisilla on siitä hieno asema ja asia, mistä saamme olla kiitollisia, että täällä Pohjolassa pystymme nauttimaan erittäin terveysturvallisista elintarvikkeista, todella laadukkaista, ravitsevista elintarvikkeista. Meillä kotimainen ruuantuotanto on asia, josta voimme olla ylpeitä. On hyvä, että tässä nyt lainsäätäjä on sillä tavoin sen alkutuottajan puolella, että tämä elintarvikeketjun kokonaisuus, jossa kaikkia lenkkejä tietysti tarvitaan, on sillä tavalla tasapainoinen, että se kotimainen tuotanto on turvattu myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla peräkkäin edustajien Hänninen ja Mattila puheenvuorot, kun he ovat samasta Oulun vaalipiiristä, johon tämä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue kuuluu. Edustaja Hännisen mukaan tällä lakimuutoksella parannetaan turvallisuutta, mutta yhdyn täysin edustaja Mattilan puheenvuoroon niiltä osin kuin hän konkreettisesti osoitti, että tällä lakiesityksellä heikennetään alueen turvallisuutta, koska alue menettää 3,5 miljoonaa euroa sairaankuljetuskorvauksia. Tämä vastaa laskennallisesti kolmen ympärivuorokautisen ambulanssin ylläpitoa. Katson tätä asiaa ja lakiesitystä nyt vähän yleisemmältä kannalta. Tässä on kysymys monikanavarahoituksen purkamisesta. Nykyinen varapuhemies taisi olla ministerinä silloin, kun yli kymmenen vuotta sitten jätettiin yksi mietintö monikanavarahoituksen purkamisesta. Viime vaalikaudella istui myös parlamentaarinen työryhmä, joka käsitteli tätä samaa asiaa. Käytännössähän monikanavarahoituksen purkamisella tarkoitetaan sitä, että meillä noin viiden miljardin euron suuruiset sairausvakuutuskorvaukset ovat merkittävä osa meidän terveydenhuollon rahoitusta. Siitähän kaksi miljardia menee päivärahoihin suunnilleen puoliksi sairauspäivärahojen ja vanhempainpäivärahojen kesken, noin kaksi miljardia menee lääkekorvauksiin, ja se viimeinen miljardi jakaantuu sitten matkakorvausten, kuntoutusten ja hoitopalveluiden kesken. Nyt sitten todellakin ollaan päädytty osittain siihen, mitä se viime kauden monikanavatyöryhmä suunnitteli, eli ensimmäinen siirto tehdään, ja se koskee nyt ensihoidon ja muiden ambulanssikuljetusten matkakorvausten siirtoa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Toisin kuin edustaja Hänninen totesi, ensihoidon järjestämisvastuu on ollut jo pitkään hyvinvointialueilla, niin kauan kuin hyvinvointialueet ovat olleet olemassa. Sitä ennen se oli sairaanhoitopiireillä, ja niille se siirrettiin kunnilta. Ne ovat rahoittaneet käytännössä budjeteistaan nämä valmiuskorvaukset, mutta matkakorvaukset ovat tulleet Kelalta, ja sitten palvelun käyttäjä on maksanut sen omavastuun, joka nyt viime vuosina on ollut 25 euroa. Se, mikä tässä esityksessä nyt on ongelmana ja miksi olemme yhdessä, koko oppositio, jättäneet hylkäysvastalauseen, on se, että tämä rahoituksen siirto hyvinvointialueille ei mene nyt kohdalleen, aivan niin kuin täällä mietinnössä asiasta kerrotaan. Täällä mietinnössä todetaan tällä tavalla: ”Esityksen mukaan edellä todetulla kohdentamistavalla eniten rahoitusta menettäisivät nykyisiin korvausmenoihin verrattuna Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Savon hyvinvointialueet. Lisäksi rahoitusta menettäisivät Etelä-Pohjanmaan, Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen, Keski-Uudenmaan, Kymenlaakson, Länsi-Uudenmaan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet.” Eli nämä menetykset ovat merkittäviä erityisesti tuossa kolmen hyvinvointialueen kohdalla. Niillä on siis käytettävissään tämän uudistuksen jälkeen vähemmän rahaa ambulanssitoimintaan kuin niillä on ollut sinä aikana, kun matkakorvaus on tullut Kelalta. Tämä on se merkittävin epäkohta tässä. Tähän sisältyy sitten myös muita asioita, joihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Ensimmäinen on se, että tässä esitetään tätä omavastuun nostoa sairaankuljetuksessa 25 eurosta 43 euroon 70 senttiin — 75 prosentin korotus kahden vuoden aikana. Se on ihan käsittämätöntä, millä tavalla nykyisen hallituksen aikana on näitä terveydenhuollon erilaisia maksuja nostettu. Tietysti joku voi ajatella tästäkin niin, että jos yhteiskunnan osuus kuljetuksessa on useita satoja euroja, niin 43,70 on vähän, mutta on se nyt kuitenkin lähes kaksinkertainen verrattuna nykyiseen, ja monilla pienituloisilla sairailla ihmisillä se todella on tuntuva. Toinen, mikä näihin maksuihin liittyy, on se, että kaikki terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen asiakasmaksut jatkossa sidotaan hyvinvointialueindeksiin, kun ne nyt ovat olleet sidottuja kansaneläkeindeksiin ja tarkistus on tehty siltä pohjalta kahden vuoden välein. Tämä hyvinvointialueindeksi on sellainen, joka nousee nopeammin. Sekin on täällä mietinnössä suoraan sanottu, siteeraan sen tuossa lyhyesti: ”Hyvinvointialueindeksin käyttöönotto tarkoittaisi, että asiakasmaksut, käyttövarat ja tulorajat olisivat jatkossa aiempaa enemmän sidoksissa ansiotason kehitykseen. Ansiotaso on pitkällä aikavälillä kasvanut nopeammin kuin elinkustannukset, joten oletettavaa olisi, että asiakasmaksut kasvaisivat sääntelyn myötä nykyistä nopeammin.” Edelleen sitten niitä sakkomaksuja, joilla tarkoitetaan sitä, että jos henkilö ei ole tullut hoitoon taikka sovittuun tapaamiseen ja on jättänyt peruuttamatta tämän — mikä voi toki johtua muustakin kuin huolimattomuudesta, mutta ei ole saanut sitä peruutetuksi — niin siitä voidaan laittaa aika tuntuva sakkomaksu. Nyt tätä sakkomaksujen alaa laajennetaan tämmöisiin perheoikeudellisiin sosiaalihuollon asioihin aiemman terveydenhuollon sijasta. Eli tässä on useita tällaisia asioita. Ehkä viimeisenä mainitsen vielä sen, että kun nyt rahoitusta siirretään kuitenkin sieltä sairausvakuutuspuolelta sinne hyvinvointialueille, niin se tehdään käytännössä niin, että kun sairausvakuutuksen tulot kerätään vakuutetuilta — joita ovat tässä tapauksessa työntekijät, siis palkansaajat, yrittäjät ja eläkeläiset — niin heidän maksuosuus nousee kaksi prosenttiyksikköä verrattuna siihen, mikä se on nykyisin. Sillä tavalla otetaan se kompensaatio sitten näiltä henkilöiltä, kun toisaalta valtion rahoitusta hyvinvointialueille lisätään. Se veronmaksupohja on jossain määrin erilainen meillä valtionverotuksessa, jossa on useita muitakin veroja mukana: liikevaihtovero, perintövero ja muita. Tässä kaiken kaikkiaan tehdään taloudellisesti ratkaisuja, joita me emme voi hyväksyä, vaikka periaatteessa se siirto on ihan tavoiteltava asia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme nyt hallituksen esitystä ensihoidon ja ambulanssikuljetusten järjestämisestä sekä niiden rahoituksesta. Esityksessä on myös hyvää. Oman maakuntani Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde pitää perusteltuna sitä, että hyvinvointialue vastaa jatkossa itse ensihoitopalveluiden ja ambulanssikuljetusten järjestämisestä. Järjestämisvastuun selkeyttäminen ja monikanavarahoituksen purkaminen ovat tavoitteita, joita voidaan kannattaa. Samalla on sanottava ääneen se, mistä Pohdekin lausunnossaan varoittaa: hyvä tavoite ei saa johtaa siihen, että rahat loppuvat kesken ja ihmisten turvallisuus vaarantuu. Siksi voi hyvällä syyllä pitää ministeri Rydmanin käytöstä ministerin arvovallalle täysin sopimattomana, kun hän vääristeli viime viikon kyselytunnilla Pohteen lausuntoa antaen ymmärtää, että Pohde kannattaa lakiesitystä kokonaisuudessaan. Pohde selkeästi ilmoittaa vastustavansa rahoitusleikkausta, mikä tulee vaarantamaan alueen kyvyn tuottaa ensihoidon palveluja. Arvoisa puhemies! Pohjois-Pohjanmaalla tässä esityksessä on kyse ihmisten arjesta, turvallisuudesta ja jopa hengestä. Kun ihminen sairastuu keskellä yötä Haapavedellä, Pyhäjoella, Siikajoella, Ylivieskassa tai missä tahansa Oulun eteläisen alueen kunnassa, hän ei voi enää luottaa siihen, että lähin yöpäivystys löytyy omasta sairaalasta. Raahen yöpäivystys on lopetettu. Oulaskankaan yöpäivystys on lopetettu. Ihmisille kerrottiin silloin, ettei turvallisuus vaarannu. Heille vakuutettiin, että ambulanssit kulkevat ja apua saa edelleen nopeasti. Nyt sama hallitus tuo esityksen, joka leikkaa Pohjois-Pohjanmaan rahoitusta 3,4 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueen arvion mukaan tämä tarkoittaa vähintään kolmen ympärivuorokautisen ensihoitoyksikön poistumista tilanteessa, jossa tämän kevään aikana on jo vähennetty kolme muuta ensihoidon yksikköä. Kysynkin, mitä ihmisille pitäisi nyt sanoa. Ensin päivystys vietiin kauemmas, nyt uhataan heikentää myös kuljetuksia niiden päivystysten luo. Arvoisa puhemies! Pohteen lausunto on poikkeuksellisen vakava. Hyvinvointialue toteaa suoraan, että alueella on jo jouduttu vähentämään ensihoitovalmiutta. Se toteaa myös, että lisäleikkaukset vaarantaisivat olennaisesti ensihoitopalvelun tuottamisen. Tätä viestiä ei pidä sivuuttaa olankohautuksella. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat eivät ole mielipidekysymys, ne ovat maantiedettä. Kun sydän pysähtyy, kun aivoverenkiertohäiriö iskee tai kun vakava tapaturma tapahtuu, ratkaisevaa ei ole se, mitä budjettikirjassa lukee. Ratkaisevaa on se, kuinka nopeasti ensihoito ehtii paikalle. Monessa kodissa tiedetään jo nyt, miltä tuntuu odottaa ambulanssia sydän syrjällään. Siksi on kohtuutonta, että juuri alueella, jossa palveluja on jo keskitetty ja välimatkat ovat pitkiä, ollaan tekemässä ratkaisuja, jotka heikentävät ensihoidon toimintakykyä entisestään. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on se, ettei hallitus näytä olevan valmis käyttämään kokonaisharkintaa rahoitusmallin rakentamisessa. Pohjois-Pohjanmaan toimintaympäristö on muuttunut nopeasti sairaalaverkon uudistusten vuoksi. Juuri siksi alueen todelliset kustannukset ja palvelutarpeet olisi pitänyt huomioida paremmin. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin myös vielä yhden käytännön asian, josta alueen ihmiset puhuvat paljon. Kun Raahen ja Oulaskankaan yöpäivystykset suljettiin, monen ihmisen kynnys soittaa ambulanssi paikalle nousi. Moni miettii yöllä, onko tilanne riittävän vakava. Moni pohtii, pitääkö lähteä pitkän matkan päähän päivystykseen. Moni ikäihminen ei halua olla vaivaksi. Samaan aikaan hallituksen esityksessä ollaan muuttamassa myös asiakasmaksuja tavalla, joka Pohteen mukaan voi nostaa kustannuksia erityisesti pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Meidän pitäisi madaltaa avun hakemisen kynnystä, ei nostaa sitä. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole lopulta vain euroista eikä hallinnollisista rakenteista, kyse on arvovalinnasta. Kuinka paljon yhden syrjäkylällä asuvan ihmisen turvallisuus painaa? Kuinka paljon ikäihmisen mahdollisuus saada apua ajoissa on meille arvo? Kuinka paljon Pohjois-Pohjanmaan ihmisten henki ja terveys merkitsevät valtion budjetissa? Siksi vetoan hallitukseen ja erityisesti niihin kansanedustajiin, jotka on valittu puolustamaan Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä. Kuunnelkaa alueen asiantuntijoita, kuunnelkaa Pohdetta. Kuunnelkaa niitä ihmisiä, jotka elävät pitkien etäisyyksien Suomessa. Jos järjestämisvastuuta uudistetaan, rahoituksen on vastattava todellisia kustannuksia. Jos ambulansseista tulee entistä tärkeämpi osa palveluketjua, niiden toimintakykyä ei saa heikentää. Jos ihmisille on luvattu turvallisuus sairaalaverkon muutoksista huolimatta, tuo lupaus on myös pidettävä. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät vaadi erityiskohtelua, he vaativat oikeudenmukaista kohtelua.

Arvoisa puhemies! Nyt ei ole kyse pienistä yksityiskohdista vaan aivan perustavaa laatua olevasta asiasta. On nimittäin kyse siitä, että apua tulee ajoissa, kun ihminen sitä tarvitsee. Kun ihminen soittaa hätänumeroon, hän ei mieti rahoituskanavia tai hallinnollisia rajoja. Hän olettaa, että järjestelmä toimii nopeasti, luotettavasti ja oikein — siten, kuten järjestelmämme kuuluukin toimia. Tämän esityksen ydin on siinä, että ensihoitoon ja ambulanssikuljetuksiin liittyvä vastuu kootaan selkeästi yhteen. Jatkossa vastuu näiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta on kokonaisuudessaan hyvinvointialueilla. Tämä korjaa nykyisen hajanaisen järjestelmän, jossa vastuu jakautuu Kelan, vakuutusjärjestelmän ja alueiden kesken ja joka ei enää vastaa nykypäivän ensihoidon todellisuutta. Arvoisa puhemies! Ensihoito ei ole vain ihmisten kuljettamista paikasta toiseen. Se on hoitoa paikan päällä, tilannearviota ja päätöksiä, joilla estetään tilanteen paheneminen. Juuri siksi järjestelmän pitää ohjata oikeisiin ratkaisuihin. Itseisarvo ei voi olla potilaiden kuljettamisessa. Sen tulee olla toiminnan vaikuttavuudessa ja potilaan kannalta turvallisessa hoidossa. Tässä esityksessä turvataan se, että palvelut ovat saatavilla koko maassa, niin kaupungeissa kuin harvaan asutuilla alueilla. Erillisellä rahoituksella varmistetaan, ettei alueellinen erityisyys tarkoita heikompaa hoitoa. Ensihoitoon on voitava luottaa kaikkialla Suomessa. On tärkeää todeta myös se, että hinta ei saa olla kenellekään syy jättää avun hakemista. [Aki Lindén: Sitähän nostetaan!] Vaikka rahoitus ja maksut muuttuvat, palvelujen perusperiaate säilyy: hätätilanteessa apua annetaan aina. Siksi maksukaton piirissä pysyminen ja kohtuullisuuden huomioiminen ovat tärkeitä. Arvoisa puhemies! Tämä esitys vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta arjessa ja poikkeusoloissa. Selkeä vastuunjako, toimiva rahoitus ja hyvinvointialueiden mahdollisuus kehittää ensihoitoa osana päivystyskokonaisuutta parantavat varautumista myös suuriin häiriöihin ja kriiseihin. Tällaisissa asioissa ohjat ovat siellä, missä asiantuntemustakin on. Kyse on ennen kaikkea ennustettavuudesta, vakaudesta ja siitä luottamuksesta, että järjestelmä kantaa silloin, kun ihminen on kaikkein haavoittuvimmillaan. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Hieman täytyy ihmetellä tätä keskustelun lähtökohtaa, että ihanko me lähdettäisiin tässä etämyynnissä ja etäostossa jostain nollatilanteesta. Me ollaan keskusteltu täällä jo usean tunnin ajan siitä, miten etämyynti/etäosto on merkittävä väylä alkoholille Suomeen, ja tämän lakiesityksen tarkoitus on selkeyttää tätä tilannetta. Niin kuin edellisessä puheenvuorossa sanoin, Ruotsi on taipunut tähän samaan järjestelyyn, mihin Suomi on nyt menossa. He eivät EU-komissiolta toisenlaista lopputulosta saaneet. Jos tämä opposition, tai sanotaan nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön malli tulisi esille eli etämyynti rajoitettaisiin 5,5/8-prosenttiseen ja se notifioitaisiin ja EU-komissio sen jopa hyväksyisi, niin siellähän on ehtona, että etäosto ei ole kielletty. Ja kun täällä on sanottu, että etäosto on suuri osa tällä hetkellä ulkomailta ostetusta nettimyynnistä, niin käytännössähän se tarkoittaa, että tämä tilanne ei muutu mitenkään. Siinä mielessä on todella tärkeää, että me saamme tämän etämyyntilainsäädännön kuntoon. Ulkomaiset nettikauppiaat uskaltavat laittaa sinne suomalaiset verot esille, mikä sitten helpottaa myös sitä verojen maksua. Mutta oikeastaan se, minkä takia tämän puheenvuoron otin, niin hallituksen esitys ei ole tuomassa... Kun täällä puhutaan siitä, että verot maksetaan vain yhdessä tai kahdessa prosentissa kuljetuksista, niin meillä kuitenkin on lainsäädäntö niitten verojen maksuun. Etämyynnissä myyjä on verovelvollinen Suomeen valmisteverojen eli alkoholi- ja alkoholijuomaveron sekä juomapakkausveron osalta. Lisäksi Suomeen tapahtuvassa etämyynnissä myyjän on maksettava arvonlisäverot Suomeen. Meillä syyskuussa 24 voimaan tulleen valmisteverolain 80 §:n mukaan etämyyjän on ilmoitettava Verohallinnolle Suomeen toimitettavista alkoholijuomista ennen niiden lähettämistä sekä asetettava vakuus valmisteveron maksamisen varmistamiseksi. Verohallinto antaa tämän jälkeen etämyyjälle lähetyksen yksilöivän tunnisteen, joka etämyyjän on toimitettava tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle yritykselle. Jos etämyyjällä on Suomessa puolestaan veroedustaja, etämyyjän on toimitettava veroedustajan valmistenumero tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Jos etämyyjä ei anna tunnistetta kuljetusyritykselle, kyse on laiminlyönnistä, josta on lain mukaan määrättävä etämyyjälle laiminlyöntimaksu. Kuljetusyrityksen tai kuljettajan on puolestaan esitettävä tunniste toimivaltaiselle viranomaiselle, käytännössä Tullille tai Verohallinnolle, jos tämä sitä pyytää. Syyskuussa 24 valmisteverotuslain 79 §:ään on lisätty myös säännös, jonka mukaan etämyynnissä ostaja on yhteisvastuussa valmisteveron suorittamisesta etämyyjän kanssa silloin, jos etämyyjä on jättänyt ilmoittamatta Verohallinnolle tuotteista ja asettamatta vakuuden ennen tuotteiden lähettämistä Suomeen. Eli kyllä verotulot hallituksen esityksessäkin kiinnostavat, ja meidän lainsäädännössä on lait näiden verotulojen keräämiseksi. Nyt se vain pitää saada myös ostajille tietoon, että etämyynnissä ostettavasta alkoholista on verot maksettava Suomeen.

Arvoisa puhemies! Tässä illan aikana on tosi paljon puhuttu siitä, mitä itse asiassa valtiovarainvaliokunta sanoi. Valtiovarainvaliokunta korosti lausunnossaan verovalvonnan merkitystä ja piti tärkeänä riittävien resurssien varmistamista. Valtiovarainvaliokunta piti lisäksi tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lisää alkoholilakiin työkaluja, joilla voidaan osaltaan varmistaa, että etämyyjä huolehtii veronmaksu- ja muista velvoitteistaan sekä tehostaa myös verovalvontaa. Tältä osin valtiovarainvaliokunta nostaa esille etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuden. Valtiovarainvaliokunta esittää ostajan tai myyjän verojen maksamista osoittavan tunnisteen lisäämistä toimitettavaan alkoholierään ja alkoholierän toimittajalle velvoitetta tarkistaa tunnisteen olemassaolo ennen kuljetukseen ottamista mahdolliset valmisteverodirektiivin mukaiset rajoitukset kuitenkin huomioon ottaen. Eikö ole uskomattoman hienolla tavalla tehty yksimielinen työ valtiovarainvaliokunnassa? Valtiovarainvaliokunta totesi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että he esittävät tätä rekisteröintivelvoitetta ja myöskin tätä verotunnistetta, joka pitäisi sitten tämän erän toimituksessa tarkastaa. Täällä kuitenkin on selvinnyt, että hallituspuolueet eivät esittäneet tätä omassa hallituksen esityksessään, eivätkä vielä tämän kierroksen jälkeen edes täällä salissa vastalauseessaan. On uskomatonta, että me ollaan tilanteessa, että me ei oteta vakavasti näitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan esittämiä tietoja. Nimittäin sivulla 13 valiokunnan mietinnössä todetaan seuraavasti: ”Esityksen mukaan alkoholin etämyynnin suosio on perustunut Suomea huomattavasti halvempiin hintoihin, mikä puolestaan on perustunut pääosin siihen, ettei juomista makseta Suomen alkoholiveroa ja juomapakkausveroa, jotka niistä tulisi suorittaa.” Valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaan Verohallinto on arvioinut kyselytutkimukseen perustuvan vuosittaisen julkaisun pohjalta tätä tuontia niin, että vuonna 23 säännönvastaisen alkoholin etämyynnin osuus olisi ollut noin 98,4 prosenttia ja vuonna 24 noin 99 prosenttia. Siis ajatelkaa, valtiovarainvaliokunta nostaa esille sen, että etämyynti perustuu siis siihen, että 99 prosenttia suomalaisista vuonna 24 jätti verot maksamatta, ja tätä menettelyä hallituspuolueet nyt haluaisivat jatkaa ja pyytävät, että voitaisiin pelkästään lausumalla laittaa tästä huomio, kun täällä eduskunnassa on tänä iltana esittelyssä pykälät, joilla korjattaisiin tämä epäkohta. Ja nyt te haluatte jatkaa tätä porsaanreikää. Vuonna 24 käytännössä 99 prosenttia jätti veronsa maksamatta. Teksti on karmaisevaa luettavaa myöskin muiden asioiden näkökulmasta. Nimittäin sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että jos edellä todettuun arvioon vuonna 24 maksamatta jääneistä alkoholiveroista, siis noin 40 miljoonaa, lisätään arvioidut vuonna 23 maksamatta jääneet juomapakkausverot, neljä miljoonaa, ja arvonlisäverot, 17 miljoonaa, olisi maksamattomien verojen määrä vähintään 61 miljoonaa. Tähän on nyt hyvä pysähtyä. Jos joku Suomessa kysyy, kuinka paljon etämyynnillä tähän mennessä on jätetty vuosittain veroja maksamatta, niin valiokunnan arvio siitä on saadun aineiston pohjalta vähintään 61 miljoonaa euroa. Mutta mietinnössä kirjoitetaan jatkosta seuraavaa: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että maksamattomien verojen määrä etämyynnissä olisi vuosittain arviolta 80—100 miljoonaa euroa” — tämä on siis Alkon arvio — ”tai erään arvion mukaan” — eli alkoholikauppiaiden arvion mukaan — ”jopa 285 miljoonaa euroa.” No, nyt kun me pohdimme tätä, mikä näistä mahtaa tuntua todennäköisimmältä? Tilanne on mennyt siihen, että Alkon osuus juomista, Suomessa myydyistä ja juoduista juomista, on jo sama kuin etämyynnistä Suomeen tullut alkoholi. Ja kun valiokunta totesi, että miksi täytyy notifioida se, että kahdeksaan prosenttiin tämä etämyynnin raja, siis sinne vähittäismyyntirajaan, niin yhtenä perusteena on nimenomaan se, ettei avata tällaista vaihtoehtoista kanavaa yli vähittäismyyntirajan tuleville tuotteille. Jo nyt on Alkon ja etämyynnin osuus sama. Alkossa myydään näitä väkeviä tuotteita, ja nyt hallitus avaisi 80 prosentin juomienkin tulon etämyyntinä. Nyt ne ovat samalla tasolla, ja kohta käy niin, että Alkon tuotteiden sijasta etämyynti ajaa paljon yli sen, mitä Alko näitä väkevimpiä myy tässä maassa, eli avautuu toinen kanava. Tämä on se syy, miksi hallituspuolueet eivät halua notifioida tätä esitystä, että näin juuri tapahtuisi, koska tämähän asettaisi Alkon monopolin murtumispisteeseen. Eihän tämä voi mennä näin. Tämä on se syy, miksi jääräpäisesti puskettiin tämä esitys tänne, vaikka eduskunta korkkasi niinkin ison asian, että ykköskäsittely olisi valmistavaa käsittelyä tällaiselle asialle. Kun puhemies avasi tänään tämän keskustelun, niin hän totesi, että me otetaan täällä nyt nämä kannat sisältöön. Me päätetään tänään sisällöstä. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Itse asiassa juuri muuten luin tuossa netistä, somesta, kun vilkaisin alkoholipoliittista keskustelua — en tiedä, oletteko jo huomanneet — että kun EHYT kirjoitti komissiolle siitä, että Suomessa tuotaisiin notifioimaton esitys saliin, niin juuri äsken tulleen sometiedon mukaan komissio on vastannut EHYTille ja sanonut, että ottaa Suomen hallitukseen yhteyttä. Komissio on ilmoittanut ottavansa Suomen hallitukseen yhteyttä siitä, että meillä käsitellään salissa notifioimatonta esitystä. Minusta on hienoa, että kansalaisjärjestöt sentään ihmettelevät, miksi Suomessa voidaan käsitellä notifioimatonta esitystä salissa, ja myös komissio näköjään ihmettelee sitä, koska oli kertonut EHYTille, että ottavat Suomen hallitukseen yhteyttä. Tämä ei ole leikin asia, edustaja Valtola, eikä naurun asia. Tämä on vakava paikka.

Arvoisa puhemies! Äsken käsittelin tätä EU-oikeudellista arviota siitä, voitaisiinko katsoa, että valiokunnalla olisi oikeus ja mahdollisuus EU-oikeuden näkökulmasta tehdä päätös, että tämä alkoholin etätuonti rajattaisiin sinne vähittäismyynnin rajaan. Haluankin sanoa, että tämän näkemyksen kanssa ei olla täällä salissa ihan yksin. Nimittäin sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalla oli vaikutusvaltainen lausunnonantaja, joka ihmetteli tätä samaa. On jo paljon käyty keskustelua tässä illassa, mutta kukaan ei ole vielä huomannut nostaa esille sitä, mitä perustuslakivaliokunta sanoi. Perustuslakivaliokunta totesi lausuntonsa mukaan: ”Ehdotettu sääntely ei muodostu säätämisjärjestykseen vaikuttavalla tavalla ongelmalliseksi perustuslain 6 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä selvää kuitenkin on, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja myös elinkeinonvapauden kannalta perustellumpi olisi sellainen ratkaisu, jossa sekä etämyyntiä harjoittavia toimijoita että kotimaan vähittäismyyjiä kohdeltaisiin samoin.” Onhan tämä uskomattoman kova lausunto, jonka perustuslakivaliokunta antoi meille. Perustuslakivaliokunta totesi sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalle, että olisi perustellumpi yhdenvertaisuussäännöksen mutta myös elinkeinovapauden kannalta sellainen ratkaisu, että etämyyntiä harjoittavia toimijoita ja kotimaan vähittäismyyjiä kohdeltaisiin samoin. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, minkä johtopäätöksen eduskunta veti jo Sipilän hallituskaudella, jolloin asiasta käytiin keskustelua. Silloin vuonna 2017 on jo todettu lausuma eduskunnan yhteisenä kannanottona etämyynnin pykälistön muuttamiseen ja selkeyttämiseen liittyen. Tätä kantaa sosiaali‑ ja terveysvaliokunta myös lainaa omassa mietinnössään kappaleessa 15: ”Valiokunta pitää valitettavana, ettei esityksen valmistelussa ole otettu huomioon etämyyntiä koskevan sääntelyn osalta kaikilta osin eduskunnan vuonna 2017 hyväksymää lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää etämyyntiä koskevat säännökset ottaen huomioon unionin oikeuden vaatimukset sekä korkeimman oikeuden tulevan ratkaisun Visnapuu-tapauksessa. Lausuman mukaan sosiaali‑ ja terveysministeriön vastuulla olevassa valmistelussa tulee EU-oikeudellisten reunaehtojen ohella ottaa huomioon erityisesti se, että etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä eivätkä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. Valmistelussa tulee lausuman mukaan ottaa huomioon myös valmisteverojen sujuvalle perinnälle asetettavat vaatimukset.” Siis tässä samaisessa salissa vuonna 2017, kun viimeksi käsiteltiin alkoholilakia, eduskunta yksimielisesti koko tällä valtavalla kansanedustajien joukolla, eri puolueita sisältävällä kokoonpanolla aivan yksimielisesti, päätyi siihen, että tämä EU-oikeudellinen ratkaisu siitä, missä kulkee etämyynnin raja, on tehtävä tämän lausuman mukaan. Tämä lausuma, jonka eduskunta on tehnyt, on tuorein kannanotto etämyynnin rajasta. Minä en voi ymmärtää, miksi ylipäätään tämä valmistelu epäonnistui näin pahasti, että eduskunnan yksimielistä lausumaa ei otettu sosiaali‑ ja terveysministeriön ja sosiaali‑ ja terveysministerin johdolla tehdyssä valmistelussa lainkaan huomioon. Tämä ensimmäinen osa ei toteudu, koska hallitus esitti toisin kuin eduskunta, että nämä yrittäjät asetetaan eriarvoiseen asemaan. Eduskunta edellytti vuoden 2017 etämyynnin selkeyttämisessä, että raja asetetaan vähittäismyyntirajaan ja ne yrittäjät tulevat samalle viivalle, ulkomailta saa toimittaa Suomeen alkoholia samalla rajoituksella kuin suomalaiset voivat tässä maassa toimia. On uskomatonta, että meidän hallituksemme valmistelu on ollut käytännössä näin piittaamatonta eduskunnan yksimielisestä lausunnosta. Täytyy sanoa, että myös valiokunta pitää tätä valitettavana, ettei ”esityksen valmistelussa ole otettu huomioon etämyyntiä koskevan sääntelyn osalta kaikilta osin eduskunnan vuonna 2017 hyväksymää lausumaa ”. Minä en muista, missä valiokunnan mietinnössä olisi näin suoraan sanottu, että näin käsittämättömän törkeällä tavalla tämä valmistelu tehtiin. Se on uskomatonta, että tähän hallituksessa pystyttiin. No, nyt kun tätä toista osaa katsotaan tässä, niin eduskuntahan edellytti myöskin sitä, että valmistelussa tulee lausuman mukaan ottaa huomioon myös valmisteverojen sujuvalle perinnälle asetettavat vaatimukset. Myöskään tähän ei pystytty valmistelussa mutta ei pystytä myöskään hallituspuolueiden vastalauseessa tähän valiokunnan mietintöön. Hallituspuolueet lähtevät siitä, että tätä lausumaa, jonka eduskunta yksimielisesti esitti, ei toteutettaisi tässä yhteydessä lainkaan, ei hallituksen esityksessä mutta ei myöskään valiokuntakäsittelyn jälkeen hallituspuolueiden esityksessä. Onkin sanottava, että tämä on jälleen uskomaton arvovalinta. Nimittäin talousvaliokunta valiokuntamme mietinnön mukaisesti ”korostaa tarvetta selvittää myös erillisen, alkoholilainsäädäntöön perustuvan [Puhemies koputtaa] rekisteröintivelvollisuuden soveltuvuutta ja toimivuutta etämyynnistä ja etäostosta perittävien verojen maksun varmistamiseksi”. Myös valtiovarainvaliokunta linjasi asiasta, ja nyt näitä ei olla toteuttamassa. Palaan tähän kokonaisuuteen kohta lisää.

Arvoisa puhemies! Minä ajattelen, että tämän lakiesityksen keskeisin haaste ja ongelma on se maailmantila, missä me eletään. Samaan aikaan, kun hallitus vapauttaa alkoholia monella eri lainsäädännöllä — tämä ei tosiaan ole ensimmäinen, vaan on ollut useita lakiesityksiä, joilla vapautetaan alkoholipolitiikkaa — tehdään tosi vahvaa politiikkaa, jossa leikataan sosiaaliturvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista — hyvinvointialueiden tilanne on heikentynyt merkittävästi — ja myös sotejärjestöiltä. Nämä kaikki yhdessä tulevat johtamaan siihen, että juuri näihin haittoihin ei pystytä puuttumaan riittävällä tavalla. Meillä on jo tällä hetkellä tosi monella hyvinvointialueella se tilanne, että ihmiset hakeutuvat avun piiriin päihde- tai mielenterveyskysymyksissä, usein ne saattavat myös limittyä keskenään, mutta hyvinvointialueilla ei ole riittävästi resursseja tuottaa niitä palveluita. Tämä tulee valitettavasti johtamaan surullisiin perhekohtaloihin ja siihen, että monen yksilön ongelma tulee vain pahentumaan entisestään. Eli se, missä ajassa tällaista alkoholipolitiikan vapauttamista tehdään, on minun mielestäni erittäin ongelmallista. Minä kyllä uskon, että kaikki sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, ketkä siellä kuulivat kaikkien asiantuntijoitten lausunnot, tietävät tämän todellisuuden. Siellä asiantuntijalausunnoissa oli ihmisiä kertomassa juuri kansanterveyden näkökulmasta ja ei ollut ketään asiantuntijaa, joka olisi kannattanut tätä lakiesitystä. Tätä lakiesitystä ovat kannattaneet erityisesti kaupan liitot ja sellaiset tahot, ketkä tulevat hyötymään tästä lakiesityksestä jollain tasolla, eli sellaiset tahot, ketkä pystyvät tekemään enemmän rahaa. Tässä kysymys onkin, millä ehdoilla ja kenen selkärangasta sitä rahaa tullaan tulevaisuudessa sitten kerryttämään. No, sitten minä olin toivonut tämän hallituksen esityksen osalta... Kuitenkin siinä käsittelyn aikana tuli tiedoksi aika ilmiselviä ongelmakohtia, mitkä olivat kyllä jaettuja. Yksi sellainen oli tämä verokertymän kokonaisuus. Sieltä useat asiantuntijat nostivat esille, että tällä hetkellä meille ei keräänny sitä verokokonaisuutta, joka valtion kassalle kuuluisi. Olen todella ihmeissäni, niin kuin täällä aikaisemmissakin puheenvuoroissa on nostettu esille, minkä takia tätä kokonaisuutta hallitus ei korjannut tuossa lakiesityksessä. Tätä asiaa käsittelivät myös valtiovarainvaliokunnan jaostot, ja sieltä tuli ihan samanlaista näkökulmaa, että tämä olisi pitänyt korjata. No, sitten tämä toinen, mikä minun mielestäni oli sellainen, mitä olisi kanssa pitänyt vahvistaa ja missä nyt on vähän epäselvyyttä, onko hallitus sitä tekemässä vai ei, on tämä ikärajavalvonta. Täällä osa sanoi, että ollaan osittain tekemässä niitä asiantuntijalausunnoissa nostettuja huomioita, mutta sitten taas edustaja Lindénin puheenvuorosta tuli sellainen kuva, että hallitus ei todellisuudessa kuitenkaan olisi palauttamassa niitä pykäliä, joilla se sitten varmistettaisiin, mutta siihen varmasti saadaan myöhemmin tarkennusta. Mutta sen ikärajavalvonnan kyllä pitää olla kunnossa, koska jos miettii sitä, että jos tulevaisuudessa Wolt-kuskit alkavat kuljettamaan meidän kotipihoillemme ties mihin elämäntilanteeseen alkoholia, niin kyllä siellä pitää nyt, hemmetti, edes ikäraja tarkistaa. No, sitten täällä on ollut aikamoisia puheenvuoroja edustaja Junnilan toimesta. Täällä on väitetty, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi käyttänyt tilapäistä enemmistöä. Kyllä minä olen vähän huolissani siitä, minkälainen osaaminen edustajalla nyt ylipäätänsä on, että mitä tarkoittaa tilapäinen enemmistö. Jos nyt tästä ollaan huolissaan, niin kannattaa kyllä käydä meidän valiokunnassa, koska siellä on ollut useasti viime viikoilla tilanne, missä me olemme odottaneet kiltteyttämme, että hallituspuolueet saavat rivinsä täysilukuisiksi, jotta pääsemme äänestämään. [Krista Kiuru: Eikä ole käytetty tilapäisiä enemmistöjä!] — Juuri näin, emme ole missään vaiheessa käyttäneet sitä. Päinvastoin meillä on saattanut olla kokous, missä me olemme odottaneet yli tunnin, että saadaan asiaa käsiteltyä eteenpäin johtuen siitä, että hallituspuolueilla ei ole ollut enemmistöä paikalla ja oppositiosta on ollut enemmän jäsenistöä. Tällaiset puheenvuorot, missä syytetään tällaisesta, ovat kyllä ihan hävyttömiä, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Sitten on pakko puuttua myös tähän edustaja Junnilan väitteeseen puhemiesneuvostosta. Kaikki, ketkä nyt puhemiesneuvoston toimintaa ymmärtävät, tietävät, että kyseinen asia ei kuulunut puhemiesneuvoston toimivaltuuteen, vaan se oli puhemiehen omassa päätösvallassa oleva asia, tuleeko tämä asia lähtökohtaisesti käsiteltyä tänään täällä. Elikkä ei siellä mitään äänestystä olisi voinutkaan edes tehdä, koska siinä ei ole koko puhemiesneuvostolla toimivaltaa. No, viimeisenä minä haluan sanoa sen keskeisimmän kysymyksen, mikä minun mielestäni tällä hetkellä hallitukselta jää sanomatta. Hallituksella on tällä hetkellä hallitusohjelmassa lause, että monopoliasema säilytetään. Siellä on sanottu, että monopoliasema säilytetään, mutta sitten konkreettisesti hallituksella on useita lakiesityksiä, joilla murennetaan sitä monopoliasemaa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla yhtä aikaa totta. Minä ajattelenkin, että olisi rehellistä sanoa, jos tosiasiallisesti tavoite on poistaa meiltä alkoholin monopoliasema. Siitä voi olla poliittisia erimielisyyksiä, mutta sentään oltaisiin rehellisiä. Tällä hetkellä on tilanne, että hallitusohjelmassa sanotaan, että monopoliasema säilytetään, mutta tosiasiallisesti sitä murennetaan useilla lakiesityksillä. No, minä itse kannatan monopolia johtuen siitä, että se on kuitenkin ollut lähtökohtaisesti toimiva ratkaisu kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. Minä ajattelen, että jos suomalaisilta kysyy, kummalle puolelle on kallellaan, niin voi löytyä erilaisia mielipiteitä, mutta meidän poliitikkojen pitäisi pystyä käymään rehellisesti se keskustelu. Minusta on jotenkin todella härskiä ennen vaaleja olla kertomatta ollenkaan, että hallituspuolueilla on tällaista tavoitetilaa tosiasiallisesti romuttaa monopoliasema, mutta sitä ei sanota suoraan. Politiikassa saa tehdä erilaisia suunnanmuutoksia, se kuuluu politiikkaan, mutta kyllä se pitäisi pystyä täällä rehellisesti sanomaan, jos on sellainen tavoitetila, mikä on täysin selvä, että näin on, koska nyt on useilla esityksillä romutettu sitä Alkon asemaa. Tähän haluankin päättää. Rehellisesti pitäisi pystyä nostamaan, jos on tosiasiallisesti jotain tavoitteita, mitä ei sanota ääneen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan vastaamalla edustaja Junnilan äskeiseen puheenvuoroon. Minulla on tässä käsissäni kokoomuksen, perussuomalaisten ja ruotsalaisten vastalause tähän, ja 35 a §:ssä, jonka otsikko on ”Alkoholijuomien toimitus”, te esitätte poistettavaksi siitä seuraavat kuusi riviä, joiden sisältö on seuraava: ”Alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulee tarkastaa vastaanottajan ikä 40 §:n 4 momentissa tarkoitetusta asiakirjasta. Vastaanottajan ikä ja alkoholijuoman luovutusaika on kirjattava luvanhaltijan rekisteriin. Tiedot on säilytettävä luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen ne on poistettava. Alkoholijuomia ei saa luovuttaa, jos vastaanottaja kieltäytyy todistamasta ikänsä. Alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulee tarkastaa, ettei luovuttamiselle ole 37 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyjä esteitä.” — Tämän te esitätte poistettavaksi tästä mietinnöstä, joka enemmistöpäätöksellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksyttiin. No, varsinaisesti puheenvuorossa olin ajatellut käsitellä kolmea asiaa lyhyesti. Me tiukensimme siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sitä luetteloa, jossa on lueteltu, mihin eri paikkoihin alkoholia ei voi toimittaa. Siitähän on olemassa hallituksen pohjaesityksessä tietynlainen luettelo. Myös hallituspuolueiden vastalauseessa esitettiin tiettyä lisäystä siihen varsinkin koulujen osalta, ja sitten siellä on vielä tarkempi luettelo StV:n enemmistön tekemässä mietinnössä. Mutta totesin siellä valiokunnan keskustelussa, että tämä tulee olemaan loppuun asti vaikea asia. Tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan semmoista pykälää, johon on täydellisesti kirjoitettu kaikki ne paikat, joihin ei saisi tai ei olisi suotavaa toimittaa ja jotka laissa kiellettäisiin. Olen itse miettinyt esimerkiksi tilannetta, että on jotkut festivaalit jossakin, jotka tapahtuvat tosiaan siis rajatulla, aidatulla alueella. Entäpä jos joku innokas nuorisojoukko haluaa kuunnella sitä musiikkia hieman festivaalialueen ulkopuolella, verkkoaidan läpihän sitä hyvin kuulee, ja he tilaavat sinne sitten etämyyntinä alkoholia? Sitä ei ole tässä erikseen kiellettyä. Tällaisia paikkoja voi omassa mielikuvituksessaan merkittävästikin keksiä lisää. Toinen asia, josta kerroin jo aiemmassa puheenvuorossani, oli minulle havainto, josta järkytyin aika lailla. Se on tämä todella laajasti sallittu markkinointi verkossa väkevienkin alkoholijuomien suhteen. Kolmantena asiana mainitsen tässä, että kyllä kannattaisi ottaa vakavasti Alkon lausunto ja siihen liittyvä lakiasiaintoimisto Boreniuksen lausunto, jossa todetaan, että hallituksen alkuperäinen esitys — ja siis vastalauseen mukainen esitys — uhkaa Alkon monopoliasemaa, mikä on ristiriidassa myös hallitusohjelman oman kirjauksen kanssa.

Arvoisa puhemies! On oikaisujen aika. Keskustelussa ja vähän muuallakin on nimittäin tehty väitteitä, jotka eivät sellaisinaan ihan pidä paikkaansa. Kun jälkeeni edustaja Lindén itse asiassa pitää puheenvuoron, niin aloitankin teistä. Nimittäin kirjoititte sosiaalisessa mediassa tänään, että perussuomalaiset, kokoomus ja RKP aikovat enemmistöllään poistaa ikätarkistuksen, kun alkoholia luovutettaisiin kotiinkuljetuksen yhteydessä. Tämä väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kuten vastalauseestakin käy ilmi. [Krista Kiurun välihuuto] Nimittäin perussuomalaiset, kokoomus ja RKP nimenomaan haluavat, että iän tarkistus on pakollinen, kun alkoholia luovutetaan kotiinkuljetuksen yhteydessä. Tämä on aivan selkeää, ja toivon, että tekin tämän korjaatte. Sitten täällä oli myös edustaja Lohikoskella erikoisia väitteitä. Aloitetaan tästä tilapäisestä enemmistöstä. Tilapäisellä enemmistöllä siis tarkoitetaan tilannetta, jossa normaalisti vähemmistössä olevat poliittiset ryhmät tai toimijat saavat tilapäisesti enemmistön päätöksenteossa. Juuri näin kävi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun oppositioryhmät saivat yhden äänen enemmistön yhdessä valiokunnassa yhden hallituspuolueen edustajan turvin. Kaikki tietävät, että muutoin tässä asiassa ja muissa yhteyksissä hallituksella on enemmistö. [Bella Forsgrén: Se ei ole tilapäinen!] Edustaja Lohikoski teki myös erikoisia väitteitä ja panetteluja eduskunnan puhemiehen suuntaan. Tänään oli eduskunnan puhemiesneuvoston kokous kello 15.30. Siinä kokouksessa päätettiin tämän päivän päiväjärjestyksestä, mukaan lukien tästä kyseisestä käsiteltävästä asiasta. Edustaja Kiuru ei ollut tuossa kokouksessa, mutta esimerkiksi edustaja Haatainen oli. Tuliko vastaesityksiä? Ei tullut. Edustaja Lohikoskelle haluaisin todeta, että teidän ryhmänne tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja oli paikalla tässä kokouksessa. Tuliko vastaesitystä? Ei tullut. Puhemiesneuvoston päätös oli yksimielinen, [Krista Kiuru: Ei ollut!] juuri näin. Sitten menemme edustaja Lylyn väitteisiin tästä notifikaatio-ongelmasta. Tässä asiassa [Krista Kiurun välihuuto — Mauri Peltokankaan välihuuto] — saisinko... — Arvoisa puhemies, täällä on aikamoista möykkää ja huutelua. — Edustaja Lyly on oikeassa siinä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on oikeasti notifikaatio-ongelma. Te olette oikeassa. Jos aikaisemmin näitä oli oikaistava, niin te olette tässä oikeassa. Edustaja Kemppi myös viittasi EU-oikeudellisiin ongelmiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön osalta. Sekin pitää paikkansa, mutta tähän on aivan yksinkertainen ja helppo ratkaisu, edustaja Valtolan esitys nimittäin. Otetaan käsittelyn pohjaksi vastalause, jossa näitä ongelmia ei ole. Sen suhteenhan ei ole notifikaatio-ongelmaa. Jos notifikaatio EU:n suhteen on ongelma sosiaalidemokraateille, keskustalle, kenelle tahansa, niin kyllä minä kehotan, että tukekaa edustaja Valtolan tekemää esitystä, jossa tällaisia ongelmia ei ole. [Aki Lindén: Sehän on ihan eri esitys sisällöltään! — Krista Kiuru pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Valiokunta joutui käsittelemään tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä tosiaan perusteellisesti myös esityksen EU-oikeudellisia kysymyksiä, joihin myös edustajat Junnila, Kemppi, Valtola ja Kiuru äsken puheenvuoroissaan viittasivat. Pidimme sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistössä EU-asiantuntijoiden kuulemisten perusteella selvänä, että kansanterveydellisistä syistä etämyynnille voidaan asettaa Suomessa rajoituksia. Tämä kanta perustuu siihen, että kansallisia alkoholimonopoleja kohdellaan EU-oikeudessa erityisasemassa, ja niiden ylläpitäminen on mahdollista silloin, kun tavoitteena on kansanterveyden suojeleminen. Kuten edustaja Valtola äsken puheenvuorossaan hyvin avasi, niin etäostoja ei kuitenkaan voida kieltää EU-maissa. Ongelmallista onkin, että Tullin perusteella lähes kaikki tällä hetkellä ulkomailta tilattu alkoholi tilataan juuri etäostoina. Kun etäostoina tilataan alkoholia, niin tilaajalla on velvollisuus maksaa itse alkoholipakkausverot sekä järjestää myös mahdollinen kuljetus näille alkoholijuomille. Mutta kuten useammasta puheenvuorosta tänäänkin on käynyt ilmi ja mitä Tulli ja verottaja ovat asiantuntijalausunnoissaan tuoneet esille, niin 98 prosenttia näistä tilaajista tällä hetkellä jättää nämä verot maksamatta, ja Suomi siis menettää verotuloja lähes 300 miljoonaa euroa vuodessa tällä hetkellä. Kuten edellisessä puheenvuorossa toin esille, niin se määrä, mitä tällä hetkellä tilataan ulkomailta alkoholia, vastaa Alkon vuosittaista myyntiä. Eli saman verran tilataan ulkomailta tällä hetkellä alkoholia, ja siitä jätetään verot maksamatta. Kysyn vielä kerran: onko meillä tähän varaa, 300 miljoonaa euroa? [Krista Kiuru: Ei ainakaan talousvaliokunnan mukaan ole!] Luulisi, että kelpaisi Suomelle tässä taloudellisessa tilanteessa. No, on ilmeistä, että hallituksen alkuperäisen mallin mukainen laaja etämyynti olisi heikentänyt Alkon asemaa monopolina ja luonut sille kilpailevia myyntikanavia tavalla, joka olisi voinut murentaa monopolijärjestelmän perusteita. Tosin olen tällä hetkellä joka tapauksessa huolissani Alkon monopolista tulevaisuudessa, vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu, että Alkon monopolia ei lähdetä murtamaan lainsäädännön myötä. Samalla valiokunta tosiaan myös totesi, että esitys tulee notifioida Euroopan komissiolle asianmukaisesti, valiokunnan tekemät muutokset kun ovat niin merkittäviä, että notifioinnin tarve on arvioitava huolellisesti. Kyse ei ole tosiaan teknisestä yksityiskohdasta vaan sääntelyn oikeudellisesta kestävyydestä. Jos tätä notifiointia ei tehdä asianmukaisesti, niin vaarana oikeasti on, että lainsäädäntö jää käytännössä soveltamiskelvottomaksi, vaikka eduskunta sen hyväksyisi tässä mahdollisesti vielä ennen kesätaukoa. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö onneksi onnistui korjaamaan hallituksen esityksen vakavimpia puutteita. Valiokunta tosiaan lisäsi esitykseen välttämättömiä suojakaiteita, joilla nyt pyritään hillitsemään alkoholihaittoja, turvaamaan verotulojen kerääminen Suomeen, vahvistamaan ikärajavalvontaa sekä varmistamaan sääntelyn oikeudellinen kestävyys. Alkoholilain tarkoitus kun ei ole maksimoida alkoholin saatavuutta tai kasvattaa verkkokauppojen markkinoita, ja kuten edustaja Lindén hyvin toi puheenvuorossaan esille, niin onko alkoholin saatavuus Suomessa ollut joskus ongelma? Minusta ei ole. Alkoholilain tarkoitus on ehkäistä haittoja, suojella terveyttä sekä turvata erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi. Siksi toivon, että eduskunta hyväksyy valiokunnan tekemät muutokset ja että myös hallituspuolueet sitoutuvat niiden taakse. Näin voimme rakentaa lainsäädännöstä kokonaisuuden, joka on sekä kansanterveydellisesti, taloudellisesti että oikeudellisesti kestävämpi ja joka suojaa paremmin ihmisten hyvinvointia sekä yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Siirryn sitten äskeisestä puheenvuorosta eli notifikaation käsittelystä itse näiden EU-oikeudellisten esitysten käsittelyyn. Todellakin valiokunta esittää etämyynnin rajoittamista koskemaan alkoholijuomia, joiden toimitus on mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä — enintään siis 5,5/8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Tämä muutos sinne 17 b §:n 1 momenttiin tehtiin siksi, että valiokunnan kuulemisissa, toisin kuin täällä aikaisemmat hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat väittäneet, on todettu, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietintönsä sivulla 11 seuraavasti: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemissa EU-oikeuden arvioissa tuotiin kuitenkin esille myös näkemys, jonka mukaan Suomella on olemassa kapea mutta kenties mahdollinen sääntelypolku etämyynnin rajoittamiseksi 5,5/8 prosentin vahvuisiin alkoholijuomiin. Kyseisen arvion mukaan etämyynnin rajoittamista monopolin eli alkoholiyhtiö Alko Oy:n alaisten tuotteiden osalta tulee arvioida SEUT 34 ja 36 artikloiden perusteella, jolloin rajoittamisen tulee täyttää 36 artiklassa asetetut edellytykset. Rajoitustoimenpiteen perusteltavuudessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota toimenpiteen syrjimättömyyteen, välttämättömyyteen, soveltuvuuteen ja oikeasuhtaisuuteen. Jos etämyynti rajoitettaisiin 5,5/8 prosentin vahvuisiin alkoholijuomiin, sääntelyn edellytyksenä on, ettei Alko Oy:lle voisi sallia väkevien alkoholijuomien kotiinkuljetusta, joka ulkomaalaisilta etämyyjiltä kiellettäisiin. Toiseksi korkeimman oikeuden ratkaisussa 2025:71 sallitun transaktion kaltaisia järjestelyitä, joissa myyjä ei ole myynyt alkoholijuomia Suomessa tai tuonut niitä Suomeen, ei voisi kieltää — siis etäosto. Kolmanneksi sääntely pitäisi pystyä perustelemaan SEUT 36:n valossa.” Näin ollen valiokunta perustelee mietinnössään, toisin kuin tässä väitetään, nimenomaan mahdollisuutta toimia esitetyllä tavalla niin kansanterveydellisestä näkökulmasta kuin alkoholihaittojenkin näkökulmasta. Sitä perustellaan myös Alkon monopoliasemaa suojelevana toimena kevyimpien alkoholijuomien vähittäismyynnin osalta, eikä etämyynnillä mahdollisteta alkoholiyhtiön kanssa kilpailevaa myyntikanavaa väkevämpien alkoholijuomien osalta. Palaan tähän vielä kohta. Totean valiokunnan käyttämistä perusteluista: ”Kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaalaisia etämyyjiä halutaan kohdella lainsäädännöllisesti samalla tavalla. Siten valiokunta pitää välttämättömänä tarkentaa ehdotettua sääntelyä siten, että alkoholijuomien etämyynti rinnastetaan kotimaisten vähittäismyyjien vähittäismyyntiin, joka on poikkeus Alkon monopoliin koskevaan sääntelyyn, sekä siten, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaalaisia etämyyjiä kohdellaan lainsäädännöllisesti samalla tavalla alkoholijuomien toimitusten osalta.” Valiokunta myös toteaa: ”Etämyynti rajoitetaan koskemaan vain sellaisia alkoholijuomia, joiden toimitus on esityksen mukaan mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä eli käymisteitse valmistettuja enintään 8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Edellä mainituin perustein sekä valiokunnan saaman EU-oikeudellisen arvion perusteella valiokunta ehdottaa, että myös alkoholijuomien toimitus Alkosta ostajalle rajataan koskemaan vain edellä todettuja enintään 5,5/8 prosentin vahvuisia alkoholijuomia.” Tämäkin muuten on ero tähän edustaja Valtolan esittämään äskeiseen kohtaan, jossa vastalauseessa olisi mahdollista toimittaa 80 prosenttiin asti. ”Valiokunta korostaa, että SEUT 36 artiklan mukaan määrällisten rajoitusten kielto ei estä sellaista tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi.” Ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on näiden sopimuksessa esiintyvien asioiden näkökulmasta niistä suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä, joita siellä punnitaan, kaikkein tärkeimpiä. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että tässä salissa juuri on kuultu, sekä talousvaliokunnan puheenjohtajan että hallituspuolueiden vastalauseen esittäjän toimesta, että mitään muita näkökulmia ei esitetty kuin se, että on vain pakko sallia etämyynnillä 80 prosentin alkoholien tulo Suomeen. Nyt tämä on mielenkiintoinen juttu, sillä jos moni kysyy, miksi eduskunnassa on mietitty, voidaanko tuoda notifioimaton esitys eduskuntaan, niin totta kai hallituspuolueiden pitää päästää tänne myöskin notifioimattomia esityksiä, vaikka siitä on pitkä historian haava, että näin ei ole koskaan tapahtunut. Te joudutte sen tekemään siksi, että jos tästä notifioitaisiin tämä valiokunnan mietintö, voisi käydä niin, että 8 prosentin vähittäismyyntiraja voisi tulla käytäntöön ja siten myöskin EU:n linjaksi. Viime kaudella, kun olin asiasta vastaava ministeri, jouduimme käymään myöskin EU:n kanssa hyvin vaikeita neuvotteluita tässä asiassa. Se kaikki aineisto pimitettiin tämän valmisteluvaiheessa, ja lopulta valiokunta sitten julkaisi tämän materiaalin. Sen jälkeen hallituspuolueiden isoin ja tärkein tehtävä on ollut sanoa, että kaikella sillä työllä, mikä siinä prosessissa tehtiin, ei ole mitään merkitystä eikä niillä keskusteluilla ole mitään merkitystä. Meille on syntynyt semmoinen käsitys, että kun on juuri tämä kapea ikkuna, joka tässä on, niin Suomen intressinä on varmistaa, että sellainen kapea ikkuna myös käytetään, mutta täällä vastaehdotus on se, ettei Suomi edes varmista, olisiko tämä mahdollista. Sellainen piittaamattomuus kansanedustajien taholta kertoo siitä, että on kysymys jostain muusta kuin Suomen agendasta. Minun mielestäni kansantaloudellisesti meidän täytyy miettiä myös sitä, että nämä verotulot saavutetaan niillä kahdella muulla esityksellä, joita itse asiassa talousvaliokunta sekä valtiovarainvaliokunta esittivät tuossa aikaisemmin lausunnoissaan. Nämä kaksi muuta seikkaa, jotka tässä jäisivät tekemättä, liittyvät siihen, että etämyyjälle ei tulisi rekisteröintivelvollisuutta ja käytännössä alkoholijuoman toimittaja saisi luovuttaa alkoholijuoman vastaanottajalle näitä tuotteita ilman, että olisi tarkastettu, onko verot maksettu. Täytyy sanoa, että siis hallituspuolueet esittävät kaikkien näiden leikkausten jälkeen, että olisi täysin oikeutettua käytännössä se, että alkoholijuomia luovutettaisiin etämyynnin ja kotiinkuljetuksen ketjussa niin että [Puhemies koputtaa] ei edes tarkistettaisi, onko verot maksettu, ja te esitätte sellaista vaihtoehtoa, että tämä olisi kansantaloudellisesti järkevä toimintatapa. [Puhemies koputtaa] On aikoja ja paikkoja ja elämää nähty, mutta tällaista ei olla vielä nähty.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä paikalta pidetty puheenvuoro on ehkä enemmän matematiikkaa kuin alkoholipolitiikkaa. Siinä todella laajassa kuulemisessa, joka sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehtiin ja joka tuoreimpien lukujen osalta täydentyi tänään esimerkiksi edustaja Valtolan puheenvuorossa ja edustaja Bergin puheenvuorossa, on kyllä käynyt mielenkiintoisella tavalla ilmi, mikä taitaa olla se todellinen alkoholin käytön määrä Suomessa tällä hetkellä. Me saimme asiantuntijakuulemisessa tiedon, että meillä Suomessa tilastoitu alkoholimyynti oli noin 500 miljoonaa litraa, se kattaa siis vähittäiskaupan, Alkon ja ravintolat. Kun se sitten muutetaan — siinähän oluen painoarvo on varsin suuri — absoluuttiseksi alkoholiksi, niin se on 35 miljoonaa litraa. Yleensä on tapana tehdä tilastot niin, että me katsomme, paljonko se on sitten per yli 15-vuotias asukas, joita Suomessa on 4,2 miljoonaa, ja tuosta tulee tällä hetkellä, nykyisten lukujen valossa, noin kahdeksan litraa per yli 15-vuotias asukas, eli sekin on suurempi kuin tässä on vielä joku aika sitten oletettu. En käy samalla tarkkuudella läpi sitä matkustajamyyntiä, josta vastaavat luvut, eli siis kokonaismyynti litroina, on olemassa, mutta se muutettuna absoluuttiseksi ja se jaettuna 4,2 miljoonalla suomalaisella eli yli 15-vuotiaalla väestöllä saadaan käytännössä noin 2,5 litraa per jokainen suomalainen absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna. Ja nyt se uusin tieto sitten tästä verkkomyynnistä ei olekaan se meille asiantuntijakuulemisessa kerrottu 46 miljoonaa litraa vaan jo yli 60 miljoonaa litraa. Siinä sitten tietysti painottuvat myös tietyt prosenttiosuudet, ja siitä tulee toinen 2,5 litraa absoluuttista alkoholia per yli 15-vuotias asukas. Tästä saan yhteensä 8 plus 2,5 plus 2,5 eli 13 litraa absoluuttista alkoholia per yli 15-vuotias suomalainen. Ja kun tästä kulutuksesta kymmenen prosenttia siitä yli 15-vuotiaasta väestöstä käyttää puolet, niin kuulkaa, siitä tulee 60 litraa absoluuttista alkoholia vuodessa per se kymmenen prosentin osuus, joka on se suurkuluttajien osuus. Se on yli litra viikossa absoluuttista alkoholia. Ja kun puolen litran Kossu-pullossa, joka on 40-prosenttista, on 200 millilitraa alkoholia, niin käytännössä se tarkoittaa yli viittä Koskenkorva-pulloa viikossa. Se on aivan järkyttävä summa. Eli tässä nyt lähinnä alkoholipoliittista matematiikkaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Minulle on suuri mysteeri, miksi hallitus niin kovalla innolla keskittyy viinan ja kaljan vapauttamiseen ja samalla leikkaa hyvinvointialueiden päihdepalveluista. Suomessa on työttömiä toiseksi eniten koko Euroopassa, ja hallituksen iltakouluissa tätä lakia on ruodittu päivätolkulla. Nyt soisi ryhtiä tähän touhuun. Onneksi sosiaali‑ ja terveysvaliokunta teki mietinnön, joka korjaa edes tämän lain valuvikoja minusta merkittävällä tavalla. Siitä kertonee myös se, että muutoksia tehtiin yhteensä kymmenen kappaletta tähän lakiin. Se on erittäin poikkeuksellista talon lakeja säätäessä. Vetoan teihin, kokoomus, SDP, perussuomalaiset, älkää kävelkö valiokunnan yli ja muuttako tätä lopputulosta uudestaan. Uskaltakaa ajatella omilla aivoilla. Kompromissi on hyvä. Kolmesta syystä: Ensimmäinen liittyy kansanterveyteen. Alkoholin vapauttaminen on jo nyt pahentanut haittoja ja lisännyt kustannuksia hyvinvointialueilla. Eihän tätä alkuperäistä kannattanut edes Kuluttajaliitto, jonka olettaisi kannattavan alkoholin kotiinkuljetusta ja kuluttajan helpompaa saatavuutta. Suurin osa kuultavista suhtautui hallituksen esitykseen erittäin kriittisesti ja katsoi, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää haittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa, sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Näiden osalta tätä on parannettu merkittävästi. Toinen näkökulma: reilun kilpailun näkökulma. Istun talousvaliokunnassa, ja tämä ensimmäinen esitys olisi johtanut suomalaisten yritysten syrjintään — en voi käsittää — suomalaisten yritysten syrjintään. Näillä termeillä sitä kuvattiin kuulemisessa, jossa olen itse istunut. Alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut räikeän kilpailuvääristymän ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden välillä. Ulkomailta voi tilata viinaa kotiin ja kotimaan ravintolasta ei edes viinipulloa. Ulkomaisten yritysten etämyynnin sitominen vähittäismyynnin ylärajaan on vähintä, mitä pitää tehdä. Myös valvonnan tulisi koskea tasapuolisesti sekä kotimaisia että ulkomaisia toimijoita, ja ulkomaisille ei ollut vastaavaa valvontaa kuin kotimaisille. Tämän osalta tuli merkittäviä parannuksia, ja pidän niitä kriittisinä. Kolmas on sitten tämä wolttausnäkökulma. [Mauri Peltokankaan välihuuto — Vilhelm Junnilan välihuuto] Nimittäin lainsäädännön ei tule mahdollistaa niin sanottuja alkoholin pikatilauksia, ja sen osalta tähän on tehty nyt tämmöinen vuorokauden palomuuri. Suomessa on paljon esimerkkejä lähisuhdeväkivallasta, joka pahenee, jos alkoholia saa nopeasti kotiovelle kesken juomistilanteen. Erityisen huolestuttava on hallituksen esitys väkevien alkoholijuomien markkinoinnin laajentamisesta verkossa ja suoratoistopalveluissa. Se on tässä korjattu. Asiantuntijoiden arvio on myös selvä. Markkinoinnin lisääminen lisää alkoholinkäyttöä, ja erityisesti olen huolissani nuorista ja heidän käytöstään, kun he seuraavat vaikuttajamarkkinointia. Arvoisa rouva puhemies! Vaikka suomalaisten alkoholinkäyttö on vuosikymmenten saatossa vähentynyt, ei se poista sitä tosiasiaa, että alkoholi on edelleen yksi merkittävimmistä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sen takia alkoholiin liittyvä lainsäädäntö pitää aina käsitellä huolella. Ennen kaikkea ongelmakäyttö ja viinan tilaaminen kotiovelle on ongelmallista lapsille, ja siksi alkoholilainsäädäntöä tulisi aina arvioida lasten paras edellä. Perheissä vanhemman käyttö aiheuttaa myös lapsen arkeen muutoksia. Yksikään lapsi tässä maassa ei ansaitse lasista lapsuutta. Tämän eteen toivoisin, että hallitus palaisi vielä tarkastelemaan erityisesti hyvinvointialueiden leikkauksia, joiden kautta erityisesti lasten päihderiippuvaisten vanhempien tuomiin huoliin puuttuminen on heikentynyt. Lisäksi on tärkeää, että valiokunta on esittänyt vahvan sähköisen tunnistautumisen käyttöönottoa verkko-ostoissa sekä velvollisuutta tarkistaa vastaanottajan ikä luovutuksen yhteydessä. Näitä ei ministerin pohjassa ikävä kyllä ollut. Arvoisa puhemies! Kiitos sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalle, että löytyy rohkeutta muuttaa pohjaa. Valiokunta on perusteellisesti esittänyt muutoksia, joilla etämyynti rajataan samoihin alkoholijuomiin, joita kotimaiset vähittäismyyjät voivat toimittaa. Tämä on tärkeää sekä kansanterveyden että yritysten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. On vaikea perustella tilannetta, jossa ulkomaiset toimijat voisivat myydä suomalaisille vahvempia alkoholijuomia etämyynnillä samalla, kun kotimaiset yritykset olisivat rajoitusten alla. Sitten palaan tähän talousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Junnilan puheenvuoroon, jossa hän sanoi, että eurooppaoikeuden tulkinta on yksimielinen. Olen itsekin istunut talousvaliokunnassa. On totta, että talousvaliokunnan lausunnossa on todettu, että talousvaliokunnan osalta eurooppaoikeuden näkemys oli yksimielinen, mutta kun siirryin sosiaali‑ ja terveysvaliokuntaan käsittelemään tätä lakia, niin voin todeta, että sen jälkeen se ei enää ollut yksimielinen. [Vilhelm Junnila: Mistä se johtuu?] Se näyttää siltä, että vain muutaman eurooppaoikeuden tulkitsijan perusteella me emme voi vielä todeta tätä selkeäksi. Sen osalta totean omalta osaltani, että mielestäni talousvaliokunnan lausunnossa on virheellinen ilmaisu, ja jos voisin sitä korjata, niin puuttuisin siihen nyt viisaammilla aivoilla. Muutoksia tarvitaan myös harmaan talouden torjuntaan, kuten valiokuntakin totesi. Tullin verovälttelyarvio alkoholin kohdalla on noin 100 miljoonaa euroa. Se johtuu siis siitä, että Tulli ei saa tehdä pistokokeita EU:n sisämarkkinoiden osalta kolmansista maista tuleville tuotteille. Siksi valvonta on tehotonta, eikä hallitus esittänyt siihen parannusta. Onneksi kuitenkin tämä valiokunnan pohja esittää. — Lämmin kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon äskeiseen on pakko todeta, että nyt ei voi kyllä ihan muunneltua totuutta täällä lähteä puhumaan. Hallituksella olivat rivit täynnä. Tässä kokouksessa olin itse paikalla, ja siellä oli jokainen penkki täynnä. [Krista Kiuru: Yhdeksän hallituspuolueen edustajaa!] — Nimenomaan. — Siellä oli yksi hallituspuolueen edustaja, joka päätyi olemaan toista mieltä kuin hallitus, mutta se ei tee siitä tilapäistä enemmistöä, tiedätte sen kyllä oikein hyvin. Älkää puhuko potaskaa täällä salissa, kiitos. Arvoisa puhemies! Joidenkin mielestä vastuullista alkoholipolitiikkaa ja sen sääntelyä saakin heikentää, mutta minun mielestäni se on lyhytnäköistä. Kyse on kansanterveydestä, viime kädessä myös päihdeongelmista ja joidenkin lasisesta lapsuudesta. Itsekin tiedän siitä jotain. Tässä alkoholilain käsittelyssä ei ole kyse pelkästään alkoholipolitiikasta. Kyse on myös lisäksi siitä, noudatetaanko lainvalmistelussa EU-oikeuden edellyttämiä menettelyjä ja turvataanko eduskunnan päätösten oikeudellinen kestävyys. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa asiantuntijat nostivat esiin, että valiokunnan tekemät merkittävät muutokset todennäköisesti edellyttäisivät uutta notifiointia Euroopan komissiolle. Puhemies teki oman ratkaisunsa tänään ja päästi notifioimattomana tämän esityksen tänne saliin. Tämä päätös ei tee tätä notifiointikysymystä olemattomaksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Puhemiesneuvosto oli yksimielinen!] Arvoisa puhemies! EU-notifioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jossa jäsenvaltion on ilmoitettava Euroopan komissiolle sellaisista teknisistä määräyksistä, jotka voivat vaikuttaa tavaroiden tai palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla. Tarkoituksena on varmistaa jo lain valmisteluvaiheessa, että sääntely on EU-oikeuden mukaista. Tämä esitys oli hallituksen notifioimana mennyt Euroopan komissiolle kesällä 2025, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuitenkin mietinnössään tehnyt viime viikolla tähän esitykseen olennaisia muutoksia, jotka koskevat muun muassa etämyynnissä sallittujen alkoholijuomien vahvuusrajoja, etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuutta sekä uusia tunniste- ja valvontavelvoitteita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan juuri tällaiset muutokset ovat todennäköisesti sellaisia, jotka edellyttävät uutta notifiointia. Kaikki valiokunnan kuulemat EU-oikeuden asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että notifioinnin tarkoituksena on varmistaa lain EU-oikeuden mukaisuus jo valmisteluvaiheessa ja tätä velvoitetta ei voida ohittaa kiireeseen vedoten. Me, oppositio, esitimme valiokunnan samaisessa kokouksessa viime viikolla asian käsittelyn keskeyttämistä ja ministeriön velvoittamista varmistamaan valiokunnan tekemien muutosten EU-oikeudellinen kestävyys sekä notifiointimenettelyn asianmukainen toteuttaminen. Toivoimme, että valiokunta olisi päättänyt tämän yhdessä, mutta valitettavasti tästä asiasta jouduttiin äänestämään siten, että tämä esitys hävisi niukasti äänin 9—8. Oppositio esitti tähän vastuullista ratkaisua, että ensin varmistetaan, että EU-oikeuden vaatimukset täyttyvät, ja vasta sitten edetään lopulliseen päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Mielestäni valiokunnan tekemät varsinaiset muutokset mietinnössä hallituksen esitykseen olivat välttämättömiä kansanterveyden, verotulojen ja suomalaisen alkoholijärjestelmän uskottavuuden turvaamiseksi. Valiokunnan keskeisin muutos koski alkoholin etämyyntiä. Hallituksen esityksessä etämyynti olisi mahdollistanut myös nykyisiä vähittäismyyntirajoja vahvempien, jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien myynnin Suomeen. Valiokunnan enemmistönä me päätimme kuitenkin rajoittaa etämyyntiä merkittävästi soveltamalla rajoja kotimaan vähittäismyynnin mukaisesti, eli etämyynti sallitaan enintään 5,5-prosenttisille ja 8-prosenttisille juomille. Kansanterveyden kannalta tärkein valiokunnan tekemä korjaus oli se, että etämyyntiin sovelletaan näitä samoja rajoja. Myöskään Alkon yksinoikeusjärjestelmää ei saa lähteä murentamaan takaoven kautta, ja samat pelisäännöt on oltava kaikille toimijoille riippumatta siitä, myydäänkö alkoholia Suomesta vai ulkomailta. Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin laajasti huoli myöskin siitä, että verovalvonta saattaisi tässä etämyynnissä heikentyä, eli verkkokaupoista tapahtuva etämyynti vaikuttaa suurestikin siihen, että tuotteista ei välttämättä makseta Suomen lain mukaisia veroja, eivätkä suomalaiset veronmaksajat saa olla tilanteessa, jossa alkoholin haitat jäävät yhteiskunnan maksettaviksi mutta tuotot valuvat ulkomaille. Tästä oli kyse tässä valiokunnan mietinnössä erittäin vahvasti. — Kiitos. [Mauri Peltokangas: Olipa melkoista puhemiehen panettelua! Puhemiesneuvosto oli yksimielinen!]

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa, että Alkon monopolia ei ole pidetty riittävänä perusteena etämyynnin rajoittamiselle vastaavin tavoin muista EU-maista. Talousvaliokunnan kuulemien EU-oikeuden asiantuntijoiden tulkinta asiaan liittyvästä sääntelyliikkumavarasta ja sääntelyn EU-oikeudenmukaisuudesta on yksimielinen. Etämyynnin rajoittamista esimerkiksi käymisteitse valmistettuihin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviin alkoholijuomiin tai muilla tavoin valmistettuihin enintään viisi ja puoli tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviin alkoholijuomiin ei ole pidetty EU:n tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten näkökulmasta mahdollisena. Eurooppaoikeuden kannalta siten vaihtoehdoiksi jää vastalauseessa ehdotetun kaltainen sääntely tai se, että kotimaisille vähittäismyyntiluvallisille toimijoille sallittua alkoholijuomavalikoimaa laajennettaisiin rajat ylittävää etämyyntiä vastaavaksi. Etämyyntiä koskevan sääntelyn osalta talousvaliokunta viittasikin hallituksen esityksen arvioon siitä, että kokonaisuutena alkoholin etämyynnin oikeustilan selventäminen ja selkeyttäminen tuskin vaikuttaisi siinä määrin merkittävästi kuluttajien ulkomailta Suomeen tilaaman alkoholin määrään, että sillä olisi merkittäviä vaikutuksia kotimaiseen alkoholinkulutukseen tai kulutuksesta aiheutuviin haittoihin. Valiokunta korosti samalla, että erityisesti rajat ylittävän etämyynnin osalta esitetyn sääntelyn arvioinnissa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse edes punninnasta kuluttajan valinnanmahdollisuuksien ja alkoholihaittojen välillä. Vaan mistä on kysymys? Siitä, että kansallista sääntelyä on selkeytettävä vastaamaan EU-oikeuden vaatimuksia. Tästä on kysymys. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytettiin tilapäistä enemmistöä, joka ei vastaa eduskunnan tahtotilaa. [Pia Lohikoski: Ei ollut tilapäinen, ei saa puhua muunneltua totuutta!] Siksi edustaja Valtolan esitys on perusteltu, ja siksi sitä kannatan.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa, että valiokunnan puheenjohtaja on kyllä paikalla mutta joutui vissiin menemään puhelimeen tässä välissä, niin että todennäköisesti tulee puheen vielä pitämään. Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enemmistön tärkeiden hallituksen esitykseen tehtyjen muutosten taakse. Valiokunnan mietintöön tehdyt lisäykset ja korjaukset ovat välttämättömiä, jotta kansanterveyttä voidaan suojella, verotulot turvata ja suomalaisen alkoholipolitiikan keskeiset tavoitteet säilyttää myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Alkoholin saatavuuden lisääntyminen aiheuttaa monenlaisia haittoja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Alkoholi ei ole peruselintarvike vaan päihde, johon liittyy merkittäviä terveydellisiä ja yhteiskunnallisia riskejä. Juuri tästä syystä alkoholipolitiikkaa on tarkasteltava ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta eikä pelkästään elinkeinopolitiikan välineenä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että noin kolme neljäsosaa Suomessa kulutetusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholilla on yhteys väkivaltaan, tapaturmiin, mielenterveysongelmiin sekä lasten turvattomuuteen. Suomessa kuolee vuosittain yli 1 500 ihmistä alkoholiperäisiin syihin. Alkoholilla on todettu yhteys vähintään 200:aan eri sairauteen, eikä turvallista alkoholinkäyttömäärää ole voitu määritellä. Haitat kohdistuvat erityisesti lapsiin, nuoriin, riskikuluttajiin ja ikääntyneisiin. Vanhempien alkoholin väärinkäyttö ja siihen liittyvä väkivalta ovat keskeisiä syitä lasten huostaanotoille. Ikääntyneiden kohdalla alkoholin aiheuttamat ongelmat korostuvat entisestään, sillä elimistön kyky sietää alkoholia heikkenee ja alkoholin sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset lisäävät riskejä merkittävästi. Alkoholin vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain terveyteen. Alkoholi kuormittaa yhteiskuntaa laajasti. Se on merkittävä tekijä liikennekuolemien taustalla, ja lähes kolmannes kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista liittyy alkoholiin. Lisäksi alkoholin arvioidaan aiheuttavan julkiselle terveydenhuollolle yli miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo valmiiksi kuormittuneita, ei ole perusteltua tehdä politiikkaa, joka lisää tätä kuormitusta entisestään. Arvoisa puhemies! Juuri näistä syistä valiokunta piti välttämättömänä lisätä esitykseen uusia suojatoimia. Etämyyntiin tehtyjen rajoitusten lisäksi alkoholin kotiinkuljetukseen lisättiin useita ehtoja. Valiokunta lisäsi lakiin esimerkiksi 24 tunnin toimitusviiveen, jonka tarkoituksena on ehkäistä impulssiostoja ja vähentää alkoholihaittoja. Lisäksi alkoholia saa toimittaa ainoastaan koti- tai yritysosoitteeseen järjestyshäiriöiden vähentämiseksi. Ikärajavalvontaa vahvistettiin merkittävästi. Alkoholin ostajan on tunnistauduttava vahvasti jo ostohetkellä, eikä valvontaa jätetä yksinomaan toimitusvaiheeseen. Vastaanottajan on lisäksi todistettava henkilöllisyytensä viranomaisen myöntämällä kuvallisella henkilöllisyystodistuksella, ja sekä henkilöllisyyden tarkistaminen että luovutus on dokumentoitava asianmukaisesti. Valiokunta katsoi myös, että alkoholia toimittavien henkilöiden tulee toimia toimitusluvan haltijan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa alustatalouden toimintamallit ovat vaikeuttaneet sen selvittämistä, kuka kuljetuksen todellisuudessa suorittaa. Alkoholin kotiinkuljetusten valvonta ei voi perustua järjestelmään, jossa vastuuketjut jäävät epäselviksi. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys tässä keskustelussa liittyy alkoholin etämyyntiin ja verovalvontaan. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien tilaamisen ulkomailta Suomeen samalla, kun kotimaiset toimijat olisivat voineet myydä huomattavasti miedompia tuotteita. Tällainen järjestelmä olisi asettanut suomalaiset toimijat epäedulliseen asemaan ja heikentänyt suomalaisen alkoholimonopolin toimintakykyä. Valiokunnan enemmistö päätyykin siihen, että etämyyntiin sovelletaan samoja prosenttirajoja kuin kotimaan vähittäismyyntiin. Näin kotimaisia ja ulkomaisia toimijoita kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ulkomaisille yrityksille synny perusteetonta kilpailuetua. Etämyyntiin liittyy myös toinen hyvin vakava ongelma: verojen maksamatta jättäminen. Verohallinnon mukaan jopa 98 prosenttia etämyynnistä tapahtuu vastoin voimassa olevia verosäännöksiä, eli alkoholi- ja pakkausverot jätetään maksamatta Suomeen. Valtiovarainvaliokunnan saamien arvioiden mukaan alkoholin etämyynnissä jää tällä hetkellä veroja maksamatta 80—100 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa, asiantuntija-arvioissa ja tuoreessa Verianin suorittamassa tutkimuksessa puhutaan kuitenkin noin nelinkertaisesta summasta: lähes 300 miljoonaa euroa menetetään vuosittain verotuloja. Samaan aikaan hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta ja toimeentulotuesta. Siksi on kestämätöntä, että alkoholin etämyyntiä avattaisiin ilman tehokkaita keinoja verojen keräämiseksi Suomeen. Tämän vuoksi valiokunnan enemmistö lisäsi esitykseen rekisteröitymisvelvollisuuden verotunnisteen sekä uusia valvontakeinoja. Alkoholijuoman saa luovuttaa vastaanottajalle vain, jos lähetyksessä on tunniste, joka osoittaa verovelvollisuuden hoitamisen asianmukaisesti. Valitettavasti kokoomus ja perussuomalaiset ovat vastalauseessaan esittäneet verotunnisteen poistamista. Käytännössä tämä heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia kerätä veroja etämyynnistä ja vaikeuttaisi kotimaisten toimijoiden kilpailuasemaa suhteessa ulkomaisiin myyjiin.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa vastuullisesta otteesta ja hallituksen esityksen muokkaamisesta merkittävästi parempaan suuntaan. Vastuullinen alkoholipolitiikka on tasapainoilua alkoholin haittojen ja yksilönvapauksien välillä. Mehän rajoitamme yksilönvapautta tässä yhteiskunnassa monin eri tavoin: Autoissa täytyy käyttää turvavyötä ja noudattaa nopeusrajoituksia. Lapsia ei saa tukistaa eikä ketään lyödä. Verojakin on maksettava. Me tingitään täydellisestä vapaudesta ihmisten hyvinvoinnin ja yhteisen hyvän tähden. Hallituksen nyt esittämät muutokset alkoholilakiin asettuvat osaksi tällä kaudella toteutetun alkoholipolitiikan kokonaisuutta, joka on ollut hyvin ongelmallinen. Siksi on hyvä, että valiokunnan enemmistö päätti nyt korjata esitystä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta merkittävästi vastuullisempaan suuntaan. Uskon, että kyse on myös suomalaisten enemmistön vahvasti tukemista korjauksista. Suomalaiset nimittäin eivät halua esimerkiksi romuttaa Alkon asemaa. Me saadaan Suomessa olla myös hyvin ylpeitä siitä, että meillä ikärajavalvonta toimii etenkin Alkossa erittäin hyvin mutta myös päivittäistavarakaupassa varsin hyvin. Pidetään tästä kiinni. Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajana ja verojaoston jäsenenä kiinnitän huomiota erityisesti verotuottojen kotiuttamiseen. Suomi menettää jo tällä hetkellä aivan merkittäviä summia verotuloja alkoholin matkustajatuonnin ja etämyynnin muodossa. Nyt etämyynnin osalta eduskunnan olisi mahdollista ottaa asianmukaisten verojen keräämiseen napakampi ote. Verojaoston asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille se, että alkoholin etämyynnin verokertymä toteutuu käytännössä vain hyvin pieneltä osin etämyyjien oma-aloitteisen ilmoittamisen ja maksamisen kautta, eli alkoholin etämyyntiin liittyy siis merkittävää verovajetta. Valtiovarainvaliokunnan kanta oli, että verovalvonnan tehostaminen edellyttäisi valvontaa tukevien elementtien lisäämistä alkoholilakiin. Onkin erittäin myönteistä, että valiokunnan enemmistö on tarttunut etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuteen ja tähän valiokunnankin ehdotukseen verovalvonnan tehostamisesta. Velvollisuus tarkistaa se verotunniste ennen luovutusta olisi pieni mutta tärkeä tapa varmistaa, että tuotteesta on suoritettu asianmukaiset verot. Tässä ei pitäisi olla kyse suhtautumisesta alkoholin vapauttamiseen vaan siitä, että kaikkien on syytä pelata samoilla säännöillä, ja siitä, että ei anneta satojen miljoonien verotulojen valua läpi sormien. Arvoisa puhemies! Itse ajattelen, että olennaisimpia näkökulmia alkoholipolitiikkaan yleisesti ja ehkä erityisesti juuri tässä ajassa on kansanterveys ja kansantalous. Ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, että alkoholin saatavuuden vapauttaminen on lisännyt alkoholinkulutusta, alkoholin aiheuttamia haittoja ja yhteiskunnan maksettavaksi koituvia kustannuksia. Yhdenkään kansanedustajan, joka on aidosti huolissaan meidän valtiontaloudesta, ei tulisi edistää alkoholinkulutuksen ja alkoholin aiheuttamien haittojen kasvua. Meillä on jo nyt käsissämme ylikuormittunut sotesektori ja alati kasvavat sosiaali- ja terveysmenot, joiden hillitsemiseksi tulisi tehdä kaikki voitava. Yleinen harhakuvitelma on myös sellainen, että alkoholin aiheuttamat terveyshaitat koskettaisivat vain riippuvuussairauksista kärsiviä ihmisiä. Ne kuitenkin vaikuttavat paljon laajempaan joukkoon. Yli puoli miljoonaa ihmistä Suomessa käyttää jo nyt alkoholia siten, että heidän riskinsä altistua pitkäkestoisille alkoholin aiheuttamille terveyshaitoille on kohonnut. Alkoholi on merkittävä riskitekijä kroonisten sairauksien, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien taustalla, itse asiassa yleisimpiä syitä ennenaikaisille kuolemille valtaosalla hyvinvointialueista. Työnantajille alkoholi aiheuttaa merkittävää haittaa ja kustannuksia tuottavuuden laskuna, sairauspoissaoloina, työkyvyttömyytenä ja henkilöstöongelmina. Kymmeniätuhansia lapsia elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Me keskustelimme äsken kyselytunnilla myös lähisuhdeväkivallan jyrkästä kasvusta. Kyseessä on vastenmielinen ja hengenvaarallinen ilmiö, joka rikkoo kehoja ja mieliä, ja on hyvä huomata, että merkittävä osa väkivaltarikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Päihtymys ei koskaan selitä tai oikeuta väkivaltaa, eikä riippuvuussairaus tee kenestäkään väkivaltaista. On kuitenkin selvää, että tekijän runsas alkoholinkäyttö kasvattaa merkittävästi riskiä väkivaltaiseen käytökseen, väkivallan uusiutumiseen ja väkivallan vakavuuteen. Tämän hallituksen johdolla on jo nyt monin eri tavoin vapautettu alkoholin saatavuutta. Asiantuntijat, mukaan lukien poliisi, ovat varoittaneet näiden päätösten vaikutuksista. Erityisen ongelmallista on se, että alkoholipolitiikan muutosten kokonaisvaikutuksia ei ole asianmukaisesti arvioitu. Eli on aivan arpapeliä, mihin nämä kaikki tällä kaudella tehdyt eri muutokset lopulta johtavat. Siksi on minusta erittäin hyvä, että valiokunta on nyt esittänyt muutoksia tähän lakiin, jolla alkoholin kotiinkuljetus ja etämyynti saataisiin selkeän, yhdenmukaisen ja tarvittavan napakan sääntelyn piiriin.

Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on tärkeä asia varsinkin kansanterveyden kannalta, ja koska tässä on käytetty jo useita hyviä puheenvuoroja, niin varmasti ne tärkeimmät nostot on jo nostettu esille. Yritän sitten tässä omassa puheenvuorossani jossain määrin koota yhteen tiettyjä tärkeimpiä asioita, mitä tähän asiaan liittyy. Mehän kaikki tiedämme, että alkoholi on päihdyttävä, addiktoiva aine, mutta toisaalta se on vuosisatojen aikana tullut osaksi meidän kulttuuria. Se aiheuttaa paljon haittoja. Erityisesti osa väestöstä kokee niitä hyvinkin voimakkaasti, ja se aiheuttaa, niin kuin täällä on todettu, niin terveydellisiä haittoja kuin muita tragedioita, on rikostilastoissa hyvin merkittävällä tavalla esillä. Vaikkapa sairaaloiden päivystyksissä viikonloppuisin tiedetään, että usein puolet kaikista henkilöistä on alkoholin tai nykyisin myös sitten valitettavasti monen muunkin päihteen vaikutuksen alaisia. Kuitenkin on tietysti kokemuksia myös siitä, että erilaiset kieltolakitoiminnot, joita noin 100 vuotta sitten yritettiin saada aikaiseksi, johtivat sitten omanlaiseensa rikoskierteeseen. Sen takia meidän on täytynyt yrittää tässä maltillisilla tavoilla säädellä, rajoittaa ja pitää jollakin tavalla kuosissa tätä alkoholin käyttöä. Suoraan sanottuna — sekin täällä on jo sanottu — eihän alkoholin saatavuus ole tällä hetkellä Suomessa minkäänlainen ongelma. On todella helposti saatavilla alkoholia, jolloin voidaan hyvin yksinkertaisesti kysyä, mihin nyt oikeasti tarvitaan sellaista lainsäädäntöä, että sitä saatavuutta lisätään niin, että sitä aletaan sitten kantaa kotiin, erilaisiin harrastuspaikkoihin ja muualle tällaisen etämyynnin seurauksena. Se ei kerta kaikkiaan nyt ole millään tavalla järkevää. Se palvelee ainoastaan alkoholibisneksen tiettyjä intressejä, niin kuin täällä edustaja Hemmilän erinomaisessa puheenvuorossa sanottiin, itse asiassa aika lyhytnäköisiä intressejä myös. Sitten voidaan jopa sanoa, että laajemmin katsottuna ravitsemus- ja majoitustoiminnan puitteissakin ollaan kriittisiä tähän, koska se varmasti osaltaan vähentää sitten sitä valvotusti tapahtuvaa alkoholinkäyttöä, jota esimerkiksi ravintoloissa tapahtuu ruokailun yhteydessä ja muualla. Eli kyllähän tässä jonkunnäköinen villi länsi on valitettavasti Suomeen tulossa. Olen koonnut tähän lyhyeen luetteloon noin kymmeneen kohtaan ne parikymmentä muutosta, joita sosiaali- ja terveysvaliokunta teki. Nekin täällä on mainittu esimerkiksi valiokunnan puheenjohtajan tämän mietinnön esittelypuheenvuorossa, mutta ryhmittelin ne tähän omalla tavallani. Ensimmäisenä me haluamme, että jakelijat, siis ihan ne konkreettiset työntekijät, jotka tätä kotiin toimittamista sitten suorittaisivat, saadaan paremmin johdon valvontaan ja alaisuuteen, eli käytännössä pitäisi olla työsuhteessa ja mahdollisimman hyvin valvottua toimintaa. Toinen kohta, joka ehkä on kaikkein tärkein tässä, on se, että haluamme rajata sen rajan yli tulevan etämyynnin myös tähän 5,5/8,0 tilavuusprosenttiin. Se on tietysti se merkittävin asia tässä, ja se vaatisi juuri niitä keskusteluja sitten EU-komission kanssa, joita tässä on tuotu esille. Kolmantena asiana haluamme lupaviranomaisille lisää valtaa. Se on oikeastaan useassa eri pykälässä tuotu eri tavoin esille. Sitten neljäntenä asiana tuo 17 b §, jossa olivat nämä verotunnisteasiat. Se on tuotu täällä erinomaisissa puheenvuoroissa esille. Oli todella opettavaista saada tässä laajan, noin sadan asiantuntijan kuulemisen yhteydessä lisää tietoa siitä, kuinka laajaa tämä yli rajan tapahtuva etämyynti tällä hetkellä Suomeen on. Viimeisimpiä tietoja saatiin siitä ihan äsken, ja ne olivat vielä merkittävämpiä, mitä kerrottiin, mitä iltapäivällä oli tiedotettu tästä asiasta. Näin ollen ei ole kohtuutonta puhua jopa 300 miljoonan euron veromenetyksistä tässä yhteydessä. Viidentenä asiana on tämä 18 vuoden iän varmempi varmistaminen kuin mitä tässä hallituksen pohjaesityksessä oli. Kuudentena kohtana se, että tiukemmin vielä rajattaisiin niitä paikkoja, joihin tätä etämyyntiä voisi toimittaa. Sitten kokonaan uutena asiana seitsemäs kohta: tuollainen 24 tunnin raja sen tilauksen ja toimituksen väliin, eli jäisivät tämmöiset impulsiiviset etäostot sitten selvästi pois. Sitten erittäin vakava asia. Itse asiassa hämmästyin, kun sen lakiesityksen aikanaan luin, että verkkomainonta tulisi verkossa tapahtuvana koskemaan aivan kaikkia väkeviä juomia. Kun me tiedetään nyt, kuinka laajoja netti- ja verkkoasiat noin muuten ovat ihmisten välisessä kommunikaatiossa, niin sehän on ihan sama kuin me räjäyttäisimme siis kaikkein väkevimmänkin alkoholin markkinoinnin täysin vapaaksi Suomessa. Sitten yhdeksäntenä asiana poliisin virka-apu maksuttomasti valvontaviranomaiselle silloin, kun sellainen on tarpeen, ja sitten tämä seuraamusmaksun merkittävä korottaminen niin, että maksimissaan se voisi olla 20 000. Nämä ovat siis korjauskeinoja tähän lakiin, joilla me saisimme tätä jollakin lailla vastuullisemmaksi ja kohtuullisemmaksi. Aivan samoin kuin edustaja Hemmilä totesi, ei tämä varmasti täytä sellaisenakaan niiden toiveita, jotka ihan oikeasti haluaisivat ehkä vielä tiukempaa alkoholipolitiikkaa, mutta tämä on eräänlainen kompromissi, millä me saamme tämän lain jollakin lailla järkeväksi ja toimivaksi, mitä se hallituksen alkuperäisessä esityksessä ei ollut, jossa se oli pelkästään alkoholiliiketoiminnan intressejä palveleva.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme tänään alkoholilain muutosta, joka on jo kahdeksan vuotta vanha. Se koskettaa meitä kaikkia hyvin syvästi, niin kuin tänään keskustelussa on tullut esille, ja myöskin kyselytunnilla tähän asiaan tavallaan viitattiin. Näen itsekin, että maailma on digitalisoitunut tänä aikana ja kulutustottumukset ovat myöskin muuttuneet. On sinänsä perusteltua, että suomalaisilla toimijoilla on mahdollisuus toimia samoilla markkinoilla kuin muillakin Euroopassa. Kuitenkaan, arvoisa puhemies, mielestäni tässä asiassa ei ole kyse vain markkinoiden vapauttamisesta. Olen huolissani siitä, että alkoholin saatavuuden merkittävä helpottaminen ja kotiinkuljetus johtavat kulutuksen kasvuun ja sitä kautta inhimillisten murheiden lisääntymiseen. Pidän suurena riskinä, että suomalainen arki alkoholisoituu entisestään, jolloin haitat kaatuvat julkisen terveydenhuollon, hyvinvointialueiden ja myöskin poliisin niskaan kasvavina kustannuksina. Haluan nostaa esille hallituksen esityksen ristiriitaisuuden. Hallitus on luvannut, ettei Alkon asemaa muuteta, mutta nähdäkseni tämä esitys nimenomaan murentaa vastuullista alkoholipolitiikkaa ja heikentää Alkon valvottua järjestelmää. Katson, että uudistus on mahdollinen vain, jos siihen liitetään tiukat turvamekanismit. Ensinnäkin katson, että ikärajavalvonnan on toimittava aukottomasti. Se ei saa jäädä vain tilaushetken varaan, vaan toimitustilanteessa on oltava todellinen vastuu ja valvonta. Toiseksi haluan suojella kotimaisia pienyrittäjiä alalla. Emme saa antaa tilanteen valua siihen, että ylikansalliset verkkokaupat vievät markkinat samalla, kun suomalaiset valmistajat jäävät sääntelyn jalkoihin. Ja kolmanneksi pidän välttämättömänä, että ehkäisevää päihdetyötä vahvistetaan. Emme voi vain vapauttaa myyntiä ja katsoa sivusta, kun haitat kasvavat. Uskon, että voimme löytää tähän kyllä ratkaisun, jossa tuetaan kotimaista elinkeinoa mutta pidetään kiinni vastuullisuudesta. Suomalaiset odottavat meiltä kohtuullisuutta mutta eivät vastuun pakoilua. Siksi tätä hallituksen esitystä en voi kannattaa, mutta uskon, että siihen löytyy valiokunnan valmistelun kautta ratkaisu. — Kiitos.

Rouva puhemies! Käsillämme oleva hallituksen esitys alkoholilain muuttamiseksi on herättänyt laajaa ja perusteltua huolta perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolustajissa. Hallituksen sinänsä ymmärrettävä pyrkimys sääntelyn purkamiseen ja elinkeinovapauden edistämiseen menee tässä esityksessä kyllä liian pitkälle. Me emme voi rakentaa suomalaista yhteiskuntaa pelkän markkinaehtoisen vapauden varaan, jos hinta siitä maksetaan perheidemme hyvinvoinnilla ja arjen turvallisuuden vaarantumisella. Rouva puhemies! Alkoholi ei ole mikä tahansa kulutushyödyke. Se on aine, jonka väärinkäyttö murentaa perheyhteisöjä, lisää turvattomuutta ja kuormittaa kohtuuttomasti sosiaali- ja terveydenhuoltoamme. Kun sääntelyä höllennetään liian radikaalisti ja nopeasti, riskit kasvavat hallitsemattomasti. Erityisesti nuorison ja heikommassa asemassa olevien suojelu on meidän päättäjien moraalinen tehtävä. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt mietinnössään erittäin vastuullista ja tarkkarajaista työtä. Valiokunnan mietintö ottaa alkoholihaitat huomioon huomattavasti hallituksen alkuperäistä esitystä paremmin. Se asettaa rajat sellaisiksi, että emme ajaudu tilanteeseen, jossa alkoholin saatavuuden helpottuminen räjäyttää käsiin sekä inhimilliset kärsimykset että yhteiskunnalle koituvat laskut. Meidän on muistettava myös tärkeä valtiontalous. Alkuperäinen esitys toisi tilanteen, jossa lyhytnäköinen liikevaihdon kasvu vaihdettaisiin pitkäaikaisiin, jopa miljardiluokan kuluihin erikoissairaanhoidossa, poliisitoimessa, sosiaalitoimessa. Valtiontalouden tasapaino ei kerta kaikkiaan kestä sitä, että siirrämme euroja taskusta toiseen siten, että veronmaksaja päätyy lopulta maksumieheksi. Valiokunnan mietintö on tässä suhteessa huomattavasti tasapainoisempi ja taloudellisesti vastuullisempi, jos valiokunnan puheenjohtajakin kuuntelee. Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäistä esitystä on vaikea sellaisenaan tukea. Se sotii vastaan niitä perinteisiä vastuun ja huolenpidon arvoja, joita itse edustan. Sen sijaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan muotoilema tarkkarajaisempi mietintö on kompromissi, joka on tällaisenaan edes jotenkin hyväksyttävissä. Se pitää yhteiskunnan pyörät kyllä pyörimässä, mutta ei samalla unohda ihmistä, perhettä eikä valtiontalouden kantokykyä. — Kiitos. [Krista Kiuru: Erittäin hyvä puheenvuoro, vastuullinen puheenvuoro! — Pertti Hemmilä: Vastuullinen puhujakin!]

Arvoisa puhemies! Joissakin aikaisemmissa puheenvuoroissa viitattiin esimerkiksi puhemiesneuvoston tämänpäiväiseen päätökseen koskien tämän esityksen tänne tuomista. [Krista Kiuru: Ei päättänyt puhemiesneuvosto vaan puhemies!] — Muistutan, että tämä käsittely tänään oli yksimielinen, ja käsittääkseni myös edustaja Kiuru siinä puhemiesneuvostossa istuu. Käydään lyhyesti vielä etämyyntiasiaa. Tässä ehdotetussa sääntelyssä on siis kyse nimenomaan oikeustilan selkeyttämisestä. Etämyynti on sinänsä myös tällä hetkellä oikeudellisesti sallittua. Asiaa on arvioitu myös korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä viime vuonna, KKO:2025:71. Samalla huomionarvoista on, että oikeustilan selkeyttämistä voidaan pitää välttämättömänä EU-oikeuden näkökulmasta. Suomen nykyisen alkoholilainsäädännön voidaan arvioida olevan etämyynnin osalta ristiriidassa Euroopan unionin tuonnin määrällisiä rajoituksia koskevan normiston kanssa. Vaikka Suomen järjestelmä ei normitasolla kielläkään etämyyntiä, nykyisen järjestelmän epäselvyys muodostaa hallinnollisen esteen. Talousvaliokunta yhtyi hallituksen esityksen lähtökohtaan siitä, että kilpailu- ja sisämarkkinaoikeudellisesti Suomi ei voi kieltää etämyyntiä rikkomatta SEUT 34 ja 36 artiklaa vastaan. Kyse olisi siis selkeästi SEUT 34 artiklassa kielletystä tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksesta, jota ei voitaisi perustella 36 artiklalla. [Krista Kiuru: Mutta kolmeseiskalla voi!] Tämä on erinomaisen tärkeää tässä yhteydessä muistuttaa, kun täältä tulee myös sellaisia esityksiä jatkuvasti, jotka tästä poikkeavat. Tämä ilmenee myös hallituksen esityksessä kuvatuista Euroopan komission virallisista kannanotoista. Talousvaliokunta pitikin ehdotettua sääntelyratkaisua välttämättömänä oikeustilan selventämiseksi. Sen sijaan käsittelyssä esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on käytetty ikään kuin tilapäistä enemmistöä, joka nähdäkseni ei vastaa eduskunnan tahtotilaa. Näistä syistä johtuen kannatan edustaja Valtolan tekemää esitystä. [Krista Kiuru pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Pyysin alun perin tätä debattipuheenvuoroa siksi, että edustaja Valtola täällä ikään kuin esiintyi hyveellisenä kertomalla, miten te laitatte nyt tässä nämä asiat kuntoon. Kuulijat, ja myöskin toimittajat, voivat ajatella, että todella tämä olisi rehellistä puhetta, ja varmaan voi ollakin teille, mutta meistä tuntuu tosi pahalta täällä. Siis valtiovarainvaliokunta ja talousvaliokunta tukivat näkemyksissään sitä, että eduskunta päästää täältä läpi sellaisen muutetun ehdotuksen, jossa on nämä kaksi asiaa laitettu kuntoon: Vaaditaan rekisteröitymistä, jotta verotuotot saadaan perittyä takaisin, kun 99 prosenttia suomalaisista ei maksa veroja näistä etämyynnin tuotteista. Samaan aikaan me edellytimme myöskin tässä omassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä, kuten valtiovarainvaliokunta esitti, tähän tätä valmistustunnistetta. Ja nyt te esitätte, että sen sijaan, että nämä nyt tästä säädetään täytäntöön, niin te jättäisitte nämä verotulot ottamatta ja hoitaisitte tämän joskus sitten joillakin lausumilla, jotka menevät seuraavan hallituksen puolelle. Minusta tämä on häpeällistä eduskunnalta. [Puhemies koputtaa] Täällä miljoonatolkulla säästetään köyhien ihmisten varoja, ja nyt täällä ei saada edes alkoholin tuontia kuriin.

Arvoisa puhemies! Tässä kävi nyt hyvin ilmi, minkälaisista arvoeroista on kysymys. Tässä edustaja Valtola nyt äsken esitti, että sen sijaan, että me muutettaisiin suoraan pykälään valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan esittämää sääntelyä siitä, että näille verovelvollisille tulisi ilmoitusvelvollisuus ja verotunniste, sääntely olisi kuitenkin toteutumassa maltillisesti, ja esititte, että nämä voisivat tulla tähän käytännössä pelkästään lausumilla. Sehän kertoo siitä, että eduskunta jättäisi käytännössä tarkoituksella säätämättä tässä ja nyt, kun pykälät ovat täällä pöydällä. Te haluaisitte ne kumota ja te haluaisitte säätää tästä niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon esittämällä tavalla 61—285 miljoonaa julkista verorahaa jäisi vastaanottamatta. Tällaisten säästöjen jälkeen vaihtoehtona tälle mietinnölle on se, että hallituspuolueet esittävät, että jätetään satoja miljoonia verotuloja ottamatta, vapautetaan etämyynti ilman, että tämä verotus laitetaan kuntoon. Minusta tämä on käsittämätön ja vastuuton esitys, ja te esitätte sitä täällä pokkana ilman, [Puhemies koputtaa] että yhtyisitte siihen, että toteutetaan molempien valiokuntien lausunto.

Arvoisa rouva puhemies! Alkoholinkäytön sääntely herättää Suomessa aina paljon keskustelua, eikä syyttä. Alkoholin liikakäytöstä aiheutuvat haitat ovat todellisia, siksi jokainen alkoholilainsäädännön muutos on arvioitava huolellisesti ja vaikutuksia seuraten. Suomessa alkoholin kokonaiskulutus on ollut jo pitkään laskussa. Erityisesti nuoret käyttävät alkoholia aiempia sukupolvia vähemmän. Alkoholin kulutuksen arviointia tietysti vaikeuttaa etämyynnin määrän arviointi, ja siksi onkin tärkeää, että nykyisinkin sallitun etämyynnin tilanne selkeytetään lainsäädännöllä. Tämä kehitys antaa mahdollisuuden tarkastella alkoholipolitiikkaa myös luottamuksen näkökulmasta. Kysymys kuuluu: miten voimme päivittää sääntelyä vastaamaan muuttunutta yhteiskuntaa samalla, kun huolehdimme tehokkaasta valvonnasta, alaikäisten suojelusta ja alkoholihaittojen ehkäisystä? Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on notifioitu Euroopan komissiolle avoimuusdirektiivin 2015/1535 mukaisesti. Komission ilmoitus ei aiheuttanut muutoksia hallituksen esitykseen. Uudelleennotifiointi tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista, eikä sen tarpeen arviointi edes itse asiassa eduskunnalle kuulu. Vastuu olisi esitystä valmistelevalla ministeriöllä, tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriöllä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 65/2018 todennut: ”Päätöksessä notifioida on sinänsä kyse perustuslain 3 §:n 2 momentissa ja 65 §:ssä tarkoitetun hallitusvallan alaan kuuluvasta asiasta.” Arvoisa rouva puhemies! Vastalauseessa esitetään hallituksen esitykseen useita muutoksia, joilla vastuullisuutta ja valvontaa vahvistetaan entisestään. Alkoholijuoman vastaanottajan olisi todistettava ikänsä jokaisen luovutuksen yhteydessä. Lisäksi alkoholin toimittaminen kiellettäisiin päiväkotien ja peruskoulujen lisäksi myös ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin. Lisäksi vastalauseessa esitetään, että Alkon aukioloajat uudistetaan vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä siten, että Alko voisi halutessaan olla avoinna kello 9—21 viikon jokaisena päivänä. Vastalauseessa korostetaan myös sitä, että sääntelyn uudistamisen rinnalla valvonnan on pysyttävä ajan tasalla. Siksi eduskunta edellyttäisi valtioneuvoston selvittävän alkoholin etämyynnin rekisteröitymismenettelyä ja verotunnisteen käyttöönottoa [Krista Kiuru pyytää vastauspuheenvuoroa] sekä ryhtyvän tarvittaviin toimiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi. Lisäksi uudistuksen vaikutuksia alkoholinkulutukseen, alaikäisten suojaan ja alkoholihaittoihin seurattaisiin tarkasti ja tarvittaessa sääntelyä voitaisiin myöhemmin korjata. Arvoisa puhemies! Kyse ei siis ole hallitsemattomasta vapauttamisesta vaan maltillisesta uudistuksesta, jossa kuluttajien palveluita kehitetään samalla, kun valvontaa vahvistetaan. Vastalause rakentuu ajatukselle, että vastuullinen sääntely, tehokas valvonta ja luottamus suomalaisiin voivat kulkea käsi kädessä. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen mukainen lakiehdotus. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyrkinyt löytämään tasapainoisen ratkaisun alkoholin kotiinkuljetusta käsittelevässä mietinnössä. Valiokunta tunnistaa tarpeen selkeyttää alkoholin etämyyntiä koskevaa sääntelyä, mutta samalla se on halunnut varmistaa, ettei laki johda hallitsemattomaan alkoholin saatavuuden kasvuun. Siksi valiokunta esittää, että etämyynnissä sovellettaisiin samoja vahvuusrajoja kuin kotimaisessa vähittäismyynnissä. Toisin sanoen ulkomaisia verkkokauppoja ei asetettaisi kotimaisia toimijoita parempaan asemaan. Samalla turvataan Alkon asema niiden tuotteiden osalta, joiden myynti on Suomessa kansanterveydellisistä syistä keskitetty monopolijärjestelmään. Tämä on tärkeää sekä kansanterveyden että yritysten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Ei ole kohtuullista, että ulkomaiset toimijat voisivat myydä Suomeen vahvempia alkoholijuomia tavalla, joka ei olisi kotimaisille toimijoille mahdollista. Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota myös alaikäisten suojelemiseen. Jos alkoholia myydään verkossa ja toimitetaan kotiin, ikärajavalvonnan on oltava vähintään yhtä vahvaa kuin myymälässä. Tämän vuoksi mietinnössä esitetään vahvaa sähköistä tunnistautumista verkko-ostojen yhteydessä sekä vastaanottajan henkilöllisyyden ja iän tarkistamista jokaisen toimituksen yhteydessä. Nämä eivät ole tarpeettomia byrokraattisia vaatimuksia. Ne ovat välttämättömiä keinoja estää alaikäisten pääsy alkoholin piiriin. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tunnistanut riskin, että alkoholin kotiinkuljetus voisi johtaa niin sanottuun pikatoimituskulttuuriin. Jos alkoholia voisi saada kotiovelle minuuteissa, se voisi lisätä päihtyneiden ostoyrityksiä sekä pitkittää juomistilanteita. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että alkoholin toimitus olisi mahdollista aikaisintaan 24 tunnin kuluttua tilauksesta. Tavoitteena on ehkäistä impulssiostoja ja vähentää haitallista kulutusta. Samasta syystä valiokunta esittää, että alkoholia voitaisiin toimittaa vain koti- tai yritysosoitteisiin. Näin estetään alkoholin tilaaminen esimerkiksi puistoihin, rannoille, nuorten kokoontumispaikoille tai muihin julkisiin tiloihin. Ratkaisu tukee järjestystä ja ehkäisee haittojen syntymistä. Valiokunta on lisäksi korostanut valvonnan merkitystä. Etämyynnin ja kotiinkuljetuksen lisääntyessä viranomaisten on pystyttävä valvomaan sekä ikärajojen noudattamista että verojen maksamista. Siksi mietinnössä ehdotetaan etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuutta sekä muita toimia, joilla ehkäistään harmaata taloutta ja verojen kiertämistä. Valiokunnan saamien tietojen mukaan huomattava osa nykyisestä rajat ylittävästä alkoholin etämyynnistä tapahtuu tavalla, jossa Suomeen kuuluvia veroja ei makseta asianmukaisesti. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä. Arvoisa puhemies! Yksi merkittävimmistä valiokunnan muutoksista koskee alkoholimarkkinointia. Hallitus esitti väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin sallimista. Valiokunta ei tätä hyväksy. Asiantuntijoiden mukaan erityisesti digitaalinen markkinointi lisää alkoholille altistumista nuorten ja riskikuluttajien keskuudessa. Siksi valiokunta katsoo, että nykyinen väkevien alkoholijuomien markkinointikielto on syytä säilyttää. Lisäksi valiokunta esittää vaikuttajamarkkinoinnin kieltämistä sekä ostohistoriaan perustuvan kohdennetun alkoholimarkkinoinnin kieltämistä. Nämä ovat perusteltuja toimia aikana, jolloin markkinointi on yhä henkilökohtaisempaa ja kohdistuu tehokkaasti juuri niihin ihmisiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Arvoisa puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että alkoholipolitiikassa muistetaan aina lain alkuperäinen tarkoitus, ja se on alkoholista aiheutuvien haittojen vähentäminen. Kyse ei ole vain yksilön valinnoista vaan myös lasten turvallisuudesta, perheiden hyvinvoinnista, kansanterveydestä sekä yhteiskunnalle koituvista kustannuksista. Siksi pidämme valiokunnan tekemiä muutoksia tarpeellisina. Ne eivät estä uudistuksia, mutta ne rakentavat niiden ympärille suojakaiteita. Ne vahvistavat valvontaa, suojelevat alaikäisiä, turvaavat kansanterveyttä ja kohtelevat kotimaisia toimijoita yhdenvertaisesti. Toivomme, että myös eduskunnan enemmistö voi tukea tätä mietintöä. Kyse on vastuullisesta alkoholipolitiikasta, jossa taloudelliset tavoitteet eivät syrjäytä lasten, nuorten ja perheitten hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään hallituksen alkoholilainsäädäntöä koskevaa esitystä, joka tuli eduskuntaan jälleen vakavasti puutteellisena niin verovalvonnan, EU-oikeudellisen arvioinnin kuin kansanterveyden näkökulmasta. Onkin kuvaavaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta joutui korjaamaan hallituksen esitystä poikkeuksellisen laajasti. Käytännössä valiokunta joutuu tekemään sen työn, mikä olisi pitänyt tehdä jo ministeriössä ennen esityksen tuomista eduskuntaan. Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ei ole enää kyse pelkästään alkoholipolitiikasta. Kyse on siitä, noudatetaanko lainvalmistelussa niitä oikeudellisia velvoitteita, joihin Suomi on sitoutunut ja joiden varaan myös tämän eduskunnan päätösten kestävyys rakentuu. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on muuttanut hallituksen alkuperäistä esitystä merkittävällä tavalla. Muutokset koskevat muun muassa etämyynnissä sallittujen alkoholijuomien vahvuusrajoja, rekisteröitymisvelvollisuuksia sekä uusia valvonta- ja tunnistevaatimuksia. Juuri tällaiset muutokset ovat niiden asiantuntijalausuntojen mukaan, joita valiokunta on saanut, omiaan synnyttämään notifiointivelvoitteen. Arvoisa puhemies! Valiokunnan kuulemat EU-oikeuden asiantuntijat ovat olleet asiasta poikkeuksellisen yksimielisiä. He ovat korostaneet, että notifioinnin tarkoitus on varmistaa sääntelyn EU-oikeudellinen hyväksyttävyys jo valmisteluvaiheessa. Jos notifiointi tehdään vasta sen jälkeen, kun laki on jo hyväksytty, koko menettelyn tarkoitus vaarantuu. Siksi opposition esittämä vaatimus ei ole ollut kohtuuton. Olemme esittäneet, että asian käsittely keskeytetään siksi aikaa, että ministeriö varmistaa tehtyjen muutosten EU-oikeudellisen kestävyyden ja notifiointimenettelyn asianmukaisen toteuttamisen. Tämä esitys kuitenkin kaatui valiokunnassa valitettavasti niukasti. Arvoisa puhemies! Eduskunnan puhemies on tänään katsonut, ettei asian käsittelylle ole eduskuntatyön näkökulmasta estettä, mutta puhemiehen ratkaisu ei poista sitä tosiasiaa, että EU-oikeudellisen arvioinnin tekevät viime kädessä Euroopan unionin toimielimet ja tuomioistuimet. Juuri siksi meidän pitäisi suhtautua vakavasti siihen, että kaikki kuullut asiantuntijat ovat pitäneet notifiointikysymystä merkityksellisenä. Viisas lainsäätäjä ei sivuuta tällaisia varoituksia. Viisas lainsäätäjä varmistaa ensin, että oikeudellinen perusta kestää, ja tekee vasta sen jälkeen lopulliset poliittiset ratkaisut. Kyse ei ole byrokratiasta eikä muodollisuuksista. Kyse on siitä, että Suomessa säädettävät lait kestävät myös eurooppalaisen oikeudellisen tarkastelun. Kenenkään etu ei ole se, että hyväksymme lain, jonka pätevyyttä joudutaan myöhemmin kyseenalaistamaan. Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään aivan oikein, että notifiointi on tehtävä silloin, kun säätelyä voidaan vielä olennaisesti muuttaa. Nyt kun valiokunta on joutunut tekemään hallituksen esitykseen niin merkittäviä muutoksia, valiokunnan oman arvion mukaan muutokset todennäköisesti edellyttävät uutta notifiointia Euroopan komissiolle. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole mikään tekninen yksityiskohta. Jos notifiointia ei tehdä asianmukaisesti, vaarana on koko sääntelyn oikeudellinen epävarmuus. Meillä on tästä historiassa jo kokemuksia, kun hallitus toi eduskuntaan esityksen, jonka komissio katsoi syrjivän ulkomaisia toimijoita. Lopulta esitys jouduttiin vetämään pois. Nyt olemme jälleen tilanteessa, jossa eduskunta joutuu arvioimaan sääntelyä, jonka EU-oikeudellinen kestävyys on osin edelleen avoin. Arvoisa puhemies! Hyvä lainsäädäntö ei synny hosumalla eikä ideologisella sääntelyn purkamisella. Siksi vetoan hallitukseen ja hallituspuolueisiin vielä kerran: Varmistetaan lain EU-oikeudellinen kestävyys ennen lopullisia päätöksiä. Se on vastuullista lainvalmistelua, vastuullista päätöksentekoa ja ennen kaikkea oikeusvaltion kunnioittamista.

Arvoisa rouva puhemies! On syytä todeta heti alkuun, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ei onneksi ole hyväksynyt hallituksen esittämiä muutoksia alkoholilakiin sellaisinaan vaan on asettunut vastuullisemman alkoholipolitiikan jatkamisen kannalle. Suomen alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut vähentää alkoholin aiheuttamia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Tämä tavoite on kirjattu suoraan alkoholilakiin. Lain tarkoituksena ei ole helpottaa alkoholin saatavuutta tai lisätä sen kulutusta vaan ehkäistä alkoholin suoraan ja välillisesti aiheuttamia haittoja ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia rajoittamalla alkoholin myyntiä ja valvomalla siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Alkoholin kotiinkuljetuksen salliminen on merkittävä laajennus alkoholin saatavuuteen. Tutkimuksista tiedämme, että alkoholin saatavuus on hinnan ohella keskeisin alkoholinkulutukseen vaikuttava tekijä. Riski alkoholin ongelmakäytön lisääntymiseen olisi erityisen suuri, jos sallisimme hallituksen esityksessään esittämän mukaisesti alkoholin toimituksen muutamalla klikkauksella pikatoimituksena kotiovelle asti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään, että erityisesti ikääntyneiden, ongelmallisesti alkoholia käyttävien ja näissä perheissä elävien lasten kokemat haitat kasvaisivat entisestään. Valiokunnan ehdottama muutos toimituksen viivästämisestä 24 tunnilla sen tilauksesta onkin välttämätön. Alkoholin kotiinkuljetukseen liittyy valvontaongelmia. Ikärajavalvonta on ollut kansainvälisten kokemusten perusteella yksi suurimmista ongelmista alkoholin toimituksissa suoraan ostajalle. Valiokunta ehdottaakin, että ostajan velvollisuus olisi todistaa ikänsä. Viranomaisten olisi käytännössä mahdotonta valvoa tehokkaasti sitä, ettei alkoholia luovuteta alaikäisille tai päihtyneille henkilöille, jos kotiintoimituksissa ei olisi minkäänlaista ostajan iän valvontaa. Kuljetusyritysten työntekijöiden asema herättää huolta. Alkoholia kotiin kuljettava lähetti joutuu yksin arvioimaan, onko alkoholin luovuttaminen lainmukaista. Jos vastaanottaja on päihtynyt tai alaikäinen, juomien luovuttamisesta pitäisi pystyä kieltäytymään asiakkaan kotiovella. Jokainen ymmärtää, että tällaiset tilanteet voisivat muodostua vaikeiksi ja jopa työturvallisuusriskiksi työntekijälle. Alkoholin saatavuuden lisäämisen vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin toimituksiin. Poliisin mukaan saatavuuden lisääntyminen kasvattaa järjestyshäiriöiden, väkivallan ja liikenneonnettomuuksien riskiä. Äsken päättyneellä kyselytunnilla kävimme keskustelua lähisuhdeväkivallasta, ja valitettava tosiasia on, että lähisuhdeväkivallankin taustalla ovat varsin usein päihteet, myös alkoholi. Siksi hämmästyttääkin, että tästä huolimatta hallitus on vapauttanut alkoholin saatavuutta ja tavoittelee edelleen entistä vapaampaa alkoholipolitiikkaa. Alkoholi on myös yhteydessä ainakin kahteensataan erilaiseen sairauteen. Vuonna 2024 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin menehtyi Suomessa lähes 1 600 ihmistä. Nämä luvut muistuttavat siitä, että alkoholin liikakäyttö on edelleen merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää mietinnössään kansanterveydellisestä näkökulmasta ja alkoholihaittojen ehkäisemisen kannalta tärkeänä sitä, että Alkon monopoliasema väkevämpien alkoholijuomien vähittäismyynnin osalta säilytetään eikä etämyynnillä mahdollisteta alkoholiyhtiön kanssa kilpailevaa myyntikanavaa väkevämpien alkoholijuomien osalta. Valiokunta pitää aiheellisesti myös yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna sitä, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaisia etämyyjiä kohdeltaisiin samalla tavalla lainsäädännössä, mikä ei olisi hallituksen esittämässä muodossa toteutunut. Puhemies! Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita holhoamista. Se tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehdään tutkimustiedon, alkoholista suoraan ja välillisesti syntyvien haittojen ehkäisyn ja yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Siksi alkoholin kotiinkuljetuksen laajentamiseen tulee suhtautua erittäin kriittisesti, ja siksi valiokunnan enemmistön linja vastuullisemman alkoholipolitiikan puolustamiseksi ansaitsee tuen.

Arvoisa puhemies! Äsken esittelin valiokunnan mietinnön, mutta pyysin myöskin etukäteen eduskunnan järjestelmän kautta mahdollisuutta käydä läpi tätä kokonaisuutta nyt SDP:n kansanedustajana, ja pakko sanoa, että olemme mielenkiintoisessa tilanteessa. Tällä viikolla olemme henkeä pidätellen seuranneet sitä, mitä tässä talossa tulee tapahtumaan alkoholilain suhteen. Niin kuin aivan ansiokkaasti puhemies tässä jo totesi, siirryimme tämän kohdan esittelyn yhteydessä tilanteeseen, jossa puhemies totesi, että me tulemme nyt päättämään alkoholilain sisällöstä. Tähän ollaan otettu koko viikko kantaa, voidaanko eduskuntaan tuoda EU:ssa notifioimaton esitys päätöksentekovaiheessa. Ainakin itse olin kuulevinani — pöytäkirjaa tarkastamatta — että olemme siirtyneet päätöksentekovaiheeseen. Valiokunta selvitti omassa työssään, millä tavalla tähän notifiointivelvollisuuteen pitäisi suhtautua, ja käytän tämän ensimmäisen seitsemänminuuttisen puheenvuoroni nyt yksistään tämän ongelman selvittämiseen. Tällä viikolla on hyvin vähän käyty asiakeskustelua siitä, mistä puhemiesneuvostossa on ollut kolme kertaa ja kolme päivää kysymys. Minusta tämä ei ole lainkaan leikin asia. Nimittäin me olemme nyt tänään tehneet ennakkotapauksen siitä, että käytännössä tänne saliin on tuotu notifioimaton esitys. Olen peräänkuuluttanut sitä, mikä esitys eduskunnassa on käsitelty aikaisemmin notifioimattomana tai selkeästi EU-lainsäädännön vastaisena ja niin, että se olisi tarkoituksella näin. Tämä on hyvin vakava seikka, koska me joudumme nyt siihen, että ensimmäisessä käsittelyssä, jossa me otamme kantaa sisältöön — me päätämme siis tänään tästä sisällöstä — onko todella niin, että EU ehtii tänään siihen väliin ottamaan kantaa näihin muutoksiin, ennen kuin lopullinen päätös on tehty. Oletankin, että heillä ei ole niin nopeaa ikiliikkujaa, että tämä päätös pystyttäisiin juuri tänään kello 17:n jälkeen alkaneessa istunnossa tekemään komission valvovan silmän alla niin, että komissio evästäisi Suomea, [Vilhelm Junnilan välihuuto] ennen kuin lopulliset päätökset on tehty. Arvoisa puhemies! Kaikki on mahdollista tässä salissa ja tässä eduskunnassa, ja näin ollen onkin hyvä katsoa, mitä se notifiointivelvollisuus tarkoittaa. Tässä esitetään siis, että käytännössä ja mahdollisesti kolmen asiakysymyksen osalta olisimme tilanteessa, jossa notifiointia jouduttaisiin harkitsemaan. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta on siis mietinnössään ehdottanut merkittäviä muutoksia alkoholilakia koskevaan lakiehdotukseen. Näistä EU-oikeuden kannalta olennaisimpia ovat etämyynnin rajoittaminen koskemaan alkoholijuomia, joiden toimitus on mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä — käytännössä 5,5—8 prosenttia rajana — etämyyjän rekisteröintivelvoite eli velvollisuus ilmoittaa toiminnan aloittamisesta Lupa‑ ja valvontavirastolle sekä se, että alkoholijuoman toimittaja saa luovuttaa alkoholijuoman vastaanottajalle, jos ja vain jos lähetyksessä on myyjän verojen maksamista osoittava tunniste. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta on saanut ministeriöltä selvityksen, jonka mukaan muutokset etämyynnissä sallittuihin prosenttirajoihin sekä etämyyjien velvollisuuksiin, kuten rekisteröimisvelvollisuus ja merkintävelvollisuuksien muuttaminen, sekä kuljetusyritysten velvollisuus tarkistaa verotunniste ovat todennäköisesti sellaisia muutoksia, jotka pitää notifioida komissiolle. Tämän myös valiokunta toteaa nostaessaan esille notifiointivelvoitteen mietinnössään. On hyvä todeta, että tästä notifiointivelvoitteesta on todettu direktiivitasolla monenlaista, ja joitakin mainintoja tässä teen. Ensinnäkin avoimuusdirektiivin notifikaatiovelvollisuus koskee niin sanottuja teknisiä määräyksiä, olivatpa ne eduskunnan tai hallituksen määräyksiä. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava teknistä määräystä koskeva ehdotus uudelleen komissiolle, jos ne tekevät ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa, lyhentävät alun perin suunniteltua soveltamisaikataulua, lisäävät eritelmiä tai vaatimuksia taikka tiukentavat niitä. Notifiointi on siten tehtävä ennen lain hyväksymistä, eikä lakia saa hyväksyä ennen direktiivin asettamien määräaikojen päättymistä. Ilmoitus tehdään, kun asia on vielä valmisteluvaiheessa ja siihen on mahdollisuus tehdä olennaisia muutoksia. Tämä ilmoitusvelvollisuus käynnistää kolmen kuukauden odoteajan, jonka aikana kyseinen jäsenvaltio ei voi hyväksyä teknistä määräystä. Nyt kysynkin: kuinka nopeasti komissio tänä iltana pystyy näitä juuri äsken esiteltyjä muutoksia notifioimaan? Jokainen huomaa, että me ollaan käynnistetty prosessi, jota eduskunta ei aikaisemmin ole tuntenut. Arvoisa puhemies! Valiokunnan näkökulmasta on tärkeää käydä läpi se, mitä asiantuntijat sanoivat, ja jos tämä osuus jää vielä kesken, niin jatkan sitten seuraavassa puheenvuorossani. Ensinnäkin professori Kuoppamäki katsoi, että mikäli avoimuusdirektiivin edellyttämä ilmoitus tehtäisiin vasta sitten, kun eduskunta on jo hyväksynyt lain, ilmoitettava säädös ei enää olisi valmisteluvaiheessa siten kuin avoimuusdirektiivi edellyttää. Tästä näkökulmasta pöytäkirjapäätös tai asian käsittelyn keskeyttäminen odottamaan komission kannanottoa vaikuttaisi esitetyistä vaihtoehdoista parhaimmalta. Professori Juha Raitio puolestaan toteaa, että asiassa olisi mahdollista edetä esimerkiksi niin, että valiokunta ehdottaisi lakimuutoksia, jotka sitten ministeriö notifioisi komissiolle, ja sitten vasta komission päätöksen jälkeen valiokunta tekisi mietintönsä. Lausunnon mukaan: ”Jos eduskunnan täysistunto käsittelee mietinnön ennen notifiointia, niin ehto valmisteluvaiheesta notifioinnin osalta ei toteudu eikä siis kyseessä ole tänään enää ehdotus, joka koskee teknistä määräystä. Jos notifiointivelvoitetta rikotaan, säädetyllä kansallisella teknisellä määräyksellä ei ole EU-oikeudellista sitovuutta.” Professori Snell puolestaan totesi: ”Jos valiokunta tekee hallituksen esitykseen huomattavia tiukentavia muutoksia, ehdotus tulee välittömästi notifioida komissiolle ja lakia ei saa hyväksyä ennen direktiivin asettamien määräaikojen umpeutumista. Käytännössä esimerkiksi valiokunta voisi notifioida mietinnön tai sen luonnoksen. Direktiivi ei myöskään estä sitä, että ministeriö tekisi notifioinnin valiokunnan puolesta.” Tässä me olemme, arvoisa puhemies, toisin kuin nämä neljä EU-oikeuden asiantuntijaa meitä neuvoivat, käsittelemässä tänään tässä hetkessä esitystä, jota ei ole notifioitu. Minä en ymmärrä, miten eduskunnassa pääsi näin tapahtumaan, että me teimme tällaisen päätöksen, että me katsomme, että ykköskäsittelyssä ei ole vielä kysymys asian lopullisesta käsittelystä, kun tänään, juuri tänä yönä, nämä pykälät menevät kiinni. Siihen voivat edustajat vaikuttaa sillä, että he esittävät tähän muutoksia, tai muuten mennään näillä pykälillä. On käsittämätöntä, että tässä talossa me laiminlyömme nämä saadut EU-oikeudelliset arviot. Tässä on myöskin EU-oikeudellinen arvio annettu Tuomas Ojasen puolesta. Hän totesi, että jos kuitenkin päädyttäisiin siihen vaihtoehtoon, että valiokunta tekisi isoja muutoksia ja mentäisiin salikäsittelyyn, hän edellyttäisi, että valiokunta tekisi valiokunnan mietinnössä asetuksenantovaltuuden hallitukselle. Sitten jäätäisiin odottamaan notifioinnin toimeenpanoa, niin että tiedettäisiin, ovatko nämä muutokset mahdollisia vai eivät, ja valtioneuvosto säätäisi tämän toteen. Kuten olen todennut myöskin puhemiesneuvostossa, me emme toteuttaneet tätä viimeistä vaihtoehtoa vaan toteutimme sen vaihtoehdon, että tulee mietintö ja se mietintö notifioitaisiin. Vaikka valiokunta oli tästä eri mieltä, mikä on se kirjaus, passiivimuoto vai tarkka muoto, että ministeriö tämän tekee, lopputulos on se, että yksimielisyys oli kaikilla siitä, että EU-oikeudellisuus varmistetaan. Nyt me olemme salissa, ja sitä ei ole varmistettu.

Arvoisa herra puhemies! Toivon sydämestäni, että eduskunta voisi hyväksyä sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön laatiman mietinnön, sillä se suojelisi lapsia ja perheitä lisääntyviltä alkoholihaitoilta ja turvaisi kotimaista yrittäjyyttä, verotulojen saantia sekä kansanterveyttä edistävän alkoholipolitiikan. Hallituksen esitys ja sitä tukeva mietintöön liitetty vastalause valitettavasti lisäisivät alkoholin kulutusta ja siten myös haittoja. Sillä käynnistettäisiin vahvojen alkoholijuomien kotiinkuljetus, rajat ylittävä vahvojen juomien etämyynti, väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi sekä nuoria houkutteleva sosiaalisen median vaikuttajien mainonta. Hallituksen esityksen mukaan siis ulkomaiset toimijat olisivat saaneet myydä suoraan kotioville väkeviä, jopa 80 prosentin vahvuisia alkoholijuomia ilman kotimaisille yrityksille säädettyjä prosenttirajoituksia, jotka ovat siis 8 ja 5,5. Mietinnössä säädettiin myös etämyyjien rekisteröitymisvelvoitteesta, sanktioista ja valvonnasta, joilla alkoholin verkkokaupan veronkierto saadaan kuriin. Tällä hetkellä Suomen Alkoholijuomakaupan asiantuntija-arvion mukaan jopa 885 miljoonan euron verotulot jäävät vuosittain saamatta laittoman nettimyynnin vuoksi. Myös ehdotukset väkevien alkoholijuomien verkkomainonnasta ja vaikuttajamarkkinoinnista somessa torjuttiin. Suomessa alkoholin saatavuus on riittävällä tasolla. Sitä ei ole tarpeen lisätä kuljettamalla väkeviä kotioville. Valvomaton alkoholinkäyttö kodeissa altistaa perheväkivallalle sekä alkoholin päätymiselle alaikäisille. Suomessa arviolta 89 000 lasta elää perheissä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on vakava päihdeongelma, ja vuosittain syntyy 600:sta jopa 3 000:een lasta, joilla on jonkinasteinen äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön aiheuttama vaurio. Alkoholisairaudet aiheuttavat merkittävää työkyvyttömyyttä, kuormitusta oikeuslaitokselle ja ennenaikaista kuolleisuutta. Yli 1 700 ihmishenkeä menetetään tämän vuoksi vuosittain. Kotiinkuljetus lisäisi myös ikääntyneiden, muistisairaiden ja liikkumisrajoitteisten alkoholinkäyttöä, mikä johtaisi lisääntyneisiin tapaturmiin, sairastavuuteen ja hoivan tarpeeseen. Kotioville yksin alkoholia toimittavien henkilöiden työturvallisuus on myös herättänyt huolia esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa epäillään vastaanottajan humalatilaa ja sitä, että hänelle ei voidakaan luovuttaa näitä alkoholijuomia. Nämä tilanteet saattaisivat kärjistyä väkivaltaisiksi tai työturvallisuutta uhkaaviksi. Kaiken kaikkiaan haitat jäisivät Suomeen, voitot valuisivat ulkomaille näitten etämyyntimuutosten pohjalta, mikäli tällä hallituksen alkuperäisellä esityksellä mentäisiin. Laskun maksaisivat suomalaiset veronmaksajat, poliisit, sosiaalityöntekijät, hoitajat ja lääkärit lisääntyneen työkuorman muodossa. Kiinnitän huomiota myös siihen, että tämän hallituksen alkuperäisen esityksen mukaan alkoholijuomia saisi kuljettaa kotien lisäksi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, lähes minne tahansa — puistoihin, jopa toisen asteen oppilaitosten läheisyyteen tai festivaalialueiden porteille. Valvonta olisi käytännössä mahdotonta. Etämyynti merkitsisi laajaa jakelukanavaa vahvoille juomille, mikä olisi kuolinisku vahvojen juomien yksinoikeusjärjestelmälle. Tämä on myös vastoin hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää ei muuteta. Sen vuoksi katson, että olen noudattanut nimenomaan tätä hallitusohjelman kirjausta omassa päätöksenteossani. Lisäksi tämä on ristiriidassa eduskunnan vuoden 2017 antaman lausuman kanssa, jonka mukaan etämyyntiä koskeva lainsäädäntö ei saa vaarantaa vahvojen juomien yksinoikeutta eikä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. Asiantuntijakuulemisissa kritisoitiin laajasti todellakin sitä, että tässä esityksessä asetetaan kotimaiset vähittäismyyjät epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa ulkomaisiin etämyyjiin. Tähän myös perustuslakivaliokunta otti kantaa ja totesi, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja elinkeinovapauden kannalta olisi perustellumpaa, että etämyyjiä ja kotimaan vähittäismyyntiä kohdeltaisiin samoin. Ja Suomen Alkoholijuomakauppa ry on ilmaissut tyytyväisyytensä siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti kannattaa myös ulkomaisen alkoholin etämyynnin rekisteröintivelvoitetta Verohallinnolle. Tämä mietinnön linjaus asettaa siis kotimaiset ja ulkomaiset toimijat yhdenvertaiseen asemaan ja estää alkoholijuomakaupan siirtymistä ulos Suomesta, koska mikäli tämä hallituksen esitys toteutuisi, niin silloinhan kannattaisi muodostaa se etämyyntitoimipiste, siirtää se vaikka Tallinnaan ja sieltä sitten toimittaa näitä väkeviä juomia pikatoimituksella Suomeen. Se, mihin toivon, että eduskunta erityisesti kiinnittäisi huomiota, on se, että ulkomailta Suomeen tapahtuvasta alkoholin verkkokaupasta aiheutuu tälläkin hetkellä eri arvioiden mukaan, joita meille annettiin, 100 miljoonasta 285 miljoonaan euron vuotuiset verotulojen menetykset. Näille rahoille olisi aivan varmasti tarvetta täällä moneen kipeään tarpeeseen. Verohallinto on arvioinut ihan tämän valtiovarainvaliokunnan meille antaman lausunnon mukaan, että 99 prosenttia alkoholin myynnistä on tällä hetkellä säännönvastaista. Käytännössä vain ne, jotka pistokokeella saadaan kiinni, maksavat veronsa. Valitettavasti tämä hallituksen esitys ja tähän mietintöön liitetty vastalause eivät tuo tähän mitään sellaista ratkaisua, jolla nämä verotulot oikeasti saataisiin. Tässä mietinnössä, joka on siis valiokunnan enemmistön pohja, on useita keinoja, joita puheenjohtaja jo luetteli, joilla pystyttäisiin huolehtimaan, että saisimme nämä verotuotot Suomeen.

Arvoisa puhemies! Tässä ehdotuksessa esitetään muutettavaksi alkoholilakia. Alkoholilakia muutettaisiin siten, että mahdollistettaisiin alkoholiyhtiö Alko Oy:lle sekä toimijoille, joilla on alkoholijuomien vähittäismyyntilupa, alkoholijuomien verkkokauppa sekä muut jakeluun ja noutoon perustuvat vähittäismyyntikanavat, kuten alkoholijuomien toimitus. Lakiin lisättäisiin myös alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä koskevat säännökset. Esityksellä selkeytettäisiin vallitseva epäselvä tulkinta yksiselitteiseksi siten, että suomalaisilla olisi oikeus ostaa alkoholia etämyynnistä ulkomaalaisilta toimijoilta. Arvoisa puhemies! Ajattelin tällä kertaa esitellä tämän lakiehdotuksen ensin niin, että käydään nuo valiokunnan tekemät muutokset läpi, ja sen jälkeen, jos aikaa jää, esittelen näitä perusteita, miksi valiokunta päätyi ratkaisuunsa ja minkälaisia kantoja myös muut valiokunnat esittivät — tämä siis aikataulusyistä. Arvoisa puhemies! Menen heti näihin muutosehdotuksiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää mietinnössään seuraavia muutoksia hallituksen esitykseen: Ensinnäkin etämyynnin ja Alkon aseman osalta kotimaan toimituksissa esitetään seuraavaa: Etämyynti rajoitetaan koskemaan alkoholijuomia, joiden toimitus on mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä enintään 5,5/8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Tämä on siis nyt muutettu 17 b §:n 1 momentti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää myös alkoholijuomien toimitusta Alkosta ostajalle rajattavaksi siten, että se koskisi enintään 5,5/8 prosentin vahvuisia alkoholijuomia 35 a §:ssä, jotta varmistuttaisiin tämän EU-oikeudellisuudesta, ja siten myös Alkon toimitusta rajataan esitetyllä tavalla. Jos on mahdollisuutta, perustelen tätä myöhemmin lisää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että Alkosta hankitun alkoholitoimituksen luovuttamiseen sovelletaan samoja toimitusaikoja, kello 9—21, kuin muihinkin alkoholin toimittajiin. Tässä pohjassa esitettiin tätä toisella tavalla. Etämyyjien valvonnan ja verovalvonnan osalta etämyyjän rekisteröitymisvelvoite eli velvollisuus ilmoittaa toiminnan aloittamisesta Lupa- ja valvontavirastolle otettaisiin 17 b §:n 1 momenttiin. Valiokunta esittää, että alkoholijuoman toimittaja saa luovuttaa alkoholijuoman vastaanottajalle eli juomien ostajalle vain, jos lähetyksessä on myyjän verojen maksamista osoittava tunniste. Tämä muutos tehdään 17 b §:n 2 momenttiin, kuten valtiovarainvaliokunta on sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa esittänyt. Ikärajavalvonnan ja sähköisen tunnistautumisen osalta ostajan velvollisuus todistaa ikänsä alkoholijuomien toimitusta ostaessaan tulee tässä korjattuna niin, että tämä tarkastus tehdään aina ostettaessa. Etäyhteydellä tehdyssä ostossa alkoholijuoman ostaja on velvollinen todistamaan ikänsä vahvan sähköisen tunnistautumisen avulla, ja tämä on laitettu 40 §:n 2 momenttiin. Lisäksi vähittäismyyjän, alkoholiyhtiön ja etämyyjän on varmistettava verkko-oston yhteydessä vahvalla sähköisellä tunnistamisella, että ostaja ei ole alle 18-vuotias eikä väkevien alkoholijuomien verkko-oston yhteydessä alle 20-vuotias. Tämä on 35 §:n 4 momentti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että alkoholijuoman toimituksen vastaanottaja eli juomien ostaja on aina velvollinen todistamaan ikänsä alkoholijuoman toimittajalle viranomaisen myöntämällä luotettavalla kuvallisella asiakirjalla. Lisäksi alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä alkoholijuomien toimittajan tulee todennettavasti tarkastaa vastaanottajan ikä edellä tarkoitetusta kuvallisesta asiakirjasta. 35 a §:n 3 momentissa on tästä nyt säädetty. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tiedot todennettavasta vastaanottajan iän tarkastuksesta ja alkoholijuoman luovutusajasta on säilytettävä luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen ne on poistettava. Tämä on siis 35 a §:n 3 momentissa. Arvoisa puhemies! Sitten alkoholijuomien toimituksen ehdoista: Alkoholijuomien toimitus olisi sallittua aikaisintaan 24 tunnin kuluttua tilauksesta — 42 §:n uusi 2 momentti. Alkoholijuomien toimitus olisi sallittua ainoastaan koti- tai yritysosoitteeseen 35 a §:n 1 momentin mukaisesti. Toimituskieltopaikkoihin, jotka tässä hallituksen esityksessä olivat, lisätään toisen asteen oppilaitokset, sillä hallituksen esityksessä ei ollut kieltoa toimittaa alkoholia toisen asteen oppilaitokseen etämyynnin ja sitä koskevan kotiinkuljetuksen kautta. Tämä muutos tehdään 37 §:n 4 momentin 5 kohtaan. Alkoholijuomia toimittavan henkilön tulee työskennellä toimitusluvan haltijan johdon ja valvonnan alaisuudessa, ja tämä muutos tehdään 38 §:n 3 momenttiin. Alkoholijuomien toimitusluvan lupaehdoissa voidaan rajoittaa toimitettavien alkoholijuomien enimmäismäärää kuljetuksissa, ja tämä on myös tehty varmennettavaksi niin, että valtioneuvosto voisi säätää myöskin näistä enimmäisetämyynnin määristä heille annetulla asetuksenantovaltuudella. Sitten, arvoisa puhemies, mennään koeostoihin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta oli tehtävä muutoksia. Näin 62 §:n 4 momentissa säädetään nimenomaisesti tilanteista, joissa toimivaltaisella viranomaisella olisi oikeus tehdä koeostoja, kun se on tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan 37 §:n 1 momentin 1 kohdan — eli alaikäinen henkilö — tai 37 §:n 2 momentin — eli alle 20-vuotias — mukaisen luovutuskiellon taikka 42 §:n 1 momentin mukaisen toimitusajan noudattamisen valvomiseksi. Vapaaehtoiseen koeostajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä ja vahingonkorvauksia. Sitten virka-avusta ja seuraamuksista: Valiokunta toteaa, että valvontaviranomaisilla tulee olla oikeus saada poliisilta virka-apua maksutta — 65 §. Seuraamusmaksun enimmäismäärä voi olla enintään 20 000 euroa — eli 71 §. Tätä ei ollut lainkaan hallituksen ehdotuksessa enää, mutta lausuntokierroksella hallitus esitti tätä säädettäväksi. Markkinoinnin osalta valiokunta totesi, että hylätään esityksen ehdotus väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin sallimisesta. Voimaan jäisi siis nykyinen alkoholilain 50 §:n sääntely, jonka mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi on pääsäännön mukaan kokonaan kiellettyä lukuun ottamatta erikseen säädettyjä poikkeuksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa myös, että lakiin lisätään alkoholijuomien vaikuttajamarkkinoinnin kielto eli 50 §:n 2 momentin 12 kohta. Valiokunta myös toteaa, että lisätään ostohistorian perusteella kohdennetun markkinoinnin kielto, ja se tulisi 50 §:n 2 momentin 13 kohtaan. Ja näitä kahta viimeistäkään hallituksen esityksessä ei ollut. Arvoisa puhemies! Jotta ehdin, niin totean jo tässä vaiheessa, että valiokunta on tehnyt myöskin lausumaehdotuksen siitä, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholinkulutukseen, väestön terveyteen, alkoholihaittoihin sekä perheisiin ja lapsiin ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimiin. Arvoisa puhemies! On vielä 40 sekuntia aikaa tätä mietintöä esitellä, joten nopeasti totean, että tästä esittelystä on hyvä todeta, että lausuntopalaute oli varsin yksiselitteistä siltä osin, että tässä erityisesti niitä esityksen kohtia, jotka lisäävät markkinoita ja mahdollistavat myöskin kasvua, kannatettiin erityisesti elinkeinoelämän edustajien toimesta tai ainakin niihin suhtauduttiin neutraalisti. Toisaalta taas suurin osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot suhtautuivat esitykseen kriittisesti ja katsoivat, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholinkäyttöä ja sitä kautta alkoholihaittoja. Valiokunta toteaakin sosiaali- ja terveysvaliokunnan kantana, että etämyynnin selkeyttämistä pitää edistää ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisääminen on tärkeää. Valiokunta kuitenkin katsoo, että ehdotetussa muodossa sääntely lisää merkittävästi [Puhemies koputtaa] alkoholin saatavuutta ja haittoja. Tämän takia valiokunta myöskin toteaa, että nämä suomalaiset elinkeinonharjoittajat joutuvat epäyhdenmukaiseen asemaan ulkomaalaisiin kilpailijoihin verrattuna ja tämä myöskin vaarantaa Alkon monopolin. Tässä joitakin perusteita, miksi valiokunta päätyi tekemään näin monta muutosehdotusta tähän kokonaisuuteen. Valiokunnan esitys ei ole yksimielinen. Tämä sisältää yhden vastalauseen.

Arvoisa puhemies! Erinomainen kysymys. Siinä tuli hyvää listaa. [Juho Eerola: Positiivista viestiä!] Siis hallitus on todellakin tehnyt kevätkauden todella paljon töitä, ja kehysriihessä päätettiin vielä merkittävistä asioista, jotka tuodaan tänne, kuten esimerkiksi tämä yrittäjien eläkejärjestelmän, YELin, uudistus — erittäin tärkeä pienille yrityksille. Haluaisin myöskin nostaa tämän 30 opintopisteen setelin niille nuorille, jotka nyt valmistuvat eivätkä saa opiskelupaikkaa — aivan erinomainen asia. Sitten vielä yksi, mihin kiinnitän huomiota: Täälläkin on paljon puhuttu yritysten rahoitusten saannista. Tänään Finnvera on tehnyt päätöksen hallituksen kannustuksella, että se miljardilla osallistuu suomalaisten pk-yritysten, keskisuurten yritysten ja suuryritysten rahoitukseen, täydennetään sitä rahoitusta. [Arto Satonen: Oikein!] Nyt kun kasvu on lähtenyt käyntiin, niin tämä rahoituksen saanti on aivan välttämätöntä. Me ollaan tehty siis todella paljon merkittäviä uudistuksia, lainsäädäntöä niin sosiaali‑ ja terveyspuolella, [Suna Kymäläinen: Valitettavasti!] opetuksen saralla kuin työllisyydenkin eteen, ja työ jatkuu.

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellisiin kiitoksiin siitä, että tämä tärkeä ja vakava aihe nostetaan esiin. Tämä on tässä yhteiskunnassa meidän yhteinen haaste, jolle pitää olla nollatoleranssi. Nostitte esiin tämän sähköisen identiteetin. Kyllä, me olemme kehittämässä tätä digitaalista lompakkoa ja sähköistä tunnistautumista, ja tämä on hyvä ajatus siitä, että me voisimme sitä hyödyntää myöskin tällaisten ilmiöitten torjunnassa. Samalla nostaisin esiin myöskin sitä, että koko tämän väkivallan kanssa ja näiden uhkatilanteitten tunnistamisessa meidän kuntien ja hyvinvointialueitten roolit ovat tärkeitä. Varhaiskasvatuksessa kohdataan lapset joka päivä. Siellä myöskin nähdään tällaisia hiljaisia signaaleja, ja on tärkeätä, että siellä tehdään yhteistyötä esimerkiksi hyvinvointialueitten, lastensuojelun ja neuvoloitten kanssa ja näissä palveluissa, joissa me kohdataan, tai vastaavasti koulussa koulukuraattorit, terveydenhoito ja sitten vaikkapa lastensuojelu tuolla puolella ja poliisin kanssa yhteistyö. Nämä ovat niitä keinoja. Kuka aikuinen meillä kohtaakin tällaisen tilanteen esimerkiksi lasten elämässä, meidän velvollisuutemme on siihen puuttua. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen ratkaisu digitaaliseen ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan on koulutus. Naisiin kohdistuvan väkivallan, lähisuhdeväkivallan ja digitaalisen väkivallan tunnistaminen ja niihin puuttuminen on sisällytettävä sosiaali- ja terveysalan, oikeustieteen ja poliisin koulutukseen, sillä naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksityisasia vaan vakava yhteiskunnallinen ongelma. Asenteet tai tiedon puute eivät saa estää uhrien oikeusturvan toteutumista. Arvoisa hallitus, oletteko te valmiita panostamaan erityisesti naisten suojelemiseen vahvistamalla koulutuksen rahoitusta ja resursseja verkkoväkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi?

Arvoisa puhemies! Ensin lyhyt täsmennys: Siis hallitus on päättänyt kymmenen miljardin sopeutustoimista. Ja pitää erottaa brutto ja netto. Meillä on samaan aikaan ennustettua nopeammin jouduttu lisäämään valtavasti rahaa puolustukseen, mistä olemme kaikki samaa mieltä. Me ollaan jouduttu lisäämään miljardeja hyvinvointialueille soterahoitukseen — olemme samaa mieltä — ja sitten meillä on kasvavat korkomenot. Tämä selittää tämän bruton ja neton välisen eron, mutta kymmenen miljardin toimet on tehty. No, näitä on tehty siksi, että julkinen talous on päässyt ja päästetty niin huonoon kuntoon, ja seuraavatkin hallitukset, riippumatta väristä, [Suna Kymäläisen välihuuto] — riippumatta väristä — joutuvat jatkamaan sopeutuslinjalla, miljardi-, jopa kymmenen miljardin tasolla. No, kaiken säästämisen keskellä me ollaan pyritty näitä kuitenkin tekemään niin, että vaikka sosiaaliturvaakin on heikennetty, niin perustoimeentulosta on pyritty pitämään mahdollisimman hyvää huolta. Näitä leikkauksia viimesijaisista etuuksista on kohdistettu ennen kaikkea aktiivi-iässä oleville työikäisille, työkykyisille, ja nyt kun me nähdään, että talous on vihdoinkin lähtenyt kasvuun, [Puhemies koputtaa] niin me toivotaan, että mahdollisimman moni perheenisä ja -äitikin saisi töitä.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Lähisuhdeväkivalta ei kosketa vain sen suoraa uhria vaan myös lapsia, jotka joutuvat näkemään, kuulemaan ja elämään jatkuvan pelon keskellä. Tutkimustiedon mukaan väkivallalle altistuminen on lapselle yhtä vahingollista kuin itse väkivallan kohteeksi joutuminen. Siksi väkivallan varhainen tunnistaminen ja viranomaisten saumaton yhteistyö ovat ratkaisevan tärkeitä. Kysyn hallitukselta: mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin, varhaiskasvatuksen ja koulujen välinen tiedonkulku ja yhteistyö toimivat nykyistä paremmin ja jotta lähisuhdeväkivallalle altistuvat lapset tunnistetaan ajoissa niin, että he saavat tarvitsemansa tuen ilman viivettä?

Arvoisa puhemies! Hyvää lainsäädäntötyötä on se, että viranomaisten välistä tiedonvaihtoa selkeytetään ja sujuvoitetaan. Tämä esitys mahdollistaa jatkossa sen, että rikoksiin voidaan puuttua ajoissa ja vankilaturvallisuutta voidaan vahvistaa. Siinä täsmennetään Rikosseuraamuslaitoksen oikeutta saada tietoja muilta viranomaisilta, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilta sekä Maahanmuuttovirastolta, jotta rangaistusten täytäntöönpano voidaan toteuttaa turvallisesti ja suunnitelmallisesti. Lisäksi Rikosseuraamuslaitokselle annetaan mahdollisuus pyytää keskusrikospoliisilta lausunto siitä, onko vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan henkilön työnantajaksi ilmoitetulla yrityksellä kytköksiä vakavaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jotta rikollisverkostojen vaikutus vankiloihin ja seuraamusten täytäntöönpanoon voidaan estää tehokkaammin. Siksi tämän esityksen ytimessä on turvallisemman yhteiskunnan rakentaminen. Arvoisa puhemies! Turvallisempi arki ei kuitenkaan rakennu vain sillä, että Rikosseuraamuslaitos saa käyttöönsä paremmin tärkeää tietoa. Tässä esityksessä selkeytetään myös sen mahdollisuuksia luovuttaa tietoja poliisille niin pyynnöstä kuin oma-aloitteisestikin tilanteissa, joissa on kyse vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta. Lakivaliokunta on tätä koskien esittänyt täsmennyksiä siihen, miten nämä luovutettavat tietosisällöt määritellään laissa. Onkin selvää, että tässä esityksessä viranomaisten välinen toimiva ja oikeutettu tiedonvaihto on turvallisemman yhteiskunnan keskiössä. Toimiva yhteydenpito siten parantaa turvallisuutta myös muiden rikosten selvittämisen osalta. Turvallisessa yhteiskunnassa ei ole sijaa työperäiselle hyväksikäytölle, harmaalle taloudelle, ihmiskaupalle eikä muullekaan rikolliselle toiminnalle. Nyt säädettävät muutokset mahdollistavat entistä paremmin riskiperusteisen valvonnan ja tehokkaamman puuttumisen epäkohtiin niin työelämässä kuin yhteiskunnassa yleisesti. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on ehdoitta tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Se on lakivaliokunnan huolellisen käsittelyn myötä entistä täsmällisempi ja tarkkarajaisempi, kun käsitellään salassa pidettäviä henkilötietoja, minkä vuoksi se myös suojelee jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia tarpeellisella tavalla. Se on siten tasapainossa yhteisen turvallisuuden ja yksilölle kuuluvien perusoikeuksien välillä. Siksi tämä esitys on vahva ja kannatettava. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa on kesä kauneimmillaan. Pohjoisessa eletään yöttömän yön aikaa, eikä täällä etelässäkään tarvitse kärsiä pimeästä. Mutta julkisessa taloudessa ei juhannustunnelmasta ole tietoakaan — ei yötöntä yötä vaan pimeää, kuvaannollisesti musta marraskuu. Joudun sanomaan tämän nyt todella suoraan: olen äärettömän pettynyt siihen, mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan. Siis mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan? Erittäin hyvästä työllisyystilanteesta on siirrytty valtavaan työttömyyteen, velkaantuminen on kiihtynyt entisestään, talouskasvusta ei ole ollut tietoakaan, ja raju keskittäminen on vienyt erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa ihmisiltä toivoa paremmasta huomisesta. Kaikki nämä edellä mainitut asiat ovat heikentäneet julkista taloutta — siis heikentäneet julkista taloutta. Odotin hallitukselta ennen kaikkea sitä, että se kykenisi auttamaan kotimaisia yrityksiä parempaan iskuun ja sitä kautta luomaan työtä, ja tässäkin olen joutunut pettymään. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen leikkaus, joka oli toimena erittäin huonosti harkittu, on tuoreen tutkimuksen mukaan aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille — siis aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille. Nyt hallitus korjaa virheitään, ja hyvä niin, mutta paljon vahinkoa on jo tapahtunut. Suomen ja suomalaisten vuoksi olisin vilpittömästi toivonut, että olisitte pystyneet parempaan. Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa muutaman sanan lapsista ja lapsiperheistä. Olen saanut paljon yhteydenottoja isiltä ja äideiltä, etenkin tuolta oman maakuntani alueelta mutta myös laajemmin Suomesta. Varsinkin monilapsisissa perheissä koetaan suurta niukkuutta juuri nyt. Heiltä on leikattu tällä kaudella todella paljon. Myös maksukattoja ja asiakasmaksuja on korotettu huomattavasti, ja isossa perheessä tämä tuntuu heti. Lisäksi nyt, kun työttömyys on suurta ja asuntojen arvot ovat laskeneet, on monessa perheessä ihan oikea ahdinko. Tällaisessa tilanteessa kokoomus suunnittelee lapsilisien sisaruskorotusten poistoa. Tämä aiheuttaa monilapsisissa perheissä konkreettista pelkoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa — siis hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa. Niin on nyt käynyt, ja lapsiperheköyhyys on lisääntynyt hälyttävällä tavalla. Perheiden tulisi voida luottaa siihen, että leikkaukset eivät kohdistu lapsiin. Lapsiperheiden toimeentulo, niiden palvelut ja erilaiset tukitoimet eivät ole menoeriä, ne ovat investointeja tulevaisuuteen. Perheen perustaminen edellyttää uskoa ja luottamusta tulevaan ja lisäksi yhteiskunnan tukea vaikeina aikoina. Keskusta asetti puoluekokouksessaan tavoitteeksi lapsiperheköyhyyden poistamisen Suomesta. Se on vaativa ja kunnianhimoinen tavoite mutta ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — siis ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — varsinkin juuri nyt, kun syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2027—2030. Suunnitelma osoittaa karulla tavalla sen, että hallituksen talouspolitiikka ei ole onnistunut turvaamaan Suomen talouden kestävyyttä. Ihmisten luottamus tulevaisuuteen horjuu. Orastava kasvu on erittäin tervetullutta, ja toivomme todella, että se kestää. Julkisen talouden osalta orastava kasvu ei kuitenkaan vielä näy. Nuorten ja tulevien sukupolvien vuoksi meidän tulee olla huolissamme velkaantumisesta ja alijäämien kasvamisesta. Hallitus on luvannut taittaa velkasuhteen kasvun ja painaa alijäämän yhden prosentin tasolle. Todellisuus kuitenkin kulkee päinvastaiseen suuntaan. Alijäämä pysyy usean prosentin tasolla, velkasuhde nousee kohti sataa prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä ei ole pieni poikkeama tavoitteista vaan selkeä osoitus siitä, että talouspolitiikan suunta on väärä. Nykyisen suunnan merkitys etenkin nuorille on pystyttävä näkemään. Tulevaisuudenusko ei synny pelkistä numeroista, se syntyy siitä, miltä yhteiskunta näyttää ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Työllisyys ei ole kehittynyt tavoitteiden mukaisesti. Työttömyys on kasvanut massatyöttömyydeksi, ja epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt. Toteutetut leikkaukset peruspalveluista ja turvaverkoista aikaansaavat tunteen siitä, että tulevaisuus ei olekaan parempi kuin nykyhetki. Tällaista viestiä ei soisi annettavan heille, jotka ovat vasta rakentamassa omaa paikkaansa opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa. Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden rahoituksen toistuvat leikkaukset ovat ajamassa alueet kestämättömään tilanteeseen. Alueiden rahoitus ei vastaa palvelutarpeen kasvua, eikä toiminnan kehittämiseen ole myöskään riittävää rahoitusta. Jatkuva säästöpaine kohdistuu etenkin ehkäiseviin ja varhaisen tuen palveluihin. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa. Ennaltaehkäisevästä työstä leikkaaminen pahentaa ongelmia, ja ne hoidetaan myöhemmin raskaammissa ja kalliimmissa palveluissa. Säästö, joka syntyy tänään, muuttuu huomenna lisälaskuksi. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkaukset ovat osa tätä huolestuttavaa kokonaisuutta. Järjestöjen avustusten puolittaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että matalan kynnyksen tuki ja ennaltaehkäisevä työ vähenevät merkittävästi. Se ei kuitenkaan tarkoita avun tarpeen vähenemistä. Se tarkoittaa sitä, että yhä useampi ihminen jää ilman apua tai hakeutuu raskaampien palvelujen piiriin. Näin kuormitetaan entisestään jo valmiiksi tiukilla olevia julkisia palveluita. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen päätös pidensi hoitotakuuta kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Sosiaalidemokraatit esittävät hoitotakuun palauttamista 14 vuorokauteen. Tiedämme, että ajoissa annettu hoito ehkäisee ongelmien pahenemista. Nopea hoitoonpääsy vähentää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Hoitoonpääsyn viivästyessä sairaudet pitkittyvät, mielenterveyden ongelmat syvenevät ja inhimillinen kärsimys kasvaa. Arvoisa rouva puhemies! Tätä kokonaisuutta tarkasteltaessa piirtyy selkeä ja huolestuttava kuva: velka kasvaa, alijäämät pysyvät korkeina, nuorten tulevaisuudenusko horjuu ja samalla palvelujärjestelmä rapautuu. Tämä heikentää ihmisten arkea ja lisää pitkän aikavälin kustannuksia. Sosiaalidemokraattien näkemyksen mukaan julkista taloutta on vahvistettava mutta sen on tapahduttava oikeudenmukaisemmin ja enemmän kasvua tukevalla tavalla. Talouspolitiikka ei ole vain lukuja ja prosentteja, se on ennen kaikkea valintoja. Nyt tehdyt valinnat eivät vahvista Suomea vaan uhkaavat heikentää sitä pysyvästi, sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Siksi talouden suuntaa on muutettava. Arvoisa rouva puhemies! Esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan SDP:n vastalause 1.

Arvoisa puhemies! Laitetaan nyt pitkät valot päälle. Tänään keskustelemme julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030. Se piirtää Suomesta kuvan, joka on syytä ottaa äärimmäisen vakavasti. Julkinen talous on syvästi alijäämäinen, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja liikkumavara tuleville päätöksille kapenee vuosi vuodelta. Kyse ei ole yksittäisestä suhdannekuopasta, vaan pitkäaikaisesta rakenteellisesta ongelmasta, joka uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa ja Suomen taloudellista turvallisuutta. Tämä on otettava vakavasti, ja tällä kaudella me olemme ottaneet sen erittäin vakavasti. Arvoisa puhemies! Suomi on aivan liian pitkään elänyt yli varojensa. Nyt lainarahalla elätetyn Suomen valtion velan korkomenot kasvavat nopeasti, ja vuoteen 2030 mennessä pelkät korkokulut nousevat jo yli kuuden miljardin euron. Se on valtava määrä rahaa. Se on rahaa, joka on suoraan pois koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä tulevaisuuden investoinneista. Se on rahaa, jonka maksamme eilisen hyvinvoinnista, eilisen turvasta. Se ei auta meitä huomenna. Tässä julkisen talouden suunnitelmassa tunnistetaan myös turvallisuusympäristön muutos ja siitä johtuva puolustusmenojen jyrkkä kasvu. Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen on välttämätöntä, eikä siitä yksinkertaisesti voi tinkiä. Juuri siksi julkisen talouden on oltava kestävällä pohjalla. Taloudellinen vakaus on osa kansallista turvallisuutta. Velkaantunut valtio on haavoittuva valtio myös ulkoisten kriisien edessä. Arvoisa puhemies! On myös huomattava, että Suomi on asetettu EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn kaikista jo tehdyistä vaikeista päätöksistä huolimatta. Tämä on vakava muistutus siitä, että talouspolitiikan liikkumavara ei ole rajaton. Julkisen talouden suunnitelma tunnistaa tämän tilannekuvan. Se on meillä kaikilla hallussa. Juuri siksi sääntöpohjaisuudesta, menokehyksestä ja velkajarrusta kiinni pitäminen ei ole ideologiaa vaan edellytys sille, että Suomi säilyttää päätösvallan omassa talouspolitiikassaan. Vain valtio, joka voi itse päättää menoistaan ja hoitaa julkista talouttaan, on itsenäinen. Arvoisa puhemies! Meillä ei ole syytä vaipua apatiaan. On uskottava toivoon ja taisteltava tulevaisuudesta. Kasvulla ja työllisyydellä on tässä taistelussa ratkaiseva merkitys. Julkisen talouden ongelmia ei ratkaista pelkillä sopeutuksilla. Toki sekin on selvää, että kasvu ei synny toiveajattelusta. Me tarvitsemme nyt päätöksiä, jotka vahvistavat työnteon kannustimia, investointien edellytyksiä ja tuottavuutta. Julkisen talouden suunnitelma tuleville vuosille osoittaa, että näitä ratkaisuja on jo tehty, mutta niiden vaikutukset näkyvät viiveellä tässä heikossa suhdannetilanteessa. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden suunnitelma tekee kiistattomasti selväksi sen, että seuraavien vuosien päätökset määrittävät pitkälle 2030-luvun talouspoliittisen liikkumavaran. Siksi keskeinen kysymys ei ole, näyttävätkö päätökset mukavilta lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan meidän on kysyttävä, estävätkö päätökset sen, että Suomi ajautuu vielä vaikeampiin pakkoratkaisuihin myöhemmin. Tämä julkisen talouden suunnitelma on rehellinen tilannekuva mutta ei yksin ratkaise ongelmaa. On meidän tehtävämme varmistaa, että julkisen talouden suunta muuttuu myös käytännön päätöksenteossa. Me emme voi elää ja juhlia velkarahalla. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvystä ja maan taloudellisesta itsemääräämisoikeudesta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on vaikeassa tilanteessa. Siitä meillä ei taida olla erimielisyyttä. Väestö ikääntyy, meillä on heikko työllisyyskehitys, kasvavat korkomenot, turvallisuusympäristön murros ja ilmasto‑ ja luontokriisien aiheuttamat riskit. Nämä edellyttäisivät uskottavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, ja siihen tämä hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa. Hallitus on väittänyt kerta toisensa jälkeen suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Hallituksen talouspolitiikka on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamisen. Myös hallituksen omien talouspoliittisten tavoitteiden valossa puhutaan vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on kovista puheista huolimatta kutistunut alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Hallitus ei siis saavuta edes niitä tavoitteita, joiden nimissä se on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja palveluista. Julkisen talouden suunnitelma jatkaa tällä epäonnistuneen politiikan tiellä. Arvoisa puhemies! Hallituksen höveli veropolitiikka on keskeinen syy siihen, miksi julkisen talouden sopeutus ei muodosta uskottavaa kokonaisuutta. Samaan aikaan kun pienituloiset lapsiperheet, pitkäaikaissairaat ja opiskelijat kantavat leikkausten taakkaa, hallitus alentaa yhteisöveroa. Verotulojen menetys on varma ja välitön, kasvuvaikutukset asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmoja ja toteutuvat parhaimmillaankin vasta pitkällä aikavälillä. Tästä on vastuullisuus kaukana. Vihreät katsovat, että julkista taloutta on vahvistettava hallituksen linjaa vastuullisemmin. Veropohjaa tulisi vahvistaa asettamalla ympäristön kuormittamiselle asianmukainen hinta, uudistamalla osinkoverotusta sekä kaventamalla ansio‑ ja pääomatulojen verotuksen perusteettomia eroja. Näillä toimilla on myös laajaa asiantuntijatukea. Hallituksen ympäristö‑ ja talouspolitiikka ovat räikeässä ristiriidassa. Hallitus ilmoittaa sitoutuvansa esimerkiksi ilmastolain tavoitteisiin ja vihreän siirtymän edistämiseen, mutta julkisen talouden suunnitelma ei sisällä uskottavaa rahoitusta eikä riittäviä toimia ilmasto‑ ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voi tulla Suomelle erittäin kalliiksi. Korkea koulutustaso, toimivat sotepalvelut, vaikuttava ennaltaehkäisevä työ muun muassa järjestöissä, viranomaisten toimintakyky ja puhdas luonto eivät ole menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, osaamisen, työllisyyden, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden perusta. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää myös laajaa hyväksyttävyyttä, eikä sitä synny politiikalla, jossa leikkausten taakka kohdistuu täysin epäoikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Lyhytnäköinen leikkauspolitiikka lykkää laskun tulevaisuuteen. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan, ongelmat kasvavat ja siirtyvät kalliimpiin, korjaaviin palveluihin. Kun koulutuksesta tingitään, osaamisvaje syvenee. Kun lapsiperheköyhyys kasvaa, se nakertaa lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia ja sitä kautta koko yhteiskunnan tulevaisuutta. On siis myös taloudellisesti kestämätöntä, että hallitus ei piittaa päätöstensä vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka katsoo pidemmälle, panostuksiakin koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, työperäisen maahanmuuton helpottamista, vihreän siirtymän investointien kotiuttamista. Nämä eivät ole vastakohtia julkisen talouden vahvistamiselle, ne ovat sen edellytys. Hallituksen valitsema tie vie Suomea väärään suuntaan. Se siirtää ongelmia seuraaville vuosille ja jättää seuraavalle hallitukselle entistä vaikeamman tilanteen: heikentyneen osaamispohjan, kasvaneen köyhyyden ja syventyneen ilmasto‑ ja luontovelan. Vihreiden vastalause tarjoaa vaihtoehdon ja 25 kohdan listan, jolla Suomen kurssia käännetään, joten teen vihreiden vastalauseen numero 3 mukaisen kannanottoehdotuksen. Kaksi ajankohtaista huomiota vielä loppuun. Kokoomus on erityisesti kunnostautunut vaatimaan muilta puolueilta tietoa siitä, miten julkista taloutta tulevalla vaalikaudella vahvistettaisiin. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nimenomaan kokoomukselta tällaisia listoja, vaihtoehtoja ja konkreettisia esityksiä ei ole kuulunut. Päinvastoin kokoomuksen mittari on tällä hetkellä rutkasti miinuksella, kun ehdotukset keskittyvät erityisesti verojen alentamiseen. Taidan olla edelleen yksi niistä harvoista poliitikoista, jotka ovat esittäneet oman yhdeksän miljardin sopeutuskokonaisuutensa, ja kysyn, kuinka kauan kokoomus aikoo jatkaa sammutetuin lyhdyin kulkemista ja näiden omien esitystensä piilottamista suomalaisilta. Puolustusmenoista edustaja Sarkkinen puhui, ja olen varsin samaa mieltä monista niistä huomioista, mitä edustaja Sarkkinen nosti esiin. Täytyy kuitenkin korjata, että toisin kuin edustaja Sarkkinen antoi ymmärtää, tämä viime viikolla julkaistu puolustusmenoraporttihan ei ollut esitys, sitoumus tai lupaus siitä, miten puolustusmenoja tulevina vuosina kasvatettaisiin, vaan ikään kuin tällainen Puolustusvoimien listaus heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Minusta on päivänselvää, että piikki ei ole auki Puolustusvoimille, eikä varmasti kukaan, joka Suomen talouden tilannetta seuraa, voi myöskään niin ajatella. Tämä raportti kyllä alleviivaa sitä, että Suomi tarvitsee erilaisia keinoja ja työkaluja siihen, miten tämä jo nyt päätetty ja yhdessä sovittu puolustusmenojen kasvattaminen, joka on mittaluokaltaan pienempi kuin tämä raportti, pystytään toteuttamaan. Suomen tuleekin edistää EU-tason ratkaisuja puolustusmenojen rahoittamiseksi ja sen talouspoliittisen liikkumavaramme turvaamiseksi. EU:n puolustuspoikkeama auttaa ottamaan huomioon tämän poikkeuksellisen turvallisuustilanteen, mutta sen ajallinen rajaus vuoteen 28 jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten tämän jälkeen kasvavat puolustusmenot sovitetaan yhteen julkisen talouden kanssa. Siksi Suomen tulisi aktiivisesti tavoitella puolustuspoikkeaman jatkoa vuoden 28 jälkeen, jotta puolustusmenot eivät johda kohtuuttomaan paineeseen leikata muista kokonaisturvallisuuden kannalta välttämättömistä menoista.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä itselleen asettamissa talouspolitiikan tavoitteissa. Se on julkisen talouden suunnitelman pohjalta aivan selvää. Myös pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kasvaneet. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin, ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut osittain, koska hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on pitkittänyt talouden matalasuhdannetta. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 27—30 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkaantumisen taittaminen tule toteutumaan. Julkisen talouden suunnitelman mukaan velkasuhde ylittää tänä vuonna 90 prosentin rajan ja jatkaa kasvuaan vuoteen 2030 saakka. Taloudessa on alkuvuoden aikana näkynyt myönteisiä merkkejä, mikä on positiivista. Mahdollisesti käynnistynyt kasvu ei kuitenkaan vielä näy työttömyyden vähenemisenä tai julkisen talouden kohentumisena. Hallituksen kehysriihipäätökset ja vuosia 26—29 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkavat hyvinvointivaltion ja sen rahoituspohjan heikentämistä. Hallitus esittää uusia leikkauksia muun muassa kuntien valtionosuuksiin, valtionhallintoon sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Samalla se pitää kiinni päätöksestään alentaa yhteisöveroa noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa. Hallituksen toimet työttömyyskriisiin vastaamisessa ovat riittämättömiä suhteessa kriisin todelliseen mittakaavaan. Kehysriihessä nähtiin joitain myönteisiä päätöksiä liittyen esimerkiksi nuorten työllistämistoimiin ja rakennusalan tukemiseen, mutta toimien mittakaava on riittämätön, varsinkin kun otetaan huomioon, että hallitus on jo aiemmin heikentänyt työllisyydenhoidon edellytyksiä ja sosiaalisen asuntotuotannon edellytyksiä. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen nettosopeutus jää kauas sen viestimästä kymmenen miljardin sopeutuskokonaisuudesta. Valtiovarainministeriön valtiovarainvaliokuntaan toimittaman lisäselvityksen mukaan hallituksen toimet vahvistavat julkisen talouden rahoitusasemaa arviolta 2,8 miljardilla eurolla vuodessa vuonna 2027. Toisaalta hallitus toteuttaa julkisen talouden tulopohjaa rapauttavia toimia. Merkittävin näistä on yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin vuonna 27. Valtion verotulot vähenevät tämän päätöksen myötä noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisellä tasollaan EU:n keskiarvon alapuolella ja näin ollen kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Yhteisöveron alennus ei siis todennäköisesti juuri vauhdita talouskasvua, mutta se tulee syventämään julkisen talouden vuosittaisia alijäämiä ensi vuodesta eteenpäin. Valtiontalouden ohjausjärjestelmä tulisikin pikaisesti uudistaa niin, että se ottaa tulot ja menot tasapuolisesti huomioon. Nykyinen, yksipuolisesti menoja raamittava ohjausjärjestelmä vinouttaa politiikkaa ja on omiaan heikentämään valtion tulopuolta ja siten syventämään velkaantumista. Tämän huomaamme konkreettisesti hallituksen yhteisöveron alennuksesta. Koska veronalennukset hyödyttävät yleensä varakkaampia ja valtion menojen lisäykset huonommassa asemassa olevia, ovat nykyisen kehysjärjestelmän kannustimet siitäkin näkökulmasta vinoutuneet. Myöskään tässä julkisen talouden tilanteessa Suomella ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Suomen veroasteen kolmen prosenttiyksikön lasku on heikentänyt julkisen sektorin tulopohjaa viimeisen 25 vuoden aikana, mikä vastaa suurin piirtein 8:aa—9:ää miljardia euroa. Kokonaisveroasteen ennustetaan laskevan edelleen kehyskaudella. Vasemmistoliitto näkee, että julkisen talouden sopeuttaminen tulisikin tehdä pääasiassa verokeinoilla ja tulisi palata kohti 2000-luvun taitteen veroastetta, jotta ikääntyvästä väestöstämme voitaisiin huolehtia. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että hallitus on sitoutunut Naton määrittämään puolustusmenotasoon, joka on viisi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 35 mennessä. Puolustusvoimien määrärahoja nostetaan asteittain siten, että vuonna 2030 Naton määritelmän mukaiset puolustusmenot ovat arviolta 3,2 prosenttia suhteessa bkt:hen. Julkisen talouden suunnitelman mukaan puolustusministeriön pääluokan määrärahataso on kehyskauden alussa 6,7 miljardia ja kehyskauden lopussa 9,2 miljardia. Sotilasmenot ylittävät vuoteen 2030 mennessä opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan määrärahat valtion budjetissa. Puolustusmenojen kasvattaminen on ymmärrettävää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Kuitenkin on tunnistettava, että sotilasmenojen kasvattaminen lisää Suomen talouden ongelmia. Talous kaipaisi tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Sotavarustelu ei juuri tue Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan pääasiassa ulkomailta. Vasemmistoliitto ei ole sitoutunut korotetun bkt-sidonnaisen puolustusmenotavoitteen soveltamiseen, emmekä näe, että bkt-osuudet kertoisivat täyttä kuvaa puolustuskyvystä. Me näemme, että puolustusmenoja on kyllä jossain määrin lisättävä, mutta sitä ei pidä tehdä ylikorkeiden bkt-prosenttien perusteella. Suomen tulisi laskea asevelvollisuuden epäsuorat kustannukset osaksi omia puolustusmenojaan ja näin osaltaan vähentää painetta puolustusmenojen kasvattamiseen. On selvää, että parlamentaarisen ryhmän viime viikolla hahmottelema puolustusmenojen vielä korkeampi taso on mahdoton. Tämän taisivat raportin julkaisun jälkeisten kommenttien perusteella huomata muutkin ryhmät. [Pia Lohikoski: Näin oli!] Puolustukseen laitettavat rahat ovat jostain muualta pois. Siksi piikki ei voi olla auki edes Puolustusvoimille. Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy vasemmistoliiton vastalauseen 4 mukaisen kannanoton.

Arvoisa puhemies! Tämä julkisen talouden suunnitelma on tehty hyvin haasteellisessa taloudellisessa ja toiminnallisessa ympäristössä ja vastuullisesti. Täytyykin ihmetellä, kun täältä kuulee demareista puheenvuoroja, että on vastuutonta toimintaa, ettei ole riittävästi sopeutettu. Vastuutonta on minusta se, että edellinen hallitus on jättänyt meille sellaisen velkaperinnön, josta maksamme korkomenoina, mitä täällä edustaja Hänninen toikin esille, kolme miljardia vuodessa [Arto Satonen: Se on todellakin näin!] pelkästään korkoihin. Eli vähän kohtuutta niihin puheisiin. Hyvä puoli sinänsä on se, että Suomen bruttokansantuote on kasvanut alkuvuodesta 0,9 prosenttia ja tämä kasvu näkyy esimerkiksi teollisuudessa, viennissä, investoinneissa, yksityisessä kulutuksessa. Myös työpaikkojen määrät ovat lähteneet kasvuun. Tämä on erinomainen signaali suomalaisille ja Suomen taloudelle. Samaan aikaan meidän tietenkin pitää huolehtia siitä, että esimerkiksi soterahoitus on riittävä ja se tehdään pitkäjänteisesti, loogisesti ja kannustavasti. Nostan esille yhtenä taloutta piristävänä ja myös työpaikkoja tuovana myös kotitalousvähennyksen, jota tämä hallitus on nostanut. [Pia Viitanen: Mitä leikkasitte!] Toivottavasti sitä kautta on — ja nyt on jo nähtävissäkin — vireää toimintaa sen ympärillä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Sieltä vasemmalta puolelta pyydettiin realiteetteja. Varmaan semmoinen yksi iso realiteetti, josta ei nyt näin päin ole puhuttu, on se, että me tarvitaan vähintään 100 000 uutta työpaikkaa, jotta voidaan taittaa tämä meidän velan ottaminen. Oletteko siitä samaa mieltä meidän kanssamme? Mennään nyt faktoihin. Suomi on aivan liian pitkään elänyt yli varojensa. Nyt lainarahalla elätetyn Suomen valtion velan korkomenot kasvavat nopeasti, ja vuoteen 2030 mennessä pelkät korkokulut nousevat jo yli kuuden miljardin euron. Se on valtava määrä rahaa. Se on rahaa, joka on suoraan pois koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä tulevaisuuden investoinneista ja turvallisuudesta. Se on rahaa, jonka maksamme eilisen hyvinvoinnista, eilisen turvasta. Se ei auta meitä huomenna. Tässä julkisen talouden suunnitelmassa tunnistetaan myös turvallisuusympäristön muutos ja siitä johtuva puolustusmenojen jyrkkä kasvu. Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen on välttämätöntä, eikä siitä yksinkertaisesti voi tinkiä. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies! On aivan totta, että tämä julkisen talouden suunnitelma vuosille 27—30 antaa vakavan viestin Suomen julkisen talouden tilasta. Se on selvästi miinuksella. Velkasuhde on kasvamassa. Se voisi taittua, jos vaikka tämän vuoden kasvu nousisi sinne päälle kahteen, kahteen ja puoleen, eli toisin sanoen kasvu olisi yhtä nopeaa kuin ensimmäisen puoliskon aikana. Mutta totuus on se, että meidän täytyy julkista taloutta sopeuttaa usean vaalikauden ajan. Liiallisen alijäämän menettelyssä ollaan. Toisaalta talouskasvu on käynnistynyt laaja-alaisesti. Vienti, kulutuskysyntä, matkailu, teollisuustuotanto, kaikki, ovat kasvussa. Tki-panostuksia tehdään, jotta saataisiin tuottavuutta ja kasvua aikaan. Niin kuin edustaja Satonen totesi, työllisyystoimien vaikutus näkyy viiveellä. Puolustusmenot, Nato-tavoitteet ja geopoliittinen tilanne luovat lisää kustannuspainetta julkiselle taloudelle. Hyvinvointialueilla taloustilanne vaihtelee, kuntataloudessa on myöskin painetta, ja sitten maakunnista tulee toivetta, että tiestöä täytyy saada kuntoon, ja sen on myöskin hallitus tällä kaudella tehnyt.

Rouva puhemies! Kyllähän tämä julkisen talouden suunnitelma osoittaa sen, että hallitus on epäonnistunut kaikissa taloustavoitteissaan. Meidän työttömyys on hurjissa lukemissa, ja velkaa tullaan ottamaan historiassa eniten tämän hallituksen aikana. On varsin ikävää, että maksajiksi tälle epäonnistumiselle hallitus on löytänyt jälleen kerran pienituloiset, sairaat ja vanhukset. [Timo Heinonen: Voi voi!] — Voi voi, kyllä, juuri näin, arvoisa oikeisto. — Nämä ovat hyvin ikäviä arvovalintoja, että hallitus antaa rahaa toisella kädellä suuryrityksille ja niiden osingonsaajille veronkevennyksinä, ja toisella kädellä sitten nostetaan näitä asiakasmaksuja ihan ennätystasolle. [Pauli Kiurun välihuuto] Hallitus on esimerkiksi jo leikannut vanhustenhoivasta, ja nyt sitten korotetaan kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan maksuja. Terveyskeskusmaksun korotukset iskevät pahiten työttömiin, eläkkeensaajiin, pienituloisiin ihmisiin, ja nyt sitten hallitus tällä maksumoukarilla — sanoisin suorastaan: maksumoukarilla — kurittaa juuri näitä ihmisiä. [Timo Heinonen: Aikamoista!] Tämä teidän maksumoukarinne on hyvin epäoikeudenmukainen. Tämä suunta on aivan väärä. Nämä ovat vääriä arvovalintoja. [Timo Heinonen: Ei nimeksikään totuutta!]

Arvoisa puhemies! Esittelen nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 pohjautuu valtiovarainministeriön kevään 2026 ennusteeseen, jossa on huomioitu hallituksen päättämien sopeutus- sekä kasvu- ja työllisyystoimien välittömät vaikutukset julkisen talouden tuloihin ja menoihin. Julkisen talouden alijäämän arvioidaan kasvavan 4,6 prosenttiin vuonna 2026 ja pysyvän noin 4,5 prosentin tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen koko kehyskauden. Valtionhallinto on edelleen julkisen talouden alasektoreista alijäämäisin ja myös pysyy sellaisena. Samoin kuntahallinto ja hyvinvointialueet pysyvät alijäämäisinä, kun taas työeläkelaitokset ovat ylijäämäisiä ja muut sosiaaliturvarahastot lähellä tasapainoa. Julkisen velan kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen jatkuu kehyskaudella, ja julkisyhteisöjen velkasuhteen arvioidaan nousevan yli 99 prosenttiin vuoden 2030 lopussa. Valiokunta on huolissaan julkisen talouden jatkuvasta velkaantumisesta. Näköpiirissä oleva tulokertymä ei riitä rahoittamaan menoja tulevaisuudessa. Pelkästään valtion talousarvion alijäämä kasvaa kehyskaudella 17,4 miljardiin euroon, mihin vaikuttavat keskeisesti puolustus- ja korkomenojen kasvu sekä ikääntymissidonnaiset menot, kuten terveys- ja hoivamenot. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomen talouskasvu on ollut pitkään heikkoa ja että tuottavuuden vaimea kehitys rajoittaa julkisen talouden vahvistumista myös tulevina vuosina. Valiokunta pitää tärkeänä, että talous- ja tuottavuuskehitykseen saadaan muutos. Tarvitaan uusiutumis- ja uudistumiskykyä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, jotta vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän ja parempaa. Tarvitaan myös kannustimia ja rohkeutta investoida pääomaan ja osaamiseen. Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja taittaa hyvinvointia uhkaava velkaantumiskehitys. Vaalikauden alussa tavoitteeksi asetettiin korkeintaan yhden prosentin julkisen talouden alijäämä ja julkisen velkasuhteen kasvun taittaminen vaalikauden loppuun mennessä. Valiokunta toteaa, että kuluvan vaalikauden finanssipoliittisten tavoitteiden saavuttaminen velkaantumiskehityksestä ja julkisen talouden alijäämästä näyttää haastavalta. Valiokunta pitää välttämättömänä julkisen talouden tasapainottamista, velkaantumiskehityksen taittamista sekä talouden kääntämistä kasvuun — ei kuitenkaan siksi, että EDP-menettely edellyttää tietyllä nettomenopolulla pysymistä, vaan Suomen oman edun vuoksi. [Arto Satonen: Kyllä!] Valiokunta toteaa, että julkisen talouden saattaminen hallintaan on itsessään kasvua edistävä toimi, sillä julkisen talouden vahvuus näkyy korkotasossa, luottoluokituksessa, Suomen houkuttelevuudessa investointiympäristönä sekä elinkeinotoiminnan ja kotitalouksien toiminnan edellytyksissä. Tasapainottamistoimien kansallisessa valmistelussa tarvitaan pitkäjänteistä ja ylivaalikautista sitoutumista. Euroopan unionin neuvosto asetti Suomen liiallisen alijäämän menettelyyn tammikuussa 2026 ja hyväksyi suosituksen liiallisen alijäämän korjaamiseksi. Suosituksen sisältämä korjaava nettomenopolku koskee vuosia 2026—2028. Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomi noudattaisi vuonna 26 korjaavaa nettomenopolkua, kun vuoden 25 nettomenojen supistuminen ja vuosien 25—28 puolustuspoikkeuslauseke otetaan huomioon, mutta vuodelle 2027 arvioidaan poikkeamisriskiä. Hallituksen finanssipolitiikan tavoitteena on ollut vahvistaa julkista taloutta ja kääntää Suomen velkaantumiskehitys. Näin ollen hallitus on päättänyt noin 10 miljardin euron toimenpidekokonaisuudesta. Hallituksen päätösperäisten toimien kokonaisuuden mittaluokkaa voi tarkastella eri tavoin. Julkisen talouden suunnitelmassa kuvataan toimien vaikutusta julkisyhteisöjen rahoitusasemaan eli tulojen ja menojen tasapainoon, ja tämän analyysin mukaan tehdyt päätökset vahvistavat julkisyhteisöjä noin 2,8 miljardilla eurolla vuoden 2027 tasolla. Tarkastelu ei sisällä toteutettujen työllisyystoimien rakenteellisia julkista taloutta vahvistavia vaikutuksia. Arvoisa puhemies! Valiokunta on käsitellyt mietinnössään myös erikseen kasvutoimia hyvinkin laajasti: puolustuksen rahoitusta, valtionhallinnon toimintamenosäästöjä, valtionavustussäästöjä, hyvinvointialueiden taloutta ja myös kuntataloutta ja kestävää kehitystä, joista tarkemmin ja laajemmin tässä mietintötekstissä. Viimeisenä kappaleena nostamme esiin valtion taloudelliset vastuut ja riskit, ja niistä valiokunta toteaa mietinnössään muun muassa seuraavaa: ”Valiokunta toteaa, että valtion vastuiden kasvu on huolestuttavaa, ja niiden realisoitumisesta muodostuvat kustannukset voivat aiheuttaa merkittävän rasituksen. Myös riski valtion lainansaannin vaikeutumisesta ja sen hinnan kohoamisesta on kasvanut. Luottoluokittajien arviointeihin Suomen talouden näkymien heikentymisestä on suhtauduttava vakavana varoituksena. Valtiota sitovat taloudelliset päätökset ja vastuiden seuranta sekä niiden aiheuttamat riskit on arvioitava aiempaakin huolellisemmin. Valiokunta kiinnittää huomiota valtion velkaantumisen ohella hyvinvointialueiden ja kuntien velkatasoon. Julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävät toimet ovat välttämättömiä koko julkisen talouden vastuiden hallitsemisessa.” Arvoisa puhemies! Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon VNS 3/2026 vp johdosta, ja tämä kannanottoehdotus on, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta. Totean vielä, arvoisa puhemies, tähän loppuun, että tähän mietintöön on jätetty neljä eri vastalausetta, jotka täällä käsittelyssä esitellään sitten erikseen.

Herra puhemies! Vielä hieman tästä Metsähallituksen suuntaan tulevasta tuloutuksesta. Nythän tällä lisätalousarviolla tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta 10 miljoonaa euroa. Tietenkin puun myynti... — Jahas, täältä edustajat ovat jo poistumassa. [Lauri Lyly: Kunnioitetaan!] Täällähän kuitenkin pidetään lisätalousarviosta puheenvuoroja, mutta on hyvä, että täällä vielä edustajia on paikalla. — Niin, herra puhemies, 10 miljoonaa euroa tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta vielä lisää. On hyvä, että puukauppa käy, mutta olen siitä kyllä suorastaan surullinen, että nämä metsänmyyntitulot ja rahapuut, tyvitukkipuut kyllä kelpaavat itärajan pinnasta, mutta oletteko tietoisia siitä, että Metsähallitus on nytten lopettamassa näitä retkeilyreittejä ja -alueita ja lopettamassa muun muassa polttopuuhuollon useammalta paikkakunnalta? Eritoten sieltä omalta kotipaikkakunnalta polttopuuhuolto lopetetaan peräti 26 kohteelta, ympäri Kuhmoa. Kyllä se nyt mietityttää siitä näkökulmasta katsottuna, että niitä puunmyyntituloja sitten kerätään tuolta Itä-Suomesta ja varsinkin noilta alueilta, missä on paljon valtion metsiä. Se on ihan ymmärrettävää. Me olemme valmiita metsiä hoitamaan ja huoltamaan. Mutta kyllä se ihmetyttää, että rahapuu kelpaa, mutta sitten kun on tämmöisiä muutamia pilkkeitä, joita toivottaisiin retkeilykohteille ja jotka edistäisivät alueen suomalaisten ihmisten ja matkailijoitten hyvinvointia, kun ne tulentekopaikat ja laavut olisivat kunnossa, niin nytten niistä lähdetään liisimään. Toivottavaa on, että kun tämmöisiä korotuksia tuloutuksen suuntaan tehdään 10 miljoonalla eurolla, niin olisi strategisen keskustelun paikka myös Metsähallituksen suuntaan, ihan jopa omistajaohjaajan suulla ja näkökulmasta elikkä eduskunnankin suunnalta niin että katsottaisiin vielä kertaalleen, mikä on se lopullinen tulo kansantalouteen siinä aineettomassa hyödyssä, kun ihmiset saavat näitä retkeilyreittejä käyttää ja niitä hyödyntää. Sitä kautta saadaan sitten hyvinvointia ja sotekustannuksia vähemmäksi. Jos on niin pienellä rahalla aikaisemmin saatu pidettyä nämä kyseiset retkeilykohteet ja paikat, niin ihmettelen, että sitten niistä pienistä euroista lähdetään liisimään mutta samaan aikaan puunmyyntituloutusta sitten lisätään muun muassa tämän lisätalousarvioesityksen pohjalta. Toivoisin, että tätä kestävän kehityksen kriteeristöä käytettäisiin jatkossa paljon paremmin elikkä otettaisiin huomioon sosiaalinen kestävyys, ekologinen kestävyys ja taloudellinen kestävyys. Talouden osalta ollaan siinä rajapinnassa, mutta kyllä, herra puhemies, tämä sosiaalinen kestävyys tällä häviää, [Puhemies koputtaa] kun ne retkikohteet sieltä viedään pois, ja samaan aikaan kyllä [Puhemies koputtaa] puunmyyntitulot kelpaavat tuonne valtion kassaan. [Puhemies koputtaa] Mutta, herra puhemies, näyttää siltä, että olen [Puhemies koputtaa] viimeinen puheenvuoron pitäjä, ja kiitän tästä keskustelusta. Sittenpä jäämme odottamaan, että tämä asia [Puhemies koputtaa] käsitellään valiokunnassa, ja pidämme sitten puheenvuoroja enemmän. — Kiitoksia, herra puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos, edustaja Paasi, asian esittelystä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tätä esitystä kannatettavana, mutta korostaa oikeusturvan takaamista. Vaikka asiavirheen korjaaminen ilman suostumusta on jatkossa mahdollista, asiakkaan kuuleminen on turhauttavaa, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin. Valiokunta painottaa eduskunnalle myös sitä, että maksukausien uudistuksessa on varmistettava ennakoitavuus asiakkaan näkökulmasta. Koko kuvassa sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttäminen ja menettelyjen yhtenäistäminen on siksi tärkeää sekä asiakkaiden oikeusturvan että hallinnon toimivuuden kannalta. Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena esitys parantaa etuuksien käsittelyn ennakoitavuutta ja vähentää virhetilanteita. Se on luonteeltaan selkeyttävä ja hallinnollisia prosesseja sujuvoittava. Lisäksi valiokunnan mietintö täydentää esitystä, ja se on nyt vielä parempi, ja juuri siksi se on tärkeä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on kyse Kelan toimeenpanemien etuuksien sääntelyn selkeyttämisestä. Esitys koskee muun muassa kuntoutusrahaa, sairausvakuutuslain päivärahaetuuksia, Kelan päätösten asiavirheiden korjaamista ja työttömyysturvan sovittelua. Kyse ei ole suuresta etuusjärjestelmän uudistuksesta vaan menettelyjen tekemisestä selkeämmiksi. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaaliturvajärjestelmä on monelle vaikea ymmärtää. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun ihminen on sairaana, kuntoutuksessa tai työtön. Siksi etuuksien maksamisen pitää olla ennakoitavaa ja päätösten perusteiden ymmärrettäviä. Konkreettinen esimerkki on kuntoutusraha. Jos sitä maksetaan useassa pienessä erässä, oman talouden hallinta vaikeutuu juuri silloin, kun ihmisen pitäisi voida keskittyä kuntoutumiseen. Esitys mahdollistaa tarkoituksenmukaisemmat ja ennakoitavammat maksujaksot. Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä yhtenäistetään myös Kelan päätösten asiavirheiden korjaamista. Kela voisi korjata ilmeisen virheen myös asiakkaan vahingoksi ilman suostumusta, jos virhe on aiheutunut asiakkaan omasta menettelystä. Tämä on perusteltua esimerkiksi silloin, jos etuus on myönnetty väärien tai puutteellisten tietojen vuoksi. Samalla oikeusturvasta on huolehdittava. Virheen pitää olla selvä ja muutoksenhakuoikeuden todellinen. Arvoisa rouva puhemies! Sairausvakuutuslakiin lisätään säännöksiä päivärahaetuuksien päätöksistä sekä maksamisen keskeyttämisestä tai vähentämisestä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Kun olosuhteet muuttuvat, myös etuuden pitää voida muuttua, mutta selkeillä säännöillä. Esityksessä selkeytetään myös soviteltua työttömyysetuutta koskevaa säännöstä. Tämä on tärkeää, koska ihmisen pitää ymmärtää, miten osa-aikatyö vaikuttaa etuuteen. Muuten syntyy epävarmuutta, joka voi heikentää työn vastaanottamisen kannustimia. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaaliturvaa pitää selkeyttää, mutta muutosten vaikutuksia on seurattava. Järjestelmää on muutettu paljon, ja liian tiheä muuttaminen voi heikentää ennakoitavuutta. Tämän esityksen peruslinja on kuitenkin oikea. Se yhtenäistää Kelan menettelyjä ja tekee etuuksien toimeenpanosta selkeämpää. Siksi kannatan esityksen hyväksymistä.

Rouva puhemies! Tosiaan, kun taksiuudistuksesta on kyse, niin aivan varmasti pitää mainita myös Kela-taksit ja Kela-kyyditykset, ja hyvä, että edustaja Suhonen on ne tuonut esille. Omalla kotipaikkakunnallani Kuhmossa, joka on siellä itärajan pinnassa, viime vuonna, vuonna 2025, oli 20 000 Kela-kyytiä Kuhmon alueelta. Sieltä vietiin asiakkaita jopa 100 kilometrin päähän Kajaaniin ja sitten vietiin ikäihmisiä palveluihin Puolangalle ja näin, koska niitä kaikkia lähipalveluita ei ole siellä Kuhmossa. 20 000 Kela-kyytiä ja hintalappu meille veronmaksajille kaksi miljoonaa euroa. Kun tähän nytten, rouva puhemies, sotekin otetaan mukaan tähän keskusteluun, niin toivottavaa olisi, että jatkossa sinne lähipalveluihin, perusterveydenhuollon palveluihin, satsattaisiin, että ei tulisi niitä pitkiä Kela-kyydityksiä ja liian paljon Kela-kyydityksiä, joita sitten joudutaan valtion kukkarosta maksamaan. Rouva puhemies! Edustaja Rasinkangas toi tuossa niitä huolia. Silloin kun taksilakia 15—19-vaalikaudella muutettiin, niin sehän johti tosiaan tämmöiseen turvattomuuteen. Edustaja Rasinkangas taisi puhua näistä kielitaidottomista taksinkuljettajista — ehkä kuulin oikein — ja puhuitte tämmöisestä rikollisesta toiminnasta. Eiväthän nämä taksialaa jäytävät ongelmat tällä nykyiselläkään lainsäädännöllä, mitä nyt lähdetään muuttamaan, johdu lainsäädännön puutteista, koska nykyinenkään taksilainsäädäntö ei salli rikollista toimintaa. Se ei salli ryöstöhinnoittelua tai huonoa käytöstä, kielitaidottomia taksinkuljettajia. Tämmöinen sääntöjä rikkova toimintamalli on tietenkin pesiytynyt tälle alalle ja näihin sopimattomiin kuljettajiin, ja jos kuljettajat siellä rikkomuksia tekevät, niin niihin pitää puuttua. Mutta tämä valvontahan meillä on nyt haasteena. Valvontaan pitäisi satsata, mutta nythän on tietenkin käynyt niin — semmoinen pieni moitteen sana pitää kuitenkin tähän keskusteluun jättää — että kun näitä säästöjä on tehty tämän valvonnan osalta, niin kyllähän tämmöisellä juustohöylämäisellä leikkauspolitiikalla viedään sitten väärään suuntaan, että sieltä valvonnan puoleltakin on otettu resursseja ja rahaa. Yritän tässä odottaa, että edustaja Laakso tähän kommentoisi, mutta emme näköjään debattia tästä asiasta saa, jotenka kiitän edustaja Laaksoa, että tähän asti olette tehnyt hyvää työtä valiokunnassa ja valiokunnan jäsenenä ja muutenkin. Toivon, että tämä yhteistyö jatkuu ja jatkossa sitten rahaa löytyy myös sinne valvonnan suuntaan, koska se on se aito haaste, mihinkä eduskunnan tulee puuttua. Rouva puhemies! Olen puhunut.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on ollut erityisen mielenkiintoinen ja monipolvinen keskustelu niin taksien saatavuudesta kuin turvallisuudesta ylipäätään ja taksialasta. Tässä on hyvin tullut ilmi se, että on erityisiä kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa koulukuljetuksiin, hyvinvointialueiden kuljetuksiin, Kela-kyyteihin ja muihin sopimusajoihin. Edustaja Suhonen toi keskustelussa hyvin esille Kela-kyytien sekä hyvinvointialueiden taksiajoihin liittyviä hinnoittelukysymyksiä, jotka ovat varmasti erityiskysymyksiä, joita eritoten tulee jatkossa tarkistella. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta omassa mietinnössään muistuttaa, sääntelyn yhteisvaikutuksia tulee tarkastella kokonaisuutena ja kattavasti myöskin jatkossa. Tällä esityksellähän pyritään siihen, että tällä on vaikutuksia kuluttajien turvallisuudentunteeseen, palvelujen saatavuuteen ja valvonnan toimivuuteen ja sitä kautta harmaan talouden torjuntaan. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan on valiokunta, jolle kuuluvat asiat niin maalla, merellä kuin ilmassa, toki myöskin siellä avaruudessa, joten vastaamme mietinnöllämme jo valmiiksi sitten myös tulevaisuuden taksialan haasteisiin sillä, että olemme esittäneet eduskunnalle hyväksyttäväksi lausumaa, että seuraamme tarkoin taksialan kehittymistä myöskin jatkossa, jolloin varmasti edustajien tulevaisuudenkuvat taksialasta tulevat seuratuiksi sitten lainsäädännön puitteissa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän tätä taksilain uudistusta oikeansuuntaisena ja tarpeellisena. Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että taksi on turvallinen, asianmukaisesti toimiva ja rehellisesti liiketoimintaansa harjoittava palvelu. Juuri tähän tämä esitys pyrkii vastaamaan. Taksialan vapauttamisen jälkeen kuluttajien luottamus alaan on monin paikoin heikentynyt. Siksi on perusteltua vahvistaa koulutusvaatimuksia, lisätä valvontaa ja torjua harmaata taloutta nykyistä tehokkaammin. On tärkeää, että kaikki alan toimijat pelaavat samoilla säännöillä, maksavat veronsa ja noudattavat toimialan velvoitteita. Kannatan myös toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien turvallisuudentunnetta. Selkeästi tunnistettavat taksikilvet, laadukkaampi kuljettajakoulutus sekä luontevampi valvonta lisäävät luottamusta koko toimialaan. Taksinkuljettaja on asiakaspalveluammatissa, jossa ammattitaidolla, kielitaidolla, paikallistuntemuksella ja asiakkaiden asianmukaisella kohtelulla on suuri merkitys. Myös harmaan talouden torjunta on välttämätöntä. Taksamittarivaatimus ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se parantaa matkojen jäljitettävyyttä, hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja viranomaisten mahdollisuuksia valvoa toimintaa. Se vahvistaa myös rehellisesti toimivien yrittäjien kilpailuasemaa. Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tärkein tavoite on oikea: palauttaa luottamusta taksialaan, vahvistaa matkustajien turvallisuutta ja kitkeä harmaata taloutta. Siksi suhtaudun esitykseen myönteisesti. Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vielä seuraavan seikan, kun puhutaan taksialan toimintavarmuudesta: hyvinvointialueilla on ollut käynnissä kilpailutuksia, joissa moni taksiyrittäjä, joka tarjoaa palveluita hyvinvointialueilla, on helisemässä korvausten osalta hintojen tullessa alas, ja tätä kautta tietysti myös ihan työtä tekevät taksinkuljettajat, joilla on haasteita saada palkkaa käyttöönsä ja niin sanotusti palkkaa pussiin siitä työstä, koska siellä ilmeisesti työt tulevat vähenemään. Samoin Kela-kyytien osalta Kelan päätös laskea näitä korvauksia tulee vaikuttamaan saamieni tietojen mukaan taksiyrittäjien toimintaan heikentävästi ja tätä kautta tietysti myös ihan siis tavan taksikuskien työntekoon ja siitä saatavaan palkkaan valitettavasti heikentävästi. Nämä ovat ne asiat, mihinkä jatkossa kyllä kannattaisi kiinnittää siellä hyvinvointialueilla huomiota mutta myös toki Kelan suuntaan osoittaa huomiota niin että kannattaisi pikkuisen katsoa sitä, että taksiala toimii, kuljettajat saavat palkan ja Kela-kyydit toimivat kuten kuuluu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi, että on ollut näitä kuntarahoituksen leikkauksia, niin VM:n arvio siitä, mikä TE-uudistuksen lisälasku kunnille on ollut sen kompensaation lisäksi, joka kunnille siis tehtiin uudistusta tehtäessä, on ollut 300—400 miljoonaa, eli se on aika iso summa sieltä kuntien rahoituksesta. Tämä on siis näitä nousseita työttömyysturvakuluja ja sakkomaksuja. Tähän ei ole tullut mitään uutta kompensaatiota eikä myöskään uutta mallia, jolla niitä sakkomaksuja voitaisiin tämmöisessä suhdannetilanteessa keventää. Sitä olen kyllä oppositiosta itse myös peräänkuuluttanut. Toinen asia, mistä halusin sanoa, on opettajien kohtaama väkivalta. Sen lisäksi, kun tässä puhuttiin tästä, miten pienissä kouluissa pystytään puuttumaan kiusaamiseen tai se nähdään paremmin, yleistynyt ilmiö on, että myös opettajaa kohtaan on väkivaltaa enemmän kuin ennen. Siinä myös tiedettäisiin ne keinot, joilla voitaisiin auttaa. Eli jos tiedetään, että luokassa on opiskelijoita tai oppilaita, jotka eivät ole täysin koulukuntoisia tai ovat aggressiivisia, niin sitä yksittäistä aikuista ei saa jättää yksin. Siellä pitäisi aina olla henkilöstöä, on se sitten koulunkäynninohjaaja tai avustaja tai erityisopetusresurssia, tai jos joku ei todellakaan ole koulukuntoinen, niin sitten sairaalakoulupaikkaa tai erityisluokkapaikkaa tarpeesta riippuen. Näitä ei pystytä tällä hetkellä riittävän nopeasti turvaamaan. Kyllä ammattihenkilöstö tietää sen, että tällaisessa tilanteessa itse asiassa koko luokan opetus kärsii, eivät ainoastaan ehkä ne kiusatut opiskelijat. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, että kun väkivalta ja työn haastavuus kohdentuu myös opettajiin, niin alan houkuttelevuus kärsii. Palkkakehitys ei ole ollut hyvä. Me tiedetään, että tällä kaudella tuli vientivetoinen palkkamalli, joka sitoo sen palkkakehityksen vientialojen kehitykseen. Iso huoli on siitä, millä me koko opetussektorin, kasvatussektorin, houkuttelevuus turvataan myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa niin sanottu perusopetuksen osaamistakuu. Osaamistakuulla tarkoitetaan valtakunnallisesti määriteltyjä yhtenäisiä menettelyjä, joilla varmistetaan, että jokaisella perusopetuksen päättävällä nuorella on riittävät perustaidot, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaito. Tavoitteen saavuttamisen turvaaminen edellyttää, että perusopetuksessa on selkeät kansalliset tavoitteet osaamiselle ja että osaamisen arviointi perustuu yhtenäisiin kriteereihin. Osaamistakuun toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi perusopetuslakiin kansallisesti yhtenäiset oppilaiden arviointiin ja opinnoissa etenemiseen liittyvät säännökset. Esityksen mukaan opetussuunnitelman perusteissa määritellään kansallisesti vähimmäisosaamisen taso, joka on edellytyksenä vuosiluokalta toiselle siirtymiseen. Tämän esityksen taustalla on pitkään jatkunut perustaidoissa, erityisesti lukutaidossa, havaittu oppimistulosten heikkeneminen. Myös sivistysvaliokunta on useassa eri yhteydessä tuonut esille huolensa oppimistulosten heikentymisestä ja kiinnittänyt huomiota perustaitojen oppimisen keskeiseen merkitykseen. Kotimaisten kielten opetuksen vahvistaminen on myös laajempi sivistyksellinen kysymys, koska lukemisen sujuvuus ja luetun ymmärtäminen vaikuttavat oppimiseen kaikissa oppiaineissa. Siksi lukemista edistävien käytäntöjen, kuten säännöllisen ohjatun lukemisen, kirjallisuuden monipuolisen käytön sekä kirjasto- ja kotiyhteistyön, tulee olla osa koulun toimintakulttuuria eikä pelkästään yksittäisen oppiaineen vastuulle kuuluva tehtävä. Valiokunta korostaa koulun ja kodin yhteistyötä perustaitojen oppimisessa. Huolena on ollut myös oppilaiden välisten erojen kasvaminen. Heikon osaamistason oppilaita on aikaisempaa enemmän, eikä osalla perusopetuksen päättävistä oppilaista ole riittävää osaamista pärjätäkseen toisen asteen opinnoissa. Samanaikaisesti kun oppilaiden oppimistulosarvioinnit osoittavat osaamistason heikentyneen, kouluissa annetuissa arvosanoissa on havaittu inflaatiota, mikä tarkoittaa, että oppilaat ovat voineet saada hyviä arvosanoja heikommalla osaamisella. Lisäksi oppimistulosarviointien perusteella samalla osaamistasolla olevat oppilaat voivat eri kouluissa saada toisistaan poikkeavia arvosanoja. Valiokunta pitää esitettyä lainsäädäntöä kannatettavana ja toteaa mietinnössään, että säädösesityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä oppilaan arvioinnin keskeistä sisältöä vaan vahvistaa säädösperustaa yhdenvertaiselle oppilaan arvioinnille. Valiokunta korostaa, että osaamistakuun toteuttamiseksi oppiainekohtaisten tavoitteiden ja sisältöjen sekä oppilasarvioinnin kriteereiden tulee muodostaa selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. On hyvä, että valtakunnalliset kriteerit laaditaan opetussuunnitelman perusteissa vuosiluokkakohtaisesti. Valiokunta pitää valtakunnallisesti yhtenäisesti sovellettavia säännöksiä merkityksellisinä oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Niillä varmistetaan, että arviointi on yhdenmukaista ja opetuksen järjestäjästä tai opettajasta riippumatonta. Arvioinnin yhdenmukaisuudella on erityinen merkitys perusopetuksen päättöarvioinnissa, koska sen perusteella suoritetaan valinnat perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Valiokunta pitää hyvänä, että hallituksen esityksessä korostetaan oppimisen tuen ensisijaisuutta siten, että oppilaan tulee saada hänen tarpeidensa edellyttämiä tukitoimia ennen kuin luokalle jättämistä edes harkitaan. Valiokunta korostaa, että oppilaan luokalle jättäminen on viimesijainen pedagoginen ratkaisu eikä se voi perustua terveydentilaan vaan ainoastaan tilanteeseen, jossa oppilas ei ole saavuttanut vähimmäisosaamista hänelle annetuista tukitoimista huolimatta. Valiokunta toteaa, että ehdotettu uudistus ei ole vain lainsäädännön vaan myös toimintakulttuurin muutos. Lainsäädännön uudistamisessa kattavalla ja pitkäkestoisella toimeenpanon tuella on keskeinen merkitys. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun uudistuksen toimeenpanoa tuetaan vahvistamalla kaikkien opettajien oppilasarvioinnin osaamista. Valiokunta toteaa mietinnössään, että arviointikriteerit yksinään eivät riitä varmistamaan oppilaiden arvioinnin yhdenmukaisuutta vaan lausuntojen mukaan sen varmistamiseen tarvitaan myös kansallisia arviointivälineitä ja ‑materiaaleja, kuten tehtäväpankkeja. Valiokunta ehdottaakin, että eduskunta hyväksyy lausuman, jossa edellytetään, että hallitus selvittää toimet valtakunnallisten tehtäväpankkien laatimiseksi peruskoulujen yhdenmukaisen arvioinnin tueksi. Valiokunta painottaa, että uudistusta tulee seurata tarkoin, kiinnittäen huomiota muun muassa esityksen tavoitteena olevan oppimisen ja osaamisen arvioinnin yhdenvertaisuuden edistämisen toteutumiseen. Valiokunta ehdottaa mietinnössään lähinnä tarkentavia muutoksia lakiesityksen 22 §:n 5 momenttiin ja 22 b §:n 2 momenttiin. Hallituksen esitykseen sisältyy osaamistakuun toteuttamista edellyttävien sääntömuutosehdotusten lisäksi ehdotukset muun muassa asetuksenantovaltuuksien ja Opetushallituksen toimivaltaa koskevien säännösten tarkistamiseksi vastaamaan perusopetuslain edellyttämiä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Valiokunta pitää myös näitä säännösesityksiä kannatettavina. Valiokunnan mietintö hyväksyttiin yksimielisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka ei ilmesty itsestään kauppojen hyllyille. Sitä varten on tehty töitä pelloilla, maatiloilla, kasvihuoneissa ja loppuvaiheessa myös elintarvikealan tehtaissa. Suomalainen ruoka syntyy siis suomalaisesta työstä. Siksi tarvitsemme elintarvikelain uudistuksen, jotta tämä koko elintarvikeketju, jossa ruoka tulee monien eri vaiheiden jälkeen pellolta kaupan hyllylle ja lopulta ruokapöytään, olisi mahdollisimman reilu kaikille osapuolille. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuottaja on ansainnut kunnon korvauksen työstään. Jokainen ymmärtää, ettei ruuan tuottaminen ole mitään kevyttä ja helppoa hommaa. Sitä tehdään säässä kuin säässä, aamusta iltaan, ja työ on hyvin fyysistä. Siksi me emme voi jatkaa niin, että se, joka tekee kaikista raskaimman työn, saakin tuotantoketjussa palkkioista sen pienimmän siivun. Kun viljelijä, kotieläintuottaja tai elintarvikeyrittäjä tekee työnsä hyvin, siitä pitää myös saada oikeudenmukainen korvaus, sellainen, jolla tulee toimeen. Suomessa ruokakauppojen kilpailu on keskittynyt pääosin kahdelle suurelle toimijalle. Se tarkoittaa tuottajan kannalta sitä, ettei ole juurikaan varaa valita, kenelle möisi sen tuottamansa ruuan. Neuvottelut tällaisessa tilanteessa eivät ole koskaan tasavertaiset, ja kauppa on aina se, jolla on kädessään ne paremmat neuvottelukortit, ja juuri siihen ongelmaan me haluamme tällä esityksellä puuttua. Yksi osa tätä esitystä on myös se, että kauppojen omien tuotemerkkien suosiminen jatkossa kielletään. Me emme ole nyt tämän lain myötä poistamassa kauppojen omia merkkejä vaan haluamme, että kilpailu olisi aidosti reilua, ja se vaatii sen, että eri valmistajien omat tuotteet pääsevät kaupassa tasapuolisesti esille ja myyntiin eivätkä ne jää jatkuvasti kauppojen omien merkkien varjoon. Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei pelkästään puolusta ruuantuottajien asemaa, vaan se huolehtii myös maamme huoltovarmuudesta. Olemme saaneet viime vuodet seurata sitä, miten maailmantilanne on saattanut muuttua joissakin maissa hyvinkin nopeasti normaalista poikkeustilaan. Siksi meidän täytyy varmistua siitä, että poikkeus- ja kriisitilanteessa pystymme kaikesta huolimatta tuottamaan kotimaista ruokaa. Se vaatii sen, että meillä on riittävästi ruuantuottajia eri puolilla Suomea ja että ruuantuottajilla on edellytykset tehdä työtään. Jos suomalainen ruuantuotanto ei ole kannattavaa, tilat lopettavat toimintansa, ja kun tilat lopettavat, ruuantuotannon osaaminen katoaa tila kerrallaan, ja jos päästämme osaamisen katoamaan, sitä ei hetkessä saada takaisin. Tällä esityksellä panostamme myös jatkuvuuteen. Kun ruuantuottajat tietävät, että he saavat työstään kunnon korvauksen eivätkä ole neuvottelutilanteessa kauppojen kanssa aina heikommassa roolissa, he toivon mukaan haluavat jatkaa tätä arvokasta työtä. Toivon mukaan se sama palo tähän työhön jatkuu myös seuraaville sukupolville. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruuantuotantoon liittyvät vahvasti myös alueelliset päätökset. Kun varmistamme, että ihmisillä on mahdollisuus elää, tehdä töitä ja tulla toimeen myös maaseudulla, pidämme huolen koko Suomen elinvoimaisuudesta. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille myös sen, että tällä hallituskaudella varmistimme, että nykyinen synnytyssairaalaverkosto säilyy koko maassa. Se luo turvaa myös maaseudulla asuville — että heidänkin on turvallista perheellistyä, kun synnytyssairaala ei ole kohtuuttoman matkan päässä. Samalla meidän täytyy huolehtia siitä, että harvaan asutulla seudulla on myös muita palveluita, jotta perheet pystyvät rakentamaan elämäänsä myös suurten kaupunkien ulkopuolelle. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruokaan liittyvät olennaisesti myös julkiset hankinnat. Suomessa syödään joka päivä valtavat määrät aterioita päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja varuskunnissa, ja juuri näissä paikoissa meidän tulisi suosia entistä enemmän kotimaista ruokaa. Olen sitä mieltä, että kaikkien julkisten palveluiden piirissä olevien tulisi tarjota ensisijaisesti vain ja ainoastaan Suomessa tuotettua ruokaa, kun sitä on meillä tarjolla — poikkeuksena toki tuotteet, joita meillä ei kasva, kuten ananas ja muut trooppiset hedelmät, mutta muuten en keksi syytä, miksi meillä pitäisi olla tarjolla mitään ulkomailla tuotettua, jos ruuan saa Suomesta. Tämä vahvistaisi entisestään kotimaista työtä, parantaisi huoltovarmuutta, ja koko elintarviketeollisuus ja suomalaiset ruuantuottajat hyötyisivät siitä. Arvoisa puhemies! Vaikka tämä esitys ei korjaa kaikkia ruuantuotannon ja -tuottajien asemaan liittyviä haasteita, tämä on muutos parempaan. Meidän täytyy edelleen jatkaa työtä sen eteen, että meillä on tulevaisuudessakin elinvoimainen ruuantuotanto ja tulevat sukupolvet saavat nauttia puhtaasta suomalaisesta ruuasta, kuten me olemme saaneet. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on elintarvikemarkkinalain muutos. Se jatkaa pitkää sarjaa, jolla tuottajien asemaa elintarvikeketjussa yritetään parantaa. Kuten puheenjohtajamme valiokunnasta totesi, valiokunta oli lopulta yksimielinen, ja siinä asian läpiviemisessä ei ihan vähäinen rooli ollut myöskään oppositiolla, mutta kiitän ennen kaikkea puheenjohtajaa, että tämä on nyt tässä. Mistä lainsäädännössä on kyse? Ehkä tärkein muutos on se, että elintarvikesektorilla on neuvotteluvelvollisuus poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jos tämä laki olisi ollut voimassa, nyt olisi ollut pakko käydä neuvotteluja, koska sähkön hinta oli korkeimmalla tasolla tammi-helmikuussa kuin koskaan Suomen historiassa. Tällä hetkellä polttoaineitten hinnat ovat korkeammalla tasolla kuin koskaan Suomen historiassa, ja siitä seurauksena lannoitteitten, rehujen, rahtien, kaikkien kustannukset ovat nousseet. Tämä velvoite sitoo neuvotteluosapuolia. Pöytään on mentävä, mutta toki markkinataloudessa emme voi päättää, mitä sieltä pöydästä syntyy. Toiseksi suurin asia mielestäni oli se, että kaupan omia tuotemerkkejä, niin sanottuja private labeleita, ei voi enää suosia. Ei voi olla niin, että brändituote on kuin kyykkyviini siellä kaupan alahyllyllä ja kaupan oma tuotemerkki on aseteltu hyvin tai että on aivan erilaiset katteet brändituotteista tai kaupan omista tuotemerkeistä. Myöskään kohtuuttomia sopimusehtoja ei voi samaan tapaan jatkaa. Meillähän on ollut tällainen plagiointikäytäntö hyvin yleistä elintarvikemarkkinassa, että vaaditaan vaikka kestävyys- tai elintarviketurvallisuus- tai terveyssyistä johtuen reseptiikat uusista tuotteista, mitä on tehty. Eihän missään muussa toimialassa toimisi niin, että plagioidaan suoraan toisten tuotekehittelemä tuote ja sitten kääritään voitot siitä ja sijoitetaan sinne alahyllyyn se brändituote, myydään kovalla voitolla ilman tuotekehitystä oma private label. Tämä asia ei voi jatkua. Myöskin jos väärinkäytöksiä tällä tavoin tai muutoin ilmenee tuotteen toimittajilta, nyt voidaan tämä asia nostaa framille ja siitä ei voi seurata kostotoimia. Eli tähän asti, jos joku ei ole suostunut vaikkapa reseptiikkaa toimittamaan, tämä toimija ei ole saanut hyllypaikkaakaan välttämättä. Nyt tällaiset kostotoimet ovat kiellettyjä, vaikka kaupanala vastusti tätäkin asiaa kovasti, he olisivat halunneet, että totta kai kostaa pitää saada, jos toimija vaatii omia oikeuksiaan. Myöskin elintarvikemarkkinavaltuutettu saa lisää mahdollisuuksia hakea tietoa, tehdä tietopyyntöjä, ja näin hän voi oman toimistonsa avulla valvoa heikomman asemaa entistä paremmin. Tämäkään laki ei ole käänteentekevä, ja totta kai, kun meillä on oligopolistinen kauppa ja myöskin pörssissä toimivaa jalostusyritystä siinä monesti tuottajan ja kaupan välillä, niin emme me tälläkään lailla voi taata, että se tuottajan asema välttämättä paranee, mutta tämä on aivan varmasti edistysaskel oikeaan suuntaan. Kun alussa mainitsin tästä neuvotteluvelvoitteesta, pyydän nyt kaikkia toimijoita, jotka kuulevat tämän puheenvuoroni, että tehdään sen lain pykälä yhdessä todeksi. Vaaditaan tuottajina, ehkä osuustoiminnan jäsenenä tai luottamushenkilönä, ehkä kuluttajana sitä, että nyt kun meillä on lainsäädäntö takana, niin neuvottelut pitää aukaista. Tehdään tämä lainsäädäntö todeksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme huoltovarmuudesta ja turvallisuudesta, puhumme lopulta hyvin arkisista asioista: siitä, että kriisin hetkellä sairaalassa riittää suojavälineitä; siitä, että energiaa ja rakennustarvikkeita on saatavilla; ja siitä, että yhteiskunnan perustoiminnot eivät pysähdy tiukkaan lainsäädäntöön silloin, kun aikaa ei yksinkertaisesti ole. Tämä esitys vastaa suoraan siihen ongelmaan, jonka opimme viime vuosien kriisistä. Pandemia ja geopoliittiset häiriöt osoittivat, että vaikka tuotteita olisi periaatteessa olemassa, ne eivät aina pääse ajoissa markkinoille — sertifikaatit viivästyvät, toimitusketjut katkeavat ja kansalliset viranomaiset toimivat eri tahtiin. Tämä on vakava turvallisuusriski, joka meidän tulee torjua ennen kuin seuraava yhteiskunnallinen kriisi koettelee kestävyyttämme. Arvoisa puhemies! On syytä kysyä ääneen, mitä tämä esitys tekee käytännössä. Se luo selkeän hätätilamenettelyn, jota voidaan käyttää vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Kun Euroopan unionissa todetaan sisämarkkinoiden hätätila ja tietyt tuotteet nimetään kriittisiksi, Suomi voi tämän lain nojalla toimia nopeasti. Viranomainen voi myöntää määräaikaisen luvan tuoda ja ottaa käyttöön turvallisia tuotteita silloinkin, kun normaali sertifiointiprosessi ei ehdi valmistua. Myös talousvaliokunta on tehnyt esitykseen tarkennuksia, jotka parantavat kokonaisuutta turvallisuuden näkökulmasta. Siksi turvallisuudesta ei tingitä, mutta turha viivyttely poistetaan. Arvoisa puhemies! On tärkeää korostaa, että kyse ei ole vapaalipuista tai sääntöjen romuttamisesta, päinvastoin. Laki edellyttää, että tuotteiden turvallisuus voidaan luotettavasti osoittaa, ne merkitään erikseen kriisinaikaisiksi tuotteiksi ja niitä valvotaan tavallista tarkemmin. Jos tuote osoittautuu vaaralliseksi, lupa voidaan välittömästi peruuttaa. Tämä on vastuullista varautumista, ei riskinottoa. Samalla esitys vahvistaa viranomaisten yhteistyötä, kun tieto poikkeusluvista, riskeistä ja markkinoille tulevista tuotteista liikkuu viranomaisten, Tullin ja muiden EU-maiden välillä. Tämä parantaa tilannekuvaa ja estää sen, että kriisin keskellä jokainen maa tai viranomainen toimii omissa siiloissaan. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ja huoltovarmuus eivät synny kriisin hetkellä vaan etukäteen rakennetuista rakenteista. Varautumisen täytyy tapahtua syvän rauhantilan aikana. Tämä laki on juuri sellainen rakenne. Se varmistaa, että kun seuraava kriisi tulee, Suomi pystyy toimimaan nopeasti, hallitusti ja ennen kaikkea turvallisesti. Siksi pidän tätä esitystä tärkeänä osana Suomen varautumista ja kokonaisturvallisuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Nostan kolme pointtia tästä hankintalaista. Ensinnäkin velkajarrutyöryhmän jäsenenä ihmettelen sitä, että tällaisessa julkisen talouden tilanteessa halutaan aiheuttaa kunnille 600 miljoonan edestä kustannuksia — tämä tulee Kuntaliiton laskelmista. Toiseksikin nämä kustannukset eivät koidu oikeastaan niinkään suurille kaupungeille, vaan tämän on tarkoituskin olla pienten kuntien pakkoliitoslaki. Eli tällä hankintalailla ajetaan pieniä kuntia isompiin yksiköihin. Ja kolmanneksi olen erittäin surullinen siitä, minkä vaikutuksen tämä hankintalaki antaa suomalaiseen ruoantuotantoon ja suomalaisen ruoan, lähi- ja luomuruoan ja ylipäätään suomalaisen ruoan, hankkimiseen. Me olisimme voineet tässä lain yhteydessä säätää sen, että julkisiin ruokapalveluihin ei oteta ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön velvoitteita, mutta se ei hallitukselle kelvannut. Me olisimme voineet tätä kymmenen prosentin sääntöä muuttamalla, tai tekemällä poikkeuksia, varmistaa sen, että kuntien yhdessä omistamat, esimerkiksi hyvinvointialueen kanssa tai useamman kunnan yhteistyönä omistamat, ruokahuoltoyksiköt olisivat voineet toimia järkevällä tavalla, mutta tämä hallitus ei sitä halunnut. Se ei halunnut varmistaa erityisruokavalioita, ei lähiruokaa, ei luomuruokaa, ei sitä, että hankintaosaamista olisi niin, että pystytään paikallista hankkimaan, kun toisella puolella valittajina ovat vastassa isot kansainväliset jättiyhtiöt. Eli nyt sitten kuntiin joudutaan palkkaamaan uutta väkeä, jos halutaan tällaiseen lopputulemaan päästä. Tämä hankintalaki on näiltä osin täysi susi.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä arvostamani edustaja Kallio piti hyvän puheenvuoron. Itse asiassa hän puhui samaa asiaa, mitä itse tässä aion tuoda esille, elikkä edustaja Kallio hienosti otti tekstiä sieltä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon tekemästämme eriävästä mielipiteestä, jossa siis koko oppositio oli yhdessä mukana. Siellähän lukee muun muassa seuraavaa: ”Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että nyt kun kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta.” Arvoisa rouva puhemies! Itse kiinnitän huomiota juuri erikoisruokavalion tuottamiseen näitten muutosten jälkeen. Se ei ole leikin asia, eikä sitä sovi vähätellä. Kun puhutaan erikoisruokavaliosta ja sen toimittamisesta eri sidosryhmille, niin on äärimmäisen tärkeää, että se ruokavalio on todella sitä, minkä sen kuuluu olla. Ihan tälleen keliaakikkona voin sanoa, että jos siellä virheitä tulee sen ruokavalion toimittamisen suhteen, vaikka erityisesti vanhemmille ihmisille, niin siitä voi olla tosi isoja ja vakavia seuraamuksia. Siten tämä asia on myös otettava tässä yhteydessä huomioon. Tämä ei ole muissa puheenvuoroissa varsinaisesti esille tullut, joten siksi halusin tämän vielä tässä sanoa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun kannatuspuheenvuoro edustaja Mehtälän tekemään vastalauseeseen ja siinä esitettyihin lausumiin. Täällä on pidetty erinomaisia puheenvuoroja, mutta nostan joitain teemoja vielä tässä erityisesti esille. Tämä paljon esillä ollut kymmenen prosentin omistusraja vaikuttaa erityisen vakavasti ja kalliisti kuntien toimintojen järjestämiseen ja, voi ajatella, jopa huoltovarmuuteen kuntien järjestämän ruokahuollon osalta. Vaikka esityksen tavoitteena on kilpailun lisääminen ja säästöjen aikaansaaminen, ovat esityksen vaikutukset etenkin kuntakentällä täysin päinvastaiset, kuten täällä on hyvin ja useaan kertaan todettu. Se lisää kustannuksia, mutta ei lisää kilpailua ja heikentää erityisesti pienien elintarvikkeita tuottavien tahojen mahdollisuuksia tarjota tuotteita jatkossa kuntien ruokapalveluille. Hallituksen esitys ei myöskään vastaa parlamentaarisen arviointiryhmän tavoitteita julkisten elintarvikehankintojen sääntelystä. Hankintakriteerejä koskevat hyvät periaatteet tulee kirjata velvoittavasti hankintalain pykäliin, jotta ne eivät jää pelkiksi tavoitteiksi. Lain tulee myös ohjata hankintayksiköitä tekemään elintarvike- ja ruokapalveluhankintoja, joissa noudatetaan kestäviä ja Suomen lain mukaisia tuotantotapoja. Kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita on kohdeltava yhdenvertaisesti edellyttämällä samoja tuotantotapoja tuonnilta, mikä vahvistaa myös huoltovarmuutta. Lisäksi laadun tulee olla ensisijainen valintaperuste hankinnoissa, sillä ilman selkeää velvoittavuutta laatukriteerit jäävät helposti hinnan jalkoihin. Vähimmäisomistusosuuden kymmenen prosentin vaatimus koskisi esimerkiksi noin 20:tä ateriapalveluyhtiötä, joiden omistajia ovat yhdessä kunnat ja hyvinvointialueet. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa palveluiden uudelleenjärjestelystä aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin. Arvoisa puhemies! Erityisen hankalat vaikutukset esitetyllä sääntelyllä on pieniin kuntiin — mikä on tuotu lähes jokaisessa puheenvuorossa esille — yksinkertaisesti sen takia, että pienen kunnan ei ole järkevää tai aina edes mahdollista toteuttaa ateriapalveluja yksin, ja sidosyksikköjärjestämisen rajoittaminen estää keskittämisen tuomat volyymihyödyt. Paikalliset ateriapalveluyhtiöt ovat myös ne, jotka takaavat lähi- ja luomuelintarvikkeiden laajan käytön ja hankkimisen, paikallisen ruuan. Mikäli pieni kunta joutuu luopumaan nykyisestä palveluiden järjestämistavastaan sidosyksikkömuutoksen myötä, se näkyy välittömästi koululaisten, varhaiskasvatuksen sekä vanhusten arjessa. Pelkät omistusjärjestelyt, saati muu palveluiden uudelleenjärjestäminen, johtavat merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin kunnissa. Erityisesti sidosyksiköissä, joissa on merkittävää omaisuutta tai tasearvo, muodostuvat osakkeiden hinnat merkittäviksi. Tällaista omaisuutta ovat muun muassa ympäri Suomen tehdyt keittiöinvestoinnit ateriapalveluyhtiöiden toiminnan alueelliseksi varmistamiseksi. Omistusjärjestelyjen mahdollistamiseksi kunnat joutuvat hakemaan lisärahoituksia lainoin ja muin rahoitusjärjestelyin, joita ei nykyisessä taloustilanteessa muutoin olisi tarpeen toteuttaa. Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että mikäli nyt kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta. Onkin mahdollista, että jos ruokapalveluiden järjestäminen ei ole mahdollista järjestää oman sidosyksikön kautta, hyvinvointialue ottaa toiminnan itselleen. Tästä järjestelystä syntyy isoja muutoskustannuksia, mutta mitään uutta markkinaa ei käytännössä synny. Paikallisesti tuotetut ateriapalvelut ovat osa suomalaista huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta. Elintarvikehankintojen erityinen huomioiminen osana huoltovarmuutta ja varautumista on äärimmäisen tärkeää. Paikalliset keittiöt varmistavat ruuan toimitusvarmuuden myös poikkeustilanteessa. Julkisomisteisessa ateriapalvelussa, joka toimittaa ruuan laitoksiin vanhuksille ja lapsille, on kyse teollisen kokoluokan tuotannosta, jossa määrät ovat 15 000—40 000 annosta päivässä. Arvoisa puhemies! Hieman ehkä makaaberi sanonta, mutta englannin kielestä suomennettuna on olemassa sellainen kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, ja kyllä tässä hieman sellaisia elkeitä on. — Kiitos. [Jaana Strandman: Ohhoh!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hankintalaki tässä muodossaan on erityisesti julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle erittäin huono asia. Käsittelimme sitä hyvin perusteellisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kuulimme lukuisia asiantuntijoita. Niistä yksi mielenkiintoisimpia oli sellainen kokonaisnäkemys, jossa lukusarja menee tällä tavalla: Suomen julkisten hankintojen kokonaisuudesta, joka on noin 38 miljardia euroa, tällä hetkellä valtaosa eli 31 miljardia on täysin suoraan jo hankintojen piirissä ja 7 miljardia, siis tuollainen noin viidennes, on sitten näiden sidosyksikköyhtiöiden toimintaa. Se jakaantuu kahtia niin, että siitäkin puolet on hankintaa, joka tehdään ulkopuolelta, ja toinen puoli eli kolme ja puoli miljardia on sitä omaa toimintaa. No, valtaosa näistä sidosyksiköistä on sellaisia, että niissä suuret kunnat, niin kuin täällä nyt on kerrottu, tulevat sen jälkeen kyllä pystymään jatkamaan, kun ne tekevät järjestelyjä, joissa sitten ne yli kymmenen prosentin omistusosuuden omaavat tulevat jäämään sinne. Mutta se pienten kuntien ongelma, kuten täällä on jo selkeästi viitattu, tulee olemaan todella suuri ja hankala. Itse asiassa tässä vapautuu markkinoille hyvin vähän mitään toimintaa — on arvioitu, että käytännössä jopa tuollainen 100—150 miljoonaa euroa eli lähinnä se pienosakkaiden osuus nyt sitten. Millä tavalla ne tulevat siitä sitten selviämään? Ja kun tätä verrataan näihin muutoskustannuksiin, niin ei tässä taloudellisessa yhtälössä todella ole mitään järkeä. Terveydenhuollossa on viime vuosina korostettu kovinkin paljon tätä suurtuotannon etua, ja se näkyy sitten useissa niissä yhtiöissä, joita ollaan esimerkiksi tukipalveluihin luotu mutta sitten myös ihan ydinpalveluihin, joita nyt edustavat ehkä tunnetuimmin Suomessa Pirkanmaalla toimivat Coxa ja Sydänkeskus Oy. Nyt näiden toiminta tulee selkeästi tässä vaikeutumaan, ja sama tulee näkymään tietysti muualla Suomessa vastaavissa yhtiöissä. Sitten on myös nämä kilpailurajoitukset, jotka ovat toki jo ennestään voimassa ja jotka ovat Suomessa paljon tiukemmat kuin sitten EU:n hankintadirektiivin määritelmät, eli vain tämä viisi prosenttia tai 500 000 euroa saa olla ulosmyyntiä. Esimerkiksi HUS Laboratorio voisi myydä tällä hetkellä markkinoilla paljon enemmän, mikä suoraan hyödyttäisi terveyspalveluiden käyttäjiä, mutta nämä rajoitteet jatkossakin heikentävät sitä. Kaiken kaikkiaan, niin kuin tässä edellinenkin puheenvuoron käyttäjä totesi, hylättävä lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse merkittävästä uudistuksesta, joka vahvistaa julkisten hankintojen tehokkuutta, lisää kilpailua ja parantaa verovarojen käyttöä. Julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain noin 38 miljardilla eurolla. Siksi on tärkeää, että hankintajärjestelmä kannustaa aidosti kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, markkinoiden toimivuuteen ja uusien toimijoiden mukaanpääsyyn. Hallituksen esitys on vastaus tähän tarpeeseen. Erityisen tärkeää on, että uudistus vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Se tukee yrittäjyyttä, alueellista elinvoimaa ja kilpailuneutraliteettia sekä vähentää sellaisia rakenteita, jotka ovat voineet vähentää kilpailua. Samalla hallitus on huomioinut nykyisen turvallisuusympäristön vaatimukset. Esitys vahvistaa huoltovarmuuden, kyberturvallisuuden, vastuullisuuden ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamista osana hankintaprosesseja. Valiokunta on käsittelyssään arvioinut huolellisesti myös uudistuksen vaikutuksia kuntiin, hyvinvointialueisiin ja eri toimialoihin. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy siirtymäaikoja ja valiokunta korostaa vaikutusten aktiivista seurantaa. Näin voidaan varmistaa, että uudistuksen tavoitteet saavutetaan hallitusti ja palvelujen saatavuus turvaten. Kokonaisuutena hallituksen esitys vie julkisia hankintoja avoimempaan, kilpailullisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Se vahvistaa suomalaisen yrityskentän mahdollisuuksia, tukee talouskasvua ja luo edellytyksiä julkisen talouden kestävälle hoidolle. Mutta vielä kertaan hyvin tärkeän asian: Pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun on todella tärkeää, ja se on yksi tämän esityksen päätavoitteista. Mutta täällä salissa me olemme kuulleet hyvin monta kriittistä arviota tästä esityksestä, ja onkin ensiarvoisen tärkeää seurata säätelyn vaikutuksia erityisesti pienissä kunnissa ja niissä kunnissa, jotka ovat kaukana kasvukeskuksista. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailua vapautetaan tällä esityksellä, mutta kuinka paljon sitä oikeasti tässä tapahtuu? Meillä julkiset hankinnat ovat 38 miljardia euroa: valtio, kunnat ja kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät, seurakunnat. 31 miljardia on ihan vapaasti kilpailtavissa. Tässä, mistä me nyt puhumme, puhutaan seitsemän miljardin sidosyksikköhankinnoista — seitsemästä miljardista, kun kaiken kaikkiaan on 38 miljardia. Siinäkin on kysymys siitä, että aika moni niistä toiminnoista, jotka on synnytetty kuntien toimintoina, in-house-yhtiöinä, on syntynyt kuntien luonnollisen yhteistyön seurauksena. Mitä kunta tekee? On havaittu, että naapurikunta tekee samanlaista ja me voidaan tästä saada hyötyä, tehdään tästä yhtiö ja saadaan in-house-yhtiö ja saadaan palvelutuotantoa tehtyä. Näin. Toinen syy, minkä takia tätä on tehty, liittyy siihen, että nämä ulosmyyntirajat ovat todella tiukat, ja sen takia on sitten synnytetty yhtiöitä, joilla pystytään yhteistyötä tekemään. Nyt kun näitä on tehty, niin erityisesti pienet kunnat ovat näistä hyötyneet, koska monet in-house-yhtiöt ovat syntyneet isojen kasvukeskusten ja niiden ympärillä olevien kuntien kanssa yhdessä. Ja tässä tulee olemaan se ongelma. Täällä on kaksi isoa ongelmakohtaa. Toinen liittyy tähän kymmenen prosentin omistusosuuteen. Nyt kun tätä on laskettu siitä seitsemästä miljardista eurosta, joka tässä on se kokonaisvolyymi sidosyksiköillä, ja sitten kun palastellaan tämä sellaisiin osiin, paljonko on niitä sidosyksiköitä, joilla on enemmän kuin kymmenen omistajaa, niin sitten ruvetaan olemaan enää kahdessa miljardissa, ja sen jälkeen siitä puolet on omaa tuotantoa ja toinen puoli on markkinoilta hankittua. Markkinoille vapautuva pienomistajien osuus, josta tässä nyt puhutaan, on 5—15 prosenttia, 50:stä 150 miljoonaan euroon. Aika pieni markkinatoimija tästä tulee, mikä vapautuu markkinoille. Ja sitten, tämä ei varmaan jää tähän. Tapahtuu semmoinen, että kunnat alkavat vetää toimintoja itselleen, ja sitten katsotaan, kuinka paljon oikeasti sitä tilannetta tässä sitten avataan näillä toimilla. Tässä olisi pitänyt tätä kymmenen prosentin rajaa pudottaa todella roimasti alaspäin. Itse ymmärrän sen kritiikin, kun on laitettu, että 0,0 tai 0,1 prosentilla on saatu sidosyksikköasema, että se ei varmaan ole ollut järkevä koko, vaan yksittäisistä prosenttiyksiköistä olisi 1:n ja 3:n välillä varmaan ollut se tilanne, jolla olisi pystytty tämä hoitamaan fiksummalla tavalla. Toinen olisi myös ollut, että ulosmyyntirajaa olisi nostettu. Nämä ovat niitä keskeisiä asioita, jotka tässä lakiesityksessä ovat pielessä. Voi sanoa, että siellä voi kannattaa niitä monia asioita, jotka liittyvät siihen, että jos tulee vain yksi tarjous ja niin poispäin ja että tietyn kokoluokan tarjoukset pitää jakaa ja niin poispäin. Siellä on ihan hyviä kilpailua lisääviä juttuja, mutta näillä rajoilla estetään monia järkeviä toimintoja. Siitä kertovat, arvoisa rouva puhemies, nämä 700 lausuntoa, jotka ovat vastaan tätä esitystä. Se kertoo siitä, kuinka kova vastustus tulee, ja tässä mielessä voi enteillä, että jatkossa tulee olemaan hankaluuksia, miten tätä tullaan toteuttamaan. Sitten, arvoisa rouva puhemies, on vielä tämä toimeenpanoaikataulu, jossa ajatellaan, että vuodessa tämä kunnissa saadaan aikaiseksi ja sitten kolmessa vuodessa hyvinvointialueilla näitten osalta. Ja sitten kun tiedetään, että kaikki nämä tulevat samaan aikaan kilpailutettavaksi tai kaikki tulee muutokseen, niin muutoskustannukset ovat erittäin isot. Kunnat ovat laskeneet, että muutoskustannuksia tälle osalle tulee siellä 500 miljoonan luokkaa. Ne ovat todella valtavia. Tässä taloudellisessa tilanteessa ne lisäävät tätä tilannetta, joka vie tätä kestämättömään suuntaan. Edustaja Mäkysen ehdotus, jossa esitetään lain hylkäämistä, on kannatettava. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen hankintalain uudistukselle asettamat tavoitteet ovat kannatettavia. Alueellisen elinvoiman vahvistaminen, tehokkuus, kustannussäästöt ja yrittämisen toimintaedellytysten parantaminen ovat kaikki tavoitteita, jotka voimme varmasti kaikki tässä salissa allekirjoittaa. Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että tämä hallituksen esitys ei tule toteuttamaan näitä tavoitteita vaan tulee toimimaan jopa päinvastaisesti. Esitys kaventaa kuntien itsehallintoa ja lisää kuntien ja alueiden kustannuksia ja hallinnollista taakkaa merkittävästi. Myös suuri osa lausunnonantajista valiokunnassa selkeästi vastusti lakiesitystä. Hallituksen esitykseen sisältyvillä vähimmäisomistusosuusvaatimuksilla tulee olemaan merkittäviä seurauksia erityisesti pienille kunnille ja kuntien yhteiselle kehittämistyölle. Kuntien yhteisomistuksessa olevat kehitysyhtiöt ovat yleisiä ja tärkeitä työkaluja alueen yhteisen elinvoimatyön tekemiselle. Yritystoiminnat eivät seuraa kuntarajoja, ja varsinkin alueellisten teollisuusklusterien kehittäminen vaatii kuntien tiivistä yhteistyötä. Hallituksen esittämä vaatimus 10 prosentin vähimmäisomistusosuudesta sidosyksiköissä vaikeuttaa erityisesti pienten kuntien osallistumista yhteisiin kehitysyhtiöihin. Hallituksen esitys tulee arvioiden mukaan lisäämään kuntien ja hyvinvointialueiden kustannuksia jopa sadoilla miljoonilla. Erityisen vakavia vaikutuksia uudistuksella olisi ict-palveluihin, tietohallintoon ja kuntien yhteisiin kehitysyhtiöihin. Huolestuttavia ovat myös esityksen vaikutukset hyvinvointialueiden kykyyn järjestää lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Mäkysen tekemää hylkäysehdotusta sekä viittä lausumaehdotusta, jotka hän teki ja jotka edustaja Kaarisalo on jättänyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys julkisista hankinnoista on yksi Orpon hallituksen ideologisimmista ja epäonnistuneimmista esityksistä. Olemme talousvaliokunnassa käsitelleet lakia erittäin perusteellisesti ja saaneet siitä hyvän käsityksen. On poikkeuksellista, miten yksiäänisesti ja miten laajasti kritiikkiä tätä hallituksen esitystä kohtaan esitetään niin kaikista ministeriöistä, julkisesta hallinnosta kuin esimerkiksi useiden perustuslakiasiantuntijoiden taholta. Ainoat tätä puoltavat tahot löytyvät Etelärannasta. Julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardin euron edestä vuodessa, ja kilpailu julkisissa hankinnoissa on kyllä osittain vähäistä. 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa. Tämän hallituksen esityksen tarkoitus ja tavoite lisätä kilpailua onkin hyvä, mutta ne keinot, jotka hallituksen esityksessä on valittu, eivät tule sitä tilannetta juurikaan parantamaan. Suomen noin 2 700 in-house-yhtiötä tarjoavat kuntalaisille esimerkiksi ruokapalveluita, it-palveluita, teknisiä ratkaisuja, kiinteistönhuoltoa ja muita tukitoimintoja. Erityisesti monessa pienessä kunnassa on kyse palveluista, joita markkinoilta ei ole saatavissa, on kyse kilpailutuksista, joihin ei ole välttämättä saatu tarjouksia lainkaan, ja näitä ongelmia tämä esitys ei tule korjaamaan. Varsinaiset ongelmat tässä esityksessä ovat kahdessa kohdassa. Ensimmäinen on niin sanottu kymmenen prosentin vähimmäisomistusraja in-house-yhtiöissä. Sen mukaan siis jokaisen kunnan on omistettava vähintään kymmenen prosenttia omista sidosyksikköyhtiöistään. Toinen ongelma koskee viiden prosentin ulosmyyntirajaa. Se tarkoittaa sitä, että niissä yhtiöissä, joita kunnat omistavat, ne saavat myydä korkeintaan viisi prosenttia toiminnastaan omistajakuntien ulkopuolelle. Nämä molemmat rajat itsessään ovat keinotekoisia, ja niille ei ole löytynyt perusteluita talousvaliokunnan käsittelyn aikana, mutta yhdessä niiden vaikutus tulee olemaan erityisen haitallinen. Kerron niistä nyt muutaman esimerkin. Kaikista ilmeisin ongelma koskee pieniä kuntia. Kymmenen prosentin omistusosuuksia ei ensinnäkään riitä kaikille kunnille kaikissa yhtiöissä, joissa ne ovat olleet osakkaina, mutta kaikilla kunnilla ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia osallistua kuntien omistamiseen kymmenen prosentin osuudella. Tällöin esimerkiksi ruokapalvelut, joita ei pienessä kunnassa markkinoilta ole saatavilla, joudutaan jatkossa järjestämään todennäköisesti kunnan omana toimintana kuntien yhteistyön sijaan. Tällä on todennäköisesti se vaikutus, että kustannukset kasvavat. Hyvinvointialueiden kohdalla erityinen huomiomme on kohdistunut lonkkaleikkauksia tekevään Coxaan. Lonkkaleikkauksissa jonot ovat jo tänä päivänä pitkiä. Coxa on yhtiömuotoinen usean hyvinvointialueen omistama yhtiö, joka tekee lonkkaleikkauksia. Omasta vaalipiiristäni Etelä-Pohjanmaa omistaa Coxasta 5,9 prosenttia ja Pohjanmaan hyvinvointialue 3 prosenttia. Tulevaisuudessa Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa eivät voi toimia tällaisilla osuuksilla Coxan omistajina, vaan joko niiden on tehtävä miljoonakaupat Pirkanmaan kanssa, jos Pirkanmaa on halukas myymään, niin että ne voivat omistaa 10 prosenttia, tai sitten Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden on vähennettävä Coxan tekonivelleikkausten käyttämistä tai luovuttava siitä. Terveydenhuollon palveluille on tässä esityksessä annettu siirtymäaikaa 30.6.2029 saakka, ja seuraavan hallituksen onkin syytä arvioida tätä muutosta vielä uudelleen tämän siirtymäajan puitteissa. Vielä yksi esimerkki, koskee kuntien elinkeino- ja matkailuyhtiöitä. Nämä ovat toimintoja, joita ei markkinoilta löydy. Niitä eivät yksityiset yritykset tee, koska kysymys ei ole varsinaisesti voittoa tavoittelevasta toiminnasta, vaan yhtiöt ovat olleet olemassa markkinoita tukeakseen ja koordinoidakseen yritysten välistä toimintaa ja yhteistyötä matkailun ja elinkeinojen kehittämisen aloilla. Nyt näitä yhtiöitä joudutaan purkamaan, kunnat joutuvat jäämään näistä ulos, ja se aiheuttaa ongelmia varsinkin pienille kunnille. Kuntaliitto on todella arvioinut, että tästä esityksestä koituu satojen miljoonien eurojen kustannukset kunnille, ja lisäksi valiokuntakuulemisissa on jäänyt auki kysymys mahdollisista korvausvelvollisuuksista määräaikaisten sopimusten ennenaikaisista irtisanomisista. Arvoisa puhemies! Edellä sanottuun ja mietintöön kirjattuun vastalauseeseemme viitaten esitän, että tämä hallituksen esitys hankintalaiksi hylätään. Esitän myös edustaja Kaarisalon kansliaan jättämiä lausumia, jotka kuuluvat seuraavasti: 1) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan, talouteen ja elinvoimaan seurataan tiiviisti ja tarvittaessa lainsäädäntöä muutetaan. 2) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn vaikutuksia huoltovarmuuteen ja kyberturvallisuuteen seurataan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden turvaamiseksi. 3) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn vaikutuksia innovaatioiden käyttöönottoon ja innovatiivisiin julkisiin hankintoihin seurataan. 4) Eduskunta edellyttää, että Euroopan unionin hankintadirektiivin muutosten yhteydessä arvioidaan kansallisen lainsäädännön muutostarpeet ja tehdään korjaukset, jotka mahdollistavat in-house-yhtiöiden tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen. 5) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn aiheuttamia kustannuksia julkiselle taloudelle seurataan ja valtioneuvosto toimittaa vaikutuksista raportin eduskunnalle vuoden 2027 loppuun mennessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palveluiden laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta aina vain hämärämpiin sopimusketjuihin. Hankintalakiesityksellä hallitus kiihdyttää nyt julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Muutos on pienten kuntien näkökulmasta erityisen ongelmallinen mutta aiheuttaa tietenkin ongelmia myös isommille kunnille ja kaupungeille. Myös yksityisille yrityksille voi tästä esityksestä koitua ongelmia. Omistusrajaa koskevan uuden sääntelyn noudattaminen pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet purkamaan paitsi olemassa olevia sidosyksikköjärjestelyjä myös markkinaehtoisia sopimuksia yksityisten kanssa. Mutta ennen kaikkea hallitus pyrkii esityksellään nyt ohjaamaan kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus pelkästään kunnille tästä esityksestä olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille satoja miljoonia euroja. Pahimmillaan lisäkustannuksia julkiselle taloudelle arvioidaan koituvan jopa 3—5 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uuden palvelun ja järjestelmien sekä infran kilpailuttamisesta ja käyttöönotosta, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Pienille kunnille tällaiset kustannukset voivat olla kohtalokkaita, ja esitetyt muutokset tulevat varmasti johtamaan myös kuntien pakkoliitoksiin. Hallituksen politiikka on kallista yksityistämis- ja keskittämispolitiikkaa. Se on ristiriidassa myös perustuslain takaaman kuntien itsehallinnon kanssa. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi on jo nyt arvioitu 38 miljardia euroa, samalla kun kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään. Sidosyksikköjen piirissä julkisista hankinnoista on noin seitsemän miljardia, ja arviolta puolet tästä voitaisiin lakimuutosten myötä ajaa markkinoille, siis noin kolme ja puoli miljardia hankintoja. Julkisomisteisten yhtiöiden Kustos ry tosin arvioi summan paljon pienemmäksi, ehkä vain 50—150 miljoonaksi, koska se olettaa isojen pääomistajien pitävän in-house-yhtiöt itsellään tai siirtävän palvelutuotannon omaksi toiminnaksi. Mutta näin ei suinkaan välttämättä tapahdu, ja pääministeri Orpon hallitus tietää sen. Paine kilpailuttaa ja yksityistää palveluita tulee kasvamaan hallituksen esityksellä ja esityksen myötä kokonaisuutena. Tässä ei ole tietenkään mitään yllättävää, että hallitus tällaista esittää. Orpon hallitus palvelee jälleen kerran EK:n ja Suomen Yrittäjien jäsenkunnan ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden yhtiövallan etua. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei todellakaan vastaa meidän käsitystämme hankintalain uudistamistarpeista, veronmaksajien varojen vastuullisesta käytöstä, kuntien itsehallinnosta, saati työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden ja hankintojen laadun turvaamisesta. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää lakiehdotukset ja hyväksyy vastalauseen 4 mukaiset neljä lausumaehdotusta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ja kiitoksia edustajille erittäin hyvistä ja asiantuntevista puheenvuoroista. Edustaja Viljanen täällä oikeastaan aika hyvin puki sanoiksi tämän, kun hän totesi, että tätä esitystä kyllä soisi kaikkien tukevan, koska tässähän on kysymys ihmisten terveydestä. Niin kuin tuossa esittelypuheenvuorossa totesin, nämä eläimet harvemmin varsinaisesti kärsivät salmonellasta, saattavat sairastaa sitä aivan oireettomana, mutta meille ihmisille se kyllä on vaarallista. Siinä mielessä on tosi tärkeää, että me ymmärrämme, että tässä on nimenomaan kysymys kansanterveydestä. Täällä edustaja Sillanpää ja muutama muu nosti esille myöskin tämän tilanteen, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, niin silloin meille myönnettiin tämä salmonellalisävakuus elikkä oikeus jatkaa tätä EU:n yleistä tasoa tiukempaa salmonellan vastustamispolitiikkaa. Tämä on muuten semmoinen päätös, joka sitten kysytään aina jokaisen hallituksen aloittaessa. Minulta ministerinä kysyttiin, jatkaako Suomi tällä linjalla, ja ei ollut kahta vastausvaihtoehtoa, mitä vastasin siihen, elikkä totta kai Suomi jatkaa tällä linjalla. [Anne Kalmari: Kiitos!] Tietenkin me ymmärretään se, että se tarkoittaa sitä, että kustannukset ovat suuremmat, mutta meidän pitäisi myöskin kuluttajina sitten ymmärtää, miten hienoa on, että meillä voidaan turvallisesti syödä ruokaa, joka on tosiaankin salmonellavapaata. Täällä edustaja Kalmari toi hyvin esimerkkejä: esimerkiksi silloin kun puhutaan kananmunantuotannosta, niin voi syödä sitä taikinaa raakana tai sitten grillattua lihaa. Meidän ei tarvitse sillä tavalla pelätä näitä salmonellariskejä kuin monessa muussa maassa. Sitten tietysti tärkeää on se, mitä tässä niin Norrback, Kalmari kuin Kinnari nostivat esille, että tämä on todellakin rahasto nimeltänsä, mutta kyllähän tämä on ihan selkeä tämmöinen vakuutuspooli, jos sitä sellaisena voisi kuvata. Eli siellä jokainen kantaa vastuuta siitä rahastosta, ja myöskin sitten sillä tavalla syntyy se vastuu siitä, että sinne ei aiheuteta niitä kuluja. Tämä on aika fiksulla tavalla ajateltu, hyvin erityyppistä kuin jos ajateltaisiin, että valtio korvaisi kaikki kustannukset tai jotain tämäntyyppistä, vaan kaikki, jotka ovat tässä poolissa mukana, ovat sitten myöskin vahvasti sitoutuneet taudin torjuntaan. Siinä mielessä tämä on tärkeä askel tässä suomalaisen ruokaturvan vahvistamisessa, suomalaisten tilojen ja tuottajien vahvistamisessa, ja niin kuin tuotiin esille, myöskin sitten tähän vientiin tämä on tärkeä elementti. Tämä on ehkä semmoinen asia, mitä meidän pitäisi vielä enemmän osata korostaa, että silloin kun me viedään maailmalle, niin me osattaisiin tätä tautivapautta tuoda esille ja sitä, että Suomi tosiaan vuonna 24 valittiin ruokaturvassa maailman ykköseksi. Se on semmoinen kultamitali, josta pitää tuuletella ihan yhtä lailla kuin MM-kultamitalista, ja ihan yhtä lailla kuin on hienoa jääkiekon maailmanmestaruudelle hurrata, meidän pitäisi muistaa tälle ruokaturvalle ja suomalaiselle tuottajalle myöskin sitten samanlainen hurraus tehdä. [Anne Kalmari: Tai kävelyn kullasta!] Kiitoksia tästä keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Jos suomalaisella sikatilalla todetaan salmonella, siitä aiheutuvat seuraukset voivat olla yrittäjälle todella vaikeita. Tauti pitää totta kai hävittää nopeasti, eläimiä voidaan joutua lopettamaan, tuotanto keskeytyy, ja tästä kaikesta aiheutuu todella suuria kustannuksia. Pahimmillaan yhden salmonellatapauksen seurauksena yrittäjä voi menettää vuosien työn ja koko yrityksen tulevaisuus voi vaarantua. Suomessa salmonellaa on torjuttu tehokkaasti jo vuosikymmenten ajan. Sen ansiosta suomalainen sianliha on maailman mittakaavassakin erittäin puhdasta ja turvallista. Suomalaiset ruuantuottajat ovat tehneet sen eteen paljon töitä, ja se on hyödyttänyt alan lisäksi koko yhteiskuntaa. Sianlihasta peräisin olevia salmonellatapauksia ei juurikaan ole, eikä siitä aiheudu myöskään terveydenhuollon kustannuksia. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin haaste on kuitenkin ollut se, että jos se salmonella osuu omalle tilalle, yrittäjä jää liian suuren taloudellisen riskin kanssa yksin. Vakuutukset eivät ole tänä päivänä enää niin kattavia, että niistä saisi minkäänlaista kunnollista turvaa näihin tilanteisiin. Pahimmassa tapauksessa yksi ainoa salmonellatapaus tilalla voi johtaa jopa koko yrityksen konkurssiin. Siksi hallitus esittää ratkaisuksi salmonellavahinkorahastoa. Rahaston toimintaidea perustuu siihen, että koko ala varautuu yhdessä niihin vahinkoihin, joita yksittäisille tiloille voi sattua. Sikayrittäjät maksavat vuosittain pienen salmonellavahinkomaksun, ja jos jollekin tilalle tulee salmonellatartunta, rahastosta voidaan korvata tilanteesta aiheutuvia kustannuksia. Kyse on siitä, että luomme alalle oman turvaverkon, joka auttaa, jos salmonellatapaus osuu omalle kohdalle. Valtio osallistuu rahaston alkupääomaan sen käynnistysvaiheessa, jotta järjestelmä saadaan heti toimintakuntoon. Sen jälkeen rahaston rahoitus perustuu pääosin alan omiin maksuihin. Arvoisa puhemies! Tämä on konkreettinen keino, jolla parannamme suomalaisen ruuan turvallisuutta entisestään. Kun yrittäjä tietää saavansa apua salmonellan sattuessa kohdalle, salmonellatapauksista ilmoitetaan entistä nopeammin ja vahinkoja voidaan torjua tehokkaammin. Se luo myös turvallisuudentunnetta yrittäjälle itselleen. On selvää, että kukaan ei voi täysin estää salmonellariskiä, vaikka toimisi kaiken suhteen oikein. Siksi on tärkeää, ettei taloudellinen riski lankea yksittäiselle yrittäjälle, joka tekee parhaansa tuottaakseen puhdasta ja turvallista ruokaa meille suomalaisille. Haluan myös muistuttaa, että liittyessään EU:n jäseniksi Suomi ja Ruotsi saivat niin kutsutut salmonellalisävakuudet. Se tarkoittaa sitä, että molemmat maat saavat noudattaa tiukempaa salmonellavalvontaa maassaan kuin mitä EU:n yleinen taso vaatisi, ja sen ansiosta myös Suomeen tuotavan sianlihan pitää olla tutkitusti salmonellavapaata. Suomi saikin nämä erityiset salmonellalisävakuudet juuri siksi, että meidän tautitilanne on poikkeuksellisen hyvä, ja meidän tulisikin pitää se jatkossa yhtä hyvänä. Arvoisa puhemies! Salmonellavahinkorahastolla saamme turvattua suomalaisen sianlihatuotannon jatkossa, ja samalla tuemme alan yrittäjiä, ettei yksikään sikatilallinen jäisi jatkossa yksin, jos se tautitapaus osuu omalle kohdalle. Haluan myös kiittää ministeriä tästä erinomaisesta esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on maailman kärjessä eläinten hyvinvoinnissa ja eläinten terveydessä. Maamme salmonellatilanne tuotannossa on maailman parhaita ellei paras, mutta riski salmonellan esiintymisestä on edelleen olemassa, ja jos tämä riski realisoituu tuotannossa tilalla, sen taloudelliset vaikutukset ovat todella merkittäviä, kuten esimerkiksi ministerin esittelypuheenvuorossa hyvin kävi ilmi. Me tarvitsemme tähän maahan tuottajille apua, tukea ja järjestelmän, jolla tätä riskiä voidaan hallita, ja sen takia on erittäin suurien ja lämpimien kiitosten paikka hallitukselle ja ministerille, että meillä on nyt tämä esitys salmonellavahinkorahastosta, vakuusrahastosta, eduskunnan käsittelyssä. Tämä on erittäin tärkeä esitys, ja tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta myös se, että sika-ala, sianlihan tuottajat edelleenkin, jatkossakin valtaosin vastaavat tämän järjestelmän kustannuksista, mutta tämä oli täysin välttämätöntä, että saadaan toimintaympäristön viitekehys ja se ratkaiseva alkuapu, että tämä salmonellatilanne, joka meillä maassamme on äärimmäisen hyvä, kyetään turvaamaan ja tätä hyvää tuotantoa pystytään jatkamaan. Kiitokset hallitukselle erinomaisesta esityksestä. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että tämä esitys tulee saavuttamaan vähintään sen määräenemmistön, kahden kolmasosan tuen täällä eduskunnassa. Olen tältä osin kyllä luottavainen. Tämä on sellainen esitys, että luulisi, että tätä jokaisen kansanedustajan on helppo tukea.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että eduskunta säätää lain sika-alan salmonellavahinkorahastosta. Lailla perustettaisiin uusi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, josta korvattaisiin siankasvattajille salmonellatartuntojen hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia ja menetyksiä. Sika-ala kantaisi pääasiallisen vastuun riskinhallintaratkaisun kustannuksista. Siankasvattajilta kerättäisiin rahastoon vuosittain salmonellavahinkomaksuina määrä, joka suuruudeltaan vastaisi rahaston ennakoituja keskimääräisiä korvausvastuita. Valtion talousarviosta siirrettäisiin rahastoon kertaluonteinen 10 miljoonan euron alkupääoma, jolla varmistettaisiin rahaston maksukyky toiminnan alkuvaiheessa. Rahastolla olisi myöskin lainanottovaltuudet. Rahastoa johtaisi hallitus, minkä lisäksi Ruokavirastolla olisi keskeinen rooli huolehtia maksunkannosta ja päättää rahastosta maksettavista korvauksista. Ruokavirasto hoitaisi myös rahaston hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä. Esityksen taustalla on tarve turvata Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman jatkuvuus. Liittyessään Euroopan unioniin Suomelle ja Ruotsille myönnettiin salmonellalisävakuudet eli oikeus jatkaa EU:n yleistä tasoa tiukempaa salmonellan vastustamispolitiikkaa. Lisävakuuksien ansiosta myös Suomeen tuotavien naudan-, sian- ja siipikarjanlihan sekä kananmunien on oltava tutkitusti salmonellavapaita. Salmonellaa ei torjuta eläintuotannon turvaamiseksi, ennen kaikkea sillä salmonellatartunta on sioissa, naudoissa ja siipikarjassa useimmiten täysin oireeton, vaan salmonellaa nimenomaan torjutaan ihmisten terveyden turvaamiseksi, eli salmonellan torjunta eläimissä on kansanterveystyötä. Salmonellavalvontaohjelman ansiosta kotimaisesta lihasta aiheutuvia salmonellatapausten ja sairaanhoitokustannusten määrä on hyvin vähäinen, eikä salmonellasta johtuvia kuolemia käytännössä esiinny. Korkeampi kansanterveyden turva merkitsee kuitenkin maataloustuottajille merkittäviä liiketoimintariskejä. Erityisesti sikaloiden osalta taudintorjuntatoimet, joihin kuuluu useimmiten sikalan tyhjentäminen, desinfiointi ja määräaikainen tyhjilläänpito, voivat aiheuttaa jopa useiden miljoonien eurojen kustannukset ja menetykset, jollaisia kilpailijat muissa maissa eivät joudu kantamaan. Hyvin suunniteltu ja toteutettu sika-alan tautisuojauskaan ei poista tautiriskiä kokonaan. Teurastamojen sopimustuottajilleen ottamien ryhmävakuutusten turva on viime aikoina merkittävästi heikentynyt etenkin sikojen osalta, mihin ovat vaikuttaneet salmonellatapausten lisääntyminen sekä tarttuviin tauteihin liittyvien jälleenvakuutusten maailmanlaajuinen hinnannousu. Useimmat vakuutusyhtiöt eivät myönnä lainkaan salmonellavakuutuksia, ja loputkin ovat kiristäneet korvausehtoja niin paljon, että taudin tullessa sikatila on altis konkurssille. Tilanne vaikeuttaa olennaisesti yrittäjien luotonsaantia ja estää uusia investointeja, ja tällä tavoin salmonellavalvonnasta aiheutuu nykytilanteessa merkittävä systeeminen riski koko sektorille. Selvitysten mukaan vakuutusyhtiöt eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan kattavampia vakuutuksia salmonellatartuntojen varalta, eivät vaikka vakuutuksiin kohdennettaisiin valtiontukea. Muutkaan selvitetyt riskinhallintavaihtoehdot eivät ole osoittautuneet toteuttamiskelpoisiksi, joten tässä tilanteessa hallitus katsoo, että ehdotettu salmonellavahinkorahasto on välttämätön sianlihantuotannon turvaamiseksi niin kauan kuin nykyinen EU-lainsäädännössä hyväksytty salmonellavalvontaohjelma jatkuu. Rahaston perustamiselle katsotaan olevan perustuslain 87 §:ssä tarkoitettu valtion pysyvän tehtävän hoitamiseen liittyvä välttämätön syy. Salmonellavahingoissa on lisäksi kyse määrältään vaihtelevista ja huonosti ennakoitavissa olevista korvausvastuista, minkä vuoksi rahastointi on niiden osalta varsin sovelias ratkaisu. Ratkaisu myös mahdollistaa sen, että sika-ala itse kantaa pääasiallisen vastuun salmonellaan liittyvän riskiturvan rahoittamisesta. Koska perustuslain 87 §:n ja sitä koskevien tulkintojen mukaan suhtautuminen uusiin budjetin ulkopuolisiin rahastoihin on pidettyväinen, hallitus pitää kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausuntoa asiasta tarpeellisena. Lain on tarkoitus tulla voimaan ja rahaston aloittaa toimintansa vuoden 28 alussa. Esitys liittyy siten valtion vuoden 27 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lopuksi haluan korostaa sitä, että Suomen poikkeuksellisen hyvä salmonellatilanne on saatu aikaan vuosikymmeniä jatkuneella pitkäjänteisellä työllä ja on nimenomaan kiitos kaikille meidän maatalousyrittäjille, jotka ovat tätä työtä tehneet. Olisi erittäin valitettavaa, jos tämän työn hyödyt menetettäisiin ja salmonellatilanne merkittävästi heikentyisi. Ehdotetun riskinhallintaratkaisun myötä näin ei onneksi kävisi, vaan Suomen kuluttajat voivat edelleenkin luottaa siihen, että saatavilla on salmonellavapaata ja muutenkin turvallista sianlihaa.

Arvoisa puhemies! Terveyttä edistävän ravitsemuksen vahvistaminen on yksi vaikuttavimmista keinoista parantaa koko väestön toimintakykyä, ehkäistä kansansairauksia ja hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Tämä keino kannattaa hyödyntää maksimaalisesti, ja avainasemassa tässä on joukkoruokailu. Laaja joukko terveys- ja ruoka-alan toimijoita onkin nostanut esiin tarpeen edistää kansanterveyttä joukkoruokailun avulla. Ja kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista, on varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tarjottavalla ruualla suuri merkitys. Suomalainen kouluruokailu on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen sosiaalinen innovaatio, josta kannattaa pitää kiinni ja jota kannattaa kehittää tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Terveyttä edistävä, säännöllinen ja monipuolinen syöminen on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Se tukee oppimista, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kouluruoka ja sen laatu ovat herättäneet paljon keskustelua julkisuudessa. Ruoka-alan ammattilaiset tekevät valtavasti työtä ja hyvää kehittämistyötä reseptien kehittämiseksi yhdessä lasten ja nuorten kanssa, jotta ruoka maistuisi. Tärkeää on myös totutella erilaisiin makuihin ja monipuolisiin ruokiin. Kansalliset ravitsemussuositukset ovat keskeinen lähtökohta terveellisten aterioiden koostamiseen. Siksi tein tämän lakialoitteen, jossa esitän, että velvollisuus noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia kirjattaisiin perusopetuslakiin ja varhaiskasvatuslakiin. Suomen kansalliset ravitsemussuositukset päivitettiin vuonna 2024, ja ne perustuvat laadukkaaseen tieteelliseen tutkimukseen ja johdonmukaiseen tutkimusnäyttöön. Ravitsemussuositukset on tarkoitettu hyödynnettäviksi terveydenhuollossa, ruokapalveluiden ateriasuunnittelussa, elintarvikkeiden tuotekehityksessä, viestinnässä sekä ravitsemusopetuksessa ja kasvatuksessa. Suositukset pohjaavat kesällä 2023 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joita laadittaessa käytiin läpi uusin tutkimusnäyttö ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä sekä ruuantuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksista. Suosituksissa on huomioitu myös ajankohtaiset tiedot suomalaisten aikuisten ja lasten ruuankäytöstä ja ravintoaineiden saannista. Suositelluissa ruokavalioissa yhdistyvät monipuolisuus, tasapainoisuus, nautittavuus ja kohtuus. Suosituksissa tunnistetaan, että suomalaisten ruokatottumukset ovat parantuneet viime vuosikymmeninä, mutta haasteena on edelleen liian suuri suolan ja tyydyttyneen rasvan sekä pieni kuidun saanti. Kasvipainotteisempi ruokavalio eli täysjyväviljan, kasvisten, marjojen, hedelmien ja palkokasvien osuuden lisääminen ruokavaliossa edistäisi ihmisen ja ympäristön hyvinvointia. Lisäksi ruokavaliossa tulisi suosia tyydyttymättömän rasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä, kalaa ja pähkinöitä, sekä rajoittaa suolan käyttöä. Uusissa kotimaisissa ravitsemussuosituksissa huomioidaan ensimmäistä kertaa terveyden ohella laajasti myös ympäristön hyvinvointi. Ne ohjaavat kohti kasvipainotteisempia ruokavalioita ennen kaikkea terveys- mutta myös ympäristösyistä. Siksi ne ovat erinomainen väline planetaarisen terveyden edistämiseen, ihmisen ja luonnon toisiaan tukevan hyvinvoinnin ja terveyden vahvistamiseen. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin neljänneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinperäinen ruuantuotanto. 2020-luvun alussa suomalaisen kuluttajan ilmastovaikutuksista noin viidennes syntyi ruuan kulutuksesta. Suurin osa keskimääräisen ruokavalion päästöistä aiheutui eläinperäisistä tuotteista, noin 65 prosenttia, erityisesti naudanlihasta ja maitovalmisteista. Maatalouden päästöistä taas 87 prosenttia aiheutuu kotieläintuotannosta ja vain 13 prosenttia kasviperäisestä tuotannosta. Ruuan ympäristö- ja ilmastovaikutusten merkittävä vähentäminen edellyttää muutoksia niin ruokavalioissa kuin maatalous- ja elintarviketuotannossa. Negatiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia voidaan pienentää siirtymällä kasvipainotteisempaan ruokavalioon. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaisilla ruokavalinnoilla voidaan vähentää ruokavalion ilmastovaikutuksia yli kolmanneksella. Kasvipohjaisen ruuan lisääminen kansallisten ravitsemussuositusten mukaisesti perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa tuottaa hyvin todennäköisesti myös säästöjä. Greenpeacen julkaisema Kasvisruoka kannattaa -selvitys vuodelta 2025 osoitti, kuinka lihatuotteiden käytön puolittaminen ja niiden korvaaminen kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla uusia kansallisia ravitsemussuosituksia mukaillen toisi kunnille merkittäviä säästöjä. Suomessa myös kansalaiset tuntevat suositukset melko hyvin. Suositukset ovat vaikuttaneet kuluttajakäyttäytymiseen, ja vuonna 2025 esimerkiksi säilykepalkokasveja myytiin 14 prosenttia edellisvuotta enemmän. Tämä on perinteiselle ja vakiintuneelle tuoteryhmälle ihan huomattava hyppäys. Arvoisa puhemies! Kansallisten ravitsemussuositusten mukainen koulu- ja päiväkotiruoka on kansanterveysteko. Selkeyden ja vaikuttavuuden parantamiseksi tämä asia kannattaa kirjata lakiin. Toivonkin tälle lakialoitteelleni eduskunnassa tukea.

Arvoisa puhemies! Kyllä koko sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenistö on tukenut tätä ehdotusta siksi, että mitään muuta ei ole tehtävissä. Tämähän on ihan hirvittävä tilanne, että urheilijoilta on lähdössä eläketurva pois, ellei tätä esitystä tehdä. Näin ollen totta kai kaikki tätä halutaan eteenpäin olla viemässä. Mutta ei se ammattiurheilijoiden joukko ole kyllä kovin tyytyväinen tähän askeleen pituuteen. On oikeastaan aika käsittämätöntä, miten tässä näin pääsi käymään. Hallitusohjelmassa luki kolme vuotta sitten, että pannaan tämä urheilijoiden eläketurva kuntoon. Nyt me istutaan tässä ihmettelemässä, että no, miksei se onnistunut. No, se ei onnistunut sen takia, kun kukaan ei kolmeen vuoteen huomannut, että vakuutukset ovat lähdössä alta. Sitten kun huomattiin, niin mikään muu vaihtoehto ei onnistunut, koska jos ruvetaan omaa eläkekassaa perustamaan, tulee aika iso EU-tasoinen direktiivisääntelyyn liittyvä keskustelu eteen siitä, millä tavalla niissä reunaraameissa saataisiin tällainen oma eläkekassa aikaan. No, olisivat voineet tietenkin terhakkaan sosiaali- ja terveysministeriön virkakunta ja esittelevä ministeri panna tämän saman tien kuntoon, kun olisi annettu urheilijoille mahdollisuus päästä Melan piiriin, mutta kolmeen vuoteen ei kenelläkään tullut tämmöinen mieleen. Nyt valiokunta laittaa yksimielisen ponnen ja ihmettelee, miksei tätä tehty ajoissa. Kun me oltaisiin mielellään säädetty heidät suoraan sinne Melaan, niin nyt loppuu aika kesken, koska lausuntokierroksella todettiin, että tämä olisi hyvä vaihtoehto. Kaikki olivat sitä mieltä, että tämä olisi hyvä vaihtoehto, mutta ei vain ehditty tekemään. Minä vain kysyn, miksi meni kolme vuotta niin, että ei saatu mitään aikaiseksi. Nyt joudutaan tekemään näin vaikea eläkejärjestelmä sen takia, että nämä ihmiset pääsisivät edes jonkun eläketurvan piiriin. Kyllähän tämä on hävettävää. Siis minun on tosi vaikea sanoa, että kyllä nyt osui lankulle, nyt kiskaistiin kiekko pitkään päätyyn. Tässä ei ole kyllä minkäänlaista varaa sanoa, että tämä niin kuin osui lankulle. Tämähän meni ihan vihkoon. Urheilijatermein meidän pitäisi kaikkien panna, tiedättekö, itsemme johonkin pukukoppiin vähän keskustelemaan siitä, miten tässä näin pääsi käymään. Eikä kyllä palaute ole sellaista, että tässä saisi taputeltua ja oltua siinä paisteessa, että hyvin meni. Eihän kenellekään suomalaiselle tehdä tämmöistä eläkejärjestelmää oikeassa maailmassa. Ihmisten eläketurvasta pitää pitää huolta, olivatpa he, kuulkaa, vaikka bussinkuljettajia tai yritysjohtajia tai olivatpa he yksityisiä yrittäjiä tai olivatpa he maatalousyrittäjiä tai olivatpa he urheilijoita. Kyllä ammattiurheilijatkin ansaitsisivat sen, että heidänkin eläketurva olisi laitettu kuntoon. Tässä me nyt sitten istutaan sanomassa, että mitään ei ollut tehtävissä, ei pystytty hoitamaan tätä porukkaa Melaan. Jos valmistelu olisi alkanut vähän aikaisemmin, niin maailma olisi ollut ihan erinäköinen, mutta tässä sitä ollaan. Olen pahoillani, että tämän enempään ei pystytty, mutta viesti on selvä, [Puhemies koputtaa] kun lukee tämän lausuman: valtioneuvostolla on nyt länget kaulassa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut mietinnön valmiiksi tähän hallituksen esitykseen, joka koskee urheilijan tapaturma- ja eläketurvaa. Lain ajatuksena on, että urheilijoiden vanhuudenturva voidaan jatkossa järjestää henkivakuutusyhtiössä nykyisen laskuperustekorkoon sidotun eläkevakuutuksen lisäksi myös sijoitussidonnaisella vakuutuksella. Esityksellä on tarkoitus korjata markkinoiden epäkohta, joka vaatii nopeaa reagointia. Vakuutusyhtiöt eivät enää tarjoa perinteistä tuotetta markkinaehtoisella ratkaisulla. Tämän vuoksi osa urheilijoista on jäämässä ilman lakisääteistä vanhuudenturvaa. Sijoitussidonnainen malli tuo paremman tuotto-odotuksen pitkällä aikavälillä. Tämän lisäksi se lisää kilpailua, mikä laskee kuluja ja parantaa valinnanvapautta. Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää lain hyväksymistä pienin muutoksin ja yhdellä lausumaehdotuksella. Kiitos hallitukselle tästä laista. On tärkeää, että ammattiurheilijoiden vanhuudenturva saadaan varmistetuksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaikka ilta tästä vanhenee, niin tärkeitä ehdotuksia ollaan myöskin käsitelty sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja esityksiä, joissa pyritään myöskin muuttamaan urheilijoiden sosiaaliturvaa paremmaksi. Tässä on kysymyksessä esitys, jonka tavoitteena on urheilijoiden vanhuusturvan järjestämisen mahdollisuuksien parantaminen muuttuneessa vakuutusmarkkinatilanteessa ja siinä tilanteessa, että saataisiin useita vakuutuksen tarjoajia markkinoille. Ammattiurheilijan lakisääteinen vanhuudenturva on järjestetty työntekijöiden eläkevakuutuksesta poiketen yksityisistä vakuutusyhtiöistä otettavalla vakuutuksella, jota vain harvat vakuutusyhtiöt ovat myöntäneet. Vakuutuksen saatavuus on ollut edellytys ammattiurheilijan lakisääteisen sosiaaliturvan toteutumiselle. Vakuutusmarkkinoiden tarjonta on kaventunut, ja osa urheilijoista on jäänyt ilman lain edellyttämää vanhuudenturvaa vuoden 2026 alusta. Esityksessä ehdotetaan, että urheilijoiden vanhuudenturvaa on jatkossa mahdollista järjestää vakuutusyhtiöissä myös sijoitussidonnaisella vakuutuksella nykyisen laskuperustekorkoon sidotun eläkevakuutuksen sijasta. Lisäksi eläke on esityksen mukaan jatkossa mahdollista maksaa urheilijan suostumuksella määräaikaisena nykyisen elinikäisen suorituksen sijaan. Lakiin lisättäisiin myös mahdollisuus maksaa tietyissä tilanteissa eläkesäästö kertasuorituksena, jos säästön määrä jää laissa säädettävän rahamäärän alle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää näitä ehdotettuja muutoksia välttämättöminä lyhyellä tähtäimellä korjaamaan vakuutusmarkkinoilla esiintyviä nykyisiä puutteita ja kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä. Tästä ollaan valiokunnassa yksimielisiä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin tähän kyseiseen kokonaisuuteen yhtä muutosta, ja se liittyy siihen, että vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuutta vakuutuksen rajoittamisesta tai lopettamisesta laajennettaisiin koskemaan myöskin vakuutuksenottajaa. Näin halutaan varmistaa, että ihmiset tietäisivät ajoissa, jos on tulossa muutoksia eläketurvaan. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen kehittää urheilijan sosiaaliturvaa kokonaisuudessaan ja korjata sen puutteita. Arvoisa puhemies! Joitakin yksityiskohtia sitten tästä kokonaisuudesta. Ensinnäkin sijoitussidonnaiseen eläkevakuuttamiseen perustuva ehdotus muuttaisi nyt urheilijalakia siten, että urheilijan vanhuudenturva voitaisiin järjestää nykyisten laskuperustekorkoon sidottujen vakuutusten lisäksi myöskin sijoitussidonnaisilla vakuutuksilla. Ehdotuksen mukaan jo ennen lain voimaantuloa alkaneet aktiiviset vakuutukset ja vapaakirjat voitaisiin myös muuttaa sijoitussidonnaisiksi urheilijatyönantajan ja vapaakirjojen osalta vakuutetun suostumuksella. Esityksen mukaan valtaosalla urheilijoista eläkesäästön määrä jää nykyisin alle 10 000 euroon ja suurelta osalta alle 5 000 euroon. Koska nämä urheilijoiden eläkevakuutukset voivat olla sijoitusajaltaan jopa 30—40 vuotta, niin silloin on odotettavissa, että sijoitussidonnaisten vakuutusten voidaan odottaa takaavan nykyistä paremman eläkesäästöjen tason. Näillä muutoksilla laajennettaisiin vakuutuksen tarjoajien piiriä, koska vakuutusyhtiöt eivät käytännössä enää tarjoa urheilijalain mukaisia laskuperustekorkoon sidottuja vakuutuksia. Valiokunta korostaa, että ehdotettujen muutosten jälkeenkään urheilijoiden sijoitussidonnainen vakuutus ei ole esityksen mukaan vakuutussopimuslain mukainen sijoitusvakuutus, johon voi liittyä säästöjen vapaampi siirrettävyys. Urheilijalain mukaisen eläketurvan ollessa osa sosiaaliturvaa ei sitä ole tarkoituksenmukaista kehittää yksilöllisten eläkevakuutusten tai sijoitusvakuutusten suuntaan niin, että vapaakirjat olisivat vapaasti takaisin ostettavissa ja siirrettävissä. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan vakuutusyhtiötä ei kuitenkaan voida yksipuolisesti velvoittaa muuttamaan muodostuneet vapaakirjat sijoitussidonnaisiksi, koska vakuutusyhtiöt harjoittavat toimintaansa elinkeinovapauden ja vakuutusyhtiölain ja vakuutussopimuslain puitteissa ja vakuutussopimus määrää sen, millaiset ehdot vakuutukseen tai vapaakirjaan soveltuvat. Arvoisa puhemies! Sitten tässä tehdään myöskin eläkkeen maksaminen määräaikaisena ja kertakorvauksena mahdolliseksi. Käsittelin niitä jo tuossa edellä, joten hyppään nyt tämän osuuden yli. Arvoisa puhemies! Sitten ilmoitusvelvollisuudesta. Tähän teimme siis valiokunnan taholta muutoksia. Urheilijalain mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle viimeistään 31. päivä joulukuuta, jos se aikoo rajoittaa lainmukaisen vakuutuksen tarjoamista tai lopettaa jopa sen tarjoamisen seuraavan kalenterivuoden joulukuun 31. päivän jälkeen. Näin ollen tarkoituksena on ollut turvata lainsäätäjälle kohtuullinen aika, eli siis vuosi, puuttua asiaan, jos vakuutusyhtiö ei ole enää halukas tarjoamaan tätä vakuutusta. Valiokunnan kuulemisissa on tuotu esiin, että nykyinen ilmoitusvelvollisuus ei ole toiminut lain tarkoituksen mukaisesti, ja on ehdotettu, että ilmoitusaikaa pidennettäisiin kahteen vuoteen. Voimassa oleva sääntely mahdollistaa sen, että lainsäätäjälle jää kuitenkin vähintään vuosi aikaa toimeenpanoon ja näihin muutoksiin reagoimiseen, joten vaakakupin toisena osana on se, olisivatko vakuutusyhtiöt enää kiinnostuneita tätä toimintaa harjoittamaan, jos tuota ilmoitusaikaa pidennettäisiin. Sen sijaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen voisi siis heikentää nimenomaan vakuutuksen tarjoamishalukkuutta. Valiokunta pitää perusteltuna laajentaa ilmoitusvelvollisuutta koskemaan sen sijaan vakuutuksenottajia, koska ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on osaltaan turvata myös vakuutuksenottajan asemaa. Valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen lisättäväksi urheilijalain 16 a §:n muuttamista koskevan ehdotuksen, jonka mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava vakuutuksen mahdollisesta rajoittamisesta tai lopettamisesta ministeriön lisäksi myös vakuutuksenottajalle. Sitten vaihtoehtoisista toteuttamistavoista. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksestä on lausuntokierroksen jälkeen poistettu ehdotus, jonka mukaan urheilijoiden vanhuudenturvaa voitaisiin järjestää myös sitä varten perustettavassa lisäeläkesäätiössä tai lisäeläkekassassa. Tämä esitys on vaihtoehtojen eteenpäinviemisen kannalta kuitenkin monitöinen ja juridisesti lisäselvityksiä vaativa, joten ministeriö ei ole eikä hallitus sitä tässä esittämässä. Tähän liittyy myöskin EU-oikeudellista tulkintaa, joka käydään läpi siellä valiokuntamme mietinnössä. On kuitenkin todettava, että selvityksen mukaan urheilijoiden eläketurvan järjestäminen muussa kuin vakuutusyhtiössä vaatisi siis laajaa selvittelyä sen osalta, voidaanko heidän vakuuttamisekseen luoda vielä jokin erillinen kassajärjestelmä tai miten vakuutuskannan siirto henkivakuutusyhtiöistä erikseen perustettavaan kassaan toteutettaisiin. Tällä hetkellä vakuutusyhtiölaki siis sallii vakuutuskannan siirron ainoastaan toiseen vakuutusyhtiöön. Valmistelun yhteydessä on selvitetty eläkekassavaihtoehdon lisäksi myös mahdollisuutta siirtää urheilijalain mukainen vakuuttaminen Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan hoidettavaksi — ja vaikka se tuntuukin ihmeelliseltä, niin haluan muistuttaa, että myös tieteen ja taiteen apurahansaajien työeläkevakuuttaminen on järjestetty jo nyt nimenomaan Melassa erillisen kassavaihtoehdon sijasta. Tämä tietenkin takaisi sen, että vakuutusten saatavuus ei olisi enää riippuvaista markkinoilla olevien vakuutustoimijoiden tarjonnasta. Esityksen mukaan vaihtoehto olisi kuitenkin vaatinut Melan osalta järjestelmämuutoksia ja siirtymäaikaa, eikä lakimuutosta olisi voitu saada voimaan nyt suunnitellulla ja välttämättömällä tarpeen mukaisella aikataululla. Siksi valiokunta ehdottaakin tästä asiasta lausumaa, että tätä asiaa tosiasiassa vielä tutkittaisiin jatkossa, ja näin eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää urheilijoiden vakuutusturvan järjestämistä erillisessä eläkekassassa tai Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa urheilijan vakuutusturvan vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi sekä kehittää urheilijan sosiaaliturvaa pitkäjänteisesti kokonaisuutena yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Lisäksi kiinnitämme valiokunnan mietinnössä huomiota seurantaan ja myöskin epäkohtien korjaamiseen viipymättä, kun tilanne tässä jatkossa kehittyy. Arvoisa puhemies! Tässä tämä kokonaisuus, joka on yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta on saanut mietinnön valmiiksi tähän esitykseen, joka koskee Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettua lakia, sairausvakuutuslakia sekä 15:tä muuta lakia. Esityksen pääpointtina on se, että lakia muutettaisiin kuntoutusrahan maksukausia koskevan säännöksen osalta. Lisäksi sairausvakuutuslakiin lisättäisiin säännökset päivärahaetuutta koskevan päätöksen antamisesta sekä päivärahaetuuden maksamisen keskeyttämisestä tai sen vähentämisestä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Myös asiavirheen korjaamista koskevaa sääntelyä Kansaneläkelaitoksen soveltamissa etuuslaeissa esitetään muutettavaksi. Hallituksen esitys selkeyttää järjestelmää ja vähentää byrokratiaa. Tavoitteena on selkeyttämisen lisäksi yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen. Tämä on kannatettavaa, vastuullista sosiaaliturvapolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Valiokunnan päätösehdotuksena onkin, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset, ja mietintö on yksimielinen. Lopuksi tahdon lausua vielä kiitokset hallitukselle tämän lain tuomisesta eduskuntaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat ja yleisö täällä paikan päällä ja siellä nettien ääressä! Toivotan näin aluksi erinomaista Puolustusvoimain lippujuhlan päivää! Arvoisa puhemies! Tavoitteemme on selkeyttää Kelan kuntoutusetuuksia, kuntoutusrahaetuuksia sekä sairausvakuutuslain keskeisiä menettelysäännöksiä. Tällä esityksellä tehdään sosiaaliturvajärjestelmästä aiempaa selkeämpi, yhtenäisempi, sujuvampi sekä asiakkaan että viranomaisen näkökulmasta ja samalla pyritään vähentämään virheellisiä etuusmaksuja ja keventämään hallinnollista taakkaa. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen keskeinen muutos koskee kuntoutusrahan maksukausia. Nykyinen järjestelmä voi johtaa useisiin pieniin maksueriin, jotka vaikeuttavat arjen ennakointia. Siksi tavoitteena on mahdollistaa selkeämpi ja paremmin ennakoitava maksurytmi. Lisäksi sairausvakuutuslakiin lisätään säännökset kirjallisen päätöksen antamisesta sekä mahdollisuudesta keskeyttää tai vähentää etuutta, jos olosuhteet muuttuvat. Työttömyysturvan soviteltua etuutta koskevan sääntelyn selkeyttäminen puolestaan tekee sen perusteista paremmin ymmärrettävän, ja asiavirheen korjaamista nopeutetaan siten, että jatkossa ilmeinen virhe voidaan korjata ilman asiakkaan suostumusta, jos se on aiheutunut asiakkaan omasta menettelystä. Siten tämä esitys parantaa menettelyjen yhdenmukaisuutta ja ehkäisee virheellisiä maksuja. Nämä ovat kaikki keinoja nykyisen järjestelmämme selkeyttämiseksi. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä kannatettavana, mutta korostaa oikeusturvan takaamista. Vaikka asiavirheen korjaaminen ilman suostumusta on jatkossa mahdollista, asiakkaan kuuleminen on turvattava ja erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin. Valiokunta painottaa eduskunnalle myös sitä, että maksukausien uudistuksessa on varmistettava ennakoitavuus asiakkaan näkökulmasta. Koko kuvassa sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttäminen ja menettelyjen yhtenäistäminen on siksi tärkeää sekä asiakkaiden oikeusturvan että hallinnon toimivuuden kannalta. Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena esitys parantaa etuuksien käsittelyn ennakoitavuutta ja vähentää virhetilanteita. Se on luonteeltaan selkeyttävä ja hallinnollisia prosesseja sujuvoittava, ja juuri siksi se on tärkeä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Puhemies! Olen täällä esittelemässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielistä mietintöä siitä, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksiin ja kuntoutusrahaetuuksiin sekä sairausvakuutuslakiin ja 15 muuhun lakiin tehtäisiin vielä täsmennyksiä. Pyrin esittelemään nämä täsmennykset mahdollisimman nopeasti, jotta aika riittää. Sanon kuitenkin tässä vaiheessa, että nämä esitykset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.27 ja käytännössä yksi näistä muutoksista 1.4. Tässä esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi sosiaaliturvaa ja yksinkertaistettavia ja yhtenäistettäviä muutoksia Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksiin ja kuntoutusrahaetuuksiin sekä sairausvakuutuslakiin ja 15 muuhun lakiin. Me totesimme valiokunnassa, että nämä muutokset ovat selkeyttäviä ja tätä yhtenäistämistä tulee tehdä tavoitteena ja nämä lakiehdotukset voitaisiin hyväksyä muuttamattomina ja yksimielisinä. Aloitetaan muutoksien esittely kuntoutusrahasta. Tässä on kysymys maksukausien muutoksesta kuntoutusrahaan, eli kuntoutusrahan maksukausia koskevaa sääntelyä muutettaisiin niin, että maksukausista säädettäisiin jatkossa asetuksella. Voimassa olevan lain mukaan ensimmäinen maksukausi käsittää kuusi ensimmäistä arkipäivää kuntoutusrahaoikeuden alkamisesta ja kukin seuraava maksuerä 25 arkipäivää. Jos kuntoutus toteutetaan lyhyemmässä jaksossa, maksukausi on toteutuneen jakson mittainen. Esityksen mukaan nykyinen sääntely voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, joissa etuus voitaisiin maksaa useassa pienessä erässä, mikä on etuudensaajan kannalta vaikeasti ennakoitavaa ja vaikeuttaa talouden hallintaa sekä voi lisätä huolta toimeentulosta. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että asetusmuutokset valmistellaan siten, että ne tuovat ennakoitavuutta ja myöskin on asiakkaan näkökulmasta tarkoituksenmukaiset jaksot. Valiokunta pitää myönteisenä, että esityksestä on lausuntokierroksen jälkeen poistettu ehdotus nuorten kuntoutusrahan ja harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen lakkauttamisesta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nuorten kuntoutusjärjestelmää ja kuntoutusetuuksia koskevaa lainsäädäntöä on muutettu useaan kertaan ja tiheään ja aina pistemäisesti. Siksi olisi hyvä ottaa huomioon tämä koko kokonaisuus muutoksia tehtäessä. Arvoisa puhemies! Sitten sairausvakuutuslain muutoksiin. Sairausvakuutuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös päätöksen antamisesta, jonka mukaan Kelan tulee etuuden myöntämistä, epäämistä, tarkistamista, lakkauttamista tai takaisinperintää koskevassa asiassa tehdä hakijalle kirjallinen päätös. Päätöstä ei ehdotuksen mukaan tarvitse antaa, jos etuuden tarkistaminen johtuu yksinomaan indeksitarkistuksesta tai muusta vastaavasta lain tai asetuksen nojalla suoraan määräytyvästä perusteesta eikä päätöstä erikseen vaadita hakijan toimesta. Sairausvakuutuslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös etuuden maksamisen väliaikaisesta keskeyttämisestä tai vähentämisestä, jos on ilmeistä, että sen saajalla ei olosuhteiden muuttamisen tai muun syyn perusteella ole siihen enää oikeutta tai etuuden määrää tulisi vähentää. Keskeyttämisestä ja vähentämisestä on esityksen mukaan välittömästi ilmoitettava etuudensaajalle ja etuutta koskeva päätös on annettava viivytyksettä, ja tämähän on jo monissa muissa etuuslaeissa olemassa. Valiokunta toteaa, että ehdotettu sääntely koskee siis vain tilanteita, joissa Kelan tietoon tulee seikka, jonka perusteella on ilmeistä, että etuuden määrä laskisi tai hakijalla ei olisi siihen enää oikeutta. Arvoisa puhemies! Sitten asiavirheen korjaamisesta. Siihenkin esitetään muutoksia: Kansaneläkelaitos voi korjata asiavirheen asianomaisen vahingoksi ilman asianomaisen suostumusta tai virheellisen päätöksen poistomenettelyä, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asiakkaan omasta menettelystä. Tämä ei kuitenkaan koske toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettua toimeentulotukea. Esityksen mukaan sääntelyn tarkoittamissa tilanteissa on kyse lähinnä asiakkaan vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä, ja ilman asianomaisen suostumusta virheen korjaaminen riippuu aina Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta. Esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi erikseen velvollisuudesta varata asianomaiselle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen asiavirheen korjaamista asiakkaan vahingoksi. Asiakkaan kuuleminen on keskeinen keino sen selvittämiseksi, onko virhe aiheutunut asianomaisen omasta menettelystä. Kansaneläkelaitoksen asiakaskunnassa on myös terveytensä, toimintakykynsä ja elämäntilanteensa vuoksi haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, ja toimeenpanossa on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mukaan varmistuttava siitä, että myös haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat ymmärtävät oikeutensa eivätkä joudu kohtuuttomiin tilanteisiin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että tämä koskee vain Kansaneläkelaitoksen toimeenpanevia etuuksia eikä muutos siten koske työttömyyskassojen toimeenpanevaa ansiopäivärahaa. Valiokunta ottaa näitä seikkoja tässä mietinnössään huomioon, mutta en käy niitä nyt tässä kohdassa enempää läpi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös virheellisen päätöksen korjaantumiseen takautuvasti ja takaisinperinnän aikarajaan. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että etuudensaajan velvollisuus etuuden palauttamiseen selvitetään kohtuullisessa ajassa, ja korostaa, että esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi voimassa olevaa sääntelyä etuuksien takaisinperinnästä. Arvoisa puhemies! Sitten myös väärinkäytöstilanteissa Kela voi tehdä tutkintapyynnön poliisille. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan etuuslainsäädännön nojalla takaisin perittävästä liikamaksusta ei peritä korkoja eikä pääsääntöisesti myöskään vahingonkorvauksena perittävästä liikamaksusta. Selvityksen mukaan Kela suhtautuu myös lähtökohtaisesti myönteisesti velan maksamiseen osamaksulla. Valiokunta korostaa, että Kelan on mahdollista ottaa takaisinperintää koskevassa tapauskohtaisessa harkinnassa huomioon takaisinperintään johtaneita syitä ja henkilön taloudellinen tilanne liikamaksun perinnässä. Valiokunta toteaa, että vaikka liikamaksu on johtunut etuudensaajan menettelystä, asianomainen ei välttämättä ole tiennyt tai ymmärtänyt menetelleensä virheellisesti. Takaisinperintäpäätöksen antamisen jälkeenkin perimisestä voidaan tapauskohtaisesti harkinnan jälkeen luopua, jos toistuvat perintätoimenpiteet ovat osoittautuneet tuloksettomiksi. Tässä esityksessä tehdään myös muita muutoksia sovelletun työttömyysetuuden määrää koskevan säännöksen selkeyttämiseen ja työttömyyskassalakia koskevaan muutokseen. Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on siis yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme tässä lainanottovaltuuden merkittävää kasvattamista, ja olemme tilanteessa, jossa ihmettelemme tietenkin sitä, miksi näin suuri lainanottovaltuus on esitettävä tehtäväksi. Kun me ihmettelemme sitä, miksi tämä velaksi eläminen ei nyt loppunut, ja ihmettelemme myöskin sitä, miten tässä näin pääsi käymään, että juuri tämä hallitus on se, joka ottaa eniten velkaa kaikista hallituksista, niin tässä kyllä oikeastaan eivät sanat riitä enää kertomaan, miltä tämä tuntuu. Siis Euroopan huonoiten hoidettu talous- ja työllisyyspolitiikka tässä kysymyksessä nyt näkyy. Tämä hinta on valtava, mikä tässä joudutaan maksamaan. Sössittiin talouspolitiikka, sössittiin työllisyyspolitiikka, ja loppuviimeksi ollaan siinä, että ei auta mikään muu kuin nostaa kolmannen vuoden jälkeen kädet ylös ja sanoa, että meidän on pakko ottaa lainaa lisää. Tämä hallitus sai vaaleissa mandaattinsa sillä, että nyt tämä velkaantuminen loppuu, mutta täällä me istutaan yömyöhään kuudelta salissa ihmettelemässä, miten tässä näin pääsi käymään. Älkää nyt selitelkö tätä enää. Tämähän osoittaa sen, että tämä on pohjanoteeraus. Tämä laiva, tämä vene, mistä suomalainen oikeisto sanoo, että nyt me istutaan tässä samassa veneessä — kyllä me istutaankin niin kauan kuin kaikki köyhät, sairaat ja muuten heikommat ovat tyytyväisiä siihen, että ollaan vain hiljaa, että ääni ei nouse liikaa. Tälle porukalle on tarjolla veneen paikka niin kauan kuin ollaan äänettömiä yhtiömiehiä, mutta kun nämä köyhät ja sairaat kysyivät, että jos nyt meiltä näin paljon on otettu, niin mihin ne rahat hävisivät, niin siitä saatiin uskomattoman hieno puskuri. Täällä oli vähän jo mittari värähtämässä. Sitten tilaisuus teki varkaan ja tämä hallitus teki todellisen ryöstön. Kun oli sanottu, että rahaa ei ole, niin kahden vuoden jälkeen kehysriihessä tultiin ulos ja huomattiin, että rahaa on niin paljon, että minäkin oikein hämmästyin, että mistä sitä rahaa tuli. [Timo Suhonen: Velaksi!] Sitä tuli ovista ja ikkunoista, koska tämä hallitus päätti. Tämä päätti, että otetaan lisää velkaa ja laitetaan ne kaikkien köyhien ja sairaiden maksamat, kipeästi maksamat säästöt lihoiksi. Tehtiin ylisuuret verojen kevennykset kaikkein hyvätuloisimmille ihmisille tässä yhteiskunnassa ja niille yrityksille, jotka täällä nyt ovat Suomen suurimpia yrityksiä. Lopputuloksena oli se, että oikeutettiin se, että kaikkein hyvätuloisimpien pärjäämistä tuettiin sillä, että talouskasvua yritetään kiihdyttää tässä yhteiskunnassa, ja toisin kävi. Niin se kävi, kuulkaa, että rahat hävisivät, koska ne maksettiin kaikkein parhaimmin toimeen tuleville, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että vippi on sen näköinen.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Kiurua, että meillä on hyvin pitkälle sama näkemys asioista, [Krista Kiuru: Niin on!] että semmoinen ministeriö on hyvä, joka pystyy tekemään kulusäästöjä, mutta kuitenkin niin, että toiminnat eivät häiriinny eivätkä kansalaisten perusoikeudet sitten ajaudu tämmöiselle kriittiselle rajalle. Sen verran haluan kuitenkin tuoda esille, että mihin meidän pitäisi pyrkiä. Mehän käymme tässä salissa joka viikko sotekeskustelua, mutta itse asiassa, jos miettii tarkasti, niin varmasti 90 prosenttia siitä keskustelusta kuuluisi hyvinvointialueitten valtuustoihin, koska palvelukokonaisuuksien järjestäminenhän kuuluu järjestämislain hyvinvointialueen vastuulle. Eli siellähän pitäisi olla ne järjestelyt, miten palveluja järjestetään, ja täällä ehkä pohditaan enemmänkin sitten, miksi mikäkin ilmiö johtuu mistäkin ja mikä on rahoituslaki ja näin, ja sehän on meidän tehtävämme. Arvoisa puhemies! Sen verran haluan palata, ja pyysinkin puheenvuoron kyselytunnilla, mutta sitä en saanut, kun olivat nämä sotekysymykset: Olen sitä mieltä, että yksi säästökohde on se, että me oikeasti satsaamme sinne perusterveydenhuoltoon. Minä olen itse ollut semmoisessa tilanteessa palkkasuhteessa, virkasuhteessa kuntayhtymään, mutta minä olin itse ammatinharjoittaja eläinlääkärinä, ja käytin julkista valtaa. Ei siinä ollut perustuslaillisia esteitä, eikä ole tänä päivänäkään. Minun mielestäni, meinasin sitä tuoda esille, kun minä tulen Iisalmesta, omalääkärimalli voi olla ihan hirveän hyvä, mutta kun siellä ei ole lääkäreitä. Jostakin syystä sinne ei tule, ja niihin pienempiin kuntiin, sotekeskuksiin, vielä vähemmän menee lääkäreitä. Kyllähän meidän sitten pitäisi arvioida tämmöistä ammatinharjoittajamallia, että nämä lääkärit muodostavat semmoisen tietyn porukan, olkoon heitä viisi tai kuusi, ja he saavat hyvinvointialueilta pienen peruspalkan, ja sitten he tekevät työtä, ja mitä enemmän he tekevät työtä, sen enemmän he hankkivat. Ja sitten jos he ovat semmoisia, että he haluavat oikeasti nostaa elintasoa, he tekevät paljon työtä, ja silloin me saataisiin perusterveydenhuolto pelaamaan myös pienemmissä kunnissa ja seutukaupungeissa. Minulla on se käsitys, minkä moni ammattilainen jakaa, että se rupeaa sitten näkymään pikkuhiljaa erikoissairaanhoidon menoissa. Tällä tavalla muutetaan vähän tätä logiikkaa, että pannaan enemmän porkkanoita ja annetaan, jos minä nyt rumasti sanon, ihmisten ahneudelle vähän valtaa. Sitten kun rupeavat tekemään paljon töitä, vähän aamusta iltaan, niin kuin eläinlääkärit tekivät, niin kuin itsekin olen tehnyt, niin se näkyy sitten palkkapussissa. Minä muuttaisin itse tätä järjestelyä. En rakentaisi sitä niinkään, että pitääkö sen olla just sataprosenttisesti julkisella sektorilla, vaan tehdään hybridimalli julkisen sektorin virassa, koska minä tiedän, että moni lääkäri vierastaa lähteä kokonaan ammatinharjoittajaksi, mutta jos he saavat olla hyvinvointialueeseen palkkasuhteessa, niin vaikka se peruspalkka on pieni, niin sitten kun tekevät, heille maksetaan. On siinä omat riskit siinä mallissa, koska joku tekee kynällä rahaa, mutta minä uskon, että tällä tavalla me pystyttäisiin perusterveydenhuolto ajamaan uudelle tasolle, joka sitten tuottaa ihmisille parempia palveluja ja itse asiassa säästää veronmaksajien rahoja. Minä en ole varma, mutta minulla on tämmöinen usko.

Arvoisa puhemies! Jäin miettimään tuota Eestilän ajatuksenjuoksun viimeistä pointtia. Minusta paras ministeriö olisi sellainen, joka pystyisi tekemään niin vaikuttavia julkisen talouden sopeutustoimia, että ne eivät heikentäisi palvelutasoa ja ne veisivät valtiontaloutta oikeaan suuntaan. Minun on kyllä pakko ihmetellä, onko siinä suhteessa valtioneuvosto kovin onnistunut. Kaikkein keskeisimmät säästötoimet, jotka on tehty, on tehty sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hyvinvointitalouden pääluokkaan, ja ne uusimmat arviot, jotka me saimme valiokunnassa, ovat yli 4,5 miljardia säästöjä. Mutta me juuri tässä äsken kuulimme, kun valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja totesi, että valtiovarainministeriö laskee, että tältä vaalikaudelta toteutuvia säästöjä jää ainoastaan 2,8 miljardia, joten haastan tätä samaa ajattelua vielä askelen eteenpäin kysymällä: kuinka hyvin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, sosiaaliturvassa ja hyvinvointialueiden säästöissä toteutuvat tosiasiassa nämä säästöt? Ne perustuvat siihen, että sosiaaliturvaa on leikattu ajatellen, että nyt ihmiset menevät töihin, ja tämä suuri, ihmeellinen väittämä on osoittautunut kolmessa vuodessa tyhjäksi puheeksi. Tehtiin valtavat säästöt ilman, että ne realisoituivat, koska työllisyysvaikutukset jäivät saamatta. Arvoisa puhemies! Halusin kuitenkin pyytää nyt tähän keskusteluun puheenvuoron vain siksi, että moni köyhä, osaton ja sairas ihminen on soittanut tai laittanut viestin ja kysynyt, että jos meiltä kaikilta on näin paljon otettu, niin mihin ne rahat ovat menneet, koska moni kokee, että on osallistunut yhteiskunnan taloustalkoisiin aika vahvasti, mutta ihmettelee sitten, mihin ne rahat hävisivät. Me ollaan siis käsittelemässä täällä huippusuoritusta, jossa ajatellaan, että kyllä nyt on Suomi pantu kuntoon, nyt on velkaantuminen kääntynyt ja velkalaiva on, kuulkaa, muuttanut aivan asentoaan. Siis mihin ne rahat menivät, kun me joudutaan ottamaan maailman suurin vippi? Ei tämä velaksi eläminen mihinkään ole päättynyt. Ne menivät siihen, että keksittiin muita menoja niiden 10 miljardin säästöjen sijasta, jotka osoittautuivat erityisesti oikeistoa tukeviksi säästöiksi. Nyt moni kysyy, onko tämä reilua, että me näin paljon otetaan jälleen lainaa ja velkaantuminen ei käänny ja velkaannumme enemmän kuin mikään aikaisempi hallitus. Me säästimme näin paljon rahaa köyhiltä ja sairailta, mutta tässä on lopputulos. Joku muu vohki nämä rahat taskuunsa, ja sitä moni ihmettelee, miten tässä näin pääsi käymään. Kysymys on siis hallituspuolueille: mihin ne rahat menivät?

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sananen asiasta. Nimittäin semmoinen asia kuin tämän lainanoton takana on sekin kauhea totuus, että ilmastopolitiikan aivan järjettömien, tietoisten virheiden jälkeen näitä lähdetään sitten oikaisemaan. Mutta sehän tapahtuu aivan hurjalla tavalla, kansalaisten kannalta kaikista kammottavimmalla tavalla, mitä voin kuvitella. Nyt kun kustannukset nousevat, korot kasvavat, otetaan velkaa, niin sitten pitää taas toisella puolella sopeuttaa. Miten se sopeutetaan? Leikataan erilaisia palveluja kansalaisilta. Terveyspalveluja on leikattu aivan älyttömän paljon. Tuolla maaseutukunnissa hoitoonpääsy alkaa olla täysin mahdotonta, vaikeaa ellei mahdotonta. Äskeisen kyselytunnin aikana puhuttiin siitä, pääseekö erikoissairaanhoitoon. Se on kuulemma parantunut, mutta esittävä ministeri teki pienen virheen siinä mielestäni. Hän sanoi, että on parantunut — mutta tavallinen kansalainen ei pääse erikoissairaanhoitoon, ellei hän saa terveyskeskuksesta lähetettä terveyskeskuslääkäriltä, ja jos hän ei pääse terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hän ei saa lähetettä eikä pääse sinne keskussairaalaan, missä hänen vammansa ehkä vaikka leikataan pienellä kirurgisella operaatiolla. Suoraan sinne ei kannata mennä, kun sinne ei pääse. Elikkä tämä on se todellinen syy, mihin se johtaa. Kun katsotaan vielä tästä eteenpäin, niin tämä johtaa myös siihen, että kun kustannukset nousevat ja palvelut heikkenevät, niin tämä iskee ennen kaikkea suomalaiseen maaseutuun aivan valtavan kovalla tavalla. Nyt olemme nähneet jo esityksen, jonka mukaan maataloustukia pitää leikata kuulemma. Minkä takia? Euroopan unionista tulee rahaa, en ymmärrä mitä ideaa on siinä, että me tuhoamme nyt jo oman elintarviketuotantommekin. Maailma on menossa kohti suurta kriisiä, ikävä kyllä, ja me olemme tuhoamassa huoltovarmuuttamme, sekä energiapuolella — sen olemme melkein jo tehneetkin — ja sitten vielä ennen kaikkea ruokahuoltopuolella. Suomi on tähän saakka ollut kovin paljon omavarainen ruoantuotannon suhteen, elintarvikkeita on riittänyt omassa tuotannossa. Tällä menolla jos jatkamme, meillä on kohta ruokapulakin tässä maassa. Mitä tehdään sitten, jos Tanskan salmet jostain syystä menevät kiinni? Arvoisa rouva puhemies! Tähän tautiin auttaa vain yksi lääke, ja se on se — niin kuin koripallokentällä tavataan sanoa — että käsi nousee virheen merkiksi. Missä on se virhe tehty? No, Luonnonvarakeskuksen laskelmat... Se on lähinnä arpajaistalo: tänä päivänä ilmastopäästöjen luvut vaihtuvat melkein viikoittain, ja taas tulevat uudet luvut ensi viikolla, ja taas ovat Suomen metsät muuttuneet päästölähteiksi. Eikö sille porukalle kukaan saa tässä maassa kuria? Eikö edes Valtiontalouden tarkastusvirasto pysty puuttumaan tällaiseen höpöhöpöjuttujen levittämiseen? Tämän maksaa suomalainen veronmaksaja menetettyinä palveluina, kalliina palveluina, kalliina tuotteina. Eivät pääse lapset enää kesällä leirille eivätkä pääse vanhempien mukana matkoille, kun matkoja ei ole varaa kustantaa. Tällä menolla kun menemme, niin Suomesta tulee semmoinen banaanivaltio, joka ei pysty edes omista kansalaisistaan huolehtimaan. Mutta kuitenkin ilmastopolitiikkaa muka tehdään. Toivottavasti järki löytyy.