Lyly Lauri

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin edustaja Eerola tässä äsken sanoi, että työttömyys on kääntynyt parempaan suuntaan. Tosiasia on, että nämä viralliset työttömyysluvut, jotka tulevat KEHA-keskuksen kokoamista työnvälityksen tilastoista, ovat huonontuneet, eli työttömyys on kasvanut vuoden takaiseen 18 500:lla. Ne ovat niitä henkilöitä, joista kunnat ja valtio ja työttömyyskassat maksavat työttömyysturvaa ja niin poispäin. He ovat todellisia työttömiä, ja siinä mielessä tilanne ei ole siellä muuttunut, ja itse näen, että silloin kun tämä työttömyyskehitys kääntyy sellaiseksi, että mennään edellisen vuoden lukujen alle eli parempaan tilanteeseen, silloin käänne on todellinen sitten tuolla työttömien keskuudessa ja tässä mielessä ollaan menossa hyvään suuntaan silloin. Näistä budjettiluvuista, mistä tässä puhutaan, voisin sanoa, että katsoin valtiovarainministeriön ennusteesta ja sitten myöskin valtiovarainministeriön omista aineistoista, mikä hallitus on tehnyt eniten alijäämää ja mistä syystä, ja tosiasia on, että me mentiin yli 200 miljardin velan juuri tässä elokuussa, eli historiallinen rajapyykki ylitettiin, ja tämä hallitus tulee ottamaan vähän reilun neljäsosan koko valtionvelasta, Marinin hallitus jäi selvästi sen alle, ja puolet velasta ovat ottaneet edelliset hallitukset ennen näitä kahta. Se on pelkistetysti se valtion velkatilanne, ja niistä tulevat ne korkokuormitukset sitten, eli tästä 200 miljardista eurosta, ja varmasti nämä viimeiset velat ovat korkeampikorkoisia kuin ne aikaisemmat velat. Eli tämä hallitus, joka lupasi lopettaa velalla elämisen, on sitten ennätysmäisen velan ottanut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä työllisyyskehityksessä mietityttää eniten se, että nyt kun katsotaan näitä hallituksen työllisyystoimia, millä hallitus on yrittänyt laittaa työllisyyttä liikkeelle, niin niille on laskettu aina tiettyihin asioihin vaikutuksia — aikuiskoulutustuki on lopetettu, millä 10 000 työllistä piti tulla lisää, ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on romutettu ja sille pääsyä on vaikeutettu, ja sen on pitänyt olla noin 40 000 työllistä lisää, ja niin poispäin. Sitten kun katsotaan näitä työlainsäädäntömuutoksia, niin yksilöperusteisia irtisanomisia on helpotettu, määräaikaisia työsuhteita lisätään, TESin ohittaminen paikallisella sopimisella, ja niin poispäin, neuvottelutoiminnassa on työnantajavaltaa kasvatettu ja ihmisiä on siirretty toissijaiselta etuudelta ensisijaiselle etuudelle. Kaikkien näitten tavoitteena hallituksella on omien sanojensa mukaan lisätä työvoiman tarjontaa, heikentää työehtoja ja palkansaajapuolen neuvotteluvoimaa sekä siirtää työelämän riskejä työnantajalta työntekijöille. Eli riskejä siirretään entistä enempi työnantajalta ja yrittäjiltä työntekijöille. Nämä ovat olleet niitä toimenpiteitä, millä on yritetty työllistää, ja nämä toimenpiteet eivät ole purreet, koska suunta on ollut aivan erilainen kuin on annettu ymmärtää. Piti tulla 100 000 työllistä näitten avulla, ja nämä toimenpiteet ovat vieneet toiseen suuntaan. Epävarmuus on kasvanut. Ihmiset pelkäävät työttömyyttä tällä hetkellä todella paljon, koska se työttömyysturva on leikattu ja ollaan matalammalla tasolla. Oma talous menee saman tien kuralle, kun joutuu työttömäksi. Se on se syy. Ja sen takia ihmiset eivät kuluta: säästämisaste on noussut, kun pitää varautua mahdollisen työttömyyden varalle. Myöskin palvelujen saatavuudessa on haasteita, ja siihenkin varaudutaan. Nämä ovat niitä syitä, miksi ihmiset ovat tällä hetkellä erittäin varovaisia. Kotitaloudet eivät kuluta, ja asuntorakentaminen mataa paikallaan. Ollaan puolessa siitä rakentamisesta, mitä on normaalisti ollut, ei edes kuumimpana aikana, vaan normaalista asuntorakentamisesta ollaan puolessa. Eli kyllä tämä kertoo siitä, että tämä maa ei ole vielä kunnossa, vaikka pientä talouspiristystä tässä onkin näkyvissä. — Arvoisa rouva puhemies! Näistä keinoista käytän sitten seuraavan puheenvuoron. Kiitos, aika tuli täyteen.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tänään on aika paljon puhuttu talouskasvusta. Ihan nopeasti kaivoin tuossa äsken myös niitä talouskasvulukuja 2015:n jälkeen, ja yllätys yllätys, siellä myös 2016 ja 2017 talouskasvu oli 1,9 prosenttia ja 2,7 prosenttia. Myös vuonna 2021 oli 3,2 prosenttia koronan jälkeen kasvua. Me aina unohdamme, että meillä on ollut myös aiemmin näitä kasvun vuosia. Arvoisa rouva puhemies! Orpon hallituksen keskeisimmät tavoitteet, jotka tässä salissa esiteltiin hallituksen muodostamisen jälkeen, olivat talouskasvun aikaansaaminen, velalla elämisen lopettaminen ja 100 000 työllistä lisää. Talouskasvun aikaansaaminen on ollut aika hidas tie. Vuonna 2024 se oli 0,9 prosenttia, vuonna 25 taas 0,8 prosenttia, ja nyt arvio tästä vuodesta liikkuu yli prosentin, ehkä tuolla 1,6 prosentin luokassa, ja ensi vuosi on samalla tasolla. Talouskasvu on viivästynyt. Lähtö on viivästynyt, ja varmasti nämä leikkaustoimenpiteet, mitä on tehty sosiaaliturvaan ja muuhun, ovat vaikuttaneet siihen, että talouskasvu ei ole lähtenyt liikkeelle ja kuluttajien luottamus on ollut aika huonoa tällä hetkellä. Toinen lupaus: velalla eläminen lopetetaan. No, siinä on käynyt vielä huonommin. Valtion alijäämä on vuosina 2024—2027 eli ensi vuoden budjetti mukaan lukien yli 50 miljardia euroa. Tämä hallitus ottaa eniten velkaa Suomen hallituksista Suomen historian aikana. Vuoden 2027 alijäämä on 12,4 miljardia euroa. Jos luettelee nämä hallituksen kokoaikaiset vuodet, niin vuoden 24 alijäämä oli 12,1 miljardia, 25 oli 12,7 miljardia ja 26 eli tänä vuonna 13,4 miljardia, ja ensi vuonna 12,4 miljardia euroa. Siihen kun laitetaan VERiltä lisämiljardi, niin ollaan koko ajan 12—13 miljardin luokassa alijäämän osalta. Sanna Marinin hallitus kun lopetti, niin liikuttiin 6—8 miljardin euron tasolla. Eli se on noussut 4—5 miljardia euroa siitä tasosta, millä Sanna Marinin hallitus lopetti. Velalla eläminen piti lopettaa, ja alijäämä piti saada prosentin tasolle. Se ei ole onnistunut, ja tämä on toinen iso hallituksen epäonnistuminen. 100 000 työllistä lisää: Tulos on ollut käytännössä päinvastainen. Tänään on kuultu lukuja, että liikutaan tavoitteesta noin 160 000:n päässä. Meillä on erittäin korkea työttömyys tällä hetkellä. Voidaan sanoa, että meillä joka alueella on työttömyys kasvanut koko hallituskauden ajan. Työttömiä työnhakijoita, arvoisa rouva puhemies, on tällä hetkellä 329 618. Se on 18 500 enempi kuin vuosi sitten ja 50 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tämä kertoo siitä tilanteesta, mihin tässä työllisyystavoitteessa on päästy. Pahinta tässä on se, että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut todella voimakkaasti. Se on tällä hetkellä 143 000:ssa, ja se on kasvanut kahden vuoden aikana 46 500. Ulkomaalaisten työttömyys on pysynyt noin 50 000:ssa, ja täällä aina syytellään ulkomaalaistaustaisten työttömyyttä, että se on meidän isoin osa. Täytyy muistaa, että tämä vähän vajaa 50 000 on osa siitä 330 000:sta, ja se ei selitä meidän työttömyyttä. Alle 25-vuotiaitten työttömyys on ennätysmäärässä. Hallitus on siis epäonnistunut kaikissa kolmessa keskeisessä tavoitteessaan, ja ne tulokset näkyvät nytten. Tämä hallitus tulee jättämään aivan karmaisevan perinnön seuraavalle hallitukselle, kun näitä joudutaan oikaisemaan. — Aika tulee täyteen, niin otan seuraavan puheenvuoron. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Muistan, kun pääministeri Orpo sanoi, että keltään ei vaadita kohtuuttomia, silloin kun tämä hallitus aloitti. Meillä on kuitenkin tullut lapsiperheköyhyyttä ja köyhyyttä aika paljon tämän hallituskauden aikana. Työttömyys on kasvanut todella voimakkaasti. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys, joka on nyt 143 000, on kasvanut 46 500:lla kahdessa vuodessa. Nämä ihmiset ovat varmasti aika isossa hädässä. He miettivät, millä maksavat ruokalaskun ja näin poispäin. Tämä tilanne on haastava. Kun katsotaan nyt sitten, että politiikan seuraukset ovat tällaisia, niin kysyisin sitä, osaako hallitus rakentaa luottamusta tulevaan ja vastata näiden ihmisten hätään.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on aika paljon puhuttu työttömyystilastoista, niin tosiasiallinen tilanne niissä on se, että 329 600 työtöntä työnhakijaa on työnvälityksessä tällä hetkellä. Se on se oikea tilanne. Se on kasvanut 18 500:lla vuoden takaiseen elokuuhun verrattuna. Tämä on se tilanne, mikä on, ja tästä menevät kuntien ja valtion ja kassojen menot työttömyyden osalta. Tästä asiasta pitää olla huolissaan. Meidän pitäisi puhua paljon enempi siitä, miten me saadaan nämä 329 000 takaisin työelämään, mitä osaamista siellä vaaditaan, että he pääsevät takaisin, koska tässä pienessäkin kasvussa, mikä meillä tässä on ollut, työttömyys on vain huonontunut. Joka kuukausi se on ollut huonompi kuin vuosi aikaisemmin, koko hallituskauden ajan. Minkälainen kasvu ja osaaminen meidän pitäisi tässä saada aikaiseksi, että me oikeasti palautamme ihmisiä takaisin työelämään? Minä olen erittäin huolestunut siitä, saammeko me ihmiset takaisin työelämään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lindén perusteli erittäin hyvin äskeistä ehdotustaan, joten kannatan edustaja Lindénin tekemää ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen sähköntuotanto on entistä sääriippuvaisempaa. Kun se aikaisemmin oli aika lailla ennustettavaa ja tiedettiin, millä voimalaitoksilla tuotettiin ja noin poispäin, niin tuuli ja aurinko ovat tehneet tästä tuotantopuolesta entistä riippuvaisempaa säästä. Voi sanoa, että ennen kulutus oli sääriippuvaisempaa ja pakkaset ja milloin oli aurinkoa ja lämmintä vaikutti paljon, mutta nyt myöskin tämä tuotantopuoli on tässä, ja tämä on tehnyt tästä haasteellisen ympäristön. No, miksi Suomeen nyt sitten näitä datainvestointeja tulee, niin on kaksi hienoa asiaa: meillä on sähkön hinta kohtuullisen edullinen, Euroopan halvimpia, ja sitten meillä on erittäin puhdasta sähköntuotanto. Nämä molemmat tekijät ovat tässä ne meidän kilpailuvaltit. Edustaja Polvinen puhui näistä pienydinvoimalaitoksista, ja ne ovat ratkaisu käytännössä meillä lämmöntuotantoon. Ne eivät ole sähköntuotantoon liittyviä investointeja käytännössä. Ne ovat kuitenkin muutaman kymmenen megawatin hankkeita, jos tämmöisiä moduulisia tehdään. Sitten kun mennään satoihin megawatteihin, silloin voidaan puhua sähköntuotannosta. Ne ovat yleensä lämmöntuotantoon liittyviä asioita. Sitten rajojen yli menevät verkot pitää saada vahvaksi. Ruotsihan on vähän ongelmissa, koska se sisäinen verkko ei ole niin hyvä kuin meillä Suomessa. Norja on erikoisasemassa. Niillä on erityisen hyvä tilanne sen takia, että niillä on paljon vesivoimaa ja se on erittäin säädettävää tuotantoa. Olen kateellinen jopa, että niillä on niin hieno tilanne sen osalta. Sitten niillä on erittäin hyvät tuuliolosuhteet, kun katsoo sieltä Atlantin suunnasta. He saavat tämän pelittämään erittäin hyvin. Niin että kyllä me joudumme kilpailemaan tästä todella paljon, jos näitä hankkeita yleensä lisää tulee, ja niitä varmasti tulee. Uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen on aika pitkässä kaaressa, ja sitten kuka markkinaehtoisesti rakentaa tänne ydinvoimalaitoksen? Mielestäni yhteiskunnan ei pidä sotkeutua siihen markkinaehtoiseen tuotantoon. Sen pitää sitten olla sellainen, että se täällä markkinoilla toimii. Meillä eivät mitkään rahat riitä, jos yhteiskunta rupeaisi ydinvoimalaitostuotantoa tukemaan. Itse kritisoin sitä, että me jouduttaisiin semmoista asiaa tekemään. Meillä on omaa osaamista, jolla me pystytään tätä hyvin hoitamaan. Meillä on hyvä insinööritaito, ja meillä on tämä verkko esimerkillisessä mallissa maailman mittakaavassa. Nyt meidän pitää vain saada nostettua tuotantotasoa ja säädettävyyttä lisää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on energiajärjestelmä, jonka moni haluaisi: meillä on aika monipuolinen ja puhdas energiatuotanto, ja meillä on kohtuullisen hyvä verkko. Mutta tähän sähköntuotantotarpeeseen ei vastata kovin nopeasti, ja se on meidän isoin ongelma. Meillä on näitä hidastavia pullonkauloja, ja sen vuoksi meidän pitää miettiä tätä, kuinka me selviämme tästä ajallisesti kymmenkunta vuotta. Jos ajattelen niin, että tässä nyt datakeskuksia tulee ja sähköä tarvitaan kahden kolmen vuoden päästä aika paljon — meillä on vuosituotanto jotain 85 terawattituntia, ja ennustetaan, että lähimmän kymmenen vuoden aikana sitä pitäisi kasvattaa kymmeniä prosentteja — niin jokainen ymmärtää, että se ei tapahdu kovin nopeasti energia-alalla. Siellä on kaksi tekijää: Voimalaitosten rakentaminen kestää yleensä kymmenkunta vuotta. Ne ovat pitkiä projekteja, pääomavaltaisia projekteja. Mutta minä sanoisin, että ehkä suurin pullonkaula meillä on näissä sähköverkoissa ja kantaverkon osalta. Siinä luvitusprosessit ja muut tällaiset suunnitteluprosessit vievät todella kauan aikaa, valituksineen puhutaan 7—10 vuodesta, ja sähköä tarvitaan kolmen neljän vuoden päästä. Voi ajatella, että meille tulee tämmöinen gäppi, joka on kolmesta vuodesta seitsemään tai kahdeksaan vuoteen ja jossa meillä on hyvin helposti todella pula sähköstä. Tämä on mielestäni se ongelmakohta tässä meidän järjestelmässä. Itse uskon, että meidän energiajärjestelmä, kun on kysyntää, pystyy kyllä vastaamaan, ja uskon, että tuuli- ja ydinvoima ja muut ovat siellä keskeisiä vaihtoehtoja. On hyvä, että tässä Google-hankkeessa laitetaan ydinvoiman osalta sitä suunnittelua liikkeelle, mutta se ei synny kovin nopeasti. Meillä on esimerkiksi ydinvoimalaitokseen sopivia tontteja. Loviisassa on jo struktuuri ja infra olemassa. Siellä on ostettu tontti, niin että sinne voidaan koska tahansa käytännössä ruveta rakentamaan ydinvoimaa. Hanhikivi on tuolla Keski-Pohjanmaalla, tyhjä tontti, ja niin poispäin. Meillä on tässä mahdollisuuksia, mutta nyt ajattelisin näitä muutamaa vuotta, jotka meillä tässä ovat haasteellisinta aikaa. Tässä mielessä tämän säätövoiman ja muun rakentaminen on tärkeää. Tuulivoimaa pystytään rakentamaan yllättävänkin nopeasti, mutta tämä perusvoima, ydinvoima ja tämäntyyppiset, vie pitkään. Tämä aloite, mikä tässä on, ainakin pistää miettimään, miten niitä hankkeita tehdään, koska nämä ovat miljardiluokan hankkeita. Toivottavasti nämä datakeskushankkeet eivät syö meiltä sitten näitä puhtaan energian teollisuusinvestointeja. Me tarvitaan myöskin niitä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen hyvin kuvasi tätä tilannetta, mikä tällä hetkellä on. Lakipaketissa on monia kannatettavia piirteitä, ja varmaan tuolla valiokuntakäsittelyssä vielä tarkemmin käydään sitä sisältöä läpi. Kyllä näitä haasteita on havaittu enenevissä määrin, ja niitä pitää pystyä ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen tuloon liittyy myös koulutusagenttibisnestä, jolla saatetaan vääristellä elämisen tilannetta Suomessa, ja siinäkin mielessä on hyvä, että kansainvälinen opiskelija saa perheenkokoajana oikean kuvan siinä odotusaikana Suomen hintatasosta, mitä täällä maksaa ja mitkä ovat hänen puolisonsa mahdollisuudet työllistyä. Aikaisemmin tämä on ollut varmaan aika yllätyksenä, ja nyt voi sanoa, että vielä sitä suuremmalla määrin tätä pitää viedä, koska kustannukset myöskin opiskelusta kasvavat tämän 2026 voimaan tulleen täyskatteisen lukukausimaksun myötä, eli kuluja on ainakin varmasti olemassa, ja on oikeasti hyvä, että kansainväliset opiskelijat tietäisivät etukäteen tämän tilanteen ennen kuin he tänne tulevat, ja siinä mielessä tämä odotusaika on hyvä. Meidän täytyy todeta, että kansainväliset opiskelijat ovat kohtuullisen hyvin työllistyneitä. Noin puolet vuonna 2024 opiskeluluvalla olleista sai palkkatuloja sen vuoden aikana, mutta se oli pudonnut noin viidellä prosenttiyksiköllä aikaisemmasta, ja se varmasti liittyy tähän vaikeaan työllisyysasteeseen. Se on noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa olleilla. Siinä mielessä tässä ollaan tällä tasolla tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin puhutaan siitä, että me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, niin opiskelijat kotoutuvat varmasti parhaiten meille, ja voi sanoa myös meidän selvityksistä siitä, kuinka yliopistosta valmistuneet ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat vuoden jälkeen työllistyneet, että yli puolet ovat työllistyneet, ammattikorkeakouluista 58 prosenttia ja yliopistoista 52 prosenttia. Se kertoo siitä, että kun he saavat täällä koulutuksen, niin he myöskin työllistyvät tänne Suomeen, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Opiskelu on hyvä tapa kotouttaa ihmisiä ja samalla saada semmoinen ammattitaito, joka Suomessa hyvin tunnistetaan, ja siinä mielessä tässä ollaan hyvällä tiellä. Miten tätä vielä voidaan arvioida, niin meidän opiskeluperäisissä maahanmuuttajissa viisi kärkimaata ovat olleet viimeisten vuosien aikana, 2023 ja 2024, Bangladesh, Sri Lanka, Kiina, Intia ja Nepal, ja varmaan siellä ei ole käsitystä pohjoismaisesta kustannustasosta ja pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, ja siinä mielessä tämä on muuttunut. Sitä aiemmin suurimmat top viitosen maat olivat ensimmäisenä Venäjä, Kiina ja Vietnam, eli ne ovat vähän muuttuneet tässä viimeisten vuosien aikana Venäjän sodan myötä. Itse tässä lakiesityksessä on myöskin se, että tätä tietopohjaa saadaan tehtyä näille ihmisille, ja sitten voidaan sanoa, että kuitenkin tämä näitten opiskelijoitten siirtyminen on aika lailla kansainvälinen trendi, niin että niitä aika paljon myös muualla on, ja nyt me ratkaistaan tätä Suomessa. Tampereellakin meillä on ollut ruokajonoissa kansainvälisiä opiskelijoita, kun he eivät ole tienneet näitä kustannuksia, ja niitä on jouduttu tälläkin tavalla huoltamaan sitten, ja se on ollut osa sitä selviämistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy vähän jankuttaa tätä asiaa, koska meillä nykyäänkin työ- ja virkaehtosopimuksilla voidaan poiketa lain säännöksistä. Työ- ja virkaehtosopimuksilla voidaan rajoittaa säästövapaan kestoa ja asettaa määräaika sille käytölle. Muun muassa valtion virkaehtosopimuksessa on määrätty, kuinka nopeasti se pitää käyttää. Siellä on viiden vuoden enimmäisaika. Eli jos tämä olisi oikeasti ollut ongelma tuolla työelämässä, niin tämä olisi työ- ja virkaehtosopimuksilla voitu hoitaa. Tätä ei olisi tarvinnut lainsäädännöllä tässä tehdä, ja mielestäni tämä on semmoinen asia, joka olisi siellä pitänyt tehdä. Niin kuin viittasin aiemmin, työnantajalla on myös mahdollisuus kieltäytyä tästä tietyin perustein, mikä täällä on aiemminkin sanottu. Täällä on monia keinoja, joilla olisi voinut tämän asian hoitaa, mutta niitä ei ole käytetty. Nyt vain on suoraan, muutaman työnantajan toiveesta, tehty tämmöinen lainsäädäntömuutos, joka ei ole ollenkaan hyvä. Sitten, arvoisa rouva puhemies, taisi olla niin, että perussuomalaiset nimenomaan oli yksi niistä, jotka tätä sairaussakkoa taisivat olla vastustamassa. [Timo Suhonen: Taas perussuomalaiset! — Mikko Lundén: Tiedän!] Edustaja Lundén oli tuossa nyt eri mieltä, niin että ilmeisesti siellä mielipiteet jakaantuvat monella tapaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kertoo tämän hallituksen arvoista erittäin paljon, koska kaikki työelämäongelmat näyttävät olevan työntekijäpuolella, kun tässä koko ajan työntekijöitten ehtoja heikennetään eikä luoteta siihen keskinäiseen sopimiseen ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Täytyy myös muistaa, että lähtökohtaisesti työntekijä voi säästää osan lomasta, joka ylittää 24 päivää, mutta nykyäänkään tämä oikeus ei ole kuitenkaan ehdoton, jos säästövapaan antaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle. Työnantaja voi kieltäytyä vuosiloman säästämisestä. Se on nykyäänkin mahdollista, ja minä ihmettelen, että tämä nyt on yhtäkkiä tullut semmoiseksi ongelmaksi, että ei voida tehdä. Mielestäni olisi ollut viisasta, että tätä olisi keskenään kolmikantaisesti neuvoteltu niin, että sitten ratkaisua olisi voitu hakea tällaisia poikkeustilanteita varten, jos niitä nyt sitten enemmänkin on. Itse uskon, että tämä varmaan jatkossakin useilta osin menee vielä fiksuissa työnantajissa sopimalla, mutta kun on myös sellaisia työnantajia, jotka eivät ole niin työntekijälähtöisesti kuuntelevia, niin voi olla, että siellä nämä tapaukset lisääntyvät. Minä itse näen, että tämä on todella semmoinen lainsäädäntömuutos, jota tämä maa ei olisi tarvinnut.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on ongelma, jota ei ole tunnistettu palkansaajapuolella ongelmaksi ollenkaan. Siellä ei nähdä tätä ongelmaa. Tässä yhteydessä kun tätä on kuultu tuolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, liittojen lausunnoissa ja palkansaajapuolen lausunnoissa, niin he sanovat, että tämä nykyinen säästövapaa toimii erittäin hyvin ja se ei ole tämmöinen ongelma. Näyttääkin siltä, että tämä on joittenkin yksittäisten työnantajien ongelma, jotka eivät ole kyenneet tätä asiaa siellä yrityskohtaisesti ratkaisemaan, ja sitten tätä pitää lainsäädännöllä ruveta korjaamaan. Ajanpuutteen vuoksi en viitsi mainita sen valtio-omisteisen yhtiön nimeä, joka lentelee tuolla maailmalla, mutta tämä tilanne on vähän sellainen, että siellä on ollut ilmeisesti ongelmia, muita ei ole hirveästi näkynyt julkisuudessa. Tässä taas lakiesitys on semmoinen, joka kuvaa sitä, että työnantajapuoli kannattaa ja palkansaajapuoli vastustaa ja työnantajadirektiota tässä lisätään. Ensinnäkin pääsääntö on ollut, että ne sopivat näistä säästövapaitten ajankohdista, ja se on hyvin toiminut. Niitä yhteisesti katsotaan, mihin ne sopivat, ja jos niistä ei ole päästy sopimukseen, niin sitten työntekijällä on ollut mahdollisuus neljä kuukautta ennen ajankohtaa kertoa, milloin hän haluaisi pitää säästövapaan. Tämä on ollut toimiva malli, ja kyllä ne ratkaisut ovat löytyneet yleensä sopimalla. Oikeuskäytäntöä ja valituksia tästä ei ole ollut tuolla neuvonnassa. Tämä neljän kuukauden aika on niin pitkä, että sinä aikana pitäisi pystyä järjestelemään korvaavat käytännöt. Sitten pitää muistaa, että tämä on henkilön omaa vuosilomaa, jonka hän olisi voinut pitää määrättynä aikana, silloin kesäaikana, nyt siirtää sitä muuhun ajankohtaan. Hän olisi silloin ollut töissä kesällä, kun tätä vuosilomaa olisi voinut pitää, ja nyt tämä siirtyy säästövapaana myöhemmäksi. Arvoisa rouva puhemies! Tästä muutostarpeesta ei ole mitään tutkittua tietoa. Tämä on enempi tämmöinen väittämä, että näitä ongelmia on ollut. Arvoisa rouva puhemies! Myös tämä siirtosääntö on tässä erittäin ongelmallinen. Nyt jos on sovittu vaikka vuoden 2027 jälkeiseen aikaan, loppuvuoteen, tai vuodelle 2028 säästövapaan, niin tämä siirtosääntö mitätöi sen, ja siinä mielessä se oikeussuoja, joka tämmöisessä keskinäisessä tilanteessa on ollut, nyt sitten romuttuu, ja työnantajapuoli voi sen yksipuolisesti muuttaa. Tämä ei ole hyvää lainsäädäntöä, ja tämä on ollut ainoita asioita, joilla työntekijä on voinut huokoistaa ja vähän tuoda niitä vapaita siihen ajankohtaan, milloin se perhesyistä tai rakentamisen tai muitten osalta on ollut tarpeellista. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä henkilöstörahastoista, jotka yhteistoiminta-asiamies on neuvonnalla hoitanut. Niitä nyt on meillä vajaa 500 tällä hetkellä, ja 200 000 ihmistä on niitten parissa. Yhteistoiminta-asiamies on neuvonnan hoitanut ja ohjeistuksen hoitanut erittäin hyvin, ja heillä ei ole sen asian kanssa ollut ongelmia. Jos me toivotaan, että henkilöstörahastoasiaa viedään eteenpäin, niin se vaatii tämäntyyppisiä henkilöitä, ja yt-asiamies on ollut tässä erittäin oiva henkilö. Nyt kun tätä siirretään tuonne Patentti- ja rekisterihallitukseen, niin sielläkin pitää olla resurssi näitten asioitten hoitamiseen, ja sinne pitää palkata näitä henkilöitä, että pystytään näitä tekemään. Eli tässä siirretään moneen paikkaan nämä asiat, jotka ovat olleet yhdessä paikassa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen huolissani olen tässä siitä, että tämä on semmoinen hanke, jossa selvästi palkansaajapuoli tätä haluaisi pitää, työnantajapuoli ei, ja silloin kun erityisen paljon halutaan ja tarvittaisiin yhteistoimintaa ja sitä yhteistyön rakentamista suomalaisessa työelämässä, niin näitä tehtäviä lakkautetaan tältä osin. Se vielä, että yhteistoiminta-asiamies on palvellut erityisesti pieniä yrityksiä, mutta tehän nostittekin sitä rajaa jo 50:een, niin että ne eivät ole enää yt-lain piirissä. Tämä ehkä sitten selittää osittain, että sillä olisi vähän kevennetty sitä yhteistoiminta-asiamiehen tehtävää, joka nyt lakkaa. Mutta ne resurssit pitää siirtää Lupa- ja valvontavirastoon, ja siellä ne kaipaavat uutta resurssia. Siellä ei ole semmoista auktoriteettia olemassa, joka tulee tässä ainakaan nopeasti siihen vastaamaan. Tässä mielessä olisi kannattanut vielä tämä asia pohtia, ja esitänkin, että ministeri vetäisi tämän lakiesityksen pois ja käsittelisi tämän yt-asiamiehen ja tämän työneuvoston pääsihteerin esityksen siitä, että ne yhdistettäisiin ja sillä tavalla tehtäisiin se 200 000 euron säästö ja järkeistettäisiin tätä työskentelyä ja lavennettaisiin sitten alustatalouteen, johon te joudutte joka tapauksessa jonkinlaisen resurssin taas rakentamaan, ja tässä sitä olisi käytettävissä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen tehtävän lakkauttaminen on tässä käsittelyssä. Ja täytyy sanoa, että työneuvosto, joka on ollut 80 vuotta lausunnonantajana työelämälainsäädäntökysymyksissä, on semmoinen instituutio, että vaikka sanotaan, että ne lausunnot ovat suosituksia, niin ne ovat muodostaneet erittäin vahvan oikeusperustan monelle ratkaisulle, kun näitä asioita on tuolla työelämässä käsitelty. Siinä mielessä lukumäärä ei kerro niitten asioitten laajuudesta. Yksikin asia voi käsittää kymmenkunta tai 15 käsittelyä ja siihen liittyviä lausunnonantajia ja muita, eli se on laajempi kokonaisuus, millä on synnytetty työlainsäädännöstä oikeuskäytäntöä. Erittäin paljon myöskin työsuojelupuolen virkamiehet ovat pyytäneet näitä lausuntoja. He ovat nojautuneet näihin työneuvoston lausuntoihin. Työneuvoston lausunnoilla on ollut myös se merkitys, että on kolmikantaisia asioita käsitelty, on työmarkkinajärjestöjen yhteisiä kannanottoja, ja valtaosa lausunnoista on myöskin yksimielisiä, jolloin niistä tulee ratkaisuja. Kun näistä ratkaisuista sitten on joskus äänestetty, niin ne lausunnot ovat olleet erittäin perusteellisia. Sitten niitä asioita pystytään käsittelemään ja mahdollisessa erimielisessä tilanteessa myöskin ratkomaan niitä erimielisyyksiä, kun on avattu se paketti kokonaisuudessaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämä instituutio, joka tässä on nyt käsittelyssä, säästösyistä yritetään lakkauttaa. Kun puhutaan noin 200 000 euron säästöistä, niin siellä on ollut pöydässä myöskin vaihtoehtoinen esitys, jossa yhteistoiminta-asiamiehen toimisto ja työneuvosto laitettaisiin yhteen, ja samalla siitä saataisiin se 200 000 euron säästö, mutta se ei ole käynyt TEMin sisäisessä neuvottelussa. Myöskään se, miten tätä asiaa on TEMissä käsitelty, ei kyllä kestä päivänvaloa, se, että nämä ovat ilmoitusasioita. Tässä ei ole ollut työneuvosto mukana näitä käsittelemässä ja muuta. Tätä on johdettu kyllä erittäin TEM-vetoisesti. Eikä tämä myöskään ole hallitusohjelmassa, eli taitaa olla niin, että TEMin johdossa on tämä päätetty aika pienessä porukassa, että tämä saadaan nopeasti. Työneuvosto on myös ollut erittäin tehokas hakijoiden kannalta lausuntojen osalta, ja sillä on myös saatu semmoinen tilanne, että se on ollut kustannuksiltaan edullinen tapa hoitaa asioita. Nyt työtuomioistuinvaihtoehto on joka tapauksessa kalliimpi, ja se vie pitemmän aikaa, kun siellä tullaan näitä käsittelemään. Arvoisa rouva puhemies! Yhteistoiminta-asiamiehen viran lopettaminen ja näiden asioiden siirto tuonne Lupa- ja valvontavirastoon tarkoittaa, että Lupa- ja valvontavirastolle tulee uusi valvontatehtävä yhteistoimintalain tulkinnoissa, ja se ei ole samalla tavalla siellä ollut aikaisemmin. Tämä työ tulee sinne, ja siellä pitää olla myös resurssi. Kun tätä asiaa on kuunneltu ja käsitelty tuolla valiokunnassa, on tullut esiin myöskin se, että he joutuvat hommaamaan sinne resurssia. Todellinen säästö koko valtiontaloudessa ei ole näitä lukuja. Mielestäni tätä ei olisi pitänyt tehdä ollenkaan. Kysynkin nyt ministeriltä: mihin perustuu se, että tämä muutos tehtiin eikä kuunneltu yhteistoiminta-asiamiehen ja työneuvoston ehdotuksia näitten asioitten hoitamiseksi? Heillä oli myöskin ehdotus, että he voisivat ottaa lisätehtäviä muun muassa alustatalouden ja muitten osalta. Eli tämän kolmikantaisen toimielimen, työneuvoston, ja yhteistoiminta-asiamiehen lakkauttaminen on väärä suunta, jos ajatellaan, että työelämää kehitetään neuvotellen ja yhteistyössä. Nyt näillä toimenpiteillä sitä viedään erittäin huonoon suuntaan.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisen eläkelaitoksen periaate on tässä Suomen eläkejärjestelmässä todella hyvä periaate, koska silloin, kun eläkehakemus jätetään sinne viimeiseen eläkelaitokseen — vaikka henkilö olisi työskennellyt kunnan alueella, valtion alueella tai sitten yksityisellä puolella eri eläkeyhtiöitten alueella — niin sen viimeisen velvollisuus on koota tämä koko eläketurva siihen ja sitten antaa siitä eläkepäätös. Tämä on hyvä, ja siinä mielessä, kun tämä laajenee Suomen Pankin osalta — joka silloin aikoinaan, kun se siirrettiin vuonna 2021 Kevaan, jäi siltä osin kesken — ja nyt Ahvenanmaa on ilmaissut halunsa tulla tähän mukaan, se on hyvä asia. Tämä sisältö on tässä erittäin paikallaan. Kun täällä puhutaan näistä eläkeyhtiöistä, niin aina unohdetaan se, että meillä on vain muutamia eläkeyhtiöitä ja niillä on vähän erilainen sijoitusprofiili ja niillä on erilaiset hajautusmallit ja muut. Se on eläkkeensaajan turvan kannalta hyvä, että me tehdään tätä. Usein unohtuu, että eläkeyhtiöt ovat myöskin yksittäisinä omistajina suomalaisissa yhtiöissä noin kymmenelläkin prosentilla. Jos ne kaikki olisivat yhden yhtiön alla, niin saattaisi olla, että suomalaiset yritykset olisivat 30—40-prosenttisesti yhden eläkeyhtiön omistamia. En minä tiedä, onko sekään oikein hyvä linja. Siinä mielessä tämä hajautettu malli on mielestäni parempi ja se, että pystytään sitä viemään sillä tavalla eteenpäin. Sitten sanoisin, että Suomen eläkejärjestelmä on myös siltä osin erittäin hyvä, että meillä ei ole eläkekattoa. Jokainen on vakuutettu samalla tavalla työuransa aikana, ja eläkettä kertyy kaikille tulojen mukaan. Jos meille tulisi eläkekatto, niin eläkevakuutusmaksua ei kannettaisi siltä osin, joka menee sinne eläkekattoon. Minä en halua semmoista sekoittavaa järjestelmää tässä, ja siinä mielessä en ole itse yhtään eläkekaton kannalla. Järjestelmä kannustaa tässä mielessä, ja me ei tarvita ylimääräisiä eläkejärjestelmiä tämän osalta. Tosiasia olisi, että hyvätuloiset vakuutettaisiin sitten yksityisesti yritysten ja muitten toimesta ja tulisi tavallaan kaksinkertainen eläkejärjestelmä ja he voisivat saada vielä kalliimmalla sen eläketurvan siitä korkeimmasta osasta. Pidetään tämä nykyinen järjestelmä. Minusta tämä on hyvä esitys, ja tätä voi kannattaa.

Arvoisa puhemies! Silloin kun on kehujen aika, pitää kehua, ja tässä on nyt semmoinen asia, joka ansaitsee kyllä kehuja. Kyllä tämä savuton Suomi ja kommunistivapaa Suomi on varmaan meidän monien yhteinen tavoite. [Ben Zyskowicz: Kannatetaan!] Käytännössä voi sanoa, että tilanne näitten ihmisten osalta, jotka asuvat näissä taloyhtiöissä, ja taloyhtiöitten osalta pitää saada semmoiseen, että he pystyvät omia elinolosuhteitaan, omaa asumistaan ohjaamaan sellaiseksi, että pystyvät elämään siellä savuttomasti ja ilman muita haittavaikutuksia. Edustaja Niemi kysyi aivan hyvän kysymyksen siitä, kuinka laajalle tämä rajoite menee ja kuinka paljon sillä taloyhtiöllä on liikkumatilaa käytännössä muissakin alueissa siinä taloyhtiön alueella. Siitä kysyn. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvä tavoite, koska työelämä tulee muuttumaan sellaiseksi, että meillä on palkkatyötä ja meillä on yrittäjätyötä ja erilaisissa vaiheissa niitä tehdään. Siinä mielessä, kun työelämä tällaiseksi muuttuu, meidän täytyy myöskin yrittää rakentaa sosiaaliturvaa työttömyyden varalle, ja se iso kuva on tässä hyvä. Sen osalta voin sanoa, että nyt kun tämä menee yksilöllisen vakuuttamisen kautta, niin yrityspuolella semmoista kollektiivista vakuuttamista ei tule, mitä tulee palkansaajapuolella työttömyyskassan puolella. Se ero tässä tulee olemaan, ja sen vuoksi tästä yksilön vakuuttamisesta on täällä tärkeää saada näkyviin, minkä tasoinen se vakuutusmaksu sitten on. Ymmärrän hyvin, että vakuutusmaksut määritellään sitten sen mukaan, kun kassoissa tätä tehdään. Tämä tulee myös muuttamaan kassojen työskentelyä aika paljon, koska siellä täytyy eriyttää palkansaajapuoli ja sitten tämä puoli ja siellä sitten erikseen tehdä tilinpäätökset ja tilien erittely sillä tavalla, että ne eivät sekoitu, koska palkansaajien turva maksetaan työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksun kautta ja täällä käytännössä maksetaan sitten vakuutetun oman tason mukaisesti. Eli tämä on tässä semmoinen iso kuva, joka meidän pitää muistaa. Tuossa äsken muutamilla kysymyksillä tätä jo avasin, ja tässä mielessä nyt täällä käsittelyssä meidän pitää kiinnittää huomiota moneen asiaan, muun muassa semmoiseen asiaan, että yhdistelmävakuutuksen ottanut palkansaaja ei voi menettää oikeuttaan ansiopäivärahaan, mikäli työssäoloehto ei yhdistelmävakuutuksen puolella täyty, eli pitäisi aina katsoa kumpaakin puolta. Sitten meillä on tässä työssäoloehdon osalta eroavaisuuksia. Palkansaajapuolella ja yhdistelmäpuolella on 12 kuukautta ja yrittäjien puolella 15 kuukautta, eli meillä on tällaisia eroja tässä. Tästä tulee varsin monimutkainen järjestelmä jatkossa, ja siinä mielessä tämän osalta varmasti vielä tarkennuksia tarvitsee tehdä. Itse toivon, että tästä saadaan semmoinen työkalu, että ihmiset saavat vakuutettua itsensä. Se, kuinka iso osa sitten näistä 110 000:sta tai 30 000:sta, mitä täällä on laskettu, tekee vakuutuspäätöksen, jää nähtäväksi. Itse epäilen, että alkuvaiheessa aika pieni. Sitten, kun tämä tulee voimaan vuoden 28 alusta ja ensimmäiset tämän lain pohjalta olevat työttömyysturvat maksetaan vasta vuoden 2029 puolella, tämä on aika pitkä prosessi. Valmistelu on ollut pitkä, mutta myöskin tämä toteutus tässä on aika pitkä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä kysyn tästä, että kun yrittäjyyden määrittely pää- ja sivutoimiseksi on jossain määrin epäselvää tällä hetkellä, niin tuleeko tähän nyt tässä lakiesityksessä selkeyttä. Se vaikuttaa sitten siihen, kuinka tämä yhdistelmävakuutus on kannattava ottaa ja niin poispäin. Sitä pitää avata. Samalla kun tässä taiteilijoita ja tutkijoita ja muita apurahansaajia siirretään yrittäjyyden puolelle, niin kokevatko he sen luonnolliseksi siirtymäksi? Eli se, kuinka paljon näitä sitten oikeasti siirtyy, on tässä se kysymys. Sitten vielä toteaisin: Edustaja Furuholm nosti esiin saman kysymyksen, joka minulla oli tässä tarkoitus esittää. Urheilijoitten osalta heidän sosiaaliturvansa on vajavainen. Tuleeko tästä työkalu myös urheilijoiden vakuuttamiseen, jos he haluavat tätä kautta saada itsensä vakuutetuiksi.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on näin lyhyt aika, niin ajattelin, että sen takia pystytään ministeriltä saamaan vastauksia kysymyksiin. Arvoisa puhemies! Tässä on monia hyviä ajatuksia siitä, että voidaan turvata työttömyyden varalle, mutta se, mikä tekee tästä hankalan, on se, että tämä yhdistelmävakuutuksen toinen puoli, ei se palkansaajapuoli vaan se toinen puoli, on vapaaehtoinen ja sitten pitää miettiä, millä palkkatasolla tässä itsensä vakuuttaa, ja se vakuutusmaksu voi nousta aika korkeaksi. Arvoisa ministeri, kysyisin nyt, mikä on teidän käsityksenne mukaan esimerkiksi kaksi puoli tuhatta kuukaudessa tienaavan jäsenmaksu tällaisella palkkatasolla, jotta näemme sen, että kun tämä vapaaehtoinen vakuuttaminen on tällä tavalla tehty, niin tuleeko siitä oikea vaihtoehto tästä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous on tietenkin osana elinvoimaista maaseutua. Kannattaa muistaa, että siellä osaavan työvoiman saatavuus ja koulutus ja tutkimus ovat osa elinvoimaisia kuntia ja niitten palveluita, kun me saadaan maatalous toimimaan siellä. Minua tässä keskustelussa huolestuttaa aika paljon se, että kun maatilojen määrä vähenee koko ajan, niin myöskin siellä työskentelevien määrä vähenee. Siellä ollaan vähän yli 100 000 työllisessä, joista yksi kolmasosa on palkattua työvoimaa, ja täällä tuli esille, että siitä iso osa on myöskin ulkomailta palkattua. Todennäköisesti olisi hyvä, että maataloustukien ja muitten tukien ehtona olisi, että noudatetaan työehtoja, jotta niitä tukia saisi, että lähdettäisiin siitä ajattelusta liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Essayahilta: mitä aiotte tehdä, että maataloudessa työvoiman saatavuus oikeilla ehdoilla säilyy tulevaisuudessa ja viljelijän ansiotaso turvataan?

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon tiloista, ja tuossa kaivoin tilastoja: Meillä oli 2000-luvun alussa 78 000 tilaa, ja tällä hetkellä meillä on 40 000, eli tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla, ja tämä on iso ongelma. Viljelyala on pysynyt 2,2 miljoonassa hehtaarissa, niin että se ei ole pudonnut, mutta koko on kasvanut, ja tilojen kannattavuus on edelleen aika huono, niin kuin täälläkin on monia puheenvuoroja ollut. Eli tilakoko ei ole ratkaissut kannattavuutta. Nyt kysyisin ministeri Essayahilta: Mitkä ovat ne keinot ilman valtion tukea, että tilojen kannattavuus paranee tästä nykyisestä? Mitä toimenpiteitä pitää tehdä? Paljon puhuttu laki on tässä ollut voimassa jonkun aikaa. Mitkä käytännön vaikutukset sillä lailla tällä hetkellä on ollut, kun markkinoilla on haluttu tehdä? Niitäkään tuloksia tässä ei ole näkynyt. Eli tilat voivat huonosti. Mitkä ovat ne keinot ilman valtion tukea, millä sitä tilannetta parannetaan?

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä tilastoista ja muista. Miksi se on niin tärkeää Suomessa? Naisten ja miesten keskimääräiset palkkaerot Euroopassa: Suomella on viidenneksi suurin ero 30 eurooppalaisesta maasta. Meillä on todella naisten ja miesten välinen palkkaero iso, kun katsotaan eurooppalaisia maita. Parhaita ovat Luxemburg ja Belgia, ja heikoimpia ovat Viro ja Tšekki ja Unkari ja niin poispäin. Me ollaan viidenneksi heikoin. Sitten kun katsotaan, millaisia meidän työllisyysasteen erot miesten ja naisten välillä ovat, niin me ollaan taas erittäin tasaisesti samalla tavalla työllisyysasteilla miesten ja naisten välillä, kun taas muissa maissa tämä on aika iso ero. Siinäkin on syy, minkä takia meidän pitää tätä viedä eteenpäin voimakkaasti. Onneksi tämä direktiivi on tuonut meille työkaluja, mutta niitä työkaluja pitäisi voida käyttää. Tässä on mielenkiintoista, ja se tukee tämän direktiivin ajattelua, tämä naisten ja miesten välinen palkkaero eri aloilla. Valtiolla ja kunnilla nämä ovat pienimmät, koska ne palkkatiedot siellä ovat kaikkein avoimimmat ja palkka on läpinäkyvämpi kuin yksityisellä puolella. Se kertoo aika paljon siitä, miksi näitä pitää saada auki. No, sitten tässä on tämmöisiä periaatteellisia kysymyksiä työehtosopimusten osalta. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä pitää tehdä sukupuolineutraalisti, ja se on sen lähtökohta. Voi olla joitain yksittäisiä asioita, joita siellä vielä korjataan, mutta pääsääntöisesti ne ovat sitä. Vaikein asia on tässä se, että kun verrataan kaksia työehtosopimuksia tai kolmea työehtosopimusta keskenään ja arvotetaan työn vaativuutta ja niitä työn perustekijöitä keskenään, niin kuinka ne arvotetaan samalle tasolle. Sen vuoksi näiden vertailuasioiden olisi pitänyt olla paremmalla tasolla. Sitten nämä palkkaerot jäävät myös jatkossa, koska tässä arvioidaan työn peruspalkkaa. Siellä on niitä kuormitus- ja pätevyystekijöitä ja vaativuustekijöitä ja olosuhdetekijöitä. Sitten on henkilön oma, se, miten hän suoriutuu siitä tehtävästä, ja sitä arvioidaan edelleen omalla laillaan, ja se on henkilökohtainen. Meillä palkkaerot varmasti jatkossa säilyvät tästä syystä, kun meillä on henkilökohtaiset, erilaiset tavat tehdä niitä töitä. Jos pystytään muuttamaan tätä lakiesitystä, me voidaan saada tästä työkalu, jolla me nopeutetaan tätä naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista. Nyt se on noin 0,2 prosenttia vuodessa. Se tarvitsee paljon nopeampaa vauhtia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tämä lyhyessä lähetekeskustelussa jo alkuiltapäivästä, ja siinä muutamia asioita jäi vielä toteamatta. Voi sanoa, että tämä sukupuolten välinen palkkaeron kaventuminen on ollut äärettömän hidasta viimeisen 20 vuoden aikana. Noin 2000-luvun alkupuolella meillä naisen euro oli 80 senttiä, ja nyt se on 86 senttiä. Siinä on muutama prosentti yli 20 vuodessa parantunut, ja täytyy sanoa, että todella hitaasti. Puolet tästä palkkaerosta miesten ja naisten välillä selittyy segregaatiolla, eli miten miehet ja naiset sijoittuvat eri ammatteihin, ja kuinka naisvaltaisia ja kuinka miesvaltaisia aloja ne ovat. Se selittää puolet, ja toinen puoli on tämä selittämätön palkkaero, joka tässä nyt on ja jota metsästetään tältä osin. Siinä selittämättömässä palkkaerossa meidän täytyy palkkausjärjestelmiä kehittää, ja tämä direktiivi antaa siihen nytten työkaluja. Meillä pitää olla palkkausjärjestelmissä 4—5 keskeistä tekijää — työssä arvioitava pätevyys, kuormitus, vastuun määrä, työolot ja tarvittaessa muut tekijät — mutta direktiivi lähtee näistä tekijöistä. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä, että näitä asioita kehitetään tämän yhteydessä. Se on valitettavaa, että hallitus teki lakiesityksen, joka on aika lailla minimin alle, niin että monessa asiassa se jää toteutumatta. Se, miten tasa-arvolaissa olisi samanarvoisen työn määritelmä, tuleekin olemaan valiokunnassa iso työ, ja sitä pitäisi avata. Sitten kehitetään samanarvoisuuden arviointeja, direktiivin mukaisia palkkarakenteita, niitä, mistä minä äsken puhuin, eli näitä palkkaryhmittelyjä. Sitten voi sanoa, että sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä ei ole tässä laitettu liikkeelle. Se oli lakiluonnoksessa, mutta se on poistettu. En tiedä, miksi. Sieltä ei julkisesti enää voisi olla haettavana mies- tai naispohjaisia ammattinimikkeitä, vaan pitäisi olla sukupuolineutraalia. Oikeussuojan osalta tämä jää todella vajaaksi. Myös se, miten ammattia verrataan vertailuammattiin, palkkavertailua tehdään, on täällä jäänyt erittäin huonolle tasolle. Siinä mielessä sitä pitäisi korjata täällä, että me saataisiin edes direktiivin mukainen lakiesitys aikaiseksi. Paljon työtä on edessä. Katsotaan, mihin päästään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö oli meillä käsittelyssä, ja tämä sai yksimielisen kannanoton siitä, että tätä kannattaa viedä eteenpäin. Tässä on tarkoitus lisätä työvoimapalveluiden mahdollisuutta saada käsitellä nykyistä laajemmin näitä tulotietojärjestelmästä saatavia tietoja, joilla kehitetään palveluja ja toimintoja ja katsotaan, miten vaikuttavia ne työllisyyspalveluiden toimenpiteet ovat olleet. Tällä pystytään saamaan niitä tietoja siitä tulorekisteristä. Toinen tässä on se, että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle annetaan oikeus saada tulotietojärjestelmän tietoja, jotka ovat välttämättömiä valtionavustuksiin liittyvissä asioissa. Siinä mielessä tämä on hyvää hallintoa. Katsoimme tuolla valiokunnassa tämän asian osalta, että ne täydentävät olennaisesti palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen tarvittavaa tietopohjaa ja sen vuoksi tätä kannattaa viedä eteenpäin. Sitten samalla, kun me tätä teemme, tulorekisteriä kehitetään koko ajan parempaan suuntaan ja ehkä päästään joskus myös siihen, että kun yritykset laittavat tiedot meidän tulorekisteriin, niin ei tarvitse muualle toimittaa tietoja, vaan ne saadaan sieltä. Jatkossa on ehkä niin, että myöskin työttömyysturvan tason määrittely tulee tulorekisteritietojen pohjalta ja muuta. Se on hyvä suunta, ja tämä on sitä positiivista hallintoa. Tulorekisterin osalta tulee oikeellisuutta, eli että ne tiedot ovat siellä oikein ja niitä ei muutella. Niiden pitää olla siellä varmistettuja, ja sitä oikeudellisuutta pitää vahvistaa ja varmistaa. Tässä mielessä me saamme tätä asiaa vietyä eteenpäin, ja samalla valiokunta esittää, että tässä hyväksyttäisiin tämmöinen kannanotto, jossa tulorekisteriä kehitettäisiin ja että käynnistettäisiin selvitys tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi. — Eli yksimielinen valiokunnan mietintö. Voimme hyväksyä tämän esityksen.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kotitalousvähennyksen muuttaminen ja matkakuluvähennyksen muuttaminen kuvastaa hallituksen tämänhetkistä politiikkaa. Se ei ole mitenkään ennakoivaa. Kotitalousvähennys oli vuonna 24 vielä 3 500 euroa ja 60 prosenttia oli korvaus. Sitten hallitus laski vuoden 2025 alusta sen 1 600 euroon, ja nyt hallitus nostaa sen 2 100 euroon. Kun tässä edellisessä puheenvuorossa oli niin, että tämä on ollut hyvin pitkä ja ennakoitava, niin tämä ei ole ollenkaan ennakoitavaa. Oli 3 500, laskettiin 1 600:aan ja nyt palautetaan 2 100:aan. Sitten työkorvaus pudotettiin — se oli 60, pudotettiin 35:een — ja nyt palautettiin viisi prosenttia, eli nyt nostettiin 40:een. Nämä veivaukset tässä ovat olleet turhia. Oppositio on koko ajan puhunut siitä, että kotitalousvähennys pitäisi olla, koska työttömyystilanne ja taloustilanne on ollut aneeminen myöskin 2025 ja 2026. Eli tässä mielessä tämän veivaaminen on tässä ollut turhaa. On hyvä, että ovat tulleet opposition linjalle ja kuunnelleet niitä viestejä, mitä tämän asian osalta on nyt tässä tapahtunut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on vielä toinenkin näkökohta, joka liittyy tähän omavastuun muuttamiseen liikenteen osalta. Meillä oli omavastuu 900, nyt se pudotettiin 800:aan — satasella alaspäin — ja sitten tämän osalta yläraja pysyy 7 000 eurossa, kun se on aiemmin ollut 8 400 euroa. No, mitä tarkoittaa tämä 7 000 euron omavastuu näillä kulkemisilla, mitä työmatkoilla on? Jos omalla autolla kulkee, niin noin 60 kilometrin työmatkasivu eli 120 kilometriä päivässä autolla tarkoittaa, että 7 000 tulee hyvin nopeasti täyteen tässä tilanteessa ja 8 400 olisi tuonut siihen suhteessa pitempiä työmatkoja. Kun nyt juuri pitäisi työn perässä liikkua, niin tämän ylärajan olisi pitänyt olla 8 400. Eli sitä kautta oltaisiin edesautettu sitä, että liikkumista tuolla syrjäseudulla, jossa oman auton käyttö on tarpeellista ja liikkuminen pitemmillä matkoilla on tarpeellista, olisi tuettu, ja se olisi ollut ihan tarpeellinen muutos. Eli se jää tässä nytten todella vajaaksi, ja työmatkavähennykset ovat aika pieni muutos niissä. Ne eivät kovin isoa muutosta tässä tee. Ja kun katsoo nykyistä polttoaineen hintaa, niin voi sanoa, että ne menevät kyllä hyvin nopeasti tässä mielessä. Arvoisa rouva puhemies! Täällä on myöskin liikunta- ja kulttuuritoiminnan tavallaan indeksimuutos sieltä 400 eurosta 540 euroon. Se on monta vuotta ollut tuossa 400:ssa. Nyt se nostetaan 540 euroon, ja sitä toimintaa laajennetaan. Siihen käytetään noin viisi miljoonaa, on verovaikutus sillä. Se on hyvä asia, koska liikkuminen pitää terveyttä yllä ja erilaiset harrastukset ja työstä irtaantuminen niitten myötä auttavat pitämään fyysistä ja henkistä kuntoa yllä. Siinä mielessä se on kannatettava esitys. Kokonaisuudessaan hallitus on peruuttanut aikaisemmasta tilanteesta vähän. Todennäköisesti tulemme tätä kannattamaan toisessa käsittelyssä, mutta koska nämä meidän muutosesitykset eivät menneet ensimmäisessä käsittelyssä läpi, niin otamme tämän pienen positiivisen muutoksen tässä vastaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Rajavartiolaitoksen toimintavaltuuksien lisääminen tällä alueella on varmasti tarpeellista, ja toivottavasti sitten myös jatkossa heillä on resursseja tehdä tätä riittävästi. Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun meillä on sähkö- ja tietoliikenneverkkoja tuolla merenpohjassa Viron suuntaan ja Itämeren muihin maihin ja Ruotsin suuntaan, niin se on meille elintärkeä yhteys, kaikki nämä, meidän normaalinkin toiminnan kannalta, ja se, että jos sähköverkoissa tulee katkoksia ja muita, niin kun me ollaan saari, miten me turvataan sähkön riittävyys tässä maassa. Tässä mielessäkin tämä on tärkeätä, ja tietoliikenneyhteydet mitä suurimmassa määrin tulevat tulevaisuudessa olemaan vielä merkittävämmässä roolissa kuin ne tänä päivänä ovat. Kysyisin nyt: kun me mietimme näitä Rajavartiolaitoksen resursseja ja tässä kuitenkin pitää aika paljon tehdä yhteistyötä näitten yksityisten toimijoitten kanssa, joiden kaapeleita siellä käytännössä aika paljon on, niin kuinka paljon sitä keskustelua ja tietojenvaihtoa käydään epänormaalista tilanteesta, mitä siellä on sattumassa, ja muista viranomaisten ja näitten toimijoitten välillä, jotta voidaan ennakoida niitä mahdollisia tilanteita, mitä siellä on, ja sitten taas johtaa siitä mahdollisia toimenpiteitä, millä voidaan estää ja ennakoida, mitä tarvitaan, niin että ei pääse tapahtumaan näitä todella ikäviä katkoja, mitä näihin tulee, ankkurin laahaamisia ja muita vastaavia? Tämä on yksi kysymys. Toinen kysymys sitten: missä alueella te näette nämä resurssitarpeet kaikkein kipeimpinä nyt näitten asioitten osalta, mitä tässä ollaan tekemässä? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys tulee tuonne työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, ja on erittäin hyvä, että se käsitellään perusteellisesti siellä. Mutta tässä yhteydessä jo voi sanoa, että lakiesitys on sellainen, että todennäköisesti tulee hyväksytyksi. Tässä on hyvät perusteet viedä tätä eteenpäin. Tässä on monta asiaa, jotka parantavat työelämää. Silloin kun me saadaan rekistereihin lääkäreiltä parempaa tietoa ammattitautiepäilyistä ja ehkä muistakin ammattiin liittyvistä sairastavuuksista, niin myöskin työelämän kehittämistä pystytään viemään tietopohjaisesti enemmän eteenpäin, ja tämä auttaa siinä. Ennen kaikkea tämä suojelee niitä ihmisiä, jotka niitä tehtäviä tekevät, ja voidaan ennakoida sitten niitten ammattien vaarallisuutta ammattitautimielessä. Kun ne ammattitaudit ovat yleensä aika hitaasti eteneviä, niin on todella tässäkin mielessä tärkeää, että tämä viedään tällä tavalla eteenpäin. Tässä uudet ammattitautiepäilyt, mitä täällä edellisessä puheenvuorossa hyvin tuotiin esiin — tekoälyn lisääntymiset ja kaikki muut, jotka vaikuttavat varmaan henkisellä puolella aika paljon — voivat johtaa siihen, että niitäkin voidaan löytää sitten tämän myötä. Itse näen, että tämän ilmoitusmenettelyn pitää olla erittäin joustava ja helppo, jotta lääkäreille ei tule sitten ylimääräistä työtä ja sen vuoksi eivät jää nämä ilmoitukset tekemättä. Arvoisa puhemies! Toivon, että työpaikoilla erityisen paljon käydään tältä osin keskustelua ja käydään läpi näitä mahdollisia kohteita, missä töissä niitä ammattitautiepäilyjä on, ja työterveyslääkäreille viedään tietoa siitä, mitä tehtäviä kannattaa tarkastella tässä mielessä. — Kiitos.

hyvä. Arvoisa puhemies! Velvoitteiden, etujen ja vastuiden pitää olla tasapainossa, ja tässä yritetään sitä kokonaisuutta varmasti viedä eteenpäin. Kun ministeri on nyt paikalla, niin kysyisin nyt suuruusluokista tämän osalta. Kun täällä mainittiin kovia lukuja siitä, kuinka paljon ulkomaalaiset työttömät ja henkilöt kuluttavat Suomen työttömyysturvaa, niin minulla on viimeisimmät työttömyysturvaluvut: työttömien työnhakijoiden luku on 362 000, joista 50 000 on ulkomaalaistaustaista. Tämä on se mittaluokka. Kannattaa muistaa: 362 000, joista 50 000 ulkomaalaistaustaista työtöntä työnhakijaa. No sitten kokoluokasta, mitä tämä laki koskee. Näitten arvioitten mukaan puhutaan 10 000—17 000 ihmisestä, joita tämä saattaisi koskea. Lähestytään 2030-lukua, kun tämä laki on voimassa, niin ovatko nämä suuruusluokat niitä, joita valmistelussa teillä on ollut mukana? Puhutaan siis tämän osalta kokoluokasta 10 000:sta 17 000:een. Arvoisa puhemies! On todella totta, että puutteellinen kielitaito kasvattaa syrjäytymisriskiä ja kaventaa osallisuuden mahdollisuuksia yhteiskuntaan, ja siinä mielessä kielitaidon parantaminen monella keinolla on hyvä asia. Tässäkin käytetään nyt aika voimakastakin keinoa siinä mielessä, että vähän pienempää turvaa annetaan kyseiselle henkilölle, mutta jos saavuttaa kielitaidon, niin pääsee sille turvalle, mikä on muillakin. Tässä mielessä tämä lähestymiskulma on oikea. Taloudelliset säästöt tässä ovat noin seitsemän miljoonaa euroa vuositasolla, ja siinä mielessä, jos resursseja käytetään, että ihmiset oppivat kielitaitoa, se olisi hyvä. Työvoimapalveluiden järjestämislakia ollaan nyt muuttamassa, ja silloin työvoimaviranomainen vastaisi kotouttamistukea saavan työnhakijan pääsemistä hänen palvelutarvettaan vastaaviin palveluihin, ja tästä kysyisin: miten näette, ovatko nykyiset työllisyysalueet ja niitten palvelut ja resurssit riittäviä tämän toteuttamiseen? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin varmistaa, miten ministeri kokee, kun täällä puhutaan direktiivistä, että ”palkka-avoimuusdirektiivi edellyttää, että palkkauksen kriteerit ovat selkeät ja läpinäkyvät sekä objektiiviset ja sukupuolineutraalit, ja direktiivin mukaisesti työnantajalla on oltava sellaiset palkkarakenteet, joiden avulla voidaan varmistaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka”. Kun tämä lakiesitys on puutteellinen näiltä osin, niin miten näette, että tämä toteuttaa sitä tavoitetta, että naisten ja miesten palkkaero tässä kapenee ja poistuu toivottavasti kokonaan lähitulevaisuudessa? Siihen meidän pitää tähdätä. Sitten toinen kysymys vielä liittyy siihen, että nyt kun tätä valvontaa tehdään, niin tasa-arvovaltuutetulle annetaan valvontatehtävä ja hänen pitäisi olla myöskin neuvoja. Tässä menevät vähän hallinnollisesti ristiin nämä tehtävät, ja ehkä pitäisi miettiä vielä, kuinka tätä järjestellään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että tätä direktiiviä ollaan laittamassa toimeen Suomessa, mutta valitettavaa on tässä se, että se on minimitoimeenpanoa tämän osalta. Selkeästi täältä toimeenpanosta puuttuu nyt isoja asioita, kun meillä Suomessa palkkaero on 15 prosenttiyksikköä naisten ja miesten välillä, ja se on todella iso ja me tarvittaisiin välineitä. Puolet siitä selittyy segregaation kautta, ja toinen puoli on selittämätöntä palkkaeroa. Tästä esityksestä puuttuu samanarvoisen työn määrittely käytännössä. Sitten täältä puuttuu sukupuolineutraaleja tehtäviä, nimikkeitä koskeva velvoite, eli että se pitäisi ilmoitukseen laittaa. Sitten kun palkkaeroja haetaan, niin verrokkimäärittely on aika lailla huono, ja sitten täältä puuttuu myös tämä matalan kynnyksen oikeussuojan varmistaminen, jolla pystyttäisiin tätä tekemään. Kysynkin ministeriltä: miksi tätä tehdään näin minimitoteutuksella?

Arvoisa puhemies! Tämä tulevaisuusvaliokunnan yhteinen lakialoite, jonka on 125 kansanedustajaa allekirjoittanut, on merkittävä avaus ja asia täällä eduskunnassa tehtynä, ja tätä kannattaa kyllä hehkuttaa. Olen itsekin tämän lakialoitteen allekirjoittanut. Toisaalta, kun katsotaan tätä maailmantilannetta tällä hetkellä, tulevaisuudenuskoa pitää pystyä näyttämään nimenomaan nuorille ja lapsille siihen, minkälaista tulevaisuutta tehdään ja missä pitää näyttää sitä suuntaa. Sitä pitää Suomen korkeimmassa päättävässä elimessä eli täällä eduskunnassa käyttää ja näyttää sitä suuntaa. Siinä mielessä tämä lakiesitys on kyllä erittäin kannatettava. Se tuo sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, se tuo sen näkökulman kaikkeen päätöksentekoon täällä lainvalmistelussa ja muuta, tarkastelee pitemmällä aikavälillä niitä näkökulmia, mitä me täällä päätöksinä teemme. Erityisesti kun katsotaan meidän ympäristö- ja ilmastokysymyksiä, niin meillä lainsäädännössä niihin aika paljon puututaan, mutta on paljon muitakin asioita, joiden pitää olla meillä tässä tarkastelussa pitemmällä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Näen tämän myöskin sellaisena isona askeleena tulevaisuusvaliokunnan työssä tämän vähän reilun 30 vuoden historian aikana. Tämä on semmoinen steppi, jolla on saatu vakiinnutettua tämä valiokunnan työ lainsäädäntöön, ja tässä mielessä ollaan tekemässä oikeita askeleita lainsäädäntöön. Arvoisa puhemies! Itse toivon, että tämä lakiesitys tulee täällä eduskunnassa hyväksytyksi ja siitä tulee arkipäiväinen osa meidän työtä ja siinä mielessä annamme oikean signaalin tuleville sukupolville työstämme täällä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Erittäin mielenkiintoinen aihe tänään käsittelyssä: edustaja Vestmanin aloite, jossa iso määrä allekirjoittajista. Se huoli sähkön hinnasta suomalaisille on ihan aito, ja sitä kannattaa tässä pohtia. Jos katsotaan Suomen sähköntuotantokapasiteettia, niin käytännössä tällä hetkellä 40 prosenttia meidän sähköstä tuotetaan ydinvoimalla, 28 prosenttia tuulella, vesivoimalla 16 prosenttia ja biomassalla 11 prosenttia. 95 prosenttia meidän tuotannosta on niin sanottua puhdasta, vain 5 prosenttia hiili- ja fossiiliperäistä. Eli me ollaan todella hyviä, ja tämä puhdas tuotanto on ollut yksi kilpailuvaltti, kun Google on tänne hakeutunut. Se, miten tästä sitten... Google — iso investointi, erittäin hyvä teknologian, työllisyyden ja rakentamisinvestointien osalta, siinä mielessä erittäin hyvä, ja jatkossa työllistää 7 000 ihmistä. Tämä on todella merkittävä ja iso hanke. Se, miten Google on varmistanut nyt sähköntuotantoaan, se on ostanut Loviisan ydinvoimalaitoksesta, entisestä työpaikastani, puolet siitä sähkötehosta 22 vuodeksi. Se on aika iso kauppa ja tavallaan vie sitä tehoa, perusvoimaa, todella paljon Suomen markkinoilta. Tässä arvioidaan, että Googlen sähkötehon tarve on noin 500 megawattituntia, noin karkeasti ottaen. Eilen eräs professori arvioi televisiossa tätä suuruusluokkaa — varmaan aika lähellä. Jos mietitään pelkästään tätä, niin tämä yksistään ei varmaan ole sellainen, joka tätä Suomen sähköjärjestelmää heiluttaisi niin paljon, että pitäisi olla huolissaan, mutta näitä hankkeita on aika paljon. Siinä mielessä meidän pitää miettiä, miten näitä sitten Suomessa voidaan jatkossa rakentaa lisää niin, että suomalaisten sähkön hinta pystyttäisiin turvaamaan. Tässä on monta yksittäistä asiaa, jotka vaikuttavat tietenkin tilanteeseen. Mihin näitä nyt sijoitetaan? On totta kai Googlellakin ollut se, että niitä on sijoitettu sinne Pohjois-Suomeen kantaverkon lähelle ja myöskin olosuhteisiin, joissa pystytään tätä hyvin hoitamaan tässä mielessä, ja sitten tuonne Haminaan. Itse asiassa kävin Lappeenrannassa datakeskusesittelyssä. Siellä oli iso työmaa meneillään, ja tästä datakeskuksen tehon tarpeesta tuli aika mielenkiintoinen informaatio, se, että se datakeskus ei ole koko aikaa täydellä teholla, vaan siellä tehot vaihtelevat sen kapasiteetin mukaan, ja se on aika joustavaa, kuinka isoa osaa ne ottavat aina käyttöön siitä datakeskuksesta. Siinä mielessä se teho myöskin vaihtelee siellä niin, että se ei ole ihan koko aikaa sama. Nämä vaikuttavat tähän tilanteeseen ja miten tätä tarvetta pitää korvata. Se, miten tässä katsotaan tulevaisuutta, liittyy tähän ajalliseen tilanteeseen. Meillä on 85 terawattituntia suurin piirtein ollut 20 vuotta sitten Suomen sähköntuotanto, ja se on ollut viime vuonna suurin piirtein samalla tasolla. Se ei ole 20 vuoteen muuttunut, ja nyt sen pitäisi nousta näitten hankkeitten myötä noin 40—50 prosentilla lähivuosina. Mutta tässä on ajallinen ongelma erittäin iso, ja se ajallinen ongelma liittyy siihen, että kun me rakennetaan voimalaitoksia, tai kantaverkkoa vahvistetaan, niin se vie vähintään seitsemästä kymmeneen vuoteen ennen kuin meillä on mitään uutta tarjolla. Isoin ongelma liittyy kantaverkon ja verkon vahvistamiseen siinä, että pitäisi olla suunnitelmat ja kaavoitus tehty, että niitä rakentamisia voidaan viedä. Kyllä se verkko rakennetaan aika nopeasti sen jälkeen, kun ovat nämä suunnitelmat ja kaavoitus kunnossa. Kaavoitusprosessit vievät meillä vuosia, ja tästä tulee se ajallinen viive. Sitten tämmöisten perusvoimalaitosten rakentaminen vie vähintään lähelle kymmenen vuotta, jos ajatellaan isoa voimalaitosta rakentaa. Eli meillä niistä tulee se viive, ja meidän sähkön tarve on kolmen neljän vuoden päästä. Meillä on tässä mielessä tämmöinen tilanne, joka tuo siihen ongelmia. On tärkeätä, että tuulivoimaa pystytään rakentamaan nopeasti. Niitä saadaan lisää, mutta niitä pitää olla kaavoitettuina ja sitten yhteydet niistä valtakunnan verkkoon. Myös tämä säätövoimakysymys. Tuossa Googlen tapauksessa oli yli 90 megawatin akkukuvio siihen rakennettu. Suomen kantaverkon yhteyteen ja verkon yhteyteen nytten aika paljon on akkutehoa rakenteilla. Se, kuinka nopeasti se tulee tämän säätövoiman osalta, on tärkeää. Vesivoima on parasta säätövoimaa, ja siinä mielessä vesivoiman osalta myöskin sellaiset hankkeet, joissa pumppuvoimaa tai muuta pystyttäisiin saamaan aikaiseksi, olisivat nyt tarpeellisia. Mutta nekin kaikki vievät kauan aikaa. Minä näen tässä isoimpana ongelmana, että meillä ei ole tätä sähkönkulutuksen kasvua huomioitu tässä ja ei ole ollut niitä investointeja ja suunnitelmia riittävän nopeasti, niin että meille tulee tämmöinen ajallinen ongelma tässä. Toivoisin, että pystyttäisiin saamaan semmoinen energiapolitiikka aikaiseksi, että me vastataan sitten siihen kulutukseen, mitä tulee. Itse näen, että nämä ovat yllättävän isoja ja työllistäviä ratkaisuja, mitä nämä datakeskukset tuovat. Siellä Haminassakin puhutaan 500 ihmisen työpaikasta, noin välillisesti, mitä siinä on myöskin. Eli todella isoista hankkeista on kysymys. Mutta kaiken kaikkiaan itse en ole ihan niin synkkänä tämän sähköntuotantokapasiteetin ja muun verkon kanssa, jos me saataisiin näitä meidän omia prosessejamme nopeutettua niin, että me saataisiin niitä liikkeelle nopeammin ja sitä kautta ratkaisuja aikaiseksi. Mutta tässä on tämä muutaman vuoden vaikea ajanjakso, joka voi vaikeuttaa ja voi muodostaa pullonkaulan sille, että tänne ei tule näitä datakeskusinvestointeja ja muutenkin sähkönkulutusta tarvitsevaa teollisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta oli eilen ja toissa päivänä tuolla Kaakkois-Suomessa matkalla. Tavattiin työllisyysalueita. Meillä on tällä hetkellä valtavan korkea työttömyys, 362 000 työtöntä työnhakijaa. On erittäin tärkeää, että nyt kun työllisyysalueet antavat erilaisia palveluja, niin nähdään tulorekisteriä seuraamalla, kuinka nämä palvelut purevat ja mitkä johtavat siihen, että se näkyy tulorekisterissä tiedoissa niin, että me saamme vaikuttavia toimenpiteitä. Nähdään, mitkä erityisesti vaikuttavat ja mitkä eivät ole niin vaikuttavia. Kun meillä on nytten yli 40 työllisyysaluetta — meillä on varmasti erilaisia toimintaympäristöjä näitten palvelujen järjestämisessä, ja myös erilaisia palveluja räätälöidään siellä, kun kuntien omiakin palveluja tulee näihin mukaan — niin on hyvä, että tätä tulorekisteriä käytetään näitten palvelujen arvioimiseen ja myöskin yksilöllisten palvelujen tekemiseen asiakkaiden osalta. Se on tärkeätä, että me polutamme ihmisiä työelämään kaikilla tavoilla. Tämä tulorekisteri on tässä mielessä vähän vajaakäytöllä ollut asia. Ehkä sen kehitys vielä lisääntyy sitä kautta, että kun siellä on oikeelliset tiedot ja oikeat tiedot kaiken kaikkiaan ja voidaan luottaa niihin tulotietoihin kaikilta osin, niin sitä voidaan käyttää myöskin esimerkiksi työttömyysturvan tason määrittelyyn suoraan, voidaan automaattisesti katsoa niitä tietoja ja niin poispäin. Sen takia tämä tulorekisterin kehittäminen on tässä erittäin tärkeä asia ja siihen pitää resursseja laittaa. Se voi tuoda myös sellaisen kokonaisuuden mukanaan, että kun sinne on tiedot kerätty, niin ei tarvitse enää muuta kautta niitä tietoja kerätä. Niin saadaan sitä byrokratiaa ja hallintotaakkaa pois, mistä edustaja Hoskonenkin tässä puhui. Tämä on ennen kaikkea työkalu tässä vaiheessa, ja nyt me annamme tässä lakiesityksessä enempi mahdollisuuksia niitten tietojen käyttämiselle. Se on hyvä asia. Siinä mielessä tämäntyyppisiä lakiehdotuksia kannattaa viedä eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen puheenjohtaja Satosen puolesta valiokunnan mietintöä. — Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia. Ehdotetut lakimuutokset mahdollistavat sen, että työvoimaviranomainen voi käsitellä nykyistä laajemmin asiakkaiden välttämättömiä tietojärjestelmään tallennettuja tietoja järjestelmässä säädettyjen työvoimapalvelujen ja tehtävien järjestämiseksi ja tuottamiseksi sekä niitä koskevan valvonnan kehittämiseksi seurantaan, arviointiin, tilastointiin ja niin edelleen. Työvoimaviranomaisella on oikeus käsitellä vain omien asiakkaidensa tulotietoja. Lisäksi lakimuutokset mahdollistavat työvoimaviranomaiselle tulotietojen käsittelyn muita työnhakua ja työllistymistä tukevien palvelujen valvontaan, kehittämiseen ja seurantaan liittyviin asioihin, kunhan palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Muutosten tavoitteena on, että työvoimaviranomaiset voisivat tarjota entistä yksilöllisempiä, vaikuttavampia ja kohdennetumpia ja oikea-aikaisempia työvoimapalveluja asiakkailleen. Lisäksi esityksen tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa valtionavustuksen hakijalta ja viranomaiselta antamalla KEHA-keskukselle oikeus saada tulotietoja valtionavustuksiin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tulorekisteritiedon hyödyntämismahdollisuuksien laajentamista tervetulleena. Tulotiedot täydentävät olennaisesti palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen tarvittavaa tietopohjaa. Myös valtaosa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista suhtautui myönteisesti tulotietojen laajempaan hyödyntämiseen. Asiantuntijakuulemisessa nousi esiin myös mahdollisuudet hyödyntää tulorekisteriä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi. Siitä valiokunta antaa lausumaehdotuksen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että tulorekisteriä on perusteltua hyödyntää täysimääräisesti palveluiden kehittämiseen ja niiden vaikuttavuuden arviointiin. Myös tulorekisterin oikeellisuutta on tarpeen vahvistaa. Valiokunta toteaa myös, että tulorekisteriin perustuva seuranta ei vielä itsessään kerro palveluiden vaikuttavuudesta. Palveluiden vaikuttavuuden todentaminen edellyttää satunnaistamiseen pohjautuvia koeasetelmia ja näitä asetelmia hyödyntäviä tutkimuksia. Valiokunta korostaa vaikuttavuustiedon tärkeyttä työllisyyspalveluiden järjestämisessä ja arvioinnissa. On olennaista tunnistaa työllistymisen lisäksi työllistymisen edellytysten kehittyminen eri osa-alueilla. Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon asiasta ja toteaa, että tämä voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna siten, että 1. lakiehdotukseen lisätään siirtymäsäännös. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 94/2026 sisältyvän 2. lakiehdotuksen. Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen 94/2026 sisältyvän 1. lakiehdotuksen muutokset tässä liitteessä. Eduskunta hyväksyy yhden lausuman, ja lausuma on seuraava: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää selvityksen tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi.” Tässä valiokunta oli yksimielinen.

Arvoisa rouva puhemies! Tärkein asia ostovoiman osalta on tässä keskustelussa unohtunut, ja se on nämä palkankorotukset. [Heikki Vestman: Ne ovat tärkeitä!] Ne ovat kuitenkin nyt se pääostovoiman tekijä. Sitten se, kuinka palkansaajan ostovoima voi kehittyä, riippuu myöskin inflaatiosta. Me tiedämme hyvin, että vuonna 22 Venäjän hyökättyä Ukrainaan meillä inflaatio nousi energiakriisin seurauksena sinne 6—7 prosenttiin. Jokainen ymmärtää, että palkankorotuksesta ei ole seurannut sitä inflaation kehitystä sinä vuonna vaan ne on sovittu etukäteen, ja ostovoiman heikko kehitys siellä vuosina 22—23 johtuu siitä, että inflaatio oli todella korkea ja palkankorotukset olivat siellä noin kahden prosentin tasolla. Nyt inflaatio on ollut rauhallisempi ja palkankorotukset ovat olleet pikkasen parempia, ja nämä pieni- ja keskituloisten veronkevennykset ovat tukeneet myös sitä ostovoiman kehitystä. Toivon, että jatkossakin ostovoiman kehitystä pieni- ja keskituloisilla voidaan veroilla tukea. Mutta pääasia on kuitenkin, että ammattiliitot ja työnantajat pystyvät neuvottelemaan semmoiset palkkaratkaisut tuottavuuden kehityksen kautta, joilla ostovoimaa pystytään tekemään. Meidän pitää rakentaa tuottavuutta erilaisiin yhteisöihin, mikä antaa sitten meille myöskin palkankorotusvaraa jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuli vain mieleen tästä edustaja Koskelan puheenvuorosta, kun hän puhui suhdannevaihtelusta ja että tässä on suhdannetäsmäisku: Täytyy muistaa, että 2025 alusta te leikkasitte kotitalousvähennyksen 3 500:sta 1 600 euroon siinä suhdanteessa. Silloin 2025 olisi tarvittu kotitalousvähennystä, ja tänäkin vuonna jo heti alkuvuodesta, koska työllisyys ja muu tilanne on ollut todella heikko. Tavallaan tämä palauttaminen 2 100 euroon siitä 1 600:sta on oikeansuuntainen, mutta olisi kannattanut palauttaa sinne alkuperäiseen, mistä lähdettiin liikkeelle. Tätä kritisoin tässä suhdannepuheenvuorossa, koska suhdanne on ollut aika huono tässä myöskin 2025 ja olisi kannattanut säilyttää tämä kotitalousvähennys siinä yhteydessä vahvasti mukana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen tuossa hyvin perusteli tätä työnantajan tarjoamaa omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta kun tässä on tämä noin viiden miljoonan euron panostus, eli tämä nosto vähentää verotuloja tällä määrällä, niin täytyy muistaa, että se lisää varmaan hyvinvointia ja terveyttä liikkumisen lisääntymisenä, ja kun näitä harrastusmahdollisuuksia laajennetaan, niin sitä työstä irtautumista tapahtuu enempi. Varmasti ne säästöt sitten siellä terveyden ja hyvinvoinnin alueella ovat sellaisia, että tämä veromenetys tulee tässä korvatuksi, ja siinä mielessä tämä on hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun tätä 7 000 euron ylärajaa tässä pohditaan, mitä se käytännössä tarkoittaa oman auton käyttöä koskien. Silloin kun julkista liikennettä ei ole, voi käyttää omaa autoa — kävelymatka on yli kolme kilometriä, odotusaikaa tulisi päivässä olemaan meno- ja paluumatkalla vähintään kaksi tuntia tai matka päättyy yöllä 00:n ja viiden välissä. Silloin oman auton käyttö on mahdollista. Nopeasti tuossa laskin, paljonko tämä 7 000 euron yläraja tarkoittaa, ja se tarkoittaa käytännössä semmoista 60 kilometrin työmatkaa sivu käytännössä, ja kun arvatenkin syrjäseudulla ja monessa paikassa kuljetaan paljon pitemmältä matkalta kuin 60 kilometrin päästä työpaikalle, niin aika nopeasti tulee täyteen tämä työmatkavähennyksen yläraja, ja siinä mielessä se rajan nostaminen sinne 8 400:aan olisi ollut paikallaan. Tässä mielessä tässä työllisyystilanteessa, kun toivotaan, että ihmiset liikkuisivat työn perässä, se olisi ollut myös semmoinen toimenpide, joka edesauttaisi tätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on mielenkiintoinen tilanne meneillään sen takia, että hallitus unohtaa omat tekemisensä. Kotitalousvähennys oli 3 500 euroa aiemmin, sitten se pudotettiin vuoden 25 alusta 1 600 euroon, ja nyt sitä palautetaan 2 100 euroon. Tämä historia unohtui äskeisissä puheenvuoroissa kokonaisuudessaan. Samalla leikattiin työkorvausta 60 prosentista 35 prosenttiin. Nyt hiukan palautetaan näitä lukuja takaisinpäin, joka on oikea suunta. Nyt on kuunneltu sitä opposition pitkään puhumaa ääntä, että kotitalousvähennystä pitäisi käyttää tämän aneemisen taloustilanteen kääntämisessä niin, että kotitaloudet tekisivät niitä töitä kotona ja kunnostaisivat kotiaan ja muita asioita. Tämä suunta on tässä oikea, mutta nyt palautetaan vain osa siitä, minkä hallitus aiemmin leikkasi. Nyt tämä ajankohta on vielä se, että tämän olisi pitänyt olla 2025 eteenpäin koko ajan käytössä, koska meillä on ollut rakentamisessa ja kotitaloustöissä ja työllisyydessä todella heikko tilanne. Tässä mielessä nyt kun täällä todetaan, että nyt on suuri uudistus tehty, niin korjataan omaa leikkausta. Arvoisa puhemies! Nämä muutokset ovat siinä mielessä hyviä. SDP esittää sen takia vähän isompia, työkorvausvähennyksiä 60 prosenttiin tästä 40 prosentista ja niin poispäin, että me saataisiin vähän enempi vaikuttavuutta vielä tämän osalta. Arvoisa puhemies! Vielä tämän osalta, mitä puhutaan: Meillä tänään salissa puhuttiin aika paljon matkakuluista ja polttoainehinnoista tuossa kyselytunnilla, ja voi sanoa, että tuolla maaseudulla kuitenkin kun liikutaan työn perässä aika pitkälle, tämä matkakuluvähennys, 7 000 euroa maksimissaan, tulee aika nopeasti täyteen ja sen korottaminen 8 400:aan olisi nimenomaan palvellut näillä polttoainehinnoilla niitä pitemmälle työn perässä liikkuvia, ja siihen olisi pitänyt mennä. Meillä on myös hieman suurempi tämä vähennyksen omavastuun pienennys kuin hallituksella, eli omavastuu tulisi alentaa 750 euroon ja vähennyksen enimmäismäärä nostaa 8 400 euroon. Tässä mielessä nämä eroavat. Tämä hallituksen omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan nosto on hyvä asia ja oikeastansa tähän vuosikausia olleeseen tilanteeseen auttaa kustannusten nousua vastaavasti käytännössä, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä sen osalta. Se liikuttaa ihmisiä ja tuo kulttuuritarjontaa paremmin esille. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Viitasen tekemää vastalauseen 1 mukaista ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastolain tavoitteet on syytä pitää voimassa, ja niitten tavoitteitten, mitkä me ollaan tässä kirjattu, eteen pitäisi tehdä töitä. Näyttää siltä, että — kuten tässä edellisessäkin puheenvuorossa hyvin tuotiin esiin se, kuinka paljon ilmastovelkaa meille jää seuraaville kausille — tässä mielessä kaikki ratkaisut, mitä tälläkin kaudella tehdään, vaikuttavat sitten pidemmälle. Edustaja Tynkkynen hyvin kuvasi käytännönläheisesti sitä tonnien ottamista tuolta ilmakehästä, sitä, kuinka paljon sillä on vaikutuksia kaikkialla, ja se on tosi tärkeä huomio. Arvoisa rouva puhemies! Otin tämän puheenvuoron sen vuoksi, että meidän pitää olla edelläkävijä puhtaassa energiassa ja muissa toimenpiteissä, joilla tällä alueella toimitaan. Muun muassa EK:n toimitusjohtaja tänä aamuna taisi puhua tämän asian puolesta niin, että me ei saada olla perässähiihtäjiä vaan meidän pitää olla edelläkävijä näissä asioissa. Olen siitä samaa mieltä, ja se on meille pitkässä juoksussa kuitenkin kilpailuetu. Arvoisa rouva puhemies! Kannan vähän huolta: Kun me ollaan aika pitkälle nyt päästy sähköenergian tuotannossa puhtaan energian maaksi, eli meillä on 96 prosenttia sähköenergian tuotannosta puhdasta energiaa — siellä on ydinvoimaa, vesivoimaa, aurinkoa ja tuulta pääasiassa — niin se kertoo siitä, että energiasiirtymää pystytään tekemään. Nyt meillä on tulossa datakeskuksia, ja on arvioitu, että sähkön energiankulutus kasvaa noin 50 prosentilla tässä lähivuosina. Sitten me tiedetään, kuinka vaikeaa se energian tuotantomäärä on kattaa monesta syystä: Ydinenergian rakentaminen, joka on perusvoimaa, vie vähintään kymmenen vuotta ennen kuin se on käytännössä meillä käytettävissä. Moduuliydinvoimalaitokset ovat lähinnä lämmöntuotantoa. Ne eivät ratkaise tätä. Tuulikapasiteettia ja aurinkoa saadaan rakennettua aika nopeasti, mutta sitten verkko on semmoinen pullonkaula. Jos me halutaan verkkoa vahvistaa, niin se vie vähintään seitsemän kahdeksan vuotta ennen kuin me saadaan verkkoa vahvistettua noin laajassa mittakaavassa kantaverkonkin osalta. Meillä on tällaisia pullonkauloja, ja jos nämä datakeskusten sähkön tarpeet tulevat nopeasti, niin se tuo meille hankaluuksia tässä sähkön hinnassa. Mutta myöskin sitten se, millä tavalla se 50 prosenttia energiasta tuotetaan, on tässä erittäin iso kysymys. Siihen tietyllä tavalla toivoisi tietenkin vastauksia että, saadaanko ne tuotettua tällä puhtaalla energialla, niin kuin me ollaan tähänkin asti nyt saatu tuotettua, ja siinä mielessä ne energiainvestoinnit pitäisi saada aikaiseksi. Nämä merituulivoimalaitokset ja muut tällaiset, tuulivoimalaitosten sijoittelu ympäri Suomea ja verkon vahvistaminen tuonne Norjaan ja Ruotsiin auttavat meitä siinä, mutta se, mitä muuta pitää tehdä, liittyy varmasti nopeisiin ydinenergiaratkaisuihin. Arvoisa rouva puhemies! Kun katsoo sitten tätä hyvää vuosikertomusta tässä, niin sivulla 91 nähdään energialähteistä vuosina 2005—2024, kuinka selkeästi me olemme hiilestä päässeet laskusuuntaan erittäin voimakkaasti. Maakaasu on käytännössä tuolta poistunut, öljy on laskenut, ja sillä tavalla me päästään koko ajan näihin tavoitteisiin. Nämä, mitä me tässä tehdään, ovat niitä suoria toimenpiteitä. Täällä sivulla 92 on yksi mielenkiintoinen tilasto, joka kertoo tieliikenteen energiankulutuksesta energianlähteittäin. Kun täällä on vuosien 2005 ja 2025 kulutus, niin kokonaisterawattina laskettuna kulutus on pienentynyt sieltä 45:stä tuonne 40:een, ja varmasti liikennesuoritteiden määrä on kasvanut. Siellä on varmasti polttoainetehokkuutta parannettu ja kaikkea muuta, mutta sähkön osuus on pikkuhiljaa tuolla alkanut näkyä. Se ei ole vielä kovin suuri, ja toivoisin, että sitä pystyttäisiin tekemään voimakkaammin ja päästäisiin näihin meidän tavoitteisiin hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tässä lopuksi tästä Suomen merkityksestä näissä per henkilö: Kun katsotaan tätä eurooppalaistakin tilastoa, 27 maan tilastoa, niin me ollaan täällä keskitasolla, ja nettopäästöissä me ollaan aika lailla korkealla tasolla. Kyllä meillä työtä riittää, ja se on tässä tosi tärkeää huomata, että me emme ole tässä yksin. Sitten jos katsotaan globaalisti tätä tilannetta — EU ja Yhdysvallat, Kiina ja muu maailma — niin varmaan pitää katsoa myöskin sitä, kuinka paljon populaa on eri puolilla, ja sekin vaikuttaa tähän niin, että se vähän hämärtää nämä suhdeluvut. Kaikilla meillä tulee olemaan töitä. Viimeiset uutiset: Kun katsotaan Nepalin onnettomuutta, Panaman kulkuyhteyksiä siellä kanavassa, EU:n lämpenemistä, ne ovat niitä konkreettisia näkymiä, mitä tästä ilmastonmuutoksesta ja lämpenemisestä on. Ihmiset eivät huomaa sitä puoltatoista astetta tai mitä tämä on, mutta nämä he huomaavat, ja minä luulen, että ihmiset näitten perusteella myöskin noteeraavat sen, että me teemme niitä toimia, ja erityisesti meidän nuoret ja lapset odottavat, että me teemme niitä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Puistolle esittelystä. Tärkeä asia, jota tarvitaan tätä EU-tasoista ohjaamista varten. Täällä edustajat Kallio ja Holopainen puhuivat tästä luonnonsuojelunäkökulmasta hyvin, ja siihen näkökulmaan varmaan tässä myöskin ministeriltä saadaan vastauksia. Oma huomioni tästä paketista on: Täällä tietenkin on laitettu paketin tavoitteeksi vahvistaa raaka-aineiden arvoketjuja Euroopassa, monipuolistaa tuontia strategisen riippuvuuden vähentämiseksi, parantaa kriittisiin raaka-aineisiin liittyvää seurantaa ja vähentää toimitusriskejä. Mutta sitten asetuksessa asetetaan tavoitteeksi, että 10 prosenttia kriittisten raaka-aineiden EU:n vuotuisesta kulutuksesta on peräisin louhinnasta EU:ssa, 40 prosenttia EU:n vuotuisesta kulutuksesta on peräisin jalostuksesta EU:ssa ja vähintään 25 prosenttia EU:n vuotuisesta kulutuksesta on peräisin kierrätyksestä EU:ssa. Yli 75 prosenttia pitäisi olla EU:n sisäistä toimintaa tässä, mikä on todella iso tavoite. Herääkin kysymys tämän osalta, arvoisa rouva puhemies: miten tällä hetkellä nämä tilanteet jakautuvat EU:ssa, miten nämä prosenttimäärät jakautuvat, kuinka pitkällä me tästä tavoitteesta olemme? Sitten toiseksi se, mikä liittyy tähän Suomen tilanteeseen: kun meillä on kriittisiä mineraaleja puhtaan siirtymän ja muittenkin tarpeiden osalta, niin miten suuri osuus prosentteina EU:n kriittisen mineraalin osuudesta on Suomessa? Minkälaisesta potentiaalista me puhumme Suomen osalta? Tiedän, että joillakin alueilla ollaan aika isossakin roolissa, mutta miten näitä mittaluokkia laitetaan? Minä yritin katsoa tästä lakiesityksestä niitä osuuksia, mutta en löytänyt kyllä täältä. Ollaan tässä ihan todella tärkeän asian kanssa tekemisissä. No, sitten jos katsotaan tätä sosiaalista ulottuvuutta, puhdasta luontoa ja muuta: Meillä on vuoden 2023 toiminnassa 45 kaivosta ja meillä on ollut kaivoksia ja varastoja, tavallaan niitä louhintajätteitä ja muita, joista me ei olla varmaan inventaariota tehty niin hyvin kuin pitäisi tehdä. Kuinka paljon nykyisessä tilanteessa meillä on hyödyntämättä niitä, joita me voisimme jatkossa hyödyntää? — Kiitos, rouva puhemies.

Arvoisa puhemies! Viime päivien uutiset Nepalin kriisistä tai eiliset uutiset Panaman kanavan tilanteesta kertovat tästä ilmastonmuutoksesta noin globaalilla tasolla, ja kyllä meidän pitää olla näissä asioissa sellainen maa, joka tekee sillä alueella erilaisia ratkaisuja, ja ollaan edelläkävijänä. Arvoisa ministeri, kysyisin teiltä nytten, kun meillä on teknologisista hiilensidontaratkaisuista puhuttu aika paljon täällä: miten pitkällä me olemme Suomessa teidän mielestänne tällä hetkellä tämäntyyppisissä ratkaisuissa, mitä liittyy hiilidioksidien talteenottoon ja muuhun, ja missä kohtaa voimme nähdä niitä tuloksia sen osalta? — Arvoisa puhemies, kiitos.

Arvoisa puhemies! Tästä henkilöasiakkaiden palvelukanavien käytöstä täällä hyvin näkyy, että kun verkkoasiointi on 47 miljoonaa ja postiasiointi on 10,7, niin tämä kertoo sen, että meillä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat postiasiointia. Tämä on vielä vuoden 25 tilasto, ja nyt kun tässä siirrytään entistä enempi OmaPostiin ja kaikkeen muuhun järjestelmään, niin näille ihmisille tulee haasteelliseksi asioida Kelassa ja julkisissa palveluissa. Siinä mielessä tämä vain todistaa sen, kuten me ollaan täällä salissa aika paljon kannettu huolta siitä, että kaikenlaisilla tavoilla pitää saada asioita hoidettua, ja postiasiointi on ihan keskeinen asiointi. Kun Kela saa kohtuullisen hyvät arvostelut kaikesta palvelusta, kun heillä on paljon asiakaskontakteja, niin täytyy olla tyytyväinen, että tämä toimeenpanee hyvin näitä asioita. Siinä mielessä liikutaan semmoisella kansalaisten lähellä olevalla alueella. Siellä usein on sellaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat omassa elämässään tukea, ja Kela näyttäytyy heille tosi tärkeänä toimintona. Arvoisa puhemies! Mielenkiintoinen asia täällä on myöskin tämä eläke-etuuksien maksaminen Kelassa. Ne ovat vähentyneet vuodesta 24 vuoteen 25, ja siinä on aika luonnollinen syy. Eläke-etuuksien saajia oli vuoden lopussa 533 000, ja määrä väheni edellisvuodesta 5,9 prosentilla. Varmasti osa selittyy sillä, että meidän työeläkejärjestelmä on pikkuhiljaa mennyt läpi tämän ja näitä eläke-etuuksia ei enää Kelan puolelta niin paljon mene vaan tulee entistä enempi työeläkkeen puolelta. Siinä mielessä on tärkeä tämä meidän koko verkko, josta edustaja Lindénkin täällä puhui aiemmin, että miten me saadaan tämä toimimaan yhdessä, niin että kansalaiset saavat peruspalvelut ja turvan, kun niitä tarvitsevat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä Kelan valtuutettujen toimintakertomus kuvaa hyvin täällä eduskunnassa tehtyjä päätöksiä, sitä, miten ne vaikuttavat käytännössä tuolla tukipuolella. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota se, että asumistuen vähentyminen on ollut aika merkittävää — voi sanoa, että noin 400 miljoonaa. Sitten kun täältä katsotaan näitä muutoksia kaiken kaikkiaan, niin voi sanoa, että toinen iso muutos on ollut perustoimeentulotuen kasvu 800 miljoonasta 1 000 miljoonaan vuodesta 24 vuoteen 25, ja nyt tänä vuonna siihen tulee varmaan vielä vähintään noin 100 miljoonaa lisää. Tässä on olennaista se, että tästä noin puolet maksaa kunnat, ja tämä tulee olemaan kunnille aika iso rasitus jatkossakin. Siinä mielessä, kun kunnilla ei ole välttämättä tähän niitä välineitä, nyt tämä toimeentulotuen maksu kuntien kautta tulee olemaan aika iso haaste. Käytännössä voi sanoa, että siitä kunnat kyllä heittävät monta kysymystä, että miksi pitää maksaa, kun ei ole niitä välineitä. Arvoisa puhemies! Sitten tässä kiinnittää huomiota se, että kuntoutukseen liittyvät korvaukset ovat pienentyneet. Täälläkin sanotaan, että hyvinvointialueiden ja kuntien haasteet heijastuvat erityisesti Kelan kuntoutuspalveluihin ja ne ovat pienentyneet. Sekin on tässä iso ongelma sen takia, että kun katsotaan hyvinvointialueitten ja kuntien asiakaskuntaa, niin työllisyyspalveluissa on siitä aika iso osa, ja siellä pitäisi olla kuntoutusta enemmän kuin tänä päivänä. Siellä kuntouttava työtoiminta on laskenut koko ajan, ja siellä pienenee koko ajan kuntoutusalue, ja hyvinvointialueet eivät tee sitä kuntoutusta niin paljon kuin pitäisi tehdä. Jos me haetaan työvoimaa, joka on työkykyinen, niin kuntoutukseen pitäisi satsata. Tässä mennään väärään suuntaan. Meillä on tässä 360 000 työttömässä varmasti semmoisia ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuntoutusta ja työkyvyn palauttamista ja niitä toimenpiteitä. Täällä tämä suunta on tässä mielessä väärä. Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen myöskin rahoituksen osalta. Valtio rahoittaa kaksi kolmasosaa Kelan toiminnasta, mutta valtion määrä on pienentynyt tässä viime vuosina, ja vakuutetut ja kunnat ovat tulleet entistä enempi Kelan rahoittajiksi. Se näkyy myös täällä, ja näyttää siltä, että tulevaisuudessakin. Siinä mielessä tämä raportti on erittäin hyvä läpileikkaus siitä, miten meidän tuet toimivat ja mihin niitä kohdistuu enemmän. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vähän myöhästyneenä edellisestä kohdasta kertaan nyt tähän sen, kun meillä aina puhutaan eduskunnan menoista, että nyt tämän tarkastustoiminnan menot ovat noin 17 miljoonaa ja eduskunnan vähän yli 110 miljoonaa, 130 miljoonaa yhteensä, niin se on kansalaista kohti noin 23—24 euroa, jokaista suomalaista kohti. Kun aina puhutaan, maksaako demokratia paljon, niin tämä kertoo siitä aika paljon. Tässä suuruusluokassa liikutaan kansalaisten näkökulmasta, kun eduskuntalaitosta katsotaan toiminnan kannalta, paljonko se maksaa yksittäiselle ihmiselle Suomessa. Mielestäni, kun täällä nyt on saanut olla kansanedustajana tekemässä tätä työtä, kyllä kaikki se työ, mitä täällä tehdään, varmasti on tuon hinnan arvoista, ja sitä kannattaa vaalia ja myöskin kertoa ulospäin, että tämä on kuitenkin kaikkien ihmisten tekemiseen liittyvää asiaa eikä ole kauhean kallista, kun vertaa mihin tahansa kustannukseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä puoluerahoituksen tarkastus on erittäin hyvä ja kuvaa sitä meidän demokratian tilaa, miten puoluetoimintaa rahoitetaan Suomessa. Kun puoluetuki ja myös ulkopuolinen rahoitus avataan tällä tavalla tarkastuskertomuksessa, niin se tuo siihen toimintaan sitä läpinäkyvyyttä, mitä puoluetoiminnassa pitää olla myös tämän rahoituksen osalta. Siinä mielessä tämä raportti on erittäin hyvä, ja erinomainen tässä mielessä, kun täällä on kuitenkin havaittu myös niitä puutteita, joita tässä pitää vielä jatkossa korjata. Myös rahoituksen suuruusluokat näkyvät erittäin hyvin täällä. Meillä ei ole vielä puoluerahoitus ja puolueitten vaaleihin liittyvät kampanjat niin valtavia, että siellä puhuttaisiin isoista, valtavista summista — suurista summista puhutaan, mutta kun vertaa maailmalla oleviin lukuihin, niin me ollaan vielä säällisissä luvuissa. Sillä lailla tämä puoluetoiminta ja demokratia toimii hyvin. Arvoisa puhemies! Tähän halusin vielä nostaa, kun nimenomaan tarkastusvirasto suosittelee tiettyjä asioita asioiden parantamiseksi, valvonnan lisäämisen vähän puolueyhdistyksiä laajemmin. Se koskee vain osaa puolueyhdistyksiä, ja vertailutietojen saaminen näistä asioista parantaisi sitä. Sitten sanktiopuolella ja uhkasakon puolella myös toivotaan vähän vahvistuksia. Sanktiot ovat puoluelain rikkomuksista vähäisiä. Erityisesti täällä nostetaan esiin myös se, että ulkopuolisen tuen ilmoitusrajan laskeminen parantaisi puoluerahoituksen avoimuutta. Sitä kannatan, että myöskin ilmoitusrajassa, joka nousi 1 500:sta 2 000 euroon vuonna 25, olisi pitänyt olla toinen suunta. Tässä mielessä ulkopuolinen rahoitus pitää saada näkyväksi. Kaiken kaikkiaan tämä raportti myös näyttää sen, että Suomessa puolueet toimivat kyllä hyvin sääntöjen mukaisesti ja hyvin noudattavat sääntöjä. Joitain yksittäisiä huomioita on, joita tarkastusvirasto on joutunut tässä tekemään. Siinä mielessä tämä hyvin kuvaa tätä meidän avointa toimintaa demokratiassa.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerolan puheenvuoroon olisin kommentoinut kahdella tavalla: Ensimmäinen koskee sitä, että hän toi esille sen, että on ollut aika pitkään tietyt asiat tällä kymmenen listalla, jotka ovat olleet ongelmia, ja vanhustenhuolto on ollut yksi niistä. Toisaalta kun näin on ollut vanhustenhuollon osalta, niin eikö sen vuoksi juuri lisätty hoitajamitoitusta, että niistä ongelmista päästäisiin eroon? Sen vuoksi tuntuukin aika oudolta, että juuri kun se oli saatu nostettua siihen tasolle, jolla paremmin turvattaisiin vanhusten huoltoa ja hoitoa, niin se laskettiin, ja taas meillä on se sama ongelma täällä esillä. Ja täällä henkilöstömitoituksesta on erikseen vielä raportoitu, mitä ne laskemisen vaikutukset ovat olleet: työn kuormittavuus on kasvanut henkilöstön osalta, hoidon laatu on heikentynyt, ulkoilu- ja viriketoiminnassa on isoja puutteita, asukkaiden turvallisuudessa on ollut ongelmia riittämättömän henkilöstön määrän johdosta, itsemääräämisoikeus sillä tavalla, että henkilöstövoimavarojen riittämättömyys ei ole hyväksyttävä peruste, kun wc-käyntejä ja muita vastaavia ei ole pystytty hoitamaan, suun terveydenhuolto on jäänyt heikoksi, ja saattohoidossa on täälläkin esiin tulleita ongelmia, että henkilöstöä ei ole ollut riittävästi siellä. Eli näihin juurikohtiin ne tekevät kädet olisivat tässä olleet tarpeellisia, ja nyt tämä hallitus on nimenomaan pienentänyt sen hoitajamitoituksen, joka tässä on ollut yhtenä keskiössä, niin että oltaisiin tätä vanhusten osalta pystytty korjaamaan. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän vielä huomiota noitten osalta siihen, mistä alueilta näitä kanteluja on tullut: Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat täällä kaksi pääryhmää, joista erityisen paljon tulee. Ne yksistään ovat 2 200 kantelua aiheuttaneet, ja poliisi on siinä välissä vajaalla 960:llä, eli siinä mielessä kyllä nämä meidän keskeiset, turvallisuus ja sosiaaliturva ja hoito, ovat saaneet tässä kanteluita osakseen, ja siinä mielessä on hyvä, että oikeusasiamies on näitä hyvin pystynyt käsittelemään ja suhteellisen nopeassa aikataulussa saanut niistä ratkaisuja aikaiseksi. Erityisesti toivoisin, että niitä tarkastuskäyntejä pystyttäisiin resurssien puitteissa lisäämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä näitä työttömyyslukuja voi käydä, koska niitä juuri viime viikolla tuli. Meillä on 362 000 työtöntä työnhakijaa, ja avoimia työpaikkoja ei ole kuin 30 000 kuun lopussa. Tämä kertoo sen mittaluokan, missä liikutaan. Nyt kun on puhuttu, että siellä jo rupeaa näkymään avoimia työpaikkoja, niin se on käytännössä pysynyt noin 30 000:n luokassa viimeiset pari kuukautta. Siellä ei isoa muutosta ole tapahtunut, ja toivoisin, että siellä muutosta rupeaisi näkymään, jolloin ehkä tuo työttömyys tuosta hieman rupeaisi sulamaan. Kaikkein huolestuttavin tilanne siellä on se, että meillä on 146 000 pitkäaikaistyötöntä eli yli vuoden työttömänä olleita, ja niistä yli kaksi vuotta työttömänä olleita on lähes 80 000, ja se joukko vain kasvaa koko ajan. Tämä työttömyyden kova ydin, joka tästä jää jäljelle, sulaa todella hitaasti, ja vie vuosia, ennen kuin se sitten korjaantuu. Tämä on myös yksi osasyy, miksi kunnilla menee aika huonosti, koska työttömyys näkyy kunnissa myös sillä tavalla, että verotulot ovat pienemmät, kun ihmiset eivät ole töissä, ja sitten näistä kuntien sakkomaksuista 80 prosenttia tulee yli 400 päivää työttömänä olevista. Näitä pitkäaikaistyöttömiä on paljon, ja tämä heijastuu tässä mielessä. Siinä mielessä toivoisi, että nyt kun hallitus budjettiriiheä käy tässä läpi ja rupeaa miettimään, mitä pitäisi tehdä, tähän pitkäaikaistyöttömyyden sulattamiseen lähdettäisiin. Siihen pitäisi lähteä nyt jo ja miettiä, miten me saadaan ne ihmiset takaisin työmarkkinoille. Se on se meidän kova haasteemme lähiaikoina, miten se taitetaan toiseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Kiitos pankkivaltuuston puheenjohtajalle esittelystä. — Minua kiinnostaa, kun täällä on erittäin hyvät taulukot, että täällä hyvin voi verrata sitä, mitä Suomessa tapahtuu, kun katsotaan tätä euroaluetta. Mielenkiintoisia kriisejä, joita meillä on ollut tässä: koronakriisi näkyy meillä täällä kokonaistuotannossa, inflaatio näkyy korkeana Ukrainan sodan myötä. Nämä sattuivat viime hallituskaudelle molemmat, ja siellä ostovoima sen takia sakkasi tämän inflaation osalta. Mutta se, mikä täällä on mielenkiintoista, on se, että kun katsotaan näitä korkoja suhteessa muiden maiden ja euroalueen korkoihin, niin voi tietyllä tavalla sanoa, että valtion kymmenen vuoden korko on aika lailla sama kuin Saksassa ja euroalueella, eli sillä tavalla Suomessa on vielä pysytty sillä tasolla, mikä Euroopassa noin kokonaisuudessaan on. Mutta sitten kun katsotaan kotimarkkinoiden asuntolainojen hintoja ja asuntojen hintoja ja sitten asuntolainakannan muutosta, niin lainakannan muutos tapahtui euroalueella alaspäin samaan aikaan kuin Suomessa, ja kaikilla tuli alaspäin, mutta siellä on nopeampaa nousua siitä. Mielenkiintoista on ollut, että euroalueella asuntojen hinnat eivät ole laskeneet, mutta Suomessa ne ovat tulleet alas. Tässä on aika iso ero euroalueessa, ja tässä on semmoinen luottamuskysymys siitä, voiko omasta asunnosta saada minkälaisen hinnan. Se vaikuttaa varmasti siihen, että meillä kotimarkkina ei toimi asuntojen osalta vielä pitkään aikaan. Syy ei ole koroissa. Kun katsotaan meidän uusien asuntolainojen korkoja, niin ne ovat jopa matalammat kuin tuolla euroalueella. Siinä mielessä emme voi tätä määritellä. Sitten yrityslainakannan osalta voi myös todeta, että meillä uusien yrityslainojen korko on aika lailla sama kuin Euroopassa ja Saksassa. Sitten korkotason osalta liikutaan samoissa luvuissa. Tässä mielessä emme anna kilpailuetua muille, vaan meillä on aika lailla toimintaympäristö sama. Mutta tuo asuntojen hintakehitys on se, joka varmasti lyö semmoisen iskun, että asuntoihin ei kovin äkkiä tulla sijoittamaan. Ihmiset miettivät aika pitkään, haluaako asua vuokralla vai omistusasunnossa, ja pitää varmaan olla aika vakiintunut olotila, että omistusasuntoja ruvetaan hankkimaan. Se hidastaa meidän talouskasvua, kun rakentaminen sakkaa näin voimakkaasti. Tässä on yksi syy. Täällä on mielenkiintoiset tilastot, kun katsotaan euroaluetta, ja näitä kannattaa hyödyntää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tampereen areenan osalta tässä on se ero tähän hankkeeseen, että meillä oli suunnitelmat ja rahoituslaskelmat valmiina. Sitten valtio otti osaa tähän hankkeeseen, kun nämä laskelmat oli tehty, ja sitä kautta saatiin myöskin OKM:n tuki tälle hankkeelle, että nämä olivat kaikki sillä tavalla puhtaat. Sitten EU-notifikaatio tehtiin sen jälkeen, ja sen jälkeen vasta tehtiin rakentamispäätös. Sitten myöhemmin valtion rahat tulivat, kun tätä rakennettiin. Tässä on oleellista myös se, että Tampereen kaupunki sitoutui itse sijoittamaan tähän osakepääomaan 40 prosenttia, ja se tarkoitti suoraan neljän miljoonan osakepääomaa. Sitten kaupunki antoi 22 miljoonaa juniorilainaa tälle hankkeelle ja rakensi siihen sen kannen, joka oli noin 23 miljoonaa euroa, joka sitten vuokrattiin tälle halliyhtiölle. Tämän lisäksi 14—15 miljoonaa tehtiin investointeja siihen infraan ja niin poispäin. Tämä on se Tampereen kaupungin noin 60 miljoonaa euroa, mitä siihen on laitettu, ja sillä on käynnistetty. Sitten sen ympärille yksityistä rahaa on käytetty, yhteensä tämä hanke on varmaan joku 400—500 miljoonaa, mitä kaikkea siihen ympärille sitten valmistui. Mutta itse areena on maksanut noin 120 miljoonaa suuruusluokaltaan. Siellä käy noin puolitoista miljoonaa kävijää vuodessa, ja 60 prosenttia on muualta kuin Pirkanmaalta, eli sinne tullaan muualta. Sen takia se on kansainvälisen tason areena, joka täällä aina unohtuu. Se on myös yksi niistä asioista, jotka kannattaa muistaa tässä yhteydessä. Kun tämä on tehty pitkän valmistelun ja laskelmien pohjalta, niin sen takia tämä on saanut tämän tuen, ja itse näen... [Ben Zyskowicz: Miten teillä oli varaa laittaa tähän miljoonia, kun samaan aikaan piti säästää?] — Silloin me käytettiin suoraan rahaa tämä neljä miljoonaa osakepääomaan, ja sitten tämä laina, kaksi miljoonaa, on sille areenayhtiölle lainaa, josta me saadaan korkotuloja, ja se maksetaan aikanaan pois. Sitten nämä infraratkaisut ovat 14—15 miljoonaa, jotka ovat kaupungin taseesta. Täytyy muistaa, mitä kautta sitä rahoitetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama huomio aluksi ja sitten muutama vertaus Nokia-areenaan, koska se on täällä aika ajoin mainittu, ja sitten lopuksi muihin kysymyksiin. Arvoisa rouva puhemies! Garden Helsinki -hanke näyttää siirtyvän taas eteenpäin ja siirtyy seuraavalle hallitukselle, niin kuin tältä hallitukselta nyt aika moni asia jää kesken. Työttömyys on ennätyslukemissa. Tänään tulivat KEHA-keskuksen viimeisimmät luvut: 352 000 työtöntä, 31 000 enemmän kuin vuosi sitten, eli todella synkkä tilanne. Velka kasvaa ennätysmäisesti, alijäämä valtiolla, julkisella taloudella, on todella iso, eli paljon asioita siirtyy seuraavalle, ja tämäkin näyttää menevän sinne eteenpäin. Valtio on sanonut monille hankkeille, että rahaa ei ole, ja varmasti se yksi osa tämän asian osalta on ollut se, että kun tässä on aika monia asioita leikattu sosiaaliturvasta, annettu alennuksia hyväosaisten verotukseen, yritysveroja lasketaan ja niin poispäin, niin oikeudenmukaisuuskysymys tulee olemaan tässä se keskustelun kohde, minkä takia kansalaiset tästä ovat erityisen kiinnostuneita — myös siitä, mikä täällä ei ole kovin paljon ollut esillä: miksi tämä meni ohi muiden hankkeiden, ja mitä olivat ne muut hankkeet, jotka silloin puolitoista vuotta sitten ovat olleet esillä. Sitten mielenkiintoinen kysymys: Kun valtio osallistuu tämmöisiin urheiluareenoiden hankkeisiin, niin yleensä kunnat ovat niissä mukana. Tässä hankkeessa Helsinki ei ole ollut mukana muuta kuin kaavoittamassa tätä tilaa ja sillä tavalla edesauttamassa, mutta he eivät ole olleet rahallisesti mukana tässä. Toisaalta olisi kuvitellut, että kun se on tämmöinen aluetalouskysymys, niin myös Helsingin olisi pitänyt olla siinä mukana. Ehkä keskeinen syy on se, että talousasiat eivät ole kunnossa tässä hankkeessa ja se vaatii kehittämistä. Jotain hyvää tästä varmaan voi seurata. Toivottavasti tämä Garden-hanke kehittyy siihen suuntaan, että siitä joskus tulee jotain. Läpinäkyvyyttä ja yhdenvertaisuutta tässä kaivataan. Arvoisa rouva puhemies! Nokia-areenaan vertailuna täytyy sanoa, että hanke kesti kymmenen vuotta, kun se saatiin eteenpäin. Tampereen kaupunki on siinä 40 prosentilla osakkaana, ja 60 prosenttia on yksityistä pääomaa. Tampere on siihen sijoittanut osakepääomaa, antanut juniorilainaa 22 miljoonaa ja sitten rakentanut kannen ja osallistunut infraan. Noin 60 miljoonaa on se koko potti, mitä siihen on laitettu. Yksityinen puoli on antanut juniorilainan, osakaspääoman, ja sitten valtio antoi 18 miljoonaa euroa. Loppu on lainattu markkinoilta. Sitten tärkeintä on ollut se, että kun tämä koko projekti on ollut kuitenkin erittäin avoin ja kaikki on ollut käsittelyssä laskelmineen, niin tämä myöskin notifioitiin 2017, ja tammikuussa 2018 rakentamispäätös tehtiin, ja tätä kautta saatiin läpinäkyvä hanke. Minua vähän harmittaa tässä se, että puhutaan kansainvälisen tason areenasta. Nokia-areena on kansainvälisen tason areena, ja se aina unohtuu tässä. Se oli modernein areena silloin, kun se valmistui. Pelkästään se, että pääkaupunki tarvitsee areenan, ei ole varmaan se syy. Ei Köln ole pääkaupunki, ja sielläkin on kansainvälisen tason areena. Täytyy muistaa, että niitä voi olla myös muualla. Nokia-areenalla on ollut puolitoista miljoonaa kävijää vuositasolla, 120—160 tapahtumaa vuosittain, ja noin kahden vuoden myynti tiedetään etukäteen. Tässäkin aina pitää muistaa se, että myös siellä muut... Tässä puhutaan kansainvälisistä artisteista. Myös kotimaiset artistit ja kotimainen kulttuuri tarvitsevat areenoita, ja ne jäävät tässä taka-alalle. Se työllistää satoja ihmisiä joka päivä ja sitä kautta tuo tapahtumateollisuutta. Tässä yhteydessä olisi hyvä ollut käydä läpi, miten Nokia-areena tai Veikkaus-areena ovat noin 15 000:n areenoita, käytännössä niiden vaikutukset tässä tulevat. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin vielä tässä lopuksi pääministeriltä, että nyt kun täällä on 20 kysymyksen lista oikeuskanslerilta tulossa teille vastattavaksi, niin miten ne vastaukset tulevat eduskunnan käsiteltäväksi jatkossa, kun nämä asiat tulevat sitten kirjallisesti vastattuina? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että taloudessa on pieniä viriämisen merkkejä. Talouslukuja ja kasvulukuja voidaan hieman korottaa, ja se on hyvä asia, mutta valitettavasti nämä luvut eivät näy meillä vielä työllisyysluvuissa. Ne tulevat varmaan viiveellä jossain kohtaa, vaikka tässä hetkessä näyttää siltä, että koko ajan työttömyys on jokainen kuukausi vuoden takaiseen vastaavaan mennyt kaikilla mittareilla huonompaan suuntaan. Siinä kokonaistyöttömyys on kasvanut, pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut, nuorisotyöttömyys on kasvanut, ja palveluissa on entistä vähemmän ihmisiä. Tämä on se huolestuttava piirre, että meiltä puuttuu aktiivinen työllisyyspolitiikka. Nyt tässä lisätalousarviossa tulee nuorten työllistämiseen 20 miljoonaa, mikä on hyvä asia nuorisosetelin osalta, ja muitakin aktivointitoimia lisätään, mutta ongelma on, että ne tulevat aika myöhään. Täällä eduskunnassa kuultiin noin viikko sitten ministeriltä laskelma: noin 500 nuorisoseteliä oli mennyt alkuvuoden aikana, puolen vuoden aikana, ja meillä kohderyhmä on 76 000 alle 30-vuotiasta työtöntä, joihin tämä seteli voisi kohdistua — 500 ja 76 000. Tässä mielessä se nuorisoseteli on palkkatuettua työtä, ja se olisi ehkä ollut parempi heti alun perin laittaa palkkatuetuksi työksi ja sillä tavalla saada se nopeammin käyntiin, ja se olisi ollut siellä käytössä, kun aktivointiasteet ovat tosi alhaalla. Se myös kertoo näissä työttömyys- ja työllisyystilanteissa, että meidän avoimien työpaikkojen määrä on edelleen ollut huonompi kuin on ollut aikaisempi, vuosi sitten oleva tilanne. Me ei olla sielläkään vielä nähty merkkejä. Minulle käänne tapahtuu siinä, kun työttömyystilanteessa mennään parempiin lukuihin kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, ja sitten voidaan sanoa, että jotain käännettä on tapahtunut. Niin kauan tässä ollaan aika huolestuttavassa tilanteessa. Työttömyys on meille muutenkin kansantaloudellisesti tosi iso asia, inhimillisesti jokaisen työttömän osalta, mutta meidän työttömyysturvamenot ovat noin neljä miljardia euroa vuodessa, eli puhutaan valtavasta summasta. Arvoisa puhemies! Näistä hallituksen talouspolitiikan kolmesta isosta tavoitteesta — talouskasvun aikaansaamisesta, velan taittamisesta, alijäämän alentamisesta siihen yhteen prosenttiin — ollaan vielä tosi kaukana, niistä alkuperäisistä tavoitteista. Alijäämä on noin neljän prosentin luokkaa. Meillä on 13 400 miljoonaa valtion budjetin alijäämä, ja nämä lisäbudjetit, ensimmäinen ja tämä toinen lisäbudjetti, ovat kasvattaneet velanottoa 1,6 miljardilla eurolla. Eli vielä tässä julkisessa taloudessa, niin kuin edustaja Lohi tässä hyvin toi esiin, ei näy näitä hyviä lukuja. Toivoisin, että ne pystytään näyttämään. Sitten nämä työllisyystoimet: Nyt kotitalousvähennyksen kasvattaminenkin — tavallaan se oli 2 350 euroa, hallitus pudotti sen 1 600:aan ja nyt palautti 2 100:aan — on ollut semmoinen toimenpide, joka tulee myöhään. Ja miksi yleensä tiputettiin, koska rakennusalan työttömyyteen sillä voidaan jonkin verran vaikuttaa, koska 75 prosenttia kotitalousvähennyksistä menee rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyviin vähennyksiin? Eli tässä mielessä toimet ovat aika pieniä siihen nähden, mikä ongelma on, ja tarvittaisiin enemmän aktiivista politiikkaa työllistämisen edistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Nyt ne toimet ovat tällä kertaa puuttuneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Teen tässä tärkeimmän osion: kannatan edustaja Lindénin hylkäysehdotusta ja näitä kolmea lausumaehdotusta. Arvoisa puhemies! Meillä on tässä käsittelyssä tämä lainsäädäntö, joka nyt tuli mutkien kautta tänne. Täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki siitä erittäin kattavan mietinnön: siellä oli veromerkkiä ja oli rekisteröintivelvoitetta, eli verojen perintään oli kiinnitetty huomiota, ketkä saavat toimittaa, ikärajat ja velvollisuus tarkistaa, minne toimitetaan ja mainonnan rajoitteet. Siellä oli kaikki keskeiset asiat yritetty laittaa kuntoon, ja nyt tällä muutoksella, mitä nyt tästä suuren valiokunnan kautta on tullut, nämä rajoitteet ovat käytännössä poissa. Tämä on erittäin huono tilanne. On mielenkiintoista, että tänään muun muassa tähän verokäsittelyyn, joka tässä nyt on yhtenä kokonaisuutena, myös Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ilmaisi mielipiteenään, että nykyinen tilanne heikentää kotimaisen valmistavan teollisuuden, maahantuojien ja kaupan kilpailuasemaa samalla, kun valtiolta jää merkittäviä verotuloja saamatta. Sitten he myös korostavat sitä, että tässä yhteydessä olisi pitänyt päättää tilattavien alkoholien verovalvonnasta, verojen perinnästä ja vastuiden kohdentamisesta ja myöskin näistä juomapakkauksista. He olivat arvioineet veromenetykseksi yli 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuotoista 87 miljoonaa, eli melkein 400 miljoonasta puhutaan heidän laskelmansa mukaan. Täällä on ollut mietinnössä 61:stä 285 miljoonaan euroon. Täytyy ihmetellä. Me ollaan puhuttu paljon tämän valtion alijäämästä, joka on 13 400 miljoonaa tällä hetkellä, ja me katsomme tällä tavalla hallituspuolueitten toimesta näitä verotoimia. Tässä olisi ollut mahdollisuus korjata sitä verotuottoa ja rakentaa tähän mallia. Nyt me tällä lausumalla yritämme sitä viedä eteenpäin, mutta se olisi pitänyt, niin kuin edustajat Sarkkinen ja Lindén hyvin tässä puhuivat, tuoda jo tähän esitykseen, niin kuin se oli tuossa mietinnössä. Tässä mielessä voi sanoa, että tämä on todella huono esitys, ja sen takia tätä ei pitäisi viedä eteenpäin. Alkoholia Suomessa on saanut erittäin hyvin tälläkin hetkellä, se ei ole ollut tässä ongelma. Kysymys on, kuinka sitä toimitetaan, mistä sitä saa. Nyt tilanne on se, että Alkot, jotka ovat nyt käytännössä kaikissa ostoskeskuksissa, ovat siellä kauppareissulla saavutettavissa, mutta kyllä Alkojen asema tulee muuttumaan todella vahvasti tämän muutoksen myötä, ja voi olla, että meillä alkoholimonopolia tästä eteenpäin ei ole. Sen lisäksi, että tämä vie näitä asioita kummalliseen suuntaan, tämä kotimaisten ja ulkomaalaisten toimittajien eriarvoinen tilanne on tässä todella iso. Eli paljon heikennyksiä nykyiseen tilanteeseen, ja yhtään parannusta siihen, mitä olisi tarvittu, ei ole tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvin tuotu esiin näitä hyvinvointialueitten ongelmia. Kun oikein katsotaan tätä hyvinvointialueitten rahoitusta kokonaisuutena, niin täällä aika monta kertaa tuolta oikealta laidalta tuodaan esiin, että noin miljardi vuodessa on nostettu sitä hyvinvointialueitten rahoitusta, mutta koko ajan unohdetaan se sanoma, että kun jo pelkästään se hyvinvointialueindeksi on ollut siinä vähän yli kolmen prosentin tasossa, niin siellä puhutaan 800—900 miljoonan tasosta, plus sitten palvelutarve, joka on ollut noin yhden prosentin luokkaa. Nämä jo tekevät nykyisen rahoituslain mukaisesti sitä nousua. Mutta sitä on leikattu, ja tämä 388 miljoonaa euroa, joka on tässä nytten käsittelyssä, tarkoittaa sitä, että nyt tätä nousukulmaa on noin äkkiä arvioiden noin tuhannella miljoonalla leikattu siitä, mitä se on ollut lähtötasossa. Kyllähän kovaa taloudellista ohjausta tehdään hyvinvointialueitten osalle, ja sitä tehdään monella tavalla. Pelkästään tällä leikkaamisella, asiakasmaksuilla ja muilla hyvinvointialueindeksi on jo aika tiukka senkin vuoksi, että se ottaa yleisen palkkakehityksen huomioon, ja hyvinvointialueilla ovat nämä palkkaohjelmat ja muut, ja ne ovat olleet korkeampia. Jälkikäteistarkastukset, niin kuin edustaja Lindén tuossa hyvin toi esiin, menevät aika lailla sen mukaan kuin päärahoituksen jako on tehty, ja nyt sitten lisätään vielä palvelutarpeen osalta sitä. Se oli 80 prosenttia, eli jos on prosentin kasvu, niin siitä korvataan noin karkeasti ottaen 0,8, ja nyt sitä vielä tiukennetaan. Eli tätä rahoitusohjausta kyllä tässä tehdään todella voimallisesti, ja koko ajan kaipaisi sitä, miten sisältöihin ja palveluihin liittyviä asioita käsitellään. Kaikki nämä leikkaukset, mitä tässä on... Meillä on nytten kuusi hyvinvointialuetta arviointimenettelyssä, ja voi tavallaan kertoa, että koko ajan heidän ja monen muun hyvinvointialueen osalta sopeutustoimet ovat olleet nimenomaan yt:itä, henkilökunnan vähentämistä ja hoitoonpääsyn vaikeuttamista tietyllä tavalla tai hidastamista oikeastansa. Eli me ollaan tällaisella tiellä, ja nyt pitäisi miettiä, miten tätä pystytään korjaamaan. Yksi hyvä asia on tässä tullut matkan aikana, kun tätä alijäämän kattamisaikataulua on pidennetty, mitä oppositio on vaatinut vuodesta 23 lähtien. Eli tässä on ollut paljon eri suuntiin olevia asioita työn alla. Hyvinvointialueitten osalta toivoisi, että sitä työrauhaa ja ennustettavuutta tulisi. Nytkin kun tässä katsotaan eri hyvinvointialueita, miten tämä leikkaus tapahtuu, niin esimerkiksi kotihyvinvointialueelleni Pirkanmaalle tämä 388 miljoonaa tarkoittaa 36 miljoonan vähennystä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että niiltä alueilta, jotka ovat päässeet kohtuullisesti alijäämän kattamisessa ja toimintojen tehostamisessa, leikattiin eniten tässä nyt, ja sekin tietyllä tavalla on kannustavuuden kannalta huono asia. Siinä mielessä tässä lakiesityksessä jatketaan sitä hallituksen käytännössä tekemää työtä, jossa leikkauksia tehdään aika voimallisesti. Arvoisa rouva puhemies! Tämä STEA-rahoitus on tässä nytten isossa leikkauksessa ollut, ja se alkuperäinen rahoitus on tainnut tippua puoleen nyt kun hallituksen leikkaukset, mitä nytten on kaavailtu, ovat kokonaisuudessaan. Se kävelee suoraan hyvinvointialueitten palveluihin. Ne ovat olleet osa hyvinvointialueitten palveluja tukevia toimintoja, mitä hyvinvointialueet eivät itse tee ja mitä kolmas sektori tekee. Me saamme tästä kyllä vielä semmoisen pommin, joka sitten tulee hyvinvointialueitten osalta hoidettavaksi, ja tämä vielä vaikeuttaa tätä tilannetta. Nyt ollaan todella huolestuttavalla tiellä. Arvoisa rouva puhemies! On varmasti hyvä, että näitä rahoitusmalleja käydään läpi ja yritetään löytää uusia malleja, mutta toisaalta tämmöinen tempoilevuus pitäisi nyt uusissa rahoitusmalleissa pystyä estämään ja vähän pitemmälle sitä ennustettavuutta rakentamaan. Sillä tavalla me myöskin rauhoittaisimme hyvinvointialueitten työtä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindénin puheesta on helppo jatkaa, koska on sama huoli, kun lukee näitä tiedotusvälineissä olevia kirjoituksia tai kun kuuntelee vanhusasiavaltuutettu Päivi Topon puheita: meillä on 500 000—600 000 ihmistä, joilla digitaidot ovat puutteelliset. Ajatelkaa, yli 10 prosenttia suomalaisista on sellaisia, ja me teemme täällä lainsäädäntöä, jolla heidän viranomaisasiointiaan vaikeutetaan todella paljon ja vaaditaan sellaisia henkilökohtaisia taitoja, joita on vaikea enää oppia. Tässä edustaja Lindénin hyvässä puheenvuorossa tuli hyvin esiin se, että vaikka me täällä työelämässä olevat olemme koko ajan digipalvelujen piirissä, ja osaamme niitä noin kohtuullisen hyvin käyttää, ja meillä on täällä tukihenkilöitä ja muita olemassa koko ajan, mutta kun ajatellaan niitä ihmisiä, jotka siirtyvät ja ovat eläkkeellä, ja sitten niitä palveluja ei ole samalla tavalla tarjolla, niin kyllä se on hankalaa. Se työelämän sisällä oleva digiosaaminen kyllä ehkä kohtuu hyvin pysyy, mutta ei sielläkään kaikissa ammateissa. Tämä huoli tässä on erittäin iso. Kaikki varmasti kannatamme sitä, että siirretään näitä asioita digitaaliseen palveluiden kautta ja edesautetaan tätä digitalisointia asioiden hoidossa, mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että me syrjäytetään täällä ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tämä on tosiasiassa iso ongelma. Tämän Suomi.fi-palvelujen käytön loikka, jonka teemme tässä, on todella iso, ja nyt tässä viedään vielä lisää niitä eteenpäin. Ei mene, arvoisa puhemies, päivääkään, etteikö aina varoiteta jostain alustasta, joka tulee, että sitä palvelua ei pidä ottaa tai siihen ei pidä vastata tai jotain muuta, niin tässä me teemme digitaaliseen pintaan nyt niitä palveluja lisää, jotka ovat siellä pinnassa. Miten sellainen henkilö osaa ne eritellä, joka ei ole digitaidoiltaan sillä tasolla, että pystyisi ne tekemään? Siinä mielessä täällä on tullut hyviä näkökulmia sen osalta, miksi tätä lakiesitystä ei pitäisi nyt hyväksyä, vaan mennä nyt tämä yksi loikka ensin ja sitten katsoa sen kokemukset ja korjata niitä ja sitten viedä ehkä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Tässä on vielä se ongelma, että miten varmistutaan ihmisten saamasta tiedosta ja siitä, miten he pystyvät siihen reagoimaan oikealla tavalla. Nämä ovat niitä juuriasioita, jotka pitää meidän Suomessa olla. Tässä pitää ehkä palata askel taaksepäin ja miettiä sitten niitä palvelupisteitä ja kaikkea muuta, joilla me tämän henkilökohtaisen asioinnin kautta tämä palvelu pystytään toteuttamaan ihmisille. Nyt kun me puhuttiin tästä Lupa- ja valvontavirastosta, niin taisi sinne esimerkkinä tulla joku Suomi-talo, jossa ne yrittävät koota näitä lupaviranomaisen asioita. Ehkä kuntien kanssa tekemällä tästä voisi saada semmoisen palvelun aikaiseksi, koska silloin se leviäisi joka puolelle Suomea varmemmin. Kunta on erittäin hyvä organisaatio tällaisessa asiassa. Siinä mielessä pitäisi olla näitä henkilökohtaisia asiointipisteitä, missä voi nämä palvelut ja nämä sisällöt käydä tarkistamassa ja myöskin vastailemassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen sähkönkulutus kasvaa, ja me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että me ollaan tehty sähköenergian tuotannon osalta viisaita ratkaisuja. Meillä on puhdasta sähköenergian tuotantoa, 95-prosenttisesti puhdasta sähköä. 40 prosenttia siitä tulee ydinvoimalla, noin 28 prosenttia tuulella, 16 prosenttia vedellä ja sitten biolla loput, niin että ollaan sillä tasolla. Me ollaan hyvässä tilanteessa tässä mielessä. Nyt kun tässä tuulivoiman rakentaminen on aika lailla hiljaista ollut viime aikoina, niin on erittäin hyvä, että me avaamme näitä reittejä ja luomme ennustettavuutta tuulivoimainvestoinneille. Tälläkin veroratkaisulla näytetään se, minkälainen verokohtelu tuulivoiman osalta on, kun sitä rakennetaan, ja se on tässä hyvä asia. Meidän pitää edesauttaa niitä hankkeita myös tällä tavalla. Toinen asia, joka tässä on tärkeä energiahuollon kannalta, liittyy siihen, että meillä on eri puolilla Suomea erilaiset tuuliolosuhteet. On hyvä, että niitä on joka puolella Suomea, ja merellä yleensä tuulee tasaisemmin. Se pienentää säätövoiman tarvetta myös tätä kautta, jos me saadaan tuulivoimaa vietyä merelle. Tuulivoiman rakentaminen merelle on varmasti kalliimpaa kuin maalle rakentaminen, ja siinä mielessä ymmärrän tämän kevennetyn jälleenhankinta-arvoasian, mikä tässä esityksessä on. Eli mielestäni tämä tuo verotukseen ennustettavuutta ja voi katsoa, että tällä edesautetaan hankkeille investointivarmuutta. Meillä ei ole käytännössä yhtään tämäntyyppistä voimalaitosta vielä. Toivoisin, että nämä lähtevät liikkeelle. Tämä on hyvä esitys siihen tahtotilaan nähden ja sähköenergian tulevaan tarpeeseen nähden. Me tarvitsemme siihen voimalaitoksia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on ollut erinomaisia puheenvuoroja — edustaja Räsäseltä ja Lohelta — joissa on perusteltu hyvin tätä nykyistä tilannetta, kun on jouduttu liiallisen alijäämän menettelyyn tämän hallituskauden aikana. Arvoisa rouva puhemies! Nämä syyt ovat siinä, että hallitus itse on epäonnistunut keskeisimmissä talouspolitiikan tavoitteissaan: työllisyysasteen nostamisessa, velkasuhteen vakauttamisessa ja sitten alijäämän painamisessa korkeintaan yhteen prosenttiin. Alijäämässä mennään noin neljän prosentin tasolla tällä hetkellä, velkaa otetaan tällä hallituskaudella todennäköisesti yli 60 miljardia euroa — enemmän kuin mikään hallitus on koskaan ottanut. Tämä on tämänhetkinen tilanne. Nyt tämänkin vuoden kaksi lisäbudjettia ovat tarkoittaneet, että on tullut 1,6 miljardia euroa velkaa lisää. Tässä mielessä talouspolitiikan linja ei ole kyllä ollut kovin onnistunut, ja nyt ollaan tässä liiallisen alijäämän menettelyssä. Kuten edustaja Lohi hyvin totesi, niin 2,7 miljardin sopeutustarve vuonna 28 on juuri se, mikä nyt on arvioitu tämän hallituksen nettosopeutuksen tasoksi, ja se voi kertoa siitä, että kun yhdessä vuodessa pitää tehdä näin iso sopeutus jatkossa, niin ollaan todella kovissa asioissa. Sen vuoksi pitäisi tehdä niin kuin asiantuntijakuulemisissa ja valiokunnan mietinnössä hyvin tuodaan esille, että vuodelle 2027 tarvittava lisäsopeutus, noin 600 miljoonaa euroa eli noin 0,2 prosenttia bkt:stä, olisi syytä huomioida ja tehdä sille tämmöinen lisäsopeutustarve, niin että päästäisiin takaisin tälle nettosopeutuspolulle ja päästäisiin hoitamaan sitä. Yhdellä ainoalla toimenpiteellä, esimerkiksi pelkästään tällä yhteisöveron kevennyksellä — sen staattinen vaikutus on noin 800 miljoonaa euroa vuodessa — voitaisiin tämä hoitaa. Erityisen tärkeää siinä on huomioida, että tässä uudessa hallituksen esitysluonnoksessa tämän yhteisöveron alennuksen itserahoitusasteeksi arvioidaan 34—46 prosenttia, niin että se ei tule rahoittamaan itseään. Tässä mielessä ollaan sillä tiellä, että nyt ovat hanskat pudonneet, siltä näyttää, ja se on tässä ongelma. Me ollaan täällä kuultu alkoholiverotuksesta ja kaikesta muusta, missä olisi ollut veronkantoa mahdollista tehdä. Tällä hallituksella sana ”vero” tuntuu olevan semmoinen, että sitä ei pidä sanoa, ja he eivät siihen lähde ollenkaan mukaan, vaikka veroa olisi ihan tarpeellista kantaa tietyistä haitta-asioista. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Räsäsen tekemää vastalauseen 1 mukaista kannanottoehdotusta.

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut tänä iltana erittäin hyvä keskustelu täällä, ja arvostan, että ministerit ovat täällä paikalla kuuntelemassa tätä ja kommentoimassa. Kun meillä nyt edustaja Lindénin kanssa on vähän enemmän tätä nuoruutta kulunut, niin meillä voi pikkasen ehkä olla neuvoja tai ainakin kommentteja, mitä ehkä kannattaisi huomioida tässä, ja ajattelin sillä linjalla vähän tässä jatkaa. Meillä on tässä tilanne, joka on yhteinen, ja nyt kun katsotaan, mitä tuolla kunnissa nyt tapahtuu, niin esimerkiksi Tampere on nyt käynnistänyt oman pakettinsa työllistämisen edistämiseksi, ja siellä on nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin tehty paketti, joka on noin 4,5 miljoonaa euroa. Tampere on noin viisi prosenttia Suomesta, niin että se olisi noin 90—100 miljoonaa, jos valtakunnan tasolla se lasketaan. Eli se on samaa suuruusluokkaa kuin hallitus laittaa. Minä nyt kysyisin sitä, kuinka paljon näitä koordinoidaan yhteen, että saadaan sitä vaikuttavuutta aikaiseksi, jota pitäisi saada. Tiedän, että muissakin kunnissa on, mutta Tampere taitaa olla ensimmäinen näistä isoista kaupungeista, joka tekee tämän asian. Tässä olisi yksi semmoinen asia, jolla saadaan sitä vaikuttavuutta, ja myöskin sitten se, että kunnilla on paljon omia toimia, ne joutuvat vähän tekemään nyt ohi tästä, kun tämä palkkatuettu työ on näin rajattua, ja nyt niitä palvelurakenteita ja palkkatuettua työtä pitää tehdä toisella tavalla, ja se ei ole hyvä juttu, vaan pitäisi saada kaikki toimimaan samaan, ja sen takia lainsäädäntömuutoksia siltä osin tarvitaan. Arvoisa puhemies! Vielä toinen asia, joka tässä olisi tärkeä huomata nyt, kun meillä on tämä koulutus työttömyysturvalla: se pitäisi saada tehtyä nykyistä laajemmin. Meillä oli tämä korkeakoulujen opiskelumahdollisuus työttömyysturvalla, ja nyt sitten on siitä laitettu lausuma täältä eduskunnasta, ja ensi kevääseen mennessä, huhtikuun loppuun mennessä, pitäisi tehdä sitä selvitystä. Toivoisin, että ammatillisen koulutuksen koulutusmahdollisuutta hyvin vahvasti selvitettäisiin, niin että pystyttäisiin se tekemään, koska työttömyysturvalla olisi hyvä aika nostaa sitä osaamista. Niille laittaisin aika paljon, ja siinä ovat OKM ja TEM aika lailla keskiössä. Arvoisa puhemies! Vielä sitten kun näitä ideoita tässä miettii, niin meillä on näitä seteleitä paljon tässä nyt, mutta se, että ekan työpaikan saaminen ja sitten sen ekan työntekijän palkkaaminen tietyllä tavalla tässä pitäisi miettiä sillä tavalla yhdessä. Sitten se, että jos vielä saataisiin se, että työttömyydestä palkataan se eka työntekijä, niin voisi olla aika iso lottovoitto kummallekin puolelle. Itse kehittelisin jotain palkkatuettua mallia niin, että siinä alussa se palkkatuki olisi sata prosenttia, se vuoden aikana liukuisi siihen nollaan, ja katsottaisiin, lähteekö se lentoon. Sitä kautta pystyttäisiin saamaan työttömyydestä yksi nuori sinne ensimmäiseen työpaikkaan tai työpaikkaan yleensä, ja sitten se yksinyrittäjä voisi saada ensimmäisen työntekijän pienemmällä riskillä. Täällä puhutaan aina vakuutusmaksuista ja vähennyksistä, mutta minä laittaisin näin konkreettisen ajatuksen, että palkkatuetun työn osalle voitaisiin kehittää tästä jotain uutta, ja se voisi olla semmoinen iso asia. Arvoisa puhemies! Vielä kun tätä mietitään, niin tämän ammatillisen koulutuksen osalta sanoisin, että meillä on koulutuspaikkoja toisella asteella 76 000, noin karkeasti, 78 000, ja niistä on ammatillisella puolella 39 000 ja meidän ikäluokka on 60 000:ssa, niin meillä koulutuspaikkoja olisi. Minä enempi kiinnittäisin huomiota nytten ammatillisen koulutuksen laatuun ja siihen, että me saataisiin sillä tavalla koulutusta nostettua, että ne oppilaat, jotka sieltä ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat, olisivat sitten myöskin työmarkkinoille nopeasti työllistymässä. Siihen meidän pitäisi nyt satsata enempi, ja sitä kautta mentäisiin eteenpäin. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, että kun meillä on tämä nuorisotakuu tuolla laissa, niin toivoisin, että meille voitaisiin sanoa, että jokaiselle nuorelle viimeistään kolmen kuukauden kohdalla on joko työ, opiskelu tai joku muu jatkokehittämispaikka, niin että he pääsevät sitten työelämään kiinni ja yhteiskuntaan kiinni ja yhteiskunta tukisi juuri silloin, kun sitä tukea eniten tarvittaisiin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Meillä on yhteinen asia. Tämä on niin tärkeä kysymys, kun katsotaan nuorten tulevaisuutta ja mietitään sitä, miten pystytään tulevaisuudenuskoa nuorilla kasvattamaan. Tässä on paljon ympärillä olevia kriisejä ja epävarmuutta ja suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja tiettyjä nuorten kokemia suoritus- ja pärjäämispaineita ja niin poispäin. Tulevaisuudenusko vaikuttaa laajasti nuorten asioihin: hyvinvointiin, mielenterveyteen, koulutuspolkuihin, työllistymiseen, osallisuuteen ja niin poispäin, ja sitten heikko tulevaisuudenusko voi lisätä syrjäytymistä, epäluottamusta ja yhteiskunnallista näköalattomuutta, ja siihen meidän pitää vastata. Arvoisa rouva puhemies! Tänään tuli valtiovarainministeriön talouskatsaus, jossa ennustettiin kasvua 0,8 prosenttia tälle vuodelle, ensi vuodelle 1,6 ja seuraavalle 1,7. Ne ovat hyvä suunta, mutta työllisyyteen nämä vaikuttavat viipeellä, todella hitaasti. Siinä katsauksessa sanottiin myöskin, että alkuvuonna työllisten määrä laski ja työttömyys kasvoi odotettua enempi. Eli talouden alkuvuoden kasvuluvut eivät näy vielä millään tavalla työttömyydessä. Talouskasvusta on kuitenkin aina muistettava, että se on meidän päätyöllistämiskeino. Ei ole sen parempaa työllistämiskeinoa kuin tämä asia, ja sinänsä on tärkeä näkökulma, että sitä kasvua on siellä jossain näkyvissä. Nuorisotyöttömyys on todella korkealla tasolla, ja se on täällä tullut monta kertaa sanottua. Alle 30-vuotiaita on tarkkaan ottaen huhtikuussa ollut 75 858 työtöntä työnhakijaa, ja 16 600 heistä oli yli vuoden ollut työttömänä. Aktivointiaste on laskenut. Se oli tässä pari vuotta sitten niin, että joka kolmas oli jonkinlaisessa aktivointitoimessa. Nyt alle joka viides pääsee aktivointitoimiin, ja tämä oli sellainen näkökulma, joka meidän kannattaisi muistaa, että meidän pitää kantaa tämän sillan yli nytten ja yrittää löytää nuorille erilaisia aktivointitoimia. Työllistymisen kynnystä pitää madaltaa, jotta silloin, kun sitä työtä tarjotaan, ollaan pääsemässä siihen, että he työllistyvät myös nopeammin, ja työttömyysaikaa pitää käyttää näihin toimenpiteisiin. Työllistämissetelistä oli tämänhetkinen arvio, että sillä tulisi työllistymään 6 000—7 000 niillä 50 miljoonalla, joka on hyvä luku, mutta sitten kun katsotaan se 76 000, joihin se kohdistuu, niin se on alle kymmenen prosenttia siitä kokonaismäärästä, eli se vaikuttaa vain osaan. On harmillista, että tavallaan sen käyttöönotto venyy, kun tässä olisi tarvittu nopeampia toimenpiteitä. Tässä on puoli vuotta mennyt, se on se ongelma. Siinä mielessä ehkä olisi ollut parempi, että olisi käytetty suoraan palkkatuettua työtä, jossa järjestelmät olisivat olleet valmiina. Olisi vain kohdennettu se raha ja sillä tavalla päästy eteenpäin. Työvoimapalveluitten osalta, arvoisa puhemies, varmaan kannattaa miettiä, ovatko meidän työvoimapalvelut sillä tasolla, että ne auttavat riittävästi. Siellä on selvästi byrokraattisia elementtejä. Tarvitaan lisää liikkumatilaa, mitä ministeri Marttinenkin tässä sanoi, mutta myös ohjaamista. Nuo molemmat puolet pitää muistaa, olen siitä samaa mieltä. Sitten kyllä miettisin koulutuksesta työttömille, että silloin kun työtön kouluttautuu työttömyysturvalla, niin sen pitäisi olla aika vapaata, kunhan pitää sen mahdollisuuden, että menee töihin, jos työpaikka löytyy. Eli tähän suuntaan meidän pitäisi viedä. Sitten palkkatuetussa työssä tämä työllistämisehdon poistuminen alle vuoden työsuhteissa pitäisi kyllä miettiä uusiksi. — Arvoisa rouva puhemies! Totean tähän lopuksi, että — otan seuraavan puheenvuoron, kun aika tuli täyteen. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minua mietityttää näissä työllisyyspalveluissa — kun ministeri Marttinen on vielä paikalla — että meillä aktivointiasteet vaihtelevat työllisyysalueilla. Nuorten työllistämiseen liittyvät aktivoinnit ovat Kuopiossa 9,2 prosenttia ja Salossa 34,3 prosenttia. Meillä on näin isoja eroja työllisyysalueilla, ja voisi ajatella, että jotakin tässä meidän järjestelmässä on pielessä eri alueilla. Jotkut onnistuvat ja jotkut eivät. Tavallaan näitä asioita meidän pitäisi täällä kaivaa esiin, jotta me saadaan sitä vaikuttavuutta, mitä edustaja Lindén tässä sanoi, koska meidän pitää tehdä toimenpiteitä nyt, ei huomenna vaan nyt. Tämä minua mietityttää. Sitten meillä on nyt monia seteleitä. Meillä on osaamisseteli ja työllistämisseteli ja opintoseteli. Meillä alkaa näitä seteleitä olla, ja tämä on tämmöinen viidakko. Kohta kukaan ei tiedä, mitä näitä seteleitä on. Tämä kokonaisuus tästä hieman katoa käsistä, ja senkin takia tätä pitää käydä läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä työllisyyspalvelujen siirto tapahtui vuoden 2025 alusta tämän hallituksen aikana, mutta kyllä edellisellä hallituksella pääpiirteittäin se, miten se siirto tehdään, oli ratkaistu. Mitä tässä sitten tapahtui, niin se siirto tapahtui noin 200 miljoonaa alimittaisena liittyen siihen, että työttömyysturvan osalta tuli noin 100 miljoonaa, ja sitten kun palveluja leikattiin, muun muassa palkkatuetusta työstä ja kotouttamisesta ja muusta, niin siitä tuli 100 miljoonaa. Se vaikuttaa tämänhetkisiin työllisyysalueitten ja kuntien palveluihin. Tämä pitää tässä muistaa. Ennen kaikkea tässä pitäisi miettiä jatkossa sitten, ketkä ovat kuntien vastuulla näissä. Varmasti niin pitäisi ajatella, että kuntien vastuulla ovat ne, jotka ovat työkykyisiä, ja sitten ne, jotka eivät ole työkykyisiä, ovat hyvinvointialueen tai valtion vastuulla kustannuksiltaan. Tämän pitäisi olla se perusjako, jolloin sitten hoidettaisiin niitä, [Puhemies koputtaa] jotka ovat oikeasti työllistymässä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vastakkainasettelusta talouskasvun ja näitten toimien välillä ei täällä pitäisi sanoa. Kaikki haluavat, että talous kasvaa, mutta meillä on paljon ongelmia. Niin kuin tänään VM itse totesi, alkuvuonna työllisten määrä on kääntynyt uudelleen laskuun ja samalla työttömyys on kasvanut odotettua enemmän. Eli meillä on todellinen ongelma olemassa. Nyt kun katsotaan nuorisotyöttömiä, alle 30-vuotiaita on 76 000 tällä hetkellä, mistä yli vuoden on ollut 16 600, eli meillä on todelliset luvut näitä. Minua tässä huolestuttaa erityisen paljon se, että meidän koko aktivointiaste on laskenut nuorten parissa, alle 25-vuotiaissa, ja alle joka viides saa jonkinlaista aktivointitoimea työttömänä. Meillä ovat laskeneet työkokeilu, starttirahat, omaehtoinen opiskelu, palkkatuettu työ, valmennukset ja tämä työtoiminta ja niin poispäin. Nämä kaikki ovat laskeneet. Meidän työllisyyspalveluissa on joku ongelma: eivät starttirahat ole auttaneet eivätkä työllistämissetelit. Millä tämä kokonaisuus käännetään toiseksi? [Puhemies koputtaa] Työttömyysaikana pitäisi kehittää, ja nyt sitä ei tapahdu.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajien kotoutuminen on erityisen paljon kielitaidosta kiinni, ja sen takia kielitaitoon pitäisi satsata joka vaiheessa paljon. Erityisesti jos työperäistä maahanmuuttoa haetaan, niin kyllä silloin niillä yrityksillä, jotka haluavat työperäistä maahanmuuttoa tänne, myöskin kielen opettamista olisi ja pitäisi olla enemmän vastuuta kuin tänä päivänä. Kotouttamiseen ja maahanmuuttoon liittyvissä asioissa, miten täällä Suomessa menetellään, kielitaito on erittäin isossa roolissa. Nyt tämä laki mukaan lukien kotouttamiseen liittyviä määrärahoja on leikattu noin 120 miljoonaa euroa, ja kaikki ne kohdistuvat kuntien tarjoamiin kotouttamispalveluihin käytännössä, jolloin ei voida olettaa, että kotouttaminen tässä paranee, kun näitä leikkauksia tehdään ja itsestään näitä kielitaitoja ei tule. Tässä mielessä suunta näillä keinoilla on väärä. Pitäisi nyt sitten satsata, jos halutaan kotouttaa kunnolla, ja nyt viedään toiseen suuntaan. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Viitasen tekemää hylkäysehdotusta.

Arvoisa puhemies! Olin itse paikalla 1977 helmikuussa, kun ensimmäinen ydinvoimalaitos laitettiin valtakunnan verkkoon. Olin silloin myös töissä ydinvoimalaitoksella, olin siellä yli 12 vuotta töissä, ja tunnen kohtuullisen hyvin ydinvoimalaitoksen toimintaa ja sitä, kuinka siellä toimitaan. Se vain kertoo siitä, että kun silloiset ydinvoimalaitokset rakennettiin 25—30 vuodeksi ja niitten kustannukset laskettiin sellaiselle ajalle, niin nyt ne ovat kohta toimineet 50 vuotta. 49 vuotta on Loviisan voimalaitos, vanhin voimalaitos, toiminut. Eli tässä mielessä me olemme tehneet erittäin turvallista ja hyvää energiahuoltoa Suomessa ja varmistaneet suomalaisten kohtuuedullisen sähkönsaannin, ja se on myöskin sillä tavalla, että kun tarvitaan koko ajan perusenergiaa, joka ei ole sääriippuvaista, niin kuin tuuli ja aurinko käytännössä ja vesivoimakin tietyllä tavalla ovat, tässä on yksi tapa sitä tehdä, ja se on myös puhdas tapa. Aina se ei ole ollut näin suosittua kuin tällä hetkellä se on. Se, minkä tällä hetkellä voisi sanoa tämänkin lain osalta, on se, että täällä tuodaan nyt esiin näitä moduuliydinvoimalaitoksia ja niitten rakentamista. Kuitenkin tämä energia-ala on semmoinen, että tämmöiset investoinnit, ydinvoimalaitoksen rakentaminen, vievät vähintään kymmenen vuotta ja tämmöiset pienemmätkin moduuliset vievät useita vuosia. Ensin kun saadaan se ensimmäinen moduuli aikaiseksi, niin siihen menee pitkä aika, ja me joudumme näitä odottamaan vielä jonkun aikaa ennen kuin niitä Suomessa on. Tässä mielessä on hyvä kehitystyö meneillään. Itse toivon, että se kaukolämmön osalle tulee ja voidaan puunpolttoa vähentää ja muuta, että saadaan sillä tavalla sitäkin tehtyä. Lämpöä muutenkin voidaan varastoida. Meidän pitää näihin säänvaihteluihin pystyä enempi reagoimaan, eli säätövoimaa tarvitaan. Sitten edustaja Polvinen toi hyvin esiin sen, että jos meille näitä datakeskuksia tulee, ja toivottavasti tulee, niin sähkön kulutus kasvaa ja tuotettava määrä kasvaa — on ennakoitu, että 50 prosentilla — ja sen tuottamiseen tarvitaan kyllä ydinvoimalaitoksia, iso ydinvoimalaitos vähintään, ja sitten paljon tuulivoimaa ja muuta sähköntuotantoa, mutta ennen kaikkea säätövoimaa monella tapaa, ja myös verkkoa pitää vahvistaa, koska siirtoyhteyksien pitää olla voimassa. Eli tässä tulevat miljardien investoinnit lähivuosina, jos me näihin kaikkiin pystytään vastaamaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkamme ydinenergian käsittelyn piirissä. Tässä lakiesityksessä on monia hyviä asioita ydinenergian käyttöön. Meillä Suomessa 40 prosenttia sähkön perustuotannosta tulee ydinenergialla, ja tässä mahdollistetaan uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen ja myöskin näitten moduulisten pienempien lämpöydinvoimalaitosten rakentaminen, ja se on hyvä asia. Sinänsä viedään asioita oikeaan suuntaan. Myös tämä jätteiden huolto on vanhan lain pohjalta tässä tehty, ja siinä mielessä se on hyväksi todettu. Suomi on siinä maailman huippua, koska me ollaan ensimmäinen maa, jossa ydinjätteet on käsitelty ja käsitellään asianmukaisesti, ja on olemassa tapa, millä se tehdään turvallisesti. Arvoisa puhemies! Ydinenergia on meidän sähköntuotantojärjestelmässä, joka on puhdas 95-prosenttisesti. Siellä on tuulivoimaa ja vesivoimaa. Voi sanoa, että nämä kolme muodostavat meidän sähköntuotannon rungon, ja siinä mielessä voimme olla aika tyytyväisiä, että me ollaan aika omavaraisia emmekä ole tuontienergiasta sähkön osalta niin riippuvaisia, vaikka tilapäisesti aina yli rajojen tarvitsee sähköä siirtää. Tässä lakiesityksessä on paljon ydinenergian käyttöön, rauhanomaiseen käyttöön, liittyviä asioita, mutta tästä puuttuu oleellisin asia, joka vanhassa laissa oli, eli ydinaseiden osalta siellä oli selkeät lain pohjalta olevat kirjaukset, joilla kuljetusta, säilytystä ja muuta oli määritelty. Sen vuoksi tämä lakiesitys on puutteellinen, ja tässä menee vähän lapsi pesuveden mukana, koska tämä muu lakipaketti on tässä ihan asianmukainen. Tämän ydinaseita koskevan pykälän poistumisen myötä esitän, että lakiehdotus hylätään. Arvoisa puhemies! Esitän lisäksi eduskunnan hyväksyttäväksi edustaja Razmyarin ennakkoon toimittamaa lausumaa, joka kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii aktiivisesti sitovien kansainvälisten ydinaserajoitusten sekä kattavan ydinasevalvonnan puolesta.” Tämmöisen lausuman esitän tähän hylyn lisäksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatamme tietenkin monikanavarahoituksen asteittaista purkamista, mutta siten, että hyvinvointialueiden edellytykset palveluiden järjestämiseen turvallisesti ja saavutettavasti toteutuvat myös käytännössä. Katsomme, että tehtävien siirto hyvinvointialueille tulisi tehdä tässä vaiheessa kuten Sipilän ja Marinin hallituskausilla jo linjattiin ja samoin kuin parlamentaarinen monikanavatyöryhmä ehdotti: toteutetaan sairaankuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuun siirto. Tämä vastaa myös hallitusohjelmakirjausta. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Hallituksen esityksessä esitetään ensihoidon lisäksi kaikkia ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia siirrettäväksi hyvinvointialueiden rahoitus- ja järjestämisvastuulle. Näitä jälkimmäisiä ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia on arvioitu olevan jopa 60 000. Näitten osalta tässä esityksessä ei ole lainsäädännöllä sitä ohjattu, ja myös sitten nähdään, että ensihoidon kuljetusten rahoitus siirretään hyvinvointialueille riittämättömänä. Hyvinvointialueilta leikataan rahoitusta tehtäväsiirtojen varjolla, näyttää siltä. Nytkin tässä esityksessä lasketaan Kela-korvausten olevan vuoden 28 tasolla 118 miljoonaa euroa, ja siirto on 112 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueet saavat siis saman palvelun järjestämiseen 5,6 miljoonaa euroa vähemmän. Arvoisa rouva puhemies! Epävarmuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkuvat. Paitsi että rahoitusta on siirtymässä alueille tarpeeseen nähden liian vähän, se myös kohdentuu jälleen epäoikeudenmukaisesti. Äsken edustaja Polvinen toi hyvin esiin Pohjois-Pohjanmaan tilanteen, ja sitä en tässä nyt enempää toista, mutta se kertoo hyvin esimerkin, kuinka tätä siirtoa on tehty. Myös palveluiden saatavuus vaarantuu. Äsken mainittujen 60 000 kiireettömän ambulanssitehtävän osalta on jäänyt selvittämättä, miten ne tehdään jatkossa ja miten varaudutaan semmoisiin nopeisiin muutoksiin palvelutarpeissa. Tämä voi heikentää koko terveydenhuollon toimintakykyä erityisesti kriisitilanteissa, joissa tarvitaan lisäresursseja lyhyellä varoitusajalla. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujen muutoksia ei pidä tässäkään yhteydessä tehdä. Nyt niitä taas tehdään, kun ensihoidon kuljetusmaksujen tasoa nostetaan nykyistä korkeammaksi, ja maksujen sitominen hyvinvointialueindeksiin johtaisi jatkossa aiempaa nopeampiin korotuksiin. Samalla maksujen soveltamisalaa laajennettaisiin, mikä lisäisi tilanteita, joissa asiakas joutuu maksamaan palveluista enemmän. Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt huomioidaan aikaisemmat merkittävät maksujen korotukset ja sosiaaliturvan heikennykset, muutosten yhteisvaikutukset voivat muodostua kohtuuttomiksi. Asiakasmaksujen jatkuva kiristäminen uhkaa heikentää palvelujen saavutettavuutta ja lisätä eriarvoisuutta tilanteessa, jossa julkisen vallan tulisi turvata riittävät terveyspalvelut kaikille. Pidämme esitettyjä asiakasmaksujen muutoksia tässä tilanteessa kohtuuttomina. Esitän, että kyseiset lakiesitykset hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän väliaikaisen kokeilun, käytännössä muutaman vuoden aikana, kun ilman opiskelupaikkaa olevien osalta on mahdollista tämä 30 opintopisteen opiskelu, nyt nähdään sitten... Kun toisaalta yli 21 000 ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle hakuprosesseissa ja sitten ammatillisesta opiskelusta 3 200 henkilöä, niin tämä opintoseteli voi olla näille erittäin hyvä polku pitää opiskelua yllä ja pitää se opiskelun tahti päällä ja se samalla hyödyttää sitä, kun näitä pisteitä sitten myöhemmin korkeakouluissa voi hyödyntää. Kyllä tässä on hyviä tavoitteita tämän osalta tehty. Ymmärrän aikaisempia puheenvuoroja näistä koulutuksen leikkauksista, mutta kun meillä on nyt tässä käsittelyssä sellainen asia, jolla voidaan vähän avata nuorten osalta tilannetta, niin pitäisin tätä hyvänä tapana viedä asiaa eteenpäin. Meillä on nyt avoimen korkeakoulutuksen avulla myös yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoilla mahdollisuus opiskella, ja siinä pikkasen sekoittuu toista kautta, kun he ovat työttöminä työnhakijoina samaan aikaan, ja tämä polku tulee nyt täältä opintosetelin kautta, niin että nyt tähän kohderyhmään meillä on näitä välineitä, ja katsotaan, miten tämä toteutuu. Kohtuullisen iso satsaus tähän tehdään. Toivon mukaan tämä antaa polkua siihen, että me saamme tämän nykyisen korkeakoulutettujen määrän noin 40 prosentista nousemaan sinne 50 prosentin paremmalle puolelle. Se on meidän kaikkien yhteinen tavoite, ja siihen meidän pitäisi päästä. Tässä on yksi väline, ja tähän liittyvä lausuma, joka on tässä mietinnössä, on sinänsä hyvä. Toivon, että tämä menee eteenpäin ja pystytään hyödyntämään näitä kokemuksia sitten jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä näytön arviointi ja sen dokumentaatio varmasti edesauttaa oikeudenkäyntien myöhempää tarkastelua ja näyttöä. Kannatan edustaja Viitalan tekemää esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Minulle tämä on tämän salin suurin asia, mikä täällä on ollut käsittelyssä. Tämä on niin iso asia kaiken kaikkiaan, kun katsotaan, mitä me olemme täällä kolmen vuoden aikana käsitelleet. Nyt meillä on ollut iso perinne siitä, että keskeisiä ulko‑ ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä käsitellään ennalta yhdessä puolueiden kesken, yli hallitus—oppositio-rajojen, ja nyt tätä ei ole siinä laajuudessa tehty, että olisi yhteisymmärrys voitu tämän asian osalta löytää. Ydinaseiden sijoittamisen ja kuljettamisen osalta nyt poistuisi lainsäädännöstä pykälä, jolla niiden sijoittaminen ja kuljettaminen on kiellettyä Suomessa. Jäisimme sen osalta selonteon lausuman varaan jatkossa. Minulle ydinaseet ovat maailman pahimpina joukkotuhoaseina sellainen asia, jonka sijoittamisesta ja kuljetuksesta pitää säädellä lainsäädännöllä myös jatkossa. Täällä on paljon pienempiä, tuhansia kertoja pienempiä asioita käsitelty lainsäädännöllä, ja nyt me otamme tämmöisen asian, joka käsitellään täällä jatkossa selonteon varassa. Siitä selonteosta tulee varmaan jatkossa semmoinen mantra, että nyt me emme tälläkään hallituskaudella sijoita ydinaseita tänne Suomeen, niin kuin on aiemmin todettu, kuinka me ollaan puolueettomia ja liittoutumattomia. Tämä tulee olemaan jatkossa se tilanne tämän asian osalta. Minulle tämä on todella iso asia, ja on todella vaikea hyväksyä tätä. Myöskään tässä hallituksen esityksessä ei ole arvioitu tehtävien muutosten tuomia riskejä tai mahdollisia heikennyksiä Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Myös Pohjoismaat arvioidaan eri lailla valiokunnan mietinnössä kuin tässä vastalauseessa, jonka oppositio on tässä kolmen puolueen toimesta tehnyt. Sitten, arvoisa rouva puhemies, on myös tämä meidän pitkä linja. Suomen ydinaselainsäädännön löyhentäminen ja ydinaseiden salliminen Suomen alueella eivät vie siihen suuntaan vaan juuri päinvastaiseen suuntaan ja toimivat Suomen ydinaserajoituksia ja ydinaseriisuntaa edustavan linjan vastaisesti. Tämä on todella vakava kysymys. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Karin tekemää vastalauseen mukaista esitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevan esityksen tavoitteena on, että viranomaisten Digi- ja väestötietoviraston tuottamaan välityspalveluun lähettämät sähköiset tiedoksiannot voitaisiin jakaa jatkossa palvelun käyttäjille myös yksityisen toimijan tarjoamissa digitaalisissa palveluissa. Digitalisointi ja digitaalinen viestinvälitys on tietenkin erittäin kannatettavaa, ja sillä voidaan nopeuttaa tiedonvälitystä. Ei Postikaan ole koko aikaa täydellisesti kaikkea toimittanut, ja kyllä sielläkin viiveitä on ollut, eli myöskin tämän nykyisen tilanteen osalta pitää huomata, mikä on tämänhetkinen tilanne. Mutta kun tässä nyt laitetaan aika nopeasti yksityinen palveluntarjoaja rinnalle, kun on juuri päästy toteuttamaan Suomi.fi, niin kyllä uskon, että iso osa näistä 500 000—600 000 ihmisestä, joilla digitaidot ovat hyvin huonot, jos voi suoraan sanoa, ei oikein tiedä, mitä hyväksymisiä tai muita pitää tehdä, eikä apua ole aina tarjolla. Siinä mielessä tätä vaiheistusta olisi ehkä pitänyt miettiä paremmin, ja myös sitä, miten varmistetaan jatkossa — koska nyt nämä kaikki viestit menevät digitaalisessa muodossa käytännössä tulevaisuudessa — että ne ihmiset, jotka eivät niitä digitaitoja omaa, voivat varmistua, että he ovat saaneet kaikki tietonsa, ja että sitten myöskin viranomaiset tietävät, että tämä tieto on nyt mennyt sinne perille asti. Tähän kohtaan olisi varmaan ollut tarve vähän aikaa ottaa ja miettiä, miten se tehdään. Ne ihmiset, joilla on henkilökohtaista tukea siinä olemassa, varmaan jollain tavalla pärjäävät, mutta iso osa näistä 500 000—600 000 ihmisestä on sellaisia, että eivät pärjää. Tämä voi tuoda tullessaan sitten ongelmia jatkossa heidän osaltaan, ja miten niistä sitten selvitään. Toivottavasti nämä tiedot, jotka kuitenkin viranomaisten lähettäminä ovat aina erittäin tarpeellisia ja erittäin ajankohtaisia ja sellaisia, joita ihmisten pitää tietää, menevät oikealla tavalla sinne ihmisille tiedoksi. Juuri kun tässä koko ajan on varoituksia tullut, että viranomaiset eivät ole tällä tavalla yhteydessä, niin mihin vedetään ne rajat sitten, kun tulee erilaisilta palveluntarjoiluilta niitä viranomaisten tietoja? Kyllä tässä tämä sekaantumisvaarakin on. Digitalisaatioon pitää mennä, mutta sitä askellusta pitää miettiä ja varmistaa, että ihmiset saavat oikeat tiedot. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Juuri tuohon lausumaan, jota edustaja Pekonen tässä toi esiin: kyllä tämä verokysymys minua tässä erityisen paljon hämmästyttää koko ajan. Vaikka tässä jonkin verran sitä sivutaan, niin ei oikein vastata siihen kysymykseen, mitä tehdään, että me pystytään näitä veroja kantamaan paremmin kuin nyt. Niitä toimenpiteitä tässä ei ole yhtään tullut esiin, vaan selitetään, kuinka Ruotsissa ja tuolla ja tuolla, mutta ei yhtään toimenpiteitä haeta siltä osin. Meillä on 13 400 miljoonaa alijäämä tässä Suomen valtiontaloudessa, ja me annetaan verojen mennä tuolta vaan ohi. Ihmettelen erittäin paljon.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kun katsoo Suomen yhteiskuntaa, alkoholin saaminen ei ole täällä tänä päivänä ollut mikään ongelma, ja sen vuoksi tätä lakiesitystä tässä muodossa ei ole tarvittu — ehkä selkeyttämään näitä etämyynnin verokohteluja ja muita, siinä suhteessa ehkä olisi tarvetta. Arvoisa rouva puhemies! StV:n mietintö oli tasapainoinen. Siinä oli otettu hyvin huomioon nämä rajat, ikärajat ja sitten nämä ulosmyyntirajat, prosenttirajat. Siinä oli myöskin se, ketkä saavat toimittaa, minkälaisilla edellytyksillä, minne sitä saadaan toimittaa. Mainostaminen oli määritelty, ja sitten siellä oli tämä verokysymys, josta oli myös näytetty, miten voidaan tarkistaa, onko verot tuotteista maksettu. Tämä olisi ollut sillä tavalla erittäin tärkeä kysymys, että kun haitat tuontialkoholista ja kotimaasta ostetusta alkoholista jäävät joka tapauksessa yhteiskunnalle, niin se verokohtelu olisi pitänyt tässä varmistaa. Ihmettelen erityisen paljon, että hallitus ei tarttunut nimenomaan tähän verojen kantoon tällaisessa tilanteessa, jossa valtion budjetin alijäämä on 13 400 miljoonaa euroa — 13 400 miljoonaa euroa — ja tässä olisi ollut mahdollisuus edes pienesti tilkitä sitä. 61—285 miljoonaa euroa olisi ollut mahdollisuus tilkitä, koska nämä haitat jäävät. Ja täällä on tullut hyvin esille se, että sosiaaliturvasta on leikattu ja palveluja tarvittaisiin ja nämä ihmiset, jotka ovat alkoholin sairauksien piirissä, tarvitsevat erityisen paljon palveluja. Tämä minua erityisen paljon ihmetyttää. Vaikka tätä nyt sitten työnnetään todella kovalla vauhdilla eteenpäin, niin tätä kohtaa tässä ei haluttu edes kuunnella, ei edes kaivettu sitä esiin, vaikka luulisi, että tämän yhteiskunnan ja tämän eduskunnan näkemys olisi se, että kun kerran haitat lisääntyvät, niin sitten pitäisi pystyä hoitamaan niille myöskin rahoitusta. Ja eritoten, kun tämä talous on näin huonossa kunnossa julkisen talouden osalta, ei edes tätä verotuottoa haluttu hakea, niin kuin olisi pitänyt tehdä. Minusta tämä on kyllä luvattoman huono esitys, ja tämä varmasti toisessa käsittelyssä on hylättävä.

Arvoisa puhemies! Vain toteaisin tässä edustaja Kaunistolle, että meillä on jo kaikissa vaihtoehtobudjeteissa ollut esitykset siitä, miten me asioita hoidetaan, ja joka kerta on velanottoa vähemmän kuin hallituksella ja tasapaino on ollut parempi. Eli tässä lyhyt vastaus siihen. Voimme jatkaa tätä keskustelua vaikka koko illan. Arvoisa puhemies! Tässä on vain mielenkiintoista, että tätä kotitalousvähennystä, joka oli 2 250 vuosina 23 ja 24, pudotettiin ensin 1 600 euroon ja nyt sitä pidetään suurena voittona, kun sitä palautetaan 2 100 euroon. [Timo Heinonen: Se on monelle ihmiselle iso!] — Mutta miksi te laskitte sitä? Tämä on se kysymys. Nyt sitä laskettiin juuri silloin, [Timo Heinosen välihuuto] — kuulkaa, edustaja Heinonen — kun rakentaminen oli kaikkein syvimmillään lamassa vuoden 25 aikana. Kun katsotaan tätä, mihin tätä vähennystä eniten käytetään, niin sitä käytetään asunnon kunnossapitoon ja perusparannukseen. 75 prosenttia kotitalousvähennyksestä menee siihen. Vain 20 prosenttia menee kotitaloustyöhön, hoiva- ja hoitotyöhön vain vajaa neljä prosenttia. Eli se painopiste on näissä remonteissa, ja siinä mielessä tämä palauttaminen nyt takaisinpäin on tässä rakentamistilanteessa hyvä asia. Tässä puhutaan kuitenkin erittäin isosta rahamäärästä Suomen kannalta. Kun katsotaan, niin vähennyksen kokonaismäärä oli 538 miljoonaa vuonna 24. Se on aika iso määrä. Keskimääräinen vähennys on vähän yli tuhat euroa. Kyllä tässä puhutaan isosta luvusta. 520 000 ihmistä sai sitä vuonna 24. Me ei puhuta mistään pienestä vaikutuksesta tässä asiassa, jonka ympärillä tässä nyt puhutaan. Arvoisa puhemies! Edelleenkin sanon sen, että tämä matkavähennyksen 100 euron alentaminen on hyvä, mutta se merkittävämpi vaikutus olisi ehkä ollut sillä ylärajan nostolla, niin että oltaisiin menty vähän pitemmälle hakemaan töitä. Se on nyt siellä 7 000:ssa, kun se oli aikaisemmin 8 400. Olisi palautettu se siihen, niin että se olisi vähän pitempimatkalaisille, jotka autolla kulkevat työn perässä, vaikuttanut erittäin positiivisesti, ja tässä mielessä se olisi ollut hyvä asia. Kaiken kaikkiaan nämä esitykset, jotka tässä ovat meillä käsittelyssä — hallituksen esitys 113 — ovat kaikki kannatettavia, ja siinä mielessä voi sanoa, että ne ovat niitä esityksiä, joita on helppo myös tukea täällä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta on ihan asiallinen ja hyvä esitys, mutta kun muistetaan, mistä tässä on tultu, niin ensinnäkin kotitalousvähennys oli 2 250 euroa vuonna 23 ja se pudotettiin siitä 1 600 euroon ja nyt palautettiin 2 100 euroon ja vähän rajoja muutettiin, mutta ei palautettu siihen tasoon, mikä se oli aikoinaan. Nämä perusteet, juuri niin kuin täällä on tullut esiin, että sillä halutaan edesauttaa kotimaista kysyntää ja perheitten mahdollisuuksia ostaa tiettyjä palveluja ja ehkäistä harmaata taloutta, ovat juuri näitä asioita, mistä oppositio on tässä koko ajan puhunut, ja nyt hallitus onneksi on ne kuunnellut, mutta ei palauttanut sitä siihen määräänsä, mikä se oli 23 ja 24:kin vielä. Eli tässä mielessä vedetään takaisin sitä leikkausta, mikä aikaisemmin tehtiin, ja olisi ollut hyvä, että se olisi ollut voimassa tässä koko ajan, koska työllisyystilanne on koko ajan ollut erittäin erittäin huono. Tässä mielessä tämä on semmoinen asia, ja onneksi nyt vihdosta viimein tätä korjataan. Arvoisa puhemies! Tämä toinen esitys koskee työmatkakuluvähennystä, jolla omavastuuta alennettaisiin väliaikaisesti 800 euroon, ja siinäkin kannattaa muistaa se, että vuonna 2023 se alaraja oli 750 euroa ja yläraja 8 400 euroa. Nyt sitä alarajaa, 900, pudotettiin 800 euroon ja sitten yläraja pysyy edelleen 7 000 eurossa. Olisi ollut aika kohtuullista, että näitä pidempiä työmatkoja ja työn perässä liikkumista olisi tuettu ja nostettu tätä ylärajaa ylemmäs tästä 7 000:sta, sellaiseksi kuin se oli aikoinaan 2023. Tässä mielessä työn perässä liikkumista olisi kannustettu ja sen työn vastaanottamista vähän pitemmältä. Nämä olisivat olleet oikeita toimia, mutta kun näitäkin rajoja leikattiin silloin alussa ja nyt palautetaan yhdellä sadalla eurolla tuota alarajaa, niin käytännössä viedään asioita takaisinpäin siitä, miten ne olisi pitänyt viedä. Arvoisa puhemies! Sitten tämä liikunta- ja kulttuurisetelin enimmäismäärän nosto 540 euroon: Totta on, että se on vuodesta 2009 saakka ollut samalla 400 euron tasolla, ja nyt se on niin kuin inflaatiotarkistettu ja nostettu siihen 540 euroon, ja sitä myös on laajennettu koskemaan luonto-, kalastus- ja metsästystoimintaa. Tässä mielessä tämä on aiheellinen korjaus, ja tämähän on pysyvä muutos siihen. Nämä kaksi muuta ovat väliaikaisempia muutoksia ja kestävät vain tietyn ajan. Eli olisi kannattanut kuunnella jo aikaisemmin, näillä hyvillä perusteilla, mitä täältä nyt on tuotu näitten vaikutuksista, kotitalousvähennyksen ja erityisesti tämän matkakuluvähennyksen osalta niitä viestejä, mitä oppositiosta tuli, ja tämä ylärajan nosto olisi huomioitava tässä matkakuluvähennyksessä. Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen puhui myös kotitalousvähennyksen laajentamisesta siihen suuntaan, että asuntoyhtiöissä voisi sitä myöskin käyttää. Se kannattaisi ottaa valikkoon, kun mennään eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Peltokankaalle valiokunnan mietinnön esittelystä. — Uudistuksen, joka tässä on meillä käsittelyssä, seurauksena yritetään kielitaitoa ja koulutusten kokonaisuutta uudistaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön, kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin tällä uudistuksella lähes kokonaan. Rahoitus koottaisiin yhteen kanavaan kunnan peruspalvelujen valtionrahoitukseen. Jatkossa myös lukutaitokoulutuksen järjestäminen olisi työvoimaviranomaisten vastuulla. Vaikka esityksen tavoitteet muun muassa maahanmuuttajien työllisyyden ja oman vastuun lisäämisestä ovat kannatettavia, voi olla tarpeellista selkiyttää ja koota kotouttamisen rahoitusta, ja työelämälähtöisyyden lisääminen ei saa tarkoittaa, että kotoutumisen ja koulutuksen perusta katoaa. Kotoutuminen ei tarkoita vain työllistymistä vaan muutakin osaamista ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Rahoituksen siirtyminen kuntien yleiskatteelliselle momentille ja jälleen uusien vastuiden lisääminen haastavat kuntia, niin kuin tässä aiemmin tuli esille, ja vasta hiljattain toimintansa aloittaneiden työllisyysalueiden mahdollisuuksia hoitaa lakisääteisiä tehtäviä, jos riittävästä rahoituksesta ei huolehdita työmäärää vastaavasti. Lisääntyvät tehtävät ovat myös pois työllisyysalueiden pääasiallisista tehtävistä eli työnvälityksestä ja työttömien auttamisesta. Nämä muutokset, jotka tässä tehtiin, liittyvät siihen, että nyt tässä myös otetaan paljon rahoitusta pois. Arvoisa rouva puhemies, esitykseen sisältyy 46,8 miljoonan euron leikkaus kotoutumisen edistämisen rahoitukseen. Se on valtava summa. Kotoutuksen edistämiseen on tehty tämän hallituskauden aikana useita muitakin leikkauksia. Tähän esitykseen sisältyvän 46,8 miljoonan euron ja muiden leikkausten kokonaissuuruus on arviolta noin 124 miljoonaa euroa vuoden 2027 tasolla. Suuruusluokkansa vuoksi leikkaukset vaikeuttavat väistämättä kotoutumisen edistämisessä tehtävää työtä ja siten kotoutumista. Tämä rahamäärä kun on pienentynyt näin paljon, niin kunnat ovat erittäin isossa vastuussa, ja ne kotouttamiseen liittyvät asiat ovat niitten samojen kuntien palvelujen rahoituksen jakoperusteiden piirissä. Kun sitten ruvetaan katsomaan perusopetusta ja ruvetaan katsomaan vaikka työllisyyspalveluja ja kotouttamista, niin kaikkia niitä pitää arvottaa siellä jokaisessa kunnassa erikseen, ja ne ovat niukemmat, kun nämä leikkaukset ovat näin merkittäviä. Tähän nimenomaan asiantuntijakuulemisissa aika paljon duubioita tämän esityksen osalta on tullut. Hallitus tavoittelee parempaa kotouttamista mutta vie samalla rahat pois, ja tässä mielessä se vaikeuttaa työllistymistä, kielen oppimista ja ylipäätään kotoutumista Suomeen. Kaikki ymmärtävät, että kielitaito on erittäin tärkeä kotoutumisen edellytys ja yhteiskuntaan sisälle pääsemisen edellytys ja siihen pitäisi satsata, mutta sen satsauksen pitää olla todellista. Nämä hallinnolliset muutokset eivät sitä yksinomaan auta. Sitten kun työllisyysalueita katsotaan, niin kun sinne viedään asioita, kohta ne ovat enempi sosiaalitoimistoja kuin siihen työnvälitykseen liittyviä palvelujen tarjoajia. Arvoisa rouva puhemies! Toisessa käsittelyssä tulee tähän lakiesitykseen hylkyesitys. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Eilen keskusteltiin tästä lakipaketista aika paljon ydinaseen osalta. Se oli toisessa lakiesityksessä, mutta täytyy sanoa, että ydinase on maailmanhistorian tappavin ase käytännössä, ja jos se ei vaadi lainsäädäntöä, niin mikä sitten vaatii lainsäädäntöä? Tämä on se peruskysymys, joka siellä taustalla on, ja sen takia sellaisen säilyttämisestä ja kuljettamisesta ja muusta pitäisi säätää lailla. Nykyisin voimassa olevassa ydinenergialaissa siitä on selkeät määräykset, ja tämä tilanne olisi pitänyt säilyttää ennallaan. Meillä säädetään täällä lakeja paljon pienemmistä asioista, mutta tämä on niin fundamentaalinen ja iso asia, että se ei pelkällä selonteolla tule riittämään. Tosiasiassa taitaa käydä niin — jos tämä selontekomenettely tässä tulee enemmistön tahtona menemään läpi, se tarkoittaa sitä — että siitä tulee semmoinen samanlainen mantra kuin meillä oli tämä puolueettomuus- ja liittoutumattomuusjuttu tässä vuosikymmenien ajan. Sitä sitten joka hallituskaudella aina toistetaan, että emmehän tälläkään kaudella tuo sitten tähän maahan näitä aseita ja kuljettele niitä täällä. Minä sanon, että olisi ollut selkeämpää pitää se siellä lainsäädännössä niin kuin se nyt on, eikä sitä olisi tarvinnut sotkea tähän rauhanomaiseen ydinenergian käyttöön. Tämä rauhanomainen ydinenergian käyttö on tässä meillä nytten käsittelyssä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On ydinenergiasta kysymys, ja kun itse olen työskennellyt ydinvoimalaitoksella 12,5 vuotta, niin on pakko tulla puhumaan näin tärkeästä asiasta kuin ydinenergialaki, joka nyt tässä ollaan uudistamassa. Ydinenergian käyttö on meillä sähköntuotannossa niin, että 40 prosenttia meidän perussähköntuotannosta tulee ydinvoimasta. Tuulivoima tuottaa 28 prosenttia ja vesivoima 16 prosenttia. Voidaan sanoa, että meidän sähköenergiantuotannosta puhdasta energiantuotantoa on 95 prosenttia ja me ollaan aika omavaraisia tältä osin. Jatkossa varmasti tarvitsemme lisää ydinvoimaa, ja tässä annetaan edellytykset lisäydinvoiman rakentamiseen, niin isojen ydinvoimalaitosten rakentamiseen kuin sitten näitten lämpöä tuottavien modulaaristen laitosten rakentamiseen. Tässä on rakennettu niille säädöstä, jolla niitä voidaan tehdä. Selkeästi lupajärjestelyt tässä paketissa helpottuvat, ja niitten osalta viedään matalammalle tasolle näiden lupien antamista kokonaisuudessaan. Tämmöiset voimalaitosinvestoinnit ovat aina mittavia. Se kestää parhaimmillaan, tämmöinen ydinvoimalaitoksen isompi rakentaminen, kymmenen vuotta. Ne ovat myös todella pitkiä projekteja ja erittäin pääomavaltaisia. Nyt tätä prosessia saadaan tässä varmasti yksinkertaistettua ja ehkä vähän nopeutettuakin tältä osin. Modulaaristen voimalaitosten tuotantokokeilujen saaminen Suomessa liikkeelle tuottaa myös semmoisen asian, että voidaan polttoa vähentää, eli esimerkiksi biojätettä ei tarvitse olla niin paljon, että saadaan sitä lämpöä tuotettua. Nämä pienemmät ovat yleensä lämpöä tuottavia laitoksia. Itse tässä paketissa on myös otettu kantaa jätteenhuoltoon eli tähän ydinenergian, uraanin, loppusijoitukseen — täytyy sanoa, että Suomi taitaa olla ainut maa, jossa tämä on ratkaistu, ja meillä on Olkiluodossa se loppusijoituspaikka näitten osalta olemassa. Siinä mielessä se puoli tässä lakipaketissa säilyy ennallaan noin käytännöllisesti katsoen. Suurimmat muutokset ovat tässä tähän lupamenettelyyn ja sitten näitten ajantasaistamiseen ja näitten modulaaristen voimalaitosten rakentamisen mahdollistamiseen. Isoja ydinvoimahankkeita tarvittaisiin Suomessa, koska tässä perusenergiantuotantossa sähköpuolella, jos on datakeskuksia tai muita teollisuuden kaipaamia, sähköntuotantoa tarvitaan ja meillä ei ole oikein monia tapoja, joilla me voidaan sellaista sähköenergiantuotantoa saada aikaiseksi, joka on säästä riippumatonta. Tämä on meidän nykyjärjestelmässä se ongelma, että meidän kulutus on ollut aina säästä riippuvaista. Kulutus heiluu sen mukaan, onko lämmintä tai kylmää tai tuulta tai ei. Nyt myös tuotantopuoli on aika lailla säästä riippuvainen, joten me tarvitsemme paljon semmoista tuotantoa, joka ei ole säästä riippuvaista. Tuuli heiluu ja aurinko paistaa aika ajoin. Ne ovat sääriippuvaisia tuotantomuotoja, ja sen takia näitä tarvitaan — ja sitten säätövoimaa, joka on oma kysymyksensä. Arvoisa rouva puhemies! Me kannatamme tätä lakiesitystä pääpiirteittäin, mutta meillä on vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutosehdotukset täällä. Nämä pykälämuutokset koskevat sitä, että haluaisimme pitää ydinaseiden osalta entiset pykälät, mitkä meillä on nykyisessä ydinenergialaissa. Niihin emme halua muutoksia, ja nämä pykälämuutokset ovat täällä. Eli vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutokset esitän tässä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lohikoski tuossa pohti tätä avoimessa korkeakoulussa opiskelua työttömyysetuudella. Se on juuri niin, että semmoinen lakiesitys, hallituksen esitys 86, täällä on, että yli 25-vuotiaat työttömät voivat opiskella avoimessa korkeakoulussa vapaasti ja se ei vaikuta työttömyysetuuteen. Siinä ovat mukana vapaan sivistystyön oppilaitokset paitsi kansanopistot, eli siinä ovat muut mukana, kansalaisopistot ja muut — sillä tavalla se on sinne avattu. Mutta nyt kun tässä on rajattu taas toisella tavalla ja tässä on rajattu tietenkin niin, että tuo ikäraja on erilainen ja sitten on suppeampi koulutuspaikkavalikoima, niin epäilen, että tässä tulee käymään niin, että nuori ei oikein tiedä nyt, jos on työttömänä ja siinä mielessä olisi oikeutettu tähän ja ikärajakin on se 25, kummalta puolelta sitten tässä menee, hakeeko sitä opintoseteliä vai tätä vapaata opiskelua työttömyysturvalla avoimessa korkeakoulussa, koska niitäkin opintoja voidaan lukea sitten myöhemmin korkeakoulutuksessa. Mutta nämä ovat niitä päällekkäisyyksiä, joita tässä tällä hetkellä on. Kun tässä on kokeilusta kyse, niin minä uskon, että tämä kohta tulee ratkaistua sitten jatkossa. Voi ajatella myöskin niin, että meidän työttömyysturvalla pitäisi päästä enemmän opiskelemaan ja vapaasti, että tavallaan se olisi se ratkaisu — meillä on liian monta rajauspintaa siinä työttömyysturvassa ja siinä, mitä työttömyysturvalla voi tehdä — ja sitten täyttäisi sen työllistymisen ehdot, jos työpaikka löytyy. Tietyllä tavalla se olisi se juttu. Ehkä jotkut vapaaehtoistyöt sitten voisivat olla siellä mukana, jotka eivät ole palkkatyötä. Mutta näitä rajapintoja nyt tulee. Nämä molemmat ovat hyviä esityksiä. Erityisesti se puute näissä mielestäni on, että ammatillisia opiskeluja näissä ei ole mukana, ei ole siellä työttömyysturvalla opiskelussa eikä sitten tässäkään. Tietyllä tavalla meillä pitäisi olla kaikkia mahdollisuuksia saada nuoria liikkumaan. Se, mitä me voidaan tällä tehdä, on se, mitä tämä myöskin tuo mukanaan, että se opiskelurytmi pysyy ja nuoret eivät syrjäydy ja he ovat kiinni tällaisessa oman itsensä kehittämisessä. Se on yhteiskunnan kannalta vain hyvä ja auttaa meitä koulutustason vahvistamiseksi kaikilta osin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä opintoseteliasia on positiivinen asia ja tulee siihen tarpeeseen, kun nuoret ovat hakeneet toisen asteen opiskelujen jälkeen jatkokoulutuspaikkaa eivätkä ole sitä saaneet. Siinä mielessä tämä paikkaa sitä kohtaa ja me pystymme pitämään nuoret opiskelujen syrjässä kiinni, ja kun jatkossa näitä opintopisteitä on mahdollisuus kerätä 30, niin sitä voidaan myöhemmin sitten hyödyntää korkeakouluopinnoissa riippuen vähän alasta, mutta muuten periaatteessa pystytään tekemään. Arvoisa rouva puhemies! Se aina ihmetyttää, kun tässä sanotaan, että noin 21 500 uutta ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle ja ammatilliselta puolelta 3 200. Kun katsotaan näitä ikäluokkia, meillä on noin 60 000:n ikäluokka, joka tulee toiselta asteelta, ja korkeakouluissa on tällä hetkellä 56 000 aloituspaikkaa, joista ammattikorkeakouluissa on 31 000 ja yliopistoissa 25 000. Meillä on joku ongelma tässä meidän koulutusputkessakin, että näitä henkilöitä jää näin paljon. Siinä mielessä pitäisi miettiä sitä, miten se toimii, mutta se on toisen puheen ja lainsäädännön väärti, että sitä pitää käydä läpi, miten me saamme tästä parempia tuloksia aikaiseksi. Pelkkä aloituspaikkojen lisääminen ei auta tässä, kun katsotaan tätä tulijoitten määrää. Toiset ehkä vähän kyttäävät paikkaa ja muuta, mille lähtee ja niin poispäin, eli sitäkin kautta voi jäädä paikkoja täyttymättä ja se kierto ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Arvoisa rouva puhemies! Isossa kuvassa tämä on hyvä. Tässä tulee hallituksen toinen lakiesitys, HE 86, joka avasi rajoituksetta avoimet korkeakouluopinnot yli 25-vuotiaille työttömille. Eli vähän samaan kohderyhmään avoimen korkeakoulun puolella tuodaan mahdollisuuksia opiskella. Nyt tämä tulee toista kautta, ja tässä voi tulla opiskelijoitten keskuudessa vähän sekaannusta, että kummalla puolella tässä nyt sitten kannattaa liikkua ja se opiskelupaikka ottaa vastaan ja jatkaa opiskeluja. Sinänsä tässä on hyvä uudistus, vaikka tämä on määräaikainen — tässä on neljän vuoden määräaika 2030:een asti — ja sitten niille, ketkä ovat saaneet tämän opiskelusetelin, se on vähän lyhyempi aika, joten on erittäin hyvä, että tätä myös sitten seurataan ja yritetään löytää kehittämistarpeita. Sen takia tämä valiokunnan lausumaehdotus on täällä. Hyvä, että voidaan korjata, kun tästä on tuloksia saatu. Arvoisa rouva puhemies! Tämä myös tukee sitä tavoitetta, että nostetaan korkeakoulun käyneitten suhteellista määrää, ja se auttaa tätä polkua siihen suuntaan. Mutta myös aika tärkeää on se, että meidän ammatillinen koulutus tuottaa niitä opiskelijoita, jotka menevät korkea-asteelle asti. Sen takia ammatilliseen koulutukseen satsaaminen on tärkeätä, ja sen laatu pitää pystyä pitämään sellaisena, että sieltä on myös jatko-opiskelumahdollisuus. Meidän koulutusjärjestelmän tärkein asia on, että meidän koulutusputkesta, niin ammatilliselta puolelta kuin lukiopuolelta, voidaan opiskella loppuun asti eli tohtorinopintoihin asti, jos haluaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! EU-sääntelyä tältä osin ei voi sivuuttaa. Kun täälläkin viitattiin EU-sääntelyyn hallituspuolueitten edustajien osalta, niin olisiko ollut hyvä, että tätä olisi selvitetty myöskin tältä osin, koska näistä rajoista ja muista on täällä epäselvyyttä? Ja jos laki edellyttää notifiointia, se olisi tehtävä asianmukaisesti ennen kuin eduskunta tekee lopulliset ratkaisunsa. Myös perustuslakivaliokunta on eri yhteyksissä todennut, että mietintövaliokunnan tehtävänä on selvittää, ovatko nämä sopusoinnussa EU-sääntelyn kanssa. Tämä tilanne on tässä nyt selvästi auki. Minua ihmetyttää, että tähän kysymykseen ei oikein meinaa vastausta löytyä, ja se, kuinka tämä on täällä salissa tällä hetkellä ilman tätä notifiointia. [Vilhelm Junnila: Koskettaa vain StVM:n mietintöä!] Onko tämmöistä ollut? Onko tällaisia ilman notifiointia olevia lakiesityksiä ollut täällä salissa aiemmin? [Välihuuto] Tässä mielessä tilanne on mielestäni auki. Se, mitä täällä nyt ajatellaan, on se, että tässä mietinnössä on tehty korjauksia niin, että etämyyntiin sovelletaan samoja prosenttirajoja kuin kotimaiseen vähittäismyyntiin ja se myöskin rinnastetaan kotimaiseen vähittäismyyntiin. Samat pelisäännöt on oltava kaikille toimijoille riippumatta siitä, kuinka alkoholia myydään, Suomesta vai ulkomailta. Nämä ovat niitä perusasioita, jotka tässä on korjattu. Arvoisa rouva puhemies! Minua edelleen huolettaa tämä aika huoleton suhtautuminen tähän veromenetykseen, joka tässä on ilmeinen. Jos me puhumme lähes 300 miljoonan euron vuosittaisesta veromenetyksestä tältä osin, niin sen annetaan mennä, ja meidän valtiontalous on 17 000 miljoonaa alijäämäinen julkisen talouden suunnitelmassa 2030, nyt jo 14 000 miljoonaa. On käsittämätön tilanne, että tämän annetaan mennä tällä tavalla. Täällä on erittäin hyviä ehdotuksia sen osalta, millä sitä voitaisiin varmistaa ja saada tämä veromenetys hoidettua. Julkinen valta joutuu huolehtimaan näistä alkoholihaitoista, on se alkoholi tullut tänne etämyyntinä tai kotimaan myyntinä. Joka tapauksessa kaikesta on huolehdittava näitten osalta. Sitten jos katsotaan suomalaista alkoholitarjontaa, alkoholin myyntiä, Alko on melkein jokaisessa isommassa ostoskeskuksessa tällä hetkellä, niin että kauppareissulla sieltä alkoholia saa. Eli alkoholin saanti Suomessa ei ole ongelma niin että se olisi se pääsyy, minkä takia tätä pitäisi tällä hetkellä korjata. Mielestäni tässä on syytä edetä tämän mietinnön mukaisesti. Tälle on erittäin hyvät perusteet tullut monessa puheenvuorossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on mielenkiintoinen lakiesitys ja mietintö tässä käsittelyssä, kun puhutaan alkoholin etämyynnistä. Voi sanoa, että nyt tässä on valiokunta korjannut mietinnöllään monesta kohtaa hallituksen esitystä, joka pahimmillaan olisi varmaan tarkoittanut sitä, että wolttikuskit olisivat 80-prosenttista, vahvaa viinaa tuoneet, sitä olisi saatu mainostaa verkossa ja 300 miljoonaa veromenetyksiä olisi saman tien tullut. Eli tämä on se toinen ääripää, mitä tässä valiokunnan mietinnössä nyt on erinomaisesti korjattu, ja siihen on tehty hyviä korjauksia. On laitettu alkoholin tilavuusrajoitteet, jotka ovat 5,5 ja 8 tilavuusprosenttia, ja sillä tavalla rajoitettu sen alkoholin väkevyyttä, mitä voidaan myydä ulos, myös Alkosta, jolle se rajataan koskemaan näitä tietyissä tilanteissa. Voidaan ajatella myös niin, että tätä valvontaa saadaan näillä muutoksilla tehostettua. Erityisen tärkeää tässä on se, että alkoholijuomien toimittaja saa luovuttaa alkoholijuoman vastaanottajalle eli juomien ostajalle vain, jos lähetyksessä on myyjän verojen maksamista osoittava tunniste. Tämä on se iso asia, joka tässä yritetään laittaa kuntoon myös yhtä aikaa. Tässä on myös ostajan velvollisuus todistaa ikänsä alkoholijuomien toimitusta ostaessaan, ja sitä jopa vahvalla sähköisellä tunnisteella tehdään. Aina kun tätä tehdään, sen joka kerta joutuu todistamaan. Myös siihen, minne voidaan viedä, on tehty rajoitteita, myös toinen aste on tuotu tänne rajoitettujen paikkojen joukkoon. Ikärajoihin on tullut tarkennukset, myyntiajat on täällä määritelty hyvin tarkasti, ja siinä mielessä tätä lakiesitystä on korjattu sillä tavalla, että nyt sitten kotimaiset ja ulkomaiset toimijat ovat samalla tasolla, mikä on hyvä asia. Tässä mielessä alkoholin etämyyntiä on ratkaistu erittäin vastuullisesti näillä muutoksilla. Nyt kun tiedämme, kuinka paljon alkoholista on haittoja Suomessa — ihmisiä kuolee alkoholin seurauksena noin 1 600 vuodessa, puhutaan todella isosta ongelmasta, puhumattakaan sitten muista ongelmista — niin kannatan tätä mietintöä, ja toivottavasti tämä menee sen mukaisesti lävitse. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun on kuunnellut näitä valiokunnan puheenjohtajan mietinnön esittelyjä, täytyy sanoa, että on tehty asianmukaisia ja hyviä muutoksia siihen, että laki olisi hyväksyttävissä. Voi kyllä ihmetellä erityisen paljon sitä, että hallituspuolueilla on varaa heittää 61—285 miljoonaa euroa verotuloja menemään hetkellä, kun hallitus on esitellyt julkisen talouden suunnitelman, joka on 17 miljardia euroa alijäämäinen — 17 000 miljoonaa alijäämäinen — ja ei kun vaan tehdään veroaukkoja koko ajan lisää tähän julkiseen talouteen. Tämä on ehkä käsittämättömin kysymys tässä, että miten tätä Suomea hoidetaan — tällaisella alueella, jossa haittoja halutaan verottaa, tulisi katsoa asioita niin, että julkinen talous saisi tästäkin tuloja. Mutta ei, kun vaan vapautetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tätä käsitellään ihan asiallisesti tässä eduskuntasalissa. Siitähän tässä ei ole kysymys. On kysymys siitä, kuinka paljon tässä tehdään sellaista valmistelutyötä yhdessä, jossa katsotaan tämä sisältö niin, että se yhdessä täällä voidaan käsitellä ja viedä niitä asioita sillä tavalla eteenpäin. Siihen kysymykseen minä en ole saanut vastausta, miksi tätä ei pystytty viemään sillä tavalla yhdessä läpi vaan tätä vietiin niin kuin käärmettä pyssyyn yksipuolisesti. Oli päätös tehty, ja sitten ei enää mikään muuttunut sen jälkeen. Tämä on se ongelma, joka tämän lain käsittelyssä on tullut esiin. Tämä vain selitetään kaiken näköisillä salaisilla asioilla, mutta ei jatketa sitä syvää yhteistyötä hallitus—oppositio-rajan yli turvallisuuspolitiikassa, mikä vuosikymmeniä tässä maassa oli.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä on hyvä jatkaa edustaja Furuholmin jälkeen, koska tässä isossa kuvassa on kysymys luottamuksesta siitä, missä ollaan, ja sen vuoksi tuossa puheenvuorossani kaipasin sitä, että tämän salin pitäisi mennä yli hallitus—oppositio-rajojen näitä asioita käsitellen, niin että siitä löytyy viime kädessä yhteisymmärrys. Silloin kansalaiset tietävät, että tämä on semmoinen kysymys, jossa nyt on kaikilla yhteinen intressi viedä ja tässä ei politikoida eikä tehdä mitään muuta vaan vain turvallisuus on pääkohtana. Sen vuoksi siihen olisi pitänyt satsata paljon enempi, mitä nyt ei ole tehty, kun tässä viedään väkisin yhdellä tavalla asiaa eteenpäin. Tämä vielä korostuu sen vuoksi, että tässä puhutaan aika paljon niin kuin mielikuvista, salaisista asioista, joista ei täällä voi puhua, mutta niitä on jossain tuolla. Senkin takia tätä pitäisi pystyä käsittelemään niin, että me löydämme tässä yhteisen linjan. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tästä laki vai tämä selontekokäsittely: Nyt jos tästä tulee selontekokäsittely, niin tästä tulee kohta samanlainen mantra kuin meillä on ollut hallitusohjelmassa, että puolueeton tai liittoutumaton tai joku muu mantra, joka koko ajan vain pitää toistaa, toistaa, toistaa. Tämä tuo sellaisen ulottuvuuden, ja sitten kun se on kerran purettu, niin kuin meilläkin tämä on purettu nyt Natoon liittymisen myötä, niin sitten ollaan toisessa tilanteessa. Sen vuoksikin tässä sen lain olisi pitänyt olla, ja kyllä lakeja muutetaan kriisien keskellä varsin nopeasti, jos on sellaiseen tarvetta. Tässäkin näkövinkkelissä olisi se rauhan aika aika selkeässä tilanteessa ollut lainsäädännön kautta, kun se olisi pidetty täällä lainsäädännössä niin kuin se meillä oli aiemmin. Itse olen työskennellyt ydinvoimalaitoksella ja tiedän, kuinka hyvin niitä asioita siellä katsotaan kaikkien turvallisuustekijöitten ja muitten osalta. Tämä ei ole pieni kysymys. Rauhanomaisessa käytössä se on tosi tarkkaa, ja kuinka tarkkaa se on sitten siellä sotilaallisella puolella? Varmasti vielä paljon tarkempaa. Tässäkin mielessä näen tämän todella huolestuttavana, että tätä viedään niin kuin käärmettä pyssyyn koko ajan eteenpäin ja tätä vuorovaikutusta yli hallitus—oppositio-rajojen ei tehdä loppuun asti kunnolla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin isosta asiasta kysymys: voisi ajatella, että jos ydinaseitten sijoittaminen Suomeen ei ole laintasoinen asia, niin mikä sitten tässä maassa on. Tämä on minusta semmoinen periaatteellinen kysymys, kun katsotaan. Tämä on niin valtava kysymys kaiken kaikkiaan, kun tätä mietitään pitkässä juoksussa Suomen osalta. Meillä on ollut pitkään perinne siitä, että keskeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan ennalta puolueiden kesken yli hallitus—oppositiorajojen. Tätä pitkää historiaa vasten on valitettavaa, että tätä ydinenergialakia ei pystytty rakentamaan sillä tavalla, että tästä perinteestä olisi voitu pitää kiinni ja löytää yhteinen ratkaisu. Suomen nykyinenkin lainsäädäntö on mahdollistanut Suomelle täysimääräisen mukanaolon Naton ydinasepelotteessa ja ydinasesuunnittelussa. Yhdysvaltojen ydinaseita on ollut sijoitettuna Eurooppaan osana Naton ydinpelotetta. Myös Naton jäsenmaat, joiden alueelle ei ole sijoitettu ydinaseita, kuuluvat niin kutsutun ydinsateenvarjon piiriin. Ydinaseet suojaavat tarvittaessa Suomea riippumatta näiden sijainnista. Hallituksen esityksessä keskeinen peruste muutokselle tähän on, että esityksellä parannetaan pelotetta ja ennaltaehkäistään sotilaallisen voiman käyttöä Suomea, sen liittolaisia ja koko liittokuntaa vastaan. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan arvioitu lainsäädäntöön tehtävien muutosten tuomia riskejä tai mahdollisia heikennyksiä Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, ja tätä arviota olisi pitänyt tehdä. Myös muihin Pohjoismaihin kun verrataan, voidaan todeta, että rajoitusten poistamisella laista ja selonteon tasolla linjattavana kannanottona viedään tätä hallituksen mielestä pohjoismaiseen suuntaan, mutta on kuitenkin huomattava, että Suomen lähtökohdat poikkeavat merkittävällä tavalla muista Pohjoismaista. Muissa Pohjoismaissa ydinaseita koskevat sitoumukset ovat Suomen selontekokirjaukseen verrattuna vahvempia. Islannissa on voimassa Suomen nykyistä ydinenergialakia vastaavaa lainsäädäntöä. Tanskalla ja Norjalla on DCA-sopimuksissa kirjaukset, joiden myötä näihin maihin ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Arvoisa rouva puhemies! DCA-sopimuksessa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ei ole mainittu kirjauksia ydinaseista, koska DCA-sopimus neuvoteltiin tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen ydinaseiden tuominen Suomeen ei ollut laillisesti mahdollista. Tämä oli tilanne, kun sopimusta tehtiin. Nyt kun tätä vapautetaan tällä hallituksen esityksellä, niin miten jatkossa sitten, kun tilanne muuttuu, nämä lakimuutokset vaikuttavat siihen: kasvattavatko ne sitä mahdollisuutta, että jossain tilanteessa Suomen alueelle voitaisiin tuoda ydinase ilman Suomen nimenomaista hyväksyntää? Arvoisa rouva puhemies! Suomen ydinaselainsäädännön löyhentäminen ja ydinaseiden salliminen Suomen alueella toimisi myös Suomen pitkäaikaisen ydinaserajoituksia ja aseistariisuntaa edistävän linjan vastaisesti. Tämä suunta meidän pitäisi aina muistaa. Me olemme työskennelleet tämän puolesta vuosikymmeniä, ja nyt tähän linjaan ollaan tekemässä yksipuolisesti täällä eduskunnassa muutos. Arvoisa rouva puhemies! Siksi tuen tätä valiokunnan vastalausetta, ja sen osalta siinä on nostettu hyvin esiin ne syyt, miksi tähän ei pitäisi mennä yksipuolisella päätöksellä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hienoa, että edustajat Zyskowicz ja Autto ovat täällä paikalla, kun tätä keskustelua käydään. Täällä oli vähän aikaa niin, ettei ollut ketään hallituspuolueista, ja nyt on paikalla. Ensinnäkin tässä on kysymys tietenkin niistä valinnoista, mihin kohdennetaan toimenpiteitä ja millä on vaikuttavuutta. Niin kuin edustaja Lohi tuossa hyvin toi esiin, näillä työllistämistoimilla sitä ei ole pystytty näyttämään, ja jos jotain pystytään näyttämään, niin se on vuonna 2030. Muistan, kuinka paljon tässä salissa syksyllä 23 luvattiin, että seuraavana vuonna on 60 000—65 000 työpaikkaa syntynyt. Sitten keskustelu muuttui sellaiseksi, että no, keskipitkällä aikavälillä, ja nyt puhutaan, että pitkällä aikavälillä. Kukaan ei pysty enää tulevaisuudessa sanomaan, millä toimenpiteillä mikäkin työpaikka on syntynyt. Sitten oli panostuksia työllistymiseen ja osaamisen nostamiseen. Kysymys on, laitetaanko me niihin esimerkiksi nyt tämä yhteisöveron lasku, joka tehtiin vuoden pikavipillä vuotta 27 koskien, ja sen jälkeistä rahoitusta ei ole: onko se oikea toimenpide? Toinen esimerkki: YEL-uudistus, joka laitettiin niin, että sille tulee 90 miljoonaa vuodessa, valtion menot kasvavat. 600 miljoonasta 700 miljoonaan euroon vuositasolla tulevat olemaan YELin kulut. Kun tehtiin toinen eläkeuudistus, niin piti saada julkiseen talouteen tasapainotusta, ja sitä tuli kaksi miljardia euroa pitkällä juoksulla eli TyELin osalta. Miksi ei toteuteta samalla tavalla kaikkia uudistuksia, kun haetaan eläkeuudistuksia? Tällaisista asioista nämä näkemyserot varmasti tulevat. Näin niukassa tilanteessa, missä valtio on tällä hetkellä, pitäisi jokainen euro ja verokohdentaminen tehdä niin, että sillä oikeasti saataisiin aikaiseksi semmoisia tuloksia, että ihmiset työllistyvät eikä vietäisi pienituloisten ja muitten elämisen mahdollisuuksia. Nytkin taisivat Kelan tiedot olla, että 600 miljoonaa olivat Kelan menot kasvaneet. Se kertoo, että toimeentulotuella ja työttömyysturvalla on entistä enempi ihmisiä, ja se kertoo tästä politiikan epäonnistumisesta, että kun toisaalta leikattiin, niin sitten he siirtyivät toiselle luukulle. Tällaisista asioista me täällä varmasti väittelemme, mitkä ovat oikeita kohdennuksia ja mitkä eivät. Sitten on se, luvataanko seuraavalle kaudelle nuo toimenpiteet, joita tässäkin on ohjelmissa luvattu, että perintö‑ ja lahjaveroa pitää vapauttaa ja laskea ja niin poispäin: onko rahaa siellä seuraavalla kaudella tällaisia asioita tehdä, vai olisiko tärkeämpiä asioita yhteiskunnassa?

Arvoisa rouva puhemies! Olin Garedew’lle sanomassa, kun hän tästä kuuden miljardin korkopotista sanoi, että se on edellisten hallitusten syytä: Täytyy kerrata se, että tämä velkatilanne on semmoinen, että noin 200 miljardia on tällä hetkellä valtionvelka, josta ennen Marinin hallitusta oli yli 100 miljardia velkaa, Marinin hallituksen jälkeen pikkasen yli 150 miljardia ja tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa. Tämä Orpon hallituksen velkataakka, velkataso valtiolla, tulee olemaan varmasti sitten noin 210 miljardia euroa, vähän yli. Ja näillä luvuilla kun katsotaan, niin puolet velasta oli ennen Marinin hallitusta, vajaa yksi neljäsosa Marinin hallituksen aikana ja tämän hallituksen aikana reilusti yli yksi neljäsosa. Nämä ovat faktalukuja, ja varmasti myös se korkokin jakaantuu suurin piirtein näitten lukujen mukaan. Tätä olisin edustajalle halunnut tässä todistaa myöskin, ja niistä luvuista ei pääse karkuun, ne ovat tätä päivää. Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä tässä huolestuttaa, on se, kun tämä julkisen talouden alijäämä on näin iso ja on laskettu myöskin työllisyyden kohentumiselle aika iso merkitys. Hallitus itse on laskenut noin 105 000 työllistä näillä toimenpiteillä, ja sen pitäisi vahvistaa julkista taloutta noin kahdella ja puolella miljardilla eurolla. Nyt tässä julkisen talouden suunnitelmassa sille ei ole voitu laskea mitään, ja näyttää siltä, että sitä toteutumaa ei tule näkyviin. On erittäin vaikeaa myöskin jatkossa todistaa, mikä tulee talouskasvusta tai mikä tulee joistain leikkaustoimenpiteistä, ja siitäkin varmaan tieteellisesti sitten jossain kohtaa käydään vääntöä. Mutta tällä hetkellä niitä työpaikkoja ei ole tullut. Työllisyysaste on kaksi ja puoli prosenttiyksikköä alempana kuin silloin, kun hallitus on aloittanut, ja tämä on tällä hetkellä sen osalta tilanne. Tämän vähän yli vuoden, karkeasti ottaen, aikana, mitä hallituskautta on jäljellä, toivon mukaan se kaksi ja puoli prosenttia palautuisi edes entiselle tasolle, mutta nyt näyttää siltä, ettei se palaudu sillekään tasolle, jolloin tämä sopeuttamistoimi ei tule toteutumaan. Sitten jos katsotaan näitä työttömyyden lukuja, mistä vähän aiemmin jo kerkesin puhua. Nuorisotyöttömyys: Tällä hetkellä alle 30-vuotiaita nuorisotyöttömiä on alle 80 000, tarkkaan ottaen taitaa olla 76 000 ja pikkasen päälle. Nuorisoseteleiden osalta, joita on lisätty kehysriihessä, niin että yhteensä niitä on nyt 50 miljoonaa euroa, se tarkoittaa vajaan 80 000 nuorisotyöttömän osalta toimenpiteitä, joissa 5 000—7 000 nuorta voisi saada jotain apua sillä setelillä. Totta kai sekin on hyvä, mutta ne mittaluokat ovat pieniä. Sitten jos katsotaan pitkäaikaistyöttömiä: On 140 000 pitkäaikaistyötöntä, ja siihen ryhmään laitetaan 20 miljoonan panostus osaamissetelin osalta. No, miten montaa tämä 20 miljoonan osaamisseteli voi koskea? Jos laskisi vaikka 2 000 euron osaamissetelin mukaan, joka on aika pieni, niin se tarkoittaisi noin 10 000:ta pitkäaikaistyötöntä, ja niitä on 140 000 tällä hetkellä. Näitä mittaluokkia tässä haluan korostaa, että meidän pitäisi tehdä aktiivisempaa työllisyyspolitiikkaa ja koko ajan miettiä sitä, miten näiden 340 000 työttömän osaamistasoa voitaisiin nostaa työttömyyden ollessa ylöspäin ja madaltaa työllistämisen kynnystä, kun toivottavasti se talous lähtee kasvuun ja työpaikkoja syntyy. Se, mikä tässä talouspolitiikassa on myös ollut ongelmallista, on se, että niitä avoimia työpaikkoja on todella vähän. Jokaista avointa työpaikkaa kohden on vähintään kymmenen työtöntä työnhakijaa, ja se on se suhde tällä hetkellä. On vaikea työllistyä työmarkkinoille, kun ei ole talouskasvua eikä ole ollut avoimia työpaikkoja. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan Laine-Nousimaan esitystä heti tässä aluksi. Se oli hyvä esitys. Arvoisa rouva puhemies! Kun katsoo tämän hallituksen kolmen vuoden toiminnan perintöä, josta tässä nyt käytännössä on kysymys, kun katsotaan julkisen talouden suunnitelmaa lähivuosille, niin kuten eilen todettiin, tämän vuoden alijäämä on 13,4 miljardia euroa. Se nousi, ja lainanottoa tarvitsee lisää. Ensi vuodelle ennustetaan 13,2:ta, vuodelle 28 16,2:ta, vuodelle 29 17,1:tä ja vuodelle 2030 17,4:ää. 17 miljardia euroa on sama luku kuin pahimpana koronavuonna 2020 on ollut. Nyt kun katsotaan tämän hallituksen täällä puhuttua — nyt ei ole edustajia paikalla hallituspuolueista yhtäkään puolustamassa omaa julkisen talouden suunnitelmaa — niin tämä on se perintö, kun katsotaan julkisen talouden alijäämää. Puhutaan valtavista summista Orpon—Purran hallitukselta. Sitten kun katsotaan alijäämien kattamista, niin tämä hallitus tulee ottamaan enemmän velkaa kuin mikään hallitus tähän mennessä ja jättää seuraavalle hallitukselle todella synkän perinnön. Sitten kun täällä sanotaan, että edellinen hallitus on ottanut velkaa, niin palautetaanpa mieliin ne velkamäärät: Silloin kun Sanna Marinin hallitus ja Rinteen hallitus aloitti, velkaa oli noin 106 miljardia euroa, kun aloitettiin, ja tällä hetkellä mennään lähellä 200:aa miljardia. Eli noin puolet velasta on ollut ennen sitä hallitusta. Sanna Marinin hallituksen jälkeen velka oli siellä vähän yli 150 miljardia, ja nyt mennään kohta yli 200 miljardin euron, ja tämä hallitus jättää 210 ja 220 miljardin välillä olevan velkavuoren. Eli puolet velasta on ollut ennen Marinin hallitusta, vajaa yksi neljäsosa Marinin hallituksen aikana ja runsas yksi neljäsosa tämän hallituksen aikana. Ja kun täällä puhutaan siitä kuuden miljardin korkomenosta, niin nämä luvut ovat myöskin aika suoraan korkomenoja tässä suhteessa eri hallituskausien aikana. Tämä unohtuu näissä keskusteluissa. Siinä mielessä tämä kokonaisuus, joka on tämän alijäämän osalta, on todella synkkä, ja tämä perintö tässä mielessä on iso. Toinen iso perintö, minkä tämä hallitus tulee jättämään — koska en usko, että tätä pystytään korjaamaan — on tämä työttömyys. Työttömyyden taso on nytten noin 340 000 työtöntä työnhakijaa meidän kuntien työnvälitystoiminnassa hakemassa töitä. Kun meidän työikäisen väestön määrä on noin 2,9 miljoonaa, niin se on pitkälti toistakymmentä prosenttia, ja tässä mielessä ollaan todella huonoissa luvuissa. Tämän lisäksi on vielä 90 000 erilaisissa työllistymispalveluissa, eli todellinen työttömyys on siinä yli 400 000. Nyt tätä työttömyyden tasoa ei ole tässä taitettu ollenkaan. Joka kuukausi on ollut aina korkeammat työttömyysluvut kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Itse toivoisin, että ensimmäinen luku tulisi menemään kokonaistyöttömyydessä alle viime vuoden vastaavan ajan. Silloin uskon, että taite olisi tapahtunut. Siihen asti nämä taittamiset eivät ole näkyvissä. Pitkäaikaistyöttömiä on 140 000, ja viimeisin luku on vielä sellainen ikävä, että kun pitkäaikaistyöttömät ovat vuoden tai pitempään olleet työttömänä, niin kaksi vuotta pitempään olleita työttömiä on 25 prosenttia enempi kuin vuosi sitten. Eli ollaan todella synkissä luvuissa, puhumattakaan nuorisotyöttömyydestä: alle 30-vuotiaita on lähes 80 000 työtöntä. Ja hallituksen toimet, aktiiviset työllistämistoimet, puhuvat muutaman tuhannen nuoren auttamisesta nuorisosetelillä, ja pitkäaikaistyöttömillä sama asia. Ei tehdä oikeita työllistämistoimia, ja tämä on se perintö, minkä oikeistohallitus tänä päivänä jättää.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tämä alijäämä, joka suunnittelukaudella nousee sinne 17 miljardiin euroon, on todella synkkää luettavaa, ja tämä kertoo oleellisen siitä, miten tämä talouspolitiikka on onnistunut. Piti taittaa velkaa ja piti kääntää menojen ja tulojen suhde toisenlaiseksi kuin ne tänä päivänä ovat. Kaikki ne ovat nyt jääneet taka-alalle, ja kaiken huipuksi tällä kaudella velkaan on valtuutta haettu ensin 35 miljardia ja nyt 65 miljardia, eli sata miljardia euroa tämä hallitus on hakenut valtuutta nostaa velkaa — kertoo siitä, mihin suuntaan tässä Suomessa on menty. Nämä luvut eivät ole kyllä hallituksen talouspolitiikan onnistumisia. Ne ovat käytännössä hallituksen epäonnistumisia. Suurin epäonnistuminen tapahtuu työttömyyden osalta. Se vain jatkaa kasvuaan, ja näköpiirissä ei ole yhtään kuukautta, joka olisi pienempi kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu tästä 0,9 prosentin kasvusta. Tuossa kävin läpi 2020-luvun kvartaalien kasvulukuja. Vuoden 21 kvartaali kakkosessa oli puolentoista prosentin kasvu, kvartaalissa 3 samana vuonna oli 1,1 prosentin kasvu ja 2024 kvartaalissa 2 oli 0,8 prosentin kasvu. Itse toivoisin, että näitä kasvulukuja tulisi tässä koko ajan enempi, mutta tämä 0,9 ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kun katsotaan tässä taaksepäin. Kun jollain kyselytunnilla mainittiin, että tällaisia lukuja ei ole nähty pitkään aikaan, niin niitä on nähty 2020-luvullakin jo. Näkökulma on, että toivoisin niitten seuraavienkin kvartaalien olevan todella positiivisia, jotta päästäisiin työttömyydestä pikkuhiljaa taittamaan sitä kulmaa. Täällä lisätalousarviossa sanotaan, että työttömyys pysyy viime vuoden tasolla ja tässä ei ole tapahtumassa mitään isoa muutosta. Sitten nämä työllisyystoimet, jotka koskevat tätä nuorille annettavaa 20:tä miljoonaa euroa. Se 3 300 nuorta voi saada tästä apua, mutta unohdetaan, että näitä alle 30-vuotiaita työttömiä nuoria on 76 000, ja tämä 3 300 on aika pieni osa, jos halutaan aktivoida laajemmin sitä porukkaa. Aika pientä osaa tämä koskee. Jos lasketaan se aikaisempi 30 miljoonaa siihen, niin puhutaan 5 000—7 000 nuoresta, ei edes kymmenestä prosentista nuorista siinä ikäryhmässä. Sama koskee pitkäaikaistyöttömiä, jonne laitetaan 20 miljoonan euron osaamisseteli kokonaisuudessaan. Jos se olisi vaikka 2 000 euroa, se osaamisseteli per työtön, se tarkoittaisi noin kymmentätuhatta maksimissaan, ja kun meillä on 140 000 pitkäaikaistyötöntä, niin tämä toimenpide on aika pieni tässä synkässä työttömyystilanteessa. Olisi toivonut, että olisi satsattu enempi tähän aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Se on tältä hallitukselta puuttunut. Onneksi nyt laitetaan rakentamishankkeita liikkeelle, ja toivon mukaan se näkyy työttömyyden vähentymisenä. Kaiken kaikkiaan tämä ei isoa muutosta tuo tähän nykytilanteeseen. Velkaa otetaan enempi, ja alijäämä kasvaa. Pientä peruutusta arvonlisäveron tuotossa, mutta muuten ollaan aika aneemisessa julkisen talouden tilanteessa edelleen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä oli tuossa iltapäivällä valtiovarainministerin esittely toiseksi lisätalousarvioksi, ja siinä yhteydessä tuotiin esille niitä näkökohtia, mitä tämän sisältönä on. Ensimmäinen asia, johon tässä kiinnitti huomiota, oli se, että hän erittäin voimakkaasti myös painotti sitä, että yrittäjän eläkelakia ollaan uudistamassa, mutta hän ei maininnut sitä, että yrittäjän eläkelakia uudistetaan niin, että siitä tulee valtiolle vähintään 90 miljoonaa kustannuksia vuositasolla, eli se YELin valtionosuus kasvaa 600 miljoonasta noin 700 miljoonaan tämän uudistuksen myötä. Juuri tehtiin toinen eläkeuudistus eli työeläkejärjestelmän uudistus. Sille asetettiin julkiseen talouteen 0,4 prosentin julkisen talouden tasapainottamisen vaatimus, ja siitä tuli 0,8 prosenttia eli noin kaksi miljardia euroa pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapainottamisesta. Tämä näkökulma jäi huomiotta, että osa eläkejärjestelmän uudistuksesta tehdään niin, että valtio sen rahoittaa, ja toinen osa pitää tehdä niin, että se toteutetaan valtion kuluilla, ja toinen pitää tehdä säästäen näitä julkisen talouden menoja. Arvoisa puhemies! Tässä myöskin velan määrä on kasvanut. Ensimmäisessä lisätalousarviossa tuli vähän vajaa 1 400 miljoonaa, ja nyt tulee 289 miljoonaa euroa, eli 1,6 miljardia euroa velkamäärä kasvaa näillä lisätalousarvioilla siitä alkuperäisestä budjetista, ja alijäämä on nyt 13,4 miljardia euroa kaiken kaikkiaan. Ollaan todella syvällä tässä valtiontaloudessa tältä osin. Verotuloja korjattiin onneksi vähän positiivisesti ylöspäin. Kun niitä ensimmäisessä lisätalousarviossa pudotettiin 323 miljoonaa, niin nyt niitä palautettiin 122 miljoonaa, mutta verotulojen osalta ollaan 200 miljoonaa euroa miinuksella. Tässä mielessä voi sanoa, että toivon mukaan tämä käänne on tapahtunut, että verotulotkin alkavat pikkuhiljaa kasvaa ja päästään siinä eteenpäin. Työttömyydestä ja niistä toimenpiteistä, joita täällä on työttömien, nuorten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien osalta: nämä toimenpiteet ovat aika pieniä siihen määrään nähden, miten paljon heitä tällä hetkellä on. Arvoisa puhemies! Tässä on sellaisia esityksiä, joita vielä toisessa puheenvuorossa tarkennan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ensinnäkin kiittää istuntoneuvos Miika Suvesta tästä hyvästä mietintöpohjasta, minkä hän on valmistellut tässä. Kun tässä nyt kiitoksia jaetaan ja meillä on täällä paikalla muitakin, jotka ovat tähän tekemiseen osallistuneet, niin merkataan tämäkin kiitos myöskin tuonne pöytäkirjaan. [Tuomas Kettunen: Merkitään pöytäkirjaan!] Se, mikä tässä jäi meillä sanomatta, oli kysymys opiskelusta kansanopistoissa. Korkeakouluopetus kansanopistoissa ei ole tässä nytten mukana, että se on rajattu sillä tavalla ulos. Tässä valiokunta totesi, että ”kansanopistoissa järjestetyt opinnot poikkeavat laajuutensa osalta muista edellä mainituista opinnoista”, ja sen vuoksi ne jäivät pois. Se olisi tuonut noin 4,5 miljoonaa euroa lisää kuluja tähän kokonaisuuteen. Tämä on yksi osa niitä asioita, joita sitten selvitetään. Toinen osa on se, että jos meillä on kokonaan vapaa työttömyysturvalla opiskelu, niin myös se voi siirtää opiskelua työttömyysturvalle tuolta opintotuen puolelta. Siinä mielessä tämä ikäraja 25 vuotta on sellainen, joka ehkä estää tätä näkökulmaa myöskin. Siinä mielessä tätä on nyt rajattu sillä tavalla hyvin. Toivon todella, kuten tuossa aiemmin jo toin esille, että me saadaan tästä työkalu myöskin seuraavalle kaudelle. Tässä pohjavalmistelussa on aikaa puoli vuotta, vähän reilu tehdä tätä selvitystyötä, ja kun tämänkin lain yhteyteen varmasti sitä on jo tehty, tyhjältä pöydältä ei tarvitse lähteä liikkeelle. Tärkeintä olisi, että työttömät voisivat kehittää aika vapaasti itseään säilyttäen silti työttömyysturvan ja ovat sitten myös valmiita ottamaan vastaan työtä silloin, kun sitä on tarjolla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä avointen korkeakouluopintojen mahdollistaminen työttömyysturvaoikeudella ja sitä koskeva lainsäädäntö on hyvä uudistus ja mahdollistaa yli 25-vuotiaitten työnhakijoiden rajoituksetta opiskella avoimia korkeakouluopintoja työttömyysetuutta menettämättä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa. Tämä on hyvä uudistus, ja siinä mielessä viedään työttömyysturvalla opiskelua oikeaan suuntaan. Kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli tätä lakiesitystä ja loi tätä mietintöä, toin myös esiin sen, että työttömyysturvalla pitäisi pystyä opiskelemaan myös muunlaisia opintoja. Tässä on mietintöön jätetty lausumaehdotus, jolla yritetään viedä sitä asiaa siihen suuntaan: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Miksi juuri tuo aika? Se liittyy siihen, että seuraavalle kaudelle, ehkä hallitusohjelmaneuvotteluissa, tätä asiaa pystyttäisiin käsittelemään, ja vietäisiin työttömyysturvalla itsensä kehittämistä eteenpäin. Totta kai siinä on se asia, että kun ollaan työttömyysetuudella, niin silloin myöskin sen työn vastaanottamisen pitäisi aina olla myöskin otettavissa vastaan, ja siinä mielessä tämä opiskelu pitäisi mitoittaa sillä tavalla, että se on myös mahdollista. Mutta se on myös työttömien kannalta parempi, että pidetään aktiivit toiminnassa mukana ja nostetaan sitä osaamistasoa silloin työttömyysaikana ja mahdollistetaan ja madalletaan sitä työllistymiskynnystä. Se on kansantaloudenkin kannalta hyvä, että tätä edesautetaan. Tässä on yksi polku nyt tämän asian eteenpäinviemiseksi näitten korkeakouluopintojen osalta, mutta nyt se tarvitsisi sitä toisen asteen ammatillista opiskelua ja vähän muuta opiskelua siihen oheen. Tämä lausumaehdotus on täällä sen vuoksi, että me saamme sen asian liikkeelle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä aika monesti puhun näistä eläkeasioista. Kun urheilu on tullut päätoimiseksi, niin tietenkin pitää saada myöskin sosiaaliturvaa ja ansaita eläkettä — silloin kun sitä päätoimisesti tehdään. Tämän esityksen lähtökohtana on turvata urheilijan vanhuudenturvan järjestämisen mahdollisuudet muuttuneessa vakuutusmarkkinatilanteessa ja saada useampia vakuutuksen tarjoajia markkinoille. Eli käytännössä on tullut semmoinen tilanne, että urheilijoilla ei ole eläkevakuuttamismahdollisuuksia riittävästi, ja nyt tässä siihen kohtaan tehdään väliaikainen ratkaisu mielestäni, koska isompi ratkaisu olisi se, että kun urheilijat ovat sellaisia henkilöitä, jotka päätoimisesti tekevät työnään sitä urheilua, niin pitäisi saada pysyvämpiä ratkaisuja aikaiseksi. Itse näen, että urheilijoiden vakuuttaminen Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan hoitamana olisi pitkällä tähtäimellä vakuutustoimijoiden osalta selkeämpi ja saataisiin luotettava toimija, joka ei olisi niin markkinoiden armoilla. Tähän suuntaan tätä urheilijoiden eläkevakuuttamista pitäisi viedä niin että saataisiin vakuutusyhtiöpohjainen vakaampi ja ennakoivampi turva aikaiseksi. Siitä tämäkin esitys kertoo, että nämä pienet, alle 7 800 euron alle jäävät, säästösummat vakuutusyhtiö voi aina halutessaan itse maksaa pois ja alle 26 000 euron määrästä pitää sopia asianomaisen henkilön kanssa, jos niitä kertasuorituksena tehdään. Eli kyllähän se kertoo siitä, että urheilijoilla tätä vakuutustarjontaa on aika vähän, ja sitten kun ne ovat yleensä pieniä eriä, niin niitten hoitaminenkin on varmasti työläämpää kuin jos ne hoidettaisiin jossain yhdessä eläkeyhtiössä, ja tämä Maatalousyrittäjien eläkelaitos olisi hyvä. Sekin puoltaisi sitä, kun siellä jo tällä hetkellä on myöskin näitä muita toimijoita, jotka ovat siellä vakuutettuina, niin että urheilijoitten vakuuttaminen sopisi hyvin sinne. Tämä lakiesitys on hyvä nyt tämmöisenä väliaikaisena ratkaisuna, ja toivottavasti päästään pysyvämpään ratkaisuun aikanaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Laaksolle puheenvuorosta ja kommenteista. Nämä itseohjautuvat autot ovat jo aika pitkälle arkipäivää jossain päin maailmaa, ja voin sanoa, että meillä Tampereella, Hervannassa on tällaisia autoja jo, tämmöisiä pikkubusseja, ja niillä yritetään korvata myöskin tätä joukkoliikennettä ja liittymäliikkumista. Kyllä tämä Suomen lumisissakin olosuhteissa näköjään onnistuu, ja tässä mielessä tämä paikantaminen tulee olemaan arvossa arvaamattomassa. Itse näen, että tulevaisuus varmasti on sellainen, että meilläkin tulee jossain kohtaa olemaan niitä takseja, joissa ei ole kuljettajaa vaan mennään sinne autoon ja matkustetaan sillä. Tämä tekninen kehitys yllättää meidät varmasti, se, mitä kaikkea tässä tapahtuu. Me ei vielä tiedetä, miten liikkuminen muuttuu eri alueilla ja mitä tulevat olemaan droonikehitys ja kaikki muut tässä, niin että varmasti kaikkea tullaan vielä näkemään seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämän lainsäädännön osalta on tämä saatavuusasia pidettävä mielessä, koska erityisesti syrjäseuduilla kaivataan niitä takseja, kun niitä kuitenkin siellä tarvitaan. Ja kun sitten kaikilla ei ole sielläkään autoja ja muita ja yllättäviä liikkumisen tarpeita tulee, niin olisi hyvä siihen palata. Olen saman viestin saanut, että ei taksiyrittäjälläkään ole vielä sitä mallia, millä se pystyttäisiin toteuttamaan niin, että se auto olisi aina saatavilla myöskin siellä syrjäseudulla. Mutta kyllä asioihin löytyy aina ratkaisu. Aina asiat järjestyvät, kun niitä ruvetaan järjestämään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä taitaa kaikilla olla kokemus tästä nykytaksiliikenteestä, kun katsoo sitä eri puolilla Suomea, ja voi sanoa, että nykytilanne on huonompi kuin se oli silloin kymmenen vuotta sitten. Siinä mielessä tämä uudistus on tarpeen. Tässä on keskiössä luottamuksen palauttaminen siihen, että me tiedetään, että voi luottaa kuljettajaan ja myöskin siihen, millä hinnalla se matka tehdään, että tiedetään etukäteen ainakin ne perusteet, millä se syntyy. Siinä mielessä nämä ovat niitä perimmäisiä asioita siinä heti lähtötilanteessa. Itse näen tärkeänä myös harmaan talouden torjunnan taksiliikenteen osalta. Nyt kun mittarit tulevat, niin tulee verot huolehdittua paremmin, ja sitten näillä värillisillä rekisterikilvillä tunnistettavuutta, sitä valvontakuviota saadaan paremmaksi. Tässä mielessä tiedetään nämä taksit paremmin ja myöskin se, ketkä toimivat taksiyrittäjinä ja minkälaisilla olosuhteilla he tekevät sitä työtä. Täydennyskoulutukseen ja koulutukseen panostaminen auttaa tietenkin kohtaamaan näitä erilaisia asiakasryhmiä, ja sitten toivon mukaan myös paikallistuntemusta parannetaan, ettei pelkästään asiakkaan tarvitse neuvoa sitä polkua tai tietä sinne, minne haluaa mennä. Arvoisa rouva puhemies! Olisin kaivannut tähän lisäksi vielä yhtä asiaa, jolla oltaisiin vielä varmistettu taksien saatavuus eri alueilla, muun muassa harvaan asutuilla alueilla. Siihen tässä esityksessä ei nyt ole mitään lisäkeinoja, ja sen osalta olisi toivonut, että olisi löytynyt keinoja, millä sitä varmistetaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämä on myös semmoinen uudistus, jota kuluttajat odottavat. Tämä on monelle semmoinen, että kun tämä aikanaan sitten käytännössä kunnolla toteutuu kaikessa taksiliikenteessä, niin minä luulen, että tämä luottamus aikanaan tässä saadaan takaisin. Täällä edustaja Paasi hyvin totesi, että tätä uudistusta on seurattava, kun myös liikkuminen muuttuu kovin paljon — tuolla maailmalla on jo takseja, jotka ovat ilman kuljettajia ja niin poispäin. Tällaisia muutoksia tässä tapahtuu, ja sen takia tämän lain toimeenpanoa ja toteutusta on seurattava, myös tätä teknistä kehitystä. Itse kannatan tätä lakiehdotusta ja hyvää mietintöä, joka tältä osin on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys ja laki on hyvä lisä nyt tähän käsittelyaikojen nopeuttamiseen. Voi sanoa, että meidän iso ongelma on tämä käsittelyaikojen pituus. Jos se on nyt kymmenessä vuodessa kasvanut alle 10 kuukaudesta 15 kuukauteen, niin se kertoo siitä, että meillä on aika iso ongelma tämän asian osalta. Sitten jos katsotaan tätä sujuvoittamista, niin totta kai siihen liittyy myöskin tämä prosessin muuttaminen. Se, että tällä tavalla rangaistuksien määräämistä tuomioistuimen ulkopuolella voidaan tehdä tässä laajuudessa, mitä on tässä lakiesityksessä, on hyvä tapa. Tietenkin siinä sujuvoittamisessa on myöskin se asia, kuinka hyvin poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten resurssit on tällä hetkellä tehty ja kuinka jatkossa varmistetaan, että siellä on taloudellisia ja henkilöresursseja riittävästi, ja sitten tietenkin myöskin se, kuinka se osaaminen on varmistettu. Kun tulee vähän isompia toimenpiteitä päätettäväksi, niin varmaan poliisimiesten osalta erityisesti tämä on sellainen kysymys, jota varmaan pitää myöskin tukea, että se toimii. Kun katsoo itse tätä esitystä, jossa sekä epäillyn että asianomistajan suostumus on tässä yhtenä osana, niin varmasti aika monikin näistä jutuista päätyy tällaiseen käsittelyyn, koska ei haluta viedä käräjäoikeuksiin muihin tällaisiin ratkaisuihin. Se on myöskin halvempaa, ja se on yhteiskunnalle edullisempaa, että näitä käsitellään tässä niin sanotussa kevennetyssä menettelyssä, jos näin voi sanoa. Tärkeätä on, että oikeusturva säilyy, ja on tärkeätä, että meillä näitten osalta prosessia sujuvoitetaan, yksinkertaistetaan. Tässä on hyvin kuvattu niitä, mitkä asiat tähän tulevat, ja tämä rajankäynti on aika hyvin tässä määritelty, mitkä asiat voidaan näin tehdä. Kun oikeusturva, asianomaisten asema ja vaativien ja helpompien asioitten erottelu pystytään tekemään tällä tavalla kuin tässä on, niin tämä on kannatettava lakiesitys ja vie tätä meidän oikeusjärjestelmää siihen suuntaan, että me saadaan asioita nopeammin käsiteltyä ja huolehditaan samalla myöskin oikeusturvasta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On ollut mukava kuunnella tätä keskustelua tästä oppivelvollisuudesta ja kouluihin panostamisesta. Voi sanoa sen, että ei varmaan yhtä semmoista totuutta ole, onko isossa tai pienessä koulussa enempi niitä palveluja ja muita tarjolla, ja taas pienessä koulussa on se läheisyys ja muut olosuhteet toisenlaiset. Kyllä se, miten se arki saadaan sujumaan siellä kouluympäristössä, on aika tärkeässä roolissa. Se, että lapset saisivat riittävän osaamisen, että he voisivat edetä toisella asteella ja sieltä sitten korkea-asteelle, on sitä kivijalan rakentamista, ja sen takia tämä on niin tosi tärkeätä keskustelua. Tämä on vuosikymmenten asia, että me pärjätään tässä kansainvälisessä ja muussa kilpailussa, mikä meitä kohtaa. Osaamista tarvitaan tulevaisuudessa enemmän kuin vähemmän, ja tavallaan tässähän sitä rakennetaan just näillä elementeillä. Arvoisa rouva puhemies! Kuntien rahoituksen osalta voi olla, että perusopetukseen on laitettu 200 miljoonaa, mutta vastaavasti myöskin työllisyyden hoidossa työllisyyspalvelut siirrettiin kuntiin 200 miljoonaa alimitoitettuna. Täytyy näissä aina muistaa, että kuntien rahoitus tulee isoon kuvaan ja sitä käytetään siellä kunnissa, ja tässä mielessä kuntien rahoitusasema ei ole kauheasti parantunut. Työttömyys on ollut tosi korkealla tasolla, ja se näkyy nyt kuntien menojen kasvamisena, työttömyysturvamenoissa, ja sitten tulojen pienenemisenä, eli siellä on monenlaisia vaikutuksia. Tämä näkökulma tässä on, kun yhdestä samasta europotista, mitä siellä kunnissa on käytettävissä, hoidetaan perusopetusta ja työllisyyspalveluja ja näin poispäin. Ne ovat arvovalintoja, ja kunnat joutuvat aika koviin paikkoihin, kun näitä asioita viedään. Tässä mielessä voin sanoa, että tämä keskustelu on ollut siinä mielessä hyvää, että on niin yksituumaista, että meidän kannattaa satsata tähän koulutuksen laatuun. Meillä paikkoja on yllättävänkin paljon, kun katsotaan tästä eteenpäin ikäluokkia. 46 000 on syntyvyys, ja jos katsotaan, niin tällä hetkellä noin 60 000 siirtyy toiselle asteelle. Niitä aloituspaikkoja on siellä 78 000, ja korkea-asteella meillä on 56 000 aloituspaikkaa. Kyllä meillä koulutuspaikkoja on. Kysymys on, osaammeko me tällä koneella tehdä parempaa tulosta kuin mitä me nyt tänä päivänä tehdään laadullisesti. Määrää meillä alkaa olla paikkojen osalta. — Tämä on hyvä keskustelu. Kiitos siitä.

Arvoisa rouva puhemies! Työperäistä hyväksikäyttöä esiintyy etenkin siivous-, ravintola-, palvelu-, maatalous-, rakennus-, marjanpoiminta- ja puutarha-aloilla, joilla sen muodoista yleisin on alipalkkaus. Alipalkkausta esiintyy näillä aloilla muodossa tai toisessa. Tästä syystä tämä alipalkkauksen kriminalisointi, mitä edustajat Viitala ja Suhonen tässä toivat hyvin esiin, olisi ollut erittäin tarpeellinen lisäys tähän lakiesitykseen, ja sitä olisi pitänyt viedä siihen suuntaan. Tämä kiskonnan vahvistaminen on tuonut tähän lakiesitykseen hyviä elementtejä ja sillä tavalla parantaa tilannetta, mutta se jättää kuitenkin vielä sellaisen tilan, jossa kiskonnan tilanteessa pitää sitten muiden edellytysten täyttyä, että päästään sitä viemään eteenpäin, ja alipalkkauksen kriminalisoinnissa niitä ei tarvita. Kiskonta työelämässä ‑säännös mahdollistaa puuttumisen osaan alipalkkaustapauksista, mutta suurin osa alipalkkauksista jää edelleen tämän ja siten rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. Kiskonta työelämässä ‑säännöksen soveltaminen edellyttää erityisten olosuhteiden, kuten uhrin taloudellisen ahdingon, riippuvuussuhteen tai ymmärtämättömyyden, täyttymistä, joten niitä ei tarvitse vaatia alipalkkauksen kriminalisoinnissa. Eli tämä tilanne on sellainen, että siinä pitää olla ne olosuhteet. Vaikka tuo syrjintäolettama poistettiin, niin nyt siinä pitää olla vielä nämä muut olosuhteet, että päästään tätä kiskontaa viemään eteenpäin ja sen uhrin tilannetta korjaamaan. Siinä mielessä tämä laki jää vajaaksi, ja olisi ollut tarpeellista puuttua siihen osaan, jotta päästäisiin pidemmälle. Valtaosa yrityksistä hoitaa erittäin hyvin asioita, ja siinä mielessä tämä lakiesitys, jos siihen olisi lisätty tämä alipalkkauksen kriminalisointi, olisi ollut myös niitten rehellisten yritysten etu, mutta ennen kaikkea se olisi ollut myös näitten palkansaajien etu, jotka joutuvat näitten näitten toimenpiteitten kohteiksi. Sitten kun lailla pitää kuitenkin olla pelotevaikutus, niin siinä mielessä tämä vähän nostaa sitä pelotevaikutusta, ja sitä kautta päästään vähän ennaltaehkäisemään mahdollisia tilanteita, joita tässä työmarkkinatilanteessa tapahtuu valitettavasti monella alalla. Me tarvitsemme koko ajan työelämän asioitten osalta tukea. Viranomaisilla on oltava riittäviä resursseja, me tarvitaan viranomaisten välistä yhteistyötä, tulorekisterin käyttöä ja kaikkea muuta, että päästään näihin kiinni. Sitten me tarvitsemme ammattiliittojen mahdollisuutta nostaa kanne niitten ihmisten puolesta, jotka eivät itse sitä kykene tekemään, jotka eivät tiedä omia oikeuksiaan. Ja sitten me tarvitsemme alipalkkauksen kriminalisointia. Silloin me oltaisiin työelämässä semmoisessa tilanteessa, että työehdot työehtosopimusten mukaisesti tulevat toteutumaan ja lainsäädäntö ja sosiaalivakuutukset tulee hoidettua asianomaisesti. Siinä mielessä työ jatkuu. Tässä on ensimmäinen hyvä askel otettu siihen suuntaan, mutta nyt työtä pitää jatkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on monia näkökohtia tullut esiin, ja ehkä yksi semmoinen, jota tässä ei olla niin paljon käyty, on se, että EU on uudistamassa hankintalakia ja olisi ollut Suomenkin kannalta hyvä odottaa, minkä tyyppinen hankintalakiesitys sieltä on tulossa, ja katsoa, mitä muutostarpeita se olisi tuonut tullessaan, ja olisi päästy sillä tavalla yhteiseen kehityspolkuun tältä osin. Arvoisa rouva puhemies! Sitten tässä on myös unohdettu aika pitkälti se, että kun pienet kunnat ovat laittaneet tällaisia in-house-yhtiöitä yhteen, niin se on myöskin tuonut sellaista hankintaosaamista ja kilpailuttamisosaamista, mitä yksittäisellä pienellä kunnalla välttämättä ei ole. Tavallaan myös tätä kautta kilpailuttamalla kunnat ovat voineet säästää ja saada niitä palveluja edullisemmin kuin ne olisivat yksittäisinä kuntina pystyneet niitä tekemään, ja sitten ne olisivat olleet riittävän kokoisia myöskin neuvottelemaan näitten isompien toimijoitten kanssa. Arvoisa rouva puhemies! Ehkä huolestuttavin asia tässä on se, että tämä kymmenen prosentin raja on vedetty vähän niin kuin hihasta, että sitä ei ole perusteltu lain käsittelyvaiheessa eikä tässä lakiesityksessä, mistä syntyy tämä kymmenen prosentin raja. Tämä on tavallaan se, joka johtaa tässä nyt tämän koko rakenteen muuttumiseen aika isolta osin, ja sehän osio olisi pitänyt tässä paremmin perustella, minkä takia tätä keskustelua täällä erityisen paljon käydään. Se kymmenen prosentin raja ei avaudu kyllä tästä lakiesityksestä. Tämä on ollut linjaus, joka on vain tehty, ja sillä mennään eteenpäin. Vielä lopuksi, arvoisa rouva puhemies: Tämä voi johtaa myöskin työehtosopimusshoppailuun, kun markkinoita muutetaan tällä tavalla ja ne eivät ole tässä kunnallisessa sopimuskentässä kiinni, ja voi olla, että ne kaikki palveluntarjoajat eivät ole sellaisia tekijöitä, jotka hoitavat työehtoja samalla tavalla ja samalla tasolla kuin näissä normiyhtiöissä on tehty. Eli täällä on paljon tällaisia asioita, joiden vuoksi tätä lakiesitystä ei olisi pitänyt viedä eteenpäin ja olisi pitänyt kokonaan uudestaan määritellä, millä tavalla sitä kilpailua saadaan paremmin aikaiseksi kuntasektorilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailua vapautetaan tällä esityksellä, mutta kuinka paljon sitä oikeasti tässä tapahtuu? Meillä julkiset hankinnat ovat 38 miljardia euroa: valtio, kunnat ja kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät, seurakunnat. 31 miljardia on ihan vapaasti kilpailtavissa. Tässä, mistä me nyt puhumme, puhutaan seitsemän miljardin sidosyksikköhankinnoista — seitsemästä miljardista, kun kaiken kaikkiaan on 38 miljardia. Siinäkin on kysymys siitä, että aika moni niistä toiminnoista, jotka on synnytetty kuntien toimintoina, in-house-yhtiöinä, on syntynyt kuntien luonnollisen yhteistyön seurauksena. Mitä kunta tekee? On havaittu, että naapurikunta tekee samanlaista ja me voidaan tästä saada hyötyä, tehdään tästä yhtiö ja saadaan in-house-yhtiö ja saadaan palvelutuotantoa tehtyä. Näin. Toinen syy, minkä takia tätä on tehty, liittyy siihen, että nämä ulosmyyntirajat ovat todella tiukat, ja sen takia on sitten synnytetty yhtiöitä, joilla pystytään yhteistyötä tekemään. Nyt kun näitä on tehty, niin erityisesti pienet kunnat ovat näistä hyötyneet, koska monet in-house-yhtiöt ovat syntyneet isojen kasvukeskusten ja niiden ympärillä olevien kuntien kanssa yhdessä. Ja tässä tulee olemaan se ongelma. Täällä on kaksi isoa ongelmakohtaa. Toinen liittyy tähän kymmenen prosentin omistusosuuteen. Nyt kun tätä on laskettu siitä seitsemästä miljardista eurosta, joka tässä on se kokonaisvolyymi sidosyksiköillä, ja sitten kun palastellaan tämä sellaisiin osiin, paljonko on niitä sidosyksiköitä, joilla on enemmän kuin kymmenen omistajaa, niin sitten ruvetaan olemaan enää kahdessa miljardissa, ja sen jälkeen siitä puolet on omaa tuotantoa ja toinen puoli on markkinoilta hankittua. Markkinoille vapautuva pienomistajien osuus, josta tässä nyt puhutaan, on 5—15 prosenttia, 50:stä 150 miljoonaan euroon. Aika pieni markkinatoimija tästä tulee, mikä vapautuu markkinoille. Ja sitten, tämä ei varmaan jää tähän. Tapahtuu semmoinen, että kunnat alkavat vetää toimintoja itselleen, ja sitten katsotaan, kuinka paljon oikeasti sitä tilannetta tässä sitten avataan näillä toimilla. Tässä olisi pitänyt tätä kymmenen prosentin rajaa pudottaa todella roimasti alaspäin. Itse ymmärrän sen kritiikin, kun on laitettu, että 0,0 tai 0,1 prosentilla on saatu sidosyksikköasema, että se ei varmaan ole ollut järkevä koko, vaan yksittäisistä prosenttiyksiköistä olisi 1:n ja 3:n välillä varmaan ollut se tilanne, jolla olisi pystytty tämä hoitamaan fiksummalla tavalla. Toinen olisi myös ollut, että ulosmyyntirajaa olisi nostettu. Nämä ovat niitä keskeisiä asioita, jotka tässä lakiesityksessä ovat pielessä. Voi sanoa, että siellä voi kannattaa niitä monia asioita, jotka liittyvät siihen, että jos tulee vain yksi tarjous ja niin poispäin ja että tietyn kokoluokan tarjoukset pitää jakaa ja niin poispäin. Siellä on ihan hyviä kilpailua lisääviä juttuja, mutta näillä rajoilla estetään monia järkeviä toimintoja. Siitä kertovat, arvoisa rouva puhemies, nämä 700 lausuntoa, jotka ovat vastaan tätä esitystä. Se kertoo siitä, kuinka kova vastustus tulee, ja tässä mielessä voi enteillä, että jatkossa tulee olemaan hankaluuksia, miten tätä tullaan toteuttamaan. Sitten, arvoisa rouva puhemies, on vielä tämä toimeenpanoaikataulu, jossa ajatellaan, että vuodessa tämä kunnissa saadaan aikaiseksi ja sitten kolmessa vuodessa hyvinvointialueilla näitten osalta. Ja sitten kun tiedetään, että kaikki nämä tulevat samaan aikaan kilpailutettavaksi tai kaikki tulee muutokseen, niin muutoskustannukset ovat erittäin isot. Kunnat ovat laskeneet, että muutoskustannuksia tälle osalle tulee siellä 500 miljoonan luokkaa. Ne ovat todella valtavia. Tässä taloudellisessa tilanteessa ne lisäävät tätä tilannetta, joka vie tätä kestämättömään suuntaan. Edustaja Mäkysen ehdotus, jossa esitetään lain hylkäämistä, on kannatettava. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän hyvään esitykseen sellainen huomio, että nyt kun tämä työttömyysaika ollaan helposti aika passiivisesti ja haetaan sitä työtä, se aika olisi erittäin otollinen myös siihen, että omaa osaamista kehitetään sinä aikana, kun ollaan työttömänä, ja tässä nyt avataan avoimen yliopiston ja korkeakouluopiskelijoille mahdollisuus. Mutta tämä vähän eriarvoistaa työttömiä, ja koska meillä on paljon ammatillisen koulutuksen tai matalamman koulutuksen omaavia henkilöitä, niin heille pitää myös mahdollistaa tämä vastaava opiskeluoikeus. Sen vuoksi tämä lausunto on tähän yksimielisesti todettu, että tämän tyyppinen selvitys tehdään, niin että seuraavaa hallitusohjelmaa kun ollaan tekemässä, voidaan myöskin katsoa, miten tämä osio pystytään sitten ottamaan mukaan ja edesautetaan heidän opiskeluaan työttömyysturvalla. Totta kai se velvoite ottaa uutta työtä vastaan on olemassa, mutta opiskelu olisi sitten mahdollista työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Asiantuntijalausunnoissa Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö piti tätä hyvänä, sillä tämä ”on omiaan selkiyttämään lainsäädäntöä ja vähentää epävarmuutta aloittaa koulutus” ja sitten vapauttaa työvoimaviranomaisten resursseja muuhun valmentavaan työhön, kun näitä tehdään, ja tämän on arvioitu myös vähentävän työttömyyskassojen työtä. Eli tämä on sinänsä hyvä asia myöskin siltä taholta. Työttömien Keskusjärjestö kannattaa esitystä mutta kantoi huolta siitä, että pitäisi olla monipuolisia mahdollisuuksia edistää työllistymistään ja aktiivisuuttaan. Sitten he toivat myös esille sen, että työttömillä on heikko toimeentulo ja kurssien keskihinta kansalaisopistossa on noin 70 euroa ja sitten avoimen yliopiston opinnot ovat kalliimpia. Esimerkiksi Helsingin yliopiston yhden opintopisteen hinta on noin 15—45 euroa, ja tyypillinen viiden opintopisteen kurssi maksaa 75:stä 225 euroon, ja lukuvuoden 60 opintopisteen hinta olisi noin 900—2 700 euroa, niin että puhutaan jo aika merkittävistä summista, ja he kantavat tästä huolta. Arvoisa rouva puhemies! Tämä on pieni opiskelijamäärä nyt tällä hetkellä, mutta epäilen, että tämä tulee kasvamaan, ja sitten se tulee ehkä viemään sitä tilaa myöskin jatkossa näitten osalta. Toivon mukaan tämä viedään eteenpäin niin, että me saadaan myöskin ammatilliset opiskelut tähän mukaan, ja toivottavasti mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Varsinainen puheenjohtaja on estynyt, ja varapuheenjohtaja esittelee nyt tämän mietinnön: Arvoisa rouva puhemies! Ollaan käsittelemässä sitä, että työttömyysturvalakia muutettaisiin sillä tavalla, että yli 25 vuotta täyttäneillä työnhakijoilla olisi mahdollisuus opiskella rajoituksetta avoimia korkeakouluopintoja työttömyysturvaetuutta menettämättä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa. Samalla työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja kotoutumisen edistämisestä annettua lakia muutettaisiin siten, että työttömyysetuudella tuettuina omaehtoisina opintoina ei voisi enää opiskella avoimia korkeakouluopintoja. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä yritetään lisätä työttömyysturvalla opiskelua, mikä on tässä hyvä asia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset helpottavat työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksia opiskella avoimia yliopisto-opintoja ja avoimia ammattikorkeakouluopintoja. Muutokset vähentävät myös työttömyysetuuden saamisen edellytysten selvittämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa ja vähentävät etuuden maksamisessa syntyviä viipeitä eli katkoja, jotka johtuvat opiskelun työvoimapoliittista arviointia koskevien lausuntojen odottamisesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin kuitenkin huomiota riskiin opintotuen korvautumisesta työttömyysetuudella. Työnhakijan avoimet korkeakouluopinnot yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa ovat nykyisin yleensä sivutoimisia eivätkä vaikuta etuusoikeuteen. Ehdotetut muutokset voivat lisätä julkisen talouden menoja, jos suuri joukko opiskelijoita ryhtyy opiskelemaan avoimia korkeakouluopintoja siten, että opinnoista muodostuu laajoja kokonaisuuksia, jotka myöhemmin sisällytetään korkeakoulututkintoon. Tässä tilanteessa työttömyysetuudesta saattaisi muodostua opintotukea korvaava etuus. Valiokunta kuitenkin toteaa, että edellä mainittua riskiä on pyritty ehkäisemään sillä, että muutoksiin esitetään 25 vuoden ikärajaa. Lisäksi avointen korkeakouluopintojen mahdollisuuden arvioidaan esityksessä vähentävän edellä kuvattua riskiä. Kansanopistot olivat tässä lakiesityksessä yhtäältä mukana valmisteluvaiheessa, mutta ne jäivät pois, ja valiokunta totesi tästä, että kansanopistoissa järjestetyt opinnot poikkeavat laajuutensa osalta muista edellä mainituista opinnoista ja työ- ja elinkeinoministeriö arvioi yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa, että jos kansanopistojen toteuttama avoin korkeakouluopetus olisi sisällytetty muutokseen, sosiaaliturvamenot kasvaisivat arviolta noin neljä ja puoli miljoonaa euroa vuodessa, kun esityksestä on muuten arvioitu aiheutuvan vain vähäisiä menovaikutuksia. Tämä oli hallituksen esityksessä se syy, minkä takia kansanopistot jäivät tästä pois. Arvoisa rouva puhemies! Paljon puhuttiin ammatillisista opinnoista, ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että avoimia opintoja ovat hyödyntäneet suurelta osin korkeakoulutetut henkilöt. Kuitenkin iso osa työttömistä on toisen asteen koulutuksen tai pelkän perusasteen suorittaneita, joille ammatilliset opinnot olisivat usein luontevampia ja tehokkaampia työllistymisen kannalta. Valiokunnan selvityksessä saatiin palautetta aika paljon siitä, että ammatilliset opinnot ja myös yliopistojen niin sanotut erillisopinto-oikeudella järjestetyt opinnot olisi tullut sisällyttää muutokseen. Tästä syystä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lisäsi tähän lausumaehdotuksen. Lausumaehdotus on: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 86/2026 sisältyvät 1.—3. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyisi tuon lukemani lausuman. Päätös on yksimielinen.

Arvoisa rouva puhemies! Urheilu on ammattimaistunut, ja urheilijoita on jo päätoimisesti urheilemassa, ja he saavat siitä palkkaa. Siinä mielessä, vaikka määrät ovat vielä Suomessa varsin pieniä, kun katsotaan muussa palkkatyössä olevia, on hyvä, että tämmöinen lakimuutos on tässä meneillään ja tekeillä, koska on tämä ongelma, että he eivät saa näitä vakuutuksia ja heitä ei vakuuteta, kun ei ole tarjontaa. Siinä mielessä näen välivaiheena tämän muutoksen, ja meidän pitäisi päästä pitkällä aikavälillä sellaiseen tilanteeseen, että urheilijat olisi vakuutettu käytännössä samalla tavalla kuin muutkin työntekijät, ja siihen suuntaan tässä pitäisi mennä. Itse kannatan erittäin paljon tätä lausumaehdotusta, joka täällä on, että valtioneuvosto selvittää urheilijan vakuutusturvan järjestämistä erillisessä eläkekassassa tai Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa urheilijan vakuutusturvan vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi. Siinä mielessä sanoisin, että ehkä kannattaisi hakea näitä nykyisin toimivia järjestelmiä. Tämä Mela-vaihtoehto on mielestäni parempi vaihtoehto, koska, niin kuin edustaja Kiuru tässä äsken esittelyssä totesi, siellä jo osa taiteilijoista ja muista on vakuutettuina. Tässä mielessä se voisi olla luonteva vaihtoehto. Tämä lakiesitys pitää viedä nyt tässä eteenpäin, että me saadaan urheilijat vakuutettua eläketurvan osalta, mutta sitten jatkossa pitäisi päästä siihen, että he olisivat esimerkiksi Melassa vakuutettuina tai sitten jo niin pitkälle mentäisiin, että joku muu työeläkeyhtiö voisi hoitaa vakuuttamisen näitten osalta. Ehkä tämä Mela-vaihtoehto on tässä nytten realistisin vaihtoehto, jos ajatellaan sitä, miten tässä päästäisiin parhaiten eteenpäin. On hyvä, että tätä korjataan ja nyt yritetään löytää ratkaisuja. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tällaista keskustelua käydään täällä tilanteesta, missä ollaan. Niin kuin olen aiemminkin täällä sanonut, kyllä tähän velan ottamiseen on syyllistynyt aika moni hallitus tätä ennen. Jos katsotaan niitä lukuja, niin puolet velasta oli otettu ennen Marinin hallituskauden aikaa, alle yksi neljäsosa tuli Marinin aikana, ja nyt on tullut Orpon aikana noin yksi neljäsosa. Tämä on se kokonaisuus, miten tämä velka on otettu valtiolle, ja se meidän kaikkien täytyy täällä tunnustaa. Minun mielestäni se on se alku, kun lähdetään liikkeelle, miten tästä päästään eteenpäin, ja edustaja Eestilä tuossa hyvin pohdiskeli eri asioita, mitä pitää hoitaa. Toinen asia, joka tässä pitää myös tunnustaa ja jota pitäisi katsoa, on nämä sopeutustoimet. Niistä edustaja Lohi puhui tuolta pöntöstä, että ne olisivat noin 10 miljardia euroa, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto oli katsonut toteutuneeksi niistä 3,5 miljardia euroa. Kun me näistä lähdetään sitten liikkeelle, todetaan ne, mitkä ovat nämä faktat tässä ympärillä lukuina, niin siitä on helpompi päästä eteenpäin. Varmasti tarvitaan julkisen talouden tuottavuutta. Varmasti iso juttu olisi se, että meidän työllisyys paranisi. Esimerkiksi kunnissa käy tänä päivänä niin, kun myöskin he ovat osa julkista taloutta, että nyt kun työttömyys kasvaa, niin verotulot pienenevät ja menot kasvavat. Työttömyys on tänä päivänä kunnille todella iso kustannustekijä. Tulot vähenevät ja menot lisääntyvät samaan aikaan, ja se heilauttaa kuntien taloutta todella voimakkaasti. Tämä on yksi osa julkista taloutta, joka tässä tämän tekee. Valtion mittakaavassa käy samalla tavalla, että menot kasvavat ja tulot pienenevät, kun työttömyyttä on. Eli kun meillä on 340 000 työtöntä työnhakijaa plus 90 000 ihmistä erilaisissa työllisyyspalveluissa, meillä on 430 000 ihmistä, jotka oikeasti ovat työtä tarvitsemassa, ja kun me siihen asiaan löydämme ratkaisuja — siihen liittyvät kasvu ja osaamisen kehittämiset ja kaikki muut asiat, joilla me pidetään mahdollisuuksia yllä — me tätä taloutta käännetään kasvusuuntaan. Se on ihan keskeisiä keinoja, jos me aiotaan tästä velkavuoresta joskus selvitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainanottovaltuuden nostaminen 65 miljardilla eurolla on aivan poikkeuksellinen tilanne. Tämän hallituskauden aikana jo toisen kerran lainanottovaltuutta nostetaan: ensimmäisen kerran ensin 35 miljardilla eurolla noin pari vuotta sitten ja nyt 65 miljardilla eurolla. Lainanottovaltuutta nostetaan 100 miljardilla eurolla tämän hallituskauden aikana. Kyllä tällä haetaan näkymässä olevaan tulevaisuuteen lainanottotarvetta, mutta kyllä voi sanoa, kun hallitusohjelmassa sanottiin, että tullaan taittamaan velkasuhdetta, ja julkinen talous laitetaan tasapainoon, ja kasvua haetaan, että tosiasiassa niistä luvuista, jos katsotaan julkisen talouden suunnitelmaa lähivuosille, tulee noin 60 miljardin alijäämä, ja pahimmillaan siellä puhutaan 17 miljardin alijäämästä vuositasolla, eli puhutaan aivan järkyttävän isoista luvuista, ja sitten täällä todetaan, että nyt ohjataan näitä ja noita toimenpiteitä hyväosaisille, ja sitten leikataan huono-osaisilta. Tässä pitäisi kaikkien osallistua paremmin näihin talkoisiin. Nyt voidaan jo todeta, että kun tämä hallitus on ottanut velkaa ja kun se nousi siihen 205 miljardiin, niin taitaa olla niin, että se raja mennään tänä vuonna yli, ja sitten kun vielä tulee ensi vuosi, niin hallitus tulee ottamaan tämän neljän vuoden aikana yli 60 miljardia euroa velkaa — yli 60 miljardia euroa velkaa — ja tämän hallituksen piti olla juuri se, joka rupeaa taittamaan velanottoa. Ei ole taittamassa. Tämä on se tosiasia, ja sen takia me ollaan täällä lisälainanottovaltuuksia tekemässä. Velkaperintö ja poliittinen perintö on aika iso seuraavalle hallituskaudelle. Kaikki velvoitteet on laitettu seuraavan hallituksen hoidettavaksi, niin puolustuksen osalta kuin kaikkien muittenkin asioitten osalta. Alijäämä kasvaa vain vuosi vuodelta enemmän. Tässä mielessä totta kai tämä valtuus pitää antaa, mutta tosiasiassa ei ole tämä politiikka toiminut, että se kasvu olisi tullut. Kasvuluvut ovat nollan pinnassa, ja jos 23—25 kasvuluvut olisivat olleet puolitoista prosenttia korkeammat, niin velkasuhde olisi pysynyt suurin piirtein tällä tasolla, mikä se oli hallituskauden alussa, noin 76 prosenttiyksikössä. Kasvua ei ole ollut. Se on ollut yksi isoimpia syitä, että tämä menee näin huonoon suuntaan. Tämän laskun on myöskin pääministeri Orpo tuosta sanonut, kun olen sitä kysynyt. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tässä lopuksi toteaisin vain, että tämän lakiehdotuksen, joka tässä nyt on käsittelyssä, muutokset ovat sillä tavalla tarpeellisia, vaikka ne eivät vie mitenkään kauheasti eteenpäin tätä lainsäädännöllistä tilaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Siinä mielessä tämä kannattaa hyväksyä, mutta sanoisin myös sen, mitä edustaja Suhonen tässä toisti, että meillä on erittäin hyvät lausumaehdotukset siellä, että me jatkettaisiin tätä työtä. Niitten lausumaehdotusten tarkoitus on, että laitettaisiin liikkeelle niitä asioita, jotka meidän asiantuntijakuulemisissa ovat tulleet selkeinä epäkohtina. Niitä voitaisiin viedä eteenpäin ja sillä tavalla saataisiin lainsäädäntöä valmisteltua, ja niitä pitäisi tuolla ministeriöissä myöskin tarkalla korvalla kuulla. Toivoisinkin, että eduskunta yksimielisesti voisi hyväksyä nämä lausumaehdotukset, koska nämä puheenvuorot, mitä täällä on kuultu perheystävällisyydestä, vain vahvistavat sen tarvetta, että niitä tehdään ja vielä parannettaisiin suomalaista työelämää siihen suuntaan, että se olisi turvallinen ja siellä pystyy huoletta perheen perustamiseen ja saa siihen tukea ja näin poispäin. Se on aika tärkeä osa. Me olemme työelämän lainsäädännössä ja eläkelainsäädännössä huomioineet perhevapaita muun muassa niin, että siltä ajalta kun ollaan vanhempainvapaalla, 160 päivää per äiti ja 160 päivää per isä, eläkettä kertyy vähän enemmän kuin olisi töissä ollessa, niin että kyllä me ollaan tätä perheystävällisyyttä myöskin muissa lainsäädännöissä yritetty huomioida, mutta nämä eivät aina tule kauhean kovasti esiin. Tämä on myöskin kokonaisuus, joka pitää muistaa. Viedään tätä lainsäädäntöä parempaan suuntaan ja hyväksytään nuo lausumat, niin että me saadaan sitä kehitystä vietyä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama asia tämän mietinnön osalta ja lain osalta. Tässä samaan aikaan meillä on ollut käsittelyssä lakiesitys, hallituksen esitys 45, joka on näitä tasa-arvotoimielimiä ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan työskentelyä koskevien direktiivien käytäntöönpanoa ja liittyy tähän samaan kokonaisuuteen. Myös siellä olemme esittäneet sitä, että sinne lautakuntaan voitaisiin viedä yksilön nostamia asioita ja sitten myöskin ammattiliittojen kautta juttuja, jolloin niitä pystyttäisiin viemään matalan kynnyksen kautta. Eli tämän halusin tässä vielä sanoa. Sitten tämä oikeussuojakeinojen tarpeellisuus korostuu myös sen takia, koska hyvityksen osalta tilanne on se, että vähimmäismäärä hyvityksessä on tällä hetkellä noin 4 300 euroa, ja jos ajatellaan, että niitä juttuja pitäisi viedä käräjäoikeuteen, niin aika pieni käräjäoikeuden juttu saa olla, että se maksaa noin paljon jo siellä. Tämmöiset asiat ovat kuitenkin todistelultaan ja muultaan aika isoja, ja varmaan se oikeudenkäyntiriski on niin iso, että kun katsoo tätä hyvityksen vähimmäismäärää, niin sinne niitä juttuja ei mene sen takia, vaan tänne lautakuntaan niitä pitäisi saada enemmän, mikä on sitten halvempi tehdä. Myös työhönottotilanteen hyvityksen nostamista olemme esittäneet tässä käsittelyssä, ja sitä kautta myöskin sitä raskaus- ja perhevapaasyrjintää pystyttäisiin siinä tilanteessa ennalta ehkäisemään. Ehkä se pelotevaikutus sen hyvityksen määrästä antaisi siihen sitten työkaluja. Lasten syntyvyydestä tässä on paljon puhuttu. Taisi aamulla tulla televisiosta Väestöliiton tutkijan näkemys, että myös tämä sosiaalisen median käyttö on vaikuttanut siihen, kuinka meidän syntyvyys on tässä muuttunut, ja kaikkia sellaisia tekijöitä, työelämä on ollut epävarmempaa. Meillä ei varmaan ihan yhtä syytä ole, minkä takia syntyvyys on laskenut. Niitä asioita on paljon, mutta meidän ei itse pidä lisätä sitä kuormaa. Sen takia tämmöisen lainsäädännön, jossa me katsotaan työelämän tasa-arvokysymyksiä ja yhdenvertaisuuskysymyksiä, pitäisi olla sellaista, että ne vahvistavat sinne työelämään siirtymistä ja luottamusta siihen, että siellä kohdellaan asioita oikein. Sen takia nämä lainsäädännöt ovat erittäin tarpeellisia, vaikka nämä askeleet ovat tässäkin tosi pieniä siihen nähden, miten paljon tämä työelämä nyt on muuttunut näitten hallituksen toimenpiteitten johdosta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun tämä lapsiasia nousee tässä voimakkaasti esiin, niin voisi sanoa, että kun meillä on täällä ollut lainsäädäntöhankkeita, joissa on lisätty työelämän epävarmuutta ja määräaikaisuuksia, niin se taitaa olla isompi ongelma kuin se, mitä tässä nyt on nostettu esiin, koska ensinnä pitää saada niitä lapsia, ja sitten kun on epävarma työelämä, niitä lapsia ei kovin helposti siinä vaiheessa tehdä, vaan odotetaan parempia ja vakaampia aikoja, ja niitä lainsäädäntömuutoksia täällä meillä on ollut. Tämä lakiesitys, joka tässä on ollut käsittelyssä, ja nämä muutokset ovat tältä osin tarpeellisia, mutta sillä ei pystytä vastaamaan kaikkiin niihin ongelmiin, mitä tässä on jo itse aiheutettu näillä työelämäheikennyksillä, joissa on lisätty raskaus- ja perhevapaasyrjintää ja irtisanomissuojan heikentämistä ja määräaikaisuuksia. Ne ovat kaikki tekijöitä, jotka ovat voimakkaampia toimenpiteitä ja aiheuttavat enempi epävarmuutta kuin tämä korjaa, mutta on hyvä, että tämäkin tehdään. Nämä muutokset vahvistavat nykyistä oikeuskäytäntöä, ne eivät tuo siihen mitään erityistä lisää ja mitään sellaista uutta, joka olisi iso, merkityksellinen asia. Ehkä merkittävin asia tässä on se asia, kun oikeuskäytäntö viedään lainsäädäntöön, ja sitten selvitysvelvollisuus siitä, jos määräaikaista työsuhdetta ei jatketa, jolloin joutuu sen selvityksen tekemään, mutta tässä esityksessä ei ole mitään määrämuotoa sen osalta eikä myöskään minkäänlaisia sanktioita. Arvoisa puhemies! Sen vuoksi oppositio on tässä vahvistanut tätä lakiesitystä, ja äänestettiin jo tuossa ensimmäisessä käsittelyssä muun muassa hyvitysten korottamisesta ja myöskin sitten sellaisista asioista, että voisiko yksilö ja ammattiliitto viedä näitä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn, ja tämäntyyppisesti parannettaisiin ja helpotettaisiin näitä oikeussuojakeinoja. Se olisi myös madallettu sillä tavalla, että kun siellä lautakunnassa niitä käsitellään, niin ne ovat paljon halvempia asioita käsitellä siellä kuin käräjäoikeudessa. Tällä tavalla olisi näitä asioita helpommin saatu käsiteltyä, ja sen osalta niitä muutoksia tehtiin, ja niistä jo tässä ekassa käsittelyssä äänestettiin. Arvoisa puhemies! Esitän tässä yhteydessä, kun meillä on vastalauseen lausumaehdotukset: ”1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy pikaisesti valmistelemaan lainsäädäntömuutoksia, joilla työnantajan 10 §:ssä säädetään selvityksen antamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä ja asetetaan seuraamuksia. ”2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioita koskevien kanneoikeuksien yhdenmukaistamista ja arvioi lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä asioiden saattamiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn sekä käynnistää mahdollisen lainsäädäntöhankkeen tasa-arvolain kokonais- tai osittaisuudistuksen yhteydessä.” Eli tämäntyyppiset kaksi lausumaehdotusta on tässä nyt. Esitän niitä. Ne ovat työkaluja, joilla lainsäädäntöä jatkossa kehitettäisiin parempaan suuntaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä työsuojeluviranomaisten resurssikysymys on olennainen osa tätä kuviota, jotta pystytään valvontaa tekemään. Äskeisessä kohdassa puhuimme työperäisestä hyväksikäytöstä ja kiskonnasta ja muusta, ja tavallaan siellä myös tuli esille aika hyvin tämä, kuinka tärkeää viranomaisten välinen yhteistyö on. Tämä tietojen saaminen, esimerkiksi verottajalta, on yksi olennainen osa kokonaisuutta, millä työsuojeluviranomaiset pystyvät valvomaan yrityksiä menemättä vielä paikalle ja ehkä pystyvät kohdentamaan niitä valvontaiskuja sellaisiin tilanteisiin, joissa nähdään, että näitten tietojen perusteella asiat näyttäisivät olevan rempallaan, ja silloin vähäiset resurssit voidaan kohdentaa. Tässä mielessä tämä viranomaisten välisen tietojenvaihdon lisääminen on myöskin kannatettavaa, ja me saamme ehkä tehokkaampaa viranomaisvalvontaa aikaiseksi, kun tätä työtä tehdään. Siinä mielessä tämä lakiesitys on myös työperäisen hyväksikäytön osalta hyvä asia ja torjuu tiettyjä asioita ja vahvistaa tätä valvontatyötä ja antaa työkaluja näille ihmisille, jotka tekevät sitä.

Arvoisa puhemies! Mehän tehdään täällä lainsäädäntöä, tätäkin lainsäädäntöä, sellaista tilannetta varten, että me pystyttäisiin ehkäisemään tätä työperäistä hyväksikäyttöä ja tunnistamaan ne keinot, millä niihin puututaan, ja sitten mahdollisesti pystytään suojelemaan näitä hyväksikäytön uhreja ja saamaan heille oikeutta. Erityisesti myös vastuullisesti toimivien yritysten tila tässä paranee, koska ne saavat niitä urakoita ja töitä sitten, kun asiat hoidetaan kunnolla, ja ne vastuuttomasti toimivat yritykset eivät pärjää näissä asioissa. Arvoisa puhemies! Tämä on kokonaisuus, johon liittyy moni asia. Edustaja Rantanen toi hyvin esiin tämän hankintalain. Kyllä meidän siinäkin kokonaisuudessa varmasti pitäisi miettiä sitä, että kun meillä on näitä ketjuja aika lailla näissä julkisissakin hankinnoissa olemassa, niin kuinka pitkiä ketjuja ja muita me siellä katsotaan. Myös julkinen hankkija, niin valtio kuin kunnat, varmaan voi katsoa peiliin niin, että voi laittaa niihin kilpailutilanteisiin niitä ehtoja, joissa edellytetään tiettyjä asioita, jolloin päästään katsomaan sen ketjun sisälle sitä, hoidetaanko siellä asiat oikein, hoidetaanko työehdot ja hoidetaanko sosiaalimaksut ja verot asianmukaisesti. Myös sellaisilla tavoilla pystytään jo velvoittamaan ja pystytään näkemään sitä toimintaa. Sitten vielä tärkeä asia, joka liittyy tähän yleiseen valvontaan, on tämä tulorekisterin käyttö. Se on erittäin tärkeä työkalu myös viranomaisille katsoa, kuinka asiat tulevat hoidettua. Sieltä nähdään aika reaaliaikaisesti, jos asiat toimivat oikein, onko siellä hoidettu asioita kunnolla ja millä tasolla ne ovat menneet. Ainut puute siellä on se, että siellä ei tiedetä, kuinka pitkistä työajoista on kyse, kun siellä tuloja määritellään, mutta sieltä saadaan aika hyvin näkyville näitä. Meillä on keinoja näitä tehdä, ja onneksi tulorekisterinkin tietoja on nyt vähän avattu muille viranomaisille, niin että sitä seurantaa pystytään tekemään paljon. Mutta sitten huoli on siitä, että valtion säästötoimien myötä esimerkiksi työsuojeluviranomaisten työpaikoilla käyminen vähenee, kun he eivät enää pysty niitä tekemään, koska resursseja pienennetään. Myös toisesta päästä tapahtuu tällaisia asioita. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On heti todettava, että valtaosa suomalaisista yrityksistä hoitaa asiansa niin kuin pitää. Tässä on kuitenkin aina kysymys semmoisesta epärehellisestä toiminnasta, ja tällä lainsäädännöllä pitää pystyä ennaltaehkäisemään sitä. Toivon mukaan, kun nämä kiskonta ja törkeä kiskonta tulevat tuonne lainsäädäntöön ja niissä on selkeät rangaistusasteikot, niin se myös antaa tämmöisen pelotevaikutuksen, että vältetään semmoisia tilanteita eikä käytetä hyväksi näitä ihmisiä, jotka eivät tiedä omia oikeuksiaan. Sen takia olisi aika tärkeää ollut tässä yhteydessä myös ottaa se ulottuvuus, että näille ihmisille, jotka eivät tiedä omia oikeuksiaan, se ay-liikkeen ja ammattiliittojen kanneoikeus olisi ollut semmoinen työkalu, jolla olisi pystytty tekemään semmoisten ihmisten osalta valvontaa ja työtä ja viemään eteenpäin asioita, jotka eivät itse osaa sitä tehdä. Tässä tilanteessa myös, kun työehtosopimus on tässä keskeinen työkalu ja työehdot määritellään työehtosopimusten mukaan, on erittäin tärkeätä, että työehtosopimusten kattavuus säilyy Suomessa kaikilla aloilla laajana, jolloin me nähdään myös se, mihin sitä verrataan ja minkätyyppisiä asioita hoidetaan. Sen takia yleissitovuus on Suomessa säilytettävä ja sillä tavalla turvattava työehtoja kullakin alalla riittävälle tasolle. Tämä on semmoinen asia, joka liittyy tähän kohtaan, että heti kun se katoaa joltain alalta, niin ei ole työehtosopimusten määrittelemiä minimiehtoja. Silloin tämmöisen alipalkkauksen ja muun toteaminen on erittäin hankalaa ja vaikeata, kun se pitää mitoittaa joihinkin yleisiin näkökohtiin. Sen takia vetoaisin siihen, että me huolehdimme työehtosopimusten kattavuudesta ja työmarkkinatoimijoitten työehtosopimusneuvottelutoiminnasta niin, että he pystyvät niitä kullekin alalle tekemään. Tämä on tärkeä näkökohta, että me saadaan tämä. Sitten poliisin osalta voisi ajatella, että nyt kun tässä on tämä törkeä kiskonta ja kiskonta ‑elementti tulossa lainsäädäntöön, niin se myös toivottavasti laskee sitä tutkintakynnystä, että niitä asioita myöskin ruvetaan tutkimaan entistä enempi. Siinä mielessä näen tämän myöskin positiivisena asiana, että tämäntyyppiset asiat tässä etenevät. Matkaa on vielä, että me saadaan reilu ja terve työelämä Suomeen, koska niitä puliveivareita riittää kyllä, ja niitä meidän pitää saada tässä kiinni. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tältä osin lakiesitys, joka meillä on tässä käsittelyssä, on oikeansuuntainen ja vie asioita parempaan suuntaan. Kun täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on todistettu väkevästi myös siitä, että työehtosopimuksia pitää noudattaa työpaikoilla ja työehtojen minimiehtojen pitää siellä täyttyä, niin olen samaa mieltä, ja siihen suuntaan kaikkea työelämää pitäisi viedä, oli se henkilö kotimainen tai sitten ulkomailta tullut ja tekemässä täällä töitä. Arvoisa puhemies! Kannatamme tätä lakiesitystä, ja sitä kannattaa viedä nyt eteenpäin, mutta sitä olisi pitänyt ryhdittää vielä sellaisella näkökulmalla, että palkkavarkautta olisi pitänyt tässä samassa yhteydessä kriminalisoida, koska se olisi tuonut vielä selkeämmän ja oikeudenmukaisen keinon torjua hyväksikäyttöä ja vahvistaa työntekijöiden asemaa näissä tilanteissa. Kiskonta työelämässä, mitä tässä nyt on: Säännös mahdollistaa puuttumisen osaan alipalkkauksista, mutta suuri osa alipalkkauksista jää edelleen tämän ja siten rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. Ja miksi? Kiskonta työelämässä ‑säännöksen soveltaminen edellyttää erityisten olosuhteiden, kuten uhrin taloudellisen ahdingon, riippuvuussuhteen tai ymmärtämättömyyden täyttymistä, jota alipalkkauksen kriminalisoinnissa ei tarvitsisi vaatia. Eli jos alipalkkaus kriminalisoidaan, niin palkan tai sen osan maksamatta jättäminen olisi itsessään rangaistava teko. Tehdään siis rikolliseksi itse teko, esimerkiksi lomarahan maksamatta jättäminen tietoisesti, kun taas työhön liittyvä kiskonta perustuu kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön. Tällainen ero näissä on. Arvoisa puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on meillä erittäin yleistä siivous-, ravintola-, palvelu-, maatalous- ja rakennus-, marjanpoiminta- ja puutarha-aloilla, ja siellä niitä esiintyy aika ajoin, ja viime aikoinakin tämä marjanpoiminta-alalla on ollut erittäin voimakasta. Tämä yksi lakiesitys tuo osan työvälineistä näihin tilanteisiin puuttumiseen. Myös tämä oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on tässä hyvä asia, joka tekee sen, että voidaan määrätä liiketoimintakieltoon. Sitten semmoinen kysymys, joka tässä aika vähän on ollut esillä, on tämä viranomaisyhteistyö, joka tarvitaan tällaisten tilanteitten selvittämisessä. Siksi nyt yritetään naamioida moniakin työsuhteita niin sanotuiksi kevytyrittäjiksi ja yritetään sillä tavalla kiertää niitä velvoitteita. Tässä lähtökohtana on se, että se oikea tilanne on siinä, ei se nimike, millä työskennellään, ja tämäkin on hyvä uudistus tässä mielessä. Sitten tämä moniviranomaisyhteistyö on keskeisessä roolissa hyväksikäytön torjunnassa, ja tämä yhteistyö on välttämätöntä myös jatkossa, jotta ihmiskauppaa voidaan torjua. Sitten, arvoisa puhemies, tärkeä näkökohta, joka tässä jää aina vähän taka-alalle, on uhrin asema. Sen osalta meidän pitää aina katsoa, miten hän pystyy puuttumaan niihin asioihin. Kyllä, kun tämä oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, asiantuntijakuulemisissa erityisesti korostui työperäisellä oleskeluluvalla Suomeen tulleiden työntekijöiden haavoittuvainen asema suhteessa työnantajaan. Tämä tilanne on siellä monesti esillä, ja se käytännössä on sellainen asia, joka pitäisi aina myöskin huomioida, kun tätä tarkastellaan. Arvoisa puhemies! Teimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa lakivaliokunnalle lausumaehdotuksen, jossa valtioneuvosto olisi seurannut tämän lainsäädännön vaikutuksia työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn sekä arvioisi sääntelyn toimivuutta ja lisätoimien tarvetta työperäisen hyväksikäytön vähentämiseksi. Tämä oli sellainen ajatus, että nyt kun tällaista lainsäädäntöä tehdään, niin muutaman vuoden sisällä katsotaan, kuinka se on toiminut ja minkälaisia vahvistavia toimia pitäisi tehdä. Lakivaliokunta ei nyt tätä lausuntoa ottanut mukaan, vaikka tämä oli meidän yksimielinen kantamme. Toivon, että tämän lain toimivuuden seuranta joka tapauksessa tapahtuu muulla tavoin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskeva muutos on tosi tärkeä sen takia, että me näemme, kuinka vaikeaa on viedä asioita tuonne käräjäoikeuksiin ja muihin. Oikeusturvassa on kynnys viedä niitä sinne, koska hyvitykset ovat aika pieniä ja niitten saanti on epävarmaa. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeätä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimielimiin voitaisiin viedä helpommin niitä asioita ja sillä tavalla, että yksilö pystyisi ne sinne viemään ja saamaan ne käsittelyyn, jolloin niitä juttuja ehkä pystyttäisiin myöskin saamaan paremmin käsittelyyn. Silloin tulisi näkyväksi, mitä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-ongelmia tuolla elämässä on, ja sillä tavalla voitaisiin paremmin myöskin puuttua niihin. Sen vuoksi tämmöinen lautakunta on hyvä, koska siellä on ammattitaitoinen porukka, joka sitä arvioi ja sitten tekee suosituksia niitten asioitten osalta. Tässä mielessä meillä on vielä matkaa, että me saamme tämmöisiä asioita toteutettua. Kun tässä on kuitenkin tapahtunut aika paljon nyt määräaikaisten työsuhteitten lisäämistä ja irtisanomisten helpottamista ja kaikkea muuta, niin me tarvitsemme myöskin sellaisia asioita, että raskaus- ja perhevapaasyrjintää pystytään torjumaan. Nämä oikeussuojakeinot ovat niissä yksi tärkeä osa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsittelyssä hallituksen esitys 45/2026 yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta ja sen laittamisesta Suomessa direktiivin edellyttämälle vähimmäisehtotasolle. Tässä direktiivissä muutosehdotukset ovat kannatettavia ja siinä mielessä vievät oikeaan suuntaan näitä asioita. Ja kun meillä tässä on lähtökohtaisesti myöskin muita tasa-arvoon liittyviä esityksiä käsittelyssä, niin tämä muodostaa kokonaisuuden. Me olemme tässä käsittelyn aikana esittäneet, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan voitaisiin viedä asioita yksilön tasolla ja sitten myöskin työntekijöiden yhdistys voisi olla siinä asioiden kantajana ja tukemassa kyseisiä henkilöitä. Tämäntyyppisiä lakimuutoksia ehdotimme tuossa ykköskäsittelyssä. Ne eivät tuossa valitettavasti menneet läpi. Tästä syystä me ajattelemme niin, että tämä lakiesitys on kuitenkin semmoinen, että se kannattaa viedä eteenpäin mutta se jää kesken, ja me esitämme vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioita koskevien kanneaikojen yhdenmukaistamista ja arvioi lainsäädännössä annettuja edellytyksiä asioiden saattamiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn sekä käynnistää mahdollisen lainsäädäntöhankkeen tasa-arvolain kokonais- tai osittaisuudistuksen yhteydessä.” Tätä on koko oppositio kannattanut. Toivon mukaan tämmöinen lainsäädäntöesitys lähtee valmisteluun ja saamme sitä sitten seuraavassa vaiheessa käsitellä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Hamari esitteli hyvin vastalauseen 1 mukaisia näkökohtia tästä, miten kestävää kilpailua saadaan aikaiseksi, ja vastuullisuus on yksi osa sitä kokonaisuutta. Itse uskon, että tämä vastuullisuuden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa entistä enempi yhtenä kilpailutekijänä, ja tästä syystä kannatan edustaja Hamarin tekemää vastalauseen 1 mukaista ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Täällä tuntuvat menevän vähän puurot ja vellit sekaisin, kun katsotaan näitä lukuja. 38 miljardia euroa ovat julkiset hankinnat, joista 31 on nyt jo markkinoilla kilpailutettuna. 31 on jo kilpailutettuna ihan suoraan markkinoilla. Vain seitsemän miljardia euroa on näissä in-house-yhtiöissä, ja siitäkin puolet ovat jo markkinoilla kilpailutettuna. Nämä ovat ne tosiasialliset luvut, jotka tässä ovat. Nyt puhutaan siitä yhdestä 3,5 miljardista eurosta, joka tehdään tässä käytännössä, ja sitten sen osista ja kuinka paljon se pienissä kunnissa sitten on se osuus. Täällä on tullut esille se markkina, joka on siellä 50—150 miljoonan luokkaa, ja tämä on se tilanne. Tässä unohtuu koko ajan se, että kunnat perustavat in-house-yhtiöitä vain sitä varten, että ne tekevät jotain omaa palveluansa muitten kuntien kanssa yhdessä. Se on se pääsyy, millä niitä in-house-yhtiöitä on aikanaan tehty ja niitä tehdään. Sillä tavalla kuntien välillä hoidetaan niitä palveluja. No, mitä tässä nyt tapahtuu? Varmaan se, että osa näistä in-house-yhtiöistä keskittyy muutamalle kunnalle. Osa kunnista rupeaa vetämään niitä palveluja, jotka ovat olleet in-house-yhtiöissä, omaksi toiminnaksi, ja tavallaan tämä yhdessä tekemisen malli tästä vähenee. Tämä ei ole niin selkeää kuin tässä nyt annetaan ymmärtää, että nyt on markkinat auki. Luvut pitää muistaa, mitkä täällä ovat taustalla, mitkä tällä hetkellä ovat ne luvut tuolla taustalla. Arvoisa puhemies! Tämä 10 prosentin raja on vedetty hatusta. Olisin ymmärtänyt, jos olisi puhuttu 1—3 prosentin rajoista, koska en itsekään näe semmoista tilannetta hyvänä, että jollain 0,1 prosentilla saadaan in-house-asema. Se on ollut väärä tilanne, kun sellaisia tilanteita on ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt meillä on aika paljon semmoisia maakunnallisia in-house-yhtiöitä, ja maakunnissa on parisenkymmentä kuntaa yleensä, ja se mahdollistuisi tällaisella mallilla erittäin hyvin. Arvoisa puhemies! Tähän lakiluonnokseen on annettu poikkeuksellisen paljon negatiivista palautetta, yli 700 lausuntoa, joissa on tullut tyrmäävä palaute tämän lakiesityksen osalta. Eli siinä mielessä kunnat ja hyvinvointialueet ovat nähneet tämän työkaluna, jolla tätä viedään eteenpäin. Tätä asiaa olisi varmaan voitu vielä miettiä myöskin tämän rajan osalta toisenlaiseksi, mutta myöskin sitä, mitkä sektorit tähän otetaan mukaan, millä alueilla halutaan erityisesti kilpailua tehdä. Jätehuolto ja vesi on jätetty. Olisivatko nämä kehitysyhtiöt olleet semmoisia, jotka olisi pitänyt jättää tänne ulkopuolelle, ja olisiko muita alueita, joissa olisi haluttu jollain tavalla tätä rajaa viedä? Sitten, arvoisa puhemies, tämä nopeutettu: vuodessa pitää kuntien tehdä tämä ratkaisu näitten in-house-yhtiöitten osalta, niin että tämä omistusraja tulee toteutumaan tuohon 10 prosenttiin. Se muutos on tosi iso. Ja sitten vielä, kun ne ovat ostaneet kunnallisia palveluja, tehneet sopimuksia erilaisten markkinoilla toimivien yhtiöitten kanssa, ne joutuvat avaamaan ne kaikki sopimukset uudestaan, koska ne ovat ostaneet yhdessä jonkun palvelun, ICT:tä tai joitain muita vastaavia. Nehän menevät uudelleen auki, ja niissä voi olla pitemmät irtisanomisajat kuin tämä yksi vuosi. Tämäntyyppisiä asioita siellä on, käytännön ongelmia, jotka ovat täällä taustalla. Arvoisa puhemies! Tämä kokonaisuus, tämä 10 prosentin raja, on vedetty lähinnä hatusta, ja tämä nopeus, nopea käsittely, on haluttu viedä tässä sillä tavalla, että ei edes kuunneltu EU:sta tulevaa lainsäädäntömuutosta ja sitten sitä käyty läpi. Tässä olisi pitänyt käydä myöskin tätä ulosmyyntirajaa, joka meillä on todella matalalla. Kun katsotaan eurooppalaisessa mittakaavassa, niin se olisi voinut olla korkeammilla luvuilla, jolloin olisi voinut vastata tähän tilanteeseen. Tämä raja olisi osaltaan voinut olla semmoinen, että olisivat jotkut pienet kunnat pystyneet niitä palveluja ostamaan sitten tällaiselta yhtiöltä. Mutta kaiken kaikkiaan tässä lakiesityksessä on tullut hyvin esille se, ja edustaja Hamari hyvin esitti tämän vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutokset tähän ykköskäsittelyyn. Niitä tuen edelleen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys erittäin isosta kuntien toimintaan vaikuttavasta asiasta. Siellä nämä sidosryhmä- eli in-house-yhtiöt ovat olleet luonnollinen osa kuntien välistä yhteistyötä, ja sillä tavalla näitä in-house-yhtiöitä on synnytetty, että monia niitä, mitä kunnat itse tekevät omina palveluinaan, on siirretty sitten yhdessä tehtäväksi in-house-yhtiöön, ja sillä tavalla on tehty yli kuntarajojen yhdessä asioita. Se on ollut se tapa, jolla on pystytty viemään asioita yhdessä eteenpäin. Usein nämä in-house-yhtiöt ovat syntyneet myös keskuskaupunkien ympärille, eli keskuskaupunki on ollut siinä isona toimijana ja sitten ympäristökunnat siitä tulleet osaksi sitä in-house-yhtiötä, ja omistukset usein menevät sen mukaan, miten se liikevaihto käytännössä siellä yhtiössä menee, eli iso on omistanut siitä noin puolet ja sitten nämä pienemmät kunnat yleensä prosenteista ylöspäin. Tämä on ollut se toimintamalli, jossa yleensä toimitaan. Parikymmentä tai 25 kuntaa on monta kertaa tällaisessa yhtiössä, joka tekee niitä. Ne myös syntyvät semmoisille alueille, joilla ei ole luonnollista kilpailua, ja siinä mielessä tilanne on. Nyt tätä ollaan tässä muuttamassa väkisin keinotekoisella kymmenen prosentin rajalla omistuksen osalta, ja jokainen voi miettiä, että kymmenen osakasta voi olla enintään siinä yhtiössä kymmenen prosentin omistuksella käytännössä. No sitten, arvoisa puhemies, paljon puhutaan, että nyt tämä liiketoiminta vapautuu kilpailulle. Meillä julkiset hankinnat Suomessa ovat 38 miljardia euroa, joista nämä in-house-yksiköt, sidosryhmäyksikköhankinnat, ovat seitsemän miljardia euroa — seitsemän miljardia euroa. No, nyt sitten noin puolet tästä seitsemästä miljardista eurosta hankitaan yksityisiltä yhtiöiltä toimintana, ja se toinen puoli on sitten sitä niin sanottua itse tekemistä. No, tämä on se tosiasiallinen tilanne tällä hetkellä. Nyt sitä sitten avataan markkinoille, ja no, avautuuko markkinoille tämä koko kolme ja puoli miljardia tai tämä seitsemän miljardia? Ei varmasti, koska ne isot toimijat voivat jatkaa in-house-yhtiö-toimintaa myöskin jatkossa, ja siinä mielessä tilanne tulee olemaan. Kun nyt Kuntaliitto on tehnyt aika paljon selvityksiä, joissa sidosyksikköjä on läpivalaistu, niin sidosyksiköitä, joissa on enemmän kuin kymmenen omistajaa, on 48 kappaletta ja siellä liikevaihto liikkuu noin kahden miljardin euron suuruusluokassa. Sitten näitten pienempien kuntien osuus tästä on viidestä 15 prosenttiin, eli kilpailulle avautuisi 50:stä 150 miljoonaan euroa. Ei seitsemää miljardia, vaan tämä 50—150 miljoonaa euroa. Tämä on se iso tausta-asia täällä, mitä yritetään nyt myydä vähän isompina lukuina. Isot omistajat jäävät sidosyksikköihin, jotka kilpailuttavat ja jatkavat työskentelyä. Eli tästä tulee erittäin isolta osalta pienille kunnille erittäin hankala asia, ja tämä tulee olemaan tuolla taustalla. Isot kunnat tässä toimivat. Sitten voi sanoa, että hyvinvointialueilla myös on tiettyjä tilanteita, joissa omistusrajat tulevat vastaan. Tampereella ovat muun muassa Sydänsairaala ja Coxa, jotka toimivat valtakunnallisesti, mutta kaikilla ei ole sitä kymmentä prosenttia siinä omistuksessaan, ja Fimlab yhtiönä toimittaa laboratoriopalveluja. Me tullaan näissä asioissa tekemään kovia muutoksia, jos nämä rajat tässä tulevat voimaan. Arvoisa puhemies! Mitä tässä on vielä tämän lain voimaantulon kanssa: Kunnille tämä pitäisi ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä tehdä, ja hyvinvointialueille se on vuoden 29 puoleenväliin vuotta. Eli siellä on siirtymäaikaa enemmän, ja kunnilla on todella vähän aikaa tätä tehdä. Siinä mielessä tässä tulee kuntien mukaan monien satojen miljoonien arvio siitä, kuinka nopeasti tätä toteutetaan, ja tämä tulee maksamaan todella paljon. Myös hallituksen omassa esityksessä puhutaan aika isoista summista. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on sellainen, että tätä on pakko muuttaa varsin nopeasti, jos tämä tällaisena tulee voimaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että taksilakia uudistetaan. Valiokunnan mietintö on siinä hyvin tasapainoinen, ja on koottu monet näkökulmat nykytilanteesta. Jos kansalaisilta kysyy, onko joku asia Suomessa aika huonossa tilassa, niin se on nimenomaan taksi: taksien saatavuus ja taksien toiminta ja sitten siellä olevat hinnoittelut ja osaaminen, kaikki tämä kokonaisuus. Tämä lakiesitys tuo siihen nyt ryhtiä ja korjaa osaltaan esityksen Sipilän hallitukselta, jossa olivat kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset. Sen hallituksen esitys nyt korjataan tässä näin, mikä kannattaa myös muistaa, ja onneksi korjataan. Tämä korjaussarja on tässä mielessä hyvä, että se tekee tästä reilumman toimintaympäristön. Toivon mukaan sitten saamme erittäin korkealla olleen luottamuksen takaisin ja meillä tulee osaava ja ammattimainen henkilöstö sinne ajamaan taksia ja sitten ennen kaikkea me saamme reilut pelisäännöt sinne alalle sillä tavalla, että rehdit yritykset pärjäävät. Ehkä tämä mittarin tuominen tuo myöskin sitten taksit tolpille. Se on tavallaan se hyvä asia tämän osalta. Yhteen asiaan tässä ei puututa, joka on erityisesti harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla ongelma, eli se on taksien saatavuus. Siihen olisi toivonut, että olisi mietitty sitä, miten sen osalta oltaisiin tilannetta parannettu. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen tyytyväinen olen tämän esityksen harmaan talouden torjuntaan liittyviin kohtiin, mitä tehdään nyt tässä ajoneuvorekisteröinnin osalta elinkeinotoimintaan: liikenneluvan liittäminen rekisteritunnukseen, taksin mittarivaatimukset, värilliset rekisterikilvet, hyvämaineisuuden laajennukset ja sitten taksiliikenteen koulutusorganisaatioiden luvanvaraisuusedellytykset ja niin poispäin. Eli siellä tehdään sellaisia asioita, joilla voidaan tarkastaa, mitä tässä ympärillä tapahtuu ja kuinka taksit toimivat. Myös taksimatkojen yhteydessä kerättävä data on osa harmaan talouden torjuntaa. Me pystytään valvontaa tehostamaan paremmin. Kaikki liittyy siihen taksamittarin keräämään tietoon. Eli tällä alueella toivon mukaan saamme sellaisia asioita, jotka vievät taksialaa parempaan suuntaan. Se lausumaehdotus, joka tässä mietinnössä on, on hyvä, että kun ala muuttuu, tekniikoita tulee, erilaiset mahdollisuudet paikantamiseen ja muuhun lisääntyvät, niin ne kaikki pitää huomioida jatkossa. Tässä mielessä toivoisin, että taksiala nyt tervehtyy tästä, ja työ jatkuu. Me toivomme sitä, että me saamme sellaisen toimintakulttuurin sinne, että me taas voimme luottaa taksiliikenteeseen ja myöskin taksien saatavuuteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten kannalta tämä on varmasti semmoinen odotettu esitys, ja varmasti kaikkia kiinnostaa se, kun tämä pitenee viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen passi- ja henkilökorttitietojen uusimisen osalta. Se on hyvä uudistus. Määrät ovat aika isoja, kun ne ovat vuositasolla satojatuhansia — viidensadantuhannen ja miljoonan välillä, kun katsotaan kokonaismääriä. Eli aika moni henkilö on tällaisen asian kanssa tekemisissä vuositasolla. Sitten tämä on oikeastaan paluu vanhaan, sillä ennen vuotta 2006 meillä oli kymmenen vuoden väli passeissa. Siinä mielessä meillä on kokemus siitä, ja kokonaisuudessaan palataan tähän sykliin. Sitten nuorempien osalta on edelleen se viisi vuotta, joka on järkevä. Kun katsoo alaikäisten kehittymistä, niin totta kai se muutos on aika iso siltä osin. Kokonaisuutena voi sanoa, että tämä on kannatettava esitys monesta syystä: aikaa, kustannuksia ja viranomaistyötä säästyy. Arvoisa ministeri, kysyisin tässä nyt: Poliisihallitus on aika lailla johdonmukaisesti vastustanut tätä ajan pidentämistä ainakin tämän esityksen mukaan, ja kansliapäälliköt ovat tehneet selvityksen 2021 — edelleen ongelmaksi tunnistettiin passinhaltijan tunnistettavuuden heikkeneminen ja asiakirjan sisältämän sirun tietoturvan ajantasaisuuden ylläpito. Nämä olivat sellaisia syitä, miksi Poliisihallitus on ollut vastaan tätä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen pidentämistä. Onko tässä nyt tapahtunut siellä päässä joku muutos, että tätä voidaan nyt muuttaa tähän suuntaan? Tämä tunnistettavuus varmasti... Kun ihminen muuttuu kymmenessä vuodessa kohtuullisen paljonkin tietyssä kohtaa, niin onko Poliisihallituksessa [Puhemies koputtaa] nyt tähän asiaan kiinnitetty huomiota? En löytänyt tästä esityksestä muutosta, vain tämän arvelun tästä kohdasta. Mutta muuten kannatettava esitys. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys, joka käsittelee työeläkejärjestelmän uudistamista ensi vuoden alusta, koskee osakepainon kasvattamista sijoituksissa ja indeksijarrun laittamista sellaiseen tilanteeseen, jossa inflaatio on korkeampi kuin palkkakehitys. Nämä molemmat asiat vahvistavat sitä tilannetta, että meidän eläkemaksun taso tiedetään jatkossa hyvin. Se ei puutu eläke-etuuksiin, ja sitten tässä pystytään varmistamaan se, että me pidämme tästä järjestelmästä huolta. Tämä jatkaa sitä perinnettä, että noin kymmenen vuoden välein tehdään Suomessa eläkejärjestelmään uudistuksia, joilla pidetään se ajantasaisena. Erityisen tärkeätä tässä on huomata myös se, että tämä eläkejärjestelmä uudistettiin neuvotellen, ja tälle asetettiin 0,4 prosentin tavoite pitkässä juoksussa vaikuttaa julkiseen talouteen. Tämä neuvottelutulos tarkoittaa 0,8:aa prosenttia, noin kahta miljardia euroa, eli tehtiin erittäin hyvä ratkaisu myöskin julkisen talouden kannalta. Tämä TyEL-järjestelmän uudistaminen tältä osin on hyvä, toisin kuin YEL-järjestelmän uudistaminen, jota tässä nyt ollaan tekemässä, kun sieltä tulee sadan miljoonan kulu valtiontalouteen. Tässä mielessä se ei tätä julkista taloutta ole vahvistava, kuten tämä pitkässä juoksussa on. Erityisen tyytyväinen tässä täytyy olla siihen, että kun tätä rahastointiastetta kasvatetaan, niin nuorten eläkkeet varmistetaan tällä myöskin osiltaan, ja nimenomaan se on tässä hyvä asia. Nuorille tätä eläkejärjestelmää pitää avata. Meillä on hyvä eläkejärjestelmä, ja se on maailman mittakaavassa erittäin korkealle arvostettu. Itse luotan siihen, että tämä eläkejärjestelmä toimii erittäin hyvin jatkossakin. Se toinen iso uudistus, jota tässä tehtiin, on tämä indeksijarru tai ‑rajoitin, niin kuin täällä sanotaan. Se tarkoittaa sitä, että kun esimerkiksi nyt 2022—2023 oli korkea inflaatio energiakriisin ja muitten seurauksena, niin tällaisessa tilanteessa eläkkeiden noston nousukulmaa leikataan. Se leikkaus olisi ollut noin yhdellä kolmasosalla tällaisessa tilanteessa eläkkeiden nostossa, eli puhutaan merkittävästä asiasta. Kokonaisuudessaan se olisi ollut eläkemenoissa, jos se olisi toteutunut silloin tällaisella tavalla kuin tässä on, noin miljardi euroa vuositasolla. Puhutaan erittäin merkittävistä muutoksista. Onneksi tämä tilanne kohdistuu aika harvoin, noin 7—10 vuoden välein. Tämä järjestelmä on hyvä, ja tätä kannattaa viedä eteenpäin. Kannatan tämän hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistus hyväksyttiin pitkällisten neuvottelujen jälkeen vuonna 2024. Me sosiaalidemokraatit pidämme uudistusta tärkeänä. Pakti tarjoaa EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineen, jolla unioni voi edelleen tehostaa ulkorajojensa valvontaa, luoda tehokkaita ja oikeudenmukaisia ja väärinkäytöksen estäviä turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä sekä perustaa muuttoliikkeen yhteiseen hallintaan yhteisvastuujärjestelmän, jossa jäsenvaltioita ei jätetä yksin paineen alle. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi EU:n uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Suuri osa säädöksistä on suoraan sovellettavia asetuksia. Päällekkäinen kansallinen lainsäädäntö kumottaisiin. Kansallista liikkumavaraa sisältävien säännösten osalta säädettäisiin uutta kansallista lainsäädäntöä ja muutettaisiin voimassa olevaa. Liikkumavaraa sisältyy erityisesti toimivaltaisiin viranomaisiin, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintaan, oikeusapuun, muutoksenhakuun sekä vastaanottopalveluihin. Arvoisa puhemies! Valiokunta on käsitellyt laajaa esityskokonaisuutta huolellisesti. Vaikka kokonaisuus on pääosin kannatettava, liittyy sen sisältämiin oikeusavun rajoituksiin ongelmia, joita sosiaalidemokraatit eivät voi hyväksyä. Turvapaikkahakijoiden oikeusapua rajoitettiin vuonna 2016 hyväksytyllä lakimuutoksella, jonka myötä oikeusapuun kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa käsiteltäessä ei enää kuulunut avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa, jollei se ollut erityisen painavista syistä tarpeen. Oikeusavun rajaaminen havaittiin jälkikäteen ongelmalliseksi, sillä hallinto-oikeuksien Maahanmuuttovirastoon palauttamien tapausten määrä kasvoi huomattavasti, ja näin ollen tuomioistuinten ja Maahanmuuttoviraston työmäärä ja resurssitarve kasvoivat. Samalla käsittelyajat pitenivät. Lisäksi kysymys on aina myös haavoittuvassa olevien oikeusturvan toteutumisesta. Näistä syistä johtuen Sanna Marinin hallituksen kaudella kansainvälistä suojelua hakevien oikeus oikeusapuun palautettiin oikeusapulain yleisten edellytysten mukaan määräytyväksi. Nyt tilannetta vietäisiin jälleen väärään suuntaan. Siksi katsomme, että oikeusavun saamista ei tule rajoittaa. Oikeudellisen avustajan merkitys kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen selvittämisessä on keskeinen. On sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että turvapaikkaperusteet kyettäisiin selvittämään asianmukaisesti, riittävästi ja viivytyksettä jo hallintomenettelyvaiheessa. Arvoisa puhemies! Edellä esittämieni perusteella teen vastalauseen 1 mukaiset muutosesitykset ja ehdotan, että lakiesitykset hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi ykköslakiehdotuksen 9 §:n 2 momentti poistetaan.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä yhteenvedonomaisesti voisi sanoa, että tämä lainsäädäntö, mikä tässä nyt on tehty, ei ole riittävä. Nämä ovat selkeyttäviä lainsäädäntökohtia mutta eivät vaikuta tähän nykytilanteeseen kovin paljon. Määräaikaisuuksiin liittyvä syrjintä jää edelleen piiloon. Siihen ei ole tullut tässä vastausta. Perhevapaalta palaavien suoja on edelleen puutteellinen. Siihen olisi pitänyt tehdä tässäkin yhteydessä muutoksia. Oikeussuojakeinot ovat edelleen liian heikot. Niihin olisi pitänyt tehdä korotuksia, niin kuin olemme tässä esittäneet. Lainsäädännön kokonaisuudistukset, mitä tässä on tehty, lisäävät mahdollisuutta syrjintäriskiin ja perhe- ja raskausvapaasyrjintään. Tässä mielessä meille jää paljon tehtävää, ja seuraavan lainsäädäntöuudistuksen, joka koskee tasa-arvolakia, pitää ottaa näitä asioita paremmin huomioon. Siinä mielessä nämä lakimuutokset, mitä olemme tässä esittäneet, parantaisivat tätä nykytilannetta, mutta hallituksen esitys toteaa sen olemassa olevan tilanteen käytännössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yksilöllä tai ammattiliitolla ei ole itsenäistä oikeutta saattaa työelämää koskevaa syrjintäasiaa lautakunnan käsiteltäväksi, mikä heikentää keskeytyssäännöksen käytännön merkitystä. Meidän tarvitsisi saada matalan kynnyksen oikeuskeinoja tällaisissa syrjintätilanteissa käyttöön, ja sen takia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan olisi hyvä viedä niitä asioita käräjäoikeuden sijaan, ja saataisiin niitä asioita käsiteltyä siellä nopeammin ja pienemmin kustannuksin. Tämän ongelman laajuudesta kertoo aika paljon se, että kun tasa-arvovaltuutettu antaa aina raportin siitä, kuinka paljon on ollut yhteydenottoja, niin tasa-arvovaltuutettuun oli 1 338 yhteydenottoa viime vuonna ja syrjintään liittyvistä yhteydenotoista raskaus- ja perhevapaasyrjintään liittyviä oli 262 yhteydenottoa. Se vastasi lähes kahta kolmasosaa kaikista työelämää koskevista yhteydenotoista, eli puhutaan merkittävästä määrästä näitä toimia. Arvoisa puhemies! Sen vuoksi, kun tätä oikeuskäsittelyä ja muuta halutaan joustavoittaa ja pienemmin kynnyksin viedä niitä asioita eteenpäin, myöskin tätä pelotevaikutusta, jossa hyvityksen vähimmäismäärä on nykyisin noin 4 300 euroa, niin vastalauseessa ehdotetaan hyvityksen nostamista 8 000 euroon. Eli sitä pelotevaikutusta tulisi myöskin siinä, että tiedetään, mitä siellä tapahtuu, jos oikeudessa tapahtuu niin, että tämmöinen todetaan näytetyksi. Eli se on myöskin sillä tavalla tärkeä viesti työnantajille ja kaikille, jotka tässä yrittävät tätä asiaa viedä väärään suuntaan. Sitten kun näitä ammattiliittojen ja muiden tahojen kommentteja näissä kuulemisissa on tullut, niin siellä myös tuli muun muassa JHL:ltä ja muilta nostamista työhönottotilanteissa ja esitettiin hyvityksen määriä jopa 10 000:een ja työhönottotilanteessa 50 000:een. Tuossa on vähän pienempiä summia. PAM esitti, jos on paljon työntekijöitä, hyvityksen enimmäismääriä korkeammaksi ja sitten myöskin totesi, että sovittelu ja matalamman kynnyksen käsittely lyhentäisi prosessien kestoa ja vähentäisi tuomioistuimien kuormaa, mikä on tärkeää huomioida. Sitten TANE, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, totesi tässä, että raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumista tulisi jatkossa vahvistaa korottamalla perhevapaalta palaavien irtisanomissuojaa ja nostamalla tasa-arvolain syrjinnän kiellon rikkomisesta määrättyä hyvitysten tasoa. Eli samansuuntaisia viestejä tuli. Tämä irtisanomissuojan vahvistaminen oli se lakialoite, minkä edustaja Gebhard oli aikaisemmin tehnyt. Se tässä käsittelyssä tulee, mutta sitten myöskin näissä lausumissa tulemme esittämään, että tehtäisiin laajempi tasa-arvolain kokonaisuudistus, jonka yhteydessä näitä asioita pitäisi sitten käsitellä laajemmin. Tehy, kun katsotaan näitä muutoksia, hyvin selkeästi toi esiin, että tasa-arvolain muutokset ovat täysin riittämättömiä jo nyt olemassa olevaan syrjintätilanteeseen puuttumiseksi, jos samaan aikaan katsotaan tämä määräaikaisuuksia koskeva lakiesitys, joka on täällä mennyt läpi. Eli aika lailla selkeitä viestejä näitten osalta on tullut. Myös OAJ toteaa, että nämä esitykset ovat sinänsä kannatettavia, niin kuin tämä lainsäädännön muuttaminen siten, että oikeuskäytäntö tulee lakiin paremmin kuvattuna. Yhteenlaskettuna raskauteen ja perhevapaisiin perustuvan syrjinnän tilannetta Suomessa kokonaisuudessaan tämä heikentää, koska niitä lakiesityksiä on täällä tullut. Meidän asiantuntijakuulemisissamme aika lailla tuli selväksi tämä viesti, ja sen vuoksi esitettiin näitä vahvistuksia näihin toimenpiteisiin, joilla tätä tasa-arvolain uudistusta tehtäisiin ja muutettaisiin, että sillä olisi todellisia vaikutuksia. Nämä olivat niitä syitä tässä, pieni otanta siitä asiantuntijakuulemisten joukosta, jota me käsittelimme tuolla valiokunnassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelman kirjausta tehokkaammasta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän ehkäisemisestä. Esityksen pykälämuutokset eivät kuitenkaan toteuta tätä hallitusohjelman kirjausta. Hallituksen aiemmat työelämäheikennykset, joilla lisätään työelämän epävarmuutta, heikennetään naisten ja nuorten asemaa työelämässä, lisätään raskaus- ja perhevapaasyrjintää, kumoavat tämän esityksen pienet muutokset tasa-arvolakiin. Irtisanomissuojan heikentäminen ja perusteettomien määräaikaisuuksien lisääminen monien muiden muutosten kanssa heikentävät työntekijöiden työsuhdeturvaa. Perusteettomien määräaikaisten työsopimusten mahdollistavassa hallituksen esityksessä taasen todetaan, että se lisää määräaikaisten työsopimusten määrää ja vähentää täten kokoaikaisten, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten määrää ja että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Yleisin syy olla jatkamatta määräaikaista työsuhdetta on työntekijän raskaus. Tasa-arvolakiin tehtävät muutokset ovat tarpeellisia. Silti niillä ei pystytä vastaamaan ongelman laajuuteen nähden riittävällä tavalla eikä kuten hallitusohjelmaan on kirjattu. Muutokset vahvistavat vain nykyistä oikeuskäytäntöä eivätkä tuo siihen mitään lisää tai mitään uutta. Arvoisa puhemies! Meillä on koko opposition vastalause, jossa keskeistä on, että parannetaan tätä hallituksen esitystä. Ensinnäkin työnantajalle olisi säädettävä selvitysvelvollisuus, joka on samanlainen kuin perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia lisäävän esityksen velvollisuus. Tälle selvitykselle ei ole määrätty määrämuotoa, se on vapaamuotoinen, eikä sen antamatta jättämistä ole sanktioitu millään tavalla. Selvitysvelvollisuuden tulisikin koskea myös tilanteita, joissa työnantaja muutoin on saanut tiedon raskaudesta kuin työntekijän itsensä kertomana, kuten esityksessä perustellaan. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin tulisikin olla vähintään syrjintähyvityksen määrässä huomioitava ja sitä selkeästi korottava seikka. Toiseksi hallitus ei esitä myöskään syrjintätapauksista maksettavien hyvitysten korottamista. Hyvitysten tulisikin olla nykyistä korkeammat ottaen huomioon edellä mainittujen työlainsäädännön heikennysten yhteisvaikutukset työntekijöiden työsuhdeturvaan. Seuraamusten olisi oltava aidosti pelotevaikutuksiltaan suurempia. Olemme esittämässä niihin korotuksia. Kolmanneksi hallituksen esityksessä ehdotettu säännös kahden vuoden kanneajasta koskisi myös syrjintää työhönottotilanteessa. Lisäksi lakiin lisättäisiin säännös kanneajan kulumisen keskeyttämisestä asian tultua vireille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Tämäntyyppisiä asioita olemme täällä esittämässä. Arvoisa puhemies! Näitten muutosten ja lähtökohtaisesti näitten perustelujen osalta, mitä tuossa lyhyesti esittelin, ehdotamme vastalauseen mukaisesti, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna vastalauseen mukaisena, ja sitten toisessa käsittelyssä tulemme esittämään kaksi lausumaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä yksittäinen toimi, joka ehkä auttaa arvioimaan näiden työllisyyspalvelujen toimivuutta ja aktivointitoimien toimivuutta. Meillä on tällä hetkellä 333 000 työtöntä työnhakijaa ja sen lisäksi 90 000 palveluissa, eli laaja työttömyys on 424 000 tänään tulleitten tietojen mukaan, ja työttömyys on jatkanut kasvuaan. Erityisen huolestuttava tieto on tässä se, että pitkäaikaistyöttömien, yli kaksi vuotta työttömänä olleiden, osuus on kasvanut 25 prosentilla. 72 500 on ollut pitkäaikaistyöttömiä, mikä on 14 500 enempi kuin viime vuoden huhtikuussa. Eli nyt kaikkia toimenpiteitä, millä edesautetaan työllistymistä ja niitten toimien vaikuttavuutta, kannattaa edistää. Tämä tulorekisterin tietojen saaminen näitten toimien vaikuttavuuden selvittämiseksi auttaa. Kun verrataan niitä, jotka eivät ole saaneet palveluita, niihin, jotka ovat saaneet, niin tämä auttaa tällaisessa arvioinnissa hyvin, samoin yksittäisten toimien osalta, näkyykö se tulorekisterissä työllistymisenä ja näkyykö se tulojen kasvuna. Tämä on sillä tavalla erittäin hyvä asia. Sitten voi sanoa, että kun kunnille on nyt tässä tullut vähän uusia omiakin toimenpiteitä, niin me pystytään arvioimaan myös niitä, mikä on tässä tärkeä osa. Tämä tieto, joka on tuolla työllisyyspalveluissa ja sitten kuntien osalta, on semmoista julkista tietoa, jota ne voivat jakaa keskenään, ja silloin saadaan vaikuttavampia toimia laajemmin tehtyä. Tämä on tärkeä asia tältä osin. Ja kun tämä on kuitenkin näin pieni hallinnollinen asia siirtää näitten tietojen antamista työvoimaviranomaisille ja KEHA-keskukselle tutkimuksia varten, niin minusta tätä kannattaa viedä eteenpäin. Tämä on hyvä asia. Olen tästä puhunut jo aiemmin ministeri Marttisen kanssa, ja nyt näen tämän. Kiitokset siitä, että tämä lakiesitys on täällä meillä käsittelyssä. Meillä on erittäin vakava työttömyys, ja kaikkia keinoja, joilla saadaan niitä vaikuttavia toimenpiteitä aikaiseksi, on tässä tarpeen tehdä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu aika paljon valtiontaloudesta ja sen osalta kaikista niistä kysymyksistä. Ehkä kaikkein tärkein asia on, kun tässä käydään läpi tätä hallituksen vuosikertomusta viime vuodelta, että siellä tosiasiassa on käynyt niin, että työllisiä on vähemmän kuin aikaisemmin ja työttömiä on noin 40 000 enempi kuin aikaisempana vuotena. Että kyllä tämä suunta on ollut tämän hallituksen omankin raportin mukaan sellainen, että siellä paljon korjattavaa on. Sitten jos ajatellaan, että työllisyys on ollut tässä se keskeinen keino, millä valtiontaloutta tasapainotetaan sen kahden miljardin euron verran, niin nyt ollaan tosi kaukana siitä, ollaan melkein päinvastaisessa luvussa, kun katsotaan tätä tilannetta. Eli tämä kokonaisuus. Sitten pääministeri tuossa esittelypuheenvuorossaan mainosti tätä YEL-uudistusta, jossa korjataan viime kauden toimenpiteitä. Täällä on tullut edustaja Lohelta monta kertaa, että viime kaudella tarkistettiin paria pykälää. Tosiasiassa se on vanha järjestelmä. Siellä pienituloiset yrittäjät maksavat vähän liikaa ja isompi- ja keskituloiset yrittäjät alivakuuttavat itseään, ja se järjestelmän ongelma on käytännössä siinä. Sitä alapäätä nyt tässä saadaan korjattua, mutta se tulee valtiolle aika kalliiksi, noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on aika iso osa, ja se siirtyy seuraavalle hallitukselle. — Nämä ovat sellaisia kohtia, joita tässä nyt halusin nostaa. Vielä yksi erittäin mielenkiintoinen osa tässä raportissa liittyy sivuun 145, jossa käsitellään verovajetta. Arvonlisäverovaje vuonna 2024 oli 670 miljoonaa euroa, ja se on todella iso määrä. Se sisältää verovelkoja, ja valtaosa on sitten ilmoitusvirheistä johtuvaa arvonlisäveron vajetta. Eli 670 miljoonaa euroa ja sitten ansio- ja pääomatulojen verotuksen verovajetta on 200 miljoonaa euroa. Yhteensä tämä verovaje on 870 miljoonaa euroa, ja voi sanoa, että tämä meidän veronkantosysteemi ei ole ihan aukoton, koska näin isoista määristä puhutaan. Eurooppalaisittain meidän arvonlisäverokanto on parempi kuin Euroopassa, mutta silti meilläkin vuotoa on aika paljon. Täällä varmasti on osa sitä harmaata taloutta, ja sitten kun nämä ovat satunnaisotantoja, me ei voida tietää ihan tarkkaa, oikeata lukua näitten osalta. Sen takia olisi hyvä, että rehelliset yrittäjät ja palkansaajat pärjäisivät tässä kilpailussa, mitä työn osalta taistellaan. Tämän halusin tässä nyt nostaa esiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan aika usein tästä julkisten menojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Se on nimenomaan suhde bruttokansantuotteeseen, tämä 55—60 prosenttia, mikä luku täällä aina kulloinkin esiintyy, eli siihen bruttokansantuotteen arvonlisäykseen julkisen sektorin osuus on ehkä 20—25 prosenttia, siihen bkt:hen noin arvonlisäysmielessä, koska tulonsiirrot ja sosiaalietuudet eivät suoraan kasvata bkt:tä. Täytyy tämä ero aina muistaa, kun puhutaan tästä. Jossain nämä julkisen puolen toiminnot on rahoitettu yksityisellä puolella, ja ne ovat sen takia siellä puolella sitten. Se vertailu kansainvälisesti on aika vaikeata. Arvoisa puhemies! Miksi pyysin puheenvuoron? Tosiasioissa pitää pitäytyä, niin kuin Hoskonen tässä toi esiin. Kun katsotaan meidän valtionvelkaa, joka on nyt aika tarkkaan kohta 200 miljardia tällä hetkellä, niin siitä 106 miljardia oli ennen Sanna Marinin hallitusta, ja sitten Sanna Marinin hallituksen jälkeen se oli noin 156 miljardia, ja nyt ollaan siellä 200 miljardissa, ja se nousee sinne 215—220 miljardin luokkaan tällä hallituskaudella. Käytännössä puolet velasta on ollut ennen näitä kahta hallitusta. Sanna Marinin hallituksen aikana otettiin vajaa yksi neljäsosa, ja tämä hallitus tulee ottamaan velkaa reilusti yli yksi neljäsosan. Nämä mittaluokat pitää muistaa, kun täällä puhutaan, kuka mitäkin on tehnyt. Tämä aina täällä minua ärsyttää erittäin paljon, kun väännetään aina väärin niitä asioita. Sitten tämä velkasuhde on todella kasvanut kovalla kädellä. Siinä mielessä tämä on meidän yhteinen ongelmamme, ja tässä porukassa kaikki täällä salissa käytännössä ovat olleet ottamassa velkaa vuosikymmenten aikana. Siinä mielessä on semmoista ylen määrin syyttelyä ja sanomista siitä, että nyt tämä on saatu kääntymään, kun tosiasiassa Orpon—Purran hallitus tulee olemaan historian eniten velkaa oleva hallitus, kun katsotaan miljardeja euroja, näitä lukuja. Nämä luvut ovat todella isoja, ja siinä mielessä nämä luvut ovat faktoja. Mutta eihän kukaan haluaisi, että näin olisi. Me haluamme, että talous kasvaisi ja työllisyys kasvaisi ja niitä asioita tehdään, millä työllisyyttä ja taloutta saadaan kasvuun. Tämä välillä unohtuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun tässä kuuntelee puheenvuoroja, jää kysymään, että mikähän hallitus se oli, joka vei meidät tähän liiallisen alijäämän menettelyyn. Ensinnäkin tilanne on se, että tämä hallitus lupasi omassa ohjelmassaan, että ”hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on saada aikaan kestävää kasvua. Hallitus kuroo umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä sekä kääntää Suomen velkaantumisen laskuun.” Tämä oli hallitusohjelman kirjaus, ja tosiasiat kertovat nytten aivan muuta. Kun hallitus aloitti, julkisen talouden velkasuhde oli vuoden 2023 lopussa 76 prosenttiyksikköä. Viime vuoden lopussa se oli 88,5 prosenttiyksikköä, ja nyt se menee yli 90 prosentin, ja tässä mielessä noin 15 prosenttiyksikköä on kasvanut velkasuhde. Tässä äsken todistettiin, että nyt on kääntynyt syvemmälle tämä laiva. Sitten kun katsotaan valtiontalouden alijäämää hallituskauden aikana, jos vertaa sitä edelliseen hallitukseen, jolla oli 18 miljardia se korona, niin koko hallituskauden alijäämä oli 43 miljardia euroa sen neljän vuoden aikana. Nyt tämän Orpon—Purran hallituksen alijäämä tulee olemaan ensi vuoden loppuun mennessä vähintään 51 miljardia euroa — vähintään 51 miljardia euroa — ja perintö on tätäkin suurempi. Tässä todistetaan, että nyt on saatu aikaan käänne. Tosiasiassa meillä on menty syvemmälle, ja velkasuhteen muutos on vienyt sitä näillä luvuilla, että nähdään, kuinka syvälle on menty. On jouduttu liiallisen alijäämän menettelyyn tämän osalta. Sitten näistä sopeutustoimista: Valtiontalouden tarkastusvirasto sanoo tästä kuudesta ja puolesta miljardista, joka tässä selonteossa mainitaan, sillä tavalla, että hallituksen toimien julkista taloutta vahvistava vaikutus supistuu viraston mukaan noin kolmeen ja puoleen miljardiin euroon, mikäli työllisyystoimien arvioitu kahden miljardin euron vaikutus sekä hyvinvointialueiden noin yhden miljardin euron säästöt otetaan tarkastelun ulkopuolelle. Niitä työllisyysvaikutuksia ei tule tämän hallituskauden aikana, jolloin voi heti suoraan sanoa, että on menty toiseen suuntaan näitten osalta. Sitten kun katsotaan tätä alijäämää, 17 miljardia euroa, ja täällä todistettiin, että kaksi kolmasosaa on korkoja ja puolustukseen liittyviä menoja, niin kuusi miljardia euroa jää vielä muuta alijäämää, mikä on jopa suurempi kuin alijäämä oli Sanna Marinin hallituskauden lopulla, kun sieltä otetaan korot pois samalla tavalla. Eli tässä mielessä nämä toimenpiteet eivät ole olleet niin vaikuttavia kuin aina annetaan ymmärtää. Hyvä olisi, jos tämä käänne tapahtuisi työllisyydessä ja näkyisi kotimaisessa kulutuksessa. Kotimainen kulutus on noin puolet bkt:stä, ja kun se on ollut nollan pinnassa ja kuluttajien luottamus on todella epävarmaa, niin sitä ei ole näkynyt. Vienti ei yksin vedä Suomea kasvuun, siihen tarvitaan myöskin kotimarkkinaa. Pääministeri Orpo sanoi tuossa aiemmin, kun kysyin, minkälaista kasvua vuonna 2023, 2024 ja 2025 olisi pitänyt olla, kun tällä hetkellä siinä todelliset luvut olivat vuodelle 23 miinus 1,3, vuonna 24 oli 0,4 plussaa ja viime vuonna 0,2 plussaa, että näitten tilalla olisi pitänyt olla noin puolitoista prosenttiyksikköä korkeammat luvut, niin että silloin meidän velkasuhde olisi taittunut. Eli tämä on varmasti siitä kiinni, että kun meidän bkt:stä puolet on kotimarkkinaa ja kotimarkkina on ollut aneeminen, niin se on osaltaan myöskin vaikuttanut siihen, että Suomen talous ei ole kääntynyt nousuun ja tätä velkasuhdetta ei ole saatu kääntymään. Siitä, että niin sanottuun velkajarruun ei ole vasemmistoliitto sitoutunut: He ovat sitoutuneet myös tähän EDP:n, EU:n velkasäännösten, mukaisiin toimiin, ja meidän vaalikaudesta kaksi kolme vaalikautta eteenpäin nämä EU-säännökset tulevat ohjaamaan niitä sopeuttamislukuja. Tämä 8—11 miljardia euroa tulee suoraan niistä säännöistä, ei meidän omista velkajarrusäännöistä. Ne tulevat siellä sitten myöhemmin, kahden kolmen vaalikauden päättyessä. Nyt siinä EU:n velkajarrusopimuksessa on tämä menettelytapa siitä, miten näitä asioita käsitellään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla ollut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana semmoinen asia, josta täällä on käyty vähän väliä keskustelua: kuinka hyvinvointialueitten rahoitusta hoidetaan ja kuinka pitkä alijäämän kattamisaika niille annetaan. Asia on ollut keskustelussa syksystä 2023 asti, ja siitä asti SDP on esittänyt, että tätä alijäämän kattamisaikaa pitäisi pidentää, koska se alijäämä vuodesta 23 ja vuodesta 24 on niin iso, että sitä ei pystytä kattamaan vuoden 26 loppuun mennessä. Tässä lakiesityksessä sitä nyt pidennetään tuonne vuoteen 29, ja meidän ajatus oli, että sitä olisi pitänyt pidentää vuoden 30 loppuun saakka ja sillä tavalla antaa tilaa, että hyvinvointialueet olisivat pystyneet paremmin sopeuttamaan toimintaansa. Siellä on nyt tehty semmoisia asioita, jotka ovat olleet lyhytnäköisiä, siellä on paljon yt-menettelyjä ja muita ollut, ja tätä sopeutusta on tehty nyt aika kovalla kädellä rahoituksien osalta. Sitä ovat vielä lisänneet myöskin hallituksen toimenpiteet hyvinvointialueitten rahoituksen osalta, joissa on tapahtunut monta askelta tässä vuosien aikana, ja nyt viimeisin on käytännössä noin 390 miljoonan euron leikkauspaketti. Meillä oli eilen Pirkanmaan hyvinvointialueen talousseminaari, jossa kerrottiin hyvinvointialueen tilanteesta ensi vuoden osalta, ja kyllä haasteet tulevat olemaan erittäin isot. Vaikka Pirkanmaakin on ollut yksi niistä alueista, joka todennäköisesti pääsee tämän vuoden lopussa siihen alijäämän kattamistavoitteeseen, mikä on nyt se alkuperäinen alijäämän kattamistavoite, niin kyllä meillä tulee olemaan aika tiukka ensi vuosi tämän osalta. Siinä mielessä olisi ollut kyllä paikallaan, että tätä kattamisaikaa olisi nyt annettu. Se olisi myös pitänyt tehdä ennemmin. Hyvä, että tehtiin nytkin, mutta vähän alamittaisena ja liian lyhyenä. Kuitenkin tämä on parempi kuin että sitä ei olisi tehty, ja tässä mielessä on uskoakseni niin, että me tulemme tätä lakiesitystä tässä toisessa käsittelyssä sitten puoltamaan, vaikka yritimme saada sille vähän pitempää aikaa tuossa käsittelyn yhteydessä. Tässä mielessä tämä keskustelu varmasti tulee jatkumaan tästä vuosia eteenpäin, koska hyvinvointialueet ovat erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa tällä hetkellä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä voi tätä yleiskeskustelua tämänkin osalta käydä, ja kun katsotaan tätä eläkejärjestelmän kehitystä sieltä 60-luvun alusta, niin silloin eläkettä alle 23-vuotiaat eivät ansainneet ollenkaan, karttuma oli yksi prosenttiyksikkö ja lyhyistä työsuhteista, alle kolmen kuukauden, ei tullut eläkettä ollenkaan. Nyt ollaan siinä, että on koko työura ja ensimmäisistä kympeistä lähtien, kun palkkaa saa, rupeaa kerryttämään eläkettä. Tässä mielessä tämä on muuttunut. Sitten erilaiset karttumat, joita oli julkisella puolella ja yksityisellä puolella, ovat nyt yhdenmukaiset. Kyllä me ollaan aika pitkä matka kuljettu tässä. Myös eläkeikää on tässä nyt sitten muutettu. Vuoden 2017 ratkaisussa, jota olin itse neuvottelemassa, eläkeikää nostettiin niin, että käytännössä ensin siihen 65:een ja nyt sen jälkeen sitten sen mukaan, miten keskimääräinen elinaika kehittyy, niin kaksi kolmasosaa siitä käytetään työntekoon ja yksi kolmasosa käytetään sitten eläkkeelläoloaikaan, niin että siellä tämmöinen automaatti käytännössä on. Edustaja Lindén puhui tässä hyvin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisistä ja siitä, mitä syitä siellä on taustalla. Sitten tässä järjestelmässä, jos näitä ongelmia haetaan, meidän järjestelmän tilanne on se, että työkyvyttömyyseläkkeiden taso on noin 1 200 euroa, kun normieläkkeet ovat noin 2 000 euroa. Siinä näkee sen aika ison osan, mikä tässä on. Sitä korjattiin silloin vuoden 2017 ratkaisussa jonkin verran, mutta se edelleen pysyy alempana. Tässä mielessä joka joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, saa aika pienen eläkkeen. Se on vielä tämmöinen meidän haaste. No, sitten jos tästä indeksirajoittimesta puhutaan, niin silloin kun meillä oli inflaatio korkealla 23—24, se olisi tarkoittanut, että eläkkeiden nostosta noin yksi kolmasosa olisi leikkaantunut siinä vaiheessa pois. Jos olisi ollut noin satasen nousu eläkkeelle niillä prosenteilla, mitä siinä oli, niin olisi leikkaantunut kolmasosa siitä pois, niin että nousukulma olisi otettu aika lailla pois. Se on merkittävä silloin kun se istuu kohdalleen. Tämän osalta, mitä edustaja Satonen sanoi tästä maahanmuutosta, tosiasia on, että se on nimenomaan näin kuin hän kuvasi sitä, miten me saadaan työperäistä maahanmuuttoa ja sitä kautta tehtyä, niin että he ovat oikeasti töissä täällä. Meillä on tällä hetkellä aika paljon omaa työvoimaa nytten työttömänä, ja maahanmuutto ei ole tässä se akuutein tarve, työperäisen osalta, mutta tiettyihin ammatteihin on, ja toivottavasti jatkossa sitten pystytään sitä hallitsemaan asianmukaisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käytin tuossa varmasti vakauttaja-sanaa, ja tarkoitin koko ajan indeksirajoitinta, niin että jos sen saa pöytäkirjaan jossain kohtaa korjattua sitten. — Arvoisa puhemies! Suomen eläkejärjestelmä haastaa oikeastansa neljää asiaa. Se ei ole tämä järjestelmä sinänsä. Meillä yksi asia on tämä huoltosuhde, joka on nyt aika pieni, kun meillä on syntyvyys siellä 1,25, ja se on yksi kysymys. No, sitten toinen kysymys tulee olemaan, minkälaista työllisyyspolitiikkaa me tehdään ja kuinka me tämä huoltosuhde ja työllisyysaste saadaan sillä tavalla tehtyä, että meillä on työelämässä riittävästi ihmisiä. Kolmas asia on se, että työurien pituus on tärkeässä roolissa, miten se tullaan tekemään, kuinka me saadaan alusta työuralle, miten se työura itsessään kehittyy ja kuinka pitkään me ollaan työelämässä. Nämä ovat niitä asioita, että mitä pitempään niitä pystytään tekemään, niin pystytään hyvin hoitamaan. Sitten neljäs asia, joka tässä naisten ja miesten eläkkeiden eroa eniten selittää, on se, että se tulee suoraan sieltä työelämästä niitten palkkaerojen kautta, koska tämä järjestelmä antaa euron eurosta tavallaan käytännössä siihen, mikä on eläke — se suhde säilyy siellä, mikä on ollut työelämässäkin se palkkojen ero. Eli työelämässä pitää naisten ja miesten palkkaeroja saada kavennettua, ja sillä korjataan myöskin naisten eläkkeiden tasoa. Viides asia vielä, joka tähän tulee, on se, kuinka paljon meillä ihmisiä siirtyy ennen alinta eläkeikää työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on itse asiassa aika iso luku, kun noin 17 000 ihmistä vuositasolla siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle. Noin 30 prosenttia ei pääse siihen alimpaan eläkeikään. Nämä asiat haastavat enemmän tätä eläkejärjestelmää ja ihmisten eläkkeiden tulevaisuutta kuin itse tämä järjestelmä, joka on nyt tässä viilattu noin kymmenen vuoden välein. Se järjestelmän hyvyys on tässä ollut, että noin kymmenen vuoden välein eläkejärjestelmää uudistetaan ja sitä ajantasaistetaan aina kulloisenkin tilanteen mukaan ja huomioidaan ympärillä tapahtuvat muutokset. Sillä tavalla saamme sen pidettyä hyvin ajan tasalla, ja työmarkkinajärjestöt ovat jo sopineet, että 2030-luvulla taas tämä käydään läpi. Tämä on oikea tapa tehdä tätä. Eläkejärjestelmä ei saa tässä salissa olla huutokaupalla, niin että huudetaan, mikä on eläkeikä ja mikä on eläketaso, vaan se pitää tehdä harkitusti ja tarkkojen laskelmien perusteella ja yhteistyössä sopien. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Taitaa olla tämän illan yksi suurimpia asioita käsittelyssä, kun katsotaan näitä työeläkejärjestelmän muutoksia, mitä tässä ollaan siihen tekemässä. Täällä työmarkkinajärjestöjen keskinäisiin neuvotteluihin on saatu aikaiseksi työeläkejärjestelmää koskeva muutos, jossa osakepainoa kasvatetaan sijoituksissa ja tehdään indeksivakautta tänne järjestelmään, ja siinä mielessä on aika isoja muutoksia tältä osin. Nyt kun sijoitustuottojen osuutta kasvatetaan, niin se mahdollistaa myöskin sen, että on mahdollista saada eläkemaksuakin pitkässä juoksussa tasoitettua, ja tämä iso kuva tässä on se, että nyt kun tätä eläkejärjestelmän uudistusta tehtiin, niin tällä asetettiin tavoite, että 0,4 prosenttia julkiseen talouteen pitäisi olla tällä positiivisia vaikutuksia. Neuvottelutulos oli 0,8, eli tämä vaikuttaa kaksi miljardia euroa pitkällä aikavälillä julkiseen talouteen positiivisesti eli säästävästi. Näin voidaan sanoa, että tälle paketille saatiin lopputulos, joka on erinomainen tältäkin osin. Kun tehtiin YEL-uudistus, niin siellä julkiselle taloudelle tulee 100 miljoonaa lisää kuluja, ja silti se järjestelmä jää vajaaksi. Siellä ehkä pienempituloisten YEL-maksuja saadaan kohtuullistettua ja maksetaan niitä niin, ettei makseta yli sen vakuutuksen. Sitten isotuloisimmat ja keskituloiset yrittäjät alivakuuttavat itseään, ja se jää edelleen voimaan. Tässä mielessä tämä lakiesitys on parempi, että tämä parantaa julkista taloutta, ja se heikentää julkista taloutta, mutta se lakiesitys tänne tulee. Sitten on tämä indeksivakauttaja täällä. Jos palkat ja inflaatio kehittyvät eri tahtiin ja jos inflaatio on kovin korkea, niin tämä inflaatiovakauttaja leikkaa siitä noususta, jos ne ovat kaksi peräkkäistä vuotta, ja niillä on merkittäviä vaikutuksia eläkkeiden korotukseen tällaisessa tilanteessa. Ne aika harvoin esiintyvät, mutta silloin kun ne esiintyvät, niin siinä tulee aika iso vaikutus. Tämä lakiesitys kokonaisuudessaan on kannatettava, ja toivon, että tämä menee läpi tässä järjestyksessä, mitä tässä on esitetty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän mietinnön sisällä on pari semmoista asiaa, jotka kannattaa tässä kuitenkin noteerata positiivisena näkemyksenä: Tähän liittyy se, että tässä ehdotetaan, että tuomioistuimille säädettäisiin velvollisuus varata tasa-arvovaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi tasa-arvolain soveltamista koskevissa asioissa, mikä on hyvä asia. Toinen hyvä asia tässä on se, että meillä tämä hyvityskanteen nostamisen määräaika alkaa kulua uudelleen vasta, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisu on saanut lainvoiman. Siellä tämä keskeytyy tietyksi ajaksi, ja se on hyvä asia. Ehkä semmoinen pieni tarkennus tuli, että näitä lakiehdotuksia täydennettiin sillä tavalla, että kun valtuutettu tekee tämmöistä sovintomenettelyä, niin valtuutetun olisi ilmoitettava sovintomenettelyn alkamisen lisäksi sen päättymisestä osapuolille. Tämä päättyminen oli tästä lakiesityksestä pois, ja se lisättiin valiokuntakäsittelyssä, ja se sillä tavalla parani, että tässä mielessä tämä toimielinpuoli on tältä osin parempi. Mutta kyllä se isoin asia tässä toimielimen käsittelyssä on nimenomaan se, että yksittäiset ihmiset ja liitot saisivat viedä sinne toimielimeen asioita käsiteltäväksi. Nyt se on keskusjärjestöillä ja tasa-arvovaltuutetulla ja yhdenvertaisuusvaltuutetulla käytännössä. Tämä on sillä tavalla rajattu, ja me haluaisimme, että niitä käsitellään siellä. Siellä ei tulisi oikeudenkäyntikuluja ja muita tämäntyyppisiä asioita samassa mittakaavassa kuin käräjäoikeuteen näitä asioita vietäessä. Tässä olisi ollut kevyempi käsittelytie tarjolla, ja siihen meidän olisi pitänyt tarttua tässä yhteydessä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Esitys sinänsä on direktiivin täytäntöönpanoa, ja voisi ajatella, että jos tätä direktiiviä ei olisi, niin tähän asiaan ei olisi puututtu lainkaan. Tämä on siinä mielessä hyvä, että tämä direktiivi ohjaa suomalaista lainsäädäntöä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioitten toimielimen osalta. Tässä täytyy sanoa, että täällä on myöskin hallituksen esitys 39, joka koskee tasa-arvolain muuttamista. Se taitaa tulla tähän saliin torstai-iltana ja koskee tätä samaa kokonaisuutta. Nämä kaksi lakipakettia, jotka tähän tulevat, eivät tietenkään korvaa sitä, mitä tasa-arvon ympärillä on tapahtunut muitten lakien yhteydessä. Osa näistä vain toteaa sen oikeustilan, mikä on, ja osassa on pieniä parannuksia. Tämän lain osalta, arvoisa rouva puhemies, olisi ollut tarpeen viedä sitä siihen suuntaan, että näissä tasa-arvoa koskevissa esityksissä olisi yhtenevät säännökset kanneajoista, koska ne kattavat syrjintätilanteita eri asioitten kohdalla. Yhtenäiset kanneajat helpottaisivat tilanteiden käsittelyä. Näitä olisi pitänyt tässä yhdenmukaistaa. Ehkä tärkeämpi asia, joka tähän vielä liittyy, on se, että kun me haluamme madaltaa oikeudenkäyntikuluja ja asioiden viemistä käsittelyyn, niin tämä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on siinä mielessä hyvä. Tulemme tässä vastalauseessa esittämään, että asianomaisten kannalta olisi helpompi viedä niitä asioita sinne ja myöskin sillä tavalla, että ammattiyhdistys voisi henkilön puolesta viedä niitä sinne yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi — eli henkilö itse, ja sitten kun tässä on aika arkaluontoisia juttuja ja halutaan tehdä vähän sillä tavalla, että ne eivät hirveästi henkilöidy, niin myös tämä yhdistyksen vieminen olisi tässä todettu. Me olemme tältä osin tehneet tähän muutoksia, ja se on meidän vastalauseemme ydinsisältö. Ehkä tärkein asia, joka tässä pitäisi huomioida, on se, että tasa-arvovaltuutettu näitten lakien yhteydessä toteaa, että tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain tulisi olla keskeisiltä osin mahdollisimman yhtenäiset, jotta syrjintää kokeneiden henkilöiden oikeussuoja olisi selkeä ja johdonmukainen syrjintäperusteista riippumatta. Tämä olisi semmoinen johtolause, joka näissä laeissa pitäisi jatkossa paremmin huomioida. Arvoisa rouva puhemies! Esitän vastalauseen 1 mukaisesti, että lakiehdotukset 1, 2 ja 5 hyväksytään ja lakiehdotukset 3 ja 4 hyväksytään vastalauseen mukaisina tästä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minä tykkään, että puhutaan oikein, niin kuin asiat on, ja täällä on hallitusohjelmassa sanottu, että käännetään velkaantuminen laskuun. Täällä lukee näin, ja tosiasiassa nämä luvut ovat sellaisia, että tämän hallituskauden aikana velkaantuminen tulee olemaan Suomen historian korkeinta. Luvut ovat 156 miljardista nousemassa tänä vuonna yli 205 miljardiin, ja vielä ensi vuosi lisäksi, niin tullaan yli 60 miljardia ottamaan velkaa tämän hallituskauden aikana. Se on nyt tosiasia. Mutta toinen kysymys, arvoisa rouva puhemies, liittyy kotimarkkinaan. Kotimarkkina on noin puolet meidän bkt:stä, ja sen kasvusta on aika paljon kiinni, miksi Suomessa nämä kasvuluvut ovat näin pieniä. Kysyisinkin pääministeri Orpolta, kuinka monta prosenttiyksikköä korkeammat kasvuluvut olisi pitänyt olla 2023, 2024 ja 2025, että velkaantuminen olisi pysynyt suunnilleen sillä 76 prosentin tasolla, minkä hallitus sai.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että työttömyys kääntyy laskuun ja työllisyys nousuun. Toivottavasti huomisessa tilastossa tulee pitkäaikaistyöttömien käänne. Tähän asti joka ikinen kuukausi edelliseen vuoteen nähden on ollut huonompi koko hallituskauden ajan. Vielä ei ole sellaista merkkiä näkynyt työttömyydessä, että voidaan sanoa, että olisi käänne tapahtunut. Arvoisa puhemies! Nämä kovat luvut: kun tämä hallitus aloitti, vuoden 23 lopussa velkasuhde oli 76 prosenttia, noin, ja tällä hetkellä se on 88,5 prosenttia, ja menee yli 90:n. Tämä on se kova luku, joka tässä meitä nyt puhuttaa, ja tämä on tämän alijäämämenettelyn yksi isoimpia lukuja, siellä se nettomenopolku, jota meidän pitää toteuttaa. Tässä mielessä alijäämät ovat koko ajan kasvaneet. Jos katsotaan budjettitalouden menoja ja tuloja, niin alijäämät ovat suurempia kuin edellisellä kaudella. Ei tämä ole kääntynyt vielä yhtään minnekään tällä hetkellä.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos kiitoksista. Tämä on tärkeä hanke, ja tämä kuvastaa sitä, että meitä oli tässä aika monta keräämässä. Edustaja Satonen, edustaja Bergbom ja edustaja Ovaska ovat tässä olleet keräämässä näitä nimiä. Täytyy sanoa, että se oli sillä tavalla helppoa, että kaikki tunnistivat tämän ongelman. Nämä valittamiseen liittyvät ongelmat ovat ympäri Suomea. Siinä kärsivät viattomat ihmiset. Siinä kärsivät aina semmoiset ihmiset, jotka eivät ole tällaisten asioitten parissa. Sitten kun katsotaan tätä, että ensin tehdään oikaisuvaatimus, sitten viedään siitä, kun oikaisuvaatimus ei johda tulokseen, hallinto-oikeuteen ja viime kädessä jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, niin tämä prosessi on tosi pitkä ja se vie kauan aikaa. Sen vuoksi tämän oikeusprosessin pituuteen pitäisi pystyä myös vaikuttamaan sillä tavalla kuin tässä on tuotu esiin, että yhden tuomarin käsittelyssä hallinto-oikeudessa pystyttäisiin käsittelemään, niin saataisiin aika nopeita käsittelyjä aikaiseksi. Kunnat pystyvät tämän oikaisuvaatimuksen käsittelemään aika nopeasti lautakunnissa ja muissa elimissä, niin että sillä lailla tämä menee hyvin. Minä toivon, että tämä lakiesitys tulee tällä kaudella vielä todeksi ja vietäisiin tätä ripeästi liikkeelle. Meillä olisi hyvin aikaa tämä tehdä. Nyt kun on lakihanke myöskin oikeusministeriössä ja ministeri Ikosen ja Multalan ympäristöministeriössä, niin minä luulen, että ne tukevat tätä hanketta ja tämä antaa poliittisen tuen niillekin hankkeille, koska minä luulen, että ne liikkuvat aika lailla samoilla alueilla. Tämä myös tuo sellaiseen tilanteeseen, että kun näitä valituksia on ollut esimerkiksi Tampereella, niin siellä on nytten luovuttu niistä tonteista ja muista. Rakentaminen ei ole edennyt ollenkaan, kun siitä on ruvettu valittamaan ja tämä on tuonut siihen hankaluuksia niille ihmisille. Hanke ei ole edennyt ollenkaan sitten niitten yksittäisten ihmisten osalta, jotka haluavat rakentaa kodin. Se on myöskin tuonut paljon byrokratiaa tähän käsittelyyn. Sitä käsittelyä pitää viedä kunnan organisaatiossa ja oikeuskäsittelyssä, ja sitä työtä tulee aika paljon. Sitten kuntien kannalta, kun kuntia ja kaupunkeja pitää tehdä joka päivä, niin tämmöiset valitusprosessit, jotka eivät ole aitoja, hidastavat niitten kehittämistä. Pitää pystyä valittamaan, ja kaavavalittaminen on entisellä tasolla. Tämä koskee vain näitä tontin luovuttamistilanteita, myyntitilanteita, ja sillä kohtaa ne, jotka ovat olleet siinä hakemassa niitä, vuokraamassa niitä, ostamassa niitä, ovat tässä asianosaisia, noin lyhyesti. Tässä yritetään sitä puolta tuoda. Itse näen tämän lakiesityksen erittäin tarpeelliseksi ja toivon tälle menestystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tässä lakiesitys, joka on lähtenyt liikkeelle niin sanotusti tilanteesta, jossa sarjavalittaja käyttää valitusoikeutta väärin ja hidastaa kunnan päätöksentekoa ja aiheuttaa monille ihmisille haittaa eri asioissa. Aloitteen pääasiallinen sisältö on sellainen, että aloitteessa esitetään muutettavaksi kuntalakia. Kuntalain 16 luvun mukaista oikeutta tehdä oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus rajoitettaisiin päätöksistä, jotka koskevat kunnan ja yksityishenkilön välistä kiinteistön tai asuinhuoneiston kauppaa, vaihtoa tai vuokrasopimusta. Tällaisesta päätöksestä voisi tehdä valituksen vain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianosainen. Kuntalaisen oikeus tehdä oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus on keskeinen oikeusturvakeino, joka toteuttaa kuntalaisen oikeutta valvoa kunnan päätöksentekoa. Kuntalain mukainen valitusoikeus on kuitenkin laaja ja voi mahdollistaa valittamisen myös haitan‑ tai kiusantekotarkoituksessa. Esimerkiksi yksityisten kodinrakentajien kannalta kiusantekotarkoituksessa tehdyistä valituksista aiheutuvat viivästykset aiheuttavat usein kohtuutonta haittaa. Kunnan yksityishenkilöiden kanssa tekemien kiinteistön ja asuinhuoneiston kauppa‑, vaihto‑ tai vuokrasopimusta koskevien päätösten osalta kuntalaisten yleinen oikeudellinen intressi on vähäinen, ja todellisen oikeussuojan tarpeen kannalta asianosaisen valitusoikeutta voitaisiin näissä asioissa pitää riittävänä. Tätä perustellaan sillä tavalla, että oikeus kunnallisvalituksen tekemiseen on tärkeä kunnan asukkaan oikeus, josta säädetään kuntalain 16 luvussa. Kuntalain 137 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen), sekä kunnan jäsen. Kunnallisvalituksen muutoksenhakuoikeuden laajuus siis mahdollistaa kunnan jäsenille muutoksenhaun siinäkin tapauksessa, ettei muutoksenhakijalla ole tosiasiallista oikeussuojan tarvetta. Muutoksenhaku tyypillisesti aiheuttaa viivästyksiä ja lisäkustannuksia muille kunnan asukkaille ja elinkeinonharjoittajille sekä lisää kuntien hallinnon kustannuksia. Ilmeisen perusteettomilla ja kiusantekotarkoituksessa tehdyillä valituksilla voidaan merkittävästi haitata kunnan tehtävien hoitamista tai esimerkiksi yksityishenkilöiden rakennushankkeita ilman, että tätä perustelisi mikään todellinen oikeudellinen intressi. Oikeutta kunnallisvalituksen tekemiseen on tällöin tarvetta punnita myös suhteessa muiden kansalaisten oikeuksiin. Lakialoitteen tarkoituksena on vähentää epäasiallista oikeusvaatimuksen ja kunnallisvalituksen tekemistä päätöksissä, joissa kuntalaisten yleisen muutoksenhakuoikeuden tarve on vähäinen mutta viivästyksen aiheuttama haitta on yksityishenkilöiden kannalta merkittävä. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi kiinteistöjen ja asuinhuoneistojen vastikkeelliset luovutukset yksityishenkilöille. Oikaisuvaatimus‑ ja valitusoikeus rajattaisiin näissä tilanteissa koskemaan vain asianosaisia. Kunnallisvalituksella on kiinteä kytkentä perustuslaissa turvattuun asukkaiden itsehallintoon ja sitä kautta kunnalliseen demokratiaan ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, samoin oikeusturvaan ja osallistumisoikeuksiin. Siis edellä kuvatulla tavalla valitusoikeutta esitetään rajattavaksi vain siltä osin kuin aitoa oikeussuojan tarvetta ei katsota olevan. Valitusoikeus säilyisi entisellään asianosaisten kohdalla, ja valitusoikeutta rajattaisiin kunnan jäsentenkin osalta vain kiinteistön kauppa‑, vaihto‑ ja vuokratilanteissa julkisen ja yksityisen välillä. Aloitteella halutaan parantaa kuntien toimintaedellytyksiä sekä selvittää kunnallisvalituksen muutoksenhakijan oikeussuojan ja käsiteltävänä olevan asian asianosaisen oikeuksien välistä tasapainoa sekä ehkäistä hybridivaikuttamisen mahdollisuuksia. Vaikka ehdotetun muutoksen voidaan odottaa jonkin verran vähentävän kiusan‑ tai haitantekotarkoituksessa tehtyjä valituksia, se ei rajoittaisi niiden tekemistä kuin suhteellisen rajallisesta osasta kunnan päätöksiä. Ottaen huomioon perusteettomien valitusten kunnalle, yksityiselle taholle ja oikeusviranomaiselle aiheuttama haitta ja kustannukset on myös muilta osin perusteltua selvittää mahdollisuutta vähentää tämänkaltaista toimintaa. Selvitettävänä olisi muita asioita, esim. ainakin oikeudenkäyntimaksua vastaavan vakuutustalletuksen edellyttäminen etukäteen hallintotuomioistuimessa sekä tässä yhteydessä oikeusavun saamisen tekeminen nykyistä vahvemmin riippuvaiseksi sitä hakevan perustelusta ja riittävästä, merkittävästä oikeudellisesta intressistä asiassa. Lisäksi arvioitavaksi voisi tulla myös kevennetty menettely, jossa vahvistettaisiin hallinto-oikeuksien mahdollisuuksia hylätä valitus nopeutetusti yhden tuomarin kokoonpanossa ilman kuulemismenettelyä silloin, kun hakemus on ilmeisesti perusteeton. Edellä olevan perusteella esitämme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen, jossa tätä 137 §:ää esitetään muutettavaksi. Se on nimenomaan näin kuin tuossa äsken perustelin. En lue tätä lakipykälämuutosta. Totean vain, että tämän lakiesityksen on allekirjoittanut 136 edustajaa tästä salista. Kaikista puolueista on edustajia, ja siinä mielessä tämä on erittäin kattava. Taitaa olla tämän eduskuntakauden kattavin lakiesitys, ja toivon tälle todella menestystä. Arvoisa rouva puhemies! Pieni anekdootti tähän minulle: tämä on minulle historiallinen lakiesitys siltä osin, että käytän tässä salissa nyt juuri 1 000. puheenvuoron tämän istuntokauden aikana — alleviivaa tämän lain tärkeyttä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ylen rooli Suomessa tänä päivänä, kun katsotaan tätä mediaympäristöä ja sitä, kuinka paljon sen ympärillä on sosiaalista mediaa ja kaikkea näitä valetietoja ja muuta, mitä tässä ympärillämme aina aika ajoin esiintyy, on erittäin tärkeä. Siinä mielessä tässä valiokunnan mietinnössä katsotaan Ylen roolia kokonaisuudessaan, miten se kykenee tuottamaan julkisen palvelun tehtävän muuttuvassa mediaympäristössä laadukkaasti, riippumattomasti ja koko maan kattavasti. Nämä ovat niitä ydinkysymyksiä. Sitten kun katsotaan, kuinka me pystytään tekemään tällä tällaista kansallista yhtenäisyyttä vahvistavaa ja yhteiskunnallista luottamusta lisäävää toimintaa, myös nämä ovat tärkeitä. Nyt kun tätä mietintöä katsoo, niin täällä kuitenkin aika isojakin toimenpiteitä on tehty: resurssien leikkausta, 2 000 työntekijää on ollut muutosneuvottelujen kohteena, säästötoimia on tehty aika paljon ja supistuvilla varoilla ja toimintamahdollisuuksilla pitää kyetä laadukkaaseen ja monipuoliseen tuotantoon. Kun sitten katsotaan, minkälaista laajuutta Yle esittää tällä alueella, niin se on tosi tärkeätä. Arvoisa rouva puhemies! Tämän mietinnön ehkä tärkein kohta liittyy kohtaan 11, jossa kiinnitetään huomiota luotettavan tiedon merkitykseen tilanteessa, jossa tekoäly mahdollistaa myös väärän ja harhaanjohtavan sisällön nopean tuottamisen ja levittämisen. On hyvä, että meillä on tämmöinen toimija, joka katsoo näitä asioita ja vie niitä sillä tavalla, että me voidaan luottaa niihin tietoihin. Kun tämä ympäristö on tältä osin niin isossa muutoksessa, on tärkeätä, että meillä on tämmöinen erittäin laadukas mediatalo. Täällä on sitten myös korostettu näitten mediatalojen yhteistyötä, ja se on tosi tärkeätä. Sitten tämä valiokunnan tärkeä loppukaneetti: ”Luotettavan tiedonvälityksen, moniäänisyyden, huoltovarmuuden ja kotimaisen mediakentän toimintaedellytysten merkitys korostuu entisestään teknologisen murroksen ja kansainvälisen kilpailun lisääntyessä.” Tähän on helppo yhtyä, ja olen tosi tyytyväinen tähän yksimieliseen mietintöön, joka tässä on tehty. Tässä on läpivalaistu hyvin Ylen toimintaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi edustaja Kaarisalokin voinut tulla puhumaan tähän, mutta minä nyt pääsin — kiitoksia. Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa on puhuttu paljon hyvinvointialueitten rahoituksesta ja toiminnasta, ja tässä meillä on taas jälleen yksi esitys sen osalta. Tämän lakiesityksen tarkoituksena on helpottaa hyvinvointialueitten tilannetta, joka on vaikea. Hyvinvointialueitten käynnistymistä seuranneita alkuvuosia ovat leimanneet monet riippumattomat haasteet, kuten korkea inflaatio, sotealan palkkaratkaisut ja muut asiat, jotka heijastuvat hyvinvointialueitten kehitykseen ja rahoitukseen. Monasti olemme täällä puhuneet, että tämä rahoituksen ennustettavuus pitäisi saada paremmalle tasolle. Rahoituksesta on puhuttu monasti, ja me olemme esittäneet, että tämä alijäämän kattamisajan lisäaika olisi pitänyt antaa jo syksyllä 2023. Se oli liian tiukka siitä lähtiessään, ja nyt siellä on jouduttu aika moniin lyhytnäköisiin sopeutustoimiin sen vuoksi, että tämä alijäämän kattaminen 26 loppuun mennessä olisi pitänyt saada tehtyä. No, nyt näyttää siltä, että 11 alueella on kohtalaiset mahdollisuudet kattaa tämä alijäämä määräajan puitteissa ja lopuilla yhdeksällä alueella alijäämän kattaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa. Alijäämän pidentämisen esitys on tässä oikeansuuntainen, mutta pidentäminen on sillä tavalla puutteellinen, että kaikki hyvinvointialueet eivät saa mahdollisuutta esityksen mukaisesti lisäaikaan, vaikka sitä tarvitsisivat. Uudistuksilla hyvinvointialueet ovat hyvin voimakkaasti hillinneet kustannusten kehitystä, ja nyt näyttää, että kustannusten kehitys on ollut viimeisinä vuosina vähän yli yhden prosentin, 1,3 prosenttia taisi olla viimeksi. Eli me olemme hyvinvointialueilla tehneet paljon töitä, ja nyt on kysymys siitä, miten me jatketaan tästä niin, että pystytään palvelut ja rahoitus kaiken kaikkiaan turvaamaan. Hyvinvointialueet ovat käynnistäneet toimintansa myöskin hyvin erilaisista lähtökohdista. Osa on palvelutasoon ja muuhun tehnyt uudistuksia ennen tätä hyvinvointialueuudistusta, ja minkälainen kustannusten nousun rakenne tai palkkaharmonisointi niissä on ollut, kaikki ovat vaikuttaneet siihen tilanteeseen. Hallituksen tämä esitys täydennettynäkin on riittämätön. Sopeutuksen toteutettavuuden ja vaikutusten realistinen arviointi edellyttää riittävää aikajännettä. Liian lyhyt sopeutusaika edellyttäisi monella hyvinvointialueella erittäin voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä, mikä lisäisi merkittävästi riskiä palvelujen järjestämisvastuun toteutumiselle. Alueille on varattava kohtuullinen aika reagoida myös rahoitusjärjestelmässä aiheutuviin äkillisiin vuosittaisiin muutoksiin. Esityksellä tulisi turvata kaikille hyvinvointialueille lain edellyttämät toimintaedellytykset. Siksi katsomme, että soteuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille hyvinvointialueille tulisi mahdollistaa lisäajan hakeminen alijäämän kattamisvelvollisuuteen ja määräaikaa tulisi pidentää vuoden 2030 loppuun saakka. Sen vuoksi esitämme vastalauseen 1 perusteella, että lakiehdotuksen 115 a §:n 2 momentti poistetaan ja 1 momenttia muutetaan, ja sitten täällä on vastalauseen mukainen lakiesitys muutosehdotuksineen. Eli vastalauseen 1 mukaisesti ehdotan tätä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvä keskustella tilanteesta. Tämä akuutti asia, droonit ja niistä saatu tieto ja se, miten pitäisi toimia, mennäkö töihin tai ei, ovat niitä päiväkohtaisia asioita, joihin pitää vastauksia saada. Mutta se, mikä tässä isossa kuvassa mielestäni on jäänyt vähän taka-alalle, on tämä kokonaisturvallisuus ja nimenomaan tämä toimeentulon ja köyhyyden kasvaminen. Meillä on työttömiä 343 000, ja kun toimeentulon rajoilla ollaan, monellakin henkilöllä, niin se altistaa varmaan myöskin sisäisesti tähän syrjäytymiseen ja sitä kautta sitten voi altistaa myös rikollisiin toimenpiteisiin. Tämä on semmoinen huoli, jolle meidän pitäisi tehdä jotain: meidän pitäisi tehdä ennaltaehkäiseviä toimia, jotta tämä kehityspolku ei vie ihmisiä siihen. Sen takia olisi tärkeätä muistaa myöskin tämä näkökulma, kun tätä katsotaan kokonaisuudessaan, että ihmisistä pitää pitää huolta myöskin vaikeissa tilanteissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä vielä vähän muistellaan, niin tosiasia on, että tämä on jo toinen kerta tällä kaudella, kun nostetaan velkakattoa. Normaalisti on juuri noin kuin edustaja Vähämäki sanoi, että se on kerran kaudessa katsottu niin, että se seuraavan kauden kattaisi, ja nyt tässä nostetaan jo toista kertaa. Vähän näitä lukuja: Ennen Marinin hallitusta Suomen valtiolla oli velkaa 106 miljardia euroa vuoden 2019 lopussa, 106 miljardia euroa, ja Marinin kauden jälkeen, vuoden 2023 lopussa, se oli 156 miljardia noin karkeasti ottaen. Nyt ollaan menossa 205 miljardiin tällä hetkellä, eli 50 miljardia on tullut, ja se ei jää tähän. Kun vielä ensi vuosi tulee mukaan, niin ollaan siellä 215—220 miljardin euron tasolla. Tämä hallitus tulee ottamaan yli 60 miljardia euroa velkaa — yli 60 miljardia euroa velkaa. Sitten jos katsotaan näitä lukuja, niin ennen Marinin hallitusta tämänhetkisestä velasta noin puolet ovat ottaneet ne hallitukset, jotka olivat sitä ennen, ja Marinin hallitus on ottanut noin yhden neljäsosan velasta, vähän alle, ja tämä hallitus tulee ottamaan reilusti yli yhden neljäsosan. Nämä ovat ne kokonaisluvut, jotka tässä salissa aina unohtuvat, kun syytellään eri hallituskausia. Kyllä tässä on aika moni hallitus ollut tämän velkavuoren kasvattajana ja jokainen omalla kuormallaan, ja se aina kannattaisi muistaa. Sama pitää muistaa myös, että ne korot täällä on kaikista lainoista myöskin. Ne eivät ole erilaisia korkoja siellä, kymmenen vuotta vanhoja, koska niitä koko ajan täällä kierrätetään lainakantaan. Ne korkotasot seuraavat kaikista lainoista, ja tämä koko kuorma on tässä mielessä todella iso. Siinä mielessä tämäkin aina pitää muistaa tässä sanoa. Se, minkä takia pyysin tämän toisen puheenvuoron, liittyy tähän Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomukseen viime vuodelta, jossa on erittäin hyvä kuvio sivulla 54, jossa on bruttovelka ja nettovelka, ja sitten katsotaan, kuinka paljon meillä on omaisuutta, mitä vasten tätä otetaan. Meillä oli aika hyvä tilanne vielä ennen finanssikriisiä, että meillä oli nettovelka siellä nollan kohdalla suurin piirtein, siellä pyöri se tilanne, mutta sen jälkeen se on pikkuhiljaa noussut. Myöskin tämä nettovelka on noussut samassa suhteessa kuin tämä bruttovelka on noussut, ja tavallaan tilanne on molemmilla käyrillä mennyt samalla polulla aivan. Tässä mielessä meille ei ole tullut sitä omaisuutta, kun on velkaa otettu, samassa suhteessa kuin pitäisi olla. Tässä mielessä meidän tämä näkökulma pitää unohtaa. Mutta onneksi meillä on kuitenkin tässä kohtuullisen hyvä varallisuus, mitä vastaan me myöskin voidaan ottaa velkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Odotin tässä esittelyä. Mutta tässä mielessä, kun katsotaan tätä lakiesitystä, joka tässä tulee meille vastaan, ja katsotaan sitä miljardimäärää, jolla tässä lainavaltuutta ollaan kasvattamassa, voi kysyä tietenkin sitä, kuinka hyvin tämä valtion tilanne talouden osalta on tässä kehittynyt viime vuosina. Ei siitä kauaa ole, kun tämä lainavaltuus nostettiin 205 miljardiin, ja nyt se ollaan nostamassa 270 miljardiin euroon. Kun katsottiin sitä, miten tämä hallitus aloittaessaan sanoi, että velkaantuminen tässä taitetaan ja saadaan hallintaan, niin nyt näyttää siltä, että nyt otetaan todella isoja lainavaltuuksia tässä tämän politiikan seurauksena. Toivoisin, että näitten osalta sitten mietitään, mitä kaikkea tässä pitäisi tehdä, kun katsotaan tämän lainoituksen osalta. Sitten jos mietitään, että meidän valtionvelka menee tänä vuonna yli 200 miljardin euron, [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] yli 200 miljardin euron, ja aloittaessa se taisi olla noin 156 miljardia euroa. Sitten menee loppuvuonna tämänkin esityksen mukaan yli 205 miljardin euron. Siellä on noin 50 miljardia euroa ja vielä vuosi tässä jäljellä. Tämä hallitus tulee ottamaan todella paljon velkaa. Sinänsä kokonaisuudessaan voi sanoa, että me kaikki toivomme, että talous lähtisi tässä kasvuun ja valtion toimenpiteet johtaisivat siihen, että työllisyys ja muut asiat paranisivat ja sitä kautta saataisiin tilannetta parannettua, että näin järkyttävän korkeita valtion lainanottovaltuuksia ei tarvitsisi tehdä. Me olemme tämän politiikan seurauksena nyt tässä tilanteessa, ja se on nyt tämä tosiasia. Tämä valtuus varmaan pitää myöntää, mutta tietenkin voisi toivoa, että me saamme tämän laivan kääntymään niin, että näitä lainoja ei tarvitsisi nostaa tätä määrää, mitä tässä valtuudessa nyt on esitetty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä määristä: Kun meillä on 343 000 työtöntä työnhakijaa tällä hetkellä, niin meillä on valtava määrä niitä ihmisiä, jotka voisivat olla tämän piirissä. Sitten kun katsotaan yksityiskohtaisemmin, niin alle 30-vuotiaita työttömiä on 80 000 ja sitten pitkäaikaistyöttömiä 140 000. Meillä on todella paljon sellaisia asioita, ja jos joku pitkäaikaistyötön tätä kautta lähtee aktivoitumaan, niin tämä on erittäin iso juttu. Joka ikinen on tosi tärkeä. Sitten kun katsoo näitä lukumääriä, miten nyt on avoimia opintoja korkeakouluissa tehty, niin ne ovat kyllä täällä 25 ja 35 vuoden välissä ne suurimmat ikäluokat, jotka siellä ovat, tästä 10 000:sta suurin piirtein. Sitten se laskee pikkuhiljaa, mutta kyllä täällä on yli viisikymppisiäkin opiskelemassa. Se kertoo siitä, että kyllä Suomessa ihmiset haluavat kehittää omaa osaamistaan. Arvoisa puhemies! Tässä on vielä tämä byrokratia: Nyt kun tämä työllisyyspalvelujen ja työnvälityksen hoitaminen on siirretty tuonne työllisyysalueille, niin se vaatii kyllä aika ison remontin. Sen vuoksi tässä yhteydessä toivoisin, että kun meillä on siellä aika paljon lainsäädäntöä nimenomaan esimerkiksi tällä alueella, miten opiskellaan, ketkä voivat opiskella — ministeri viittasi, että siellä viisi kokonaisuutta on tällaisestakin avoimen korkeakoulun osalta ruksattu, että katsotaan, miten pääsee opiskelemaan, ja pisteiden määriä ja muita — niin meidän pitäisi purkaa näitä asioita. Me saataisiin nopeammin vietyä siellä työllisyysalueilla ihmisiä eteenpäin opiskelemaan, ja ihmiset voisivat itse luottavaisesti lähteä opiskelemaan, eikä tarvitsisi pelätä sitä, että jos tässä nyt opiskelee vähän enempi, niin tuleeko siitä sitten työttömyysturvaan joitain mahdollisia takaisinperintöjä, niin että se menee näin. Tämä raja on tosiaan semmoinen, että työllisyysalueilla sen päätöksen pitäisi tulla ja sen kestää, jos oikeat tiedot on annettu, eikä niitä enää sitten takaisin peritä. Voidaan muuttaa sitten ja lopettaa maksaminen työttömyysturvan osalta, jos asiat muuttuvat niin paljon, mutta takaisinperintä on tosi hankala monen työttömän osalta, joille se tulee. Siinä mielessä tätä kannattaa viedä nytten, ja toivoisin, että ministeri laittaisi työryhmiä liikkeelle, joissa katsottaisiin ja avattaisiin näitä taustoja ja laitettaisiin niitä liikkeelle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on esitys, jolla mahdollistetaan työttömyysturvalla opiskelu avoimissa korkeakouluissa, se on hyvä asia, ja se on hyvä lainsäädäntöuudistus. Se vain jää vähän kapeaksi, kun katsotaan sitä, mikä tarve meillä tuolla työttömien keskuudessa on. Tämän osalta kyllä miettisin myös sitä, miten toisella asteella opiskelu mahdollistettaisiin samanlaisilla periaatteilla kuin mitä tässä nyt on avointen korkeakoulujen osalta. Tämä vähentää byrokratiaa, ja kun katsotaan koulutukseen osallistumista työttömyysturvalla ollessa, niin se on aika byrokraattinen viidakko, kun katsoo niitä poikkeussääntöjen poikkeussääntöjä, mitä siellä on, ketkä saavat opiskella. Sitten tässä on vielä se, että kun se työvoimaviranomainen antaa siitä lausunnon, niin se voi jopa muuttua myöhemmin ja sitten peritään takaisin työttömyysturvaa, ja kaikkea muuta. Tässä on paljon tällaisia ongelmia. Miettisinkin tässä nyt jo lähtökohtaisesti sitä isoa kuvaa niin, että meidän pitäisi vapauttaa työttömyysturvalla opiskelu enemmän kuin tässä esityksessä, ihan siitä syystä, että kun ihminen on työttömänä, niin se olisi oikea, hyvä aika päivittää osaamista ja nostaa sitä osaamista ylöspäin, ja sitten säilyisi kuitenkin se työnhakuvelvoite — jos sitten on työpaikka tarjolla — eli pystyttäisiin tämä tekemään myös sitä kautta. Eli tässä mielessä tämä esitys on hyvä askel oikeaan suuntaan, mutta laajentaisin sitä toiselle asteelle ja yleisesti muutenkin vapaammin opiskeluun. Toivoisinkin, että ministeri laittaisi tästä jonkinlaisen selvitystyön ministeriössä liikkeelle, että jatkossa mietittäisiin tätä koko opiskeluaikaa työttömyysturvalla. Sitten toinen alue, joka ei liity nyt tähän, on yrittäjänä toimiminen työttömyysturvalla, ja sen määrittelyt taas ovat omalta osaltaan erittäin hankalia. Toivoisin, että näistä kahdesta asiasta laitettaisiin selvitystyötä liikkeelle ja päästäisiin niissä eteenpäin. No, sitten kun katsotaan näitä itse ehtoja tämän osalta, niin tämä ikäraja, 25 vuotta, on varmasti ihan kohdallaan. Sen osalta voi ajatella, että jos on korkeakouluun lähtenyt, niin siinä ollaan jo korkeakoulussa, ja toisella asteella on käyty opinnot yleensä siihen ikään mennessä. Tämä tulee siinä vähän myöhemmin, ja tällä saadaan täydennettyä opiskelua. Samalla ne henkilöt, jotka eivät ole korkeakouluun päässeet, voivat sitten rakentaa jo pohjaa seuraavaa opiskelua varten, ja saadaan hyödynnettyä niitä pisteitä sitten myöhemmin opiskelussa. Tämä opiskelu on tällä hetkellä varmasti aika lyhytkestoista tämän kautta, mutta itse epäilen, että tämä pidentää opiskeluja nyt, kun työttömyysturvalla tullaan opiskelemaan. Kun on se pelko, tuleeko tästä toinen väylä opintotuen ohelle, niin että ruvetaan miettimään tätä työttömyysturvan kautta opiskelua, niin sen näkee aikanaan. Mutta nyt puhutaan puolentoista kuukauden jaksoista, mitä tällä hetkellä on ollut, noin 10 000 on opiskellut avoimessa korkeakoulussa, korona-aikana jopa 16 000 — se on ollut isompi luku — eli se on siinä suuruusluokassa, puhutaan kuitenkin merkittävästä määrästä tähänkin asti. Eli tämä esitys on kannatettava, ja toivoisin, että tätä selvitystyötä tehdään enemmän näitten muittenkin osallistamiseksi — mahdollistamiseksi heidän osallistumisensa — tätä kautta koulutukseen, toiselle asteelle ja muihin opiskeluihin, ja että sitten se työnhakuvelvoite on siinä kuitenkin koko ajan voimassa. Kuitenkin me teemme myös sitä työtä, että ketään ei päästä syrjäytymään sitä polkua pitkin, kun ollaan työttömänä. Me pidämme aktiivisuutta yllä, ja tämäkin asia tässä on hyväksi todettava. Kannatan lähtökohtaisesti tämän esityksen isoa periaatetta siinä, mitä tässä ollaan tekemässä, mutta vähän laajempana tätä pitäisi viedä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakiesityksessä määritellään näitä periaatteita — tarveperiaate, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus ja sitten läpileikkaavina asioina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus — ja kun ne on lainsäädännössä määritelty, totta kai on lähtökohtaisesti kannatettavaa ja hyvä rakentaa sitä kautta, koska isosta kuvasta mennään eteenpäin tämän osalta. Sitten kun katsotaan tätä meidän hyvinvointipalvelujen järjestelmää, niin nythän tämä pitäisi olla helpompaa toteuttaa, kun meillä on nyt rajatulla määrällä hyvinvointialueita tämä kokonaisuus kokonaan käsillä, eli siinä mielessä tämä helpottaa — yksityinen puoli tämän lisäksi vielä. Ensinnäkin tätä miettisin kyllä, kun tässä nyt sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin mukana ja sitten tätä ruvetaan katsomaan sillä tavalla, miten tämä toteutuu yhdenmukaisesti eri hyvinvointialueitten ja muitten välillä. Nämä lähtökohdat ovat tässä erittäin hyviä. No, sitten rupeaa miettimään tässä tätä konkreettisuutta, miten nämä isot periaatteet nyt sitten polutetaan käytäntöön ja miten ne sitten tulevat ohjaamaan käytäntöä tästä eteenpäin. Se on minusta se iso kysymys. Luulen, että näistä isoista tavoitteista ollaan yhtä mieltä, mutta miten tämä polku jatkuu sitten niin, että ne johtavat siihen, että me arvioidaan näitten perusteella, kun tämä on puitelainsäädäntö, mitkä palvelut ovat vaikuttavia ja mitkä eivät ja mitkä kuuluvat palveluvalikkoon? Nämä ovat niitä kysymyksiä. Tämä puitelainsäädäntö antaa mahdollisuuden tehdä nyt näitä kysymyksiä ja panna ammattilaiset miettimään. Kuuntelin tässä erittäin hyviä puheenvuoroja lääkäreiltä ja muilta, jotka ovat tässä itse kädet savessa tehneet tätä, niitä näkökulmia, jotka tässä ovat. Mielestäni tässä on hyvä lähtökohta. Sitten isossa kuvassa, kun meillä on tämmöinen tilanne, että julkinen talous on erittäin huonossa tilanteessa ja meidän pitää priorisoida asioita ja pitäisi pystyä säästämään, tämä antaa kyllä työkaluja sen osalta. Tämän palvelulupauksen pitäisi olla meillä niin konkreettinen, että me pystytään sitä vasten kertomaan ihmisille, että tähän tämä hyvinvointiyhteiskunta nyt pystyy, tämä on se ja tämä me toteutetaan, että he pystyvät saamaan sen lupauksen mukaiset palvelut. Tämä on tärkeä asia. Arvoisa ministeri, kysyisin vielä tässä lopuksi: miten arvelette nyt näiden isojen periaatteiden ohjaavan tätä käytännön jatkotyötä, ja miten nopeasti tulee olemaan käytännössä se seuraava askel sitten tämän perusteella? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus vuodelta 2025 kuvaa hyvin näitä meidän toimintoja, ja on erittäin hyvä, että näitä käydään nyt tällä lailla systemaattisesti läpi. Edustaja Ojala-Niemelä tuossa hyvin esitteli tätä mielenterveyspuolta, ja totean vain, että täällä raportissa on erittäin pelkistävästi käyty läpi myös sen kasvua ja kaikkea muuta. Se on tässä erittäin iso asia. Toinen, joka on täällä raportissa ja joka liittyy tähän meidän nykyiseen tilanteeseemme, liittyy tähän, kuinka meillä brutto- ja nettovelka ovat kehittyneet tässä viime vuosina. Nettovelka on huomattavasti alemmalla tasolla — tietenkin, kun siellä on se varallisuus taustalla — mutta kuitenkin käyrät menevät niissä samaan suuntaan. Tämä nettovarallisuus ei ole kasvanut niin paljon, että se olisi syönyt tätä velan nousua, ja johtopäätös on tässä sillä tavalla senkin jälkeen aivan sama. Mutta se on hyvä, että meillä on tätä varallisuutta, ja täällä sivulla 54 on siitä erittäin kuvaava käyrä. Täällä sitten todetaan myöskin, että ”Suomen kohonnut velkasuhde edellyttää julkisen talouden tilaa parantavia menoleikkauksia, veronkorotuksia sekä hitaammin vaikuttavia rakenteellisia toimia”. Näin tarkastusvirasto toteaa meidän julkisesta taloudesta ja sen kuntoon saattamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Se, minkä takia erityisesti pyysin tämän puheenvuoron, liittyy tähän valiokunnan mietintöön, jossa on käsitelty näitä yleishyödyllisten yhteisöjen avustuksia. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoista, että muutokset yleishyödyllisten yhteisöjen avustusten osalta tulevat aika nopeasti ja ne ovat aika ennakoimattomia periaatteessa näitten osalta. Nyt kun esimerkiksi STEA-avustukset ovat vuonna 2024 olleet 383 miljoonaa euroa, vähän päälle, niin siitä se määrä on tippunut niin, että 2025 oli 304 miljoonaa ja 2026 oli 273 miljoonaa, ja nyt ensi vuodelle ennustetaan, että se on 190 miljoonaa euroa, eli tämä STEA-avustusten määrä puolittuu. Täällä aivan oikein on valiokunta mietinnössään kuullut siitä asiantuntijoita, ja nyt kun nämä järjestöt yrittävät sopeuttaa omaa toimintaansa tilanteeseen, niin heillä on tässä kaksi toivetta. Toinen liittyy siihen, että kun näitä erilaisia avustushakemuksia on monenlaisia, niin siirryttäisiin yhteiseen yleisavustuskaavakkeeseen, jotta saataisiin hallinnossa taakkaa pienemmäksi ja selkeämmäksi. Ja sitten toinen asia on, että tämä toiminta pitäisi pidentää vuotta pidempiin aikoihin. Nyt jos ajatellaan, että STEA-avustukset putoavat esimerkiksi 273 miljoonasta 190 miljoonaan, niin se on valtava pudotus, ja järjestöt eivät voi tietää sitä kuin vasta joulukuussa, saavatko ne minkälaiseen toimintaan sitä avustusta. Siinä mielessä tämmöinen pitempikestoinen avustuksen jakaminen olisi perusteltua, ja sitten siellä puolessavälissä, jossain sen jälkeen, katsottaisiin seuraavaa kautta. Tätä olisi viisasta viedä eteenpäin, koska jokainen ymmärtää, että jos joulukuussa tulee tieto, että ensi vuodelle on tämä määräraha, niin jos järjestöllä on palkattua työvoimaa, se ei pysty irtisanomaan sitä — siinä on irtisanomisajat ja muut vähintään puoli vuotta. Sitten jos on joku kiinteistö, niin ei pääse siitä irti, tai jos on joitain muita sopimuksia, niin niistä ei päästä heti irti. Voi olla, että jos rahat loppuvat, niin ne eivät pysty hoitamaan näitä velvoitteitaan siinä yhteydessä, kun rahoitus menee pieneksi. Sitten tärkeintä olisi tässä huomioida, että näitä avustuksia ohjattaisiin sellaiseen toimintaan, joka edesauttaa sitä kohtaavaa työtä, joka tässä nyt uhkaa vähentyä — se on ollut tärkeä osa. Sitten valiokunta hienosti otti tässä huomioon myöskin sen, että pitäisi olla tätä vertailtavuutta näitten järjestöjen välillä siinä, kuinka paljon niillä saadaan aikaiseksi, ja tietynlaista kustannusvastaavuutta pitäisi lisätä. Siinä mielessä, kun ollaan todella niukkojen avustusten piirissä, nämä kehityssuunnat on tässä hyvä ottaa huomioon. Siinä mielessä valiokunta on tähänkin jo kiinnittänyt huomiota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisenä puheenvuorona tähän kohtaan allekirjoittanut toteaa vain sen, että SDP ei hyväksy tämän lain kaltaisia työelämän heikennyksiä, työelämän kehittämistä. Tämä laki lisää määräaikaisia työsuhteita, vaikka niitä pitäisi saada vähennettyä. Tämä koskee kaikkia työnantajia, myös julkista, jossa on 25 prosenttia määräaikaisia työsuhteita, tämä koskee erityisesti naisia ja nuoria ja lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää, murtaa peruskiveä, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten peruskiveä, koska lisätään määräaikaisia työsuhteita ja syrjäytetään toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Määräaikaiset työsuhteet luovat lisää epävarmuutta työelämään ja samalla arkielämään. Tästä tulee pidennetty koeaika ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille, mitä todellakaan ei nyt tarvita. Ja viimeiseksi: Tämä ei lisää työllisyyttä eikä tuottavuutta, koska epävarmuus laskee tuottavuutta, ei sitouta työntekijöitä. Sen vuoksi tämä lakiesitys on hylättävä.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä väittämät, että tämä ketjuttamista rajoittaa: Tosiasia on, että tässä lisätään määräaikaisen työsuhteen yksi muoto, perusteeton määräaikainen työsuhde, eikä puututa ketjuttamiseen millään tavalla, ja sen jälkeenkin voidaan tehdä perustellusta syystä määräaikainen työsuhde. Se ensimmäinen työsuhteen kynnys, se perustellusta syystä määräaikainen työsuhde, on aivan helppo tehdä nykyäänkin, eikä siinä ole mitään isoja ongelmia sen synnyttämisessä. Siinä mielessä tämän tyyppiset mallit, joilla haetaan koko ajan työntekijöiden epävarmuuden kautta pärjäämistä, ovat väärä suunta. Sen lisäksi, kun tätä mietitään, niin sanotaan, että tämä määrä kasvaa hieman, vaikka meidän pitäisi saada sitä määräaikaisten työsuhteitten määrää alemmas ja turvaa työmarkkinoille enemmän näille nuorille ja naisille, jotka työelämään tulevat, niin että se toistaiseksi voimassa oleva työsuhde on siellä se pääsääntö. Tämä toistaiseksi voimassa oleva työsuhde on sillä tavalla pääsääntö työsopimuslain mukaan, että pitää katsoa, kuinka tämä kokonaisuus muodostuu sellaiseksi, että työvoiman tarve on pysyvää, ja hallitus murtaa tällä esityksellä nimenomaan tätä peruslähtökohtaa koko ajan. Sen takia on se perustellusta syystä oleva määräaika, jolla kerrotaan, että tästä ja tästä syystä nyt tehdään määräaikainen työsopimus, ja sitten on tämä toistaiseksi voimassa oleva sopimus, jolla haetaan sitä. Kannattaa muistaa, että toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa on myös koeaika, jonka aikana työsuhde on puolin ja toisin aika helppo päättää, ja siinä mielessä se riski palkkaamiseen sitä kautta on tehty. Määräaikaisessa on aina se tilanne, että on sitouduttu tiettyyn määräaikaan, joka siinä tehdään. Tässä lakiesityksessä sitäkin kohtaa on avattu niin, että puolen vuoden kohdalla voidaan vielä arvioida, oliko tämä määräaikainen fiksu tehdä. Se annettiin myös työnantajapuolelle tässä esityksessä, vaikka työnantaja itse tietää, kuinka pitkän määräaikaisen työsuhteen se on valmis tekemään ja sillä tavalla arvioimaan. Tämä tuo todella huonoja malleja suomalaiseen työelämään. Sitten kun katsotaan tätä määräaikaisten työsuhteiden määrää vuosien varrella, miten se on kehittynyt ja mihin ammattiryhmiin se erityisesti koskee ja mihin ikäryhmiin se koskee, ja Akava Worksilla on näistä hyviä tilastoja, niin lyhyesti voi sanoa, että nuoret ja naiset ovat tässä se iso kohderyhmä, joka tässä tulee. Sitten jos katsotaan, ketkä ovat kokeneet selvästi raskaussyrjintää, niin sitä ovat kokeneet selvästi määräaikaisissa työsuhteissa olevat, ja nimenomaan kun verrataan toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, niin koostetusti vähintään yhtä raskaussyrjinnän muotoa on kokenut 44 prosenttia, kun se toistaiseksi voimassa olevissa on 18. Eli nämä kaikki luvut puhuvat ihan toista suuntaa kuin mitä täällä yritetään tuntumalla sanoa, että nyt tämä on oikeasti kynnys parempaan työelämään. Tämä on oikeasti kynnys huonompaan suomalaiseen työelämään, jota me tässä teemme tätä kautta. Arvoisa rouva puhemies! Sitten tästä selvitysvelvollisuudesta, joka täällä myöskin tuodaan esiin, että se olisi tärkeä asia: Tässä on yleinen selvitysvelvollisuus, ja siinä ei anneta tarkempaa muotoa, millä tavalla se selvitys tehdään ja minkälaisia tietoja siinä pitäisi olla, eikä sitä ole myöskään millään tavalla sanktioitu. Eli tämä jää tämmöiseksi kuolleeksi kirjaimeksi hyvin helposti ja tavallaan siinä mielessä hyvän tahdon toimenpiteeksi, että tämmöinen pitää tehdä. Haluan nähdä, että tämä osa tästä lakiesityksestä tulee toteutumaan hyvin näissä tilanteissa. Sitten, arvoisa rouva puhemies, tämä takaisinottovelvollisuuden poistaminen alle 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä tarkoittaa sitä, että kun mahdollisesti työpaikalla tapahtuvien työmäärien muutoksien myötä, kun on irtisanominen tapahtunut tuotannollis-taloudellisesta syystä, sitten sellaiselle henkilölle pitäisi tarjota ensimmäisenä sitä työtä, niin nyt tätä velvollisuutta poistetaan tässä. Tällä viedään monia sen tyyppisiä kohtia. Sitten, arvoisa rouva puhemies, vielä tämä lomautusilmoitusaikojen lyhentäminen 14 päivästä seitsemään päivään tarkoittaa sitä, että työntekijä joutuu nopeammin lomautetuksi, ja silloin se vie seitsemän päivän palkan siltä työntekijältä, koska siinä lyhennetään sitä aikaa. Tämä on suora taloudellinen sanktio siinä tilanteessa, kun lomautustilanteeseen joudutaan lyhyemmällä lomautusilmoitusajalla. — Kiitos.

Kiitos! Samaan asiaan kiinnitin huomiota, että työllisyysvaikutuksia tällä esityksellä ei ole. Nämä ovat tämmöisiä niin kuin mututuntumia, että tällä olisi työllisyysvaikutuksia. Kun täällä koko ajan todistellaan siitä, niin kaikki luvut työttömyydestä ja työllisyydestä tällä hetkellä kertovat, että kaikki uudistukset ovat vieneet työelämää väärään suuntaan. Työttömyys on korkeammalla joka kuukausi kuin edellisenä vuonna vastaavana aikana, ja avoimia työpaikkoja on vähemmän. Jos nämä uudistukset, mitä tässä nyt on koko ajan markkinoitu meille, olisivat toteuttaneet tätä, että palkkaamista olisi ollut enemmän, niin jossakin niitten pitäisi nyt jo näkyä, kun osa on ollut voimassa jo kaksikin vuotta. Eli missä ne ovat? Tämä lakiesitys on yksi tätä samaa sarjaa, että nyt vain heikennetään työehtoja monella tapaa ja kaikki riski siirretään työntekijöille. Yritysten riski siirretään työntekijöille joustavuuden ja kaiken muun hakemisella. Missä se yrittäjäriski kohtaa enää on?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä, että avoimia työpaikkoja ei ole, kyllä johtuu isosti tästä talouspoliittisesta linjasta, joka tällä hetkellä on meneillään. Se vaikuttaa siihen, että kotimarkkina on niin aneeminen kuin se on, ja kun se kotimarkkinoiden luottamus on mennyt, niin ei ole kulutusta eikä sitä kautta myöskään työllisyys lähde liikkeelle. Kansainväliset suhdanteet vaikuttavat tietenkin osan, mutta kyllä kotimarkkinoillakin voidaan tehdä enemmän. Tähän, syntyykö tästä määräaikaisia työsuhteita enempi: Hallituksen omissa perusteluteksteissä mainitaan, että tämä lisää määräaikaisia työsuhteita, ja myös tässä valiokunnan mietinnössä sanotaan, että muutoksen arvioidaan lisäävän määräaikaisten työsuhteiden käyttöä. Eli kyllä täällä itsekin on todettu hallituksen puolelta, että tämä tulee lisäämään niitä — ja kun meidän pitäisi suunta saada juuri toiseen kohtaan kuin tämä esitys nyt vie. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen tähänastiset yksipuoliset esitykset ovat lisänneet työnantajan määräysvaltaa ja heikentäneet työntekijöiden työsuhde- ja työttömyysturvaa. Tämä on ollut iso linja, ja tämä lakiesitys määräaikaisten työsopimusten osalta, joka meillä on tässä käsittelyssä, noudattaa tätä samaa linjaa. Työntekijöiden asemaa heikennetään. Hallitus mahdollistaa määräaikaisen perusteettoman työsopimuksen solmimisen. Lisäksi tässä takaisinottovelvollisuus poistetaan alle 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä ja lomautusilmoitusajat puolitetaan 14 päivästä seitsemään päivään. Kaikki heikennyksiä työntekijöiden näkökulmasta. Esitystä perustellaan erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisella ja rekrytointikynnyksen madaltamisella. Kuitenkin tämä koskee kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä Suomessa niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella, ja siinä mielessä tämä perusteluteksti ja sisältö eivät kulje oikein käsikkäin. Muun muassa julkisella puolella määräaikaisia työsuhteita on jo joka neljäs, ja sinne vain halutaan lisää. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lisää määräaikaisia työsopimuksia, vaikka niitä pitäisi saada vähennettyä. Tämä on se yleinen iso linja. Meillä Suomessa määräaikaisia työsopimuksia on jo 13 ja 15 prosentin välillä, noin 15 prosenttia keskiarvona, ja julkisella puolella on noin paljon kuin äsken sanoin, 25 prosenttia. Tämä määräaikainen työsopimusmalli, perusteeton määräaikainen työsopimus ja yleensä määräaikaiset työsopimukset, koskee erityisesti naisia ja nuoria. Tätä kautta tämä tulee lisäämään raskaus- ja perhevapaasyrjintää ja siinä mielessä vie asioita erittäin huonoon suuntaan. Täytyy muistaa, että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on lähtökohtana, ja nyt tälläkin esityksellä yritetään murtaa tätä peruskiveä ja viedä sitä määräaikaisten suuntaan. Olemme määräaikaisissa työsuhteissa jo Euroopan viidenneksi korkeimmalla tasolla, ja meidän pitäisi saada suunta toiseen suuntaan. Määräaikaiset työsopimukset luovat myös epävarmuutta työelämään ja arkielämään, ja sillä lailla perheen ja muun suunnittelu tulee epävarmemmaksi. Myös hallituksen perustelutekstissä on se, että jos määräaikaisten työsuhteiden määrä lisääntyy yhdellä prosentilla, niin tuottavuus laskee 0,19—0,29 prosenttiyksikköä. Eli määräaikaisuus ei lisää tuottavuutta, vaan se vähentää sitä. Tämä on myöskin huono suunta. Tällä pidennetään koeaikaa, kun tällaisella tavalla sitä tehdään, ja ketjutusta mahdollistetaan, koska sen perusteettoman määräaikaisen jälkeen voidaan perustellusta syystä laittaa määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva, mutta siellä on myös tämä perustellusta syystä määräaikainen. Tämä on tilanne tällä hetkellä, ja silti viedään tätä lakiesitystä eteenpäin. Tässä on myös monia muita yksityiskohtia, joita tässä keskustelussa varmasti lisää avaamme. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä vastalauseen 1 mukaisesti esitämme ja esitän, että lakiehdotukset 1—3 hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin nyt kun ministeri on paikalla täällä: Tämä esitys vaikuttaa sillä tavalla järkevältä ja sujuvoittaa tätä maksatuskäsittelyä, mutta kun tätä perustelutekstiä yritän täältä kaivaa, niin kun tässä on 40—50 päätöstä, jotka viranhaltijat tekevät STM:ssä, niin kuinka monta henkilötyövuotta tässä säästyy työpanosta, vai onko tämä muuten sen tyyppinen päätös? Kun ne tulevat sieltä valtion budjetista, niin jotain laskujen käsittelyä siitäkin tarvitsee tehdä, eli mikä on tämä todellinen byrokratian vähentyminen tässä tilanteessa? Sinänsä on ymmärrettävää, että tämmöistä tehdään. Sitten toinen kysymys liittyy siihen, onko tässä nykyjärjestelmässä ollut jotain sellaista, kun nämä toimeenpanevat näitä etuuksien maksatuksia, eli onko näissä ollut joitain eroja STM:n ja näitten toimeenpanijoitten tietojen välillä, niin että niitä on sitten jouduttu tekemään ja selvittelemään enempi? Eli vähän taustaa, kun tämä eläkejärjestelmä jollain tavalla kiinnostaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vuosikymmeniä olen ollut työmarkkinoilla tekemässä näitä työehtoja, ja kyllä täytyy sanoa, että sattuu sydämeen, kun täällä näitä esityksiä tulee koko ajan siihen suuntaan, että työntekijöitten asemaa huononnetaan ja ei käydä edustaja Elomaan tapaista vuoropuhelua siitä, että katsottaisiin balanssiin näitä asioita. Aina on työmarkkinoilta haettu ratkaisuja, kipeitäkin ratkaisuja, jotta on pystytty tekemään niitä, ja kullekin alalle aina on oikeita työehtoja. Nyt täällä yritetään tehdä lakisääteisesti ylhäältä ja yksipuolisesti. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys lisää määräaikaisia työsuhteita, vaikka niitä pitäisi vähentää, ja se koskee sellaisiakin työnantajia eli julkista sektoria, jolla jo 25 prosenttia on määräaikaisia, lisätään koko ajan, ja se koskee erityisesti naisia ja nuoria ja lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Sitten tämä murtaa sitä lähtökohtaa, että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on lähtökohta, ja murtaa sitä peruskirjaa, kun lisätään määräaikaisia työsopimuksia, joilla vielä syrjäytetään toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Sitten tämä tuo lisää epävarmuutta työelämään ja arkielämään. Tästä tulee pidennetty koeaika, vaikka muuta pitäisi olla, ja se lisää nyt todellakin epävarmuutta työmarkkinoille, jota tällä hetkellä sinne ei kaivata. Me tarvittaisiin ennustettavuutta, ja tällä tavalla pitäisi viedä lakia eteenpäin. Sen vuoksi tulemme tätä lakiesitystä esittämään hylkäykseen seuraavassa käsittelyssä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitykset 39 ja 45, jotka koskevat tasa-arvolakia ja tasa-arvotoimielimiä, tulevat tänne saliin varmaan lähitulevaisuudessa, pääsemme keskustelemaan niistä, mutta lyhyesti voin sanoa niistä hallituksen tänään mainostamista tasa-arvolain muutosehdotuksista, että ne tavallaan käytännössä korjaavat, laittavat lainsäädäntöön ne asiat eli tämän oikeuskäytännön, mikä tällä hetkellä toteutetaan, että siellä ei ole mitään merkittävää uutta tulossa. Sitä ei kannata tässä kauheasti mainostaa. Se, mikä tässä vielä on jäänyt huomiotta, on se, että kyllähän tosiasia on, että tässä kritisoidaan nyt nimenomaan näitä määräaikaisia. Kun Akava Works on kysynyt raskaussyrjinnän kokemuksista, niin ne ovat selvästi yleisempiä määräaikaisissa työsuhteissa: 44 prosenttia on kokenut määräaikaisissa, kun toistaiseksi voimassa olevissa 18 prosenttia. Eli on todella selvästi korkeampi se raskaus- ja perhevapaasyrjintä, erityisesti raskaussyrjintä, tuolla määräaikaisissa työsuhteissa. Nämä ovat niitä asioita, jotka meidän pitää huomioida. Sitten kun katsotaan näistä ammattiryhmistä, niin palvelu- ja myyntityöntekijöistä 73 prosenttia on naisia ja nimenomaan määräaikaisissa työsuhteissa, todella isoja määriä. Nämä koskevat ihan tavallisia ihmisiä tuolla työpaikoilla. Arvoisa rouva puhemies! Täällä vielä, kun näistä lain yksityiskohdista puhutaan, lomautusilmoitusaika lyhennetään 14:stä 7 päivään, ja tänne lakiesitykseen on taas tuotu uusia toimijoita sopijoiksi. Kun ennen ne ovat olleet luottamusmies- ja luottamusvaltuutetut, paikallisen sopimisen paketissa oli tämä näin, niin nyt sinne tuotiin yhteistoimintaedustajia, joilla ei ole työehtosopimustoiminnan oikeutta sopia, ja nyt tällä yritetään tuoda taas sellaisia edustajia, jotka eivät kuulu työehtosopimus- ja työehtojen neuvottelujen piiriin. Eli sotketaan tätä olemassa olevaa työmarkkinakäytäntöä monella tapaa, ja siinä mielessä tämä lakiesitys on huono. Sitten hallituksen omassa lakiesityksessä perusteluissa vielä tuodaan esiin se, että kun katsotaan määräaikaisten työsuhteitten määrää, niin se heikentää tuottavuutta. Täällä itse todetaan, että yhden prosentin kasvu määräaikaisen työvoiman osuudessa laskee tuottavuutta 0,2—0,3 prosenttiyksikköä, eli tämä heikentää tuottavuutta. Tässä pitäisi Suomessa pärjätä parempaan suuntaan, ja tuottavuus on yksi niistä tekijöistä. — Kiitos. [Helena Marttila: Ja oliko työllisyysvaikutuksia?] — Ei työllisyysvaikutuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy muutamaan kommenttiin vastata, mitä täällä on tullut esiin: Ensinnäkin koko ajan täytyy muistaa, mitä tässä on tapahtunut muuta kuin tämä määräaikaisten työsuhteitten lisääminen. 1.1. tämän vuoden alusta tulivat voimaan irtisanomissuojan heikennykset. Yksilöperusteista irtisanomissuojaa heikennetään. Painava syy poistui sieltä luettelosta. Voi sanoa, että siellä palkkaamiskynnystä laskettiin jo tällä tavalla, ja nyt tässä yritetään tehdä määräaikaisilla työsuhteilla lisää epävarmuutta työelämään. Sitten kun katsotaan tätä kokonaisuutta, niin sellaisille ihmisille, jotka aikovat perustaa perhettä, tämä ei ainakaan varmista sitä, että siellä suunnitellaan vähän pitemmälle näitä asioita, ja voi ajatella, että kun Suomi on tämmöisessä tilanteessa, että lapsia syntyy aika vähän, onko tämä politiikka juuri sellaista politiikkaa, mitä nyt pitää tehdä. Minusta pitäisi tehdä sellaista politiikkaa työelämässä, että voi tehdä niitä lapsia ja on ennustettavuutta työelämässä, ja tämä menee täysin väärään suuntaan. Siinä mielessä kun tämä ei ole ainut esitys vaan niitä on muita. Sitten kun katsotaan työttömyysturvaa, mitä edustaja Satonen täällä mainosti, kuinka hyvä on ollut, kun on leikattu, niin sieltä poistettiin lapsikorotukset työttömyysturvasta, ja sille on laskettu 10 000 työpaikkaa, lapsikorotusten poistamisella. Tämmöisiä työllisyystoimia hallitus tekee. Aikuiskoulutustuen lopetus, 10 000 työpaikkaa. Nämä ovat täysin vääriä, ja ne eivät ole näkyneet missään työllisyystilanteessa. Eivät ole avoimissa työpaikoissa näkyneet. Niitä on entistä vähemmän. Arvoisa rouva puhemies! Yt-neuvottelujen raja on nostettu 50:een, eli vähemmän neuvottelua työpaikalla, kun pitäisi tällä hetkellä neuvotella enemmän kuin vähemmän. Tämä tilanne on semmoinen. Sitten tähän yt-prosessiin liittyy vielä se, että tämä raja on nostettu 50:een ja nyt takaisinottovelvollisuuskin poistetaan alle 50 henkilön yrityksiltä, mikä tarkoittaa sitä, että kun työpaikka menee alta, niin sitä ei ole takaisinottovelvollisuuden piirissä ja ei pystytä arvioimaan sitä. Se takaisinottovelvollisuus on sellainen, että sillä perustellaan ja katsotaan, onko se työ todellisuudessa vähentynyt ja niin poispäin. Se tuo sellaisia näkökulmia siihen. Arvoisa rouva puhemies! Lomautusilmoitusajan lyhentäminen 14 päivästä seitsemään päivään tarkoittaa käytännössä tavalliselle duunarille seitsemän päivän palkan menetystä joka kerta, kun näin tapahtuu, lomautusilmoitusajan lyhentäminen tähän näin, eli kun nopeammin saadaan lomautettua ihmiset. Meidän lomautusjärjestelmä on ollut Euroopassa aivan poikkeuksellinen järjestelmä, se on toiminut erittäin hyvin, ja sillä on suhdanteessa voitu hyvin ottaa tilapäisesti resursseja alas lomauttamalla ja näin poispäin. Nyt sitäkin tärvellään koko ajan, kun yritetään tehdä sitä nopeammin, ja kun ajatellaan, että se on aina palkan menetys näille ihmisille, jotka joutuvat lomautuksen kohteeksi. Meillä on täällä tämän tyyppisiä esityksiä, jotka ovat tässä lakiesityksessä sisällä, jotka vievät määräaikaisuuksien lisäksi vielä tätä huonompaan suuntaan. Sitten kun näitä selvitysvelvollisuuksia määräajan päättyessä pitää tehdä, niin eikös tämä hallitus sen selvitysvelvollisuuden tehnyt sellaiseksi, että se on tämmöinen vähän yleispiirteinen, ei mitään määrämuotoa sen sisällöstä, selvityksen relevantteja tietoja ei ole määritelty, eikä selvityksen jättämistä, jos sitä ei tehdä, ole sanktioitu millään tavalla. Meillä on tällaisia puutteita täällä näin, ja kun näitä nyt sitten monia tämän kokonaisuuden kannalta katsotaan, niin määräaikaisuudet lisääntyvät ja sitten näitä velvoitteita koko ajan viedään huonompaan suuntaan ja viedään koko ajan siihen suuntaan, että ihmiset ovat hyvin epävarmoissa työsuhteissa näitten osalta. Tätä lakiesitystä pienesti korjattiin: Kun siellä oli ensin, että kolme perusteetonta määräaikaista työsuhdetta vuoden aikana voitiin samalle henkilölle laittaa, niin se muuttui yhteen. Sitten se aika, jolloin uudestaan voitiin tarjota, oli kaksi vuotta, ja se pidennettiin viiteen vuoteen. Eli pieniä muutoksia tehtiin, mutta nämä eivät muuttaneet tämän lain koko sisältöä, ja sen vuoksi lakia ei voinut pykälämuutoksilla korjata sellaiseksi, että siitä olisi voinut tulla hyvä. Niinpä me tulemme esittämään toisessa käsittelyssä näiden lakiehdotuksien hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä vielä unohtuu koko ajan, kun aina verrataan Eurooppaan ja muualle, että me ollaan viidenneksi korkeimmalla määräaikaisten työsuhteitten määrässä Euroopassa. [Vasemmalta: Jo nyt!] Eli meillä on liikaa määräaikaisia työsuhteita tällä hetkellä, ja meidän pitäisi pyrkiä toiseen suuntaan. Nämä tämän suuntaiset esitykset ovat viemässä senkin takia ihan väärään suuntaan. Sitten tähän työsuhteitten synnyttämiseen: Kun meillä perusteen mukaisesti voi synnyttää määräaikaisen työsuhteen, niin se on se oikea tapa, jos haluaa tätä kautta ottaa joksikin aikaa työsuhteen, mutta siinä pitää olla peruste. Yleensä ottaen kaikkein suurin syy tähän, että ei ole niitä määräaikaisia työsuhteita tai mitään työsuhteita, on tämä aneeminen taloustilanne, jossa hallitus on itse mokannut tilanteen niin, että meillä ei ole työpaikkoja. Meillä on avoimia työpaikkoja todella vähän koko ajan, ja ei edes niitä määräaikaisia ole käytännössä ollenkaan. Kyllähän pääsyy on siellä, että yleensä talous ei vedä, eikä se, etteikö voisi palkata tällä hetkellä.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän alkuun on sanottava, että SDP ei hyväksy tämänkaltaista työelämän kehittämistä. Tässä viedään työelämää täysin väärään suuntaan ja sellaiseen tilanteeseen, jossa määräaikaisia työsuhteita pitäisi mieluummin vähentää kuin lisätä, ja sitten tämä koskee erityisesti naisia ja nuoria, kaikkein haavoittuvimmassa työmarkkinatilanteessa olevia ihmisiä käytännössä. Eli tämä suunta on Orpon—Purran hallituksen nykyisen kaltainen jatkumo, jossa mennään koko ajan niin, että palkansaajapuoli joustaa ja palkansaajapuolelle lisätään velvoitteita ja heikennetään sen asemaa. Arvoisa rouva puhemies! Vaikka Orpon—Purran hallitus jatkaa tällä linjalla, joka lisää turvattomuutta työelämässä ja vie Suomea pois pohjoismaisen sopimisen linjalta, niin tämän lakiesityksen osalta täytyy sanoa, että onneksi tässä kävi myös niin, että tämän käsittelyn aikana tuli muutoksia tähän lakiesitykseen. Ne ovat pieniä muutoksia, mutta taisi olla ensimmäinen sellainen muutos, jossa hallituspuolueitten sisältäkin tuli muutostoiveita, että lakiesitystä muutetaan. Puolueitten naisjärjestöt olivat tässä erittäin aktiivisia, ja ay-liike on tätä vastustanut jyrkästi. Se on kyllä tehnyt kaikkia muitakin lakiesityksiä, mutta onneksi tähän tuli vielä muutakin voimaa mukaan. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on monia muutoksia, jotka ovat ongelmallisia. Ensinnäkin tämä perusteettomien määräaikaisten työsuhteitten synnyttäminen tarkoittaa sitä, että meille tulee entistä enempi ketjuja määräaikaisten työsuhteitten osalta. Ensin tulee tämä perusteeton, ja sen jälkeen voidaan sopia perusteella määräaikainen, ja sitten toinen vaihtoehto on toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Mutta käytännössä tämä tuo lisää määräaikaisia työsopimuksia. Tässä hallitus on koko ajan korostanut, että tämä edesauttaa pk-yritysten toimintaedellytyksiä ja niitten vahvistamista ja rekrytointikynnyksen madaltamista. Silti lakiesitys on kaikkia koskeva. Se koskee niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä ja erityisesti julkista puolta, jossa joka neljäs työsuhde on jo määräaikainen. Me olemme viemässä määräaikaisuutta sinne suuntaan, missä sitä jo on aivan valtavasti. Arvoisa rouva puhemies! Esitys on myös EU:n määräaikaisdirektiivin vastainen, jonka nimenomaisena tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä ja estää epäedullisempien työehtojen soveltaminen määräaikaisiin työsuhteisiin. Tämä vie asioita juuri päinvastaiseen suuntaan, jotka eivät kuulu suomalaiseen työelämään ollenkaan. Määräaikaisilla työsuhteilla nimenomaan lisätään työntekijöiden epävarmuutta ja sitä, että näillä on myös taloudellisia vaikutuksia heidän siviilielämäänsä. Määräaikaisuus yleisesti ottaen lisää perhe- ja raskaussyrjintää, ja tämä kun osuu vielä erityisesti nuoriin naisiin, niin se heikentää edelleen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista suomalaisessa työelämässä. Määräaikaisten työsopimusten käyttö on jo nyt niin yleistä, että sitä ei tarvitsisi enää tehdä. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yleisin syy tasa-arvovaltuutetun työelämäsyrjinnän yhteydenotoissa. Sieltä tulee eniten kommentteja. Arvoisa rouva puhemies! Kun katsotaan tätä lakiesitystä, niin tässä viedään tilannetta sillä tavalla ongelmalliseen suuntaan, että tämän pitäisi olla helpottava yritysten kannalta, mutta tosiasiassa tämä lisää hallinnollista taakkaa, koska tähän luodaan taas uusia järjestelyjä määräaikaisuuksien osalta. Hallituksen ei olisi pitänyt tuoda tätä lakiesitystä lainkaan eduskuntaan, koska tämä on sisällöllisesti näin heikosti valmisteltu, ja oltaisiin tarvittu parempaa valmistelua ja yleensä määräaikaisuuksien vähentämiseen tähtääviä esityksiä eikä sen lisäämiseen liittyviä esityksiä. Arvoisa rouva puhemies! Työsopimuslaissa nimenomaan lähdetään siitä, että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on työsopimuksen perustyyppi, johon määräaikainen työsopimus muodostaa poikkeuksen, ja tälläkin esityksellä viedään tätä työsopimuslain isoa rakennetta väärään suuntaan. Näitten osalta voi sanoa, että työelämän peruslähtökohtia rikotaan kaiken kaikkiaan erittäin paljon. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on niin paljon asiaa, että jatkan seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arkistoihin pääsy on aika olennainen osa sitä, että me voimme katsoa, minkälaista taustaa meillä on pitkältä ajalta, ja nämä dokumentaatiot, autenttiset dokumentaatiot, kertovat siitä aika paljon. Meidän täytyy tietää oman historiamme taustat aika tarkasti, jotta tiedetään, mistä olemme tulleet. Arvoisa rouva puhemies! Tämä digitointi on myöskin edennyt aika hitaasti, alle kymmenen prosenttia on digitoitu, ja se on sillä tasolla, ettei vielä voi sanoa, että se olisi hyvinkin laajaa. Näistä syistä, mitä edustaja Lohikoski tässä hyvin toi esiin, kannatan edustaja Lohikosken esitystä hylkäyksestä ja näistä vastalauseista.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lohikoski erittäin ansiokkaasti kävi kätilökoulutuksen tilannetta lävitse ja hyvin perusteellisesti sitä avasi, joten kannatan edustaja Lohikosken tekemää hylkäysesitystä ja lausumaehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Työkyvyttömyyseläkeläisten työnteon lisääminen on erittäin hyvä asia kaiken kaikkiaan, ja täytyy muistaa, että kun työkyvyttömyyseläkkeiden taso on Suomessa ehkä noin 1 200 euroa suuruusluokaltaan, niin jokainen tunti, mitä pystytään sitä työkykyä hyödyntämään, myöskin antaa sitten tuloja ja siihen elämiseen parempia mahdollisuuksia. Siinä mielessä tämä näkökohta pitää tässä tuoda tietenkin esiin. Se on tärkeätä, että jokaisen jäljellä olevaa työkykyä hyödynnetään ja annetaan mahdollisuus sen käyttämiseen. Kaikki sellaiset esitykset ovat kannatettavia. Tämä lakiesitys on siinä mielessä hyvä, että tämä tekee sille kohderyhmälle, jonka eläketaso on matala, mahdollisuuden, kun työmarkkina joskus paremmin vetää, päästä työelämään kiinni. Se, mitä itse mietin tämän kokonaisuuden osana, on se, että tämä joustavuus on tässä hyvä asia. Näissä esittelypuheenvuoroissa ei tullut näkyviin, mutta itse tulkitsen niin, että kun työskennellään, niin myöskin kartutetaan sitä tulevaa työeläkettä. Tavallaan jokainen tunti silläkin puolella sitten tekee sen, että kun jää varsinaiselle vanhuuseläkkeelle, niin se tulee sitten sinnekin näkyviin, ja se työnteko kannattaa myöskin tältä osin. Itse näen, että tässä on hyvä malli, ja niin kuin ministeri toi esiin, tätä on kolme vuotta valmisteltu ja tätä on huolellisesti tehty. Kyllä tässä lakiesityksessä on paljon näkökohtia, niin että täytyy tähän tutustua vielä paremmin, mutta kiitoksia tässä vaiheessa, että tämä lakiesitys on täällä meillä käsittelyssä. Tälle tulee varmaan suotuisa vastaanotto.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille tästä katsauksesta. Haastaisin vähän tätä kuntatalouden vahvistumista, koska nyt juuri kehysriihessä taisitte tehdä indeksin noston jäädytyksen yhdestä prosentista 2,8 prosenttiin, taisi olla 90 miljoonaa kuntataloudessa. Sen lisäksi piditte tämän 75 miljoonan säästön myöskin sinne kuntatalouteen, ja kaiken kukkuraksi kun tiedetään, että alimitoitettu työllisyysalueiden hoito kunnille vuosi sitten, vähän reilu, on noin 200 miljoonaa euroa alijäämäinen siitä, mitä ajateltiin siinä siirron kohdalla. Eli me ollaan kuntataloudessa tosi tiukilla, ja nämä muutokset, mitä tässä on todellisuudessa tapahtunut, eivät vahvista kuntataloutta. Arvoisa rouva puhemies! Vielä se, että nuoria, alle 30-vuotiaita, on 80 000 työttömänä, ja työllistämisseteli koskee noin 5 000—7 000:ta, vaikka tämä korotettu rahakin siihen laitetaan. Eli me puhutaan aika pienestä [Puhemies koputtaa] postimerkinomaisesta palvelusta näitten nuorten osalta. Pitäisi olla suurempia lukuja, jos halutaan vaikuttavuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelmassa hallitus ilmoitti: ”Hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Työllisyyden kasvulla tavoitellaan julkisen talouden vahvistumista yli kahdella miljardilla eurolla.” Tämä oli hallitusohjelman kirjaus. Nyt kun katsotaan sitten tilastoista, kuinka työttömyys on kehittynyt tässä koko hallituskauden ajan, ja nämä uudistukset ovat olleet jo voimassa, monet aika pitkäänkin, niin jokainen kuukausi vuotta aikaisempaan on huonompi koko hallituskauden ajan. Tämä ei näy millään tavalla täällä työllisyydessä. Pitkäaikaistyöttömiä on 140 000, alle 30-vuotiaita nuoria työttömiä on 80 000. Nämä ovat niin vakavia lukuja, että tämä on hallituksen suurin epäonnistuminen tuon velan hoitamisen ohella. Meillä on työttömyyskriisi. No, se saattaa johtua siitä, että hallituksella ei ole ollut aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja keinoja miettiä, miten tätä voidaan leikata pienemmäksi. Se voi olla, että hallitus on sitoutunut ja hakeutunut vain näihin laskelmiinsa, joissa he ilmoittavat, että 100 000 uutta työllistä syntyy, mutta kun ne työllistymisen syntymisen taustat ovat tällaisia: aikuiskoulutustuen lakkauttaminen 10 000 työllistä, lapsikorotusten poistaminen työttömyysturvasta 10 000 työllistä, työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen 12 kuukauteen 5 700 työllistä, ansiopäivärahan tason porrastus 12 800 työllistä. Nämä ovat hallituksen keinoja, joilla työllisyys kääntyy. Kun me mietitään, mistä se 100 000 tulee, niin työttömyysturvassa on yli 30 000 ja sitten on vielä tämä aikuiskoulutustuki. Kun katsotaan tätä aikuiskoulutustukea, niin kuin tässä edustaja Elo on hyvin puhunut aikuiskoulutustuen tarpeesta, niin sillä kouluttautuu työelämässä yli 30 000 seuraavalle tasolle, muuttaa omaa ammattiansa, päivittää ammattiansa. Nyt sitä ei enää ole. Ja sitten lapsikorotuksen lakkauttaminen työttömyysturvasta: työttömyysturvan lapsikorotus on ollut parasta köyhyyden torjuntaa, ja se on poistettu täältä. [Mira Nieminen: Työ on parasta köyhyyden torjuntaa!] — Tämä on sosiaaliturvassa parasta köyhyyden torjuntaa. Tämä keinoista. Täytyy sanoa, että me tulemme tarvitsemaan osaamista tulevassa tekoälyn muuttamassa työelämässä enemmän kuin vähemmän. Osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla nytten kaikilla työlistan kärjessä. Tarvitsemme panostuksia työuran aikaisen osaamisen kehittämiseen ja työttömyysoloajan osaamisen ja kouluttautumisen kehittämiseen. Niihin asioihin pitäisi panostaa koko ajan. Nämä ovat jääneet hallitukselta taka-alalle, ja niistä on leikattu. Työllisyydestä ja talouskasvusta ja kuluttajien luottamuksesta lähtevät asiat liikkeelle. Myös niitä tässä kaivataan. Nämä ovat avaintekijöitä taloudellisen kasvun toteuttamisessa. Luottamus on parasta valuuttaa. Epävarmuus tulevaisuudesta ja korkea työttömyys näkyvät tänä päivänä kuluttajien arjessa, säästämisessä ja Suomen taloudessa. Nämä ovat niitä asioita, joissa hallituksen olisi pitänyt toimia. Meillä on maailmanpolitiikan myllerryksiä, ilmastonmuutosta ja vaikeata talous‑ ja työllisyystilannetta tässäkin ympäristössä, mutta nämä kotimarkkina-asiat ovat jääneet taka-alalle. Sen vuoksi olemme siinä tilanteessa, että meidän talouskasvu on ollut nollan pinnassa. Nyt on ensimmäisiä orastavia merkkejä siitä, että talouskasvu lähtisi liikkeelle, mutta kun me ollaan nollan pinnassa oltu kolme vuotta, niin siitä on helppo ponnistaa liikkeelle. Lähtöluvut ovat todella matalalla. Tässä kaikki toivomme, että talouskasvu lähtisi liikkeelle, koska sitä kautta me myöskin voitaisiin saada jakovaraa ja velanhoitovaraa tänne talouteen, mutta hallitus on viivytellyt kaikissa näissä toimenpiteissä ja [Puhemies koputtaa] tehnyt vääriä toimenpiteitä tämän osalta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on vääjäämättömät luvut, jotka ovat VM:n lukuja, ja täältä näkyy selvästi tämä tilanne, miten alijäämät ovat kehittyneet. Tällä hallituskaudella tulee yli 51 miljardia euroa alijäämää tämän hallituskauden aikana. Edellisen hallituskauden aikana oli 43 miljardia, ja siitä 18 miljardia oli koronakuluja. Tämä huomio kannattaa laittaa tähän ylös. Sitten kun katsotaan, minkä perinnön te jätätte tällä hallituskaudella, niin täältä tulee 60 miljardin kehyksen alijäämä seuraaville neljälle vuodelle. [Aleksi Jäntti: Jättäisitte puolet maksamatta!] Tämä on teidän hallituksenne iso perintö. Kun te lupasitte taittaa velalla elämisen ja laittaa alijäämät kuntoon, niin sitä ei ole tapahtunut . Myöntäkää tämä. Ette ole pystyneet sitä tekemään.

Arvoisa puhemies! Ajattelin tämän puheenvuoron käyttää lähinnä kommentoidakseni tässä kollegoiden puheenvuoroja. Kun täällä on niin paljon väittämiä ilmassa, niin on pakko yrittää vähän niin kuin koota nytten faktoilla, mitä tässä on tapahtumassa, ja se on tässä tilanne. Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä espanjantaudista, josta täällä nyt on paljon puhuttu: Täytyy muistaa, että mikähän hallitus tässä nyt on vienyt Suomea Espanjan suuntaan, kun on määräaikaisia työsopimuksia lisätty, irtisanomista helpotettu, sosiaaliturvaa on heikennetty. Onko se sitä Espanjan suuntaa nyt sitten tässä mielessä, kun täällä haikaillaan niitä näkökulmia? Tosiasiassa Suomen työmarkkinoita on sotkettu ja viety sellaiseen suuntaan, johon ei ole viisasta viedä. Meillä on ollut yhteistyön ja sopimisen työmarkkinat, ja nyt niitä on yksipuolisesti muutettu. Arvoisa puhemies! Sitten tästä velasta täällä puhutaan todella paljon. Kun katsotaan näitä velkalukuja, valtionvelka on huhtikuun lopussa tarkalleen 196,6 miljardia euroa valtion velanhoitajien mukaan ja 200 miljardin euron raja menee nyt tänä vuonna rikki. Ja kuka tätä velkaa sitten on ottanut 200 miljardia euroa? Orpon—Purran hallitus tulee ottamaan yli 50 miljardia euroa velkaa eli vähintäänkin yhden neljäsosan tästä valtionvelasta, Marinin hallituksen velka on noin yksi neljäsosa, pikkasen alle, ja sitten puolet tästä velasta on edellisten hallitusten ottamaa velkaa. Täällä koko ajan käy keskustelu, että edellisellä hallituksella olisi se velan ottamisen ennätys. Tämä hallitus tulee olemaan suurin velanottaja Suomen historiassa. Ja sitten: Kai näistä kaikista lainoista, joita valtiolla on, korkomenoja on, myöskin niitten edellisten hallitusten lainoista ja sitten Orpon hallituksen lainoista. Kyllä nämä korkomenot, jotka tässä nyt kasvavat, kun velan määrä kasvaa niin voimakkaasti — eli yksi neljäsosa, yksi neljäsosa ja puolet — on se syntisäkki, joka kaikilla hallituksilla tähän mennessä on, ja se kannattaa aina tässä muistaa. Nyt mennään liian helposti tilanteeseen, että se on vain edellinen hallitus. Arvoisa puhemies! Sitten puhutaan aika paljon näistä alijäämistä. Jos katsotaan valtiovarainministeriön omassa julkisen talouden suunnitelmassa olevia lukuja ja katsotaan niitä budjettitalouden alijäämiä vuosina 20—23 ja sitten 24—27, niin tosiasia on, että Marinin—Rinteen hallitusaikana alijäämä on ollut 43 miljardia euroa, josta 18 miljardia euroa on ollut koronavelkaa, korona-alijäämää. Eli tämä on se tilanne, 43. Nyt Orpon hallituksen aikana tulee vähintäänkin 51 miljardia euroa, kahdeksan miljardia euroa enemmän kuin Marinin hallituksen aikana oli alijäämä. Tästä eteenpäin, kun piti laittaa taloutta kuntoon, näyttää siltä, että se alijäämä tulee nousemaan voimakkaasti ylöspäin, jopa sinne lähelle 18:aa miljardia euroa vuodessa. Täällä sanotaan, että kaksi kolmasosaa siitä on puolustusta ja korkomenoja. No, mitäs se yksi kolmasosa on? Se on alijäämää, kuusi miljardia euroa alijäämää, ja tämä talous piti laittaa tasapainoon. Ei ole toiminut. Nämä luvut ovat suoraan näistä tilastoista, jotka VM itse on laittanut. Sitten täällä on todella voimakkaita menojen lisäyksiä myöskin tulevalle kaudelle tehty. Yrittäjäeläkeuudistusta mainostetaan täällä kovasti, mutta se otetaan käyttöön ensi vaalikaudella. Sieltä tulee 100 miljoonaa euroa julkiseen talouteen kuluja, 600 miljoonan euron päälle. Tämä eläkeuudistus on tehty valtion kassan kautta. Tosiasiassa toinen eläkeuudistus tehtiin tässä vähän aiemmin, TyELin uudistus, ja siinä vaadittiin julkisen talouden tasapainottamista 0,4 prosenttiyksiköllä eli miljardilla ja toteutus oli kaksi miljardia euroa. Näin näitä eläkejärjestelmiä pitäisi uudistaa, ei niin, että se tehdään valtion kassan kautta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kasvusta on puhuttu aika paljon täällä, ja meidän kasvuluvut ovat olleet 2023 miinus 1,3, vuonna 2024 ne olivat 0,4 ja viime vuonna 0,2. Kasvuluvut ovat todella pieniä, ja ennusteet ovat olleet kaikille vuosille noin prosenttiyksikköä korkeampia aina, kun niitä on katsottu. Jos ne olisivat toteutuneet prosenttiyksikön korkeampina, niin kuin oli ennustettu näinä aikoina, niin meillä olisi aivan toisenlainen tilanne. Meillä verotuloa olisi tullut 7 miljardia enempi tänä kautena. Meidän valtionvelka, joka on nyt 88,5 prosenttia, olisi ollut 83,5 prosenttia tällä hetkellä. Tässä vain näkyy se, kuinka tärkeitä nämä kasvuluvut ovat ja kasvun aikaansaaminen. Siinä tämä hallitus on epäonnistunut. Kasvua ei ole saatu aikaan kolmen vuoden aikana, ja se on tässä se ongelma.

Arvoisa puhemies! Totta kai oppositiossa iloitaan kaikista tilauksista ja kaikista talouskasvuluvuista, [Juho Eerolan välihuuto] koska se on, totta kai, tärkeätä suomalaisille, että suomalaisille tulee työtä. Mutta tämä kolmen vuoden taantuma-aika on ollut aika pitkä, kun ajattelee sitä työttömien tai muitten osalta tavallisessa arjessa. Jos ei ole työtä, niin kyllähän olisi toimenpiteitä pitänyt tehdä jo aiemmin, eli tämä hallitukselle kyllä isona miinuksena, ja kuinka paljon näistä toimenpiteistä sitten on tullut muitten toimenpiteitten antamina kuin hallituksen tekeminä. Kun katsoo tätä tuloslistaa alijäämän osalta, [Puhuja näyttää paperia] niin tällä hallituskaudella alijäämä tulee olemaan yli 51 miljardia euroa näitten lukujen mukaan. Edellinen hallituskausi oli 43 miljardia, ja siitä oli 18 miljardia koronamenoja. Eli kyllähän tässä hallituksessa on epäonnistuttu myös talouspolitiikassa. Se näkyy näissä alijäämäluvuissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen tilanne on nyt tämä: Euroopan korkein työttömyys ja heikoin työllisyyskehitys, kehittyneiden maiden heikoin talouskasvu, valtion velkaantuminen ennätystahtia, valtiontalouden alijäämä yli neljä prosenttia, ennätysmäärä yritysten konkursseja, rakennusala romahdutettu, työmarkkinoiden toimintaa sotkettu yksipuolisesti, lapsiperheköyhyys kasvaa kymmenillätuhansilla. Arvoisa puhemies! Kesäkuussa 2023 hallituspuolueet asettivat itselleen hallitusohjelmassaan tavoitteita taloudesta ja työllisyydestä: ”Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on saada aikaan kestävää kasvua. Hallitus kuroo umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä sekä kääntää Suomen velkaantumisen laskuun.” ”Hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Työllisyyden kasvulla tavoitellaan julkisen talouden vahvistumista yli kahdella miljardilla eurolla.” Kolme vuotta myöhemmin Orpon—Purran hallitus on tilanteessa, jossa valtion velkaantuminen on ennätysmäisen hurjaa, alijäämätavoite ei toteudu, talouskasvu on nollan pinnassa ja uusien työllisten sijaan on aiheutettu 100 000 uutta työtöntä lisää. Hallitus on myös toistuvasti puhunut kymmenen miljardin euron sopeutustoimistaan. Vuoden 2025 VTV:n finanssipolitiikan raportissa ja eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä todennettavien sopeutusten määrä on kuitenkin vain kolme ja puoli miljardia euroa. [Arto Satonen: Paljonkos Marinin hallituksella oli?] Orpon—Purran hallitus on epäonnistunut itse asettamissaan tavoitteissaan. Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen kaudella työttömyys on noussut 1990-luvun alun lamavuosien lukemiin. Olemme työttömyyskriisissä. Jokainen kuukausi on ollut huonompi kuin vuotta aiemmin vastaava kuukausi koko hallituskauden ajan. Viimeisimmän KEHA-keskuksen tilaston mukaan työttömiä työnhakijoita on yli 340 000. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on 140 000. Hallituksen aloituksesta heidän määränsä on lisääntynyt yli 50 000:lla. Alle 30-vuotiaita nuoria on työttömänä 80 000. Työllisten määrä on laskenut teidän hallituksenne kaudella yli 60 000:lla. Työllisyysaste on tällä hetkellä kaksi ja puoli prosenttiyksikköä alempana kuin aloittaessanne. Hallitus ei tule pääsemään kautensa aikana asettamaansa 100 000:n työllisyystavoitteeseen. Orpon—Purran hallitukselta on puuttunut aktiivinen työllisyyspolitiikka. Panostuksia työllisyyden hoitoon ja palveluihin ei ole tehty. Työttömyyden on annettu vain pahentua. Työllisyystoimina on käytetty pääosin sosiaaliturvaleikkauksia. Arvoisa puhemies! Tulemme tarvitsemaan enemmän osaamista tulevassa tekoälyn muuttuvassa työelämässä. Osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla kaikilla työlistan kärjessä. Tarvitsemme panostuksia työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja työttömyyden aikaiseen kouluttautumiseen. SDP on esittänyt tähän aneemiseen taloustilanteeseen muun muassa keinopaketin tuottavuuden vauhdittamiseksi ja paketin ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittämiseksi, ja olemme esittäneet työttömyysturvan suojaosan palauttamista työllistymiskynnyksen madaltamiseksi. Jokainen vaihtoehtobudjetti kolmen vuoden aikana on ollut tasapainoisempi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin istuvalla hallituksella. SDP on esittänyt toistasataa yksittäistä keinoa talouden kohentamiseksi. Onneksi olette nyt vihdoin viimein tarttuneet osaan niistä kehysriihessä. Panostuksia vihreään siirtymään, puhtaaseen energiaan ja kasvuyrityksiin olisi lisättävä. Tarvitsemme myös työmarkkinoiden yhteistyön palauttamista. Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä todellakin aiheellinen välikysymys. [Puhemies koputtaa] Hallituksen toimet ovat vieneet kuluttajien luottamuksen. Ei ihme, että ihmiset ovat epävarmoja tulevaisuudesta. Tarvitsemme suunnanmuutoksen. [Aki Lindén: Veti salin hiljaiseksi!]

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on tässä erittäin tärkeä dokumentti siitä, miten nämä sopeutustoimet ja valtiontalouden tasapainottaminen ovat tällä hallituskaudella tähän mennessä onnistuneet. Tavoitteeksi asetettiin alijäämäksi korkeintaan yksi prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen ja se, että velkasuhde vakautuu vaalikauden lopussa. Ne luvut velkasuhteesta olivat sellaisia, että siellä olisi noin 82 prosentin luokkaa tämä velkasuhdetavoite, ja nyt ollaan 88,5 prosentissa, ja nousua on koko ajan näkyvissä — 90 prosentin raja rikotaan aivan kohta. Alijäämälle oli tämä yhden prosentin tavoite, ja nyt liikutaan tämän raportin mukaan noin 3,9 prosentissa, eli ollaan todella, todella kaukana näitten keskeisten tavoitteitten osalta. No sitten siitä, miten tässä näitä sopeutustoimia arvioidaan: niiden kokonaisuudessa puhutaan 10 miljardista eurosta sopeutustoimien määrässä. Täällä on puhuttu nettovaikutuksissa noin 6,5 miljardista, ja niistäkin sitten pitää ottaa tämä 2 miljardia euroa työllisyyden vaikutusta, joka on epämääräinen. Se tarkoittaa sitä, että pitäisi se 100 000 uutta työllistä tulla, ja sitä ei tämän vaalikauden loppuun mennessä tule. Myöskin hyvinvointialueiden miljardin euron säästö on epävarmuuden vuoksi jätetty pois, eli ollaan siellä 3,5 miljardissa eurossa eli varsin kaukana siitä tavoitteesta, missä piti olla. Kokonaisuutena näissä kasvuluvuissa, mitä täällä ennustettiin, kasvua ovat hidastaneet nämä sopeutustoimet ja sitten tietenkin nämä maailman kriisit, Hormuzinsalmet ynnä muut. Ne ovat hidastaneet näitä kasvulukuja. Se kasvu on meillä se ydinkysymys nyt sitten jatkossa, että miten me pystytään rakentamaan kasvua tästä eteenpäin. Edustaja Ojala-Niemelä tässä hyvin kuvasi osaa niistä keinoista, mistä se kasvu jatkossa syntyy. Työvoiman tarjontaa meillä on nytten todella vahvasti: yli 400 000, jos otetaan palveluissa olevat mukaan; 350 000 työtöntä työnhakijaa. Että tarjontaa olisi, mutta niitä avoimia työpaikkoja meillä on todella vähän. Eli tässä mielessä kyllä tämä raportti kertoo tämänhetkisen tilanteen. Toivottavasti saadaan talouskasvua aikaan ja sitten oikeudenmukaisempaa sopeutusta, että päästään parempiin tuloksiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nämä molemmat kohdat olisi voitu käsitellä yhdessä, kun nämä ovat yhdessä olleet vaalit, mutta tämänkin vaalin osalta täytyy sanoa, että tämä kokonaisrahoitus, ehdokkaan ja tukiryhmän varat, on vähän yli 6 miljoonaa ja sitten ulkopuolinen tuki 4,1 miljoonaa ja taas lainaa 26 000 — taitaa olla samaa lainaa kuin tuolla aluevaalien puolella on ollut. Kun tässä on yhdistelmävaaleista kyse, niin nyt tässä edellisiin kuntavaaleihin — 451 euroa per ehdokas oli edelliset kuntavaalit ja nyt se oli 614 — lievää nousua on tullut. Kokonaisuutena itse näen hyvänä, että nämä vaalit ovat kuitenkin yhdessä. Vaalitapahtumasta ehkä pitäisi saada enempi vielä näkyviin se ero, että nyt äänestät aluevaaleissa ja nyt kuntavaaleissa. Niitä sekaantumisia oli niissä vaaleissa. Se, mikä näissä molemmissa vaaleissa nyt tässä selvityksessä on, olisi ehkä seuraavaa kertaa varten hyvä saada. Kun ehdokkaalta kysytään hyvin tarkasti, mihin on varoja käytetty, niin se jako olisi hyvä nähdä, niin että samalla tavalla tässä, jos se olisi mahdollista tehdä, nähtäisiin, mihin ehdokkaiden rahat menevät, kun mainostetaan ja tuodaan itseä ja tavoitteita esille. Kaiken kaikkiaan tämäkin kertoo, että varsin maltillisilla summilla liikutaan täällä kuntavaalien puolella. Sinänsä, niin kuin tuohon äskeiseenkin liittyen, hyvä raportti ja informatiivinen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sinänsä on erittäin hyvä, että tätä tarkastustointa tehdään ja katsotaan, miten vaaleja rahoitetaan. Mielenkiintoista nähdä, että tämä kokonaisbudjetti, oman ja tukiryhmän rahat, on 4 miljoonaa, ulkopuolinen rahoitus 2,6 miljoonaa euroa ja lainat vain 26 000 euroa. Siinä näkee tämän rahoituksen, eli valtaosin ollaan tässä omien varojen varassa, tukiryhmien varojen varassa, ja ulkopuolista rahoitusta on aika vähän. Sitten kun katsotaan tätä kokonaisuutta per ehdokas, 1 261 euroa per ehdokas nyt vuoden 2025 vaaleissa, niin se jopa laski vuodesta 2022. Varmasti osasyynä on se, että nyt tässä edelliset vaalit, jotka olivat ensimmäiset vaalit, olivat omat vaalinsa. Siinä ei ollut kuntavaaleja mukana. Nyt kun ne olivat yhteiset kuntavaalien kanssa, niin varmaan se mainostamis- ja muu vaalikulu sitten pienenee, kun on kahdet vaalit saatu hoitaa yhtä aikaa, koska aluevaaleissa 93 prosenttia ehdokkaista oli myös kuntavaaleissa ehdokkaina. Tämä varmasti kuvaa sitä tilannetta. Kokonaisuutena voin sanoa, että Suomen vaalijärjestelmä ja vaalirahoitus on erittäin läpinäkyvää, niin kuin tässä tarkastuskertomuksessa on, ja siinä mielessä tämä raportti on erittäin hyvä, ja tätä kannattaa kyllä saada myöskin julkisuuteen. Tässä on paljon sanomaa siitä, miten Suomessa vaalirahoitus tehdään aluevaalien osalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ansaitsee ainakin yhden puheenvuoron täällä, koska tämä on todella hyvä lakiesitys harmaan talouden torjunnan osalta. On hyvä, että tällaisia asioita viedään tässä ja yksimielisesti eteenpäin. Harmaa talous on kuitenkin meillä semmoinen ilmiö, että satoja miljoonia euroja verotuloja jää saamatta ja menee ohi kokonaan julkiselta taloudelta. Tässä mielessä kaikki toimenpiteet, mitä sen osalle tehdään, ovat hyviä. Tässä Verohallinnon selvitysyksikölle annetaan mahdollisuuksia tehdä näitä ilmiöselvityksiä, joissa nähdään pimeän työn tekemistä ja nostetaan esiin harmaata työtä, erilaisia kevytyrittäjien malleja, virtuaalivaluutoilla tehtäviä asioita, yritetään löytää keinoja torjua niitä. Sitten näitä velvoitteidenhoitoselvityksiä laajennetaan, joilla pystytään viranomaisyhteistyötä tekemään. Tässä mielessä tämä lakiesitys on hyvä. Tämä vie Suomea tavallaan terveempään suuntaan. Rehelliset yritykset pärjäävät paremmin, ja rehelliset palkansaajat saavat tässä myöskin sitten oikeudenmukaisen korvauksen. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! En ole arkistoinnin ammattilainen, mutta tulee väistämättä mieleen, kun katsotaan, miten asioita digitoidaan paljon, että kuka niitä digitalisaation hedelmiä lukee sitten 100 ja 200 vuoden päästä. Tavallaan se on se iso kysymys, joka tässä on jäänyt vähän taka-alalle. Minua kiinnostaa se, että jos meillä on joku materiaali, joka on digitoitu, niin se materiaali on jossain olemassa vielä, mutta nyt kun me tuotetaan paljon digitaalista aineistoa tästäkin ajankohdasta, niin miten me luetaan sadan ja kahdensadan vuoden päästä ja kolmensadan vuoden päästä näitä tietoja siitä, minkälainen yhteiskunta meillä on ollut. Minun mielestäni siinä on aika paljon mietittävää näitten osalta. Jossain pilvessä varmasti nämäkin aineistot ovat, ja minkä maan pilvessä ne ovat sitten ja minkä maan arkistoissa. Tämä kysymys on semmoinen, joka minua itseäni huolettaa. Me tarvitaan tätä tietopohjaa ja tiedolla johtamista. Me tarvitaan historiasta hyvää taustaa, miten on tähän tultu ja miten tästä rakennetaan sitten eteenpäin. Se on tässä korvaamaton asia, jota ei voi myöhemmin sitten enää kaivaa esiin, jos ne jotenkin tässä tuhoutuvat. Tässä on mielenkiintoisia näkökohtia, että kootaan vähempiin paikkoihin näitä aineistoja. Sitten joutuu pitemmältä matkalta kulkemaan, eli kyllä tutkijoille tehdään taas vähän vaikeammaksi tätä kokonaisuutta. Olen samaa mieltä, mitä tässä on tullut, että pitäisi miettiä tämän asian kokonaisuutta vielä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa omana asiana tämä maahanmuuttajaäitien työllistyminen ja se, miten he sitoutuvat ja kotoutuvat Suomeen. Erityisen suurena ongelmana nähtiin siinä selvityksessä, niissä kuulemisissa, se, että he jäävät kotiin ja heillä ei ole turvaverkostoja ja sosiaalisia verkostoja. Tavallaan se kotoutuminen on pitkän matkan päässä tällaisilla ihmisillä. Kaikki ne toimet, joilla yritetään auttaa sitä, että maahanmuuttajaäidit pääsisivät kotoutumaan Suomeen paremmin, ovat hyviä. Tämä lasten hoitamiseen liittyvä asia on tärkeä. Kyllä se varhaiskasvatukseen osallistuminen on ehkä parasta kotouttamista lasten osalta, mitä voi olla. Siellä se kielitaito ja muut sosiaaliset kontaktit ja suhteet tulevat aika nopeasti lapsilla. Siinä mielessä lasten osalta se puoli olisi kaikkein tärkein asia saada hyvin hoidettua. Sitten kokonaan toinen asia on se, miten kotoutetaan se äiti, jolla on vajaa kielitaito, tai se kotona oleva puoliso, jolla on vajaa kielitaito, miten saadaan sieltä kotoa tähän koulutukseen ja kielitaidon opiskeluun. Meillä on täällä lakiesityksiä, jotka liittyvät tähän maahanmuuttoon. Itse näkisin, että tämä kielitaidon hankkiminen tavalla tai toisella on tässä erittäin keskeisessä roolissa, niin kuin tässäkin esityksessä nostetaan sitä esiin. Mutta tämä työmarkkina-aseman mataluus on tässä se kysymys, jota me joudutaan varmasti tässä yhteydessä miettimään. Se on matalampi, 10—15 prosenttia, kuin miespuolisilla maahanmuuttajilla, ja maahanmuuttajien työllistyminen on kiinni siitä, kuinka kielitaito löytyy, ja sitten pystytään niitä asioita tekemään. Totta kai se ammattitaito ja muu on siellä taustalla mukana. Mutta tähän kotoutumiseen kielen oppiminen on tärkeätä, ja minä itse näkisin, että varhaiskasvatukseen näitten lasten saaminen olisi aivan ykkösasia, jos me ajatellaan sitä, että he hyvin kotoutuvat Suomeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on erittäin hyvä keskustelu siitä, miten täällä pitäisi kasvua saada aikaiseksi. Kuuntelin erästä alustusta, ja Suomi eroaa aika lailla siinä, mihin meillä investoidaan. Meillä investoidaan aika paljon rakennuksiin ja koneisiin ja muualla maailmassa enempi aineettomaan pääomaan. Tavallaan tämä ero on meillä muuhun maailmaan, että me laitetaan seiniin niitä meidän investointeja. Tässä mielessä varmaan pitää jatkoa ajatella, miten me saadaan niitä muita investointeja liikkeelle enemmän kuin tänä päivänä suhteessa tähän kovaan rakentamiseen. Sitäkin tarvitaan, ja se näkyy heti työllisyydessä ja rakennusteollisuudessa ja palveluissa paljon, jos sitä saadaan liikkeelle. Mutta tämä suhde on se, josta pitäisi miettiä, miten me saadaan sitä paremmaksi. Täytyy sanoa tästä näkymästä, joka meillä on tämän teollisuuden osalta, että esimerkiksi teknologiateollisuus ajaa voimakkaasti vihreän siirtymän viemistä eteenpäin. Se on kilpailuetu tällaiselle maalle kuin Suomi on, ja tässä mielessä sillä tiellä varmasti pärjää paremmin tuolla maailman kovalla kilpakentällä, ja meidän pitää sille antaa tilaa. Esimerkkinä meillä on erityisesti tämä sähköntuotanto, jossa me ollaan jo 95-prosenttisesti puhtaan energian maa, ja sen osalta me ollaan erittäin kilpailullinen alue. Meillä on Euroopan halvin sähkö, ja meillä on puhtain sähkö. Tämä on aika hyvä konsepti, jolla me voidaan saada semmoista kilpailuetua, jota meillä ei monesta alueesta ole. Sitten jos me pystytään tähän osaaminen kasvattamaan laajassa mittakaavassa, niin ne ovat niitä investointeja, jotka varmasti sitten jatkossa kantavat. Arvoisa rouva puhemies! Eilen meillä oli täällä keskustelussa tämä opiskelijoitten toimeentulotuki ja siihen liittyvät asiat. Muistaakseni oli niin, että kun Migri oli tehnyt selvityksen 37 000 opiskelijasta, niin 333 taisi olla toimeentulotuen tarpeessa ollut. Se määrä oli siinä. Ministeri Marttinen esitteli sitä lakia ja myönsi, että tämä on pieni tällä hetkellä, mutta tämä on jatkoa varten tarpeellinen uudistus. Niitä määrityksiä haettiin siinä, että opiskelijalla on tänne tullessaan semmoinen toimeentulo, siinä on minimi 800 euroa kuussa, että hänellä on omaa varallisuutta niin, että ei tarvitsisi tukeutua tähän toimeentulotukeen. Eli tavallaan sekin mittaluokaltaan taas ei ole niin iso ongelma kuin se on aina tullut esiin, mutta siinä on ongelmia, ja se on hyvä noteerata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monena iltana ollut, ja täytyy sanoa, että aina nämä illan viimeiset keskustelut ovat muodostuneet aika hyviksi, ja niitä on kiva kuunnella. Täällä käydään semmoista rakentavaa keskustelua monista asioista, niin tänäänkin, ja on ollut kiva olla paikalla. Se suuruusluokka, mikä tässä sopeutuksessa nyt on, on siellä 2,6 prosenttiyksikön luokassa bkt:stä, noin suuruusluokkana. Tällaisia sopeutuksia on tehty Kataisen ja Urpilaisen hallituksen aikana. Silloin tehtiin tämän kokoluokan sopeutuksia, eli kyllähän niitä on tehty tässä lähimenneisyydessäkin. Siinä mielessä koko ajan näitä suuruusluokkia täytyy pitää mielessä. Kaikki joutuvat miettimään niitä sopeutuksia, rakenteellisia uudistuksia, veroja, mitä tässä tuli esiin, ja kasvutoimia. Ennen kaikkea tarvitsemme työtä. Mutta sitten jos ajattelee, missä asioissa meillä voisi olla vielä semmoista uutta, jota me ei ole tässä käytetty, niin kyllä minä sanoisin, että esimerkiksi tämän liikenteen verotuksen osalta, joka täällä nyt on laskenut koko ajan tässä viime vuosina. Voi kysyä, että jos me ajatellaan, että me haluttaisiin tiestöä ja muuta laittaa kuntoon, niin me varmaan joudutaan miettimään liikenteen verotuksen uudistamista koko ajan. On ollut erilaisia paikantamiseen liittyviä veroratkaisumalleja ja kaikkia muita. Varmaan joudutaan hakemaan uutta kulmaa sen osalta. No sitten se asia, jonka edustaja Räsänen toi tässä hyvin esiin: puolustusmenot sinne kolmeen ja puoleen prosenttiyksikköön nostetaan tässä lähitulevaisuudessa. Tutkija Salonius-Pasternak televisiossa heitti kyllä semmoisen kysymyksen eräässä keskustelussa, että jos meidän koulut ja päiväkodit rupeavat ränsistymään, niin onko meillä sitten koko ajan se ykkösprioriteetti, että puolustuksen menot ovat siellä kolme ja puoli ja viisi prosenttiyksikköä. Ruvetaanko johonkin aikaan miettimään, missä aikataulussa ne nostetaan sille tasolle? Sehän liittyy tietenkin turvallisuustilanteeseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja näin poispäin. Ja sitten tietenkin se, miten vaikuttavia toimenpiteitä me saadaan sillä rahalla aikaiseksi, drooneja ja muita. Niillä kaikilla pitää olla merkitystä, kun tätä arvioidaan, ja se on semmoinen kokonaisuus, jota joudutaan varmaan miettimään. Sitten vielä, arvoisa rouva puhemies, kyllä miettisin sitäkin, että meillä on monissa kriiseissä työmarkkinoilla sopimalla sovittu kriisiratkaisuja, ja sillä tavalla on viety ennustettavasti eteenpäin, ja se työkalu meidän pitäisi myös käyttää. Viimeiseksi sitä tehtiin paljon puhutussa Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksessa, jota olin itsekin neuvottelemassa. Täytyy sanoa, että se palautti kilpailukykyä, ja sillä oli nimenomaan se tarkoitus. Kustannuskilpailukyky parani sillä ratkaisulla. Siinä tehtiin vaikeita ja isoja ratkaisuja, ja palkansaajille tuli paljon rasitusta siitä lisää, mutta siitä se lähti liikkeelle, ja nyt niitä vaikeampia asioita siitä on korjattu sitten sopimalla. [Tuomas Kettunen: Sopimalla!] Minä luulen, että meidän pitäisi tämä kortti vielä käyttää paremmin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Korjaan äskeisessä puheenvuorossani yhtä vuosilukuvirhettä: Sanoin, että YEL tulee 2028 ja se tulee 90 miljoonalla. Se tulee vasta 2030 90 miljoonalla. Korjaan sen, tarkistin sen tuossa vielä. Arvoisa rouva puhemies! Me tulemme tarvitsemaan enemmän osaamista, emme vähemmän, työelämässä tulevaisuudessa. Eli osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla kaikilla meillä työlistan kärjessä, jos Suomeen halutaan kasvua saada aikaiseksi. Minä olen pohtinut aika monta kertaa tätä kysymystä, että yrityksissä pitäisi tehdä yhtä tarkka henkilöstötilinpäätös osaamisesta, sen tulevasta tarpeesta, olemassa olevasta potentiaalista, kuin yrityksissä nyt tehdään aineellisesta pääomasta eli niistä härpäkkeistä ja kaikista muista, euron tarkkuudella, sentin tarkkuudella. Ne käydään kyllä läpi, mutta sitä potentiaalia, joka siellä ihmisissä on, ei käydä samalla tavalla läpi. Tavallaan, jos se pystyttäisiin käymään yhtä hyvin läpi, niin henkilöstössä ja siinä olevassa osaamispääomassa on tuottavuuden kasvun ydin. Jos nähdään, että on puutteita, joitain osaamistarpeita tulevaisuudessa, niihin satsattaisiin. Tavallaan sen tyyppistä toimintaa meidän pitäisi tukea tavalla tai toisella, koska nyt kun me olemme tehneet koulutuksen osalta esimerkiksi tämän aikuiskoulutuksen lopettamisen, niin se tarkoittaa, että sitä työelämän sisällä olevaa työuran aikaista kehittämistä ei päästä tekemään, ja se oli yksi isku siihen tilanteeseen. Jos ajatellaan, että me halutaan pitkässä juoksussa kehittää toimintaa, niin se kulminoituu siihen osaamiseen, siihen, mitä ihmiset osaavat siellä eri tasoilla. Se koskee kaikkia työpaikkojen tasoja jo tässä mielessä. Sitten kun katsotaan näitä kysymyksiä, miten meillä tänä päivänä menee työllisyyden osalta, niin kyllä tuo kasvu on siellä taustalla. Meillä on nuorisotyöttömyys todella korkealla, pitkäaikaistyöttömyys todella korkealla, ja ne toimenpiteet, mihin äsken viittasin, ovat olleet aika pieniä, ja sen osalta tarvittaisiin laajempia toimia. No, sitten jos katsotaan näitä sopeutuksia ja muita, niin mehän tarvitaan erityisesti kasvuun liittyviä mahdollisuuksia. Meidän pitää hyödyntää vihreä siirtymä, kasvuyritykset, startupit täysimääräisesti, jotta me saadaan kasvua aikaiseksi, ja siellä rahoituskysymykset ovat avainasemassa. Me ollaan täällä salissa monta kertaa keskusteltu yrityksen rahoituksesta, kuinka tiukkaa se on tälläkin hetkellä, ja siihen pitäisi päästä enemmän vaikuttamaan. Arvoisa rouva puhemies! Nyt tähän sopeutukseen. SDP:kin on sitoutunut tähän ihan samalla tavalla kuin nämä muut puolueet täällä. Myös vasemmistoliitto on sitoutunut näihin velkatavoitteisiin EU-tavoitteiden kautta, ja niin kuin valtiovarainministeri tässä kyllä hyvin sanoi, alkupään kaikki sopeutukset tulevat EU:n säännöksistä, fipo-säännöksistä, nettomenopolusta ja muista, joista ne tulevat — tämä, ensi vaalikausi ja varmaan seuraavakin vaalikausi vielä — ja sitten nämä omat velkajarrusääntömme tulevat siellä 2040-luvun lähellä, kun ollaan saatu velkaa jo taittumaan. Tämä aina unohtuu tässä kokonaisuudessa. Arvoisa rouva puhemies! Minä luulen, että jokainen puolue oikealta vasemmalle joutuu tarkemmin määrittelemään sopeutus- ja kasvutoimet viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeisimmät talousluvut tulevat ensi marras—joulukuussa julki. Kaikki joutuvat sen jälkeen miettimään, mitä toimia pitää tehdä seuraavalla vaalikaudella. Se on se asia, että täällä varmaan huudellaan nytten puoli vuotta vielä, että ei ole teilläkään vaihtoehtoa, mutta tosiasiassa kaikki joutuvat siinä vaiheessa oikeasti sen vaihtoehdon tuomaan eteen. Minun mielestäni siihen tilanteeseen meidän pitää kaikkien tähdätä, että meillä silloin kaikilla on joku vaihtoehto olemassa, miten se tehdään, että äänestäjillä on oikeasti vaihtoehtoja ratkoa, kenen kanssa näitä asioita seuraavalla vaalikaudella tehdään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan vähän tuosta edustaja Räsäsen hyvästä puheenvuorosta. — Kun katsotaan tätä julkisen talouden suunnitelmaa, niin voi tietenkin kysyä, että onko tämä hallituksen suunnitelma seuraavalle kaudelle, miten pitäisi asioita hoitaa. Tässä mielessä, kun katsotaan, mitä tänne on tullut, niin nämä puolustusmenot oli hyvin tuossa mainittu. Sitten täällä salissa on tullut aika monta kertaa myöskin tämä YEL eli yrittäjäeläkkeitten uudistus. Meillä vastikään oli täällä lähetekeskustelussa, ja nyt se on valiokuntakäsittelyssä, TyEL-uudistus, jossa vaadittiin 0,4 prosentin bkt:hen vaikuttava, julkiseen talouteen vaikuttava säästötavoite. Neuvottelijat tekivät 0,8. Siellä oli selkeä säästötavoite. Nyt nämä YEL- eli yrittäjäeläkkeet uudistetaan valtion rahoilla. 90 miljoonaa euroa tulee lisää menoja sen 600 miljoonan päälle, mikä tänä päivänä menee, 90 miljoonaa euroa ja vuoden 28 tasolla. Jotenkin olisi kuvitellut, että kun kaikilta vaaditaan ratkaisuja, jotka julkista taloutta oikaisevat, niin sitten tehdään tällaisia ratkaisuja yrittäjäeläkkeitten kautta ja joissa ihan oikein yritetään korjata sitä, että pienituloiset yrittäjät maksavat liikaa ja isotuloiset laistavat, ja edelleen se mahdollistuu tässä jatkossa. Pienituloiset ehkä saavat korjauksen, mutta isompituloiset yrittäjät laistavat. Eläkejärjestelmä ei tule kuntoon, kun tämmöinen tilanne on. Ei tule yrittäjäeläkejärjestelmä kuntoon, ja se tasapaino ei siellä tule jatkossa. Tämä on minun mielestäni semmoinen asia, jota pitäisi tässä käydä, että kaikille sitten samanlaiset säännöt. Kyllä tämä kokonaisuus pitää muistaa. Seuraavalle hallituskaudelle laitetaan kuormaa lisää. Ammattidiesel tuli täällä esille, autoveron alentaminenkin taisi olla 28 vuodelle, ja kaikkea muuta. Eli kyllä niitä mainostetaan, ja niitä tässä yritetään viedä eteenpäin. Kun katsoo näitä alijäämälukuja, niin nämä ovat todella karmaisevia. Tämä vuoden 2030 taso, 17,4 miljardia, on sama kuin koronavuonna oli se alijäämä. Täällä valtiovarainministeri Purra sanoi, että kaksi kolmasosaa on puolustusmenoja ja korkomenoja. No, sitten se kuusi miljardia, joka jää siihen jäljelle, on sitä alijäämää, joka on samalla tasolla kuin silloin, kun Marinin hallitus lopetti. Eli mihinkäs on pienentynyt alijäämä tässä julkisessa taloudessa, jos nämä korkomenot otettaisiin vaikka pois? Oli Marinin kauden lopussa niitä korkomenoja myöskin. Eli tämä hallituskausi ei ole parantanut julkista taloutta, niin kuin tässä on puhuttu, vaan se on aika lailla pysynyt samalla tasolla. Se on tässä se tosiasia, kun katsotaan numeroita. Tämä minua tässä erityisen paljon mietityttää, miksi täällä tuodaan sellainen näkökulma, että koko ajan tässä olisi saatu paljon parannuksia aikaan. Arvoisa rouva puhemies! Isoin epäonnistuminen on tässä työllisyystilanteessa. Jos meillä on työttömiä satatuhatta enemmän kuin hallituskauden alussa ja sille työllistymiselle, lisätyöpaikoille laskettiin kahden miljardin sopeutus, talouden tasapainottaminen, niin nyt ollaan siitä tosi kaukana. Se on yksi osasyy, miksi julkinen talous on näin huonossa kantimessa. Sen vuoksi kotimarkkinan toimivuudesta olisi pitänyt pystyä huolehtimaan toisella tavalla, ja siinä hallitus kyllä joutuu katsomaan peiliin. Kun kuuntelin arviointineuvoston puheenjohtajan lausuntoja aamulla televisiossa, niin kyllä hän sanoi, ja siinä toinenkin ekonomisti oli, että näitten ajoituksessa olisi pitänyt miettiä sitä, että näissä tilanteissa, joissa ulkoapäin tulee suhdanne sellaiseksi, että se hidastaa muutenkin kasvua, niin nämä vielä lisäävät ja heikentävät sitä tilannetta, mutta hallitus ei ole muuttanut mitään, vaan ne ovat seisseet alkuperäisten päätöksien takana, ja mitään ei tarvitse muuttaa. Hallitus ei ole reivannut politiikkaansa, ja tänään pyydettiin, että hallitus reivaisi politiikkaa siihen, että me saataisiin kasvua aikaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on paljon puhuttu talouskasvusta ja muusta, ja kun katsotaan näitä viimeisiä vuosia, meidän bruttokansantuotteen kasvu taisi olla vuonna 2023 miinus 1,3, vuonna 2024 se oli 0,4 ja viime vuonna 0,2, ja tälle vuodelle ennustetaan 0,6:ta, niin että aika pienet nämä kasvuluvut ovat. Ihan tähän alkuun: Tein tuossa viikonloppuna sormiharjoitelman ja katsoin, kuinka tärkeä se talouskasvu on tässä yhteydessä. Jos nämä luvut olisivat olleet yhtä prosenttiyksikköä korkeammat nämä viimeiset kolme vuotta, niin se olisi tarkoittanut sillä tavalla, että jaksona 2023—25 meille olisi tullut 7 miljardia euroa verotuloja lisää, koko jakson aikana, se olisi noin 3,5 miljardia ollut vuoden 2025 tasossa, eli alijäämä olisi ollut sen verran pienempi. Ja sitten, mikä mielenkiintoista, bkt olisi ollut noin 9 miljardia korkeampi. Sitten se velkajarrukeskustelu. Nyt kun se on 88,5 prosenttia tällä hetkellä, se EDP-velkasuhde, niin se olisi pelkästään tällä bkt:n kasvulla pudonnut 85,9:ään, ja jos oletetaan tämä verotulo, mikä tänä aikana olisi tullut — 7 miljardia vähemmän olisi tarvinnut ottaa velkaa — niin se olisi tuonut sen siihen, että se olisi 83,5 prosenttiyksikköä. Minä tämän sen takia laskin, että pystymme näkemään, miten tärkeätä on, että me pystymme tekemään tähän maahan talouskasvua. Nythän tämän tilanteen osalta on selvästi nähtävissä se, että vaikka vienti on vetänyt nytten kohtuullisen hyvin, kahden ja kolmen prosenttiyksikön vauhtia, koko ajan, niin kotimarkkina on tässä se, joka ei ole lähtenyt ollenkaan liikkeelle. Kotimarkkinassa meillä on iso ongelma, ja siihen nämä hallituksen toimet ovat erityisen kovasti vaikuttaneet, ja se kotimarkkinoiden luottamus on tässä tilanteessa menetetty. Siihen luottamukseen meidän pitäisi pystyä puuttumaan. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tällä hetkellä 343 000 työtöntä työnhakijaa, ja niistä yli vuoden työttömänä on 140 000 työtöntä. Nyt hallitus on tässä sanonut, että on tullut työllisiä paljon, ja sitten kun minä hain eduskunnan tietopalvelusta näitä tietoja, niin meidän työllisyysaste on noin 2,5 prosenttiyksikköä alemmalla tasolla kuin tämän hallituksen alkaessa. Kaikissa ikäryhmissä, kun katsotaan, 15—64 tai 20—64, siellä on noin 2,5 prosenttiyksikköä alempana. Jos 2,5 prosenttiyksikköä otetaan siitä 2,85 miljoonan työvoimasta, niin siellä tulee 50 000—60 000 hyvin nopeasti. Eli tosiasiat ovat tässä tilanteessa. No, sitten hallitus, arvoisa rouva puhemies, on tehnyt näitä työllistämistoimia, ja pitkäaikaistyöttömien osalta on päättänyt laittaa 20 miljoonaa euroa tähän työllistymisseteliin, jolla täydennyskoulutetaan ihmisiä. No, mitä tämä 20 miljoonaa euroa tarkoittaa? Se tarkoittaisi 10 000 työttömälle 2 000:n seteliä. Jokainen ymmärtää, kun on 2 000 euron seteli, kuinka paljon sillä saa täydennyskoulutusta aikaiseksi. No, 10 000 on se lukumäärä, ja jos meillä on 140 000 pitkäaikaistyötöntä, niin se ei ole kovin iso osa siitä pitkäaikaistyöttömien määrästä, eli se vaikutus ei ole kovin suuri. Sama tässä nuorten työllistymissetelissä, jossa 20 miljoonaa tuli lisää: se nostaa lisää sitä 3 300—4 000:n määrää niin, että se nousee noin 5 500—7 000:een — mutta kun se nuorten, alle 30-vuotiaitten, määrä on 80 000, niin nämä hallituksen toimet ovat ihan oikeita otsikoltaan ja ihan hyviä otsikoltaan, mutta vaikutus on viidestä seitsemään prosenttia siihen kohdejoukkoon, mihin ne on tarkoitettu. Eli ne eivät ole niin vaikuttavia toimia, mitä tehdään, kuin tässä tarvittaisiin työttömyyden osalta. Eli siinä mielessä meidän pitäisi uskaltaa satsata aika paljon työttömien osaamisen päivittämiseen ja niihin kysymyksiin. Nämä suuruusluokat aina häviävät tässä taustalta, ja sen takia minä niitä aina täällä tuon esiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomus ja perussuomalaiset nousivat vallan kahvaan 2023 vaaleissa lupaamalla muun muassa lopettaa valtion velaksi elämisen, supistaa valtiontalouden alijäämää ja luoda 100 000 uutta työllistä. Kolme vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa valtion velkaantuminen on ennätysmäisen hurjaa, alijäämätavoite ei onnistu ja työllisten sijaan on aiheutettu 100 000 uutta työtöntä lisää. Kaikki kolme keskeistä tavoitetta jäävät toteutumatta. Onneksi syyllisetkin tähän tilanteeseen ovat valmiina: suhdanteet ja edellinen, Marinin hallitus, kuitenkin silloin olleen globaalin pandemian, Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja energiakriisin ja sen seurauksena inflaation nousun täysin unohtaen. Näiden keskellä toiminut Marinin hallitus otti valtiolle velkaa neljän vuoden aikana saman summan kuin Orpon—Purran hallitus on ottamassa nyt kolmessa vuodessa. Orpon hallitus jättää valtavan velkavuoren taakseen. Valtionvelassa ylitetään tänä vuonna 200 miljardin euron raja. Marinin hallitus on ottanut siitä velasta alle neljäsosan. Sitä ennen toimineet hallitukset ja sen jälkeinen Orpon hallitus ovat ottaneet pääosan velasta. Tämä on se kokonaisuus, missä elämme. Nyt kun katsomme tätä julkisen talouden suunnitelmaa, missä budjettitalouden menojen ja tulojen pitäisi olla tasapainossa, niin kun me katsomme täältä jatkovuosia — 13,2 miljardia vuonna 27, 16,2 vuonna 28, 17,1 vuonna 29 ja 17,4 vuonna 30 — alijäämältään nämä neljä vuotta ja menneet kolme vuotta, mitä Orpon hallitus on vienyt Suomea eteenpäin, kaikki nämä seitsemän vuotta, ovat koronavuotta syvempiä alijäämävuosia, mitä tässä maassa on nähty Marinin hallituksen aikana. Nämä seitsemän vuotta, kaikki, ovat huonoimpia vuosia, koronavuotta lukuun ottamatta, ja tämä on perintö Orpon—Purran hallitukselta. Tämä on se, mikä näissä luvuissa näkyy. Ne ovat faktoja. On ennätysvelkaantuminen, korkea työttömyys, talouskasvu on lähes nollassa, työmarkkinasuhteet on sotkettu ja työsuhde- ja sosiaaliturvaa on heikennetty. Hallituksen leikkausten myötä lapsiperheköyhyys lisääntyy kymmenillätuhansilla. Hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksilla on heikennetty kansalaisten yhdenvertaista hoitoonpääsyä ja niitten tuottamia palveluja. Leikkauslistojen kovuuden näyttävät leikkaus-Suomessa nämä painotukset. Julkista terveydenhuoltoa leikataan ja rahaa siirretään yksityisille terveysjäteille Kela-korvausten muodossa. Heikompiosaisilta leikkausten keskellä veronalennuksia annetaan hyväosaisille ja rikkaimmille, mikä kaiken kukkuraksi katetaan velalla. Oikeistohallitus on heikentänyt myös kuntien rahoitusta. Alimitoitettu työllisyysasioiden siirto kunnille korkean työttömyyden keskellä on siitä hyvä esimerkki. Valtionosuusjärjestelmä piti myös uudistaa, mutta sitä ei saatu tehtyä. Oikeistohallitus on tällä talouskuripolitiikallaan vienyt Suomea taantumaan ja pitkittänyt sitä omilla toimenpiteillään. Tämä on tämä perintö, joka tällä hetkellä meitä vaivaa. Arvoisa puhemies! On tosiasiat, jotka ovat tässä pöydällä, ja nyt pitäisi miettiä, miten tästä menemme eteenpäin. — Tämä oli viiden minuutin puheenvuoro, ja minulla taitaa tässä päättyä puheenvuoro. Arvoisa puhemies, jatkan seuraavassa tämän toisen puoliskon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä kun puhutaan paljon työttömyydestä ja työllisyydestä, niin minulla on tässä näkyvissä eduskunnan tietopalvelun tilastoja siitä, että työllisyysaste on noin kaksi ja puoli prosenttia alemmalla tasolla kuin hallituksen aloittaessa, ja ne ovat ihan suoraan trendinomaisia lukuja, jotka voidaan tarkistaa. Sitten työttömyystilastoista vielä täytyy sanoa, että meillä on 243 000 työtöntä työnhakijaa, joista 140 000 on ollut yli vuoden työttömänä. Nämä ovat ne raa’at luvut. Ja vielä raakuutta lisää se, että 80 000 on vielä erilaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa. Todellinen työttömien määrä on 430 000. Se on se kova luku, mikä meidän pitää muistaa. Sen takia, kun näissä VM:n tilastoissa ilmoitetaan, että meillä on työttömyysaste noin 10 prosenttia, tosiasiassa meillä on korkeampi se työttömyysaste. Ne ovat Tilastokeskuksen otantalukuja. Meillä on työttömyysasteessa reilusti yli kaksinumeroinen luku. Ministeri Marttinen varmasti voi tämän luvun osalta myöskin todeta, miten asiat ovat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minua häiritsee täällä koko ajan sellainen keskustelu näistä valtionvelkaluvuista. Katsoin juuri valtionvelan huhtikuun lopussa: 196,6 miljardia euroa. Tänä vuonna mennään yli 200 miljardin euron, ja siitä valtionvelasta Sanna Marinin hallitus on ottanut alle neljäsosan. Kolme neljäsosaa ovat ottaneet edelliset hallitukset tai tämä nykyinen. Nämä suuruusluokat kannattaa muistaa, kun katsotaan, mistä ne korkomenot ja muut tulevat. Tämä Orpon hallitus on ottanut kolmessa vuodessa saman määrän velkaa kuin Sanna Marinin hallitus otti edellisellä kaudella. Nämä ovat ne suuruusluokat, missä nyt liikutaan. Tässä on syyllisiä tämä sali täynnä. Joskus toivoisi nöyryyttä myös hallitukselta myöntää, että tämä koko velkalaiva on tämän porukan aiheuttama, ja nyt pitäisi löytää ratkaisuja, miten siitä mennään. Kun katsoo näitä alijäämälukuja tässä julkisen talouden suunnitelmassa, [Puhemies koputtaa] niin puhutaan 15—17 miljardista eurosta. Ei ole kovin helppo näkymä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä illan aikana on monta puheenvuoroa ollut siitä, kuinka ennalta arvaamaton tämä maailma tänä päivänä on. Suurvaltaitsekkyys on vallannut alaa erittäin paljon viime kuukausina ja vuosina, ja sen näkee, kun katselee tuonne eri puolille maailmaa, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Sen vuoksi meidän pitää yrittää löytää siihen vastauksia. Minä sanoisin, että nämä kaksi meille erittäin tärkeätä kokonaisuutta liittyvät siihen, että Euroopan unioni ja Pohjoismaat ovat niitä alueita, joitten kanssa meidän pitää syventää työtä. EU on joka tapauksessa tämmöinen vakauden ja turvallisuuden yhteistyöorgaani, ja tässä erittäin tempoilevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa me tarvitsemme tämmöisiä kumppaneita. Tässä mielessä EU:n päätöksenteon vahvistamisen, jota ministeri Valtonenkin hyvin tässä kuvasi, on meille oltava keskiössä. Me tarvitsemme nopeaa ja tehokkaampaa päätöksentekoa. Sen ovat osoittaneet Ukrainan sotaan liittyvät kysymykset. Tämä suuri yksimielisyysvaatimus ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä jarruttaa meidän päätöksentekoa ja samalla myöskin meidän vaikutusvaltaa niissä tilanteissa. Meillä on sisäisiä haasteita sen osalta, niin kuin tämä selonteko hyvin tässä kuvaa. Sitten kriisin keskellä me pystymme tekemään ratkaisuja EU-tasolla, mutta siltikin ne vievät aina kauan aikaa, ja tässä mielessä on helppo tukea sitä tavoitetta, että me tätä määräenemmistöpäätöksentekoa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä viemme EU:ssa voimakkaasti eteenpäin. Pohjoismaisella tasolla kyllä näillä lähi-Pohjoismailla, niin kuin tässä selonteossa tuodaan hyvin esiin, on entistä suurempi merkitys, ja kun ollaan täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ja arktisella alueella lähellä, niin siinä korostuu vielä erityisen paljon se kysymys. Grönlanti-kysymystä ei voi jättää taka-alalle, ja sen luonnollisesti Pohjoismaita täytyy yhdistää, ja meidän täytyy olla Tanskan tukena tässä kysymyksessä. Arvoisa rouva puhemies! Sitten on tämä ydinasekysymys, joka täällä selonteossa mainitaan, jos sijoittaa ydinaseita rauhanaikana alueelleen. Tässä kun tätä ydinasekysymystä on käsitelty monessa yhteydessä tätä ennen, on käsitelty Nato-prosessin aikana, kun Natoon haettiin, DCA-sopimuksen tekemisen yhteydessä — aiemmissa selonteoissa tämä ei ole noussut esille — ja nyt viime aikoina on sitten noussut, että pitää lainsäädännöstä poistaa nämä rajoitteet, niin näissä prosesseissa tämän viimeisen parin vuoden aikana, kolmen vuoden aikana, ne eivät ole olleet esteenä. Tässä mielessä voi kysyä, miksi ne eivät nousseet sillä tavalla esiin kuin pitäisi olla. Ydinase ja sen sijoittaminen ja kuljettaminen, liikuttelu, on niin valtava kysymys kaiken kaikkiaan, että se vaatii lainsäädäntöä. Voi sanoa, että meillä on täällä salissa pienemmistäkin asioista päätetty ja sille lainsäädännölle rajoja tehty, ja ydinaseet ovat sellainen asia, jossa nimenomaan lainsäädäntöä tarvitaan. Voi kysyä, pitääkö sitten ruveta miettimään DCA-sopimuksen avaamista tältä osin, niin kuin Tanskan ja Norjan osalta on siellä mainittu ydinaseitten osalta. Me joudumme tätä asiaa katsomaan, ja itse näen erittäin tärkeänä, että ydinaseista olisi selkeitä lainsäädännöllisiä rajoitteita ja se nähtäisiin täällä niin isoksi kysymykseksi, että me pystyttäisiin se tekemään yhdessä. Arvoisa rouva puhemies! Näen huolestuttavana semmoisen kehityksen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa meille alkaa syntyä tämmöisiä railoja, jotka eivät ole hyviä. Pitäisi pyrkiä koko ajan siihen tilanteeseen, että ne kysymykset ratkotaan yhdessä, ja mihin sitten päädytäänkin aina, niin päätettäisiin se yhdessä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on todistettu, kuinka tärkeä ja hyvä lakiesitys tämä on. Tällä rajoitetaan nyt tätä erityispoikkeamien saamista alle 18-vuotiaille, ja sillä lailla tämä menee tarpeeseen niille, jotka sitten tällaisen luvan saavat. Sitten on tämä liikenneturvallisuuspuoli, jota pitää korostaa joka vaiheessa, ja kun niitä nuorten liikenneonnettomuuksia on ollut todella paljon suhteessa ikään, niin tämä toivon mukaan auttaa siinä osassa. Jokainen liikenneonnettomuus ja kuolemantapaus tässä ikäryhmässä on turha. Sitten nämä yölliset ajot ja tämä merkintä autossa ovat hyviä asioita, joilla näytetään se, millä aikataululla voi kulkea, ja sitten nähdään myöskin se kulkeminen. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoron nimenomaan tämän valiokunnan lausumaehdotuksen puolesta, joka täällä edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin alemman promillerajan säätämiseksi uusille kuljettajille. Kun tämä lakiesitys oli keskustelussa tuossa ensimmäisessä käsittelyssä, taisin siellä myös puhua siitä, että olisi viisasta, että me säätäisimme veneilijöillekin alemman promillerajan nykyisestä yhdestä promillesta. Kun nyt näitä promillerajoja ruvetaan katsomaan, niin suosittelisin sitten sitä puolta otettavaksi tähän mukaan, koska pelkästään näitten pudottaminen 0,2:een ei vielä ratkaise sitä asiaa, vaan pitäisi se veneilypuoli tuottaa tähän muunkin, maantieliikenteen, promillerajojen tasolle ja elää sillä tavalla, koska veneilyssä ne riskit ovat yhtä isoja kuin tuolla maantielläkin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä ovat niitä asioita, joissa juuri pitää tehdä eurooppalaista yhteistyötä ja saada yli rajojen menevää sääntelyä. Tänä iltana on ollut muutama lakiesitys, joissa on nimenomaan tätä eurooppalaista ulottuvuutta tässä viety eteenpäin, ja tämä kyberturvallisuus on juuri sen luokan asia. Jos tätä sitten katsoo toteuttamisen kannalta, niin kyllähän, kun rikolliset liikkuvat rajojen ylitse aika nopeasti ja lainsäädännön ja muun sääntelyn pitäisi ehtiä jollain tavalla pysyä mukana, senkin takia tässä on hyvä, että tämä raamitus menee yli rajojen ja päästään eteenpäin. Se, mikä tässä huolettaa — tässä mietinnössä myös todettiin, että tämä resurssipuoli on tässä vähän auki — on se, miten tälle alueelle saadaan resursseja riittävästi, niin että me oikeasti pystytään toteuttamaan tätä kyberturvallisuutta niin, että laajasti ottaen voidaan sanoa, että se on hyvällä tasolla. Tämä on ehkä tämän lakikokonaisuuden huolestuttavin piirre. Mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa, että on hyvä, että eduskunta tekee yksimielistä lainsäädäntöä tällaisten asioitten osalta, jotka vaativat aika pitkääkin valmistelua koko ajan tästä eteenkinpäin. Tässä rikolliset menevät niin nopeaa vauhtia, että me ei varmaan pysytä aina perässä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Poliisiammattikorkeakoulu kun on Tampereella, niin pitää puhua Poliisiammattikorkeakoulun puolesta. Tässä mielessä tässä lakiesityksessä ja mietintöluonnoksessa, jotka tässä ovat, kiinnittää huomiota se, että Poliisiammattikorkeakouluun pääsevät nyt sellaiset henkilöt, joilla on riittävät tiedot ja taidot ja jotka ovat olleet poliiseina vähintään kolme vuotta. Se avaa polkuja päästä korkeakouluun useammalle henkilölle, ja tässä mielessä se on varmasti hyvä asia. Poliisiammattikorkeakoulussa kuitenkin hakijoita on ollut aika hyvin tähänkin asti, ja sinänsä poliisikoulutus kiinnostaa. Tässä mielessä, kun nyt poliisikoulutuksen puolella avataan tämmöinen polku, niin toivottavasti tätä voitaisiin myöskin toteuttaa vähän muillakin ammattialoilla, niin että käytännön kokemuksen kautta haettu ammattitaito auttaisi sitten pääsemään ammattikorkeakouluopintoihin. Se voisi olla ihan hyvä asia. Toinen asia tässä on reserviläispoliisitoiminta, joka poikkeustilanteissa sitten voidaan hyödyntää. Poliisivoimat ovat Suomessa väkilukuun nähden kohtuullisen pieni määrä, mikä on hyvä asia — se kertoo meidän yhteiskunnan toimivuudesta ja rikollisuustilastoista ja muusta. Mutta on tiettyjä tilanteita, joissa tarvitaan sellaisia henkilöitä, joilla vahvistetaan poliisia ja saadaan niihin tehtäviin, jotka auttavat poliisia työskentelemään, kohtuullisen hyvin jo koulutettua porukkaa. Se on myös suomalainen tapa toimia, että hyödynnetään tätä suomalaista yhteiskuntaa myöskin tällaisissa tilanteissa. Siinä mielessä tässä on semmoisia esityksiä, jotka on hyvä viedä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Yhdistelmälupadirektiivi auttaa hiukan tässä asiassa, ja tämä mahdollisuus kolmen kuukauden pidennykseen on hyvä asia hyväksikäyttötilanteissa. Kun se kolmesta kuukaudesta nousee kuuteen tai kuudesta yhdeksään, niin kuinka paljon se sitten auttaa tällaisen ihmisen tilannetta, kun tätä tilannetta käsitellään eri vaiheissa? Toivottavasti se auttaa ja pystytään käsittelemään tässä ajassa ne asiat ja sillä tavalla viedään asiaa eteenpäin. Tämä on hyvä asia, ja siinä mielessä ehkä pitäisi vielä miettiä muita toimenpiteitä tällaisissa tilanteissa, joissa hyväksikäyttöä tulee. Nämä kysymyksethän liittyvät alipalkkaukseen tai palkkavarkauteen, ja siinä yhteydessä sen kriminalisointi voisi tulla kyseeseen. Kanneoikeus sellaisten puolesta, jotka eivät itse osaa ajaa asioita, voisi myös olla keinoja hoitaa tätä asiaa, ja sitten tulorekisteri, joka jää aina vähän taka-alalle. Tulorekisterin tiedot ovat niitä, joista pystytään katsomaan, minkälaisella palkkatasolla ihmiset kussakin työssä ovat, ja siinä pystytään aika nopeasti arvioimaan se, ollaanko tässä säällisillä tiedoilla ja palkkatasolla ollenkaan töissä. Tulorekisterissä on se ongelma, että tietojen oikeellisuus pitäisi sitten myös varmistaa, koska niitä tietoja muutetaan työnantajan toimesta aika helposti. Tässä mielessä joitain sanktioita sille alueelle pitäisi jatkossa tehdä. Sinänsä tässä ollaan hyvään suuntaan menossa tällaisella pidennyksellä, mutta sen osalta täytyy sanoa, että voimakkaampiakin keinoja olisi tässä voinut käyttää. Voi tietenkin sanoa, että kun tämän direktiivin toimeenpanoaika on 21.5., niin meillä on aika kiireinen aikataulu käsitellä tämä laki täällä eduskunnassa — pikkasen on tullut myöhässä. Jos pientä kritiikkiä antaa lainvalmistelulle, niin tämä ei ole oikein hyvää lainvalmistelua. Tämä on tässä mielessä viime tipassa jätetty lakiesitys, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pitää sitten jatkossa vähän katsoa näitä lakeja ja sitä, mitä voimakkaampia toimia me pystytään tekemään tällaisessa työperäisessä hyväksikäytössä. Se on oikea ongelma, ja se on näkynyt esimerkiksi Paavo Teittisen kirjassa, joka hyvin toi sen julkisuuteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä mittaluokasta vielä jonkin verran haluaisin kysyä, kun nyt tämä 800 euroa on tämä arvioitu rahamäärä, mitä täällä pitäisi olla opiskelijalla, kun tulee tänne. Se on siellä lähtevissä maissa aika iso rahamäärä suhteessa Suomen hintatasoon, ja taas Suomessa se on tosi pieni rahamäärä. Kuinka sillä käytännössä sitten asunnon ja ruuan pystyy hankkimaan, niin se on kyllä todella taitava temppu, jos sen pystyy sillä rahalla tekemään. Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä tässä jäi auki tuossa äskeisessä puheenvuorossa, on vielä se määrä. Nyt kun meillä kuitenkin näistä kansainvälisistä opiskelijoista iso osa jää Suomeen ja he opiskelevat täällä Suomessa ja saavat suomalaisen tutkinnon, niin kuinka moni näistä opiskelijoista työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan jää Suomeen? Korkeakouluilla on omia lukuja niistä olemassa. Ammattikorkeakouluilla on korkeampia kuin yliopistoilla, mutta ne ovat isoja lukuja. Sinänsä kannattaa muistaa, että kun he opiskelevat täällä, he myöskin jäävät tänne mielellään. Jos he vielä kotoutuvat hyvin ja perheenjäsenten kanssa, niin se on myöskin suomalaiselle yhteiskunnalle ihan hyvä asia. Ettei aina mennä negaation kautta näissä asioissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on aika mielenkiintoisista maista opiskelijoita tänne tulossa, kun katsotaan: vuonna 2024 Bangladesh, 1 700; Nepal, 1 650; Intia, 1 437; Sri Lanka, 1 176; Kiina, 1 100; Pakistan, 1 000 ja Vietnam, 800. Tässä näkee sen opiskelijamäärän, mitä Suomeen tulee, ja Kaukoidästä tulee aika paljon. Siinä mielessä tässä ollaan varmaan sellaisten opiskelijoiden äärellä, joitten varallisuuskysymykset ovat totta kai tärkeitä, kun katsotaan. Nyt meillä on täällä lakiesityksessäkin esille tullut määrittely, että opiskelijalla pitäisi olla käytössään vähintään 800 euroa kuukaudessa ja vuodessa 9 600 euroa. Eli tällä rahalla opiskelijan pitäisi pärjätä täällä Suomessa. No, nyt sitten kun Migri on tehnyt näitä selvityksiä, niin Migrin jälkivalvonnassa syyskuusta 2023 viime vuoden loppuun käsiteltiin 37 000 oleskelulupaa, joista vain 333:ssa on haettu toimeentulotukea. Tämä ongelma ei ole niin laaja kuin tästä lakiesityksestä ehkä tulee mieleen, kun katsoo tätä. Sitä ongelmaa on, muun muassa meillä Tampereella nähdään opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään ruokajonossa ja niin poispäin. Kyllä se ongelma on olemassa, mutta se, ettei leimata kokonaisuutta, kannattaa tässä miettiä, kun tätä katsotaan. Se, että on turvattu toimeentulo, kun tulee tänne, on hyvä asia. Sinänsä hyvää on tässä lakiesityksessä myös se, että on jonkin verran lievennetty tätä ehdottomuutta tästä, että tässä on myöskin tuotu yksilöperusteista harkintaa tämän tilanteen osalta. Nämä ovat sinänsä myönteisiä näkökohtia. Totta kai meille olisi tosi tärkeätä, että opiskelijoista, jotka täällä ovat, korkeakouluopiskelijoista, yli puolet jää tänne Suomeen töihin. Sekin on tässä tärkeä huomata, että he ovat myöskin meille iso voimavara, kun Suomessa koulutetaan huippuammattilaisia. Olisi hyvä, että heistä iso osa jäisi myös Suomeen. Tämä on tärkeä osa, mutta tämä toimeentulon varmistaminen etukäteen jonkin verran estää tätä. Ja muistetaan nämä mittaluokat. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On sinänsä hyvä, että me luodaan yhtenäisiä sääntöjä EU:n sisällä ja tehdään tasapuolisia toimintaedellytyksiä teollisuudelle, mikä on kuitenkin tärkeä asia sen kilpailukyvyn kannalta ja kaiken kaikkiaan muutenkin. Sitten kun meillä ovat tässä mukana varmasti ne isoimmat teollisuuslaitokset, joilla on eniten merkitystä näissä ympäristöpäästöissä, niin se, miten pitkälle tässä päästään, niin kuin edustaja Pitko tässä toi esille, on sitten oma kokonaisuutensa, mutta itse näen tämän hyvänä, että me luodaan yhteisiä toimintaedellytyksiä ja puitteita EU:ssa. Se, mikä täällä on mielenkiintoista ja tulee korostumaan, on tietenkin näitten ympäristötehokkuuden ja energian tehokkaan käytön osalta, ja se tulee olemaan EU:ssa semmoinen asia, joka määrittelee monia asioita, ja nyt tässä myöskin määritellään sen osalta, minkälaisia tehokkuustoimenpiteitä tehdään, niin että mahdollisimman vähällä energialla tehtäisiin asioita, mikä on tässä hyvä asia ja kannatettava asia. Sitä, miten tämä nyt sitten puuttuu ja minkälaisia osia tämä nyt tarkoittaa esimerkiksi eri alueilla, muun muassa maataloudessa, kuinka monta prosenttia maatalouden kaikista ammoniakkipäästöistä tässä on, täällä tuodaan esiin. Itse katsoin tätä kokonaisuutta niin, että täällä myöskin aika kovin sanktioin ryhditetään tätä päätöksentekoa sillä tavalla, että teollisuusdirektiivin seuraamuksia, 79 artiklan mukaisia hallinnollisia maksuja, tulee, jos ei toimita näitten perusteiden mukaisesti, ja kaikkein vakavimpien rikkomuksien maksun tulisi olla vähintään kolme prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta liikevaihdosta EU:ssa. Aika koviakin sanktioita tässä on, kun katsotaan tätä kokoluokkaa, niin että kyllä tätä myös ryhditetään kohtuullisen voimakkailla toimenpiteillä. Itse näen, että tässä on monia hyviä näkökohtia. Eritoten minä pidän tästä, että me teemme tätä EU-pohjaista sääntelyä näiden toimintaedellytysten ja ympäristövaikutusten osalta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on helppo yhtyä näihin puheenvuoroihin, joita tässä on tullut tämän tarpeellisuudesta. Tämä kiertotalous on joka tapauksessa meillä semmoinen asia, että sitä pystytään tekemään. Kiertotalous aina jonkun raaka-aine monessa mielessä. Mielenkiintoista ja hyvää tässä esityksessä on, että tämä on Eurooppa-tasoista säätelyä, koska silloin kun mennään yli rajojen, niin monen asian kanssa saadaan asioita vietyä eteenpäin. Täällä on myöskin jo jatkoaskeleita katsottu, miten biohajoavien ja kompostoitavien pakkausten tehtäisiin kansallista säätelyä, ja sen osalta tämä on moniaskeleinen lainsäädäntöprosessi. Kysyisin tästä, miten tämä tulee meillä sitten jatkossa esiin. Toinen asia, joka varmasti kuluttajia ja kansalaisia kiinnostaa, on se, että tämä pakkausasetuksen toimeenpano edellyttää myös sitä, että jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin jätteen synnyn ehkäisemistä koskeviin ohjelmiin erityisen luvun pakkausten ja pakkausjätteen ja roskaantumisen ehkäisemisestä. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen kokonaisuus, että kun menee katsomaan noita kaupunkien torialueita tai mitä tahansa maantien varsia ja muita, niin kyllä siellä aina harmittaa, kun katsoo, kuinka roskaisia tässä ollaan. Tässä mielessä on hyvä, että tähän kiinnitetään huomiota. Missä vaiheessa tämän osalta tämmöisen ohjelman valmistelu ympäristöministeriössä on, ja onko semmoinen tekeillä? Sitten ehkä kaikkein tärkeimpänä asiana minä näen täällä tämän jätteen synnyn ehkäisyyn osoitettavan rahoituksen, että täällä myöskin pakkausten tuottajia kehotetaan rahoittamaan tätä. Tämä on tosi hyvä asia, koska se nimenomaan tuo siihen semmoisia toimenpiteitä, joilla vähennetään sitä pakkausten tarvetta. Tässä tuli äsken, edellisessä puheenvuorossa, hyvin esiin take away -tuotteet, joita käytetään aika paljon. Kun ihmiset kävelevät se kahvimuki tai joku muu juomamuki kädessä tuolla kaupungilla, niitä kyllä näkyy tosi paljon. Tässä mielessä näitä kannattaa viedä eteenpäin, ja on hyvä, että tämä on tällaista ylikansallista ohjausta, jolloin me saadaan tuloksia aikaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tämä lainsäädäntö tarvitaan, koska tämän suuntaista lainsäädäntöä meillä ei ole ja tämä lyhytvuokraus on tullut vasta nyt viime vuosina semmoiseksi ilmiöksi, johon tarvitaan pelisäännöt. Siinä mielessä tämä lainsäädäntö on kyllä paikallaan, että tätä tehdään, ja siitä sisällöstä varmaan voidaan olla montaa mieltä. Tässä on myöskin se, kuinka tätä sitten sovelletaan uusissa asuntoyhtiöissä, joissa ehkä voidaan paremmin yhtiöjärjestystä rakentaa niin, että tämmöinen toiminta on siinä mitoitettu sillä tavalla kuin asukkaat siinä kohtaa sen katsovat viisaaksi, tarvitaanko sitä ollenkaan vai ei, mutta kysymys nyt on ehkä enempi siitä kokonaisuudesta, millä mahdollisuudella olemassa olevilla asuntoyhtiöillä on sisäisesti päätöksenteossa mahdollisuus muuttaa sitä yhtiöjärjestystä tältä osin, minkälaisen määräenemmistön tai muun se tarvitsee. Sen takia tuossa äsken debatissa sitä kysyin, ja siihen toivoisin kommentteja. Toinen asia, arvoisa rouva puhemies, liittyy tähän, että kun meillä on tämmöinen lyhytvuokraustoiminta ja meillä on lainsäädäntöä kuitenkin pitempiaikaiseen vuokraukseen ja siellä on tietyt pelisäännöt ja irtisanomiset ja muut olemassa näitten osalta, kuinka siellä vuokra-asunnossa pitää käyttäytyä, ja velvollisuuksia on määritelty, niin tässä lyhytvuokrauksessa tällaista ei suoranaisesti ole. Tässä on se kokonaisuus, joka liittyy myöskin siihen edustaja Hoskosen esiin nostamaan harmaaseen talouteen, että miten näitä tulovirtoja tässä sitten pystytään myöskin tarkastelemaan. Se on tässä yksi osa kokonaisuutta. Itse näen, että tässä kuitenkin tarvitaan näitä rajoitteita ja sitä, että kunnilla on tietty liikkumavara olemassa tässä, koska sesongit vaihtelevat eri puolilla maata. Toisissa kunnissa semmoisia sesonkihuippuja ei ole niin paljon, että tämä olisi ongelma, mutta esimerkiksi Tampereella meillä on aika paljon tapahtumia kesällä, ja talvella, ja siellä on lyhytvuokraustoimintaa aika paljon. Tämäkin on hyvä, että tätä nyt sitten käsitellään tässä mielessä. Se on hyvä, että kunnan elin, onko se sitten valtuusto tai lautakunta, on tämmöinen monijäseninen orgaani, joka tekee tämän päätöksen näistä säännöistä ja määrityksistä, koska sillä lailla se on siinä poliittisessa päätöksenteossa myös mukana ja se ei ole yhden virkamiehen vastuulla. Tässä on monia hyviä asioita, jotka tässä menevät eteenpäin, mutta myös monia kysymysmerkkejä, jotka varmaan tässä valiokuntakäsittelyssä ratkeavat. SDP ei vastusta tätä ideaa, että tätä säädellään, mutta siihen, mitkä ovat ne sisällöt, vielä valiokuntakäsittelyssä tarkemmin otetaan kantaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Juuri kuntien lausunnoissa oli tämä kritiikki, että miten tämä 90 päivää määritellään ja kuinka sitä voidaan valvoa. Arvoisa rouva puhemies! Jää tässä pohtimaan, kun me katsotaan lyhytvuokrausta tiettyä asuntoa kohti ja kun katsotaan, että meillä on kerrostaloja ja asunto-osakeyhtiöitä, niin tämä lyhytvuokraus heijastuu myöskin siihen koko asuntoyhteisöön, mitä siinä tapahtuu. Tässä lainsäädännössä nyt en nähnyt siihen liittyvää, miten asunto-osakeyhtiöt voivat itse säädellä taloyhtiössä lyhytvuokraustoimintaa. Nyt kun tässä laitetaan kunnalle velvoitteita, niin onko tarkoitus, että sillä alueella voidaan edetä, ja mitkä ovat esteet, jos sillä alueella ei voi edetä? Kuulee aika monessa paikassa, että tästä talosta täytyy muuttaa pois, kun tässä alkaa olla niin paljon tätä lyhytvuokraustoimintaa. Toisaalta on hyvä, että tässä tulee kansalliset rajat ja kuntien sisällä voidaan niistä sitten osittain muutos tehdä, mutta tämä minua jäi tässä mietityttämään, kun tutustuin tähän lakiesitykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, kiitos. Kannatti olla lähtökuopissa. — Arvoisa rouva puhemies! Suomeen tullaan monta kautta, ensinnäkin työperäisesti, perheenyhdistämisen kautta ja opiskeluperäisesti. Ne ovat kuitenkin valtaosa, jotka meille tulevat. Pieni osa tulee sitten kiintiöpakolaisia ja muista turvapaikanhakuun liittyvistä syistä. Jos ajattelee sitä, että meille tulee työperäisesti ja perheenyhdistämisen ja opiskelun kautta, niin on tärkeätä, että me saadaan hyvin nopeasti ihmiset opiskelemaan kieliä. Siinä mielessä tavoite, että joko suomen tai ruotsin kieli löytyisi nopeasti heidän kielivalikostaan, on todella tärkeä asia, ja kaikki ollaan samaa mieltä. Työllistymisen kynnystä madalletaan sitä kautta, ja myöskin kotoutumista tänne Suomeen. Siinä mielessä siitä päätavoitteesta ollaan varmasti hyvin yhtä mieltä. No sitten, miten tämä kaikki parhaiten saadaan toteutettua? Nyt sitä ollaan viemässä kuntien työllisyyspalvelujen suuntaan aika pitkälle, ja tässä lyhyessä debatissa totesin sen, että kuntien työllisyyspalveluilla alkaa olla jo aika paljon muitakin tehtäviä ja niistä on tullut kohta tämmöinen sosiaalitoimisto, niin että se varsinainen työnvälitystyö jää vähän vähemmälle. Tämä asia on nyt tässä ongelmana, ja siinä mielessä heillä ei välttämättä ole sitä pedagogista osaamista, mitä tässä kysymyksessä tarvitaan. Kuitenkin tämä asia menee nyt sinne tämän esityksen mukaan, ja se vähentää sitten sitä varsinaista työtä, joka liittyy työnvälitykseen. Tärkeätä olisi pitää nämä roolit mahdollisimman selkeinä, ja siinä mielessä tämä näkemys, jota pitäisi nytten miettiä, on, että miten me resursoidaan ne työllisyyspalvelut sitten uusilla ammattilaisilla, niin että me tätä saadaan vahvistettua. Kotouttaminen on työllistymisessä tosi tärkeässä roolissa. Kotouttamissuunnitelman saaneiden työllisyysaste on noussut noin 60 prosenttiin, mutta se vie vuosia. Siinä mielessä se kysymys, kuinka nopeasti se kielitaito hankitaan ja saadaan, vaikuttaa tuohon, mutta 60 prosenttiin noin keskimäärin ovat päässeet nämä ihmiset, jotka ovat olleet kotouttamispalveluiden piirissä. No sitten, arvoisa rouva puhemies, tämä kolmekanavaisesta rahoitusmallista yhteen kanavaan on tietyllä tavalla hyvä asia, koska se selkiyttää sitä tilannetta, mutta kun tämä rahoitus käytännössä tulee työllisyyspalvelujen valtionosuuteen, niin se on sitä yleiskatteellista rahoitusta, ja on tarkkaan katsottava, että se myöskin kohdistuu näihin palveluihin sitten jatkossa. Nyt sitä rahaa on 47 miljoonaa vähemmän, ja se tuo tietenkin kunnille haasteita. Varmasti niissä kunnissa, joissa paljon kotoutettavia on, oman panoksen kasvattaminen tulee varmasti korostumaan. Tämä näkökulma siinä on mukana. Sitten kun katsottiin näitä kotouttamispalveluja noin kokonaisuudessaan, niin kun tässä on myöskin työperäistä maahanmuuttoa aika paljon ja satsataan sellaisten ammattilaisten saamiseksi tänne Suomeen, niin olisi kyllä erittäin hyvä, jos näissä meidän lakiesityksissä myöskin kiinnitettäisiin huomiota siihen yritysten vastuuseen siinä vaiheessa, kun tänne työperäistä maahanmuuttoa tuodaan ja halutaan, että yritykset myös itse osallistuisivat tähän kielikoulutukseen nykyistä vahvemmin. Kaikkea ei pitäisi laittaa julkiselle puolelle tehtäväksi. Tämän näkökulman näissä pitäisi olla vahvemmin esillä, ja sen toivoisin jatkossa olevan. Itse en usko, että nyt kun määrärahoja pienennetään näinkin voimakkaasti, tämä koulutus paranee tältä osin, mutta varmasti joudutaan hakemaan uusia malleja ja tapoja tehdä. Ehkä kansalaisopistot ja työväenopistot, jotka ovat aika paljon antaneet tätä kielikoulutusta ja ovat kuntien omia palveluja, toivottavasti sitten jatkossakin ovat näissä mukana kouluttamassa näitä ihmisiä. Sen vuoksi pitäisin sitä kokonaisuutta myöskin tärkeänä. Me haluamme heidät kotoutumaan tänne ja heidät suomalaiseen yhteiskuntaan osallisiksi ja tuntemaan tämän suomalaisen yhteiskunnan, ja tässä mielessä tämä iso tavoite meillä on kaikilla yhteinen. Nyt vain keinoja vähän pitää viilata, että ne tulevat mahdollisimman hyviksi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kielikoulutuksen kaikki ymmärtävät, kuinka tärkeä asia se on kotoutumisessa ja maahan sijoittumisessa. Se on työllistymisen kannalta ensisijaisen tärkeä ja myöskin maassa oleskelun kannalta tosi tärkeä asia. Kun tässä esityksessä nyt kuitenkin 47 miljoonalla eurolla vähennetään näitä palveluja, niin varmasti se jossakin näkyy, se on selvä asia. Ja kun tämä ei ole ainut leikkaus — kokonaissäästöt ovat tähän mennessä 124 miljoonaa, kun tämä lasketaan mukaan — kyllä sieltä on nyt leikattu. Vähemmällä rahalla ei yleensä saa enemmän palveluja, ja tämä kotouttaminen on tässä tärkeässä roolissa. Sitten voisi kyllä kysyä, että myös yrityksillä pitäisi olla joku vastuu, kun työperäistä maahanmuuttoa on. Siinä kielikoulutuksessa pitäisi yrityksienkin olla nykyistä enempi mukana. Sitten sellainen asia, joka tähän liittyy: kun tämä siirretään työllisyysalueelle, jonka päätehtävä on työn välittäminen eikä pedagogiset puolet, niin tässä tulee sinne myöskin sellainen tehtävä, joka tekee lisätyötä sille ja vie pois siitä työnvälitystyöstä resursseja. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Elämme tämmöisen suurvaltaitsekkyyden aikaa, kun näin pelkästään tätä tilannetta katsotaan, ja sen vuoksi EU:n merkitys on aika iso meille tällä hetkellä. Se on meille vakauden ja turvallisuuden yhteisö, ja sillä tavalla pitäisi tämä tilanne nähdä. Itse mietin, kun luen selonteosta tästä EU:n päätöksenteosta, että kun EU:lla on sisäisiä haasteita ja erityisesti yhtenäisyys ulkopoliittisissa kysymyksissä on koetuksella, mutta on osoitettu kuitenkin kykyä, niin me tarvittaisiin nopeampaa ja tehokkaampaa päätöksentekokykyä EU:ssa. Tässä mielessä nämä määräenemmistöpäätökset ovat keskiössä ulkopoliittisissa kysymyksissä. Kysynkin nyt ulkoministeriltä: miten paljon ja miten voimakkaasti työskentelemme sen eteen, että saataisiin näitä määräenemmistöpäätöksiä näissä kysymyksissä enemmän? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ydinaselain 4 §:n mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja säilyttäminen Suomessa on kielletty. Tämä on nykytila ja hyvä lainsäädäntö taustalla. Myönnän, että tämä on 40 vuotta vanhaa lainsäädäntöä, mutta tosiasia on, että ydinase on sellainen joukkotuhoase, joka on erittäin merkittävä ja ansaitsee säädöspohjaisen rakenteen, kun siitä puhutaan. Mielestäni täällä salissa on päätetty paljon pienempiäkin asioita lailla, niin kyllä tämä on semmoinen asia, joka vaatii lakipohjaa. Emme ole tämän muutoksen kannalla. Tätä muutosta ei ole pystytty riittävästi perustelemaan, ja meidän täytyy pitää siitä linjasta kiinni, että Suomeen ei sijoiteta ydinaseita, ja niiden rajoitusten pitää olla lakiin kirjoitettuina. Me kannetaan huolta suomalaisten turvallisuudesta, ja se on selkeä linja. Suomen sijainti on sellainen, että esityksen vaikutuksia turvallisuuteemme emme tiedä, ja tulisi arvioida kriittisesti sitä, mitä hallitus tässä nyt esittää. Suomi tekisi muutoksella eroa yhteispohjoismaiseen linjaan, olisi poikkeus Pohjoismaiden joukossa. Pohjoismaissa on vahvoja poliittisia sitoumuksia ja parlamentaarisia päätöksiä tai lakiin kirjattuja rajoituksia. Esimerkiksi Tanskalla ja Norjalla on DCA-sopimuksissa kirjaukset, joiden myötä näihin maihin ei sijoiteta ydinaseita. Ruotsi on linjannut asiasta DCA-sopimusta koskevassa hallituksen esityksessä. Islannissa on vastaava lainsäädäntö kuin Suomessa nyt on voimassa. Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on Venäjän Ukrainan hyökkäyssodan jälkeen hyväksytty Nato-sopimus vuonna 2023, DCA-sopimus vuonna 2024, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko vuonna 2024 sekä puolustusselonteko 2025. Niiden yhteydessä on laajasti käsitelty turvallisuusympäristön muutosta ja siihen vastaamista, mutta ydinenergialain muutokselle ei ole katsottu olevan tarvetta. Näitä asioita on juuri käsitelty monessa yhteydessä. Nyt hallituksen esityksestä ei käy ilmi mitään sellaista uutta, joka vaatisi äkillistä muutosta turvallisuustilanteessa, mikä aiheuttaisi tarpeen ydinenergialain muutokselle ja näitten säädösten poistamiselle. Tämä on erittäin iso huomio. Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on monta puheenvuoroa pidetty siitä, että tännehän ei tuoda rauhanaikana ydinaseita ja niitä ei sijoiteta tänne, niin miksi se on niin vaikea kysymys määritellä lain tasolla? Miksi se on niin vaikea kysymys määritellä lain tasolla? Sitten, arvoisa rouva puhemies, tulee totta kai toisaalta mieleen se, että kun Norjalla ja Tanskalla on kirjaukset DCA-sopimuksessa, niin onko meillä sitten samalla lailla tarve ja aikooko hallitus avata Suomen ja Yhdysvaltojen välisen DCA-sopimuksen ja kirjata sopimukseen rajoituksen, että Suomeen ei sijoiteta ydinaseita rauhanaikana. Nämä kysymykset vääjäämättä tulevat tässä mieleen, kun tästä asiasta keskustellaan. Me joudumme tätä täällä käsittelemään hyvin perusteellisesti, ja näen sillä tavalla, että tätä parlamentaarista yhteistyötä, mitä meillä on tehty ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, pitäisi jaksaa jatkaa ja viedä niitä asioita yhdessä eteenpäin. Siinä mielessä ei pitäisi tehdä yksipuolisia päätöksiä, jotka jakavat meitä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti tällä tavalla. Arvoisa rouva puhemies! Suomen pitää lainsäädännössä määritellä ydinaseista, miten niitä käytetään ja miten pystymme estämään niitten tulon tänne rauhanaikana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aina kun sähköstä puhutaan, täytyy olla paikalla. — Ensinnäkin tämä kuormanohjaus on ihan ymmärrettävä asia, ja säädön tarvetta sähköverkossa saadaan ehkä vähennettyä, kun sitä käytetään. Ainut huolenaihe minulla tässä on se, että kun markkinatoimijat näitä eri tuotteita myyvät, niin tietääkö ostaja — kun meillä on erilaisia sähkönkäyttäjiä — aina sen, missä kohtaa sitä säätöä tehdään ja missä sitä tehoa rajoitetaan, eli että tämä asia tulisi hyvin varmistettua aina, kun näitä asioita tehdään. Joustava käyttöönotto on varmasti tässä tarpeen, koska nämä tekniset kehitykset ja muut vaativat aikaa. Tällä on sinänsä oikea tavoite, mutta minua itseäni pohdituttaa koko ajan se, että kun tätä kuormanohjausta tehdään ulkopuolelta, niin tietääkö toimija aina omalta kohdaltaan sen, että näin voi käydä. Yleensä siellä varmasti on sähkölämmitystä ja vastaavia, joita ohjataan eniten, koska ne ovat niitä, jotka eniten siellä kulutusta aiheuttavat kylminä aikoina. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan siitä, mikä tuli esiin — nämä neljä lakia tämän ympärillä — todettiin tuolla valmisteluvaiheessa sama, että tämähän sekoittaa vähän, kun tuli useampia lakeja tämän ympärille, ja toivottiin, että olisi ollut vain pari lakia, niin kuin aikaisemminkin. Tämä sotki nyt tätä tilannetta jonkin verran. Mutta toisaalta se pääkysymys on näitten kaavojen osalta, joka on sitä kunnallisen päätöksenteon syvää ydintä, se, kuinka kaavojen valmistelu ja toteutuminen ja päätöksenteko saadaan nopeaksi, että ne kaavat etenevät siellä hallinnossa, ja siihen liittyvään prosessiin tässä on yritetty nyt puuttua. Toisaalta sitten tulee kyllä se, minkä tasoisia nämä kunnat jatkossa ovat, kuinka ne pysyvät ajan tasalla. Kun katsotaan Suomen kuntakenttää, niin jos on 700 asukkaan kunta ja 700 000 asukkaan kunta, niin se on aika lailla iso kirjo tässä, miten tätä kaavamonopolia käytetään eri tahoilla. Varmasti se tarve on näillä ihan erilainen, mutta joka tapauksessa tämä kaavan ajankohtaisuus, se semmoinen, että ne pysyvät ajan tasalla, on todella tärkeä asia. Sitten näihin kuntien kaavoihin liittyen, se on sen vuoksi tärkeä työkalu, että se luo sen rakenteen ja struktuurin ja luodaan edellytyksiä sen kunnan kehittymiselle. Minusta tämä on ihan perustyökalu kunnissa. Arvoisa rouva puhemies! Vielä kysyisin tästä, kun ministeri on paikalla, kaupunkiseutujen yhteistyövelvoitteesta. Sen osalta tiedän omasta Tampereen seutukunnasta, että meillä on siinä yleiskaavan ja maakuntakaavan välissä tämmöinen rakennesuunnitelma, jossa sen kaupunkiseudun rakennetta kehitetään. Viekö tämä esitys nyt samaan suuntaan näitä asioita, jolloin se seutukunta suunnittelee yhdessä enemmän niitä asioita? Ainakin meillä se on toiminut erittäin hyvin, että tämmöinen yhteistyömalli ja tämmöinen rakennesuunnitelma on yhdessä tehty. Erityisesti kun esimerkiksi keskuskaupungin rajalle rakennetaan asioita, niin on pystytty palveluitten osalta ja muitten osalta miettimään, miten niitä siellä järjestetään. Tällaiset asiat ovat tärkeitä, kun näitä mietitään. Maakuntakaavassa niitä ei juuri pystytä miettimään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Erittäin mielenkiintoinen lakipaketti tässä on käsissä. Tässä on sivuja kohtuullisen paljon. Tätä lakipakettia itse olen päässyt käsittelemään myös Kuntaliiton ja kaupungin eri yhteyksissä, ja täytyy sanoa, että sinänsä nämä suuntaviivat, mitä tässä on — säilytetään kolme kaavatasoa ja maakuntakaavan roolia hieman laskettaisiin — ovat olleet myöskin se tavoite, ja tässä se näyttää toteutuvan. Se liittyy siihen, että saadaan tätä kaavoitusta nopeutettua kokonaisuudessaan. Muutenkin on tämä perustavoite täällä, että kaavarakenteita ja kaavoja pystyttäisiin synnyttämään nopeammin kuin tänä päivänä tehdään. Siinä mielessä tämä kokonaisuus palvelee kohtuullisen hyvin sitä suuntaa, mitä tässä on tehty. Kaiken kaikkiaan tämän osalta täällä on hyviä näkökohtia, mutta tässä kuitenkin kuntien kannalta on semmoinen huoli, että nyt tätä kaavoitusmonopolia, joka on kunnan tärkein työkalu, kun se kehittää omaa kuntaansa, hiukan koko ajan riudutetaan erilaisilla toimenpiteillä ja annetaan näitä kaavantekomahdollisuuksia myös muille, ja sitten tulee sitä velvoitetta, minkä tasoisia kaavoja niistä sitten syntyy, ja ne kelpoisuusvaatimukset ja muut pitäisi saada sillä tavalla hoidettua. Tämä ei ole ihan yksiselitteinen, mitä tässä tapahtuu nytten näitten osalta. Ymmärrän, että siellä halutaan myöskin tätä puolta tehdä, mutta se kaavamonopolin merkitys on niin iso, että sitä ei pitäisi riuduttaa näissä missään toimenpiteissä. Valitusoikeutta jonkin verran rajoitetaan. Täälläkin oli lakiesitys, joka jätettiin viime viikolla valitusoikeudesta kuntien osalta ja jota nyt ministeriössä valmistellaan. 136 edustajaa allekirjoitti semmoisen lakiesityksen, että kun kaava on tehty ja tontti jaetaan, niin siitä tontin jaosta ei voisi valittaa muut kuin ne asianosaiset, jotka ovat olleet siinä mukana. Eli kyllä tällä alueella on vielä kehitettävää, ja tämä alueidenkäyttölaki vie sitä siihen suuntaan, mutta nämä kysymykset huolettavat. Sitten on sellaisia kysymyksiä, arvoisa rouva puhemies, jotka mietityttävät, kun katsotaan tätä lakipakettikokonaisuutta. Se liittyy tuohon äskeiseenkin aiheeseen, missä puhuttiin tästä energiaomavaraisuudesta ja muusta. Erityisesti kiinnostaa tämä kaavoituksen raja aurinkoenergian osalta. Alueet pitää kaavoittaa, jos ne ovat suurempia kuin 50 hehtaarin kokoisia. Toisaalta nähdään, että tänä vuonna taitaa olla niin, että aurinkoenergiaa rakennetaan enemmän kuin tuulivoimaa, koska tuulivoiman tilanne on sellainen, että sähkön hinta ei ole sellainen, että sitä kannattaisi nyt tehdä, ja sitten tasausjärjestelmiä ei ole riittävästi, ja sen osalta vielä puutteita on. Tämän aurinkoenergian osalta tuotannollis-taloudellinen raja vaatisi, että ne alueet olisivat vähän isompia kuin 50 hehtaaria. Niiden pitäisi olla isompia. Toimijat itse puhuvat 120 hehtaarista, joka silloin toisi sellaisen alueen. Kun katsotaan niitä aurinkovoimaloita, jotka tuolla ovat, niin ne ovat yleensä semmoisilla jättömailla ja sellaisissa tilanteissa, joissa muuta käyttöä niillä ei ole niinkään paljon. Tässä mielessä kyllä täällä jatkokäsittelyssä miettisin, pitäisikö tuon rajan olla korkeampi. Arvoisa rouva puhemies! Myös tuulivoiman osalta tämä raja, 1 250 metriä, Itä-Suomesta saadun selvityksenkin mukaan rajaa niitä tuulivoimahankkeita, joita me erityisesti Itä-Suomeen tarvittaisiin. Tässäkin on semmoinen tilanne, että sitä rajakokoa, mitä tässä nyt on ajateltu, pitäisi vielä miettiä, mutta se ei ole siellä tärkein syy siihen, miksi ne eivät etene. Siellä on varmaan muitakin syitä sen osalta. Eli täällä on paljon hyvää ja paljon sellaista kokonaisuutta, jota sietää viedä eteenpäin, mutta joitain kohtia vielä pitää harkita. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokriisi etenee, niin kuin täällä on tullut hyvin esiin, ja vaikka epäilijöitäkin on, niin joka tapauksessa tieteelliset näytöt ovat niin vahvat, että siihen on uskominen. Ylipäätään kannattaa olla tyytyväinen siitä, että meillä on ylikansallisia määrityksiä ja sääntöjä. Eli EU:n säännöt ovat tässä mielessä hyviä, koska yksi maa ei pysty tekemään kaikkea, vaan tämä pitää tehdä ylikansallisesti ja saada asioita vietyä eteenpäin. Myös meidän teollisuus on tässä vihreässä siirtymässä ja todella haluaa sitä viedä eteenpäin. Kun kuuntelee teknologiateollisuuden tavoitteita, ne korostavat tätä näkökulmaa koko ajan. Tämä keskipitkän välin taakanjako, joka tässä nyt on pääasiassa kyseessä, liittyy liikenteeseen ja maatalouteen ja maankäyttöön noin yleisesti ottaen. On pari liikenteen osalta olevaa asiaa, jotka kannattaa huomioida, koska ne ovat myös omissa käsissä. Tuossa jo vastauspuheenvuorossa keskustelussa toin esille sen, että ihan konkreettisia asioita isojen kaupunkienkin osalta liikenteen päästöjen vähentämisessä ovat tämmöiset raideratkaisut. Meillä Tampereella, niin kuin tuossa toin esiin, on ratikka ollut todella iso menestys. Kansalaiset pitävät siitä erittäin paljon. Se on joukkoliikenneratkaisu, kaupunkikehitysratkaisu ja ilmastoteko, ja tämäntyyppisiä hankkeita pitäisi valtion olla edistämässä myös muissa kaupungeissa ja myös Tampereen seudulla vielä, kun se menee seudulliseksi. Tätä kautta me saadaan asioita myöskin liikenteen osalta päästövähennyksien osalta tehtyä, koska nämä lähimatkat ovat myöskin niitä suurimpia päästöjen aiheuttajia. Mielenkiintoinen tilanne oli, kun tässä yksi ilta seurasin televisiota, että sähkörekka oli esittelyssä. Se on juuri niitä ratkaisuja, joilla pystytään näitä asioita liikenteen osalta tekemään, ja he pitivät sitä erittäin hyvänä asiana liikenteen osalta. Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin täällä on tullut hyvin esiin tämä Venäjän aiheuttama energiakriisi ja nyt tämä Iranin sodan tilanne, Hormuzinsalmi ja kaikki muut. Nämä vain kuvastavat sitä, kuinka paljon meidän pitää yrittää päästä fossiilisista polttoaineista ja fossiilisesta energiantuotannosta eroon. Sen takia nämä toimenpiteet, mitä me viedään nytten täällä energiatuotannossa, pienydinvoimalaitokset ja muut, ovat sellaisia, että me ei tarvita turvetta, siis muuten kuin tämmöisenä kriisipolttoaineena. Sähköhän meillä on jo 95-prosenttisesti fossiilivapaata, ja siinä ydinvoima, tuuli- ja vesivoima ovat keskiössä. Ja Suomi on omilla toimenpiteillään näyttänyt, kuinka näitä asioita voidaan tehdä. Se on meillä se kilpailuetu, jota meidän kannattaa viedä eteenpäin. Siinä mielessä, kun ajattelee valtion toimia, kannattaisi yrittää miettiä, miten erityisesti näitä päästövähennyskeinoja voidaan saada aikaan samalla päästöjä vähentäen ja julkista taloutta vahvistaen. Meidän pitäisi laittaa nämä kaksi siihen tavoitteeksi, ja silloin me jouduttaisiin miettimään asioita uudella tavalla. Tämä on semmoinen tärkeä asia. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Kvarnströmin tekemiä vastalause-ehdotuksia näin lopuksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilmastotyö on erittäin tärkeää ja tarvitsee käytännön tekoja. Tässä kun puhutaan, että lyhyet matkat liikenteessä tuottavat eniten päästöjä, silloin pitäisi edesauttaa myös valtion toimesta niitä hankkeita, jotka tekevät niitä asioita. Esimerkiksi nyt ratikka on semmoinen hyvä esimerkki siitä. Tampereella ratikka on joukkoliikenneratkaisu, se on kaupunkikehitysratkaisu, se on ilmastoteko. Ja 20,5 miljoonaa matkustajaa oli viime vuonna. Toivon, että Turussa ja Vantaalla ratikkaa rakennetaan ja meilläkin enemmän, koska tämä on nimenomaan niitä käytännön tekoja, joilla viedään näitä asioita eteenpäin nimenomaan liikenteen osalta — tämäntyyppisiä asioita. Tämä olisi myös valtiontalouden kannalta järkevää. Se olisi rakentamista, jota nyt tarvittaisiin paljon. Sillä tavalla edesautettaisiin myöskin kasvunäkökulmaa. Meidän pitäisi tällaisia hankkeita hakea. Tampere olisi rakentanut vähän enempi ratikkaa, kun me oltaisiin saatu valtiolta vähän paremmin tukea tähän vaiheeseen, mikä meillä nyt on meneillään. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut monia hyviä näkökohtia asian osalta. Kun katsotaan tätä turvallisuustilannetta ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja teknologista kehitystä, niin me tarvitaan uusia työkaluja ja sen tyyppisiä toimenpiteitä, että me voidaan ennakoltakin katsoa asioita jo enemmän. Tässä on kyllä niin perustavaa laatua olevasta asiasta kyse, kun mennään kotirauhaan ja sitten luottamuksellisiin viesteihin ja muihin, että sen osalta ihan luonnollista olisi, että pystyttäisiin erillislailla näyttämään, minkä tyyppiset ne rajaukset näissä kysymyksissä on, ennen kuin tätä perustuslain kokonaisuutta avataan. Olisi ollut erittäin tarpeellista, että tämä kokonaisuus olisi viety yhtä matkaa, koska silloin me tiedettäisiin, mikä tilanne tulee olemaan. Kansalaisten huolta esimerkiksi nyt tässä edustaja Kokon hyvin esiin nostamassa tiedustelulain uudistuksessa pystyttiin avaamaan silloin tuolla keskustelulla, ja tässäkin varmasti pitäisi käyttää vähän samanlaista näkökulmaa. Mutta näen, että tämä siirto yli vaalien on paikallaan.

Arvoisa rouva puhemies! Aina muistetaan nämä suuruusluokat näistä kokouspalkkioista ja palkkioista noin yleisestikin ottaen. Tuommoisesta vajaan 3 000 miljoonan budjetista ne ovat 0,1 prosenttia suuruusluokaltaan, niin että aina pitää tämä suuruusluokka muistaa. Edustaja Lindén tuossa kuvasi sitä, mitä se aikaisemmin oli. Kyllähän tosiasia on, että myöskin niillä luottamushenkilöillä on aika paljon tehtäviä. Jos katsoo 20 000:n henkilön organisaatiota missä tahansa, niin kyllä siellä on kokouksia ja asioita pitää käsitellä hyvin monessa paikassa. Esimerkiksi Pirkanmaalla tilanne on se, että siellä on niin sanottu valiokuntamalli, joka myöskin käsittelee jo etukäteen asioita ja tekee mietintöjä niistä, mitä asioita tulee valmisteluun. Se on vähän toisenlainen käsittelymalli kuin muilla hyvinvointialueilla ja on todettu hyväksi. Me pienennettiin niitä toimielimiä tässä vaalien jälkeen jo, ja se todettiin, että se siirtotilanne oli hyvä, että siellä oli paljon. Samalla me myöskin, kun näitä valiokuntia on siellä, katsotaan niin, että jokaisesta kunnasta on edustus sitten saatu. Vaikka tämä ei enää kuntapohjainen järjestelmä ole, niin on pystytty tätäkin asiaa huomioimaan, että saadaan koko alue hallinnossa jollain tavalla mukaan näitä asioita käsittelemään. Sitten näistä palkkioiden suuruuksista: Pirkanmaan hyvinvointialueen palkkioiksi käytännössä tuli Tampereen kaupungin palkkiot, kokouspalkkiot, ja meillä ei ole mitään kertautuvaa palkkiota. Se on yksi palkkio siitä kokouksesta, siellä ei ole mitään 50 prosentin korotuksia ja muita. Meillä on tämmöinen malli. Sitten täytyy sanoa, että sairaanhoitopiirin palkkataso oli siellä hyvinvointialueiden palkkatason taustalla, kun johtajien ja muitten asioitten osalta tehtiin. Näitten järjestöjen rahoituksen osalta sanoisin, että järjestöjen rahoitus oli 380 miljoonaa pari vuotta sitten, ja nyt sitä leikataan 130 miljoonalla, sitä leikataan alas, että ollaan 250 miljoonassa. Siellä noin puoli miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoista työtä. Sen järjestötyön arvo on yli kolme miljardia euroa Helsingin yliopiston laskelman mukaan, eli 300 miljoonalla, vähän yli, saadaan yli kolmen miljardin euron työpanos tältä osin, vapaaehtoistyötä. Sekin kannattaa muistaa, että se järjestötyö tukee tätä sosiaali- ja terveyspalvelua ja hyvinvointialueitten työtä todella paljon. Se kolme miljardia on suurin piirtein sama työpanos kuin koko Pirkanmaan hyvinvointialue on tällä hetkellä. Täytyy nämä mittaluokat aina muistaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se alkuperäinenkin sotemalli on rakennettu sillä tavalla, tämä rahoitusmalli, kun siellä tämä 0,8 oli tästä palvelutarpeesta, johon edustaja Lindén hyvin luetteli näitä vähän yli prosentin olevia palvelutarvekasvulukuja. Olisinkin kysynyt edustaja Väyryseltä, mutta hän jo ehkä ehtii lähtemään pois, mitä... [Ville Väyrynen: Katsotaan, onko hyvä kysymys!] — Mitä lukuarvoa te arvioitte palvelutarpeelle olevan tästä vuodesta eteenpäin? Onko se siellä yhden prosentin tasolla, vai onko se joku muu tästä eteenpäin? Se on se, minkä takia tässä pitäisi myöskin tätä näkökulmaa katsoa. THL on arvioinut sen varmaan noin yhden prosentin tasolle. Arvoisa rouva puhemies! Tämä eri alueitten osalta oleva tilanne: Kun täällä aika moni taho on jo aina välillä väläyttänyt, että pitäisi olla alueilla verotusoikeus, niin voisi ajatella, minkähänlaiset verotukset näillä eri alueilla olisi, jos tässä olisi verotuksella katettu näitä alijäämiä eri alueilla. Tämä olisi aika iso kysymys, kun sitä mietitään. Siinä mielessä itse pidän tätä valtion rahoittamaa sotejärjestelmää parempana, koska valtio kerää rahoja tuloveroista, pääomaveroista, arvonlisäveroista ja kaikista muista. Se on oikeudenmukaisempi kantotapa kuin se, että se olisi jakoperuste siellä alueella, joka olisi tavallaan tämän kuntaveron kaltainen verotus. Siinä mielessä nämä alueiden isot erot vain kertovat siitä, että ainakaan tässä vaiheessa, ennen kuin tämä rahoitus ja tilanne tasoittuvat alueiden välillä, ei ole alueelliselle verotukselle tilaa. Siinä mielessä tämäkin kysymys tässä varmasti, kun rahoitusta jatkossa mietitään, on katsottava. Mutta en saanut vastausta tähän, kasvaako tämä palvelutarve prosentin vai joitain muita lukuja jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tullut edustaja Lindénin puheenvuorossa esiin se, kuinka tämä kustannusten kehitys tässä on kuitenkin talttunut. Se on tässä salissa kaikkien mielestä varmaan hyvä asia, koska sehän oli yksi tavoite, että kun näitä alueita yhdistetään isommiksi alueiksi, niin voidaan hakea sitä tehokkuutta ja integraation kautta ja muitten toimenpiteitten ja tehostamisen kautta sitä kustannusten hallintaa. Luulen, että siinä on vaikuttanut erityisen paljon myös se, että hyvinvointialueet ovat ulkopuolisten ostojen kannalta parempia osaajia kuin yksittäiset kunnat ovat olleet aikaisemmin, kun ne ovat ostaneet näitä palveluja. Siinä mielessä tämä kysymys on tärkeä muistaa. Ja kuinka iso ostaja hyvinvointialue käytännössä on, siitä saa hyvän esimerkin jäänmurtajista: Pirkanmaan hyvinvointialue ostaa ulkopuolisia palveluja noin 1 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on kahden jäänmurtajan verran vuodessa, ja kun Pirkanmaa on kymmenen prosenttia koko hyvinvointialueitten alueesta, niin se olisi 20 jäänmurtajan verran, mitä ostetaan vuodessa hyvinvointialueilla ulkopuolisia palveluja. Se kertoo siitä laajuudesta, kuinka paljon siellä ostetaan palveluja. Itse uskon, että myöskin tämä on ollut yksi tekijä, jolla näitä kustannuksia on saatu haltuun. Sitten myöskin nämä tehostamistoimet ja muut ovat tässä olleet taustalla. Minä en näe tätä kokonaisuutta niin synkkänä kuin tässä nähdään. Meillä kuitenkin terveydenhuollon palvelutarve on 44 prosenttia meidän rahoituksesta hyvinvointialueilla, vanhustenhuolto on 17 prosenttia, sosiaalihuolto 19 prosenttia ja asukasperusteisuus on 13 prosenttia, sitten on pienempiä asioita muutama prosentti ja HYTE-kerroin on puolitoista prosenttia. Eli tämä rakenne on koko lailla hyvä. Ehkä sitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, sitä puolta, pitäisi miettiä ja sen osalta kehittämistoimia. Sitten jos ajatellaan tämän rahoitusmallin toimivuutta, niin kyllä siitä nyt on muutaman vuoden kokemus ja tiedetään niitä kohtia, ja kaikki ovat täällä sanoneet, että sitä pitää evaluoida ja kehittää ja löytää siihen parempia malleja. Tässä mielessä ollaan vahvasti sitä mieltä, että tiedon pohjalta pitää tätä kehitystyötä tehdä, mutta se tarvemalli on siellä taustalla kuitenkin nyt vielä keskiössä ainakin muutaman vuoden tästä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttaminen on varmasti semmoinen lakiesitys, joka puhuttaa täällä meillä todella paljon. Siinä mielessä on hyvä käydä tätä lakiesitystä läpi vähän niin kuin taustojenkin kautta. Ensinnäkin täällä on aika paljon puhuttu siitä, että vuosina 23—26 neljä miljardia euroa on laitettu hyvinvointialueille lisää rahoitusta, ja ajattelin ensin käydä läpi sen, mistä tämä rahoitus käytännössä on tullut. Tästä paljon parjatusta rahoituslaistahan ne perusteet siellä tulevat käytännössä, ja sitten sitä rahoitusta ovat pienentäneet tai suurentaneet tehtävämuutokset ja näin poispäin käytännössä. Kun katsotaan vuoden 2022 lähtötilannetta, missä kuntien pohjalta katsottiin rahoituksen taso, niin se oli silloin noin 21,8 miljardia, melkein 21,9 miljardia siirtyviä kustannuksia katsottiin. Vuonna 23 miljardimäärä, mitä rahoitukseen käytettiin, oli 23,2 miljardia euroa, eli nousua oli melkein 1 300 miljoonaa euroa. Kysymys oli siitä, että rahoituksen tason pohjana olivat ne vuoden 22 kustannukset, joita korotettiin — tässä nyt ollaan palvelutarveindeksiä katsomassa — palvelutarpeen kasvun, hintojen muutoksen ja uusien tehtävien perusteella. Siitä tuli tuo vajaa 1 300 miljoonaa siitä neljästä miljardista. Sitten kun mentiin vuoteen 24, niin hyvinvointialueindeksi oli 2,53 prosenttia, ja se toi 593 miljoonaa rahaa lisää, ja sitten palvelutarpeen kasvu oli 283 miljoonaa. Nämä tuottivat sinne sen 900 miljoonaa, vähän ylitse, käytännössä. Sitten kun mentiin vuoteen 25, niin silloin tuli isompi muutos, ja käytännössä palvelutarpeen kasvu tuotti 241 miljoonaa euroa ja sitten indeksi, joka oli kolme prosenttia, tuotti 733 miljoonaa euroa. Sitten kun katsottiin tämä jälkikäteistarkastus, joka tarkoitti, että vuoden 23 puolen tasoa nostettiin sillä 1,4 miljardilla, niin lopullinen summa, joka laitettiin vuonna 25 hyvinvointialueiden rahoitukseen, oli vajaa 2,2 miljardia euroa. Nyt kun siirryttiin tähän vuoteen 26, niin taas katsottiin tämä palvelutarve, tuo 251 miljoonaa, ja hyvinvointialueindeksi, joka oli nytten 3,25, toi 864 miljoonaa, ja käytännössä rahoituksen osalta siihen tuli 938 miljoonaa euroa. Eli käytännössä tämä paljon parjattu laki on tuonut nämä neljä miljardia euroa tähän hyvinvointialueitten rahoitukseen, ja sitä summaa ovat muuttaneet sitten ne tietyt tehtävämuutokset ja tietyt rajoitteet. Nyt me keskustelemme taas tästä, miten tästä mennään eteenpäin, ja tämä palvelutarveindeksi on täällä isossa roolissa. Nyt sen osalta edelleen haetaan, kun se on ollut 0,8 nyt viimeisenä vuonna, se palvelutarve, joka tulee THL:n arvioitten pohjalta, ja on varmasti tästä eteenkinpäin noin prosentti, kun tämä ikärakenne tässä muuttuu ja muuta. Se palvelutarve on varmaan suuruusluokaltaan se prosentti. Nyt sitä leikataan niin, että sitä palvelutarvetta ei enää korvata kuin tämä 0,6, eli pitää tehdä tehostamistoimia, että tätä pystytään tekemään, tai sitten joitain muita toimia, joilla tähän vastataan. Eli kyllä tässä tämä nykylainsäädäntö on täällä pohjalla, ja varsin vähän on tullut tähän rakenteeseen muutoksia, kun katsotaan, mitä tässä palvelutarpeen ja tämän indeksin osalta on. Eli voisi ajatella, arvoisa rouva puhemies, että meidän pitäisi miettiä, miten tätä rahoitusmallia jatkossa kehitetään, mikä on tämä tarveperustaisuus, minkälaista kannustavuutta se palvelutuotannossa antaa kustannuskontrolliin, ja ennakoivuus ja läpinäkyvyys. Tällaiset asiat siellä on varmasti yhtenä isona roolina, sitten yhdenvertaisuus- ja objektiivisuuskysymykset. Eli kyllä meillä kehittämistä on, mutta tämä nykyinen rahoituslaki, niin paljon kuin sitä on parjattu, on kuitenkin toiminut tässä kohtuullisen hyvin, ja onneksi on toiminut, koska olisin ollut aika huolissani, jos ei tällaista rakennetta täällä taustalla olisi ollut. Mikä rahoitus tälle hyvinvointialueelle olisikaan annettu, jos tätä ei olisi ollut tässä pohjalla? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä voi olla tekninen, mutta tämä on aika iso muutos tilanteeseen, jossa tämä eroamisikä sidotaan elinajanodotteen ja muiden eläkeiän nousuun. Siinä mielessä tämä ei ole ihan niin pieni asia kuin tässä lakiesityksessä ehkä annetaan ja äskeisessä puheenvuorossa annettiin ymmärtää. Mutta tämä eläkeiän nousu on linjassa kaikkien muitten eläkejärjestelmien kanssa. Esimerkiksi palkansaajien työeläkkeessä on tällainen malli olemassa. Siellä keskimääräisestä eliniän noususta kahdeksan kuukautta käytetään työntekoon ja neljä kuukautta sitten eläkkeellä oloon. Se systeemi menee sillä tavalla käytännössä noin karkeasti ottaen. Ehkä kysymys tässä on se, kuinka paljon tätä eroamisikää siirretään eteenpäin, ja sitten myöskin tämä, minkälaisissa tehtävissä siellä työuran loppupäässä ollaan sotilaana, varmasti aiheuttaa Puolustusvoimissa pohdintaa jatkossa. Mutta itse tämä asia on aika lailla samanlainen kuin muillakin henkilöillä, ja sitten tämä lähtee vähän alemmasta eläkeiästä nousemaan ylöspäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tarvitsemme vastuullista mediaa ennemmin enemmän kuin vähemmän. Yle on nimenomaan vastuullinen media ja tuo monipuolisesti asioita näkyviin. Siinä mielessä minä en tunnista näitä väitteitä tässä kokonaisuudessaan, että kun sitten katsoo näitä Ylen tietoja vuodelta 25, niin se on tavoittanut 91 prosenttia suomalaisista ja kahdeksan kymmenestä suomalaisesta pitää Yleä erittäin luotettavana tai luotettavana. Erittäin vahva tämä argumentaatio on sen puolesta, tämä on hyvin kattava. Ollaan ylpeitä siitä, että meillä on niin monipuolinen uutistarjonta, ajankohtaistarjonta, dokumentit, Yle Areena, Yle Viihde, Yle Urheilu. Meillä on todella paljon asioita, jotka tuolla Ylen digitaalisella alustalla on. Tässä mielessä aika harvassa maassa on tämäntyyppinen kokonaisuus, mitä meillä on. Edustaja Wallinheimo hyvin esitteli sitä kokonaisuutta. Sitten kun katsotaan Ylen toimintaa, ja kun katsoo näitä henkilöstömäärän kehityksiä, niin nyt viime vuosina on määrä myöskin aika kovin, selvästi pudonnut. Kymmenen vuoden takaisesta henkilöstömäärät ovat tippuneet: vakituiset henkilöt ovat kahdella ja puolella sadalla tippuneet ja sitten kaikki työsuhteet suurin piirtein 430:llä tippuneet kymmenessä vuodessa alemmas. Tässä mielessä tilanne on se, että se on osallistunut myös aika kovin näihin taloudellisiin talkoisiin, mitä tässä on. Ylen menoista puolet on henkilöstömenoja ja toinen puoli on kaikkea muuta. Eli tämä kokonaisuus on ihmisten käsissä. Sitten kun katsotaan tätä Yleä jatkossa, niin tämä esittävän taiteen alusta ja kieli — se meinaa unohtua, että Yle on tässä kielellisessä työssä erittäin tärkeä asia. Mitä ehkä meidän pitäisi miettiä enempi, on se, että kun katsotaan tätä Ylen katsojajoukkoa, niin lapset ovat siellä aika paljon mukana, mutta sitten nuoret tästä välistä vähän puuttuvat, ja taas aikuiset ovat aika vahvasti näitä käyttäjiä. Mielestäni sitä pitäisi ehkä pohtia, mikä on ohjelmien sisältö, että tämä puhuttelisi kaikkia suomalaisia. Nuoret mielestäni ovat hieman aliedustettuina tässä näin. Lapset ovat aika hyvin, ja aikuiset ja ikäihmiset ovat erittäin hyvin tässä näin. Sitten täytyy muistaa, että siellä on radio ja televisio, molemmat puolet, ja aluetoimitukset ja kaikki. Pitäisin tästä kruununjalokivestä erittäin hyvää huolta. Sitä me tarvitsemme. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satonen avasi tästä hyvän keskustelun. Tiedetään kuntien taloudellinen tilanne tällä hetkellä, ja se ei ole kovin häävi, jos näin suoraan sanotaan. Taitaa kuntakentässä olla keskimäärin noin yhden prosenttiyksikön veronkorotuspaine, kun katsotaan noin laajasti ottaen kokonaisuutena. Siinä mielessä ajankohta olisi mitä otollisin rakentaa, koska nyt on rakentamisen lama ja rakentamista on todella vähän ja kuntien ja valtion pitäisi tehdäkin vastasyklistä politiikkaa rakentamisen avulla erityisesti. Kun markkinassa ei ole rakentamista, niin silloin pitäisi julkisen puolen olla tekemässä sitä rakentamista, ja se tässä olisi tosi tärkeätä. Esimerkiksi Tampereella nyt on kohtuullisen paljon urheilurakentamista harrastettu ja tehty tässä viime vuosina ja jatketaan sen tekemistä, ja siellä sinänsä on hyviä kokemuksia siitä, että kun meillä urheilurakentamisen osalta on koko ajan pidetty mielessä, että harrastajille tiloja tehdään ja sitten pelialustoja ja muita uudistetaan. Hiekkakenttiä muutetaan tekonurmikentiksi sen takia, että siellä pystyy harrastamaan jalkapalloa ja muuta paremmin ja niin poispäin. Tämähän on semmoinen kokoaikainen projekti, jota pitää tehdä, ja sitten kun lajikirjo kasvaa, niin se vaatii tekemään liikuntapaikkarakentamista enempi. Mutta sanoisin, arvoisa rouva puhemies, että tällä hetkellä sitä haastaa kyllä tämä taloudellinen tilanne. Jos me nyt pystyttäisiin tekemään tällä hetkellä, niin se auttaisi kyllä tässä kokonaisuudessa maankin taloutta ja teknistä rakennuskauppaa ja muuta, jos rakentaminen lähtisi liikkeelle. Hyvä olisi, jos lähtisi, mutta taloudellinen tilanne on kunnissa todella huono, ja verotulot ovat jopa pienentyneet kunnissa, ja sekin on viesti siitä, että maan taloudessa menee todella huonosti.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin edustaja Suhonen toi esiin, kyllähän nämä taloudelliset realiteetit ovat tässä ne, jotka määrittelevät, miten alueella yleensä pystytään tekemään näitä liikunta- ja urheilupaikkoja. Kyllähän kunnat eroavat tässä erittäin paljon keskenään. Isoilla ja pienillä kunnilla on aivan erilainen lajikirjo käytettävissään — isommissa kaupungeissa saattaa olla ja onkin laveampi tarjonta kuin pienissä kunnissa. Sitten tämmöisissä harvinaisemmissa lajeissa, mitä harrastetaan, on sillä tavalla tehtävä, että niitä pystytään yli kuntarajojen tekemään ja saamaan niitä harrastajia palveltua. Siinä mielessä tällaiset yli-kunnalliset organisaatiot ovat aina olleet hyviä. Nyt tuleekin isoksi haasteeksi se, miten tämä jatkossa toimii niin, että tämä tietämys kuntien ja seurojen välillä saadaan hoidettua sillä tavalla, että liikunta saa riittävästi vaikutettua niihin hankkeisiin, koska erittäin tärkeätä on, että urheiluseuroissa ja järjestöissä, jotka sillä alalla toimivat, on paljon asiantuntemusta siitä, minkä tyyppisiä liikuntapaikkoja pitää olla ja miten ne parhaiten palvelevat harrastajia. Tässä mielessä tämä toimielimen lakkauttaminen ei varmaan tätä romahduta, mutta voi vaikeuttaa sitä. Nyt on kysymys siitä, miten rakennetaan uusi toimiva malli, joka tämän pystyy korvaamaan yli kuntarajojen. Tässä mielessä tämä asia on tärkeä. Urheilu liikuttaa niin mieltä kuin kehoa, niin että se tulee olemaan tärkeässä osassa. Kun tänäänkin on täällä puhuttu jo aiemminkin urheiluun liittyvistä eläkejutuista ja muista, niin se vain kertoo siitä, että tämä on meille tärkeä asia kaiken kaikkiaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerola esitteli niin hyvin tämän asian, että ajattelin kysyä paria asiaa. Nyt, kun tämä varmasti valiokuntakäsittelyssä on ollut esillä, niin jäi kiinnostamaan tämä, kun tässä on terroristinen matkustaminen ja ulkomailla lasten hoito. Miten näitä asioita sitten selvitetään? Kuinka paljon tällaista kansainvälistä yhteistyötä ja kansainvälistä poliisitoimintaa harjoitetaan, jotta näihin asioihin saadaan selvyys? Nimittäin ne ovat olennaisia osia siinä, että tätä lakia yleensä voidaan järkevästi toteuttaa täällä Suomenmaassa, koska tässä mennään yli rajojen. Eli kysyisin siitä, mitä kaikkea siellä taustalla tämän osalta on puhuttu, kun tätä kohtaa on mietitty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerola erittäin hyvin esitteli tämän lainsäädäntökokonaisuuden ja mietinnön sisällön ja sen sisällön, jossa kiristetään rangaistusasteikkoja ja muita. Täytyy sanoa, että tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja siihen kohonneeseen riskiin, mikä meillä tällä hetkellä on, tämä lainsäädäntö on varmasti tarpeellinen. Valiokunnan yksimielinen mietintökin osoittaa, että se on tulkittu näin myöskin laajasti täällä salissa. Tilanne on muuttunut varmaan viimeisen vuosikymmenen aikana todella paljon. Jos katsoo, mikä Suomi oli kymmenen vuotta sitten ja mikä se on tänä päivänä, niin kyllä tässä on tapahtunut isoja muutoksia. Tämän osalta korostaisin tätä, että täällä nimenomaan nämä asteikkojen kiristykset tulevat sellaisten asioitten osalta kuin terrorismirikosten valmistelu, kouluttaminen, terroristinen matkustaminen ja matkustamisen edistäminen, ja sitten täällä todetaan vielä, että sellaisista ei voisi enää tuomita sakkorangaistusta, ja vielä johtamisesta lievennykset putoaisivat pois. Tällaisia selkeitä muutoksia tässä on tuotu esiin. Käytännössä myöskin, kun täällä on verrattu näitä perheenjäsenten toimintoja, kuinka voidaan lukea terrorismin avustamiseksi tai muuhun siihen liittyväksi asiaksi, niin tätä rajankäyntiä on vedetty tässä nyt hyvin. Mielenkiintoista on ollut, että tässä on yhdeksän maan vertailu tältä osin tehty ja täällä rikosoikeudellista vastuuta tulee sitä kautta, jos on avunantoa tehnyt tai sitten yllyttänyt tällaisiin asioihin, mutta oman lapsen hoitaminen ja perheen pyörittäminen ei ole sellaista. Se rajanveto on täällä mielestäni tehty kohtuullisen selkeästi näiltä osin, ja siinä mielessä tämäkin on tässä käsitelty. Mielestäni tämä mietintö, niin kuin tähänkin asti on ollut, on yksimielinen ja voi viedä tältä osin eteenpäin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä mietintö nuorten ajokorttilain muuttamisesta: Tämä lakimuutos, joka rajoittaa yöaikaan ajoa 0:n ja 5:n välillä, kohdistuu oikeaan kohtaan, koska onnettomuuksia on tapahtunut paljon niinä aikoina nuorille, ja on siinä mielessä kannatettava. Sitten tämä näkökulma, että rajoitetaan näitä poikkeuslupa-asioita, jotka ovat olleet aika lailla automaatteja. Nyt se kiristyy niin, että poikkeuslupa liittyy oleelliseen tarpeeseen. Se, minkä takia pyysin puheenvuoron, arvoisa rouva puhemies, liittyy siihen, että Pirkanmaalla meillä on ollut aika monta tämän ikäistä nuorta onnettomuudessa tässä ihan lähiaikoina, ja ne ovat aina kauheita tilanteita niin omaisille kuin kaikille muillekin, ja siinä mielessä kaikki toimet, mitä voidaan tehdä ennalta, ovat järkeviä. Siinä mielessä tämä lakiesitys on hyvä. Ainut asia, jota minä tässä jäin pohtimaan on se, kun täällä on lausuma promillerajasta, jota on asiantuntijakuulemisessa esitetty, että sitä voitaisiin pudottaa 0,2:een, niin siinä mielessä olisi ehkä ollut järkevääkin se tehdä tässä yhteydessä, ja mielestäni sitä pitäisi pohtia. Toinen asia, joka tässä promillerajassa meillä aina unohtuu, on se, että vesillä liikkumisessa promilleraja on yksi. Meidän pitäisi ajatella myöskin sitä promillerajaa, että se olisi alempana kuin se yksi, eli se olisi samalla tasolla kuin muuallakin liikenteessä ollaan, koska siellä liikutaan aika lailla semmoisilla kulkuneuvoilla, että vesiturvallisuuden kannalta olisi järkevä sellaisessa tilanteessa ajaa niin, että kaikki aistit ovat kunnossa. Tässä mielessä, kun valiokunta miettii näitä promillerajoja, niin se huolehtisi myös tämän vesiliikenteen promillerajan pudottamisesta alemmas. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täälläkin nyt toteutetaan sitä eduskunnan tiedonsaantia. Toisaalta voi sanoa, että on hyvä, että tätä täällä käsitellään, mutta kun täällä edustajat Kokko ja Harjanne toivat jo aikaisemmin esiin, että on vähän raskas tapa käsitellä tätä, ja kun tämä kiinnostuskin näyttää olevan vähän jo hiipumaan, niin tämä kertoo siitä arkipäiväistymisestä. Siinä mielessä varmaan kannattaa miettiä, miten tätä raamitetaan jatkossa. Ennen kaikkea pitäisi enempi puhua tästä kansainvälisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta täällä ja siitä sisällöstä. Nämä ovat sitten niitä välineitä, joilla me pidetään kunnossa meidän puolustuskykyä. Totta kai harjoituksiin osallistumista liittokunnan piirissä pitää tehdä, ja siellä opetellaan niitä yhteisiä toimenpiteitä ja samalla tuotetaan sitä yhteistä turvallisuutta Naton piirissä. Nämä ovat tärkeitä asioita. Siinä mielessä tämä selonteko, joka tässä nyt meillä on käsittelyssä, on erittäin tärkeä, että me osallistutaan näihin rauhanajan puolustukseen tehtäviin Naton yhteydessä niin Itämerellä, Pohjanmerellä kuin Pohjois-Atlantilla, ja sitten on näitä muita toimenpiteitä. Määräthän ovat aika pieniä tässäkin nytten, joku 40—50 henkilöä, eli ne eivät ole kovin suuria määriä. Siinäkin mielessä tätä kokonaisuutta varmaan pitäisi miettiä, sitä, kuinka raskas käsittely täällä tehdään. Nyt kun me ollaan oltu jo muutaman vuoden Naton jäsenenä, niin se tuo siihen omalla tavallaan lisätoimia. Valiokunnan lausuma täällä ihan lopussa on erittäin hyvä, että valiokunta pitää perusteltuna linjausta osallistua tehtäviin merivartiostossa, mitä tässä nyt ensi vuoden osalta on, mutta sanoisin, että tämänkin osalta mietitään sitten jatkossa, löytyisikö tähän joku parempi ja nopeampi tapa käsitellä näitä asioita, kuitenkin niin, että eduskunta pidetään ajan tasalla kaikesta oleellisesta, joka liittyy ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja puolustukseen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kaunisto käynnisti tämän puheenvuoropyynnön, ja täytyy sanoa, että kyllä Tampereella puoli kaupunkia on erittäin onnellisia loppuottelupaikasta KooKoota vastaan ja toinen puoli on vähän surullinen. Minä olen siinä surullisella puolella nyt tällä hetkellä, mutta toisaalta minä olen ollut aina heikomman puolella, niin sen takia Ilves. Mutta ennen kaikkea tähän kysymykseen, joka tässä nyt on käsillä: Täytyy muistaa, että näitä vakuutettuja on noin 1 600 nyt tällä hetkellä kaiken kaikkiaan. Minusta se on hyvä, että me rakennamme myöskin tähän turvaa. Mutta toistan sen, mitä tuossa aikaisemmassa puheenvuorossa sanoin, että sen ison tavoitteen pitäisi olla, että kun tästä tulisi ammattimaista, niin olisivat samanlaisen turvan piirissä kuin meillä muutkin palkkatyössä olevat ovat, ja sitä kautta me saataisiin kestävämpi ratkaisu pitkälle tulevaisuuteen. Silloin ei tarvitsisi miettiä sitä vakuutusyhtiötä ja niitä vakuutusyhtiöitä sitten olisi, jotka huolehtivat eläkevakuuttamisesta ja tapaturmavakuuttamisesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tulee entinen työelämä mieleen. Aikoinaan Suomen huippu-urheilijat, jääkiekkoilijat etunenässä, tulivat hakemaan SAK:n jäsenyyttä sen perusteella, että he halusivat organisaation puhumaan heidän sosiaaliturvastaan. Eli koska heillä oli puutteellinen sosiaaliturva, he halusivat tämmöisen edunvalvontaorganisaation. Silloin, kun itse olin siellä töissä, me synnytettiin urheilijoitten kanssa yhteinen edunvalvonta. Jääkiekkoilijat olivat etunenässä, ja sitten tulivat koripalloilijat ja muut. Tässä mielessä tämä vuonna 2010 tullut lainsäädäntö varmaan on niitä asioita, joita on sitten pantu yhdessä eteenpäin. Siinä mielessä voi sanoa, että tässä uudistuksessa, joka tässä nyt on tekeillä, on piirteitä, että huolehditaan siitä urheilijoitten eläketurvasta. Ideaalitilannehan olisi se, että he olisivat samanlaisen eläketurvan piirissä kuin palkansaajat noin yleisestikin ottaen ovat, mutta se järjestelmä ei oikein urheilu-uralle niin hyvin sovi. Joittenkin arvioiden mukaan, niin kuin tässäkin perusteluissa puhutaan, se olisi aika kallis järjestelmä tältä osin. Mutta kaiken kaikkiaan tässä muutoksessa, joka tässä haetaan, sijoittamisen osalta tässä nyt haetaan vähän samanlaista — kun tämä tuotto on ollut laskuperustekoron mukainen näillä varoilla, niin nyt tähän haetaan vähän parempaa tuottoa, vähän niin kuin työeläkejärjestelmässäkin haetaan, kun sitä osakepainoa siellä kasvatetaan. Tässä on samanlaisia piirteitä sen osalta olemassa, ja se on tässä mielessä järkevää. Nämä eläkesäästöt ovat todella pieniä, yleensä muutamia tonneja, 5—10 tonnia, mitä näissä järjestelmissä on, ja tämmöinen kertakorvaus sitten, kun se olisi mahdollista, varmasti on hyvä. Sillä ei kovin isoa asiaa tehdä. Kyllä pitää olla aika hyvät tulot sitten, jos se eläketurva kasvaa sen urheilu-uran aikana, kun ne ovat kuitenkin 5—15 vuotta käytännössä. Mutta meidän pitäisi päästä, koska urheilu ammattimaistuu, lähemmäs tätä järjestelmää, missä muutkin palkkatyöllä elävät ovat, ja sen pitäisi olla se iso tavoite tässä. Tämä on askel parempaan suuntaan, ja toivon mukaan tässä päästään viemään näitä eteenpäin. Kun katsoo näitä lausuntoja, niin näyttää siltä, että se on saanut myöskin tukea. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on sinänsä kannatettavasta siirrosta kysymys. Kela-kuljetukset taitavat olla vuositasolla noin 360 miljoonaa euroa, ja nämä sairaanhoitoon ja niihin liittyvät kuljetukset ovat noin 121 miljoonaa euroa, eli tässä noin kolmasosa Kela-kuljetuksista siirtyy nytten hyvinvointialueille. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos tämä koko Kela-kuljetusasia olisi siirretty tuonne hyvinvointialueille, ja toivottavasti se myöskin jatkossa on valmistelussa. Kysynkin ministeri Rydmanilta: onko pohdinnassa tämän loppuosan Kela-kuljetuksista siirto hyvinvointialueille? Se, mikä tässä mietityttää, on tietenkin se, että tämä omavastuu tässä kasvaa, niin kuin edustaja Lindénkin tässä hyvin toi, 25 eurosta noin 43 euroon, 75 prosenttia, ja siinä mielessä aika merkittävästä omavastuun kasvusta on kyse. Mutta se, mikä minua täällä erityisesti nyt mietityttää tämän rahoituksen osalta, on se, että tämä rahoitetaan nyt sairaanhoitovakuutusmaksun kautta, ja sen maksajina ovat käytännössä palkansaajat ja eläkeläiset, jotka tämän kokonaisuuden tässä mielessä rahoittavat. Hyvinvointialueitten rahoituksessa ovat kaikki valtion tulot mukana, kun sitä rahoitetaan, mutta tässä nyt on tämmöinen kapeampi sektori otettu, palkansaajat ja eläkeläiset käytännössä vain. Siinä mielessä kysyisin sen osalta vielä toisen kysymyksen: paljonko tämän arvioidaan tätä vakuutusmaksua nostavan nyt sitten lähivuosina? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on kannatettava ja hyvä. Tässä mielessä kannan huolta vain tästä kabotaasiliikenteen osuudesta, koska niitä kuljetuksia tehdään täällä Suomessa kohtuullisen paljon ja nyt tämän osalta se, kun viimeksi tällä viikolla on kuultu siitä, miten valtion henkilökuntamenoja leikataan suuruusluokaltaan noin 60 miljoonalla, kiinnittää huomiota, kun tämä valvontapuoli on tässä se, joka ehkä tässä rupeaa ontumaan. Hyvää näillä lainsäädäntömuutoksilla tarkoitetaan, mutta saadaanko sitä asiaa valvottua, se minua tässä nyt huolettaa. Muuten tämä kokonaisuus, joka koskee kabotaasiliikennettä, on todella hyvä. Koska täällä on tavaraliikenteen osalta ja sitten linja-autoliikenteen osalta tietyt säännöt ja ne säännöt ovat aika tarkat, niin näitten valvontaa pitäisi pystyä tekemään. Tämä turvaisi sen, että meillä olisi asianmukaisilla ehdoilla tehtyjä töitä täällä Suomessa, ja niillä asianmukaisilla kuljetusreiteillä, mitä on kabotaasiliikenteeseen määritelty. Eli valvonta huolettaa, lakiesitys on sinänsä hyvä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä pisteytys on yksi Kanadan malleista, joilla maahanmuuttoa sinne tulee. Sinne on monenlaisia tapoja tulla, niin kuin Suomeenkin: meillä on työperäistä, ja meillä on opiskeluperäistä ja perheenyhdistämistä ja on kiintiöpakolaisia. Nämä kaikki tavat menevät tässä aika herttaisesti sekaisin aina välillä, ja niillä on kaikilla oma merkityksensä. Niitten määrät aina pitää muistaa, kun tätä katsotaan, ja siinä mielessä ihan suoraan mistään ulkomaista ei voida ottaa mallia. Meillä on ihan omintakeinen malli, ja mielestäni ja meidän mielestä siihen kuuluu se, että meillä on saatavuusharkinta täällä tietyissä ammateissa. Sen pitää jatkossakin säilyä, ja se on semmoinen kokonaisuus. Nyt voi tietenkin sanoa, niin kuin tässäkin on aikaisemmin tullut esille, että nyt meillä on 350 000 työtöntä työnhakijaa ja sitten meillä on erilaisissa palveluissa noin 80 000, eli käytännössä meillä on 430 000 työtöntä työnhakijaa täällä Suomessa. Tällä hetkellä me emme tarvitse työperäistä maahanmuuttoa juurikaan, vaan sitten ehkä jatkossa, kun tämä oma työttömyys tästä sulaa, me tarvitaan joka tapauksessa maahanmuuttoa, koska tämä huoltosuhde ja muu pitää hoitaa, ja sitten niihin ammatteihin, joissa meillä ei itsellä ole niin paljon osaamista, me tarvitsemme ammattilaisia. Eli tätä tilannetta pitää katsoa vähän kiihkottomammin ja sitä, miten tätä pitää miettiä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vigelius kiinnitti minun puheenvuorooni huomiota. En vähätellyt sitä lukua siinä puheenvuorossa, vaan halusin näyttää sen suuruusluokan, kun täällä puhutaan asioista, että minkälaisista määristä puhutaan. Tarkkaan ottaen rikoksia tehneitä oli 180 vuonna 2021, 166 vuonna 2022, 233 vuonna 2023 ja 209 vuonna 2024. Eli ne ovat pysyneet siinä noin 200 ihmisen suuruusluokassa, ja se on se määrä, josta tässä on kysymys. Edustaja Vigelius toi hyvin esiin sen, että vankipaikkamäärät ovat täynnä, niin kuin ne ovat, ja varmaan 110 prosenttia täyttöaste Suomen vankiloissa. Mutta se johtuu myöskin siitä, että Suomessa myöskin rikollisuus ja vankeusajat ja muut ovat kasvaneet. Se tarkoittaa sitä, että siellä vankipaikoissa on myös kotimaista perää olevia kohtuullisen paljon. Se määrä on jotain 4 000:n luokkaa, ja se on noussut tässä viime vuosina, sanotaan viimeisen viiden vuoden aikana, kohtuullisen paljon. Siellä on ulkomaalaisiakin, niin kuin tässä on hyvin tuotu esiin, että sekin porukka siellä tietenkin on. Mutta tämä on se määrä, mikä tässä on, ja tästähän nyt ei selviä, onko näistä 200:sta kaikki sellaisia, jotka olisivat Suomen vankiloissa sitten olleet vankipaikoilla. Se, mitä halusin siinä sanoa ja yritin sanoa, on se, että nyt kun raukeamispäätöksillä tai sitten muilla syillä yritetään vetkuttaa sitä karkottamista, niin se tuottaa varmaan tänne oikeudenkäynteihin ja muihin asioita, jotka hidastavat niitä. Se määrä tulee siitä, ja sieltä tulee hallinnollista taakkaa tietyllä tavalla. Arvoisa rouva puhemies! Sitten vielä tässä puhuttiin ulkomaalaisten työttömien määrästä. Meillä on viimeisimmät Kuntaliiton KEHA-keskuksen tekemät työttömyysturvallisuuden tilastot. Ulkomaalaistaustaisia työttömiä niitten tilastojen mukaan on noin 50 000 kaiken kaikkiaan, ja se määrä on kasvanut muutaman vuoden aikana sieltä noin 33 000—35 000:sta sinne 50 000:een. Se on se määrä, mikä ulkomaalaistaustaisia työttömiä Suomessa on. Merkittävä määrä, mutta se ei selitä kaikkea tätä korkeata työttömyyttä. Se selittää sen osittain. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä tuli äsken maininta siitä puolesta vuodesta, niin vain toteaisin siihen, että täällä suomalaisetkaan eivät työllisty puolessa vuodessa tai kolmessa kuukaudessa, ja sen takia puhuttiin siitä puolesta vuodesta. Kun he ovat jo tänne kotoutuneet ja täällä töissä, niin olisi hyvä, että se aika olisi vähän pitempi kuin kolme kuukautta. Nykyisessä työttömyystilanteessa sen varmaan kaikki ymmärtävät, että se tilanne on tällainen. Ensinnäkin tämän lakiesityksen semmoiset asiat, joissa nopeutetaan ja sujuvoitetaan näitä täytäntöönpanoja, ovat ihan hyviä asioita, mutta joka kerta pitäisi varmistaa tämän oikeusturvan toteutuminen, ja se on tässä tärkeätä huomioida. Myös tärkeätä on se, että näitten kolmannen maiden kansalaisten, jotka tulevat tänne ja jotka aiheuttavat vakavan uhan yhteiselle järjestykselle ja kansalliselle turvallisuudelle, pääsyn epääminen tänne on hyvä esitys tässä kokonaisuudessa. Arvoisa rouva puhemies! Kun kiinnostaa tätä lakiesitystä aina seurata ja sitä, kuinka isoista määristä tässä nyt puhutaan, niin tästä kokonaisuudesta, kun tässä laissa nyt puhutaan muissa kuin turvapaikka-asioissa tehtävien karkottamisten osalta. Ensinnäkin täällä rajaviranomaiset epäävät tänne pääsyä kyllä kohtuullisen paljon, myös maahanmuuttoviranomaiset, mutta sitten se varsinainen kysymys: kun Maahanmuuttovirastossa vuosina 2021—2024 tehtyjä karkottamispäätöksiä oli vuonna 2024 yhteensä 2 344, joista karkotetaan 1 965, ei karkoteta 317 ja raukeaa 62 — eli 2 344. Sitten mitkä ovat olleet täällä taustalla näitten 2 344:n osalta: luvaton oleskelu on ollut 2 135:ssä, rikokset 209:ssä, ja nämä suuruusluokat ovat pysyneet kohtuullisen samanlaisina, eli noin kymmenen prosenttia näistä on rikollisista syistä saanut karkotuspäätöksen, eli puhutaan tällaisesta osuudesta. Nämä luvut ovat merkittäviä, mutta suuruusluokka aina pitää muistaa näissä kokonaisuuksissa, ja siinä mielessä kun katsotaan, kuinka paljon nämä sitten rasittavat meidän hallinto-oikeuksia ja muita, niin se näkyy näissä luvuissa erittäin hyvin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos puheenvuorosta. — Ensinnäkin toteaisin edustaja Ronkaiselle vain, että veropäätöksiä voidaan tehdä kesken vuottakin, eli tämähän ei ole ongelmallista. Ja siihen viittasin, että jos työmatkavähennystä tehdään, niin sen voisi tehdä kesken vuottakin ja saada sen aika nopeastikin voimaan. Näyttää siltä, että tämä kriisi tästä vain jatkuu eikä tämä kovin helposti tule sammumaan, ja nämä vaikutukset jatkuvat tästä tämänkin jälkeen aika pitkään. Sitä tarkoitin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun näitä kestävyyskriteereitä määritellään, niin on hyvä, että näitä tehdään eurooppalaisella tasolla samanlaisiksi. Me olemme seuranneet pumppuhintoja tässä nytten kaiken aikaa, monta vuotta, ja kyllä nyt nähdään selvästi, että se maailmanmarkkinahinta on se keskeinen elementti, joka muuttaa meidän pumppuhintoja täällä todella voimakkaasti. On vaikea puuttua siihen heilahteluun, mitä sieltä tapahtuu, ja se on meidän varmaan kaikkien tunnustettava. Toiseksi tähän kysymykseen: Ensimmäinen asia on tässä se, että tässä nyt tehdään yhteisiä sääntöjä, kriteerejä ja sertifiointia koko eurooppalaisen tason mittareilla. Edustaja Kontu hyvin tuossa kuvasi sitä, mitä tämä tarkoittaa noin käytännössä, että me ennakoidaan asioita. Siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä, ja tämä lakiesitys pohjimmiltaan on oikein hyvä. Tämä vähähiilisyystavoite on nytten meidän myös tunnistettava sen takia, että kun katsotaan tuota Iraninkin kriisiä ja sotaa siellä ja sitä, kuinka paljon se heiluttaa näitä hiileen perustuvia polttoaineita ja muita, niin meidän huoltovarmuuden ja meidän toimivuuden kannalta pitäisi pyrkiä mahdollisimman vähähiiliseen toimintaan ja siihen, että pystyttäisiin viemään niitä asioita sillä tavalla eteenpäin liikkumisessa ja energiankäytössä noin laajemminkin. Tässä mielessä tämä lakiesitys antaa nytten puitteita, mikä on tämän lakiesityksen hyvä puoli, ja samanlaisia sääntöjä ja ennakoivuutta siihen, mitä tehdään. Arvoisa rouva puhemies! Sitten kun tässä puhutaan, mitä nyt kehysriihessä olisi odotettavaa, niin toivoisin, että nyt kun tähän liikkumiseen halutaan tukiasioita, niin jos sieltä jotain tulee, niin se olisi tähän työmatkavähennykseen liittyviä toimenpiteitä, koska se varmaan olisi ykkösasia, jos jotain tehdään, koska työn perässä liikutaan. Tähän polttoaineen hintaan, niin kuin aiemmin tuossa sanoin, on vaikea suuressa mittakaavassa puuttua. Tässä taloudellisessa tilanteessa puhutaan senteistä ja siinä mittaluokassa olevista asioista, jos siellä tehdään. Jos haluaa ohjata sitä ja edistää pitemmältä matkalta töihin menoa, niin silloin se työmatkavähennys on oikea keino. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on kaksi isoa periaatetta, joita tässä nyt käsitellään. Vaikka tämä lukumäärä, keitä tämä koskee, ei varmaan ole tässä kovin iso, tässä on kuitenkin, kun katson tätä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkövinkkelistä, sellaisia elementtejä, jotka lakiesityksellä korjataan hyvin. Ensinnäkin sukupuolen vaihtaminen kesken armeijan tai sitten reservissä olossa tulee tässä nytten huomioitua, ja palvelua voi jatkaa sukupuolenvaihdoksen jälkeen ja reservissä samoin, eli pysyy Puolustusvoimien reservi- ja palveluketjussa hyvin mukana. Tämä on tasa-arvoteko tässä mielessä, kun katsotaan tätä tilannetta. Toinen asia on se, että tämä Ahvenanmaan kysymys, jota perustuslakivaliokuntakin täällä on käsitellyt ja josta edustaja Löfström hyvin tässä kertoi, liittyy siihen, että Ahvenanmaalta vapaaehtoisena armeijaan tuleminen mahdollistetaan, ja sillä tavalla tämä antaa myöskin semmoisen näkökulman, joka on erittäin hyvä, että Suomen Puolustusvoimiin voidaan tulla nyt myöskin sellaiselta alueelta, josta on ollut ennen vähän hankalampaa tulla. Tässä mielessä nyt tätäkin asiaa korjataan. Nämä molemmat asiat ovat isoja, periaatteellisia kysymyksiä tämän lain osalta, ja kannatan mielelläni tätä esitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Jäi äskeisestä puheenvuorosta ajanpuutteen vuoksi mainitsematta, että tärkeätä on, kun näitä liikuntapaikkahankkeita tehdään, se seurojen kanssa tehtävä yhteistyö, joka on ihan olennaista, jotta me teemme niitä paikkoja sen mukaisesti, miten arvellaan, että ne toimisivat paremmin, ja jotta ne olisivat oikeassa sijainnissa ja niissä olisi sitten se huolto ja muut tilat olemassa asianmukaisesti tehtyinä. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka tässä on tärkeätä muistaa. Sitten kuntien roolista voin vielä sanoa sen, että kyllä kunnatkin voivat katsoa asioita sillä tavalla, millä saa ihmisiä liikkumaan. Esimerkiksi Tampereella meillä senioreille otettiin ilmaiset uimahallivuorot — erittäin suosittu tilanne, ja se auttaa senioreita liikkumaan. Tämä tämäntyyppinen asia, joka siellä on toteutettu, on Tampereen kaupungissa poliittisesti yksimielinen päätös. Arvoisa rouva puhemies! Tärkeintä olisi, että kun nyt tehdään tätä liikuntapaikkasijoittamista ja -rakentamista, niin sitten myöskin katsotaan, että pystyttäisiin menemään enemmän yli kuntarajojen näitten asioitten osalta, eli ne harrastamiset ja kuntalaiset liikkuisivat ja me tarjottaisiin yli kuntarajojen palveluja ja niiden palvelujen kautta madallettaisiin niitä kuntarajoja. Tämä on yksi tapa tehdä sitä asiaa, joka meiltä aina täällä unohtuu. Tärkeintä on huomata se, että toivon mukaan tässä lapsi ei mene pesuveden mukana, kun mietitään sitä, kuinka näitä jatkossa sijoitetaan ja mistä se asiantuntemus kerätään — jos tätä liikuntaneuvostoa ei ole, niin siihen pitää satsata joka tapauksessa. Täällä on mietinnössä kyllä siihenkin kuvattu sitä prosessia, mutta riittääkö se? Toivon, että jatkossa seurataan, että nämä asiat hoituvat niin kuin niiden on viisasta hoitua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on erittäin hyvää keskustelua käyty. Minä toisin yhden näkökulman, joka ei vielä sinä aikana ole tullut, kun olen tässä ollut paikalla, ja se liittyy siihen, että kuntien ja hyvinvointialueiden rooli on tässä aika lailla iso, koska hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meillä kumpienkin rahoituksessa taustalla. Se tässä pitäisi huomioida kanssa, koska sillä ohjataan sitä, että me tehdään ennalta niitä asioita ja ihmiset liikkuisivat. Olisi tosi tärkeätä, että se puoli vahvistuisi, koska se on sitten myöhemmistä asioista aina pois, kun ihmiset jämähtävät paikalleen. Sitten asia, joka tässä tulee myös esiin, on se, että meillä on isoja ja pieniä kuntia, ja ne harrastusmahdollisuudet ovat aivan erilaiset niissä, kun katsotaan kuntien tilannetta. Iso kunta pystyy laittamaan monia lajikirjoja tarjontaan ja pienet kunnat aika suppeasti. Sen takia tämä aluetuntemus on tärkeää, ja se pitää tässä koko ajan pitää mielessä. Tärkeätä on myös huomata tämä: Esimerkiksi Tampereella voidaan hyvin nähdä, että me ollaan aika paljon satsattu näihin isoihin urheilulajeihin, jääkiekkoon, jalkapalloon, pesäpalloon ja kaikkeen muuhun, ja nyt sisäliikuntatiloja laitetaan kuntoon. Nämä kaikki ovat olleet semmoisia, että osassa niissä markkinoilla toimiva urheilutoiminta pystyy tukemaan sitä hanketta, mutta valtaosassa liikkumisessa on kuitenkin sellainen tilanne, että se laji ei tuo niitä rahoja, mitä siihen investointiin on tehty. Siinä mielessä tämmöinen valtionkin tuki näissä hankkeissa on tosi tärkeässä roolissa siinä, että me saadaan niitä pystyyn ja me saadaan monipuolista harrastusmahdollisuutta tässä näkymään. Eli kilpailutoiminnassa on erilaisia tilanteita näitten synnyttämisessä, mutta sitten kun katsotaan harrastusliikuntaa ja lasten liikuntaa, niin meillä pitää koko ajan tehdä niin, että me saadaan matalan kynnyksen liikkumista aikaiseksi. Se on ehkä se ydinasia, että sieltä lapsen koulutieltä lähtien kun mennään, niin ne harrastuspaikat ovat semmoisia, että ne eivät ole tämmöisiä esimerkiksi jalkapallokenttiä, jotka ovat hiekkakenttiä, vaan sinne laitetaan tekonurmea jossain kohtaa, kun se on mahdollista tehdä, ja tehdään siitä sitten semmoinen harrastuspaikka, joka vetää puoleensa, ja laji edistyy, ja lapsi liikkuu. Tässä pitää huomata, että tämä kirjo ja mahdollisuudet tehdä niitä eri paikoissa ovat aivan erilaiset, ja sen takia näitä tasausjärjestelmiä ja paikallistuntemusta tarvitaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa ja ministeriä esittelyistä. Meillä on tapahtumassa eriarvoistumista ympäri Suomea monella tavalla, ja se näkyy esimerkiksi kuntien tilanteessa. Kun katsotaan kuntien verotuloja per asukas, niin siinä on huomattavia eroja, ja se näkyy tällä tavalla, ja sieltä saa aika nopeasti niitä kriteereitä. Arvoisa ministeri Puisto, kysyisin teiltä nyt tähän liittyen siitä, kun meillä nyt on aluekehitysrahoja ja muita ollut tässä käytössä ja edustaja Riipi tuossa hyvin kuvasi sitä, mitä on tässä tehty. Kysyisin siitä tilanteesta: Nyt kun näitä aluekehitysrahoja kuntien kanssa ja muitten toimijoitten kanssa on käytetty, niin kuinka hyvin ne ovat onnistuneet muuttamaan niitten alueitten tai kuntien kehityssuuntaa? Mitkä ovat olleet niitä onnistuneimpia kokemuksia, ja mitkä ovat menneet sitten siihen suuntaan, että ne eivät ole tuoneet sitä tulosta, mitä on tavoiteltu? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ollaan erittäin tärkeän asian äärellä, kun tehdään liikennejärjestelmäsuunnitelmaa vuosille 2026—2037. Täällä debatissa tuli esiin puheenvuoroja siitä, että pitäisi saada sitoutettua paremmin tätä liikennejärjestelmäsuunnitelmaa yli hallituskausien. Olen siitä samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että tämä hallitus oli ensimmäinen hallitus, joka ensimmäisen liikennejärjestelmäsuunnitelman sai käsiinsä ja sitten muutti sitä. Kyllähän tätä tavallaan... [Sheikki Laakson välihuuto] — Niin, mutta tällä kaudella oli ensimmäinen liikennejärjestelmäsuunnitelma 21, ja tässä mielessä tilanne on se kokonaisuus. [Sheikki Laakso: Ei ole yhtään eri!] Mutta kaikilla meillä on yhteinen ongelma. Meidän korjausvelka on todella korkealla tasolla, ja siihen pitäisi pystyä vastaamaan. Meidän korjausvelka on ratojen osalta 1,6 miljardia ja 2,6 miljardia teiden osalta, eli ollaan todella korkealla tasolla, ja sitten vesiliikenteessä 30 miljoonaa euroa. Nyt pitäisi miettiä sitä, että kun tämä korjausvelka näyttää kasvavan 5 miljardiin vuoteen 2030 mennessä ja 6 miljardiin vuoteen 2037 mennessä, niin miten me tämä yhtälö ratkaistaan. Tämä valiokunnan mietintö on erittäin ansiokas mietintö sillä tavalla, että siellä on aika hyvin kaivettu esiin ne keskeiset kohdat, mitä meidän liikennejärjestelmässä ja teiden ja ratojen ja muitten osalta pitäisi tehdä, ja myöskin joukkoliikenteen osalta niitä ongelmakohtia ja liikenteen solmukohtien korjaamista. Nyt me ollaan nämä kyllä pystytty tässä hyvin nostamaan esiin, mutta sitten varmaan se, miten ratkaistaan näitten osalta rahoitus, tulee olemaan tämän eduskunnan ehkä isoimpia kysymyksiä myöskin ensi kaudella, se, kuinka paljon liikennettä itseään tähän rahoitukseen sitoutetaan, kuinka paljon se rahoitus tulee sitten yleisistä verovaroista ja niin poispäin ja miten sitä tulee erilaisista veromuodoista. Tämä keskustelu meidän pitäisi käydä. Muuten me ei pystytä vastaamaan näihin isoihin haasteisiin, mitä meillä on. Varmasti jostain pitää niitä tuloja saada aikaiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Olisin kiinnittänyt tässä huomiota vielä tähän pääratakysymykseen ja sen tärkeään merkitykseen Suomen kehityksen kannalta ja pääradan pullonkaulakohtiin erityisesti Tampereen ympärillä. Se vaikuttaa koko Suomen joukkoliikenteeseen, ja sen alueen osalta pitäisi tehdä jotain. Se on eniten matkustettu väylä: viisi miljoonaa, melkein kuusi miljoonaa, matkustajaa Tampereen ja Helsingin välillä, ja siitä ylöspäinkin kolme ja puoli miljoonaa matkustajaa. Eli todella suurista matkustajamääristä puhutaan, ja sitten myöskin teollisuuden liikenteessä on iso määrä, joten se väylä pitäisi viedä, niin kuin täällä aikaisemminkin olen sanonut, Helsingistä Tampereen, Seinäjoen, Oulun kautta, Tornion kautta Narvikin satamaan saakka. Silloin me päästäisiin semmoiseen tilanteeseen, että meillä olisi raideyhteys suoraan myöskin tuonne Atlantin rannalle. Se olisi huoltovarmuutta, se olisi elinkeinorata ja turvallisuusrata kaiken kaikkiaan. Siihen meidän pitäisi satsata. Se olisi semmoinen iso juttu. Sitten kun pääradan varressa kuitenkin tietyllä etäisyydellä on 60 prosenttia Suomen bkt:stä, niin ollaan aika isossa osassa. Arvoisa rouva puhemies! Vielä yhteen asiaan tässä kiinnittäisin huomiota, tähän liikenteen ja rahoituksien muuttamiseen sillä tavalla, että myöskin MAL-sopimuksia ja kuntien rahoittamista entistä enempi on tullut tässä joukkoliikennejärjestelmässä. Entistä isompia hankkeita viedään sinne kuntien rahoituksien osalle. Sitten joukkoliikenteen osalta tämä selonteko ei kovin paljon lupaa. Tässä jäädään aika lailla pieniin lukuihin. Sitten kun muistetaan, että joukkoliikenteeseen tuli neljän prosenttiyksikön alvin korotus tässä, niin se vaikuttaa erittäin paljon joukkoliikenteen kehitykseen jatkossa. Toivoisin, että tästäkin kysymys tehdään, koska sillä siirretään aika isoja määriä ihmisiä, ja se on myöskin ympäristöteko, ja sillä tavalla pystytään myöskin ruuhkia ja muita hoitamaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän tästä selonteosta ja valiokunnan käsittelystä. Tässä on paljon vedetty hyviä johtopäätöksiä, ja sitten näitä lausumia neljään asiaan on täällä korostettu. Itse olisin kaivannut sinne vielä joukkoliikenteestä erityistä lausumaa, koska siellä siihen asiaan olisi ehkä pitänyt kiinnittää huomiota. Mutta se, minkä takia pyysin tämän puheenvuoron, liittyy siihen, että täällä väyläverkko ja tämä korjausvelka ovat yli neljä miljardia euroa, tälläkin hetkellä 4,2 miljardia euroa kokonaisuudessaan, ja sitten täällä lausumassa sanotaan, että pitäisi pitkäjänteisesti tätä korjausvelkaa tehdä, ja nyt tässä sanotaan vielä, että se kasvaa viiteen ja sitten kuuteen miljardiin tässä lähitulevaisuudessa. Pohditteko yhtään niitä keinoja, miten tämä rahoitus voidaan tehdä, kun tätä asiaa katsotaan liikenteen näkökulmasta, ja voiko liikenne osallistua siihen jollain tavalla? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. — Tämä on aika massiivinen kokonaisuus, kun katsoo tätä lakipakettia ja tuolla postituksessakin kun katsoo sitä kirjallista määrää, mitä siihen liittyy. Voi sanoa, että aika monella tavalla tätä asiaa viedään nyt eteenpäin ja toteutetaan tätä EU:n yhtenäistä linjaa. Minua tässä kiinnostaa se, kun paljon puhutaan maahanmuutosta Suomeen kaiken kaikkiaan ja tässä on turvapaikanhakijoista ja muista kysymys, että nämä mittaluokat aina häviävät näissä jutuissa, eli paljonko meillä on turvapaikanhakijoita tällä hetkellä täällä hakemassa, kun verrataan sitten työperäiseen maahanmuuttoon tai opiskeluperäiseen maahanmuuttoon? Tässä mielessä ne olisi aina hyvä tuoda esiin. Kysyisinkin nyt näitä lukumääriä siihen nähden, mitä meillä on näitä muita maahanmuuttajia Suomeen tulossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä puhutaan ammattilaisista, niitten vertailtavuudesta ja tänne tulosta, ja edustaja Merinen teki tuossa erittäin hyvän ehdotuksen. Kannatan edustaja Merisen lausumaehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monta kertaa puhunut työttömien tilanteesta ja sanoisin, että työttömien säännönmukaiset terveystarkastukset pitäisi tehdä. Itse olen ehdottanut sellaista menettelyä, että viimeistään kahden vuoden sisällä työttömyyden alkamisesta jokaiselle työttömälle tehtäisiin työ- ja toimintakykyarvio, jolloin me pystyttäisiin arvioimaan työttömien joukon työkykyä ja sitten tarvittavia hoitotoimenpiteitä ja kuntoutustoimenpiteitä, jos työkyky on mennyt. Samalla sitten pystyttäisiin näkemään se, kuinka nämä työttömät ihmiset kuntoutuvat. Ja sitten jos he eivät enää palaa työelämään, niin siinä yhteydessä, terveystarkastusten jälkeen, vaihtoehtona pitää myös olla työkyvyttömyyseläke. Eli tämmöinen toimenpide olisi tässä ehkä ollut myöskin tarpeellinen katsoa, kun ennalta katsotaan näitä asioita, sitä, mitä pitäisi tehdä säännönmukaisesti. Toinen asia, joka tähän liittyy ja joka hyvin on tässä esityksessä... — Putosiko tämä pois päältä? Ei. — Se on se, miten tätä terveysseulontaa tehdään. Muuten tämä lakiesitys ja mietintö on hyvä. Mutta kyllähän valiokunnan kuulemisissa on painotettu rokotusten keskeistä roolia. Siitä oli ensimmäisessä käsittelyssä vastalause ja muutosehdotuksiakin. Se on myöskin sellainen asia, että terveystarkastuksien yhteydessä ja säännönmukaisilla rokotuksilla ennaltaehkäistään aika monia asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämä kaksi asiaa olisi tässä ollut hyvä ottaa huomioon. Tämä kannattaa viedä nyt tässäkin muodossa eteenpäin, mutta tosiasiassa tämä jää vähän kapeaksi tältä osin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on valiokunnan yksimielinen esitys, ja tämä esitys vahvistaa suomalaista yritystoimintaa sillä tavalla, että se poistaa tätä epätervettä kilpailua ja harmaata taloutta, joka on tässä tärkeä osa, kun katsotaan tilannetta kuljetusalalla. Tämä kabotaasiliikenne, mitä tässä nyt tarkastetaan, on mielenkiintoinen, kun pitää katsoa niitä tekijöitä. Suomessa tavaraliikennelupa-asetuksen 8 artiklassa säädettyjä kabotaasiliikennettä koskevia säännöksiä on tällaisia esimerkiksi: 1) yksi kuormauspaikka ja yksi purkauspaikka, 2) useita kuormauspaikkoja ja yksi purkauspaikka, jos purkaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn lopullisen kuorman vastaanottajan luona, 3) yksi kuormauspaikka ja useita purkauspaikkoja, jos kuormaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn alkuperäisen lähettäjän toimesta. Näitä asioita tässä valvotaan, kun ulkomaalaista liikennettä täällä on. Sitten jos katsotaan kabotaasiliikennettä tuolla linja-autoliikenteen puolella, niin kansainvälisen liikenteen yhteydessä saa harjoittaa linja-autolla enintään seitsemän perättäisen päivän ajan yhtäjaksoisesti 30 päivän ajanjaksolla Suomessa liikennettä. Näitä kysymyksiä tässä tarkastellaan, ja siinä mielessä on erittäin hyvä, että niihin puututaan. Nyt erityisen tyytyväinen olen tästä lausumasta, joka täällä sitten antaa työkaluja tehdä näitä asioita, jos tämä ei toteudu. Täällä jopa sitten vahvistetaan näitä rahavakuuksien vaatimisia, rengaslukkoja ja muita asioita. Tämä varmasti tulee toteutumaan, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Tiedän entisestä elämästäni, että tuolla on ammattiyhdistysliikkeen puolella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on ollut erittäin huolissaan kabotaasiliikenteestä ja niistä pelisäännöistä, mitä siellä on. Nyt tässä tulee yksi työkalu sinne, että se ala tervehtyy. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin edustaja Kauniston puheessa yhteen lauseeseen huomiota, kun hän mainitsi, että hallitus on paljon lisännyt tällä kaudella puolustusmenoja. Kun tuossa kävin tarkemmin läpi, mitä puolustusbudjetin koko on tällä kaudella ollut, niin 2022 se on ollut noin neljä miljardia, 23 se oli noin kuusi miljardia, hiukan yli, ja sen jälkeen se on ollut kuusi miljardia, nyt tälle vuodelle 6,3 miljardia. Se on kyllä totta, että hallitus on lisännyt puolustusmenoja, antanut valtuuksia seuraavalle hallituskaudelle, kyllä. Sitä kyllä on tehty. Kun täällä on arvioitu, että puolustusmenojen suuruusluokka pitäisi nousta sinne kolmeen ja puoleen prosenttiin, niin ruvetaan puhumaan yli kymmenen miljardin budjetista, ja me ollaan tosi korkealla. Sen vuoksi tämä keskustelu, mitä täällä käydään, on erittäin tärkeää, ja täytyy sanoa, että se on valtava summa meidän budjetista. Sitten ne, kuinka paljon siitä me pystytään kotimaisesta puolustusteollisuudesta hankkimaan, ovat ihan avainkysymyksiä, ja Euroopan sisältä ja niin poispäin. Tässä mielessä, niin kuin tuossa puheessa viittasin, meidän täytyy Suomen ja Euroopan puolustuskykyä ja puolustusteollisuutta ja tätä materiaalihankintaa pystyä ohjaamaan siihen suuntaan, niin että me vältytään tältä keskustelulta aika pitkälti. Me puhumme valtavista summista, kun katsotaan, että puolustusbudjetti alkaa olla jatkossa yli kymmenen miljardia, kun meillä on noin 90 miljardin budjetti. Meidän budjetista menee valtava osa nytten puolustukseen, [Puhemies koputtaa] ja sen takia tämä keskustelu on ollut paikallaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten puolustusvaliokunta mietinnössään ja ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan toivat esiin, kansalaisaloite puolustushankintojen sääntelystä on itsessään jo arvokas. Kansalaisaloite osaltaan on lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin. Erittäin rakentava ja hyvä keskustelu on täällä tänään ollut tämän asian ympärillä, ja se on ansio tälle kansalaisaloitteelle. Kiitos, kollegat, tällaisesta rakentavasta keskustelusta. On ilo kuunnella täällä tätä ja erilaisia näkemyksiä tämän asian osalta. Pidämme tärkeänä, että Suomen ja Euroopan puolustusteollisuutta vahvistetaan ja siten, että erilaisia riippuvuuksia ylipäätään syntyy mahdollisimman vähän. Samaan kiinnitti huomiota puolustusvaliokunta. Tällaisia riippuvuuksia on tarkasteltava koko hankintojen elinkaaren ajankäytön, ylläpidon ja mahdollisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Nämä hankinnat voivat olla 50 vuoden mittaisia, ja tämäkin näkökulma kannattaa aina muistaa. Suomi toimii jo tällä hetkellä asekaupoissa kansainvälistä oikeutta ja EU:n velvoitteita noudattaen, sekä kansalliseen lainsäädäntöön tässä tilanteessa nojataan erittäin vahvasti. Arvoisa rouva puhemies! Tässä tilanteessa, kun katsotaan tätä sääntelyä, kansalaisaloitteessa ehdotettua sääntelyä ei ole missään verrokkimaassa, EU-alueella eikä tällä hetkellä myöskään Pohjoismaissa. Sekin kannattaa tässä muistaa. Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että Suomi kykenee jatkossakin kehittämään puolustuksensa suorituskykyä ja ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä. Puolustuksen hankintaprosessia ja näitä asioita voidaan kehittää koko ajan sääntelyn puitteissa, ja ulko‑ ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökohdat pitäisi tulla huomioiduiksi jatkossa. Kannatan edustaja Perholehdon tekemää lausumaehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meidän koko ajan pitää miettiä näitä puolustuksen suorituskykyjä ja sitä, kuinka me pystymme järjestämään uskottavan puolustuksemme. Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin pitäisi varmaan keskustella paljon enempi siitä, millä me päästään Suomen puolustuksen rakentamisessa sellaiseen tilanteeseen, että sitä tehdään enempi Suomen ja Euroopan puolustusteollisuuden toimesta ja päästäisiin enemmän pois näistä riippuvuuksista, mikä tässä varmasti pitäisi olla, ja saataisiin näitä pitkän elinkaaren omaavia asejärjestelmiä ja muita tällaisilta alueilta, jotka me hyvin tunnemme. Näitä riippuvuuksia ja tällaisia ongelmia ei ole niin paljon näitten osalta, ja meidän pitäisi tätä keskustelua viedä ehkä enempikin siihen kuin tähän kysymykseen. En tiedä, onko ehdotettua sääntelyä, mitä tässä tulee, muissa verrokkimaissa, EU-alueella tai ehkä Pohjoismaissa. Tässä mielessä tämä valiokunnan mietintö on hyvä, ja tällä voidaan mennä eteenpäin, [Puhemies koputtaa] mutta tätä jatkokehittämistä minä miettisin enempi tähän, mistä niitä hankitaan ja miten me kyvykkyyksiä itse rakennamme. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Itse kun kuuntelin sitä keskustelua, ja pari puheenvuoroa siinä käytettiin, niin totean, että näitten molempien valtuutettujen ja erityisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on katsoa, että asiat kulkevat niin kuin niitten pitää kulkea ja toimeenpano ja asiat menevät niin, että niissä viranomaiset tekevät asiansa sen mukaisesti, mitä on lainsäädännössä ja muussa sovittu. Tämän tehtävän he ovat saaneet lainsäädännön kautta, ja on hyvä, että meillä on tämmöisiä riippumattomia viranhaltijoita, jotka pystyvät sanomaan näistä asioista. Sanovathan muutkin viranomaiset, että joku laki ei toimi ja sitä pitäisi muuttaa tähän ja tähän suuntaan, ja se ei saisi johtaa siihen, että nyt se sanoi väärin tuosta ja noin poispäin ja että sitten vaaditaan, että pitää tämä koko toiminta lakkauttaa. Minusta tässä yhteiskunnassa ja tässä demokratiassa pitää kestää monenlaista keskustelua. Olen ministerin kanssa samaa mieltä, että kaikkien toimintaa voidaan arvioida tässä salissa ja pitää pystyä kestämään se, mutta me olemme rakentaneet tähän tämän yhteiskunnan demokraattisia elimiä, jotka katsovat, miten tämä toimii, ja se on hyvä, että nostetaan näitä kipukohtia esiin ja joudutaan arvottamaan aina itsekin, onko tämä nyt oikein näin tai noin, ja arvot ja politiikka muuttuvat vuosien varrella. Siinä mielessä itse arvostan kovasti sitä, että me pystytään täällä puhumaan niitä auki, mutta en pitänyt siitä kovin, tai en pitänyt siitä yhtään oikeastansa, että ruvettiin vaatimaan jonkun viranhaltijan toiminnan lakkauttamista sen takia, kun hän nostaa tällaisia asioita esiin. Mutta hyvä, että tämä nyt tuli selväksi. Tämä lakiesitys, vaikka tämä on direktiivin käytäntöönpanoa, vain vahvistaa ja työskentelyä selkeyttää. Minusta se näitten valtuutettujen yhteinen toimisto ja tämä viranomaistoimintojen taustan kerääminen on ollut viisasta tässä, ja on saatu sitä resurssia koottua. Tämä on ollut hyvä tapa tehdä töitä, ja kullakin on oma spesiaalialueensa, mitä pitää katsoa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyviä esityksiä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun toimialueelta, ja siinä mielessä voi sanoa, että tässä on monta semmoista asiaa, jotka menevät eteenpäin. Ensinnäkin kun katsotaan, että tämä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan pääsihteerin nimitysvalta siirretään nyt valtioneuvostolle. Täällä muutama ilta sitten, kun käytiin keskustelua, oli vaatimuksia yhdenvertaisuusvaltuutetun viran lopettamisesta ja koko toimiston lopettamisesta, mutta toisaalta tämä esitys nyt vahvistaa sitä, että me tarvitsemme tämmöisiä toimielimiä, jotka katsovat tätä yhdenvertaisuusasiaa noin laajemmin, ja tasa-arvovaltuutettu katsoo miesten ja naisten välistä kokonaisuutta. Ensinnäkin tämä kanneaikojen keskeyttäminen silloin, kun asia on vireillä näissä toimielimissä, on kyllä hyvä asia. Tavallaan näitten kanneaikojen osalta on se pelko aina, että se kuluu loppuun, jos ne ovat pitkään tuolla käsittelyssä, ja muistaakseni yhdenvertaisuusvaltuutetulla taisi olla 2 400 juttua ja tasa-arvovaltuutetulla 1 300 yhteydenottoa vuodessa, niin että siellä on aika valtavasti niitä asioita. Tämä kanneaikojen keskeyttäminen lautakunnan ratkaisun osalta on tosi hyvä asia, ja sitten myöskin näitten delegointimahdollisuus, joka liittyy siihen, että voidaan delegoida siinä organisaatiossa muille tasoille. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnittäisin huomiota sellaiseen asiaan, joka tässä nyt ei ole hirveästi esillä, liittyen siihen, mitä me ollaan tuolla kuulemisissa kuultu tasa-arvovaltuutetun työskentelystä. Siellä olisi erityinen toivomus, että kun sinne lautakuntaan voi viedä asioita vain keskusjärjestö ja tasa-arvovaltuutettu itse, niin myös yksilö, joka on kokenut tällaista syrjintää, voisi viedä näihin lautakuntiin näitä asioita. Sillä tavalla oikeudenkäyntikynnys pienenisi ja kulut pienenisivät, koska tämä lautakunta käsittelee niitä asioita hyvin edullisesti, eli siinä ei ole kuluja, eikä tarvitsisi viedä tuonne käräjäoikeuksiin ja muihin näitä asioita. Tämmöinen mahdollisuus pitäisi olla. Kuulinkin, että siinä on jonkin verran vääntöä sen asian osalta, ja siinä mielessä toivoisin, että tätä asiaa edistettäisiin tämän yhteydessä. Nämä ovat molemmat hyviä orgaaneja, ja niitä tarvitaan, mutta yksilön osalta näitä esille nostamisia rajoittaa se kuluriski, joka näihin liittyy, jos ne menevät tuonne oikeudenkäyntiin käräjäoikeuteen asti. Siellä asianajopalkkiot ja muut ovat sen verran isoja, että se hyvitys on aika pieni sitten suhteessa siihen riskiin nähden. Tässä mielessä teen tämmöisen kysymyksen ja esityksen ministerille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin, että tietosuojasäännösten rikkomuksista yksityiselle ja julkiselle puolelle tulee samanlaisia seurauksia, jos on samantyyppisiä asioita, esimerkiksi nyt tämä hyvä ministerin esittämä terveydenhuollon esimerkki, jossa yksityinen lääkäriasema tai terveysasema toimii tässä mielessä väärin. Mutta kun tätä lakiesitystä tässä olen lukenut, niin täällä on hieman auki se, kuinka paljon tämmöinen laiminlyönti tai seuraamusmaksu on. Yksityisellä puolella se on tarkemmin määritelty, Eurooppa-tasolla se on jopa kymmenen miljoonaa euroa. Jos kyseessä on yritys, niin se on kaksi prosenttia edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Puhutaan valtavista summista. Sitten täällä 83 artiklan 5 kohdan mukaan eräiden muiden säännösten rikkomisesta voidaan määrätä jopa 20 miljoonaa tai neljä prosenttia, eli puhutaan valtavista summista. Kun minä täältä lakiesityksestä katsoin, niin meillä on tietyistä asioista näitä laiminlyöntimaksuja, jotka ovat 2 000:sta 20 000 euroon täällä tiettyjen lakien kohdalla ja näin poispäin, sitten tietty seuraamusmaksu on myöskin kymmenen prosenttia hankinta- ja käyttöoikeussopimuksen arvosta silloin, kun puhutaan tästä Kilpailu- ja kuluttajaviraston alueesta. Kysyisin nyt sitä, minkäkokoisiksi nämä seuraamusmaksut täällä julkisella puolella voivat nyt muodostua, kun minä en löytänyt täältä semmoista taulukkoa tai semmoista yhteenvetoa, jossa näkyisi näitä summia. Kun ainakin täällä yksityisellä puolella Eurooppa-tasolla ne ovat aika valtavia, niin mitä ne ovat sitten täällä meillä julkisella puolella, kun täällä Suomessa näitä asioita käsitellään? — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Zyskowiczille vaan toteaisin, että tässä lain perusteluissa lukee näin: ”Tutkintapyyntöön johtaneiden väärinkäytösten yhteenlaskettu arvo oli 7,2 miljoonaa euroa” — tässä on eurolleen, mutta sanotaan 7,2 miljoonaa euroa. ”Kansaneläkelaitoksen tekemät tutkintapyynnöt menestyivät hyvin rikosprosesseissa, ja noin 70 prosenttia tapauksista johtaa tuomioon. Kokonaan hylättyjen määrä on vähäinen.” Varmasti se Yleisradion uutinen on lähtenyt liikkeelle tästä luvusta, joka on tässä lain perusteluissa. Täällä kyllä annetaan se luku ihan lain perusteluissa. Miten se sitten ilmaistaan uutisissa, se on oma kysymyksensä, mutta luku on varmaan täältä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on aika isosta asiasta kysymys, kun katsotaan tätä tilannetta. Kelalle annetaan oikeus hakea tilitietoja asianomaiselta hakijalta ja hänen perheenjäseniltään suoraan pankista. Onhan tässä aika isosta periaatteesta kysymys, ja sen takia tämä asia kannattaa käsitellä erittäin hyvin. Täytyy myöskin todeta se, että kun täällä lain perusteluissa hyvin kuvataan, että vuonna 2025 Kansaneläkelaitos havaitsi 1 017 etuuksiin liittyvää väärinkäyttöepäilyä, väärinkäyttöepäilyjen osuus kaikista maksetuista etuuksista oli alle puoli promillea. Eli meillä aika hyvin — voi sanoa, että erittäin hyvin — hoidetaan näitä asioita, ja Kelan asiakkaat hoitavat niitä fiksusti. Mutta on tietty osa, joka täällä sitten kyllä on kuvattu ja joka käyttää näitä Kelan etuuksia väärin, ja niihin tämä varmasti kyllä puree, kun tilitietojen saantia pankeilta tässä avataan ja tätä kautta lisätään tietovarantoa, ja ehkä myöskin nopeutetaan käsittelyä etujen osalta. Tähän liittyy myös semmoinen toinen tärkeä kysymys, että nyt kun pankeilta pyydetään näitä tietoja, kuinka pankit ovat suhtautuneet tähän. Kun ministeri on täällä: Miten pankit ovat ottaneet vastaan tällaisen asian? Miten se siellä on koettu? Ymmärrän sähköpostin epävarmuuden ja tietojen välittämisen sillä. Se ei ole enää nykyaikaa. Varmaan muillakin tavoilla pitää tehdä. Sitten semmoinen ihan periaatteellinen kysymys, kun nyt tässä mennään tilitietojen osalta ja käydään hyvin tarkasti läpi, mitä varallisuutta on esimerkiksi toimeentulotuen osalta, kun sitä annetaan. Entäs jos isovanhemmat antavat lapsenlapselle suoraan vaikka 200 euroa tai jotain rahaa suoraan sille tilille? Ne huomioidaan sitten todennäköisesti jatkossa sitä toimeentulotukea päätettäessä. Johtaako tämä siihen kohtaan, että niitä varoja tällaisessa tilanteessa annetaan suoraan käteisenä, ja tämäntyyppisiin asioihin? Tämä ei ole ongelmaton lakiesitys. Sen takia tätä on hyvä nyt käydä monelta osin läpi. Itse näen, että kaikki ne, millä voidaan väärinkäytöksiä välttää ja estää, kannattaa tehdä. Mutta tähän liittyy tämäntyyppisiä asioita, joihin nyt tässä onneksi ministeri on paikalla vastaamassa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tänään on huomattu, kuinka vaikeata työmarkkinoille on päästä. Nuorten työllistämisseteleitä on muutamia kappaleita vasta mennyt, ja se kertoo siitä, kuinka hankalaa on nykyisille työmarkkinoille päästä. Sen vuoksi, kun mietitään tätä suojaosaa työttömyysturvassa, sitä pientäkin työskentelyä siellä työmarkkinoilla, niitä kannusteita pitäisi nyt viedä eteenpäin. Se työkyvyn ylläpito ja sitten työelämänsuhteitten ylläpito olisi tärkeätä. Eikö niin, ministeri Marttinen, että kaikkia positiivisia kannusteita pitäisi nyt tässä työllisyystilanteessa tehdä?

Arvoisa rouva puhemies! Jäi vähän puhe kesken tuossa äsken. Vielä näistä pitkäaikaistyöttömistä täytyy sanoa, että niitä työttömiä meillä on alle 29 vuotta olevia 16 500. Kun tästä nuorten työllistämissetelistä paljon puhutaan, niin näihin pitkäaikaistyöttömiinkin verrattuna se on 3 000:n ja 4 000:n välillä, mitä sille on arvioitu, vaikka niitä on se 16 500. Tämä kuvastaa sitä. Sitten jos katsotaan työttömien koko määrää siinä ikäryhmässä, se on noin 70 000. Sitten kun katsotaan pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat se meidän kova ydin, johon pitäisi nyt puuttua kaikin keinoin: Heitä on nyt 140 000 tällä hetkellä, ja heistä yli kaksi vuotta työttömänä on ollut 70 000 eli puolet, ja se on koko ajan lisääntynyt. Noin 50 000 on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana pitkäaikaistyöttömyys, eli koko ajan on menty todella surkeaan suuntaan. Edustaja Lindén puhui tässä äsken, että on kymmenenkin vuotta työttömänä olleita. Täällä yli viisi vuotta työttömänä olleita Suomessa on 16 700. Se on valtava määrä. Sen takia minä puhun tästä pitkäaikaistyöttömyydestä, että sille pitäisi tehdä nyt jotain, koska se sulaa erittäin hitaasti, jos ei niitä toimenpiteitä tehdä. Tässä toimenpide-ehdotuksessa, jossa puhuin yli kaksi vuotta työttömänä olleista, terveystarkastukset olisivat erittäin tärkeä osa sitä prosessia, jolla siihen kovaan ytimeen puututtaisiin — katsottaisiin, keitä siellä oikeasti on. Tämä olisi sillä tavalla todella vaikuttava toimenpide. Samalla kun näin tehdään, niin tehtäisiin työnjakoa. Kunnat hoitaisivat työllisyyspalveluissa työnvälityksessä niitä henkilöitä, joille kunnilla itsellään on välineitä, ja hyvinvointialueet hoitaisivat niitä, joille hyvinvointialueilla on välineet. Tämä olisi aika selkeä työnjako. Tässä mielessä toivoisin, että nyt kehysriihessä, kun mietitään näitä vaikuttavia toimia, tehtäisiin tämä ja sitten vahvistettaisiin tämä työnjako sellaiseksi, mitä tuossa esitimme. Me saataisiin sillä tehtyä aika paljon. Tämä myös vähentäisi kuntien sakkomaksuja. Valtion menot muutamalla kymmenellä miljoonalla kasvaisivat, ja totta kai siellä eläkemenot kasvaisivat noin 150 miljoonaa euroa, jos 10 000 ihmistä siirtyisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta eläkejärjestelmä kestää sen hyvin. Tässä mielessä tätä projektia pitäisi viedä eteenpäin. Silloin me tehtäisiin niille ihmisille oikeita työllisyyspalveluja, joita me tarvitaan. Nyt työllisyyspalveluista on tullut sosiaalitoimisto näitten kaikkien muutosten seurauksena, mitä tässä nyt on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri, arvostan, että jaksatte olla täällä kuuntelemassa välikysymyskeskustelua. Se on erittäin hyvä asia, koska tässä käydään debattia ja asioista voidaan väitellä täällä salissa, mikä kuuluu demokratiaan, ja se on tässä erittäin hyvä asia. Arvoisa puhemies! Kun katsotaan näitä tilastoja ja muita, niin minua erityisen paljon huolestuttaa tässä se, että samaan aikaan, kun me olemme joutuneet EU:n tarkkailuluokalle, niin me olemme myöskin joutuneet EU:n tarkkailuluokalle sosiaalisen kehityksen osalta. Siinä tämä työttömyys on keskiössä, sillä työttömyys on kasvanut kolme vuotta ja työllisyysaste on laskenut monena vuonna peräkkäin, ja kolmas hälyttävä merkki koskee pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että se on huolestuttavaa vauhtia kasvanut. Suomalaisten tulokehitykseen kiinnitettiin huomiota vuosien 23—24 osalta, ja terveyspalveluihin pääsy tuntuu vaikealta. Myös EU:ssa tarkkaillaan näitä meidän tuloksia. Ne eivät ole kovin hyviä, kun tältä osin katsotaan. Arvoisa rouva puhemies! Itseäni tässä mietityttää koko ajan se, mitä voisimme tehdä tässä tilanteessa nyt, kun meillä on näin monta sataa tuhatta työtöntä työnhakijaa. Juuri nyt pitäisi miettiä, kuinka me näitä vähiä resurssejamme ohjaamme. Meidän pitäisi rakentaa polkua työelämään työttömille ja laittaa enemmän panostuksia siihen, että me kasvatettaisiin osaamista silloin, kun ollaan työttömänä, eli työttömänä voitaisiin opiskella nykyistä enemmän. Tämä nuorten työllistämisseteli koskee vain viittä prosenttia siitä ikäluokasta, joka sitä voi käyttää. Sitä pitäisi laventaa suuremmaksi, ja myöskin sitten tätä koulutusmahdollisuutta työvoimapula-aloille ja ‑ammatteihin pitäisi olla työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sellainen asia, että kun katsotaan tätä työttömyyden ja työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueitten työnjakoa, niin itse näkisin, että tehtäisiin selkeä työnjako työttömien osalta, kun tuolla on aika paljon työttömiä, ja kun toissijaiselta turvalta tulee lisää työllisyyspalveluihin, niin pitäisi tämä terveystilannetarkastus tehdä. Eli työ- ja toimintakykyarviointi pitäisi tehdä jokaisesta työttömästä viimeistään kahden vuoden työttömyyden kohdalla, jolloin me nähtäisiin, minkälaista toiminta- ja työkykyä on tarjolla, ja tiedettäisiin, mitä kuntouttavia toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta tämä henkilö palautuisi työkykyiseksi. Jos on semmoinen tilanne, että ei enää ole mahdollista saada työkykyä takaisin, niin sitten työkyvyttömyyseläke on oikea ratkaisu. Tämä pitäisi tehdä systemaattisesti. Tämmöisen tekemisen pitäisi olla hyvinvointialueitten vastuulla, ja me tiedettäisiin ensimmäistä kertaa, mikä on terveystilanne meidän työttömien osalta. Eli tämmöinen terveystarkastus pitäisi tehdä. Tämä olisi sellainen asia, jolla voitaisiin sitten ohjata myöskin työttömyyden kustannuksia uudella tavalla. Itse näkisin, että kahteen vuoteen asti voitaisiin mennä tällä jaolla, eli siinä, miten kunnat ovat mukana työttömyysturvan rahoituksessa — niitä kuuluisia sakkomaksuja — ja valtio, mutta kahden vuoden työttömyyden jälkeen kunnat vastaisivat vain niistä työttömistä, joilla on työ- ja toimintakyky tai osatyökyky sellainen, että he voisivat työllistyä, ja ne työkyvyttömät työttömät, jotka eivät ole työvoimapalvelujen tarjonnassa ja niissä palveluissa työkykyisiksi saatavissa, olisivat hyvinvointialueitten vastuulla, ja sitten valtio huolehtisi näiden osalta työttömyysturvasta. Sitten ne henkilöt, jotka eivät enää palaa työmarkkinoille, pitäisi laittaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä kautta me selkiytettäisiin tätä työn ja vastuun jakoa ja pitkäaikaistyöttömiä ei pompoteltaisi luukulta toiselle, vaan he saisivat selkeitä ratkaisuja ja pystyttäisiin tätä kautta viemään asioita eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Olemme edustaja Lindénin kanssa vähän laskeneetkin näitä, mutta minun aikani loppuu tähän, ja palaamme tähän toisessa puheenvuorossa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan, jotka tässä ovat keskustelun yhteydessä eri tahoilta tulleet esille, haluaisin puuttua. Avauspuheenvuorossa taisi tulla tämä ostovoimakeskustelu ja se, kuinka tällä kaudella ja edelliseen kauteen nähden ostovoima kehittyy eri tavalla, ja kyllä, näin on. Tässä jää aina sanomatta se tärkein ero, mikä näillä kausilla on ollut keskenään: Vuonna 2022—2023 inflaatio oli pahimmillaan yli yhdeksän prosenttia. Joka ikinen ymmärtää, että kun palkankorotukset liikkuvat noin kahden prosentin tasossa, niin silloin kuin nytkin, niin tällaiset inflaatioluvut vievät ostovoimaa. Se ei tullut maan sisäisten ratkaisujen johdosta, vaan se tuli siitä energiakriisistä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tavallaan tämä on siinä taustalla — kerrottaisiin aina myöskin tämä suhdanne, joka vaikuttaa tältä osin näitten ostovoimaratkaisujen taustalla, edellisellä kaudella ja sitten tällä kaudella. Edellisellä kaudella myöskin palkankorotukset ovat olleet keskeisessä osassa, niin että yleensä ostovoimaa voi syntyä myös tällä kaudella. Äsken kun mainitsin näitä verovaikutuksia kahden vuoden välillä, niin en huomioinut ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoa enkä työhuonevähennyksiä enkä muita tekijöitä, jotka tässä ovat olleet, eli ne euromäärät pienenevät kuukausitasolla muutamiin kymppeihin sen jälkeen, kun ne otetaan huomioon. Joka tapauksessa niilläkin on ollut osa vaikutusta, mutta tämä todellinen iso muutos tässä on ollut täällä ulkoisessa tekijässä eli inflaatiossa, joka tuli Ukrainan sodan seurauksena. Toinen asia, jota täällä korostetaan koko ajan, on se, että edellisen kauden aikana otettiin niin paljon velkaa. Tosiasia on nyt kuitenkin se, että vuoden 2023 lopusta tämän vuoden loppuun tämä hallitus ottaa 45 miljardia euroa velkaa. Me menemme valtionvelassa yli 200 miljardin euron. Tämä määrä on suurin piirtein se, mitä Sanna Marinin hallituksen ja Rinteen hallituksen neljän vuoden aikana otettiin velkaa. Eli kun ensi vuonna tämä hallitus jatkaa ja ottaa velkaa, se tulee olemaan hallitus, joka ottaa paljon enempi velkaa kuin edellinen. Sitten kun tässä näistä korkojutuista koko ajan sanotaan, kuinka ne syövät tätä meidän liikkumatilaa — niin ne tekevätkin. Täytyy muistaa, että siellä Sanna Marinin aikaa aikaisemminkin on hallituksella ollut velkaa jo yli 100 miljardia, 106 muistaakseni. Eli tosiasiassa tämän hallituskauden velat ovat noin 20—25 prosenttia kokonaisvelasta, Marinin on noin 20 prosenttia kokonaisvelasta, ja sitä aikaisempaakin on. Nämä pitäisi aina muistaa, kun me keskustelemme näistä kokonaisuuksista. Nämä jäävät aina tuonne taka-alalle. Tässä mielessä halusin ne tässä tuoda esiin, koska tämä on keskustelu. Arvoisa puhemies! Vielä tästä työttömyydestä, joka on täällä taustalla. Käyn näitä tilastoja aika ajoin aina täällä läpi ja voin sanoa, että jokainen kuukausi, kun tämän hallituskauden aikana katsotaan työttömyyslukuja, ne ovat olleet aina suuremmat kuin edellisen vuoden vastaava aika, koko hallituskauden ajan, ja tämä on ollut tilanne. Avoimien työpaikkojen osalta on aivan sama tilanne: niitä on ollut aina vähemmän kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Tämä on faktaa täällä tilastossa. Sitten työllisyysaste, kun katsotaan vuoden takaisiin vastaaviin aikoihin, on ollut tähän asti koko ajan huonompi kuin se aikaisempi työllisyysaste on ollut, ja työllisiä on ollut vähemmän töissä kuin vuotta aikaisemmin. Nyt on pientä merkkiä siitä, että voi käänne tapahtua työllisissä, mutta tähän asti se on ollut koko ajan aina huonompi. Tämä on se tilanne. Niitä avoimia työpaikkoja ei ole. Ei ole töitä mihin mennä, ja tämä on tämän hallituksen suurin epäonnistuminen. Tässä tulokset ovat todella huonot, ja tässä mielessä pitäisi miettiä, onko politiikka ollut oikeita valintoja täynnä, koska tähän suuntaan on koko ajan menty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Me ollaan tänään puhuttu paljon köyhyydestä ja siitä tilanteesta, mikä Suomessa tällä hetkellä on. Varmasti kaikkein suurin köyhyyden aiheuttaja on se, että ihmisiä on aika paljon työttömänä. Voi sanoa ihan suoraan, että vaikka me puhumme 350 000 työttömästä työnhakijasta, niin tosiasiassa meillä on 438 000 työtöntä. 80 000—90 000 on palveluissa, he olisivat muuten näiden työnhakijoiden joukossa. Jos meillä on, niin kuin avauspuheenvuorossa tuli esiin, noin 2,5 miljoonaa henkilöä työllisinä, niin se on hyvä, mutta jos meillä on yli 400 000 sellaista henkilöä, jotka haluaisivat työskennellä ja olla töissä, niin se on aika iso ongelma tällä hetkellä, ja se on meidän köyhyyden ehkä isoimpia syitä tällä hetkellä. Sitten meidän työttömyysturvaa on leikattu erittäin voimakkaasti ja siitä on poistettu lapsikorotukset, jotka olivat parasta köyhyyden torjuntaa, nimenomaan työttömien osalta. Sitten sieltä on poistettu tämä suojaosuus, joka tarkoittaa sitä, että kun lähtee töihin vähänkin työtä tekemään, niin soviteltu päiväraha leikkaa siitä turvasta puolet. Mutta tässä olisi ollut se 300 euron suojaosuus, jolla olisi se kynnys saatu vielä paremmaksi ja kaiken kaikkiaan hyväksi. Tein laskelmia tuossa pääsiäisen aikana, kun katselin, kuinka nämä valtion veroratkaisut ovat tässä toimineet, ja kävin niitä eri tuloluokkien osalta läpi. Varmasti aika monelle on yllätys se, että kun katsotaan esimerkiksi 10 000 vuosiansion saavia henkilöitä, palkkatyöstä siitä ei mene veroa yhtään. Työttömiltä menee 1 550 euroa siitä kokoluokasta. Eläkeläisiltä ei mene vielä veroa siinä yhteydessä ensinkään. Jos mennään 20 000:een, palkkatyöntekijä maksaa siitä noin kolme ja puolisataa euroa veroa, työtön maksaa 4 400 euroa siitä määrästä veroa ja eläkeläinen 2 600. Nämä unohtuvat aina tuolla taustalla, ja sen vuoksi, kun katsotaan tätä työttömän työllistymistä, siinä se kannuste tulee myöskin toista kautta. Jos meillä olisi tämä 300 euron suojaosuus, se kynnys lähteä töihin olisi merkittävästi pienempi, jos niitä töitä on. Sitten kun katsotaan tätä tilannetta myöskin niin, että hänelle tulee vaikka 2 000 euroa työtuloja ja sitten työttömyysturvaa on vähemmän, niin tosiasiassa, vaikka tästä 10 000:sta tulisi 8 000 työttömyysturvana ja 2 000 palkkatulona, niin työttömän osalta se 2 000 euroa olisi aika merkittävä. Se lisäisi käteenjäävää osuutta sellaiset 600—700 euroa siihen nähden, jos on 10 000 tuloja työttömyydessä. Eli sitä kautta saadaan aika monta vaikutusta, ja työtön tältä osin pystyisi sitten omaa tilannettaan parantamaan hyvin paljon. Eli täällä taustalla on aika paljon tämäntyyppisiä asioita, jotka jäävät näissä keskusteluissa taka-alalle. Itse uskon, että täällä ei kaikki vielä ymmärrä, kuinka kova tämä verotus täällä alapäässä on. No, näitä veroratkaisuja kun katsotaan, niin kyllä tässä isoja muutoksia on tapahtunut. Kyllä. Kun 2025 ja 2026:n välillä vertaillaan, niin noin 30 000 euron suuruusluokassa noin 400 euroa on palkkatyöntekijä saanut enemmän euroja käteen vuodessa. 80 000 euron suuruusluokassa se on noin 800 euroa, ja sitten kun mennään 120 000:een, niin se on 2 500 euroa, ja sitten jos mennään ministerin tuloluokkaan, 180 000 euroon, niin se on 5 500 euroa. Kyllä tätä progressiota on tässä lievennetty todella paljon. Voi kysyä, onko juuri nyt oikea aika kannustaa hyvätuloisia tähän, kun katsotaan, minkälainen tilanne meillä on täällä työttömien osalta ja pienituloisten osalta, joille näitä veronkevennyksiä ei tule. Heille se veronkevennys, se muutamankin tunnin työ, olisi tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä väitellään kovasti tilanteesta. Kyllä tulokset puhuvat puolestaan, kun katsotaan näitä faktoja, jotka täältä työttömyystilastoista ja työllisyystilastoista näkee. 100 000 uutta työtöntä on tullut tämän hallituskauden aikana, 60 000 ihmistä vähemmän on töissä. Se on tämän hallituskauden aikana pudonnut näin paljon. Nämä ovat niitä tosiasioita. Hallituksen politiikka ei ole toiminut. Nämä ovat osoituksia siitä, ja tämä kysymys jää täällä koko ajan taka-alalle. Tässä koko ajan mainostetaan, että ne ratkaisut ovat tuolla nurkan takana tulossa, mutta työtä tarvitaan nyt. Nyt pitäisi tehdä aktiivista työvoimapolitiikkaa, jolla työtä saadaan, koska työpaikkoja ei ole. Sellaista politiikkaa hallituksen pitäisi tänä päivänä tehdä, että niitä työpaikkoja syntyisi. Yksikin tunti on tärkeätä. Sen takia näitä suojaosuuksia ja muita pitäisi palauttaa, jotta jokainen pääsisi työn syrjään kiinni. Ne tunnit ovat ihmisille tärkeitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä tätä asiaa jo käsiteltiin, ja koko ajan unohtuu se pääasia, että kun me katsotaan työelämää, niin siellä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän osaamista, ei vähemmän. Siinä mielessä pitää aina kysyä, kun me teemme näitä erilaisia koulutusuudistuksia, kuinka paljon se palvelee tätä tarkoitusta ja kuinka isosta lainsäädäntömuutoksesta tässä on kysymys. Näitä pitää arvioida tällä tavalla. Kun katsotaan tätä, me ollaan itse luotu tähän koulutusjärjestelmään aika lailla iso hakurumba erilaisiin koulutusasteisiin, ja samalla kun näin tehdään, niin me tehdään myöskin niitä välivuosia, joita pitäisi saada vältettyä, että ihmiset aina opiskelisivat ja tekisivät tältä osin hyödyllistä ja valmistuisivat nopeammin. Kun katsotaan näitä korkeakoulupaikkoja, meillä kaiken kaikkiaan aloituspaikkoja taitaa olla vuositasolla noin 56 000, niistä 31 000 on ammattikorkeakouluissa ja 25 000 yliopistoissa, ja kun meidän ikäluokka on nyt noin 60 000, joka tähän ikään suurin piirtein tulee, niin nähdään, että paikkoja periaatteessa meillä järjestelmässä olisi, mutta me itse olemme luoneet semmoisen järjestelmän, että on hankala saavuttaa näitä korkeakoulutavoitteita, jotka liittyvät siihen 60 prosentin tasoon ikäluokista, ja se meidän pitäisi saavuttaa. Tässä kuitenkin puhutaan aika pienestä määrästä. Koko opiskelijamäärästä parituhatta taisi olla saatujen selvityksien mukaan, eli se ei ole tosiasiassa niin iso kuin tässä annetaan ymmärtää. Sitten tämän osalta on vielä se tilanne, että niitten opiskelijoitten, jotka opiskelevat kahtakin tutkintoa yhtä aikaa, valmistuminen niihin kahteen tutkintoon varmasti hidastuu, ja ei sekään ole välttämättä hyvä asia. Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys kokonaisuudessaan ei ole niin iso kuin tässä ehkä annetaan ymmärtää. Hyvää tässä on, että on tehty lisähankkeita, joissa toiselle asteelle valmistuneille ja ilman korkeakoulupaikkaa jääville mahdollistetaan nämä 30 opintopisteen laajuiset avoimet korkeakouluopinnot. Sillä saadaan pikkuisen polkua tasoitettua. Täytyy muistaa, että tämä on noin 15 prosenttia ammattikorkeakoulun tutkinnosta. Se ei ole kovin iso, mutta se on osa sitä kokonaisuutta. Itse näen, että tässä muodossa tämä voidaan hyväksyä, mutta tämä isompi muutos olisi pitänyt katsoa sitä kautta, miten paljon meillä on oikeasti avoimia aloituspaikkoja ja paljonko meidän ikäluokka on ja miten me nopeutettaisiin tätä läpipääsyä noin kokonaisuudessaan. Tämä lakiesitys ei siihen tuo kovin paljon eväitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tällä lakiesityksellä on tarkoituksena nopeuttaa maanpuolustukselle ja varustautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyä ja samalla lisätä myös sotilaallista huoltovarmuutta. Tämän lain käsittelyssä on näitä perusteita hyvin käyty ja nostettu esiin, mutta silloin kun tämä oli ensimmäisessä käsittelyssä, niin esillä oli vastalause 2, jossa kiinnitimme huomiota valitusmenettelyihin näissä tilanteissa, jolloin näitä tuotantolaitoksia sijoitetaan. Tämä lakiehdotus menee pitemmälle kuin olisi tarpeen, ja tässä mielessä siitä tuotantolaitoksesta, jos se aiheuttaa siinä lähipiirissä vaikutuksia, olisi pitänyt olla se valitusoikeus. Ja toinen asia, joka tässä oli: jos yleiskaavassa oli määritelty liikenteen tai teknisen huollon verkoston sijainti, niin tämä voisi ohittaa sen, ja se tuntuu kanssa aika oudolta ratkaisulta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin näitten tuotantolaitosten rakentaminen pitää saada liikkeelle. On maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta tärkeätä sujuvoittaa niitten rakentamista ja nopeuttaa niitten valmistumista. Siinä mielessä tämä lakiesitys kuitenkin loppuviimein on sellainen, että näine puutteineenkin, mitä tässä lakiesitykseen jäi näitten lisärajoitusten tekemistenkin osalta, se kannattaa hyväksyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä käsitellään tärkeää asiaa, kun mietitään sitä, minkälaisia kohdennuksia tehdään. Mielestäni tästä kokonaisuudesta puuttuu yksi tärkeä asia, kun katsotaan meidän tämänhetkistä tilannetta. Tämmöisiä terveystarkastuksia pitäisi tehdä kohdennetusti erityisesti pitkäaikaistyöttömille. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset pitäisi tehdä viimeistään kahden vuoden työttömyyden jälkeen, että näkisimme kaiken kaikkiaan, minkälaisia työ‑ ja toimintakykyhaasteita heillä on ja tarvitseeko joitain toimenpiteitä tehdä heidän eteensä, niin että he palautuisivat työkykyisiksi. Tällä on myöskin merkitystä sen osalta, että ensimmäisen kerran tiedettäisiin läpileikkauksena se, millä tasolla pitkäaikaistyöttömien työ‑ ja toimintakyky tällä hetkellä on. Tämä kaksi vuotta tarkoittaisi myös sitä, että nyt kun aika paljon käydään keskustelua siitä, kuka vastaa pitkäaikaistyöttömistä, niin siinä tulisi myöskin tämä vastuunjako paremmin käsiteltyä, koska tiedettäisiin, että ne henkilöt, joilla on työ‑ ja toimintakykyä tai osittaista työkykyä jäljellä, ovat kuntien vastuulla, työllisyyspalvelujen vastuulla, niillä toimenpiteillä, mitä kunnilla on, ja sitten niiden henkilöiden, joilla ei ole työkykyä jäljellä, pitäisi olla hyvinvointialueen vastuulla ja hyvinvointialueiden palveluiden piirissä ja sitten valtion rahoituksen toimenpiteiden piirissä. Eli myöskin tämä niin sanottu työttömyysturvan rahoitus, sakkomaksut, jakautuisi niin, että kunnat vastaisivat kahteen vuoteen asti nykyisen jaon mukaan ja kahden vuoden jälkeen vain työkykyisistä tai osatyökykyisistä ja sitten yli kaksi vuotta työttöminä olleista ne, jotka eivät ole työkykyisiä, olisivat valtion työttömyysturvan rahoituksen piirissä kokonaisuudessaan tai sitten siirtyisivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällä selkiytettäisiin tätä hyvinvointialueitten ja kuntien työnjakoa ja myöskin tätä rahoitusta, mutta ennen kaikkea me saisimme selville sen, minkälaisessa työ‑ ja toimintakyvyssä nämä kyseiset työnhakijat tuolla työvoimahallinnossa ovat. Tämä vielä korostuu senkin vuoksi, että kun toissijaiselta etuudelta siirretään työvoimahallintoon nyt ensisijaiselle etuudelle ihmisiä, heidän työkyvystään meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Arvoisa rouva puhemies! Tämän olisi pitänyt olla tässä mukana, jolloin tähän lakiin olisi tullut isompaa konkretiaa, jolla tätä vietäisiin eteenpäin. Muuten tämä kokonaisesitys on hyvä, mutta kyllä rokotteisiin liittyvät asiat, jotka täällä sitten vastalauseessa myöhemmin tulevat, olisi pitänyt paremmin huomioida. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, niin muutamia kysymyksiä tässä tulee vääjäämättä esiin. Tämä lakiesitys on sinänsä hyvä, ja laiminlyönneistä seuraamusmaksujen ja muitten osalta on tehosteita kyllä olemassa. Tässä on aika pitkät siirtymäajat, ja tietenkin tulee mieleen, paljonko näitä eläimiä nyt tällä hetkellä on, kuinka suurta joukkoa tämä merkitseminen koskee kissojen ja koirien osalta, ja sitten kuinka paljon nyt näitä yli rajan siirtoja tehdään kissojen ja koirien osalta. Se, mikä minua täällä esityksessä sivulla viisi mietityttää: ”Asetuksen mukaan kasvattajien, eläinsuojien ja sijaiskotien pitämät koirat ja kissat sekä kaikki myytävät ja luovutettavat koirat ja kissat olisi tunnistettava injektoitavalla transponderilla ja rekisteröitävä kansalliseen rekisteriin neljän vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Kaikki muut EU:ssa pidetyt koirat olisi tällä tavoin tunnusmerkittävä ja rekisteröitävä kymmenen vuoden kuluessa ja kissat 15 vuoden kuluessa voimaantulosta.” Tämä on tämä EU-asetus. Tarkoittaako tämä sitä, että mennään myös Suomessa tämän lainsäädännön pohjalta tähän, että meillä on koirat ja kissat kaikilta osin merkitty nyt sitten jatkossa? Totta kai, jos näin tähän tilanteeseen päästään, niin kyllähän se varmasti helpottaa sitten jos lemmikkieläimet, kissat tai koirat, katoavat, kun ne löydetään vähän helpommin, ja sitten jos ne joutuvat johonkin onnettomuuteen, niin myöskin tunnistetaan ja saadaan omistajalle tieto. Ja sitten: onko tämä rekisteri jo kuinka pitkällä, niin että kuinka nopeasti tämä lähtee tästä liikkeelle? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu paljon omavaraisuuden kasvattamisesta. Se liittyy huoltovarmuuteen. Se osa-alue, joka varmasti on tärkeä, on se, että me pystymme näitä tuotantopanoksia tekemään täällä itse, ja siihen liittyy energia isoilta osin. Kysyisinkin nyt ministeriltä, kun nyt täällä puhutaan bioenergiasta, biokaasusta, joka on hyvä asia ja jota pitää hyödyntää. Nyt Suomessa ollaan paljon rakentamassa aurinko- ja tuulivoimaa, ja se vie varmasti jotain maatalousmaata tai jotain maata, mitä käytetään johonkin muuhun tarkoitukseen. Kysyisinkin tältä osin: kun me halutaan myös omavaraisuutta kasvattaa tältä osin, kuinka paljon se vaikuttaa suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiin ja ruuantuotantoon, kun myöskin tällä alueella tehdään lisää alueita, jotka ovat muussa käytössä kuin ruuantuotannossa? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Strategiassa puhutaan paljon kannattavuudesta, huoltovarmuudesta, luonnon kantokyvystä ja ruokakulttuurista, mutta mielestäni tästä puuttuu yksi kokonaisuus, josta tänään ei ole täällä puhuttu. Se liittyy siihen, kuka tämän ruuan täällä tuottaa, eli ne ihmiset, ja millä ammattitaidolla ja millä osaamisella sitä tuotetaan. Kun katsoo näitä Luken viimeisiä tilastoja, jotka tässä meillä ovat tulleet, niin voi sanoa, että vuonna 23 maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä oli vähentynyt 22 prosenttia ja samassa ajassa tehdyn työn määrä oli vähentynyt 24 prosenttia. Tuotanto on pysynyt samalla tasolla. 118 000 henkilöä oli vuonna 23, ja viljelijöitä ja viljelijäperheen jäseniä niistä oli 70 prosenttia, ja 55 000 henkilötyövuotta, niin että kausi- ja osa-aikatyötä on aika paljon. Kysynkin nyt ministeriltä: miten tähän alueeseen kiinnitetään huomiota, mistä meillä ovat ne alojen ammattilaiset, jotka työskentelevät viljely- ja puutarhasektorilla, josta se ruoka tulee meille pöytiin? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun tuo äskeinen keskustelu oli vähän tämmöinen ”lämminhenkinen”, niin sanoisin, että tässä on nytten VTV:n raportti, joka kuvaa puoluetoiminnan rahoitusta, ja minusta tämä raportti on sillä tavalla erinomainen, että se näyttää, kuinka puoluerahoitus Suomessa toimii ja kuinka tukea puolueille tulee, ja nähdään kuitenkin se, että Suomen puolueitten pääasiallinen toiminta tulee rahoitetuksi kuitenkin puoluetuen kautta, ja nämä tukirahat, mitä tässä on, ovat suhteessa pienempiä kuin tämä rahoitus, joka tulee yhteiskunnan toimesta. Siinä mielessä voidaan sanoa, että puolueet voivat vapaasti toimia eivätkä ole niitten tuen saajien varassa sillä tavalla, ja se tekee tästä demokratiasta myöskin läpinäkyvää. Monessa maassa ei päästä näin tarkkaan seulontaan ja tarkkaan valvontaan, miten meillä päästään. Jos katsotaan näitä summia, niin puoluetuki on ollut noin 34 miljoonaa vuonna 24, ja sitten kun katsotaan näitä ulkopuolisien rahoittamia tukia vuosina 21—24, niin siellä on ollut 21 miljoonaa noin suurin piirtein. Tiedetään, että meidän toiminta täällä salissa ja tämä keskustelu, mitä me voimme käydä täällä, ja se, mitä me ollaan tehty yhteiskunnassa, että me ollaan mahdollistettu tällainen toiminta ja että meillä on mahdollisuus käydä tällaista keskustelua ja tuoda omia näkemyksiämme esiin ja laittaa niitä kansalaisten arvioitavaksi aina vaaleissa, on sitä ydintä, ja siitä meidän pitäisi olla aika ylpeitä. Tämäkin raportti vain kuvaa sitä, että puolueet ja ehdokkaat hyvin ilmoittavat näitä näihin rekistereihin. Siinä mielessä tämä kannattaa lukea. Tämä antaa hyvän kuvan suomalaisesta demokratiasta, siitä, miten se on rahoitettu ja miten se toimii myöskin tältä osin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus — tämä on useamman vuoden kertomus myöskin — kuvaa sitä tilannetta, mikä täällä Suomessa on ollut. Kun tämä tulee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan nyt käsittelyyn ja meillä on neljä valiokuntaa, jotka tälle antavat lausuntoja, perustuslakivaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, sivistysvaliokunta ja lakivaliokunta, niin minä luulen, että nämä kaikki ongelmat tulee käytyä näissä valiokunnissa erittäin hyvin läpi ja että me pääsemme tämän raportin käymään juurta jaksaen läpi ja arvioimaan kaikkia niitä suosituksia ja esityksiä, joita yhdenvertaisuusvaltuutettu tässä esittää. Mielestäni se tulee kyllä siellä käytyä sillä pieteetillä läpi, millä täällä asiat yleensä tulee käytyä. Minä luotan siihen käsittelyyn erittäin paljon. Ja sitten ne heitot, että tämä on turha kertomus: tulee varmasti näytettyä, kuinka paljon täällä on oikeata, hyvää tavaraa, joka meidän on pakko huomioida jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa katsoa tämä valtuutetun sisällysluettelo tästä raportista, joka on 280 sivua. Täällä puhutaan esteettömyydestä ja saavutettavuusasioista, vammaisten oikeuksista, koulutuksen yhdenvertaisuudesta, peruspankkipalveluiden saatavuudesta ja näin poispäin. [Veronika Honkasalo: Lähisuhdeväkivallasta!] Niin että täällä puhutaan paljon paljon muustakin, ja tämä toimialue on varsin laaja. Minusta tämä saa väärän kulman, kun ruvetaan nostamaan yksittäisiä rikosjuttuja tässä. Kaikki me tuomitsemme nuo rikostapahtumat, mitä tuossa ensimmäisessä puheenvuorossa oli. Tämä raportti kuvaa tätä tilannetta, että meillä kaikki asiat eivät ole kunnossa, ja meidän viranomaistenkin pitää pystyä tuomaan niitä esiin ja sitten tekemään suosituksia, miten niitä voidaan korjata. Onneksi meillä on lainsäädäntö, jolla voidaan niitä korjata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun tästä laista täällä salissa lähetekeskusteltiin, avasin keskustelun semmoisesta kysymyksestä, että kun tällä hetkellä meidän ikäluokka, joka tuonne korkeakouluun ja toiselle asteelle menee, on noin 60 000 ja meillä korkeakouluista yliopistoissa on 25 000 ja ammattikorkeakouluissa 31 000 aloituspaikkaa, noin 56 000 aloituspaikkaa yhteensä — ja ikäluokka on tuo, mitä minä äsken sanoin — ja nyt tällä hetkellä syntyvyys taitaa olla, oli viime vuonna, 46 000. Meillä on tämmöinen ongelma tässä, että meillä on kuitenkin aika pieni tämä ikäluokka. Meillä näitä avoimia aloituspaikkoja on kohtuullinen määrä siihen nähden, jos ajatellaan, että meidän pitäisi saada korkeakoulutettujen määrää kasvatettua nykyisestään. Jotakin tässä meidän omassa koulutusjärjestelmässämme on vikana, että me emme pysty tällä määrällä viemään osaamista tuolla korkea-asteella läpi ja sillä tavalla sitä nostamaan. Meille tulee välivuosia siellä, kun on erilaisia hakuprosesseja ja muita tehty. Joissain Euroopan maissa näitä hakemisia ei ole niin paljon kuin meillä on, ja sillä tavalla on sujuvoitettu sitä opiskelua. Niihin kohtiin ehkä olisi pitänyt enemmän kiinnittää huomiota. Tämä lakiesitys tuo muutoksia pieneen joukkoon suhteessa koko opiskelijamäärään, mutta se on se opiskelijajoukko, joka opiskelee kahta tutkintoa. Aika kovatahtista opiskelua täytyy tehdä, että pystyy siihen. Mutta minusta tässä pääkysymys on ollut kuitenkin opiskelupaikkojen pitäminen silloin, kun ei opiskella, ja se osio on tässä sen takia varmasti hyödyllistä viedä eteenpäin. Tämä koko lakiesitys ei puutu siihen todelliseen isoon ongelmaan, tämä puuttuu tiettyyn osaan. Sitten täällä mainostetaan myös sitä, että sellainen henkilö, jolla ei ole opiskeluoikeutta, voi 30 opintopistettä opiskella, mikä on hyvä asia, sillä tavalla vähän rakennetaan polkua korkeakouluun. Se on noin 10 prosenttia, 15 prosenttia, ammattikorkeakoulun tutkintomäärästä. Sinänsä siinä voidaan niitä hyödyntää, ehkä sitä välivuottakin, mikä siinä näitten meidän toimenpiteitten johdosta tulee. Itse tämä lakiesitys varmasti on tämänsuuntaisesti menossa läpi, mutta minua huolestuttaa, että tämä ei puuttunut siihen isoon ongelmaan, joka tämän ympärillä on. Meillä on paikkoja, ja meillä on pieni ikäluokka, ja me ei pystytä viemään tätä koko porukkaa läpi niin kuin me haluaisimme. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kaikki me haluamme, että nämä yleiset rakentamisen lupaprosessit saadaan nopeammiksi joka suhteessa. Sehän on meillä kaikilla yhteinen tavoite, ja myöskin se, että ne valitusprosessit saadaan nopeammiksi erilaisissa hallinto-oikeuksissa. Siinä mielessä varmaan tahtotila on meillä kaikilla täällä salissa yhteinen, että tätä pystytään viemään. Tässä nyt on oikaistu niitä prosesseja, että saadaan nopeammin tehtyä, ja sitten on rajattu monia toimenpiteitä, niin että rakentamiseen päästään aikaisemmin, ja sitä, ketkä pääsevät valittamaan. Mutta sekin, mitä tässä nyt on huomattava, on se, että tässä oli hallituksen 1. ja 2. lakiesitys, ja siihen kakkoslakiesitykseen liittyy vastalause siitä valitusprosessista niiltä, joita tämä koskee, se yleisö, sellaisessa tilanteessa, jossa voi olla tämmöisen suuronnettomuuden vaaraa. Olisi aika kohtuullista, että he pystyvät sitten sanomaan siitä. Ja sitten kyllä on mielenkiintoinen asia myös se, että kun yleiskaavassa on jo määritelty liikenteen tai teknisen huollon verkostoja, niin nyt nekin ohitettaisiin tässä. Se tavallaan oli se ponnin, minkä takia tässä tämä vastalause on syntynyt. Itse tästä koko laista ja kokonaisuudesta, millä tätä pitää viedä eteenpäin, on suuri yksimielisyys. On hyvä, että tässä salissa pyritään siihen, että meillä näissä turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä löytyy yksimielisyys eikä näistä hirveästi käydä kädenvääntöä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut esille, kuinka tärkeästä kokonaisuudesta kuitenkin tässä on kyse maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta ja kuinka tärkeätä on saada tämmöiset tärkeät rakennushankkeet vietyä aika sujuvasti eteenpäin. Niitä voidaan myös sijoittaa vähän paremmin kuin aikaisemmalla lainsäädännöllä. Sitten kun tässä on puolustusministeriön arvio maanpuolustuksen tarpeista ja hankkeiden siihen liittyvästä kokonaisuudesta, niin tämä antaa tänne taustalle aika hyvän lähtökohdan, mitä näille pitää tehdä. Se, miksi ympäristövaliokunta on täällä nyt sitten ottanut toisenlaisen kannan näihin tiettyihin kohtiin ja laittanut siellä vihreitten ja sosiaalidemokraattien toimesta vastalauseen kahteen asiaan, jotka liittyvät valitusoikeuteen sellaisessa tilanteessa, joka koskee sen vaikutuspiirissä olevia ihmisiä, yleisöä, ja sitten sellaisissa tapauksissa, jotka vaikuttavat liikenteen ja teknisten verkostojen osalta liikaa, on se, että nämä ovat tämmöisiä tarpeellisia huomioita. Muuten lainsäädäntö on ihan kohdallaan, mutta kannatan edustaja Pitkon tekemää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että lakia päivitetään. Aika pitkän aikaa se on ollut voimassa, ja siinä mielessä se on paikallaan. Tämä kuitenkin koskee aika isoa osaa suomalaisia, kun katsotaan, että isoissakin kaupungeissa puolet asuu vuokralla, eli tässä on todella merkittävästä asiasta kysymys. Tämä ei ole pieni asia kaiken kaikkiaan, kun tässä mennään. Sitten kun täällä puututaan, oletetaan esimerkiksi tupakointikiellon osalta, että olettamasäännös ulottuu myös jo voimassa oleviin vuokrasopimuksiin, niin tämä tuo myöskin tähän nykyiseen tilanteeseen muutoksia. Nämä jäävät vähän taka-alalle. Uusissa vuokrasuhteissa ja muissa on helppo näitä ehtoja laittaa, mutta myös olemassa olevan tilanteen osalta tapahtuu muutoksia. Sitten tämä vuokranantajan irtisanomismahdollisuus kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen kyllä vuokranantajan tilannetta helpottaa, mutta vuokralaisen osalta saattaa tulla ongelmia löytää se uusi asunto. Kysynkin, miten nämä vuokramarkkinat toimivat tässä mielessä.

Kiitän edustaja Elomaata kiitoksista. Sanoisin, että meidän kaikkien pitäisi koko ajan olla selvillä siitä, mikä on tämä eläkejärjestelmä, koska se on ehkä meidän isoin yhteiskunnallinen turva tämän hyvinvointiyhteiskunnan osalta, joka meille on rakennettu tähän yhteisesti. Tämä meidän järjestelmä kertoo itse paljon, kun eläkeote tulee jokaikiselle käytettäväksi ja siitä voi katsoa, minkälainen eläke sieltä kertyy, jos työskentelet näin. Tällaista järjestelmää on harvassa maassa. En tiedä, onko muissa, että näin systemaattisesti kerrotaan, mikä tilanne on. Sen taustana on myös se, että tiedetään, mistä työsuhteesta se eläke on kertynyt, jolloin siihen pystytään myös puuttumaan, jos ne eläkemaksut jäävät työnantajalta tilittämättä, ja päästään selvittämään niitä siinä vaiheessa, kun niihin vielä voi puuttua. Tämäntyyppisiä asioita täällä järjestelmän sisällä on rakennettu. Täällä on aika lailla kuumentunut tämä eläkekeskustelu kaikennäköisistä eläkekatoista ja kaikista muista, ja unohdetaan tämä, mihin viittasin tuossa äskeisessä puheenvuorossa, että kaikkien ihmisten työeläke määräytyy nykyään sen koko työuran perusteella. Ja nyt kun näin on ja kaikki ovat siinä samassa eläkejärjestelmässä kiinni, sama puolitoista prosenttia koskee kaikkia sen työeläkkeen piirissä olevia ihmisiä, niin se on johtanut siihen, että kun aikaisemmin aika paljon yritykset ostivat johtajilleen korkeampia eläkkeitä ja sillä tavalla sitouttivat heitä, niin nykyään tämä sitouttaa myös niin, ja yrityksissä on alettu aika lailla vähentämään ylimääräisten eläkkeitten ottamista, koska tämä järjestelmä myöskin turvaa sen, jos sitä hoidetaan asianmukaisesti. Tässä mielessä, kun me ollaan kaikki kiinni tässä järjestelmässä ja se on meidän kaikkien eläkejärjestelmään liittyvä asia eläkkeellä olevan toimeentulon varmistamiseksi, on tärkeää, että siitä pidetään huolta. Tämä taso, mikä meillä on — keskimääräinen taso oli 2 138 euroa viime vuonna — ei ole kovin korkea, mutta se on sellainen asia, että valtaosa tällä eläkkeellä kuitenkin pärjää eikä tarvitse muuta yhteiskunnan tukea niin paljon. Senkin takia tämä on myöskin tärkeä kokonaisuuden kannalta, että siitä pidetään huolta. Sitten kun sitä on tehty noin kymmenen vuoden välein eikä vaalikausittain tule vaalilupauksia, että nyt me luvataan tämä eläkeikä tai tämmöinen eläke, niin siitä ei tule semmoista huutokauppaa. Se pysyy hallinnassa, ja sen takia tämä järjestelmä on hyvin säilynyt. Kun sitä valtion kanssa yhteisymmärryksessä tehdään, niin tämä toimii. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa aiemmissa puheenvuoroissani totesin, olen ollut tätä eläkejärjestelmää neuvottelemassa, joka on tällä hetkellä voimassa, ja tämä on sillä tavalla minulle tuttu aihe. Arvostan suomalaista eläkejärjestelmää erittäin paljon nimenomaan siksi, että sitä on vuosikymmenten aikana, sen jälkeen kun se on perustettu 1962, aina kerran vuosikymmenessä uudistettu. Se on lähtenyt tosi vaatimattomista lähtökohdista silloin liikkeelle: karttuma oli yksi prosentti palkoista 23-vuotiaista eteenpäin ja lyhyistä työsuhteista ei kertynyt ollenkaan. Julkisella puolella karttuma oli myöhemmin 2,2 prosenttia eli paljon parempi. Nyt ne on yhdenmukaistettu 2000-luvulla, ja nyt tällä hetkellä olemme semmoisessa karttumassa, jossa kaikilla on puolitoista prosenttia 17 ikävuodesta eteenpäin. Tämä on aika iso muutos. Koko työura on tässä tarkastelussa, ja se, miksi koko työura on tarkastelussa, liittyy siihen, että siellä eri vaiheissa on erilaisia ansioita. Nuorena kaikilla on aika pienet ansiot, mutta jossain työntekijäammateissa, esimerkiksi rakennusalalla, kolme—nelikymppisillä on erilaisia urakkatöitä ja urakkapohjia saatavilla, ja siellä ansiot ovat korkeammat. Sitten taas työuran loppupäässä ne laskevat. Sen vuoksi pitää tarkastella koko työuran ansioita ja jokaista vuotta erikseen. Virkahenkilöillä palkkakehitys on ollut pääasiassa niin, että se on siellä viimeisinä vuosina korkein. Kun aikaisempi eläkejärjestelmä otti neljä viimeistä vuotta ja niistä kaksi keskimmäistä, niin viranhaltijat hyötyivät tästä, ja sitten kun oli vielä korkeammat karttumat, niin he saivat ihan hyvät eläkkeet silloin. Nyt kaikilla tämä on sama koko 40 vuotta. Tässä mielessä ollaan todella hyvässä yhteistilanteessa nyt kaiken kaikkiaan. Eläkeikä nousee säännönmukaisesti tästä eteenpäin niin, että jokaisesta vuodesta, jonka elinikä kasvaa keskimäärin, kahdeksan kuukautta käytetään työntekoon ja neljä kuukautta eläkkeellä oloon. Tämä käytännössä toimii tällä tavalla noin karkeasti ottaen. Eli tämä perusta on sillä tavalla kunnossa. Arvoisa puhemies! Työeläkeindeksin ja palkkakertoimen käyttäminen indeksirajoittimessa, indeksivakauttajaksi sitä sanotaan, on tässä erittäin iso muutos. Se hidastaa tätä indeksin kehittymistä, koska palkkakerroin on sellainen, jolla tuodaan sinun palkkasi siihen eläkehetkeen. Siinä on 80 prosenttia palkkoja ja 20 hintoja, ja sitten työeläkeindeksi on siitä eläkehetkestä eteenpäin 80 prosenttia hintoja ja 20 prosenttia palkkoja. Tämä on se niitten indeksien ero. Kun minä katsoin tässä näitten indeksien kehitystä 20 vuotta taaksepäin, niin mielenkiintoista on, että kun palkkakerroin tuotiin, niin se oli noin 2,4—2,5 prosenttiyksikköä keskimäärin se kehitys ja työeläkeindeksi oli noin kaksi prosenttiyksikköä, ja siinä ovat nämä korkeatkin vuodet mukana. Tässä näkee sen, että kohtuullisen hyvin tämä seuraa tätä hintojen kehitystä ja palkankorotukset ovat olleet aika pieniä viimeiset 20 vuotta. Kun tähän peilataan, niin se ero ei ole kauheasti kasvanut tältä osin. Eli nämä indeksit toimivat kyllä erittäin hyvin. Tämä leikkaaminen, joka tässä tapahtui vuoden 23 osalta: Jos arvioidaan sitä, että se työeläkeindeksi oli noin kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin palkkakerroin — tuossa esityksessä puhutaan 2,8 prosentista — niin jokainen voi laskea jostain eläkkeestä 2,8 prosenttia, ja siitä saa aika hyvin sen. Jos laskee tämän nykyisen 2 138 euroa, niin se on 60 euroa. Sen verran se niistäisi korotuksesta, ja se on pysyvä. Tässä mielessä tämä muutos, mitä tässä tehdään, on todella iso. Sitten tämä osakepainon kasvattaminen on hyvä asia, koska se tätä eläkemaksun nousupainetta tässä pienentää todella voimakkaasti. Kaiken kaikkiaan tämä eläkejärjestelmän runko on kunnossa, ja kun nämä indeksit on tällä tavalla rakennettu, niin sen vuoksi näihin indekseihin ja tähän eläkejärjestelmän sisältöön ei pitäisi paljon puuttua. Eläkejärjestelmä ja eläkkeiden tasot määräytyvät työuran perusteella, ja se unohtuu aina näissä keskusteluissa. Se, minkälainen työura on ihmisellä taustalla, määrää eläketason. Äskeiseenkin keskusteluun liittyen siihen liittyy se, että miehillä ja naisilla on eritasoiset eläkkeet, ja tässä mielessä se eläke tulee suoraan sieltä palkoista, ja se näkyy tässä mielessä näin. Sitten kun tässä katsotaan eläkkeen määrää, niin se elinaikakerroin sitä leikkaa, mutta jos nykyiseen tavoite-eläkeikään asti työskentelee, niin se elinaikakerroin saadaan sieltä pois ja käytännössä pystytään se työskentelyllä korvaamaan. Jokainen kuukausi, jonka työskentelet alimman eläkeiän ylitse, nostaa 0,4 prosenttiyksikköä omaa eläkettä, eli 4,8 prosenttiyksikköä vuodessa, ja se on aika iso muutos, ja se on se kannuste. Me emme tarvitse verokannusteita eläkeläisten työntekoon, koska tämä on todella iso kannuste ja siellä on isot euromäärät, kun niitä lasketaan käytännössä. Jos kahden tuhannen eläkkeellä työskentelee vuoden pitempään ja saa kolmen tonnin palkan sen vuoden ajan, niin se henkilö saa yli 30 000 euroa 20 vuoden eläkkeen aikana, josta käteen saa 24 000 euroa. Se on aika iso kannuste olla vuosi pitempään töissä. Tällaisia kannusteita tässä eläkejärjestelmässä on. Niistä vain ei tiedetä, niistä pitäisi puhua enempi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Hamari esitti edustaja Gebhardin aloitetta käsiteltäväksi tässä yhteydessä. Tarkoitus varmasti on nostaa siihen näitä, jotka liittyvät tähän lakiesitykseen, ja yritämme sen pitää mielessä, kun tätä valiokunnassa käsittelemme. Sehän tässä on erittäin iso ongelma, että määräaikaisuuksia ja perhevapaa- ja raskaussyrjintää koskevat asiat jäävät usein piiloon. Niitä ei uskalleta viedä eteenpäin, ja tämä on ehkä isoimpia ongelmia tässä näin. Sitten tämmöiseen oikeuskäsittelyyn lähteminen on epävarmaa, ja se on myöskin kallista, jos ei tiedä lopputulosta. Ne hyvitykset ovat tuhansia, mutta ne eivät ole kovin isoja rahamääriä. Sitten kun verrataan sitä, kannattaako viedä oikeuteen ja mitä siitä on saatavissa, niin nämä ovat sellaisia, jotka tuovat siihen semmoisia esteitä, ja sitten ei välttämättä ole siinä semmoista tukihenkilöä tai liittoa, joka auttaisi viemään näitä eteenpäin niin, että päästäisiin viemään sillä tavalla lopputulokseen, että kyseinen syrjitty saisi sitten korvauksia tästä. Nämä tilanteet ovat ihan työelämän perusasioita. Siellä on urakehitykseen vaikuttavia asioita, siellä on palkkoihin liittyviä asioita, ja sen takia mielenkiinnolla odotan tätä palkka-avoimuusdirektiivin käsittelyä täällä, että kuinka laajasti sitä päästään käsittelemään, ja nähdään sitten, kuinka nämä palkat ovat kehittyneet, ja verrataan niitä ryhmiin. Se tulee olemaan yksi osa tätä, mutta ennakkotieto on, että se on jäänyt vähän taka-alalle ja se direktiivi ehkä ei toteudu niin laajana kuin sitä odotetaan. Mutta katsotaan nyt. Ei kannata reagoida siihen ennen kuin tiedetään, mikä se todellisuus on. Kaikki haluavat tässäkin salissa, että tätä ei olisi yhtään suomalaisessa työelämässä, mutta todellisuus vain on toisenlainen, ja meidän pitäisi löytää yhdessä sellaiset keinot, jotka purevat. Asenteista on myöskin kiinni, mutta pitää olla jämeriä työkaluja, ja lainsäädännössä niiden pitää olla sellaisia, joita on helppo käyttää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys, jossa valmistuspaikalta tapahtuvaa myyntiä halutaan lisätä, on periaatteessa tämmöinen byrokratian yksinkertaistaminen ja tiettyjen asioiden selkeyttäminen, ja varmasti maaseudulla, missä nämä pääasiassa sijaitsevat, tämä on matkailulle hyvä asia, ja tuo sinne työtä. Kun katsoo näitä työllistäviä vaikutuksia, niitä ei tässä ole hirveästi arvioitu. Mutta se, mitä tässä ajattelin pohtia, liittyy siihen, että kun on arvioitu, että 770 000 litraa on myyty, kokonaismyynti on ollut tämmöisistä paikoista, vuonna 24 se on 0,1 prosenttia kokonaismyynnistä, ja voi tosiasiassa ajatella, että kun näitä myyntipaikkoja nyt tulee varmasti lisää ja niillä aukioloajat ovat laajemmat kuin Alkolla, niin tämä määrä varmasti tulee kasvamaan näitten osalta. Tämä on minusta aika varovaisesti arvioitu, miten kokonaismyynti jatkossa sitten on. Mistä kokonaismyynti sitten on pois, jos ajatellaan, että alkoholin kokonaiskulutus laskee? Onko se Alkon tuotteista pois, vai onko se muualta tuotettujen tuotteista pois ja niin poispäin? Se on varmasti semmoinen asia, joka tulee jatkossa seurattavaksi, ja kaiken kaikkiaan tilanne on tässä mielessä haasteellinen. Se, mitä tässä itse vielä mietin, on se, että nyt kun tämä on satatuhatta litraa alkoholia puhtaaksi alkoholiksi muutettuna, niin se periaatteessa nostaa näitä rajoja aika lailla ylöspäin. Kun katsoo näitä panimoiden ja muiden litramääriä, niin 12-prosenttista tuotetta 830   000 litraa, eli näiltä tuotantolaitoksilta tulee enemmän tavaraa ulos kuin mitä tulee tänä päivänä. Nämä rajat tässä, kun ovat puhtaaksi alkoholiksi muutettuna, nostavat sitä, ja sekin puoltaa sitä, että tämä varmasti lisää myyntiä sieltä. Alkon monopolin osalta: Kyllähän tämä Alkon monopolia leikkaa myöskin siltä osin, että Alkon aukioloajat ovat paljon säädellymmät. Ne eivät ole lauantai-iltaisin auki eivätkä sunnuntaisin, ja nämä voivat olla 9:stä 21:een auki joka päivä, ja tämäkin vie varmasti sieltä Alkon myynneistä tällaisiin tuotantotilojen yhteydessä oleviin ostoihin. Eli kyllä tässä tapahtuu aika iso muutos, ja tämä selkiyttää lainsäädäntöä, mutta myöskin pitää nähdä, että tämä muuttaa sitä käyttäytymistä, ja määrät tulevat olemaan monta kertaa isommat kuin nyt tässä on arvioitu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä huoltovarmuus on lähellä entistä elämääni, koska olin Huoltovarmuusneuvoston jäsen pitkään, ja tämä asia aina puhuttaa, kun tätä pääsee täälläkin käsittelemään. Täytyy sanoa, että Suomessa tämä huoltovarmuusasia on hoidettu julkisten ja yksityisten toimijoiden osalta erittäin hyvin ja tämä on hoidettu esimerkillisesti kaiken kaikkiaan. Siinäkin mielessä tämä lakiesitys — joka on nyt tietyllä tavalla aika paljon tekninen mutta käsittelee aika tärkeätä osaa, koska tämä Huoltovarmuusrahasto on se, missä tämä liiketoiminta pääasiassa tehdään, ja siihen liittyviä toimintoja tehdään paljon yksityisten toimijoiden kanssa — on sillä tavalla looginen, että tätä erotetaan tästä viraston toiminnasta ja myöskin tämä verokohtelu ja muut yhdenmukaistetaan tässä mielessä. Tämä toimii kyllä tässä mielessä hyvin. Siitä, miten virasto nyt sitten jatkossa tulee toimimaan: Virasto ilmeisesti on tuottavuusvaatimusten ja muitten osalta samojen kriteerien piirissä kuin muukin valtionhallinto, ja toivon mukaan Huoltovarmuusviraston resurssit turvataan myöskin jatkossa. Se on meille kaikille tärkeätä, että tämä kokonaisuus pyörii tuolla taustalla. Me tehdään todella paljon semmoista näkymätöntä työtä, joka ei täällä näy. Arvoisa puhemies! Tätä puheenvuoroa pyytäessäni ajattelin, että ministeriltä olisi saanut vastauksen. Kun Huoltovarmuusrahaston varat kerätään huoltovarmuusmaksulla, olisin ministeriltä kysynyt — ja toivon mukaan jatkokäsittelyssä tämä sitten selvitetään — miten paljon näitä rahoja tässä voidaan saada ja miten paljon niillä voidaan varautua varastointiin ja omavaraisuuden rakentamiseen ja missä kohtaa ne suurimmat kipukohdat tällä hetkellä ovat ja miten niihin pitäisi vastata, koska se on semmoinen asia... Edustaja Harjanne toi täällä erittäin hyvin esiin sen, että pitäisi kuitenkin tätä omavaraisuutta vahvistaa monella tapaa, ja huoltovarmuusrahastoinnilla ja sitä kautta ostettavilla jutuilla voidaan sitä omavaraisuutta myös jatkoa varten rakentaa. Siihenkin liittyviä toimenpiteitä on. Ja sitten se omavaraisuuden laajempikin rakentaminen. Meillä on sähkössä hyvä esimerkki siitä, että me ollaan aika omavaraisia, mutta on aika monta aluetta, joilla me ei olla. Siinä mielessä tämä huoltovarmuustoiminta auttaa myöskin tässä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Näen tämän ennen kaikkea sillä tavalla, että meidän asuntorakentaminen on ollut ihan lamassa: alle 20 000 asuntoa vuodessa tällä hetkellä rakennetaan, ja normaalitaso liikkuu yli 30 000—35 000:ssa. Me ollaan niin matalalla tasolla, eikä tämä asumisen tarve ole tässä pudonnut mihinkään. Tässä on monta vuotta mennyt tällaisessa tilanteessa, ja aika paljon varmaan patoutunuttakin painetta siellä on. Siinä mielessä tämmöinen siirto 30:stä 40 vuoteen on semmoinen sysäys, joka voi laittaa liikkeelle niitä hankkeita, että asumiseen laitetaan varallisuutta kiinni, ja sillä tavalla saadaan vähän kuukausierää matalammaksi, jolloin taas sitten muuhun elämiseen jää vähän enempi tilaa. Se, mikä tässä varmasti siinä suhteessa mietityttää kaikkia, liittyy tähän pitkään aikaan, minkälaisella korkotasolla tätä lainaa laitetaan sitten eteenpäin. Onko se tähän heiluvaan euriboriin kiinni, vai tulevatko tässä sitten vastaan enempi tämmöiset kiinteät korot, jotka voisivat olla yksi tapa, millä tätä ennustettavuutta myöskin rakennettaisiin. Se, mikä tässä nyt kuitenkin on näköpiirissä ja tähän asti on ollut, on se, että kotitalouksien velasta kolme neljäsosaa on ollut asuntoihin liittyvää, mutta oikeasti kotitalouksien maksuhäiriöt ovat tulleet enemmänkin tämmöisten kulutusluottojen kautta kuin asumiseen liittyen. Tässä mielessä asunto on ollut aika turvallinen sijoitus. Vaikka reaaliarvot tai arvot ovat tippuneet tämän taantuman seurauksena, niin siinä on kuitenkin sitä marginaalia jonkin verran, että sitten myöskin hyvällä paikalla olevista ja kasvukeskuksissa olevista asunnoista pääsee eroon, mutta muualla se on vähän hankalampaa. Sitä ollaan sitten kyllä kiinni aika pitkään tämmöisessä asumisessa. Itse näkisin, että asumista pitäisi vauhdittaa tilapäisesti jollakin varallisuusveron väliaikaisella poistamisella, tai ikäihmisten asumiseen ja opiskelija-asumiseen pitäisi laittaa rakentamista liikkeelle, jolloin me saataisiin tätä asumista liikkeelle monelta sektorilta. Sitä tarvetta niissä ryhmissä on todella paljon, ja tämäkin puoli olisi pitänyt huomioida. Se raha on pudotettu 120 miljoonasta 15 miljoonaan, eli siellä ei ole oikein paljon tilaa, mutta kaikki se pitäisi nyt saada liikkeelle, ja on niitä yhtiöitä ja säätiöitä, jotka tämäntyyppistä rakentamista tekevät. Eli rakentaminen pitäisi saada liikkeelle. Se näkyisi työllisyydessä ja meidän taloudessa monella sektorilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut hyviä puheenvuoroja. Kertoisin vain, että vuodesta 1997 lähtien, kun osakepaino otettiin eläkejärjestelmään mukaan, keskimäärin reaalinen tuotto on ollut pikkasen vaille neljä prosenttiyksikköä yli ajan, ja tässä on ollut kaikennäköisiä aikoja. Nettotuotto on ollut siellä noin kuuden prosentin luokassa, 5,8 prosenttia, eli se on ollut iso osaamisen näyttö siitä, mitä eläkejärjestelmä osaa tehdä ja sijoittaa näitä yhteisiä varoja. Sitten nämä varat ovat sillä lailla hyviä, että ne eivät ole yritysten rahoja, ne eivät ole valtion rahoja, vaan ne ovat tulevien eläkeläisten rahoja käytännössä, ja silläkin lailla tämä järjestelmä on rakennettu hyvin. Tässä muutamia asioita: Meidän tämä eläkevarallisuus, joka on noin kolmasosa meidän eläkevastuista, on 290 miljardia. Jännä huomio, että meidän eläkevarallisuus on meidän bkt:n suuruinen tällä hetkellä käytännössä. Se on ollut joskus 30 prosenttia bkt:stä, ja se on noussut tässä vuosien varrella koko ajan ylöspäin, ja siinä mielessä ollaan hyvässä tilanteessa. Sitten kannattaa muistaa, kun tuossa mainitsin, että 1945—49 syntyneet ikäluokat olivat 100 000 silloin suurimmillaan, vähän yli 100 000, ja nyt he ovat noin 80-vuotiaita tällä hetkellä, siinä 80:n molemmilla puolilla. Se porukka on nyt eläkkeellä, joka oli se suurin ikäluokka. Mainitsin tuossa sen, että se puoli miljoonaa eläkeläistä on tullut 2000-luvulla lisää, ja tämä järjestelmä on sen hyvin kantanut. Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni eläkejärjestelmää haastavat ihan muut asiat kuin tämä eläkejärjestelmä itsessään. Tämä järjestelmä on sinänsä erittäin hyvässä kunnossa. Kyllä aika paljon liittyy siihen, miten tämä työelämä jatkossa kehittyy, minkälainen on työurien kehitys jatkossa, minkälaisia työuria me tehdään, kuinka yhtenäisiä työuria, minkälainen talouskasvu on. Työikäisen väestön ja syntyvyyden kehitys on siellä taustalla ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä ennen alinta eläkeikää. Se määrä on muuten pienentynyt tässä 2000-luvulla lukumääräisesti, mutta se on noin 17 000 vuodessa tälläkin hetkellä, ja noin 30 prosenttia ei pääse alimpaan eläkeikäänsä saakka. Silloin kun tehtiin 2000-luvulla näitä eläkeuudistuksia, sitä eläkeikää pudotettiin 63:een—68:aan just sen takia, että silloin oli aika paljon semmoisia järjestelmiä, joissa mentiin aiemmin eläkkeelle, ja nyt se sitten nostettiin 65:een, ja nyt tästä se nousee hitaasti ylöspäin. Eli meillä on automaatti sillä tavalla, että keskimääräinen elinikä kun kasvaa vuodella, niin kahdeksan kuukautta käytetään siitä työntekoon ja neljä kuukautta eläkkeelläoloon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän ministeriä hyvästä esittelystä. — Täytyy sanoa, että työeläkejärjestelmää on uudistettu Suomessa aina noin kymmenen vuoden välein ja sillä tavalla on pidetty se erittäin hyvässä kunnossa. Tässä viikonloppuna taisi olla aika monta uutista tästä suomalaisen työeläkejärjestelmän sisällöstä, kuinka se vertautuu eurooppalaisella tasolla ja pohjoismaisella tasolla. Olemme siellä keskitasossa, ja olemme tällä rahastoivalla mallilla tehneet erittäin toimivan eläkejärjestelmän, joka tässä taas neuvotellen osoitti toimivuutensa. Täytyy kiittää ministeriä ja työmarkkinajärjestöjä, että neuvotellen on haettu ratkaisu, ja ratkaisu on jopa kaksinkertainen siihen tavoitteeseen, mitä bruttokansantuotteeseen tällä oltiin hakemassa: 0,4 prosenttia, noin miljardi, oli se pitkäaikainen tavoite, ja tästä tuli 0,8 prosenttia eli noin kaksi miljardia. Sillä lailla hyvässä tilanteessa ollaan. Itse olin neuvottelemassa vuoden 2017 eli nyt käytössä olevaa työeläkeuudistusta, ja sillä lailla tämä on semmoinen läheinen asia itselleni, kun olen päässyt tekemään ihan konkreettisesti tätä sisältöä. Silloin tehtiin aika isot muutokset eläkejärjestelmään ja rakennettiin eläkejärjestelmä niin, että se ottaa huomioon tämän keskimääräisen eliniän kasvun. Meillä eläkeikä nousee systemaattisesti tässä ylöspäin, niin että esimerkiksi 40-vuotiailla alin eläkeikä on 67 vuotta kaksi kuukautta tällä hetkellä ja tavoite-eläkeikä heillä on 69 vuotta neljä kuukautta. Eläkejärjestelmä on osoittanut sillä tavalla toimivuutensa, että työurat ovat jatkuneet 2000-luvulla erittäin hyvin. Noin neljä vuotta on tullut työuriin lisää, ja 60—64-vuotiaitten työllisyysaste on noussut 25 prosenttiyksiköstä 66 prosenttiyksikköön, eli on todella tehty isoja muutoksia, ja sieltä on paljon työtä tullut nyt sitten suomalaiseen yhteiskuntaan tästä porukasta. Sitten täytyy sanoa, että 65—69-vuotiaitten työllisyysaste on jo 20 prosenttiyksikköä, ja tässä mielessä ollaan hyvässä tilanteessa. Tässä noin lyhyesti eläkejärjestelmää, eli sitä neuvotellen tehdään ja rakennetaan ennustettavasti. Sitä ei voi vaalikausittain muuttaa, vaan pitää tehdä pitkäjänteisesti sitä työtä. Arvoisa rouva puhemies! Näistä indekseistä ensinnäkin: Tämä indeksirajoitin tai ‑vakauttaja, kuinka sitä halutaan sanoa, on aika merkittävä muutos tässä mielessä. Jos meillä olisi ollut tämmöinen vuosina 23—24, kun meillä oli aika korkea inflaatio ja palkat kehittyivät huonommin, niin tämä olisi äkkiä laskien tämän esityksen pohjalta tarkoittanut sitä, että nyt kun meidän keskieläke on 2 138 euroa, niin 2,8 prosenttia olisi leikkaantunut nousua ja se olisi tarkoittanut noin 60 euron nousun leikkaantumista tässä, jos oltaisiin tilanteessa, että tämmöinen tulisi vastaan. Tämä on aika merkittävä muutos, ja tämä tosiasiassa tarkoittaisi sitä, että kun täällä esityksessä on käytetty 1 800:aa euroa ja 2,8:aa prosenttia, niin siellä eläkemeno oli vähän vajaa 900 miljoonaa pienempi, kun tämmöinen tulee. Siitä tulee pysyvä muutos eläkkeeseen, ja tämä on merkittävä asia. Tässä mielessä kannattaa tämä kokonaisuus huomioida. Sitten tämä osakepainon kasvattaminen tällä puolella prosentilla on erittäin hyvä asia. Tätä eläkemaksujen nousua leikataan, ja käytännössä on nyt niin, että tämänhetkiset arviot ovat, että tämä 24,4 prosentin eläkemaksutaso säilyy tästä lähivuosikymmenet eteenpäin, jos ei mitään kummallista tapahdu. Tässä mielessä sekin vain tukee sitä, että tätä kasvua tehdään. Kolmas tärkeä asia on tämä rahastointiasteen kasvattaminen, joka tarkoittaa sitä, että nuoret ikäluokat voivat vielä varmemmin odottaa saavansa eläkkeen. Sitten kaikkein tärkein asia on, kun tätä katsotaan meidän eläkejärjestelmästä tämän 2000-luvun osalta, mikä jää aika paljon vähemmälle. Meidän eläkemeno meidän bruttokansantuotteesta on noin 12—13 prosentin luokkaa, ja meillä on 2000-luvun aikana tullut puoli miljoonaa eläkeläistä lisää, ja tämä bruttokansantuotteeseen liittyvä meno on pysynyt samalla tasolla. Niin että tässä mielessä tämä eläkejärjestelmä on ottanut vastaan aika ison määrän eläkeläisiä ja isot ikäluokat ovat eläkkeellä ja meillä silti eläkejärjestelmä on tämän hyvin kestänyt. Tämä aina unohtuu tuolla taustalla, kun meidän eläkejärjestelmää arvioidaan. — Tässä olisi monta muutakin asiaa vielä, joita voisin tässä käydä läpi, mutta se vaatii vähän lisää aikaa. Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Lupaan puhua lyhyempään. Arvoisa rouva puhemies! Kun tämän lakiesityksen osalta, joka tässä on, kuuntelin hallituspuolueitten ja myöskin opposition puheenvuoroja täällä tarkkaan, niin täällä oppositiokaan ei sanonut niin, että tämä lakiesitys on kokonaan huono, vaan se on riittämätön ja se ei kompensoi niitä vaikutuksia, joita muilla laeilla tässä jo aikaisemmin on tehty. Ja tähän kysymykseen, arvoisa ministeri, emme saaneet äsken vastausta tuossa teidän selvityksessänne. On paljon lakiesityksiä, joita kaikkia en tässä ajanpuutteen vuoksi viitsi luetella, mutta toteaisin vaan, että perusteettomien määräaikaisten työsuhteitten laajentaminen synnyttää määräaikaisia työsuhteita lisää. Suomi on tässä jo viidenneksi korkeimmalla tasolla Euroopan tasolla, ja tässäkin mielessä ollaan huonolla tiellä suhteessa siihen, mihin pitäisi päästä. No, työttömyysturvasta poistettiin lapsikorotukset. Sekin näkyy tässä tilanteessa omalta osaltaan ja niin poispäin. Irtisanomista on helpotettu. Kaikki ne ovat niitä asioita, jotka ovat luoneet työelämään epävarmuutta ja toimeentulotarpeita. Sitten tämän lakiesityksen ongelmana on se, että tässä oikeastansa kirjataan pykäliin nyt se oikeuskäytäntö, mikä käytännössä on. Lisää tässä on se, että tähän tulee tämä selvitysvelvollisuus, mutta sitä ei ole laajemmin sanktioitu, ja siinä ei ole kuvattu sisältöä, minkälainen sen selvityksen pitää olla. Sitten tämä kanneaikojen pidennys vuodesta kahteen on täällä hyvä asia. Mutta nämä muutokset, jotka tässä sisällön osalta ovat, eivät korvaa niitä asioita, joita tässä aikaisemmin on heikennetty. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sellainen asia, että kun me puhutaan täällä, että pitäisi viedä oikeuteen näitä raskaus- ja perhevapaasyrjintöjä, niin niissä on aika iso kynnys viedä niitä eteenpäin. Tilanne on monta kertaa myöskin se, että kaikki ne asiat eivät myöskään tule oikeuskäsittelyyn. Hyvä niin, mutta esimerkiksi julkisella puolella ne käytännössä tulevat näkyviksi, koska siellä ne asiat viedään eteenpäin ja sen julkisen rahan käytön osalta pitää olla aina perusteet, jos jotain maksetaan. Yksityisellä puolella näitä sovitaan helpommin, koska halutaan tehdä näissä asioissa ratkaisuja ja saadaan sitä kautta niitä tehtyä. Myöskin tämä tilanne on tuolla taustalla. Kaiken kaikkiaan yksilön kannalta, kun on tämmöinen tilanne, jossa on työsuhteeseen liittyviä, työsuhteen jatkumiseen liittyviä kysymyksiä, palkkoihin liittyviä kysymyksiä, ne ovat työelämässä niitä perusasioita, jotka pitäisi pystyä hoitamaan niin, että niitä ei tarvitsisi viedä eteenpäin. Siinä mielessä myöskin se, että tällaisilla henkilöillä on työelämässä tukiorganisaatioita, ammattiyhdistysliikkeitä ja muita, jotka auttavat näissä tilanteissa, on hyvä asia. Nekin muutokset, mitä täällä on ammattiyhdistysliikkeen asemaan tehty, vievät sitä voimaa sieltä pois, koska heidän toimintaedellytyksiään on haluttu täällä systemaattisesti heikentää. Eli tämä kokonaisuus vie huonoon suuntaan, ja kyllä suomalaisessa työelämässä tämä kohta on ehkä kaikkein kipeimpiä asioita, mitä pitäisi pystyä hoitamaan voimakkaammin, ja pitäisi saada konkreettisia muutoksia lainsäädäntöön. Se monelta osin liittyy siihen, että nämä pitää saada näkyviksi ja niitä pitää helpommin viedä eteenpäin. Silloin niihin tulee muutoksia ja kunnolla sanktioita. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kuitenkin aina pitää muistaa, että ennen kuin nämä asiat ovat siellä oikeussalissa ja käräjillä, niin siihen aika lailla liittyy myöskin riskiä, kun yksittäinen henkilö lähtee tällaista tilannetta viemään sinne. Se ei ole ihan helppo tilanne. Täytyisikin miettiä koko ajan sellaisia keinoja, joilla esimerkiksi tasa-arvolautakuntaan saataisiin yksilön itsensä vieminä niitä asioita. Silloin se olisi käytännössä ilmainen käsittely siellä ja saataisiin sitä kautta näihin asioihin nopeampia ja helpompia ratkaisuja. Eli se kynnys asioiden eteenpäinviemiseksi on myöskin aika iso näitten osalta. Myöskin läpinäkyvyys siitä, että yksistään joku selvitysvelvollisuus ei välttämättä tuota sitä tulosta, koska pitää myöskin olla niin, että jos ei sitä tehdä, niin myös sanktio sen osalta olisi ollut hyvä olla. Se olisi pakottanut tekemään paremmin niitä selvityksiä. Tässä mielessä oikeuskäytäntö ei mitenkään muutu. Kysynkin nyt ministeriltä: mikä tässä laissa muuttaa oikeuskäytäntöjä? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys, joka tässä on, paikkaa joitain pieniä osia tästä tasa-arvotilanteesta perhe- ja raskausvapaitten osalta, mutta suurin syy on tässä se, että meillä on tänne tuotu lakiesityksiä, joissa nimenomaan on lisätty raskaus- ja perhevapaasyrjintää, muun muassa tämä perusteettomien määräaikaisten työsuhteitten lisääminen. Kun meidän pitäisi määräaikaisia työsuhteita mieluummin vähentää kuin lisätä, niin me altistetaan näitä tilanteita koko ajan lisää. Sen lisäksi on irtisanomisten helpottamista ja kaikkia muita lakiesityksiä, joita on tänne tullut, jotka heikentävät koko ajan tätä tilannetta. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin ministeriltä: nyt kun laitetaan tämä lakiesitys, onko teidän mielestänne tämä tasapainossa näitten aikaisempien lakiesitysten kanssa, jotka ovat heikentäneet naisten ja perheiden syrjintätilanteita?

Arvoisa puhemies! Taidan olla tässä salissa ainut, joka on ollut ydinvoimalaitoksella töissä, ja voin sanoa, että kannatan ydinvoimaa ja puolueemme kannattaa sitä. Olen siellä ollut 12 vuotta töissä. Se on toiminut erittäin hyvin. Itse tähän asiaan: Meillähän on erittäin hyvä tilanne sen osalta, kun katsotaan meidän sähköntuotantoa ja siihen liittyviä asioita, että 95 prosenttia meidän sähköstä on puhtaasti tuotettua. Siellä on ydinvoima, tuuli ja vesi pääosassa, ja tässä mielessä olemme hyvässä tilanteessa. Nyt kun katsotaan maailmantilannetta tuonne Iranin ja sinne suuntaan, niin nähdään, että kaikesta tästä, missä näitä hiileen liittyviä asioita on, kannattaa pyrkiä pois ja yrittää löytää ratkaisuja sen osalta. Tietyllä tavalla kun katsotaan Suomen tilannetta, niin tässäkin esityksessä kuitenkin tämän mekanismin piiristä meiltä putoaa nytten 92 prosenttia yrityksistä pois, ja silti 99 prosenttia vielä päästösisällöstä pysyy mekanismin piirissä. Niin että tämä iso kuva on tässä hyvä, eli otetaan niiltä pois velvoitteita, jotka eivät vaikuta tähän kokonaisuuteen niin paljon, ja tämä tässä mielessä toimii hyvin. Tämä on meille myöskin kilpailukykykysymys. Kun katsotaan esimerkiksi EK:n ja muiden toimijoiden näkökulmia, niin kyllä siellä aika kovasti korostetaan puhtaan teknologian ja puhtaiden toimintojen luonnetta ja että sillä Suomi tulee pärjäämään maailmalla. Siihen meidän pitää luottaa, ja siihen meidän pitää satsata. Se, että me laitetaan samanlaisia velvoitteita ympäri rajojen Euroopan sisällä, on vain hyvä asia meidänkin osalta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä puututaan siihen olennaiseen kysymykseen, kun oikeuskäsittely ja tämä rikosprosessi kestävät ja käsittelyt myös maksavat. Molempia tässä yritetään saada nopeutettua ja kustannuksia alennettua. Aikaisemman käsittelyn yhteydessä, tuolla toisessa yhteydessä, käytiin läpi vuosikymmenten aikana kaksi- ja puolinkertaistuneet oikeusavun hinnat, ja se on iso asia. Tässä on oikeusturvasta kysymys ja asioiden sujuvoittamisesta. Rikoskäsittelyn etenemistä edesautetaan sillä, että tehdään etupainotteisesti näitä asioita syyttäjän kanssa, ja siinä mielessä tämä tehostaa hallintoa. Täällä hallintovaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka nämä ehdotukset ovat yksittäisinä melko pieniä, niin niiden kuitenkin arvioidaan sujuvoittavan rikosprosessia merkittävästi, mikä on tässä tärkeä huomio. Sitten täällä lisätään menettelytapoja, joilla voidaan tehdä kirjallisesti ratkaisuja, ja se auttaa sitten myöskin näitten osalta. Eli kaiken kaikkiaan tässä kokonaisuudessa ollaan siinä osassa hallintoa ja oikeuden toteuttamista, että me pystytään tekemään enemmän nopeammin ja sitten me saadaan tehokkaammaksi tämä oikeusturva myöskin tältä osin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Minun on pakko vielä tästä, että ikääntyneet ihmiset osallistuvat enempi työelämään, ja itse käyttäisin sanontaa, että he ovat kuluttaneet nuoruutta vähän enempi ja sen takia jaksavat tätä tehdä pitempään, niin kuin täällä nyt ollaan. Eläkejärjestelmästä täytyy sanoa se, että siellä on aika hyviä kannusteita, jotka jäävät aina taka-alalle. Esimerkiksi jos työskentelee alimman eläkeiän ylitse vaikka vuoden, niin 2 000 euron eläkkeestä saa jokaista kuukautta kohti, kun työskentelee, 0,4 prosenttiyksikköä eläkkeeseen nousua, ja jos on vuoden, niin se on kahdeksan euroa kuussa eli 96 euroa vuodessa, ja sitten työskentelyajalta kertyy eläkettä, eli jos olisi vaikka kolmella tonnilla töissä, niin yhteisvaikutus näillä olisi, että 140 euroa nousisi pysyvästi eläke — 140 euroa tällä vuoden työskentelyllä — ja sitten jos ajatellaan, että elää 20 vuotta, niin 240 kertaa tämä 140, siitä tulee yli 30 000, 33 000—34 000 euroa eläkeajalle lisää rahaa, ja siitä käteen jää 26 000 noin pyöreästi, riippuen vähän veroprosentista. Tavallaan mikään veroporkkana ei pysty tällaiseen kannusteeseen, ja minua harmittaa erityisen paljon, että ei markkinoida enempää tätä, että ihmiset työskentelisivät pitempään ja samalla nostaisivat omaa eläkettään merkittävästi tällaisella työskentelyllä. Aika moni on sen huomannut ja käyttää sitä hyväksi, ja se on meidän eläkejärjestelmän yksi hienoimpia piirteitä. Tämä järjestelmä on sillä tavalla hyvä, että se kuitenkin syö pois sitä elinaikakertoimen vaikutusta, ja sillä tavalla se pääoma on laskettu. Kun elinikä on kasvanut, niin siellä vaikuttaa sitten se elinaikakerroin siihen, ja se pienentää sitä, kun ollaan vähemmän aikaa eläkkeellä todennäköisesti, kun ollaan töissä vähän aikaa siitä. Eli tämän tyyppiset asiat siellä taustalla ovat. Sitten kun meidän keskimääräinen elinikä nousee, niin noin lyhyesti voi sanoa, että jos keskimääräinen elinikä nousee vuodella, niin kaksi kolmasosaa siitä siirtyy eläkeiän nousuun ja yksi kolmasosa ollaan eläkkeellä. Nämä ovat niin kuin tämmöisiä nyrkkisääntöjä tässä eläkejärjestelmässä. Tämä eläkejärjestelmä on sinänsä, niin kuin edustaja Kiljunen hyvin tässä toi esiin, erittäin hyvä järjestelmä kansainvälisesti vertailtuna. Me ollaan siellä viiden joukossa kansainvälisesti, avoimuudessa ihan ykkösiä, ja harvalla järjestelmällä on tällaista avoimuutta kuin meillä tässä järjestelmässä on. Siitä kruununjalokivestä meidän kannattaa pitää kiinni, ja sitä toimivaa eläkejärjestelmää ei kannata rikkoa — tämä on viestini tälle salille — koska se on sellainen järjestelmä, joka on vuosikymmen kerrallaan aina uudistettu, [Puhemies koputtaa] ja sitä ei ole huutokaupattu erilaisissa tilanteissa, vaan sitä on kehitetty koko ajan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun tein tämmöistä eläkejärjestelmään liittyvää kirjoitusta ja kävin tätä ikäryhmää 60—64 vuotta läpi, niin 66 prosenttia on työllisyysaste jo siinä ikäryhmässä. Se on noussut 40 prosenttiyksikköä 2000-luvulla. Se on valtava määrä, mitä tässä on ollut. Sitten se, minkä takia pyysin puheenvuoroa, liittyy siihen, että 65—69-vuotiaitten työllisyysaste on nyt jo noin 20 prosenttia. Sitten 70—74-vuotiaitten työllisyysaste on kymmenen prosentin luokkaa jo. Täytyy muistaa, että työkyvyttömyyseläkkeelle on jäänyt jo ennen alinta eläkeikää noin 30 prosenttia kaikista, jotka tulevat eläkejärjestelmään. Tässä mielessä keskimääräisen eliniän kasvu on tuonut myöskin sitä työllistymistä pitempään, ja siinä mielessä kun tässä on aika kategorinen tietty ikäraja, minkä jälkeen näitä palveluja saadaan, meidän kannattaa tämäkin näkökulma huomioida, kun tätä mietitään eteenpäin. Sitten toinen asia, joka tässä on tärkeää muistaa, on, että meillä on sitten eläkejärjestelmässä tilanne sellainen, että kaksi kolmasosaa meidän eläkkeellä olevista on työeläkkeen piirissä ja saa työeläkettä, viisi prosenttia on pelkän kansaneläkkeen varassa ja sitten se loppu, 29 prosenttia, saa työeläkettä ja kansaneläkettä yhdessä. Noin 1 600:n alapuolella olevat eläkkeet ovat sellaisia. Tässä mielessä myöskin se eläkeläisten tulotaso on hiukan noussut koko ajan tässä vuosikymmenten aikana suhteessa aikaisempaan aikaan, ja tämä antaa tietyn mahdollisuuden myöskin siihen, että he pystyvät näitä erilaisia palvelujakin hommaamaan myöskin itse. Keskimääräinen eläke on vain 2 100 euroa tällä hetkellä, ja toivoisinkin, että nyt kun näistä indekseistä ja kaikista muista tässä käydään erittäin voimakkaasti keskustelua, kuinka eläkejärjestelmä osallistuu talouden tasapainottamiseen, niin täytyy muistaa, että eläkejärjestelmän indeksi on toisella tavalla rakennettu kuin nämä muut indeksit. Siellä on se työuran aikainen ansio taustalla 80-prosenttisesti, ja sitten täällä eläkkeelläoloaikana 80-prosenttisesti hinnat vaikuttavat eläkkeen kehittymiseen. Tässä mielessä kun näitä asioita viedään eteenpäin, niin tässä kokonaisuudessa kannattaa olla myöskin tämä näkökulma, että työskennellään pitempään ja sitten turva on myöskin tällä tavalla rakennettu koko työuran aikaisen ansion perusteella. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän myös edustaja Kiljusta lakialoitteesta ja asian esille nostamisesta. — Meillähän on hyvinvointialueilla monenlaisia palveluja, ja esimerkiksi Pirkanmaalla Pirhan toimesta Tampere-lähtöisesti on tämmöinen Kotitori-palvelu, jossa vanhukset kohtaavat toisiaan ja saavat vastauksia kotihoidon ja muiden palveluiden palveluista, kriteereistä ja hinnoista ja näistä, ja sitten heitä autetaan myös palveluvaihtoehtojen valinnassa ja keskustellaan niistä, mikä voisi olla hyvä. Nyt edustaja Kiljusen esitys lähtee siitä, että tätä tavallaan lisätään myös tänne terveydenhoidon tarkastustoiminnan puolelle, ja siinä mielessä ollaan sellaisella alueella, että voidaan ennalta ehkäistä asioita, ja se on varmasti hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan tärkeätä olisi, että silloin kun ihmiset eivät ole vielä 65-vuotiaana vanhuksia mutta sanotaan jo jääneet työelämästä pois, kohtaamiset ja osallistuminen erilaisiin asioihin pitäisi saada järjestymään, koska se on nimenomaan mielen virkeyttä ja yhdessäoloa ja sitä kautta pystytään pitämään henkilö aktiivisena ja harrastusten piirissä. Nyt sitten kun ajatellaan toimia, mitä voisi yhteiskunta tehdä, niin itse ajattelen, että tällaiset niin kuin Kotitori tai muut äsken mainitut hyvinvointialueitten palvelut voisivat olla niin, että niihin lisätään joitain elementtejä, jotka liittyvät esimerkiksi näihin tiettyihin terveystarkastuksiin, verikokeita ja verenpainetta ja tämäntyyppisiä asioita, joita hyvin voisi ajatella, että säännönmukaisesti tehdään. Tämä on sellainen asia, että kun ihminen jää yleisistä palveluista vähän sivuun, niin jää sitten myöskin tämä asia, ja sitten tilanne voi pahentua huomaamatta. Tässä on sellainen lakialoite, jota kannattaa kehittää ja viedä tältä osin eteenpäin ja yrittää löytää tästä ratkaisua, miten se tässä tilanteessa saataisiin tehtyä. Myös kannattaisi miettiä tämän osalta, kuinka paljon tämä sitten auttaisi semmoista tervettä ikääntymistä ja sen tuomia hyötyjä noin hänelle itselleen mutta myöskin yhteiskunnalle, kun päästäisiin tätä etukäteen tekemään. Siitä toivoisin, että edustaja Kiljunen nyt sitten jonkin verran vastailee, minkä tyyppisiä asioita tältä osin on ajateltu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin ministeri Meri täällä hyvin totesi, tässä vankimäärä on kasvanut. Se taitaa olla kolme ja puoli tuhatta tällä hetkellä ja 200 enemmän kuin edellisvuonna. Tässä ollaan isossa haasteessa henkilökunnan ja tilojen osalta, ja 13 prosenttia on sellaisia, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoa tähän työhön. Kannan aivan samaa huolta kuin edustaja Lehtinen, joka tuossa aiemmin puhui osaamisesta. Kun kuuntelin tässä yksi päivä radiota, niin tästä oli myöskin radio-ohjelma, jossa henkilökunnan edustajat olivat aika huolissaan siitä, pysyykö tämä osaamistaso riittävän hyvällä tasolla, koska lausuntopalautteenkin mukaan täällä pidetään Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskuksen antamaa opetusta laadukkaana ja hyvänä. Nyt, kun mennään työn ohessa oppimiseen, siinä on monta tekijää. Edustaja Lehtinen puhui eri toimipaikkojen ja vankiloiden omista käytännöistä ja kulttuureista. Ne vaihtelevat ympäri Suomea, niin kuin varmasti hyvin tiedetään, mutta erittäin tärkeä rooli tulee olemaan myöskin työpaikkaohjaajilla, heidän ammattitaidollaan, kuinka tätä ohjausta tässä tehdään. Siihen pitäisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Sitten vielä tämä lähiopetuksen määrä, kun se on aika pieni tässä — käytännössä ei ole. Sanoisin, että se ehkä sitten toisi sitä tasavertaista laatua ja osaamista ympäri Suomen paremmin. Ehkä lopussa pitäisi miettiä, pitäisikö tässä olla perässä joku ammattitutkinto, joka sitten määrittelisi työn ohessa oppimisen tason ja osaamisen kaiken kaikkiaan. Itseäni tässä esityksessä huolettaa nimenomaan tämä, että me ei oikein tiedetä nyt sitten, minkälaista osaamista me saadaan vankiloihin. Se on kuitenkin sellainen työtehtävä, joka vaatii korkeata ammattitaitoa. Tämä on ehkä tämän esityksen ongelmallisin kohta, ja jotenkin toivoisin, että tähän tätä seurantaa tulisi ja ruvettaisiin miettimään sitä, miten tämä työn ohessa opittu voidaan sitten vertailtavalla tavalla todentaa ympäri Suomen samanlaisilla mittareilla ja asioilla. Siihen suuntaan pitäisi mennä. Silloin me voidaan olla varmoja siitä, että meillä on ammattitaitoinen porukka tekemässä tätä erittäin tärkeätä työtä tuolla vankiloissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti on hyvä, että 20 vuotta vanhaa lainsäädäntöä päivitetään ja huomioidaan tämä sähköinen mahdollisuus tehdä näitä asioita, ja ne ovat varmasti kehittyneet todella paljon sinä aikana. Tässä on pari kolme kysymystä, jotka tässä väistämättä nousevat esiin. Täällä nytten siirretään, annetaan maksuaikaa, joka on hyvä asia tietyissä tilanteissa, ja sitten muuntorangaistuksia tehdään, vankilaan määrääminen menee Rikosseuraamuslaitokselle ja annetaan Ulosottolaitokselle näitä vaikeasti realisoitavia asioita. Ne ovat kaikki varmaan sellaisia kysymyksiä, jotka tehostavat niitä toimia. Kun katsoo sitten tämän lain perusteluissa olevaa sakkojen perintäprosenttia, niin siellä liikutaan 90 prosentissa, ja sitten mitä vaikeampaan tilanteeseen mennään, niin perintäprosentit tippuvat 70—80 prosenttiin, ja sitten prosentit putoavat todella pieniksi, 20—30 prosenttiin, kun mennään valtiolle vahingonkorvausten ja muitten osalta tuomittaviin juttuihin. Tämä koko ajan menee siihen suuntaan. Ja sitten tätä toimintaa myös viedään siihen suuntaan, että vankilaan määrääminen menee Rikosseuraamuslaitokselle. Katsoin tässä, että on 3 000—4 000 tapausta, joista 2 000 saadaan sinne vankilaan. Kysyisin nyt näistä. Miten hyvin tämä muutos auttaa myös näitten perintätoimien osalta, koska niitten rangaistusten tarkoitushan on myöskin muistuttaa väärin tekemisistä ja muista, että myöskin huomataan se tilanne? Miten tämä perintäprosentti toimii? Sitten on tämä vankilaan määrääminen: kun nämä lukumäärät ovat näin isoja ja meidän vankilat ovat melko täynnä tällä hetkellä, niin paljonko niistä vangeista on tällä hetkellä näitä sakkorangaistuksessa olevia? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jokainen lapsi on saatettava sillä tavalla elämän alkuun, että siitä voi hyvin lähteä liikkeelle. Nämä ovat erittäin vaikeita tilanteita, kun kodin ulkopuolelle sijoitetaan, tällä hetkellä vuositasolla sijoitetaan noin 17 000 lasta. Nyt kun katsotaan, miten sitä tehdään, niin kävin tuolta Pirkanmaan hyvinvointialueelta läpitte, että kun on laitoshoidossa, niin se on noin 600 euroa vuorokausi ja perhehoidossa noin 140 euroa vuorokausi. Valtaosa on kuitenkin sijoitettu yksityisiin, eli 80—85 prosenttia on yksityisissä hoidossa. Arvoisa ministeri, oletteko antamassa STM:ssä ohjeita siitä, että tätä pitäisi ottaa enempi omaksi toiminnaksi, jolloin myöskin siihen hintatasoon pystytään vaikuttamaan? Markkina ei tällä hetkellä toimi, kun katsoo noita hintatasoja, missä tämän osalta mennään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä on käytännössä teknisestä muutoksesta kysymys — siitä, että siirretään tämä sovittelutoimi STM:stä oikeusministeriön alueelle — niin taustalla on kuitenkin isompikin asia, koska ehkä tämänkin siirron taustalla myöskin se ammatillinen taustaosaaminen näihin liittyviin kysymyksiin on siellä oikeusministeriön hallinnonalalla vähän laajempaa kuin STM:n alalla. Siinä mielessä voi olettaa, että tällä siirrolla myöskin voidaan saada taustatyöhön sitä laatua parannettua ja näitä käsittelyjä tehtyä paremmin. Sitten mielenkiintoista tässä on ollut se, että on myöskin selvitetty sitä, että kun tämä on siirretty oikeusministeriön hallinnonalalle, niin jos tätä sovittelua valtiollistettaisiin ja nyt määrärahakysymyksien takia sitä ei viedä eteenpäin, niin täällä on kuitenkin aika iso määrä ihmisiä tekemässä tätä sovittelua: 1 200—1 500 ihmistä eri vuosina. Puhutaan aika isosta määrästä sovittelijoita tuolla taustalla, ja varmasti erilaisia. Sinänsä uudistus on eteenpäin vietävissä, ja sitä on hyvä viedä eteenpäin. Täällä on tämä organisaatiomuutos, joka liittyy toiseen osaan tätä lakiesitystä. Esityksen taustalta kaivoin vähän lukuja, että sielläkin puhutaan aika isosta määrästä. Jos katsotaan meillä olleita oikeusavun ja edunvalvontapiirien päämiehiä ja käsiteltyjä asioita, niin vuonna 24 edunvalvonnan päämiehiä oli 45 600, oikeusavussa 40 800 ja talous- ja velkaneuvonnassa käsiteltyjä asioita noin pyöreästi 33 100. Eli me puhutaan aika isosta juttumäärästä, mitä täällä menee. Sitten kun katsotaan henkilöstöä sillä taustalla, niin edunvalvonnassa on 633 henkilötyövuotta, oikeusavussa 411 ja talous- ja velkaneuvonnassa 219. Eli me puhutaan aika isosta osasta tätä julkista hallintoa, joka on tämän lakiesityksen taustalla ja liittyy tähän oikeuskäsittelyyn, kun näitä muutoksia tehdään. Kaiken kaikkiaan tässä on kyse organisaation selkiyttämisestä. Toivottavasti saadaan parempaa taustalaatua ja sitten näitä sovitteluprosesseja kehitettyä sillä tavalla, että se ratkoo monia näitä erimielisiä kysymyksiä ja sitten tämä organisaatio tulee parempaan paikkaan ja tulee selkeyttä rakenteeseen. Kannatettava esitys. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on uudenlainen oikeudenkäyntimenettely, niin sanottu vähän kevennetty menettely. Voi sanoa, että nämä ovat niitä arkielämässä tapahtuvia riitoja, kun puhutaan vuokrasuhteesta ja siihen liittyvistä asioista, asunnon kunnosta ja kaikista tämmöisistä kysymyksistä. Ne ovat niitä, joista saattaa tulla riita-asioita, ja niitten käsittelyä on varmasti jo rajoittanut tänä päivänä se, että nämä oikeudenkäynnit ovat tällä hetkellä aika kalliita ja kestävät pitkään. Sen takia tämmöinen kevennetty menettely on varmasti paikallaan. Ehkä iso peruste on myös se, että vuokralla asumisen määrä kasvaa koko ajan. Suhteellisesti ihmiset asuvat enempi vuokralla, kaupungeissa yli puolet alkaa olla jo vuokra-asumista. Siinäkin mielessä on hyvin perusteltua tätä viedä eteenpäin. Tämä 10 000 euroa rajana voi tuntua tässä pieneltä, mutta se on iso rahamäärä yksittäisellä ihmisellä, tavallisella ihmisellä. Siinä mielessä tämä mittaluokkakin on tässä laitettu aika hyväksi, että saa sen helposti käsiteltyä. Sitten tämä kuluriski, jos ei pärjää siinä, on myöskin rajattu, ja nämä molemmat raamittavat hyvin tätä tilannetta. No, sitten jos tätä katsotaan näitten oikeudenkäyntien kannalta, niin voi olla, että näitä juttuja tulee enemmän, mutta toisaalta minä luulen, että tämä myöskin nopeuttaa niitten käsittelyä, kun tässä ollaan menossa aika lailla semmoiseen sujuvaan käsittelyyn. Se, mikä minua tässä huolettaa, arvoisa puhemies, on tämä avustajan rooli. Täällä on nyt avustajamenettelyä kevennetty, ja asianosaisen oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana voi toimia rehellinen ja muuten kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa, joka on muuten toimintakelpoinen ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajattu, voi olla oikeustieteen ylioppilas ja niin poispäin. Mutta se, että käytännössä niitä juttuja ovat siellä oikeudenkäynnissä avustamassa sellaiset henkilöt, jotka eivät välttämättä tunne kaikkia oikeudellisia yksityiskohtia, voi olla semmoinen kysymysmerkki. Mutta toisaalta tämä laajuus on tässä semmoinen, että näin tässä varmasti kyllä oikeutta saadaan helpommin toteutettua, ja kyllä siihenkin kokemusta varmaan monella syntyy. Arvoisa puhemies! Tässä on lakivaliokunta kiinnittänyt huomiota tämän menettelyn suppeaan soveltamisalaan, ja olen samaa mieltä, että tämä nyt on rajattu kuitenkin aika pieneen osaan oikeudenkäynti- ja riita-asioita. Siinä mielessä tämä valiokunnan lausuma, että selvitetään sitä, voisiko tätä laajentaa, toisaalta mahdollistaisi, että tuodaan sinne joitain muitakin asioita, ja ehkä se sitten lyhentäisi meidän oikeudenkäyntikäsittelyjä, koska jutturuuhkaa saadaan purettua sieltä vähän perusteellisemmasta oikeuskäsittelystä. Avustajien oikeudenkäyntikulut ovat nousseet aika voimakkaasti: vuodesta 1995 vuoteen 2019 mennessä ne ovat kaksi ja puoli kertaa suuremmat, eli sekin kertoo, että tämä on kallistunut. Tämmöiset pienet jutut ovat sen takia varmasti jääneet vähän hoitamatta. Kaiken kaikkiaan tämä on kevyempi ja nopeampi tapa käsitellä riita-asioita, ja lopputulos varmaan saadaan näin hyvin aikaiseksi. Tätä kannattaa viedä eteenpäin, ja hyvä, että tämä on yksimielisesti viety eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on valtiovarainvaliokunnan kunta‑ ja hyvinvointijaostossa omana asiana tämä hyvinvointialueitten rahoituksen selvittäminen, miten on tultu vuodesta 2023 tänne vuoteen 26, ja tuosta voi sanoa ihan suoraan, miten tämä miljardimäärä, joka täällä aina heiluu, tämä neljä miljardia, on noussut: hyvinvointialueindeksi on ollut yli kolme prosenttia vuodessa, ja sitten palvelutarpeen kasvu on ollut noin prosentin vuodessa. Eli noin neljä prosenttiyksikköä kun otetaan sieltä 23—25 miljardin budjetista, niin sieltä tulee pelkästään siitä suuruusluokaltaan noin tuhat miljoona vuodessa niitä korotuksia, ja sitten sen jälkeen on vielä alijäämän kattamista ollut. Nämä ovat ihan sieltä vanhasta lainsäädännöstä ja vuonna 23 käyttöön otetusta lainsäädännöstä tulleita lukuja, ja tämä aina tässä unohtuu. Sitä nousupainetta on sitten nykyhallituksen toimesta 600 miljoonalla leikattu. Arvoisa puhemies! Tämä tausta pitäisi aina muistaa, kun tätä katsotaan: Silloin 22, kun tätä on säädetty, ei ole tiedetty inflaatiota etukäteen, ei ole tiedetty kustannuspaineita, ei tiedetty energiakriisin seuraamuksia, kun Ukrainan sota toi sen inflaatiopiikin sinne — niistä ei tiedetty. Sitten tämä alimitoitettu siirto siinä vaiheessa myöskin toi yllätyksiä. Kaikki tiesivät, että tämä vaatii korjaamista. Arvoisa puhemies! Tässä kuitenkin aina vähän väliä tulee esille se, että alueilla pitäisi olla verotusoikeus, ja sitä aikoinaan on selvitetty. Tosiasia on se, että alueilla, jotka nyt saavat enemmän tämän tarveharkinnan pohjalta, olisi ollut vielä suurempi jakovero, olisi ollut korkeat verot, ja ne maksaisivat niistä palveluista siellä vielä enempi kuin mitä tämän yhteisen rahoituksen kautta tässä tulee. Aina kannattaa muistaa, että tämä yhteinen rahoitus, joka tehdään sen tarveharkinnan pohjalta, 4 000:sta 6 000:een asukasta kohden, tulee meidän valtionverotuksen kautta. Siellä on olemassa pääomaveroa, tuloveroa, arvonlisäveroa ja niin poispäin, joista sitä on kerätty oikeudenmukaisesti, ja se on varmasti oikeudenmukaisempi tapa nytten se rahoittaa. Väittäisin, että kuitenkin tästä yhteisesti rahoitetusta mallista on ollut myös se hyöty, että kustannusten nousutahti on pienentynyt siitä, mitä se oli kuntajärjestelmässä. Niin että kyllä tässä myöskin tällaisia tuloksia on olemassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä poliisien reservi on periaatteessa kannatettava ja hyvä asia, koska meidän pitää kaikissa tilanteissa pystyä varustautumaan niin, että meillä on normaalisti poliisitoimintaa olemassa, vaikka normaalit voimavarat eivät niitä pysty silloin tekemään. Reservi on hyvä tapa tehdä sitä ja joustavoittaa tätä poliisien resurssitilannetta. Hyödynnetään sitä osaamista, mitä meillä on poliisiopiskelijoissa ja sitten aiemmin poliiseina työskennelleillä ja eläkkeellä olevilla. Siinä mielessä tämä kokonaisuus on hyvä. Ennen kaikkea, arvoisa puhemies, kannan huolta siitä, että kuitenkin tämä normaali poliisien resurssi, mitä tässä pyritään kasvattamaan siihen 8 000:een tämän vaalikauden mennessä, on se perusta, joka joka tapauksessa meidän pitäisi pystyä toteuttamaan. Tämmöiset reservit ovat poikkeustilanteita varten olevia ratkaisuja. Nyt kun me tarvitaan poliiseja, tämä poliisien määrän kasvattaminen myös takaa erittäin hyvän ja ammattitaitoisen poliisivoiman Suomelle, kun sitä ollaan systemaattisesti viety tällä tavalla eteenpäin. Onneksi edellisen hallituksen aikana poliisien määrää kasvatettiin, ja myös tämän hallituksen aikana, ja se suunta on todella hyvä. Se, että tätä reservipoliisimallia jo kymmenkunta vuotta sitten yritettiin, vain korostaa sitä, kuinka vaikea asia se on ollut silloin tehdä. Nyt tässä on parempi ratkaisu esillä, ja tällä on hyvät läpimenomahdollisuudet kyllä. Arvoisa puhemies! Täällä myöskin esitetään, että ylemmän poliisikoulutuksen ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksia kevennettäisiin ja sillä tavalla muutettaisiin, että Poliisiammattikorkeakoulu voisi ottaa opiskelijaksi myös henkilön, jolla Poliisiammattikorkeakoulu katsoisi muuten olevan riittävät tiedot ja taidot opintoja varten ja jolla olisi Suomessa saatu vähintään kolmen vuoden kokemus poliisina. Mielestäni kokonaisuutena on hyvä, että tätä mahdollistetaan näille niin sanotun pitkän linjan poliiseille, mutta tämä kolme vuotta on mielestäni aika lyhyt aika. Kun täällä aiemmin keskustelussa tuli esille, että sen pitäisi olla vähintään 5—7 vuotta, niin olen samaa mieltä. Ja kun tämä nyt on lähetekeskustelu, niin jättäisin tämän myöskin sitten käsittelyssä huomioitavaksi. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat todella merkittävät asiat nyt vastakkain, kun tätä keskusteluakin kuuntelee, kun meillä puhutaan talousmetsien hyödyntämisestä ja luonnonsuojelusta pesimäaikana. Nämä molemmat tekijät ovat fundamentteja tietyllä tavalla, ja nyt näitten yhteensovittamisesta tässä pitäisi olla kyse. EU-direktiivi tuo tähän nyt meille pakon keskustella tästä asiasta ja laittaa ne rajat, missä kohtaa on järkevää toteuttaa niitä, ja direktiivi antaa meille aika paljonkin ohjeita siitä. Mutta ennen kaikkea, kun tähän tutustuin, niin lausuntopalautteissa on yllättävän paljon näkemyseroja, ja ihan fundamenttisista kysymyksistä, kun katsoo täällä näin. Täällä arvioidaan, että eniten kritiikkiä sai linnuston arviointivelvoite — jossa katsotaan, kuinka paljon niitä on — ja kuinka se tehdään, ja puunkorjuun pitkäaikaiset rajoitusalueet, kuinka laajoja ne ovat ja mihin asioihin siinä vaikutetaan. Pesimäaikana säästettävien rakennepiirteiden turvaamista ja maankäytön ilmoituksiin liitettävää pesimäaikaisten hakkuiden ilmoitusvelvollisuutta pidettiin tarpeellisena, mutta hallinnollisesta taakasta siinäkin taas todetaan. Mutta erityisen iso näkemysero tulee täällä luonnonsuojelulain 82 §:n yleispoikkeussäännöstä koskevasta muutoksesta, jossa metsäala kannatti ja luonnonsuojelujärjestöt ja tutkijat vastustivat. Niin että siellä on isoja näkemyseroja, joita tässä on nyt käsiteltävänä. Toivonkin, että nyt kun tätä käsittelyä täällä meillä talossa tehdään eri valiokunnissa, niin on tämä mahdollisuus, että me voidaan metsiä hyödyntää mutta säästetään luontoa. Tämähän ei ole ainutkertaista, onhan meillä näitä erilaisia luontorajoitteita olemassa, joista ehkä kaikkein tunnetuin on saimaannorppa, joka on suojeltu hyvin tarkasti ja niin poispäin. Siinäkin on tietynlainen taloudellinen rajoite olemassa niille kalastajille, mutta silti halutaan, että tämmöisiä tehdään. Kyllä luonto on monella tavalla ainutkertainen, ja nyt tämä tasapainotus pitää tässä valiokuntakäsittelyssä saada sellaiseksi, että tämä voi toteutua direktiivin mukaisena mutta myöskin niin, että me pystytään näitä molempia elementtejä hyödyntämään: sitä taloudellista puolta ja sitten luontoarvoja. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on meillä edustaja Sarkkisen ja muutaman muun allekirjoittama aloite katsomusopin laajentamisesta perusopetukseen ja kouluun. Itse näen tätä siltä kantilta, että onko lapsille hyvä, että näytetään erilaisuutta ja opiskellaan näitä erilaisia näkemyksiä ja katsomuksia yhdessä ja mietitään, mitä ne ovat, milloin ja mistä ne ovat syntyneet ja mitkä ovat siellä perustat ja arvot ja taustat. Meillä koko ajan yhteiskunta eriytyy vain erilaisiin blokkeihin ja erilaisiin tilanteisiin, ja se ei ole hyvä yhteiskuntakehitys. Jos lapsesta lähtien se eriytyminen koko ajan on siellä mukana ja koulu sitä vielä vahvistaa, niin ei varmasti tavallaan sitä ymmärrystä ja sivistystä ja toistensa hyväksymistä synny. Mielestäni tässä taustalla on aika pitkälti tämä ajattelu, että me yritämme ymmärtää toisistamme vähän enempi kuin sillä, että me teemme joitain asioita vain omissa oppimis- ja luokkayhteisöissä. Mietin tässä myös sitä, kun meillä on tässä nyt opetusministerinkin kanta olemassa ja tiedetään, mitä tässä on tapahtumassa valmistelun osalta tai ainakin selvitysten osalta, ja kysyisin edustaja Sarkkiselta nyt tässä yhteydessä, että miten tämä on ratkaistu muissa Pohjoismaissa. Kun meillä on samanlainen kulttuuriperintö Pohjoismaiden kanssa ja täällä salissa aika usein viitataan siihen, että me kuulumme tähän pohjoismaiseen yhteisöön, niin miten tämä käytännössä on ratkaistu? Sitten toinen asia, joka tässä pohdituttaa, on se, että sekään ei ole kyllä hyvä kehityssuunta, että me viemme radikalisoituvaa koulutusta tuonne kotiin. Sieltä ei hyvä seuraa, ja parempi olisi, että ne lapset olisivat yhteisessä opinahjossa ja yhteisillä tunneilla, ja saataisiin siitä yhteisiä kokemuksia aikaiseksi, ja kavereita. Tässä mielessä tässä on monta tällaista näkökulmaa, koska pitäisi madaltaa näitä kulttuurien välisiä raja-aitoja. — Kiitos. [Mai Kivelä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Meillä varmaan kaikilla on lähipiirissä lapsia ja nuoria, ja nähdään, kuinka he uppoutuvat siihen kännykän maailmaan ja niihin peleihin ja kaikkiin muihin. Tässähän tuleekin aika iso vastuu myös vanhemmille näitten osalta, koska myöskin oma esimerkki, miten kännyköitä käytetään, heijastuu sinne lapsiin. Tavallaan tämä tästä esityksestä vähän jää taka-alalle, ja se on yksi osa kuitenkin tätä ilmiötä, miksi tämä leviää näin voimakkaasti. Vanhempia ei pidä syyttää tästä, mutta se oman esimerkin näyttäminen on tässä aika tärkeää, ja sitten se, kuinka paljon se lapsi on vuorovaikutuksessa muitten lasten kanssa ja keskenään vanhempien kanssa, kun tätä somea käytetään aika paljon. Se kyllä heijastuu varmasti lapsen kehitykseen. Arvoisa rouva puhemies! Kun lapsella on näitä sosiaalisen median välineitä, niin totta kai sinne kertyy aika paljon sellaista tietoa, henkilökohtaistakin tietoa, minkä ei ole hyvä olla muilla, ja sekin aiheuttaa ehkä myös sitten semmoisia mahdollisuuksia, joissa erilaiset tiedon hankkijat ja välittäjät sitten käyttävät tätä tilannetta hyväkseen. Lapsi ei ole kehittynyt vielä sillä tavalla, että voisi arvioida niitten oikeellisuutta ja muuta. Eli kyllä tässä on aika paljon semmoisia ilmiöitä, jotka haittaavat lapsen kehitystä. Siinä mielessä tässä, mitä muualla tehdään — täällä on Australia esimerkkinä, ja Tanskassa on ja Ranskassa on esityksiä näitten osalta, miten tätä rajoitetaan — ja sitten kuinka paljon lainsäädännöllä rajoitetaan näitä digijättejä, jotka näitä mahdollistavat, EU:nkin pitäisi olla laajemmin mukana, koska sillä on oikeat välineet sitten puuttua tällaiseen täällä koko EU-alueella. Siinä mielessä, kun nyt tätä lakiesitystä tuolla jatkossa käsitellään, toivoisin tälle puolelle ehkä pohdintaa vielä lisää, mitä saadaan tuolta muitten kokemuksista, ja sitten EU:n mahdollisuuksista vaikuttaa näihin digijätteihin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Eerolalle hyvästä esittelystä niistä ydinmuutoksista, mitä tähän on valiokuntakäsittelyssä tullut. — Kiinnostavaa on tämä työskentely eri viranomaisten välillä, jossa täällä hallintovaliokunta on kiinnittänyt mielenkiintoisella tavalla huomiota siihen, mitä voidaan tehdä siellä prosessin aikana, kuinka tutkintajohtajan tulisi neuvotella syyttäjän kanssa siitä, mitä asian valmisteleminen syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä varten edellyttää tutkinnassa. Mielestäni se on ihan ydinasioita, kun mietitään sitten, että yritetään saada oikeudenkäyntiä sujuvoitettua ja tutkitaan oikeita asioita, mitkä ovat käsittelyn kannalta olennaisia. Sitten myöskin jos päätetään jättää syyttämättä, täällä sitä perusteluvelvoitetta ehdotetaan kevennettäväksi. Täällä itse prosessissa tehdään näitä kysymyksiä. Sitten on näitä aikataulujen osalta olevia muutoksia, jotka liittyvät siihen, että voidaan tehdä kirjallisia käsittelyjä ja keventää ilmoitusmenettelyjä. Nämä kaikki ovat kannatettavia, ja tässä käsittelyn aikana niihin on tullut hyviä tarkennuksia, ja tämä on yksimielisesti kaikissa vaiheissa mennyt eteenpäin. Kun meillä rikollisuus monimutkaistuu ja kansainvälistyy ja kaikkea muuta tulee tilalle, niin me joudutaan tekemään paljon, että me pystytään nämä koko asiat käsittelemään niin kuin ne oikeusvaltiossa kuuluu käsitellä, ja tässä pidetään huolta siitä, että nämä tulevat kuitenkin käsiteltyä asianmukaisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Voisi sanoa, että vihdoin tuli esitys, joka pidensi alijäämän kattamisaikaa. Tässä on ollut aika monia vaiheita. Vähän reilu vuosi sitten taisi olla niin, että puhuttiin, että ei tasoiteta ja anneta alijäämän kattamisaikaa. Sitten tuli vaihe, että niille, jotka tekivät ylijäämää, annettiin 28:aan. Sitten tuli kolmas vaihe, jossa annettiin kattamisaikaa sellaisille, joiden on mahdollista päästä siihen suunnitelman kautta, ja nyt sitten tämä neljäs vaihe. Oppositio on aika pitkään puhunut siitä, että hyvinvointialueille pitäisi antaa aikaa tasapainottaa talouttaan ja toimintojaan. Se, että tässä on näin monen polun kautta menty, on tehnyt hyvinvointialueilla sen, että aika moni hyvinvointialue on aikamoisessa yt-kurimuksessa ollut tässä matkan aikana, kun on yritetty päästä näihin alkuperäisen lainsäädännön tavoitteisiin. Jo silloin vuodenvaihteen 23—24 tuntumassa täälläkin monet puhuivat siitä, että pitäisi olla enemmän aikaa — muun muassa SDP. Eli tässä on yritetty viestiä, ja nyt vihdoin viimein tämä kattamisaika alkaa olla siellä tasolla, missä on aikaa, mutta tämä prosessi on ollut aika kivulias tähän mennessä. Tämän osalta täytyy muistaa se, että kuitenkin alueiden väliset erot ovat aika isoja, ja ne tulevat sieltä palvelutarpeesta. Meillä on rahoitus esimerkiksi tänä vuonna keskimäärin 4 850 euroa per asukas. Pienimmillään se on 4 052 euroa per asukas, se on Länsi-Uudellamaalla, ja suurimmillaan se on 6 055 euroa per asukas, ja se on Etelä-Savossa. Eli siinä nähdään tämä noin 2 000 euron tasoero näissä palvelutarpeissa. Se kertoo siitä, että tämä päälinja täällä taustalla rahoituksessa ja tarveperustaisuudessa on kohtuuhyvin kohdallaan. Siihen sitten liittyvät nämä alijäämän kattamistoimenpiteet ja sitten hienosäädöt siinä, kuinka näitä diagnooseja ja muita tehdään. Niihin on tullut nytten hyviä uudistuksia kahden vuoden keskiarvossa, eli ne eivät niin nopeasti heittele. Tätä on kyllä korjattu, ja niin on ollut tarkoituskin. Tässäkin on yksi esitys, joka nyt sitten antaa hyvinvointialueille lisäaikaa, ja tässä mielessä ollaan päästy eteenpäin. Se, mikä täällä vielä tulee aika monen hyvinvointialueen toimesta, on se, että aika moni joutuu arviointimenettelyyn. Sen osalta toivoisi sitten erityisiä ratkaisuja myöskin näille, koska siellä tehdään aika kipeitä ratkaisuja koko ajan. Toivoisin, että hallitus harkitsisi näihin jotain erityistoimenpidettä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Pitää vielä tähän loppuun käyttää puheenvuoro siitä, miten meillä on tämän ydinenergian ympärille syntynyt aika paljon osaamista, niin käyttöosaamista kuin myöskin valvontaosaamista. Säteilyturvakeskus on ihan maailmanluokan valvoja ydinenergian käytön osalta, ja heidän ammattitaitoaan käytetään muuallakin maailmassa. Tämä on myöskin sillä tavalla pantava merkille, että me ollaan rakennettu tähän ympärille tämä koko klusteri — tai ekosysteemi, niin kuin nykyään sanotaan — joka liittyy tähän myöskin tältä osin, ja se on erittäin tärkeä asia. Toinen kokonaisuus liittyy tähän loppusijoittamiseen: Meillä on Onkalo tuolla Olkiluodossa. Meillä on tiivis kallioperä, ja sitten meillä on osaamista sillä alueella. Maailmanluokasta me ollaan ensimmäisiä, jotka ovat saamassa sijoitettua jätteet tuonne kalliomaaperään hyvin ammattitaitoisesti ja sillä tavalla, että ne ovat siellä turvallisesti vuosisatoja, ja sillä tavalla estetään niitten käytettyjen polttoaineiden leviämistä. Meillä on tätä osaamista tullut ydinenergian ympärille aika paljon, ja minä luulen, että tästä voi myöskin tulla vientituote muullakin tavalla kuin sillä lailla, että me käytetään. Se on se kokonaisuus, jota pitää tässä yhteydessä huomioida tämän turvallisuuden ympärillä ja sitten myöskin tämän sijoittamisen ympärillä. Sitten jos ajatellaan, että meillä on ollut venäläisiä voimalaitoksia Loviisassa ja sitten on ollut ranskalainen ja sitten ruotsalaisia voimalaitoksia tuolla Olkiluodossa, niin näitten kaikkien sijoittaminen tänne on tuonut sitä insinööriosaamista, ja me ollaan se turvallisuus- ja suojausosaaminen rakennettu näihin kaikkiin, mikä on myös sellaista kokonaisuutta, jota ei tässä aikaisemmin ole oikein osattu nostaa riittävästi esiin. Luulen, että nämä tulevat olemaan isossa huudossa vielä maailmalla. Arvoisa rouva puhemies! Nämä mahdollisuudet Suomen kilpailukyvylle: Meillä on puhdasta energiaa, ja tämä on välttämätön edellytys, että me pystytään sitä tekemään. Tässä puhutaan lämpöenergiasta ja sitten isommissa ratkaisuissa myöskin sähköenergiasta laajassa mielessä. Kun me saadaan se perusenergia riittävälle tasolle, niin me uskallamme ottaa tänne datakeskuksia ja teollisuutta, ja he saavat puhdasta energiaa ja saavat siitä kilpailuetua myöskin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä vähän ydinvoiman muistelua, kun olin silloin paikalla, kun tämä ensimmäinen ydinvoimalaitos laitettiin. Olin 12 vuotta ydinvoimalaitoksessa töissä, ja tämä on lämmin aihe meikäläiselle, kun on saanut olla tekemässä Suomen sähköhuoltoa sielläkin päässä. Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun ensimmäisiä ydinvoimalaitoksia rakennettiin Suomeen, niitä tehtiin 25 vuoden käyttöiälle, ja sille ne kustannukset laskettiin. Nyt on 49 vuotta mennyt, ja niitä samoja voimalaitoksia on vieläkin käytössä. Niitä laitteistoja on uusittu ja tehty sillä tavalla, että niitä voidaan käyttää. Ainut asia, joka siellä on se kriittisin asia, on paineaste, jossa se lämpö tuotetaan niissä sauvoissa ja muissa, mitkä siellä ovat uraania täynnä. Se tavallaan on se prosessi, joka on aika stabiili, mutta siellä kuitenkin tätä kammiota, jossa ne ovat, neutronit pommittavat, ja sitä pitää vähän uusia aina välillä. Se on vähän niin kuin kuparia: koputettaessa se kovenee. Tässä on vähän sama ilmiö, ja sen takia sitä pitää aina uusia pikkasen. Arvoisa rouva puhemies! Se, minkä takia pyysin puheenvuoron, liittyy tähän, että nyt kun täällä puhutaan paljon näistä pienydinvoimalaitoksista, niin ne ovat käytännössä lämmöntuotantoon tarkoitettuja voimalaitoksia kaupunkiseuduille ja asutuskeskuksiin, joissa kaukolämpöä tarvitaan. Se tavallaan tuottaa nyt sitten sen tilanteen, että kun meillä on tuotanto noin 35 terawattituntia ja siitä energiapuu ja teollisuuden puujäte kattavat noin 40 prosenttia, niin varmaa on, että tämä alue tulee pienenemään siinä, kun ydinenergialla tuotetaan tätä lämpöä, ja se poistaa kivihiilen ja öljyn ja maakaasun varmaan niistä valikoimista. Niitä ei tarvita, ja ollaan sillä lailla riippuvaisia vain omasta tuotannosta. Nämä Lähi-idän tilanteet, mitkä tässä ovat olleet hyvin esillä, näyttävät erittäin hyvin sen, miksi näin pitää olla. Mitä tämä ydinenergia, tämä puhdas sähkö, Suomelle tarkoittaa, niin tietenkin se tarkoittaa sitä, että me saamme puhtaasta energiasta hyvinvointia, ja se pitäisi pystyä tässä näyttämään. Energia on kuitenkin keskeinen osa meidän teollisuusstrategiaa. Nämä kulkevat käsi kädessä. Mutta ennen kaikkea pitäisi myös huomioida, että suomalaisten kuluttajien ja yritysten on saatava tästä puhtaasta energiasta hyötyä. Tietyllä tavalla sekin kokonaisuus täällä on, koska kun niille asiakkaille tätä toimitetaan, niin me saadaan hinnaltaan ja sitten ympäristön kannalta puhtaampaa toimintaa ja halvempaa energiaa. Tämä on kannattavaa tästäkin syystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on niin mielenkiintoinen aihe, kun tästä on lähipiirissä kokemuksia. Lapsenlapset ovat tämän ikäisiä, ja nyt kun on ollut tuolla perusopetuksessa kännykkäkielto olemassa, niin siitä on vain hyviä kokemuksia, ja siitä palautteesta, mitä siitä saadaan. Tämähän on vain hyvä jatkumo siihen, mitä siellä on tehty. Itse näen kaikkein tärkeimmäksi asiaksi sen, että oppimisympäristö rauhoittuu myös tältä osin. Se on se ydinkysymys tässä, että ne ihmiset ja lapset siellä oppisivat ja kuuntelisivat opetusta ja osallistuisivat siihen vuorovaikutteiseen opiskeluun. Sitten ehkä ne sosiaaliset taidotkin siinä samalla kasvavat, kun joutuu kasvotusten käymään niitä kysymyksiä läpi, ja se on sitten myöhemmässä elämässä erittäin tärkeä asia. Siinä mielessä tämä lakiesitys, joka nyt tässä on, on ihan kannatettava ja sitä kannattaa viedä eteenpäin. Toivottavasti tämä saa myönteisen päätöksen sitten jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! 49 vuotta sitten helmikuussa Loviisan ydinvoimalaitos laitettiin valtakunnan verkkoon, eli vuonna 1977. Olin silloin töissä ja paikalla, kun näin tapahtui. Siinä mielessä tämä on minulle aika tuttu aihe, josta tässä puhutaan. Voi sanoa, että sen jälkeen on aika paljon tapahtunut ydinvoiman osalta. Se ei ole ollut aina näin suosittua kuin se tällä hetkellä on. Tšernobyl 1986 huhtikuussa toi siihen aika lailla oman sävynsä, ja nyt sitten kun katsotaan näitä Pyhäjoen Hanhikiven tilanteita, mitä tässä on tapahtunut, niin tämä ympäristö on tässä paljon muuttunut. Arvoisa rouva puhemies! Tämä 564-sivuinen lakiesityspaketti on todella merkittävä, ja sanoisin, että hyvä päivitys nykyaikaan siitä, mitä ydinenergia meille merkitsee. Siinä mielessä on hyvä, että tämä hallituksen esitys on täällä meillä käsittelyssä. Sitten kun katsotaan tätä ydinenergian historiaa vielä taaksepäin, niin täällä on viitattu siihen tilanteeseen, että jo silloin tehtiin meidän jätteitten osalta se päätös, että ne ydinpolttoaineet, mitä Suomessa käytetään, pitää sijoittaa tänne Suomeen. Se oli aika ennakkoluuloton päätös, ja se on ollut erittäin hyvä päätös. Nyt tällä hetkellä meillä on ydinjätteen sijoittaminen maailman huippua tästä syystä, että sitä on jouduttu koko ajan tekemään. Ja sitten tällä ydinjätteeseen liittyvällä rahastoinnilla, joka kerätään näitten ydinvoimayhtiöitten tuotoista ja ydinvoimalla tuotetusta sähköstä, on myöskin varmistettu, että se pystytään myöskin tekemään. Tätä ei ole monessa maassa. Me ollaan tässä mielessä oltu aika ennakkoluulottomia. Sitten jos katsotaan näitä ydinvoimalaitoksia, niin me ollaan hyvin iso ydinvoimatoimi. Meillä on viisi ydinvoimalaitosta, ja meidän sähköntuotannosta noin 40 prosenttia tulee ydinvoimalla, mikä antaa meille myös valtavasti osaamista näitten ydinvoimaloitten käytön osalta. Historia on osoittanut, että meidän ydinvoimalaitosten käyttöasteet ovat maailman huippuluokkaa, verrataan niitä mihin maahan vain, jotka maailmassa ydinvoimaa käyttävät. Tämä on hyvä jatkumo siihen, että me voidaan viedä tätä eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Nämä ydinvoimalapäätökset ovat aina erittäin pitkiä prosesseja. Se, kun tässä nyt on tätä päätöksentekoprosessia jonkin verran joustavoitettu, siinä mielessä varmaan nopeuttaa sitä. Sitten niihin tiettyihin kysymyksiin, mitä täällä edustaja Tynkkynen toi esiin, kannattaa varmaan hakea nyt vastauksia, koska itse uskon, että tämä perustamispäätös ja perustamislupa on tässä sellainen, joka on se merkittävin asia siinä vaiheessa, ja sitten se lähtee menemään kyllä aika hyvin siitä eteenpäin. Sitten näissä keskusteluissa aika useasti sekoittuu nyt tämä iso ydinvoimalaitos... Me varmaan tarvitaan tähän perusenergiantuotantoon yksi iso ydinvoimalaitos lähivuosikymmenenä, ainakin rakentamisen osalta, jos siihen on taloudelliset edellytykset. Itse en näe, että valtio jotenkin lähtisi tukemaan ydinvoiman tuotantoa niin kuin tuotantona, vaan ehkä valtion rooli on sitten enempi näissä modulaarisissa voimaloissa sen tutkimuspanostuksen ja sen kehittämisen osalta, mutta ei enää sitten, kun sitä tuotantoa tehdään. Se on sen verran kallista tukemista sitten, jos tähän lähdetään. Meidän sähkömarkkina on semmoinen, että se toimii ilman tukia tällä hetkellä kohtuullisen hyvin. Tilanne isojen ydinvoimalaitosten osalta on se, että me tarvitaan niitä. Nyt tämä modulaarinen puoli on erittäin hyvä ajatus. Tässä käytännössä puhutaan nyt lämpövoimalaitosten osalta, koska lähtökohtaisesti vielä kaikki tämä modulaarinen puoli on tehty vain lämmöntuotantoon. Se on yksinkertaisempi toteuttaa kuin sitten se, jos siinä on sähköä ja muuta. Isojen ydinvoimalaitosten osalta meillä on ollut semmoinen ongelma, että se lämmöntuotanto, mikä siitä tulee nyt, menee käytännössä kaikissa näissä mereen. Niiden voimaloiden olisi pitänyt olla jonkin verran lähempänä näitä lämmönkäyttäjiä. Jossain vaiheessa puuhattiin, että Loviisastakin tuotaisiin kaukolämpöputki tänne Helsinkiin, mutta täällä Helsingin päässä ei oltu oikein innokkaita siihen, vaikka se olisi hyvin voitu tuottaa sieltä. Siellä on paljon hukkaan mennyt energiaa, joten kyllä tässäkin mielessä tätäkin pitää sitten miettiä jossain vaiheessa, kun sitten mietitään sitä isomman ydinvoiman tuloa. Eli me tarvitaan näitä voimalaitosratkaisuja, jotka liittyvät tähän meidän perustuotantoon. Ydinvoimalaitoslämmöntuotannossa nämä pienydinvoimalaitokset korvaavat polttolämmöntuotantoa, eli sieltä puun polttaminen varmaan jonkin verran poistuu ja niin poispäin, ja se tulee vielä enemmän puhtaaksi. Tämä sopii meidän tähän isoon sähköntuotantokokonaisuuteen. Meillä on 95—96 prosenttia sähköntuotannosta jo puhdasta. Sitten meidän erityisen iso ongelma on tällä hetkellä se, että meidän sähköntuotanto on aikaisempaan verrattuna enempi sääriippuvaista kuin se on ollut. Meillä on aurinkoa ja erityisesti tuulta paljon, ja sitä ei ollut aikaisemmin, vaan meillä oli käytännössä ydinvoimaa ja hiilivoimaa ja sitten vesivoimaa, ja se oli aika semmoista stabiilia. Nyt meillä on tuotantopuolikin tullut erittäin heiluvaksi, ja sen takia tämmöistä perusvoimaa tarvitaan niin tänne sähköntuotannon puolelle kuin sitten lämmöntuotantoon, jolla me tätä pystytään korvaamaan. Me tarvitaan ennustettavaa sähkön hintaa kilpaillessamme teollisuudesta, datakeskuksista ja muista, ja tämä malli on tässä hyvä. Minulla olisi niin paljon muutakin asiaa, mutta taidan jatkaa vielä seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Aktiivista työvoimapolitiikkaa ei tällä hallituksella juuri ole ollut, ja ne toimet, joita on ollut, ovat olleet aika pienimuotoisia — ihan oikeita otsikoita, mutta toimet aika pienimuotoisia. ”Nuorisosetelikin” on ihan oikea otsikko, mutta se vaikuttaa siinä kohderyhmässä ehkä vain noin viiteen prosenttiin työttömistä. Se on aika pieni määrä siinä. Eli meidän pitäisi saada enempi aktiivisia toimia. Nyt meillä on pitkäaikaistyöttömiä 140 000, joista puolet ovat olleet yli kaksi vuotta työttöminä. Tämä on se ydinjoukko, joka sulaa todella hitaasti. Nyt tarvittaisiin sosiaalisia palveluja, tarvittaisiin terveyden seuraamista ja tällaisia toimia ja lisäksi sitten osaamisen päivittämistä ja osaamisen nostamista, joilla työllistämiskynnys paranisi. Näihin kaikkiin toimiin pitäisi nyt ryhtyä eikä odotella pitkään, koska nyt on kolme vuotta odoteltu näitä toimia ja niitä tarvittaisiin nyt. Eikö niin, ministeri Marttinen?

Arvoisa rouva puhemies! Tulin tänne korokkeelle, kun täällä ei tarvitse koko aika tuijottaa kelloa. Kun seisoo tuolla, niin pitää katsoa aina kelloa niin tarkasti. Arvoisa rouva puhemies! Vielä pari semmoista näkökulmaa, joita tässä ei ole tullut. Kun me rakennetaan tässä nytten kovempia sanktioita ja seuraamuksia, jos tekee tällaisia rikoksia, niin täytyy sitten katsoa, että meillä on se alkupää kunnossa. Siellä esimerkiksi nyt tämä työehtosopimusjärjestelmä on aika isossa roolissa, kun katsotaan, minkälaisilla palkoilla täällä tehdään. Edustaja Satonen hyvin tuossa kuvasi, että Suomessa tehdään suomalaisilla työehdoilla, ja työehtosopimukset ovat niissä keskeisessä roolissa. Sen vuoksi työehtosopimuksen kattavuuskysymys on tässä yhtenä semmoisena isona asiana, se, että me saamme levitettyä työehtosopimuksia laajasti ja saadaan niitten kautta määriteltyä työehdot ja sitä kautta päästään näihin asioihin kiinni. Sitten tässä on myös sellainen näkökulma, että nyt kun tätä käsitellään, niin siellä myöskin syntyy tilanteita, että palkkaturvaan tulee vaatimuksia. Nyt kun tässä tulee todettu syyllisyys, niin silloin henkilölle, joka on menettänyt palkan, palkkaturvassa tätä aikaa pidennetään, että on mahdollisuus saada sieltä palkkaturvasta korvauksia, jos työnantaja ei sitä kykene tekemään. Sitten tämä tuo siihen sellaisen näkökulman, että tämä madaltaa kynnystä, että tästä asiasta puhutaan yhteiskunnassa. Enää pitää madaltaa kynnystä puuttua näihin kysymyksiin, ja se on tässä myös tärkeä asia. Se, mistä tänään ei ole kauheasti puhuttu, on se, että meillä on verrokkimaita tässä aika paljon, ja olisi hyvä katsoa, mitä siellä tapahtuu näitten asioitten osalta. Ja sitten on se, että kun tämä on yli rajan menevää rikollisuutta, yli rajojen menevää toimintaa, niin kuinka paljon tässä pystytään tekemään yli rajojen yhteistyötä. Se alue on näitten asioitten esille nostamisessa myöskin tärkeä. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on tässä tarpeellinen, ja se tulee hyvään kohtaan tässä, kun näitä rangaistuksia kovennetaan ja liiketoimintakieltoja on mahdollista määrätä. Tässä päästään eteenpäin. Sitten tämän osalta voi sanoa, että palkkojen näyttämisessä meillä on vielä töitä, ja niiden näkyväksi saattaminen on tärkeä osa. Itse näen, että työehtosopimustoiminta on tässä mielessä avainasemassa. Sitten kun katsotaan ammattiliittoja — kun edustaja Satonen puhui ammattiliitoista — niin minä tiedän kaksi isoa ammattiliittoa, joissa on ihan yksiköt tätä varten, että ne seuraavat tätä toimintaa ja valvovat näitä ja sillä tavalla auttavat suomalaista yhteiskuntaa myös sillä, että ne verot ja sosiaaliturvat tulevat maksettua, mutta ennen kaikkea ne auttavat niitä ihmisiä, jotka niissä olosuhteissa työskentelevät, ja samalla sitten rehellisiä yrittäjiä, tekevät siitä sellaisen, että puliveivarifirmat eivät pärjäisi. Tämä on tärkeä kokonaisuus tässä näin. Sitten huolta kannetaan työsuojeluviranomaisten ja poliisin resursseista. Toivottavasti poliisi laittaa näitä erikoistoimintoja sellaisiin yksiköihin, joissa tieto jakaantuu, niin ne pääsevät paremmin kiinni, koska tämä on semmoista rikollisuutta, johon on aika vaikea päästä kiinni, ja sitten on se, että se saadaan näkyväksi. Hyvä lakiesitys, ja vielä lisää tarvitaan. Minä luulen, että täällä eduskunnassa kun tätä käsitellään nytten työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunnassa ja sitten lakivaliokunnassa, joka on mietintövaliokunta, niin me saadaan tähän hyvää taustoitusta. Toivon mukaan niitä asioita, joita tässä lakiesityksessä ei ole vielä huomattu, me saadaan vielä täällä korjattua. Sen verran hyvää yhteistyötä tämän osalta on ollut, että toivon, että me pystymme tätä myös yhdessä tarkentamaan niiltä osin kuin se on tarpeellista. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tilanne, joka meillä on tässä edessä, liittyy kuitenkin siihen tosiasiaan, että työperäistä maahanmuuttoa on tullut myöskin näitten elintasoerojen johdosta. Niillä ihmisillä, jotka tulevat niistä maista, on elintaso aivan erilainen kuin täällä. He näkevät tämän mahdollisuutena, ja he näkevät, että he tulevat tänne tienaamaan ja ansaitsemaan eivätkä uskalla sitten vaatia omia oikeuksiaan, kun kuitenkin heidän tulotasonsa on parempi täällä kuin siellä omassa kotimaassa. Tämä on yksi taustasyy tähän, että kaikki ei tule näkyviin. Edustaja Rintamäki tuossa hyvin todisti äsken tarveharkinnan säilyttämistä. Olen samaa mieltä, että sen osalta ei pidä tehdä muutoksia, vaan katsotaan aina, millä alueilla täällä tarvitaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Tällä hetkellä meillä on omastakin takaa yli 400 000 työtöntä, niin että tarve sille ulkomaalaiselle työvoimalle ei kyllä ole kovin suuri tällä hetkellä. Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun tässä puhutaan alipalkkauksesta eli palkkavarkaudesta ja muusta ja sitä verrataan tässä ajattelussa työehtosopimukseen, niin normisitovaan kuin yleissitovaan työehtosopimukseen, ja eroon siihen nähden, niin tämä, mikä tässä on jäänyt vähän taka-alalle, on se, miten saadaan näkyviin se, että työ, joka on kokonaisuus, ja siitä saatava palkka vastaavat toisiaan. Tämä työehtosopimus on tässä mielessä iso asia. Siihen liittyy sitten tämä tulorekisterin käyttö. Tässä tulorekisterissä on meillä semmoinen tilanne, että sinne pitää ne tiedot ilmoittaa, mutta niitä voidaan korjata. Se korjaaminen voidaan tehdä useammankin kerran, ja se vääristää vähän sitä tietoa, sitä, mikä siellä on oikeata tietoa ja mikä väärää. Sen vuoksi myöskin tämä tulorekisteri olisi tässä pitänyt käydä läpi niin, että myös sen osalta, jos siellä on vääriä tietoja, näitä sanktioita tulisi. Sitten meillä on tämä yleinen alipalkkauksen tilanne, että kun työehtosopimuksen alle maksetaan ja jos sitten siitä jäädään kiinni ja se löydetään, niin ei siitä työnantajalle minkäänlaisia sanktioita tule. Työnantajan pitää maksaa se erotus, ja asiat on sillä käsitelty, vaikka olisi kuinka tietoisesti vienyt tätä palkkaa työntekijöiden puolelta. Tässä on vähän tämmöinen tilanne, että tämä pitää hoitaa oikein. Arvoisa rouva puhemies! Mitä muuta tarvitaan? Täällä on tullut alipalkkaus ja järjestöjen kanneoikeus. Järjestöjen kanneoikeus on tietyllä tavalla tärkeä. Se auttaa niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä omia oikeuksiaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun sanotaan, että miksi ette tehneet edellisellä kaudella, niin täytyy sanoa, että tällä kaudella pitäisi sanoa, että miksi olette tehneet juuri tuollaisia lakiesityksiä, muun muassa paikallisen sopimisen osalta, joka edesauttaa sitä tilannetta, että työntekijät, jotka tulevat tuolta maan rajojen ulkopuolelta, eivät tiedä oikeuksiaan silloin, kun paikallista sopimista tehdään. Tämä on minusta ollut paikallisen sopimisen osalta aika iso asia. Kyllä tässä voidaan syyttäviä sormia, tai mitä tämä nyt sitten onkin, osoittaa eri tahoille. Ongelma on ollut pitkään, ja siihen on koko ajan haettu erilaisia ratkaisutapoja. Pääsyy on aika monessa tilanteessa se, että he eivät tiedä omia oikeuksiaan, kun he tänne tulevat. Kanneoikeus on yksi tapa, jolla asia järjestetään. Norjassa on palkkavarkaus kriminalisoitu, ja se perustuu siihen, jos työehtosopimuksesta poiketaan sillä tavalla, että he pystyvät sen näyttämään. Näitä tapoja on kyllä olemassa. Toivotaan, että me päästään tässä yhteisymmärryksessä eteenpäin, niin kuin tämänkin lain osalta näyttäisi olevan.

Arvoisa rouva puhemies! Harmaan talouden torjuntaohjelmia on ollut meillä vuodesta 1996 saakka, ja jokaisella hallituskaudella on aina pala viety eteenpäin. Kun rikollisketjut menevät aina siellä edellä, niin meidän pitää koko ajan tätä lainsäädäntöä ja muuta päivittää ja viranomaisyhteistyötä lisätä. Tässä on siitä kysymys, ja tämäkin on erittäin tärkeää. Myös täytyy muistaa, että nyt kun tämä torjuntaohjelma on tälle kaudelle tehty, niin myös seuraavalla kaudella pitää olla torjuntaohjelma ja pitää viedä tätä asiaa eteenpäin. Me emme saa tässä jäädä laakereillemme lepäämään. Arvoisa rouva puhemies! Kirjailija-toimittaja Paavo Teittinen teki hyvän kirjan, joka nosti tämän taas hyvin kansakunnan puheisiin ja myöskin tietoisuuteen, mikä on hyvä asia. Ammattiliitot ovat tästä harmaasta taloudesta puhuneet todella paljon, ja täällä vanhemmat muistavat Markku Hirvosen Verohallinnosta, joka laittoi silloin 90-luvulla tätä asiaa liikkeelle, ja sieltä asti tätä on tehty. Tämä on semmoinen ilmiö, jossa yhteiskunta menettää paljon veroja ja sosiaaliturvamaksuja ja muita asioita, ja sitten epäterve yritystoiminta saa jalansijaa ja rehelliset yrittäjät jäävät taka-alalle, ja ennen kaikkea ne palkansaajat, jotka tästä kärsivät, eivät saa oikeita palkkojaan siihen työhön nähden, mitä on tehty. Arvoisa rouva puhemies! Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvien rangaistusten kiristäminen on todella hyvä asia, ja sitten todella hyvällä katson tätä, että tämä liiketoimintakielto on tähän tuotu mukaan, koska kun sen oikeushenkilön eli yrityksen tilanne on myöskin tässä mukana, silloin tulee tämmöinen ennalta ehkäisevä lainsäädäntö tässä eteen, koska rangaistusten kiristyminen tuo mukanaan sen, että tällaiselle tielle ei kannata lähteä ja sieltä seuraa sitten aika paljon semmoisia ongelmia, joita on vaikea myöhemmin kääntää toiseksi. Eli tämä on tässä hyvä kokonaisuus. Sitten tässä lakiesityksessä, kun lähdetään siitä, että päästään tämmöisen kiskontatilanteen ja törkeän kiskontatilanteen ja muun näyttämiseen, tämä työsuhteen tunnusmerkistö pitää saada näkyväksi. Eli siellä katsotaan, onko oikea työnantaja, onko siellä palvelutarjonta sillä tavoin, että se on laajaa ja menee muihinkin asioihin, onko alvit hoidettu, ovatko rekisterit kunnossa, onko yrittäjävakuutukset tehty ja muuta, niin että se kokonaisuus tulee, ja sitten se työntekijän aseman avaaminen on myös siellä. Tässä mielessä tämän lähtökohdan pitää tulla esiin, ja se tässä lainsäädännössä on myös tuotu esiin. Sitten kun tätä ruvetaan vertailemaan tietokantoihin, niin me päästään tästä eteenpäin, ja silloin me katsotaan, syntyykö siellä tämä palvelussuhteen tunnusmerkistö. Meillä on erilaisia kevytyrittäjiä ja pakkoyrittäjyyttä, ja sitten on alistetussa asemassa olevia tilanteita, niin että tässä pitää päästä eteenpäin ja sillä tavalla näyttää tämä lähtötilanne oikeaksi. Vaikka näitä rangaistuksia on nyt kiristetty ja ollaan tässä kiristämässä näitä toimenpiteitä, niin tässä on koko ketju, miten tätä sitten tehdään, ja täällä alkupäässä pitää päästä siihen työhön kiinni. Siellä pitää viranomaisresurssien olla riittävän isot niin työsuojelun puolella kuin poliisin puolella, ja sitten tässä prosessissa tulevat Syyttäjälaitokset ja muut mukaan ja tätä pitää tarkastella koko loppupäähän asti. Tämä kokonaisuus vielä tässä vaatii meiltä lisää. Täällä puhutaan aika paljon ulkomaalaisista työntekijöistä ja ulkomaalaisiin kohdistuvista, ja se kohderyhmä varmasti on tässä isolta osalta olemassa, mutta kyllä tämä kotimaisiakin toimijoita koskee. Kun katsoo tätä lakiesitystä, kuinka kiskontatapauksia tässä on ollut ja kuinka ajankohtainen tämä on, niin nämä tapaukset ovat nousseet sieltä vuodesta 2014 vuoteen 23 moninkertaiseksi. Tässä mielessä lain perusteluissa näkyy hyvin se. Sitten myös ihmiskaupassa on ihan sama tilanne, kuinka on esitutkintaan tuotu asioita ja kuinka paljon niitä rikoksia on syyksiluettu, eli niissä on kasvua merkittävästi. Tältä osin tätä työtä täytyy viedä eteenpäin. — Arvoisa rouva puhemies, olikos tässä seitsemän minuuttia vai viisi? [Puhemies: Seitsemän.] — Hyvä, saan sitten vielä vähän jatkaa. — Tämän osalta tilanne on tärkeä, että me puututaan nyt semmoiseen ongelmaan, joka on tuolla, ja me ei nähdä ehkä kuin jäävuoren huippu tässä. Toivottavasti tämä vaikuttaa sitten muuhun. Mitä täällä on hyvin kirjoitettu kiskontaan liittyen, niin ehdotuksen mukaan kiskontaan työelämässä syyllistyisi työnantaja tai tämän edustaja, joka käyttämällä hyväksi työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä palvelussuhteen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, eli siihen työpanokseen ja siitä saatuun korvaukseen. Tässä on hyvä luettelo niistä asioista, jotka täällä sisällä ovat, ja sitten kun mennään törkeään kiskontaan, niin se on vielä vahvempaa tekstiä. Molemmissa on sitten rangaistukset perässä. Voi sanoa, että tämä lain teksti on hyvä ja sen osalta varmasti saadaan työkaluja nyt sitten myöskin siellä loppupäässä. — Palaan tähän alkupään työskentelyyn vielä toisessa puheenvuorossa. Kiitos tässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Peltokangasta, valiokunnan puheenjohtajaa, hyvästä ja ytimekkäästä esittelystä tämän osalta. Tässä on taas yksi esitys, josta ollaan hyvin yksimielisiä. Kun tässä kuitenkin työskennellään semmoisten toimintojen parissa, kun rikolliset tahtovat mennä tuolla edellä ja meidän pitäisi yrittää pysyä perässä ja lainsäädännössä ja muussa avata mahdollisuuksia torjua rikoksia ja päästä niitten jäljille, niin tämä on sillä tavalla hyvää työtä, ja sitten kun tämä on tuolla tietoverkoissa, joissa liikutaan, niin siellä pitää päästä liikkumaan myöskin aika lailla jouhevasti, ja tässä mielessä hyvä, ja sitten se, kun tämä ketju on tässä sovittu, miten se menee eteenpäin. Arvoisa puhemies! Kiinnitti tässä lakiesityksessä yksi sana huomiota. Kun täällä tulee maininta, että ”tiedonhankinnan aloittamisesta peitetoiminnasta päättäneen poliisimiehen ratkaistavaksi”. Täällä on joka paikassa ”poliisimies”. Kysyisin, että eikö meillä ole naispoliiseja myöskin. Lainsäädännössä tämä termistö jollain tavalla ehkä pitäisi olla... Täällä on kyllä kaikista muista poliisitehtävistä aika lailla laitettu oikeita termejä, mutta tässä kiinnitin huomiota, kun luin tätä mietintöä. Kysyn edustaja Peltokankaalta: Onko tämä asia ollut jollain tavalla esillä? Tuleeko tähän jossain kohtaa muutoksia, kun sukupuolineutraaleiksi yritetään tehdä näitä termejä? — Vaikka meillä täällä hienosti onkin ”puhemies” ja se käy täällä erittäin hyvin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän Basel kolmosen ja kaiken tämän vakavaraisuussäännön kohdalla, mitä tulee tuolta kansainväliseltä ja EU-tasolta, tietyllä tavalla aina täytyy muistaa, että siellä on taustalla myöskin sellainen tilanne, että pankkisektori on ollut aika huonossa tilanteessa välillä ja kaikennäköisiä pankkikriisejä on tänne tullut. Nämä kaikki säännöt ovat tulleet sitä kautta, että sitä vakavaraisuutta on kasvatettu. Nämä ovat nyt niitä sääntöjä, ja me maksamme nyt sääntöjen kautta. Tavallaan se on myöskin sen kuluttajan ja säästäjän etu, että ne pankit ovat vakavaraisia. Tämäkin puoli tässä keskustelussa ehkä kannattaa muistaa. Ensinnäkin viesti on kyllä meiltä kaikilta — vähän joka puolella Suomea kuuluu se — se, että erityisesti harvaan asutulla alueella mutta myöskin muualla lainansaannin ongelmat ovat olemassa. Siihen liittyy nimenomaan vakuudet ja vakuuksien tasot ja noin poispäin. Sitten kun me ollaan ihmisen elämän perusasioissa — työ, asunto ja sitten se yrittäminen — niin kaikkiin niihin liittyy tämä lainojen ottaminen tai rahalaitosten kanssa toimiminen ja se, miten tämä saadaan toimimaan niin luontevasti, että se edesauttaa elämää ja tuo mahdollisuuksia tehdä eri alueilla Suomessa töitä. Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä: Nyt kun tässä vertaillaan tätä eurooppalaisittain, niin onko meillä jotenkin erityisen iso ongelma, jonka me näemme tässä suhteessa, näihin muihin maihin nähden? Onko siellä samanlaista keskustelua näistä lainansaantimahdollisuuksista ja muista, eli kun teillä on näitä eurooppalaisia yhteyksiä, niin miten se siellä näkyy? Sitten toinen kysymys liittyy tähän joustavuuden elementtiin, joka tässä on mahdollinen: kuinka paljon se auttaa oikeasti näissä lainansaantimahdollisuuksissa jatkossa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä lakiesityksestä. Tämä on ihan tarpeellinen lakiesitys. Täytyy muistaa, että vuodesta 1996 lähtien on harmaata taloutta torjuttu erilaisilla toimenpideohjelmilla ja erilaisilla toimenpiteillä. Tämä on hyvä jatkumo sille työlle. Ensinnäkin tämä rangaistuksen kiristäminen ja liiketoimintakielto: Siitä pidän, että se liiketoimintakielto on täällä mukana. Ongelmana tässä on se, miten päästään... Tämä on tätä käsittelyn loppupäätä, rangaistuksia ja sitä, mutta meidän pitää päästä siihen alkupäähän vielä paremmin kiinni, kuinka näitä saadaan nostettua esiin. Siinä tulevat esiin työsuojelupuolen resurssit, poliisien resurssit ja myöskin näitten rekistereitten tietojenvaihto, esimerkiksi tulorekisterin tietojenvaihto. Siellä nähdään, kuinka tulorekisterissä tietoja käytetään, ja sinne ilmoitetaan väärin niitä tietoja. Se on semmoinen ongelma-alue, joka tässä haittaa tätä työskentelyä, ja niihin pitäisi enemmän puuttua, ja tässä ollaan. Sitten työsuhteen tunnusmerkistö pitää löytyä, ja se on aika monessa jutussa [Puhemies koputtaa] aika lailla vaikea todistaa aina välillä, että siellä on niitä kevytyrittäjyyttä ja muita vaiheita, [Puhemies koputtaa] joita on vaikea näyttää työsuhteisiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen hyvin kuvasi tätä tilannetta, mikä tämän asian ympärillä on. Kyllä voi sanoa, että ymmärrämme hyvin, että on varmasti hyvä, että tätä paperipostin lähettämistä viranomaisilta eteenpäin yritetään vähentää, mutta tiedetään, että sen paperipostin toisessa päässä on sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät käsittelemään niitä tietoja, mitkä tulevat paperilla, paremmin kuin näissä digitaalisissa muodoissa. Tässä mielessä tämä toimenpide, jota nyt viedään tässä ilman henkilön omaa suostumusta eteenpäin, on liian nopea ja suoraviivainen toimenpide, ja tässä mielessä sitä vastaanottavaa päätä pitäisi kuunnella enemmän. Sitä tässä ei nyt tehdä. Me ymmärrämme, että siellä toisessa päässä ovat digitaidot aivan erilaisia, ja se määrä on aika iso, siellä voi olla muistisairaita ja muita ihmisiä. Tässä tulee sellaisia tilanteita, mihin edustaja Viitanen viittasi. Muun muassa kun verottajasta on kysymys, niin siellä on myös taloudellisia kysymyksiä, jotka tulevat sitten vastaan ja jotka heijastuvat. Kun tämä liittyy siihen laajempaan viranomaistoimintaan, jossa Suomi.fi-järjestelmää käytetään paremmin ja enemmän, niin myös siellä, kun käytiin tätä yleislakikeskustelua tämän osalta, tämä sama ongelma tuotiin esiin. Siellä vaadittiin myöskin, että tämmöisistä viesteistä olisi vähintään pitänyt tulla tekstiviestimuistutus, jos asiakas siellä toisessa päässä niin haluaa. Eli tässä on monia tällaisia ongelmia. Ymmärrämme sen, ja varmaan siellä vastaanottavassakin päässä arvioidaan sitä, että jos postin saannissakin on joskus, aika ajoin ongelmia, ja se tulee aika harvoinkin jossain vaiheessa, niin tässä mielessä ei sekään ole täysin aukoton järjestelmä, mutta tämä pakottaa nyt siirtymään sellaiseen järjestelmään, jonka lopputulemassa tulee, niin kuin edustaja Viitanen tässä hyvin toi esiin, monia ongelmia. Siinä mielessä tämä on nytten liian yksioikoisesti viety eteenpäin, ja olisi kuunneltava nyt sitä vastaanottavaa päätä enemmän.

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä erittäin hyvä käsitellä tätä yhteistä selontekoa, joka on meillä käsittelyssä. Voi sanoa, että kun tällainen 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma tehdään, se on hyvä asia, koska tämä on ylivaalikautista työtä. Sen takia tällainen asia on tärkeä. Hyvä, että se syntyi viime kaudella. Nyt sitä pitäisi jalostaa ja viedä eteenpäin. Mehän korjaamme tässä liikennejärjestelmässä vähän myös vanhoja virheitä. Jos pitäisi puhtaalta pöydältä piirtää Suomen tiestö ja rataverkosto, niin ne eivät varmaan olisi tämmöisiä kuin ne tänä päivänä ovat. Me joudutaan niitä asioita tässä varmasti korjaamaan, ja se vaikuttaa tähän meidän tilanteeseen. Kun me ollaan maantieteellisesti iso maa, pieni kansa ja harvaan asuttu, niin tämä tekee meille aika isoja haasteita kaiken kaikkiaan. Arvoisa puhemies! Täällä paljon puhutaan näistä erilaisista hankkeista. Minä nostan nyt yhden hankkeen ihan keskiöön tässä sen takia, että kyllä päärata Suomessa on tämmöinen elinvoimarata ja sen ylläpito on tässä tärkeätä. Meidän pitäisi pystyä viemään Helsingin, Tampereen, Seinäjoen ja sieltä Pohjanmaan kautta Ouluun ja Tornioon asti tätä päärataa. Sen vaikutuspiirissä asuu noin 70 prosenttia suomalaisista, ja 75 prosenttia viennistä on pääradalla kulkevaa. Siinä mielessä näin voidaan sanoa. On isoja liikennemääriä: puhutaan, että Helsinki—Tampere-välillä on kuusi miljoonaa matkustajaa ja Tampere—Seinäjoki-välillä yli kolme miljoonaa matkustajaa. Se on kuitenkin valtaväylä, ja sen ylläpitäminen on tärkeää. Ja jos katsotaan Tampereeltakin ylöspäin, niin se on yksiraiteinen rata siinä ja junat odottelevat ohituksia ja näin poispäin. Siihen meidän pitää löytää panostuksia. Se on semmoinen valtaväylä, joka vaikuttaa koko Suomeen erityisen paljon. Tämä on semmoinen asia, jota me emme voi jättää sivuun. Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu rahoituksesta. Kun näitä rahoituslukuja katsotaan — minä tosiaan kaivoin näitä Väyläviraston lukuja — nämä miljoonamäärät, mitä peruskorjauksiin on laitettu, plus sitten kehittämisraha eivät ole hirveästi muuttuneet 2020-luvulla. Puhutaan siellä puolentoista miljardin luokassa, ja niihin tulee semmoisia 100 miljoonan heittoja. Mutta suuruusluokka on koko ajan se puolitoista miljardia, ja se ei ole valtavasti muuttunut. Tässä on rahoituskanavia käytetty, ja tässä mielessä meidän pitää löytää jatkoon rahoituskeinoja. Se, mitä täällä aina puhutaan, on se, että meidän liikennemäärät ovat kasvaneet. Jos me katsotaan tieliikenteen ja muita verotuloja, niin ne ovat pudonneet vuodesta 2018 noin viiden miljardin tasosta reilusti alle neljään miljardiin, noin 3,7—3,8 miljardiin. Eli me ollaan myöskin liikenteestä otettu aika paljon sitä tulovirtaa, jota me voitaisiin käyttää tieverkon ylläpitoon ja muuhun. Tämä täällä puolella aina jää vähän vähemmälle huomiolle, koska tämä tosiasia on tässä tapahtunut. Me varmaan joudumme tekemään liikennejärjestelmään tai liikenteeseen yleisesti ottaen veroratkaisuja ja valmistautumaan uudistamaan verokertymää, koska jos liikenne sähköistyy, niin sieltä ei enää polttoaineesta tule verotuloja ja muita. Me joudumme miettimään, miten me korvaamme tämän asian jatkossa, koska se on kaikkien etu, että sieltä tulee sitten rahoja, joilla me voimme rahoittaa näitä keskeisiä hankkeita, joita tarvitaan. Kaikki ovat yhtä mieltä, että tämä verkko rapautuu ja siihen on löydyttävä rahaa. Arvoisa puhemies! Vielä tässä nostaisin esiin joukkoliikenteen merkityksen isoilla kaupunkiseuduilla. Siihen tuli semmoinen tilanne, että vaikka keskimäärin joukkoliikenne on hieman kasvanut, niin voidaan sanoa, että Tampereen seudulla joukkoliikenne on kasvanut koronaa edeltävästä ajasta 38 prosenttia. Helsingissä se on pysynyt ennallaan, ehkä vähän laskenut koronaa edeltävästä ajasta, ja Turussa se on noin 6—7 prosenttia kasvanut. Eli meillä on tämmöinen iso muutos tässä tapahtunut, ja nyt siihen tuli tämä alvin neljän prosenttiyksikön nousu, ja se on vaikuttanut lipunhintoihin. Me tarvitaan kuitenkin joukkojen liikkumiseen myöskin tämä huomio, että siitä ei tule kohtuuttoman kallista, koska se on työmatkaliikennettä erittäin paljon. Muuten sitä liikennejärjestelmää ei kasvukeskuksissa voida hoitaa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa ovat tärkeitä, kun alueita mietitään. Toinen asia on se, että ne ovat saavutettavia, ja sitten se, että synnytetään osaamiskeskittymiä. Jos nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, niin alueet kyllä kohtuullisen hyvin pärjäävät, kun nämä ovat niitä ydinkysymyksiä, ja me ollaan ydinkysymysten äärellä, kun keskustellaan tästä saavutettavuudesta. Arvoisa puhemies! Katsoin tästä perusväylänpidon rahoitusta Väyläviraston tilastojen mukaan. Kun katsotaan vuodesta 2020 eteenpäin tähän vuoteen nähden, niin nämä luvut kertovat, että siellä ovat nämä tiet ja radat ja vesiväylät ja liikenteenohjaus noin puolitoista miljardia, 1,48 oli vuonna 2020. Tälle vuodelle arvioidaan, että se on 1,43. Tässä viime vuonna ja edellisvuonna se oli noin 1,5 ja 1,6 miljardia. Eli nämä suuruusluokat ovat täällä puolentoista miljardin luokkaa koko ajan. Kysymys kuuluu, että tässä ei ole tapahtunut mitään isoa hyppäystä näitten lukujen perusteella, [Puhemies koputtaa] ja siitä haastaisin tässä nyt, kun tulevaisuuden kehittämisvuodet näyttävät vielä pienempiä lukuja.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin tärkeä asia. Tämä keskustelukin osoittaa sen, kuinka tätä parlamentaarista keskustelua pitää käydä täällä eduskunnassa. Tämä selonteko nyt tässä vaiheessa kuvaa sitä, minkälaisiin harjoituksiin Suomi osallistuu lähitulevaisuudessa. Ehkä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa on ihan tarpeellistakin, että tällaisia selontekoja tehdään, vaikka tämä vähän raskas menettely onkin. Tavallaan se kertoo muille, missä liikutaan ja missä ollaan mukana. Tässä mielessä se on hyvä. Tähän, mitä keskustelua tässä käydään tästä ydinasepuolesta, voi sanoa, että kyllä ydinasekysymys on sen mittaluokan kysymys, että kyllä siitä lailla pitäisi säätää ja pitäisi lainsäädännössä määritellä, miten niitä asioita käytetään. Se on tavallaan se iso lähtökohta tässä taustalla, mitä tässä keskustelua käydään. Arvoisa puhemies! Kysyisin nyt ihan toista asiaa, joka liittyy tähän henkilöstömäärään. Nyt kun tiedetään, että Suomi tarvitsee henkilöstöä lisää, niin kuinka paljon tämä tuo lisää henkilöstömäärää, kun tässä osallistutaan, ja miten siihen on varustauduttu?

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moneen kertaan puhuttu siitä, kuinka tarpeellinen tämä korjaussarja on, ja tässä on aika monta hyvää korjausta tehty ongelmakohtiin, jotka on havaittu tässä muutaman vuoden aikana, kun Bernerin jälkeen tämä taksilaki on ollut käytössä, erityisesti tämä toimintaympäristön selkeyttäminen ja sitten näitten taksamittareitten ja lupien selkeyttäminen. Samalla pystytään puuttumaan mahdolliseen harmaaseen talouteen, mitä tällä alueella on ollut, ja päästään kiinni niihin ongelmakohtiin. Se, että tässä lisätään kuljettajille koulutusta, on hyvä asia. Mutta itse tässä mietin sitä 21:tä tuntia kuljettajan koulutusta taksin kuljettamisesta, kun me ollaan kuitenkin siellä kuljettajan kyydissä. Se on hyvä alku, mutta toivoisin, että se olisi vähän pitempi, koska kyse on kuitenkin ammattilaistyöstä. Tavallaan tässä mielessä voisi ajatella, että sen koulutuksen pitäisi olla vähän pitempi. Sitten kun katsotaan sitä, että välillä myöskin nämä kielipuutteet ovat siellä näkyvissä, niin toivoisin, että näihin satsataan enemmän. Tämä on semmoinen kysymys, joka itseäni mietityttää tässä. Seitsemän tuntia sitten niille, jotka ovat olleet alalla, on varmasti hyvä kertaus, mutta ajattelisin, että tässäkin tämä tuntimäärä voisi olla vähän pitempi, jolloin saataisiin vähän enemmän opastettua ja koulutettua näitä ihmisiä. Arvoisa rouva puhemies! Tässä oli vielä kysymys saatavuudesta, ja ministeri tässä vastasi, että kun tämä toimintaympäristö selkeytyy, niin saatavuus paranee. Mutta vanhassa taksilaissa oli kuitenkin tietty velvoite hoitaa niitä maaseudun kuljetuksia ja muita, ja nyt tässä ei ole niihin asioihin puututtu. Siitä on ehkä joku muistio ollut tekeillä, ja ehkä siihen sitten jatkossa saadaan vastauksia. Toivoisinkin, että nyt kun tätä lakia käsitellään tuolla valiokunnassa, niin tätä näkökulmaa siellä katsottaisiin, koska tuolla maaseudulla ja tiettyinä ajankohtina myöskin kaupungeissa on vaikea saada taksia. Tämä on sellainen asia, joka meidän pitäisi tässä yrittää varmistaa. Kaikki nämä tunnisteet ja muut lisäävät sitä läpinäkyvyyttä. Ehkä tulevaisuutta tässä pitäisi vielä miettiä, sitä, että uberit ja boltit ja muut systeemit me näihin saadaan sisään. Sitten sekin on kyllä tosiasia, että muun muassa Tampereella kokeillaan näitä itseohjautuvia autoja ja ‑liikkuvia kulkuneuvoja, ja ne tulevat lisääntymään. Ne tulevat lisääntymään myöskin takseissa jossain kohtaa. Tavallaan tässä on tämäkin näkökulma, että sitten tulevaisuusnäkökulmasta meidän pitäisi näitä tässä miettiä, niin ettei me olla sitten taas muutaman vuoden päästä tilanteessa, jossa me korjaamme tätä. [Sheikki Laakso: Ja me mennään taivaallekin!] — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrämme hyvin tämän, että paperipostin määrää vähennetään ja yritetään siirtyä entistä enempi tähän sähköiseen viestinvälitykseen myös viranomaiskäytännöissä. Varmasti se on monelta osin myöskin turvallisempaa, kun katsotaan esimerkiksi Postin tämänhetkistä jakeluaikataulua ja sitten myöskin sitä, kuinka varmistetaan se postin kautta tuleva kirje perille. Se pitää kirjattuna kirjeenä lähettää, jos haluaa lopullisesti varmistua, mutta siinäkin on epävarmuustekijöitä. Mutta selvää on, että nyt kun tämä ensisijaisuusmenettely menee niin, että se menee periaatteessa sen asiakkaan tietämättä, näinpäin tehdään, ja sitten siitä pitää hakea ne poikkeukset. Ja sitten tätä laajennetaan nyt myöskin kuolinpesien, yhteisöjen, yhtymien ja yhteisetuuksien osalta, eli tämä käyttö laajenee. Ehkä yhteisöjen osalta on enempi tätä digiosaamista ja muuta, niin että sen jollain tavalla ymmärtää paremmin. Mutta kyllä tämä yksittäisten ihmisten osalta on aika lailla iso tilanne, jota ei pystytä varmasti hallitsemaan, ja sitten nämä seuraamukset, kun tässä verottamisesta on kyse, voivat olla aika isoja. Tässä mielessä tämä sosiaalidemokraattien, vihreitten ja vasemmistoliiton kanta kiinnittää huomiota nimenomaan tähän näkökulmaan, minkä edustaja Lindén tuossa juuri luki. Eli meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät kykene tätä sillä tavalla tekemään, että he voisivat varmistua näistä posteista. Sitten kun tämä liittyy tähän Suomi.fin käyttöön laajasti, niin sitten se tarkoittaa, että kun sen Suomi.fin on ottanut käyttöön, niin silloin hoituu koko viranomaiskenttä. Vaikka haluaisikin jonkun osan tehdä Postin kautta, niin se ei ole nyt mahdollista, ainakaan minun käsittääkseni, kun näitä katsotaan. Muutama päivä sitten, taisi olla eilen tai toissa päivänä, me kävimme tästä samasta asiasta keskustelua, ja siellä tulivat nämä samat ongelmat esiin, ja nämä duubiot silloinkin esitettiin. Eli tässä on ongelmia. Tämä on hyvä suunta, mutta tässä pitäisi sen vastaanottavan olla ratkaisemassa, kuinka hän haluaa itse ottaa nämä vastaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Entisessä elämässäni jouduin törmäämään tähän kabotaasiliikenteeseen, kun AKT:n kanssa näitä asioita käytiin läpi. Tämä oli sillä tavalla mielenkiintoista, kuinka paljon tätä ulkomaille rekisteröityjen toimintaa tapahtuu Suomessa, ja se on aika tarkastikin määritelty, mitä esimerkiksi tämmöinen kuorma-autonkuljettaja, joka on rekisteröity ulkomaille, voi tehdä: yksi kuormauspaikka, yksi purkupaikka, kun se liittyy siihen matkaan täällä kabotaasiliikenteen osalta; sitten useita kuormauspaikkoja, yksi purkauspaikka, jos purkaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn lopullisen kuorman vastaanottajan luona; ja yksi kuormauspaikka ja useita purkauspaikkoja, jos kuormaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn alkuperäisen lähettäjän toimesta. Nämä on aika tarkasti määritelty, mitä tämä kabotaasiliikenne käytännössä on. Siinä mielessä, kun katsotaan tätä kuorma-autoliikenteen osalta, sitten linja-autoliikenteessä on vähän väljempi tämä kabotaasiliikenne. Nyt sitten, kun täällä lakiesityksen perusteluissa näkyy tämä kabotaasiliikenteen määrä, täällä arvioidaan ensin, että se on noin puoli prosenttia, mutta sitten kun on tehty liikennelaskenta, noin kymmenen prosenttia kuorma-autoliikenteestä on ulkomailla rekisteröityjen toimintaa. Kyllä se kohtuullisen merkittävä osa Suomen liikenteestä alkaa olla, ja siinä mielessä on paikallaan tätä valvontaa ja edellytyksiä tässä laittaa lakiin, että niitä pystytään ehkä vähän paremmin valvomaan. Kysyisin nyt ministeri Ranteelta, joka on esitellyt tätä: kuinka paljon te näette, että tämä vaikuttaa siihen, että me saadaan näitä hallintaan, ja kuinka paljon te arvelette, että tämä kabotaasiliikenne Suomen osalta tulee tulevaisuudessa lisääntymään, kun esimerkiksi Euroopan sisäinen tavarakauppa lisääntyy?

Arvoisa rouva puhemies! Taksilain korjaussarja on muilta osin erittäin hyvään suuntaan mennyt sinänsä, nämä kaikki, mittareitten ja kilpien käyttäminen ja koulutuksen lisääminen kuljettajille. Se asia, joka täältä mielestäni puuttuu, on tämä saatavuuskysymys. Maaseudulla on aika monella paikalla saatavuusongelma, ja siihen en löytänyt täältä nyt sitten keskeisiä toimenpiteitä, miten sitä voidaan varmistaa. Toinen asia: kun täällä kuitenkin koulutusta lisätään, niin 21 tuntia on aika hyvä määrä, mutta ehkä aika lyhyt määrä. Ja kun aika moni meistä käyttää taksia, niin varmasti täälläkin, pääkaupunkiseudulla, on huomannut, että kielitaito olisi ehkä joskus paikallaan. Kysyisin: kuinka paljon näissä koulutuksissa sitten tähän kielitaitokysymykseen mennään, koska osoitetta ja muuta pitää laittaa? Pääosin tämä menee oikeaan suuntaan ja korjaa paljon niitä vanhoja virheitä, mutta tämmöisiä vielä halusin tarkentaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä tuli kysymys mieleen. EU:n tekijänoikeusdirektiivin periaatteiden mukaan alustojen tulee hankkia lupa tekijöiltä heidän teostensa hyödyntämiseen ja maksaa tästä oikeudenmukainen korvaus. Kiinnostaakin nyt tässä yhteydessä, kun ministeri on paikalla, kysyä, miten Euroopassa tämä direktiivi on laitettu täytäntöön, ja poikkeavatko eri maissa käytännöt näitten osalta, koska se varmaan viitoittaa myöskin sitä Suomen tietä, minkälaisia asioita me tässä huomioimme, kun tätä lainsäädäntöä toivon mukaan tässä teemme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on täällä erittäin ajankohtainen aihe käsittelyssä, ja kiitän keskustelualoitteen tekijöitä, että tätä saatetaan tänne eduskunnan keskusteluun. Ensinnäkin on tietenkin kysymys siitä, kelle kuuluu kulttuurialalla ja taiteessa ja muilla luovilla aloilla ammattilaisten työ ja kuinka heille varmistetaan tämmöisessä tilanteessa se kohtuullinen korvaus siitä luovasta työstä, mitä he ovat tehneet. Tässä tilanteessa usein unohtuu sekin — eikä se tässäkään keskustelussa hirveästi ole tullut esiin — kuinka heikossa asemassa yksittäiset taiteilijat tai muut luovan alan ihmiset ovat tällaisessa tilanteessa, kun sitä heidän tekemäänsä luovaa työtä on siirtynyt tuonne tekoälyn piiriin ja sitä jaetaan sitten ilman sääntöjä. Tämä näkökulma tässä pitää tuoda esiin. Sen vuoksi tarvitaan ylikansallista sääntelyä, avoimuutta ja sitten ehtoja, miten tämmöisiä sisältöjä käytetään. Sääntely on tässä tärkeätä, ja kysynkin ministeriltä: mitkä ovat ne ensimmäiset keinot, millä tätä tehdään?

Arvoisa puhemies! On pakko korjata tämä tulkinta. Näitten pätkätöiden, joista tässä perusteettomista määräaikaisista puhuttaessa puhutaan, jälkeen voi myös tarjota perustellusta syystä määräaikaisia työsuhteita. Jos tuo on se tulkinta, mitä ministeri äsken sanoi, niin me mielihyvin otamme sen vastaan, sen, että se koskee vain toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita — se ei valitettavasti näy täällä lakiesityksessä. Orpon hallitus on heikentänyt työntekijöiden työsuhdeturvaa, romuttanut ansiosidonnaisen turvan, leikannut sosiaaliturvaa, vaikeuttanut työnaikaista opiskelua, heikentänyt työllisyyttä ja lisännyt työttömyyttä, ja sama kuritus jatkuu tässä lakiesityksessä: lisätään epävarmuutta erityisesti nuorille, naisille määräaikaisia työsuhteita lisäämällä. Työpaikat syntyvät tarpeesta työllistää, kulutuksen kasvusta, palvelutarpeesta, investoinneista. Ensin pitää olla syy palkata ihminen. Arvoisa ministeri Marttinen, tulosten perusteella olisi korkea aika tarkistaa linjaanne ja keskittyä [Puhemies koputtaa] työpaikkojen synnyttämiseen tällaisten lakiesitysten sijaan.

Arvoisa rouva puhemies! Nimi mainittiin, ja ajattelin muutaman sanan kommentoida. — Tuossa katsoin maatilojen määrää: 1952 maatilojen määrä on ollut 330 000, 1995 se on ollut noin 100 000 — 30 vuotta sitten — ja nyt se on noin 37 000. Eli näkee sen valtavan muutoksen, mikä tässä on tapahtunut vuosien aikana. Edustaja Mäenpää tässä hyvin kuvasi sitä, että tilojen koko on kasvanut ja määrä vähentynyt, ja näin juuri on käynyt, mutta se on tuonut sinne myös semmoista kehitystä, että myöskin se toimintatapa on tietyllä tavalla ammattimaistuneempi, miten niissä yrityksissä tehdään, ja sillä tavalla sitä on pystytty pitämään yllä. Tämä on ollut vääjäämätön, markkinoidenkin ohjaama kehitys, mitä tässä ympärillä on tapahtunut. Tässä mielessä nämä rakennemuutokset ovat. Miten hyvin me pystytään vastaamaan sitten siihen tilanteeseen, että maatilojen määrä ei tästä enää putoa, koska se alkaa olla sellaisella tasolla jo, että meillä ei pystytä pitämään sitä ammattitaitoa, joka maanviljelyksessä on tarpeellista? Tässäkin mielessä pitää kantaa siitä puolesta huolta. Kun tässä on kumminkin koulutukseen ja osaamiseen aina aika paljon satsattu, niin myös näitten ihmisten, jotka siellä tekevät, pitäisi se osaaminen pystyä sen tilanhoidon yhteydessä ylläpitämään. Tämäkin osio on tässä tärkeässä roolissa. Tällaisista asioista meidän pitää puhua täällä kanssa, koska ei muuten se yritystoiminta pysy ja siirry isältä tai äidiltä tyttärelle ja pojalle. Kyllä se tilanne on aika paljon niin, että siihen pitää vihkiytyä, kun on nämä yrityskoot ja niistä tulee entistä enempi osakeyhtiöitä ja tämäntyyppisiä toimintoja. Eli kaikilla meillä on yhteinen tavoite, että me pidetään maaseutu asuttuna ja elävänä. Se on meidän raaka-aineen lähde ja ruuan lähde, ja sitä meidän pitää vaalia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon äskeiseen puheenvuoroon, minkä edustaja Garedew puhui: Kuitenkin tosiasia meillä on tässä maaseudun osalta, koulujen osalta se, että meidän syntyvyys oli viime vuonna 46 000, ja sitten kun katsotaan meidän kouluverkkoa, niin väkisinkin meidän kouluverkossa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi toisen asteen aloituspaikkoja meillä on 76 000. Voi katsoa, että kun tämä mittasuhde-ero on näin iso, niin me joudumme kouluverkostoa joka tapauksessa käymään läpi. Se koskee myös kaupunkiseutuja, ja se koskee myös maaseutua. Tämä on meillä iso haaste, ja se aina tässä kannattaa pitää mielessä, että meidän pitää nähdä tämä iso muutos. Sitten jos katsotaan maaseudun palvelurakennetta, niin kyllä hyvinvointialueet pystyvät liikkuvia palveluja järjestämään paremmin kuin aiemmin on pystytty. Toivonkin, että hyvinvointialueet lähtevät siihen suuntaan, että niitä hammaslääkäribusseja tai vastaavia menee sinne koulujen pihoihin ja katsovat lasten hampaat, ja eläkeläisten terveydenhuoltoa pystytään tekemään liikkuvilla palveluilla ja muilla. Eli tätä meidän rakennetta, millä niitä yhdenvertaisia palveluja tarjotaan ympäri Suomea, on tässä kehitettävä. Sitten jos katsotaan näitä meidän palveluja, hoivapalveluja, siellä on paljon ikäihmisiä, niin että kyllä varmasti pitää miettiä tämän kotitalousvähennyksen kohdentamista hoivapalvelujen suuntaan. Kun sitä on nyt pienennetty, niin olisi varmaan ehkä ollut syytä katsoa sitä yhtenä tapana, jolla niitä pystytään tarjoamaan. Se olisi semmoista pienyrittäjyyttä sitten mahdollistanut siellä maaseudulla ja niin poispäin, niin että kyllä näitä keinoja nykyiselläkin hallituksella olisi ollut näitä asioita katsoa ja sitä kautta viedä niitä asioita eteenpäin tämän osalta. Maaseutupoliittinen selonteko on tässä todella hyvä, ja kun katsoo sivulla 26 olevaa kokonaisuutta, niin meillä on monta politiikkalohkoa, joilla voidaan vaikuttaa sinne maaseudun alueitten toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin elää siellä maaseudulla, koska se on meidän kaikkien etu. Minä olen itsekin maalta lähtöisin hyvin pienestä, tuhannen asukkaan kunnasta, niin että minä tiedän, mitä maaseudulla on. Silloin siellä oli 2 000 asukasta, nyt siellä on vain tuhat asukasta. Minä tiedän, minkälaista on asua maalla, ja arvostan sitä erittäin paljon. Meillä kaikilla taitaa juuret olla enemmän ja vähemmän maaseudulla, koska Suomi on kaupungistunut vasta aika myöhään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsittelyssä valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko, ja se on sinänsä erittäin tarpeellinen, koska on todella pitkä aika tästä edellisestä ja siitä, kun tätä on täällä salissa käsitelty. Arvoisa rouva puhemies! Ensin lähtevät ihmiset ja sitten palvelut. Tämä on semmoinen polku, mikä tuolla maaseudulla kohdataan hyvin useasti. Se, miten voimme tämän kehityspolun muuttaa, on sitten iso kysymys. Kun katsotaan tätä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä, tulee yhtä aikaa monenlaisia ongelmia: voidaan ajatella julkisen talouden rakennetta, elinkeinorakenteen ja palvelurakenteen muutoksia, ja sitten väestö ikääntyy erityisesti maakuntien reuna-alueilla. Meillä on tällaisia monia yhtäaikaisia haasteita, joihin pitäisi pystyä vastaamaan, ja erityisesti näihin vastaaminen on hankalinta tuolla maaseudulla. No, miten niitä mahdollisuuksia voitaisiin tässä nostaa esiin? Ensinnäkin työpaikka on yksi keskeinen pitovoima, myös maaseudulla. Silloin kun on työpaikka, niin silloin siellä yleensä pysytään ja voidaan ajatella, että sitä elämistä sinne tehdään. Tämä pitäisi mahdollistaa, ja kun täällä aiemmin esillä ollutta työmatkojen verovähennysoikeutta pienennettiin pari vuotta sitten, niin nyt se varmasti heijastuu siihen, että kun työn perässä maaseudulta on yleensä lähdetty vähän pitemmällekin, niin se on vähän hankalampaa tämän johdosta. Arvoisa rouva puhemies! Resurssit ovat maaseudulla. Siellä ovat metsät, ruokatuotanto, mineraalit, luonto ja niin poispäin. Meillä on paljon asioita maaseudulla, ja voisi ajatella, että se on myöskin meidän semmoinen resurssilähde, josta meidän pitää pitää huolta. Se on myöskin meidän energiaomavaraisuutemme keskeisimpiä asioita. Siellä on tuulivoima, siellä on biokaasu, puu, aurinkovoimalakeskittymät ovat maaseudulla, ja tämä on myöskin huoltovarmuuskysymys. Kun siinä mielessä katsomme Suomea, niin maaseutu muodostaa meille tässä erittäin ison resurssiasian, joka meidän pitää huomioida, kun me ajatellaan, miten maata kehitetään. Arvoisa rouva puhemies! Sitten kun katsotaan, voidaanko me tähän jotenkin yhteiskunnassa vaikuttaa, niin varmasti nämä hyvät tekijät, julkinen toimija, kunnat ja hyvinvointialueet ja niiden palveluverkko, ovat myöskin avainasemassa siinä, miten ihmiset päätöksiä tekevät, missä he pysyvät, ja niin poispäin. Tavallaan tämä asia on myöskin olemassa. Kouluverkko on ilmeisen iso vaikuttava tekijä siihen, miten lapsiperheet pysyvät paikkakunnalla. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on täällä talossa käsittelyssä hankintalakikokonaisuus, joka erityisesti seutukunnalla ja pienten kuntien osalta tulee muodostamaan aika isoja haasteita. Tässäkin mielessä pitäisi myöskin ymmärtää, että kuntarakenne on hyvin erilainen, ja siellä pitäisi mahdollistaa monenlaiset yhteistoiminnan muodot kuntien välillä. Tätä in-house-yhtiömallia, jolla kunnat hoitavat palvelujaan ja tekevät yhdessä, pitäisi katsoa niin, että se koskee kipeimmin juuri maaseutuun ja pieniin kuntiin. Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin puhuttu kiinteistöistä ja kiinteistöjen hinnasta. Voi sanoa, että tämä on iso haaste sen vuoksi, että arvo koko ajan putoaa niitten osalta, kun väki vähenee ja lainoitusta ei saa pankeilta. Tässäkin on sellainen kokonaisuus, joka meidän pitäisi pystyä tekemään niin, että maaseudulla pystytään asuminen ja asumisen olot myöskin jatkossa hyvin hoitamaan. Täällä puhuttiin yhteyksistä, tieverkosta. Tietoliikenneyhteydet ovat ihan keskiössä. Voidaan sanoa, että etätyö on maaseudulle mahdollisuus, ja silloin se vaatii tietoliikenneyhteyksiä. Monia tämmöisiä keskeisiä asioita voidaan täällä hoitaa, mutta ehkä kaikkein tärkein asia on, että meidän pitäisi pystyä, arvoisa rouva puhemies, antamaan maaseudulle myöskin tämmöinen näkymä siitä, että maaseutu on tärkeässä roolissa meidän tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on yksi osa meidän energiavarautumistamme, ja sinänsä tässä puhutaan käytännössä LNG-varastoinnista Suomeen. Voi ajatella niin, että kun Inkoon satamassa tämä laiva on ollut, niin se on ollut tätä tehtävää varten, mistä tässäkin nyt juuri puhutaan. Arvoisa rouva puhemies! Miksi pyysin puheenvuoron? Täytyy puhua tästä kokonaisuudesta enemmän. Kun tässä meillä on nyt lähinnä kaasu tässä keskustelussa nyt se yksi keskeinen asia, niin täytyy yrittää miettiä tätä meidän energiaverkkoamme ja energiankäyttöämme. Näissä pitää pystyä rakentamaan myöskin sellaisia puskureita myös muihin osiin energiasektoria, että me pystymme tällaisia tekemään. Ja sitten meidän pitää olla joustavia sillä tavalla, että me voidaan kaasun sijasta käyttää jotain muuta polttoainetta eli meillä on myöskin vaihtelua tässä. Nämä kysymykset on myöskin täällä talousvaliokunnan mietinnössä otettu esiin. Sillä tavalla tämmöisiin tuotantopiikkeihin ja tämmöisiin polttoainetuotannon keskeytyksiin pystytään varautumaan monella tapaa. Eli Suomen energiapuoli on tässä mielessä hyvin monipuolinen. Me tehdään monella tavalla sähköä. Se on meidän vahvuutemme, ja sitä tehdään monessa paikassa Suomea. Sillä tavalla me ollaan kaikkein varmimmin hoidettu tämä oma tehtävämme tuottaa sähköä ja lämpöä kansalaisille ja teollisuuteen.

Arvoisa rouva puhemies! Winston Churchillin aloitteesta 1949 syntyi rauhanprojekti eli Euroopan neuvosto. Eli toisen maailmansodan raunioilla syntyi idea siitä, että ihmisoikeuksia kunnioittamalla, demokratiaa edistämällä ja oikeusvaltiota rakentamalla luodaan vakautta ja hyvinvointia. Tänä päivänä, kun katsoo maailman tilannetta, tämä asia on entistä, entistä ajankohtaisempi. Nyt kun katsoo tätä Euroopan neuvoston raporttia, niin Euroopan neuvoston ensisijainen tarkoitus on olla normatiivinen järjestö, joka luo valtioita sitovia kansainvälisiä sopimuksia ja näiden sopimusten noudattamisella ohjaa valtioiden toimintaa kohti järjestön edistämiä arvoja. Sitten kun katsotaan tätä tilannetta, kun sääntöpohjaisuus ja demokratia ovat kriisissä, niin täytyy sanoa, että tästä kehityksestä, josta Euroopan neuvosto on puhunut, pitää olla huolissaan senkin vuoksi, että näitten sopimusten tarkoitus on nimenomaan huolehtia ja suojella heikompia vahvojen maailmassa, mitä tänä päivänä juuri tehdään. Eli näiden Euroopan neuvoston arvojen pitäisi tänä päivänä olla erittäin korkealla tasolla meidän keskusteluissa. Tämä demokratiakriisi on erittäin vakava uhka, ja tässä on tullut monia puheenvuoroja siitä, mitkä sitä haastavat. Ulkopuolelta haastetaan ja yritetään vähentää demokratian luottamusta ja sitten tuoda vastakkainasettelua ja pelottelua disinformaatiolla ja valheellisilla narratiiveilla. Kaikkeen tähän yhteiskunnan pitää olla valmis. Näitä pitää torjua. Arvoisa rouva puhemies! Euroopan ihmisoikeussopimusta, joka täytti 75 vuotta tänä vuonna, voidaan pitää Euroopan neuvoston merkittävimpänä saavutuksena ja kulmakivenä. Tässäkin mielessä kun katsotaan, sen avulla on ylläpidetty sananvapautta ja edistetty tasa-arvoa ja torjuttu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä suojeltu lasten oikeuksia. Ja kun katsotaan tätä maailmaa, missä tällä hetkellä ollaan, niin tämä polarisaatio, mikä on kasvanut, on erityisesti naisten asemaa heikentänyt. Tässäkin mielessä, kun täällä salissa aika usein puhutaan monista lakihankkeista, nämä isot periaatteet pitäisi aina muistaa, mitä näillä säännöillä yritetään ohjata. Me yritetään rakentaa tasa-arvoista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Näin entisenä Huoltovarmuusneuvoston jäsenenä, kun aika pitkään siellä olin, tiedän, että nämä rahat menevät ihan oikeaan tarkoitukseen. Tällä varmistetaan elinkeinoelämän kanssa yhteistyöllä ja julkisen hallinnon yhteistyöllä Suomessa erittäin hyvä huoltovarmuus, jota monet maat tulevat meiltä katsomaan. Tämä rahan saaminen tänne, nämä 92 miljoonaa, on erittäin tärkeä asia. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Pitkon tekemää esitystä.